Uusinta: Aika multaa muistot

Lukijalle: Reilut neljä vuotta on vierähtänyt tästä jutusta. Kun nyt sen luki uudelleen, voin todeta yllättyneeni positiivisesti. Tuolloin olisin kuvitellut, että näiden neljän vuoden aikana ilmapiiri huononee entisestään. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, ainakaan merkittävästi. Tosin omakin tarkkailupaikkani on muuttunut, mutta muilta ihmisiltä saamani yleisvaikutelma on antanut samansuuntaisen tuloksen. Pidän yhtenä merkittävänä asiana sitä, että näiden neljän vuoden aikana on selkeästi ollut havaittavissa yleisessä ilmapiirissä muutos siinä, että kansallista hyötyä ajavat asenteet ovat nykyään hyväksytympiä etenkin kansan keskuudessa. Poliittinen eliitti leijailee yhä norsunluutornissaan, mutta kansa on jo enenevissä määrin tajunnut haittamaahanmuuton vaikutukset ja sosiaalipolitiikan muutkin ongelmat. Katsotaanpa tästä neljä vuotta eteenpäin...:

Olin jo jonkin aikaa suunnitellut kirjoittavani aiheena työilmapiiri. Nykyään kun työ tuntuu kovasti ihmisiä ahdistavan. Toiset sanovat, että työelämän vaatimukset ovat muuttuneet kovemmiksi, toiset taas että nykyään ihmiset eivät kestä mitään. Todellisuudessa nykyään on helpompaa kuin ennen, sanotaan. Kaikenlaiset tekniset vempeleet ovat helpottamassa, työsuojelu on eri luokkaa puhumattakaan työntekijöiden oikeuksista. Vanhan haikailu on typerää nostalgiaa, väitetään.

Tähän saumaan osui Hesarin kuukausiliitteestä yleensä asiaa kirjoittavan Ilkka Malmbergin juttu Aina vain paranee, jossa hän vertasi vuotta 1983 nykypäivään. Johtopäätös oli, että totta, aina vain paranee. Ironmistress ehti jo repiä väitteen kappaleiksi. Palaan Malmbergin kirjoitukseen myöhemmin.

Olen työskennellyt käytännöllisesti katsoen samassa työssä noin kymmenen vuotta. Sitä ennenkin homma oli melkein sama, mutta vastuualue oli laajempi. Tuolloin tein elämässä valinnan ja siirryin samassa firmassa omasta pyynnöstäni organisaatiokaaviossa pykälän alemmas. Päätin luopua uraputkesta perheen ja harrastusten hyväksi. Muutama vuosi sitten tosin vaihdoin työnantajaa, mutta työnkuva ei käytännössä muuttunut.

Kymmenen vuotta sitten olin tyytyväisempi työssäni. Johtopäätös: kymmenen vuotta sitten asiat olivat paremmin kuin nyt.

Väärin. Eivät olleet. Kun latasin pöydälle plussat ja miinukset vertailukohtina nyt ja silloin, plussalista oli pidempi ja kertoimet painavammat kuin miinuslistalla. Eli nyt on paremmin. (Tässä välissä huomautan, että muutaman vuoden takainen työnantajanvaihdos ei vaikuta millään tavoin plussiin ja miinuksiin – tilanne molemmissa organisaatioissa oli sama.) Plussapuolen edut olivat selvät: esimerkiksi käytettävissä oleva teknologia on tehostanut työtä huomattavasti verrattuna kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen. Miinuspuolelle jäivät lähinnä organisatoriset ratkaisut, mitenkään tarkemmin erittelemättä. Yleisesti ottaen kaikki varsinaista työtä edistämätön sälä on lisääntynyt. Henkilökemiat työtovereiden kanssa ovat samanlaiset, joten henkilösuhdemuutokset ovat merkityksettömiä, vaikka työtoverit ovatkin vaihtuneet.

Oliko vika siis minussa? Olinko tullut vaativammaksi ja siksi tyytymättömämmäksi? Mielestäni en. Jos minulta kysyttäisiin, haluaisitko mieluummin työskennellä samoissa oloissa kuin kymmenen vuotta sitten, vastaukseni olisi epäröimättä kielteinen.

Jonkin aikaa sai viettää mietintämyssy päässä, kunnes oivalsin, mistä oli kyse.
Jotkin asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan ja jotkin huonompaan suuntaan.
Absoluuttisesti nyt on paremmin.
Vika on siinä, että suurimman osan huonompaan suuntaan muuttuneista asioista ei olisi ollut pakko muuttua huonompaan suuntaan.
Jotkin huonompaan suuntaan tapahtuneista muutoksista ovat tietysti olleet väistämättömiä. Joko olosuhteiden muuttuessa tai sitten parempaan suuntaan muuttuva asia A on muuttanut asiaa B huonompaan suuntaan.
Valtaenemmistö huonommaksi muuttuneista asioista on muutettu turhaan. Ne voisivat olla edelleen samalla tavalla kuin kymmenen vuotta sitten.

Siksi ihmiset ovat tyytymättömiä työhönsä. Nyt on paremmin, mutta pidempään työelämässä olleet muistavat ne tarpeettomasti huonompaan suuntaan muuttuneet asiat ja ovat siksi tyytymättömiä.

Eivät ihmiset vastusta muutosta sinänsä. He vastustavat huonompaan suuntaan tehtäviä muutoksia, vaikka samalla jotkin asiat muuttuisivatkin paremmiksi.

Pohdiskelin, onko tämä vain yksittäistapaus ja päätin hankkia tietoa aivan toiselta suunnalta. Rekkakuski keskustelukumppaniksi ja kysymyksiä:
- Jos vertaat omaa työtäsi kymmenen vuoden takaiseen, oletko tyytyväisempi nyt?
En ole.
- Mieti, mitä kaikkea muutoksia työssäsi on tapahtunut. Jos saisit vaihtaa kymmenen vuoden takaiseen – eli sinun pitäisi luopua kaikista niistä muutoksista, joita tässä on tapahtunut – vaihtaisitko?
Jaa… nyt tuli aika paha. Taitais mennä aika lailla tasan.
- Mitkä asiat ovat muuttuneet parempaan suuntaan?
No, nuo tietokonejärjestelmät nupissa ovat tietysti helpottaneet, se on suurin juttu.
- Jos mietit huonoja muutoksia, ovatko ne olleet väistämättömiä?’
Kiireisyys on lisääntynyt, koska nykyään ajoja voidaan järjestellä tehokkaammin. Se on tietysti väistämätöntä. Mutta kaikki turhanaikuinen paperisota ja muu ylimääräinen työtä haittaava paska on lisääntynyt, ja se on ihan turhaa.

Eli täsmälleen sama tilanne kuin itselläni. Ei voi olla sattumaa.

Jos olisin voinut aloittaa työurani nyt, tilanne olisi parempi kuin oli aloittaessani kymmenen vuotta sitten ja minä tyytyväisempi kuin silloin. Mutta ongelma on siinä, että tiedostan oikein hyvin ne asiat, jotka olivat ennen paremmin.

Ihannetilanne olisi, jos saisi nykypäivästä viedä nuo työtä helpottavat asiat menneisyyteen tekemättä niitä turhanaikuisia huonompaan suuntaan vieneitä muutoksia. Toki valtaosa asioista on muuttunut parempaan suuntaan, kuten Malmberg jutussaan kirjoitti. Siinä vain unohdettiin ne negatiiviset ei-välttämättömät muutokset:


Sait esimerkiksi nukkua parikymmentä minuuttia pitempään. Tilastojen mukaan vuonna 1983 puolet suomalaisista oli hereillä jo kymmentä yli kuusi. Nyt joka viides suomalainen on sängyssä vielä kahdeksalta. Siis arkena. Ja näin lauantaiaamuisin ero on vielä suurempi.
Valoa on enemmän aamuisin kuin iltaisin valveillaoloaikaan – oli jo 1983. Valveillaoloaika on siirtynyt enemmän pimeän ajan suuntaan. En näe tässä mitään positiivista.

Avaat ehkä television. Vuonna 1983 sieltä olisi kuulunut näin aamulla vain vihainen sähinä.
Tai ehkä avaat radion ja valitset haluamasi kanavan. Tähän aikaan aamusta sinulla olisi ollut vuonna 1983 vain kaksi vaihtoehtoa: yleisohjelmassa diakoniasihteerin pitämä Aamu-vartio ja sen jälkeen Varhaiskonsertin uusinta, rinnakkaisohjelmassa taas Sävelradio ja sen jälkeen Jumppahetki.
Kun määrä kasvaa, laatu huononee. Vuonna 1983 katsoin televisiota päivässä sen mitä nykyään kahdessa viikossa.

Keittiösi on pieni ja ahdas, mutta se ei ole mikään ongelma, sillä kokkaamisesta ei vielä kohkata. Ruuasta puhuvat vain Patakakkosen kokit Jaakko Kolmonen ja Veijo Vanamo. Joko kuulet korvissasi ohjelman vihelletyn tunnusmelodian? Kodin vanha keittokirja saa kelvata, sen väliin taitellaan lehdistä leikattuja reseptejä.
Ja ruoka tehdään kunnon kotiruokana. Einekset tekevät vasta tuloaan. Aikaa tietysti menee enemmän, mutta terveys kiittää.

Syödään eineksiä, kalpeaa kiinankaalia, kalanmakuisia kananmunia, ja herkkuna on mutaisessa lammikossa kasvatettu kirjolohi. Eletään talouskyljysten, gotlerin, balkanin ja maidon aikaa – sinistä maitoa juodaan jo jonkin verran enemmän kuin punaista, mutta rasvatonta ei juuri ollenkaan.
Ja kärsitään vähemmän ruoka-aineallergioista. Tosin ne olivat teollisen ruuan myötä jo alkaneet yleistyä. Toisaalta valikoimat ovat kasvaneet vuoteen 1983 verrattuna valtavasti ja hyvä niin.

Yleisradio päättää, mitä katsotaan. Koska kansalaisen tulee katsoa iltauutiset, ne tulevat molemmilta kanavilta samaan aikaan.
Ja olivat muuten helvetin paljon laadukkaammat kuin nykyuutiset. Määrä kasvaa, laatu huononee.

Hesarin pääkirjoitussivulla on Kari Suomalaisen sarjakuva, jossa hän pilkkaa luonnonsuojelijoita ja vihreitä. Vihreät eivät vielä ole puolue, eikä liikkeellä ole edes johtajaa, mutta se on saanut edelliskuun eduskuntavaaleissa lävitse kaksi kansanedustajaa.
Kari on piirtänyt joukkion epämääräistä pitkätukkaista väkeä ja vähättelee, että "oli kyseessä rauha, ydinvoima tai luonnonsuojelu, niin liikkeellä on aina sama vähemmän luottamusta herättävä porukka". Hän laskee, että heitä on kuitenkin koko Euroopan mielenosoituksissa vain noin puolet siitä määrästä, joka seuraa televisiosta Reinikaista.
Vieressä on komisario Reinikaisen kuva, jossa hän sanoo, että "pankaas nyt lapset pistäen kotianne kohti, tai syntyy tommonen vaihtoehtoliike. Meinaan liikettä ilman vaihtoehtoo."
Tampereen murteesta on juuri tullut uusi huumorimurre, kun vielä muutama vuosi sitten oltiin hauskoja lähinnä savoksi.
Vuonna 2013 Karin vitsi kuulostaa typerältä, mutta epäilemättä sille nauretaan aamulla vuonna 1983 monessa kodissa, sillä asenteet ovat jyrkkiä ja arvot kovia.
30 vuotta sitten sille vielä naurettiin, nykyään se on tajuttu hyytäväksi totuudeksi. Kari oli näkijä.

Nojatuolistaan rasistisia ja sovinistisia puhuva Archie Bunker sopii tähän ilmapiiriin hyvin.
Archie Bunker oli suvaitsevainen mies. Yhdessä jaksossa häntä yritettiin houkutella Ku-Klux-Klanin tapaiseen järjestöön, mutta Bunker totesi saaneensa verensiirron mustalta naiselta ja kehotti porukkaa painumaan hevon kuuseen. Jos haluaa suvaitsemattomuuteen tutustua, kannattaa katsoa mitä vihervasemmisto kirjoittelee perussuomalaisista. Hauska yksityiskohta muuten, että Archieta esittänyt Carroll O'Connor oli siviilissä varsin liberaali, kun taas hänen ultraliberaalivävyään "Läskipäätä" esittänyt Rob Reiner tiukka konservatiivi. Ilmeisesti parodiaa pystyy tekemään parhaiten vastakkaiselta puolelta aatekenttää.

Suomi on kova maa. Lasten ruumiillista kuritusta ei ole vielä kokonaan kielletty. Se tarkoittaa, että kivun ja vähäisen ruumiinvamman tuottaminen ei ole kielletty eikä sovi puuttua, jos näkee puistossa isän vähän läiskivän lastaan.
Jos vaihtoehtoina on tuo ja nykyinen ”saat sakot jos hipaiset”, valitsen milloin tahansa vuoden 1983. Jos sana ei tehoa, niin kiinni ja rangaistusaitioon. Ei lapsi sinne mene, ellei tiedä joutuvansa sinne tarvittaessa kantamalla. Eikä siellä pysy, ellei tiedä joutuvansa tarvittaessa kiinnipidetyksi.

Miesten ja naisten asenteet ovat hyvin kaukana toisistaan – yhtä kaukana kuin palkat. Esimerkiksi peruskoulun luokanopettaja saa kuukaudessa 7015 markkaa, mutta lähes 800 markkaa enemmän, jos hän on mies.
Koska miehet ovat virkaiältään vanhempia, tekevät pidempää päivää ja ovat suhteellisesti useammin johtajaopettajia. Ei palkkataulukossa sanota ”tästä työstä sitten enemmän liksaa jos on killuttimet” eikä sanottu tuolloinkaan.

Siviilipalvelusmiehiä ei katsota hyvällä. Heitä on vain pari prosenttia asevelvollisista. Sivariksi päästäkseen on kyettävä perustelemaan maailmankatsomuksensa tutkintalautakunnalle, johon kuuluu tuomari, upseeri, pappi, sosiaalityöntekijä ja psykiatri.
Aseeton kansa on kelvoton kansa. Niin kauan kun asevelvollisuus katsotaan tarpeelliseksi, siviilipalvelusta ei tarvita. Armeijassa voi palvella aseettomana, jos vakaumus estää ja hyvä niin. Nykyään maanpuolustukseen suhtaudutaan paljon välinpitämättömämmin eikä se tiedä hyvää.

Auta armias, jos Suomeen tulvahtaisi pakolaisia, sillä rasismi on yleistä ja hiljaisesti hyväksyttyä. Kysykää vaikka romaneilta. Rasismi ei vain tule ilmi, koska ei ole vierasmaalaisia. Kysyttäessä useimmat tietenkin ovat sitä mieltä, että on sama, minkä värinen ihminen on, vaikka olis vihree.
Eikä oikeasti olekaan. Rasismi syntyy arkipäivän kohtaamisista. Romanien kanssa kohtaamiset olivat tuolloinkin suureksi osaksi negatiivisia. Nykyään romaneja ei halveksita yhtä paljon, kun somalit ovat tulleet tilalle. Mutta miksi kiinalaisia ei halveksita, heitä on maassa suunnilleen yhtä paljon kuin somaleja?

Vielä vuonna 1983 uudet kerrostalolähiöt ovat kauttaaltaan valkoisten kantasuomalaisten asuttamia, nimitaulut täynnä makkosia, kolehmaisia, limpereitä ja lumpereita. Pihoilla ja ostareilla kuulee vain suomea tai suomenruotsia.
Oikeasti, onko etninen värinä jokin arvo sinänsä?

Ulkomaalaisia on Suomessa vähemmän kuin prosentin neljäsosa, sillä heidän maahantulonsa estää ulkomaalaistoimiston päällikkö Eila Kännö.
Huomaa että Malmberg ei ole lukenut Kännön muistelmia eikä tunne hänen alaisiaan. Kännö esti vain ei-toivottujen ulkomaalaisten maahantulon, ei kunnon väen. Vaan onpahan saatu monikulttuurista värinää eikä tarvitse itse miettiä mihin ne ylimääräiset palkkarahat käyttäisi, kun makselee turkkilaisten kebabstarttirahoja ja somalien diskokuluja.

Uutisetusivun isoin juttu on Skdl:n eduskuntaryhmän hajoaminen. Uusista ajoista kertoo sekin, että uutisen vieressä kerrotaan Tuure Junnilan paluusta eduskuntaan. Haastattelussa hän arvostelee Kekkosta ja kokoomuksen pitämistä vuosikymmenien ajan oppositiossa. Kekkonen hiipuu parhaillaan Tamminiemessä. Neuvostoliiton kollega Juri Andropov ei voi paljon paremmin, mutta häntä talutellaan kainaloista neuvottelupöytiin.
Ei Neuvostoliittoa 2013. Että voi olla nannaa. Ei kommunisteja 2013. Aaaaah. Kommunisteista mutatoituneet vihervasemmistolaiset 2013. Aaaarggghhh.

Mutta jos ajat tuntuvat muuttuvan näinä vuosina vauhdikkaasti, niin nyt menneen ajan saattaa jo kelata takaisin, sillä kauppoihin ovat ilmestyneet ensimmäiset kuvanauhurit.
Ne mullistavat televisionkatselun. Ikävä kyllä nämä nauhurit maksavat viitisen tonnia, siis markkaa. Sairaanhoitajan palkka (5 285 markkaa) riittäisi siihen juuri ja juuri, mutta kun ne verotkin pitää maksaa.
Halpaelektroniikkaa ei ole. Länsisaksalaisen television saa opettajan puolen kuun palkalla. Ei siis ihme, että televisiota varten säästetään kuukausia, ja jos siihen tulee vika, kutsutaan korjaaja. Kuka voisi uskoa, että vanhoja vastaanottimia kertyy jonain päivänä kasoittain vinteille ja kierrätyskeskuksiin, ihmiset maksavat niiden poiskuljetuksesta ja joka köyhällä on kengät, kännykkä ja televisio – joillakin taulutelevisio.
Ylipäänsä kulutustavara on vuonna 1983 vielä kallista: t-paidat, kengät, pusakat, työkalut, radiot, lelut, pokkarit, kasetit, huonekalut. Aasialainen halpatuotanto ei laske hintoja. Polkupyörää ei hylätä hankeen.
Tämä hyvä. Vähät siitä, että laatu on huonompi – ominaisuuksia on enemmän ja hinta murto-osa entisestä. Mutta kyllä minä olisin valmis maksamaan pesukoneesta 50 % enemmän, jos se kestäisi tupla-ajan. Samoin mistä tahansa muusta kodintuotteesta, jonka kehitys ei enää tuo uusia merkittäviä ominaisuuksia, kuten auto, mikrouuni, … ainoa poikkeus nykyään taitaa olla tietokone.

Vuonna 1983 aamut eivät ole vielä muuttuneet hätäisiksi. Lehti luetaan rauhassa ja kuunnellaan aamu-uutiset. Suihku on sentään jo 70 prosentissa asunnoista, mutta esimerkiksi vanhoissa helsinkiläisasunnoissa se ei ole selviö. Ihmiset osaavat peseytyä lavuaarissa tai tuolille nostetussa pesuvadissa.
Ei ollut kodissa suihkua, ei. Tässä on menty parempaan suuntaan.

Nuuhkit työvaatteitasi. Ne olisi pitänyt illalla panna parvekkeelle. Toisaalta muidenkin vaatteet haisevat tupakalta. Työpaikoilla ilma on savusta sinisenä, haisevia tuhkakuppeja on siroteltu sinne tänne.
Suomalaiset polttavat vuonna 1983 kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 2013 – ravintolassa, työpaikalla, ruokapöydässä, kokouksessa, junassa ja lentokoneessa.
Taas plussaa nykyajalle. Kun muutama vuosi sitten tupakkalakiin tuli jokin tiukennus, minulta kysyttiin jossain gallupissa vainotaanko tupakoitsijoita jo liikaa. Vastasin että selvästikään ei vielä riittävästi, koska niitä on vielä jäljellä.

Pysäkillä ei ole graffitia, mutta on se töhritty. Tuota sanaa ei vielä tunneta. Töhryt ovat kuulakärkikynällä tehtyjä nimikirjaimia ja kömpelöitä piirroksia. Niiden viesti on helppo ymmärtää.
Kyllä muistini mukaan 1983 tunnettiin jo sana graffiti ja spraymaalit, mutta voi tietysti olla että erehdyn ja tulivat vasta parin vuoden kuluttua. Sotkemisen yleistyminen ei nyt ainakaan voi olla positiivista, pisteet vuodelle 1983.

Kosteutta vastaan ei ole muuta suojaa kuin sateenvarjo ja umpinainen sadetakki. Goretexia ei tunneta, joten jalkasi ovat märät.
Pointsit nykyajan tekstiileille.

Kännykättömät matkustajat tuijottavat mykkinä eteensä, ja jöröstä kuskista näkyy kantasuomalainen paksu niska.
Täällä Huitsinnevadassa sama tilanne yhä, paitsi että kännykät on. Kuskit ovat suomalaisia, koska täällä linja-autokuskin palkalla kykenee asumaan ilman suojavärilisiä toisin kuin kehä III:n sisäpuolella.

Pankinjohtajan tapaaminen on jännittävä paikka. Mutta sinun täytyy vain antaa luotettava vaikutelma, vähän niin kuin Alkossa ja ravintolan ovella. Viime aikoina pankkien luotonanto on kyllä jo vähän höltynyt.
Eikä nuorten maksuhäiriöistä ollut kuultukaan.

Pörssi ja osake ovat valtaenemmistölle yhtä hämäriä käsitteitä kuin nuo tulevaisuuden kolme kirjainta: A.T.K.
ATK onkin suunnilleen ainoa asia, jonka paremmuudesta kaikki ovat samaa mieltä.

Moni käy pankissa myös panemassa. Ihmiset säästävät. Se tarkoittaa sitä, että ostokseen hankitaan ensin rahat ja haetaan se vasta sitten.
Ilmeisesti olen vanhanaikainen, koska tämän olen pitänyt asuntoa lukuun ottamatta aina tapanani.

Luottokortteja on vain johtajilla. Jos rahat loppuvat ennen tilipäivää, on taas käännyttävä kaverien puoleen.
Talousmatematiikan peruslause: tulot > menot. Tuolloin oli vaikeampaa rikkoa sitä.

Työpaikalle tulet mielelläsi. Siellä on kavereita, sillä väkeä on paljon: on kaikenlaista portinvartijaa, juoksupoikaa, assistenttia, harjoittelijaa. On ihan selviä suojatyöpaikkojakin sellaisille, jotka eivät oikein enää jaksa muiden tahdissa. Kyllä he siinä sivussa menevät.
Pysyivät poissa pahanteosta ja sosiaalielätyksestä. Kyllä minä maksaisin mieluummin työttömälle siitä että leikkaisi nurmikkoni ja mättäisi polttopuut pinoon kuin että teen sen itse ja verorahat kiertävät kohteeseensa vastikkeetta.

Teollisuus tarvitsee vielä käsipareja tekemään tylsiä työvaiheita. Rakennustyömailta kajahtelevat suomenkieliset huudot, eikä siivoojan kanssa tarvita englantia. Kaupoissa on myyjiä, ravintoloissa tarjoilijoita, ovilla portsari, kuorma-autoissa apumies, ratikoissa rahastajia – ihme, ettei takseissa. Ei puhettakaan, että veisit itse pois astiat.
Ja nuorena pääsi kesätöihin, kun meni kysymään siististi pukeutuneena. Nykyään töihin pääsee parhaiten, jos ensin perseilee kunnolla, niin sitten jokin sopeuttamisprojekti järjestää jotakin.

Eläkkeelle vuonna 2012 jäänyt Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja, sosiologi Matti Virtanen myöntää, että hänelläkin on noista ajoista kultaiset muistot.
"Tulevaisuus oli täynnä mahdollisuuksia ja minulla unelmien duuni."
Vuonna 1949 syntyneenä Virtanen kuuluu suuriin ikäluokkiin. Ne olivat tuolloin vähän yli kolmikymmenvuotiaita – silloin ei vielä puhuttu kolmekymppisistä. Virtanen oli saanut työpaikan Alkoholipolitiikka-lehdessä, julkaissut kiitetyn kirjan suomalaisesta viinakulttuurista, saanut toisen lapsen ja hankkinut pienen kesämökin.
Sodankäynyt sukupolvi oli luopumassa johtopaikoista. Virtasen mielestä silloin syntyi myös sovinto jatkosodan käyneen sukupolven ja suurten ikäluokkien välille. Vanhat kaunat katosivat.
"Siinä oli jäidenlähdön tunnelmaa."
Johtotehtäviin pääsi, kun oli käynyt keskikoulun. Vakinainen työpaikka oli jokaisella nyt tuntemallani tuolloin kolmikymppisellä. Ei ole nykyisillä kolmikymppisillä.

Mutta otetaanpa esimerkki ostovoimasta. Hesarin etusivulla Kukkura-kauppa tarjoaa huhtikuussa 1983 Kulta-Mokkaa hintaan 13:95 mk. Kahvipaketin sai noin puolen tunnin työllä, keskimääräisellä työntekijän tuntipalkalla.
Maaliskuussa 2013 S-Marketin Juhla-Mokka-tarjous on 2,89 euroa. Nyt sen ansaitseminen vie kymmenen minuuttia.
Asuttiinkin ahtaasti: neliöitä henkeä kohti oli vain 64 prosenttia nykyisistä.
Vapaa-aikaa oli vuonna 1983 vähemmän kuin nyt, miehet olivat vähemmän kotona, kotityöt jakaantuivat epätasaisemmin, vanhemmat viettivät vähemmän aikaa lasten kanssa, suomalaiset ulkoilivat ja liikkuivat selvästi vähemmän.
Miehet oirehtivat: lähes 1 000 miestä päätyi vuonna 1983 itsemurhaan. Viime vuonna miesten itsemurhia oli noin 700. Itsemurhien määrä on laskenut jyrkästi jo kaksi vuosikymmentä.
Jos sairastuit vakavasti, pääsit 1983 ehkä nopeasti upouuteen terveyskeskukseen, mutta 2013 jäät paljon varmemmin henkiin.
Tässä pisteet taas nykyajalle.

Tai jos lapsesi sairastuu. Silloin vastasyntyneen avosydänleikkaukset olivat dramaattisia tapahtumia, nyt ne ovat sairaalassa arkipäivää. Aikuisille sydänpotilaille tehtiin ohitusleikkauksia, jotka vaativat paljon henkilökuntaa ja tehohoitopäiviä. Nyt tehdään näppäriä pallolaajennuksia – sairaalassa vietetään yö ja sairauslomaa tulee viikko. Vuonna 1983 tuskin tiesit sanaa pallolaajennus.
Pointsit nykyajalle. Tosin eläkkeissä riittää maksamista.

Kotimaiset ympäristöuhat ovat hälvenneet. Vuonna 1983 Suomen ympäristön tila oli paljon huonompi kuin nykyisin. Teollisuus ja asutuskeskukset työnsivät vesistöihin fosforia ja typpeä, ja järvistä monet olivat saastuneet uimakelvottomiksi. Lannoitteet valuivat jokiin, oli kuolleita kaloja ja leväpuuroa. Kaikkein pahinta oli 1960-luvun lopussa. Vantaanjoessa killui kakka, ja joessa uivat pikkupojat tunnisti ihottumasta.
Nyt taajamien jätevedet käsitellään puhdistamoissa, ja vesistöistä suurin osa on luokiteltu joko erinomaisiksi tai hyviksi. Helsingin rantavesiin suunnitellaan uimaloita ja kylpylöitä.
Vuonna 1983 surtiin Euroopan happosateita, nykyisin koko sana on nuoremmille tuntematon. Metsissä puut tursuavat taas naavaa. Se ehti saasteiden takia välillä kadota Etelä-Suomesta.
Ilmanlaatu on parantunut huomattavasti voimaloiden ja teollisuuslaitosten lähettyvillä. Sammalten raskasmetallipitoisuudet ovat tuntuvasti pienentyneet.
Vaikka autoliikenne on moninkertaistunut, autojen pakokaasupäästöt ovat vähentyneet ja Helsingin ilma on paljon parempi nyt kuin 1983.
Hiilidioksidipäästöt ovat sen sijaan kasvaneet. Kasvihuoneilmiöstä ei osattu puhua vuonna 1983.
Oli se aikaa. Happosateiden tuhoja pelättiin, mutta enää ei tarvitse. Kasvihuoneilmiötä ei vielä tarvinnut pelätä. Eikä osattu vielä pelätä otsonikatoakaan. Eikä enää tarvitsekaan…

Nyky-Suomi käyttää enemmän luonnonvaroja, ja sen lisääntynyt energiankäyttö lämmittää ilmakehää enemmän kuin vuoden 1983 Suomi.
Ja Suomi on edelleen yksi niistä harvoista maista, joiden luonnonvarojen tuotto – käyttö -saldo on positiivinen.

Mutta merikotkia on ainakin kymmenen kertaa niin paljon, ilveksiä kahdeksankertainen määrä, valkoselkätikkoja kuusinkertainen. Karhukanta on kaksin-kolminkertaistunut. Susi on niin poliittinen eläin, että siitä ei uskalla sanoa mitään.
Hyvä näin. Silloin oli suurharvinaisuus, että näki ilveksen jäljet. Nykyään ei viitsi edes tupsukorvaansa lotkauttaa, jos joku näistä kertoo.

Maailmassa menee varsin hyvin. Mutta miksi hyvät uutiset eivät mene perille?
Nälänhädät ovat väistyneet, globaali keskiluokka kasvaa kohisten, kehitysmaat käyvät kauppaa keskenään. Köyhätkin afrikkalaiset kantavat kännyköitä ja sopivat bisneksistä. Ripeimmin vaurastuvat maat ovat nyt Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasiassa.
Maailman lapsikuolleisuus on Unicefin mukaan lähes puolittunut 20 vuodessa. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa se on vähentynyt vielä ennakoituakin nopeammin. Malariakuolemat ovat vähentyneet, hiv-tartunnat harvinaistuvat. Väestönkasvu alkaa olla hallinnassa.
Sitten kun saisi vielä väestönkasvun pysähtymään sieltä mistä pitäisi. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi maahanmuutto kulkee siihen suuntaan, että ne jotka ovat omista maistaan tehneet persläpiä lisääntyvät kuin kanit ja muuttavat kelvollisiin valtioihin muuttamaan niitä samanlaisiksi persläviksi. Eikö olisi fiksumpaa, että paremmista maista muutettaisiin tekemään huonompia maita paremmaksi?

Suomalaisen yleisurheilun taso 2017

Pohjanmaa on nyt entistä tasaisempi, kun yleisurheiluväki on viikonlopun ajan tallonut Seinäjoen katuja. Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen lisäämällä mukaan tämänvuotiset kisat.

Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.

Oma perstuntuma oli se, että tänä vuonna tuli takapakkia. Kisat sinänsä olivat erinomaisesti järjestetyt, kiitos aina luotettavan pohjalaisen talkoohengen. Mutta tulostaso vaikutti vaisulta, muutamaa ilahduttavaa poikkeuslajia lukuun ottamatta. Tosin viime vuonnahan oli raju parannus ylöspäin, joten nyt oli sinänsä odotettavissakin tilastollinen tasaus. Se oli vain odotettua rajumpi. Tämänvuotiset kisat häviävät viimevuotisille peräti 364 - 428.

Selitys löytyy edellisvuoden onnistumisten lisäksi kahdesta muusta asiasta. Ensinnäkin tämän vuoden luvattoman huonosta onnesta: poikkeuksellisen moni selkeä mitalisti oli sairastuvalla. Toiseksi siitä, että maan parhaat 19-vuotiaat olivat omissa EM-kilpailuissaan, mikä heikensi jossain määrin tasoa - kuitenkin yllättävän vähän, kuten kohta käy ilmi.
Parhaiden junioreiden poissaolo huomioitiin kursivoidussa vaihtoehdossa. Siinä otettiin juniorin EM-kisoissa tekemä tulos ja sijoitettiin hänet vastaavalle mitalisijalle (jos olisi sellaisen Kalevan Kisoissa ko. tuloksella ottanut) ja laskettiin lopuksi vertailu myös tämän vaihtoehdon mukaan. Toki olosuhteet Grossetossa olivat erilaiset kuin Seinäjoella, esimerkiksi Samuel Purola olisi varmasti Seinäjoella ollut satasella mitaleilla, kenties voittanutkin, mutta Grosseton yli neljän metrin vastatuuleen pusketun kisan tuloksella hän ei päässyt listoille. Miesten heittolajeissa 19-vuotiaat heittävät arvokisoissa kevyempää välinettä, joten heidän tuloksiaan ei huomioitu. Tuskin toisaalta kukaan heistä olisi miesten välineellä mitalille Kalevan Kisoissa kiilannutkaan.

Koska tänä vuonna kyseessä olivat 110. Kalevan Kisat, se tuottaa 109 ottelua jokaiselle "joukkueelle". Tämänvuotiset kisat voittavat näistä otteluista 72 ja häviävät 36, lisäksi vuoden 2009 kisoja vastaan tulee tasapeli. Kaiken kaikkiaan kyseessä olivat historian 38. kovatasoisimmat kisat. Kuten todettu, tänä vuonna tuli selvää takapakkia. Muuten 2010-luku on ollut selvästi nousujohteista. Tämänvuotiset kisat ovat kuitenkin vuosikymmenen toiseksi heikkotasoisimmat voittaen vain vuoden 2011 kisat. Keskinäisen ottelun vuoden 2011 kisoille ne vieläpä häviävät, mutta pärjäävät sen verran paremmin muita vuosia vastaan, että kokonaistaulukossa 2017 on edellä.
Jos parhaat juniorit olisivat olleet mukana, kisat olisivat voittaneet 75 ottelua, hävinneet 32 ja ottaneet kaksi tasapeliä. Sijoitus olisi noussut kolme pykälää arvoon 35.

Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla. Kaikkien aikojen kovimmat kisat ovat olleet 1988 ja 1998, jotka molemmat ottavat 107 voittoa eli häviävät kaksille kisoille. "Ristiinpelaamisen" takia ne ovat kuitenkin taulukon kärjessä, 1988 ensin sijoitettuna koska sen kokonaispiste-ero on parempi. Se myös voittaa näiden vuosien keskinäisen ottelun pistein 348-334.

Tämänvuotiset kisat voittavat kaikki menneet kisat keskinäisissä otteluissa vuoteen 1976 asti, joille ne häviävät. Sen jälkeisistä voitto tulee vuosien 1977, 1979 ja 2010 kisoista sekä tasapeli vuotta 2009 vastaan.
Juniorit huomioiden edellä mainittujen lisäksi tulee voitto vuosien 2008, 2009 ja 2012 kisoista sekä tasapelit vuosia 1978 ja 2004 vastaan.

Kun vertaa tämänvuotisia kisoja aiempiin Seinäjoella järjestettyihin kisoihin, saldo on seuraava: Vuoden 1952 kisat kaatuvat luvuin 391 - 181.
Vuosi 1975 pistää jo tiukalle, voitto tulee vain luvuin 344 - 316.
Vuodelle 1999 tulee selkeä tappio 342 - 428.
Juniorit huomioiden:
1952: 391 - 181
1975: 348 - 312
1999: 351 - 419

Toivottavasti tilapäiseksi jäävästä tason laskusta huolimatta on muistettava, että suomalaisen yleisurheilun taso on maailman mittakaavassa kovempi kuin millään muulla edes jollain lailla vakavasti otettavalla lajilla. Hiihto ja jääkiekkoa harjoitetaan vain muutamassa maassa. Minkään globaalin yksilölajin Suomen taso ei yllä edes lähelle yleisurheilua. Globaaleista joukkuelajeista yleisurheilu on tasossa edellä kovasti hehkutettuja lentopalloa ja koripalloa - Suomen yleisurheilumaajoukkue on maailmanlistalla korkeammalla kuin kumpikaan näistä. Jalkapallon tasosta ei kannata puhua edes samana päivänä. Yleisurheilussa ainoa asukasluvultaan Suomea pienempi maa, jolle häviäisimme maaottelussa, on Jamaika.

Sitten kommentit kestävyysjuoksuista matka matkalta ja oman ennusteen kritiikki. Ennustekritiikissä on jätetty huomioitta ne, jotka eivät matkalle startanneet tai keskeyttivät.

M 800 m
Ennuste: Lampinen - Rinne - Laakso
Lopputulos: Lampinen - Laakso - Rinne
Kirjoitin ennusteessa Lampisesta seuraavasti: Mestaruuden voi viedä vain (1) kolari, (2) totaalinen taktinen erehdys tai (3) Jaakko Laakson bluffi siitä, että kunto onkin ollut parempi mitä esitykset antavat ymmärtää. Eikä luultavasti näistä kolmesta yksikään riitä mestaruuden menettämiseen, vaan siihen tarvitaan kaksi kolmesta. Toteutui (3) eli Laakso haastoi Lampisen tosissaan. Mutta se ei riittänyt, koska (1) tai (2) eivät toteutuneet.

M 1500 m
Ennuste: Mikkonen - Salonen - Jantunen
Lopputulos: Rinne - Mikkonen - Salonen
Rinteen olin sijoittanut neljänneksi ja Jantunen jäi seitsemänneksi.
Tämän kilpailun kommentaari on TV-lähetyksen varassa. Sattuneesta syystä en nähnyt kilpailun alkuvaihetta. Tulin paikalle juuri kun viimeinen kierros oli lähdössä, katsoin kelloa ja tuumasin WTF. Kello näytti 3.15. Jälkeenpäin kävi sitten ilmi, että Tuomo Salonen oli fiksuna miehenä mennyt alussa kärkeen, lyönyt jarrut päälle ja toivonut että kukaan ei uskaltaisi mennä porukan isoimman korston ohi ennen kuin viimeisen kierroksen alkaessa, jolloin Salosella olisi nopeana sekä juoksuvoimaa että etumatkaa. Hyvä suunnitelma, jonka pilasivat toiseksi viimeisellä kierroksella Tommi Sundell ja Samu Mikkonen. No, pronssia tuli kuitenkin. Voittajaksi nousi Joonas Rinne vakuuttavalla esityksellä. Jaksan aina saarnata ulkoradalla juoksemisen typeryydestä, mutta tällä kertaa oli Rinteeltä oikea valinta mennä välillä kolmosrataakin myöten. Taktiikkajuoksussa ei väsytä itseään, vaikka muutama metri ylimatkaa tulisikin, välttyy tönimiseltä ja pussiin joutumisen riskiltä. Ja ennen kaikkea porukan keskellä juostessaan Rinne ei olisi ilman periskooppia nähnyt, mitä tapahtuu. Mailerit ovat yleensä semmoisia 185-senttisiä ja Rinteen viralliset 173 senttiä on ilmeisesti mitattu sulkahattu päässä. Lopussa mies meni hämmentävän kovaa ja pesi kaikki helpon näköisesti.
Kilpailu aiheutti myöhemmin jälkipyykkiä. Edellisen kerran 1500 metriä on voitettu huonommalla ajalla vuonna 1918, jolloin tulostaso oli sodan ja nälänhädän kokeneessa maassa muutenkin surkea. Ensimmäistä kertaa tämänvuotista voittotulosta kovempaa juostiin SM-kisoissa 1912. Asian tiimoilta haastateltiin Münchenin olympiavoittaja Pekka Vasalaa. En tiedä miten paljon jutussa oli toimittajan väritystä, mutta kummastelin suuresti sitä, kuinka Vasala käski juoksijoita häpeämään. Pitäisi mukamas juosta paukusta niin kovaa kuin kintuista lähtee. Minä kun luulin, että ME-yritykset ovat erikseen ja mestaruuskisoissa juostaan mestaruudesta. Ja muistutetaanpas Pekka Vasalaa vielä siitä, että hän itse voitti Ruotsi-maaottelun 800 metriä syksyllä 1971 ajalla 1.54,1, vaikka oli reilusti paremmassa kunnossa ja juoksi seuraavana vuonna vain 0,2 sekunnin päähän silloisesta ME:stä. Omien sanojensa mukaan lopussa turhaan löysäten vieläpä. Eli osattiin taktiikkajuoksut ennenkin.
Kaiken huippuna oli toimittajan toteamus: "Miesten 1500 metrillä lähdettiin juoksemaan ”vauhtia”, jossa lehdistökatsomon lonkkavaivaisetkin olisivat pysyneet mukana." No joo, hyperbolat sikseen mutta jotkut ottavat tuon vakavasti. Katsotaanpa. 400 metrin väliaika oli 1.17,45. Suhteutetaan kaikille tuttuun Cooperin testiin. Kyseinen vauhti on vähän yli 3700 metrin Cooperin vauhtia. Sopivaa lonkkavaivaiselle, eikö? Toki kyseessä on vain ensimmäiset 400 metriä ja voi kuvitella, että kyllähän sen matkan jaksaisi tuota tahtia juosta. Tein asiasta oman arvioni ja vertasin IAAF:n viralliseen pistetaulukkoon, joka antoi saman tuloksen. Pysyäkseen edes tuon ensimmäisen kierroksen ajan mukana on ehdottomasti oltava Cooperissa vähintään 2600 metrin kunnossa. Tekemätön paikka yli puolelle urheilutoimittajista.

M 5000 m
Ennuste: Järvenpää - Ryynänen - Siikaluoma
Lopputulos: Ryynänen - Järvenpää - Saleva
Salevan olin sijoittanut viidenneksi ja Siikaluoma oli kuudes.
Kävi kuten ennustaa sopikin. Ensin mennään pari kilometriä ihmetellen jonkun muun johtaessa (Lövdahl ja Siikaluoma), jonka jälkeen Järvenpää lähtee vetämään. Sitten porukkaa putoaa kyydistä aina sopivin välimatkoin, kunnes jäljellä ovat Järvenpää ja Ryynänen. Pientä vaihtelua toi vain se, että Järvenpää ei johtanutkaan kolmen kilometrin kohdalla vaan jäi välillä kärkipaikalta pois Siikaluoman noustessa kärkeen ja Ryynäsen lähtiessä pian sen jälkeen saaden peräänsä vain Järvenpään. Järvenpää otti kuitenkin paikkansa kärjessä ja yritti pudottaa Ryynäsen vedolla. Tässä vaiheessa pidin selvänä, että Järvenpää voittaa. Toisin kävi. Ryynänen juoksi taktisesti nerokkaan juoksun. Hän lähti keulaan 500 metriä ennen maalia ja kiskoi itsensä irti Järvenpäästä. Juuri kuten piti, sillä loppusuoralla hän olisi ilmeisesti hävinnyt. Sanoin takasuoran auetessa, että jos Ryynäsellä on sen päättyessä enemmän kuin viisi metriä etumatkaa, hän voittaa. Sitä oli melkein kymmenen metriä ja Järvenpää löi hanskat tiskiin.

M 10 000 m
Ennuste: Järvenpää - Jokinen - Rauma
Lopputulos: Järvenpää - Jokinen - Rauma
Heti alussa lähti seitsemän miehen ryhmä irti. Tuomas Jokinen veti ja Arttu Vattulainen oli viimeisenä. Ihmettelin miksi helvetissä. Olihan päivänselvää, että jossain vaiheessa Järvenpää lähtee ja silloin Vattulaisen pitäisi olla kannassa kiinni. Hän oli ennakkosuosikki kaikkien papereissa, myös minun. Mutta Järvenpää oli kova uhkaaja, joten leikittelyyn ei pitäisi olla varaa. Puolimatkassa oli sitten viisi miestä jäljellä. Järvenpää lähti ja jonon viimeisenä ollut Vattulainen lähti perään. Kylläkin liian myöhään - etumatka ehti kasvaa pariinkymmeneen metriin. Tuumasin että ilmeisesti Vattulaisen ajatus on, että antaa Järvenpään repiä itsensä irti kovalla vedolla ja ajaa sitten tasaisen tappavalla tahdilla kiinni. Toisin kävi. Vattulainen hellitti oman vetonsa ja antoi perässä seuraavien ajaa itsensä kiinni. Seuraavalla kierroksella mies juoksikin radan syrjään vatsaansa pidellen ja siitä ilmeisesti suoraan vessaan. Toivottavasti ajoissa. Eli kohtalo oli tällä kertaa sama kuin kisoissa usein soineessa Italian armeijan tunnusbiisissä Put Your Hands Up In The Air. Vattulaisen keskeytyksen jälkeen kisa olikin selvä. Ilahduttavaa oli se, että Järvenpään veto ei hyytynyt käytännössä lainkaan: kilpailun jälkimmäinen puolikas kulki reilusti puoli minuuttia kovempaa kuin ensimmäinen eikä ollut kovin paljon edellispäivän vitosen aikaa huonompi.

M 3000 m esteet
Ennuste: Raitanen - Granberg - Tenhunen
Lopputulos: Raitanen - Granberg - Loukkalahti
Loukkalahden olin sijoittanut kahdeksanneksi ja Tenhunen oli seitsemäs.
Ihan sama kuin naisten kisassa: voittaja lähti heti. Paljon muuta kerrottavaa kisasta ei olekaan, kun aika odotetusti omalla vedolla ei ollut aivan huippua. Granberg joutui etukäteen selvänä pidetyn hopean kanssa yllättävän koville. Otto Loukkalahti yllätti positiivisesti ja osoitti, että Jyväskylän liikuntatieteellinen ei sentään olekaan ihan niin pahana pidetty musta aukko, jonne imeytyvät lupaavat urheilijat katoavat jälkiä jättämättä. Metusalem Syrjälä juoksi siis kisoissa 20. kerran, mutta suoritus kalpenee vielä keihäänheittäjä Harri Haataisen rinnalla, joka oli 22. kerran mukana. Oli välillä kolmantena, mutta jäi taas ilman mitalia, joten ei kai auta kuin ottaa ensi vuonnakin keihäs käteen ja jahdata puuttuvaa lätkää.

N 800 m
Ennuste: Kuivisto - Eriksson - Paunonen
Lopputulos: Kuivisto - Paunonen - Eriksson
Kuivisto meni heti alussa kärkeen ja juoksi omalla vedolla ennätyksensä, vain kolmen sekunnin päähän SE:stä ja aivan kansainvälisen tason tuntumaan. Kova suoritus. Kuten ennusteessa totesin, kahdeksasta listatusta joku sössii itsensä ulos finaalista. Tällä kertaa Musta Pekka jäi Jemina Forssille, joka ei selviytynyt aikavertailusta. Nostan esiin finaaliin yllätyskorttina selvinneen ja siellä viimeiseksi jääneen Elina Myllymäen, Seinäjoen Seudun Urheilijat. Etukaarteen takana olevan kerrostalon parvekkeelle oli ripustettu iso lakana: HYVÄ ÄITI! Ikää 35 vuotta, välillä kymmenen vuoden perhetauko ja paluu radalle omin ennätystuloksin. Ainakin harjoitusmatka on lyhyt, kun asuu kentän vieressä. Yleisurheilu on täynnä vastaavia tarinoita. Tiedän parikin yhtä huikeaa juttua SM-tason urheilijoista, joita ei ole koskaan julkisuudessa kerrottu.

N 1500 m
Ennuste: Kuivisto - Storbacka - Tyni
Lopputulos: Kuivisto - Storbacka - Tyni
Seitsemän Suomea edustavaa juoksijaa viivalla. Ainoa mikä ennusteessa meni pieleen oli kahden viimeisen keskinäinen järjestys. Tosin mukana oli myös Tsekkiä edustava Kristiina Mäki, jonka uskoin todennäköisesti olevan ensimmäisenä maalissa. Näin ei käynyt, vaan Kuivisto kiri koko matkan kisaa johtaneen Mäen ohi loppusuoralla. Kisan jälkeen keskustelin erään toisen valmentajan kanssa Kuivistosta. Olimme yksimielisiä siitä, että vuoden-parin sisällä hänellä on hyvät mahdollisuudet rikkoa SE tai jopa kaksi. Erimielisiä olimme siitä, kumpi matka on todennäköisempi. Oman arvioni mukaan kolmen sekunnin ennätysparannus kasilla on kovempi urakka kuin kuuden sekunnin tonnivitosella. Väitän että Saran perusnopeudessa tulee katto vastaan ennemmin kuin kestävyydessä. Kollega oli eri mieltä. Veto on päällä, katsotaan kumpi SE saa ensin kyytiä.

N 5000 m
Ennuste: Richardsson - Storbacka - Chydenius
Lopputulos: Richardsson - Storbacka - Tofferi
Tofferi tuli ennusteen ulkopuolelta, Chydenius oli yhdeksäs.
Kärkisijojen osalta täysin kuten odottaa sopi ja jopa odotetulla taktiikalla. Oleellista oli se, että Camilla Richardssonista ei ollut haastamaan Tsekkiä edustavaa ja siksi ennakosta pois jätettyä Kristiina Mäkeä. Naiset vetivät vuoroittain ja lopussa Camilla oli aseeton. Vielä SM-maastoissa tilanne oli täsmälleen päinvastainen, mikä herättää lievää huolestumista. Karin Storbacka juoksi elämänsä ensimmäisellä ja ehkä myös viimeisellä vitosella (pääsi kisohin kolmosen tuloksella) odotetusti mitalin. Henni Tofferin hyvä kunto tuli yllätyksenä niin tässä kuin tonnivitosella.

N 10 000 m
Ennuste: Mäkelä - Chydenius - Nikander
Lopputulos: Nikander - Mäkelä - Rantanen
Rantasen olin sijoittanut neljänneksi ja Chydenius oli neljäs.
Ei sitten tarvinnut hyppiä katsomossa yläpystyä, kuten olin luvannut tehdä siinä tapauksessa jos Janica Mäkelä voittaa mestaruuden. Mutta melkein yhtä iloinen olin Saara Nikanderin mestaruudesta, kun tietää millaisia vaikeuksia vasta 23-vuotias ja silti jo melkein kymmenen vuotta SM-tasolla kilpaillut juoksija on joutunut voittamaan. Kalevan Kisat ovat jääneet neljästi väliin. Ikävä kyllä on todettava, että en usko hänen kykenevän nousemaan kansainväliselle huipputasolle. Teknisesti hän ei ole kehittynyt sille tasolle, minkä uskoin vielä viisi vuotta sitten mahdolliseksi. Taktinen osaaminen on yhtä heikkoa kuin oli alle parikymppisenä ja se oikeastaan paljastaa eniten. Miksi juosta turhaan toista rataa kierroskaupalla, noin esimerkiksi? Voihan se kyllä olla, että olen taas väärässä hänen suhteensa ja toivotaan niin. Enhän minä uskonut hänen tätäkään kisaa voittavan. Muilta osin kisa meni ensi alkuun kuten odotinkin: Janica Mäkelä meni kärkeen ja halukkaat seurasivat. Se oli yllätys, että Meri Rantanen oli mukana Nikanderin ohella. Sitten jäin vain odottelemaan, että Mäkelä vetelisi kaikessa rauhassa viimeisen kierroksen alkuun ja spurttaisi kultaan. Puolimatkan kohdalla alkoi kuitenkin selkäpiitä karmia, kun näin Janican tuskaisen ilmeen. Näytti siltä, että akillesjänne alkoi teippauksesta huolimatta ilmoitella, että et muuten ole tosissasi. Seitsemän kilometrin kohdalla Saara sitten lähti ja pääsi irti käsittämättömän helposti. Ainakin siihen nähden, että Janica veti lopussa itsensä helposti hopealle eikä välimatka Saaraan ollut lopulta kuin seitsemän sekuntia. Jää vain yksi kysymys: miksi? Miksi Janica luovutti niin helpolla? Ei vauhti edes merkittävästi kiihtynyt, kahdeksas kilometri oli vain pari sekuntia nopeampi kuin pari edellistä. Sen jälkeen vauhti pysyi samana eikä ero enää kasvanut, se oli koko ajan enimmillään vähän toistakymmentä sekuntia.

N 3000 m esteet
Ennuste: Richardsson - Mäkelä - Kuljukka
Lopputulos: Richardsson - Mäkelä - Suominen
Suomisen olin sijoittanut kuudenneksi ja Kuljukka oli neljäs.
Olin ennustanut, että Sandra Eriksson häviää Camilla Richardssonille. Tämä jäi selvittämättä, koska Sandra ei startannut. Mistä en ollut erityisen yllättynyt. Epäilen että jos Camilla olisi ilmoittanut, ettei ota osaa, Sandra olisi ollut viivalla. Nyt hän tiesi, ettei vielä pärjää ja jätti suosiolla kisan väliin. Parempi niin, ei kannata ottaa riskiä jalan kuntoutumisen takia. Itse kisa oli kahden ensimmäisen sijan kannalta tylsä. Camilla lähti heti alussa omille teilleen. Juoksu ei ennustanut erityisen hyvää MM-Lontoota ajatellen. Meno oli tahmean näköistä ja esteiden lukemisessa oli ongelmia. Janica Mäkelä lähti niin ikään omaan rauhaansa Camillan perään. Kakkossija ei yllättänyt, sen sijaan yllätti se että hän ylipäätään oli viivalla eilisen kympin jälkeen. Viimeisessä vesiesteessä kolahti pahan näköisesti, mutta loppusuora sujui ongelmitta. Tunti kisan jälkeen jalan ontuminen oli sen näköistä, että ei ollut mikään ihme että seuraavan päivän vitonen jäi väliin. Pronssikamppailu käytiin Aino Kuljukan ja Anni Suomisen välillä ja oli selvää, että Suominen vie pronssin, koska oli mukana viimeisen kierroksen alkaessa. Molemmat juoksivat ennätyksensä eivätkä ajat olleet lainkaan kehnoja. Saa nähdä mitä tulevaisuus heidän osaltaan tuo. Erityisesti iskin kuitenkin silmäni kahdeksanneksi sijoittuneeseen Roosa Hämäläiseen, jolla on teknisesti todella hyvä kestävyysjuoksijan aihio. Lisää treeniä vain ja sitten Raitaset eli painotusta suunnistuksesta esteisiin, niin katsotaan kuinka käy.

Yleisesti ottaen olen nyt huolissani suomalaisen kestävyysjuoksun tulevaisuudesta. Tällä hetkellä ei ole kovinkaan monta lupaavan näköistä nuorta tulossa. Ja aika monella kolmenkympin molemmin puolin olevalla on juna jo mennyt, vaikka oma ennätys saattoi nyt tullakin. Voisin luetella suoralta kädeltä kymmenkunta nimeä, joiden paras teko suomalaisen kestävyysjuoksun kannalta olisi siirtyä ns. siitokseen, mutta en intimiteettisyistä niin tee. Mutta pääasia että ovat mukana, olkoot sitten valmentajina, juoksijoina tai missä tahansa muussa roolissa. Kaikkia tarvitaan.

Yhteenveto ennusteiden osuvuudesta:
Mestareista meni oikein 7/10. Kolme muuta mestaria oli sijoitettu sijoille 2, 3 ja 4. Mestareiksi ennustetuista kolmesta väärästä kaikki olivat hopealla.
Kahdessa lajissa kärkikolmikko oli napakymppi. Kahdessa muussa lajissa kaksi mitalistia vaihtoi keskenään paikkaa ja kolmas oli oikealla paikalla.
Kaiken kaikkiaan ennustin mitalistien nimistä 24/30 oikein. Parempi tulos kuin viimeksi, jolloin oikein meni 21. Mestareista meni oikein seitsemän myös silloin. Ainoa mitalisti, joka nousi ennusteen listattujen ulkopuolelta, oli vitosella Henni Tofferi. Häntä en ollut listannut kahdeksan joukkoon lainkaan.

Uusinta: Tätä et tiedä toisesta maailmansodasta

Lukijalle: Tähän vuoden 2011 juttuun on tulossa jatko-osa lähiaikoina, koska linkkikansioon on vuosien varrella kertynyt lisää uskomattomia sattumuksia:

Kirjoitin taannoin tarinan toisen maailmansodan unohdetuimmista taistelupaikoista. Ison Rähinän aikana tapahtui paljon muutakin sellaista, mikä on painunut unholaan joko satunnaisista tai osin jopa tarkoituksellisista syistä. Tässä kymmenen erikoista detaljia.

10. Wehrmachtin mustaihoiset sotilaat
Natsi-Saksassa asui yli 20 000 täysin tai puoliksi afrikkalaistaustaista. Suurin osa heistä oli entisen Keisarillisen Saksan siirtomaista muuttaneita, yleensä puoliksi saksalaistaustaisia. Jonkin verran oli ensimmäisen maailmansodan jäljilta ranskalaisten miehitysjoukkojen jälkeläisiä, niinsanottuja Reininmaan äpäröitä. Vaikka juutalaisia ja mustalaisia surmattiinkin rotunsa vuoksi, mustat välttyivät tältä. Syrjityiksi he kyllä joutuivat, mutta ei niin pahoin etteivätkö jotkut heistä olisi kelvanneet Hitler-Jugendiin tai Wehrmachtin palvelukseen, esimerkiksi Hans Hauck. Tässä video, jossa on kuvia saksalaisia univormuja kantavista sotilaista jotka eivät täytä arjalaisen kriteerejä parhaallakaan tahdolla. Ehkä mytomaani Sven Hasselin korpraali Albert Mumbuto ei sittenkään ole fiktiivisesti niin yliampuva hahmo kuin voisi luulla...

9. Akselivallan ja Neuvostoliiton ystävälliset välit
Mikä akselivalloista säilytti diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon koko sodan ajan? Bulgaria, joka on perinteisesti ollut Venäjän lähimpiä slaaviliittolaisia. Jopa niin läheinen, että puoluejohtaja Todor Zhivkov olisi 1960-luvulla ollut halukas liittämään maan Neuvostoliiton kuudenneksitoista sosialistiseksi tasavallaksi. Toisessa maailmansodassa Bulgaria liittyi akselivaltoihin 1941 Saksan tullessa hätiin Italian jouduttua liriin Kreikassa. Bulgaria sai miehittääkseen osan Kreikkaa, mutta ei liittynyt Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton Mustan meren laivasto kylläkin hyökkäili bulgarialaisten kauppalaivojen kimppuun, mistä bulgaarit eivät pitäneet vaan kostivat omilla laivasto-osastoillaan. Diplomaattisuhteet olivat kovilla. Saksan tappion häämöttäessä syyskuussa 1944 Neuvostoliitto julisti sodan Bulgarialle saadakseen laillisen syyn satamien miehittämiseen. Bulgaarit noudattivat italialaismallista taktiikkaa voittajan puolelle kiiruhtamisesta ja vaihtoivat puolta heti kun ehtivät eli kolme päivää myöhemmin. Sillä välin Bulgarian armeijaa oli määrätty olemaan tekemättä vastarintaa.

8. Dickin-mitali
Mannerheim-risti, Kongressin kunniamitali, Viktorian risti, Neuvostoliiton sankarin kultainen tähti, Rautaristin ritariristi. Tuttuja kaikki, mutta Dickinin mitalista harva on kuullut. Se perustettiin 1943 ja voidaan myöntää poikkeuksellisesta urhoollisuudesta tai omistautumisesta asevoimissa palvelevalle eläimelle. Toisen maailmansodan ansioista tätä ”eläinten Viktorian ristiksi” kutsuttua mitalia myönnettiin sotakoirille, kirjekyyhkysille ja muutamalle hevoselle. Viimeksi mitali on myönnetty 2010 Afganistanissa palvelleelle koiralle. Tähän mennessä saajia on 54, joista 32 oli lentokykyisiä, 18 sanoi ”hau”, kolme ”ihaa” ja yksi ”miau”.

7. Valitettava UWC-onnettomuus
Saksalaisten U-venelaivaston työhevonen oli Tyyppi VII, jonka yleisin versio oli C-malli. Siinä tapahtui joitakin kehitysaskeleita sodan aikana, joista yksi nerokkaimmista oli vuodesta 1944 lähtien joihinkin veneisiin asennettu erikoisvessa, jota pystyttiin käyttämään myös sukelluksissa ollessa. Systeemi toimi korkeapaineella ja oli niin monimutkainen käyttää, että sitä operoimaan tarvittiin oma teknikkonsa (paskaduuni, anyone?). U-1206:ssa meni jokin pahasti pieleen huhtikuussa 1945. 60 metrin syvyydessä Skotlannin rannikolla vessa huuhdeltiin virheellisesti, jolloin vesi alkoi tulvia vessan alapuolella olleiden akkujen päälle. Tästä seurasi kloorivuoto ja pakollinen pintautuminen. Britit äkkäsivät aluksen ja pommittivat sitä, jolloin saksalaisten oli hylättävä ja upotettava vaurioitunut sukellusvene. Yksi kuoli pommituksessa, kolme hukkui ja loput 46 jäivät vangeiksi.

6. Saksalaisten viimeinen tukikohta syyskuussa 1945
Toisessa maailmansodassa säätiedot olivat ensiarvoisen tärkeitä. Kuten hyvin tiedetään, säärintamat tulevat Eurooppaan yleensä Atlantilta ja niinpä U-veneiden ensimmäinen operaatio pintaan noustessa olikin lähettää säätiedotus Saksaan. Tätä tietoa britit sitten käyttivätkin hyväkseen murtaessaan Enigma-salakirjoitusta. Saksalaiset koettivat perustaa pysyviäkin sääasemia Pohjois-Atlantille. Raa'assa ilmastossa yritettiin turhaan miehittää mm. Jan Mayenin saarta, vähän onnistuneemmin Grönlantia, erityisen onnistuneesti Huippuvuoria ja jopa Frans Joosefin maata. Yleensä toisen maailmansodan viimeisten taistelujen Euroopassa sanotaan päättyneen 9.5.1945, viimeisten Tsekkoslovakiassa taistelleiden saksalaisyksiköiden antautuneen 13.5, mutta Huippuvuorten sääasema antautui vasta 4.9.1945.

5. Japanin valkoihoinen kansallisssankari
Mikä on Japanin suosituin joukkuepeli? Viime aikoina jalkapallo on noussut kovaksi haastajaksi, mutta perinteisesti maan ykköslaji on ollut baseball. Ammattilaisliiga aloitti 1920 ja jatkoi jopa sodan aikana. Ironiaa, että USA:n kansallispeli oli niin suosittu, vieläpä siten, että liigan parhaaksi pelaajaksi vuosina 1939-40 valittiin gaijin eli valkoinen muukalainen. Viktor Starffin oli syntynyt Nizhny Tagilissa, Venäjällä 1916. Hänen isänsä taisteli Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella ja pakeni Japaniin. Starffin venähti isokokoiseksi ja nopeakätiseksi, joten hänet asetettiin syöttäjän hommiin. Ammattilaisdebyyttinsä Starffin teki 1936 ja hänet valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi kahtena kautena. Toisen maailmansodan aikana hän joutui yleisessä ulkomaalaisvastaisessa hysteriassa joksikin aikaa eristysleirille ja käytti lyhyen aikaa japanilaistettua nimeä Hiroshi Suda. Vapauduttuaan hän ehti vielä pelata sota-aikana ja palasi taas kentille ammattilaisliigojen käynnistyttyä uudelleen 1946. Hänestä tuli Japanin liigan ensimmäinen yli 300 peliä voittanut syöttäjä vähän ennen lopettamistaan 1955. Starffinilla on edelleenkin syöttäjien ennätys (sittemmin sivuttu) yhden kauden aikana voitettujen pelien määrässä, 42 voittoa vuonna 1942.

4. Me 262 - myytit
Mersun 262-malli oli ensimmäinen palveluskäyttöön ehtinyt suihkukone ja ainoa, jota ehdittiin Isossa Rähinässä käyttää merkittävissä määrin. Eipä ihmekään, että lentävää puhalluslamppua ympäröi tarunhohtoinen myyttien aura:
a) Hitlerin päähänpisto ”salamapommittajasta” esti koneen kehittämisen hävittäjäksi ennen kuin oli liian myöhäistä
b) Koneen tekniikka oli aikaansa edellä
c) Kone oli lento-ominaisuuksiltaan ylivertainen sen aikaisiin hävittäjiin nähden
d) Saavutetut taistelutulokset olivat huikeita
e) Koneen laajamittainen valmistaminen ajoissa olisi saattanut kääntää sodan kulun.
Ja sitten realiteetteja:
a) Todellisuudessa aikataulun sössi kukas muu kuin Hermann Göring, mies joka teki liitoutuneiden menestyksen eteen enemmän kuin Eisenhower, Montgomery ja Zukov yhteensä. Ensimmäinen suihkukone oli lentänyt jo 1939 ja seuraavana vuonna Göring leikkasi kehitysbudjetin lähes nollille. Sen verran Messerschmittin insinöörit saivat kuitenkin aikaan, että kone saatiin lentokuntoon ja esiteltyä Hitlerille vuoden 1943 puolivälissä. Tällöin Hitler määräsi tuotannon käynnistettäväksi salamapommittajana, mutta päätös muutettiin muutamaa viikkoa myöhemmin ja tuotantosuunta käännettiin hävittäjiin.
b) Koneessa oli alunperin BMW:n suihkumoottorit, mutta ne osoittautuivat niin epäluotettaviksi, että Junkers Jumo 004:t asennettiin kaikkiin operatiivisiin versioihin. Käytetty teräs oli kuitenkin niin huonolaatuista, että moottorien käyttöikä oli 10-25 tuntia – kallista hommaa.
c) Suihkarimersu oli erityisen haavoittuvainen nousussa ja laskussa, jolloin lähistöllä partioikin yleensä mäntämoottorihävittäjiä suojana. Koneen lentoaika oli vain noin tunti. Matalissa nopeuksissa kiihtyvyys oli hidas, joten kaasuvipu kannattikin pitää niin tapissa kuin mahdollista moottorien kestävyyden kannalta. Kaartotaisteluun kömpelöhköstä koneesta ei ollut, yksi väite onkin että siipiin asennetut moottorit olisivat toimineet paremmin rungon alle vierekkäin kiinnitettynä, mikä olisi ehkä parantanut lento-ominaisuuksia. Tosin ylivertainen nopeus liittoutuneiden hävittäjiin nähden yleensä takasi sen, että koiratappeluun ei tarvinnutkaan ruveta. On jopa mahdollista, että Me 262 oli todellisuudessa ensimmäinen lentokone, jolla rikottiin äänivalli.
d) Me 262 -koneilla ammuttiin alas noin 500-600 liittoutuneiden konetta. Vastaavasti mersuja menetettiin taistelussa noin sata. Jos oletetaan viisinkertainen voittosuhde, niin ei riitä – liittoutuneiden konemäärä ja tuotantokapasiteetti oli enemmän kuin viisinkertainen saksalaisiin nähden. Lisäksi on huomioitava, että mersujen prosentuaalinen menettäminen onnettomuuksissa tuskin on ainakaan alempi kuin liittoutuneiden koneilla. Puhumattakaan siitä, että vähälukuisia suihkareita lensi suhteettoman suuri osuus huippuässiä – kannattaa vilkaista JG 7:n nimilistaa. Mahdollisen massatuotannon seurauksena puikkoihin laitetut kokemattomat Hitlerjugend-pilotit eivät olisi pystyneet lähellekään samaa pudotussuhdetta ja olisivat menettäneet vaikeasti käsiteltäviä koneita useammin onnettomuuksissa.
e) Koneita valmistetiin noin 1430. Moninkertainen määrä olisi varmasti tehnyt laajamittaiset pommitushyökkäykset Saksaan liian kalliiksi, mutta sodan kulkua se ei olisi kääntänyt. Ja oli briteilläkin omat ilkeät yllätyksensä odottamassa, kuten Gloster Meteor, puhumattakaan 1946 kuvioihin ilmestyneestä Vampiresta.
Jos Me 262 olisi ollut jälkikäteisen maineensa veroinen, sillä olisi varmasti ollut käyttöä sodan jälkeenkin. Nyt varsinaiset mersut eivät päätyneet minkään maan palveluskäyttöön, mutta tsekit valmistivat kymmenkunta Avia S-92 -kopiota, jotka poistuivat käytöstä 1951.

3. Brasilialainen divisioona taisteluissa
Etelä-Amerikan maat ovat toisen maailmansodan yhteydessä tulleet tunnetuiksi lähinnä entisten natsien pakopaikkoina. Kuitenkin ne antoivat sodan loppuvaiheissa lähes poikkeuksetta sodanjulistuksen akselivalloille – mutta vain nimellisesti, taisteluihin ne eivät joukkoja lähettäneet. Yhdellä poikkeuksella. Brasilia oli julistanut sodan akselivalloille jo elokuussa 1942. Maa ei kuitenkaan ollut erityisen innokas lähettämään joukkoja sotanäyttämölle, vaikka laivasto olikin suojaamassa rannikkoa ja otti yhteen U-veneiden kanssa. Tuskastuneet sotaan liittymisen kannattajat totesivatkin, että on todennäköisempää, että käärme oppii tupakoimaan kuin brasilialaisjoukot lähtevät sotaan. Tästä Brasilian merentakainen divisioona saikin sitten tunnuksensa, sauhuttelevan käärmeen. Lopulta, lähes kaksi vuotta sodanjulistuksen jälkeen brasilialaisten parikymmentuhatpäinen sotajoukko rantautui Italiaan heinäkuussa 1944. Osasto oli koostettu amerikkalaisen jalkaväkidivisioonan mallin mukaisesti ja päätyi rintamalle elo-syyskuussa. Kahdeksan kuukauden taistelujen aikana joukko menetti vajaat tuhat miestä kaatuneina. Lukuun sisältyvät laivaston ja ilmavoimien menetykset.

2. Surunvalittelut Hitlerin kuolemasta
Hauska tietokilpailukysymys: Kun Hitler päätti päivänsä, minkä eurooppalaisen maan pääministeri kävi Saksan suurlähetystössä surunvalittelukäynnillä? Vastaus on Irlanti. Maa noudatti puolueettomuuspolitiikkaa toisen maailmansodan aikana, vaikka peräti 70 000 irlantilaista taistelikin vapaaehtoisina brittien joukoissa. Lisäksi maahan haaksirikkoutuneet merimiehet tai pudonneet lentäjät palautettiin kaikessa hiljaisuudessa rajan toiselle puolelle, paitsi internoiduiksi joutuneet saksalaiset. Itse asiassa Irlannin yhdistyminen oli lähellä – vuoden 1940 epätoivoisina päivinä Britannian pääministeri Chamberlain esitti de Valeralle Pohjois-Irlannin liittämistä saaren pääosaan. Hintana olisi ollut Irlannin välitön liittyminen sotaan, minkä de Valera yhdessä muiden syiden kanssa katsoi liian kalliiksi. Julkisesti Irlanti pysyi puolueettomana ja kieltäytyi katkaisemasta diplomaattisuhteita Saksaan ja Japaniin. Hitlerin kuoltua pääministeri de Valera noudatti valtionpäämiehen kuoleman yhteydessä normaalia protokollaa allekirjoittamalla surunvalittelukirjan ja vierailemalla Saksan asiainhoitaja Eduard Hempelin luona. Temppu aiheutti protesteja USA:ssa, etenkin kun de Valera oli vain kuukautta aiemmin jättänyt vastaavan vierailun väliin Rooseveltin kuoltua.

1. Göringin veljenpoika
Yhdysvalloissa oli lukuisia saksalaissiirtolaisia, jotka taistelivat maan asevoimissa etnistä kotimaataan vastaan. Yksi heistä oli kapteeni Werner G. Goering, Luftwaffen komentajan Hermann Göringin veljenpoika. Vuonna 1924 syntynyt Werner lensi 48 pommituslentoa B-17 Flying Fortressilla. Ainoana erona normaalipalvelukseen oli se, että hänen kakkospilottinaan toimi poikkeuksellisen kokenut lentäjä, luutnantti Jack P. Rencher, joka oli saanut salaisen ohjeen ampua Goering, mikäli tämä yrittäisi laskeutua Saksaan. Tästä ei ollut vaaraa, ainoa kerta kun Goering oli hieman vastahakoinen oli pommituslento Kölniin, jossa hänen isoäitinsä asui. Myös itse Adolf Hitlerin veljenpoika William Patrick Hitler oli amerikkalainen ja palveli US Navyssa. Näkyy veljenpojista olevan riesaa muillekin kuin Aku Ankalle. Toisaalta vastapainona Göringin toinen veljenpoika Hans-Joachim Göring kaatui Luftwaffen Me-110 -lentäjänä 11.7.1940. Hitlerin toinen veljenpoika Heinz Hitler puolestaan oli fanaattinen natsi, joka jäi vangiksi itärintamalla ja kidutettiin kuoliaaksi moskovalaisessa vankilassa. Kommunismin ja natsismin välinen ero: Stalinin pojan jäätyä saksalaisten vangiksi häntä kohdeltiin siinä missä muitakin sotavankeja, paitsi että saksalaiset tarjosivat hänen vaihtamistaan sotamarsalkka Friedrich Paulukseen, johon Stalin vastasi en vaihda marsalkkaa luutnanttiin.

KK-ennakko 2017

Tänä vuonna Kalevan Kisat palaavat neljän vuoden tauon jälkeen Pohojanmaalle, kun Vaasan sijaan matkataan Seinäjoelle. Itse asiassa siellä kilpaillaan jo neljättä kertaa, edelliset kerrat ovat olleet 1952, 1975 ja 1999. Tänä vuonna 19-vuotiaiden EM-kisat osuvat samaan aikaan, joten muutama huippujunnu puuttuu paikalta.

Entiseen tapaan jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Lajin nimen jälkeen kerrotaan suluissa osanottajien määrä ja kilpailuaikataulu. Ilman järjestysnumeroa kursiivilla merkittynä ovat ne juoksijat, joiden arvelen ilmoittautumisestaan huolimatta jäävän pois, mutta mukana ollessaan olisivat kyseisellä sijoituksella kaavailuissa. Nimen perässä olevista kahdesta luvusta ensimmäinen kertoo ilmoittautuneiden keskinäisen sijoituksen tämän kauden tilastoissa ja jälkimmäinen ennätysten mukaisen järjestyksen. Kahdeksan rankatun lisäksi jokaiseen lajiin on tarvittaessa otettu "Muita"-osio, johon pääsevät kaikki ne jotka ovat jommassakummassa tilastossa kahdeksan joukossa tai muuten yllätysvalmiita. Kaikissa luvuissa ja kaavailuissa mukana vain Suomea edustavat Suomen kansalaiset.

M 800 m (20, alkuerät la 10.45, finaali su 16.05)
Lampinen on ollut tällä kaudella vakuuttava Suomen tasolla. Mestaruuden voi viedä vain (1) kolari, (2) totaalinen taktinen erehdys tai (3) Jaakko Laakson bluffi siitä, että kunto onkin ollut parempi mitä esitykset antavat ymmärtää. Eikä luultavasti näistä kolmesta yksikään riitä mestaruuden menettämiseen, vaan siihen tarvitaan kaksi kolmesta. Tämän jälkeen sijoitukset ovat enemmän tai vähemmän arpapeliä. Kahden edellisen kauden pronssimitalisti Markus Teijula juoksee samaan aikaan 19-vuotiaiden EM-kisoissa helpottaen muiden menestystä.
1. Ville Lampinen (1,2)
2. Joonas Rinne (2,4)
3. Jaakko Laakso (3,1)
4. Samu Mikkonen (5,9)
5. Panu Jantunen (6,5)
6. Simon Haglund (4,8)
7. Julius Uutela (7,7)
8. Tuomo Salonen (9,3)
Alex Rauhala (8,11), Samuli Hussa (11,15)

M 1500 m (14, pe 19.40)
Kovimmat ennätykset omaavat kaverit ovat tällä kaudella olleet vähän vaisumpia. Kultakamppailu jäänee siis Topi Raitasen ja Samu Mikkosen väliseksi. Molemmat ovat kovassa nousussa, Raitasen kuntokäyrä on osoittanut selvemmin ylöspäin joten hänet on asetettu ykkössuosikiksi. Borza Salonen on viime ja tällä kaudella siirtynyt ylöspäin tälle matkalle ja on siksi mitalisuosikki hänkin Toissavuoden mestari Ilari Piipponen ei ole tänä vuonna kummia esittänyt, mutta on silti jokerikortti.
1. Topi Raitanen (2,6)
2. Samu Mikkonen (1,4)
3. Tuomo Salonen (4,5)
4. Panu Jantunen (6,3)
5. Joonas Rinne (3,7)
6. Tommi Sundell (7,2)
7. Martti Siikaluoma (5,8)
8. Samuli Hussa (8,12)
Ilari Piipponen (10,1), Antton Launto (9,9)

M 5000 m (12, la 18.25)
Mestaruus on vapaasti otettavissa, koska Topi Raitanen ja Arttu Vattulainen eivät ole mukana. Jarkko Järvenpää ei ole tällä ratakaudella kummia esittänyt, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitävät niin sieltä se tulee. Robin Ryynänen on ehkä ennakkosuosikki, mutta jos Järvenpää on päässyt samaan kuosiin - paremmasta puhumattakaan - kuin kevään SM-maastoissa, niin toistakymmentä vuotta nuorempi haastaja joutuu vielä nöyrtymään. Martti Siikaluoma saattaa haastaa molemmat, mutta hänellä on ollut valitettava taipumus hyytyä SM-tasolla. Todennäköisesti pois jäävistä mailereista Panu Jantusella on mahdollisuutensa ja Tuomo Salonen on yllätysvalmis, jos ei mennä liian kovaa matkalla.
1. Jarkko Järvenpää (3,1)
2. Robin Ryynänen (1,4)
3. Martti Siikaluoma (-,3)
Panu Jantunen (-,7)
4. Aki Nummela (6,5)
5. Eero Saleva (2,8)
6. Victor Lövdal (4,9)
Tuomo Salonen (-, 12)
7. Ilari Piipponen (-,2)
8. Vilho Loukkalahti (5,11)
Jaakko Kero (8,6), Marko Tuokko (7,10)

M 10 000 m (18, su 14.35)
Arttu Vattulainen päätti jättää vitosen väliin ja keskittyä näissä mittelöissä kympille. Niinpä ennakkosuosikista ei ole epäselvyyttä huolimatta Joensuun eliittikisojen ponnettomasta esityksestä: kultaharkko matkaa Joensuuhun. Ainoa haastaja on Järvenpää, jos on paikalla. Pronssimitali on erikoistarjouksessa ja siitä otattaa muutama mies aika tasaväkisesti.
1. Arttu Vattulainen (1,3)
2. Jarkko Järvenpää (-,1)
3. Tuomas Jokinen (2,2)
4. Matti Rauma (3,7)
5. Eero Saleva (-,-)
6. Jaakko Piesanen (-,8)
7. Antti-Pekka Niinistö (-,10)
Aki Nummela (-,6)
8. Samuli Huusko (4,13)
Miika Takala (-,4), Jaakko Kero (9,5), Henri Ansio (5,12), Tapani Kärjä (6,11), Antti Ranta-Aho (7,14), Kari Poutiainen (8,16), Victor Lövdahl (-,-)

M 3000 m esteet (16, su 17.05)
Kahden ensimmäisen veikkaaminen oikein oikeaan järjestykseen ei vaadi erityistä ennustajankykyä, etenkin kun Tomi Lehto on juniorien EM-kisoissa. Pronssikamppailu voi sen sijaan olla aika tiukka, mutta puolisalaa maan kärkeen hiipinyt parikymppinen Miika Tenhunen on ehkä niukasti ennakkosuosikki kolmanneksi mitalistiksi. Topi Raitasen pitäisi pystyä ottamaan ensimmäinen Kalevankisamitalinsa suoraan kultaisena versiona ilman ongelmia. Veikataan että Aki Nummela ei juokse vaihtoehtona olevaa kymppiä. Juoksijajoukosta pitää vielä mainita Teppo Syrjälä, joka on nyt kahdettakymmenettä kertaa mukana Kalevan Kisojen estejuoksussa. Mikko Virran viime vuonna katkenneeseen 23 kisan sarjaan on tosin vielä matkaa ja Syrjälän putki ei sentään ole samaan tapaan yhtäjaksoinen.
1. Topi Raitanen (1,2)
2. Hannu Granberg (2,4)
3. Miika Tenhunen (3,7)
4. Wilho Hautala (5,9)
5. Joonas Harjamäki (4,1)
6. Jimmy Finnholm (8,6)
7. Aki Nummela (7,5)
8. Otto Loukkalahti (6,8)
Teppo Syrjälä (11,3), Sami Maamela (9,11), Vilho Loukkalahti (10,12)

N 800 m (24, alkuerät la 10.15, finaali su 15.50)
Sara Kuivisto on tällä kaudella hallinnut keskimatkoja suvereeniin tapaan, joten ykkössuosikista ei ole epäselvyyttä. Mutta ei Zenitha Eriksson kovin kaukana ole eikä myöskään Aino Paunonen hänestä. Matkan entinen valtiatar Karin Storbacka ei ole yhtään kasisatasta tällä kaudella juossut, vaan keskittynyt tonnivitoselle ja kolmoselle. Veikkaus on että hän tekee matkavalinnan suhteen monia yllättävän vedon, mutta jos vastoin ennustettani ilmestyy kasille, on mitalikin tiukassa ja mestaruus lähes mahdoton. Sijat 4-8 voivat olla miten tahansa, hyvin tasavahvat viisi juoksijaa joista odotusarvon mukaan yksi sössii itsensä pihalle finaalista ja tilalla on joku listan ulkopuolinen.
1. Sara Kuivisto (1,3)
2. Zenitha Eriksson (3,2)
3. Aino Paunonen (2,4)
Karin Storbacka (-,1)
4. Kirsi Pekkanen (4,5)
5. Jonna Julin (5,7)
6. Reetta Joronen (7,8)
7. Maria Valtanen (6,6)
8. Jemina Forss (8,9)
Aida-Linnea Kukila (9,17), Heidi Kuuttinen (-,10)

N 1500 m (10, pe 19.50)
Sara Kuivisto ottanee tuplan ensimmäisen mestaruuden ongelmitta. Itse asiassa pahin uhka on Sandra Eriksson. Hänet on kuitenkin sijoitettu kolmoseksi eikä kakkoseksi siksi, että Karin Storbackan taso tiedetään. Sandran ei varmasti, koska paluu radalle tapahtui vasta SM-viesteissä eikä meno suinkaan vakuuttanut. Mutta parissa viikossa voi tapahtua ihmeitä. Jos Sandra tonnivitoselle ilmestyy - mikä on vähintäänkin epävarmaa - hän on todennäköisesti Karinia heikompi. Mutta jos jompikumpi heistä Saran haastaa, se on Sandra. Toki täytyy huomata, että ensimmäisenä maaliin saapuu luultavimmin Tsekkiä edustava Kristiina Mäki, joskin Sara saattaa hänetkin yllättää. Joukosta poissa eli Italiassa juniorien EM-kisoissa on Saija Seppä, joka hätyyttelisi mitalikolmikkoa.
1. Sara Kuivisto (1,2)
2. Karin Storbacka (2,3)
3. Sandra Eriksson (-,1)
4. Kaisa Tyni (3,4)
5. Zenitha Eriksson (-,5)
6. Aino Paunonen (-,6)
7. Henni Tofferi (4,7)
8. Maria Murtorinne (6,8)
Anni Suominen (7,10), Aino Kuljukka (7,10)

N 5000 m (23, su 16.20)
Ilmoittautuneiden listalla ovat sairastuvalta paluuta tekevät Sandra Eriksson ja Alisa Vainio, mutta veikkaus on että kumpikaan ei juokse. Jos juoksevat, niin mitalisija mahdollinen mutta ei voitto. Voiton vie Camilla Richardsson. Edellispäivän esteet eivät paljon jaloissa paina, viime vuonna Oulussa nainen voitti ensin kympin ja vajaa tunti maalintulon jälkeen starttasi esteisiin, joissa juoksi paahtavaan helteeseen (katsomossakin hiki valui puroina) nähden hyvällä tuloksella hopeaa. Tsekin Kristiina Mäki on taas mukana ja otattaa tiukasti Camillan kanssa. Vierumäen SM-maastoissa Camilla pisti selkeästi päihin ja veikkaisin muuten samaa nytkin, mutta Camillan esitys Joensuun esteissä ei vakuuttanut ja ehkä hänen on muutenkin viisaampaa ajoittaa kuntoa MM-Lontooseen kuin SM-kisoihin. Tiedä sitten. Mutta yhden mitalin ottaa yllättäjä: Karin Storbacka ei ole koskaan vitosta juossut, mutta pääsee kisoihin hyvän kolmosen aikansa ansiosta. Uran päätöskausi menossa, nyt tähtäimessä on vielä uusi aluevaltaus. Ellei sittenkin valitse mitalin suhteen epävarmempaa entistä paraatimatkaansa kasisatasta. Sen finaali juostaan vain puoli tuntia ennen vitosen starttia, joten molempia ei voi juosta. Pistesijajuoksijoista kannattaa mainita Johanna Peiposen telakalla ollessa suvun kunniaa puolustava serkkutyttö Aino Kivenmäki sekä äitiyslomalta paluun tekevä Nina Chydenius, joka on jokerikortti; monelle juoksijalle on tullut synnytyksen jälkeen yllättävää lisävauhtia. Etenkin naisille.
1. Camilla Richardsson (1,1)
Sandra Eriksson (-,2)
2. Karin Storbacka (-,-)
3. Janica Mäkelä (2,5)
Alisa Vainio (-,3)
4. Kaisa Tyni (-.7)
5. Nina Chydenius (3,6)
6. Aino Kivenmäki (4,10)
7. Saara Nikander (5,8)
8. Sofie Lövdahl (8,15)
Meri Rantanen (-,4), Mira Tuominen (9,9)

N 10 000 m (16, pe 18.25)
Kymppi juostaan perjantaina ja se näkyy. Osanottajalistalta puuttuu useita sellaisia, joiden päälaji on myöhemmin. Jos kymppi olisi sunnuntaina, lista olisi varmasti toisennäköinen. Mutta kun mm. edellisvuoden mestari Camilla Richardsson jättää suosiolla areenan muille, on Janica Mäkelällä tuhannen taalan paikka ottaa palkintokaappiin neljän SM-hopean ja neljän SM-pronssin (kuuden, jos maastotkin lasketaan) keskelle komeilemaan se puuttuva kultamitali. Jos Janica näin tekee, niin allekirjoittanut lupaa hyppiä riemusta ns. yläpystyä katsomossa. Oleellisen uhan muodostaa kolmikko Nina Chydenius (kauden paras toista minuuttia huonompi ja vitosellakin parikymmentä sekuntia jäljessä), Alisa Vainio (ilmaantuuko edes paikalle ja jos näin tekee, kunto on arvoitus) ja Minna Lamminen (tämän kauden näytöt lähes nollilla). Pistesijat irtoavat helpolla.
1. Janica Mäkelä (1,3)
2. Nina Chydenius (2,8)
Alisa Vainio (3,1)
Minna Lamminen (-,2)
3. Saara Nikander (-,9)
4. Meri Rantanen (-,4)
5. Jaana Niemelä (-,5)
6. Minna Haka-Risku (4,7)
7. Suvi Miettinen (5,6)
8. Minna Syvälä (-,10)
Anne-Marika Partanen (6,14), Eija Hartikainen (7,15)

N 3000 m esteet (15, la 19.50)
Förlåt Sandra. Men den här är oavvislig. Camilla on yksinkertaisesti niin kovassa kunnossa, että toipilaana et vielä pärjää. Mutta muistapa se edellinen kerta kun hävisit suomalaiselle esteissä. Se oli kesällä 2011 kestävyysjuoksukarnevaaleilla Jämsässä. Olit silloinkin toipumassa loukkaantumisesta. Muistan, kun istuin katsomossa ja vedit juoksua. Näin, että ei vielä toimi ja vaikka johdat, et voi voittaa. Janica ja Minna-Maria ehtivät lopussa edellesi, jopa varsin selvästi. Ja mihin olet päässyt sen jälkeen? Useita Suomen ennätyksiä ja nousu kansainvälisen huipun tuntumaan. Nyt on taas aika kohota tappion tuhkasta kuin Feeniks-lintu. Entistä uljaampaan lentoon kohti arvokisojen palkintokoroketta. Eikä enää tarvitse ainoana suomalaisena, sillä Camilla on jo samalla tasolla. Muiden sijoitusten osalta mennään tilastojärjestyksessä, poikkeuksena ne pari jotka eivät ole vielä tällä kaudella esteitä juosseet. Paikalta puuttuu Italiassa juniorien EM-kisoissa oleva Astrid Snäll, joka niin esteissä kuin vitosellakin olisi ensimmäisiä mitalilta putoajia.
1. Camilla Richardsson (1,2)
2. Sandra Eriksson (-,1)
3. Janica Mäkelä (2,3)
4. Aino Kuljukka (3,7)
5. Mira Tuominen (-,5)
6. Sofie Lövdahl (-,4)
7. Anni Suominen (4,8)
8. Linnea Harala (5,9)
Viivi Rantanen (8,6), Amanda Virtanen (6,10), Sara-Elise Ruokonen (7,11)

Välihuomautus 105: Suositeltavaa luettavaa

Eräs Hommaforumin parhaita kirjoittajia käyttää nimimerkkiä Eino P. Keravalta. Pari päivää sitten hänen pelinavauksensa otsikolla Perseily metodina, filosofiana ja elämäntapana räjäytti pankin.

Samalla kirjoitus säästi minulta yhden viikkojutun kirjoittamisen. Ajatus on muhinut päässä, mutta nyt sen voi unohtaa. Kyseisessä tekstissä sanotaan ne asiat paljon paremmin kuin olisin itse ikinä osannut sanoa. Kannattaa lukea.

Uusinta: Salaliittoteoriat

Lukijalle: Pistetäänpä tällä kertaa uusiksi pakina vuodelta 2011. Uusimmat tutkimukset ovat nimittäin tuoneet lisätietoja joihinkin tapauksiin:

Ei se ole tapahtuma eikä mikään, josta ei ole kehitetty vähintään kolmea salaliittoteoriaa. Virallisia selityksiä ei uskota, vaan väitetään aivan jotakin muuta. Hauska piirre asiassa on, että hörhöinä pidetyt väitteet ovat joskus osoittautuneet tosiksi. Jotkin salaliitot ovat ihan oikeasti toteutuneet ja jopa myöhemmin paljastuneet - onpa täysin mahdollista että nykyinen poliittinen korrektiuskin on kaikkien aikojen salaliitto. Tämä pistää pohtimaan, kuinka moni nykyinen virallinen totuus onkin valhe. Tosin vaihtoehtoisia teorioita ei aina vahvoista todisteista huolimatta uskota, mikäli virallinen totuus on jo tiukasti betonoitu. Esimerkiksi Suomessa kirjailija Arto Paasilinna paljasti jo 70-luvulla teoksessaan Jäniksen vuosi mm. kallonmittauksiin vedoten, ettei Kekkonen olekaan Kekkonen vaan korvattu kaksoisolennolla noin vuonna 1968. Jaakko Okker selvitti jatkotutkimuksissaan kirjassa Herran pelko on herran alku, että Vanha Kekkonen eli Maltillinen eli Tamminiemen vintillä tuuraten välillä Uutta Kekkosta eli Radikaalia. Vaan historiankirjoitus väittää edelleen ihan muuta. Seuraavassa paljastetaan, mitä muutamassa merkittävässä tapahtumassa on oikeasti käynyt ja kuinka metsässä ovat sekä viralliset selitykset että hörhöilijöiden salaliittoteoriat.

Prinsessa Dianan kuolemasta on esitetty lukemattomia salaliittoteorioita, mutta ilmeisin on jäänyt havaitsematta. Kuoleman – tai siis lavastetun kuoleman - ajankohta. Diana ”kuoli” 31.8.1997. Elokuva Men in Black sai ensi-iltansa 2.7.1997. Vajaa kaksi kuukautta aiemmin, juuri riittävästi aikaa suunnitella lavastus. Prinsessa Diana näet oli suuri Elvis-fani ja elokuvassa paljastetaan todeksi laajalle levinnyt epäily: Elvis ei sittenkään ole kuollut, Elvis vain on palannut kotiin muiden alienien kanssa. Diana sai tästä tietää ihastuksensa olevan elossa ja ryhtyi toimiin. Hänellä oli yhteys salaiseen maailmanhallitukseen eli Bilderberg-ryhmään, jonka yhteistyö liskoihmisten ja muiden humanoidien kanssa on hyvin tunnettu. Tarkalleen ei tiedetä, mitä kiristyskeinoa Diana käytti – naisten perinteiset konstit on kelpo veikkaus, olihan Di iästään huolimatta vielä ajokelpoisen näköinen - , mutta onnettomuus lavastettiin ja tiettävästi Diana, jonka viehtymys vanhempiin miehiin tiedetään, elää yhä onnellisena Elviksensä kanssa jollain Karibianmeren paratiisisaarella.

WTC-tornien romahduksen tiedetään hyvin olevan USA:n hallituksen suunnittelema. On totta, että arabiterroristit kaappasivat neljä konetta, mutta se tapahtui amerikkalaisten suunnitelman mukaisesti. Kaksi muuta oli tarkoitettu pelkäksi hämäykseksi ja niiden kohtalo osoittaakin kahden muun koneen tapauksen valheeksi. Pentagoniin tähdätty kone osui huonosti ja toinen epäonnistui kokonaan. Tämä jättää WTC-torneihin törmänneet koneet. Oikeasti, uskooko joku että arabirättipää kykenisi muka osumaan lentokoneella torniin? Todellisuudessa USA:n salainen varjohallitus oli kehittänyt näkymättömyysteknologian ja ampui koneet alas juuri ennen kuin ne olisivat lentäneet ohi WTC-tornien (tai tiedä sitä, vaikka olisivat hyvällä tuurilla osuneetkin). Jättimäisille näkymättömyyskankaille heijastettiin mukamas-osumat, jonka jälkeen koko paikka suljettiin. Tornit ovat edelleen pystyssä näkymättömyysteknologian suojissa. Koko operaation tarkoitus oli hommata varjohallitukselle käyttökelpoista toimitilaa keskeiseltä paikalta. Aiemmin oli jouduttu operoimaan hajautetusti, mikä aiheutti hallinnollista byrokratiaa aivan liikaa. Viimeiset kymmenen vuotta USA:n varjohallitus on voinut toimia tehokkaammin ja sen kyllä huomaa.
(Lisäys 15.7.2017: Todellisuudessa kävikin kompromissi: toinen torneista romahti hallituksen asettamien räjähteiden takia ja toinen oli tarkoituksellinen terroriteko, joka sattumalta tapahtui samanaikaisesti. Tämän paljasti sarjakuva xkcd:)

John F. Kennedyn murhassa vain yhtä asiaa on pidetty varmana: Lee Harvey Oswald ei häntä ampunut, ei ainakaan yksin. Jokainen jonkin verran tarkka-ammuntaa harjoittanut henkilö tietää, että niitä veemäisimpiä tilanteita on yrittää osua alempana olevaan, vinosti sivulle loittonevaan maaliin. Juuri sellaiseen kuin Kennedy oli. Saattaisi onnistua huippuluokan tarkka-ampujalta, mutta että mättää menemään useita tähdättyjä laukauksia sillä nopeudella kuin Oswaldin väitetään tehneen ja vielä saa muka osumia Mannlicher-Carcanon tapaisella hernepyssyllä. No way, José.
Suosituimpia syyllisiä salaliiton takana ovat olleet mafia, CIA, Neuvostoliitto, Kuuba, talouselämän vaikuttajat, sotateollisuus, varapresidentti Lyndon B. Johnson, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover ja monta muuta. Yksi puuttuu listasta. Mies, jolla oli helvetin hyvä syy päästä Kennedy päiviltä. Mies, jolla oli operaatioon vaadittava varallisuus. Mies, joka oli tottunut operaatioihin, jotka eivät kestäneet päivänvaloa. Aristoteles Onassis. Onassis oli tavannut Jackien jo ennen kuin JFK:sta tuli presidentti. Eipä ihme, että kreikkalainen ihastui vaikutusvaltaisesta suvusta lähtöisin olevaan kaunottareen. Ensin piti vain raivata presidentti pois tieltä. Tämäkään ei riittänyt, vaan kesti vielä viisi vuotta ennen kuin Jackie sanoi tahdon. Sitä ennen piti vielä hoidella pikkuveli RFK, kunnes Jackie uskoi.

Kuten pitävästi on jo osoitettu, astronauttien kuukävelyt ovat studiossa lavastettuja. Eikä tällä tarkoiteta niitä klassikkoselityksiä eli miten lippu muka saattoi liehua tyhjiössä, miten astronautit muka selvisivät Van Allenin säteilyvyöhykkeestä jne. Todellisuus on vielä karmeampi. Kuukävelyt oli pakko lavastaa studioon, koska Kuuta ei oikeasti ole edes olemassa! Kuu itse on lavastettu – kyseessä on jättiläismäinen ilmapallo, joka kiertää maata. Kuun osittainen näkyminen aiheutuu siitä, että pallosta karkaa vähitellen kaasua. Täysikuu on vain silloin, kun salaiset huoltolennot täyttävät pallon. Varmin todiste tästä asiasta on, että kuumailmapallot on keksitty jo 1700-luvulla. Tällöin kuu on asetettu taivaalle todennäköisesti joskus 1800-luvun alkupuolella. Ensimmäiset valokuvat Kuusta on näet otettu joskus vuoden 1850 paikkeilla. Ei ole olemassa mitään luotettavia todistetia, että Kuu olisi ollut olemassa aiemmin. Sitä edeltävältä ajalta on pelkkiä piirroksia, jotka eivät todista mitään. Onhan niitä sellaisistakin taruolennoista, joita ei oikeasti ole olemassakaan, kuten vampyyreista ja ihmissusista. Kuu oli vain mielikuvituksen tuotetta, kunnes se jostain syystä jonkin ryhmittymän (Siionin viisaita veikattu) toimesta taivaalle asetettiin.
(Lisäys 15.7.2017: Ja eikös tämä Siionin viisaiden temppu osunut omaan nilkkaan - toisen maailmansodan päätyttyä natsit pystyivät perustamaan tukikohtansa Kuun kääntöpuolelle!)

Estonian uppoamisesta on esitetty mielettömiä teorioita, kun oikeasti kyseessä oli viattoman väärinkäsityksen seuraus. Estonian kapteenin pakatessa kotonaan kamojaan reissua varten vaimo huikkasi hänelle: Hei, eläimet on syöttämättä. Minä ruokin linnut, ruoki sinä kalat.

Ulko-avaruuden humanoidit ovat kaapanneet ihmisiä ufoihinsa jo vuosikymmenien ajan. Useimmat väittävät, että tarkoitus on ollut tutkia ihmisen biologiaa. Tämä ei kuitenkaan ole kuin ufomiesten peitetarina – oikeasti heidän teknologiansa on niin kehittynyttä, että he saavat tietää kaiken haluamansa maan pinnalle lähettämiensä pikobottien avulla. Todellinen syy on heidän mahtava ja kieroutunut huumorintajunsa:
Örghöl: Mitäs me nyt tehtäisiin. Pistetäänkö taas kaukosäteet tyhjentämään opiskelijoiden päät kaikesta kesken tentin?
Przlh: Plääh, tylsää. Kaapataan mieluummin joko paikallinen kylähullu kyytiin pariksi tunniksi ja nauretaan kun kukaan ei kuitenkaan usko sen juttuja jälkeenpäin.
Örghöl: Turhaa vaivaa. Tyydytään vain näyttäytymään jollekulle hasishörhölle ja kehotetaan sitä välittämään ihmiskunnalle tärkeä viesti siitä, että heidän pitäisi rakastaa toisiaan ja lopettaa sotiminen.
Przlh: Ei taas, vastahan me eilen... ei mutta nyt mä keksin. Eiköhän poiketa pitkästä aikaa Juhan af Grannin luona sumpilla.

Että mistäkö minä tämän tiedän? No, pienet vihreät miehet kävivät kertomassa toimintatapansa ja varmemmaksi vakuudeksi nuo kaikki edellä olleet muutkin faktat minulle. Olen luottomiehiä, nähkääs.

Sisäpiirissä

Maailman lähes kahdensadan itsenäisen valtion joukossa on noin neljäkymmentäviisi sisämaavaltiota. Tarkka lukumäärä riippuu siitä, mitkä maat lasketaan itsenäisiksi. Tässä on noudatettu luokittelua, jossa Kosovo on laskettu itsenäiseksi, mutta Transnistriaa, Etelä-Ossetiaa, Länsirantaa ja Vuoristo-Karabahia ei. Azerbaidzan, Kazakstan ja Turkmenistan on laskettu sisämaavaltioiksi, vaikka niillä on rantaviivaa Kaspianmerellä, Kaspianmeri kun ei ole yhteydessä valtamereen.

Sijainti sisämaassa on useimmiten valtiolle haitta, koska se joutuu kaupankäynnissään turvautumaan rajanaapureihinsa. Siksi monet sisämaavaltiot ovatkin pyrkineet joko hankkimaan itselleen merenrantaa tai sitten joutuneet olemaan hyvissä väleissä naapureihinsa joskus jopa vastoin tahtoaan.

Sisämaavaltioista kaikkein kovimmassa kategoriassa ovat Uzbekistan ja Liechtenstein. Niiden kaikki rajanaapuritkin ovat sisämaavaltioita eli ne ovat "tuplasisämaavaltioita".

Eniten rajanaapureita sisämaavaltioista on Itävallalla, Serbialla ja Sambialla, jokaisella kahdeksan. Itävalta pitänee nostaa näistä ykköseksi, koska sen rajanaapureista viisi on itsekin sisämaavaltioita.
Eniten sisämaarajanaapureita on kuitenkin rannikkovaltio Kongon demokraattisella tasavallalla, jolla on kuusi sisämaarajanaapuria.
Vähiten rajanaapureita on San Marinolla, Vatikaanilla ja Lesotholla, jotka ovat kaikki yhden valtion sisällä.

Sisämaavaltiot ovat ymmärrettävistä syistä keskittyneet klustereiksi, joissa on useita sisämaavaltioita samassa nipussa. Suurin klusteri on Keski-Afrikan klusteri, johon kuuluu kymmenen maata. Keski-Euroopan klusteriin kuuluu yhdeksän, Keski-Aasian klusteriin kuusi (kahdeksan jos Kaspianmeren erottamat Azerbaidzan ja Armenia lasketaan), eteläisen Afrikan klusteriin neljä ja Etelä-Amerikan klusteriin kaksi. Kaksitoista sisämaavaltiota ei rajoitu yhteenkään toiseen sisämaavaltioon.

Pinta-alaltaan ylivoimaisesti suurin sisämaavaltio on Kazakstan, 2,7 miljoonaa neliökilometriä. Yli miljoonan neliökilometrin ovat myös Mongolia, Tsad, Niger, Mali, Etiopia ja Bolivia.
Asukasluvultaan suurin ja ainoa yli sadan miljoonan on Etiopia. Muistatteko muuten, kun kolmekymmentä vuotta sitten pelättiin etiopialaisten kuolevan nälkään ja järjestettin kaiken maailman Band Aid -konsertteja? Taisi onnistua yli odotusten, sillä tuolloin etiopialaisia oli vain 40 miljoonaa.

Vastoin yleistä harhaluuloa Bosnia-Herzegovina ei ole sisämaavaltio. Sille kuuluu parikymmentä kilometriä pitkä palanen rannikkoa Neumin kaupungin ympärillä. Tämä Bosnian rannikkosiivu katkaisee Kroatian Dubrovnikin maayhteyden muuhun Kroatiaan. Bosnia onkin maailman ainoa rannikkovaltio, jolla ei ole kunnollista satamaa.
Toinen samankaltainen käytävä merelle on Kongon demokraattisella tasavallalla, jonka maan kokoon nähden naurettava vajaan neljänkymmenen kilometrin rannikkosiivu eristää samaan tapaan Cabindan muusta Angolasta. Tämä palanen liitettiin aikoinaan Kongoon, jotta belgialaiset voisivat orjuuttaa maata tehokkaammin.
Vastaavia maayhteyksiä muuten sisämaille on myönnetty ennenkin. Historiasta varmaan kaikki muistavat Puolan käytävän. Nykyisin Puola on rannikkovaltio sinänsä, mutta usea nykyinen sisämaavaltio on vastaavasti aiemmin ollut rannikkovaltio. Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia nyt esimerkkinä, jonka seurauksena syntyi se huvittava tilanne, että Unkarin eli sisämaavaltion valtionpäämiehenä toimi pitkään amiraali. Myös Bolivia on ollut rannikkovaltio, mutta menetti rannikkonsa hävittyään Chilelle sodassa vuonna 1884. Etiopiasta puolestaan tuli sisämaavaltio Eritrean itsenäistyttyä 1993.
Käytännössä myös Suomi on sisämaavaltio, koska talvisin Itämeren jäätyessä meriyhteys on perinteisesti katkennut, paitsi nykyaikana, kiitos jäänmurtajien.

Mutta mikä valtio on kaikkein syvimmällä sisämaassa? Eli mistä on kaikkein pisin matka merelle? Eipä muuta kuin Google Maps esiin ja mittatikku käyttöön. En takaa, että kaikki etäisyydet olisivat varmasti täysin oikein, mutta tässä tulokset pyöristettynä alaspäin lähimpään kilometriin:

1	Kirgisia	1569
2	Tadzikistan	1326
3	Uzbekistan	1171
4	Ruanda	961
5	Burundi	932
6	Turkmenistan	884
7	Etelä-Sudan	858
8	Tsad	748
9	Uganda	734
10	Mongolia	638
11	Sambia	595
12	Paraguay	593
13	Niger	564
14	Kazakstan	556
15	Keski-Afrikka	555
16	Botswana	517
17	Nepal	494
18	Mali	476
19	Burkina Faso	451
20	Bhutan	445
21	Afganistan	431
22	Slovakia	362
23	Tsekki	284
24	Azerbaidzan	276
25	Liechtenstein	273
26	Unkari	212
27	Malawi	197
28	Valko-Venäjä	183
29	Luxemburg	182
30	Zimbabwe	178
31	Armenia	165
32	Lesotho	158
33	Sveitsi	155
34	Bolivia	126
35	Serbia	107
36	Andorra	103
37	Itävalta	81
38	Kosovo	79
39	Swazimaa	72
40	Makedonia	71
41	Laos	44
42	Etiopia	43
43	Vatikaanivaltio	22
44	San Marino	9
45	Moldova	2

Eli pohjat vetää Kirgisia, jonka lounaiskärjestä on peräti 1569 kilometriä lähimpään merenlahteen, joka sijaitsee Pakistanissa. Yli tuhannen kilometrin pääsevät myös Tadzikistan ja Uzbekistan.
Afrikan ennätys menee Ruandalle, 961 km.
Amerikan ykkönen on Paraguay, 593 km.
Euroopan ennätys on Slovakialla, 362 kilometriä matkaa Adrianmerelle. Naapurimaa Tsekki on kahden vaiheilla, Adrianmerelle on matkaa 313 km, mutta Itämerelle vain 284 km.

Kaikkein naurettavin tilanne on Moldovalla, jota erottaa Mustastamerestä vain kaksi kilometriä leveä viipale Ukrainaa. Moldova järjesti asian sopimalla Ukrainan kanssa aluevaihdosta - mutta ei Mustanmeren rannalta, vaan Tonavan. Ukraina luovutti vaihdossa 600 metriä leveän pätkän Tonavan rantaa, jonne Moldova rakensi Giurgiulestin sataman.

Uusinta: Vanha suola

Lukijalle: Uusitaanpa vaihteeksi kesänovelli viiden vuoden takaa. Kuten tuolloin vihjaisin, tällä on tietty todellisuuspohja. Jotain tapauksesta tiesin, muutin vähän tietämääni ja keksin suurimman osan omasta päästäni. Tuolloin juttu tuli mieleen siksi, että toinen tarinan osapuolista oli jokin aika sitten kuollut (en ollut henkilökohtaisen esteen takia hautajaisissa, vaikka kutsuttiinkin). Nyt se toinenkin, minulle vieraampi osapuoli on jo poistunut joukostamme:

1992
Laitan nyt varmuuden vuoksi vielä kuudennenkin mitallisen kahvia, olisi turhan noloa jos loppuisi kesken. Mistä minä tiedän, millainen Oiva on kahvia juomaan? Minulle riittää kaksi kupillista. Toisaalta jos se ottaa kolmannen kupin, niin kai minun seuran vuoksi pitää ottaa myös. Enkä napsauta sitä keitintä vielä päälle, on tässä vielä puoli tuntia. Muistinhan ottaa sen reunimmaisen pullapalan pois lautaselta, se on kuitenkin vähän kuivettunut? Muistin minä. Oikaisen vielä vähän hametta. Noin. Onhan täällä nyt siistiä ... no mitä minä nyt hermoilen. Kuin mikäkin tytönhupakko, vanha ihminen. Rauhoitu. Istun nyt vähäksi aikaa. Enkä istu, hame menee ryppyyn. Istun sittenkin. Onkohan Oiva yhtä pistoksissa? Tuskin sentään niin pahasti kuin edellisellä kerralla tässä talossa.

1938
- Vai että kihloihin? Ja milläs meinaatte sitten elellä, se on turha tästä talosta mitään toivoa.
- Minä lähden kaupunkiin töihin ja kyllä Alli sieltä jotain töitä saa.
- Ja naimisiin aiotte varmaan mennä kans? Kun nyt on nuo killuttimet sormissa.
- No kunhan saan kaupunkiin asetuttua, niin haen sitten Allin.
- Haen ja haen. Suuret on pojalla puheet. Eikös se sotaväki ole vielä käymättä kans?
- Sitten ensi vuonna. Kaupungissa on varuskunta, kutsunnassa on sinne määrätty. Sitä ennen mennään naimisiin ja tehtaalla on työpaikka odottamassa, ehdin muutaman kuukauden siellä olla ennen armeijaa.
- Ja tuosta liitosta ei tule mitään. Minulla on sananvalta, se on vasta seittemäntoista. Talon ainoo tytär ei minkään hampuusin kanssa lähde.
- Isä!
- Oletkos siinä ... Parempi että minä sinua nyt itketän, kun että itkisit lopun ikääs.

1992
Päästin aamulla Minnin ulos. Kun ei nyt tulisi hiiri hampaissa tupaan. No eihän se koskaan, se oli se edellinen kissa kun ei oppinut. Mitenhän se Oiva? Onkohan sillä kissaa tai koiraa, ettei vaan olisi allerginen? No eihän meidän sukupolvi, ne on nämä nuoret. Pojantytär ei voi olla samassa huoneessakaan kalaruuan kanssa.

1940
- Suomen Yleisradio. Nyt saamme kuulla ulkoasiainministeri Väinö Tannerin puhuvan.
- Arvoisat kuulijat. Ennen kuin siirryn varsinaiseen puheeseen, pyydän antaa uutisluontoisena tiedonannon Moskovassa käytyjen rauhanneuvottelujen tuloksesta...
- Kuulimme ulkoasiainministeri Väinö Tannerin puhuvan...
Isäntä napsautti radion kiinni.
- Jaahas. Suomesta tuli sitten Tynkä-Suomi.
- Kun vaan Aarne olisi selvinnyt.
- No miksikäs ei. Ei se vielä sieltä sotasairaalasta rintamalle ole joutunut. On talolle perijä.
Niin. Talolle perijä, Alli ajatteli. Aarne saa talon ja ainoalle pojalle se kuuluukin, niin on luonnon järjestys. Mutta miksi minä en saanut Oivan kanssa lähteä, jos minua ei täällä kerran tarvita. Tynkiä ollaan molemmat, niin minä kuin Suomikin.
- Mitäs se Alli itkua tirauttaa?
- En mitään ... Ajattelin vaan.
Ajattelihan Alli. Ja tunsi syyllisyyttä siitä, että itseään eikä Suomea. Lohduttautui vain sillä, että isommat murheet hukkuvat pienempien alle. Mietti sitä lipaston laatikossa olevaa Oivan kihlasormusta, joka oli syksyllä tullut erokirjeen kanssa.

1992
Se sormus. Miten minä en sitä muistanut. Siellä se on ollut viiskymmentä vuotta korurasian alapohjan alla piilossa. Pitää näyttää Oivalle. Oli siihen niin paljon toiveita ladattu, mutta kun ei kotona hyväksytty. Ei Oivankaan äiti, sanoi että ei pidä ihmisen kurkottaa liian korkealle. Ja tuon maton minä vielä käyn suoristamassa.

1943
- Kyllä minä sinusta ja Oivasta tiedän. Niin että puhutaan tämä asia nyt kerralla selväksi. Ettei sitten enää tarvi. Ei sillä mulle väliä ole, että te aikoinaan yksissä olitte. En minäkään mikään siveyden perikuva ole ollu. Ei mies kolmikymppiseksi elä ilman että välillä kokeilis. Niin että sen suhteen ollaan tästä lähtien sujut, jos se sulle sopii.
- Se on miehelle eri asia, niinkus tiedät. Naisen siveyttä sitä vahdataan. Joten kiitos tuosta.
- Ja tiedän minä senkin, mitä kylillä puhutaan. Että tähän olen tulossa, kun Aarne kaatui ja silloin kelpaa käytettykin tavara, kun pääsee isoon taloon kotivävyksi ja aikanaan isännäksi. Niin että tiedät tuonkin.
- Ne puheet vaimenee kyllä vuosien myötä. Eikä se teidänkään talo mikään torppa ole.
- Ei ole ei, mutta viisi veljestä ja minä nuorimmainen joten se siitä.

1992
Hyvä mies Viljo minulle oli. Pitäisiköhän ottaa kuitenkin sormukset pois? Ei ehdi, pihaan ajoi joku auto. Nytkö se Oiva jo tuli, kello on vasta varttia vaille. Onhan nyt kaikki järjestyksessä? Katson ikkunasta, ei se huomaa kun on kukkaruukkuja edessä.

1975
- Että pellot menee sitten pakettiin. Perkele...
- Älä nyt viitsi. Pojilla on oma elämänsä ja kumpikaan ei halua jatkaa.
- En minä sillä. Luulis että sua harmittaa enemmän, tää on sentään ollut teidän sukutila satoja vuosia.
- Äiti haluaa lastensa parasta ja pojat ovat koulunsa käyneet, ei niistä enää tänne korpeen olisi.

1992
Eihän tuo ole Oiva, joku vanha ukko sieltä autosta nousi. Pitikin tulla juuri nyt, onko joku myyntimies. Ei varmaan, liian vanha. Mitähän asiaa, onko eksynyt ja kyselee tietä. Lähtisi nyt äkkiä, ettei Oiva luule että täällä äijiä ramppaa yhtä köyttä. Ei täällä muita käy kun tuo naapurin Kalle ja sekin Aliinan kanssa.

1990
- No kato, eikös se ole Valtosen Oiva?
- Terve terve, Kalleko se, mitäs mies. Siitä on aikaa.
- On, kun ei ole sinua liiemmin kotikylillä näkynyt.
- Ei ole ollu asiaa sen koommin kun äiti kuoli, silloin olympiavuonna.
- Mutta hittojako me tässä, mennään tuonne kahvioon ja turistaan kuulumiset.
- Ei tässä nyt oikein jouda... pitää kotia lähteä
- Mitäs sinä sairaalassa teet, terveen näköinen mies.
- Eihän mulla mitään, mutta vaimo on huonona. Syöpä. Lääkäri sanoi, että ei ole enää toivoa.
- Ai... otan osaa. Vähän samoilla asioilla. Kävin kattomassa naapurin miestä, tuota Järvelän Viljoa. Syöpä on silläkin, eivät vielä tiedä tarkemmin.

1992
Kyllä minä olin viime viikolla ihmeessä, kun Oiva soitti. Olihan se Kalle kertonut, että sama on Oivalla tilanne kuin minullakin, mutta silti. Tänne se ukko kävelee ... ja mitä sillä on kädessä? Kukkapuska. Onpas pitkä ja hyväryhtinen mies noin vanhaksi, harppoo kuin Oiva silloin nuorena... Oiva? Ei herranjumala, ei kai tuo voi olla Oiva? Miten se on tuolla lailla vanhettunut. No tuohon kyllä miniä sanoisi, että ootkos itte vilkaissut peiliin viime aikoina. Nyt se koputti oveen, mitähän tästä tulee?

1995
- Kysyn sinulta, Alli Kaarina Järvelä, tahdotko ottaa Oiva Juhani Valtosen aviomieheksesi ja rakastaa häntä niin myötä- ja vastoinkäymisissä, kunnes kuolema teidät erottaa?