Tummista vaaleista

Edellisten presidentinvaalien tapaan teen pika-analyysin siitä mitä tapahtui, ehdokas ehdokkaalta alimmasta ääniosuudesta korkeimpaan. Kuten viime viikolla totesin, en kiireiden takia ehtinyt seuraamaan vaaleja juuri lainkaan. Niinpä ennusteetkin menivät osaksi iloisesti poskelleen: toista kierrosta ei tullut, Haataisella ja Vanhasella meni vielä huonommin kuin odotin ja Huhtasaarella ei mennyt yhtä hyvin kuin odotin.


8. Nils Torvalds, 1,5 %

Torvaldsin tulos oli vielä huonompi kuin edellisissä vaaleissa RKP:n ehdokkaana olleen Eva Biaudetin 2,7 %, josta kirjoitin tuolloin seuraavasti: Historiassa RKP:n äänestysprosentit ovat osoittaneet, että ruotsinkieliset ovat valmiita äänestämään ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet'n kannatus osoitti, että eivät he sentään halua äänestää ihan ketä tahansa RKP:n ehdokasta.
Torvaldsin pitäisi ehkä huolestua siitä että häviää jopa tuollaiselle. Mutta toisaalta selityskin löytyi. RKP:n kannattajat äänestivät tällä kertaa Niinistöä, kuten itse asiassa tekivät viimeksikin. Torvaldsin Biaudet'ia huonompi ääniosuus selittyi sillä, että Biaudet keräsi selvästi enemmän ääniä suomenkielisiltä alueilta kuin Torvalds. Torvaldsin kannatus suomenkielisillä alueilla jäi alle puolen prosentin eli ne tietokonenörtit, jotka äänestivät häntä sukunimensä perusteella. Tämä on varmasti helpotus Torvaldsille, sillä tappio jopa Biaudetille selittyi juuri tällä erolla. Kuten viimeksi Biaudetista totesin: Toisaalta hänen saamansa kannatus umpisuomalaisissakin kunnissa oli vajaan prosentin luokkaa, jopa täällä Huitsinnevadassa. Tämä osoittaa mielenterveysongelmien levinneen suhteellisen tasaisesti kaikkialle maahan.


7. Merja Kyllönen, 3,0 %

Viimeksi kirjoitin Arhinmäestä: Kai tässä maassa on aina ne viisi prosenttia, jotka äänestävät aina kaikkein eniten vasemmalla olevaa ehdokasta. Tällä kertaa jäi kolmeen siksi, että yksi prosentti vanhoja vasemmistojääriä on kupsahtanut ja toinen prosentti vasta toinen jalka haudassa olevista jääristä ei halunnut äänestää huonosti räppäävää naista.


6. Tuula Haatainen, 3,2 %

Pidän pienistä puolueista ja SDP on nykyisellään juuri passelia kokoa. No joo, se vittuilusta. Tämä rajoitus tarkoittaa kuitenkin sitä ettei Haataisen suorituksesta voi enempää sanoa.


5. Matti Vanhanen, 5,1 %

Piti sitten sekin päivä nähdä, että kepun kannatus putoaa sen aikoinaan nielaisemien liberaalien tasolle. Tälle löytyy kolme selitystä: 1) maanviljelijät jäivät lypsylle kun piti lähteä äänestämään, 2) kepujäärät äänestivät mieluummin Väyrystä joka kertoo syystä numero kolme enemmän kuin haluaisimme tietää ja 3) Matti Vanhanen.
Tässä on ihan pakko lainata viimeviikkoista omaa kirjoitustaan:
Kiskaistaanpa se foliopipon hikinauha kireämmälle ja mietitään, kuinka masinoitaisiin presidentinvaalit keskustademariviherkokoomusvasemmistopuolueelle mieluisimmalla tavalla. Ainoa oppositiopuolue aikoo siis asettaa ehdokkaan ja ensisijainen tavoite on blokata hänen pääsynsä kakkoskierrokselle:
- valitaan yksi ylivoimainen pääehdokas, mieluiten istuva presidentti (Niinistö)
- asetetaan kahdelle muulle suurpuolueelle kulahtanut (Vanhanen) tai muuten vain toivoton (Haatainen) ehdokas, joiden tarkoitus on olemassaolollaan varmistaa se, että puolueiden vakiintuneet äänestäjät eivät vahingossakaan äänestäisi opposition ehdokasta
- pääasialliseksi haastajaksi nostetaan jostain pikkupuolueesta ehdokas (Haavisto), joka vetoaa trendikkyytensä takia riittävään osaan ihmisiä päästäkseen muiden ehdokkaiden heikkouden takia kakkoskierrokselle kykenemättä siellä mitenkään uhkaamaan pääehdokasta
- varmistetaan valtiojohtoisella tiedotuskoneistolla, että ainoasta todellisesta haastajasta (Huhtasaari) ei anneta kuin minimaalinen määrä informaatiota ja sekin mieluiten epäilyttäviin epäolennaisuuksiin keskittyvää
- lisäksi otetaan joku kulahtanut ehdokas (Väyrynen), jonka linja muistuttaa jossain määrin ainoaa todellista haastajaa ja pyritään syömään sillä haastajalta mahdollisuudet toiselle kierrokselle


4. Paavo Väyrynen, 6,2 %

Jatketaan edellistä lainausta sen loppukaneetilla:
Se, että tämänkertaiset presidentinvaalit ovat menneet juuri tällä tavalla, on varmasti ihan puhdas sattuma.
Väyrynen oli näiden vaalien suurin arvoitus aina eiliseen iltaan asti. En tajunnut miksi helvetissä hän lähti ehdokkaaksi. Vaikka viime vaaleissa menikin jopa yllättävän hyvin, tällä kertaa tilanne oli aivan toinen. Nyt ei ollut tukena puoluekoneistoa, päinvastoin - kepulla oli oma ehdokkaansa. Nyt ei ollut avointa kenttää, vaan ylivoimainen ennakkosuosikki. Nyt ei ollut enää energistä Väyrystä suoraan politiikan keskiöstä, vaan sivuraiteelle ajautunut ikääntyvä hylkiö. Edes Paavo Väyrynen ei voi luultavasti olla niin oman kuvitellun erinomaisuutensa sokaisema, että hän olisi saattanut villeimmissä unelmissaankaan ajatella omaavansa pienintäkään mahdollisuutta kakkoskierrokselle, voitosta puhumattakaan.
Paavo Väyrysen funktio ei voinut olla myöskään se, että hän loisi pohjaa tuleville vaaleille. Väyrynen on seuraavien vaalien aikaan 77-vuotias. Oman poliittisen tulevaisuutensa - jos sitä 71-vuotiaalla miehellä voi missään kuvitelmassa edes olla - hän tuhosi välirikolla kepun kanssa.
Ainoa syy lähteä ehdokkaaksi oli syödä ääniä Matti Vanhaselta - eikä tähän ollut mitään syytä, sillä Vanhasella ei ollut mitään mahdollisuuksia muutenkaan. Tai sitten estää Huhtasaaren pääsy toiselle kierrokselle. Mutta miksi Väyrynen olisi näin tehnyt? Kaikista ehdokkaista hänen linjansa oli lähinnä Huhtasaarta.
Eilisiltana saunan lauteilla palaset loksahtivat kohdalleen. Miksi Väyrysen tahmonut kannattajakorttien keruu onnistui? Miksi hän sai tukea tähän? Miksi hän ylipäätään lähti ehdolle? Eli toisin sanoen: Mitä Väyryselle oli luvattu siitä hyvästä, että hän syö Huhtasaarelta ääniä ja estää tämän mahdollisen toiselle kierrokselle pääsyn? Ja mikä olisi ollut sellaista, mikä olisi Väyryselle niin tärkeää, että hän suostuisi? Mitään poliittista virkaa hänelle ei voisi enää luvata. Ja sitten välähti.
Valmistautukaa muutaman vuoden kuluttua puhuttelemaan Paavo Väyrystä Suomen yhdeksänneksi valtioneuvoksen arvonimen saaneeksi henkilöksi. Titteli jää tulematta vain, jos diili oli tulospalkkauksen mukainen eli raukeaa, jos Niinistö valitaan ykköskierroksella (kuten kävi) tai Huhtasaari selviää kakkoskierrokselle. Väyrysen kampanjan laimeudesta päätellen jos tulospalkkaus oli voimassa, hän oli onnistunut neuvottelemaan sen siten, että Huhtasaaren + Väyrysen ääniosuus > toiselle sijalle riittänyt määrä -> onnea, valtioneuvos Paavo Väyrynen!


3. Laura Huhtasaari, 6,9 %

Yleisesti ottaen kolumnistit pitivät Huhtasaaren tulosta hyvänä. Perusteluina käytettiin sitä, että perussuomalaiset olivat käytännössä uusi puolue ja Huhtasaari jossain määrin tuntematon kevyen sarjan poliitikko. Mitkä olivat aivan totta, mutta käsittämättömiä sen suhteen että persuja on lyöty vanhamediassa kuin vierasta haram-sikaa aina tilaisuuden tullen ja yleensä ilman tilaisuuttakin. Nyt sitten yhtäkkiä kehutaan! Lievä yllätys tulos oli kyllä gallupeihin nähden (siis niille jotka yhä kaikkien aiempien vaalien persukokemusten jälkeen yhä uskovat gallupien rehellisyyteen), sillä Huhtasaari oli ainoa ehdokas joka pärjäsi jokaista gallup-lukemaansa paremmin (kukaan ei myöskään pärjännyt jokaista gallup-lukemaansa huonommin).
Todellisuudessa tulos oli aivan surkean huono. Voi helvetti, tuossa sakissa jopa hakkuupölkyn, jolle olisi maalattu Hitler-viikset, olisi pitänyt ainoan todellisen vaihtoehdon tarjoajana saada kaksinumeroinen prosenttilukema. Ja Huhtasaari jäi alle seitsemän prosentin!
Pääasiallinen vika oli siinä, että Huhtasaarta ei prepattu kunnon taklauspeliin. Räväkkä kampanja olisi tuonut hänelle huikean nosteen. Toiselle kierrokselle se ei välttämättä olisi riittänyt, vaikka todennäköistä se olisi ollut. Mutta kakkossija olisi tullut heittämällä. Huhtasaari ei itse kokemattomana rajun pelin etua ymmärtänyt.
On varsin epävarmaa, kykeneekö Huhtasaari kehittymään valtionaistasolle jatkossakaan, joten perussuomalaisilla on nyt edessään kuumeinen etsintä. Siltä varalta että joku täysjärkinen perussuomalaisten vaikuttaja tätä lukee, niin kertaan kuuden vuoden takaiset ohjeet. Riippakivi Soinin takia kykenitte toteuttamaan niistä 0/5 ja katsokaa nyt miten jytkylle kävi. Mutta nythän tilanne on jo 1/5 (Soini on jo likvidoitu yhdessä perikuntansa kanssa). Kiinnittäkää erityisesti huomionne kohtaan: 5. Rekrytointi.


2. Pekka Haavisto, 12,4 %

Haavisto sai sen osuuden, joka hänelle väistämättä ja vakiona kuuluu. Tällä kertaa se riitti kakkossijaan kuten viimeksikin. Perusteluja kaipaavat voivat lukea uusintana kuuden vuoden takaisen analyysin. Pudotus edellisten vaalien tuloksesta johtui Niinistön suosiosta (ks. seuraavasta kappaleesta sana "raviveikkaus") ja Haaviston itsensä kulahtamisesta.


1. Sauli Niinistö, 62,6 %

Tämä oli ylivoimaisesti vaalien suurin yllätys ainakin allekirjoittaneelle. Veikkasin Niinistön jäävän niukasti suorasta valinnasta. Oikeastaan muuta selitystä asialle en keksi muuta kuin parin prosentin virhemarginaalin kannatusarviossani ja kymmenen prosentin virheen siksi, että Yrjöperskelestä lainatakseni se tietty osa kansasta (20 %) ei vieläkään osaa erottaa toisistaan vaaleja ja raviveikkausta. Eli haluaa äänestää todennäköisintä voittajaa. Tuo kymmenen prosentin virhe selittyy sillä, että kymmenen prosenttia raviveikkauskansasta kannatti oikeasti Niinistöä ja toinen kymmenen prosenttia jotain muuta, mutta halusi äänestää voittajaa.
Niinistön suosio selittyy myös sillä, että melkoinen osa kansasta ei osaa laskea, paljonko on 70 + 6. Kun nykyisin viisikymmentä ylittänyttäkin pidetään mahdottomana palkattavana, niin kuinka moni Niinistöä äänestänyt olisi oikeasti häntä äänestänyt, jos olisi tajunnut hänen täyttävän 76 sinä vuonna, kun kausi päättyy?
Niinistö oli kuitenkin ehdokkaista suvereeni poliittisen pelin taidossaan. Hän onnistui luovimaan ensimmäisen presidenttikautensa läpi suututtamatta juuri ketään ja antamaan silti toivoa vähän joka suunnalle "tuohan oli ihan fiksu lausunto, josko hän sittenkin...". Ei noilla pelimerkeillä, tuolla vastuksella ja tarkoin suunnitellulla ainoan todellisen vastaehdokkaan eliminoinnilla yksinkertaisesti voi hävitä. Se, että voitto tuli ensimmäisellä kierroksella ei ollut mikään mahdottomuus, mutta ylivoima oli yllätys.
Nyt kyse on vain siitä, mitä Niinistö todella tekee. Hän on kuitenkin joillakin lausunnoillaan antanut ymmärtää puolustavansa Suomen etua myös haittamaahanmuuttoasioissa. Toiminta on sitten ollut jotakin muuta, kuten syksyllä 2015 nähtiin. Pahoin pelkään, että lausunnot olivat kansallismielisten hämäämiseksi tarkoitettuja ja Niinistö osoittautuu EU-teknokraatiksi, joka tuhoaa yhtä iloisesti eurooppalaista sivistyspohjaa kuin muutkin kollegansa. Toisaalta tuuli on kääntymässä jopa vanhamediassa, minkä huomaa yhä enenevästi nuivenevista jutuista. Sivumennen sanoen, eikö olisi helpompaa tehdä järkeviä päätöksiä nyt kun se on vielä helpompaa kuin tulevaisuudessa? Minkä voi päätellä siitäkin, että jos pari vuotta sitten olisi tehty sellaisia päätöksiä kuin jo nyt tehdään, olisivat asiat paljon paremmin. Puhumattakaan siitä miten hyvin asiamme olisivat, jos haittamaahanmuuton suhteen olisi toimittu järkevästi jo 1990, kun se tosissaan alkoi.
On muistettava, että kun yksi linja tukitaan, uusi löydetään. Viimeisimpänä tekokääntymiset kristinuskoon. Jossain vaiheessa tulevat tekaistut kuolemantuomiot kotimaassa. Ennustin vuonna 2011, että ne olisivat todellisuutta 2021. Kolme vuotta aikaa ja sanoisin että olen oikeassa plusmiinus kahden vuoden marginaalilla.

Herra tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Ryhtyessänne toimeen annatte seuraavan vakuutuksen: ”Minä Sauli Väinämö Niinistö, jonka Suomen kansa on valinnut Suomen tasavallan presidentiksi, vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti noudatan tasavallan valtiosääntöä ja lakeja sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä.”
Siis vielä kerran: Suomen kansan menestystä.
Toimikaa sen mukaisesti ja osoittautukaa virkanne arvoiseksi. Teitä katsovat K.J. Ståhlberg, Kyösti Kallio, Risto Ryti ja monet muut, jotka tekivät suuria henkilökohtaisiakin uhrauksia, jotta kansamme menestyisi.
Onnea ja menestystä raskaassa ja vaativassa tehtävässänne.