Kuten jokainen urheilua seuraava hyvin tietää, koripallo on siinä määrin mustien hallitsemaa että NBA voisi vaihtaa nimensä - lyhenteen muuttumatta - muodosta National Basketball Association muotoon Nothing But Africans. On yleinen käsitys, että koripallo jostain syystä sopii paremmin mustille - tästä tuli tuo elokuvan nimikin ja sen juonen kantava ajatus.
Mikäli uskomus olisi yleisesti hyväksytty ja olipa se sitten totta tai epätotta, sen pitäisi näkyä tilastollisesti niissä odotuksissa, joita nuoriin koripalloilijoihin ladataan. Tämän tutkimiseen on olemassa myös kohtuullisen käyttökelpoinen tilastoaineisto eli NBA:n varaustilaisuus, jossa koripalloliigaan varataan lupaavimmat nuoret pelaajat.
Tutkimuksen asettelu oli seuraava:
Varaustilaisuuden rakenne on ollut vuodesta 1989 alkaen sama, joten se otettiin lähtövuodeksi. Siitä alkaen varauksia on ollut kaksi kierrosta eli 2 x seurojen lukumäärä (tämä hieman vaihtelee, koska joinakin vuosina on ollut ylimääräinen kompensaatiovaraus ja joskus seura on kurinpitotoimena menettänyt varausvuoron). Nykysysteemissä varauksia on 60, koska seuroja on 30. Aineiston alkuvuosina seuroja oli hieman vähemmän.
Mikäli mustiin pelaajiin olisi ladattu ylisuuret odotukset, heidän olisi kaiken järjen mukaan pitänyt tällöin pärjätä huonommin kuin vastaavilla numeroilla varatut valkoiset pelaajat. Samoin kääntäen eli jos valkoisia olisi varattu turhan herkästi, heidän olisi pitänyt pärjätä huonommin. Niinpä pelaajat jaoteltiin kolmeen kategoriaan, (1) mustat, (2) valkoiset (etnisesti eurooppalaistaustaiset) ja (3) muut (esim. kiinalaiset ja turkkilaiset.) Viimeinen kategoria jätettiin suhteellisen vähälukuisena huomioitta.
Jokaiselta varausvuodelta otettiin yhdeksän pelaajaa: kolme mahdollisimman korkealla numerolla varattua, kolme mahdollisimman keskivaiheilla varattua ja kolme mahdollisimman myöhään varattua. Korkeimmat varatut määräytyivät sen mukaan, kuinka mones oli ensimmäinen sellainen valkoinen varattu, jota korkeammalla oli varattu musta pelaaja. Esim. vuonna 2017 tämä oli Lauri Markkanen sijalla 7. Hänen ympäriltään otettiin kaksi lähintä mustaa pelaajaa, tässä tapauksessa (6) Jonathan Isaac ja (8) Frank Ntilikina. Keskimmäiseksi pelaajaksi valittiin ensimmäisen varauskierroksen viimeinen pelaaja, jos tämä oli valkoinen, jos taas ei niin toisen varauskierroksen ensimmäinen pelaaja, jos tämä oli valkoinen. Jos kumpikaan näistä ei ollut valkoisia, niin seuraavaksi katsottiin ensimmäisen varauskierroksen toiseksi viimeinen pelaaja ja toisen varauskierroksen toinen pelaaja jne, kunnes löydettiin ensimmäinen valkoinen. Sitten tämän valitun ympäriltä otettiin ensimmäinen häntä ylempi ja ensimmäinen häntä alempi musta. Tänä vuonna keskimmäiseksi valkoiseksi osui sijalla 25 varattu pelaaja ja hänen ympäriltään mustat pelaajat olivat sijoilla 23 (koska sijalla 24 varattu oli valkoinen) ja 26. Viimeiseksi pelaajaksi valittiin varaustilaisuuden viimeinen sellainen valkoinen, jonka alapuolella oli ainakin yksi musta. Tänä vuonna numero oli 58, koska 59 ja 60 olivat mustia. Hänen ympäriltään otettiin kaksi lähintä mustaa, tällä kertaa sijat 56 ja 59.
Tämän jälkeen katsottiin, kuinka kyseiset pelaajat olivat liigassa pärjänneet. Koska pelaajilla on erilainen roolitus, parhaaksi mahdolliseksi mittariksi katsottiin uran aikana kertyneiden peliminuuttien määrä. Tiedot on kerätty Basketball-Reference -sivustolta viimeisen viikon aikana. Pientä horjuntaa niissä on siksi, että sivusto päivittyy lähes reaaliaikaisesti, mutta tämä ei voi olla merkittävää koska samana vuonna varattujen tiedot on joka tapauksessa tarkistettu samaan aikaan.
Tutkimusaineisto oli seuraavanlainen, listassa valitut pelaajat vuoden ja varausnumeron mukaisessa järjestyksessä. "Kolmen nipun" keskimmäinen on siis valkoinen ja kaksi muuta mustia:
Vuosi | Nro | Nimi | Min |
---|---|---|---|
1989 | 12 | Mookie Blaylock | 31026 |
1989 | 13 | Michael Smith | 1328 |
1989 | 14 | Tim Hardaway | 30626 |
1989 | 25 | John Morton | 1879 |
1989 | 26 | Vlade Divac | 33838 |
1989 | 27 | Kenny Battle | 1795 |
1989 | 49 | Haywoode Workman | 7202 |
1989 | 50 | Brian Quinnett | 1530 |
1989 | 51 | Mike Morrison | 153 |
1990 | 11 | Tyrone Hill | 22388 |
1990 | 12 | Alec Kessler | 2937 |
1990 | 13 | Loy Vaught | 16993 |
1990 | 27 | Elden Campbell | 25776 |
1990 | 28 | Les Jepsen | 192 |
1990 | 30 | Carl Herrera | 8042 |
1990 | 51 | Tony Smith | 7295 |
1990 | 52 | Stefano Rusconi | 30 |
1990 | 53 | Abdul Shamsid-Deen | 0 |
1991 | 6 | Doug Smith | 5833 |
1991 | 7 | Luc Longley | 12006 |
1991 | 8 | Marc Macon | 5018 |
1991 | 25 | Shaun Vandiver | 0 |
1991 | 27 | Pete Chilcutt | 8394 |
1991 | 29 | George Ackles | 0 |
1991 | 50 | Joey Wright | 0 |
1991 | 51 | Zan Tabak | 3607 |
1991 | 52 | Anthony Jones | 0 |
1992 | 2 | Alonzo Mourning | 25975 |
1992 | 3 | Christian Laettner | 25760 |
1992 | 4 | Jim Jackson | 29067 |
1992 | 31 | Reggie Smith | 384 |
1992 | 32 | Brent Price | 7007 |
1992 | 33 | Corey Williams | 288 |
1992 | 51 | Tim Burroughs | 0 |
1992 | 52 | Matt Steigenga | 12 |
1992 | 53 | Curtis Blair | 0 |
1993 | 1 | Chris Webber | 30847 |
1993 | 2 | Shawn Bradley | 19531 |
1993 | 3 | Anfernee Hardaway | 23711 |
1993 | 25 | Corie Blount | 9925 |
1993 | 26 | Geert Hammink | 27 |
1993 | 27 | Malcom Mackey | 69 |
1993 | 51 | Spencer Dunkley | 0 |
1993 | 52 | Mike Peplowski | 705 |
1993 | 53 | Leonard White | 0 |
1994 | 8 | Brian Grant | 21417 |
1994 | 9 | Eric Montross | 8479 |
1994 | 10 | Eddie Jones | 32778 |
1994 | 26 | Charlie Ward | 14080 |
1994 | 27 | Brooks Thompson | 1714 |
1994 | 28 | Deon Thomas | 0 |
1994 | 43 | Shawnelle Scott | 634 |
1994 | 44 | Damon Bailey | 0 |
1994 | 45 | Dwayne Morton | 395 |
1995 | 5 | Kevin Garnett | 50418 |
1995 | 6 | Bryant Reeves | 12071 |
1995 | 7 | Damon Stoudamire | 29106 |
1995 | 30 | Lou Roe | 479 |
1995 | 31 | Dragan Tarlac | 598 |
1995 | 32 | Terrence Rencher | 405 |
1995 | 50 | Martin Lewis | 239 |
1995 | 54 | Aurelijius Zukauskas | 0 |
1995 | 55 | Michael McDonald | 4 |
1996 | 10 | Erick Dampier | 24003 |
1996 | 11 | Todd Fuller | 2500 |
1996 | 13 | Kobe Bryant | 48637 |
1996 | 28 | Priest Lauderdale | 525 |
1996 | 29 | Travis Knight | 4566 |
1996 | 30 | Othella Harrington | 13924 |
1996 | 56 | Reggie Geary | 931 |
1996 | 57 | Drew Barry | 598 |
1996 | 58 | Darnell Robinson | 0 |
1997 | 1 | Tim Duncan | 47368 |
1997 | 2 | Keith Van Horn | 18150 |
1997 | 3 | Chauncey Billups | 33008 |
1997 | 28 | Keith Booth | 449 |
1997 | 29 | Serge Zwikker | 0 |
1997 | 30 | Mark Sanford | 0 |
1997 | 52 | C.J. Burton | 0 |
1997 | 53 | Paul Rogers | 0 |
1997 | 54 | Mark Blount | 13981 |
1998 | 6 | Robert Traylor | 6243 |
1998 | 7 | Jason Williams | 23188 |
1998 | 8 | Larry Hughes | 22368 |
1998 | 25 | Al Harrington | 28009 |
1998 | 27 | Vladimir Stepania | 3726 |
1998 | 28 | Corey Benjamin | 2191 |
1998 | 54 | Tremaine Fowlkes | 1233 |
1998 | 55 | Ryan Bowen | 6502 |
1998 | 56 | J.R. Henderson | 331 |
1999 | 5 | Jonathan Bender | 3847 |
1999 | 6 | Wally Szczerbiak | 20052 |
1999 | 7 | Richard Hamilton | 29559 |
1999 | 27 | Jumaine Jones | 9780 |
1999 | 28 | Scott Padgett | 5613 |
1999 | 29 | Leon Smith | 104 |
1999 | 44 | Tyrone Washington | 0 |
1999 | 47 | Todd MacCulloch | 3439 |
1999 | 48 | Galen Young | 0 |
2000 | 4 | Markus Fizer | 6032 |
2000 | 5 | Mike Miller | 27812 |
2000 | 6 | DerMarr Johnson | 5930 |
2000 | 28 | Erick Barkley | 266 |
2000 | 29 | Mark Madsen | 5335 |
2000 | 32 | A.J. Guyton | 1246 |
2000 | 52 | Ernest Brown | 21 |
2000 | 53 | Dan McClintock | 58 |
2000 | 54 | Cory Hightower | 0 |
2001 | 2 | Tyson Chandler | 29799 |
2001 | 3 | Pau Gasol | 39397 |
2001 | 4 | Eddy Curry | 13109 |
2001 | 23 | Brandon Armstrong | 699 |
2001 | 24 | Raul Lopez | 2135 |
2001 | 25 | Gerald Wallace | 24731 |
2001 | 55 | Maurice Jeffers | 0 |
2001 | 56 | Robertas Javtokas | 0 |
2001 | 57 | Alvin Jones | 126 |
2002 | 2 | Jay Williams | 1961 |
2002 | 3 | Mike Dunleavy | 27340 |
2002 | 4 | Drew Gooden | 20127 |
2002 | 27 | Chris Jeffries | 861 |
2002 | 28 | Dan Dickau | 4617 |
2002 | 30 | Steve Logan | 0 |
2002 | 54 | Tamar Slay | 517 |
2002 | 56 | Luis Scola | 19001 |
2002 | 57 | Randy Holcomb | 11 |
2003 | 1 | LeBron James | 42125 |
2003 | 2 | Darko Milicic | 8638 |
2003 | 3 | Carmelo Anthony | 35980 |
2003 | 29 | Josh Howard | 15350 |
2003 | 30 | Maciej Lampe | 632 |
2003 | 33 | Jerome Beasley | 5 |
2003 | 53 | Tommy Smith | 0 |
2003 | 55 | Rick Rickert | 0 |
2003 | 56 | Brandon Hunter | 630 |
2004 | 7 | Luol Deng | 30549 |
2004 | 8 | Rafael Araujo | 1585 |
2004 | 9 | Andre Iquodala | 34353 |
2004 | 29 | David Harrison | 2686 |
2004 | 30 | Anderson Varejao | 15051 |
2004 | 32 | Peter John Ramos | 20 |
2004 | 56 | Marcus Douthit | 0 |
2004 | 58 | Blake Stepp | 0 |
2004 | 59 | Rashad Wright | 0 |
2005 | 10 | Andrew Bynum | 10690 |
2005 | 11 | Fran Vasquez | 0 |
2005 | 13 | Sean May | 1868 |
2005 | 29 | Wayne Simien | 507 |
2005 | 30 | David Lee | 24293 |
2005 | 31 | Salim Stoudamire | 2672 |
2005 | 56 | Amir Johnson | 16931 |
2005 | 58 | Uros Slokar | 72 |
2005 | 60 | Alex Acker | 234 |
2006 | 2 | LaMarcus Aldridge | 28299 |
2006 | 3 | Adam Morrison | 3278 |
2006 | 4 | Tyrus Thomas | 7932 |
2006 | 29 | Mardy Collins | 2771 |
2006 | 30 | Joel Freeland | 1821 |
2006 | 31 | James White | 583 |
2006 | 58 | J.R. Pinnock | 0 |
2006 | 59 | Damir Markota | 170 |
2006 | 60 | Will Blalock | 166 |
2007 | 8 | Spencer Hawes | 15541 |
2007 | 9 | Joakim Noah | 17874 |
2007 | 9 | Acie Law | 2385 |
2007 | 29 | Alando Tucker | 426 |
2007 | 30 | Petteri Koponen | 0 |
2007 | 31 | Carl Landry | 11524 |
2007 | 57 | Sammy Mejia | 0 |
2007 | 58 | Giorgios Printezis | 0 |
2007 | 59 | D.J. Strawberry | 270 |
2008 | 4 | Russell Westbrook | 23568 |
2008 | 5 | Kevin Love | 19478 |
2008 | 7 | Eric Gordon | 17101 |
2008 | 30 | J.R. Giddens | 247 |
2008 | 31 | Nikola Pekovic | 6744 |
2008 | 32 | Walter Sharpe | 20 |
2008 | 55 | Mike Taylor | 771 |
2008 | 56 | Sasha Kaun | 95 |
2008 | 57 | James Gist | 0 |
2009 | 4 | Tyreke Evans | 15904 |
2009 | 5 | Ricky Rubio | 11871 |
2009 | 6 | Jonny Flynn | 3738 |
2009 | 30 | Christian Eyenga | 1049 |
2009 | 31 | Jeff Pendergraph | 2322 |
2009 | 32 | Jermaine Taylor | 786 |
2009 | 56 | Ahmad Nivins | 0 |
2009 | 57 | Emir Preldzic | 0 |
2009 | 58 | Lester Hudson | 594 |
2010 | 8 | Al-Farouq Aminu | 12809 |
2010 | 9 | Gordon Hayward | 16169 |
2010 | 10 | Paul George | 15506 |
2010 | 30 | Lazar Hayward | 591 |
2010 | 31 | Tibor Pleiss | 82 |
2010 | 32 | Dexter Pittman | 347 |
2010 | 51 | Magnum Rolle | 0 |
2010 | 52 | Luke Harangody | 871 |
2010 | 53 | Pape Sy | 21 |
2011 | 4 | Tristan Thompson | 13554 |
2011 | 5 | Jonas Valanciunas | 9828 |
2011 | 7 | Bismarck Biyombo | 9949 |
2011 | 30 | Jimmy Butler | 13723 |
2011 | 31 | Bojan Bogdanovic | 6797 |
2011 | 32 | Justin Harper | 150 |
2011 | 58 | Ater Majok | 0 |
2011 | 59 | Adam Hanga | 0 |
2011 | 60 | Isaiah Thomas | 13214 |
2012 | 10 | Austin Rivers | 8575 |
2012 | 11 | Meyers Leonard | 5050 |
2012 | 12 | Jeremy Lamb | 5314 |
2012 | 31 | Jeff Taylor | 2566 |
2012 | 32 | Tomas Satoransky | 928 |
2012 | 33 | Bernard James | 761 |
2012 | 55 | Darius Johnson-Odom | 21 |
2012 | 58 | Robbie Hummel | 1397 |
2012 | 59 | Marcus Denmon | 0 |
2013 | 3 | Otto Porter | 7350 |
2013 | 4 | Cody Zeller | 6765 |
2013 | 6 | Nerlens Noel | 5548 |
2013 | 29 | Archie Goodwin | 2396 |
2013 | 30 | Nemenia Nedovic | 142 |
2013 | 31 | Allen Crabbe | 5682 |
2013 | 52 | Lorenzo Brown | 880 |
2013 | 55 | Jeffrey Lauvergne | 2424 |
2013 | 56 | Peyton Siva | 224 |
2014 | 7 | Julius Randle | 4935 |
2014 | 8 | Nik Stauskas | 5169 |
2014 | 9 | Noah Vonleh | 3053 |
2014 | 32 | K.J. McDaniels | 2092 |
2014 | 33 | Joe Harris | 2166 |
2014 | 34 | Cleanthony Early | 801 |
2014 | 51 | Thanasis Antetokounpo | 6 |
2014 | 54 | Nemania Dangubic | 0 |
2014 | 55 | Semaj Christon | 973 |
2015 | 3 | Jahlil Okafor | 2750 |
2015 | 4 | Kristaps Porzingis | 4809 |
2015 | 6 | Willie Cauley-Stein | 3398 |
2015 | 34 | Anthony Brown | 758 |
2015 | 35 | Willy Hernangomez | 1477 |
2015 | 36 | Rakeem Christmas | 225 |
2015 | 56 | Branden Dawson | 29 |
2015 | 57 | Nikola Radicevic | 0 |
2015 | 58 | J.P. Tokoto | 0 |
2016 | 3 | Jaylen Brown | 2095 |
2016 | 4 | Dragan Bender | 1107 |
2016 | 5 | Kris Dunn | 1820 |
2016 | 31 | Deyounta Davis | 354 |
2016 | 32 | Ivica Zubac | 623 |
2016 | 33 | Cheick Diallo | 308 |
2016 | 46 | A.J. Hammons | 163 |
2016 | 48 | Paul Zipser | 1158 |
2016 | 49 | Michael Gbinije | 32 |
2017 | 6 | Jonathan Isaac | 239 |
2017 | 7 | Lauri Markkanen | 672 |
2017 | 8 | Frank Ntilikina | 385 |
2017 | 23 | OG Anunoby | 395 |
2017 | 25 | Anzeis Pasecniks | 0 |
2017 | 26 | Caleb Swanigan | 128 |
2017 | 56 | Jabari Bird | 16 |
2017 | 58 | Ognjen Jaramaz | 0 |
2017 | 59 | Jaron Blossomgame | 0 |
Jos näistä laskee keskiarvot, tilanne näyttää varsin selkeältä. Valkoisten pelaajien (keskimääräinen varausnumero 30,0) keskiarvominuutit koko uran ajalta ovat 6126. Heitä niukasti ylempänä varattujen mustien (28,8) keskiarvominuutit ovat 8096. Heitä niukasti alempana varattujen mustien (31,2) keskiarvominuutit ovat 6856. Kaikkien aineiston mustien (varausnumero 30,0) keskiarvominuutit ovat 7476. Valkoisilla oli siis sama keskimääräinen varausnumero, mutta keskiarvominuutit ovat 6126. Erotus on 1360 minuuttia, yli 28 kappaletta kokonaisia 48 minuutin otteluja.
Tästä voisi äkkinäinen päätellä, että varauksissa on suosittu valkoisia pelaajia, sillä he eivät keskimäärin ole suoriutuneet yhtä hyvin kuin vastaavalla tasolla valitut mustat pelaajat. Koko totuus ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, mikä paljastuu aineiston tarkemmasta analyysista. Kun aineiston jakaa kolmeen osaan eli huippuvaraukset, keskitason varaukset ja viimeiset varaukset, paljastuu yllättäviä eroja.
Huippuvarauksissa käy siten, että valkoiset varaukset ovat enimmäkseen flopanneet. Christian Laettner, Pau Gasol, Gordon Hayward. Siinä taisi olla kolme parhaiten onnistunutta. Vastaavasti verrokkiryhmään on osunut supertähtiä sekä ylempään (LeBron James, Tim Duncan, Chris Webber) kuin alempaan (Kobe Bryant, Carmelo Anthony, Tim Hardaway) kategoriaan. Osin puhtaasti huonon onnen piikkiin menneet osumat. Toisaalta näistä huolimatta tilanne on selvä. Kun vertaa vuosittain, niin näinä 29 vuotena on käynyt siten, että huippuvarauksissa 19 kertaa niukasti ylempänä valittu musta on ollut parempi kuin häntä seurannut valkoinen, joka on ollut siis parempi 10 kertaa. Suunta on sama myös alaspäin, sillä niukasti alempana varattu musta on ollut 16 kertaa niukasti parempi kuin häntä edeltänyt valkoinen, joka on ollut parempi 13 kertaa. Esimerkiksi vuoden 1992 kolmosvaraus, alkuperäisen Dream Teamin jäsen Christian Laettner häviää uran peliminuuttien määrässä sekä kakkosvaraus Alonzo Mourningille että nelosvaraus Jim Jacksonille.
Kun laskee yhteen kaksinkamppailut sekä ylempänä että alempana varattua vastaan vuosittain, huippuvarausten osalta tilanne on kokonaisuudessaan vertailuissa 35 - 23 mustien pelaajien eduksi.
Keskimääräiset peliminuutit menevät huippuvarauksilla seuraavasti: valkoiset 12087, ylempänä varatut mustat 18223, alempana varatut mustat 16840, kaikki mustat 17532.
Tutkimuksessa mukana olleista 87 huippuvarauksesta vain yksi, vuonna 2005 sijalla 11 varattu Fran Vasquez (valkoinen) ei pelannut minuuttiakaan NBA:ssa.
Keskitason varauksissa tilanne kääntyy toisinpäin. Vuosittaisessa vertailussa ylempänä varatut mustat häviävät 14 - 15 ja alempana varatut 7 - 21 (lisäksi yksi tasapeli, kumpikaan varatuista ei koskaan pelannut NBA:ssa). Yhteistilanne on siis 21 - 1 - 36 valkoisten hyväksi.
Keskimääräisissä peliminuuteissa ero on hyvin samankaltainen: valkoiset 4856, ylempänä varatut mustat 4793, alempana varatut mustat 2648, kaikki mustat 3721.
NBA:han asti ei selvinnyt 3/29 valkoista ja 5/58 mustaa eli käytännössä samalla todennäköisyydellä.
Viimeisissä varauksissa tilanne on vielä selkeämpi valkoisten eduksi. Vuosittaisessa vertailussa ylempänä varatut mustat häviävät 3 - 19 (seitsemän tasapeliä) ja alempana varatut 7 - 19 (kolme tasapeliä). Yhteistilanne on siis 10 - 10 - 38 valkoisten hyväksi.
Keskimääräisissä peliminuuteissa ero ero ei kuitenkaan ole suuri: valkoiset 1437, ylempänä varatut mustat 1272, alempana varatut mustat 1081, kaikki mustat 1176.
NBA:han ei selvinnyt 12/29 valkoista ja 25/58 mustaa., käytännössä todennäköisyys oli sama.
Yhteenlaskettuna vuosittain ja varausnumeroittain vertaillen tilanne on 66 - 11 - 97 valkoisten hyväksi.
Kuten edellä todettiin, keskimääräiset peliminuutit olivat mustien eduksi 7476 - 6126.
NBA:han ei selvinnyt 16/87 valkoista ja 30/174 mustaa.
Kokonaisarvio:
Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että huippuvarauksissa mustat pelaavat keskimäärin pidemmän ja menestyksekkäämmän uran kuin samoilla numeroilla varatut valkoiset. Keskitason ja viimeisissä varauksissa tilanne kääntyy päinvastaiseksi eli valkoiset pärjäävät paremmin kuin samoilla numeroilla varatut mustat. Liigaan selviämisen todennäköisyyteen ei ollut merkitystä sillä, oliko pelaaja musta vai valkoinen.
Mahdollisia selityksiä havaituille ilmiöille kävi mielessä muutamia. Ne saattavat olla oikeita, niissä saattaa olla totuuden siemen tai sitten ne saattavat olla täysin virheellisiä.
1) Eri pelipaikoille pyritään varaamaan erityyppisiä pelaajia. Jos heppu sattuu olemaan 230-senttinen ja pidellyt edes kerran koripalloa kädessään, NBA-varaukselta on vaikea välttyä. Varaava seura on valmis pelaamaan uhkapeliä saadakseen potentiaalisen huippusentterin. Esimerkiksi Shawn Bradley varattiin vuonna 1993 kakkosnumerolla, vaikka mies oli pelannut yliopistokoripalloa ainoastaan yhden kauden (aika hyvän sinänsä) 1990-91, minkä jälkeen oli viettänyt kaksi vuotta mormonilähetyssaarnaajana Australiassa pelaamatta lainkaan. Mutta kun pituutta oli 229 senttiä. Ja näitä ylipitkiä löytyy rodusta kun rodusta, 80 % heistä ei ole mustia kuten NBA-pelaajista muuten - NBA:n kaikkien aikojen pisimpien pelaajien listalla kymmenestä ensimmäisestä vain yksi on musta. Tällaisten ylipitkien heppujen potentiaali on arvoitus. Joskus uhkapeli kannattaa (Zydrunas Ilgauskas, 221 cm, 20. varaus ja 771 ottelua liigassa), joskus ei (Pavel Podkolzin, 226 cm, 21. varaus ja kuusi ottelua liigassa).
Tämä saattaa olla osaselitys asiaan. Laitahyökkääjän potentiaali on ehkä helpompi arvoida kuin sentterin, takamiehestä puhumattakaan.
2) Mustista pelaajista on suurempi osuus amerikkalaisia kuin valkoisista. Valkoisista varauksista osa on eurooppalaisia, jotka eivät ole yhtä halukkaita lähtemään NBA:han onneaan yrittämään kuin muuten samantasoinen amerikkalainen.
3) Selitys sille, että ensimmäisten joukossa varatut valkoiset ovat menestyneet vastaavia mustia huonommin, saattaa olla valitettavan raadollinen. Kuvitelkaa olevanne NBA-seuran toimitusjohtaja, joka valitsee viidennellä varausvuorolla. Vaihtoehtoina on kaksi pelaajaa, joiden kaikki tunnusluvut ovat samoja. Molemmat pelaavat samaa pelipaikkaa, ovat samankokoisia ja -tyylisiä, yhtä fiksun oloisia olemukseltaan ja kehityspotentiaali on arvioitu samaksi: mahdollinen tähtipelaaja, pieni mahdollisuus supertähdeksi. Toinen on musta ja toinen on valkoinen. Nyt puhuu bisnes. JOS pelaajasta tulee tähti, luuletteko myyvänne enemmän mustan vai valkoisen pelaajan pelipaitoja?
Tämä voi olla selitys myös sille, että suuremmilla varausnumeroilla tätä ilmiötä ei ole havaittavissa. Niillä varataan penkkimiehet, joilla ei ole kaupallista potentiaalia.
4) Toisaalta edellistä selitystä vastaan puhuu se, että huonoimmilla varausnumeroilla näyttää pääsevän tasan yhtä todennäköisesti liigaan kokeilemaan onneaan ihonväristä riippumatta. Jos valkoisia pelaajia suosittaisiin, luulisi että nimenomaan näille pelaajille annettaisiin edes kokeilumahdollisuus siinä toivossa, että hän kuitenkin löisi läpi.
On toki mahdollista, että pelaajien potentiaali tunnetaan niin hyvin, että tällaisen yllättävän läpilyönnin todennäköisyys on niin pieni, ettei kannata edes yrittää.
5) Kuten aineistosta käy ilmi, korkeilla sijoilla varatut pääsevät käytännössä varmasti liigaan. Sen sijaan matalilla sijoilla varatuilla todennäköisin selitys liigaan pääsylle on se, että he ovat kyenneet nousemaan odotetun potentiaalinsa yläpuolelle. Eli raaka työnteko ja fiksu toiminta eli ei sotkeuduta huumeisiin ja muihin laittomuuksiin. Varaustilaisuudessa mitataan todennäköisemmin lahjakkuutta kuin työmoraalia. On mahdollista, että matalilla sijoilla varatut valkoiset ovat panostaneet varaustilaisuuden jälkeen enemmän kuin mustat ja pärjänneet siksi paremmin. Tämän selityksen puolesta puhuu se, että molemmat ryhmät pääsevät liigaan yhtä suurella todennäköisyydellä, mutta valkoiset pärjäävät sinne päästyään keskimäärin paremmin.
Lopuksi on todettava, että aineisto on suhteellisen suppea, vain 261 pelaajaa. NBA:han varataan vuosittain noin 60 pelaajaa, joten tutkimusvuosina varattuja on ollut pitkälti yli 1500. Jollain sopivalla tutkimusmenetelmällä tästä kokonaisaineistosta saisi kaivettua esiin mielenkiintoista dataa, joka voisi vahvistaa tai kumota tämän pienen otannan havaintoja ja niistä tarjottuja selityksiä.
Tulokset ei ole mitenkään yllättäviä, kunhan ymmärtää sen että koripallo on taktinen päätöksentekopeli, jossa fyysiset ominaisuudet ovat merkittävä alalle tulon kriteeri. NBA:ssa on laskettu keskimääräisiä älykkyysosamääriä ja vaikka ne eivät ole täysin vertailukelpoisia peliälyn suhteen, ovat nuo keskiarvot reippaasti (112-116) sekä keskiarvoväestöä, että myös valkoista keskiarvoa (99) korkeammat. Tämä siitä huolimatta että pelaajista suurin osa on tätä nykyä mustia.
VastaaPoistaTästä voi siis päätellä sen, että mustien pelaajien ominaisuuksista nimenomaan älykkyys parhaiten ennustaa sen kuka heistä tulee pärjäämään NBA tasolla ja kuka ei. Fyysiset ominaisuudet voivat kehittyä eri tahtiin ja älykkyyden on todettu korreloivan merkittävästi sen suhteen kuka osaa suhtautua harjoitteluun/sekä muuhun elämään tietyllä määrätietoisuudella ja tarkoituksenmukaisuudella(esim. Liangelo ball:in varastelusekoilu Kiinassa).
Mielenkiintoisen ylemmästä tarkastelusta tekee sen että amerikkalaisessa jalkapallossa päädyttiin quarterbackien tasolla täysin toiseen suuntaan vievään kehitykseen. Siellä oli käytössä aluksi eräänlainen älykkyystesti, joilla seurat jättivät heikoimmin suoriutuneet lahjakkuudet valitsematta. Sitten jossain vaiheessa tajuttiinkin, ettei tuo testi mitannut mitenkään itse pelissä pärjäämistä; Pelin sisällä tehdyt valinnat olivatkin liian nopeita, jotta abstraktia ajattelua tulisi käyttää päätöksentekoon ja testeistä luovuttiin.
Tämän nojalla pidän jenkkifudista pöllöpallona myös pelinrakentajien suhteen ja koripalloa "amerikkalaisista" suurlajeista hienoimpana. NFL:n romahatanut suosio satanee tulevaisuudessa myös lajeista älyllisesti hienoimman, eli jalkapallon laariin.
Black men can't drive, mustat ja auto-urheilu..
VastaaPoistapahakuutti: Mielenkiintoista, en ollut tuota ÄO-juttua tiennytkään kun en korista juuri seuraa. Mutta se selittää hyvin pitkälti sen, miksi useimmat huippupelaajat Michael Jordanista alkaen ovat tehneet varsin fiksun vaikutelman, ehkä ykkössuorituksena aikoinaan David Robinson. Samaten se selittää myös sen, miksi jotkut sinänsä fyysisesti lahjakkaat eivät koskaan NBA-tasolle kohoa - nämähän ovat niitä jotka eivät usein pääse edes yliopistojoukkueeseen pelaamaan luku- ja kirjoitustaidottomina.
VastaaPoistaJenkkifutiksessa on käytössä Wonderlic-testi, joka on eräänlainen karkea älykkyystesti. Tein joskus pari vuotta sitten sen nettiversion (en muista varmasti mutta saattoi olla tämä) ja sain paremmat pisteet kuin yksikään listassa mainittu QB, joten kovin korkealla vaatimustaso ei ole. NFL-pelureista parhaiten ovat pärjänneet hyökkäyksen linjamiehet, vasta heidän jälkeensä tulevat pelinrakentajat - lisätietoa tässä. Tuo havainto älykkyyden luultua vähemmästä merkityksestä on varmaan osasyy siihen, että enää ei NFL:ssä päde se vanha vitsi: "Miksi kutsutaan yhtä valkoista miestä jonka ympärillä on kymmenen mustaa miestä? Pelinrakentajaksi." Sen jatko-osa eli "Miksi kutsutaan yhtä valkoista miestä jonka ympärillä on tuhat mustaa miestä? Vankilanjohtajaksi." ei sekään enää toimi, koska latinoja on linnassa yhä enemmän. Mustat pelinrakentajat ovat yleistyneet myös sen takia, että he ovat puolustuksen kannalta vaikeampia tapauksia, koska ovat valmiimpia juoksemaan itse pallon kanssa kuin valkoiset. (Ainakin pari vuotta sitten oli sellainen tilanne, että NFL:ssä ei ollut ainuttakaan valkoista keskushyökkääjää, siis "running back" eli juoksupelin pallonkantaja.) Niin ja ei tuosta testistä ole suinkaan luovuttu, mutta sille varmaan laitetaan vähemmän painoarvoa.
Feyris Nyannyan: Entäs Lewis Hamilton? No, autolla kilpaa ajaminen on vähän hankalampaa koska siihen vaaditaan starttirahaa ja suhteita - siksi kohtuuttoman suuri osa kuskeista aina F1-tasolle asti on miljonäärien tai ex-kuskien poikia.
Niin ja koripallosta piti vielä lisäämäni, että siinäkin ratkaisee pirusti lahjakkuus eli se, että on valinnut vanhempansa oikein ja kasvanut kaksimetriseksi. Kannattaa piruuttaan katsoa, kuinka moni NBA-pelaaja on NBA-pelaajan poika - pituus periytyy.
VastaaPoista