Twitterin parodiatili "Keijo Kaarisade" on suljettu, koska tiliä ei enää tunnistanut parodiaksi. Mutta Keijo jatkaa sissitoimintaa lehtien palstoilla. Viimeisimpänä nimimerkki "Arvo Pohjalainen" kirjoitti Aamulehdessä otsikolla "Akateeminen sivistys on paras ase sananvapauspopulismia vastaan". Kirjoituksessa todistettiin vastaansanomattoman mitäänsanomattomalla tyylillä sananvapaus populismiksi. Läpi meni että heilahti. Luulisi että edes nimimerkki olisi herättänyt epäilyjä, mutta ei tunnu toimittajien penaalin varustukseen kuuluvan kynänteroitinta.
Olisi luullut myös lehdistössä olevan jo yleishälytyksen päällä, sillä Keijo oli tehnyt jo saman tempun Turun Sanomille nimimerkillä "Aisa Kantola" (heh) ja pistänyt naistutkimusta halvalla otsikolla "Yliopistokulttuurimme on tippumassa kansainvälisen kehityksen kelkasta". Kirjoituksen kappaleiden alkukirjaimista muodostui teksti "Keijo Kaarisade" siltä varalta, ettei joku hidasälyisempi (kuten Turun Sanomien toimittaja) vielä "Aisa Kantolasta" tajunnut parodiaa.
Hesarin toimitukseen on tiettävästi hankittu jo laatikollinen vaseliinipurkkeja odottamaan Keijon parodian läpimenoa. Sen pitäisi olla lähes väistämätöntä, ellei mielipidepalstoja lakkauteta varotoimenpiteenä sananvapauspopulismin varalta. Eiväthän toimittajat edes jälkeenpäin tajua mitä tapahtui. Turun Sanomatkin tyytyi poistamaan kirjoituksen verkosta (painetusta lehdestä sitä on vaikeaa jälkeenpäin tehdä) sillä perusteella, että "kirjoitus on tehty väärän nimen turvin". Aamulehti pisti vielä paremmaksi kehittämällä aivan uuden parodian asteen: itseään tajuamattoman itseironian. Toteamus kuului: "Olemme poistaneet mielipidekirjoituksen, koska sen lähettäjä esiintyi väärällä nimellä. Kirjoitus itsessään oli hyvien tapojen rajoissa eikä esimerkiksi sisältänyt olennaisesti virheellisiä tai loukkaavia väitteitä."
sunnuntai 28. huhtikuuta 2019
lauantai 27. huhtikuuta 2019
Uusinta: Heppi
Lukijalle: Näin kevään korvalla hameiden lyhentyessä palautellaan mieliin lystikäs seurapeli. Tällä lailla keski-ikäistyneelle miehelle tämä onkin mukava tapa nauttia naisista ilman suurempia riesoja. Asian vierestä olen muuten ihmetellyt uutisissakin esiintynyttä huolta seksirobottien kehittymisestä. Nyt niihin on asennettu jo tekoälyä ja jonkinmoista keskustelukykyä. Tässä nähdään että teknologia tekee liian pitkälle kehittyessään itsensä käyttökelvottomaksi - aiemmin roboteissa on ollut jo naisen hyvät puolet, miksi niihin pitää nyt tunkea ne huonotkin?:
Heppi-niminen peli oli aikoinaan tietyissä opiskelijapiireissä suosiossa. Jokin aika sitten muistin pelin pitkästä aikaa ja ryhdyin jatkojalostamaan sitä ihmisten iloksi. Tässä pelisäännöt ja variaatioita.
Heppiä pelaamaan tarvitaan vähintään kaksi heteromiestä. Mitään periaatteellista estettä homomiesten tai heteronaisten osallistumiselle ei ole, mutta olisi käsittämätöntä miksi he haluaisivat mukaan. Lesbot saattaisivat halutakin, mutta heitä ei huolita. Maksimimäärää pelaajille ei periaatteessa ole, mutta käytännön syistä kuutta ei yleensä kannata ylittää. Hepistä voidaan kehittää tilanteen mukaan erilaisia variaatioita, joiden säännöt poikkeavat hieman toisistaan, mutta perusajatus on sama. Parhaiten pelin idea ilmenee ns. peruspelistä eli kymppihepistä, jonka yhteydessä selitetään pelin yleiset säännöt.
Kymppiheppi
Pelaajat kokoontuvat johonkin sopivaan paikkaan. Erityisen hyvä pelipaikka on yliopiston kirjaston aula. Pelin alettua pelaajat tarkkailevat sovitusta kohdasta (yleensä tietty ovi) pelitilaan saapuvia naisia. Naiseksi lasketaan jokainen vähintään 18-vuotiaaksi arvioitu. Pelaajien fyysiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä johtuen yhdenkään pelaajan vaimoa, tyttöystävää, äitiä, siskoja tai tyttäriä ei kuitenkaan lasketa naisiksi. Pelaajien henkiseen hyvinvointiin liittyvistä syistä johtuen voidaan myös sopia naisen arvioidulle iälle yläraja, jonka ylittäneitä ei lasketa naisiksi.
Naisen ohitettua pelirajaksi sovitun kohdan kuka tahansa pelaajista voi valita kyseisen naisen huutamalla (käytännön syistä julkisissa tiloissa yleensä kuiskataan) HEP. Mikäli useampi pelaaja huutaa HEP, kyseinen nainen lasketaan sen pelaajan saldoon joka ensimmäisenä huusi HEP muiden huutojen ollessa mitättömiä. Pelaaja joka naisen valitsi jää odottamaan muiden pelaajien valintoja eikä voi enää huutaa HEP kenenkään muun naisen kohdalla.
Kymppihepissä peli päättyy kymmenennen naisen ohitettua pelirajan. Mikäli pelaaja ei ole onnistunut siihen mennessä valitsemaan naista, hänen on luonnollisesti valittava tämä viimeinen nainen. Mikäli naisettomia pelaajia on useampia, heistä vain yksi ehtii viimeisen naisen valita muiden jäädessä naisettomiksi. Naisettomaksi jääneet eivät voi voittaa peliä.
Viimeisen naisen ohitettua pelirajan julistetaan voittaja. Voittaja on se pelaaja, jonka valitsema nainen on - hmmm - pantavimman näköinen.
Yleensä pelaajien kesken vallitsee yksimielisyys voittajasta. Mikäli näkemyseroja on, enemmistön kanta ratkaisee. Pelaajat voivat myös etukäteen päättää jonkun toimivan tuomarina. Tuomari voi joko osallistua itsekin peliin tai - etenkin mestaruusturnauksissa - pysyä pelkästään tuomarin ominaisuudessa. Tuomarin tehtävänä on mm. epäselvissä tapauksissa päättää, kuka ehti ensimmäisenä huutaa HEP. Voittajan ratkaisemisessa tuomaria voidaan etukäteen tehdyn sopimuksen mukaisesti käyttää joko ainoastaan tie-breakkerina siinä tapauksessa, että pelaajien keskinäiset äänet voittajasta menevät tasan tai sitten tuomari voi yksinvaltaisesti ratkaista, kuka pelaajista on onnistunut valitsemaan - köh köh - pantavimman näköisen naisen.
Aikaheppi
Pelataan muuten samoilla säännöillä kuin Kymppiheppi, mutta pelin päättymisen määrittää sovittu aika eikä naisten lukumäärä. Voidaan esimerkiksi sopia pelin kestoajaksi viisi minuuttia, jolloin peli päättyy ajan tultua täyteen. Oleellinen ero Kymppiheppiin on se, että pelaaja ei voi taktikoida säästämällä HEPpiä viimeiseen naiseen, koska kukaan ei tiedä milloin viimeinen nainen tulee pelitilaan.
Tyhjennysheppi
Tätä variaatiota voidaan pelata vain sopivissa oloissa, mutta sellaisissa se onkin yleensä toimivin vaihtoehto. Esimerkiksi asemalle saapuva linja-auto tai luennon päättyminen ovat tapauksia, joissa tämä on paras pelivariaatio. Tyhjennyshepissä peli alkaa ensimmäisen naisen astuessa tilasta ulos ja päättyy tilan tyhjennyttyä.
Tuplaheppi
Tämä on kaikista pelivariaatioista vaativin ja sen pelaamista suositellaan vain pelaajille, jotka ovat jo harjoitelleet joillakin edellä mainituista variaatioista. Tuplahepin päättymisen voi sopia noudattavan mitä tahansa kolmen edellä mainitun variaation - kymppihepin, aikahepin tai tyhjennyshepin päättymissääntöä.
Tuplahepissä pelaajan on - periaatteessa - valittava kaksi naista. (Kuten muissakin pelimuodoissa, voi olla että pelaajalta jää nainen kokonaan valitsematta tai tässä tapauksessa hän saa valittua vain yhden naisen.) Sääntönä on se, että pelaajan huutaessa HEP kyseinen nainen on hänen kakkosvalintansa. Jos taas pelaaja huutaa HEPHEP, kyseinen nainen on hänen ykkösvalintansa.
Sama nainen voi olla yhden pelaajan HEPHEP ja toisen HEP. Sama nainen ei kuitenkaan voi olla kahden pelaajan HEPHEP eikä myöskään kahden pelaajan HEP.
Kierroksen päätyttyä pelaajat (tai tuomari) valitsevat - krhm - pantavimman ja toiseksi pantavimman näköiset naiset. Toisin kuin muissa Hepin variaatioissa, Tuplahepissä ei ykkös- eikä kakkosvalinnan tarvitse välttämättä olla oikeasti kenenkään valitsemia. Muissa Hepeissähän voittajanainen valittiin niiden naisten joukosta, joiden kohdalla oli huudettu HEP.
Pisteet lasketaan seuraavasti. Jos pelaajan valitsema
- HEP valitaan HEPHEPiksi ja HEPHEPiä ei valita: 1 piste
- HEPHEP valitaan HEPiksi ja HEPiä ei valita: 2 pistettä
- HEP on oikein, HEPHEP väärin: 3 pistettä
- HEPHEP on oikein, HEP väärin: 4 pistettä
- HEPHEP valitaan HEPiksi ja HEP HEPHEPiksi: 6 pistettä
- HEPHEP valitaan HEPHEPiksi ja HEP HEPiksi (jackpot): 10 pistettä.
Peli voidaan sopia kestäväksi tietty määrä kierroksia tai kunnes ensimmäinen pelaaja saavuttaa vähintään tietyn pistemäärän, esimerkiksi 21 pistettä.
Hauskoja pelihetkiä!
Salli Brownin kommentti: Heppi on tyypillinen miesten peli.
Heppi-niminen peli oli aikoinaan tietyissä opiskelijapiireissä suosiossa. Jokin aika sitten muistin pelin pitkästä aikaa ja ryhdyin jatkojalostamaan sitä ihmisten iloksi. Tässä pelisäännöt ja variaatioita.
Heppiä pelaamaan tarvitaan vähintään kaksi heteromiestä. Mitään periaatteellista estettä homomiesten tai heteronaisten osallistumiselle ei ole, mutta olisi käsittämätöntä miksi he haluaisivat mukaan. Lesbot saattaisivat halutakin, mutta heitä ei huolita. Maksimimäärää pelaajille ei periaatteessa ole, mutta käytännön syistä kuutta ei yleensä kannata ylittää. Hepistä voidaan kehittää tilanteen mukaan erilaisia variaatioita, joiden säännöt poikkeavat hieman toisistaan, mutta perusajatus on sama. Parhaiten pelin idea ilmenee ns. peruspelistä eli kymppihepistä, jonka yhteydessä selitetään pelin yleiset säännöt.
Kymppiheppi
Pelaajat kokoontuvat johonkin sopivaan paikkaan. Erityisen hyvä pelipaikka on yliopiston kirjaston aula. Pelin alettua pelaajat tarkkailevat sovitusta kohdasta (yleensä tietty ovi) pelitilaan saapuvia naisia. Naiseksi lasketaan jokainen vähintään 18-vuotiaaksi arvioitu. Pelaajien fyysiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä johtuen yhdenkään pelaajan vaimoa, tyttöystävää, äitiä, siskoja tai tyttäriä ei kuitenkaan lasketa naisiksi. Pelaajien henkiseen hyvinvointiin liittyvistä syistä johtuen voidaan myös sopia naisen arvioidulle iälle yläraja, jonka ylittäneitä ei lasketa naisiksi.
Naisen ohitettua pelirajaksi sovitun kohdan kuka tahansa pelaajista voi valita kyseisen naisen huutamalla (käytännön syistä julkisissa tiloissa yleensä kuiskataan) HEP. Mikäli useampi pelaaja huutaa HEP, kyseinen nainen lasketaan sen pelaajan saldoon joka ensimmäisenä huusi HEP muiden huutojen ollessa mitättömiä. Pelaaja joka naisen valitsi jää odottamaan muiden pelaajien valintoja eikä voi enää huutaa HEP kenenkään muun naisen kohdalla.
Kymppihepissä peli päättyy kymmenennen naisen ohitettua pelirajan. Mikäli pelaaja ei ole onnistunut siihen mennessä valitsemaan naista, hänen on luonnollisesti valittava tämä viimeinen nainen. Mikäli naisettomia pelaajia on useampia, heistä vain yksi ehtii viimeisen naisen valita muiden jäädessä naisettomiksi. Naisettomaksi jääneet eivät voi voittaa peliä.
Viimeisen naisen ohitettua pelirajan julistetaan voittaja. Voittaja on se pelaaja, jonka valitsema nainen on - hmmm - pantavimman näköinen.
Yleensä pelaajien kesken vallitsee yksimielisyys voittajasta. Mikäli näkemyseroja on, enemmistön kanta ratkaisee. Pelaajat voivat myös etukäteen päättää jonkun toimivan tuomarina. Tuomari voi joko osallistua itsekin peliin tai - etenkin mestaruusturnauksissa - pysyä pelkästään tuomarin ominaisuudessa. Tuomarin tehtävänä on mm. epäselvissä tapauksissa päättää, kuka ehti ensimmäisenä huutaa HEP. Voittajan ratkaisemisessa tuomaria voidaan etukäteen tehdyn sopimuksen mukaisesti käyttää joko ainoastaan tie-breakkerina siinä tapauksessa, että pelaajien keskinäiset äänet voittajasta menevät tasan tai sitten tuomari voi yksinvaltaisesti ratkaista, kuka pelaajista on onnistunut valitsemaan - köh köh - pantavimman näköisen naisen.
Aikaheppi
Pelataan muuten samoilla säännöillä kuin Kymppiheppi, mutta pelin päättymisen määrittää sovittu aika eikä naisten lukumäärä. Voidaan esimerkiksi sopia pelin kestoajaksi viisi minuuttia, jolloin peli päättyy ajan tultua täyteen. Oleellinen ero Kymppiheppiin on se, että pelaaja ei voi taktikoida säästämällä HEPpiä viimeiseen naiseen, koska kukaan ei tiedä milloin viimeinen nainen tulee pelitilaan.
Tyhjennysheppi
Tätä variaatiota voidaan pelata vain sopivissa oloissa, mutta sellaisissa se onkin yleensä toimivin vaihtoehto. Esimerkiksi asemalle saapuva linja-auto tai luennon päättyminen ovat tapauksia, joissa tämä on paras pelivariaatio. Tyhjennyshepissä peli alkaa ensimmäisen naisen astuessa tilasta ulos ja päättyy tilan tyhjennyttyä.
Tuplaheppi
Tämä on kaikista pelivariaatioista vaativin ja sen pelaamista suositellaan vain pelaajille, jotka ovat jo harjoitelleet joillakin edellä mainituista variaatioista. Tuplahepin päättymisen voi sopia noudattavan mitä tahansa kolmen edellä mainitun variaation - kymppihepin, aikahepin tai tyhjennyshepin päättymissääntöä.
Tuplahepissä pelaajan on - periaatteessa - valittava kaksi naista. (Kuten muissakin pelimuodoissa, voi olla että pelaajalta jää nainen kokonaan valitsematta tai tässä tapauksessa hän saa valittua vain yhden naisen.) Sääntönä on se, että pelaajan huutaessa HEP kyseinen nainen on hänen kakkosvalintansa. Jos taas pelaaja huutaa HEPHEP, kyseinen nainen on hänen ykkösvalintansa.
Sama nainen voi olla yhden pelaajan HEPHEP ja toisen HEP. Sama nainen ei kuitenkaan voi olla kahden pelaajan HEPHEP eikä myöskään kahden pelaajan HEP.
Kierroksen päätyttyä pelaajat (tai tuomari) valitsevat - krhm - pantavimman ja toiseksi pantavimman näköiset naiset. Toisin kuin muissa Hepin variaatioissa, Tuplahepissä ei ykkös- eikä kakkosvalinnan tarvitse välttämättä olla oikeasti kenenkään valitsemia. Muissa Hepeissähän voittajanainen valittiin niiden naisten joukosta, joiden kohdalla oli huudettu HEP.
Pisteet lasketaan seuraavasti. Jos pelaajan valitsema
- HEP valitaan HEPHEPiksi ja HEPHEPiä ei valita: 1 piste
- HEPHEP valitaan HEPiksi ja HEPiä ei valita: 2 pistettä
- HEP on oikein, HEPHEP väärin: 3 pistettä
- HEPHEP on oikein, HEP väärin: 4 pistettä
- HEPHEP valitaan HEPiksi ja HEP HEPHEPiksi: 6 pistettä
- HEPHEP valitaan HEPHEPiksi ja HEP HEPiksi (jackpot): 10 pistettä.
Peli voidaan sopia kestäväksi tietty määrä kierroksia tai kunnes ensimmäinen pelaaja saavuttaa vähintään tietyn pistemäärän, esimerkiksi 21 pistettä.
Hauskoja pelihetkiä!
Salli Brownin kommentti: Heppi on tyypillinen miesten peli.
torstai 25. huhtikuuta 2019
Välihuomautus 121 : Oikeassa ja väärässä
Kirjoitin vuonna 2013 seuraavasti: Se, joka on väärässä, ei koskaan ymmärrä oikeassa olevan näkökantaa. Se, joka on oikeassa, yleensä ymmärtää missä kohdassa väärässä oleva erehtyy.
Nyt olen löytänyt toisenkin hyvin toimivan indikaattorin sen tunnistamiseen, kumpi riidan osapuolista on oikeassa ja kumpi väärässä.
Mikäli A ja B ovat eri kannalla mutta molemmat ovat yksimielisiä siitä, että olisi hyvä mikäli A:n näkemys olisi oikein, niin lähes poikkeuksetta B on oikeassa.
Kaksi käytännön esimerkkiä:
1.
Ilmastoskeptikot: Ihmisen toiminnalla ei ole vaikutusta ilmastoon.
Ilmastotutkijat: Ihmisen vaikutus ilmastoon on kiistaton.
Molemmat: Olisi hyvä jos ihmisen toiminta ei vaikuttaisi ilmastoon.
2.
Vihervasemmisto: Ihmisryhmien välisiä älykkyyseroja ei ole olemassa ja kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia.
Kansallismieliset: Ihmisryhmien välillä on selviä keskimääräisiä älykkyyseroja ja jotkin kulttuurit ovat parempia kuin toiset.
Molemmat: Olisi hyvä jos älykkyyseroja ihmisryhmien välillä ei olisi ja kaikki kulttuurit olisivat yhtä arvokkaita.
Huomautus turhan väittelyn estämiseksi:
Esimerkki 1: On päivänselvää, että ihmisen toiminta vaikuttaa ilmastoon. Kaupungeissa vallitsee aivan selkeä mikroilmasto, joka poikkeaa ympäristöstä. Kuinka paljon ihmisen toiminta sitten vaikuttaa kokonaisuuteen, on toinen asia. Mutta yksi mikä on varmaa on se, että ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää ellei kehitysmaiden hillitöntä väestönkasvua ja ylijäämäväestön tunkua viileämmän ilmaston maihin suurempaan henkilökohtaiseen kulutukseen pysäytetä.
Esimerkki 2: Yksikään afrikkalainen tai islamilainen maa ei ole noussut sivistyksellisesti ja hyvinvoinnillisesti samalle tasolle kuin alhaisinkaan eurooppalaisten arvojen maa. Ainoat poikkeukset vaurautensa puolesta ovat ne arabimaat, joiden vauraus perustuu siihen, että niistä kaivetaan esiin öljyä länsimaisen kulttuurin kehittämin välinein länsimaisen kulttuurin kehittämien laitteiden tarpeisiin.
Nyt olen löytänyt toisenkin hyvin toimivan indikaattorin sen tunnistamiseen, kumpi riidan osapuolista on oikeassa ja kumpi väärässä.
Mikäli A ja B ovat eri kannalla mutta molemmat ovat yksimielisiä siitä, että olisi hyvä mikäli A:n näkemys olisi oikein, niin lähes poikkeuksetta B on oikeassa.
Kaksi käytännön esimerkkiä:
1.
Ilmastoskeptikot: Ihmisen toiminnalla ei ole vaikutusta ilmastoon.
Ilmastotutkijat: Ihmisen vaikutus ilmastoon on kiistaton.
Molemmat: Olisi hyvä jos ihmisen toiminta ei vaikuttaisi ilmastoon.
2.
Vihervasemmisto: Ihmisryhmien välisiä älykkyyseroja ei ole olemassa ja kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia.
Kansallismieliset: Ihmisryhmien välillä on selviä keskimääräisiä älykkyyseroja ja jotkin kulttuurit ovat parempia kuin toiset.
Molemmat: Olisi hyvä jos älykkyyseroja ihmisryhmien välillä ei olisi ja kaikki kulttuurit olisivat yhtä arvokkaita.
Huomautus turhan väittelyn estämiseksi:
Esimerkki 1: On päivänselvää, että ihmisen toiminta vaikuttaa ilmastoon. Kaupungeissa vallitsee aivan selkeä mikroilmasto, joka poikkeaa ympäristöstä. Kuinka paljon ihmisen toiminta sitten vaikuttaa kokonaisuuteen, on toinen asia. Mutta yksi mikä on varmaa on se, että ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää ellei kehitysmaiden hillitöntä väestönkasvua ja ylijäämäväestön tunkua viileämmän ilmaston maihin suurempaan henkilökohtaiseen kulutukseen pysäytetä.
Esimerkki 2: Yksikään afrikkalainen tai islamilainen maa ei ole noussut sivistyksellisesti ja hyvinvoinnillisesti samalle tasolle kuin alhaisinkaan eurooppalaisten arvojen maa. Ainoat poikkeukset vaurautensa puolesta ovat ne arabimaat, joiden vauraus perustuu siihen, että niistä kaivetaan esiin öljyä länsimaisen kulttuurin kehittämin välinein länsimaisen kulttuurin kehittämien laitteiden tarpeisiin.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2019
Keskiarvotilastot - miehet 5000 m
Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.
Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
| 1 | Kenenisa Bekele | ETH | 12:47.820 |
|---|---|---|---|
| 2 | Haile Gebrselassie | ETH | 12:49.388 |
| 3 | Daniel Komen | KEN | 12:49.933 |
| 4 | Eliud Kipchoge | KEN | 12:52.114 |
| 5 | Salah Hissou | MAR | 12:54.703 |
| 6 | Tariku Bekele | ETH | 12:56.248 |
| 7 | Imane Merga | ETH | 12:56.565 |
| 8 | Isiah Koech | KEN | 12:56.858 |
| 9 | Benjamin Limo | KEN | 12:56.889 |
| 10 | Thomas Longosiwa | KEN | 12:56.915 |
| 11 | Hagos Gebrhiwet | ETH | 12:56.946 |
| 12 | Vincent Chepkok | KEN | 12:57.084 |
| 13 | Sammy Kipketer | KEN | 12:57.142 |
| 14 | Edwin Soi | KEN | 12:57.478 |
| 15 | Dejen Gebremeskel | ETH | 12:57.981 |
| 16 | Paul Tergat | KEN | 12:58.429 |
| 17 | Abraham Chebii | KEN | 12:58.895 |
| 18 | Richard Limo | KEN | 12:59.029 |
| 19 | Muktar Edris | ETH | 12:59.865 |
| 20 | Yenew Alamirew | ETH | 12:59.945 |
| 21 | Sileshi Sihine | ETH | 13:00.114 |
| 22 | Thomas Nyariki | KEN | 13:00.169 |
| 23 | Brahim Lahlafi | MAR | 13:00.310 |
| 24 | John Kibowen | KEN | 13:00.420 |
| 25 | Augustine Choge | KEN | 13:00.600 |
| 26 | Moses Kipsiro | UGA | 13:00.667 |
| 27 | Abderrahim Goumri | MAR | 13:00.679 |
| 28 | Bernard Lagat | USA | 13:00.712 |
| 29 | Mo Farah | GBR | 13:01.495 |
| 30 | Paul Koech | KEN | 13:01.510 |
| 31 | Luke Kipkosgei | KEN | 13:01.542 |
| 32 | Yomif Kejelcha | ETH | 13:01.862 |
| 33 | Leonard Mucheru | BRN | 13:02.032 |
| 34 | Mohammed Mourhit | BEL | 13:02.053 |
| 35 | Khalid Boulami | MAR | 13:02.102 |
| 36 | Joseph Ebuya | KEN | 13:02.274 |
| 37 | Ismaïl Sghyr | FRA | 13:02.404 |
| 38 | Gebregziabher Gebremariam | ETH | 13:02.747 |
| 39 | Assefa Mezegebu | ETH | 13:02.865 |
| 40 | Boniface Kiprop | UGA | 13:02.955 |
| 41 | Albert Rop | BRN | 13:03.065 |
| 42 | Bob Kennedy | USA | 13:03.374 |
| 43 | Isaac Songok | KEN | 13:03.511 |
| 44 | Moses Masai | KEN | 13:03.531 |
| 45 | Galen Rupp | USA | 13:03.904 |
| 46 | Paul Bitok | KEN | 13:04.024 |
| 47 | Abdullah Ahmad Hassan | KEN | 13:04.039 |
| 48 | Boniface Songok | KEN | 13:04.192 |
| 49 | Craig Mottram | AUS | 13:04.541 |
| 50 | Dieter Baumann | GER | 13:04.562 |
| 51 | Mark Kiptoo | KEN | 13:04.819 |
| 52 | Benjamin Maiyo | KEN | 13:05.076 |
| 53 | Lucas Rotich | KEN | 13:05.153 |
| 54 | Micah Kogo | KEN | 13:05.608 |
| 55 | Bekana Daba | ETH | 13:05.771 |
| 56 | James Kwalia | KEN | 13:05.793 |
| 57 | Jacob Cheshari | KEN | 13:05.907 |
| 58 | Khalid Skah | MAR | 13:06.114 |
| 59 | John Kipkoech | KEN | 13:06.218 |
| 60 | Josephat Menjo | KEN | 13:06.310 |
| 61 | Milion Wolde | ETH | 13:06.483 |
| 62 | Abreham Cherkos | ETH | 13:06.874 |
| 63 | Mark Bett | KEN | 13:06.896 |
| 64 | Ali Abdosh | ETH | 13:06.977 |
| 65 | Moses Kiptanui | KEN | 13:07.041 |
| 66 | Caleb Ndiku | KEN | 13:07.089 |
| 67 | Ismael Kirui | KEN | 13:07.458 |
| 68 | Yobes Ondieki | KEN | 13:07.492 |
| 69 | Kaan Kigen Özbilen | KEN | 13:07.593 |
| 70 | Saïd Aouita | MAR | 13:07.602 |
| 71 | Markos Geneti | ETH | 13:07.721 |
| 72 | Leonard Komon | KEN | 13:07.926 |
| 73 | Dejene Berhanu | ETH | 13:07.929 |
| 74 | Alberto Garcia | ESP | 13:07.939 |
| 75 | Mathew Kisorio | KEN | 13:08.080 |
| 76 | Abiyote Abate | ETH | 13:08.146 |
| 77 | Ben True | USA | 13:08.491 |
| 78 | Hicham Bellani | MAR | 13:09.097 |
| 79 | Jonas Cheruiyot | KEN | 13:09.228 |
| 80 | Zersenay Tadese | ERI | 13:09.419 |
| 81 | Mohammed Ahmed | CAN | 13:09.436 |
| 82 | Selemon Barega | ETH | 13:09.592 |
| 83 | Paul Tanui | KEN | 13:09.669 |
| 84 | Chris Solinsky | USA | 13:09.759 |
| 85 | Shem Kororia | KEN | 13:10.026 |
| 86 | Fita Bayissa | ETH | 13:10.206 |
| 87 | Worku Bikila | ETH | 13:10.283 |
| 88 | Moses Mosop | KEN | 13:10.573 |
| 89 | Birhanu Yemataw | BRN | 13:10.723 |
| 90 | Philip Mosima | KEN | 13:10.755 |
| 91 | Julius Gitahi | KEN | 13:10.834 |
| 92 | Martin Matathi | KEN | 13:10.886 |
| 93 | Hassan Mead | USA | 13:11.220 |
| 94 | Lawi Lalang | KEN | 13:11.843 |
| 95 | William Sigei | KEN | 13:11.918 |
| 96 | Matt Tegenkamp | USA | 13:11.996 |
| 97 | Marius Bakken | NOR | 13:12.000 |
| 98 | Ibrahim Jeilan | ETH | 13:12.114 |
| 99 | Hailu Mekonnen | ETH | 13:12.279 |
| 100 | Shadrack Kosgei | KEN | 13:12.337 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:
| 1 | Kenenisa Bekele | ETH | 12:37.35 |
|---|---|---|---|
| 2 | Haile Gebrselassie | ETH | 12:39.36 |
| 3 | Daniel Komen | KEN | 12:39.74 |
| 6 | Eliud Kipchoge | KEN | 12:46.53 |
| 23 | Salah Hissou | MAR | 12:50.80 |
| 30 | Tariku Bekele | ETH | 12:52.45 |
| 36 | Imane Merga | ETH | 12:53.58 |
| 10 | Isiah Koech | KEN | 12:48.64 |
| 49 | Benjamin Limo | KEN | 12:54.99 |
| 14 | Thomas Longosiwa | KEN | 12:49.04 |
| 5 | Hagos Gebrhiwet | ETH | 12:45.82 |
| 27 | Vincent Chepkok | KEN | 12:51.45 |
| 29 | Sammy Kipketer | KEN | 12:52.33 |
| 26 | Edwin Soi | KEN | 12:51.34 |
| 8 | Dejen Gebremeskel | ETH | 12:46.81 |
| 18 | Paul Tergat | KEN | 12:49.87 |
| 32 | Abraham Chebii | KEN | 12:52.99 |
| 65 | Richard Limo | KEN | 12:56.72 |
| 47 | Muktar Edris | ETH | 12:54.83 |
| 12 | Yenew Alamirew | ETH | 12:48.77 |
Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
| 1 | Kenenisa Bekele | ETH | 12:47.820 |
|---|---|---|---|
| 2 | Haile Gebrselassie | ETH | 12:49.388 |
| 3 | Daniel Komen | KEN | 12:49.933 |
| 82 | Selemon Barega | ETH | 13:09.592 |
| 11 | Hagos Gebrhiwet | ETH | 12:56.946 |
| 4 | Eliud Kipchoge | KEN | 12:52.114 |
| 7 | Yomif Kejelcha | ETH | 13:01.862 |
| 15 | Dejen Gebremeskel | ETH | 12:57.981 |
| 21 | Sileshi Sihine | ETH | 13:00.114 |
| 8 | Isiah Koech | KEN | 12:56.858 |
| 43 | Isaac Songok | KEN | 13:03.511 |
| 20 | Yenew Alamirew | ETH | 12:59.945 |
| - | Saif Saeed Shaheen | QAT | 13:15.079 |
| 10 | Thomas Longosiwa | KEN | 12:56.915 |
| 23 | Brahim Lahlafi | MAR | 13:00.310 |
| 59 | John Kipkoech | KEN | 13:06.218 |
| 34 | Mohammed Mourhit | BEL | 13:02.053 |
| 16 | Paul Tergat | KEN | 12:58.429 |
| - | Hicham El Guerrouj | MAR | - |
| 27 | Abderrahim Goumri | MAR | 13:00.679 |
Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
| 1 | Lasse Virén | 13:24.843 |
|---|---|---|
| 2 | Martti Vainio | 13:25.962 |
| 3 | Risto Ulmala | 13:29.253 |
| 4 | Kaarlo Maaninka | 13:31.330 |
| 5 | Lasse Orimus | 13:34.272 |
| 6 | Pekka Päivärinta | 13:34.485 |
| 7 | Harri Hänninen | 13:36.278 |
| 8 | Samuli Vasala | 13:38.338 |
| 9 | Tommy Ekblom | 13:39.069 |
| 10 | Juha Väätäinen | 13:40.999 |
| 11 | Seppo Tuominen | 13:41.803 |
| 12 | Matti Valkonen | 13:42.177 |
| 13 | Hannu Okkola | 13:42.601 |
| 14 | Risto Ala-Korpi | 13:42.971 |
| 15 | Ismo Toukonen | 13:43.591 |
| 16 | Tapio Kantanen | 13:43.770 |
| 17 | Mikko Ala-Leppilampi | 13:44.900 |
| 18 | Pasi Mattila | 13:45.215 |
| 19 | Ari Paunonen | 13:45.475 |
| 20 | Seppo Liuttu | 13:45.846 |
| 21 | Antti Loikkanen | 13:45.894 |
| 22 | Seppo Nikkari | 13:46.373 |
| 23 | Janne Holmén | 13:46.575 |
| 24 | Santtu Mäkinen | 13:47.744 |
| 25 | Vesa Kähkölä | 13:49.966 |
| 26 | Rune Holmén | 13:50.022 |
| 27 | Jari Hemmilä | 13:50.790 |
| 28 | Matti Räsänen | 13:50.932 |
| 29 | Esa Liedes | 13:51.135 |
| 30 | Esko Lipsonen | 13:51.220 |
| 31 | Matti Salonen | 13:51.766 |
| 32 | Rauno Mattila | 13:52.540 |
| 33 | Jussi Utriainen | 13:52.637 |
| 34 | Martti Kiilholma | 13:52.876 |
| 35 | Aarno Ristimäki | 13:53.667 |
| 36 | Marko Kotila | 13:53.872 |
| 37 | Henrik Sandström | 13:54.803 |
| 38 | Jukka Tammisuo | 13:55.658 |
| 39 | Juhani Holopainen | 13:55.676 |
| 40 | Seppo Matela | 13:55.783 |
| 41 | Håkan Spik | 13:56.134 |
| 42 | Jyrki Ojennus | 13:58.761 |
| 43 | Raimo Hämynen | 13:58.900 |
| 44 | Kari Kananen | 13:59.323 |
| 45 | Niilo Kemppe | 14:00.009 |
| 46 | Jouko Kuha | 14:00.940 |
| 47 | Pekka Tiihonen | 14:01.020 |
| 48 | Lars Sörensen | 14:01.217 |
| 49 | Hannu Leppänen | 14:03.021 |
| 50 | Jukka Valkama | 14:03.644 |
| 51 | Jörgen Salo | 14:03.715 |
| 52 | Arttu Vattulainen | 14:03.979 |
| 53 | Simo Saloranta | 14:04.700 |
| 54 | Jouko Santanen | 14:05.500 |
| 55 | Reijo Höykinpuro | 14:05.520 |
| 56 | Tuomo Lehtinen | 14:06.110 |
| 57 | Jari Nurmisto | 14:06.581 |
| 58 | Olof Salmi | 14:17.439 |
| 59 | Esa Tikkanen | 14:07.798 |
| 60 | Max Holmnäs | 14:08.386 |
| 61 | Jukka Keskisalo | 14:08.713 |
| 62 | Jari Matinlauri | 14:09.280 |
| 63 | Visa Orttenvuori | 14:10.078 |
| 64 | Eero Tuomaala | 14:10.200 |
| 65 | Pertti Tiainen | 14:10.424 |
| 66 | Tuomo Keski-Ojala | 14:10.513 |
| 67 | Erkki Hälikkä | 14:10.856 |
| 68 | Pekka Salomaa | 14:11.182 |
| 69 | Ilmari Taipale | 14:11.580 |
| 70 | Simo Wannas | 14:12.514 |
| 71 | Turo Inkiläinen | 14:12.609 |
| 72 | Vesa Siivonen | 14:12.703 |
| 73 | Matti Huttunen | 14:13.640 |
| 74 | Arto Isomäki | 14:13.808 |
| 75 | Reino Paukkonen | 14:14.067 |
| 76 | Jorma Kakko | 14:14.520 |
| 77 | Jouni Rinne | 14:14.580 |
| 78 | Ilkka Auer | 14:14.980 |
| 79 | Hannu Manninen | 14:15.043 |
| 80 | Matti Vuorenmaa | 14:15.080 |
| 81 | Urho Julin | 14:15.180 |
| 82 | Henri Manninen | 14:16.040 |
| 83 | Heikki Lehti | 14:16.535 |
| 84 | Hannu Posti | 14:16.560 |
| 85 | Jarkko Järvenpää | 14:16.659 |
| 86 | Tuomas Jokinen | 14:16.703 |
| 87 | Petri Kuusinen | 14:16.736 |
| 88 | Juuso Rainio | 14:17.645 |
| 89 | Erkki Rantala | 14:18.460 |
| 90 | Jarkko Hamberg | 14:18.734 |
| 91 | Jouni Kortelainen | 14:18.827 |
| 92 | Arto Määttä | 14:19.008 |
| 93 | Antero Kangas | 14:19.210 |
| 94 | Markku Laine | 14:19.223 |
| 95 | Aki Tani | 14:19.639 |
| 96 | Rolf Haikkola | 14:20.220 |
| 97 | Jukka Vähä-Vahe | 14:20.612 |
| 98 | Pekka Höykinpuro | 14:20.620 |
| 99 | Pertti Sariomaa | 14:20.640 |
| 100 | Viljo Heino | 14:21.180 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:
| 1 | Lasse Virén | 13:16.3h |
|---|---|---|
| 3 | Martti Vainio | 13:20.07 |
| 4 | Risto Ulmala | 13:21.90 |
| 5 | Kaarlo Maaninka | 13:22.00 |
| 2 | Lasse Orimus | 13:18.19 |
| 10 | Pekka Päivärinta | 13:28.51 |
| 8 | Harri Hänninen | 13:28.22 |
| 7 | Samuli Vasala | 13:28.17 |
| 11 | Tommy Ekblom | 13:28.56 |
| 9 | Juha Väätäinen | 13:28.4h |
| 16 | Seppo Tuominen | 13:34.8h |
| 14 | Matti Valkonen | 13:34.23 |
| 19 | Hannu Okkola | 13:36.06 |
| 12 | Risto Ala-Korpi | 13:29.8h |
| 23 | Ismo Toukonen | 13:37.83 |
| 15 | Tapio Kantanen | 13:34.2h |
| 30 | Mikko Ala-Leppilampi | 13:40.2h |
| 21 | Pasi Mattila | 13:36.19 |
| 13 | Ari Paunonen | 13:31.56 |
| 24 | Seppo Liuttu | 13:39.31 |
Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
| 1 | Lasse Virén | 13:24.843 |
|---|---|---|
| 5 | Lasse Orimus | 13:34.272 |
| 2 | Martti Vainio | 13:25.962 |
| 3 | Risto Ulmala | 13:29.253 |
| 4 | Kaarlo Maaninka | 13:31.330 |
| 21 | Antti Loikkanen | 13:45.894 |
| 8 | Samuli Vasala | 13:38.338 |
| 7 | Harri Hänninen | 13:36.278 |
| 10 | Juha Väätäinen | 13:40.999 |
| 6 | Pekka Päivärinta | 13:34.485 |
| 9 | Tommy Ekblom | 13:39.069 |
| 14 | Risto Ala-Korpi | 13:42.971 |
| 19 | Ari Paunonen | 13:45.475 |
| 12 | Matti Valkonen | 13:42.177 |
| 16 | Tapio Kantanen | 13:43.770 |
| 11 | Seppo Tuominen | 13:41.803 |
| 22 | Seppo Nikkari | 13:46.373 |
| 23 | Janne Holmén | 13:46.575 |
| 13 | Hannu Okkola | 13:42.601 |
| 24 | Santtu Mäkinen | 13:47.744 |
lauantai 20. huhtikuuta 2019
Uusinta: Parisuhteen menneisyys, turbulenssi ja tulevaisuus
Lukijalle: Kaivellaanpa taas verta nenästä. Vanhan lehtimiesohjeen mukaan on kaksi aihetta, joista saa aina aikaan kelpo polemiikin. Toinen on kissat ja koirat, toinen on miehet ja naiset. Ensimmäisestä voi vain todeta, että mitäpä turhia siitä kirjoittamaan, kun kissat ovat ylivertaisia (parhaillaan sylissä makaava Vösse kehrää tälle itsestäänselvyydelle tyytyväisenä), joten uusitaanpa sitten ihmettely siitä, mihin naisia tarvittiin ennen ja mihin nyt:
Vastuuvapauslauseke: Sukututkimuksessa on selvinnyt, että karjalaisen vereni seassa onkin 1/8 savolaista. Tämä on aivan riittävä määrä siihen, että voin vedota Savolaisen Puhujan Sääntöön: kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle. Pyydän, että molemmat lukijani pitävät tämän mielessä seuraavan tekstin kanssa. Samalla muistutan yksinkertaisesta säännöstä miesten naisteorioihin: Silloin, kun olet varma, että me olemme tosissamme, me vitsailemme. Ja silloin, kun olet varma, että me vitsailemme, olemme tosissamme. Tämä kirjoitus sisältää molempia elementtejä. Jääköön lukijan tehtäväksi päätellä, missä milloinkin mennään.
Ironmistress kyseli tässä äskettäin blogissaan, onko naisilta naiseus hukassa. Lyhyt vastaus: on, mutta onneksi vain suurimmalta osalta. Ja näyttää jopa siltä, että suunta on kääntymässä; yhä enenevissä määrin nuoret - etenkin fiksummasta päästä olevat - naiset ovat palaamassa perinteisiin arvoihin.
Miehissä puolestaan on ihmetelty sitä, miksi nykyajan miehille naisissa tuntuu merkitsevän vain hänen seksuaalisuutensa. Tämä näkyy siinä tunnetussa ilmiössä, että miehen iästä riippumatta hän haluaa itselleen nuoren naisen.
Kaikissa asioissa täytyy lähteä liikkeelle historiasta, sillä sieltä löytyvät selitykset. Käännetään kalenteria tuommoinen kuutisenkymmentä vuotta taaksepäin. Miksi mies silloin lähti ns. akkametsään? Tarvehankinnan syitä olivat seuraavat, mitenkään tärkeysjärjestykseen laittamatta:
(1) pyykinpesu
(2) siivous
(3) ruuanlaitto
(4) lasten hankkiminen
(5) lastenhoito
(6) seksi.
Nykytilanne on varsin toisenlainen. Useimmiten jäljellä ovat enää syyt (4) ja (6). Kaikki muut, eli ns. kotityöt ovat nyky-yhteiskunnassa sekä jaettu että syiden (1)-(3) osalta helpottuneet huomattavasti. Yksityiskohtaisesti:
(1): Vanhaan aikaan ei ollut automaattipesukoneita. Pyykinpesuun kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
(2): Vanhaan aikaan ei ollut pölynimureita. Siivoukseen kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
(3): Vanhaan aikaan ei ollut nykyaikaisia helloja, tiskikoneita eikä varsinkaan eineksiä. Ruuanlaittoon kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
Kohtiin (1) - (3) eli kodinhoitoon liittyvät jokaiseen myös seuraavat seikat:
a) Aiemmin niihin vaadittu "ammattitaito" oli huomattavasti suurempi kuin nykyään. Kuka tahansa osaa lämmittää aterian mikrossa tai oppii pienellä vaivalla tekemään lihamakaronipataa, vaan otapa ja väännä kalakeitto pussillisesta tuoreita ahvenia.
b) Osin edellisestä seurasi se, että työt olivat "eriytettyjä" eli miehet eivät tehneet kotitöitä yleensä lainkaan. Nykyään naisten käsitys kotitöiden jakamisesta on se, että miehet tekevät ns. miesten työt ja sen lisäksi puolet naisten töistä. Omakohtainen kokemus asiasta vuosien takaa. Eräs edistyksellinen nainen totesi ylpeänä, että heillä kaikki on jaettu tasan, mies siivoaa ja laittaa ruokaa vuorolistan mukaan puoliksi. Johon minä totesin, että "jos mies vaihtaa autoon renkaat syksyllä, niin sinä sitten varmaan vaihdat keväällä?" Enpä olisi ikinä uskonut, että nainen pystyy poistuessaan paiskaamaan oven niin kovaa kiinni.
c) Aiemmin mies joutui - ellei asunut kotona äidin huomassa - kuitenkin jossain määrin suoriutumaan kodinhoidosta siihen asti, kunnes vaimo hänet siitä vapautti. Nykyään useimmillä miehillä naisen kanssa yksiin mennessä kotitöiden määrä kasvaa, koska naisen vaatimustaso kodin suhteen on suurempi kuin yksinäisellä miehellä. Töiden "puolittuminen" ei auta, koska niiden kokonaismäärä yleensä enemmän kuin kaksinkertaistuu.
Tasa-arvon merkiksi kalenteriin saatiin naisille liputuspäiväksi Minna Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta. Kysynpä vaan, millä todennäköisyydellä lipunnostosta huolehti pariskunnan nainen eikä mies? Suunnilleen yhtä todennäköistä kuin se, että Canth olisi saanut oman liputuspäivän, jos hänellä olisi ollut munat.
(4) Lastenhankintaan nainen on edelleen välttämätön (tähän palaan kirjoituksen loppupuolella), mutta melkoinen osa miehistä - kuten myöskään naisista - ei edes halua lapsia. Tai ei ainakaan ajattele asiaa siinä mielessä siinä vaiheessa, kun parisuhteen pitäisi alkaa.
(5) Lastenhoito kuuluu samaan kategoriaan muiden kotitöiden kanssa - eivät 20-luvulla ja sitä aiemmin syntyneet miehet lasten kanssa juuri olleet, ellei ollut pakko. Vaimo hoiti.
Mitä jää jäljelle? Seksi. Ja millaiset naiset ovat seksuaalisesti viehättävimmillään? Ei tarvinne vastata. Eipä siis ihme, että naimakaupat ovat muuttumassa ja avioliittoinstituutio turbulenssissa. Aiemmin nainen kykeni kompensoimaan muilla hyvillä ominaisuuksillaan heikompaa seksuaalisuuttaan tai sen ajan myötä tapahtuvaa väistämätöntä heikkenemistä. Nykyään naisen muiden ominaisuuksien merkitys on laskenut jos nyt ei olemattomaksi, niin selvästi vähäisemmäksi. Onko siis mikään ihme, että naisen nykyarvo miehen silmissä riippuu suurimmaksi osaksi hänen seksuaalisuudestaan?
Paljon on puhuttu myös naisten "hypergamiasta" eli ilmiöstä, joissa miesten top 20 % hoitelee 80 % naisista. Naiset eivät enää tyydy tasoisiinsa miehiin, koska erehtyvät sekoittamaan seksuaalisen markkina-arvonsa aviolliseen markkina-arvoonsa. Ilmiötä on kuitenkin liioiteltu. Olen oikeastaan havainnut päinvastaisen ilmiön, kun on tarkkaillut omien lasten ja urheiluharrastusten kautta nuoria. Voi olla, että tuo "hypergamiailmiö" koskee kognitiivista alaluokkaa, mutta mitä fiksumpiin nuoriin naisiin mennään, sitä enemmän on havaittavissa aivan muuta. Näiden nuorten keskuudessa ns. "nätit tytöt" ovat yleensä hyvinkin pitkäkestoisessa seurustelusuhteessa. Tämä on terve merkki arvojen muutoksesta ja valuu toivottavasti myös sieltä alaspäin muiden keskuuteen. Toisaalta ns. "tavistytöt" ovat yleensä sinkkuja, mikä saattaa merkitä sitä, että he ovat "markkina-arvoharhan" uhreja. Tai sitten raadollisempaa selitystä: miehen kannalta katsoen naisten kanssa on aina niin helkutin hankalaa, että se voidaan kompensoida vain riittävän hyvällä ulkonäöllä.
Feminismi ja "tasa-arvo" ovat vapauttaneet naiset. Mutta mihin? Ei ole syntynyt onnelaa, vaan miehestä ja naisesta on tullut toistensa kilpailijat. Kun ei enää ole tarvetta miehelle tai naiselle, vaan ihmiselle, miesten ja naisten välille syntyy väistämättä vastakkainasettelu. Analogia löytyy biologiasta: kaksi eläinlajia kykenee elämään samassa ympäristössä ongelmitta, jopa toisiaan hyödyttävässä symbioosissa, jos molemmilla on oma ekologinen lokeronsa. Mutta siinä vaiheessa, kun ne käyttävät samaa ravintoa, niistä tulee toistensa veriviholliset.
Yllättäviä seurauksia tälle kilpailulle aiheuttaa vastikään hyväksytty sukupuolineutraali - tasa-arvoinen on propagandatermi - avioliittolaki. Yhteiskunta on erittäin turbulentti mallinnettava, mutta ihan kokeen vuoksi pohditaan seuraamuksia olettaen, että muut asiat pysyvät suunnilleen entisellään. Oletetaan kuitenkin, että bioteknologia kehittyy vähitellen siten, että lapsen biologisiksi vanhemmiksi pystyvät piakkoin ryhtymään myös samaa sukupuolta olevat. Esimerkiksi kaksi munasolua saadaan sulatettua yhteen tai kahden siittiösolun geenistöt istutettua sijaisäidin kohtuun tai hänen munasoluunsa konekohdussa, mitenkä vaan.
Tässä tilanteessa jälkeläisten elinkelpoisuus erilaisissa liitoissa tulee muuttamaan ihmisten keskimääräistä genetiikkaa. Parisuhteet muuttuvat, joten ihmiskuntakin muuttuu. Jonkinlaisia ennusteita sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksista antaa tutkimus, jossa selvitettiin, kuinka monta prosenttia vuonna 2002 – jolloin rekisteröinti tuli mahdolliseksi – solmituista liitoista on päättynyt eroon. Homopareista on eronnut 11 prosenttia, lesbopareista 24 prosenttia. Samana vuonna solmituista heteroliitoista eroon on päättynyt 21 prosenttia.
Tuloksen ei pitäisi yllättää ainuttakaan heteromiestä.
Parisuhde on hankala jo silloin, kun siinä on vain yksi nainen. Kaksi naista samassa parisuhteessa on kuin pullollinen nitroglyseriiniä Linnanmäen vuoristoradalla.
Mikäli oletetaan, että kestävissä liitoissa kasvaneet lapset ovat keskimäärin elinkelpoisempia ja siirtävät geenejään enemmän seuraavalle sukupolvelle, tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että homoseksuaalisuuteen liittyvät geenit tulevat lisääntymään väestössä. Mikäli vielä oletetaan, että homouteen ja lesbouteen vaikuttavat eri geenit (mikä on hyvin mahdollista), tulevat lesbouteen liittyvät geenit vähenemään. Vähitellen homoseksuaalien määrä väestöstä kasvaa ja homoseksuaalisuus muuttuu anomaliasta normiksi. Samalla homoseksuaalit todennäköisesti itsekin muuttuvat - "naismaisten" homojen määrä pienenee ja Tom of Finland -tyyliset machohomot valtaavat alaa. Onhan ilmeistä, että homoparien eroluvut olisivat vieläkin pienemmät, mikäli parisuhteessa olisi kaksi miehekästä homoa eikä toinen miehekäs ja toinen naismainen, kuten nykyään usein on. Miten luulette naissukupuolen pärjäävän tällaisessa yhteiskunnassa? Kysymys kuuluukin, tarvitaanko naisia enää mihinkään muuhun kuin synnytyskoneiksi. Jos ei, niin olettaen normaali uusiutumismäärä eli noin 2,1 lasta per pariskunta, naisia tarvitaan yhteiskuntaan enää 10 % miesten määrästä - kyllä yksi sijaiskohtu kykenee keskimäärin kymmenen jälkeläistä tuottamaan ennen hyödyttömäksi muuttumistaan. Tämä siis sillä oletuksella, että teknologia ei kehitä konekohtua, jolloin naisia tarvitaan enää ... öö, siis mihin?
Mitä pitäisi sitten tehdä tilanteen korjaamiseksi ja vastaisten vahinkojen (oletetaan naisten ahdinko haitalliseksi) välttämiseksi? Oman esitykseni tein puolitoista vuotta sitten ja lainaan sen tähän loppuun:
Merkittävin muutos pitäisi tehdä avioliittolaissa. Avioliitosta tulisi tehdä kaksivaiheinen (hauska analogia autokouluun!). Avioliitto solmittaisiin edelleen normaaliin tapaan, mutta sen juridinen merkitys jaettaisiin kahteen vaiheeseen sen mukaan, onko avioparilla yhteisiä lapsia vai ei.
Ykkösvaihe olisi eräänlainen "kevytavioliitto", jossa esimerkiksi puolisoiden keskinäinen perintöoikeus olisi nykyistä vähäisempi. Avioeroprosessi olisi samanlainen kuin nykyään tai helpompi. Puolisoiden omaisuus olisi erillinen, avio-oikeutta toisen omaisuuteen ei olisi.
Vasta ensimmäisen yhteisen lapsen synnyttyä siirryttäisiin kakkosvaiheeseen (toki suoraan tähän, mikäli avioliittoa solmittaessa yhteisiä lapsia olisi jo). Siinä avio-oikeus toisen omaisuuteen olisi nykyisenlainen, ellei avioehtoa olisi. Avioeroprosessi olisi nykyistä vaativampi, esimerkiksi avioliittoneuvonnassa käynti olisi pakollinen ennen kuin prosessi käynnistyisi virallisesti tai jotain muuta vastaavaa.
Verotuksellisesti alaikäisten lasten vanhemmille suotaisiin mahdollisuus tulojen tasajakoon. Tämä mm. vähentäisi sosiaalitukien tarvetta, kannustaisi lasten hankintaan nuorempana, helpottaisi koulutettujen vanhempien taloustilannetta eli kannustaisi samalla kouluttautumaan ja sitouttaisi puolisoja yhteen.
Nykyinen kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan esitettyihin malleihin nähden. Jopa avoliittoon on tuotu paljon avioliittoon kuuluvia oikeuksia. Tämä on väärin. Jos ei halua avioliittoa solmia, se suotakoon. Mutta tällöin on myös hyväksyttävä se, ettei saa avioliittoon kuuluvia oikeuksia ottamatta samalla itselleen siihen kuuluvia velvollisuuksia.
Vastuuvapauslauseke: Sukututkimuksessa on selvinnyt, että karjalaisen vereni seassa onkin 1/8 savolaista. Tämä on aivan riittävä määrä siihen, että voin vedota Savolaisen Puhujan Sääntöön: kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle. Pyydän, että molemmat lukijani pitävät tämän mielessä seuraavan tekstin kanssa. Samalla muistutan yksinkertaisesta säännöstä miesten naisteorioihin: Silloin, kun olet varma, että me olemme tosissamme, me vitsailemme. Ja silloin, kun olet varma, että me vitsailemme, olemme tosissamme. Tämä kirjoitus sisältää molempia elementtejä. Jääköön lukijan tehtäväksi päätellä, missä milloinkin mennään.
Ironmistress kyseli tässä äskettäin blogissaan, onko naisilta naiseus hukassa. Lyhyt vastaus: on, mutta onneksi vain suurimmalta osalta. Ja näyttää jopa siltä, että suunta on kääntymässä; yhä enenevissä määrin nuoret - etenkin fiksummasta päästä olevat - naiset ovat palaamassa perinteisiin arvoihin.
Miehissä puolestaan on ihmetelty sitä, miksi nykyajan miehille naisissa tuntuu merkitsevän vain hänen seksuaalisuutensa. Tämä näkyy siinä tunnetussa ilmiössä, että miehen iästä riippumatta hän haluaa itselleen nuoren naisen.
Kaikissa asioissa täytyy lähteä liikkeelle historiasta, sillä sieltä löytyvät selitykset. Käännetään kalenteria tuommoinen kuutisenkymmentä vuotta taaksepäin. Miksi mies silloin lähti ns. akkametsään? Tarvehankinnan syitä olivat seuraavat, mitenkään tärkeysjärjestykseen laittamatta:
(1) pyykinpesu
(2) siivous
(3) ruuanlaitto
(4) lasten hankkiminen
(5) lastenhoito
(6) seksi.
Nykytilanne on varsin toisenlainen. Useimmiten jäljellä ovat enää syyt (4) ja (6). Kaikki muut, eli ns. kotityöt ovat nyky-yhteiskunnassa sekä jaettu että syiden (1)-(3) osalta helpottuneet huomattavasti. Yksityiskohtaisesti:
(1): Vanhaan aikaan ei ollut automaattipesukoneita. Pyykinpesuun kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
(2): Vanhaan aikaan ei ollut pölynimureita. Siivoukseen kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
(3): Vanhaan aikaan ei ollut nykyaikaisia helloja, tiskikoneita eikä varsinkaan eineksiä. Ruuanlaittoon kulunut aika ja vaiva olivat moninkertaisia.
Kohtiin (1) - (3) eli kodinhoitoon liittyvät jokaiseen myös seuraavat seikat:
a) Aiemmin niihin vaadittu "ammattitaito" oli huomattavasti suurempi kuin nykyään. Kuka tahansa osaa lämmittää aterian mikrossa tai oppii pienellä vaivalla tekemään lihamakaronipataa, vaan otapa ja väännä kalakeitto pussillisesta tuoreita ahvenia.
b) Osin edellisestä seurasi se, että työt olivat "eriytettyjä" eli miehet eivät tehneet kotitöitä yleensä lainkaan. Nykyään naisten käsitys kotitöiden jakamisesta on se, että miehet tekevät ns. miesten työt ja sen lisäksi puolet naisten töistä. Omakohtainen kokemus asiasta vuosien takaa. Eräs edistyksellinen nainen totesi ylpeänä, että heillä kaikki on jaettu tasan, mies siivoaa ja laittaa ruokaa vuorolistan mukaan puoliksi. Johon minä totesin, että "jos mies vaihtaa autoon renkaat syksyllä, niin sinä sitten varmaan vaihdat keväällä?" Enpä olisi ikinä uskonut, että nainen pystyy poistuessaan paiskaamaan oven niin kovaa kiinni.
c) Aiemmin mies joutui - ellei asunut kotona äidin huomassa - kuitenkin jossain määrin suoriutumaan kodinhoidosta siihen asti, kunnes vaimo hänet siitä vapautti. Nykyään useimmillä miehillä naisen kanssa yksiin mennessä kotitöiden määrä kasvaa, koska naisen vaatimustaso kodin suhteen on suurempi kuin yksinäisellä miehellä. Töiden "puolittuminen" ei auta, koska niiden kokonaismäärä yleensä enemmän kuin kaksinkertaistuu.
Tasa-arvon merkiksi kalenteriin saatiin naisille liputuspäiväksi Minna Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta. Kysynpä vaan, millä todennäköisyydellä lipunnostosta huolehti pariskunnan nainen eikä mies? Suunnilleen yhtä todennäköistä kuin se, että Canth olisi saanut oman liputuspäivän, jos hänellä olisi ollut munat.
(4) Lastenhankintaan nainen on edelleen välttämätön (tähän palaan kirjoituksen loppupuolella), mutta melkoinen osa miehistä - kuten myöskään naisista - ei edes halua lapsia. Tai ei ainakaan ajattele asiaa siinä mielessä siinä vaiheessa, kun parisuhteen pitäisi alkaa.
(5) Lastenhoito kuuluu samaan kategoriaan muiden kotitöiden kanssa - eivät 20-luvulla ja sitä aiemmin syntyneet miehet lasten kanssa juuri olleet, ellei ollut pakko. Vaimo hoiti.
Mitä jää jäljelle? Seksi. Ja millaiset naiset ovat seksuaalisesti viehättävimmillään? Ei tarvinne vastata. Eipä siis ihme, että naimakaupat ovat muuttumassa ja avioliittoinstituutio turbulenssissa. Aiemmin nainen kykeni kompensoimaan muilla hyvillä ominaisuuksillaan heikompaa seksuaalisuuttaan tai sen ajan myötä tapahtuvaa väistämätöntä heikkenemistä. Nykyään naisen muiden ominaisuuksien merkitys on laskenut jos nyt ei olemattomaksi, niin selvästi vähäisemmäksi. Onko siis mikään ihme, että naisen nykyarvo miehen silmissä riippuu suurimmaksi osaksi hänen seksuaalisuudestaan?
Paljon on puhuttu myös naisten "hypergamiasta" eli ilmiöstä, joissa miesten top 20 % hoitelee 80 % naisista. Naiset eivät enää tyydy tasoisiinsa miehiin, koska erehtyvät sekoittamaan seksuaalisen markkina-arvonsa aviolliseen markkina-arvoonsa. Ilmiötä on kuitenkin liioiteltu. Olen oikeastaan havainnut päinvastaisen ilmiön, kun on tarkkaillut omien lasten ja urheiluharrastusten kautta nuoria. Voi olla, että tuo "hypergamiailmiö" koskee kognitiivista alaluokkaa, mutta mitä fiksumpiin nuoriin naisiin mennään, sitä enemmän on havaittavissa aivan muuta. Näiden nuorten keskuudessa ns. "nätit tytöt" ovat yleensä hyvinkin pitkäkestoisessa seurustelusuhteessa. Tämä on terve merkki arvojen muutoksesta ja valuu toivottavasti myös sieltä alaspäin muiden keskuuteen. Toisaalta ns. "tavistytöt" ovat yleensä sinkkuja, mikä saattaa merkitä sitä, että he ovat "markkina-arvoharhan" uhreja. Tai sitten raadollisempaa selitystä: miehen kannalta katsoen naisten kanssa on aina niin helkutin hankalaa, että se voidaan kompensoida vain riittävän hyvällä ulkonäöllä.
Feminismi ja "tasa-arvo" ovat vapauttaneet naiset. Mutta mihin? Ei ole syntynyt onnelaa, vaan miehestä ja naisesta on tullut toistensa kilpailijat. Kun ei enää ole tarvetta miehelle tai naiselle, vaan ihmiselle, miesten ja naisten välille syntyy väistämättä vastakkainasettelu. Analogia löytyy biologiasta: kaksi eläinlajia kykenee elämään samassa ympäristössä ongelmitta, jopa toisiaan hyödyttävässä symbioosissa, jos molemmilla on oma ekologinen lokeronsa. Mutta siinä vaiheessa, kun ne käyttävät samaa ravintoa, niistä tulee toistensa veriviholliset.
Yllättäviä seurauksia tälle kilpailulle aiheuttaa vastikään hyväksytty sukupuolineutraali - tasa-arvoinen on propagandatermi - avioliittolaki. Yhteiskunta on erittäin turbulentti mallinnettava, mutta ihan kokeen vuoksi pohditaan seuraamuksia olettaen, että muut asiat pysyvät suunnilleen entisellään. Oletetaan kuitenkin, että bioteknologia kehittyy vähitellen siten, että lapsen biologisiksi vanhemmiksi pystyvät piakkoin ryhtymään myös samaa sukupuolta olevat. Esimerkiksi kaksi munasolua saadaan sulatettua yhteen tai kahden siittiösolun geenistöt istutettua sijaisäidin kohtuun tai hänen munasoluunsa konekohdussa, mitenkä vaan.
Tässä tilanteessa jälkeläisten elinkelpoisuus erilaisissa liitoissa tulee muuttamaan ihmisten keskimääräistä genetiikkaa. Parisuhteet muuttuvat, joten ihmiskuntakin muuttuu. Jonkinlaisia ennusteita sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksista antaa tutkimus, jossa selvitettiin, kuinka monta prosenttia vuonna 2002 – jolloin rekisteröinti tuli mahdolliseksi – solmituista liitoista on päättynyt eroon. Homopareista on eronnut 11 prosenttia, lesbopareista 24 prosenttia. Samana vuonna solmituista heteroliitoista eroon on päättynyt 21 prosenttia.
Tuloksen ei pitäisi yllättää ainuttakaan heteromiestä.
Parisuhde on hankala jo silloin, kun siinä on vain yksi nainen. Kaksi naista samassa parisuhteessa on kuin pullollinen nitroglyseriiniä Linnanmäen vuoristoradalla.
Mikäli oletetaan, että kestävissä liitoissa kasvaneet lapset ovat keskimäärin elinkelpoisempia ja siirtävät geenejään enemmän seuraavalle sukupolvelle, tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että homoseksuaalisuuteen liittyvät geenit tulevat lisääntymään väestössä. Mikäli vielä oletetaan, että homouteen ja lesbouteen vaikuttavat eri geenit (mikä on hyvin mahdollista), tulevat lesbouteen liittyvät geenit vähenemään. Vähitellen homoseksuaalien määrä väestöstä kasvaa ja homoseksuaalisuus muuttuu anomaliasta normiksi. Samalla homoseksuaalit todennäköisesti itsekin muuttuvat - "naismaisten" homojen määrä pienenee ja Tom of Finland -tyyliset machohomot valtaavat alaa. Onhan ilmeistä, että homoparien eroluvut olisivat vieläkin pienemmät, mikäli parisuhteessa olisi kaksi miehekästä homoa eikä toinen miehekäs ja toinen naismainen, kuten nykyään usein on. Miten luulette naissukupuolen pärjäävän tällaisessa yhteiskunnassa? Kysymys kuuluukin, tarvitaanko naisia enää mihinkään muuhun kuin synnytyskoneiksi. Jos ei, niin olettaen normaali uusiutumismäärä eli noin 2,1 lasta per pariskunta, naisia tarvitaan yhteiskuntaan enää 10 % miesten määrästä - kyllä yksi sijaiskohtu kykenee keskimäärin kymmenen jälkeläistä tuottamaan ennen hyödyttömäksi muuttumistaan. Tämä siis sillä oletuksella, että teknologia ei kehitä konekohtua, jolloin naisia tarvitaan enää ... öö, siis mihin?
Mitä pitäisi sitten tehdä tilanteen korjaamiseksi ja vastaisten vahinkojen (oletetaan naisten ahdinko haitalliseksi) välttämiseksi? Oman esitykseni tein puolitoista vuotta sitten ja lainaan sen tähän loppuun:
Merkittävin muutos pitäisi tehdä avioliittolaissa. Avioliitosta tulisi tehdä kaksivaiheinen (hauska analogia autokouluun!). Avioliitto solmittaisiin edelleen normaaliin tapaan, mutta sen juridinen merkitys jaettaisiin kahteen vaiheeseen sen mukaan, onko avioparilla yhteisiä lapsia vai ei.
Ykkösvaihe olisi eräänlainen "kevytavioliitto", jossa esimerkiksi puolisoiden keskinäinen perintöoikeus olisi nykyistä vähäisempi. Avioeroprosessi olisi samanlainen kuin nykyään tai helpompi. Puolisoiden omaisuus olisi erillinen, avio-oikeutta toisen omaisuuteen ei olisi.
Vasta ensimmäisen yhteisen lapsen synnyttyä siirryttäisiin kakkosvaiheeseen (toki suoraan tähän, mikäli avioliittoa solmittaessa yhteisiä lapsia olisi jo). Siinä avio-oikeus toisen omaisuuteen olisi nykyisenlainen, ellei avioehtoa olisi. Avioeroprosessi olisi nykyistä vaativampi, esimerkiksi avioliittoneuvonnassa käynti olisi pakollinen ennen kuin prosessi käynnistyisi virallisesti tai jotain muuta vastaavaa.
Verotuksellisesti alaikäisten lasten vanhemmille suotaisiin mahdollisuus tulojen tasajakoon. Tämä mm. vähentäisi sosiaalitukien tarvetta, kannustaisi lasten hankintaan nuorempana, helpottaisi koulutettujen vanhempien taloustilannetta eli kannustaisi samalla kouluttautumaan ja sitouttaisi puolisoja yhteen.
Nykyinen kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan esitettyihin malleihin nähden. Jopa avoliittoon on tuotu paljon avioliittoon kuuluvia oikeuksia. Tämä on väärin. Jos ei halua avioliittoa solmia, se suotakoon. Mutta tällöin on myös hyväksyttävä se, ettei saa avioliittoon kuuluvia oikeuksia ottamatta samalla itselleen siihen kuuluvia velvollisuuksia.
tiistai 16. huhtikuuta 2019
Vaalivalvojaiset
Kansa on jälleen puhunut, pulina alkakoon!
Käydään vaalitulos läpi puolue puolueelta, paikkamäärän mukaisessa järjestyksessä:
SDP 40
Tämä oli yli kymmenen edustajan puolueiden osalta vaali-illan selvästi odotetuin lopputulos. Mistä tahansa kansasta löytyy aina vähintään yksi viidesosa, jotka ovat sekä tyhmiä että selkärangattomia. Jos vain toinen ehto täyttyisi, löytyisi sopivampikin puolue äänestettäväksi. Tällä kertaa tämä lukumäärä riitti viemään SDP:n suurimmaksi puolueeksi, koska mikään muu puolue ei saanut enempää ääniä.
Tyhmäksi kutsuminen on tietysti rumaa ja tuomittavaa, erityisesti silloin, kun se sattuu olemaan totta. Typeriksi SDP:n äänestäjiä ei kyllä voi kutsua. SDP on – ainakin lyhyellä tähtäimellä – heidän kannaltaan hyvä vaihtoehto, koska sosialismin tarkoitus on ottaa rahat pois ahkerilta ja kyvykkäiltä, jotta ne voitaisiin jakaa laiskoille ja tyhmille. Pitkällä tähtäimellä tämä toki lienee vahingollista jopa SDP:n äänestäjille kansakunnan köyhtyessä, mutta jos demareiden äänestäjät osaisivat ajatella pitkällä tähtäimellä, eivät he olisikaan demareiden äänestäjiä.
PS 39
Perussuomalaiset sai vaaligrafiikoiden mukaan lystikkäästi ristiriitaisen tuloksen. Päällimmäisenä näkyi punaisella -0,2 % eli ääniosuuden lasku edellisiin eduskuntavaaleihin nähden. Välillä häveliäästi huomautettiin, että paikkamäärä eduskunnassa kylläkin yli kaksinkertaistui: 17 muuttui lukuun 39. Tähän nähden tulosta on pidetty jopa erinomaisen hyvänä.
Todellisuudessa tulos oli välttävä. Perussuomalaisille on pelattu tuhannen taalan paikka, mutta sen hyödyntäminen epäonnistui taas kerran. Tällä kertaa selitykseksi ei kelpaa edes Soini, sillä ainutlaatuisesti rottalauma ui kohti uppoavaa laivaa jo pari vuotta sitten. Kirjoitin jo seitsemän vuotta sitten toimintaohjeet, joita persut vain sitkeästi kieltäytyvät noudattamasta. Nyt perkele se lusikka kauniisti käteen! Ennen kaikkea pistäkää se rekrytointi kuntoon. Ehdokaslistat saataisiin monin verroin paremmaksi. Tähän lisään Halla-aholle yhden henkilökohtaisen ohjeen: sanoit moneen kertaan, että olet vastuussa perussuomalaisten äänestäjille. Tämä on tietysti totta, mutta vielä enemmän olet vastuussa koko Suomen kansalle. Myös niille, jotka eivät perussuomalaisia äänestäneet – vielä. Näin sanomalla lienee todennäköisempää, että he seuraavissa vaaleissa äänestävätkin. Sulje heidät sisään, älä ulkopuolelle.
Kokoomus 38
Vaali-illan suurin yllätys oli kokoomuksen jättipotti. En olisi ikinä uskonut, että maasta löytyy noin paljon typeriä ihmisiä, jotka kuvittelevat äänestävänsä 1980-luvun kokkareita. Mutta toisaalta. Muutama hyppäsi kristillisdemokraatteihin, mutta muuten kokoomuksen perinneyhdistys äänesti edelleen samoin käytännön pakosta. Ei tällä porukalla ollut mitään muita vaihtoehtoja. Nukkuviin ei voi jäädä, kun äänestäminen koetaan kansallisvelvollisuutena. Vanhan luokittelun mukaiset vasemmistopuolueet (nykyään Suomessa ei ole yhtään ainutta oikeistopuoluetta) eivät tietenkään tule kysymykseen. Maalaisliittoakaan ei oikeastaan voi äänestää. Eikä nyt ainakaan perussuomalaisia, kun ainoat mediat joita seuraa kannetaan aamuisin kotiin tai katsotaan telkkarista. Kirkkovenettäkään ei viitsi lipukkeeseen piirtää siinä pelossa, että se laskettaisiin feministipuolueen ääniin. Ei kokoomusta äänestetty juuri lainkaan sen linjan takia, vaan siksi, että 1) joko muut vaihtoehdot uskottiin vielä huonommiksi tai 2) äänestettiin kokoomuksen viime vuosituhannen linjan takia, kun pää elää vielä keskimäärin Koiviston aikaa, nuoremmilla Ahtisaaren ja vanhimmilla Kekkosen.
Keskusta 31
Maalaisliiton romahduksen syy keskittyy Ouluun. Oulusta on lähtöisin Sipilä ja matuskandaalien vaihe nro 1. Sipilän epäonnistumisen takia maalaisliiton kannatus laski kuusi prosenttiyksikköä ja loput Oulun alueella, missä romahdus oli lähes kaksinkertainen. Ei yllätyksiä täällä.
Vihreät 20
Tasa-arvopuolue on kaikista puolueista selvästi tasa-arvoisin, sillä sen kansanedustajista on 85 % naisia. Täydellinen tasa-arvo jää vain 15 % päähän.
Eduskuntaan pääsi myös Pirkka-Pekka Petelius, jonka egoparkaa käy sääliksi. Mies on tottunut viimeiset 40 vuotta olemaan Suomen parhaita koomikoita, mutta tässä porukassa hän ei pääse lähellekään naurettavuuden keskitasoa.
Parhaiten sekopäisyyttä kuvastaa suhtautuminen ilmastonmuutokseen, jonka torjuminen oli puolueen johtava vaaliteema. Yhdessä haittamaahanmuuton lisäämisen kanssa. Mikä jopa monikymmenkertaistaa jokaisen Suomeen tulevan haittamaahanmuuttujan hiilijalanjäljen, puhumattakaan siitä että se voimistaa maapallon ainoaa todellista ympäristöongelmaa sallimalla kehitysmaiden hillittömän väestönkasvun jatkumisen.
Toiseksi parhaiten sekopäisyyttä kuvastaa tasa-arvopuolueen into tuottaa maahan porukkaa kulttuureista, jotka eivät todellakaan tasa-arvoa kannata. Vihreiden naisten järjettömyys on parasta mainosta islamille – ei uskonto joka pitää naisen hellan ja nyrkin välissä voi kovin paha olla, jos sen vaihtoehto on vihreä naiskuva.
Vasemmistoliitto 16
Nyt pitää tehdä jotain yllättävää ja kehua vassareiden äänestäjiä. He haluavat toisten rahat itselleen, mutta omaavat sen verran selkärankaa että sanovat sen suoraan. Niitä jotka haluavat samaa mutta joilla ei ole tätä selkärankaa, kutsutaan demareiksi. Tosin tämä selkärankaissakki ei kata kaikkia vasemmistoliiton äänestäjiä. Joukkoon mahtuu myös paljon sellaisia, joilta pitäisi ottaa äänioikeus pois, koska he ovat saaneet Suomen kansalaisuuden väärin perustein.
RKP 10
RKP:n tulos ei ollut mikään yllätys. RKP voi tehdä ihan mitä tahansa ja saa silti aina sen 4-5 prosentin ääniosuuden kaikissa vaaleissa.
Kristillisdemokraatit 5
Kristillisdemokraatteja äänestettiin näinkin paljon lähinnä Päivi Räsäsen takia. Kristillisdemokraatteja ei äänestetty yhtään enempää lähinnä Päivi Räsäsen takia.
Liike Nyt 1
Äkkiseltään luulisi, että vihreisiin nähden toista ääripäätä sukupuolijakaumassa edustaa Liike Nyt ja sen ainoa edustaja Harry Harkimo. Näin ei kuitenkaan ole, sillä tilanne on aika tarkkaan fifty-fifty. On se Hjallis nimittäin sen verran vittumainen mies.
Siniset 0
Näissä vaaleissa ainoa puolue, jonka vaalitulos nosti hymyn huulille. Joksikin aikaa. Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä kävisi Sampo Terhoa sääliksi, mutta nyt kyllä kävi niljakkeen selittäessä suorassa TV-lähetyksessä kuinka vaalitulos oli itse asiassa ihan hyvä. Vaikka päässä takoo taatusti koko ajan se, että tekemällä kesällä 2017 toisenlainen valinta hän olisi ollut luultavasti 2023 Suomen suurimman puolueen pj ja todennäköinen pääministeri eikä poliittinen ruumis.
Sinisistä haluaisin tietää vielä yhden asian ennen porukan hautaamista historian armolliseen hämärään. Kusettiko Soini koko jengiä kaiken aikaa vai ihanko aikuisten oikeasti hän kuvitteli omaavansa edes jonkinlaisen henkilökohtaisen kannatuksen? Jos kuvitteli, kuinka helvetin pihalla realiteeteista oleva ulkoministeri meillä on ollut viimeiset neljä vuotta? Jos taas kusetti, niin ei voi muuta kuin ihailla pokkaa – heppu on tasan tarkkaan tiennyt että vuoden 2007 jälkeen puoluetta ei äänestetty hänen takiaan vaan hänestä huolimatta.
Sitten henkilökohtaisempaan osioon. Tällä kertaa eduskuntaan valittiin kaksi henkilökohtaista tuttua. Tutuiksi lasken henkilöt jotka tietävät kuka minä olen eli sanovat kadulla vastaan tullessa moro ensin, jos en ehdi itse huomata. Tarkoitan siis että tuntevat minut siviilissä, ei blogikirjoittajana. En tiedä tunteeko yksikään kansanedustaja tätä blogia, mutta päätösten tasosta voi arvella että ei. Näiden kahden lisäksi eduskunnassa on muutama kansanedustaja, joiden kanssa olen tavalla tai toisella ollut tekemisissä. Puolueita on useita. Sanottakoon että ei vakuuta, ei todellakaan. Vain yksi sellainen, jota olisin voinut äänestää (oli eri vaalipiirissä). Toinen, joka on kohtuullinen mutta ei sen enempää. Kolmas on ikätoveri, joka oli hänet nuorena tuntiessani vetelä ja epäluotettava mulkvisti, mutta on voinut toki kehittyä. Muut ovatkin sitten sellaisia että en voi käsittää miten heille voidaan antaa minkäänlaista päätösvaltaa.
Ja lopuksi hallituskuviot. Yleinen näkemys on että hallitusneuvotteluista tulee poikkeuksellisen pitkät ja vaikeat. Saattaa käydä täysin toisinkin. Tilanne on paikkamäärillä laskien näennäisessä umpisolmussa. Tästä seuraa, että mahdollisten ratkaisujen määrä on melkoisen vähäinen, joten niistä voidaan tehdä valinta hyvinkin nopeasti. Kokeilemalla Hesarin ”kokoa hallitus palkkeja klikkaamalla” -toimintoa pääsee aika nopeasti selville harvoista käyttökelpoisista vaihtoehdoista. Oletetaan kuitenkin, että vähemmistöhallitusta ei tule, mikä sekin olisi tietysti mahdollinen:
A) Normiratkaisu: Pohjana SDP + KOK (Kepu oppositioon). 78 paikkaa ei vielä riitä alkuunkaan, ei edes yhdessä KD:n ja RKP:n kanssa (93). Apuun tarvitaan joko vihreät tai vasurit. KOK tuskin menee molempien kanssa samaan hallitukseen, ellei saa RKP:tä mukaan. KD tuskin lähtee mukaan, joten RKP tarvitaan. Tällöin SDP + KOK + RKP –koalition lisäksi tarvitaan joko vihreät (108) tai vasurit (104). Molemmat niukkoja, vasurivaihtoehto sekä aatteellisesti epäilyttävä että liian niukka. Johtopäätös: SDP + KOK + VIH + RKP (108) + mahdollisesti VAS (124).
B) Aagh punamultaa: SDP + KEPU + VIH + VAS (107). Olisi Kepulta aika röyhkeä veto lähteä tuommoisen vaalitappion jälkeen hallitukseen, mutta Kepuhan pettää aina. Tällä kertaa luulisi kuitenkin Kepuakin hirvittävän mennä näin vasemmistolaiseen menoon mukaan, joten tämä kuulostaa aika epätodennäköiseltä. Neljän vuoden päästä Kepua ei äänestettäisi kuin säälistä.
C) Härski yllätysveto: SDP + KOK + KEPU (109). Vihreät ja vasurit oppositioon, mahdollisesti apupuoluelisänä RKP (119) tai KD (114) tai jopa molemmat (124). Tästä vaihtoehdosta olisi se ilo, että sen pitäisi osoittaa hidasjärkisemmillekin että Suomessa on oikeasti vain kolme puoluetta eli perussuomalaiset, vihervasemmisto ja järjestelmäpuolue.
D) Kusetus: SDP suorittaa epäonnistuneet tunnustelut ja jää suosiolla oppositioon. Hallituspohjana PS + KOK + KEPU (108) todennäköisesti höystettynä KD:llä (113). Operaation suurvoittaja tulee olemaan SDP, joka pystyy tykittämään oppositiosta neljän vuoden päästä veret seisauttavan vaalivoiton. Suurin häviäjä on PS, joka joutuu välttämättä tinkimään lupauksistaan liikaa. Tämän vaihtoehdon toteutuminen on kiinni PS:n vallanhimosta. Eli ei tule tapahtumaan, ellei sitten Halla-aho osoittaudu Soiniakin taitavammaksi valehtelijaksi.
Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, näissä vaihtoehdoissa ei – viimeistä utopiaa lukuun ottamatta – ole vaihtoehtoa, jossa perussuomalaiset olisivat mukana. Ennen vaaleja laskin, että perussuomalaisten pääsy hallitukseen edellyttää ehdottomasti sitä, että se on suurin puolue. Tällöin olisi tapahtunut seuraavaa, olettaen että persut pitävät vaalilinjansa edes suurin piirtein:
– 45 paikkaa: Mahdollista, mutta hyvin epätodennäköistä että hallituspaikka tulee.
46 – 55 paikkaa: Edelleenkään ei riittävästi siihen, että järjestelmäpuolue ei saisi hallitusta kasaan. Hankalampaa se olisi, mutta todennäköisesti onnistuisi.
56 – 65 paikkaa: Todennäköistä että pääministeripaikka tulee. Apuun tarvitaan SDP/KOK/KEPU ja apupuolue tai pari, mutta vallanhimo riittänee näille siihen, että ne tinkivät järjettömyyksistä. Olisi kuitenkin mahdollista, että persut syrjäyttävä koalitio saataisiin aikaan.
66 – 75 paikkaa: Tässä vaiheessa pääministeripaikan syrjäyttäminen vaatisi jo lähes kaikkien muiden puolueiden yhteistyötä. Ei mahdotonta, mutta varsin epätodennäköistä.
76 – paikkaa: Tämän syrjäyttäminen olisi jo vallankaappaus.
Perussuomalaiset eivät näissä vaaleissa saavuttaneet sitä asemaa, että hallitukseen kannattaisi mennä. Se olisi vaatinut vähintään 50 kansanedustajaa. Nyt viisainta on odottaa seuraavat neljä vuotta ja rakentaa se oma pelitapa vihdoinkin kuntoon. Kun asiat hoidetaan oikein, seuraavissa vaaleissa yli 60 kansanedustajaa on realismia. Olettaen että järjestelmäpuolue jatkaa asioiden tekemistä väärin. Vihervasemmistoon voi tässä luottaa varmasti. Järjestelmäpuolueen näkemykset voivat hyvinkin järkevöityä ja kuten Halla-aho totesi, tämähän on itse asiassa tavoitekin.
P.S. Vaalien ohella jännitettiin lepakkolätkän MM-finaalia Suomi-USA. Suomen jatkoaikamaalin hylkäämisestä on turhaan moitittu tuomareita. Tuomarilinja on naisjääkiekolle asianmukainen: tuomiot ovat päin vittua.
lauantai 13. huhtikuuta 2019
Uusinta: Kustaa Päässä
Lukijalle: Pistetäänpä välillä uusiksi historiaa kieli poskessa -periaattella. Eli vanha lausunto "Ruotsin historia on sen kuninkaiden historiaa" - mutta tällä kertaa inhorealistisella otteella:
Naapurimaatamme Ruotsia on siunattu monilla hallitsijoilla, joita voi hyväntahtoisesti ilmaisten kutsua mielenkiintoisiksi. Tässä kärkikymmenikkö niistä, joilla on pesinyt eniten lepakoita kruunun alla.
10. Kustaa Vaasa 1523-1560
Luettelo on sopivinta aloittaa siitä miehestä, josta alkaen Ruotsin kuninkaiden (ja kuningattarien) sarja on katkeamaton. Ennen Kustaa Vaasan hallituskautta Ruotsi kuului yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa tanskalaisvetoiseen Kalmarin Unioniin 1397-1523. Tyytymättömyys unioniin oli Ruotsissa kasvanut vähitellen ja Kustaa Vaasan 1520 käynnistämä kapinaliike johti pian tuloksiin. Historiankirjoituksessa Kustaa Vaasa on nähty taitavana ja aikaansaavana hallitsijana, joka järjesteli maan asiat kuntoon ja teetätti mm. uskonpuhdistuksen. Todellisuus on vähän toista. Tuttu historiantutkija kertoi, että kun Ruotsin valtionarkistossa penkoo Kustaan lääninherroilleen lähettämiä kirjelmiä, niin niitä saa lukea posket punaisina. Kustaa Vaasa oli temperamenttinen, vainoharhainen ja sivistymätön - mutta kieltämättä tarmokas ja aikaansaapa. Ehtihän mies peräti kolmesti naimisiinkin. Kuningattarista kolmas oli toisen sisarentytär ja meni 17-vuotiaana naimisiin 56-vuotiaan kuninkaan kanssa. Suomen kannalta Kustaa Vaasan merkittävin ja samalla tuhoisin päätös oli Helsingin perustaminen 1550. Kuninkaan puolustukseksi sanottakoon, että hän ei voinut tietää, että kaupungin keskusta siirretään myöhemmin hänen valitsemaltaan Vantaanjoen suulta suunnilleen typerimmälle mahdolliselle paikalle kapeaan niemenkärkeen ja että siitä tulisi aikanaan Suomen pääkaupunki sen sijaan, että se pysyisi idyllisenä rannikkopikkukaupunkina kuten jokin Loviisa.
9. Kustaa V 1907-1950
Bernadotte-suvun tultua Ruotsin valtaistuimelle kuninkaiden valta väheni vähitellen kohti olematonta. Siinä mielessä huvittavaa, että samalla kuninkaat olivat järkevämpiä kuin aiemmin. Kustaa V nousi valtaistuimelle vasta 49-vuotiaana, mutta pysyi silti kuninkaana melkein 43 vuotta. Hän ei liiemmin piitannut vallan ulkoisista tunnusmerkeistä, sillä hän oli Ruotsin ensimmäinen kruunaamaton kuningas. "Kruunajaisissa" hallitsijanvallan tuntomerkit pysyivät kuninkaan toivomuksesta pöydällä ja käytäntöä on siitä lähtien noudatettu. Arvovaltansa kuningas silti tunsi: Tukholman olympialaisissa 1912 hän toimi palkintojenjakajana ja silloin oli ensi kertaa käytössä palkintokoroke. Kylläkin siten, että kuningas seisoi korokkeella ja mitalistit maassa. Näky oli huvittava, sillä kuningas oli muutenkin pitkä ja laiha mies. Urheilu oli kuninkaan sydäntä lähellä, sillä hän pelasi tennistä innokkaasti salanimellä Mr. G. ja jatkoi vielä melkein yhdeksänkymppisenä. Siinä sivussa häntä kiristettiin homohuhuilla, jotka hovi maksoi hiljaisiksi. Nykypäivänä ne olisivat vain plussaa, mutta tuolloin skandaali oli lähellä. Innokkaana tennispelaajana hän puuttui myös Natsi-Saksan sisäpolitiikkaan: tuolloinen tenniksen supertähti Gottfried von Cramm joutui homoseksuaalina vankilaan ja kuningas vetosi hänen vapauttamisensa puolesta.
8. Ulriika Eleonoora 1718-1720
Ulriika nousi Ruotsin hallitsijaksi veljensä Kaarle XII:n kuoltua lapsettomana. Hänen aviomiehensä Fredrik Hesseniläinen oli leskimies, jonka tarkoitus oli kiivetä reittä pitkin valtaan. Tämä onnistuikin erinomaisesti, mutta vaativa oli reittikin. Vaikka tuohon aikaan saikin käyttää taiteellista vapautta, kuningattaren muotokuvat paljastavat silti aivan riittävästi. Fredrik kosi Ulriikaa 1710, mutta häät pidettiin vasta 1715 sulhasen kerättyä riittävästi rohkeutta. Asiassa auttoi se, että Ulriika oli nostettu sijaishallitsijaksi 1713. Veljensä kuoltua Ulriikan hallitsijakausi kesti vain reilun vuoden, sillä hän luovutti tällöin kruunun miehelleen, josta tuli onnellinen kuin sika vatukossa, vaikka samalla kuninkaan valtaoikeuksia leikattiinkin. Vallansiirto oli vain de facto -tilanteen tunnustaminen, sillä todellisuudessa Fredrik oli koko ajan neuvonut neuvotonta kuningatarta. Uutta hallitsijasukua he eivät kuitenkaan saaneet aikaan, sillä avioliitto jäi lapsettomaksi. Ilmeisesti Fredrik ei älynnyt sammuttaa makuuhuoneesta kynttilöitä. Tai sitten hän ei tiennyt vanhaa totuutta, jonka mukaan maailmassa ei ole olemassa rumia naisia, on vain liian vähän viinaa.
7. Kaarle XVI Kustaa 1973-
Harvoin on Ruotsissa riemuittu yhtä paljon, kun kerrottiin kruununprinssin oppineen lukemaan. Vastikään varusmiespalveluksensa kapteenina päättänyt Kaarle Kustaa ei ollut erityisen akateeminen yksilö. Häntä kiinnostivat enemmän vehkeet, jotka sanoivat brumm brumm. Kuninkaaksi hän tuli 27-vuotiaana isoisänsä kuoltua. Ruotsissa odotettiin, milloin tuore kuningas menee naimisiin ja alkaa hankkia perillisiä. Kauan ei tarvinnutkaan odottaa, kun kuningattareksi ilmestyi Silvia. Väitetään, että seurusteluaikana tuleva kuningaspari oli ollut soutelemassa Mälaren-järvellä, kun kuningas heittäytyi romanttiseksi:
- Silvia, rakkaani, ensimmäiseni!
Johon Silvia:
- Kaarle Kustaa, kuudestoista!
Sittemmin kuningas on vähän tasoitellut tilannetta.
Ruotsin historiaa on kirjoitettu aina sen kuninkaiden kautta. Satojen vuosien kuluttua voi olla niin, että Kaarle XVI Kustaa tunnetaan historiassa kuninkaana, jonka aikana ruotsalaisuus tuhoutui. Sinänsä epäoikeudenmukaista, koska hänellä täysin valtaa vailla olevana ei ole ollut osaa eikä arpaa Ruotsin itsemurhapolitiikkaan. Esimerkkinä häntä on kylläkin käytetty - on sanottu, että maahanmuuttajia on otettava, koska onhan kuningasperhekin maahanmuuttajien jälkeläisiä. Harmi, että näin todenneet eivät ole havainneet perustelunsa ironiaa. Seitsemän sukupolvea ja kaksisataa vuotta Jean Baptiste Bernadotten eli Kaarle XIV Juhanan jälkeen tämäkin mamusakki elää edelleen täysin veronmaksajien kustannuksella.
6. Kaarle XIII 1809-1818
Kustaa III:n pikkuveli päätyi kuninkaaksi, kun hänen hulluksi tulleelta veljenpojaltaan riistettiin kruunu ja veljenpojan poikaa pidettiin liian kahjona jopa Ruotsin kuninkaaksi. Toisin kuin monet edeltäjänsä, Kaarle oli panomies. Hänellä oli avioliittonsa lisäksi useita rakastajattaria. Lapsia hän ei kuitenkaan saanut aikaan, mitä voidaan suvun hulluusgeenit huomioiden pitää ruotsalaisten onnena. Kaarle itse oli sukunsa täysjärkisimpiä, mitä nyt uskoi okkultismiin ja muihin yliluonnollisuuksiin. Kruununperimys oli kuitenkin ongelma. Ruotsin aatelisto päätti tuulettaa kunnolla ristiinnaineita Euroopan kuningashuoneita ja kutsui kruununprinssiksi aatelittoman Ranskan marsalkan Jean-Baptiste Bernadotten. Kuningas itse ei aitona snobina ollut asiasta liiemmin innostunut, mutta Bernadotte sai taitavana diplomaattina voitettua raihnaisen adoptioisänsä puolelleen. Ottipa hän uskollisuuden osoituksena omaksi rakastajattarekseen Mariana Koskullin, kuninkaan entisen.
5. Kristiina 1632-1654
Kristiinasta tuli Ruotsin hallitsija hieman alle kuusivuotiaana hänen isänsä, Kustaa II Aadolfin kaaduttua kolmikymmenvuotisessa sodassa Lützenin taistelussa. Nuori kuningatar osoittautui älykkääksi ja poikamaiseksi tytöksi. Tiettyjä ongelmia alkoi ilmetä aikuistumisen myötä. Taidemaalareilla oli kova haaste muotokuvia maalatessa; kuinka saada - hmmm - haasteellisen näköisestä kuningattaresta onnistunut muotokuva? Onneksi valokuvausta ei vielä oltu keksitty, joten taiteellista vapautta käytettiin rankalla kädellä. Kristiina pukeutui ja käyttäytyi kuin miehet ja on myönnettävä, että hänessä oli enemmän munaa kuin useimmilla Ruotsin kuninkailla. Paineet naimisiinmenon ja kruununperillisen hankkimisen suhteen olivat kovat, mutta Kristiina ilmoitti 23-vuotiaana, ettei koskaan mene naimisiin ja nimesi kruununperijäksi serkkunsa. Alle kolmikymppisenä Kristiina aiheutti skandaalin luopumalla yllättäen kruunustaan. Seuraavana vuonna tuli vielä isompi kohahdus, kun Kristiina kääntyi katolilaiseksi matkallaan Roomaan. Tuossa vaiheessa protestanttien ja katolisten käymästä verisestä sodasta - jossa Kristiinan isä oli siis kaatunut - oli kulunut vielä alle kymmenen vuotta. Muutamaa vuotta myöhemmin hänen seuraajansa Kaarle X Kustaa kuoli. Hänen poikansa oli vasta viisivuotias. Kristiina huomautti, että oli jättänyt kruununsa serkulleen, ei tämän pojalle ja matkusti takaisin Ruotsiin. Ilmeisesti tarkoitus oli noussa uudelleen valtaistuimelle, mikä osoitti melkoista poliittisten realiteettien tajun puutetta. Katolinen protestanttisen maan hallitsijana tuohon maailmanaikaan, jolloin periaatteena oli Cuius regio, eius religio? Ei onnistu. Pappien kiellon takia Kristiina ei saanut edes järjestää katolista messua itselleen maassa ollessaan, saati sitten ryhtyä hallitsijaksi. Ei muuta kuin takaisin Roomaan. Kristiina yritti palata maahan vielä kerran, 1667, mutta silloin matka tyssäsi Hampuriin.
4. Kustaa III 1771-1792
Kustaa tuli kuninkaaksi 25-vuotiaana. Seuraavana vuonna hän teki vallankaappauksen, mikä onkin aika lystikäs temppu kuninkaan tekemäksi. Kyse oli siitä, että valta siirrettiin säädyiltä kuninkaalle. Sinänsä Kustaan hallituskausi oli varsin onnistunut, monia uudistuksia toteutettiin ja valtakunta kehittyi kovasti. Kelpo saavutukseksi voidaan laskea myös Venäjää vastaan 1788-1790 käyty Kustavin sota, joka onkin viimeinen kerta melkein 400 vuoteen, kun Ruotsi on yltänyt sodassa edes tasapeliin. Rajat eivät muuttuneet ja sen seurauksena kovin moni tuskin muistaa sodan päättäneen rauhan nimeä - Värälän rauha. Monien hyvien puoliensa vastapainoksi Kustaa oli Ruotsin kuninkaille tyypilliseen tapaan tunteellinen, oikutteleva ja äkkipikainen. Hänen ympärilleen kehittyi jees-miesten verkosto, jolloin päättäviin asemiin pääsi kyvyttömiä henkilöitä. Naisten päällekään Kustaa ei liiemmin ymmärtänyt. Tosin eihän naisia kukaan muukaan mies ymmärrä, mutta Kustaata ei tuntunut kiinnostavan edes se mikä naisissa nyt yleensä kiinnostaa. Niinpä epäillään yleisesti, että rantasalmelaissyntyinen tallimestari Adolf Fredrik Munck kävi sutimassa kuningattaren paksuksi. (Kuninkaallisten tallimestariperinteitä on sittemmin myöhempinä vuosisatoina kunniakkaasti ylläpitänyt mm. prinsessa Diana.) Todellisuudessa Munck ei ilmeisesti kuningasta avustanut muuten kuin auttamalla vehkeen kenkälusikalla sisään, kuten aikalaispilakuva osoittaa. Kustaan loppu oli kylläkin onneton, sillä aatelisto murhasi hänet 1792. Valtaan aateli ei kuitenkaan tavoitteidensa mukaisesti uudelleen päässyt.
3. Eerik XIV 1560-1568
Kustaa Vaasan ensimmäisen avioliiton ainut lapsi oli perinyt isältään äkkipikaisuuden ja äidiltään synkkämielisyyden. Kun tähän sitten vielä lisätään taiteellinen lahjakkuus, soppa on valmis. Eerik oli kaheli kuin käkikello. Tästä huolimatta hän kykeni kuitenkin hallitsemaan valtakuntaa tarmokkaasti, mutta viimeinen pisara oli avioliitto talonpoikaistaustaisen Kaarina Maununtyttären kanssa. Kuninkaan velipuolet ja aatelisto nousivat kapinaan häntä vastaan, jolloin Eerik kukistui. Hän sai kuitenkin pitää päänsä harteillaan, mutta muilta osin pää keikahti lopullisesti paikaltaan. Kuolemaansa edeltäneet seuraavat yhdeksän vuotta hän eli mukavaa elämää vankina eri linnoissa, mm. Turussa, mitä voi pitää rangaistuksena sinänsä. Lopulta hänet ilmeisesti surmattiin syöttämällä myrkytettyä papusoppaa, tosin tätä ei ole koskaan vahvistettu varmaksi. Vuonna 1590 säädettiin vielä varmuuden vuoksi uusi kruununperimysjärjestys, jossa kiistettiin Eerikin lasten ja heidän jälkeläistensä kruununperimysmahdollisuus.
2. Kaarle XII 1697-1718
Kaarle XII nousi kuninkaaksi vasta 14-vuotiaana ja muutamaa vuotta myöhemmin Tanska, Venäjä ja Puola päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen. Ne uskoivat ruotsalaisen teinikuninkaan olevan helposti lyötävissä ja julistivat yhtä aikaa sodan Ruotsille. Näin sai alkunsa Suuri Pohjan sota. Laskelma oli kuitenkin virheellinen, sillä kuninkaan edeltäjien jäljiltä Ruotsin valtio ja sen armeija olivat hyvässä kunnossa, jos nyt 1700-luvun onnettomia sodankäyntistrategioita voi hyviksi sanoa. Tarkemmin sanoen Ruotsin armeija oli vähemmän huono kuin muut. Kaarlella itsellään tähän ei ollut ansioita, paitsi henkilökohtainen yltiöpäinen hyökkäyshenkisyys. Sivistys ei Kaarlea kiinnostanut, häntä inspiroi ainoastaan metsästys ja muut senkaltaiset aktiviteetit. Edes tavaran päälle Kaarle ei ymmärtänyt, vaan juoksi melkeinpä karkuun aina naisen tullessa vastaan. Poikamiehenä hän pysyikin koko ikänsä. Kaarlen huimapäisyys toi aluksi useita voittoja taisteluissa, mutta kohtalonhetki koitti Pultavassa 1709. Ruotsin armeija tuhoutui lähes täysin ja Kaarle itse pakeni Osmanien valtakuntaan sulttaanin vieraaksi. Siellä hän pysyikin seuraavat viisi vuotta, Ruotsin onneksi. Sillä välin hallintokoneisto oli kutakuinkin saanut asiat järjestykseen, mitä nyt Venäjä miehitti Suomea. Yhtäkkiä Kaarle kuitenkin ratsasti pikavauhtia halki Euroopan ja ilmestyi kolkuttelemaan Ruotsille kuuluneen Stralsundin linnoituksen ovea. Hämmästys oli suuri, kun tulokas ilmoitti olevansa Ruotsin kuningas. Normaalisti näin väittävää tuntematonta pidettäisiin hulluna, mutta nyt ilmeisesti havaittiin oikeasti, että hullu mikä hullu, joten tuntomerkit täsmäsivät. Kaarle palasi emämaahan ja tarmokkaana poikana päätti valloittaa Norjan. Sotaretkellä hän sai kuulan kalloonsa 1718 ja kuoli. Jälkeenpäin on kiistelty kovasti, tuliko laukaus omien puolelta vai ei. Kuninkaan hauta on sittemmin avattu tutkimuksia varten kolmesti, viimeksi 1917, mutta selvyyttä ei ole saatu. Olisi vähitellen aika päästä tässäkin lopputulokseen, niin ruotsalaiset voisivat sen jälkeen keskittää kaiken tarmonsa Olof Palmen murhatutkimuksiin. Ehkä siihenkin saataisiin selvyys jo noin 300 vuoden kuluttua.
1. Kustaa IV Aadolf 1792-1809
13-vuotiaana kuninkaaksi päätynyt Kustaa IV Aadolf joutui luotsaamaan Ruotsia Napoleonin sotien aikana. Tai tarkemmin sanoen hänen olisi pitänyt näin tehdä. Tai vielä tarkemmin ajatellen oli hyvä, ettei hän näin tehnyt. Kuningas oli näet itsevaltainen, mutta luvalla sanoen tyhmä. Häntä ei liiemmin kiinnostanut, joten aatelisto sai hallita. Tosin he eivät oikeastaan uskaltaneet näin tehdä, koska kuningas halusi pitää vallan itsellään. Lyhyesti sanoen hallinto ei toiminut lainkaan silloin kun kuningas ei tehnyt mitään ja se toimi huonosti silloin kun kuningas teki jotakin. Huippusuoritus alalla oli Kustaan kannanotto Suomen sotaan. Kun sodanjohto Suomessa valitti suuria ongelmia venäläisten edetessä, Kustaa ilmoitti huojennuksesta: olosuhteiden vaikeuden takia upseereiden ei toistaiseksi tarvitse puuteroida peruukkejaan. Tämä olikin ensimmäinen selkeä merkki siitä, että kuningas alkoi seota lopullisesti. Aatelisto kyllästyi ja vangitsi kuninkaan pakottaen tämän luopumaan kruunustaan. Kuningas suostui tähän suosiolla, mutta veti herneen nenäänsä kuultuaan ettei kruunu siirrykään hänen pojalleen. Niinpä hänet karkoitettiin maasta. Elämänsä viimeiset 28 vuotta hän kierteli ympäri Eurooppaa ja yritti saada tukea paluulleen Ruotsiin. Kukaan ei kuitenkaan ottanut häntä vakavasti. Ex-kuningas pelkäsi koko ajan ruotsalaisten agenttien yrittävän tappaa hänet, mikä osoittaakin hänen seonneen. Miksi kukaan olisi halunnut ja sitä paitsi, ruotsalaisetko olisivat tähän kyenneet?
Loppukaneetti: Axel Oxenstierna (1583-1654) oli Ruotsin merkittävimpiä valtiomiehiä. Kolmikymmenvuotisen sodan rauhanneuvotteluihin lähtevää, omia kykyjään epäilevää poikaansa hän evästi sanoin: Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.
Naapurimaatamme Ruotsia on siunattu monilla hallitsijoilla, joita voi hyväntahtoisesti ilmaisten kutsua mielenkiintoisiksi. Tässä kärkikymmenikkö niistä, joilla on pesinyt eniten lepakoita kruunun alla.
10. Kustaa Vaasa 1523-1560
Luettelo on sopivinta aloittaa siitä miehestä, josta alkaen Ruotsin kuninkaiden (ja kuningattarien) sarja on katkeamaton. Ennen Kustaa Vaasan hallituskautta Ruotsi kuului yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa tanskalaisvetoiseen Kalmarin Unioniin 1397-1523. Tyytymättömyys unioniin oli Ruotsissa kasvanut vähitellen ja Kustaa Vaasan 1520 käynnistämä kapinaliike johti pian tuloksiin. Historiankirjoituksessa Kustaa Vaasa on nähty taitavana ja aikaansaavana hallitsijana, joka järjesteli maan asiat kuntoon ja teetätti mm. uskonpuhdistuksen. Todellisuus on vähän toista. Tuttu historiantutkija kertoi, että kun Ruotsin valtionarkistossa penkoo Kustaan lääninherroilleen lähettämiä kirjelmiä, niin niitä saa lukea posket punaisina. Kustaa Vaasa oli temperamenttinen, vainoharhainen ja sivistymätön - mutta kieltämättä tarmokas ja aikaansaapa. Ehtihän mies peräti kolmesti naimisiinkin. Kuningattarista kolmas oli toisen sisarentytär ja meni 17-vuotiaana naimisiin 56-vuotiaan kuninkaan kanssa. Suomen kannalta Kustaa Vaasan merkittävin ja samalla tuhoisin päätös oli Helsingin perustaminen 1550. Kuninkaan puolustukseksi sanottakoon, että hän ei voinut tietää, että kaupungin keskusta siirretään myöhemmin hänen valitsemaltaan Vantaanjoen suulta suunnilleen typerimmälle mahdolliselle paikalle kapeaan niemenkärkeen ja että siitä tulisi aikanaan Suomen pääkaupunki sen sijaan, että se pysyisi idyllisenä rannikkopikkukaupunkina kuten jokin Loviisa.
9. Kustaa V 1907-1950
Bernadotte-suvun tultua Ruotsin valtaistuimelle kuninkaiden valta väheni vähitellen kohti olematonta. Siinä mielessä huvittavaa, että samalla kuninkaat olivat järkevämpiä kuin aiemmin. Kustaa V nousi valtaistuimelle vasta 49-vuotiaana, mutta pysyi silti kuninkaana melkein 43 vuotta. Hän ei liiemmin piitannut vallan ulkoisista tunnusmerkeistä, sillä hän oli Ruotsin ensimmäinen kruunaamaton kuningas. "Kruunajaisissa" hallitsijanvallan tuntomerkit pysyivät kuninkaan toivomuksesta pöydällä ja käytäntöä on siitä lähtien noudatettu. Arvovaltansa kuningas silti tunsi: Tukholman olympialaisissa 1912 hän toimi palkintojenjakajana ja silloin oli ensi kertaa käytössä palkintokoroke. Kylläkin siten, että kuningas seisoi korokkeella ja mitalistit maassa. Näky oli huvittava, sillä kuningas oli muutenkin pitkä ja laiha mies. Urheilu oli kuninkaan sydäntä lähellä, sillä hän pelasi tennistä innokkaasti salanimellä Mr. G. ja jatkoi vielä melkein yhdeksänkymppisenä. Siinä sivussa häntä kiristettiin homohuhuilla, jotka hovi maksoi hiljaisiksi. Nykypäivänä ne olisivat vain plussaa, mutta tuolloin skandaali oli lähellä. Innokkaana tennispelaajana hän puuttui myös Natsi-Saksan sisäpolitiikkaan: tuolloinen tenniksen supertähti Gottfried von Cramm joutui homoseksuaalina vankilaan ja kuningas vetosi hänen vapauttamisensa puolesta.
8. Ulriika Eleonoora 1718-1720
Ulriika nousi Ruotsin hallitsijaksi veljensä Kaarle XII:n kuoltua lapsettomana. Hänen aviomiehensä Fredrik Hesseniläinen oli leskimies, jonka tarkoitus oli kiivetä reittä pitkin valtaan. Tämä onnistuikin erinomaisesti, mutta vaativa oli reittikin. Vaikka tuohon aikaan saikin käyttää taiteellista vapautta, kuningattaren muotokuvat paljastavat silti aivan riittävästi. Fredrik kosi Ulriikaa 1710, mutta häät pidettiin vasta 1715 sulhasen kerättyä riittävästi rohkeutta. Asiassa auttoi se, että Ulriika oli nostettu sijaishallitsijaksi 1713. Veljensä kuoltua Ulriikan hallitsijakausi kesti vain reilun vuoden, sillä hän luovutti tällöin kruunun miehelleen, josta tuli onnellinen kuin sika vatukossa, vaikka samalla kuninkaan valtaoikeuksia leikattiinkin. Vallansiirto oli vain de facto -tilanteen tunnustaminen, sillä todellisuudessa Fredrik oli koko ajan neuvonut neuvotonta kuningatarta. Uutta hallitsijasukua he eivät kuitenkaan saaneet aikaan, sillä avioliitto jäi lapsettomaksi. Ilmeisesti Fredrik ei älynnyt sammuttaa makuuhuoneesta kynttilöitä. Tai sitten hän ei tiennyt vanhaa totuutta, jonka mukaan maailmassa ei ole olemassa rumia naisia, on vain liian vähän viinaa.
7. Kaarle XVI Kustaa 1973-
Harvoin on Ruotsissa riemuittu yhtä paljon, kun kerrottiin kruununprinssin oppineen lukemaan. Vastikään varusmiespalveluksensa kapteenina päättänyt Kaarle Kustaa ei ollut erityisen akateeminen yksilö. Häntä kiinnostivat enemmän vehkeet, jotka sanoivat brumm brumm. Kuninkaaksi hän tuli 27-vuotiaana isoisänsä kuoltua. Ruotsissa odotettiin, milloin tuore kuningas menee naimisiin ja alkaa hankkia perillisiä. Kauan ei tarvinnutkaan odottaa, kun kuningattareksi ilmestyi Silvia. Väitetään, että seurusteluaikana tuleva kuningaspari oli ollut soutelemassa Mälaren-järvellä, kun kuningas heittäytyi romanttiseksi:
- Silvia, rakkaani, ensimmäiseni!
Johon Silvia:
- Kaarle Kustaa, kuudestoista!
Sittemmin kuningas on vähän tasoitellut tilannetta.
Ruotsin historiaa on kirjoitettu aina sen kuninkaiden kautta. Satojen vuosien kuluttua voi olla niin, että Kaarle XVI Kustaa tunnetaan historiassa kuninkaana, jonka aikana ruotsalaisuus tuhoutui. Sinänsä epäoikeudenmukaista, koska hänellä täysin valtaa vailla olevana ei ole ollut osaa eikä arpaa Ruotsin itsemurhapolitiikkaan. Esimerkkinä häntä on kylläkin käytetty - on sanottu, että maahanmuuttajia on otettava, koska onhan kuningasperhekin maahanmuuttajien jälkeläisiä. Harmi, että näin todenneet eivät ole havainneet perustelunsa ironiaa. Seitsemän sukupolvea ja kaksisataa vuotta Jean Baptiste Bernadotten eli Kaarle XIV Juhanan jälkeen tämäkin mamusakki elää edelleen täysin veronmaksajien kustannuksella.
6. Kaarle XIII 1809-1818
Kustaa III:n pikkuveli päätyi kuninkaaksi, kun hänen hulluksi tulleelta veljenpojaltaan riistettiin kruunu ja veljenpojan poikaa pidettiin liian kahjona jopa Ruotsin kuninkaaksi. Toisin kuin monet edeltäjänsä, Kaarle oli panomies. Hänellä oli avioliittonsa lisäksi useita rakastajattaria. Lapsia hän ei kuitenkaan saanut aikaan, mitä voidaan suvun hulluusgeenit huomioiden pitää ruotsalaisten onnena. Kaarle itse oli sukunsa täysjärkisimpiä, mitä nyt uskoi okkultismiin ja muihin yliluonnollisuuksiin. Kruununperimys oli kuitenkin ongelma. Ruotsin aatelisto päätti tuulettaa kunnolla ristiinnaineita Euroopan kuningashuoneita ja kutsui kruununprinssiksi aatelittoman Ranskan marsalkan Jean-Baptiste Bernadotten. Kuningas itse ei aitona snobina ollut asiasta liiemmin innostunut, mutta Bernadotte sai taitavana diplomaattina voitettua raihnaisen adoptioisänsä puolelleen. Ottipa hän uskollisuuden osoituksena omaksi rakastajattarekseen Mariana Koskullin, kuninkaan entisen.
5. Kristiina 1632-1654
Kristiinasta tuli Ruotsin hallitsija hieman alle kuusivuotiaana hänen isänsä, Kustaa II Aadolfin kaaduttua kolmikymmenvuotisessa sodassa Lützenin taistelussa. Nuori kuningatar osoittautui älykkääksi ja poikamaiseksi tytöksi. Tiettyjä ongelmia alkoi ilmetä aikuistumisen myötä. Taidemaalareilla oli kova haaste muotokuvia maalatessa; kuinka saada - hmmm - haasteellisen näköisestä kuningattaresta onnistunut muotokuva? Onneksi valokuvausta ei vielä oltu keksitty, joten taiteellista vapautta käytettiin rankalla kädellä. Kristiina pukeutui ja käyttäytyi kuin miehet ja on myönnettävä, että hänessä oli enemmän munaa kuin useimmilla Ruotsin kuninkailla. Paineet naimisiinmenon ja kruununperillisen hankkimisen suhteen olivat kovat, mutta Kristiina ilmoitti 23-vuotiaana, ettei koskaan mene naimisiin ja nimesi kruununperijäksi serkkunsa. Alle kolmikymppisenä Kristiina aiheutti skandaalin luopumalla yllättäen kruunustaan. Seuraavana vuonna tuli vielä isompi kohahdus, kun Kristiina kääntyi katolilaiseksi matkallaan Roomaan. Tuossa vaiheessa protestanttien ja katolisten käymästä verisestä sodasta - jossa Kristiinan isä oli siis kaatunut - oli kulunut vielä alle kymmenen vuotta. Muutamaa vuotta myöhemmin hänen seuraajansa Kaarle X Kustaa kuoli. Hänen poikansa oli vasta viisivuotias. Kristiina huomautti, että oli jättänyt kruununsa serkulleen, ei tämän pojalle ja matkusti takaisin Ruotsiin. Ilmeisesti tarkoitus oli noussa uudelleen valtaistuimelle, mikä osoitti melkoista poliittisten realiteettien tajun puutetta. Katolinen protestanttisen maan hallitsijana tuohon maailmanaikaan, jolloin periaatteena oli Cuius regio, eius religio? Ei onnistu. Pappien kiellon takia Kristiina ei saanut edes järjestää katolista messua itselleen maassa ollessaan, saati sitten ryhtyä hallitsijaksi. Ei muuta kuin takaisin Roomaan. Kristiina yritti palata maahan vielä kerran, 1667, mutta silloin matka tyssäsi Hampuriin.
4. Kustaa III 1771-1792
Kustaa tuli kuninkaaksi 25-vuotiaana. Seuraavana vuonna hän teki vallankaappauksen, mikä onkin aika lystikäs temppu kuninkaan tekemäksi. Kyse oli siitä, että valta siirrettiin säädyiltä kuninkaalle. Sinänsä Kustaan hallituskausi oli varsin onnistunut, monia uudistuksia toteutettiin ja valtakunta kehittyi kovasti. Kelpo saavutukseksi voidaan laskea myös Venäjää vastaan 1788-1790 käyty Kustavin sota, joka onkin viimeinen kerta melkein 400 vuoteen, kun Ruotsi on yltänyt sodassa edes tasapeliin. Rajat eivät muuttuneet ja sen seurauksena kovin moni tuskin muistaa sodan päättäneen rauhan nimeä - Värälän rauha. Monien hyvien puoliensa vastapainoksi Kustaa oli Ruotsin kuninkaille tyypilliseen tapaan tunteellinen, oikutteleva ja äkkipikainen. Hänen ympärilleen kehittyi jees-miesten verkosto, jolloin päättäviin asemiin pääsi kyvyttömiä henkilöitä. Naisten päällekään Kustaa ei liiemmin ymmärtänyt. Tosin eihän naisia kukaan muukaan mies ymmärrä, mutta Kustaata ei tuntunut kiinnostavan edes se mikä naisissa nyt yleensä kiinnostaa. Niinpä epäillään yleisesti, että rantasalmelaissyntyinen tallimestari Adolf Fredrik Munck kävi sutimassa kuningattaren paksuksi. (Kuninkaallisten tallimestariperinteitä on sittemmin myöhempinä vuosisatoina kunniakkaasti ylläpitänyt mm. prinsessa Diana.) Todellisuudessa Munck ei ilmeisesti kuningasta avustanut muuten kuin auttamalla vehkeen kenkälusikalla sisään, kuten aikalaispilakuva osoittaa. Kustaan loppu oli kylläkin onneton, sillä aatelisto murhasi hänet 1792. Valtaan aateli ei kuitenkaan tavoitteidensa mukaisesti uudelleen päässyt.
3. Eerik XIV 1560-1568
Kustaa Vaasan ensimmäisen avioliiton ainut lapsi oli perinyt isältään äkkipikaisuuden ja äidiltään synkkämielisyyden. Kun tähän sitten vielä lisätään taiteellinen lahjakkuus, soppa on valmis. Eerik oli kaheli kuin käkikello. Tästä huolimatta hän kykeni kuitenkin hallitsemaan valtakuntaa tarmokkaasti, mutta viimeinen pisara oli avioliitto talonpoikaistaustaisen Kaarina Maununtyttären kanssa. Kuninkaan velipuolet ja aatelisto nousivat kapinaan häntä vastaan, jolloin Eerik kukistui. Hän sai kuitenkin pitää päänsä harteillaan, mutta muilta osin pää keikahti lopullisesti paikaltaan. Kuolemaansa edeltäneet seuraavat yhdeksän vuotta hän eli mukavaa elämää vankina eri linnoissa, mm. Turussa, mitä voi pitää rangaistuksena sinänsä. Lopulta hänet ilmeisesti surmattiin syöttämällä myrkytettyä papusoppaa, tosin tätä ei ole koskaan vahvistettu varmaksi. Vuonna 1590 säädettiin vielä varmuuden vuoksi uusi kruununperimysjärjestys, jossa kiistettiin Eerikin lasten ja heidän jälkeläistensä kruununperimysmahdollisuus.
2. Kaarle XII 1697-1718
Kaarle XII nousi kuninkaaksi vasta 14-vuotiaana ja muutamaa vuotta myöhemmin Tanska, Venäjä ja Puola päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen. Ne uskoivat ruotsalaisen teinikuninkaan olevan helposti lyötävissä ja julistivat yhtä aikaa sodan Ruotsille. Näin sai alkunsa Suuri Pohjan sota. Laskelma oli kuitenkin virheellinen, sillä kuninkaan edeltäjien jäljiltä Ruotsin valtio ja sen armeija olivat hyvässä kunnossa, jos nyt 1700-luvun onnettomia sodankäyntistrategioita voi hyviksi sanoa. Tarkemmin sanoen Ruotsin armeija oli vähemmän huono kuin muut. Kaarlella itsellään tähän ei ollut ansioita, paitsi henkilökohtainen yltiöpäinen hyökkäyshenkisyys. Sivistys ei Kaarlea kiinnostanut, häntä inspiroi ainoastaan metsästys ja muut senkaltaiset aktiviteetit. Edes tavaran päälle Kaarle ei ymmärtänyt, vaan juoksi melkeinpä karkuun aina naisen tullessa vastaan. Poikamiehenä hän pysyikin koko ikänsä. Kaarlen huimapäisyys toi aluksi useita voittoja taisteluissa, mutta kohtalonhetki koitti Pultavassa 1709. Ruotsin armeija tuhoutui lähes täysin ja Kaarle itse pakeni Osmanien valtakuntaan sulttaanin vieraaksi. Siellä hän pysyikin seuraavat viisi vuotta, Ruotsin onneksi. Sillä välin hallintokoneisto oli kutakuinkin saanut asiat järjestykseen, mitä nyt Venäjä miehitti Suomea. Yhtäkkiä Kaarle kuitenkin ratsasti pikavauhtia halki Euroopan ja ilmestyi kolkuttelemaan Ruotsille kuuluneen Stralsundin linnoituksen ovea. Hämmästys oli suuri, kun tulokas ilmoitti olevansa Ruotsin kuningas. Normaalisti näin väittävää tuntematonta pidettäisiin hulluna, mutta nyt ilmeisesti havaittiin oikeasti, että hullu mikä hullu, joten tuntomerkit täsmäsivät. Kaarle palasi emämaahan ja tarmokkaana poikana päätti valloittaa Norjan. Sotaretkellä hän sai kuulan kalloonsa 1718 ja kuoli. Jälkeenpäin on kiistelty kovasti, tuliko laukaus omien puolelta vai ei. Kuninkaan hauta on sittemmin avattu tutkimuksia varten kolmesti, viimeksi 1917, mutta selvyyttä ei ole saatu. Olisi vähitellen aika päästä tässäkin lopputulokseen, niin ruotsalaiset voisivat sen jälkeen keskittää kaiken tarmonsa Olof Palmen murhatutkimuksiin. Ehkä siihenkin saataisiin selvyys jo noin 300 vuoden kuluttua.
1. Kustaa IV Aadolf 1792-1809
13-vuotiaana kuninkaaksi päätynyt Kustaa IV Aadolf joutui luotsaamaan Ruotsia Napoleonin sotien aikana. Tai tarkemmin sanoen hänen olisi pitänyt näin tehdä. Tai vielä tarkemmin ajatellen oli hyvä, ettei hän näin tehnyt. Kuningas oli näet itsevaltainen, mutta luvalla sanoen tyhmä. Häntä ei liiemmin kiinnostanut, joten aatelisto sai hallita. Tosin he eivät oikeastaan uskaltaneet näin tehdä, koska kuningas halusi pitää vallan itsellään. Lyhyesti sanoen hallinto ei toiminut lainkaan silloin kun kuningas ei tehnyt mitään ja se toimi huonosti silloin kun kuningas teki jotakin. Huippusuoritus alalla oli Kustaan kannanotto Suomen sotaan. Kun sodanjohto Suomessa valitti suuria ongelmia venäläisten edetessä, Kustaa ilmoitti huojennuksesta: olosuhteiden vaikeuden takia upseereiden ei toistaiseksi tarvitse puuteroida peruukkejaan. Tämä olikin ensimmäinen selkeä merkki siitä, että kuningas alkoi seota lopullisesti. Aatelisto kyllästyi ja vangitsi kuninkaan pakottaen tämän luopumaan kruunustaan. Kuningas suostui tähän suosiolla, mutta veti herneen nenäänsä kuultuaan ettei kruunu siirrykään hänen pojalleen. Niinpä hänet karkoitettiin maasta. Elämänsä viimeiset 28 vuotta hän kierteli ympäri Eurooppaa ja yritti saada tukea paluulleen Ruotsiin. Kukaan ei kuitenkaan ottanut häntä vakavasti. Ex-kuningas pelkäsi koko ajan ruotsalaisten agenttien yrittävän tappaa hänet, mikä osoittaakin hänen seonneen. Miksi kukaan olisi halunnut ja sitä paitsi, ruotsalaisetko olisivat tähän kyenneet?
Loppukaneetti: Axel Oxenstierna (1583-1654) oli Ruotsin merkittävimpiä valtiomiehiä. Kolmikymmenvuotisen sodan rauhanneuvotteluihin lähtevää, omia kykyjään epäilevää poikaansa hän evästi sanoin: Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2019
Keskiarvotilastot - miehet 1500 m
Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.
Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:
Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:
Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
| 1 | Hicham El Guerrouj | MAR | 3:27.047 |
|---|---|---|---|
| 2 | Bernard Lagat | KEN | 3:28.983 |
| 3 | Noureddine Morceli | ALG | 3:29.055 |
| 4 | Noah Ngeny | KEN | 3:29.271 |
| 5 | Asbel Kiprop | KEN | 3:29.282 |
| 6 | Silas Kiplagat | KEN | 3:29.898 |
| 7 | Vénuste Niyongabo | BDI | 3:30.411 |
| 8 | Daniel Kipchirchir Komen | KEN | 3:30.473 |
| 9 | Timothy Cheruiyot | KEN | 3:30.572 |
| 10 | Laban Rotich | KEN | 3:30.790 |
| 11 | Ayanleh Souleiman | DJI | 3:30.893 |
| 12 | Mehdi Baala | FRA | 3:31.100 |
| 13 | Abdelaati Iguider | MAR | 3:31.170 |
| 14 | John Kibowen | KEN | 3:31.234 |
| 15 | Nixon Chepseba | KEN | 3:31.332 |
| 16 | Augustine Choge | KEN | 3:31.363 |
| 17 | William Chirchir | KEN | 3:31.389 |
| 18 | Elijah Manangoi | KEN | 3:31.419 |
| 19 | Taoufik Makhloufi | ALG | 3:31.457 |
| 20 | Saïd Aouita | MAR | 3:31.495 |
| 21 | Alex Kipchirchir | KEN | 3:31.515 |
| 22 | Aman Wote | ETH | 3:31.624 |
| 23 | Rui Silva | POR | 3:31.631 |
| 24 | Steve Cram | GBR | 3:31.651 |
| 25 | Ali Saïdi-Sief | ALG | 3:31.670 |
| 26 | Nick Willis | NZL | 3:31.762 |
| 27 | Cornelius Chirchir | KEN | 3:31.776 |
| 28 | William Tanui | KEN | 3:31.868 |
| 29 | Ivan Heshko | UKR | 3:31.886 |
| 30 | Fermín Cacho | ESP | 3:31.916 |
| 31 | Tarek Boukensa | ALG | 3:31.931 |
| 32 | Collins Cheboi | KEN | 3:31.986 |
| 33 | Bethwel Birgen | KEN | 3:32.003 |
| 34 | Driss Maazouzi | FRA | 3:32.021 |
| 35 | Isaac Songok | KEN | 3:32.092 |
| 36 | Mekonnen Gebremedhin | ETH | 3:32.145 |
| 37 | Steve Ovett | GBR | 3:32.174 |
| 38 | Sebastian Coe | GBR | 3:32.200 |
| 39 | Reyes Estévez | ESP | 3:32.220 |
| 40 | İlham Tanui Özbilen | TUR | 3:32.275 |
| 41 | Daniel Komen | KEN | 3:32.291 |
| 42 | Paul Korir | KEN | 3:32.302 |
| 43 | Steve Holman | USA | 3:32.302 |
| 44 | Sydney Maree | USA | 3:32.316 |
| 45 | Benjamin Kipkurui | KEN | 3:32.320 |
| 46 | Andrés Manuel Díaz | ESP | 3:32.324 |
| 47 | Rashid Ramzi | BRN | 3:32.370 |
| 48 | Shedrack Korir | KEN | 3:32.405 |
| 49 | Abdi Bile | SOM | 3:32.431 |
| 50 | Juan Carlos Higuero | ESP | 3:32.522 |
| 51 | Ronald Kwemoi | KEN | 3:32.563 |
| 52 | Mohamed Moustaoui | MAR | 3:32.585 |
| 53 | Matthew Centrowitz | USA | 3:32.590 |
| 54 | José Manuel Abascal | ESP | 3:32.669 |
| 55 | Robert Rono | KEN | 3:32.719 |
| 56 | Haron Keitany | KEN | 3:32.829 |
| 57 | Suleiman Simotwo | KEN | 3:32.850 |
| 58 | Sadik Mikhou | BRN | 3:32.944 |
| 59 | Steve Scott | USA | 3:32.966 |
| 60 | Vyacheslav Shabunin | RUS | 3:32.992 |
| 61 | Caleb Ndiku | KEN | 3:33.054 |
| 62 | Bilal Mansour Ali | BRN | 3:33.112 |
| 63 | Timothy Kiptanui | KEN | 3:33.120 |
| 64 | Amine Laâlou | MAR | 3:33.168 |
| 65 | William Kemei | KEN | 3:33.207 |
| 66 | José Luís González | ESP | 3:33.209 |
| 67 | Filip Ingebrigtsen | NOR | 3:33.286 |
| 68 | Kamel Boulahfane | ALG | 3:33.315 |
| 69 | Peter Elliott | GBR | 3:33.329 |
| 70 | Leo Manzano | USA | 3:33.353 |
| 71 | Kevin Sullivan | CAN | 3:33.363 |
| 72 | Wilfred Kirochi | KEN | 3:33.378 |
| 73 | John Walker | NZL | 3:33.401 |
| 74 | Mohamed Ahmed Suleiman | QAT | 3:33.450 |
| 75 | Jens-Peter Herold | GER | 3:33.458 |
| 76 | Deresse Mekonnen | ETH | 3:33.484 |
| 77 | Jim Spivey | USA | 3:33.503 |
| 78 | John Mayock | GBR | 3:33.512 |
| 79 | Benson Koech | KEN | 3:33.532 |
| 80 | Alan Webb | USA | 3:33.576 |
| 81 | Youssef Baba | MAR | 3:33.576 |
| 82 | Anter Zerguelaine | ALG | 3:33.581 |
| 83 | James Magut | KEN | 3:33.607 |
| 84 | Vincent Kibet | KEN | 3:33.637 |
| 85 | Adil Kaouch | MAR | 3:33.653 |
| 86 | Geoffrey Rono | KEN | 3:33.735 |
| 87 | Nadir Bosch | FRA | 3:33.764 |
| 88 | Homiyu Tesfaye | GER | 3:33.765 |
| 89 | Ali Hakimi | TUN | 3:33.774 |
| 90 | Benson Seurei | KEN | 3:33.784 |
| 91 | Robert Biwott | KEN | 3:33.787 |
| 92 | Pierre Délèze | SUI | 3:33.813 |
| 93 | Ryan Gregson | AUS | 3:33.866 |
| 94 | David Lelei | KEN | 3:33.969 |
| 95 | Anthony Whiteman | GBR | 3:33.985 |
| 96 | Isaac Viciosa | ESP | 3:33.988 |
| 97 | Gennaro Di Napoli | ITA | 3:34.005 |
| 98 | Gideon Gathimba | KEN | 3:34.008 |
| 99 | Youssef Saad Kamel | BRN | 3:34.023 |
| 100 | Johan Kronje | RSA | 3:34.030 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:
| 1 | Hicham El Guerrouj | MAR | 3:26.00 |
|---|---|---|---|
| 2 | Bernard Lagat | KEN | 3:26.34 |
| 4 | Noureddine Morceli | ALG | 3:27.37 |
| 6 | Noah Ngeny | KEN | 3:28.12 |
| 3 | Asbel Kiprop | KEN | 3:26.69 |
| 5 | Silas Kiplagat | KEN | 3:27.64 |
| 17 | Vénuste Niyongabo | BDI | 3:29.18 |
| 15 | Daniel Kipchirchir Komen | KEN | 3:29.18 |
| 7 | Timothy Cheruiyot | KEN | 3:28.41 |
| 31 | Laban Rotich | KEN | 3:29.91 |
| 25 | Ayanleh Souleiman | DJI | 3:29.58 |
| 14 | Mehdi Baala | FRA | 3:28.98 |
| 9 | Abdelaati Iguider | MAR | 3:28.79 |
| 37 | John Kibowen | KEN | 3:30.18 |
| 30 | Nixon Chepseba | KEN | 3:29.77 |
| 21 | Augustine Choge | KEN | 3:29.47 |
| 18 | William Chirchir | KEN | 3:29.29 |
| 10 | Elijah Manangoi | KEN | 3:28.80 |
| 8 | Taoufik Makhloufi | ALG | 3:28.75 |
| 19 | Saïd Aouita | MAR | 3:29.46 |
Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
| 1 | Hicham El Guerrouj | MAR | 3:27.047 |
|---|---|---|---|
| 2 | Bernard Lagat | KEN | 3:28.983 |
| 5 | Asbel Kiprop | KEN | 3:29.282 |
| 3 | Noureddine Morceli | ALG | 3:29.055 |
| 6 | Silas Kiplagat | KEN | 3:29.898 |
| 4 | Noah Ngeny | KEN | 3:29.271 |
| 9 | Timothy Cheruiyot | KEN | 3:30.572 |
| 19 | Taoufik Makhloufi | ALG | 3:31.457 |
| 13 | Abdelaati Iguider | MAR | 3:31.170 |
| 18 | Elijah Manangoi | KEN | 3:31.419 |
| - | Mo Farah | GBR | 3:34.700 |
| 51 | Ronald Kwemoi | KEN | 3:32.563 |
| 30 | Fermín Cacho | ESP | 3:31.916 |
| 12 | Mehdi Baala | FRA | 3:31.100 |
| 8 | Daniel Kipchirchir Komen | KEN | 3:30.473 |
| 47 | Rashid Ramzi | BRN | 3:32.370 |
| 7 | Vénuste Niyongabo | BDI | 3:30.411 |
| 17 | William Chirchir | KEN | 3:31.389 |
| 20 | Saïd Aouita | MAR | 3:31.495 |
| 41 | Daniel Komen | KEN | 3:32.291 |
Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:
| 1 | Antti Loikkanen | 3:37.808 |
|---|---|---|
| 2 | Ari Paunonen | 3:38.899 |
| 3 | Jari Venäläinen | 3:38.938 |
| 4 | Pekka Vasala | 3:39.108 |
| 5 | Niclas Sandells | 3:39.787 |
| 6 | Markku Laine | 3:39.856 |
| 7 | Pekka Päivärinta | 3:40.460 |
| 8 | Mika Maaskola | 3:40.789 |
| 9 | Jonas Hamm | 3:41.316 |
| 10 | Ari Suhonen | 3:41.364 |
| 11 | Harri Hänninen | 3:41.399 |
| 12 | Matti Valkonen | 3:41.419 |
| 13 | Timo Lehto | 3:41.787 |
| 14 | Jukka Savonheimo | 3:42.090 |
| 15 | Juhani Sams | 3:42.297 |
| 16 | Samuli Vasala | 3:42.395 |
| 17 | Olavi Vuorisalo | 3:42.510 |
| 18 | Jukka Keskisalo | 3:42.562 |
| 19 | Olavi Salonen | 3:42.640 |
| 20 | Mikael Bergdahl | 3:42.779 |
| 21 | Kauko Lumiaho | 3:42.900 |
| 22 | Heino Lipsanen | 3:42.922 |
| 23 | Sami Alanen | 3:42.954 |
| 24 | Vesa Siivonen | 3:43.156 |
| 25 | Olavi Salsola | 3:43.350 |
| 26 | Heikki Vakkuri | 3:43.535 |
| 27 | Jari Hemmilä | 3:43.684 |
| 28 | Matti Tuura | 3:43.800 |
| 29 | Jouko Niskanen | 3:43.862 |
| 30 | Juha Kukkamo | 3:43.897 |
| 31 | Sami Valtonen | 3:43.975 |
| 32 | Jari Matinlauri | 3:44.034 |
| 33 | Lars Sörensen | 3:44.073 |
| 34 | Jari Kiiski | 3:44.106 |
| 35 | Sami Ylihärsilä | 3:44.175 |
| 36 | Lasse Virén | 3:44.319 |
| 37 | Mikko Ala-Leppilampi | 3:44.544 |
| 38 | Riku Marttinen | 3:44.580 |
| 39 | Eero Kytölä | 3:44.583 |
| 40 | Eero Kinaret | 3:44.681 |
| 41 | Timo Sarlin | 3:44.807 |
| 42 | Ilpo Kuusela | 3:44.837 |
| 43 | Marco Bertolotti | 3:44.917 |
| 44 | Anders Rockas | 3:44.955 |
| 45 | Jouko Santanen | 3:45.618 |
| 46 | Ilkka Äyräväinen | 3:45.665 |
| 47 | Risto Ulmala | 3:45.910 |
| 48 | Jorma Kakko | 3:45.950 |
| 49 | Risto Tuominen | 3:45.953 |
| 50 | Timo Kero | 3:45.955 |
| 51 | Jan-Erik Salo | 3:46.005 |
| 52 | Hannu Okkola | 3:46.053 |
| 53 | Juha Väätäinen | 3:46.110 |
| 54 | Ilpo Matilainen | 3:46.130 |
| 55 | Martti Vainio | 3:46.141 |
| 56 | Jarmo Malmberg | 3:46.239 |
| 57 | Santtu Mäkinen | 3:46.279 |
| 58 | Anders Lindahl | 3:46.339 |
| 59 | Keijo Ceder | 3:46.380 |
| 60 | Panu Jantunen | 3:46.468 |
| 61 | Jyrki Ojennus | 3:46.576 |
| 62 | Marko Kotila | 3:46.594 |
| 63 | Tommy Ekblom | 3:46.650 |
| 64 | Ilari Piipponen | 3:46.701 |
| 65 | Denis Johansson | 3:46.790 |
| 66 | Hannu Ojala | 3:46.790 |
| 67 | Jukka Tammisuo | 3:46.834 |
| 68 | Taisto Tiri | 3:46.867 |
| 69 | Jari Nurmisto | 3:46.937 |
| 70 | Keijo Kumpulainen | 3:46.940 |
| 71 | Joonas Rinne | 3:47.085 |
| 72 | Risto Ala-Korpi | 3:47.241 |
| 73 | Henry Majander | 3:47.258 |
| 74 | Tapio Kantanen | 3:47.290 |
| 75 | Mika Savolainen | 3:47.326 |
| 76 | Olof Nyman | 3:47.340 |
| 77 | Matti Huttunen | 3:47.430 |
| 78 | Simo Saloranta | 3:47.440 |
| 79 | Mikael Talasjoki | 3:47.457 |
| 80 | Kimmo Pakkanen | 3:47.467 |
| 81 | Tommi Heinonen | 3:47.523 |
| 82 | Tommi Sundell | 3:47.547 |
| 83 | Vesa Laukkanen | 3:47.629 |
| 84 | Mika Westerberg | 3:47.678 |
| 85 | Raimo Haanpää | 3:47.700 |
| 86 | Janne Vilve | 3:47.729 |
| 87 | Ville Hautala | 3:47.765 |
| 88 | Ossi Kekki | 3:47.880 |
| 89 | Tuomo Salonen | 3:48.112 |
| 90 | Matti Salonen | 3:48.290 |
| 91 | Tauno Wallenius | 3:48.310 |
| 92 | Paavo Heikkinen | 3:48.410 |
| 93 | Simo Kaukonen | 3:48.457 |
| 94 | Jouko Uola | 3:48.460 |
| 95 | Juhani Huhtinen | 3:48.495 |
| 96 | Raimo Karsikas | 3:48.495 |
| 97 | Pasi Mattila | 3:48.503 |
| 98 | Pekka Välimäki | 3:48.538 |
| 99 | Jyrki Suojalehto | 3:48.618 |
| 100 | Antti Vasala | 3:48.647 |
Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:
| 2 | Antti Loikkanen | 3:36.3h |
|---|---|---|
| 7 | Ari Paunonen | 3:38.07 |
| 6 | Jari Venäläinen | 3:38.03 |
| 1 | Pekka Vasala | 3:36.33 |
| 3 | Niclas Sandells | 3:36.88 |
| 9 | Markku Laine | 3:38.20 |
| 5 | Pekka Päivärinta | 3:37.2h |
| 11 | Mika Maaskola | 3:38.50 |
| 18 | Jonas Hamm | 3:39.93 |
| 4 | Ari Suhonen | 3:36.89 |
| 24 | Harri Hänninen | 3:40.54 |
| 14 | Matti Valkonen | 3:39.14 |
| 13 | Timo Lehto | 3:38.92 |
| 16 | Jukka Savonheimo | 3:39.70 |
| 25 | Juhani Sams | 3:40.6h |
| 10 | Samuli Vasala | 3:38.39 |
| 22 | Olavi Vuorisalo | 3:40.3h |
| 12 | Jukka Keskisalo | 3:38.90 |
| 21 | Olavi Salonen | 3:40.2h |
| 17 | Mikael Bergdahl | 3:39.74 |
Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:
| 4 | Pekka Vasala | 3:39.108 |
|---|---|---|
| 1 | Antti Loikkanen | 3:37.808 |
| 5 | Niclas Sandells | 3:39.787 |
| 10 | Ari Suhonen | 3:41.364 |
| 7 | Pekka Päivärinta | 3:40.460 |
| 3 | Jari Venäläinen | 3:38.938 |
| 2 | Ari Paunonen | 3:38.899 |
| 24 | Vesa Siivonen | 3:43.156 |
| 6 | Markku Laine | 3:39.856 |
| 16 | Samuli Vasala | 3:42.395 |
| 8 | Mika Maaskola | 3:40.789 |
| 18 | Jukka Keskisalo | 3:42.562 |
| 13 | Timo Lehto | 3:41.787 |
| 12 | Matti Valkonen | 3:41.419 |
| 21 | Kauko Lumiaho | 3:42.900 |
| 14 | Jukka Savonheimo | 3:42.090 |
| 20 | Mikael Bergdahl | 3:42.779 |
| 9 | Jonas Hamm | 3:41.316 |
| 26 | Heikki Vakkuri | 3:43.535 |
| 25 | Olavi Salsola | 3:43.350 |
lauantai 6. huhtikuuta 2019
Uusinta: Kymmenen hanttiässää ja jokeri
Lukijalle: Tällä kertaa joudun tinkimään kahden päivän verran säännöstä ”uusintakelpoisia ovat jutut, jotka ovat vähintään neljä vuotta vanhoja”. Tämä juttu julkaistiin kahta päivää vaille neljä vuotta sitten ja jos odottaisi seuraavaan viikkoon, tulisi vähän liian myöhään.
Ei ole minun vikani, että eduskuntavaalit ovat neljän vuoden välein. Ja varsinkaan ei ole minun vikani, että samat teemat ovat taas esillä kuin neljä vuotta sitten. Tämä toimikoon vaaliuurnille mennessä vinkkinä: jos nykyiset valtapuolueet ja suurin näennäisoppositiopuolue (näennäis- siksi, että hallituksessa ollessaan sen politiikkaa ei olisi kuitenkaan nykyhallituksesta kyennyt erottamaan edes mikroskoopilla) SDP eivät ole mitään saaneet aikaan, niin kannattaa äänestää sellaista puoluetta, jonka edustajat ajattelevat Suomen etua:
Suomessa järjestetään eduskuntavaalit 14. huhtikuuta ja ennakkoäänestys on jo käynnissä. Koska äänestäminen on kansalaisvelvollisuus, toivon kaikkien tämänkin blogin lukijoiden käyvän sen täyttämässä. Etenkin kun epäilen, että lukijani ovat keskimääräistä äänestäjää valveutuneempia eivätkä kuvittele äänestävänsä esim. Idolseissa. Noin yleisesti ottaen toivon äänestysprosentin jäävän mahdollisimman matalaksi, koska on typerää jättää äänestämättä ja mitä pienempi on äänestysprosentti, sitä useampi typerys on jättänyt äänestämättä. Jolloin tulos on parempi. Toivottavasti. En uskalla edes kuvitella, miltä eduskunta näyttäisi jos kaikki idiootitkin äänestäisivät, kun se jo nyt näyttää tuolta.
Vaaliteemoja on nostettu esiin kymmenittäin, mutta tässä on poimittu esiin muutamia kenties yleisimmin esiintyviä ja kerrottu niiden todellinen merkitys. Listaan ei ole otettu mitään maailmaasyleileviä blankosanoja vailla sisältöä tyyliin Vapaus, Siskous ja Tasa-arvoisuus, ainoastaan jollain lailla konkreettisia faktoja vähintäänkin sivuavia asioita.
10. Sukupuolineutraali avioliitto
Välillä tuntui, että viime vaalikaudella ei maailmassa muita asioita ollutkaan. Oman sanani asiasta olen sanonut eikä siihen ole lisättävää. Loppujen lopuksi kyse ei ole suuresta asiasta. Tehtiinpä mitä päätöksiä tahansa, ne voidaan kumota seuraavalla vaalikaudella. Jos homoliitot on hyväksytty ja yhteiskunnassa tapahtuu täyskäännös, niin todennäköisesti vain uusien solmiminen tehdään laittomaksi ja vanhat jäävät voimaan. Ja seuraavalla vaalikaudella ne voidaan taas laillistaa. Melko yhdentekevä asia.
Päivitys 6.4.2019: Viime vaalikaudella laki astui voimaan ja keskustelu on enimmäkseen rauhoittunut. Toistaiseksi.
9. Työurat
Työurien pidentäminen on yksi valtakunnan suurimmista kusetuksista. Mutta ei sillä väliä. Kun kupla aikanaan puhkeaa, todetaan että näin kävi ja tehdään uudet lait. Yhdentekevää.
Päivitys 6.4.2019: Tästä höpötetään edelleen. Maassa on työttömiä pilvin pimein, mutta ongelmana on se, ettei työttömillä useinkaan ole nyky-yhteiskunnan vaatimaa ammattitaitoa. Jostain syystä lääkkeeksi tarjotaan haittamaahanmuuton lisäämistä, vaikka sen kautta tulijoilta puuttuu lähes poikkeuksetta sekä ammatti- että kielitaito. Vaan kyllä se kupla vielä puhkeaa.
8. Perustulo
Sinänsä ihan hyvä ajatus oikein toteutettuna, mutta pelkkä lainsäädännöllinen kysymys. Jos systeemiä muutetaan, toiset voittavat ja toiset häviävät. Toki on merkitystä sillä, jäädäänkö kokonaisuudessa plussan tai miinuksen puolelle, mutta näitäkin päätöksiä voidaan aina muuttaa. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei millään päätöksellä voi tehdä.
Päivitys 6.4.2019: Käymistilassa yhä, mutta hiljaisemmin.
7. Energiapolitiikka
Oikein toimiva fossiilisen polttoaineen käyttöön perustuva energiantuotanto tappaa enemmän ihmisiä kuin väärin toimiva ydinvoiman tuotanto eikä tuuli- ja aurinkoenergiasta saatane ikinä kannattavaa näillä leveysasteilla. Mutta väliäkö tuolla. Jos lisää ydinvoimaa ei rakenneta, niin cityvihreäkin oppii kun kämppä alkaa olla talvella turhan vilpoinen. Ydinvoimaa saa aina lisää ja hulluuden yllättäessä jo rakennetut ydinvoimalat voidaan sulkea. Pitkällä aikavälillä (> 10 vuotta) tarkastellen energiapolitiikka on yhtä tyhjän kanssa.
Päivitys 6.4.2019: Viimeisen neljän vuoden aikana on toisaalta tultu eteenpäin, kun hörhöimmätkin ovat tajunneet ettei näillä leveysasteilla kykene yhteiskuntaa ylläpitämään ilman ydinvoimaa. Toisaalta sähköautojen uskotaan edelleen olevan täysin saasteettomia.
6. Luonnonsuojelu
Luonto voittaa aina, lopulta. Suomen merkitys maailman pelastamisessa on kärpäsen kakka valtameressä. Sitä paitsi Suomi yhtenä harvoista maista tuottaa enemmän luonnonvaroja kuin kuluttaa, joten pitäkää turpanne kiinni, nettonegatiiviset maat. Jos tehdään avohakkuu, luonto ottaa sen kyllä sadassa vuodessa takaisin. Jos taas luontoa suojellaan liikaa (tästä ei kuitenkaan liene pelkoa, mutta noin periaatteessa), niin suojelupäätökset voidaan aina purkaa taloudellisen edun nimissä. Yhdentekevä kysymys.
Päivitys 6.4.2019: Hiljaista on ollut.
5. Perheet
Tämä on kaikilla vaaliteemana. Joku haluaa poistaa lapsilisät, joku lisätä niitä ja kuka mitäkin. Pelkkää politiikkaa. Jos perheiden asemaa kiristetään, syntyvyys saattaa pienentyä – mutta virhe voidaan korjata myöhemmin. Toki tämä vaikuttaa väestöpyramidiin seuraavat sata vuotta, mutta pitkällä aikavälillä merkityksetön asia.
Päivitys 6.4.2019: Noussut entistä vahvemmin esille. Sitten kun saisi vielä poliitikot uskomaan, että ihmiset eivät tee lapsia, koska a) he eivät usko tulevaisuuteen ja b) päät on sekoitettu kaiken maailman hörhöilyillä ja perhevastaisilla yleisasenteilla.
4. Yrittäjyys
Toinen blankosanaan kalskahtava ilmaus ”perheiden” ohella on ”yrittäjyys”, mikä nyt tarkoittaa talouspolitiikkaa noin yleisesti. On muistettava, että Suomi ei elä julkisten virkamiesten tekemällä työllä, vaan yrittäjyydellä. Jos sitä kuristetaan liikaa, niin rahoitus alkaa yskiä. Jos taas vapautetaan liikaa, maa muuttuu kleptokratiaksi. Molemmat ovat kuitenkin korjattavissa lyhyelläkin aikavälillä kurssia muuttamalla. Asia on näin korkealla listalla vain siitä syystä, että sen lyhyen aikavälin merkittävyys kansantaloudelle on niin suuri – korjausliikkeet parantavat tehdyt virheet muutamassa vuodessa, mutta tapahtuvat vahingot ovat lyhyellä tähtäimellä suuria. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin merkityksetöntä, kuinka talouspolitiikkaa on hoidettu – kuinka paljon 70-luvun ratkaisut muka tänä päivänä vaikuttavat?
Päivitys 6.4.2019: Tilanne sama kuin ennenkin.
3. Koulutus
Vähitellen aletaan hiipiä tärkeisiin asioihin. Suomen menestystarina Euroopan takapajulasta maailman rikkaimpien valtioiden joukkoon on perustunut koulutukseen. Kirkko vaati lukutaitoa ja Suomen koululaitos on historiallisessa vertailussa ollut aina maailman huippuluokkaa. Koulutuksesta emme saa tinkiä. Vaan entäpä jos näin tehdään? Seurauksena ovat ”menetetyt ikäluokat”, ja sitten kun järki voittaa, kestää vielä lähes vuosikymmenen kunnes koulutuskulttuuri on palautettu oikealle, vaativalle tasolleen. Virheiden vaikutus on siis merkittävä, mutta ne voidaan korjata. Viidenkymmenen vuoden kuluttua virheiden korjaamisesta menetetyt ikäluokat ovat jo eläkkeellä. Ei siis tärkeä asia todella pitkällä (>50 vuotta) aikavälillä.
Päivitys 6.4.2019: Osaamisen taso on pudonnut entisestään, kun vaatimustasoa on laskettu sekä ideologian että heikentyneen oppilasaineksen takia.
2. Eurokriisi
Eurokiimaiset poliitikot ovat myyneet kansantuotteemme Vetelä-Euroopan tukemiseen omaa uraansa edistääkseen. Tämä on tullut aivan-helvetin-kalliiksi. Mutta loppujen lopuksi se on vain rahaa. Selvisimme me sotakorvauksistakin, jossa kansallisomaisuuttamme ryöstettiin aivan samaan tapaan. Toki tässä saadaan tehdä kynnet verillä hommia, mutta yhdessä sukupolvessa Suomi on taas jaloillaan – kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Tämäkään ei ole tärkeä asia todella pitkällä (>50 vuotta) aikavälillä.
Päivitys 6.4.2019: Euron hajoamista odotellessa.
1. NATO
Eli puolustuspolitiikka, mutta NATOonhan se tiivistyy. Mennäkö vai ei? Voi olla, että kirjoitan oman näkemykseni aikanaan viikkojutuksi. Lyhyesti totean vain, että periaatteessa ei pidä mennä, mutta käytännössä kannatan liittymistä epäröimättä. Periaatteessa olen Ehrensvärdin kannalla, mutta poliitikkojemme munattomuus on ajanut armeijan puolustuskyvyn alas eikä parannusta tilanteeseen ole näkyvissä. Näin ollen paras vaihtoehto eli oman puolustuksemme rakentaminen uskottavaan kuntoon ei ole käytettävissä. Siinä tapauksessa otetaan toiseksi paras vaihtoehto eli NATO. Jos liitymme NATOoon, niin sieltä on hankalaa, mutta mahdollista päästä pois. Jos taas emme liity – emmekä myöskään rakenna puolustusta kuntoon – otamme helvetinmoisen riskin. Tämä kysymys on tärkeä vain siinä tapauksessa, että tämä riski realisoituu. Näin ollen puolustuspolitiikka saattaa olla tärkeä vaaliteema, mutta saattaa olla myös merkityksetön.
Päivitys 6.4.2019: Junnannut paikoillaan.
JOKERI
Kaikki aiemmat kysymykset on osoitettu sellaisiksi, joissa mahdollisesti tehtävät virheratkaisut ovat
a) korjattavissa ja aiheuttavat haittaa ainoastaan silloin, kun ovat voimassa
b) korjattavissa ja aiheuttavat haittaa myös jonkin, lyhyemmän tai pidemmän ajan fiksun päätöksen tekemisen jälkeen
c) tuhoisia, mutta vain jos käy huono tuuri.
Näin ollen ne eivät ole Todella Tärkeitä Asioita, vaikka ne enemmän tai vähemmän merkittäviä ovatkin.
Todella tärkeä asia on sellainen, jossa tehtävät virheratkaisut vaikuttavat pysyvästi ja ovat väistämättä vaikuttavia. Ne ovat Valtion elinkysymyksiä.
Näissä vaaleissa sellaisia on vain yksi.
Valtioneuvoston jäsenen valan kaava kuuluu:
"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."
Kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi. Siinä puhutaan siis Suomen kansalaisista. Suomalaisesta yhteiskunnasta. Tätä voi olla vaikea uskoa, sen verran innokkaasti viimeisimmät hallitukset ovat edistäneet haittamaahanmuuttoa median vahvasti tukemana. Jos valan kaavan kirjoittaneet nousisivat haudastaan, he ryhtyisivät luultavasti pystyttämään valtakunnanoikeutta Kataisen, Stubbin ja kumppanien tuomitsemiseksi pitkäaikaisiin kuritushuonerangaistuksiin.
Päivitys 6.4.2019: Sipilä, Orpo, Soini ja kumppanit tuomittaisiin samaan selliin.
Viime aikoina on noussut tapetille haittamaahanmuuttajien Euroopan Unionin alueelle aiheuttaman väestöpaineen tasaaminen jäsenmaiden kesken. Jokainen joka vilkaisee karttaa, osaa valitettavasti sanoa mitä se pahimmillaan ja todennäköisimmillään Suomen kohdalla merkitsee. Jo nyt haittamaahanmuutto aiheuttaa suunnattomia kustannuksia maallemme, kuten esimerkiksi rikollisuustilastot osoittavat.
Päivitys 6.4.2019: Kannattaa huomioida, että tämä on kirjoitettu ennen syksyä 2015. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?
Mikäli teemme maahanmuuttopolitiikassa virheitä, ne haittaavat meitä - ei ainoastaan vuosisatoja, vaan ikuisuuden. Pahimmillaan edessä voi olla kansakunnan tuho. Kun jokin alue on syöpäkasvaimelle menetetty, sitä ei enää saada takaisin. Muistetaan mitä tapahtui suomalaisten ikiajoista lähtien asuttamalle Karjalalle:
Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet.
Näin kirjoitti talvisodan päätyttyä päiväkäskyssään Mannerheim. ”Vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot”. Tämän sanoi mies, joka puolet elämästään oli palvellut Venäjällä. Kansasta, joka on elänyt suomalaisten naapurina iäisyyden. Jonka arvot ovat paljon, paljon lähempänä omiamme kuin esimerkiksi islamin arvot.
Haittamaahanmuutto tarkoittaa yleensä maahanmuuttoa islamilaisista maista tai Afrikasta. Joka kaipaa perusteluja, voi katsoa millaisia yhteiskuntia nämä ovat saaneet aikaan. Ainoat jollain lailla toimivat ovat sellaisia islamilaisia yhteiskuntia, jotka sattuvat sijaitsemaan valtavien öljyvarojen päällä. Joiden vauraus perustuu siihen, että länsimaisen kulttuurin kehittämät tuotteet tarvitsevat heillä sattumalta olevia luonnonvaroja, jotka vierastyöläiset kaivavat esiin länsimaisen infrastruktuurin ja teknologian avulla. Näistä maista tulevat haittamaahanmuuttajat eivät muutamia onnekkaita ja tervetulleita poikkeuksia lukuunottamatta halua omaksua länsimaista, toimivaa arvomaailmaa, vaan tekevät asuinalueistaan samanlaisia despoottisia kehitysmaaslummeja kuin alkuperäiset kotimaansa. Aina sukupolvesta toiseen, tuhoten länsimaista sivistystä.
Päivitys 6.4.2019: Edelleenkin, tämä oli kirjoitettu ennen haittatsunamia. Oulun ja muiden paikkakuntien raiskausvyyhdistä ei ollut aavistustakaan. Paitsi tietysti meillä jotka tiesimme mitä on jo tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan, ellei haittamaahanmuuttolle tehdä stoppia ja entisiä palauteta. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?
Näin ollen äänestyspäätöstä tehtäessä on vain yksi kysymys.
Kannattaako ehdokkaasi suomalaista, luottamukseen perustuvaa yhteiskuntaa vai sen tuhoamista?
Ns. perinteiset valtapuolueet (kok, kepu, sd) yhdessä apupuolueidensa (vas, rkp, kd, vihr) ovat istuneet vuorollaan hallituksessa ja syösseet Suomea yhä tuhoisampaan suuntaan. Perussuomalaiset eivät. On kiistatta totta, että perussuomalaiset saattaisivat muissa asioissa tehdä huonompaa politiikkaa kuin kilpailijansa. Saattaisivat. Mutta kuten todettu, sillä ei ole merkitystä. Perussuomalaisilla on vahva haittamaahanmuuttoa vastustava siipensä ja heidän maahanmuuttopoliittinen linjauksensa on tehty käytännössä tämän siiven ehdoilla.
Minä en ole perussuomalainen. Äänestän perussuomalaisia siksi, että parempaakaan ei ole tarjolla. Toki jokaisella puolueella on listoillaan haittamaahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia ehdokkaita, mutta heidän tarkoituksensa on vain houkutella äänestäjiä persuilta. Jos he läpi pääsevätkin, niin eduskunnassa painetaan nappia kiltisti ryhmäkurin mukaan. Jokainen ääni valtapuolueille on ääni Suomea vastaan. Jokainen ääni Muutos 2011 -ryhmälle menee hukkaan, koska ryhmä ei tule saamaan edustajia kuin enintään merkityksettömän määrän, yhden tai kaksi – ja senkin vain jos sattuvat onnistumaan.
Perussuomalaisissa minua vaivaa kaksi asiaa. Ensinnäkin heidän ehdokasasettelunsa on pahasti epäonnistunut. Viime kuntavaaleissa ehdolle pääsi jokainen hörhö tai änkyrä, joka käveli puoluetoimiston ovesta sisään. Eduskuntavaaleissa on sentään hieman karsintaa, koska paikkoja on vähemmän jaossa. Kuitenkin heidän olisi pitänyt rekrytoida politiikkaan kyllästyneitä yhteiskunnan tukipilareita, kuten kolme vuotta sitten neuvoin. Tämä on tyritty totaalisesti. En liiemmin tunne ehdokkaita henkilökohtaisesti, mutta ne jotka tunnen, eivät erityisemmin vakuuta.
Päivitys 6.4.2019: Sama on tilanne nyt ja viime kerran virheistä kärsitään yhä. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?
Toinen ja jopa tärkeämpi vaivaava asia on perussuomalaisten haluttomuus profiloitua suomalaiskansalliseksi, haittamaahanmuuton pysäyttäväksi puolueeksi. Kun katselee ja kuulostelee kansan tuntoja, pidän hyvin todennäköisenä että tällainen profiloituminen olisi nostanut perussuomalaisten kannatuksen 30 %:iin. Epäilen kuitenkin Soinin taitavana poliittisena pelurina haluavan kruunata uransa ministerinpaikalla. Tällöin hän on laskenut, että mikään alle 40 % ääniosuus ei nosta itsensä muiden puolueiden silmissä demonisoinutta puoluetta hallitukseen. Näin ollen pidetään pienempää suuta, jolloin saadaan vähäisempi kannatus, mutta päästään johonkin koalitioon mukaan. Ehkä. Mutta ehkä on parempi kuin ei missään tapauksessa, lienee Soini tuuminut.
Kokonaan toinen asia on, mitä vaalien jälkeen tapahtuu. Jos perussuomalaiset pääsevät hallitukseen, onko Soini joutunut myymään hallitusneuvotteluissa haittamaahanmuuton torjunnan ministerinsalkusta vai ei? Vai pitääkö hän kaiken uhallakin kiinni puolueen ohjelmaan kirjatuista linjauksista? Loppujen lopuksi tälläkään ei ole äänestyspäätöksen kannalta väliä. On olemassa vain yksi puolue, joka mahdollisesti on halukas muuttamaan tätä hulluutta. Pelkkä mahdollisuuskin on tyhjää parempi.
Päivitys 6.4.2019: Kun isänmaanpettureista on päästy eroon, niin sana ”mahdollisesti” voidaan korvata sanalla ”varmasti”. Neljä vuotta sitten minulla oli vahva epäilys Soinin todellisista motiiveista. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?
On tämä isänmaallisen kansalaisen elämä yhtä helvettiä, kun vaaleissa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äänestää Soinin johtamia persuja!
Päivitys 6.4.2019: Mitäpä minä siis petturi-Soinista sanoinkaan? Hän vain teeskenteli ajavansa Suomen etua päästäkseen hillotolpalle. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?
Ei ole minun vikani, että eduskuntavaalit ovat neljän vuoden välein. Ja varsinkaan ei ole minun vikani, että samat teemat ovat taas esillä kuin neljä vuotta sitten. Tämä toimikoon vaaliuurnille mennessä vinkkinä: jos nykyiset valtapuolueet ja suurin näennäisoppositiopuolue (näennäis- siksi, että hallituksessa ollessaan sen politiikkaa ei olisi kuitenkaan nykyhallituksesta kyennyt erottamaan edes mikroskoopilla) SDP eivät ole mitään saaneet aikaan, niin kannattaa äänestää sellaista puoluetta, jonka edustajat ajattelevat Suomen etua:
Suomessa järjestetään eduskuntavaalit 14. huhtikuuta ja ennakkoäänestys on jo käynnissä. Koska äänestäminen on kansalaisvelvollisuus, toivon kaikkien tämänkin blogin lukijoiden käyvän sen täyttämässä. Etenkin kun epäilen, että lukijani ovat keskimääräistä äänestäjää valveutuneempia eivätkä kuvittele äänestävänsä esim. Idolseissa. Noin yleisesti ottaen toivon äänestysprosentin jäävän mahdollisimman matalaksi, koska on typerää jättää äänestämättä ja mitä pienempi on äänestysprosentti, sitä useampi typerys on jättänyt äänestämättä. Jolloin tulos on parempi. Toivottavasti. En uskalla edes kuvitella, miltä eduskunta näyttäisi jos kaikki idiootitkin äänestäisivät, kun se jo nyt näyttää tuolta.
Vaaliteemoja on nostettu esiin kymmenittäin, mutta tässä on poimittu esiin muutamia kenties yleisimmin esiintyviä ja kerrottu niiden todellinen merkitys. Listaan ei ole otettu mitään maailmaasyleileviä blankosanoja vailla sisältöä tyyliin Vapaus, Siskous ja Tasa-arvoisuus, ainoastaan jollain lailla konkreettisia faktoja vähintäänkin sivuavia asioita.
10. Sukupuolineutraali avioliitto
Välillä tuntui, että viime vaalikaudella ei maailmassa muita asioita ollutkaan. Oman sanani asiasta olen sanonut eikä siihen ole lisättävää. Loppujen lopuksi kyse ei ole suuresta asiasta. Tehtiinpä mitä päätöksiä tahansa, ne voidaan kumota seuraavalla vaalikaudella. Jos homoliitot on hyväksytty ja yhteiskunnassa tapahtuu täyskäännös, niin todennäköisesti vain uusien solmiminen tehdään laittomaksi ja vanhat jäävät voimaan. Ja seuraavalla vaalikaudella ne voidaan taas laillistaa. Melko yhdentekevä asia.
Päivitys 6.4.2019: Viime vaalikaudella laki astui voimaan ja keskustelu on enimmäkseen rauhoittunut. Toistaiseksi.
9. Työurat
Työurien pidentäminen on yksi valtakunnan suurimmista kusetuksista. Mutta ei sillä väliä. Kun kupla aikanaan puhkeaa, todetaan että näin kävi ja tehdään uudet lait. Yhdentekevää.
Päivitys 6.4.2019: Tästä höpötetään edelleen. Maassa on työttömiä pilvin pimein, mutta ongelmana on se, ettei työttömillä useinkaan ole nyky-yhteiskunnan vaatimaa ammattitaitoa. Jostain syystä lääkkeeksi tarjotaan haittamaahanmuuton lisäämistä, vaikka sen kautta tulijoilta puuttuu lähes poikkeuksetta sekä ammatti- että kielitaito. Vaan kyllä se kupla vielä puhkeaa.
8. Perustulo
Sinänsä ihan hyvä ajatus oikein toteutettuna, mutta pelkkä lainsäädännöllinen kysymys. Jos systeemiä muutetaan, toiset voittavat ja toiset häviävät. Toki on merkitystä sillä, jäädäänkö kokonaisuudessa plussan tai miinuksen puolelle, mutta näitäkin päätöksiä voidaan aina muuttaa. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei millään päätöksellä voi tehdä.
Päivitys 6.4.2019: Käymistilassa yhä, mutta hiljaisemmin.
7. Energiapolitiikka
Oikein toimiva fossiilisen polttoaineen käyttöön perustuva energiantuotanto tappaa enemmän ihmisiä kuin väärin toimiva ydinvoiman tuotanto eikä tuuli- ja aurinkoenergiasta saatane ikinä kannattavaa näillä leveysasteilla. Mutta väliäkö tuolla. Jos lisää ydinvoimaa ei rakenneta, niin cityvihreäkin oppii kun kämppä alkaa olla talvella turhan vilpoinen. Ydinvoimaa saa aina lisää ja hulluuden yllättäessä jo rakennetut ydinvoimalat voidaan sulkea. Pitkällä aikavälillä (> 10 vuotta) tarkastellen energiapolitiikka on yhtä tyhjän kanssa.
Päivitys 6.4.2019: Viimeisen neljän vuoden aikana on toisaalta tultu eteenpäin, kun hörhöimmätkin ovat tajunneet ettei näillä leveysasteilla kykene yhteiskuntaa ylläpitämään ilman ydinvoimaa. Toisaalta sähköautojen uskotaan edelleen olevan täysin saasteettomia.
6. Luonnonsuojelu
Luonto voittaa aina, lopulta. Suomen merkitys maailman pelastamisessa on kärpäsen kakka valtameressä. Sitä paitsi Suomi yhtenä harvoista maista tuottaa enemmän luonnonvaroja kuin kuluttaa, joten pitäkää turpanne kiinni, nettonegatiiviset maat. Jos tehdään avohakkuu, luonto ottaa sen kyllä sadassa vuodessa takaisin. Jos taas luontoa suojellaan liikaa (tästä ei kuitenkaan liene pelkoa, mutta noin periaatteessa), niin suojelupäätökset voidaan aina purkaa taloudellisen edun nimissä. Yhdentekevä kysymys.
Päivitys 6.4.2019: Hiljaista on ollut.
5. Perheet
Tämä on kaikilla vaaliteemana. Joku haluaa poistaa lapsilisät, joku lisätä niitä ja kuka mitäkin. Pelkkää politiikkaa. Jos perheiden asemaa kiristetään, syntyvyys saattaa pienentyä – mutta virhe voidaan korjata myöhemmin. Toki tämä vaikuttaa väestöpyramidiin seuraavat sata vuotta, mutta pitkällä aikavälillä merkityksetön asia.
Päivitys 6.4.2019: Noussut entistä vahvemmin esille. Sitten kun saisi vielä poliitikot uskomaan, että ihmiset eivät tee lapsia, koska a) he eivät usko tulevaisuuteen ja b) päät on sekoitettu kaiken maailman hörhöilyillä ja perhevastaisilla yleisasenteilla.
4. Yrittäjyys
Toinen blankosanaan kalskahtava ilmaus ”perheiden” ohella on ”yrittäjyys”, mikä nyt tarkoittaa talouspolitiikkaa noin yleisesti. On muistettava, että Suomi ei elä julkisten virkamiesten tekemällä työllä, vaan yrittäjyydellä. Jos sitä kuristetaan liikaa, niin rahoitus alkaa yskiä. Jos taas vapautetaan liikaa, maa muuttuu kleptokratiaksi. Molemmat ovat kuitenkin korjattavissa lyhyelläkin aikavälillä kurssia muuttamalla. Asia on näin korkealla listalla vain siitä syystä, että sen lyhyen aikavälin merkittävyys kansantaloudelle on niin suuri – korjausliikkeet parantavat tehdyt virheet muutamassa vuodessa, mutta tapahtuvat vahingot ovat lyhyellä tähtäimellä suuria. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin merkityksetöntä, kuinka talouspolitiikkaa on hoidettu – kuinka paljon 70-luvun ratkaisut muka tänä päivänä vaikuttavat?
Päivitys 6.4.2019: Tilanne sama kuin ennenkin.
3. Koulutus
Vähitellen aletaan hiipiä tärkeisiin asioihin. Suomen menestystarina Euroopan takapajulasta maailman rikkaimpien valtioiden joukkoon on perustunut koulutukseen. Kirkko vaati lukutaitoa ja Suomen koululaitos on historiallisessa vertailussa ollut aina maailman huippuluokkaa. Koulutuksesta emme saa tinkiä. Vaan entäpä jos näin tehdään? Seurauksena ovat ”menetetyt ikäluokat”, ja sitten kun järki voittaa, kestää vielä lähes vuosikymmenen kunnes koulutuskulttuuri on palautettu oikealle, vaativalle tasolleen. Virheiden vaikutus on siis merkittävä, mutta ne voidaan korjata. Viidenkymmenen vuoden kuluttua virheiden korjaamisesta menetetyt ikäluokat ovat jo eläkkeellä. Ei siis tärkeä asia todella pitkällä (>50 vuotta) aikavälillä.
Päivitys 6.4.2019: Osaamisen taso on pudonnut entisestään, kun vaatimustasoa on laskettu sekä ideologian että heikentyneen oppilasaineksen takia.
2. Eurokriisi
Eurokiimaiset poliitikot ovat myyneet kansantuotteemme Vetelä-Euroopan tukemiseen omaa uraansa edistääkseen. Tämä on tullut aivan-helvetin-kalliiksi. Mutta loppujen lopuksi se on vain rahaa. Selvisimme me sotakorvauksistakin, jossa kansallisomaisuuttamme ryöstettiin aivan samaan tapaan. Toki tässä saadaan tehdä kynnet verillä hommia, mutta yhdessä sukupolvessa Suomi on taas jaloillaan – kunhan siihen annetaan mahdollisuus. Tämäkään ei ole tärkeä asia todella pitkällä (>50 vuotta) aikavälillä.
Päivitys 6.4.2019: Euron hajoamista odotellessa.
1. NATO
Eli puolustuspolitiikka, mutta NATOonhan se tiivistyy. Mennäkö vai ei? Voi olla, että kirjoitan oman näkemykseni aikanaan viikkojutuksi. Lyhyesti totean vain, että periaatteessa ei pidä mennä, mutta käytännössä kannatan liittymistä epäröimättä. Periaatteessa olen Ehrensvärdin kannalla, mutta poliitikkojemme munattomuus on ajanut armeijan puolustuskyvyn alas eikä parannusta tilanteeseen ole näkyvissä. Näin ollen paras vaihtoehto eli oman puolustuksemme rakentaminen uskottavaan kuntoon ei ole käytettävissä. Siinä tapauksessa otetaan toiseksi paras vaihtoehto eli NATO. Jos liitymme NATOoon, niin sieltä on hankalaa, mutta mahdollista päästä pois. Jos taas emme liity – emmekä myöskään rakenna puolustusta kuntoon – otamme helvetinmoisen riskin. Tämä kysymys on tärkeä vain siinä tapauksessa, että tämä riski realisoituu. Näin ollen puolustuspolitiikka saattaa olla tärkeä vaaliteema, mutta saattaa olla myös merkityksetön.
Päivitys 6.4.2019: Junnannut paikoillaan.
JOKERI
Kaikki aiemmat kysymykset on osoitettu sellaisiksi, joissa mahdollisesti tehtävät virheratkaisut ovat
a) korjattavissa ja aiheuttavat haittaa ainoastaan silloin, kun ovat voimassa
b) korjattavissa ja aiheuttavat haittaa myös jonkin, lyhyemmän tai pidemmän ajan fiksun päätöksen tekemisen jälkeen
c) tuhoisia, mutta vain jos käy huono tuuri.
Näin ollen ne eivät ole Todella Tärkeitä Asioita, vaikka ne enemmän tai vähemmän merkittäviä ovatkin.
Todella tärkeä asia on sellainen, jossa tehtävät virheratkaisut vaikuttavat pysyvästi ja ovat väistämättä vaikuttavia. Ne ovat Valtion elinkysymyksiä.
Näissä vaaleissa sellaisia on vain yksi.
Valtioneuvoston jäsenen valan kaava kuuluu:
"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."
Kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi. Siinä puhutaan siis Suomen kansalaisista. Suomalaisesta yhteiskunnasta. Tätä voi olla vaikea uskoa, sen verran innokkaasti viimeisimmät hallitukset ovat edistäneet haittamaahanmuuttoa median vahvasti tukemana. Jos valan kaavan kirjoittaneet nousisivat haudastaan, he ryhtyisivät luultavasti pystyttämään valtakunnanoikeutta Kataisen, Stubbin ja kumppanien tuomitsemiseksi pitkäaikaisiin kuritushuonerangaistuksiin.
Päivitys 6.4.2019: Sipilä, Orpo, Soini ja kumppanit tuomittaisiin samaan selliin.
Viime aikoina on noussut tapetille haittamaahanmuuttajien Euroopan Unionin alueelle aiheuttaman väestöpaineen tasaaminen jäsenmaiden kesken. Jokainen joka vilkaisee karttaa, osaa valitettavasti sanoa mitä se pahimmillaan ja todennäköisimmillään Suomen kohdalla merkitsee. Jo nyt haittamaahanmuutto aiheuttaa suunnattomia kustannuksia maallemme, kuten esimerkiksi rikollisuustilastot osoittavat.
Päivitys 6.4.2019: Kannattaa huomioida, että tämä on kirjoitettu ennen syksyä 2015. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?
Mikäli teemme maahanmuuttopolitiikassa virheitä, ne haittaavat meitä - ei ainoastaan vuosisatoja, vaan ikuisuuden. Pahimmillaan edessä voi olla kansakunnan tuho. Kun jokin alue on syöpäkasvaimelle menetetty, sitä ei enää saada takaisin. Muistetaan mitä tapahtui suomalaisten ikiajoista lähtien asuttamalle Karjalalle:
Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet.
Näin kirjoitti talvisodan päätyttyä päiväkäskyssään Mannerheim. ”Vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot”. Tämän sanoi mies, joka puolet elämästään oli palvellut Venäjällä. Kansasta, joka on elänyt suomalaisten naapurina iäisyyden. Jonka arvot ovat paljon, paljon lähempänä omiamme kuin esimerkiksi islamin arvot.
Haittamaahanmuutto tarkoittaa yleensä maahanmuuttoa islamilaisista maista tai Afrikasta. Joka kaipaa perusteluja, voi katsoa millaisia yhteiskuntia nämä ovat saaneet aikaan. Ainoat jollain lailla toimivat ovat sellaisia islamilaisia yhteiskuntia, jotka sattuvat sijaitsemaan valtavien öljyvarojen päällä. Joiden vauraus perustuu siihen, että länsimaisen kulttuurin kehittämät tuotteet tarvitsevat heillä sattumalta olevia luonnonvaroja, jotka vierastyöläiset kaivavat esiin länsimaisen infrastruktuurin ja teknologian avulla. Näistä maista tulevat haittamaahanmuuttajat eivät muutamia onnekkaita ja tervetulleita poikkeuksia lukuunottamatta halua omaksua länsimaista, toimivaa arvomaailmaa, vaan tekevät asuinalueistaan samanlaisia despoottisia kehitysmaaslummeja kuin alkuperäiset kotimaansa. Aina sukupolvesta toiseen, tuhoten länsimaista sivistystä.
Päivitys 6.4.2019: Edelleenkin, tämä oli kirjoitettu ennen haittatsunamia. Oulun ja muiden paikkakuntien raiskausvyyhdistä ei ollut aavistustakaan. Paitsi tietysti meillä jotka tiesimme mitä on jo tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan, ellei haittamaahanmuuttolle tehdä stoppia ja entisiä palauteta. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?
Näin ollen äänestyspäätöstä tehtäessä on vain yksi kysymys.
Kannattaako ehdokkaasi suomalaista, luottamukseen perustuvaa yhteiskuntaa vai sen tuhoamista?
Ns. perinteiset valtapuolueet (kok, kepu, sd) yhdessä apupuolueidensa (vas, rkp, kd, vihr) ovat istuneet vuorollaan hallituksessa ja syösseet Suomea yhä tuhoisampaan suuntaan. Perussuomalaiset eivät. On kiistatta totta, että perussuomalaiset saattaisivat muissa asioissa tehdä huonompaa politiikkaa kuin kilpailijansa. Saattaisivat. Mutta kuten todettu, sillä ei ole merkitystä. Perussuomalaisilla on vahva haittamaahanmuuttoa vastustava siipensä ja heidän maahanmuuttopoliittinen linjauksensa on tehty käytännössä tämän siiven ehdoilla.
Minä en ole perussuomalainen. Äänestän perussuomalaisia siksi, että parempaakaan ei ole tarjolla. Toki jokaisella puolueella on listoillaan haittamaahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia ehdokkaita, mutta heidän tarkoituksensa on vain houkutella äänestäjiä persuilta. Jos he läpi pääsevätkin, niin eduskunnassa painetaan nappia kiltisti ryhmäkurin mukaan. Jokainen ääni valtapuolueille on ääni Suomea vastaan. Jokainen ääni Muutos 2011 -ryhmälle menee hukkaan, koska ryhmä ei tule saamaan edustajia kuin enintään merkityksettömän määrän, yhden tai kaksi – ja senkin vain jos sattuvat onnistumaan.
Perussuomalaisissa minua vaivaa kaksi asiaa. Ensinnäkin heidän ehdokasasettelunsa on pahasti epäonnistunut. Viime kuntavaaleissa ehdolle pääsi jokainen hörhö tai änkyrä, joka käveli puoluetoimiston ovesta sisään. Eduskuntavaaleissa on sentään hieman karsintaa, koska paikkoja on vähemmän jaossa. Kuitenkin heidän olisi pitänyt rekrytoida politiikkaan kyllästyneitä yhteiskunnan tukipilareita, kuten kolme vuotta sitten neuvoin. Tämä on tyritty totaalisesti. En liiemmin tunne ehdokkaita henkilökohtaisesti, mutta ne jotka tunnen, eivät erityisemmin vakuuta.
Päivitys 6.4.2019: Sama on tilanne nyt ja viime kerran virheistä kärsitään yhä. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?
Toinen ja jopa tärkeämpi vaivaava asia on perussuomalaisten haluttomuus profiloitua suomalaiskansalliseksi, haittamaahanmuuton pysäyttäväksi puolueeksi. Kun katselee ja kuulostelee kansan tuntoja, pidän hyvin todennäköisenä että tällainen profiloituminen olisi nostanut perussuomalaisten kannatuksen 30 %:iin. Epäilen kuitenkin Soinin taitavana poliittisena pelurina haluavan kruunata uransa ministerinpaikalla. Tällöin hän on laskenut, että mikään alle 40 % ääniosuus ei nosta itsensä muiden puolueiden silmissä demonisoinutta puoluetta hallitukseen. Näin ollen pidetään pienempää suuta, jolloin saadaan vähäisempi kannatus, mutta päästään johonkin koalitioon mukaan. Ehkä. Mutta ehkä on parempi kuin ei missään tapauksessa, lienee Soini tuuminut.
Kokonaan toinen asia on, mitä vaalien jälkeen tapahtuu. Jos perussuomalaiset pääsevät hallitukseen, onko Soini joutunut myymään hallitusneuvotteluissa haittamaahanmuuton torjunnan ministerinsalkusta vai ei? Vai pitääkö hän kaiken uhallakin kiinni puolueen ohjelmaan kirjatuista linjauksista? Loppujen lopuksi tälläkään ei ole äänestyspäätöksen kannalta väliä. On olemassa vain yksi puolue, joka mahdollisesti on halukas muuttamaan tätä hulluutta. Pelkkä mahdollisuuskin on tyhjää parempi.
Päivitys 6.4.2019: Kun isänmaanpettureista on päästy eroon, niin sana ”mahdollisesti” voidaan korvata sanalla ”varmasti”. Neljä vuotta sitten minulla oli vahva epäilys Soinin todellisista motiiveista. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?
On tämä isänmaallisen kansalaisen elämä yhtä helvettiä, kun vaaleissa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äänestää Soinin johtamia persuja!
Päivitys 6.4.2019: Mitäpä minä siis petturi-Soinista sanoinkaan? Hän vain teeskenteli ajavansa Suomen etua päästäkseen hillotolpalle. Arvatkaa vituttaako olla oikeassa?