Lajit uusiksi

Yleisurheilun lajivalikoima on varsin sementoitu. Kävelyt poislukien miesten arvokisojen lajiohjelma on ollut täsmälleen sama vuodesta 1928 alkaen. Naisten ohjelma on ollut miesten kanssa identtinen vuodesta 2005 alkaen (paitsi kävelyissä), toki eroja on välinepainoissa ja aitakorkeuksissa sekä siinä että teknisten syiden takia naisten pika-aitojen matka on kymmenen metriä lyhyempi ja moniottelun lajimäärä erilainen. Naisten seitsenottelun muuttaminen kymmenotteluksi onkin ainoa uudistus josta on ollut vakavammin puhetta.
Arvokisaohjelman ulkopuoliset lajit ovat harvemmin kilpailtuja, paitsi 3000 metrin juoksu ja puolimaraton ja toki hallikilpailujen poikkeukset, kuten 50-60 m juoksut sekä joskus painonheitto. Joskus kilpaillaan esimerkiksi 300, 1000 tai 2000 metrillä tai maililla, silloin tällöin muillakin harvinaisemmilla juoksumatkoilla. Mutta näissä kaikissa perussuoritus on samanlainen - juostaan.
Pohdiskelin, voisiko yleisurheiluun kehittää täysin uudenlaisia lajeja, jotka mittaisivat ainakin osin toisenlaisia ominaisuuksia kuin tähänastiset. Tässä tusina ehdotusta.

12. 10 000 metrin esteet
Minkä hemmetin takia estejuoksun pitää aina olla 3000 metriä? Tai no, onhan olemassa junioreille 1500 ja 2000 metriä, joista jälkimmäistä joskus harvoin yleinenkin sarja juoksee. 10 000 metrin esteet olisi varsinainen kuninkuusmatka. Samoilla säännöillä kuin estejuoksu muutenkin eli suunnilleen ensimmäinen kierros pitäisi mennä ilman esteitä, jolloin "esteellisiä kierroksia" kertyy 24 ja koko matkalle ylitettäväksi tulisi 24 vesi- ja 168 kuivaestettä. Jos vesieste sijaitsee normaalisti kentän sisäpuolella, lähtöpaikka olisi suunnilleen sadan metrin lähdön kohdalla ja ensimmäiset 500 metriä juostaisiin ilman esteitä. Jos taas vesieste sijaitsee kentän ulkopuolella (kuten esim. Tampereella ja tämähän on monen mielestä parempi ratkaisu), lähtöpaikka olisi kutakuinkin samalla kohdalla eli satasen lähtöpaikan tienoilla mutta tällöin ilman esteitä olisi vain ensimmäiset sata metriä.

11. Takaa-ajojuoksu
Vaihtoehto a) Ensin juostaan 400 metriä. Noin tunnin lepotauko ja sitten kymmenen kilometrin maastojuoksu väliaikalähdöllä (voi juosta myös 10 000 metriä radalla, mutta se olisi kierroslaskijoille aika mahdoton urakka). 400 metrillä parhaan ajan tehnyt starttaa ensin ja muut sitä mukaa perässä. Koska 10000/400 = 25, kerrotaan aikaerot 25:llä. Eli jos on 400 metrillä ollut sekunnin kärkimiestä hitaampi, starttaa takaa-ajoon 25 sekunnin takamatkalta. Tässä lajissa nähdään, kuka on monipuolisin juoksija. Voidaan kokeilla myös 100 metriä, jolloin kerroin on tietysti 100 - sekunnin hitaampi aika satasella tietää 100 sekunnin takamatkaa.
Vaihtoehto b) Tämän keksin alkuperäisen a-idean vielä hurjemmaksi - ja luultavasti paremmaksi - korvikkeeksi. Ensin kilpaillaan kuulantyönnössä ja sitten kymmenen kilometrin maastojuoksussa. Paras kuulantyöntäjä starttaa ensin ja muut sitten perään. Sentin tappio kuulassa tarkoittaa sekuntia maastojuoksussa. Eli jos häviää kuulantyönnön voittajalle kuusi metriä, takamatkaa kertyy 600 sekuntia eli kymmenen minuuttia. Noin äkkiseltään arvioiden tässä lajissa kisaisivat tasaisesti niin kuulantyöntäjä, kestävyysjuoksija kuin kymmenottelijakin. Arttu Kangas työntää kuulaa ehkä kymmenen metriä pidemmälle kuin Arttu Vattulainen, mutta pystyykö Kangas juoksemaan kympin 45 minuuttiin, mikä tässä tapauksessa riittäisi Vattulaisen kukistamiseen? Entä mitä tekee kymmenottelija Juuso Hassi, jonka kuulatulos on em. Arttujen puolivälissä eli viisi metriä matkaa molempiin? Pystyykö hän juoksemaan kympin noin 37 minuuttiin?

10. 14 km joukkuemaastojuoksu
Maastossa on kahden kilometrin mittainen rata. Rataan kuuluu vähintään 200 metrin pituinen, tasainen, tarkoitukseen riittävän leveä pätkä. Pätkän loppupuolella, mahdollisimman lähellä keskikohtaa, on rinnakkain yhtä monta 10-20 metrin mittaista "karsinaa" kuin on joukkueitakin. Esimerkiksi kolmekymmentä rinnakkaista karsinaa, joista jokainen alkaa anturin ylityksellä ja päättyy suljettuun porttiin. Jokaisella joukkueella on nimetty karsina, jonka kautta joukkueen jäsenten on kierroksella kuljettava. Koska osa karsinoista on ulkoreunassa, kahdeksanhenkiset joukkueet on sijoitettu lähtösuoralle siten, että lähinnä karsinoita ovat uloimman karsinan kautta kulkevan joukkueen jäsenet ja kauimpana sisimmän karsinan kautta kulkevan joukkueen jäsenet, jotta lisämatka kompensoituu kilpailun aikana. Jokaisella juoksijalla on numerolapussaan tai kengännauhoihin kiinnitettynä lähetin. Lähtölaukauksen jälkeen kukin joukkue juoksee karsinansa kautta ja karsinan sulkeva portti avautuu, kun kahdeksas eli viimeinen jäsen ylittää anturin, josta karsina alkaa. Portin avauduttua joukkue lähtee kiertämään kahden kilometrin kierrosta. Karsinan ovi pysyy auki minuutin ja sulkeutuu sitten. Joukkueen saapuessa ensimmäiseltä kierrokselta karsinan ovi avautuu seitsemännen juoksijan saapuessa karsinaan, toiselta kierrokselta tullessa kuudennen juoksijan saapuessa jne. Mikäli juoksija ei ehdi kulkea karsinan läpi ennen portin sulkeutumista, hänet poistetaan kilpailusta. Viimeiseltä eli seitsemänneltä kierrokselta tultaessa karsina avautuu heti ensimmäisen juoksijan saavuttua karsinaan, jolloin hän pääsee suoraan läpi. Maali sijaitsee karsinoiden jälkeen lähtösuoran päässä ja joukkueen ajaksi tulee sen ensimmäisenä maaliin tulleen juoksijan aika.
Ideana on siis se, että ensimmäisen kierroksen jälkeen joukkueelta jatkaa seitsemän juoksijaa ja nämä ovat käytännössä yhdessä startatessaan toiselle kierrokselle, jolta jatkaa vastaavasti kuusi juoksijaa jne. Käytännössä joukkueella voi olla useampiakin juoksijoita mukana kilpailussa, kunhan nämä ehtivät kulkea karsinan portista ennen minuutin "armonajan" umpeutumista. Eli periaatteessa vaikka kaikki kahdeksan juoksijaa voivat tulla maaliin asti, vaikka vain yksi tarvitaan.
Lajin ideana on nähdä, millaisia taktisia kuvioita kilpailussa nähdään. Joukkueessa voi siis olla heikompiakin tai lyhyemmän matkan juoksijoita, jotka voivat pudottautua kilpailusta pois kierroksen-parin jälkeen.

9. 100 metrin loikka
Kaikki yleisurheilun parissa toimivat tuntevat vauhdittoman viisiloikan testilajina. Tässä sovelletaan samaa ideaa. Varpaat tasajalkaa satasen lähtöviivalle ja siitä loikkimaan. Lasketaan kuinka monta askelta tarvitaan, että pääsee lopulta maaliviivan yli. Maaliviivan takana on merkkaaja, joka asettaa mittatikun ylityskohtaan, jonka etäisyys maaliviivasta mitataan. Askelmäärän ollessa sama ylityksen etäisyys ratkaisee. Olisi mielenkiintoista tietää, millaiseen tulokseen tässä yllettäisiin. Varmasti satanen päästään 25 loikalla, mutta tuskin sentään kahdellakymmenellä?

8. 10 000 metrin pudotusjuoksu
26 juoksijaa viivalla. Jokaisella transponderi numerolapussa. Lähtöviivalla lukulaite. Etukaarteen lopussa näyttötaulu. Joka kierroksen jälkeen putoaa viimeisenä oleva pois, numero ja nimi taululle niin tietää lopettaa. Niinpä viimeiselle kierrokselle selviää 26 - 24 = 2 juoksijaa ratkomaan voittoa. Tosi raaka laji, jossa maitohapon sietokyky testataan viimeisen päälle. Alussa vedetään kovaa, koska kukaan ei halua pudota. (26 juoksijaa on tietysti ihannetapaus. Jos juoksijoita on enemmän, pudotetaan alkukierroksilla pois aina kaksi juoksijaa kerrallaan kunnes saavutetaan se määrä juoksijoita, että yksi kerrallaan pudotettaessa viimeiselle kierrokselle pääsee enää kaksi juoksijaa. Jos juoksijoita on vähemmän, jätetään parittomien kierrosten putoaja pois eli ensimmäinen pudotetaan vasta toisen kierroksen jälkeen, seuraava neljän kierroksen jälkeen jne, kunnes on saavutettu oikea määrä juoksijoita jonka jälkeen pudotetaan taas yksi joka kierroksella. Jos vastaavasti juoksijoita on vähemmän kuin 14, putoaa ensimmäinen vasta kolmannen kierroksen jälkeen, toinen kuudennen kierroksen jälkeen jne, kunnes on saavutettu se määrä juoksijoita että joka toinen kierros pudottamalla viimeiselle kierrokselle lähtee vain kaksi.)

7. 3811 metrin aidat
Siis että mikä matka? No, en ole ihan varma matkasta mutta äkkiseltään geometrialla laskien sain tuon verran. Eli pistetään aidat 400 metrin aitajuoksun mukaisiin paikkoihin (aitakorkeutta en ole päättänyt, mutta eiköhän pidetä samana kuin oikeassakin aitajuoksussa eli miehillä 91,4 ja naisilla 76,2). Kahdeksan juoksijaa (voi olla toki vähemmänkin, mutta tämä on maksimi) 400 metrin lähtöpaikoille, kukin omalle radalleen. Lähtötelineitä ei ymmärrettävistä syistä tarvitse. Aina juostaan omia ratoja, mutta kierroksen viimeisen aidan - joka sijaitsee 40 metriä ennen maaliviivaa - tapahtuu seuraavaa. Kahdeksannella radalla oleva siirtyy seitsemännelle, seitsemännellä radalla oleva kuudennelle jne, kakkosradalla oleva siis ykkösradalle. Ykkösradan juoksija siirtyy kahdeksannelle radalle. Siirtymisen on oltava valmis ennen maaliviivaa. Näitä siirtymiä tehdään kahdeksan kertaa. Tällöin jokainen juoksija on suorittanut samat siirtymät eli kertynyt lisämatka on kaikilla täsmälleen sama. Yhdeksännen kierroksen jokainen juoksee samaa rataa pitkin, mitä juoksi ensimmäisen kierroksen, jolloin lähdössä saatu tasoitus kompensoituu ja kaikki juoksevat kisassa saman matkan. Yhdeksän kierrosta tekee sisärataa pitkin 3600 metriä, mutta siirtymät ja ulompia ratoja pitkin juostut kierrokset tarkoittavat matkan olevan laskujeni mukaan 3811 metriä, mikä saattaa olla virheellinen mutta varsin lähellä oikeaa kuitenkin. Laji asettaa toimitsijoille melkoisia vaatimuksia, sillä kaatuneet aidat on nostettava pystyyn ajoissa ja vältettävä juoksijoihin törmäämistä. Mutta onhan tästä nuorten aitaviestikisoissakin yleensä selvitty. Uutena haasteena tulevat mahdolliset kierroksella ohitukset, mutta tältä voitaneen yleensä välttyä, mikäli ratajärjestystä ei arvota vaan se asetetaan järjestäjien toimesta sopivammalla tavalla.

6. Etäisyysjuoksu
Kolmen kilometrin maantielenkki, juoksijoilla kengässä tai numerolapussa lähetin. Kierros alkaa aina kontrollikohdan ylityksellä. Jos kierroksen jälkeen aika on enemmän kuin 12 minuuttia kertaa siihen asti kierrettyjen kierrosten määrä, juoksija putoaa pois kilpailusta. Tämä kilpailu voidaan kuvata lyhyesti idealla "Kuka jaksaa pisimpään ylläpitää 3000 metrin coopervauhtia", koska kolmen kilometrin kierrokseen on aina keskimäärin 12 minuuttia aikaa. Sijoitukset määräytyvät tietysti juostujen kierrosten lukumäärän perusteella, tasatilanteessa sen mukaan kenellä saman kierrosmäärän juoksijoista oli paras aika hänen pudotessaan kilpailusta. Esimerkiksi kolmen kierroksen jälkeen pudonneiden järjestys määräytyy sillä, kenen aika kolmen kierroksen jälkeen ylitti kaikkein vähiten karsintarajan 36 minuuttia. Tässä lajissa tulisi ohjelmassa huomioiduksi maratonia pidemmät ultrajuoksut, koska 100 kilometrin maailmanennätys on juostu yli 3000 coopervauhdin keskiarvolla. Todennäköisesti parhaat tulokset hipoisivat 150 kilometriä. (Toki kolmen kilometrin kierrosvauhdiksi voitaisiin määrätä jokin muukin kuin 12 minuuttia, esimerkiksi 10 minuuttia. Tällöin parhaat tulokset olisivat luultavasti 50-60 km luokkaa.)

5. 3000 metrin punttijuoksu
Kahdensadan ja neljänsadan metrin lähtöviivojen taakse radoille 2-3 kasataan kantokahvalla varustettuja kymmenen kilon hiekkasäkkejä 15 kertaa osallistujien määrä. Vähemmälläkin säkkimäärällä pärjätään, mikäli toimitsijat kuljettavat niitä kottikärryillä välillä takaisin. Startti 200 metrin lähtöpaikan kohdalta. Jokaisella kierroksella kilpailija poimii kahteen kertaan kaksi säkkiä ja kantaa ne sadan metrin (tai 300 metrin) lähtöviivan jälkeen asetettuun suureen laatikkoon, laatikon reuna noin metrin korkeudella. Jokaiselle kierrokselle tulee siis 200 metriä vapaata juoksua ja 200 metriä juoksua puntteja kantaen. Startti tapahtuu punttien kanssa.

4. 10 000 metrin pariviesti
Tämä on itse asiassa kopio lajista, johon Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi osallistuivat Berliinissä 29.8.1920, tosin silloin ei juostu kiinteää matkaa vaan puoli tuntia. Matkana voi olla muukin 400:lla jaollinen luku, tuo 10 000 metriä tuli ihan hatusta. Eli viestissä vaihtoalueet ovat maalin ja 200 metrin lähtöpaikan kohdilla. Kapulaa tuova juoksija kääntyy kapulan luovutuksen jälkeen sisäkentälle ja hölkkää diagonaalisesti kentän halki vastaanottamaan kapulaa seuraavalle vaihtoalueelle. Mikähän tulisi olemaan aika maailman huipuilla, luultavasti jotain 24-25 minuutin väliltä? Ja olisivatko lajin parhaat juoksijat vitosen juoksijoita, mailereita vai kasisatasen menijöitä, tuskin sentään neljännesmailereita?

3. Puntinheittojuoksu
Otetaan kaksi metriä korkea muuri. Leveyttä sillä saa olla mielellään kymmenisen metriä, jolloin paikalle mahtuu noin kahdeksan kilpailijaa kerralla. Muuri voidaan asettaa esim. juoksuradalle 60 metrin lähtöviivan kohdalle. Tällöin startti (ja maali) sijaitsevat 100 metrin lähtöviivan kohdalla. Jokaisella kilpailijalla on omalla radallaan lähtöviivan takana kymmenen kymmenkiloista hiekkasäkkiä. Yksi näistä saa olla kilpailijalla sylissään lähdön aikana. Lähtölaukauksen jälkeen kilpailijat juoksevat riittävän lähelle muuria ja heittävät säkkinsä muurin yli. Tämän jälkeen he palaavat lähtöpaikalle, hakevat seuraavan säkin ja niin edelleen. Kun viimeinen säkki on heitetty muurin yli, kilpailija juoksee takaisin lähtöviivan yli, jolloin suoritus on päättynyt. Lajissa mitataan sekä voimaa, kestävyyttä että ketteryyttä.

2. 6400 metrin pistejuoksu
Jokaisella kilpailijalla on numerolapussaan transponderi. Joka 100 metrin välein on tarkistuspiste. Juoksijat saavat pisteitä sen mukaan, kuinka tärkeä pisteasema on. Tulostaululla näkyy koko ajan päivittyvä pistetilanne. Voittaja on se, jolla on eniten pisteitä. Pistejako:
100 m, 300 m, 500 m jne (aina kaarteen jälkeen): Vain johdossa oleva saa yhden pisteen.
200 m, 600 m, 1000 m jne (aina takasuoran lopussa): Kolme parasta pisteille, 3-2-1.
1200 m, 2000 m, 2800 m jne (eli kierrosten 3, 5, 7, parittomat kierrokset, jälkeen): Kuusi parasta pisteille, 7-5-4-3-2-1.
Kierrosten 6, 10 ja 14 jälkeen: Kymmenen parasta pisteille, 15-12-10-8-6-5-4-3-2-1.
Kierrosten 8 ja 12 jälkeen: Viisitoista parasta pisteille, 25-20-17-14-12-10-9-8-7-6-5-4-3-2-1.
Kierrosten 1, 2 ja 4 jälkeen: Kaksikymmentä parasta pisteille, 40-30-25-20-18-16-14-13-12-11-10-9-8-7-6-5-4-3-2-1.
Maalissa eli kierroksen 16 jälkeen: Kaksikymmentä parasta pisteille, 80-60-50-40-36-32-28-26-24-22-20-18-16-14-12-10-8-6-4-2.
Kierrosten 1, 2 ja 4 epäsuhtaiselta näyttävä pisteytys johtuu siitä, että se lisää taktikoinnin mahdollisuuksia. Lyhyempien matkojen juoksijat voivat noissa kohdissa kerätä reilusti pisteitä ja vetää itsensä piippuun, jolloin lopussa pisteitä kertyykin vähemmän.
Laji voidaan pitää myös "tuplana" eli 12 800 metrin juoksuna, jolloin tietysti vastaavat pistekohdatkin tuplaantuvat. Ehkä tämä olisi jopa viihdyttävämpi versio.

1. 1000 metrin eräjuoksu
Tässä kilpailussa on aiheellista olla vähintään 33 osanottajaa, jotta laji olisi mielekäs. Toki vähemmälläkin pärjää, mutta pistelasku menee vähän hassuksi. Aluksi juoksijat jaetaan - arvalla tai siksakrankingilla - maksimissaan kymmenen juoksijan eriin. Jokainen erä juoksee 1000 metriä. Tämä on alkukilpailu. Erien jälkeen juoksijat laitetaan paremmuusjärjestykseen ja 28 parhaalle jaetaan pisteitä seuraavasti: 100-70-60-50-45-40-36-33-30-28-26-24-22-20-18-16-14-12-10-9-8-7-6-5-4-3-2-1. Seuraavalla kierroksella kymmenen eniten pisteitä saanutta juoksee A-erässä, kymmenen seuraavaa B-erässä ja loput kahdeksan C-erässä, johon tulevat myös kaksi parasta pisteittä jäänyttä. Sijoille 31-40 jääneet juoksevat D-erässä. Juostava matka on aina 1000 metriä. Tällä tavoin saadaan seuraava erä aina valmiiksi odottamaan lähtöä, koska se on eri paikassa kuin maali. Eriä pystytään lähettämään matkaan kymmenen minuutin välein ellei tiheämminkin. Erät juostaan tietysti järjestyksessä D-A. Nyt juoni on siinä, että A-erässä kaikki pääsevät pisteille, B-erässä yhdeksän, C-erässä kuusi ja D-erässä kolme. Siten, että esimerkiksi D-erän voittaja saa enemmän pisteitä kuin C-erän nelonen, B-erän seiska tai A-erän viimeinen eli kymmenes. Taulukko on seuraava:
A-erä: 100-70-60-45-36-30-24-18-12-7
B-erä: 50-40-33-26-20-14-8-4-1
C-erä: 28-22-16-9-5-2
D-erä: 10-6-3
Nämä saadut pisteet lasketaan yhteen karsintakilpailusta saatujen pisteiden kanssa ja tehdään seuraavalle kierrokselle uusi eräjako: kymmenen yhteispisteiden parasta A-erään jne. Tällä tavoin alemmissa erissä hyvin menestyneet nousevat ylempiin eriin niissä huonommin menestyneiden tilalle. Näitä kierroksia käydään yhteensä neljä (plus karsinta) siten, että viimeiseltä kierrokselta pisteet saa tuplana eli esim. A-erän voittaja saa 200 pistettä. Eniten yhteispisteitä kerännyt tietysti voittaa.

Jokeri: 200 metrin aidat
Päätetään tämä antikliimaksiin eli nostetaan naftaliinista jo unohtunut vanha kunnon laji. 200 metrin aidat, joka hiipui 1960-luvulla siksi ettei se kuulunut arvokisaohjelmaan. Nyt on aika nostaa se takaisin. Aidat ovat ns. matalat aidat eli 76,2 cm korkeat. Tämä mahdollistaa sen, että tällä matkalla voivat ominaisuuksiaan testata tasavertaisesti niin pika-aiturit, ratakierroksen aiturit, pituushyppääjät kuin sprintteritkin. On käsittämätöntä, että näin monipuolinen laji on hiipunut unohduksiin. Tosin näytöslajina sitä on nähty viime aikoinakin väliaikaiselle 200 metrin suoralle rakennettuna, jopa huippuaiturien kokeilemana. Tosin yhdessä pikkuseikassa lajia pitää päivittää. Aitakorkeus on siis sama 76,2 cm sukupuolesta ja ikäsarjasta riippumatta. Mutta jostain syystä miesten sarjassa alkusileä on 18,29 m, loppusileä 17,10 m ja aitavälit 18,29 m, kun naisten sarjoissa ja poikien sarjoissa aina 15-vuotiaat mukaanlukien alkusileä on 16 m, loppusileä 13 m ja aitavälit 19 m, kaikki tasalukuja. Miesten aitavälit on päivitettävä samoihin siisteihin tasalukemiin, niin onpahan lajilistassa taas yksi täysin tasa-arvoinen laji.