Uutiskatsaus 41/2018

1. Tiedettä ja "tiedettä"

Tieteen historian parhaana kepposena on tähän asti pidetty fysiikan professori Alan Sokalin tekemää Sokalin huijausta. Vuonna 1996 yhteiskuntatieteellinen lehti julkaisi Sokalin täyttä puutaheinää olevan parodisen tekstin luullen sen olevan yhtä vakavasti otettava tutkimus kuin alan julkaisut muutenkin. Tavallaan se olikin, toki sillä erolla että Sokalin huijauksella ei ollut haittavaikutuksia muuhun kuin hömppätieteisiin.
Nyt kolme tutkijaa pisti vielä paremmaksi. He kirjoittivat peräti kaksikymmentä täyttä hömppäartikkelia erilaisiin feministisiin tieteisiin keskittyneisiin julkaisuihin. Tekstien aiheet vaihtelivat "koirien raiskauskulttuurista" "dildon asettamiseen takapuoleen keinona taistella homohysteriaa vastaan", "miehen masturboidessaan kuvitelmissaan naista ajattelemalla suorittamaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön" aina "sairaalloiseen lihomiseen eräänä kehonrakennuksen muotona". Huippusuoritus oli Adolf Hitlerin "Taisteluni"-kirjasta sellaisenaan lainattu pätkä, jota oli muuteltu vaihtamalla lebensraumin ynnä muiden tilalle feministisiä termejä.
Feministitutkijat puolustautuivat sillä, että "kahdestakymmenestä julkaisusta vain seitsemän meni julkaisuseulan läpi ja niistäkin vain kolme julkaistiin alan johtavissa lehdissä."
Toisaalta tässä saattoi käydä niinkin, että ne kolmetoista hylättyä olivat yksinkertaisesti aivan liian korkeatasoisia ja järkeviä tullakseen julkaistuksi feministitutkimuksen genressä.


2. Panovoima on vain sosiaalinen konstruktio

Edellisestä huolimatta poliittinen korrektius on murentamassa kovienkin tieteiden perusteita. Tämän sai viimeksi kokea kantapään kautta Pisan yliopiston (ei mikään turha paikka, vaan 1343 perustettuna eräs maailman vanhimpia yliopistoja) fysiikan professori Alessandro Sturmia. CERNissä työskennellyt tutkija sai monoa, kun hän selkein kaavioin osoitti, miten naisia on suosittu valinnoissa, vaikka samoja virkoja hakeneilla miehillä oli enemmän viittauspisteitä.
Huomionarvoista on se, että Sturmia hyllytettiin siksi, että hänen lausumansa asiat olivat epäsopivia, kun taas niiden totuudellisuutta ei kukaan edes yrittänyt kiistää. Tai eihän se oikeastaan enää ole huomionarvoista, vaan sääntö.


3. Seksi vie ja taksi tuo

Iltalehti selvitti, ketkä kansanedustajat ovat käyttäneet taksia eniten. Listaykköseksi pääsi Jani Toivola, jonka suojaväri on ilmeisesti haalistunut, koska tietoja ei haudattu hiljaisuudessa. Toivola oli tutkimusaikana käyttänyt taksia 1039 kertaa. (Lisää skandaaleja seurasi sittemmin Toivolan asuinpaikkaselvittelyn yhteydessä, mutta ei nyt mennä siihen.) Lähes kolmasosa taksimatkoista on ollut alle kolmen kilometrin pikapyrähdyksiä, mikä on ihan ymmärrettävää. Ilmastonmuutoksen torjuminen on niin kiireellistä työtä, että jalkapatikassa ei todellakaan ehdi. Matkasuoritusten määrä on kunnioitettava senkin takia, että Toivola oli tutkimusaikana puoli vuotta sairauslomalla, jolloin hän ehti käyttää taksia veronmaksajien laskuun vain 45 kertaa, mikä on vain neljäsosa normitahdista.
Toisaalta Toivola on käyttänyt vihreiden eduskuntaryhmästä vähiten puheenvuoroja ja tehnyt myös huomattavan vähän suullisia tai kirjallisia kysymyksiä sekä aloitteita. Tämä herättää kieltämättä ajatuksen siitä, että kun huomioi Toivolan taksimatkojen kustannukset - 22 000 euroa - niin epäilemättä tulisi Suomen kansalle halvemmaksi jos kaikkia vihreiden kansanedustajia ajelutettaisiin taksilla 24/7 koko heidän nelivuotisen edustajakautensa ajan niin etteivät he mitään muuta ehtisi tehdäkään.


4. Mä joka aamu kahdeksaksi meen

Jälleen kerran on esitetty, että koulut alkaisivat vasta kello yhdeksän, koska on vaikeaa herätä riittävän aikaisin. Tähän on yleensä havaittu tehokkaimmaksi lääkkeksi aikaisempi nukkumaanmeno. Etenkin jos siihen yhdistää liikunnan aiemmin päivällä, mieluummin ulkoliikunnan niin Nukku-Matti saapuu varmemmin ajallaan.
Toki koulujen alkamisajan siirtäminen kello yhdeksään selvittäisi yhden ikuisuuskysymyksen: kuinka kauan siirrosta kuluisi siihen hetkeen, kun kuultaisiin ensimmäiset valitukset liian aikaisesta alkamisajasta ja esitettäisiin alkamisajaksi kello kymmentä. Kylmä tosiasia kun on se, että jos herätystä siirretään eteenpäin, samalla siirtyy myös nukkumaanmeno ja ollaan takaisin lähtöruudussa. Veikkaan että ensimmäiset valitukset tulisivat kuuden kuukauden kuluttua ja viiden vuoden kuluttua ne olisivat jo suhteellisen yleisiä.


5. Työllistävät tekijät

Blogistikollega Yrjöperskeles on jo toistakymmentä vuotta kirjoitellut satunnaisesti mm. monikulttuurin vaikutuksesta lastensuojeluun. Jälleen voidaan todeta, että täällä voiman pimeällä puolella olemme olleet valitettavasti sekä oikeassa että reilusti aikaamme edellä, sillä vanhamedia on herännyt vasta nyt. Ikään kuin yllätyksenä on nyt havaittu, että haittamaahanmuuttajat työllistävät myös tätä puolta yhteiskunnastamme osuuteensa nähden moninkertaisesti.


6. Hot Wheels

Espoon Matinkylässä ovat taas kerran autot roihunneet. Useilla ovat kulttuurivärinä- ja antifatutkat käyneet ylikierroksilla. Kumma kyllä, kukaan ei ole vielä väittänyt kyseessä olevan perussuomalaisten fasistien väärän lipun alla suorittama kampanja yleisen mielipiteen nostamiseksi haittamaahanmuuttajia vastaan. Ikään kuin vihervasemmiston hörhöosastolla (kuvitelkaa muuten miten hörhö täytyy olla sinne päästäkseen) olisivat ideat lopussa. Toisaalta eiväthän he ole keksineet sitäkään, että haittamaahanmuuttajien vastaanottokeskuksissa leviävä terrorismi-ihannointi onkin perussuomalaisten levittämää rasistisen vihan levittämiseksi islamia kohtaan. Mutta siis autopalot. Tällä kertaa en usko kyseessä olleen uusruotsalaisen perinteen, sillä kukaan ei ole nähnyt sytyttäjiä. Haittamamut kun ainakin Ruotsin tapauksissa liikkuvat porukassa ja porukat eivät yleensä jää huomaamatta. Yksinään näistä ressukoista ei yleensä ole mihinkään. Kotimainen hörhöversio on huomattavasti todennäköisempi vaihtoehto, muistanemme ne linja-autopoltot. Tätä vastaan toki puhuu se, että kukaan ei ole ylpeänä ilmoittautunut tekijäksi. Todennäköisin vaihtoehto on - kaikesta huolimatta - yksittäinen mielisairas pyromaani. Palataan asiaan muutaman vuoden päästä, kun Suomen haittamamupitoisuus on noussut aivan liian suurelle tasolle nykyisen liian suuren tason sijaan.


7. Hyvää Tuuria tässä tarvittiinkin

Kirjailijat alkavat tulla porukalla kaapista ulos. Ensin Ilkka Remes teki sen mitä oli uhonnut ja kirjoitti haittamaahanmuuttoon liittyvän trillerin. Ja nyt sitten Antti Tuuri, joka sijoitti uusimman kirjansa ruotsinsuomalaisten pariin - ja ennen muuta siihen, kuinka he kokevat törkeän kontrastin oman työperäisen maahanmuuttonsa ja lähi-itäläisen loisimis- sekä tuholaismaahanmuuton välillä. Oli huvittavaa lukea Hesarin kieli keskellä suuta tehtyä juttua. Hyvä esimerkki: "Herkullinen uusi kaksoisasetelma syntyy yksinkertaisesta tosiasiasta. Ruotsinsuomalaiset elävät nyt sen ”kansankodin raunioilla”, jonka uudet muuttovirrat ovat panneet sekaisin. Mutta joka kerta, kun he sanovat sanan ”maahanmuuttaja”, heidän on pakko muistaa, että he puhuvat myös itsestään."
En ole vielä Tuurin uusinta (Aavan meren tuolla puolen) lukenut, mutta voin hyvin kuvitella kuinka kova paikka tietyille kulttuuripiireille on se, että suuresti ylistetty kirjailija pistää diplomi-insinöörin logiikallaan haittamaahanmuuttoa poikki ja pinoon. Tällaista kirjaa ei olisi voinut julkaista vielä kymmenen, tuskin edes viisi vuotta sitten.


8. Oppitunti kansan yhtenäisyydestä

Väitöskirja osoitti, että suomalaiset taistelivat talvisodassa urheasti siksi, että halusivat turvata kansan tulevaisuuden. Tämähän nyt ei varmaan ollut yllätys kenellekään sellaiselle, jolla on enemmän kuin yhden käden sormilla laskettava määrä toimintakykyisiä aivosoluja. Mutta tutkimus oli silti hyvin ansiokas, sillä se esitti asiasta selkeän, peliteoriaan perustuvan matemaattisen mallin. Poliitikkojen sopisi miettiä, kuinka hyvin kirjassa esitetty käsite "ylisukupolvinen altruismi" mahtaa toimia yhteiskunnassa, jonka johtajat ehdoin tahdoin asettavat sen sisään yhteiskuntaan sopeutumattomishaluttoman viidennen kolonnan?


9. Oppitunti kansan epäyhtenäisyydestä

Saadakseen vastauksen edellisen kohdan kysymykseen ei tarvitse edes poistua samalta aikavyöhykkeeltä. Ei tarvitse muuta kuin matkustaa Etelä-Afrikkaan. Maanviljelijän iltatoimet: päästetään vahtikoirat vapaaksi, tarkistetaan ikkunoiden kalterit, sytytetään valonheittäjät ja käynnistetään videovalvonta. Perheen pikkulapset tietävät, mihin tulee paeta kun ampuminen alkaa. Maanviljelijä kertoo tätinsä tulleen tapetuksi ja äitinsä raiskatuksi toisaalla. Perheenemännällä oli edellisen tunkeutumisen aikana veitsi kurkulla, mutta hän onnistui pakenemaan. Ja tämä kaikki "monimuotoisuuden" nimissä. Toisaalta tilanne ei ole "erityisen paha", sillä viime vuonna "vain 74" maanviljelijää tai heidän perhettään tapettiin tiloille kohdistuneissa hyökkäyksissä.
Mutta valkoiset eteläafrikkalaiset voivat syyttää tilanteesta vain omaa toimintaansa. Mikäli he olisivat kohdelleet alkuperäisväestöä toisin, tätä tilannetta ei olisi edes syntynyt. Mallia olisi voinut ottaa siitä, mitä Pohjois-Amerikassa tehtiin alkuperäisväestölle. Kuinka ollakaan, maanosa on vauras ja hyvinvoiva, mitä nyt - taas kerran omaa hölmöyttä - maahan rahdattujen vähemmistöjen jälkeläiset aiheuttavat ongelmia.


10. Kolme pientä betoniporsasta

Lisää kansakunnan monimuotoisuutta. Ruotsiin valmistui kolme vuotta sitten ensimmäinen muurein ja valvontakameroin eristetty asuinalue. Asunnot menevät kuin kuumille kiville. Tämä ei ole kenellekään yllätys. Eikä ole kenellekään yllätys, että sama on tulossa Suomeenkin. Se, mikä on yllätys, on lehden haastattelussa siteeratun yhdyskuntasuunnittelun professorin lausunto: "Lapintie huomauttaa tuloerojen ja yhteiskunnan monikulttuurisuuden myötä koettujen huolten näkyvän jo nyt Suomen suurissa kaupungeissa."
Siinäpä se oli sanottu. Kumma kyllä, vielä ei ole esitetty lainsäädännöllisiä keinoja muurieristyksen kieltämiselle. Olisiko vaikka niin, että poliittinen eliitti haluaa varata itselleen mahdollisuuden eristäytyä?
Tyypilliseen tapaan olisi jälleen kerran parempi hoitaa syitä kuin seurauksia. Saisimme aikaan kaikilla mahdollisilla mittareilla paremman yhteiskunnan, mikäli poistaisimme syyt siihen, että jotkut haluavat eristäytyä muureilla.


11. Kyllä sitä nyt ollaan niin neekeriä

Nykyään kovasti muodissa olevissa DNA-testeissä amerikkalaismiehelle kävi ilmi, että hän on 4-prosenttisesti neekeri. Siitäpä tulikin kelpo idea ja hän päätti identifioitua neekeriksi, vai mitä ihmeen mustia tai afroamerikkalaisia ne nykyään ovatkaan. Ja päästä nauttimaan niistä eduista, joita neekeriys tuo. Eiväthän ne toki tuolla prosentuaalisella osuudella kummoisia ole - presidentiksi pääsyynkin vaaditaan 50 %. Vai uskotteko muka että Obama olisi päässyt presidentiksi noilla ansioilla jos hän olisi ollut valkoinen eikä olisi saanut yli 90 % mustien äänistä? Mutta hanke karahtanee kiville, sillä neljän prosentin osuutta ei katsota riittäväksi. Mikä nyt on vähintäänkin kummallista. Onhan alkoholijuomaksi luokittelunkin pitoisuusraja vain 2,8 %, selvästi alle neljän. Niinpä voidaan kyllä laskea neljän prosentin neekeripitoisuuden riittävän mainiosti siihen, että henkilö voidaan laskea neekeriksi. Jos nyt ei sentään aivan täysiin etuihin pääsisikään käsiksi, niin ainakin "miedoksi neekeriksi". Amerikkalaisille vihjeeksi, että sopiva raja löytyy niin ikään alkoholilainsäädännöstä eli 22 %. "Aidoksi neekeriksi" eli täysistä etuisuuksista nauttijoiksi voitaisiin sitten laskea tämän rajan ylittäjät. 22 % olisikin mitä sopivin, sillä siihen riittää yksi patamusta isovanhempi.


12. Pannaan menemään

Niin sitä ihminen jälleen osoittautuu erehtyväiseksi. Kirjoitin puolisen vuotta sitten jutun Afrikan nykyisistä valtionpäämiehistä luokitellen heidät viiteen ryhmään kunnollisuusasteikolla: partiopojat, pikkupelurit, palaneen käryä, yhä nousussa ja kelpo gepardihatut. Erehdyin luokittelemaan Tansanian presidentin John Magufulin partiopoikiin. Se siitä tulee kun tuomitsee neekereitä ilman parempaa tietoa.
Magufuli meni nimittäin päästämään lausunnon, jossa hän patisteli maan naisia synnytystalkoisiin. Ehkäisypillerit hitoille, jotta maan väkiluku saadaan reippaampaan nousuun, kuului komento.
Kesällä kirjoitin tilastollisen tutkimuksen maailman väestönkehityksestä. Siinä listattiin kaikkien nykyään yli miljoonan suuruisten maiden väestönkehitystä, erityisinä kiintopisteinä vuodet 1957 ja 2017 eli 60 vuoden jakso. Tansanian väkiluku vuonna 1957 oli vähän yli yhdeksän miljoonaa, vuonna 2017 se oli reilusti yli viisikymmentä miljoonaa Tarkalleen ottaen kasvukerroin oli 5,57. Vertailun vuoksi: jos Suomen väkiluku olisi kasvanut samaan tahtiin vuodesta 1957 alkaen, Suomessa olisi nyt 24 miljoonaa asukasta!
Ilmeisesti tällainen hulppea 2,9 prosentin vuotuinen kasvutahtikaan ei Tansanian presidentille vielä riitä. Toisaalta on tässä se hyväkin puoli, että tästä nähdään jokaisen länsimaissa tapahtuvan ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävän toimenpiteen olevan täysin turha. Afrikan väestönkasvu nollaa ne totaalisesti.


13. Nyt ei liiemmin nauruta

Hesari teki ansioituneen jutun Naurusaaresta. Maa on käytännössä tuhoutunut elettyään yli varojensa. Ainoa tulonlähde oli saaren sisäosan fosfaatti, joka mahdollisti leveän elämän – kunnes loppui. Tästä on vedetty yhtäsuuruusmerkit ihmiskuntaan, joka ylilaiduntaa maapalloa. No, ehkä likiarvomerkit olisivat paremmat, sillä osa ihmiskunnasta – kuten suomalaiset – toimivat vastuullisesti pitäen väestönsä sillä tasolla, että maa tuottaa enemmän luonnonvaroja kuin kuluttaa. Tosin maan poliitikot pyrkivät globalisoimaan ongelman hyväksymällä haittamaahanmuuttajien asuttamisen ja heidän hiilijalanjälkensä moninkertaistamisen.
Ihmiskunnan ainoa ympäristöongelma on kehitysmaiden hillitön väestönkasvu. Länsimaiden kulutuksen maapallo kestää erinomaisesti. Kestäisi myös kehitysmaiden, mikäli niiden väestö olisi viimeisen kuudenkymmenen vuoden ajan kasvanut vain samassa suhteessa kuin länsimaiden. Kaikki muut ympäristöongelmat olisivat jo tulleet ratkaistuksi, elleivät länsimaat typeryydessään olisi sallineet kehitysmaiden väestönkasvua.


14. Tumppaus

Suomen vankiloista aiotaan tehdä savuttomia vuoteen 2020 mennessä. Vaihteeksi hyviä uutisia. Rikolliset tuntien nyt on vihdoinkin rangaistus, joka tehoaa. Sitten kun saisi vielä vankilat muutenkin päihteettömiksi niin hyvä tulisi. Ja aivan erityisen hyvä, jos joku kehittäisi tupakka-huume –antabusin, joka voitaisiin asentaa ehdonalaisten ja vankilomien ajaksi ihon alle. Matti Nykästä lainatakseni: ”En voi suositella Antabusta kenellekään – sen kanssa ryypätessä tulee ihan kammottava olo.”


15. Kerran päivässä

Tunnetusti tupakointi on huume ja huumeista ei yleensä pääse irti, vaan riippuvuuden tilalle tulee usein toinen riippuvuus. Tämänkin takia kannattaa pysyä irti huumeista – kokeilee huumeita, jää koukkuun, ajautuu rikoksiin, joutuu vankilaan, tulee uskoon ja sitäkö todella haluat?
Toisaalta onhan se askel parempaan, että haitallinen riippuvuus vaihtuu vaarattomampaan tai jopa hyödylliseen sellaiseen. Entinen ketjupolttaja Iina Puskala otti itse asiassa varsin monta askelta. Viimeinen rööki tuli tumpattua jo vuosia sitten ja 2013 taakse jäi ensimmäinen maraton. Viime syksynä nainen otti kovan tavoitteen: maraton joka päivä vuoden ajan. Tänään listalle pitäisi ilmestyä järjestysnumero 342. Anna mennä Iina!


16. Missit cooperissa

Juoksukuntoaan testasivat myös Miss Helsinki –finalistit. Heidän ohjelmaansa kuului Cooperin testin juokseminen, mikä olikin hyvä korvike kaikenlaisille hömppäohjelmannumeroille. Kunhan eivät uimapukukierrosta sillä korvaa. Tulosten keskiarvo oli 2197 metriä eli eipä kummoinen, mutta valitettavasti ihan hyvä normisuoritus nykynaisille. Paras oli selvästi ylitse muiden, naisten jääkiekkoliigaa pelannut Viivi Vaattovaara vetäisi peräti 2750 metriä. Mutta kyllä missien juoksu oli suurelta osin karmeaa katsottavaa. Enkä tarkoita ulkonäköä – kyllähän tuossa porukassa silmänruokaa on niin että parhaat yltäisivät jopa Kalevan Kisojen minkä tahansa juoksumatkan mediaanitasolle. Vaan tekniikkaa. Lasten kanssa työskentelevät joskus valittavat, että moni nykylapsi ei osaa edes juosta. Olen kuitannut nämä höpötyksenä – totta kai jokainen osaa juosta. Vaan eipä näytä osaavan. Melkein kaikilla askel oli hirvittävää töpöttämistä, muutamalla jalat vatkasivat kuin tehosekoitin ja pari vispasi käsillään kuin viikatetta heinäpellolla. Pitäisikö liikunnanopetuksessa palata sählyn ja keilaamisen sijaan perusasioihin kuten siihen, miten juostaan? Vai luovutettaisiinko suosiolla ja siirryttäisiin suoraan e-urheiluun koululiikunnassa?


17. Markkinatalouden laki

Kovasti hämmästyneitä oltiin julkisuudessa siitä, millä tuloilla suomalaiset yleisurheilijat elävät. Tai tarkemmin sanoen, mitä he tienaavat urheilulla – noilla tuloilla laihtuisi luurangoiksi. Peräti 32 EM-joukkueen urheilijaa eli yli puolet joukkueesta ansaitsi vuonna 2016 alle 6000 euroa. Kuvitelkaa sitten miten tienaavat Kalevankisatason urheilijat, joista melkoinen osa kuitenkin harjoittelee ammattimaiseen tapaan.
Mutta yleisurheilu on amatöörilaji jo luonteeltaan. Tämä tulisi kaikkien menestystä vaativien muistaa. Kilpailu on kovaa, koska kuka tahansa voi harrastaa. Valmennustietous on helpohkosti saatavilla eikä ympärille tarvitse joukkuetta. Ammattilaisuus on käytännössä erittäin vaikeaa toteuttaa markkinatalouden ehdoin siksi, että kilpailuihin tarvitaan niin paljon osallistujia, että raha ei riitä kaikille ammattilaisille. Ja vapaaehtoistyön määräkin varmaan vähenisi, mikä tekisi kilpailujen järjestämisen vaikeaksi toimitsijoiden puuttuessa.


18. Testin välttelyä

“Ruotsalainen” Meraf Bahta juoksi EM-pronssia kympillä. Tämä siitä huolimatta, että hänen pitäisi kaiken järjen mukaan olla dopingrikkeen takia kilpailukiellossa. Ei, Bahta ei ole kärynnyt. Mutta hän on jättänyt olinpaikkansa raportoimatta ja sen takia kolme doping-testiä on jäänyt väliin. Normaalisti tämä toisi kilpailukiellon, mutta Bahta on selittänyt ettei ole ymmärtänyt dopingmääräyksiä. Syynä olisi kehno kielitaito. Tai sitten ihan ymmärtämättömyys. Eiköhän ruotsalaisten olisi jo tapaus Aregawista (meldonium ja edustushaluttomuus) pitänyt oppia, ettei ihan mitä tahansa kannata joukkueeseen haalia.


19. Senkka nenästä

Siinä missä Bahta leikki kuurupiiloa testaajien kanssa, Valko-Venäjän EM-maratonvoittaja Volha Mazuronakilta olisi voinut ottaa näytteen vaikka kesken kisan. Minun piti lähteä lenkille siten, että ehdin sopivasti käydä suihkussa ennen naisten maratonin starttia, mutta tuli viivytys. Niinpä tulin juoksemasta vasta silloin, kun matkaa oli jo ehditty jonkin verran taittaa. Juuri sisään astuessani Salli Brown huudahti, että mitä hittoa tuolla on tapahtunut. Suuntasin katseeni olohuoneen telkkariin ja näin Mazuronakin verisen naaman. Nenästä oli verisuoni revennyt ja näky oli kuin suoraan vampyyrileffasta. Selostajat ihmettelivät, että eipä taida juoksusta nyt tulla mitään, kun verenhukka iskee päälle. Todellisuudessa se ei ollut merkittävä ongelma. Verenvuoto näyttää aina paljon hurjemmalta kuin se oikeasti on – desilitra saattaa näyttää melkein litralta. Oikea ongelma oli se, että eihän henki kulje silloin jos veri valuu nenästä. Mennään kuitenkin aika lähellä anaerobista kynnystä koko matkan ajan. Tyrehdyttääkseen vuodon Mazuronak tunki paperituppoja nenään, jolloin henki ei sitä kautta kulkenut sitäkään vähää. Muutaman kilometrin päästä vuoto loppui, tupot hittoon ja kaasu pohjaan. Lopussa kyydissä oli pysynyt enää Ranskan Clémence Calvin, jonka kyvyt Mazuronak luki aivan oikein, lähti ajoissa ettei mene kirikamppailuksi ja hoiti voiton kotiin. Enpä muista vastaavasta suorituksesta kuulleeni sitten sen legendan, jossa suomalainen maaottelujuoksija kävi paskalla kesken piirinmestaruuskympin ja voitti silti. Ja tämänkin jutun totuusarvo on vähän niin ja näin, sillä olen kuullut tätä tarinaa kerrottavan kolmesta eri juoksijasta enkä oikein jaksa uskoa että kaikille olisi käynyt sama.


20. Lanan varressa

Yleisurheilu on talkootyötä, jossa toimitsijoita vaaditaan paikalle suhteellisen paljon. Itse asiassa aika harvassa lajissa tarvitaan urheilijaa kohti yhtä paljon toimitsijoita kuin yleisurheilussa. Eikä siinä todellakaan kävellä nokka pystyssä tyyliin ”ettekö tiedä kuka minä olen”, vaan kannetaan kiltisti aidat oikeille kohdilleen. SUL:n lajipäällikkö on mittanauhan toisessa päässä 9-vuotiaiden kisassa ja moninkertainen SM-mitalisti kynä kädessä kirjurina suorituspaikalla. Sama näkyy olevan tahti suuressa maailmassa. Kaksinkertainen olympiavoittaja, ME-nainen jne, jne Heike Drechsler vähät välitti VIP-lipuista, laittoi verkkarit jalkaansa, otti lanan kouraansa ja meni hyppypaikalle hiekkaa tasoittamaan Berliinin EM-kisoissa. Edes kilpailijat eivät tajunneet, kuka siellä touhusi lippis syvälle päähän vedettynä ennen kuin katsomosta annettiin vihje.


Loppukevennys: A- ja B-luokan tähdet

Elokuvamaailmassa tunnetaan A- ja B-luokan filmit. Toimintatrillereissä A-luokan tähtiä ovat esimerkiksi Arnold Schwarzenegger ja Sylvester Stallone, ehkä pari muutakin. B-luokan tähtiä on sitten useampia. Yksi heistä on Steven Seagal. Mies joka sai USA:n kansalaisuutensa seuraksi vuonna 2016 sekä Serbian että Venäjän kansalaisuudet. Nyt hän on ilmoittanut menevänsä Venäjän politiikkaan. Seagal pyrkii Primorskin alueen kuvernööriksi. Venäjän Kaukoidässä sijaitsevan alueen pääkaupunki on Vladivostok Tyynenmeren rannikolla. Aikoinaan erään toisen Tyynenmeren rannikolla sijaitsevan osavaltion kuvernöörinä oli myös toimintatähti. A- ja B-luokan tähtien ero näkyy myös hallintoalueissa, jotka sijaitsevat toistensa vastarannoilla: Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger ja Primorskin alueen – ehkä – kuvernööri Стивен Сигал.