Uusinta: Piukat paikat

Lukijalle: Tällä kertaa maantieteellisisten erikoisuuksien uusinnoissa matkataan klaustrofobisiin paikkoihin eli ahtaisiiin salmiin:

Sarjassa maantieteellisiä erikoisuuksia on tähän mennessä esitelty erikoiset järvet, saaret, vuoret, enklaavit ja eksklaavit, joet sekä syvängöt. Pitkän tauon jälkeen vuorossa salmet.

Salmien kontrollointi on aina ollut geostrategisesti ensiarvoisen tärkeää. Kapeikot ovat usein ainoa kulkutie paikasta A paikkaan B ja se, joka kapeikkoa hallitsee, on vahvoilla. Nykyään salmien sotilaallinen merkitys on tietysti vähentynyt, mutta kaupallinen merkitys kenties kasvanut entisestään.

Tekstin edessä oleva luku kertoo salmen kapeimman leveyden kilometreinä. Arvot ovat summittaisia, pääosin gmap-pedometeristä mitattuja.

825 Drakensalmi. Etelämantereen ja Kap Hornin välissä olleen salmen ensimmäinen purjehtija ei ollut Francis Drake, vaan Willem Schouten 1616. Ennen Panaman kanavan avautumista 1914 salmi oli yleisin reitti Tyyneltämereltä Atlantille. Purjelaivoille vallitsevien tuulten ja Magalhaesin- sekä Beaglesalmien kapeuden takia se oli jopa käytännössä ainoa mahdollinen.

430 Mosambikin kanaali. Erottaa Madagascarin Afrikan mantereesta. Saari irtautui Intiasta noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Salmen leveys on niin suuri, että Afrikan maaeläimistö ei ole kyennyt levittäytymään saarelle. Seurauksena Madagascarin fauna on ainutlaatuinen maailmassa.

363 Luzoninsalmi. Taiwanin ja Filippiinien suurimman saaren Luzonin välissä. Pari pientä saariryhmää jakaa salmen pienempiin osiin.

328 Davisinsalmi. Erottaa maailman suurinta ja viidenneksi suurinta saarta eli Grönlantia ja Baffininsaarta. Syvyyttä on tuhannen ja kahdentuhannen metrin välillä, joten laivoille on enemmän vaaraa jäävuorista kuin pohjakosketuksesta. Hyytävän sään ja myrskyjen lisäksi riesana ovat jopa 18 metrin korkeuseroihin yltävät vuorovedet.

290 Tanskansalmi. Tanska on tunnettu salmistaan, mutta varsin epäloogisesti Tanskansalmi sijaitseekin Grönlannin ja Islannin välissä. Nimen puolustukseksi on sanottava, että Grönlanti kuuluu Tanskalle, kuten Islantikin vuoteen 1945 asti. Eräs toisen maailmansodan kuuluisimmista meritaisteluista käytiin Tanskansalmessa, kun Bismarck upotti Hoodin.

240 Bassinsalmi. Erottaa Tasmanian Australiasta. Ensimmäisenä salmen läpi purjehti George Bassin ja Matthew Flindersin retkikunta 1798-99. Salmi on suhteellisen matala, noin 50 m syvyydeltään. Voimakkaat merivirrat tekevät purjehduksen vaaralliseksi.

190 Koreansalmi. Tsushimasaaret jakavat salmen kahteen osaan: Länsisalmeen Korean puolella ja tunnetumpaan Tsushimansalmeen Japanin puolella. Mongolien hyökätessä Japaniin 1281 kamikazeksi nimetty pyörremyrsky tuhosi heidän laivastonsa. Satoja vuosia myöhemmin 1905 Venäjän laivasto koki saman kohtalon Tsushiman taistelussa, kylläkin amiraali Togon eikä pyörremyrskyn toimesta.

180 Taiwaninsalmi. Kiinan tasavallan eli Taiwanin ja Kiinan kansantasavallan eli Manner-Kiinan välissä. Maon aikana salmi oli räjähdysherkkää aluetta, mutta viime aikoina Kiinojen lähentymisen myötä on ehdotettu jopa tunnelin tai sillan rakentamista. Salmen leveys huomioiden kuulostaa uskomattomalta, mutta Kiinan rakentamisvauhti ja suuruudenhulluus tuntien vannomatta paras.

160 Floridansalmi. Kuuban ja Yhdysvaltojen välinen salmi on tunnettu Golfvirran lähtöpaikkana sekä kuubalaisten salmessa harjoittamasta joukkuekuviokellunnasta kohti Miamin lihapatoja.

151 Torresinsalmi. Australian ja Uuden-Guinean välissä. Salmessa on lukuisia pikkusaaria, jotka kaikki kuuluvat Australialle huolimatta siitä, että pohjoisimmat sijatsevat vain muutaman kilometrin päässä Uuden-Guinean rannikosta. Saarilla asuu oma väestöryhmänsä, joka on melanesialainen, toisin kuin Australian aboriginaalit.

86 Beringinsalmi. Syvyydeltään vain 30-50 m. Oli vielä kymmenentuhatta vuotta sitten kuivaa maata, tunnetuin seurauksin. Keskellä salmea ovat neljän kilometrin levyisen salmen toisistaan erottamat Diomedesaaret, joista toinen kuuluu USA:lle ja toinen Venäjälle. Salmen ali on suunniteltu tunnelia, mutta suunnitelmat ovat enemmän kuin epävarmoja. Kuitenkin todennäköisempiä kuin Neuvostoliiton 50-luvulla ehdottama salmen patoaminen.

85 Windwardväylä. Kuuban ja Hispaniolan välinen salmi.

69 Merenkurkku. Suomen ja Ruotsin välinen salmi oli ensimmäisen maailmansodan aikana monen jääkärikokelaan kulkureitti Saksaan. Salmen yli on esitetty siltaa, mutta aika hoitaa: maankohoamisen takia salmi muuttuu muutamassa tuhannessa vuodessa kannakseksi ja Perämerestä tulee Peräjärvi.

65 Malakansalmi. Sumatran ja Malaijan niemimaan välinen salmi on maailman tärkeimpiä kauppareittejä. Saarten ja matalikkojen rikkoman salmen kulkuväylän todellinen leveys on kapeimmillaan kolmisen kilometriä eivätkä suurimmat tankkerit mahdu kulkemaan salmesta; laivan maksimikoko muodostaa oman Malaccamax-luokan. Lisäksi kapeassa salmessa merirosvous on oma riskitekijänsä.

64 Hudsoninsalmi sijaitsee Baffininsaaren ja Kanadan mannermaan välissä. Henry Hudsonin 1609 löytämää salmea luultiin pitkään toivotuksi Luoteisväyläksi.

58 Skagerrak. Tanskan ja Ruotsin/Norjan välissä. Ensimmäisen maailmansodan suurin meritaistelu käytiin tässä salmessa.

54 Hormuzinsalmi liittää Persianlahden Intian valtamereen. Salmen läpi kulkee 20-40 % maailman raakaöljystä. Iran on historian aikana moneen kertaan uhitellut salmen sulkemisella, mutta terve itsesäilytysvaisto on aina voittanut.

53 Palkinsalmi. Intian ja Sri Lankan välisessä salmessa sijaitsee Aataminsillan saariketju, jonka väitetään olleen kulkukelpoinen jalankulkijoille vielä 1400-luvulla, kunnes myrskyt syvensivät salmea. Intian ja Sri Lankan välinen raja leikkaa yhden sen hiekkasärkistä ollen ehkä maailman lyhin maaraja.

42 La Pérousen salmi. Sahalinin ja Hokkaidon välissä. Vuosien 1905-45 välisenä aikana salmen molemmat rannat kuuluivat Japanille. Keskellä salmea on pieni kivinen saari, jonka rantaan moni laiva ajoi sumussa karille. Ainoa tapa välttyä haaksirikolta oli kuunnella saarella asustavien merileijonien ulvontaa aina siihen asti, kunnes saarelle rakennettiin majakka 1913.

33,3 Englannin kanaali. Yli 500 km pitkä kanaali on kapeimmillaan Doverinsalmessa Calais’n ja Doverin välissä. Kanaali on aina ollut strategisesti erittäin tärkeä väylä. Sen yli ovat tehneet maihinnousun niin Julius Caesar 55 eaa, Vilhelm Valloittaja 1066 sekä vaihteeksi toiseen suuntaan liittoutuneet 1944. Noin tuhannen vuoden välein, eli seuraava merkittävä lienee luvassa joskus vähän ennen vuotta 3000. Siinä välissä on käyty meritaisteluja, kuten Voittamattoman armadan muuttuminen Voitetuksi armadaksi 1588. Caesarin Gallian sodan kuvaus maihinnoususta on uskomatonta luettavaa: ei tarvitse muuta kuin vaihtaa vekottimien nimiksi nykyaikaiset, niin taktisesti menee tasan yksi yhteen Normandian maihinnousun kanssa. Briteille kanaali on myös henkisesti tärkeä erottaja muusta Euroopasta. Kuulemma viime vuosisadan alkupuolella eräs brittilehti otsikoi: Sumua kanaalissa – Eurooppa eristyksissä. Kanaalin alittavaa tunnelia ehdotettiin jo 1802, mutta se valmistui vasta 1994. Kanaalin yliuinti on alan kuuluisimpia haasteita, ensimmäinen onnistunut suoritus on vuodelta 1875.

28 Bab el Mandeb. Yhdistää Punaisen meren Intian valtamereen. Koska salmi on ainoa reitti Suezin kanavalle, sen strateginen merkitys kulkuväylänä on huomattava. Salmen läpi kuljetetaan keskimäärin yli kolme miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Salmen yli on suunniteltu rakennettavaksi silta Jemenistä Djiboutiin, mutta ilmeisesti vakavasti otettavia suunnitelmia ei ole vielä näkyvissä.

27 Sundasalmi. Jaavan ja Sumatran välisessä salmessa räjähti Krakatau-tulivuori 1883. Räjähdyksen voimakkuus oli nelinkertainen verrattuna suurimpaan koskaan räjäytettyyn ydinaseeseen. Posauksen jälkeen salmen ympäristö oli kartalla huomattavan erinäköinen kuin maastossa. Matala, karikkoinen ja voimakasvirtauksinen salmi on navigoinnin kautta hankala eikä muuten edullisesta sijainnistaan huolimatta ole suosittu laivareitti.

22 Cookinsalmi. Erottaa Uuden-Seelannin pääsaaret toisistaan. Maorien nimi salmelle on Raukawa Moana, mutta James Cook ei paljon tästä välittänyt ollessaan ensimmäinen eurooppalainen salmen läpi purjehtinut 1770. Vuosien 1888-1912 välisenä aikana salmessa eli delfiini nimeltä Pelorus Jack, joka lain suojaamana tapasi saattaa salmessa liikkuvia laivoja. Voimakkaiden merivirtojen takia salmeen on suunniteltu vedenalaista vuorovesivoimalaa. Maorien suullisen perinteen mukaan salmen yli on onnistuttu uimaan. Nykyaikana ensimmäinen vahvistettu ylitys uimalla tapahtui 1962.

20 Pohjoiskanaali. Englannin kanaalia huomattavasti vähemmän tunnettu Pohjoiskanaali sijaitsee Pohjois-Irlannin ja Skotlannin välissä ollen samalla kapein näiden kahden saaren välinen yhteys. Kanaalin ali on suunniteltu tunnelia, mutta vähäisen asutuksen takia ei suinkaan kapeimpaan paikkaan, vaan Belfastin lähelle 34 km leveälle kohdalle. Suunnitelmat eivät kuitenkaan ole edenneet piirustuspöytää pidemmälle.

19 Qiongzhousalmi. Erottaa Kiinan suurimman saaren Hainanin mannermaasta. Kiinalaisten rakennusvimma tuntien ei liene yllätys, että sillan rakennustöiden pitäisi alkaa tänä vuonna.

19 Tsugarunsalmi. Japanin kahden suurimman saaren Honshun ja Hokkaidon välissä. Vuonna 1954 saarten väliä liikennöinyt lautta upposi ja yli tuhat ihmistä hukkui. Tämän seurauksena tunnelisuunnitelmat saivat vauhtia, mutta lähes 54-kilometrinen, edelleen maailman pisin rautatietunneli Seikan avattiin vasta 1988. Salmessa Japanin aluevesiraja kulkee lähempänä maata kuin muualla, väittämän mukaan siksi että Yhdysvaltain ydinaseistetut laivat voisivat kulkea sen läpi rikkomatta Japanin ydinasekieltoa.

18 Iso-Belt. Tanskan kolmesta merkittävimmästä salmesta levein erottaa Sjellannin ja Fynin saaret. Salmet olivat kauttakulkumaksujen ansiosta Tanskalle merkittävä tulonlähde vuoteen 1857 asti, jolloin ne julistettiin kansainväliseksi vesialueeksi. Salmea ylittää 1997 valmistunut silta, joka aiheutti oikeuskiistan Suomen ja Tanskan välille; suomalaisten rakentamat öljynporauslautat eivät mahtuneet sen ali, jolloin Tanska joutui maksamaan korvauksia rakennustavan muuttamisesta. Nykyisin Suomessa rakennetut loistoristeilijät on suunniteltu siten, että ne mahtuvat kulkemaan sillan ali laskuveden aikaan täydellä vauhdilla ajaen. Kovassa vauhdissa laiva syrjäyttää altaan enemmän vettä, jolloin sillan tarvittava minimikorkeus on pienempi.

15 Belle Islen salmi. Yksi maailman inhottavimpia paikkoja merenkulkijan kannalta sijaitsee Newfoundlandin ja Kanadan välissä. Valtavat vuorovesivaihtelut, voimakkaat virtaukset, jäävuoret, talvisin pimeys ja ympäri vuoden sumu ja sade.

14 Käärmeennielu. Trinidadin ja Venezuelan välissä. Erottaa Etelä-Amerikan Karibian saarista. Pohjoisempana sijaitseva leveämpi salmi on loogisesti Lohikäärmeennielu.

14 Gibraltarinsalmi. Kenties kaikista salmista tunnetuin syntyi luultavasti reilut viisi miljoonaa vuotta sitten kaikkien aikojen tulvassa, jossa Atlantin vedet purkautuivat Välimeren altaaseen tuhatta Amazonjokea vastaavalla virtauksella. Britit ovat hallinneet salmea Gibraltarin linnakkeestaan vuodesta 1704 alkaen, ja sekös espanjalaisia on potuttanut. Siirtokunnan asukkaille on annettu mahdollisuus liittyä Espanjaan, mutta vuoden 1967 vaalien tulos oli yksimielisyydessään mallia Pohjois-Korea: 12138 - 44. Vuoden 2002 uusintaottelu oli prosentuaalisesti tasaisempi: 17900 - 187. Mikäli kansanäänestyksiä järjestetään jatkossakin ja Espanjan suosio kasvaa samaa tahtia, Gibraltar siirtyy Espanjan hallintaan vuonna 264095. Gibraltarinsalmessa virtaus käy yleensä Välimereen päin, koska Välimerestä haihtuu enemmän vettä kuin joet ja sateet siihen tuovat. Toisen maailmansodan aikana 62 saksalaista U-venettä livahti sukelluksissa Välimerelle moottorit sammutettuina virtausta käyttäen. Yksikään ei onnistunut palaamaan toiseen suuntaan. Salmen kapein kohta on Espanjan ja Marokon välissä. Sen ali on suunniteltu tunnelia, mutta rakennustöiden alkamisesta ei ole tietoa.

13 Tiraninsalmi Egyptin ja Saudi-Arabian välissä johtaa Akabanlahdelle ja Israelin Eilatiin. Israel oli aikoinaan ilmoittanut Egyptille varsin suorasanaisesti, että salmen sulkeminen Israelin merenkululta olisi casus belli. Egypti kaivoi sitten verta nenästään 1956 ja 1967 tunnetuin seurauksin.

13 Hoyosalmi erottaa Japanin kolmanneksi ja neljänneksi suurimpia saaria Kyushua ja Shikokua. Liikenneyhteyttä ei ole, Shikokulle pääsee vain suurimman saaren Honshun kautta.

11 Bonifacionsalmi. Sardinian ja Korsikan välissä. Inhottava paikka navigoinnille. Vuoden 1993 tankkerikatastrofin jälkeen salmessa saavat liikennöidä vaarallista lastia kuljettavista aluksista vain ranskalaiset ja italialaiset. Nämä kansakunnat ovatkin tunnettuja huolellisesta ja tarkkaavaisesta työn jäljestä.

7,3 Tatariansalmi. Sahalinin ja Siperian välissä. Matala salmi näyttää etelästä lähestyttäessä lahdelta. Tutkimusmatkailijoilta meni aina sisu kaulaan ja he kääntyivät vuosikymmenten ajan etelään La Pérousen salmeen huolimatta paikallisten asukkaiden vakuutteluista. Venäläiset havaitsivat salmen olemassaolon 1848, mutta pitivät sen salaisuutena. Krimin sodan aikana venäläisten laivasto pääsi brittiläis-ranskalaiselta osastolta karkuun salmen läpi näiden suureksi hämmästykseksi. Stalinin aikana alettiin rakentaa tunnelia salmen ali, mutta hänen kuolemansa jälkeen alkuvaiheessaan olleet työt keskeytettiin. Neuvostoliittolaiset suunnittelivat salmen patoamista 1956, mutta luonnon onneksi suunnitelma hylättiin.

6,5 Mackinacinsalmi erottaa Huronjärven Michiganjärvestä. Salmen leveyden takia järvien vedenpinta on samalla tasolla, joten hydrologisesti ne lasketaan nykyään samaksi, pinta-alaltaan maailman suurimmaksi makeavetiseksi järveksi. Salmen yli rakennettiin silta 1957.

5 Beaglensalmi. Tulimaan eteläpuolella pääsaaren ja pienempien saarten välissä. Sai nimensä Beagle-laivalta, jonka tunnetuin matkustaja oli muuan Charles Darwin – kylläkin vasta Beaglen myöhemmällä matkalla. Salmen pohjoisrannalla sijaitsee maailman eteläisin kaupunki Ushuaia. Chile ja Argentiina kiistelivät muutamasta salmen pikkusaaresta ja ajautuivat sodan partaalle 1978.

5 Kalmarinsalmi. Öölannin ja Ruotsin mannermaan välissä. Ruotsin kuninkaan 1500-luvulla antaman määräyksen mukaan salmesta pohjoiseen pyydystetty kala on nimeltään silakka ja etelään silli. Salmen yli rakennettiin kuusikilometrinen silta 1972.

4,2 Falklandinsalmi. Erottaa Länsi- ja Itä-Falklandin toisistaan. Kapeudesta huolimatta siltaa ei ole suunnitteilla odotettavissa olevan vähäisen liikenteen takia, Itä-Falklandilla asuu parituhatta ja Länsi-Falklandilla noin 150 ihmistä.

4 Kertsinsalmi yhdistää Asovanmeren Mustaanmereen. 40 km pituinen salmi on syvimmilläänkin alle 20 metriä, minkä ansiosta matala (max 14 m) Asovanmeri on lähes makeavetinen. Toisen maailmansodan aikana salmen ympäristössä käytiin rajuja taisteluja. Saksalaiset menettivät maayhteyden itäpuolisiin joukkoihinsa ja salmi oli ainoa huoltoväylä. Hitler vaati rautatien rakentamista salmen yli, mutta sotaonni kääntyi. 1944 venäläiset rakensivat tilapäissillan saksalaisilta jääneitä tarvikkeita käyttäen. Silta tuhoutui seuraavana talvena jäälauttojen takia. Nykyään salmessa kulkee Venäjän ja Ukrainan raja, kiitos Hrustsovin päähänpiston lahjoittaa Krimin niemimaa Ukrainalle. Venäjä vaatii itselleen salmessa sijaitsevaa Tuzlan saarta, mikä on aiheuttanut kiistoja ja viivyttänyt suunnitellun sillan rakentamista.

3,5 Juutinrauma. Juutinrauma lienee Tanskan lukuisista salmista kuuluisin ja tärkein. Se erottaa Sjellannin saaren Ruotsista. Tosin Ruotsin puolen Skåne kuului Tanskalle vuoteen 1658 asti. Kuningas Eerik XIII Pommerilainen määräsi salmeen tullimaksun 1429. Jokaisen laivan oli pysähdyttävä Helsingörissa suorittamassa maksu. Tätä yritettiin tietysti kiertää purjehtimalla Beltin salmien kautta, mutta joinakin aikoina kaikkien ei-tanskalaisten alusten oli pakko käyttää Juutinraumaa. Tullimaksu oli Tanskan valtion tärkein tulonlähde vuosisatoja. Siitä luovuttiin vasta 1857, kun Tanskan salmet julistettiin kansainväliseksi vesialueeksi. Salmen yli avattiin kolmen kilometrin tunneliosuuden sisältävä silta 2000, vuosikymmenten suunnittelun ja hylättyjen suunnitelmien jälkeen.

3,2 Magalhaesinsalmi. Ensimmäinen maailmanympäripurjehtija Magalhaes löysi Tulimaan ja Etelä-Amerikan mantereen välisen salmen 1520. Useimmat purjehdukset tapahtuvat kuitenkin Kap Horn kiertäen Magalhaesinsalmen kapeuden ja arvaamattoman sään takia.

3,1 Messinansalmi. Erottaa Sisilian Italian mannermaasta. Siltaa salmen yli on suunniteltu jo roomalaisajalta alkaen. 1900-luvulla suunnitelmat alkoivat kehittyä jo vakavasti otettaviksi, mutta tyypilliseen italialaiseen tapaan toistaiseksi on saatu aikaan enemmän uhoa kuin tulosta. Puolustukseksi on tosin sanottava, että geologisesti maanjäristysherkkä seutu on hieman hankala giganttisille rakennusprojekteille.

2,4 Balinsalmi. Erottaa Balin ja Jaavan saaria. Salmi muodostui vasta viime jääkauden jälkeen eikä sen ylittämiseksi ole suunniteltu siltaa kapeudesta huolimatta.

1,2 Dardanellit. Juuri kun luulee selvinneensä kapeasta Bosporinsalmesta, joutuu melkein yhtä kapeaan ja vielä pidempään Dardanellien salmeen. Salmen strateginen merkitys on luonnollisesti sama kuin Bosporinsalmen. Venäjän ulkopolitiikan yksi päätähtäin 1800-luvulla oli Turkin salmien hallinta. Ensimmäisessä maailmansodassa ympärysvallat tekivät 1915 maihinnousun Gallipolin niemimaalle. Tuolloinen meriministeri Winston Churchill oli ilmeisesti unohtanut vilkaista karttaa ennen päätöstä, koska niemimaan Turkin Euroopan puoleiseen yhdistävä kannas on kapeimmillaan vajaat viisi kilometriä leveä siinä missä vieressä olisi ollut tarjolla leveä marssireitti Konstantinnapoliin. Ympärysvallat vetäytyivät suosiolla 10 kuukauden rajujen taistelujen jälkeen. Salmen yli ei ole rakennettu eikä rakenteilla siltaa, koska Gallipolin niemimaalla ei ole mitään sellaista miksi se pitäisi tehdä.

0,8 Tiquinasalmi. Etelä-Amerikan suurin järvi Titicaca on jakautunut kahteen osaan, suurempaan pohjoiseen ja pienempään eteläiseen.

0,7 Bosporinsalmi. 30 km pituinen salmi on leveimmilläänkin vain 3,7 km. Se on maailman kapein salmi, joka luokitellaan kansainväliseksi vesialueeksi. Salmi on kautta historian ollut maailman strategisesti tärkeimpiä kohtia. Sen kansainvälisyydestä huolimatta Turkki on tarpeen tullen rajoittanut liikennettä, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana sotaakäyvien maiden aluksilta oli kauttakulku kielletty aina Turkin sotaan liittymiseen helmikuussa 1945 asti. Salmen mutkaisuus ja runsas lauttaliikenne tuovat omat vaaransa navigointiin. Salmen yli rakennettiin ensimmäinen silta 1973. Kolmas silta on suunnitteilla ja ensimmäistä rautatietunnelia salmen ali rakennetaan parhaillaan. Bosporinsalmen ja Dardanellien kapeudesta huolimatta ne ovat niin syviä, että Mustallemerelle virtaa pohjavirtauksena runsaasti suolaista vettä pitäen sen suolapitoisuuden moninkertaisesta tilavuudesta huolimatta suurempana kuin Itämeren.

0,7 Vähä-Belt. Tanskan kolmesta merkittävimmästä salmesta kapein erottaa Fynin saaren Jyllannin mannermaasta. Salmen yli valmistui ensimmäinen silta 1935. Erityisen ankarina talvina salmi saattaa jäätyä. Vuonna 1658 tämä auttoi suuresti Ruotsia Pohjan sodassa, kun sen armeija pystyi ylittämään sekä Vähä- että Iso-Beltin niiden jäädyttyä. Ylityksestä on mainio kirjallinen kuvaus Välskärin kertomuksissa.

0,64 Kanmonsalmi. Honshun ja Kyushun välissä. Kapeudesta ja runsaasta asutuksesta (yli miljoona asukasta salmen välittömässä läheisyydessä) huolimatta ensimmäinen muu kuin vesiyhteys rakennettiin vasta 1942, kun rautatietunneli avattiin. Ensimmäinen silta on vuodelta 1973.

0,6 Johorensalmi. Singaporen ja Malaijan niemimaan välissä. Siltayhteys avattiin jo 1923. Singapore oli aluksi osa Malesiaa sen itsenäistymisen jälkeen, mutta irtaantui siitä 1965. Kyseessä on ainoa kerta historiassa, kun emämaahan sillan yhdistämä saari on itsenäistynyt.

0,6 Matotskin Sar. Novaja Zemljan saarten välinen salmi on noin sata kilometriä pitkä, mutta leveimmilläänkin vain pari-kolme kilometriä.

0,038 Euripussalmi. Kreikan mannermaan ja maan toiseksi suurimman saaren Euboian erottaa kapeimmillaan vain 38 metrin levyinen salmi. Salmen kapeuden takia muuten itäisellä Välimerellä lähes olematon vuorovesi-ilmiö aiheuttaa erittäin voimakkaita virtauksia, jopa 12 km/h. Ensimmäinen silta salmen yli saatettiin rakentaa jo peloponnesolaissodan aikana 411 eaa, mutta tämä perustuu perimätietoon. Varmaa on, että Persian sodan aikana 480 eaa siltaa ei vielä ollut, mutta Aleksanteri Suuren aikana 334 eaa oli.

0,007 Hauensuoli. Hangon edustalla Tullisaaren ja Kobbenin välissä oleva kapea, mutkitteleva salmi on kuuluisa kalliokirjoituksistaan, joista vanhimmat ovat 1400-luvulta.

Minne ihmisjalka ei ole astunut

Joskus koskemattoman oloisessa erämaassa liikkuessa on mieleen juolahtanut ajatus: onko yksikään ihminen koskaan ennen minua asettanut jalkaansa juuri siihen kohtaan, johon juuri tallasin? Hyvin luultavaa on, että ainakin joskus on tällainen tapaus kohdalle osunut, ei vain voi tietää milloin. Varsinaisia täysin koskemattomia alueita maailmassa ei oikeastaan enää ole. Tässä on kuitenkin lueteltu kymmenen paikkaa, joissa ainutlaatuisen kokemuksen saattaa saada. Olisi toki ollut helpohkoa luetella valloittamattomia vuoria, luoksepääsemättömiä kallioluotoja tai asumattomia jäätiköitä, mutta päätin rajata yhteen esiteltävään kohteeseen per kategoria. Samoin rajasin pois luolat ja meren syvängöt edellyttämällä paikoilta sen, että alla on kiinteä maa ja päällä taivas.


10. Pripet, suo

Seutu on parhaiten tunnettu Tsernobylistä, jonka läpi soilta laskeva Pripet-joki virtaa. Alueen rajat ovat epäselvät, mutta enimmäkseen suot ovat Valko-Venäjän puolella, osin Ukrainassa. Kosteikkoja alueella on noin satatuhatta neliökilometriä. Asutusta on jonkin verran, jopa kaupunkeja ja talvisaikaan soilla pystyy liikkumaan. Mutta kesäisin suurin osa alueesta muuttuu läpitunkemattomaksi, upottavaksi suoksi.

Mennäkö veneellä vai riittävätkö saappaat?

Tästä on ollut erityisen suurta harmia reippaille ulkoiluaktiviteeteille kuten sodankäynnille. Ensimmäisessä maailmansodassa rintamalinjoille jätettiin suosiolla aukko kyseiseen kohtaan. Kakkosrähinässä suoalue osoittautui hyväksi piilopaikaksi partisaaneille - aika vaikeaa oli saksalaisten jahdata moottoroidulla armeijallaan vyötäröä myöten suossa kahlaavia partisaaneja. Aiheesta on tehty yksi kaikkien aikojen vaikuttavimpia sotaelokuvia Tule ja katso.


9. Kukenán-tepui, pöytävuori

Useimpien eläinten on vaikeaa kiivetä lähes pystysuoria seinämiä. Hurjimmissa tapauksissa pöytävuori eli eteläamerikkalaisttain tepuion joka puolelta tasaisen jyrkkä ja seinämät ovat vieläpä niin korkeat, että korkeusero tasangolle on huomattava. Tällöin huipputasangolle (on siinäkin sana!) on paitsi vaikea päästä ellei ole lintu ja lisäksi ilmastokin on erilainen, jolloin kasvisto ja eläimistö saattaa olla hyvinkin erilainen ympäröivään tasankoon nähden. Pöytävuoria edustaa tässä Venezuelassa sijaitseva Kukenán-tepui. Vuoren lakitasanko on noin parinkymmenen neliökilometrin laajuinen ja vähintään kolmesataa metriä välittömästi ympärivää maastoa korkeammalla, yleensä korkeuseroa on enemmän. Vuoren laelta syöksyy alas 674-metrinen vesiputous. Varsinainen viidakkotasanko on puolitoista kilometriä huippua alempana. Vain muutaman kilometrin päässä Kukenán-tepuista on vielä tunnetumpi pöytävuori Mount Roraima, jonka laki on vielä hieman suurempi ja vuorikin toistasataa metriä korkeampi.

Kukenán Mount Roraimalta nähtynä.

Mount Roraiman huipputasanko ulottuu kolmen valtion eli Guyanan, Venezuelan ja Brasilian alueelle. Se on samalla Guyanan korkein kohta, 2750 m. Koko vuoren korkein kohta on kylläkin 60 m korkeampi, mikä varmaan ottaa guyanalaisia päähän. Suomalaiset ymmärtävät, onhan Haltitunturinkin korkein kohta vain muutaman kymmenen metrin päässä rajasta Norjan puolella. Kukenán-tepui on valittu pöytävuorten edustajaksi kuuluisamman kilpailijansa sijaan siksi, että sille on selvästi hankalampi kiivetä, joten ihmisjalat eivät ole liiemmin sitä talloneet. Ei sen takia, etteikö Mount Roraimakin olisi riittävän haastava - vuorelle noustiin ensi kerran vasta 1884 ja lähimpiin kulkuyhteyksiin on vieläkin kymmeniä kilometrejä.


8. Star Mountains, viidakko

Uuden Guinean sisäosia luultiin pitkään asumattomiksi, koska tiheään viidakkoon oli käytännössä mahdotonta tunkeutua. Vasta sitten, kun ensimmäisen kerran alueen yli lennettiin kirkkaana yönä, nähtiin alkuasukkaiden nuotiot. Sittemmin aluetta on kartoitettu ja tutkittu enemmän. Kaikkein eristynein ja hankalakulkuisin alue on Star Mountains. Minkääntasoisia teitä ei ole. Alue on Indonesian ja Papua-Uuden-Guinean rajaseutua.

Pakko tyytyä satelliittikuvaan.

Vuotuinen sademäärä on jopa 10000 mm, lähes kaksikymmenkertainen Suomeen nähden. Alue on sen verran korkealla, että edes alkuasukasasutusta ei juuri ole. Jokainen alueelle uskaltautuva retkikunta löytää uusia, tieteelle aiemmin tuntemattomia eläinlajeja.


7. Tsingy de Bemaraha, louhikko

Madagaskar. Miellyttävä ilmasto, ei suurpetoja, ei korkeita vuoristoja, kaupunki vain kymmenen kilometrin päässä kohteesta ja jopa ajokelpoinen tie alueen läpi. Eli mikä on pointti? "Tsingy" tarkoittaa paikallisella kielellä "paikka johon ei voi mennä paljain jaloin".

Lähdetäänkö kävelylle?

Yli kuusisataa neliökilometriä teräviä kivenlohkareita, kymmeniä metrejä korkeita kivipylväitä ja lähes kulkukelvotonta maastoa.


6. Qattaran syvänkö, autiomaa

Sahara on maailman suurin autiomaa, mutta suurin osa siitä on elinkelpoista joskin harvaan asuttua. Lähes 20 000 neliökilometrin laajuinen Qattaran syvänkö on miltei asumaton. Siellä on vain yksi noin 300 asukkaan keidas ja sekin sijaitsee aivan alueen reunalla, joka poikkeaa muusta seudusta suuresti. Valtaosa syvängöstä on suolasuota, rutikuivaa aavikkoa ja teräviä kallioita.

Täällä huumorikin on kuivaa.

Toisen maailmansodan aikana El Alameinin taistelussa britit saattoivat olla sivustansa suhteen huolettomia - saksalaiset eivät pystyneet kiertämään Qattaran kautta sinne. Syvängön lähistöllä sijainnut saksalainen vartiopiste hyödytti suuresti Enigma-koodinmurtajia, koska sen lähettämä raportti oli joka päivä sama: "Ei mitään raportoitavaa."


5. Kilauea, tulivuori

Riskialtteimpia paikkoja maailmassa ovat tulivuoret. Paha on mennä laavakraatteriin. Vastoin yleistä harhaluuloa useimmilla tulivuorilla ei kuitenkaan ole jatkuvasti sulana kuplivaa laavaa, joten niiden kraatereihin pystyy laskeutumaan, jos luottaa onneensa. Laskutavasta riippuen ns. pysyviä laavajärviä on noin viidellä tulivuorella koko maailmassa. Niitä on tässä valittu edustamaan Havaijin saarella oleva reilun kilometrin korkuinen Kilauea näyttävyytensä takia.

Kraateri poikkeuksellisen rauhallilsena.

Tulivuori on purkautunut jatkuvasti vuodesta 1983 lähtien. Suoraan mereen syöksyvät laavavirrat ovat huikeaa nähtävää.


4. Dome Argus, jäätikkö

Antarktiksen eristynein paikka ei ole etelänapa. Se on loppujen lopuksi hämmentävän lähellä merta. Merestä kaukaisin piste Antarktiksella on Dome Argusin alueella. Etelämantereen raain ilmasto, johon verrattuna etelänapa vaikuttaa - no, etelänlomakohteelta. Etäisyys merestä ja noin neljäntuhannen metrin korkeus tekevät paikasta saavuttamattoman muutenkin. Kun siihen lisää vielä em. seikoista aiheutuvan ilmaston, niin siinä onkin tekemistä kerrakseen.

Harvinaislaatuinen näky, vierailija alueella.

Paikka on yksi maapallon vähäsateisimmista, 10-30 mm vuodessa. Lämpötila putoaa talvisin normaalisti -80 asteeseen. Satelliitilla on mitattu kylmimmillään -93,2 astetta. Tämä ei kuitenkaan kelpaa viralliseksi ennätykseksi, sillä kukaan ei ollut paikan päällä mittaamassa. Seudulla on ollut vasta vuodesta 2009 alkaen yksi tutkimusasema, mutta se on miehitetty vain kesäisin, jolloin keskilämpötila on vain -35 astetta elohopean välillä sulaessa.


3. Gangkhar Puensum, vuori

Mount Everest vallattiin 1953. Vähitellen kaikki maailman korkeimmat vuoret on kiivetty. Korkein jäljellä oleva on Bhutanin korkein vuori Gangkhar Puensum, 7570 metriä, laskutavasta riippuen maailman noin 40. korkein vuorenhuippu. Valloittamattomana vuori tulee luultavasti pysymäänkin vielä pitkään, sillä Bhutanin hallitus on kieltänyt vuorikiipeilyn uskonnollisista syistä.

Jopa rajankulku Kiinan kanssa on epävarma, mutta ilmeisesti huippu sijaitsee Bhutanin puolella.

Gangkhar Puensumin oikeutus olla maailman viimeisiä koskemattomia paikkoja ei silti ole kokonaan Bhutanin politiikan ansiota. Vuori on todella eristyneellä alueella, jonne pääsykin on vaikeaa. Sitä paitsi 1980-luvulla vuorikiipeily oli sallittua ja tuolloin tehtiin peräti neljä turhaa yritystä. Kuitenkin siihen mennessä jo kaikki sitä korkeammat vuoret oli jo kiivetty, mikä kertoo vuoren haastavuudesta.


2. Bunge Land, tulvatasanko

Uuden Siperian saaret, lähes 30 000 neliökilometriä asumatonta maata. Löydetty 1712, ensivierailu 1886. Edelleenkin on hieman kiistanalaista, kuinka suuri on suurin saarista. Kotelnysaari on kooltaan 11700 neliökilometriä. Faddejevskisaari on 5300 neliökilometriä. Mutta ovatko ne yhtä ja samaa saarta, koska niiden välissä on 6200 neliökilometrin suuruinen Bungenmaa, joka jää välillä veden alle, mutta on useimmiten maata? Noin sata kertaa kuusikymmentä kilometriä tasankoa, korkeimmillaan kahdeksan metriä merenpinnasta.

Tulvatasanko erottuu erivärisenä.

Myrskyisän sään vallitessa 80 % alueesta peittyy veden alle ja katkaisee maayhteyden. Seudulle ei ole juurikaan mahdollista eikä lainkaan turvallista mennä millään kulkuvälineellä missään tilanteessa, koska olosuhteet muuttuvat äkisti.


1. Shag Rocks, kallioluodot

Maailman tylyimpiä paikkoja asuttavaksi ovat Falklandsaaret. Asukkaita reilu kolmetuhatta, asukastiheys on luokkaa neljä neliökilometriä asukasta kohti (huomaa missä järjestyksessä suureet ilmoitettiin). Useimmiten sää on niin kehno, että se ei kelpaa edes puheenaiheeksi. Kaikkien aikojen ennätyslämpötila on 24 astetta. Kylmimmän ja lämpimimmän kuukauden keskilämpötilan ero on noin kahdeksan astetta. Jos ei sada, on yleensä pilvistä. Sitten siirrytään reilut tuhatkolmesataa kilometriä itäkaakkoon. Etelä-Georgia. Muuten samanlainen ilmasto, mutta hieman kylmempää, vähän enemmän lämpötilavaihtelua, sadetta tuplaten ja melkein koko saari hiton jyrkkää vuoristoa. Viimeiset asukkaat pakkasivat kamansa ja häipyivät 1965. Sitten kelataan vajaat kolmesataa kilometriä takaisin.

Yritä nyt sitten rantautua.

Shag Rocks. Kuusi torahampaina törröttävää kallioluotoa. Kokonaispinta-ala parikymmentä hehtaaria. Korkein nousee merenpinnasta 75 metriä ylös ja muutkaan eivät jää kauaksi. Tästä voi päätellä jyrkkyyden ja lähisaarten tiedoista normaalin säätilan. Luodot löydettiin 1762, mutta ensimmäinen ihminen kävi yhdellä luodoista vasta 1956 ja sen teki mahdolliseksi vasta helikopterin keksiminen. On varsin todennäköistä, että joillakin luodoista ei ole kukaan koskaan käynyt - tietoa asiasta ei ainakaan löytynyt.

Uusinta: Kaukana poissa

Lukijalle: Maantiedeuusinnoissa pohdiskellaan tällä kertaa, missä sopii viettää mahdollisimman eristynyttä elämää:

Perinteinen suomalainen tapa paeta pahaa maailmaa on lähteä erämaamökkiin keskelle ei-mitään eli ns. Impivaara-ratkaisu. Sarjakuvastrippien vakiovitsi taas on sankarin haaksirikkoutuminen autiolle saarelle, jonka kasvillisuuden muodostaa yksinäinen palmupuu.

Näiden kahden ratkaisun välimuoto on etäisellä saarella kaukana muusta maailmasta asustava ihmisyhteisö. Mikä sitten on eristätymistä muusta maailmasta, on määrittelykysymys. Yksi tapa on listata ne maa-alueet, joiden etäisyys itseään suurempaan maa-alueeseen on mahdollisimman suuri.

Maailman suurin yhtenäinen maa-alue on ns. vanha maailma, joka kattaa Euraasian ja Afrikan. Suezin kanavaa ei keinotekoisena huomioida. Tämä on peruslähtökohta, josta lista alkaa rakentua. Seuraavaksi suurin maa-alue on Amerikat, joiden lyhin etäisyys Afro-Eurasiasta on reilu 80 km Beringinsalmessa. Tällä suorituksella ei vielä listoille päästä, koska maailmassa on lukuisia saaria, joiden etäisyys lähimpään suurempaan saareen tai mantereeseen on moninkertainen. Lähelle top 10:ä ei pääse edes maailman suurin saari Grönlanti, jonka etäisyys Amerikan mantereesta on alle 800 km. Suurin saari, jota lähin suurempi maa-alue on saari eikä manner on muuten Jaava, jonka etäisyys Sumatrasta on vajaa 30 km. Yllättävän harva listalle päässeistä saarista on suurikokoinen, koska suurimmat saaret sijaitsevat yleensä lähellä mannerta ja vähän pienemmät taas lähempänä mannerta olevien suurempien saarten lähellä.

Seuraavan listan etäisyydet on mitattu gmap-pedometer -palvelun mittarilla, jonka tarkkuudesta kuten en myöskään oman hiirikäteni absoluuttisesta osumatarkkuudesta mene takuuseen. Suuntaa-antavia ne kuitenkin ovat.

Kymmenen tällä mittarilla eristyneimmän maa-alueen joukkoon mahtuu yksi manner, Australia. Antarktis ei pääse edes lähelle, koska sen etäisyys Etelä-Amerikasta on alle 1300 km. Mikäli rajoitumme vain saariin, listalle nousee Prinssi Edwardin saarista suurempi eli Marion, jonka etäisyys Etelä-Afrikan rannikosta on noin 1728 km.

10. Saint Helena, 1858 km
Britit valitsivat Napoleonin loppusijoituspaikan hyvin, ainakin mitä syrjäisyyteen tulee. Pienemmätkin lähinaapurit ovat lähes tuhannen kilometrin päässä ja suurempia saaria ei ole, lähin suurempi maa-alue on Afrikan mantereella. 122 neliökilometrin kokoiselle saarelle pääsee nykyisinkin vain samalla konstilla kuin Napoleonin aikana eli laivalla. Lentokentän rakentaminen reilun neljän tuhannen asukkaan tarpeisiin on ollut suunnitelmissa, mutta ei ole toistaiseksi toteutunut. Saarta on myöhemminkin käytetty eristämistarkoituksiin. Buurisodan aikoina sinne eristettiin vaaralliseksi katsottuja vankeja, kuten suomalainen vapaaehtoinen Ernst Lindberg. Hän kirjoitti sittemmin mielenkiintoiset muistelmat Suomalaisen seikkailuja buurisodassa ja muistoja vankeudesta St. Helenan saarelta.
Päivitys 22.4.2018: Saint Helenalla on nykyään lentokenttä. Se valmistui 2016 ja reittilennot alkoivat 14.10.2017. Saarelta on viikottain yhteys Johannesburgiin, välilasku Windhoekissa. Ascensionsaarelle on yhteys kerran kuussa.

9. Sand Island, 1863 km
Sand Island on Midwaysaarten suurin, vajaan viiden neliökilometrin kokoinen atollisaari. Suurin osa saaresta on lentokenttää. Toisen maailmansodan historiasta muistetaan Midwayn meritaistelu, jossa amerikkalaiset upottivat melkoisen osan Japanin laivaston lentotukialuksista. Saari oli pitkään merkittävä välilaskupaikka, mutta lentokoneiden operaatiosäteen kasvettua ja tiedustelusatelliittien käyttöönoton jälkeen sen sotilaallinen merkitys romahti. Laivastoasema suljettiin 1993. Pysyväisluontoista asutusta saarilla ei koskaan ollut, vaikka tukikohta-aikoina siellä asuikin yli kaksituhatta ihmistä. Nykyään saaret ovat asumattomat. Lähin suurempi saari on asutuista Havaijisaarista pienin, Niihau.

8. Kiritimati, 1886 km
Lienee tämän listan saarista tuntemattomin, vaikka mainitsemisen arvoisia attribuutteja onkin. Kyseessä on paitsi Kiribatin valtion suurin saari, myös maailman suurin korallisaari – 322 neliökilometriä. Lisäksi sen läheisyydessä on tehty Britannian merkittävimmät ydinkokeet, joiden jälkiseuraamuksista väestölle onkin ollut enemmän ja vähemmän kalabaliikkia. Kiritimatin ympärillä on yli tuhannen kilometrin säteellä runsaasti saaria, mutta ne kaikki ovat pienempiä. Lähin suurempi maa-alue on Havaiji.

7. Kerguelen, 1902 km
Niitä listan suurimpia saaria, yli 7000 neliökilometriä asumatonta vuoristoa. Tarkemmin sanottuna saarella on kyllä 50-100 tutkijaa, mutta kukaan ei asu tällä Ranskalle kuuluvalla alueella pysyvästi. Toisen maailmansodan aikana saari oli asumaton ja saksalainen kaapparialus Atlantis ”miehitti” sitä joulun 1940 ajan. Lähin suurempi maa-alue on Antarktis.

6. Hendersonsaari, 1913 km
Tämän listan ainoa saari, joka on historiallisella ajalla ollut täysin asumaton. Vajaan 200 km päässä sijaitsee kuuluisa Pitcairnin saari, jonka hallinto-alueeseen Hendersonsaari kuuluu. 37 neliökilometrin Hendersonsaari on monta kertaa noin viidenkymmenen asukkaan Pitcairnia suurempi, mutta asumiskelvoton. Saarella ei näet ole juomavettä, sen maasto on rotkoisena lähes kulkukelvotonta eikä jyrkillä kalliorannoilla ole järjellistä satamaa. Pitcairnilaiset käyvät saarella 1-3 kertaa vuodessa hakemassa puuta. Lähin suurempi maa-alue on Pääsiäissaari, joka on itsekin tällä listalla.

5. Tahiti, 2367 km
Ranskan Polynesian suurin saari on yli tuhannen neliökilometrin suuruisena jättiläinen vertaistensa joukossa. Väkeä saarella on lähes kaksisataatuhatta, joka riittää jopa omaan yliopistoon. Turistikohteena tunnetun saaren lähin suurempi naapuri on huomattavasti vähemmän kuuluisa Upolun saari, Samoan kahdesta pääsaaresta hieman pienempi mutta Tahitia niukasti suurempi.

4. Tristan da Cunha, 2428 km
Tristan da Cunha mainitaan usein maailman eristyneimmäksi pysyvästi asutuksi paikaksi, eikä turhaan. Saaren vajaan 300 asukkaan lähimmät naapurit asuvat lähimmällä suuremmalla saarella Saint Helenalla, jonka hallintoalueeseen Tristan da Cunha kuuluu. Kyseinen etäisyys on ennätys lajissaan. Saint Helena itsekin on tämän listan kymmenentenä – eristäytyneisyyttä kerrakseen. Saaren yli kaksikilometrinen tulivuori purkautui 1961, jolloin kaikki saarelaiset evakuoitiin Englantiin. Saaren eristäytyneisyydestä huolimatta voi todeta, että joka paikkaan me suomalaiset ehdimme. Sinne on haudattu yksi viimeisimmistä suurista purjelaivakapteeneista, Arthur Söderlund, joka kuoli onnettomuudessa saaren lähistöllä.

3. Australia, 2792 km
Ainoa manner listalla. Saarelta saarelle hyppimällä ei tarvitse monen sadan kilometrin salmia ylittää päästäkseen Euraasiaan, mutta suoraan mitattu etäisyys Malakan niemimaalle on lähes 3000 km. Uutta-Seelantia pidetään usein maailman ääressä olevana, mutta sen Eteläsaaren (vähän suurempi kuin Pohjoissaari) etäisyys Australiasta on noin 1647 km, millä ei ihan TOP 10 -listalle mahdu.

2. Pääsiäissaari, 3472 km
Chilelle kuuluva, kivipatsaistaan tunnettu Pääsiäissaari on Polynesian itäisin uloke. Lähin suurempi maa-alue on Galapagossaarten suurin saari Isabela. Saaren historia on mielenkiintoinen ja yhteiskuntatieteissä hyvin tunnettu esimerkki väestö- ja kulttuuriromahduksesta.

1. Havaiji, 3681 km
Tällä mittarilla maailman eristynein paikka on Havaijin pääsaari, etäisyyttä Kaliforniaan lähemmäs neljätuhatta kilometriä. Hieman yli kymmenentuhannen neliökilometrin saari kattaa noin kaksi kolmasosaa osavaltion pinta-alasta, mutta asukkaita siellä on alle kaksisataatuhatta eli viidesosa kolmanneksi suurimmasta Oahun saaresta. Saarella sijaitsee myös juurelta mitaten maailman korkein vuori Mauna Kea, jonka korkeus merenpohjan tasangolta mitaten on noin kymmenen kilometriä. Kestävyysurheilussa saari tunnetaan sen kaikkein tärkeimmän triathlonkilpailun eli Havaijin Ironmanin kilpailupaikkana.

Kuurila

Tämä ei oikeastaan ole blogikirjoitus. Tämä on tositapahtumaan perustuvan elokuvan synopsis.
Sain idean tilanteen deterministisyydestä; kaikki osalliset tiesivät etukäteen katastrofin tapahtuvan, mutta eivät voineet enää tehdä mitään sen estämiseksi. Ja jokaiselle heistä tämä selvisi eri aikaan. Vieläpä siten, että mikäli he olisivat saaneet tietää tilanteen eri järjestyksessä, katastrofi olisi voitu estää. Nyt he olivat voimattomia. Millaisen elokuvan tästä saakaan aikaan!

Suomen rauhanajan suurin junaonnettomuus tapahtui 15.3.1957 Kuurilan ja Iittalan välisellä rataosuudella. Junaturmassa kuoli 26 ihmistä. Onnettomuus oli inhimillisten virheiden summa. Pohjoisesta tulossa ollut, raskaan Ukko-Pekka -höyryveturin vetämä yöpikajuna oli aikataulustaan myöhässä. Etelästä oli tulossa moottoripikajuna. Siihen aikaan kyseinen rataosuus oli yksiraiteinen, joten junien oli kohdattava jollakin kaksiraiteisella asemalla. Alkuperäisessä suunnitelmassa junakohtauksen piti tapahtua Harvialassa, yli 30 km onnettomuuspaikasta etelään. Yöjunan myöhästymisen takia kohtaus oli siirretty Kuurilaan. Viime hetkellä Riihimäen keskuksen junaohjaaja päätti kuitenkin nopeuttaa aikataulua ja siirsi kohtauksen etelämmäs Iittalaan. Vastuu junien lähettämisestä kullekin rataosuudelle oli asemien junanlähettäjillä. Tieto kohtauspaikan muutoksesta tuli Kuurilaan, mutta ei Iittalaan. (Jos olisi tapahtunut toisinpäin, mitään ongelmaa ei olisi tullut.) Niinpä Kuurilan lähettäjä ei pidätellyt yöpikajunaa asemalla, koska oli saanut uuden määräyksen. Iittalan lähettäjä taas päästi moottorijunan kohti Kuurilaa, koska ei ollut saanut uutta määräystä.
Seuraukset olivat tuhoisat. Dramaattista oli se, että lähettäjät saivat toisiinsa yhteyden ennen törmäystä ja tajusivat, mitä oli tapahtumassa. Molemmat yrittivät vielä kumpikin omaa epätoivoista keinoaan estää onnettomuus, mutta ne epäonnistuivat. Juniin ei saatu yhteyttä, koska radiopuhelimia niissä ei ollut (tämän onnettomuuden jälkeen laitteet hankittiin). Veturinkuljettajat havaitsivat vastaantulevan junan liian myöhään eivätkä radan kaarteen takia kyenneet edes jarruttamaan kuin viime hetkellä. Dramatiikkaa lisää se, että teknisistä syistä toinen kuljettajista havaitsi vastaantulevan junan luultavasti noin puoli minuuttia ennen toista.

Elokuva etenee seuraten - prologin jälkeen - tapahtumien etenemistä yhden henkilön näkökulma kerrallaan. Kunkin henkilön näkökulma alkaa hetkestä, jolloin hänen toimintansa alkaa vaikuttaa onnettomuuteen ja päättyy siihen hetkeen, jolloin hän tajuaa onnettomuuden tapahtuvan. Henkilöt esiintyvät siinä järjestyksessä, että ensimmäisenä vuorossa on ensimmäinen onnettomuuden tajunnut ja viimeisenä se, joka viimeisenä tajusi mitä tapahtuu.
Koko elokuvan ajan filmin alalaidassa juoksee vähenevä aika, jonka nollakohta on törmäyshetki. Kohtauksen vaihtuessa on aina musta tausta, jossa kerrotaan mihin ajanhetkeen siirrytään. Esimerkiksi henkilön X näkökulma alkaa hetkestä -25 minuuttia. Sitten on kohtaus, jossa kello juoksee alalaidassa reaaliajassa lukeman pienentyessä. Leikkaus seuraavaan kohtaukseen mustan taustan kautta, -6 minuuttia. Aika alkaa juosta alalaidassa kohtauksen edetessä. Kohtaus päättyy hetkeen -4.30 minuuttia, jolloin henkilö X tajuaa onnettomuuden väistämättömyyden. Taas musta tausta, aika -40 minuuttia ja henkilön Y näkökulma, pari-kolme kohtausta kunnes hän tajuaa onnettomuuden tulon.

Seuraavassa synopsiksessa on tapahtumien kulussa noudatettu pääosin koostetta ajan tiedotusvälineistä, VR:n historiikkia, Veturimies -lehden artikkelia sekä hieman dramatisointia. Apuna on käytetty myös vanhaa uutisfilmiä aiheesta:


Prologit: lähdöt asemilta
Ilta Torniossa. Yöpikajuna mahtavan yli satatonnisen Ukko-Pekka -höyryveturin vetämänä on lähdössä. Muutama kokenut junamatkustaja keskustelee. He arvioivat kovan pakkasen hidastavan vauhtia, mahdollisesti radalla on myös lunta, joten saatetaan myöhästyä aikataulusta.
Varhainen aamu Helsingissä. Moottoripikajuna Poriin on lähdössä. Ihmiset kiirehtivät junaan,

1. Riihimäen junaohjaaja
1950-luvulla junaohjaajan työ oli jopa nykypäivän mittapuulla hektistä. Työvuoron aikana hän soitti ja vastaanotti satoja puheluja. Edessään olevalle karttataululle hän merkitsi junien sijainnin ja suunnitellut kohtauspaikat. Tätä hektisyyttä kuvataan aluksi, jotta katsojalle välittyy tehtävän kiire ja sen vaatima tarkkuus. Aika: -3 tuntia. Vähitellen kohtauksissa käy ilmi, kuinka Torniosta lähtenyt pikajuna jää lumen ja pakkasen vuoksi jatkuvasti jälkeen aikataulusta. Junaohjaajat käyvät dialogia, jossa pohditaan keinoja lisämyöhästymisen estämiseksi. Selviää, että pohjoisesta tuleva Ukko-Pekka on pystynyt kuromaan aikataulua kiinni. Junaohjaaja tekee viime hetken päätöksen: junakohtaus siirretään Kuurilasta etelämmäs, Iittalaan. Aika: -20 minuuttia. Ohjaaja soittaa Kuurilaan ja ilmoittaa muutoksesta junanlähettäjälle. Sitten hän soittaa Iittalaan, mutta ei saa junanlähettäjää kiinni. Tässä vaiheessa hän ei ole vielä hermostunut; aikaa on vielä. Uusi soitto Iittalaan: aika -7 minuuttia. Iittalan junanlähettäjä ei vieläkään vastaa. Junaohjaaja jähmettyy tajutessaan, että yöpikajuna on luultavasti saanut lähtöluvan Kuurilasta. Aika: -6 minuuttia.

2. Kuurilan junanlähettäjä
Kuva siirtyy Kuurilan asemalle. Aika: -25 minuuttia. Junanlähettäjällä on yllättävä ongelma ja kiire, asemalla olevasta veturista on vesi lopussa ja se pitää hoitaa. Kesken kaiken tulee puhelu Riihimäeltä: yöpikajunan ja moottorijunan kohtaus on siirretty Iittalaan. Junaohjaaja sanoo soittavansa seuraavaksi Iittalaan. Yöpikajuna on saapumassa Kuurilaan muutaman minuutin kuluttua. Lähettäjä kirjoittaa kiireessä viestilapun saapuvalle junalle. Sitten hän yrittää soittaa Iittalaan, mutta ei saa vastausta. Hän olettaa Iittalan lähettäjän poistuneen ulos ilmoittamaan tilanteesta odottavalle moottorijunalle. Lähettäjä tulee ulos asemarakennuksesta, yöpikajuna saapuu samalla hidastaen kävelyvauhtiin. Lähettäjä ojentaa viestilapun veturiin. Kuljettaja ottaa sen, lukee, heilauttaa kättään ja lisää vauhtia. Lähettäjä palaa asemalle ja vastaa soivaan puhelimeen. Soittaja on Iittalan lähettäjä, joka ilmoittaa moottorijunan lähteneen kohti Kuurilaa. Kuurilan lähettäjä huutaa puhelimeen yöjunan lähteneen kohti Iittalaa ja ryntää ulos. Hän yrittää antaa merkkejä loittonevalle junalle, mutta kuljettaja ei niitä huomaa. Aika: -4 minuuttia.

3. Iittalan junanlähettäjä
Aika: -18 minuuttia. Iittalan lähettäjä on ulkona odottamassa moottorijunan saapumista. Kuva leikkaa sisällä tyhjässä rakennuksessa soivaan puhelimeen ja uudelleen lähettäjään muutamia kertoja. Jonkin ajan kuluttua moottorijuna saapuu asemalle ja saa lähettäjältä lähtöluvan viimeisimmän tiedossa olevan suunnitelman - kohtaus Kuurilassa - mukaan. Lähettäjä menee rakennukseen ja soittaa Kuurilaan. Aika: -6 minuuttia. Kuurilan lähettäjä huutaa kauhuissaan tilanteen. Iittalan lähettäjä lyö luurin kiinni ja soittaa viimeisenä epätoivoisena tekona radan varrelle olevaan taloon. Hän kuuntelee puhelimen hälytystä pitkään, lopulta tulee vastaus. Kiireiset ohjeet ja rukous. Vilkaisu karttaan, nopea laskutoimitus. Paljonko on aikaa junan lähdöstä, paljonko kului kunnes emäntä vastasi, kauanko emännältä kestää rynnätä ulos. Ei riitä, hän tajuaa. Aika: -3 minuuttia.

4. Talon emäntä
Aika: - 6 minuuttia. Emäntä on hellan ääressä valmistamassa ruokaa, kun puhelin soi. Hän pyyhkäisee kätensä esiliinaan ja kävelee vastaamaan. Iittalan junanlähettäjä huutaa kauhuissaan, että radalla on kaksi toisiaan kohti kulkevaa junaa, äkkiä huitomaan ulos hälytystä - vaikka törmäys on väistämätön, saadaan edes toinen juna pysähtymään, mikä vähentää törmäysvoimaa ja pelastaa ihmishenkiä. Emäntä kuulee junan jyskytyksen, kiirehtii ulos, rata on aivan vieressä. Veturi on jo ohittanut talon, viimeiset vaunut juuri kohdalla. Ehkä matkustajat huomaavat emännän villin huitomisen, kuljettaja ei sitä näe. Juna katoaa mutkan taa jarruttamatta. Aika: -2 minuuttia.

5. Moottorijunan kuljettaja
Aika: -8 minuuttia. Juna on pysähtyneenä Iittalan asemalla. Lähettäjä vahvistaa junakohtauksen Kuurilaan. Veturinkuljettaja tervehtii ja juna nytkähtää liikkelle. Kamera seuraa nopeusmittaria, jonka lukemat kasvavat tasaisesti. Ohjaamossa kuljettajat vaihtavat muutaman sanan. Parin minuutin hiljaisuuden jälkeen kuvassa näkyy ohjaamosta katsoen metsäisen mutkan taakse katoava rata. Mutkan takaa kohoaa sankka savu. Kamera leikkaa kuljettajan kasvoihin, jotka rypistyvät hetkeksi pohtimaan. Sitten silmät rävähtävät selälleen hänen tajutessaan, että mutkan takaa on tulossa höyryveturi - sitä ei vielä näy, mutta tuollainen savu voi tarkoittaa vain sitä. Käsi singahtaa hätäjarrun kahvalle. Aika: -30 sekuntia.

6. Höyryveturin kuljettaja
Aika: -15 minuuttia. Junan jyskytyksen yli kuljettaja ja lämmittäjä keskustelevat. Molemmat ovat ammattimiehiä ja heitä harmittaa myöhässä oleminen. Kuurilan aseman lähestyessä kuljettaja hidastaa kävelyvauhtiin toivoen, että ei tarvitsisi pysähtyä. Junanlähettäjä ojentaa veturiin viestilapun ja kuljettaja lukee sen ilahtuen: kohtaus on siirretty Iittalaan, mikä pelastaa muutaman minuutin aikataulussa. Hän kääntää höyryn täysille ja vauhti alkaa kiihtyä. Nopeus kohoaa lähes sataan kilometriin tunnissa. Höyryveturin ohjaamosta on huono näkyvyys eteenpäin ja mutkassa vielä huonompi. Mutkan auetessa kapeasta ikkunasta näkyy vastaantuleva moottorijuna. Kuljettaja vetää hätäjarrusta. Aika: -5 sekuntia.


Tästä eteenpäin kyse on elokuvan budjetista. Yksi vaihtoehto on jättää tähän eli halpabudjetti. Tällöin elokuvan voi päättää dokumenttikuvaan onnettomuuspaikalta ja lopputeksteihin, jotka kertovat mitä tapahtui. Toinen vaihtoehto on ison budjetin elokuva. Kuinka paljon mahtaisi maksaa aidon kokoisten replikajunien rakentaminen ja törmäyttäminen kauko-ohjauksella? Kameroita molempiin juniin ja maastoon. Josta elokuva voisi jatkua sankaritarinoina. Veturinkuljettajat yrittivät hätäjarrutuksin lieventää törmäyksen voimaa eivätkä hypänneet veturista, jolloin heillä olisi ollut edes pieni mahdollisuus selviytyä. Junissa oli matkustajina mm. kaksi lääkäriä ja kaksi sairaanhoitajaa, jotka selvisivät vähäisin vammoin ja aloittivat heti pelastustyöt. Lähitaloista tultiin pikavauhtia paikalle kuljettamaan loukkantuneita hevoskyydillä - onnettomuuspaikka oli muutaman sadan metrin päässä lähimmästä tiestä. Molemmat junanlähettäjät olivat jo ennen törmäystä soittaneet hälytyspuhelut, joten ambulanssit tulivat nopeasti ja sairaalat ehtivät valmistautua. Edes onnettomuuspaikalla ei syntynyt yleistä paniikkia, vaan matkustajat auttoivat toisiaan.

Uusinta: Kyllä nimi naisen pahentaa

Lukijalle: Kirjoitin reilu neljä vuotta sitten jutun kaksoisnimistä. Se saavutti sen verran suosiota, että vuotta myöhemmin piti tehdä jatko-osa. Ideoita on kolmanteenkin osaan, mutta se on toistaiseksi jäänyt tekemättä siksi, että mieleen juolahtanutta ideaa ei tule kirjoitettua ylös ja se unohtuu. Mutta tässä ykkösosa uusiksi:

Tässä päivänä muutamana kävimme Sallin kanssa keskustelua sukunimistä. Totesin, että en jaksa ymmärtää naisia, jotka ottavat yhdysnimen, etenkin sellaisen jossa molemmat ovat hyvin tavallisia.
- Kuvittele nyt, joku Virtanen-Korhonen.
Jostain syystä tuo osui pahasti nauruhermoon. Salli sai kohtauksen ja hekotteli vielä pari tuntia myöhemmin nukkumaan käydessä niin, että nukkumatti ei ottanut tullakseen.

Noin yleisesti ottaen tuollainen kaksiosainen sukunimi on yleensä varoitusmerkki siinä missä punainen väri eläinkunnassa. Siinä wannabefeministi haluaa toisaalta julistaa, kuinka edistyksellinen hän on pitäessään oman (siis isänsä) sukunimen ja toisaalta on niin haluttu, että on päässyt kuitenkin naimisiin. Tämmöisiä on etenkin virkamieskunnan paperinpyörittelijöissä suhteettoman suuri määrä. Voisi muuten laskea, kuinka pirusti kuluu työaikaa hukkaan, kun joutuu allekirjoittamaan paperit ylipitkällä nimellä. Toisaalta olen kyllä tuntenut ihan järkeviäkin naisia, joilla jostain syystä on ollut sokea piste sukunimen valinnan kohdalla.

Joskus vuosia sitten tapasin naisen, jonka kanssa kättelimme ja hän esittäytyi sukunimellä Löppönen-Kälviäinen (intimiteettisyistä nimi vaihdettu melkein yhtä älyttömäksi kuin se oikeasti oli, yhtä kamalaa en kyennyt keksimäään). Sain käyttää kaiken tahdonvoimani, etten huutanut ääneen: - Siis mitä HELVETTIÄ sinä oikein ajattelit?

Kaikesta päätellen suurin osa naisista on kuitenkin ajatellut, edes jossain määrin. Väestörekisterikeskuksen sukunimihausta ei löydy yhtään Korhonen-Virtasta tai Virtanen-Korhosta. Osasyy tähän voi toki olla se, että Virtanen lännessä esiintyvänä menee varmaan suhteellisen harvoin naimisiin itäisen Korhosen kanssa. Hakupalvelun vika se ei ole, koska se tunnisti em. ”Löppönen-Kälviäisen” kuten kaikki muutkin tuntemani yhdysnimet. Ilmeisesti yhdysnimen ottoon on suurempi halukkuus silloin, kun oma tyttönimi on erikoisempi. Tähän viittaa sekin, että kymmenellä yleisimmällä sukunimellä on yhtä lukuunottamatta (Laine) enemmän mies- kuin naispuolisia kantajia, vaikka naisia on koko väestössä enemmän kuin miehiä. Erityisen suuri epäsuhta on Virtasilla, joita on vähän yli 12 000 miestä mutta melkein tuhat naista vähemmän. Näyttää siltä, että jos naisen sukunimi on kovin yleinen, hän ottaa hanakammin miehen sukunimen tai yhdysnimen.

Kun Korhonen-Virtasta ei ollut, piti etsiä mikä on olemassaolevista yhdysnimistä yleisimpien nimien yhdistelmä. Yleisin Korhosen kanssa yhdistynyt oli kuudenneksi yleisin nimi Hämäläinen. Nimipari, jossa harvinaisempi nimi oli yleisin, oli Mäkelä-Korhonen, Mäkelä on viidenneksi yleisin. Myös Mäkelä-Virtanen esiintyi, mutta Virtanen on äskettäin pudonnut Korhosen jälkeen toiseksi yleisimmäksi. Tosin Mäkelä-Virtasia on peräti yhdeksän – ainoa kokeilemani yhdysnimi, josta VRK suostuu antamaan tarkan lukumäärän. Jos nimeä on vähemmän kuin viidellä, tarkkaa lukumäärää ei kerrota. Liekö Mäkelä-Virtanen Suomen yleisin yhdysnimi?

Ymmärrän kyllä jotenkuten yhdysnimen ottamisen silloin, kun nimilakia ei vielä ollut nykyisessä muodossaan ja yhdysnimen ottaminen oli sallittu, mutta oman nimen pitäminen ei. Osa yhdysnimistä on perua tuolta ajalta. Nykyinen laki on kuitenkin tältä osin hyvä. Yksi porsaanreikä siinä kyllä on. Jos avioparille on tullut ero ja puoliso pitää avioliiton myötä saamansa nimen, saattaa seurata erikoinen ja moraalisesti väärä tilanne. Tiedän tapauksen, jossa nainen meni miehen kanssa naimisiin vain saadakseen tämän hienolta kalskahtavan sukunimen ja pisti eropaperit vetämään heti kun ilkesi. Jos tämä eronnut puoliso saa sitten lapsen uudessa suhteessa, voi hän antaa toisen miehen lapselle entiseltä mieheltään saamansa nimen. Tämä mahdollisuus tulisi lainsäädännöllisesti korjata.

Muutoin ymmärrän kyllä sen, että puolisot pitävät oman nimensä. Samoin sen, että mies ottaa naisen nimen yhteiseksi nimeksi etenkin silloin, jos naisen nimi on harvinainen ja vaarassa sammua. Sitä en voi käsittää, että suomalaisen nimen omaava ottaa ulkomaalaisen nimen, en ainakaan mikäli kyseessä ei ole perinteen noudattamisen takia tehty päätös eli siis nainen ottaa miehen nimen. Tai sitä, että jos puolisoilla on eri sukunimi, päätetään lapsille antaa nimistä se ei-suomalainen. En nyt mitään liettualaista nimisysteemiä halua, missä ulkomaalaisetkin nimet pakkokansallistetaan, mutta jotain rotia sentään.

Joka tapauksessa meillä oli tuon Korhonen-Virtanen -ajatuksen kanssa niin hauskaa, että ryhdyimme miettimään, miten kammottavia nimiyhdistelmiä olisi mahdollista saada aikaan. Vanha vitsihän on, että jos Arja Koriseva olisi mennyt Juha Kankkusen kanssa naimisiin, yhdysnimeksi olisi tullut Koriseva-Kankkunen. Sitäkin joskus pohdittiin, olisiko mahdollista ottaa yhdysnimi tyyliin Virtanen-Virtanen, mutta avioliittolain 7§ sanoo: Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään. Tekstissä puhutaan siis nimen muuttumisesta, joten ilmeisesti Virtanen-Virtanen olisi mahdoton.

Kaikki seuraavassa luetellut yhdysnimet ovat periaatteessa mahdollisia. Nimipalvelusta on tarvittaessa tarkistettu, että molemmat perusosat ovat käytössä olevia sukunimiä. Näin ollen listaan ei kelpaa esimerkiksi sinänsä hauska ehdotus Takalo-Kasuoja, koska Kasuoja ei ole olemassa oleva sukunimi. Sitä en uskaltanut tarkistaa, onko joku yliemansipoitumissyndroomasta kärsivä femakko tosiaan ottanut jonkin mainituista nimistä yhdysnimekseen.

Jokinen-Järvinen -tyylin ”yleiset nen-päätteiset nimet” yhdistelmiä on oikeasti olemassa, mutta nen-päätteisistä saa muutenkin huimia versioita. Parhaimmat naurut kirvoitti oivallus Tuppurainen-Tappurainen. Siitä vaan lainoja takaamaan.
Eräältä keskustelupalstalta puolestaan löytyi ihan aito yhdysnimi (tarkistettu nimipalvelusta, tosi on), jossa oli rytmiä kerrakseen. En viitsi sitä tässä kertoa, mutta keksitty versio Iivonen-Siivonen on yhtä hyvä. Sitten kun etunimi olisi vielä Iina-Siina.
Runollisuutta olisi myös valinnassa Koskivuori-Vuorikoski. Näitä Salmi-, Lahti-, Ranta-, Järvi-, Joki- ym. keskinäisiä yhdistelmiä löytyy suunnilleen kaikkia mahdollisia, mutta erikoinen ilmiö on se, että miltei aina toinen on paljon yleisempi kuin toinen.
Topografisia ilmiöitä kuvaisi myös Mäkinen-Maasto, joka nyt on ainakin loogisempi kuin Vuorinen-Meri.
Useimmat Suomen kunnista esiintyvät myös sukuniminä. Erityisen hienoa symboliikkaa olisi, jos joku ottaisi yhdysnimekseen kuntaliitoksen malliin Nummi-Pusula.
Toinen nimi, jossa yhdistyisivät kaksi kuntaa, olisi Salmi-Sund. Siitä voisi todeta, että och samma på svenska.
Kun nyt vähemmistökansallisuuksien nimiin kajottiin, niin Puukko-Hagert kuulostaisi kieltämättä komealta.

Kokonaan oma lukunsa ovat ne sukunimet, joista muodostuu oma yhdyssanansa. Tyyliin Virta-Lähde. Siinä avioliitossa luulisi energiaa riittävän.
Armeijaan viittaava olisi puolestaan Kenttä-Patja, mikä toisaalta naisen nimenä herättäisi muunkinlaisia mielleyhtymiä.
Urheilullinen vaihtoehto olisi vaikkapa Lento-Pallo.
Luonnontieteellisiin ilmiöihin viittaisi Helle-Aalto.
Eläinten nimet ovat suhteellisen yleisiä Suomessa, mutta ne saattavat yhdysnimen osina tuottaa yllättäviä lopputuloksia, kuten Pesu-Karhu. Puhumattakaan kahden eläimen yhdistelmästä, kuten Tikka-Ahven. Siinä voi hyvällä syyllä kysyä, onko tuo nainen lintu vai kala. Tosin samaa voisi tiedustella vielä suuremmalla syyllä, jos nimi olisi oikeasti Lintu-Kala.
Täsmällisempään diagnoosiin viittaisi Iho-Tauti, tosin jos joku tuollaisen nimen ottaisi niin vikaa olisi enemmänkin nahan alla. Itse asiassa lähellä sitä paikkaa, johon voi viitata yhdysnimellä Korva-Lehti.

Ammattien nimet ovat Suomessa muuhun maailmaan verrattuna suhteellisen harvinaisia, vrt. anglosaksisen maailman yleisin nimi Smith, siinä missä Suomessa Seppä/Seppänen eivät ole kovin korkealla listalla, jos kohta eivät niin harvinaisiakaan. Hyvä esimerkki on Saksassa hyvin yleinen Schneider, mutta Suomessa ei ole ainuttakaan Räätäliä. Tarkennusta ammattialaan saisi esimerkiksi nimellä Jauho-Mylläri.
Vieraskieliset ammattinimikkeet eivät ymmärrettävistä syistä esiinny sukuniminä, Suomesta ei löydy ainuttakaan Merkonomia tai Insinööriä. Ei myöskään Psykiatria, mutta aika lähelle pääsisi yhdistelmällä Latva-Laturi.

Alapäähuumorin sarkaa kynnettäessä (sanavalinta tarkoituksellinen) yritellään aina lämmittää vanhaa vitsiä sukunimestä Alapää, mutta todellisuudessa sellaisia ei Suomen väestötietojärjestelmästä löydy ainuttakaan. Pieniä nauruntyrskähdyksiä saisi kyllä aikaan yhdysnimellä Perä-Paukku.
Anatomisia ominaisuuksiaan voisi - toivottavasti paikkansapitävästi - esitellä nainen, joka ottaisi yhdysnimekseen Uljas-Rintanen.
Edellinen nyt voisi mennä huumorin varjolla. Sen sijaan jos joku ottaisi yhdysnimekseen Mällinen-Haara, se kertoisi jo oman likaisen mielikuvituksen puutteesta.
Suomalaisittain huumorin puolelle menisi Karvanen-Majava, mutta kielitaitoiset varmaan tirskahtaisivat aavistuksenomaisesti esiteltäessä.
Erään tunnetun suomalaisen jääkiekkovalmentajan sukunimestä on väännetty paljonkin huumoria ja siitä saatavia yhdysnimiä olisi takuulla leegio. Ykkösvalinnaksi nousisi ehkä tapaus Simonsuuri-Jortikka. Etenkin jos naisen etunimi olisi Anna ja miehen Simo.

Yhdysnimet ovat jo sinänsä merkki siitä ettei oikein tiedä, mitä haluaa. Näin ollen mitään ongelmaa ei varmaan olisi siinäkään, jos sukunimenä olisi Akkanen-Ukkonen. Tässä tapauksessa olisi tietysti voinut harkita, joskos nykyisenä suvaitsevaisuuden aikaan olisi voinut ottaa avioparille uuden, yhteisen nimen Sukupuolineutraali.
Tunnetusti naisilla on tapana lihoa, kun mies on saatu pyydykseen. Siinä mielessä Ohukainen-Lihavainen olisi jopa inhorealistinen.
Värittömästä suhteesta vailla räiskähtelyjä kertoisi Musta-Valkonen. Saman tien nimeksi olisi voinut ottaa Harmaa, mutta se on jo valitettavasti jo käytössä eikä laki salli, ellei sitten jommankumman esi-isistä löydy sennimistä.

Viimeisenä on sitten käsiteltävä sananmuunnoshuumori. Seuraavissa ideoissa mennäänkin jo aivan hyvän maun rajoilla, pitäen kuitenkin tarkasti huolta siitä ettei vain lipsahdeta sen puolelle. Joten tosikot voivat hypätä tämän kappaleen yli, olettaen että ovat jotenkin suoriutuneet tänne asti menettämättä sielunrauhansa rippeitä.
Paljakka-Niska saattaisi olla pelottava luonnekuvaus uranaisesta.
Kamppi-Pirva olisi vanhahtava, koska isot tytöt ovat kertoneet että nykyään kiitorata on muotia.
Huttu-Viirre viittaa siihen, että avioliittoa uhkaa seksin hiipuminen.
Pessi-Nuppunen lipsahtaisi jo kannaksen toiselle puolelle.
Viimeisin saattaisi toisaalta olla myös viittaus tulevaisuuteen ja sukupuolineutraaliin avioliittoon. Toisaalta voisi mies ottaa yhdysnimen myös naisen kanssa naimisiin mennessään, vaikka kaikissa aiemmissa esimerkeissä onkin puhuttu vain siitä, että yhdysnimien kantajat olisivat naisia. Tulee kuitenkin mieleen yhdysnimi, joka ei oikein naiselle sovellu, mutta miehen kantamana se olisi varsinainen mainos: Kuuri-Sulli.

Entä sitten omalla kohdalla? Kun naimisiin mentiin, ilmoitin Sallille että tee miten haluat, pidä oma nimesi tai ota minun. Mutta yhdysnimeä et sitten ota, Toistoperä-Jankkusia on tässä maassa ihan liikaa. Jääköön arvoitukseksi, miten kävi. Sen verran kuitenkin paljastan, että minä sain pitää poikanimeni.

Nykypäivän gepardihatut

Kirjoitin viime viikolla luettelon Afrikan historian kovimmista gepardihatuista eli rajuimmista despooteista. Listalle en hyväksynyt yhtäkään sellaista, joka olisi edelleen vallassa. Siitä syystä, että kokonaisarviota ei vielä pystyisi tekemään. Niinpä onkin aika esitellä nykyhetken gepardihatut eli tällä hetkellä vallassa olevat johtajat.

Ainakin osin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan kuuluu 49 maata, joiden kaikkien presidentit (tai vastaavassa virassa istuvat) on tässä esitelty. Johtajat on jaettu viiteen kategoriaan sen mukaan, kuinka huimia suorituksia on saatu aikaan. Sattumoisin viimeiseen kategoriaan "kelpo gepardihatut" osuikin top 10 - vai pitäisikö sanoa down 10? Muutkin ryhmät on numeroitu laskevassa järjestyksessä, paitsi ensimmäinen eli "partiopojat". Siihen kategoriaan pääsi vain, jos ei ole vielä jäänyt kiinni. Toki joukossa on varmasti joitakin sellaisiakin, jotka ihan vilpittömällä mielellä haluavat kansansa parasta. Tehtävä on kuitenkin mahdoton hillittömän väestönkasvun ansiosta. Ainoa listan maa, jonka väestönkasvu on maapallon keskiarvon alapuolella, on Etelä-Afrikka. Ja senkin tapauksessa tämä johtuu valkoisten joukkopaosta, mikä ei ainakaan maan tilannetta paranna. Jopa Etelä-Afrikan kasvuvauhdilla väestön kaksinkertaistumistahti on 64 vuotta. Aineiston mediaanimaa on Etiopia 2,53 % vuotuisella väestönkasvulla, joka tarkoittaa väestön tuplaantumista aina 28 vuoden välein. Listaykkösenä on Etelä-Sudan, jonka kasvunopeudella väestö kaksinkertaistuu 17 vuoden välein. Jos joku näistä partiopojista saa väestönkasvun pysäytettyä, konstien täytyy olla sellaiset että hän päätyy heittämällä gepardihattuihin. Tai voihan se olla, että afrikkalaiset tunnetusti innovatiivisina rauhanomaisina sovittelijoina (virallinen termistö käytössä sarkasmivaikutuksen aikaansaamiseksi, toim. huom.) keksivät konstin ja ehkä joku tästä "puhtaasta tusinasta" selviää kunnialla loppuun asti. Muut on numeroitu laskevassa järjestyksessä, partiopojat maan nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.


Ryhmä E: Partiopojat

Mokgweetsi Masisi, Botswana
Masisi ei ole ehtinyt törttöillä; tuore presidentti astui virkaansa aprillipäivänä. Tosin Botswanassa asiat ovat viime vuosikymmeninä menneet afrikkalaisittain mitattuna putkeen. Missä toki auttavat suuresti suhteellisen vähäinen väestö ja messevät timanttivarat. Edeltäneet presidentitkään eivät ole enemmälti töppöilleet. Rauhanomaisesti syrjään astunut presidentti Ian Khama oli maan ensimmäisen presidentin ja tämän englantilaispuolison poika.

Adama Barrow, Gambia
Gambian presidenttinä vuodesta 2017 ollut Barrow teki rohkean ja kunnoitettavan vedon haistattamalla pitkät tribalismille, mikä on tunnetusti Afrikan suurimpia ongelmia. Moniavioisuudesta hän ei sentään ole luopunut, sillä vaimoja on kaksi.

Voita leivän molemmin puolin.

Tiedossa ei ole, onko anoppejakin kaksi, mikä olisi miehelle ihan oikein.

Nana Akufo-Addo, Ghana
Joulukuussa 2016 istuva presidentti hävisi vaalit ensimmäisellä kierroksella Akufo-Addon voittaessa. Vallansiirto onnistui, mikä on aina lupaava merkki. Samoin kuin se, että nämä olivat uuden presidentin jo kolmannet vaalit, eikä hän yrittänyt kaappausta aiemmat hävittyään.

Jorge Carlos Fonseca, Kap Verde
Oikeustieteen apulaisprofessori valittiin presidentiksi 2011 toisella kierroksella ja 2016 ensimmäisellä saatuaan 74 % äänistä. Ulkonäöstä päätellen mies näyttää kuuluvan siihen yhden prosentin portugalilaisvähemmistöön. Kap Verdellä pyyhkii hyvin afrikkalaisasteikolla mitattuna kaikilla muilla sektoreilla paitsi jalkapallossa ja siinäkin kokoon nähden erinomaisesti.

Filipe Nyusi, Mosambik
Mosambikin presidenttinä vuodesta 2014 lähtien ollut Nyusi on ihan oikeasti koneinsinööri, eivätkä paperit hukkuneet matkalla opiskelukaupunki Brnosta Afrikkaan.

George Weah, Liberia
Afrikan tunnetuin presidentti siitä syystä, että pelasi Euroopassa AS Monacossa, Paris Saint-Germainissa, AC Milanissa, Chelseassa, Manchester Cityssä ja Marseillessa sekä valittiin maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi 1995.

Futiskentällä oppii väistämään taklauksia, mikä on etu politiikassa.

Peliuran päätyttyä Weah pyrki presidentiksi 2005, mutta hävisi vaalit. Uusi yritys vuonna 2017 tuotti tulosta. Jo pelaajaurallaan hyvänä jätkänä tunnettu ja humanitäärisessä työssä valtavan urakan tehnyt Weah kohtaa poliitikkona vielä kovempia haasteita kuin vihreällä veralla, sillä Liberian historia ei ole sitä kauneinta luettavaa. Toistaiseksi on mennyt hyvin, mutta presidenttiyskin on kestänyt vasta muutaman kuukauden.

Hage Geingob, Namibia
Namibian ensimmäinen pääministeri 1990-2002 hoiti hommansa niin hyvin, että valittiin presidentiksi 2015 saatuaan 87 % äänistä.

Mahabadou Issoufou, Niger
Nigerin historian ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin 1993 ja Issoufou nimettiin pääministeriksi. Hän erosi 1994, kun presidentti kavensi valtaoikeuksia. Seuranneen sekasotkun ja vallankaappauksen jälkeen Issoufou päätyi muutamaksi kuukaudeksi vankilaan. Sitkeän yrittämisen jälkeen hän voitti presidentinvaalit 2011. Selvittyään vallankaappaus- ja murhayrityksistä hän voitti toisen kerran vaalit 2016. Ensimmäisellä kierroksella tuli 48 % äänistä, josta hermostuneena oppositio boikotoi toista kierrosta ja Issoufou sai yli 92 % äänistä. Hänen kaudellaan Nigerin olot ovat parantuneet ja talous on kasvanut. Tehtävä hipoo mahdottoman rajoja, sillä suhteessa väestömäärään Nigerin luonnonvaratuotanto on maailman huonoin eli maa kuluttaisi eniten luonnonvaroja asukasta kohti koko maailmassa, mikäli kaikkien elintaso olisi sama. Eikä tilanne ole paranemaan päin, sillä yli kolmen prosentin vuotuinen väestönkasvu on niin hillitön, että maan väestö on kymmenkertaistunut sitten itsenäistymisen 1960. Tyypillinen afrikkalainen maapalloa tuhoava ekokatastrofivaltio.

Alassane Ouattara, Norsunluurannikko
Pitkän linjan poliitikko ja taloustieteilijä valittiin presidentiksi 2010, mutta istuvaa presidenttiä tukenut perustuslakituomioistuin mitätöi vaalituloksen. Seuranneissa levottomuuksissa sadat saivat surmansa, kun Ouattaraa tukeneet joukot lopulta valtasivat maan karkottaen liberialaisia palkkasotureita käyttäneen presidentti Gbabgon. Demokratiaa on joskus kasteltava marttyyrien verellä. Presidentiksi päästyään Ouattara on hallinnoinut muuten hyvin, mutta vuoden 2012 uudistus, jossa vaimot nostettiin aviomiesten rinnalle perheenpäinä, aiheutti ymmärrettävästi kalabaliikkia.

Evaristo Carvalho, São Tome ja Principe
Piskuisen saarivaltion presidentti voitti vaalit istuvan presidentin vastalauseista piittaamatta. Tämä löi hanskat tiskiin ennen toista kierrosta saatuaan vain vähän yli puolet Carvalhon äänimäärästä ja syytti vaaleja vilpillisiksi.

Mohamed Abdullahi Mohamed, Somalia
Siis että Somalian presidentti puhtoisten poikien joukossa? Johan ovat maailmankirjat sekaisin. Mutta näin se vain on. Alemman johtotason virkamiehenä ulkoasianhallinnossa Siad Barren hirmuhallinnon kaatuessa työskennellyt Mohamed päätyi, kuten muutkin kollegansa, maanpakoon. Sieltä palattuaan hän päätyi suoraan pääministeriksi 2010. Poliittisten lehmänkauppojen jälkeen Mohamed joutui ilmoittamaan erostaan 2011. Tämä käynnisti mellakat, jossa hänen pysymistään virassa vaadittiin - taitaa olla suunnilleen ainutlaatuinen tapaus Afrikan historiassa. Kun on kerrankin löydetty rehellinen somali, siitä on syytä pitää kiinni! Mohamed puolestaan piti kiinni sopimuksesta ja häipyi takaisin Yhdysvaltoihin. Vuonna 2017 hänet kuitenkin valittiin presidentiksi. Ensitöikseen hän ilmoitti, että al-Qaidan, Shabaabin ja ISIS:n hyväksi työskennelleiden on antauduttava tai muuten käy huonosti. Toivoa sopii, että Mohamed ei poksahda Allahia kohti pommi-iskussa.

John Magufuli, Tansania
Tansanialainen kemisti on ollut presidenttinä vuodesta 2015 ja ohjannut valtion rahankäyttöä eliitin elättämisestä kansalaisten elinolosuhteiden parantamiseen. Esimerkkiä näyttääkseen hän pudotti presidentin palkan reiluun neljäsosaan entisestä.


Ryhmä D: Pikkupelurit

37. Roch Marc Christian Kaboré, Burkina Faso
Entinen pääministeri (1994-96) Kaboré erosi puolueestaan 2014 kyllästyttyään korruptioon ja perusti uuden. Presidentiksi hänet valittiin vaalien ensimmäisellä kierroksella yli 50 % ääniosuudella vuoden 2015 lopussa. Korruption vastainen taistelu on käynnissä, epäilyksiä herättää vain miehen entinen ura aiemmassa poliittisessa eliitissä.

36. Faustin-Archange Touadera, Keski-Afrikka
Lahjakkaaksi osoittautunut opiskelija päätyi entiseen emämaahan Ranskaan, jossa hän väitteli matematiikan tohtoriksi. Hän hyppäsi akateemiselta uralta politiikkaan vasta viisissäkymmenissä. Vuodenvaihteen 2015-16 presidentinvaaleissa hän sai ensimmäisellä kierroksella toiseksi eniten ääniä, 19 %. Lähes kaikki pudonneet ehdokkaat tukivat häntä toisella kierroksella, mikä toi voiton. Keski-Afrikka on perinteisesti ollut maanosan pahimpia persläpiä ja siihen nähden Touadera on pärjännyt erinomaisen hyvin pyrkimyksessään karsia korruptio pois. On muuten huvittavaa, että englannin kielellä googlettamalla ei selviä juuri mitään siitä, että miehellä on kaksi vaimoa, mutta ranskaksi vaikka kuinka paljon. Ilmeisesti akat tappelevat keskenään siitä, kumpi on tasavallan ensimmäinen nainen ja kumpi soittelee toista viulua. Tämä onkin syy siihen, että mies tippuu partiopoikalistalta - kyllä nyt akat pitää kuriin saada!

35. Muhammadu Buhari, Nigeria
Kierrätysvaltionpäämies; Buhari oli presidenttinä jo 1984-1985. Vuonna 2015 ensimmäistä kertaa Nigerian historiassa istuva presidentti hävisi vaalit Buharin voittaessa.

Vaimo: "Muhammadu, taasko sinä lainasit pannumyssyäni?"

Valtakausi on sujunut ilman suurempia skandaaleja ja Boko Haram on saanut höykytystä. Buhari ei päässyt partiopoikien listalle siksi, että edellinen presidenttikausi yli 30 vuotta sitten muistetaan melkoisesta määrästä ihmisoikeusrikkomuksia.

34. Edgar Lungu, Sambia
Sambian presidentti yrittää parhaillaan lakimiehenä kiertää säädöstä, jonka mukaan presidenttikaudet on rajattu kahteen.

33. Julius Maada Bio, Sierra Leone
Tuore presidentti 4.4.2018 alkaen ei ole vielä saanut paljon aikaan, mutta ehti aiemmin olla maan isänä pari kuukautta tehtyään sotilasvallankaappauksen 1996. Kaappaus oli siinä mielessä epäkonventionaalinen, että sen tarkoitus oli a) saada aikaan vaalit ja b) ne todella toteutuivat.

32. Yoweri Museveni, Uganda
Jos mies on ollut presidenttinä vuodesta 1986, herättää se tiettyjä epäilyjä hallinnon toimivuudesta. Museveni nappasi vallan kaappaamalla, mutta on sen jälkeen uusinut sen suhteellisen rehellisissä vaaleissa, joista parissa viimeisessä on saanut olla mukana jopa muiden puolueiden ehdokkaita.

31. Peter Mutharika, Malawi
Oli isoveljensä presidenttikaudella opetusministeri, jolloin akateemista vapautta suitsittiin napakasti. Kun isobroidi halusi nimittää pikkubroidin seuraajakseen, tuli hieman levottomuuksia mutta niistä selvittiin. Ihan suoraan ei presidentiksi päässyt, välissä oli kolmen vuoden akkavalta.

30. Abiy Ahmed Ali, Etiopia
Etiopian presidentin tehtävä on muodollinen ja pääministerinä Abiy käyttää valtaa. Mikäs on käyttäessä, kun maan parlamentissa on vain yhden puolueen edustajia ja arvatkaapa kuka on puolueen puheenjohtaja?

29. Hery Rajonarimampianina, Madagaskar
Miehellä on maailmanennätys sarjassa valtionpäämiesten sukunimien pituus (ihan tosi!), 19 kirjainta. Maan parlamentti yritti erottaa vasta reilun vuoden virassaan olleen presidentin 2015 "perustuslain rikkomisen ja yleisen epäpätevyyden" takia, mutta hanke taisi kaatua siihen ettei kukaan saanut presidentin nimeä kirjoitettua paperiin oikein. No, oikeasti perustuslakituomioistuin totesi erohakemuksen kelvottomaksi.

28. Azali Assoumani, Komorit
Assoumani on kierrätyskamaa: presidenttinä 1999-2002, uudelleen 2002-2006 ja nyttemmin 2016-. Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli rehellinen vallankaappaus, mutta jälkimmäisillä kerroilla tylsästi vaalit. Lyhyt välikausi vuonna 2002 johtui lakiteknisistä syistä, jotka edellyttivät eroa presidentin virasta vaalikelpoisuuden järjestämiseksi.

27. Pierre Nkurunziza, Burundi
Nkurunzizalla on vaikea tehtävä hutujen ja tutsien ristiriitojen repimässä maassa. Presidentiksi hänet valittiin 2010. Ääniosuus oli yli 90 %, mutta oppositio boikotoi. 2015 armeija yritti vallankaappausta, mutta presidentti palasi valtiovierailulta takaisin ja kukisti kapinan parissa päivässä. Tämän jälkeen muutama epäilty vaihtoi hiippakuntaa, mutta presidentinvaalit järjestettiin normaalisti pari kuukautta myöhemmin. Oppositio boikotoi niitä kuten normaalisti.

26. Mohamed Ould Abdel Aziz, Mauritania
Aziz johti vallankaappausta 2005 ja teki toisen omaksi hyväkseen 2008. Valta varmistui 2009 vaaleissa, joita pidettiin olosuhteisiin nähden rehellisinä, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakin.

25. Uhuru Kenyatta, Kenia
Kenian ensimmäinen presidentti ja Mau-Mau –liikkeen johtaja oli Jomo Kenyatta. Vanhalla iällään hän sai neljännen vaimonsa kanssa pojan, jonka nimeksi tuli Uhuru eli vapaus. Vuonna 2002 Uhuru Kenyatta oli ensimmäisen kerran presidenttiehdokkaana ja tunnusti tappionsa kuin mies. Seuraavalla kerralla 2007 hän ei ollut ehdokkaana, mutta häntä syytettiin vaalien jälkeisistä levottomuuksista. 2013 sitten tärppäsi ja Kenyatta voitti vaalit. Tosin ääntenlaskennassa käytettiin ilmeistä luovuutta, jotta ensimmäisellä kierroksella saatiin niukasti riittävä 50 % enemmistö.


Ryhmä C: Palaneen käryä

24. Danny Faure, Seychellit
Seychellien valtionpäämies ei ole vielä jäänyt kiinni mistään, mutta korruptioepäilyt leijuvat vahvasti ilmassa.

23. Emmerson Mnangagwa, Zimbabwe
Zimbabwen tuore presidentti on tunnettu vetäytyneen Robert Mugaben oikeana kätenä ja me kaikkihan tiedämme, mitä mies tekee oikealla kädellään. Vielä on näkemättä, yltääkö Mnangagwa suuren oppi-isänsä (edellisen listan nelossija) saavutuksiin.

22. Pravind Jugnauth, Mauritius
Mauritiuksen valtionpäämies on presidentti, mutta a) hänellä ei ole poliittista valtaa ja b) Mauritiuksella ei tällä hetkellä ole kuin vt. presidentti varsinaisen erottua luottokorttisotkun takia. Pääministeri Jugnauth on istunut aiemmin linnassa rahasotkujen takia ja pääministeripaikkansa hän sai isältään tämän erottua duunista.

21. Tom Thabane, Lesotho
Maan valtionpäämies on kuningas Letsie III, mutta tehtävä on enimmäkseen seremoniallinen, joten valta on pääministerillä. Thabanen ura on ollut varsin värikäs. Hän oli sotilashallituksen ulkoministerinä 1990-91. Kun ura meni tukkoon valtapuolueen johtajan Pakhalitla Mosisilin hallitessa, Thabane päätti ottaa riskin ja erosi puolueesta perustaen omansa 2006. Seuraavan vuoden parlamenttivaaleissa valtapuolue säilytti enemmistönsä yhden paikan turvin. Thabane sanoi vaalien olleen järjestetyt. Muutamaa kuukautta myöhemmin Thabane yritettiin murhata. Vaan vuoroin vieraissa; 2009 pääministeri Mosisilin kotiin hyökkäsivät aseistetut miehet yrittäen murhata hänet, mutta epäonnistuivat. Thabane onnistui liittoutumaan muiden oppositiopuolueiden kanssa ja pääsi pääministeriksi 2012. Kaksi vuotta myöhemmin hän pakeni Etelä-Afrikkaan väittäen armeijan yrittävän murhata hänet ja kaapata vallan. Thabane palasi kotimaahan Etelä-Afrikan poliisin suojelemana, mutta menetti pääministeriytensä seuraavien vaalien jälkeen 2015 ja pakeni taas Lesothon ainoaan naapurimaahan. 2017 hän palasi jälleen, voitti vaalit ja pääsi taas pääministeriksi.

20. João Lourenco, Angola
Vasta puolisen vuotta presidenttinä ollut Lourenco seurasi vapaaehtoisesti 38 vuoden palveluksen jälkeen (sai varmaan eläköitymislahjana enemmän kuin perinteisen kultakellon) reserviin siirtynyttä José Eduardo dos Santosia, joka oli edellisellä kaikkien aikojen gepardihattulistalla neljäs. Koska Lourenco oli seuraajaksi suunniteltu, sotkusta nousee sankka käry vaikka liekkejä ei vielä näy.

19. José Mário Vaz, Guinea-Bissau
Vaalikamppailussa 2014 Vaz lupasi vähentää köyhyyttä, tukea maataloutta ja järjestää armahduksia maan huumesalakuljettajille. Ilmeisesti kolmesta ryhmästä löytyi riittävästi kannatusta, kun ääniä tuli tarpeeksi. Jonkin verran ihmetystä on herättänyt se, minne katosi yhdeksän miljoonaa dollaria Angolan lähettämää apua, mutta Vaz kiistää kaiken.

18. Patrice Talon, Benin
Puuvillateollisuudessa toiminut Talon kääri melkoisen omaisuuden liikemiehenä, mikä Afrikassa herättää aina epäilyksiä. Siellähän tuotteiden menekin määräävät kysyntä ja lahjonta. Talon tuki istuvaa presidenttiä, mutta tipahti pois suosiosta presidentin epäiltyä häntä itseensä kohdistuneesta murhasuunnitelmasta. Äkkiä maanpakoon Ranskaan. Tämä pakolainen ei ollut köyhä, sillä arvio omaisuudesta oli 400 miljoonaa dollaria. Armahduksen jälkeen hän palasi maahan ja voitti presidentinvaalit 2016.

17. Ibrahim Boubacar Keita
Malin presidentti onnistui kolmannella kerralla vaaleissa. Kahdella aiemmalla kerralla hän syytti tappiostaan vaalivilppiä kunnioittaen silti vaalitulosta, mutta 2013 tärppäsi. Normaaliin tapaan hän ilmoitti taistelevansa korruptiota vastaan. Tämä voisi olla hieman uskottavampaa ilman ranteessa koreilevaa Patek Philippeä ja miljoonien remonttia virka-asuntoon sekä uutta lentokonetta.

- Paljonko kello on, herra presidentti?
- Muutama satatuhatta.

Ryhmä B: Yhä nousussa

16. Salva Kiir Mayardit, Etelä-Sudan
Kiir taisteli Etelä-Sudanin vapautusrintamassa sissisotaa Sudanin armeijaa vastaan. Rauhansopimuksen jälkeen eteläsudanilaisille kiintiöitiin varapresidentin paikka. Kiir päätyi tähän virkaan edeltäjän kuoltua lento-onnettomuudessa 2005. Etelä-Sudanin itsenäistyessä 2011 hänestä tuli maan presidentti. Ensitöikseen hän julisti yleisen armahduksen sotatoimissa tapahtuneista rikoksista ja ilmoitti, että tästä lähtien raiskaukset, kidutukset ja muut vastaavat toimet ovat laittomia. Piakkoin hän liitti listaan homoseksuaalisuuden. Kiir on antanut kenkää mahdollisesti epälojaaleille alijohtajille ja korvannut nämä suosikeillaan. Erinäiset toimittajat ovat päätyneet kidutetuiksi ja murhatuiksi, kun eivät ole älynneet tuottaa eettisesti kestävää journalismia. Muilta kiireiltään Kiir on ehtinyt myös bisnesmaailmaan ja omistaa tienrakennusfirman, joka onkin saanut 161 miljoonan edestä valtion sopimuksia.

15. Alpha Condé, Guinea
Valtiotieteen professori valittiin presidentiksi 2010 Guinean ensimmäisissä vapaissa vaaleissa. Hän oli ollut pari kertaa ehdokkaana jo 1990-luvulla, mutta ei tullut valituksi. Jälkimmäisellä kerralla tuli kuitenkin sen verran kannatusta, että istuva presidentti katsoi parhaaksi istuttaa Condéa pari vuotta vankilassa. Vapaaksi hän pääsi sillä ehdolla, ettei sekaannu politiikkaan. Eihän siitä mitään tullut paitsi maanpako. Sotilasjuntan kaapattua vallan Condé palasi ja tällöin seurasivatkin ne vaalit, jolloin hän pääsi presidentiksi. Myöhemmin kävi ilmi, että kansainvälinen kaivosyhtiö ja noin 25 miljoonaa dollaria oli sotkeutunut avustamaan vaaleissa. Vuoden 2013 parlamenttivaalien yhteydessä Condén väitettiin peukaloineen tuloksia. Väki mellakoi ja turvallisuusjoukot ampuivat kovilla. Kuolonuhrien määrä jäi kuitenkin vain muutamiin. 2015 järjestettiin presidentinvaalit ja Condé sai enemmistön ensimmäisellä kierroksella, tosin oppositio väitti vaaleja huijaukseksi. Seuraavana vuonna paljastui jälleen uusi kaivoslahjusskandaali, jossa presidentin läheinen avustaja oli saanut yli kymmenen miljoonaa dollaria ”etumaksuna” 700 miljoonan dollarin kaupasta.

14. Macky Sall, Senegal
Sall nousi Senegalin pääministeriksi 2004, kun edeltäjä sai potkut korruption takia. Hänen tullessaan presidentiksi 2012 paljastui, että Sallin henkilökohtaisen omaisuuden arvo oli noin 1,3 miljardia CFA-frangia eli noin kaksi miljoonaa euroa. Tämän hän oli enimmäkseen kahminut kasaan kolmivuotisella pääministerikaudellaan. Suoritus oli afrikkalaismittapuulla niin säälittävä, että pohdittiin kehtaako mokomaa edes presidentiksi hyväksyä, mutta lopulta päätettiin että menköön nyt tämän kerran.

13. Idriss Déby, Tsad
Aito Tsadin kundi Déby valitsi sotilasuran, jolla hän toimikin menestyksekkäästi. Tsadin riidellessä Libyan kanssa hän komensi joukkoja sekä 1984 että 1987, jolloin Libya ottikin turpiinsa. Pitkäaikaisen presidentti Hissane Habren kanssa tuli kuitenkin riitaa 1989, jolloin Déby pakeni kaikista mahdollisista maailman maista nimenomaan Libyaan. Hän kokosi sissiliikkeen ja taitavana johtajana valtasi Tsadin julistautuen presidentiksi 1990. Vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana Déby on rikastunut kohtuullisuuden rajoissa, viimeksi hän otti parin miljoonan dollarin lahjan kiinalaiselta kaivosyhtiöltä. Reiluna miehenä presidentti on antanut toistenkin ottaa osansa eikä ole pitänyt kaikkea itse.

12. Ismail Omar Guelleh, Djibouti
Presidenttikausi alkoi 1999 ja Djiboutin laki rajasi kausien määrän kahteen. Mutta tämähän oli vain järjestelykysymys ja lakia muutettiin, vaikka Guellah olikin ilmoittanut toisen kauden olevan viimeisensä. Kansan protestointi vaiennettiin, porukkaa heitettiin linnaan ja Guellah valittiin kolmannelle kaudelleen 2011, jonka hän ilmoitti olevan viimeisensä. Äkkiäkös sen mielensä toisaalta muuttaa, saati sitten viidessä vuodessa (mitä muuten tapahtui kuuden vuoden kaudelle?), niinpä Guellah valittiin jälleen 2016 peräti 87 % ääniosuudella. Guellah ilmoitti kauden olevan viimeisensä.

11. Paul Kagame, Ruanda
Vuodesta 2000 alkaen Ruandan presidenttinä ollut Kagame on käyttänyt räjähdysherkässä maassa tarvittaessa koviakin otteita, mikä on ymmärrettävää. Mm. merkittävin oppositiojohtaja heitettiin linnaan 15 vuodeksi. Suosio kyllä tuntuu kasvavan: ensimmäisissä presidentinvaaleissa tuli 95 % kannatus, toisissa lievää takapakkia 93 % ääniosuudella, mutta kolmannella yrittämällä tuli jo melkein 99 % äänistä. Jokohan seuraavalla kerralla päästäisiin kolminumeroisiin lukemiin?


Ryhmä A: Kelpo gepardihatut

10. Faure Gnassingbé, Togo
Edellisen gepardihattulistan yhdeksikkö, Gnassingbé Eyadéma palveli Togon kansaa presidenttinä voimiaan säästämättä 38 vuotta. Viimeisinä vuosinaan hän tunsi voimavarojensa ehtyvän ja muutti maan perustuslakia siten, että presidentin vähimmäisikä alennettiin 45 vuodesta 35:een. Arvatkaa huviksenne minkä ikäinen Faure Gnassingbé oli tuolloin? No, isäpappa eli vielä kolme vuotta ja ymmärsi kuolla sopivalla hetkellä. Parlamentin puhemies oli juuri silloin ulkomailla ja sinne jäikin, kun poika vannoi virkavalan ”maan vakauden vuoksi” pikatahtia. Kansalliskokous varmisti asian antamalla 98 % äänistä. Tiedossa ei ole, mitä tapahtui niille kahdelle prosentille. Saman tien lakia muutettiin siten, että uusia vaaleja ei tarvitsekaan järjestää 60 päivän sisällä presidentin kuolemasta, vaan virkakautta jatkettiin kolmivuotiseksi vuoteen 2008 asti. Tämä nostatti hieman närää muissa maissa, joten Gnassingbé perääntyi ja järjestytti vaalit. Nehän sujuivat hienosti, paitsi että ääniä tuli vain 60 %. Tämä siitä huolimatta, että turhanaikaisia ulkopuolisia kuten ulkomaalaisia vaalitarkkailijoita ei päästetty maahan. Kun oppositio protestoi, turvallisuussyistä tapettiin alun toistatuhatta tuulen suuntaa ymmärtämätöntä. Sittemmin presidentinvaaleja ei olekaan järjestetty, joten Gnassingbé on voinut hyvällä omallatunnolla käyttää säästyneet rahat mm. puolentoista miljoonan loistoautoonsa.

9. Cyril Ramaphosa, Etelä-Afrikka
Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti oli palvottu Nelson Mandela, joka oli istunut apartheid-hallinnon aikana 27 vuotta vankilassa. Hän loi eri väestöryhmien välille luottamuksen ja johdatti Etelä-Afrikan rauhanomaisesti demokratiaan. Seuraava presidentti oli Thabo Mbeki, joka vietti 28 vuotta maanpaossa ja jatkoi Mandelan linjalla, mitä nyt syytti AIDSia valkoisten juoneksi. Tämän jälkeen puikkoihin hyppäsi Kgalema Motlanthe, joka oli istunut toistakymmentä vuotta apartheid-vankeudessa ja oli presidenttinä vain muutaman kuukauden. Seuraaja oli Jacob Zuma, kymmenen vuotta vankilassa viettänyt. Hänellä tuppasivat menemään valtion ja omat rahat sekaisin ja arvaatte kyllä kumpaan suuntaan. Seuraaja oli nykyinen presidentti Ramaphosa, jonka vankilakokemus rajoittuu puoleentoista vuoteen. Hänen suunnitelmiinsa kuuluu maareformi – nätti peitenimi ryöstölle - Zimbabwen tyyliin eli maa pois valkoisilta, mikä romautti Zimbabwen elintarviketuotannon ja näyttää pääsevän vauhtiin Etelä-Afrikassakin.
Huomaako joku korrelaation siinä, kuinka kauan neekeriä on istutettu linnassa ja kuinka ihmisiksi hän käyttäytyy? Odotamme mielenkiinnolla, mitä tekee Etelä-Afrikan seuraava presidentti, joka luultavasti on jo sitä sukupolvea joka ei ehtinyt apartheidin vankilaoloihin tutustua lainkaan.

8. Ali Bongo Ondimba, Gabon
Gabonin presidentti astui valtaan 2009. Arvatkaa kenen jälkeen? Jep, isäpapan. Tästä huolimatta hän pääsi tietyssä mielessä Barack Obaman afrikkalaiseksi luottomieheksi, mikä ei kyllä tosiaan ole mikään meriitti. Lystikkäisiin harrastuksiin kuuluu luksusautojen keräily – vuonna 2012 maan hallintokeskuksessa laskettiin olevan parkissa 400 kalleimman luokan ajoneuvoa. Uudet presidentinvaalit 2016 hän voitti niukasti, vaikka pelasikin varman päälle. Toimenpiteisiin kuuluivat epäilyttävä ääntenlaskenta, vastustajien pidätykset, ihmisoikeusrikkomukset ja väärin äänestäneiden piekseminen. Kyllä EU on sentään hyvä juttu Afrikkaan verrattuna – se vain äänestyttää uudelleen jos kansa ei ymmärrä omaa parastaan.

7. Joseph Kabila, Kongon demokraattinen tasavalta
Joseph Kabilan isä Laurent-Désiré Kabila heitti sen alkuperäisen gepardihatun eli Mobutu Sese Sekon pihalle silloisesta Zairesta, mikä on parasta mitä hänestä voi sanoa. Paljon muuta hyvää sanottavaa ei olekaan. Kun pappa murhattiin 2001, valta siirtyi pojalle. Joseph oli tuolloin 29-vuotias armeijan esikuntapäällikkö, sotilasarvoltaan kenraalimajuri. Kovin nuorella iällä kenraalikuntaan on varmaan päässyt pelkästään pätevyyden perusteella. Tämän jälkeen Kabila onkin pitänyt presidenttiyttä tiukasti hanskassaan. Vuoden 2006 vaaleissa käytettiin luovaa ääntenlaskentatapaa ja vuonna 2011 vastaehdokkaan suosituimpien äänestysalueiden tulokset katosivat. Vuonna 2016 päätettiin että mitäpä sitä turhaan vaaleja järjestämään ja Kabilan kautta jatkettiin kahdella vuodella. Vaalit siirrettiin huhtikuulle 2018 – hetkinen, paljonkos se kalenteri nyt olikaan kun ei tunnu vaaleja kuuluvan?

6. Paul Biya, Kamerun
Jo 85-vuotias Biya on ollut presidentti vuodesta 1982 alkaen. Tämä vaati perustuslain muutoksen, nykyään kausien määrä ei ole rajoitettu. Varsinaisesta oppositiosta hän hankkiutui eroon jo pari vuotta presidentiksi tulonsa jälkeen ovelalla siirrolla: lavastettu vallankaappausyritys, jonka jälkeen olikin hyvä päästellä ilmat pihalle lähemmäs tuhannesta vaarallisimmasta vastustajasta. Tästä huolimatta Biyan äänimäärät eivät ole kasvaneet eksponentiaalisesti, kuten useimmilla kollegoilla vastaavassa tilanteessa. Ensimmäisten vaalien 99,98 % on pudonnut välillä jopa 40 %:iin ja sekin vasta huijauksen jälkeen. Biyalla on tapana viettää lomansa Sveitsissä. Budjetti on vaatimattomat 40000 dollaria päivässä. Mutta henkilökohtaista omaisuutta on vain 200 miljoonaa dollaria, joten lomat on pakko viettää veronmaksajien piikkiin. Eikä niitäkään paljon ole, aika kun menee hoidellessa Etelä-Kamerunin kansanmurhaa.

5. Mswati III, Swazimaa
Onhan se toisaalta reilumpaa, että despootti nimittää itseään kuninkaaksi kuin presidentiksi. Swazimaa on virallisesti Afrikan ainoa absoluuttinen monarkia, vaikka monessa maassa valta periytyykin isältä pojalle. Mswati III:sta tuli kuningas vasta 14-vuotiaana 1982. Astuttuaan valtaan neljä kuukautta myöhemmin hän on elellyt vaatimattomasti käyttäen vain neljäsosan valtion budjetista henkilökohtaisiin menoihinsa. Jos tämä tuntuu liioittelulta, on muistettava että Swazimaa on säälittävän pieni kärpäsenkakka kartalla, alle puolitoista miljoonaa asukasta ja BKT per asukas reilu kolmetuhatta dollaria vuodessa. Kuningasparan henkilökohtainen omaisuus on säälittävät 200 miljoonaa dollaria, hänellä on vain kolme henkilökohtaista palatsia loppujen yhdentoista kuuluessa yksi kullekin vaimolle ja autolaivaston lippulaiva Maybach maksaa vain puoli miljoonaa dollaria.

Tämä ei ole kuninkaan Maybach, vaan samanlainen. Kuninkaan auton valokuvaaminen on laissa kielletty.

4. Denis Sassou Nguesso, Kongon tasavalta
Sassou Nguesso nousi presidentiksi jo 1979, jolloin Kongon ja tasavallan välissä oli vielä täsmennys "kansan". Kun kommunismi romahti Euroopassa, myös Kongossa havahduttiin ja erehdyttiin järjestämään vaalit 1992. Istuva presidentti sai vain 19 % äänistä. Seuraus oli sisällissota, jonka ex-kommunistit hävisivät. Sassou Nguesso palasi kuvioihin seuraavissa presidentinvaaleissa 1997, jotka hän voitti. Asiassa auttoi se, että kannattajat olivat kaapanneet vallan ja muita pääehdokkaita estettiin osallistumasta. Tämän jälkeen presidentti on valittu aina uudelleen äänivyöryllä.

Onhan kainalontuuletuskulma nyt oikein?

Ensimmäisellä presidenttikaudellaan Sassou Nguesso murhautti oppositiopoliitikot, mutta nykymaailmassa on pitänyt olla hienovaraisempi. Se ei ole estänyt kadottamasta jäljettömiin useita satoja hallitusta vastustaneita. Lahjuksiakin, erityisesti öljyalalta, presidentin uskotaan ottaneen vastaan satoja miljoonia.

3. Omar al-Bashir, Sudan
al-Bashir nousi valtaan 1989 perinteisellä menetelmällä eli kaappasi sen. Presidentiksi hän julistautui 1993 kiinnittämättä huomiota sellaiseen pikkujuttuun kuin vaaleihin. Niitä jouti järjestämään vasta myöhemmin, kun ääntenlaskenta, korruptio ja muut vastaavat oli huolella valmisteltu.

Varmana en ole mitään tehnyt!

Niinpä voitto oli aina varma, joten siinä sivussa ehti tapattaa eteläsudanilaisia arvion mukaan noin kolmesataatuhatta kappaletta. Tosin virallinen luku oli vain kymmenentuhatta. Kuka niitä kaikkia joutaa laskemaan. Mukavampaa laskea pankkitileillä olevia rahoja, joita erään arvion mukaan on yhdeksän miljardia dollaria.

2. Isaias Afewerki, Eritrea
Eritrea kävi pitkään vapaussotaa itsenäistyäkseen Etiopiasta, mutta jos olisivat tienneet mikä odottaa, olisivat lyöneet hanskat tiskiin ja lähteneet kotiin kesken sodan. Maan itsenäistyttyä 1993 presidentiksi tuli Afewerki ja on istunut virassaan kuin paska Junttilan tuvan seinässä. Muut diktaattorit ovat sentään vaivautuneet järjestämään teennäisiä vaaleja, mutta Afewerki ei ole viitsinyt. Valtaansa pönkittääkseen hän on kieltänyt yksityiset sanomalehdet, joten valtion tiedotuskanavat ylistävät valtapuoluetta miltei kuin suomalaismedia monikulttuuria. Poliittisia vankeja maassa on arviolta 10000, mikä on aika hyvä lukema maalta jossa on arviolta 10001 poliitikkoa.

Haistanko jossain opposition tuoksun?

Joskus kyvyt menevät hukkaan - mitähän Afewerki saisi aikaan vähän suuremmassa tai edes vauraammassa maassa. Maailman köyhimpiin kuuluvassa Eritreassa ei pääse nauttimaan edes kunnon korruptiosta.

1. Teodoro Obiang Nguema Mbasogo, Päiväntasaajan Guinea
Entisten diktaattorien listaykkönen oli Francisco Macias Nguema, Päiväntasaajan Guinea. Niinpä on täysin luonnollista, että nykydiktaattorien listaykkönen on mies joka hänet kukisti.

Päiväntasaajanguinealaisten jumala ja suvakkien jumala.

Obiangin ansiolista on niin hengästyttävä, että sitä ei voi kirjoittaa suorasanaisesti, on pakko turvautua ranskalaisiin viivoihin:
- Vallassa kohta jo 40 vuotta, 1979 alkaen.
- Syrjäytti vallasta setänsä ja teloitutti tämän marokkolaisilla palkkasotureilla ilmeisesti siksi, että päiväntasaajanguinealaiset eivät olisi osuneet kuitenkaan.
- On pitänyt tapanaan olla ainoa ehdokas vaaleissa.
- Viimeisissä presidentinvaaleissa hän sai 96,7 % äänistä. Vaalien jälkeen äänioikeutetuista katosi jäljettömiin 3,3 %.
- Omalla puolueella on 98 paikkaa parlamentissa, muilla kaksi.
- Parlamentilla ei kuitenkaan ole valtaa (liikaa mahdollisia toisinajattelijoita eli ne kaksi), vaan presidentti päättää kaikesta.
- Oppositiopoliitikoista 90 % elää maanpaossa. Loput 10 % ei enää elä.
- Paikallinen Yle julisti Obiangin jumalaksi.
- Varallisuus varovaisen arvion mukaan 700 miljoonaa dollaria.
- Päiväntasaajan Guinean BKT on muhkeiden öljyvarojen ansiosta henkeä kohti laskien Afrikan korkein. Jos presidentti poistetaan aineistosta, se lienee Afrikan matalin.
- Omistaa Malibussa 30 miljoonan dollarin asunnon.
- Harvinaisen huono musiikkimaku - keräilee Michael Jackson -muistoesineitä joita onkin kertynyt kahden miljoonan dollarin edestä.
- Terveys pettämässä, mutta onneksi poika on varapresidentti ja valmis hyppäämään puikkoihin.