Lukijalle: Tässä viime päivinä on ollut kovasti tapetilla "Brother Christmas", eli hyväntekeväisyysskandaali. Enpä ollut tuollaisesta hahmosta kuullut aiemmin. Uutisista päätellen rahankeruutuotosten käytössä on ollut joitain epäselvyyksiä, mutta isompi ongelma on että tyyppi on jossain Whatsapp-viestissään käyttänyt sanaa "neekeri".
Mikäli rahankäytössä oli epäselvyyksiä, niin tässä maassa on leegio hyväntekeväisyysjärjestöjä, joiden toiminnassa olisi enemmän tutkittavaa. Tosin ne ovat yleensä hoitaneet asian fiksummin sementoimalla johtajiensa palkkatason siihen luokkaan, ettei niillä kyvyillä olisi yksityisellä puolella mitään mahdollisuuksia yltää samaan. Varsin pitkälti kyse on siitä, että tämä tapaus on tukenut suomalaisia eikä suomalaisia haittaavia tahoja, kuten esimerkiksi Suomen Pahin Rikollisjärjestö.
Itse kohua herättänyt viesti kuului seuraavasti: Kyl täs sisäinen rasismi herää ku noi vitun neekerit ei tee mitää noille skideilleen. Saatana mitä käytöstä. (viestistä korjattu ilmeinen näppäilyvirhe easismi -> rasismi)
Ensinnäkin haluaisin nähdä sen pyhimyksen, jonka kavereilleen lähettämissä viesteissä ei ole koskaan mitään sellaista, mistä joku voisi loukkaantua. Ilmeisesti Hesarin toimituksesta tällaisia löytyy, koska oli kanttia heittää se ensimmäinen kivi. Kokonaan toinen asia olisi se, jos kyseinen viesti olisi ollut julkinen. Vasta tällöin olisi voitu siirtyä ihmettelemään sitä toista asiaa:
Toiseksi huvitti jälleen kerran se, mikä tuossa viestissä herätti paheksuntaa. Sana neekeri. Ei siis se, mitä siinä kerrottiin neekereiden tekevän. Olisiko jopa niin, että siihen ei oikeastaan voinut tarttua, koska silloin olisi pitänyt kiistää liian ilmeinen tosiasia? Eihän nyt kukaan halua olla rasisti, mutta kun katsoo neekereiden ja arabien toimintaa, niin rasismin välttäminen vaatii ankaria ponnisteluja.
Julkaisin jo reilut viisi vuotta sitten kirjoituksen, missä pohdin rasismin olemusta. Minulle on ihan yhdentekevää, vaikka ihminen olisi viheroranssiruudullinen. Pointti on siinä, että maassa maan tavalla tai maan tapoja paremmin. Afrikkalais- ja lähi-itäläistavat ovat joka kerta osoittaneet tuottavansa eurooppalaista huonomman yhteiskunnan. Niinpä niistä tavoista kiinnipitävät on heitettävä täältä ulos kaikista muista seikoista riippumatta. Jos kotimaassa uhkaa kuolemantuomio, niin olisi ehkä kannattanut miettiä ennen kuin haluaa noudattaa kotimaan tapoja sivistysmaassa. Jos Suomessa on ottanut puolisokseen lähiövalaan, niin kai se rakkaus kestää muuton Ählämistäniin, kun kerran sen tapoja haluaa noudattaa. "Ne vie meidän naiset", sanotaan. Kun katsotaan mitä naisia on napattu, niin useimmiten voi sanoa että vassakuu vaan, viekää pois. Vaan ei perkele, kun se on juuri päinvastoin eli eivät ne vie naisia, vaan naiset tuovat niitä:
Tämänkertainen otsikko on peräisin Mikko Alatalon kappaleesta, josta kumma kyllä ei aikoinaan pamahtanut rasismisyytettä. Aikojen muuttumisesta kertoo se, että tuo piti kirjoittaa heti kärkeen selitykseksi, etteivät omat perskarvat kärähdä.
Kirjoitus itsessään sai alkunsa pohdinnasta, joka muljahti tässä päivänä muutamana mieleen. Tuo rasismi tuntuu olevan kovasti tapetilla ja siitä tuntuvat kärsivän kaikki muut paitsi valkopigmenttiset. Me taas olemme aina niitä rasismin tuottajia. Siksi keksin miettiä, että mitenkäs se oma elämä olisi mahtanut mennä jos tuo rusketus olisi viisi pykälää tummempi.
Ajatus oli siis sellainen, että muuten olisin se ihan sama Jaska, paitsi että ulkoiset tuntomerkit viittaisivat tuonne melkein kymmenentuhatta kilometriä etelämmäs. Vaikkapa siten, että jollain käsittämättömällä tavalla olisin putkahtanut perheeseen adoptiovauvana. Siinä sitten olisin kasvanut näillä samoilla geeneillä samalla tavalla kasvatettuna kuin nykyäänkin, paitsi erinäköisenä. Kuinka olisi käynyt? Olisiko rasismi puraissut pahasti vai olisiko kaikki käynyt samoin kuin nytkin?
Ensinnäkin täytyy tietysti todeta, että siihen maailmanaikaan niillä kylillä erilainen ihonväri olisi ollut yleisöharvinaisuus. Ei mustia miehiä silloin ollut Suomessa juuri muuten kuin TV-mainoksissa. Itse asiassa muistan vielä varsin selvästi, kun näin elämäni ensimmäisen neekerin. Siinä se tallasi raittia pitkin asemalta päin. Me sällit tuijotettiin monttu auki. Taisin olla ehkä kuusivuotias.
Kuitenkin uskoisin, että elämä ennen kouluun menoa olisi ollut hyvin samanlaista kuin oli nytkin. Ei enää eletty 1900-luvun alkupuolta, ihmiset olivat valistuneita ja tiesivät että elämää oli kotikylän ulkopuolellakin. Varmasti minua olisivat tuntemattomat tuijottaneet, mutta tuskin alle kouluikäinen olisi edes asiaa tajunnut. Olisin ollut ainoa laatuani, erikoisuus, en syrjinnän kohde.
Koulussa asiat olisivat saattaneet muuttua. Lapset osaavat olla hyvin julmia erilaisuutta kohtaan. Olisiko minua kiusattu ihonvärini takia? Ehkä. Kiusattiinko minua, koska olin erilainen? Kyllä. Uskon vakaasti, että kiusaaminen olisi ollut paljon vähäisempää, jos olisin ollut musta. Ja silloinkin se olisi kohdistunut niihin asioihin joihin nytkin, ei ihonväriin. Ihonvärin perusteella kiusaamiseen opettajat olisivat olleet herkkiä puuttumaan. Sitä paitsi, mikäli oletamme että olisin ollut ihonväriä vaille sama ja samoissa olosuhteissa, minulla olisi luultavasti ollut uskomaton sattuma puolellani. En olisi ollut koulun ainoa musta. Minua kolme vuotta vanhempi poika oli mulatti, suomalaisen äidin ja afrikkalaistaustaisen isän (jäljettömiin kadonnut, kuinkas muuten) jälkikasvua. Koulun pahin kundi, iso, tyhmä, äkkiarvaamaton ja rikollinen. Kenties toiveajattelua, mutta voin hyvin kuvitella että olisin ihonvärini perusteella ollut hänen erikoissuojeluksessaan. Eipä olisi uskallettu kiusata. Ei etenkään yläasteella, jolloin jouduttiin isompaan kouluun tuntemattomien oppilaiden maailmaan. (Nyt jälkeenpäin mietin, miten on mahdollista että kyseinen kaveri oli yläasteella samaan aikaan kuin minä, olihan hän tosiaan kolme vuotta vanhempi. Silti muistan erään tapauksen ansiosta, että hän oli koulussa silloin kun itse olin kahdeksannella luokalla. Muistin kyllä, että hän jäi ala-asteella luokalleen, mutta se selitti vain yhden vuoden. Vasta tätä kirjoittaessani oivalsin, että hänen täytyi olla kymppiluokalla. Olisi kiva tietää, miten tälle hepulle on elämässä käynyt, mutta en yläasteaikojen jälkeen ole kuullut mitään. Googlettaa ei voi, kun en muista muuta kuin hänen etunimensä ja sukunimen ensimmäisen kirjaimen.)
Hassua kyllä, luulisin että rodun takia minulla olisi ollut vaikeampaa lukiossa kuin yläasteella. Etelä-Afrikan tilanne oli tuolloin tapetilla ja lukioluokan pojilla oli jostain syystä kovasti maan valkoista vähemmistöä suosiva asenne. Neekerivitsejä lensi. Niiden viesti oli kuitenkin luokkaa "neekerit on tyhmiä, joten niistä saa heittää läppää". Tyyliin miksi sanotaan neekeriä, jonka ÄO on 150? Koripallojoukkueeksi. Tällainen huumori olisi ollut aika lailla tyhjää, kun se olisi kohdistunut heppuun joka veteli pitkästä matikasta ja fysiikasta kertojia parempia arvosanoja. Lisäksi lukiolaiset ovat jo sen verran kypsempiä, että yläasteporukkaan verrattuna olisivat osanneet varmasti pitää suunsa supummassa tosipaikassa.
Lukioaikana olisi sitten tullut ehkä se ensimmäinen suoranainen etu erilaisesta ihonväristä. Tytöt. Tunnetusti naiset valitsevat sen riikinkukon, joka erottuu joukosta. Ja minä poika olisin erottunut. Muistan latinotaustaisen vaihto-oppilaan, joka vietti vuoden Suomessa meidän lukioluokallamme. Epävirallisen laskun mukaan saldo oli 24. Erivärisenä oma flaksini olisi vuorenvarmasti ollut parempi kuin nyt oli. Jo siitäkin syystä, että ei se paljon huonompikaan olisi voinut olla. Sama tahti olisi jatkunut sitten akateemisessa maailmassa, opiskelijabileissä olisi luultavasti saanut potkia rumempia kauemmas häiritsemästä.
Akateemisessa elämässä olisi sitten tullut toisenlaisia yllätyksiä. Kyllä opiskelukaupungissa mustia oli, mutta vain humanistisilla ja yhteiskunnallisilla aloilla. En muista kaikkina opiskeluvuosina nähneeni omassa rakennuksessa ainuttakaan sitä yhtä intialaisheppua tummahipiäisempää. Kiinalaisia pyöri kyllä jaloissa. Olisin ollut ns. kovaa alaa lukevana varsinainen kummajainen.
Toki muunkinlaiset rotuennakkoluulot olisivat herättäneet kummastusta, nekään kun eivät olisi kohdallani toteutuneet. Rytmitajua ei ollut, kaikki olisivat tietysti odottaneet että musta mies on varsinainen parkettien partaveitsi. Todellisuus olisi sitten ollut lattioiden linkkuveitsi. Tai että olisin koripalloilijana hiomista odottava Michael Jordanin inkarnaatio. Paskan marjat, koriksesta ei jostain syystä tullut mitään. Kumma juttu, vaikka futis ja lentis menivät hyvin. Liikunnallisista ennakkoluuloista olisivat toteutuneet vain juoksijakyvyt, nekin vajavaisina.
Niihin aikoihin rasismi puheenaiheena nosti Suomessa rumaa päätään ja sillä nykyään elantonsa ansaitsevat suurpäät ja puuroset alkoivat nähdä rasismissa elämänuransa. Olisinko kohdannut rasismia? Aivan varmasti. Itse en kyllä opiskeluaikana nähnyt kertaakaan, että ketään eriväristä olisi rasistisesti kohdeltu. Tiedän kuitenkin, että nämä nahkakuulajutut olivat todellisia yksittäistapauksia - ei siihen aikaan Suomen oikeuslaitoksessa vielä jaettu tuomioita turhasta. Uskon, että pari-kolme kertaa minulle olisi huudettu "saatanan nekru, painu takaisin Afrikkaan". Yhtä vakaasti uskon, että huutajat olisivat hiljentyneet, kun olisin vilauttanut sotilaspassiani ja sanonut, että "mitä minä siellä helvetin perslävessä tekisin, Suomi on isänmaani". Olisi tietysti ollut valitettavaa, että olisi joutunut tällaiseen huuteluun varautumaan.
Entä sitten opiskelun jälkeen? Olisinko kohdannut rasismia työmaailmassa tai siviilielämässä? Jälkimmäisessä varmasti. Rasismi on maassa lisääntynyt. Kohtaamisteoria toimii. Aiemmin oltiin ennakkoluulojen varassa, nyt yhä useammalla on negatiivisia kokemuksia tietyistä maahanmuuttajaryhmistä. Yksi helvetin hyvä puoli minulla olisi, jos ihonvärini olisi toisenlainen. Voisin tähänkin kirjoittaa suoraan, millaisia kokemuksia kyseisistä mamuryhmistä on eikä minua voitaisi syyttä rasismista. Negatiiviset puolet siviilielämässä olisivat sitten samat satunnaiset huutelut. Naisten suosio ei olisi enää positiivinen eikä negatiivinenkaan puoli, koska olen jo pariutunut.
Työelämässä olen hyvin varma, että työurani olisi ollut kovin erilainen kuin nykyään, jos olisin mustaihoinen. Minulle olisi käynyt huonommin kuin nyt. Jaaha, rasismia, voi arvata. Pikemminkin päinvastoin. Olin työskennellyt valmistumiseni jälkeen pari vuotta tietyissä tehtävissä ja uudelleenjärjestelyjen yhteydessä työpaikka oli katkolla. Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin minut saneerattiin pihalle. Olen aivan varma, että jos olisin ollut erivärinen, tätä ei olisi uskallettu rasismisyytteiden pelossa tehdä. Näin uskallan sanoa siksi, että kyseisessä organisaatiossa olin tietoinen tilanteesta, jossa naapuriosastolla sattui olemaan eräs ns. uussuomalainen. Teki sellaista jälkeä (työtulos ja rikkeet), että normijätkä olisi saanut monoa. Nyt johtaja oli suoraan ilmoittanut alijohdolle (olin paikalla, vaikka ei minua suoraan koskettanutkaan), että asiaan ei saa missään tapauksessa puuttua tilanteen herkkyyden takia. No, minut siis saneerattiin ulos. Mikäli näin ei olisi käynyt, saattaisin työskennellä kyseisessä puljussa vieläkin. Toisin kävi ja tämän irtisanomisen yhteydessä sain kontaktin, jonka ansiosta päädyin paljon parempaan työpaikkaan. Siitä taas seurasi asia poikineen, mutta se olisi kokonaan toinen tarina. Ja kolmaskin.
Entä identiteetti? Uskoisin, että tuntisin itseni suomalaiseksi. Tämä sillä perusteella, mitä pieninä adoptoidut "erirotuiset" käsittääkseni yleensä tuntevat. Voisi tietysti olla toisinkin, eli voisin tuntea itseni jollain lailla vajaasuomalaiseksi. Yksi asia on kuitenkin varma: inhoaisin yli kaiken ns. "positiivista syrjintää" ja sitä, että kovan kohtalon tekosyynä käytetään itseen kohdistunutta rasismia. Tämän uskallan helposti sanoa, koska olen kokenut jotain vastaavaa. Joskus on minullekin marmatettu, että on ollut vaikea lapsuus ja köyhä koti ja siksi on mennyt huonosti. Olen sanonut päin naamaa että haistappa nyt paska. Siis olettaen että kyse on joskus vuoden 1960 tai sen jälkeen syntyneestä. Yhteiskunta on tarjonnut sinulle ilmaisen koulutuksen. Onko jäänyt panostamatta opiskeluun? Onko tullut roikuttua epämääräisissä seinäännojailijajengeissä? Onko tullut jätettyä väliin hattu kourassa firmaan meno kesätöitä pyytämään? Jos edes yhteen vastaat kyllä, niin TURPA KIINNI. Saman patterin voisin erivärisenä kysyä siltä, joka valittaa että rasismi.
Mitä siis jää viivan alle? Jos en olisi Jaska Brown vaan Jaska Black? Plussat ja miinukset, ensin yksityiselämässä. Kaikki on tietysti puhdasta spekulointia, mutta rehellisesti sanottuna: plussaa olisi ollut se, että olisi ollut helpompi menestyä kun olisi helpommin havaittavissa joukosta poikkeavana, miinusta satunnaiset huutelut ja tuijottelu. Plusmiinus nolla. Entä julkisessa elämässä? Periaatteessa helpompaa, mutta luultavasti minulle olisi käynyt huonommin. Ironiaa on se, että näin olisi tapahtunut nimenomaan ns. positiivisen syrjinnän takia.
Tuosta juttusi alun kursivoidusta osuudesta menen menneisiin eli noin vuoteen 2004 - 2005. Silloin katselin Susanne Päivärinnan juontamaa A-Talk ohjelmaa (juu, ei ole linkkiä antaa, puhun ihan ulkomuistista) jossa oli haastateltavana Suomen Sisun jäsenet Teemu Lahtinen ja joku muu. Päivärinta oli hirveän järkyttynyt siitä, että silloisella Suomen Sisun keskustelupalstalla oltiin näytetty kuvaa jossa neekerit leikkasivat jonkun toisen neekerin päätä irti ja Päivärinta päivitteli että kuinka te voitte näyttää julkisesti tällaista kuvaa rasistisissa tarkoitusperissä.
VastaaPoistaSiis järkytys ei johtunut siitä, mitä neekerit tekivät, vaan siitä, että se kuva esitettiin julkisesti. Jo siinä vaiheessa mulle alkoi valjeta valtamedian linja eli:
”Kuinka te ilkeätte esittää utopian vastaisia faktoja?”.
Mutta olihan tuo karmeata, että DI Elina Lepomäki meni ja kirjoitti tekstin, jonka vain Lindström osaa tulkita. Nainenhan on vaalea nätti kantasuomalainen. Orpo sanoi, että ei vielä tarvi lähteä lentokonetta lämmittämään. Oliskohan ollut aikomuksena päästä siipimiehenä Elinaa tapaamaan. Unohdin, miten tämä nyt tuohon Jaskan blogiin liittyy, mutta jos voi julkaista niin kiitos!
VastaaPoistaYrjöperskeles: Minulle se herääminen vanhamedian valheteluun tuli pari vuotta aiemmin, henkilökohtaisen kontaktin muodossa. Itse touhun valheeseen havahduin jo viitisen vuotta aiemmin, niinikään kohtaamisteorian myötä.
VastaaPoistaVeijo Hoikka: En tunne tuota Lepomäen ohjelmaa, kun en ole ehtinyt tutustua. Aiemmin on kyllä esittänyt ihan järkevänsuuntaisia ideoita ja perustiliajatukseen otin aikoinaan kantaa.
No, Lepomäen teksti oli sen verran hapokasta, että sitä ei oikein ole moitittu kuin puolueellisilta tahoilta. Aika vaikea on kuvio, ks. esim.
VastaaPoistahttp://erkkilaitila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251733-systeemitieteilija-arvioi-sotea-lepomaen-esityksesta-eteenpain-kohti-ratkaisua
Vilkaisin linkittämääsi aiempaa blogiasi, pitää lukea vielä ihan täysin palkein. Kiitos.
Nyt en muista lähdettä, mutta luin joskus että älykkäät ihmiset eivät paranna suorituksensa tasoa rahakannustimella. Siksi lähiövalaat ja gambiaanot elävät curley-tuilla.
VastaaPoistaYrjöperskeleen ensimmäinen kommentti alkoi soittaa tuolla takaraivon puolella jotain kelloa. Sitä kuunneltuani muisti alkoi tarkentua ja lopulta tänään löysinkin lähteen kirjahyllystä:
VastaaPoistaMitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1974; artikkeli "Portugalin siirtomaasota", sivu 114.
Artikkelin kuvatekstinä on:
"Tämä valokuva löydettiin Mosambikista erään portugalilaisen sotilaan taskusta. Se esittää sotilasta teloittamasta kirveellä mosambikilaista nuorta miestä."
Kuvassa nähdäänkin vasemmalla kuva-alalla miesoletettu (termi tuli kerrankin oikeaan tarkoitukseen!) pää pölyllä ja oikealla kuva-alalla hänen kaulaansa kohti kaksin käsin kirvestä heilauttavaa mies-edelleen-oletettua.
Kuva on mustavalkoinen eikä kovinkaan terävä. Ainakaan minä en kykene tunnistamaan mitään selkeitä portugalilaistunnuksia kirvesmiehen takista, jossa voi olla jonkinlainen maastokuvio - tai olla yksivärinen. Päässä saattaa olla suikka? Kummankaan osapuolen kasvoja ei näy. Ainoa viite kirvesmiehen portugalilaisuuteen on hänen vasemman kätensä ranteen ja kämmenselän valkoiselta näyttävä iho.
Oliko teloittaja portugalilainen sotilas? Ehkä. Oliko hänen uhrinsa paikallinen nuori mies? Ehkä. Mikä oli teloituksen motiivi? Ei voi tietää. Miksi portugeesisotilas kantoi tällaista kuvaa mukanaan?
Tämä on se lopullinen kysymys. Jos kyseinen portugalilainen siirtomaasotilas oli todistanut tällaista toverinsa tekemää rikosta, miksi hän halusi kantaa mukanaan kuvallista todistusta mahdollisesti löydettäväksi, kuten sitten kävikin?
Ettei sittenkin ollut niin päin, että hän kantoi mukanaan motivaatiokuvaa muistuttamassa itseään siitä, miksi täällä ollaan:
jos me lähdemme täältä kotiin ja jätämme maan tuollaisille, tuota alkaa tapahtua täällä päivittäin - eikä mikään länsimainen uutistoimisto haluakaan sitten kertoa siitä kenellekään mitään...
En tiedä jaska blackista, mutta ainaki jack black pärjännee hyvin ..
VastaaPoista-jpt-
Tervehdys Jaska.
VastaaPoistaItse jöin ihmettelemään tuota Brother Chrismas-kuviota siinä että miksi itsenäiset hyvöntekeväisyystoimijat pitää yksinkertaisesti tuhota? Minkö verran oikeasti merkkasi se että ihminen Brother Chrismasin takana lähetteli jotakin viestejä kaverilleen vuosia aikaisemmin? Tai vaikka tekisi sen tänään? Tämä henkilöllistäminen on jotenkin mennyt aivan älyttömiin mittapuihin. Vaikka ihminen Brother Chrismasin takana tekisi mitä niin eihän se merkkaa että touhu olisi Brother Chrismasin virallinen kanta.
Ihminen kun voi olla enemmän kuin yksi henkilö.
Oletan että ne lapset jotka Veikka Joululta ovat apua saaneet sairaalahoitoihin, apuvälineisiin, lääkkeisiin ja moneen muuhun asiaan, eivät välitä siitä mitä tuo ihminen on joskus sanonut.
Myöskin tuo ihon värin merkitys aikoinaan on ollut kyllä huomattavasti suurempi, mutta toisaalta myös merkityksettömämpi kuin nykyisin. Nyt mikäli omaat pikkuisenkaan eksoottisemman sukunimen, tai päivittyneen hipiän, takaa sinulle välittömästi jonkin asteisen erityisaseman.
Nykyisin on mielestäni laskenut sen merkitys mitä ihminen oikeastaan tekee, saa aikaan tai mihin hän vaikuttaa. Ainut mikä merkkaa on se "mikä" hän on ja miten se näkyy julkikuvassa.
Täytyihin sitä joku suomalainen hyväntekijä nostaa tikunnokkaan, jotta lelusalakuljettaja-sarjarikollisen rötökset ja oikeudenkäynnit saadaan pois etusivuilta ja ihmisten silmistä ja mielestä.
VastaaPoistaVeijo Hoikka: Kiitoksia.
VastaaPoistaQroquius Kad: Joo, muistin tuon kuvan ja kaivoinpa hyllystä esiin. Tiedä sitten taustoja, mutta sota on julmaa ja ratsuväki raakaa ja onhan Mosambikin väkiluku kolminkertaistunut noista päivistä, joten kovin tehokasta ei se portugalilaisten apuharvennusleikkuu ollut.
Lakeudenmies: Asiaa tarkemmin tuntematta epäilin aika tarkkaan samaa.