Uusinta: Oikea-vasen-vasen-vasen...

Lukijalle: Tämä viikkojuttu viiden vuoden takaa oli minulle eräänlainen nopeasti kirjoitettu välityö. Yllättävää kyllä, taisi osua arkaan paikkaan. Tuolloin käsite Curley-ilmiö oli minulle vielä tuntematon, mutta tämä tarina täsmäsi siihen kuin suutarin sormi sian perseeseen. Eli vähät siitä mikä on oikein, järjestetään omille äänestäjille etuja vallassa pysymiseksi:

Huomautus: Seuraavassa esitetyille ajatuksille en ole kaivanut tilastofaktoja perusteluiksi. Osa tiedoista olisi helposti löydettävissä ja osa taas lienee mahdotonta selvittää. Suurin osa sijoittuu sille välille, josta joudun valitettavasti toteamaan että en ole alan asiantuntija enkä siksi kykenisi tarvittavia faktoja löytämään helposti ja kenties en ollenkaan. Tämä teksti onkin tarkoitettu ajatusten herättämiseksi, halukkaat voivat hyödyntää vapaasti ja etsiä tietoja asian todisteeksi tai sitä vastaan. Haluan korostaa, että en ole salaliittoteoreetikko. Kyse on siitä, että tietyt voimat sattuvat toisistaan riippumatta vaikuttamaan samaan suuntaan ja tulos on mitä on.

Monet kommentaattorit ovat ihmetelleet entisen oikeistopuolue kokoomuksen linjaa. Pahimman suomettumisen ajan kokoomusveteraanit aikakoneella nykypäivään tuotuna eivät tunnistaisi puoluetta omakseen, vaan pitäisivät sitä sosialistisena. Mitä ihmettä politiikalle on tapahtunut? Miksi puoluekentässä tuntuu olevan pelkkiä 70-lukulaista sosiaalidemokratiaa vastaavaa linjaa ajavia toimijoita?

Historiallisesti jokainen puolue on perustettu ajamaan peruskannattajakuntansa asioita. Suuria puolueita tarkastellaksemme: kokoomus yrittäjien, maalaisliitto maanviljelijäväestön ja sosialidemokraatit palkkatyöläisen asiaa. Toki kyseisiä puolueita ovat kannattaneet muutkin väestöryhmät, esimerkiksi kokoomuksen tapauksessa isänmaallisia arvoja kannattava, palkkatyötä tekevä ylempi keskiluokka.

Ajan myötä yhteiskunta on muuttunut ja puolueiden entinen kannatuspohja sen mukana. Pahiten on kärsinyt maalaisliitto, joka maanviljelijäväestön kuihtuessa vaihtoikin nimensä keskustapuolueeksi ja alkoi houkutella kannattajia muista puolueista. Myös demarien kannattajakunta on kokenut kolhuja työn automatisoitumisen myötä. Kokoomuksen taustajoukko on kolmesta suuresta pysynyt eniten entisellään.

Luonnollisena seurauksena muutoksesta on ollut tietysti linjamuutos. Jos se väestönosa, jolle puolueen viesti on suunnattu, pienenee, on puolueen kannatuskin mennyttä. Siksi keskustapuolueen oli pakko tehdä se minkä se teki, jopa varsin onnistuneesti kun vertaa muihin Euroopan entisiin agraaripuolueisiin. Samoin demareiden oli pakko muuttaa kovan linjan työväestön tuesta yleishumanistiseksi puolueeksi.

Kokoomuksen peruskannattajakunta ei kuitenkaan ole muuttunut. Oleellinen kysymys onkin siksi, miksi ihmeessä kokoomuksen linja on muuttunut sosialistiseksi. Vastaus on yllättävä. Sosialistinen linja on kokoomuksen taloudellisesti tärkeimmän kannattajaryhmän eli kapitalistien etu.

Tämän pöyristyttävän väitteen perusteet löytyvät historiasta. Kun tarkastellaan tilannetta viisikymmentä vuotta sitten, yhteiskunnan työnjako oli selvä ja käytännössä vallitsi täystyöllisyys. Maanviljelysväestöä oli enää suhteellisen vähän, merkittävin osa maaseutuväestöstä oli jo muuttanut keskuksiin tai työskenteli muissa kuin alkutuotantoon liittyvissä tehtävissä. Maanviljelyksen tehostuminen ennen muuta koneellistumisen ansiosta oli vapauttanut merkittävän osan työvoimaa teollisuustuotantoon ja kaupallisille aloille. Näiden kahden ulkopuolella oli sitten enää julkinen sektori. Siellä työskentelivät lähinnä sairaanhoidon, opetuksen ja puolustusvoimien palveluksessa olevat. Kaikkia perusaloja – alkutuotantoa, teollisuutta ja palveluja, riippumatta siitä oliko yksityisellä tai julkisella puolella – yhdisti se, että jokaisesta työstä pystyi sanomaan, mihin sitä tarvittiin. Yksityisellä puolella ei turhia työntekijöitä palkkailtu tai firma meni pian kanttuvei. Julkisella puolella taas sairaanhoitajat ja lääkärit hoitivat potilaita, opettajat opettivat oppilaitaan ja sotilaat huolehtivat maanpuolustuksesta.

Siinä missä maataloustuotannon koneellistuminen oli vapauttanut työvoiman maaseudulta, alkoi teollisuuden koneellistuminen vapauttaa työvoimaa keskuksista. Ongelma olikin siinä, että maaseututyövoimalla oli paikka mihin mennä eli kasvava teollisuus, kun taas vapautuvalla teollisuustyövoimalla ei ollut. 70-luvulla kuvioon ilmestyikin massatyöttömyys.

Työttömyys olisi ollut vielä paljon suurempi, mikäli julkiselle sektorille ei olisi syntynyt uusia työpaikkoja. Eikä siinä mitään pahaa ollut, teetettiinhän jo 1800-luvulla maahan kanavia ja rautateitä hätätöinä. Ero silloisten ja nyt syntyneiden uusien työpaikkojen välillä oli kuitenkin merkittävä. Nyt kyseessä eivät ole hätätyöt, vaan virkaura. Eikä virkatöissä käsitellä kakkosnelosta vaan aanelosta. Eikä työskennellä ruoka- ja kulukorvauspalkalla, vaan pitäähän yliopiston yhteiskuntatieteellisestä valmistuneen maisterin palkan toki olla kovempi kuin huoltokorjaamon autonasentajalla.

Aiemmin mainituista kolmesta julkisen sektorin esimerkkialasta (terveydenhuolto, koulutus ja puolustus) vain viimeksi mainittu on säästynyt lähes täysin uusilta rönsyiltä. Perusterveydenhuollossakin tilanne on suunnilleen sama kuin ennen, mutta nykyään puhutaankin sosiaali- ja terveysalasta. Ja sosiaalialalla näitä projektikoordinaattorierityistutkijaosastopäälliköitä riittää. Opetusalalla taas tilanne on kääntynyt mullin mallin siinä mielessä, että koulut ovat pullollaan erityisopettajia ja kouluavustajia. Heikkoihin oppilaisiin satsataan moninkertainen määrä resursseja hyviin verrattuna. Panos/tuotos –suhde laskien lopputulema on vielä kamalampi.

Ei pidä käsittää väärin; on erinomainen asia, että ihmisillä on töitä ja on yhteiskunnan asia huolehtia, että niille joilla yksityisellä sektorilla ei ole käyttöä, on mielekästä ja yhteiskunnan kannalta hyödyllistä tekemistä. Vika onkin siinä, että ihmisillä, joiden työ ei ole välttämätöntä, on käytännössä saman luokan palkka kuin niillä, joiden työ on välttämätöntä. Tämä taas lisää verotaakkaa ja heikentää kansakunnan kilpailuetua; mikäli palkka näillä aloilla olisi pienempi, houkuttaisi teollisuus ja yrittäjyys enemmän kyvykkäämpää väkeä.

Meillä on siis julkisen sektorin suojatyöpaikkoja ihmisille, joiden työnteon vaikutus kansantalouteen on olematon. Julkisella sektorilla työskentelee sairaanhoitajia, luokanopettajia ja upseereita, joita tarvitaan. Jokaista tällaista kohti alkaa olla kehitysjohtaja, yritysneuvoja ja monikulttuurisuuskoordinaattori.

Viimeisenä parinakymmenenä vuotena kehitys on saanut vielä uuden suunnan. Työttömyyskorvaus ei ole kummoinen, mutta siihen on päälle rakennettu sosiaalituet siten, että työnteon ja tekemättömyyden välinen taloudellinen ero on kaventunut. Eroa supistaa vielä se, että veronmaksajille on järjestelmään sisäänrakennettu vielä lisäveroja, joista esimerkkinä lasten korkeampi päivähoitomaksu. Ei vielä parikymmentä vuotta sitten olisi tullut kuuloonkaan, että 18-vuotias voi muuttaa omaan kämppään ja odottaa yhteiskunnan maksavan leijonanosan kustannuksista, jos vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla.

Koko tämän ruljanssin maksaa keskiluokka. Se keskiluokka, joka viljelee maata, hitsaa saumaa ja tökkii influenssarokotteita olkavarsiin. Suurituloisia johtajia ja yrittäjiä on loppujen lopuksi niin vähän, että heidän verokertymänsä ei kummoista osaa tee.

Tulonsiirtojen, suojatyöpaikkojen ja hyödyllistä työtä tekevän keskiluokan kuppaamisen seuraus on se, että käytännössä kaikki ovat keskiluokkaa ja kykenevät käyttämään samansuuruisia summia kulutukseensa.

Melkoinen osa tätä vyyhteä on maahanmuuttoteollinen klusteri. Siellä työskentelevät ovat lähes poikkeuksetta henkilöitä, joiden koulutuksella ja ammattitaidolla ei ole mitään käyttöä yksityisellä sektorilla eikä kyvyillä myöskään käyttöä julkisen sektorin hyödyllisissä töissä. Heidän ja humanitaaristen maahanmuuttajien kautta kapitalismin rattaita pyörittämään sellaisetkin rahat, jotka muutoin jäisivät oikeita töitä tekevien sukanvarteen.

Mikäli yhteiskunta olisi hoidettu siten, että yksityisellä sektorilla palkat maksettaisiin markkinatalouden ja ay-liikkeen määräämissä puitteissa, julkisen sektorin välttämättömät työntekijät saisivat kunnollista palkkaa ja vähemmän hyödylliset työttömyyskorvauksen ylittävää palkkaa, yhteiskunta olisi varsin toisenlainen. Rikkaat tuskin olisivat sen rikkaampia ja köyhät sen köyhempiä kuin nykyään. Ero olisi keskiluokassa - ylemmän ja alemman keskiluokan ero olisi nykyisen olemattoman sijaan jonkinmoinen. Tämä taas olisi kapitalismin kannalta huono asia. Nyt kaikilla on saman verran rahaa käytettävissään - näin ollen kaikille voidaan myydä samaa bulkkia. Eri tuloluokat tarkoittavat liikkeiden erikoistumista, mikä taas maksaa ja on työläämpää. Lisäksi työtä tekemätön luokka kykenee kuluttamaan melkein saman verran kuin työtä tekevä luokka - enemmän voittoja kapitalistille.

Kapitalismin näkökulmasta katsoen helpointa ja tehokkainta on se, että 90 % talouksista kuuluu tuloluokkaan, jossa kulutukseen käytettävissä oleva rahasumma on suunnilleen sama. Sillä köyhimmällä 5 % ei ole juuri merkitystä ja rikkaimman 5 % vaurauden takeena on 90 % samatuloisuus.

Maailmanhistorian tärkein puhe

Taitavat puhujat ovat aina olleet maailmanhistoriassa avainasemassa. Jotkut siksi, että ovat kyenneet vakuuttamaan ihmiset oman aatteensa tarpeellisuuksista, kuten Adolf Hitler. (Käsitykset Hitleristä hulluna huutajana perustuvat jälkimaailman tarkoituksellisen propagandistisiin filmileikkauksiin, jossa jätetään Hitlerin puheiden nostatusvaihe pois ja esitetään ainoastaan loppuvaihe, jota ennen hän on jo valmistanut kuulijakuntansa euforiseen tilaan.) Hitlerin puheet eivät kuitenkaan olleet mitään linjapuheita eli puheita, joissa esitellään suunta, jota johtaja aikoo noudattaa tai innostetaan ihmiset tekemään asioita, jotka muuttavat historian kulkua. Tässä käsitellään nimenomaan sellaisia puheita.

Esimerkkejä on useita.
Ciceron puhe Rooman senaatissa, jossa hän hyökkäsi Catilinaa vastaan, johti Rooman sisällissotaan ja avasi tien keisarivaltaan.
Abraham Lincolnin Gettysburgin puhe, joka loi jo uuden, sisällissodasta nousevan valtion sodan vielä jatkuessa.
Winston Churchillin puhe juuri ennen Englannin taistelua, joka pysäytti natsi-Saksan sotakoneen ensimmäisen kerran.
Ronald Reaganin Berliinin puhe, jossa hän kehotti Gorbatsovia "repimään alas tämän muurin", vauhditti kommunismin romahdusta.

Nyt tähän joukkoon liittyi uusi puhe. Puhe, joka saattaa vielä osoittautua tärkeämmäksi kuin yksikään noista. Se oli erinomainen sekä retorisesti että sisällöltään (huomautan, että en ota vielä kantaa siihen olivatko esitetyt ajatukset oikein, ainoastaan tekniseen suoritukseen ja sisältöön siinä mielessä, mitä aatteita puhuja ajaa).

Donald Trump teki ensimmäisen ulkomaanvierailunsa Saudi-Arabiaan. Siellä hän piti muutama päivä sitten puheen, joka jäi suomalaisessa mediassa varsin vähäiselle huomiolle ymmärrettävistä syistä. Jos Hillary Clinton olisi sattunut voittamaan vaalit ja pitänyt sanasta sanaan saman puheen, media olisi ylistänyt sitä vuosisadan valtiomiestekona. Tällä kertaa media oli ymmällään puheen edessä, raportoi siitä vain lyhyesti ja keskittyi lähinnä ihmettelemään pitikö Melanie Donaldia kädestä ja jos ei niin miksi ei. Siis jos muilta aiheilta ehti.

Nauroin makeasti lukiessani puhetta. Se oli lähes täysin sellainen, mitä saattoi Trumpilta odottaa, mikäli oli lukenut Scott Adamsin blogia. Jo ennen vaaleja hän ennusti, millainen Trumpin strategia muslimien suhteen tulee olemaan. Adams on jo kauan sitten leimannut Trumpin mestarisuostuttelijaksi. Hän ennusti, että Trumpin strategia tulee olemaan se, että hän pyrkii muuttamaan muslimien käsityksen itsestään (siis muslimeista, ei Trumpista), tarjoamaan näille sopimusta ja kannustamaan heitä ottamaan vastuuta ongelmiensa ratkaisemisesta.

Trumpin puhe oli lähes sanasta sanaan juuri sellainen kuin Adams oli useissa teksteissään ennustanut. (Jostain syystä en löytänyt hänen blogistaan juuri sitä kirjoitusta, joka oli kaikkein täsmällisin. Siinä kuvailtiin juuri tuo "pyrkimys muuttaa ihmisten käsitystä itsestään" ja ennustettiin nimenomaisesti sen soveltaminen muslimeihin, muistaakseni vielä Saudi-Arabia avaimena mainiten. Jos joku löytää tämän kirjoituksen, otan tiedon kiitollisena vastaan.)

Trump kannusti puheessaan koko ajan muslimimaita toimimaan yhdessä USA:n kanssa radikalismin kitkemiseksi. Hän tuntui tarjoavan "diiliä", joka hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Puheen pintataso oli sovinnollinen ja kannustava. Mestariveto tapahtui lopussa, jossa hän hyökkäsi Irania vastaan. Mikä taas oli läsnäolijoille erinomaisen mannaa. Muuten paitsi että he kyllä tajusivat puheen syvällisemmän tason. Arabikulttuurissa ymmärretään pienet vihjeet ja sillä mittarilla Trumpin puhe oli todellisuudessa jyrisevä uhkaus. Toimikaa kanssamme, niin teillä menee hyvin ja kaikki voittavat. Olkaa välinpitämättömiä tai meitä vastaan, niin tuhoudutte.

Koska suomalainen media ei vaivautunut kääntämään puhetta suomeksi, päätin tehdä sen itse. Koko teksti kuten myös live-esitys oli helposti löydettävissä. Pahoittelen käännöksen kömpelyyttä, minulla oli alle kaksi tuntia aikaa enkä ruvennut sanamuotoja hiomaan. Sitä paitsi en ollut edes lukenut koko puhetta ensin, vaan käänsin sitä mukaa kun luin. Sujuvasti englantia osaavien kehotan lukemaan mieluummin linkistä alkuperäistekstin, jossa piilomerkitykset tulevat selvemmin näkyville kuin käännöksessä, vaikka yritinkin sopivilla sanavalinnoilla niitä välittää:

Haluan kiittää kuningas Salmania hänen hienoista sanoistaan ja loisteliasta Saudi-Arabian kuningaskuntaa tämän vierailun isännöinnistä. Minulla on kunnia tulla vastaanotetuksi näin suurenmoisten isäntien toimesta. Olen aina kuullut maanne loistosta ja kansalaistenne ystävällisyydestä, mutta sanat eivät tee oikeutta tämän merkittävän paikan loistolle ja uskomattomalle vieraanvaraisuudelle, jota olette osoittaneet meitä kohtaan saapumishetkestämme alkaen.

Toimitte myös isäntinäni kuningas Abdulazizin, kuningaskuntanne perustajan ja suurenmoisten ihmistenne yhdistäjän huolella vaalitussa kodissa. Työskennellen yhdessä toisen rakastetun johtajan, Yhdysvaltain presidentin Franklin Rooseveltin kanssa kuningas Abdulaziz aloitti kestävän kumppanuuden maidemme välillä. Kuningas Salman: isänne olisi ylpeä nähdessään, että jatkatte hänen perintönsä vaalimista - ja aivan kuten hän avasi ensimmäisen luvun kumppanuudessamme, tänään me avaamme uuden luvun, joka tuo kestäviä etuja kansalaisillemme.

Sallikaa minun nyt myös osoittaa syvän ja sydämellisen kiitollisuuteni jokaiselle valtionpäämiehelle, joka on tänään saapunut tänne. Teette meille kunniaa läsnäolollanne. Lähetän lämpimimmät terveiseni maaltani teidän maillenne. Tiedän, että yhdessä viettämä aikamme tuo siunausta sekä teidän ihmisillenne että omilleni.

Seison tässä edessänne amerikkalaisten ihmisten edustajana, toimittaakseni viestin ystävyydestä ja toivosta. Sen takia päätin tehdä ensimmäisen ulkomaanmatkani islamilaisen maailman sydämeen, maahan jossa sijaitsee islaminuskon kaksi pyhintä kaupunkia.

Ensimmäisessä puheessani amerikkalaisille lupasin vahvistaa Amerikan vanhimpia ystävyyssuhteita ja rakentaa uusia rauhan tavoittelemiseksi. Lupasin myös, että Amerikka ei pyri tyrkyttämään meidän elämäntapojamme muille, vaan sen sijaan ojentaa kätensä yhteistyön ja luottamuksen hengessä.

Meidän visiomme on rauha, turvallisuus ja kukoistus - tällä alueella, ja koko maailmassa.

Tavoitteemme on valtioiden koalitio, joka jakaa tavoitteen äärimmäisyyksien poispyyhkimiseen ja toiveikkaan, Jumalaa kunnioittavan tulevaisuuden järjestämisen lapsillemme.

Ja niinpä tämä historiallinen ennennäkemätön valtionpäämiesten kokoontuminen - ainutlaatuinen kansakuntien historiassa - on symboli maailmalle meidän jakamastamme päättäväisyydestä ja keskinäisestä kunnioituksesta. Tänne kokoutuneiden maiden johtajien ja kansalaisten haluan tietävän, että USA on innokas muodostamaan läheisemmät ystävyyden, turvallisuuden, kulttuurin ja kaupankäynnin sidokset.

Amerikkalaisille tämä on innostavaa aikaa. Uusi optimismin henki pyyhkii yli maamme; vain muutamassa kuukaudessa olemme luoneet lähes miljoona uutta työpaikkaa, kasvattaneet kolmen triljoonan verran pääomaa, poistaneet amerikkalaisen teollisuuden taakkoja ja tehneet ennätysmäisiä investointeja sotilasmahtiimme, joka suojelee kansalaistemme rauhaa sekä tehostaa läheisten ystäviemme ja liittolaistemme - joista monet ovat täällä tänään - turvallisuutta.

Nyt minulla on vielä siunauksellisempia uutisia, joiden jakaminen kanssanne miellyttää minua. Tapaamiseni kuningas Salmanin, kruununprinssin ja varakruununprinssin kanssa ovat olleet täynnä suurta lämpöä, hyvää tahtoa ja upeaa yhteistyötä. Eilen allekirjoitimme historialliset sopimukset kuningaskunnan kanssa, joka investoi lähes 400 miljardia maihimme ja luo tuhansia uusia työpaikkoja USA:han ja Saudi-Arabiaan.

Tämä uraauurtava sopimus sisältää ilmoituksen 110 miljardin dollarin arvoisesta, saudirahoitteisesta aseostosta - ja me olemme varmasti auttamassa saudiystäviämme järjestämään hyvät kaupat amerikkalaisten asevalmistajien kanssa. Tämä sopimus auttaa saudiarmeijaa ottamaan suuremman roolin turvallisuusoperaatioissa.

Me olemme myös aloittaneet keskustelut monien tänään läsnäolevien maiden kanssa kumppanuuksien voimistamisesta ja uusien muodostamisesta turvallisuuden ja stabiiliuden edistämiseksi Lähi-idässä ja muualla.

Myöhemmin tänään teemme historiaa jälleen avaamalla uuden globaalin keskuksen taistelemaan äärimmäisiä ideologioita vastaan - ja se sijaitsee juuri täällä, islamilaisen maailman keskuksessa.

Tämä tietäraivaava uusi keskus on selkeä julistus siitä, että, muslimienemmistöisten maiden täytyy ottaa johtoasema radikalisoitumisen vastaisessa taistelussa. Haluan osoittaa kiitollisuutemme kuningas Salmanille tästä vahvasta johtajuuden osoituksesta.

Minulla on ollut ilo toivottaa monia tänään läsnäolevia johtajia vierailulle Valkoiseen Taloon ja odotan innolla työskentelyä yhdessä teidän kaikkien kanssa.

Amerikka on itsenäinen valtio ja meidän ensimmäinen prioriteettimme on aina kansalaistemme turvallisuus. Me emme ole täällä luennoimassa - me emme ole täällä kertomassa muille kuinka elää, mitä tehdä, kuka olla tai kuinka harjoittaa uskontoa. Sen sijaan me olemme täällä tarjoamassa kumppanuutta, joka perustuu yhteisiin etuihin ja arvoihin - paremman tulevaisuuden tavoittelemiseksi meille kaikille.

Tässä huippukokouksessa keskustelemme monista intresseistä, jotka ovat meille yhteisiä. Mutta ennen kaikkea meidän pitää olla samassa rintamassa etenemässä kohti yhtä tavoitetta, joka ylittää kaiken muun. Se tavoite on selviytyä historian suuresta kokeesta - voittaa äärimmäisyysajattelu ja hävittää terrorismin voimat.

Nuorten muslimipoikien ja -tyttöjen on saatava kasvaa vapaina pelosta, turvassa väkivallalta ja suojassa vihalta. Ja nuorilla muslimimiehillä ja -naisilla on oltava mahdollisuus rakentaa uusi loiston aika itselleen ja kansoilleen.

Jumalan avulla tämä huippukokous tulee merkitsemään lopun alkua niille, jotka harjoittavat terroria ja levittävät sen pahaa sanomaa. Samaan aikaan rukoilemme, että tämä erikoislaatuinen kokoontuminen muistetaan jonakin päivänä Lähi-idän rauhan alkuna - ja ehkä jopa koko maailman rauhan alkuna.

Mutta tämä tulevaisuus voidaan saada aikaan vain lyömällä terrorismi ja sitä kannustava ideologia.

Vain harvat maat ovat säästyneet sen väkivaltaiselta kouraisulta.

Amerikka on kärsinyt toistuvista barbaarisista hyökkäyksistä - syyskuun 11. hirmuteoista tuhoisiin Bostonin pommi-iskuihin, kammottaviin San Bernardinon ja Orlandon murhiin.

Euroopan kansakunnat ovat myös joutuneet kestämään sanoinkuvaamatonta kauhua. Samoin Afrikan ja jopa Etelä-Amerikan. Intia, Venäjä, Kiina ja Australia ovat olleet uhreja.

Mutta, pelkkinä numeroina laskien, kuolettavimman hinnan ovat maksaneet viattomat ihmiset arabi- muslimi- ja Lähi-idän maissa. He ovat joutuneet kokemaan valtaosan kuolemista ja fanaattisen väkivallan aallon pahimmat hävitykset.

Joidenkin arvioiden mukaan yli 95 prosenttia terrorismin uhreista on itse muslimeja.

Kohtaamme juuri nyt tällä alueella humanitaarisen ja turvallisuuskatastrofin, joka on leviämässä ympäri planeetan. Kyseessä on eeppisten mittasuhteiden katastrofi. Mikään kärsimysten ja turmeltuneisuuden kuvaus ei pääse edes alkuun sen täydellisessä kuvailemisessa.

Todellista ISISin, al-Qaidan, Hizbollahin, Hamasin ja monen muun tekijän hintaa ei pidä laskea pelkästään kuolleiden lukumäärällä. Se täytyy laskea myös sukupolvien menetettyjen unelmien hintana.

Lähi-itä on alue, joka on täynnä luonnonkauneutta, elinvoimaisia kulttuureja ja valtavaa määrää historiallisia aarteita. Sen pitäisi tulla jatkuvasti tärkemmäksi yhtenä suurista globaaleista kaupankäynnin ja mahdollisuuksien keskuksista.

Tämän alueen ei pitäisi olla paikka, josta pakolaiset lähtevät, vaan paikka, jonne tulijat saapuvat.

Saudi-Arabia on yhden maailman suurimpien uskontojen pyhimpien paikkojen koti. Joka vuosi miljoonat muslimit ympäri maailmaa saapuvat Saudi-Arabiaan ottamaan osaa pyhiinvaellukseen. Tässä maassa on muinaisten ihmeiden ohella useita moderneja - esimerkiksi loisteliaita arkkitehtuurin saavutuksia.

Egypti oli kerran maailman johtava oppimisen ja kehityksen keskus, tuhansia vuosia muuta maailmaa edellä. Gizan, Luxorin ja Aleksandrian ihmeet ovat loisteliaita monumentteja tuosta muinaisesta perinnöstä.

Kaikkialla maailmassa ihmiset unelmoivat kävelevänsä läpi Jordanian Petran raunioiden. Irak oli sivilisaation kehto ja luonnonkauneuden maa. Ja Yhdistyneet Arabiemiraatit ovat saavuttaneet uskomattomia korkeuksia lasilla ja teräksellä, muuttaneet maan ja veden loisteliaiksi taideteoksiksi.

Koko alue on tärkeimpien laivareittien, Suezin kanavan, Punaisen meren ja Hormuzin salmen keskus. Tämän alueen potentiaali ei koskaan ole ollut suurempi. 65 prosenttia sen väestöstä on alle kolmikymmenvuotiaita. Kuten kaikki nuoret miehet ja naiset, hekin etsivät suuria tulevaisuuksia rakennettavaksi, suuria kansallisia projekteja joihin voisi liittyä, ja paikkaa jota heidän perheensä voisivat kutsua kodiksi.

Mutta tätä hyödyntämätöntä potentiaalia, tätä hämmästyttävää optimismia patoaa verenvuodatus ja terrorismi. Se ei voi elää rinnakkain väkivallan kanssa. Tätä ei voi sietää, hyväksyä, selittää tai jättää huomioitta.

Joka kerta kun terroristi murhaa viattoman ja väärinkäyttää Jumalan nimeä, pitäisi olla loukkaus jokaista uskovaa kohtaan.

Terroristit eivät palvo Jumalaa, he palvovat kuolemaa.

Jos me emme toimi tätä järjestäytynyttä terroria vastaan, me tiedämme mitä tapahtuu. Terrorismin elämää tuhoava vaikutus jatkaa leviämistään. Rauhanomaiset yhteiskunnat hukkuvat väkivaltaan. Ja monien sukupolvien tulevaisuus on surullisella tavalla hukattu.

Jos me emme seiso yhtenäisenä tuomitsemassa tätä tappamista, meitä eivät tuomitse ainoastaan meidän omat kansalaisemme, eikä myöskään pelkästään historia, vaan meidät tuomitsee itse Jumala.

Tämä ei ole taistelu erilaisten uskontojen, erilaisten lahkojen tai erilaisten sivilisaatioiden välillä.

Tämä on taistelu barbaaristen, ihmiselämää hävittävien rikollisten ja kunnollisten, kaikkia uskontoja edustavien, ihmiselämää suojelevien ihmisten välillä.

Tämä on taistelu Hyvän ja Pahan välillä.

Kun näemme terrorin aallon jälkeensä jättämiä tuhon näyttämöjä, me emme näe olivatko murhatut juutalaisia vai kristittyjä, shiioja tai sunneja. Kun me katsomme viattoman veren virtoja imeytymässä muinaiseen maaperään, me emme voi nähdä uhrien uskoa, lahkoa tai heimoa - me näemme vain että he olivat Jumalan lapsia, joiden kuolema on loukkaus kaikelle, mikä on pyhää.

Mutta me voimme voittaa tämän pahan vain jos hyvän voimat ovat yhdistyneitä ja voimakkaita - ja jos jokainen tässä huoneessa tekee oman osuutensa ja kantaa osansa taakasta.

Terrorismi on levinnyt ympäri maailman. Mutta tie rauhaan alkaa juuri täältä, täältä muinaiselta maaperältä, tässä pyhässä maassa.

Amerikka on valmis seisomaan kanssanne - tavoittelemassa jaettuja etuja ja yhteistä turvallisuutta.

Mutta Lähi-idän kansakunnat eivät voi odottaa, että Yhdysvaltain mahti murskaa vihollisen heidän puolestaan. Lähi-idän maiden on päätettävä, millaisen tulevaisuuden ne haluavat itselleen, mailleen ja lapsilleen.

Kyseessä on valinta kahden tulevaisuuden välillä - ja se on valinta, jota Amerikka EI VOI tehdä teidän puolestanne.

Parempi tulevaisuus on mahdollinen vain, jos kansanne ajavat pois terroristi ja äärimmäisyysainekset. Ajakaa. Heidät. Pois.

AJAKAA HEIDÄT POIS palvotuista paikoistanne.

AJAKAA HEIDÄT POIS yhteisöistänne.

AJAKAA HEIDÄT POIS pyhältä maaltanne, ja

AJAKAA HEIDÄT POIS tältä planeetalta.

Omalta osaltamme Amerikka on sitoutunut muuntamaan strategioitamme kohtaamaan muuntuvat uhat ja uudet tosiasiat. Me hylkäämme strategiat, jotka eivät ole toimineet - ja sovellamme uusia lähestymistapoja, joita on kehittänyt sekä kokemus että harkinta. Me olemme ottaneet käyttöön Periaattellisen Realismin, jonka juuret ovat yhteisissä arvoissa ja jaetuissa intresseissä.

Meidän ystäviemme ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa tukeamme eikä vihollistemme tule koskaan epäillä päättäväisyyttämme. Kumppanuutemme etenevät kohti turvallisuutta stabiiliuden, ei radikaalin sekaantumisen kautta. Me teemme päätöksiä, jotka perustuvat todellisen maailman seuraamuksiin, eivät joustamattomiin ideologioihin. Meitä opastavat kokemuksen oppitunnit, eivät jäykkien ajattelumallien rajoitukset. Ja, milloin se on mahdollista, me etsimme vähittäisten uudistusten tietä, emme äkillisiä interventioita.

Meidän on etsittävä kumppaneita, ei täydellisyyttä - ja etsittävä liittolaisia, jotka jakavat tavoitteemme.

Ennen muuta Amerikka hakee rauhaa - ei sotaa.

Muslimimaiden on oltava halukkaita ottamaan osa vastuusta, jos me aiomme tuhota terrorismin ja lähettää sen riivatun ideologian unohdukseen.

Teidän kansakuntienne ensimmäinen tehtävä tässä yhteisessä ponnistuksessa on kieltää maaperänne käyttö pahan sotureilta. Jokaisella tämän alueen maalla on ehdoton velvollisuus varmistaa, että terroristit eivät löydä turvapaikkaa niiden maaperältä.

Monet ovat jo nyt tekemässä merkittäviä uhrauksia alueen turvallisuuden tähden: jordanialaiset lentäjät ovat elintärkeitä kumppaneita taistelussa ISISiä vastaan Syyriassa ja Irakissa. Saudi-Arabia ja alueellinen koalitio ovat aloittaneet väkevän toiminnan Houthi-militantteja vastaan Jemenissä. Libanonin armeija jahtaa ISISin toimijoita, jotka yrittävät tunkeutua heidän alueelleen. Emiraatin joukot tukevat afgaanikumppaneitamme. Mosulissa amerikkalaisjoukot tukevat kurdeja, sunneja ja shiioja, jotka taistelevat yhdessä kotimaansa puolesta. Qatar, jossa USA:n keskuskomentopaikka sijaitsee, on tärkeä strateginen kumppani. Pitkäaikainen kumppanuutemme Kuwaitin ja Bahrainin kanssa tehostaa alueen turvallisuutta. Ja urheat afgaanisoturit tekevät valtavia uhrauksia taistelussaan Talibania ja muita vastaan omassa maassaan.

Samalla kun estämme terroristijärjestöjä hallitsemasta aluettamme ja kansojamme, meidän täytyy myös estää heiltä pääsy rahavaroihin. Meidän täytyy sulkea rahoituskanavat, jotka sallivat ISISille öljyn myynnin, mahdollistavat ääriliikkeiden maksavan taistelijoillen ja auttavat terroristeja salakuljettamaan vahvistuksiaan.

Olen ylpeä siitä, että saan ilmoittaa täällä tänään läsnäolevien kansakuntien allekirjoittvan sopimuksen, joka estää terrorismin rahoittamisen. Sopimus on nimeltään Terrorismin rahoituksen suuntauskeskus ja sitä johtavat Yhdysvallat ja Saudi-Arabia. Siihen liittyvät kaikki Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenmaat. Se on taas uusi historiallinen askel päivänä, joka muistetaan pitkään.

Teen myös kunniaa Persianlahden yhteistyöneuvostolle, joka estää rahoittajia käyttämästä jäsenmaita terrorismin rahoitustukikohtana ja julisti Hizbollahin terroristijärjestöksi viime vuonna. Saudi-Arabia myös liittyi meihin tällä viikolla ja asetti pakotteita Hizbollahin tärkeimmille johtajille.

Luonnollisesti paljon työtä on vielä tehtävänä.

Tämä merkitsee sitä, että meidän täytyy rehellisesti kohdata ääri-islamin ja sen inspiroimien islamilaisten terroristiryhmien haasteet. Ja se tarkoittaa, että seisomme yhdessä vastustamassa viattomien muslimien murhia, naisten alistamista, juutalaisten vainoa ja kristittyjen teurastusta.

Uskonnollisten johtajien tulee tehdä tämä täydellisen selväksi: barbarismi ei tuo kunniaa, pahan kunnioitus ei tuo arvokkuutta. Jos valitset terrorin polun, elämäsi on tyhjää, elämäsi on lyhyt, ja SIELUSI ON TUOMITTU.

Ja poliittisten johtajien on puheissaan vahvistettava samaa ajatusta: sankarit eivät tapa viattomia; he pelastavat näitä. Monet kansakunnat ovat täällä tänään ottaneet tärkeitä askeleita tämän viestin välittämiseksi. Saudi-Arabian visio vuodelle 2030 on tärkeä ja rohkaiseva lausunto suvaitsevaisuudesta, kunnioituksesta, naisten voimaannuttamisesta ja taloudellisesta kehityksestä.

Yhdistyneet Arabiemiraatit ovat myös tulleet mukaan taisteluun sydämistä ja sieluista. Yhdessä USA:n kanssa ne ovat perustaneet keskuksen, joka taistelee internetissä tapahtuvaa vihan levittämistä vastaan. Myös Bahrain työskentelee heikentääkseen radikalismin rekrytointia.

Esitän kunnioitukseni myös Jordanialle, Turkille ja Libanonille niiden roolista pakolaisten isäntämaina. Lähi-idästä lähtevien maahanmuuttajien ja pakolaisten poistuminen syö ihmispääomaa, jota tarvitaan vakaiden yhteiskuntien ja talouksien rakentamiseen. Sen sijaan, että tältä alueelta riistetään niin paljon ihmispotentiaalia, Lähi-idän maat voivat antaa nuorille ihmisille toivon kirkkaammasta tulevaisuudesta kotimaissaan.

Tämä tarkoittaa kaikkien parempaa elämää etsivien ihmisten tavoitteiden ja toiveiden tukemista - mukaan lukien naiset, lapset ja kaikkien uskontojen harjoittajat. Lukemattomat arabi- ja muslimioppineet ovat tyylikkäästi osoittaneet, että tasa-arvoisuuden suojeleminen vahvistaa arabi- ja muslimiyhteisöjä.

Vuosisatojen ajan Lähi-itä on ollut rinnakkain elävien kristittyjen, muslimien ja juutalaisten koti. Meidän on harjoitettava suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta toisiamme kohtaan jälleen ja tehtävä tämä alue paikaksi, jossa jokainen mies ja nainen uskostaan tai etnisyydestään huolimatta voi elää arvokasta ja toivorikasta elämää.

Tässä hengessä, päätettyäni vierailuni Riadissa, matkustan Jerusalemiin ja Betlehemiin, ja sieltä Vatikaaniin vieraillakseni kolmen abrahamilaisen uskonnon pyhimmissä paikoissa. Jos nämä kolme uskontoa voivat liittyä yhteistyöhön, rauha maailmassa on mahdollinen - mukaanlukien rauha israelilaisten ja palestiinalaisten välillä. Tapaan sekä Israelin pääministeri Benjamin Netanyahun että Palestiinan presidentin Mahmoud Abbasin.

Se, että näännytämme terroristit estämällä heitä hallitsemasta maata, rahoitustaan ja virheellistä houkutusta pelkurimaisesta ideologiastaan, on heidän voittamisensa perusta.

Mutta mikään keskustelu tämän uhan murskaamisesta ei olisi täydellinen mainitsematta hallitusta, joka antaa terroristeille nämä kaikki kolme - turvasataman, rahallisen tuen ja sosiaalisen perustan rekrytoinnille. Se on hallitus, joka on vastuullinen niin paljosta epävakaudesta tällä alueella. Puhun luonnollisesti Iranista.

Libanonista Irakiin ja Jemeniin, Iran rahoittaa, aseistaa ja kouluttaa terroristeja, puolisotilaallisia joukkoja ja muita äärimmäisyysryhmiä, jotka levittävät tuhoa ja kaaosta ympäri aluetta. Vuosikymmenten ajan Iran on lietsonut turvallisuuskonflikteja ja terrorismia.

Se on hallitus, joka puhuu avoimesti joukkotuhosta, vannoo tuhoavansa Israelin, kuolemaa Amerikalle ja raunioittavansa monet johtajat ja kansakunnat, jotka ovat kokoontuneet tähän huoneeseen.

Iranin traagisimmat ja tuhoisimmat teot ovat tapahtuneet Syyriassa. Iranin kannustamana Assad on syyllistynyt sanoinkuvaamattomiin rikoksiin. Yhdysvallat on toiminut päättäväisesti vastaten Assadin hallituksen käyttämien kiellettyjen kemiallisten aseiden käyttöön laukaisemalla 59 Tomahawk-ohjusta siihen syyrialaiseen lentotukikohtaan, josta tämä murhahyökkäys käynnistettiin.

Vastuullisten kansakuntien on työskenneltävä yhdessä lopettaakseen humanitaarisen kriisin Syyriassa, tuhotakseen ISISin ja palauttaakseen alueen vakauden. Iranin hallituksen pisimpään kärsineet uhrit ovat sen omat kansalaiset. Iranilla on rikas historia ja kulttuuri, mutta sen ihmiset ovat kokeneet hankaluuksia ja epätoivoa joutuessaan johtajiensa loputtoman konfliktin ja terrorismin tavoittelun uhreiksi.

Siihen asti, kunnes Iranin hallitus on halukas yhteistyöhön rauhan merkeissä, kaikkien omatunnon omaavien kansakuntien on työskenneltävä yhdessä Iranin eristämiseksi, estää sen rahoittama terrorismi ja rukoilla, että tulisi päivä, jolloin Iranin kansalla olisi sen ansaitsema oikeudenmukainen hallitus.

Päätökset, joita teemme, vaikuttavat lukemattomiin elämiin.

Kuningas Salman, kiitän teitä että olette tehneet mahdolliseksi tämän historiallisen hetken ja teidän valtavista investoinneistanne Amerikkaan, sen teollisuuteen ja töihin. Kiitän teitä myös investoinneista tämän alueen tulevaisuuteen.

Tällä hedelmällisellä alueella on kaikki ainekset loisteliaaseen menestykseen - rikas historia ja kulttuuri, nuoret ja innokkaat ihmiset, eteenpäinajava henki menestykseen. Mutta tämä tulevaisuus avautuu teille ainoastaan, jos Lähi-idän kansalaiset vapautetaan ääriajattelusta, terrorista ja väkivallasta.

Me tässä huoneessa olemme ihmistemme johtajia. He katsovat meihin hakien vastauksia ja toimenpiteitä. Ja kun me katsomme takaisin heidän kasvoihinsa, jokaisen silmäparin takana on oikeutta janoava sielu.

Tänään miljardit katseet ovat suuntautuneet meihin, odottaen meidän toimivan ratkaistaksemme aikamme suuren kysymyksen.

Olemmeko välinpitämättömiä pahan läsnäololle? Suojelemmeko kansalaisiamme sen väkivaltaiselta ideologialta? Sallimmeko tämän myrkyn levitä läpi yhteiskuntiemme? Annammeko sen tuhota maapallomme pyhimmät paikat? Jos me emme nouse tätä kuolettavaa terroria vastaan, tiedämme mitä tulevaisuus tuo tullessaan: enemmän kärsimystä ja epätoivoa. Mutta jos me toimimme - jos me jätämme tämän loisteliaan huoneen yhdistyneinä ja päättäväsinä tehdä sen mitä on tehtävä tuhotaksemme maailmaa uhkaavan terrorin, ei ole olemassa mitään estettä kansalaistemme hienolle tulevaisuudelle.

Sivilisaation syntykehto odottaa uuden renessanssin alkua. Kuvitelkaa, mitä huominen tuo tullessaan.

Tieteen upeita ihmeitä, taide, lääketiede ja kaupankäynti ihmiskuntaa inspiroimassa. Suuria kaupunkeja, jotka on rakennettu tuhotuille raunioille. Uusia töitä ja teollisuutta, jotka parantavat miljoonien ihmisten elämää. Vanhempia, joiden ei tarvitse enää murehtia lapsistaan, perheitä joiden ei enää tarvitse surra rakkaitaan ja mahdollisuuksia vihdoinkin uskoa ilman pelkoa.

Nämä ovat menestyksen ja rauhan siunaukset. Nämä ovat tavoitteet, jotka palavat jokaisen ihmissydämen oikeudenmukaisuuden liekissä. Ja nämä ovat rakkaiden ihmistemme vaatimukset.

Pyydän teitä liittymään minuun, liittymään yhteen, työskentelemään yhdessä ja TAISTELEMAAN yhdessä - KOSKA YHDISTYNEINÄ ME EMME EPÄONNISTU.

Kiitos. Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon maitanne. Ja Jumala siunatkoon Amerikan Yhdysvaltoja.


Trump tarjosi siis arabimaille yhteistyötä. Erityisen kovia vetoja hän esitti Israelin suhteen tekemällä selväksi, että sen olemassaolo on hyväksyttävä ja sen kanssa on jopa tehtävä yhteistyötä (kuten muuten saudit ovat kaikessa hiljaisuudessa tehneetkin viime aikoina yhteisen vihollisen edessä). Erityisen ovela veto oli puolestaan korostaa jatkuvasti johtajien yhteistyötä USA:n kanssa. Näin hän sitoi heidän kohtalonsa USA:n yhteyteen. Hylkäämällä USA:n he menettäisivät sen tuen - ja he ovat jo nyt niin sitoutuneet siihen, että mahdollinen hylkääminen avaisi tien amerikkalaisvastaisille voimille. Mikä tarkoittaisi syrjäyttämisen riskiä.

Ei ole aihetta epäillä, etteikö Trump yrittäisi tosissaan saada aikaan rauhaa Lähi-itään. Olisi myös hienoa, jos hän onnistuisi. Trump on kuitenkin realisti ja tietää onnistumisen mahdollisuuksien olevan pienet. Koska islam. Nyt hän on kuitenkin tehnyt tarjouksen, josta voi tietysti kieltäytyä. Tarkemmin sanoen tarjous on sellainen, josta järjissään oleva ei voi kieltäytyä. Ongelma on kohdassa "järjissään oleva". Trumpin veto oli juuri sellainen, jota mestarisuostuttelijalta saattoi odottaa. Tapahtui mitä tahansa, hän voittaa. Jos arabimaat tarttuvat hänen tarjoukseensa, se on voitto terrorismista ja rauha Israelin sekä arabien välillä tulee mahdolliseksi. Jos taas arabimaat eivät edes yritä, se on merkki niiden haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä sivistyneen käytökseen ja avoin valtakirja toimia niiden kanssa parhaaksi katsotulla tavalla.

Valtiittin kumpi vaihtoehto tahansa, tämä puhe saattaa osoittautua maailmanhistorian tärkeimmäksi. On tietysti mahdollista ja jopa todennäköistä, että valinta ei ole puhtaasti kumpikaan vaihtoehto, vaan lässähtää puolinaiseksi, jolloin puheen merkitys historiaan on vähäinen. Sen potentiaali on kuitenkin massiivinen.

Uusinta: Sorrettu vähemmistö?

Lukijalle: Kun nyt tuosta rasismista niin kovasti vaahdotaan, niin palautetaanpa tällä viiden vuoden takaisella jutulla mieliin, missä rasismia oikeasti esiintyy ja keitä sorretaan. Eli missäpäin Lähi-itää muslimiarabit ovat kaikkein vapaimmassa asemassa ja missä heillä on eniten oikeuksia:

Ennen Israelin valtion syntyä 1948 lähes miljoona juutalaista eli arabimaissa. Tämän lisäksi muissa muslimivaltioissa, kuten Iranissa, heitä asui niin paljon, että miljoonan raja ylittyi. Israelin itsenäistyttyä suurin osa heistä siirtyi erilaisten operaatioiden seurauksena Israeliin. Nykyään arabimaissa on yleensä vain pieniä juutalaisvähemmistöjä. Eipä ole liiemmin osunut silmiin ihmisoikeusjärjestöjen valituksia heidän sorrostaan tai länsimaisten aktivistien marssirivistöjä. Onko sitten juutalaisten ihmisoikeuksissa valittamista arabimaissa, on toinen asia.

Tarkastellaan esimerkkinä erästä toistaiseksi nimeltä mainitsematonta arabivaltiota ja sen juutalaisvähemmistöä (eikä sitten vilkuilla jutun loppuun, jossa maan nimi paljastetaan!). Kyseistä maata kutsutaan toistaiseksi koodinimellä Turdalia.

Turdaliassa asuneesta juutalaisvähemmistöstä osa muutti Israelin itsenäistyttyä pois. Jäljelle jääneistä suurin osa on uskonnoltaan juutalaisia, mutta joukkoon kuuluu myös kristinuskoon kääntyneitä tai muslimeja, jotka ovat rodultaan ja osin kulttuuritaustaltaan juutalaisia. Enemmistö identifioituu juutalaisiksi kansallisuudeltaan ja turdalialaisiksi kansalaisuudeltaan. Useimmilla on perhesuhteita Israeliin.

Turdalian tilastokeskuksen mukaan maan juutalaisista 82 % tunnustaa juutalaista uskoa, 9 % on kristittyjä ja saman verran islamilaisia etnisesti ja kulttuurillisesti juutalaisia. Lähes puolet juutalaisista asuu Turdalian pohjoisimmassa provinssissa, jossa he muodostavat jopa enemmistön (52 %) asukkaista.

Juutalaiskansalaisten suhde Turdaliaan on usein jännittynyt. Juutalaiset kokevat useimmiten olevansa maan asukkaita siinä missä muutkin, mutta kuten eräs yhteisön johtajista kerran totesi, maani on sodassa kansani kanssa. Silti valtaosa haluaa pysyä turdalialaisina. Eräässä mielipidetutkimuksessa saatiin tulos, jonka mukaan vain 11 % haluaisi muuttaa Israeliin, 83 % haluaisi tilanteensa Turdaliassa säilyvän ennallaan ja 6 % ei osannut sanoa.

Turdalian juutalaiset ottavat osaa maan poliittiseen elämään lähinnä omien puolueidensa kautta. Arvion mukaan 70 % juutalaisista äänestää vaaleissa näitä puolueita ja 30 % arabienemmistöisiä puolueita. Turdalian parlamentissa on ollut juutalaisedustajia heti ensimmäisistä vaaleista lähtien. Nykyään edustajien suhteellinen lukumäärä on hieman yli puolet juutalaisten osuudesta maan väkiluvusta. Jotkut parlamentin juutalaisjäsenet ovat poliisin valvonnan alaisia heidän vierailtuaan Israelissa, joka taas on Turdalian lain mukaan vihollisvaltio. Elokuussa 2006 parlamentin jäsenet Ariel Dasa, Matan Ben Yosef ja Amit Einbinder vierailivat Israelissa joutuen rikostutkimuksen alaisiksi. Einbinder aiheutti melkoisen lisäkohun toteamalla, että Israelin iskut muslimimaihin ovat hyväksyttäviä. Kaikki jatkoivat kuitenkin parlamentissa, joskin Dasa erosi myöhemmin vapaaehtoisesti. Ben Yosef on edelleen parlamentin jäsen. Monet parlamentin juutalaisjäsenet ovat ottaneet osaa hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin esittäen juutalaismyönteisiä mielipiteitä ja tutkimuslaitosten mukaan joitakin on tässä yhteydessä pahoinpidelty turvallisuusviranomaisten toimesta.

Valtion virkamiehistä oli viimeisimmän (2002) tutkimusten mukaan juutalaisia vain noin kolmasosa heidän todellisesta prosentuaalisesta väestöosuudestaan. Tilanteen paranatamiseksi Turdalian pääministeri julisti tammikuussa 2004, että jokaisella valtion omistamalla yhtiöllä täytyy olla vähintään yksi juutalainen johtokunnassaan. Kaikesta huolimatta moni juutalainen on edennyt urallaan pitkälle.

Seuraavassa on lueteltu Turdaliassa menestyneitä etnisiä juutalaisia. Ellei erikseen mainita, kyseinen henkilö on myös uskonnoltaan juutalainen.

Politiikassa Shmuel Reikan nousi ensimmäisenä juutalaisena ministeriksi Turdaliassa. Vuonna 1999 hänestä tuli aluksi apulaisterveysministeri ja sittemmin apulaisulkoministeri. Hallituksen sisäpiiriin nousi ensimmäisenä juutalaisena muslimiksi kääntynyt Ohad Kriaf. Hänestä tuli salkuton ministeri 2001. Pienimuotoisen skandaalin sai aikaan 2007 salkuttomaksi ministeriksi nimitetty Ofir Moyal. Uskonnoltaan juutalaisena hän on kieltäytynyt laulamasta Turdalian kansallislaulua, vaikka suostuukin osoittamaan sille kunnioitusta nousemalla seisomaan. Ensimmäisenä juutalaisnaisena parlamenttiin valittiin Dana Avraham, joka oli parlamentin jäsen 1999-2003.

Ensimmäinen Turdalian korkeimman oikeuden tuomariksi nimetty juutalainen oli Ofir Cohen, joka palveli tehtävässään 1999 yhdeksän kuukauden määräaikaisen kauden. Eden Moshe, kristitty juutalainen, oli ensimmäinen pysyväksi tuomariksi nimetty 2004 alkaen.

Turdalian ulkoasiainhallinnon ensimmäinen juutalainen suurlähettiläs oli Eran Ziat, joka nimitettiin virkaansa 1995. Työskenneltyään välillä Lähi-Idän rauhanneuvotteluprosessissa hän on nykyään suurlähettiläänä Kreikassa. Nykyään neljä Turdalian suurlähettiläistä on juutalaisia, kaksi heistä kylläkin uskonnoltaan muslimeja. (Päivitys 20.5.2017: Nimistä päätellen nykyään kaksi juutalaista, joista toinen on varman tiedon mukaan muslimiksi kääntynyt juutalainen.)

Maan puolustusvoimissa on palvellut useita juutalaisia upseereita, suurin osa heistä muslimikäännynnäisiä. Esimerkkeinä mainittakoon rajavartioston entinen komentaja, kenraalimajuri Maharan Kadusi sekä kotijoukkojen entinen komentaja, kenraalimajuri Bassam Elkayam. Molemmat ovat uskonnoltaan muslimeja. Uskonnoltaan juutalainen on sen sijaan eräs Turdalian legendaarisimmista upseereista, Ran Weitzman. Hän liittyi Turdalian armeijaan 1947 ja otti osaa Israelin vapaussotaan. Upseeriksi hänet ylennettiin vasta 33-vuotiaana 1953. Pari vuotta myöhemmin hänelle annettiin komentoon juutalaisista ja arabeista muodostettu erikoisyksikkö, jonka tehtäviin kuului tiedustelu jopa Israelin rajojen sisäpuolella. Weitzman menetti oikean kätensä eräässä pikkukahakassa 1959. Toivuttuaan vammoistaan hänet nimitettiin tässä vaiheessa pataljoonaksi kasvaneen yksikön komentajaksi. Weitzman otti osaa vielä Kuuden päivän sotaan, mutta jäi pari vuotta sen jälkeen eläkkeelle everstiluutnanttina. Hän on yksi kuudesta juutalaisesta, jotka ovat saaneet yhden Turdalian korkeimmista kunniamerkeistä (englanninnos: Medal of Distinguished Service).

Poliisina ylimmäs kohonnut Turdalian juutalainen on Daniel Cohen, joka ylennettiin poliisivoimien varatarkastajaksi toimittuaan sitä ennen kahdenkin maakunnan poliisikomentajana.

Turdalian kulttuurielämää ovat rikastuttaneet monet juutalaiset näyttelijät, elokuvaohjaajat ja kirjailijat, joista mainittakoon esimerkkinä Ben Yosef Zaguri, joka sai 1990 Israelin valtion palkinnon juutalaisesta kirjallisuudesta ja 1992 Turdalian valtionpalkinnon.

Suosituin urheilulaji Turdaliassa on tietysti jalkapallo. Maajoukkueen ylivoimaisen enemmistön muodostavat arabit, mutta viime vuosina joukkueessa on yleensä ollut pari juutalaista. Itzik Hadad on erään maan meneistyneimmän seurajoukkueen kapteeni ja pelannut peräti 74 maaottelua. Kfir Levistä tuli kansallissankari hänen tehtyään tasoitusmaalin MM-karsintaottelun viimeisellä minuutilla. Seurajoukkuetasolla ei ole mennyt yhtä hyvin; vastustajien kannattajat ovat usein hyökänneet hänen juutalaista uskoaan vastaan. Levi itse on sanonut kokevansa itsensä turdalialaiseksi, vaikka ei laulakaan kansallislaulua ennen ottelua. Ensimmäisenä juutalaisena maajoukkueeseen selvisi Ofir Rosh 1973 eli Jom Kippur -sodan vuonna. Hän pelasi Turdalian maajoukkueessa vuoden 1976 olympialaisissa, joissa joukkue karsiutui neljännesfinaaleissa sijoituksen ollessa 5-8. Rosh valittiin vuoden jalkapalloilijaksi Turdaliassa 1980, vaikka saikin lähes jokaisessa seuraottelussa niskaansa rasistisia huutoja. Ura päättyi 1987, jonka jälkeen Rosh meni mukaan politiikkaan. Hänet valittiin Turdalian suurimman kaupungin apulaiskaupunginjohtajaksi 2003. (Päivitys 20.5.2017: Äkkiseltään katsoen Turdalian nykymaajoukkueen vakiokokoonpanossa näyttää olevan kaksi juutalaista.)

Juutalaisten poliittista toimintaa Turdaliassa on joissakin yhteyksissä yritetty rajoittaa. Juutalaisten puolueiden toimintaa on koetettu kieltää, mutta Turdalian korkein oikeus on kumonnut yritykset. Juutalaisten asemasta maassa kertoo paljon se, että he saavat käyttää äidinkieltään hepreaa virallisissa yhteyksissä. Juutalaiset suhtautuvat kuitenkin kylmäkiskoisesti Turdalian lippuun ja kansallislauluun, koska lipussa on islamin tunnuksena puolikuu ja kansallislaulun sanoituksessa viitataan Turdaliaan islamilaisena maana. Jotkut juutalaispoliitikot ovatkin vaatineet kansallisten symbolien muuttamista, mutta vaatimuksia ei ole otettu vakavasti.Turdalian perustuslaki takaa kaikille maan kansalaisille samat oikeudet uskonnosta riippumatta. Tämä on kuitenkin vain periaate, todellisuudessa monet virallisetkin tahot myöntävät juutalaisten kokevan syrjintää monilla elämänaloilla. Toisaalta juutalaiset (paitsi muslimiksi kääntyneet) on vapautettu muille pakollisesta asepalveluksesta. Jotkut juutalaiset kuitenkin suorittavat asepalveluksen vapaaehtoisesti. Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan 17 % juutalaisista luokittelee itsensä "hyvin isänmaalliseksi" ja vain 41 % "ei erityisen isänmaalliseksi". Juutalaiset pitävät kuitenkin itseään turdalialaisina. Vuonna 2008 tehdyssä mielipidekyselyssä 77 % Turdalian juutalaisista halusi asua mieluiten Turdaliassa.

Arabien suhtautuminen juutalaisiin on ristiritainen; samana vuonna tehdyssä kyselyssä 75 % ei halunnut asua samassa rakennuksessa juutalaisten kanssa, 60 % ei halunnut kutsua heitä kotiinsa ja 40 % oli sitä mieltä, että juutalaisilta pitäisi poistaa äänioikeus. Osasyynsä arabien asenteiden koventumiseen on Israelin tekemillä terrorihyökkäyksillä; on osoitettu, että useissa terrori-iskuissa on avustajina toiminut turdalialaisia äärijuutalaisia. Näissä iskuissa on kuollut monia turdalialaisia muslimeja, esimerkiksi 2001 tapahtuneessa junaan kohdistuneessa iskussa kuoli kolme ja haavoittui 90 tekijän ollessa Turdalian juutalainen.

Tässä vaiheessa lukijalle on jo varmaan herännyt kummastus. Se, että arabimaassa juutalaisilla on noin paljon oikeuksia, on ehkä ollut uutta. Mutta että juutalaiset - vieläpä kyseisen maan kansalaiset - tekisivät maan sisällä terrori-iskuja, on varmaan uutta tietoa.

Niin onkin. Turdalia ei ole mikään arabimaa eikä yksikään edellä mainituista henkilöistä ole juutalainen. Nimet eivät ole heidän oikeita nimiään.

Turdalia on Israel. Jutussa mainitut henkilöt ovat Israelin arabeja, joille on vaihdettu tekaistut juutalaisnimet. Uratiedot ovat tosia, mutta he ovat tehneet uransa Israelissa. Joka kohdassa, jossa mainitaan "arabi", se tarkoittaa juutalaista. "Uskonnoltaan juutalainen" tarkoittaa muslimia. "Kristitty" on kristitty arabi. "Muslimiksi kääntynyt juutalainen" on druusi. "Israel" tarkoittaa arabimaita ja päinvastoin.

Pääasiallisena lähteenä on käytetty Wikipedia-artikkelia Israelin arabeista. Siinä esitetyt faktat arabien asemasta Israelissa on käännetty sellaisenaan "juutalaisten asemaksi Turdaliassa". Kuten artikkelista käy ilmi, arabien asema Israelissa on selvästi heikompi kuin juutalaisten. Se on itse asiassa melkeinpä yhtä heikko kuin arabien asema arabimaissa. Israelin arabit ovat äänioikeutettuja ja vapaampia kuin missään arabimaassa, minkä mielipidekyselytkin osoittavat. Arabinaisten asema ja oikeudet Israelissa ovat jotain sellaista, mistä arabimaiden naiset uskaltavat tuskin edes unelmoida. Tässä jutussa mainitut henkilöt osoittavat myös omalta osaltaan, että arabilla on mahdollisuus edetä korkeisiin asemiin jopa juutalaisvaltiossa. Rasismia esiintyy, mutta Lähi-idän asumispreferenssit noin yleisesti ottaen menevät paremmuusjärjestyksessä seuraavasti:
1. Juutalainen juutalaisvaltiossa
2. Arabi juutalaisvaltiossa
3. Arabi arabivaltiossa
7593. Juutalainen arabivaltiossa.

Viimeisen vaihtoehdon noinkin korkea listasijoitus aiheutuu siitä, että on olemassa yksi arabimaa, jossa juutalaisten asema on sianlantasäiliötä parempi. Bahrainissa juutalaiset ovat lähes täysivertaisia kansalaisia muslimien kanssa, istuipa yksi naisjuutalainen parlamentin ylähuoneessakin kunnes tuli nimitetyksi suurlähettilääksi USA:han. Jopa Israelissa valmistettujen tuotteiden boikotti kumottiin 2004. Tosin on myönnettävä, että Bahrainissa asui vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan vain 36 juutalaista; tämä on aika pieni osuus tuhansista arabimaissa asuvista juutalaisista.

Kun puhutaan Israelin ihmisoikeusloukkauksista ja imperialismista, on muistettava mitä arabimaissa tehdään juutalaisille ja miten Israel kohtelee arabikansalaisiaan. Israelia moititaan rasismista ja imperialismista kun samaan aikaan arabimaat saavat kohdella omia kansalaisiaan huonommin kuin israelilaiset arabikansalaisiaan ilman että asiaan kiinnitetään mitään huomiota. Kaksoisstandardin käyttö on järkyttävää, mutta odotettua. Ihmisoikeusjärjestöt näyttävät tunnustavan, että israelilaiset ovat sivistyneitä ihmisiä, joilta voidaan vaatia ihmisarvoista ja yhdenveroista kohtelua, kun taas arabimaita kohdellaan pikkulapsina, joilta ei voida eikä saakaan vaatia mitään.

Lopuksi kerrotaan linkkien kera, keitä oikeasti ovat ne henkilöt, joita on käytetty esimerkkeinä "juutalaisten" asemasta "arabivaltiossa". Oikeasti he ovat siis arabeja juutalaisvaltiossa. Alussa mainitaan käytetty peitenimi, sitten linkissä oikea nimi ja heti sen perään todellinen asema Israelissa.

Syyriassa elokuussa 2006 vierailleet kolme Knessetin jäsentä: Ariel Dasa: Azmi Bishara, Matan Ben Yosef: Jamal Zahalka, Amit Einbinder: Wasil Taha.
Shmuel Reikan: Nawaf Massalha, ensimmäinen arabiministeri, muslimi.
Ohad Kriaf: Salaf Tarif, ensimmäinen hallituksen sisäpiiriin päässyt arabiministeri, druusi.
Ofir Moyal: Raleb Majadele, Israelin kansallislaulua boikotoiva arabiministeri, muslimi.
Dana Avraham: Hussniya Jabara, ensimmäinen naisarabi Knessetissä, muslimi.
Ofir Cohen: Abdel Rahman Zuabi, korkeimman oikeuden määräaikainen tuomari, muslimi.
Eden Moshe: Salim Joubran, korkeimman oikeuden vakinainen tuomari, kristitty.
Eran Ziat: Ali Yahya, ensimmäinen arabisuurlähettiläs (Suomi 1995), muslimi.
Maharan Kadusi: Hussain Fares, Israelin rajavartioston komentaja, kenraalimajuri, druusi.
Bassam Elkayan: Yusef Mishleb, kotijoukkojen komentaja, kenraalimajuri, druusi.
Ran Weitzman: Amos Yarkoni, everstiluutnantti, korkein kunniamerkein palkittu legendaarinen sotilas, muslimi.
Daniel Cohen: Jamal Hakroush, poliisivoimien varatarkastaja.
Ben Yosef Zaguri: Emile Habibi, kirjailija, kristitty.
Itzik Hadad: Walid Badir, maajoukkuejalkapalloilija, Hapoel Tel Avivin kapteeni, muslimi.
Kfir Levi: Abbas Suan, maajoukkuejalkapalloilija, muslimi.
Ofir Rosh:Rifaat Turk, ensimmäinen arabi Israelin maajoukkueessa, sittemmin Tel Avivin apulaiskaupunginjohtaja.

Uutiskatsaus 20/2017

1. Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn valtion?

Mihail Gorbatsov tarjosi Putinille ongelmien ratkaisuksi "uutta perestroikaa". Eipä taida mennä läpi, sillä Putin on kyllin vanha muistaakseen että perestroikan tähänastinen saldo on sitä kokeilleiden valtioiden sataprosenttinen hajoaminen.


2. Maailman suurin museo

Ruotsiin avataan epäonnistumisista kertova museo. Aluksi museo toimii Helsingborgissa ja esittelee epäonnistuneita keksintöjä. Monikulttuurin edetessä Ruotsissa epäonnistumisen museo laajenee vähitellen koko maan suuruiseksi.


3. Presidentti Oidipus

Antiikin tarustosta muistamme Theban kuningas Oidipuksen. Ranskassa presidentiksi valittiin Emmanuel Macron, jonka puoliso Brigitte on 25 vuotta miestään vanhempi. Eihän siinä mitään, hyvä jos ovat onnellisia ja onhan tuo rouva iästään huolimatta säilynyt pitkään ajokelpoisena. Mutta vanhanaikaisen käsityksen mukaan avioliitto - ainakin nuoruusiässä solmittu - ei ole puolisoita, vaan lapsia varten ja olihan tällä parivaljakolla alusta lähtien selvää, että yhteisiä lapsia ei tule. Tässä mielessä tuoreen presidentin arvostelukykyä sopii asettaa epäilyksen alaiseksi eikä hänen suhtautumisensa Euroopan tulevaisuuden kannalta tärkeimpään kysymykseen vakuuta lainkaan, toisin kuin vastaehdokkaallaan Marine Le Penillä. Huomautan tässä välissä että en ole erityisen perehtynyt Ranskan sisäpolitiikkaan ja voi olla että Macron on kaikissa muissa asioissa viisaampi kuin Le Pen, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole merkitystä, koska jos asioista tärkeimmässä on väärässä, kohta ei ole koko Ranskaa. Näyttää siltä, että Macronin pyrkimykset sinänsä ovat oikeita ja yleviä, mutta valittu menettelytapa ei näytä hyvältä. Tosin tämähän on yleiseurooppalainen linja: pyritään luomaan hyvinvointiyhteiskunta ja samalla maanosaan lappaa muslimia ja afrikkalaista vasemmalta ja oikealta. Vähän sama kuin tähtäisi hyvään suoritukseen maratonilla ja tekisi johtopäätöksen, että koska maratonilla rasva palaa ja energiaa kuluu, niin parhaaseen tulokseen pääsee kun säästää energiaa jättämällä treenaamatta ja lihottaa itsensä painoindeksiin >30, niin on riittävästi rasvaa poltettavaksi matkan varrella.


4. Oikealla hetkellä

Isiksen räjähde-ekspertti nro 1 ei ollutkaan niin ekspertti kuin luuli olevansa. Pommia valmistaessaan hän räjäytti taivaan tuuliin niin itsensä kuin kolme oppilastaankin. Kannatan lämpimästi muslimien itsemurha-iskuja, kunhan niissä ei kuole sivullisia.


5. Kierrellään kaarrellaan

Rion olympialaisiin suunniteltu terrori-isku jouduttiin perumaan niistä normaaleista syistä eli muslimit kykenevät iskemään ainoastaan vartioimattomiin ja puolustuskyvyttömiin kohteisiin. Kiinnihän siitä jäätiin ja kahdeksan "brasilialaista" sai vankeustuomion. Iltalehdelle myönnetään täyden tyylipisteet kolmesta voltista kahdella kierteellä kerien, sillä lehti onnistui uutisessaan kertomaan näiden vannoneen uskollisuutta Isisille, tähdänneen iskunsa kisaturisteihin, juutalaisiin, homoseksuaaleihin ja shiiamuslimeihin. Mainitsematta kertaakaan sanaa "islam".


6. Palaneen käryä

Saksalaisupseeri suunnitteli terroritekoa naamioiduttuaan turhapaikanhakijaksi. Tempun
onnistuminen kertoo samalla pelottavan paljon siitä, kuinka hatarin perustein hakuprosessi toimii. Heppu oli tekeytynyt syyrialaiseksi turvikseksi ja asunut kuukausia baijerilaisessa vastaanottokeskuksessa. Tämä siitä huolimatta että hän oli samaan aikaan töissä upseerina eikä osannut sanaakaan arabiaa. Huhhuh.
Mies jäi kiinni yrittäessään hakea piilotettua asetta, jolloin sormenjäljet paljastivat hänen olevan myös turvikseksi tekeytynyt. Päälle päätteeksi miehen opinnäytetyö oli hylätty, koska se "sisälsi äärioikeistolaista ja rasistista materiaalia", jolloin hän oli joutunut tekemään sen uudelleen.
Siis haiseeko tässä palaneen käry? Moni saksalaisupseeri on saanut potkut vähemmästäkin. Arabiaa puhumaton ei jää kiinni VOK:issa - luulisi muiden asukkaiden käräyttävän. Ja kuinka ollakaan, hän jää kiinni sopivasti ennen terroritekoa, joka oli tarkoitus naamioida turviksen tekemäksi. Sekä se tärkein asia - saksalainen upseeri ja mokaa noin perusteellisesti. Jopa Breivikin kaltainen sekopää onnistui paremmin.
Kuulostaisiko uskottavalta, että kaverille luvattiin opinnäytetyön hylkäämisen jälkeen, että rupea kaksoisagentiksi niin saat lihavan tukun rahaa istuttuasi vähän aikaa vankilassa? Ensin naamioidut turvikseksi ja sitten saadaan kätevästi leimattua terroriteon yritys äärioikeiston syyksi.
Ei kuulosta. En usko, että noin tapahtui. Mutta jotain outoa tässä on. Kannattaa ehkä seurata, mitä miehelle ja hänen rikoskumppaneilleen tapahtuu tuomion jälkeen. Jos he katoavat kuin pieru Saharaan, niin...
Ylipäätään kehotan kaikkia jättämään kaikenlaiset turvisten syiksi lavastetut temput tekemättä ja olemaan keksimättä perättömiä. Riittää aivan hyvin, kun kerrotaan totuus.
Ai niin, ja vielä yksi juttu. Tästä tuli iso uutinen pitkäksi aikaa. On uutisoitu monta kertaa, kuinka turvisten suunnittelemat terrori-iskut on onnistuttu estämään (ja varmaan useita kertoja jätetty uutisoimatta). Miksi tämä oli kuitenkin paljon suurempi uutinen?


7. Kiljua ja kirkasta

Irakilainen vältti karkoituksen lihapatojen äärestä ryhtymällä kiljumaan lentokoneessa kuin pistetty sika. Pienenä vinkkinä voisi asiasta päättäville viranomaisille heittää, että tajuttomana on vaikea kiljua ja matkakin sujuu rauhallisemmin. Voihan se olla niinkin, että kiljumista ei esiinny jos näkee että vartija kalauttaa Nokian nuoriso-ohjaajalla kiljujat unten maille. Ja niin Irak rikastuu taas yhdellä kuoriutumistaan odottavalla kultamunalla.


8. Terveisiä Sipilälle

Pääministerin tavannut 93-vuotias sotaveteraani näytti kaapin paikan ja kertoi Sipilälle, kuinka maahantunkeutujat torjutaan. Oman maan kansalaiset on asetettava etusijalle, yhtään elättiä ei tarvita enää lisää.


9. Milloin pamahtaa?

Totesin suhtautuvani keskimääräistä optimistisemmin maahantunkeutumisten haittavaikutuksiin. Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 54 prosenttia suomalaisista uskoo, että Suomessa tapahtuu terrori-isku seuraavan vuoden sisällä. Itse pidän tätä toki mahdollisena, mutta en todennäköisenä. Poliisi on varautunut, mikä pienentää riskiä huomattavasti, sillä muslimien tapahan on iskeä vain suojattomiin kohteisiin ja silloinkin selkään puukottaen reilulla ylivoimalla. Ja ennen muuta Suomessa muslimien määrä on onneksi - toistaiseksi - vielä sen verran vähäinen, että riski on suhteellisen pieni. Jos kysymyksen aikajännettä olisi pidennetty pariin-kolmeen vuoteen, olisin vastannut kyllä. Kyseessä on yksinkertaisesti tilastollinen todennäköisyys. Jos ostaa joka viikko viisikymmentätuhatta lottoriviä, on silti epätodennäköistä että saisi vuoden aikana kertaakaan seitsemän oikein. Sen sijaan miljoona lottoriviä viikoittain ostamalla onnistuminen on käytännössä vuorenvarmaa. Itse asiassa tuohan on loistava ja melkoisen tarkka simulaatio terrori-iskun todennäköisyydestä: terrori-iskun tapahtumisen todennäköisyys minkä tahansa viikon aikana on sama kuin todennäköisyys sille, että ostamalla yhtä monta lottoriviä kuin maassa on muslimeja, saa seitsemän oikein.


10. Puukko heiluu Pohjanmaalla

Tarkemmin sanottuna astalot ja lasinsirut. Ilmeisesti kotouttaminen ei ole onnistunut puukkojen käyttöön asti, joten eiköhän pitäisi ottaa käyttöön kotiuttaminen. Luulin alun perin otsikosta ihan jotain muuta: Suku ei hyväksynyt naisen seurustelua turvapaikanhakijan kanssa Kauhavalla – veli syyllistyi kolmeen pahoinpitelyyn. Minä menin rasistisesti kuvittelemaan, että joku Pohjanmaan vaalea neitokainen oli ihastunut suklaasilmäiseen irakilaismieheen, jolloin neidon suvaitsematon suku olisi toteuttanut korpilakia. Vaan ei, kyseessä olivatkin maahantunkeutujien jäsentenväliset. Kansantalous kiittää taas, kun saadaan työllistettyä poliisia, oikeuslaitosta, tulkkeja ja luultavasti vanginvartijoitakin tämän sotkun selvittelyssä.


11. Antakaa meille meidän jokapäiväiset rahamme

Kouvolan Inkeroisissa matut osoittavat mieltään, kun Jaska ja kumppanit eivät ole tehneet tarpeeksi töitä, jotta voisivat maksaa lisää veroja ja heille voitaisiin jakaa enemmän rahaa. Ihmetyttää mitä matulakko tarkoittaa, mitähän ne lakkaavat tekemästä? Mutta asiahan voitaisiin ratkaista päättämällä, mikä olisi sopiva raha. Ainahan matuille voi rahaa lahjoittaa, joten suvikset hop-hop nyt korret kekoon. Toki rahoitusjärjestelmä voitaisiin kerralla muuttaa järkeväksi eli vapaaehtoinen vero käyttöön.


12. Kun kysytään, niin vastataan sitten

Hesari otsikoi: Irakilaisten tekemiksi epäiltyjen seksuaalirikosten määrä rajussa kasvussa – Miksi he ovat yliedustettuina raiskaustilastoissa ja mitä ilmiölle voisi tehdä?
Asiaan sopivasti liittyen tuore valitettava tapaus Kajaanista, josta ei kuitenkaan vielä ole tietoa oliko kyseessä irakilainen vai jostain muusta sivistyksen alapuolelle jääneestä maasta lähtöisin oleva tekijä. Mutta siis. Viime vuonna oli yhteensä 90 raiskausta, jossa epäilty oli Irakin kansalainen. Samaan aikaan Suomen kansalaisia oli epäiltynä 560. Seksuaalisten ahdistelujen osalta tilanne on 54 - 174. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön osalta 60 - 700. Kaikki yhteen laskien Irak 204 - Suomi 1434. Suhdeluku on noin seitsemänkertainen. Suomalaisia on reilut viisi miljoonaa. Jos todennäköisyys olisi sama, Suomessa olisi noin 750 000 irakilaista.
Eikä tässä ole missään nimessä koko totuus. Suomen kansalaisissa on valitettavasti monia irakilaisia, jotka ovat saaneet vääryydellä Suomen kansalaisuuden. Ynnä muita vastaavia. Sen sijaan Irakin kansalaisissa ei liene yhtään suomalaista. Osa Suomen saldoon lasketuista rötöksistä on siis "suomalaisten" tekemiä. Ynnä onko kovin usein kuultu, että irakilaiset naiset olisivat tehneet irakilaisista miehistä rikosilmoituksia? Nämä puuttuvat ylivoimaiselta valtaosaltaan saldosta. Jos joku uskoo, että irakilaismiehet eivät pahoinpitele irakilaisnaisia, niin en yhtään ihmettele että nigerialaiset saavat kirjeillään rahaa.
Mutta vastaukset otsikon kysymyksiin:
K: Miksi irakilaiset ovat yliedustettuina raiskaustilastoissa?
V: Oikein vastanneiden kesken arvotaan tuomioita lähimmässä käräjäoikeudessa.
K: Mitä ilmiölle voisi tehdä?
V: Hyvää matkaa!


13. Kurpitsavankkureiden pysäkki

Iltalehti julkaisi nyyhkytarinan irakilaisesta, joka oli vain vuodessa integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan niin loistavasti, että oli saanut työpaikan. Ja nyt tuli sitten käännytyspäätös, koska edellytyksiä turvapaikkaan ei ole. No pitäisihän olla, olihan mies saanut peräti tappouhkauksen puhelimitse. Ainakin omien sanojensa mukaan. Saisinkohan minä turvapaikan Irakista nykyiseen nähden moninkertaisella elintasolla, on minuakin puhelimessa uhkailtu?
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon jutussa on ilmaa. Selviä epäilyksiä herää siitä, että joka ainoa vastaava lehtijuttu, josta olen itse tiennyt taustat, on ollut enimmäkseen valetta, totuuden kaunistelua ja tiettyjen asioiden kertomatta jättämistä. Ja tarkoitan että olen oikeasti tiennyt eli tuntenut kyseisen tapauksen henkilökohtaisesti.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyseessä on siis 23-vuotias ekonomi (!), joka on suoritus sinänsä ottaen huomioon että hän on jo vuoden ollut Suomessa. Kovin on nuorena valmistunut, mutta varhaiskypsistä moniosaajistahan on kyse, kuvissa mies näyttää jotain kolmikymppiseltä. Ja matkan varrella tittelikin on muuttunut tradenomista ekonomiksi ja nimikin viiteen kertaan. Vaikuttaa siltä, että kaveri oli Irakissa hotellin portsari, Kreikan leveysasteella jo henkilöstöpäällikkö, Saksan paikkeilla tradenomi ja Suomeen valitettavasti ehdittyään oli jo päässyt ekonomiksi. Jos matka olisi jatkunut Jäämeren rannalle asti, niin siellä hän olisi luultavasti ilmoittanut olevansa astronauttiaivokirurgi. Tulee mieleen se kaverini pyydystämä hauki, jonka paino kasvaa kilon vuodessa.


14. Hyvä alku

Lapsiasiainvaltuutettu havaitsi vihdoinkin, että matut lähettävät lapsiaan kotimaahansa "ojentautumaan". Havaittavissa pienoista ristiriitaa siinä, että itse tarvitsee turvapaikkaa, mutta on valmis lähettämään lapsensa samaan maahan. Mutta mitäs pienistä. Onhan tämä hyvä alku, sitten kun lähtisivät vielä itse perässä.


15. Hääkellojen kolahtelua

Irakilaismiehet kiilasivat viime vuonna kärkeen suomalaisnaisten yleisimpinä ulkomaalaispuolisoina. Kaiken kaikkiaan liittoja solmittiin 135. Muistelen joskus vuosia sitten lukeneeni (jostain syystä tuoreita tilastoja ei tunnu löytyvän), että 90 % suomalaisnaisten ja arabimiesten liitoista päättyy eroon. Noilla lukemilla ei voi muuta kuin toivottaa onnea matkaan, sitä totisesti tarvitaan. Etenkin kun on ilmeistä, että aika moni viimevuotinen liitto on lumetta ja solmittu vain lojuskeluluvan saamiseksi.
Pieni yllätys oli, että viime vuonna irakilaisnainen meni suomalaismiehen kanssa naimisiin peräti 54 kertaa. Hetken hämmästyksen jälkeen tajusin, että kyseessä olivat "suomalaismiehet" ja heidän sukunsa kotimaasta järjestämät tuontimorsiamet. Näillä avioliitoilla onkin paremmat kestomahdollisuudet, kun monissa tapauksissa vaimoa pidetään nyrkin ja hellan välissä vailla turhanpäiväisiä ihmisoikeuksia.


16. Lisää liksaa

Suuresti arvostamani blogisti Enkeliporsas eli äskettäin eläköitynyt luokanopettaja Kai-Ari Lundell kirjoitti, kuinka surkea on luokanopettajan palkka (huippupalkka, jonka saavuttaa 20 v työuran jälkeen, on 3400 €/kk ja alkupalkka noin 2700 €/kk). En ota kantaa siihen, onko palkka liian matala / sopiva / liian korkea, mutta kiinnitin huomiota kahteen palkankorotuksen perusteluun:
1) Luokanopettajat ottavat ensimmäisenä vastaan maahanmuuttajaoppilaat, joita tietyillä alueilla on paljon. Missään muussa koulutusputken vaiheessa opetusryhmät eivät ole niin heterogeenisiä kuin alakoulussa.
2) Alkupalkka ei ole riittävä pääkaupunkiseudulla asumiseen ja elämiseen.
Näistä ongelmista ensimmäistä ei olisi lainkaan ja toinenkin olisi huomattavasti vähäisempi ilman haittamaahanmuuttoa. Myös tämä tulee ottaa huomioon haittamaahanmuuton kustannuksia arvioitavissa. Eivätkä opettajat ole suinkaan ainoa ryhmä, joiden työ on hankaloitunut ja palkkavaatimukset hankaloitumisen korvaamiseksi nousseet esiin haittamaahanmuuton takia.


17. Uljas-Jorma Aina-Ilona

Toimikunta oli taas kerran istunut ja jättänyt mietintönsä. Uuden ehdotuksen mukaan lapselle voisi antaa neljä etunimeä. Johan nyt on piru jos ei kolme riitä. Lisäksi esitettiin, että lapsen sukunimeksi voisi antaa molempien vanhempien yhdistelmänimen. Mistä näitä idiootteja oikein sikiää? Eikö ole jo tarpeeksi riesaa avioliiton myötä tulleista kaksiosaisista nimistä? Parin sukupolven kuluttua olisi teoriassa mahdollinen kahdeksanosainen sukunimi tyyliin Virtanen-Järvinen-Jokinen-Salminen-Lahtinen-Lampinen-Ojanen-Puronen. Lisäksi hyväksyttäisiin "entistä kansainvälisemmät nimet", mitä se sitten mahtaakin tarkoittaa. Käsittääkseni tähänkin asti lapselle on voinut antaa vanhempien kulttuuritaustan mukaan nimen, mikä on ainakin kotoutumisen kannalta helvetin huono asia. Latvian malli, jossa kaikki nimet on lain määräyksestä latvialaistettava, on sentään vähän liikaa mutta jotain rotia pitäisi Suomeenkin saada.


18. Kirkkovene

Poliittiseen päätöksentekoon ilmestyi uusi puolue, kun Feministipuolue sai yhden edustajan Helsingin kaupunginvaltuustoon. Itse ehdokkaiden äänimäärät eivät tähän olisi riittäneet, mutta tyypillisesti epäluotettavasta lähteestä saamamme tiedon mukaan puolueen ääniin laskettiin mukaan myös kaikki vaalilippuihin piirretyt kirkkoveneet.


19. Luovuutta kerrakseen

Asianajaja teki nerokkaan oivalluksen avioerokiistassaan. Oulun käräjäoikeus määräsi, että asianajajan ja tämän lapsen tapaamiset tuli järjestää Jyväskylän ensi- ja turvakodissa. Kyseessä oli kirjoitusvirhe ja ilmeisesti (uutisessa ei tätä kerrottu) tarkoitettiin Keski-Suomen ensi- ja turvakotia, joka luonnollisesti sijaitsee Jyväskylässä. Asianajaja reippaana poikana perusti välittömästi Ouluun asianajotoimistonsa yhteyteen laitoksen nimeltä Jyväskylän ensi- ja turvakoti. Temppu ei kuitenkaan mennyt läpi, sillä käräjäoikeus korjasi nimivirheen. Asianajaja puolestaan sai Suomen Asianajajaliiton Valvontakunnan varoituksen siitä, että hänen toimintansa "alensi asianajajakunnan arvoa ja vähensi luottamusta siihen", mikä on suoritus sinänsä. Tähän asti asianajajan toiminnan olisi vielä ymmärtänyt "kokeilenpa kepillä jäätä" -periaattella, mutta sitten hän meni valittamaan hovioikeuteen! Vähemmän yllättävästi valitus ei mennyt läpi. Sinänsä harmi, sillä olisi ollut mehukasta spekuloida, mihin kohtaan raja olisi vedetty. Olisiko kannattanut yrittää, jos päätöksessä olisi lukenut Keksi-Suomen ensi- ja turvakoti? Tai Keski-Suomen ensi- ja turvakti? Entäpä Keski-Suomen Ensi- ja turvakoti (huom. iso alkukirjain väärässä paikassa)? Kuinka pieni kirjoitusvirhe olisi riittänyt?


20. Pönttö teki pöntön

Teuvo Hakkarainen teki luonnonsuojelun eteen kahdessa minuutissa enemmän kuin vihreät koko vaalikaudessa eli näytti videolla, kuinka moottorisahalla tekaistaan hetkessä linnunpönttö. Kyllä allekirjoittanutkin sahaa käyttelee kohtuullisen näppärästi, mutta tuota suoritusta toljottaessa tunsi itsensä melkoiseksi tumpeloksi. Ammattimies on ammattimies.


21. Suvaitsevainen aikamme

Yle laittoi Areenaan uusintajulkaisuksi legendaarisen Hymyhuulet-sarjan. Telkkarissa sitä ei voitu esittää, koska nykystandardeilla sarja on rasistinen. Tämä on jälleen kerran malliesimerkki siitä, että yksikään aika ei ole sen suvaitsevaisempi kuin toinen. Kyse on vain siitä, että tiettynä aikana jotkin asiat ovat tabuja ja toiset hyväksyttäviä ja toisena aikana päinvastoin. Nykypäivänä ei tulisi mieleenkään esittää monia Hymyhuulten sketsejä. Vastaavasti 80-luvulla puolet vaikkapa Putouksen jutuista ei olisi mennyt läpi Hymyhuulissa.


22. Turvassa ollaan!

Suunnistuksen maailmanmestari Mårten Boström sai raivoryöpyn niskaansa. Hän oli puolisoineen Tukholmassa terrori-iskun tapahtuessa ja lähetti pian sen jälkeen Twitteriin kuvan itsestään vaimoineen seisomassa tavaratalon edessä tekstillä "We're safe!" No, Månella ei tuo tilannetaju ennenkään ole ollut paras mahdollinen, yrittihän mies pitkään olla huipulla yhtä aikaa sekä suunnistuksessa että ratajuoksussa, vaikka hänen juoksutekniikalleen tämä yhdistelmä oli vielä mahdottomampi kuin muille - hänen mittasuhteillaan tekniikan olisi pitänyt olla täysin erilainen ja silloin olisi pitänyt keskittyä jompaankumpaan. Lopulta mies ymmärsi tilanteen ja teki oikean johtopäätöksen eli suunnistuksessa on paljon helpompaa menestyä. Vähän samaa tilannetajuttomuutta oli nyt. Tarkoitus oli vain viestiä, että heille ei ole tapahtunut mitään, mutta tuli käytettyä väärää sanavalintaa. "Safe" on tullut vakiovitsiksi muslimien terrori-iskujen jälkeen, jolloin poliitikot yhteen ääneen vakuuttelevat, että "we're safe" ja "ei saa antaa pelolle valtaa". Eikä yksikään täysijärkinen ihminen pelkääkään islamia. Sen sijaan on erittäin hyvä syy pelätä päättäjiämme, jotka eivät ole halukkaita käsittelemään islamia sen ansaitsemalla tavalla.


23. Tunnista esine

Suomen jääkiekon B-maajoukkueen otteita ns. MM-kisoissa on ihmetelty, etenkin valmentaja Lauri Marjamäen touhuja. Tarjoan selitystä. Marjamäellä on käytössään Pohjois-Korean entisen johtajan Kim Jong Ilin kehittämä näkymätön kännykkä, jolla Rakas Johtaja antoi vuoden 2010 jalkapallon MM-kisojen aikaan ohjeita maajoukkueen valmentajalle. Marjamäki saa ohjeensa suoraan Sauli Niinistöltä. Valitettavasti kiireinen Niinistö antoi vahingossa sote-uudistukseen liittyvät ohjeet Marjamäelle ja maajoukkueen taktiikan hallitukselle.
Se, ettette ole nähneet Marjamäen puhuvan näkymättömään kännykkään pelin aikana ei ole mikään todiste ettei näin olisi käynyt. Ette vain tunnista teknologiaa samaan tapaan kuin ranskalaiset, jotka pyörittelivät lätkää käsissään ja ihmettelivät mikä on kyseessä. Veikkaukset vaihtelivat paperipainosta kaiuttimeen. Ja on huomioitava, että tässä haastateltiin vain semmoisia sammakonpurijoita, jotka osasivat kohtuullisen hyvin englantia eli todennäköisyys sille, että jääkiekko olisi tuttua oli varmasti keskitasoa suurempi.


24. Keihästys

Aki Parviainen putosi keihäänheiton kaikkien aikojen tilastossa kolmanneksi, kun Thomas Röhler tempaisi Dohassa 93,90. Pitkämäki ja Ruuskanen pukeutuivat säkkiin ja ripottelivat tuhkaa päälleen, sillä muutkin keihäsmiehet tekivät kovia tuloksia. Mutta hurjinta Röhlerin heitossa oli riski kameramiehelle, mikä jutussa olevasta kuvasta näkyykin. Keihäs osui vain metrin päähän TV-kuvaajan varpaista. Tässä voisi tietysti pohtia, onko järkevää sijoittaa kamera 95 metrin kohdalle, kun ME on yli 98 metriä. On muuten hämmästyttävää, kuinka harvoin yleisurheilukentillä sattuu onnettomuuksia. Keihäät, moukarit ja kiekot lentävät pitkälle ja osuessaan tekevät pahaa jälkeä. Eivätkä muutkaan lajit ole riskittömiä. Täydessä juoksuvauhdissa oleva keskittynyt urheilija ei ehdi väistää hortoilijoita ja liikemäärä on melkoinen - videolla vitosen olympiavoittaja Gabriela Szabo ei katso eteensä. Olen itsekin kerran hölmöillyt. Vuosia sitten toimitsijana ollessa piti singahtaa kentän toiselle puolelle kiireesti, jolloin ajatuksissani menin lyhintä reittiä - suoraan kuulantyöntöpaikan ohi huomaamatta, että verryttely oli jo alkanut. Onneksi toinen toimitsija oli tarkkana ja tarttui minusta kiinni ennen kuin ehdin iskemäalueelle. Pahoitteluni vihamiehilleni.


25. Kaksi tuntia vapisi

Maratonjuoksun Graalin maljana on pidetty kahden tunnin haamurajaa. Niken propagandaprojekti hyökkäsi tosissaan sen kimppuun. Tallin ykköstykki, olympiavoittaja Eliud Kipchoge pääsi lähelle, vain 24 sekunnin päähän. Aika oli yli kaksi ja puoli minuuttia nopeampi kuin virallinen ME. ME:ksi sitä ei voida hyväksyä, koska sääntöjä ei noudatettu. Juoksussa oli mukana peräti 20 jänistä, joita kierrätettiin vuoron perään. Juomat ojennettiin pyörän selästä eli liikkeestä, mikä on niin ikään kiellettyä. Myös käytetyistä juoksukengistä esitettiin epäilyjä, mutta niihin en osaa ottaa kantaa.
Yritys oli siis sääntöjen vastainen ja siitä tiedotettiin reilusti. Kävi vain mielessä, kuinka paljon sääntöjä voisi rikkoa, jotta "kahden tunnin raja" alitettaisiin. Dopingin käyttö nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Ja vaikka tämä suljettaisiinkin pois, niin muitakin konsteja löytyy. Lähtö- ja maalipaikka eri kohdille, siten että saadaan aikaan reilu korkeusero mielellään siten, että tuulikin käy selän takaa. Edellä ajamaan moottoripyörä tuulisuojalla pyöräilyn keirin-ajon tyyliin.
Mutta ehkä kahden tunnin alitus olisi laillisestikin mahdollista. Jos allekirjoittaneelle annettaisiin riittävä budjetti, saisin laadittua systeemin jolla se olisi yhtä mahdollista kuin Niken sääntöjä rikkoneella projektilla. Sain kerran eräässä sopivassa kohdassa asiaan liittyvän oivalluksen. Luulen että vastaavia paikkoja löytyy Suomessa useampiakin, ehkä jopa parempia minkä itse havaitsin. Eli laaditaan maratonreitti edestakaiselle, tasaiselle maantiesuoralle. Toki reitin päihin voisi rakentaa pidemmät kaarteet, jos budjetti olisi riittävä, niin homma ei kaatuisi kymmenen metrin kääntösäteeseen. Kääntöpaikka mielellään hieman nousevaksi, jolloin kääntymisen jälkeen pääsee kiihdyttämään hieman alaspäin. Ja reitti: tasainen asfaltti, pari kilometriä suoraa eli kierros noin neljä kilometriä. Sellaisessa paikassa, että normaalisääoloissa tuuli ei puhalla aivan suoraan tien suuntaisesti vaan hieman viistosti. Sitten pistetään tavallisilla rakennustyömaan siirrettävillä aidoilla tien keskiviivalle jako. Ja aidat peitetään pressuilla. Toiseen suuntaan tuuli puhaltaa melkein suoraan takaa ja tuo lisävauhtia. Toiseen suuntaan voi juosta tuulensuojassa. Etu on todella merkittävä. Lisäksi aivan lopun voi laittaa toiselle reitille, jossa viimeisen muutaman kilometrin aikana saadaan sääntöjen sallimat 42 metriä korkeuseroa. Odotellaan sopivaa säätä ja menoksi. Maailman huippujuoksijoilla kahden tunnin raja olisi todella lähellä - ja sääntöjen mukaisesti.


26. Vierumäen piina

Maastojuoksun SM-kisat käytiin tänä vuonna Vierumäellä. Rata vaikutti ensisilmäykseltä helpolta, mutta sitä kiertäessä havaitsi sen olevan odotettua taktisempi ja raskaampi. Piti katsoa tarkkaan, kuinka juoksulinjansa valitsi, koska golfkentän (kerrankin hyötykäytössä!) kumpareet olivat rataan nähden milloin mitenkin päin. Usein suorin juoksulinja ei ollutkaan nopein, koska hieman kiertäen pääsi ilman nousua ja laskua ynnä välttyi kaltevalta pinnalta. Petollinen oli myös reitin ainoa merkittävä nousu, jossa ensin jyrkällä töyssyllä tapettiin vauhti, jonka jälkeen tulikin parin metrin syvyinen laakso, jossa väärällä rytminvalinnalla menetti helposti pari sekuntia. Siihen päälle päätteeksi mutka ja kallellaan oleva alamäki, jonka jälkeen loppusuora tai uusi kierros. Haasteellisempaa kuin luulisi. Taktisissa ohjeissa kiinnitin huomiota juuri tuohon ylämäkeen ja sen jälkeiseen monttuun, mikä itse kisassa osoittautui oikeaan osuneeksi ohjeeksi.
Naisjunnuissa huvitti, kun katsoi kaikkien sarjojen eli T15, N17, N19 ja N22 tuloksia. Matka oli kaikilla 4 km tai ratamestari Ville Hautalan mittauksen mukaan vähän yli. Alle viidentoista minuutin (siis yli 3200 m Cooper-tahti - maastossa) pääsi yhteensä kolmetoista naisjunnua. Jos nämä laitetaan paremmuusjärjestykseen sarjoittain, niin ikäluokat menivät seuraavasti: 19,19,15,19,22,15,19,17,19,15,22,22,17. Eli vanha totuus tuli taas todistettua: naiskestävyysjuoksussa on suunnillen sama, minkä ikäinen välillä 15-22 sattuu olemaan. Siinä kehitys polkee keskimäärin paikallaan, vasta sen jälkeen voi taas parantaa. Miesjunnuissa asiat olivat toisin. 15- ja 17-sarjat juoksivat 4 km, 19- ja 22-sarjat 6 km. Seuraavassa kannattaa puhua prosentein, koska osanottajamäärät vaihtelivat sarjoittain enemmän kuin naisilla. 3,5 minuutin kilometritahtiin eli 4 kilometrillä 14 minuutin ja 6 kilometrillä 21 minuutin alle (siis lähes 3500 m Cooper-tahtiin) pääsi P15-sarjassa 12 %, M17-sarjassa 30 %, M19-sarjassa 37 % (huolimatta 2 km pidemmästä matkasta kuin alemmaissa sarjoissa) ja M22-sarjassa 65 % maaliin tulleista. Miesten puolella kehitys on siis suhteellisen tasaista vuodesta toiseen.
Kaksi asiaa teki minuun suuren vaikutuksen. Ensinnäkin M17-sarjan Eemil Helander on nimi, joka kannattaa painaa mieleen. Myös muita lupaavia miesjunnuja oli liikkeellä, mutta heistä on tullut aiemminkin mainittua.
Toisen vaikutuksen teki Camilla Richardsson naisten sarjassa. Ylen lähetys oli valitettavasti leikattu siten, että naisten kisan oleellisia vaiheita ei nähty. Alussa näytettiin kyllä, kuinka Johanna Peiponen lähti normaaliin tapaansa kovaa. Tai vielä kovempaa kuin normaalisti. Kun hän paineli ensimmäistä kierrosta, totesin että jos tuo tahti kestää, niin ensi kesänä kympillä puolen tunnin raja vapisee jos ei nyt sentään murru. Eli käytännössä oli varmaa, että tahti ei kestä. Eikä kestänyt, lopussa hän hyytyi jopa neljänneksi Janica Mäkelän ilahduttaessa kaikkien vaikeuksien jälkeen pronssillaan. Kun sitten jälkeenpäin luki Johannan päivityksiä kisavalmistautumisista, tuli mieleen taas kerran: ei noin. Mutta toisella kierroksella (kierros 2 km eli kolme kiekkaa) Kristiina Mäki meni ohi ja kohta myös Camilla Richardsson. Sanoin että Camilla ajaa kohta Kristiinan kiinni, kuten tekikin noin kolmen kilometrin kohdalla. Seuraavaksi totesin, että Camillalla on kaksi kilometriä aikaa iskeä. Viimeisellä kilometrillä on liian myöhäistä, Kristiina jaksaa roikkua muutaman metrin päässä ja lopussa Kristiinalla on vaihteet ja Camillalla ei. Ja kuinka kävikään: juuri ennen viiden kilometrin paalua, paikassa jonka Ylen kuvaus juuri missasi, Camilla iski loikan päälle ja Kristiina jäi. Lopulta voitto oli jopa yllättävän selvä. Tämä lupaa hyvää kesää ajatellen. Sekä kunnon että taktisen osaamisen kannalta.
Lopuksi pitää vielä mainita kuudenneksi sijoittunut, tasan minuutilla voittajalle hävinnyt Annemari Kiekara, entinen Sandell. Nelikymppinen juoksija ilmoitti lopettavansa upean uransa. SM-maastoissa se alkoi vuonna 1989, vasta 12-vuotiaana tuolloin käytössä olleessa 16-vuotiaiden sarjassa. Hän voitti peräkkäin viisi 16-vuotiaiden maastomestaruutta! Muissa juniorisarjoissa hän ei sitten kilpaillutkaan, vaan siirtyi suoraan naisten sarjaan, jossa mestaruuksia kertyi kymmenen. Siis Suomen mestaruuksia, lisäksi tuli Euroopan mestaruus ja MM-tasolla juniorimestaruus sekä aikuisten pronssi.


Loppukevennys: Neiti, saanko tuplana!

Nyt jo aikuinen amerikkalaisnainen meni nuorena tyttönä lääkärin vastaanotolle, kun tunsi jonkin olevan pielessä. Siellä kävi ilmi, että hänellä on kaksi vaginaa. Uutinen luonnehtii tapausta "ääriharvinaiseksi", mutta siinä myös todetaan että tila esiintyy 0,1 - 0,5 prosentilla ihmisistä. Siis hetkinen. Tässä ollaan kyllä lyöty pilkku (kröhöm, anteeksi sanavalinta tässä yhteydessä) väärään paikkaan. Tuo maksimiarvo 0,5 prosenttia tarkoittaisi, että tila olisi yhdellä kahdestasadasta ja minimissäkin yhdellä tuhannesta. Lisäksi puhuttiin "ihmisistä" ja jos oletamme tämän sisältävän myös miehet, niin tällöin tuplavittu olisi jopa joka sadannella naisella. Uskomatonta. Paitsi jos mukaan lasketaan myös ne naiset, joilla se toinen vagina sijaitsee jalkovälin sijaan korvien välissä, mutta siinä tapauksessa tuo yksi sadasta ei kyllä riitä alkuunkaan.

Uusinta: Kaappi

Lukijalle: Tämä juttu neljän vuoden takaa on aina ajankohtainen meille, joiden työkalulaatikossa on parikymmentä kappaletta täsmälleen samanlaisia kuusiokoloavaimia. Siis niitä, joita pakataan aina koottavien huonekalujen matkaan ja jotka varastoi sinne "siltä varalta että ne yhdeksäntoista entistä sattuisivat kaikki katoamaan". Mutta jutussa mainittu kaappi on edelleen pystyssä ja jopa samassa paikassa kuin alun perin. Vaikka huushollin suunnilleen kaikki muut huonekalut olenkin siirtänyt paikasta toiseen, koska minulle on epäsäännöllisin väliajoin kerrottu että haluankin tehdä toisenlaisen järjestyksen:

ööö ... nyt siis ojenna se osa C5, sen pitäisi mennä kiinni tuohon H3:een. Ei siihen, se on D. No siihen. Ei perkele, C5 ei kiinnity H3:een, koska BY on C5:ssä väärinpäin. Puretaas se, meisseli tänne. Joutessas etsippä sieltä laatikosta neljä kappaletta ruuveja P5472. Mitä? Ei bee, vaan pee. Ne beet ei ole ruuveja vaan pultteja. Äläkä sotke niitä ... no siis härpäkkeitä, vasta lajittelin ne että jokainen löytyisi kun tarvitaan.

...jatkuu...

Eli mistäkö oli kyse? Salli oli jo pitkään halunnut makuuhuoneeseen ison vaatekaapin. Eräänä päivänä vaatimisvoimakkuus ylitti lompakon ja viitseliäisyyden yhteenlasketun sietokyvyn. Ei muuta kuin lähimpään kaupunkiin huonekaluliikkeitä kiertämään.

Ensimmäisessä liikkeessä myyjä iski koukkuun viisi askelta ulko-ovelta. Dollarinkuvat silmissä. Sanoin että vaatekaappia, kiitos. Isoa. Makuuhuoneeseen. Sehän talutti meidät oitis oikealle osastolle ja sanoi että tuosta. Löytyihän sieltä yksi asiaan sopiva. Siihen asti kunnes avasin oven. Vaikutelman pilasi sieltä löytynyt hintalappu. Tuumailin onko hinta ilmoitettu jeneissä eikä euroissa. Siis heti kun olin lakannut nieleskelemästä. Öööö, tuota me taidetaan katsella tässä vähän aikaa. Kaikessa rauhassa, myyjä vakuutteli. Heti kun äijä häipyi kulman taakse, nappasin Sallia kädestä. Kalusteita näkösuojana käyttäen ovesta ulos. Lompakosta kiinni pitäen.

Vaan eihän siinä mikään auttanut. Kun on pakko niin on pakko. Sen verran oli kuitenkin järkeä matkassa, että sanoin että eiköhän käydä ensin varmuuden vuoksi muutkin liikkeet katsomassa. Ja niin ilman muuta tehtiin. Myyjiä väistellen ja hintoja kauhistellen. Lopulta viimeisessä tärppäsi. Ihan samanlainen kaappi kuin ensimmäisessä. Paitsi että hintalappu oli kooltaan pienempi. Numeroiden fonttikoko oli kyllä sama mutta niitä tarvittiin vähemmän. Seuraavaksi piti sitten löytää myyjä. Vartin etsimisen jälkeen operaatio onnistui. Ihan muuten vihjeeksi, kun seuraavan kerran menette kalustefirmaan. Menkää itse edellä ja jättäkää vaimo hetkeksi vaikka puhumaan kännykkään ulkopuolelle. Johan armeijassakin opetettiin, että tunnustelijat eteen. Jos myyjä käy päälle kuin yleinen syyttäjä, paetkaa henkenne edestä. Olette erehtyneet kalliiseen paikkaan, jossa myyjän työnä on saada asiakas ostamaan ylihintaista tavaraa. Jos se saa vaimon kynsiinsä, se on visakortin kiirastuli. Jos taas myyjiä ei näy missään, olette oikeassa paikassa. Oikein hinnoiteltu tavara menee kyllä kaupaksi itsestään.

Kaupat siis tuli. Enkä minä ainakaan nähnyt mitään oleellista eroa sen kaapin ja hinnaltaan viisinkertaisten välillä. Tosin aloin kyllä kohta ymmärtää, mistä kyseinen firma katteensa repi. Ne muut puljut olivat mainostaneet ilmaista kotiinkuljetusta tietyllä säteellä. Tämä ei kyllä meitä lohduttanut, kun Huitsinnevada ei ollut lähelläkään vaadittua etäisyyttä. Mutta yhdessä firmassa myyjä sai sen verran pidettyä hihanvarresta kiinni ennen pakoa, että vakuutti pakettiauton järjestyvän halvalla. Tästä firmasta ei pakettiautoa järjestynyt. Siis halvalla. Hinnan kuultuani meinasin sanoa, että inte köpa, bara hyra. Sitten vähän mittailin ja laskeskelin, että jos jättää Sallin pois kyydistä, niin kaappi mahtuu omaankin autoon. Pikainen laskutoimitus: kumpi tulee loppujen lopuksi halvemmaksi, pistää vaimo linja-autoon ja kaappi kyytiin vai ottaa paku. Siis halvemmaksi sekä finanssi- että henkisiltä kustannuksilta. Onneksi myyjä ehti hätiin ja sanoi, että kyseistä kaappia ei juuri nyt ole varastossa, viikon päästä sitten saa. Huh.

Sitten oltiinkin onnellisia kaapin omistajia. Aina siihen asti, kunnes sain kaapin rahdattua kotiin. Operaatio sekin. Onneksi sai ajaa koko ajan etuajo-oikeutettua tietä eikä tarvinnut vahdata oikealta tulijoita. Tai kääntyä kertaakaan vasemmalle tasa-arvoisessa risteyksessä. Ei nimittäin olisi nähnyt. Kaappilaatikot täyttivät auton oikean puolen. Oletteko muuten koskaan ajanut autoa siten, että vaihdetta vaihtaaksenne täytyy ensin kohottaa yli 30-kiloista laatikkoa pois kepin tieltä? Avartava kokemus.

jatkuu...

Laatikot makuuhuoneeseen ja levälleen. Löytyi jopa kokoamisohjeet. Jaaha, parin tunnin urakka, tuumailin. Onhan näitä ennenkin tehty. Tosin Salli älysi jo siinä vaiheessa laittaa lapset talon toiseen siipeen leikkimään, "etteivät oppisi uusia sanoja".

Hetkinen. Eihän tuo kaappi mahdukaan siihen mihin on tuumattu. Jos parisänky on tuossa asennossa ja kaappi tulee sille seinälle, mitä lähempänä on ovi, niin välistä ei mahdukaan kulkemaan.

Pakko kääntää parisänkyä 90 astetta. KRUNTS KRIIK ÄÄH. No niin. Nyt pääsee kokoamaan kaappia.

Helvetti. Nyt on ensimmäiset levyt saatu kunnialla toisiinsa kiinni. Tuon läpyskän mukaan seuraavaksi pitäisi laittaa päätylaudat tässä samassa asennossa. Eikä niitä mahdu tässä huoneessa tekemään. Ei mitenkään päin. Pidämme neuvoa-antavan tauon.

Hitto. Minkä takia tuo alakehikko on määrätty tehtäväksi melkein viimeisenä? Jos sen tekisi ensin, niin kaapinhan voisi koota pystyasennossa. Mitä helvetin järkeä sitä ylipäätään on koota vaakatasoon? Lopuksi se pitää kuitenkin nostaa pystyyn. Ja systeemi painaa koottuna parisataa kiloa. Hitot, kootaan ensin alakehikko ja sitten koko systeemi pystytasossa. Kyllä ne reunalevyt suorassa pysyy, kun toinen pitää sen aikaa kiinni kun toinen ruuvaa.

Paskat. Saisihan nuo reunalevyt pysymään, vaan kun alakehikko on vain yhdellä pultilla kiinni vielä tässä vaiheessa. Se leviää heti, kun päälle asettaa painon. Pakko koota sittenkin vaakatasossa.

Vittu. Eihän sitä mahdu kokoamaan vaakatasossa. Jos parisängyn leveys on 180 cm, kaapin korkeus 200 cm, kaapin syvyys 60 cm, pystyyn nostamiseen tarvittava pelivara puoli metriä ja makuuhuoneen mitta siinä suunnassa neljä metriä, niin ei onnistu.

Saatana. Pakko nostaa parisänky pystyyn kokoamisen ajaksi. KIPPATI KIPPATI ÄÄH. No niin. Tästä voidaan päätellä että kaappi on sitten saatava kokoon tänään. Tai nukuttava sohvalla.

Perkele. Ohje sanoo että ruuvien kiinnittämiseen ei saa käyttää porakonetta. Väännetäänpä sitten käsipelillä. Eihän niitä tarvita kuin viitisenkymmentä. Tai siltä se ainakin tuntuu.

No nih. Vihdoinkin valmista. Taustalevyt naulaan vasta pystyasennossa, että jaksetaan nostaa kaappi helpommin pystyyn. NOST NOST NOST ÄÄH. Se on siinä. Sitten taustalevyt. KOP KOP KOP.

Scheisse (suomenkieliset kirosanat pääsivät loppumaan). Yksi taustalevyistä on väärinpäin. KISK KISK KISK KOP KOP KOP.

Jaaha. Sitten enää kaapin ovet. Tules tänne ja pidä siitä kiinni. Ei SIITÄ, vaan kaapin ovesta. Jaaha. Seuraava. Ja seuraava. Jne. Ja valmista tuli. Paitsi että tuo peiliovi on helvetin ruma. Jaa että mene pois oven edestä, niin kuva paranee?

Että onnistuihan se lopulta. Ja hyvä kaappi tulikin. Sai nukkua seuraavan yön levollisin mielin. Mitä nyt aamukolmelta piti herätä vessakeikalle. Ja makuuhuoneen ovi on sängystä etuoikealle. Paitsi että sänky on nyt uudessa asennossa. Mitä minä en tietenkään unenpöpperöisenä muistanut. Kävelin vain totuttuun tapaan etuoikealle ja yritin kiivetä kaapin ovesta sisään.

Kovan onnen kundi

Kesämökki sijaitsi pienen lahden rannalla keskikokoisella järvellä. Jo ulkomuodosta arvasi, mitä sisällä oli. Tupa, kaksi pientä makuukamaria, keittiönurkkaus. Koska erillistä rantasaunaa ei ollut, saattoi päätellä ulko-ovesta toiseen suuntaan kääntyessä päätyvänsä pesuhuoneeseen ja pieneen saunaan. Mökki, jollaisia Suomessa oli tuhansia. Poikkeavaa oli se, että parhaillaan mökin pihaan ajoi kaksi poliisiautoa. Tavallinen partioauto ja mustamaija. Ilman vilkkuja ja sireenejä, joten kiirettä ei ollut.

Neljä poliisia asteli määrätietoisesti kohti mökin ovea. Tarkkailemaan tottuneet silmät poimivat mökin pihalta yksityiskohtia. Siisti pihapiiri, puuliiteri ilmeisen täynnä koska seinustallakin oli halkopino, grillikota, savustuspönttö, laituri, soutuvene, katiskoja rannalla. Vähän ränsistyneen näköiset lasten keinut ja leikkimökki, perunamaa mutta ei kukkaistutuksia. Jämptin sinkkumiehen mökki, lapset jo kasvaneita eikä lastenlapsia, raportoivat aivot alitajuisesti.

Ensimmäinen poliisi pysähtyi portaille, kumartui ja nosti kynnysmaton.
- Avain oli siellä missä pitikin. Eli näyttää pahasti siltä että viesti ei ollut mikään uhkaus.
Oven avauduttua poliisi katsoi hetken ympärilleen ennen kuin astui sisään. Varsinaista eteistä ei ollut, takka oli heti ovensuussa tuvan sillä puolella.
- Ja takan reunalla on kirjekuori, jossa lukee SILLE JOKA OVEN AVASI. Katsotaan…
Poliisi repäisi kuoren auki ja otti esiin paperilapun. Siististi kahtia leikattu aanelonen, koneella kirjoitettu.

- No niin. Luetaanpas:
“Oletan että ex-vaimoni on toiminut ohjeiden mukaisesti, joten tätä lukee poliisi. Mikäli on käynyt toisin, niin pyydän ystävällisesti että lukija soittaa poliisit paikalle nyt välittömästi ja siirtyy odottamaan heidän saapumistaan ulkopuolelle eikä lue pidemmälle. Kiitos.
Arvoisat poliisit. En tiedä, mitä ex-vaimoni on hälytyskeskukseen kertonut ja mitä sieltä on teille kerrottu, joten parasta että selitän mitä on tapahtunut. Lähetin ex-vaimolleni tekstiviestin aamulla ja kehotin lukemaan sähköpostin, jonka laitan iltapäivällä. Hänellä ei ole voinut olla aavistustakaan, mitä se sisältää. Iltapäivän posti lähti automaattisesti ajastimella. Sen lähtiessä olin jo kuollut. Postissa kerrottiin yksinkertaisesti, että se on laitettu ajastimella, olen jo tappanut itseni, mitään ei ole tehtävissä ja pyydettiin, että hän soittaisi poliisit. Kehotin antamaan ohjeet, että avain löytyy kynnysmaton alta ja takan reunalla on kirje, joka neuvoo mistä ruumis löytyy. En halunnut mökkiä sotkea, joten tein tekoni ulkosalla.
Mökistä länteen noin viidenkymmenen metrin päässä kohoaa järveen viettävä jyrkänne. Jyrkänteen takana, korkeimmalta kohdalta hieman alaspäin parinkymmenen metrin päässä kasvaa jykevä mänty, joka ei näy järvelle eikä mihinkään muualle kauas. Olen hirttänyt itseni sen oksaan. Tikkaat löytyvät männyn juurelta, ei tarvitse niitä etsiä mukaan.
Pyydän anteeksi teiltä, että joudutte suorittamaan tämän ikävän velvollisuuden. Uskon kuitenkin, että tämä oli se tapa, jolla sivullisille aiheutui vähiten riesaa. Toivon teidän ymmärtävän, että tein tekoni olosuhteisiin nähden välttämättömistä syistä ja tämä oli parasta kaikkien asianosaisten kannalta. Ex-vaimolleni olen jo viestissäni myös pahoitteluni esittänyt, mutta näin että hän on kuitenkin paras vaihtoehto tiedon lähettämiseen.”

- Että tämmöinen tapaus. Allekirjoitus näkyy unohtuneen. Mutta lähdetään etsimään ruumista saman tien.
Tuvan eteisnurkkaukseen ahtautuneet poliisit kääntyivät kannoillaan ja poistuivat ovesta. Paitsi Lahtinen. Jokin sai hänet epäröimään.
- Menkää te edeltä. Minä katson täällä vähän ympärilleni.
Lahtinen seisoi hetken paikallaan. Jotain outoa tässä paikassa oli. Jokin ei ollut kohdillaan. Sitten hän rypisti kulmiaan. Kaikki muut paikat olivat tiptop-kunnossa, mutta nurkan takaa näkyvän pöydän tuolit eivät. Sen ympärillä oli viisi tuolia, yksi päädyssä ja kaksi molemmin puolin. Tai oikeastaan Lahtinen näki niistä vain neljä, sillä vastakkaisen puolen kauemman tuolin peitti takan kulma. Hän vain tiesi, miten tuolien täytyi olla. Ja tämän puolen tuolit eivät olleet siististi pöydän alla, vaan aivan kuin paikaltaan riuhtaistuna. Lahtinen otti askeleen tupaan päin ja näki viidennen tuolin. Se oli nurin pöydän takana. Sitten hän näki muutakin ja jähmettyi hetkeksi paikalleen ennen kuin aloitti kuumeisen toiminnan.


Kuusi tuntia aiemmin:

Jarkko asetti tikkaat männyn oksaa vasten ja otti köyden. Olisi tietysti ollut helpompaa, jos olisi solminut köyden valmiiksi mökillä, mutta se ei olisi tuntunut oikealta. Hän halusi tehdä kaikki käytännön toimenpiteet tällä paikalla. Köydestä löytyivät merkinnät, jotka hän oli tarkoin mitannut. Jarkko teki hirttosolmun huolellisesti oikealle kohdalle ja testasi sen liukua. Kaikki kunnossa. Hän oli laskenut köyden pituuden tarkasti käyttäen vanhaa brittiläistä taulukkoa. Hän ei kuolisi tukehtumalla, vaan niskan katkeamiseen.

Jarkko kapusi tikkaille. Köyttä hän ei vielä laittanut kaulaansa. Työturvallisuusriski. Ensin solmu tarkkaan laskettuun kohtaan, sitten alas tikkailta ja tikkaiden siirto vähän sivummalle ettei hän pudotessaan törmäisi niihin. Vasta sitten köysi kaulaan ja hyppy kuolemaan. Juuri tietyltä tikkaan puolalta, jotta pudottu matka olisi riittävä niskan katkeamiseen, mutta liian lyhyt ettei koko pää irtoaisi. Vanhan männyn oksa oli miehen reiden paksuinen ja joustamaton. Ja silmukka oli asetettava täsmälleen oikeaan asentoon.

Jarkko laskeutui tikkailta alas, siirsi niitä metrin sivummalle ja kiipesi uudelleen. Hän tarttui köyteen molemmin käsin, huokaisi ja kohotti silmukkaa asettaakseen sen kaulaansa…

-KRÖHÖM!

Jarkko oli pudota tikkailta säikähdykseltään. Köysi tipahti käsistä, hän otti toisella kädellään otteen tikkaista ja kääntyi katsomaan.

Vain muutaman metrin päässä tikkaista seisoi mies. Hoikka, jäntevän oloinen. Ehkä viisissäkymmenissä, mutta hiukset olivat jo hohtavan valkoiset. Käsittämättömän rauhallisen oloisena olosuhteet huomioiden. Jotain eteeristä hänessä oli.

- Tulehan Jarkko sieltä alas. Varovasti ettet loukkaannu. Melkein tipahdit äsken, anteeksi että säikäytin noin.

Ääni oli rauhallinen ja varma, mutta siinä oli jotain niin käskevää, että Jarkko totteli heti. Laskeutuessaan hän tajusi, että mies oli kutsunut häntä nimeltä, vaikka oli täysin tuntematon.

- Kuka sinä oikein olet?

Mies hymyili vinosti.
- Sinun uusi suojelusenkelisi. Äläkä katso noin kummissasi. Olen tosissani.

Jarkkoa huimasi. Totta. Jotain outoa miehessä tosiaan oli. Nuo vitivalkoiset hiukset ja rauhallisuus. Onko tämä harhaa, hän kysyi itseltään. Okei, otinhan minä varmuuden vuoksi muutaman Buranan ja erinäisiä rohkaisuryyppyjä, mutta ei niiden pitäisi vielä näin rajusti vaikuttaa. Vaikka viinankäyttöön en olekaan tottunut.
- Ei Jarkko, ei tämä ole unta. Minä olen ihan oikeasti sinun suojelusenkelisi.
- Mitä helvettiä? Luetko sinä ajatukseni?

Mies naurahti.
- No, osittain. Kuuluu toimenkuvaan. Mutta en pysty siihen ihan täydellisesti. Ja toivoisin, ettet mainitsisi sanaa ”helvetti” tässä yhteydessä. Toimenkuvaan kuuluu myös se, että yritän estää sinua päätymästä sinne.

Jarkko alkoi vapista. Polvet tuntuivat pettävän alta.

- Eiköhän mennä tuonne sinun mökillesi. Saat istua siellä aloillesi. Voidaan käydä tilanne läpi ja miettiä yhdessä, miten tästä eteenpäin.

Pari minuuttia myöhemmin suojelusenkeli istui mökin pöydän ääreen. Jarkko tajusi, että oli kulkenut tänne kuin sumussa ja vasta nyt tilanne alkoi hahmottua.
- Keitäpä kahvit, niin päästään turinan alkuun, enkeli kehotti.
- Voisi tehdä hyvää. Juovatko henkiolennotkin kahvia?
- Silloin kun olemme peitetehtävissä, joo. Tämä ruumis toimii ihan normaalin ihmisruumiin tapaan.

Jarkko vaikeni eikä enkelilläkään tuntunut olevan vielä puhehaluja. Napsautettuaan kahvinkeittimen päälle hän istui enkeliä vastapäätä. Tämä avasi suunsa paljastaen hohtavan valkoiset hampaat.
- Kerropa nyt mikä ajaa miehen siihen tilanteeseen, että se ottaa tikkaat, köyden, vaseliinia ja etsii tukevan oksan?
- Eikös se nyt ole siellä yläkerrassa hyvin tiedossa tämä minun elämäni?
- No on toki, mutta ei sitä kuinka itse sen koet ja miten olet tuntenut.

Tuossa on tavallaan järkeä, Jarkko mietti. Ja kun nyt tämä viinakin alkaa vaikuttaa, niin antaa sitten tulla. Enkeli huomautti vielä:
- Katsos kun se on hyväksi sinulle itsellesikin. Puhumalla tajuaa miten olet tähän joutunut ja sitten sinua on helpompi auttaa uuteen alkuun.
- Uutta alkua tässä olisi kaivannut koko elämän ajan. Tää on nimittäin mennyt alusta lähtien ihan päin helvettiä, tai siis anteeksi tuon sanan käyttö, päin persettä. Mutta tämä on sitten pitkä juttu.
- On meillä tässä aikaa.

Jarkko veti henkeä, selvitti hetken ajatuksiaan ja aloitti.

- No siis mähän olin ei-toivottu lapsi. Äiti tuli raskaaksi ja päätti pitää minut. Mitä se myöhemmin katui ja sain sen kyllä kuulla. Menivät isän kanssa sitten naimisiin, mutta avioliitto oli onneton. Äiti oli koulun keittäjä ja isä merimies. Äijä oli yleensä töissä ja milloin oli kotona, niin riitelivät ja huusivat. Muita lapsia ei ollut. Kun mä olin seittemän ja eka luokalle menossa, äijä pakkasi kamansa ja muutti pois. Molemmat menivät pian uusiin naimisiin. Mä asuin periaatteessa äidin luona, mutta aina kun isä oli töistä vapaalla, äiti heitti minut sen luokse että sai olla uuden miehensä kanssa. Eikä isä tästä tykännyt. Kovaa työtä ja sitten kun on lomaa, niin aina on edellisen suhteen penska jaloissa pyörimässä. Ja isällä oli heti se uusi nainen ja kohta minulla kaksi sisarpuolta. Isän puolelta siis. Äidin puolelta niitä tuli kolme.

- Perhe-elämä, tai siis eihän mulla perhettä ollut. Mä olin se ylimääräinen. Uusi isäpuoli oli välinpitämätön, mitä nyt motkotti että on yksi suu liikaa ruokittavana. Äiti pisti minut aina vahtimaan nuorempia sisaruksia, kun olin kymmenen vuotta niitä vanhempi. Mielellänihän minä sitä tein, mutta mitään kiitosta en saanut. Siinä toisessa perheessä tilanne oli vähän toinen. Jos isäpuoli oli välinpitämätön, niin äitipuoli vihasi. ”Taasko se on täällä”, se sanoi aina isälle kun tulin. Yritin siellä auttaa lastenhoidossa, että hyväksyttäisiin, mutta äitipuoli käski painua helvettiin siitä sotkemasta. ”Sen saamarin huoran äpärä ei minun lapsiini koske”. Isä ei viitsinyt puuttua. Sitten isäpuoli rupesi ryyppäämään. Ei se onneksi väkivaltaiseksi ruvennut, mutta kunniani sain kyllä aina kuulla. Ja äiti syytti minua siitä. ”Jos sinua ei olisi, me oltaisiin saatu elää yhtenäisenä, onnellisena perheenä eikä Jussikaan ryyppäisi.”

- Että semmoinen lapsuus minulla. Yritin minä auttaa. Siivosin, hoidin pikkusisaruksia jos annettiin. Mutta enimmäkseen pyörin poissa kotoa. Tiukkaahan molemmissa paikoissa oli taloudellisesti, kukaan ei ollut hyvin palkatuissa hommissa. Keksin jotain mikä sitten auttoi. Tykkäsin liikkua luonnossa ja rupesin harrastamaan kalastusta. Keräilin tyhjiä pulloja, sain niistä rahaa ja ostin niillä tarvikkeita. Onkia, virvelin, myöhemmin pilkkivehkeet. Kävin tosi paljon kalassa. Toin kalat kotiin, äiti teki niistä ruokaa. Ajattelin että tällä maksan elatukseni. Äitipuolellekin vein, mutta se vain sanoi että hän ei rupea niitä siivoamaan. Joten opettelin itse perkaamaan ja keittokirjoista tekemään ruokaa. Astiatkin tiskasin. Vaan ei kiitoksen sanaa. Mutta se hyvä puoli oli, että opin laittamaan ruokaa ja kalastus on aina ollut lempiharrastukseni. Nuorena se oli minulle pakopaikka ja samaa se on yhä.

- Nyt vanhemmat ovat jo kuolleet. Isä kuoli muutama vuosi sitten autokolarissa ja äiti rintasyöpään samoihin aikoihin. En liiemmin kaipaile. Kun kotoa alle kakskypäsenä lähdin, niin enpä enää paljon nähnyt. Eikä mulla ole välejä nuorempiin sisaruksiinkaan. Silloin kun vielä asuin kotona, auttelin niitä aina läksyissä ja muutenkin, mutta kotoa lähdettyä ne olivat sillä tavalla väärässä iässä minun kannaltani. Siinä kymmenvuotiaita, kun minä olin jo aikuinen. Vanhemmat eivät halunneet päästää niitä minun luokseni, minä taas vain harvoin kävin kotona. Vieraannuttiin eikä yhteys palannut aikuisinakaan. Pyytelin niitä käymään, mutta eivät tulleet. Yksi sanoi että pidän itseäni niin paljon parempana kuin heitä, koska he ovat vain amiksen käyneitä. Paskan marjat. Viimeksi näin vanhempien hautajaisissa. Joulukortit laitan aina ja synttärikortit myös, mutta arvaa vain saanko itse, vaikka heidän lapsiaankin olen aina muistanut. Vaikka en ole kaikkia edes nähnyt, mutta mun mielestä suku on aina sukua.

- Koulussa mä pärjäsin hyvin. Ja sekös luokan kavereita nyppi. Jouduin heti alussa kiusatuksi. Koko peruskoulu oli ihan samaa. Jos vastasin tunnilla oikein, sain kuulla olevani saatanan hikari. Jos vastasin tahallani väärin, sain kuulla olevani saatanan idiootti. Jos minulla oli pipo päässä, niin ”vittu mikä lälläri”. Jos olin paljain päin, niin ”kattokaa, sen aivot on paleltuneet”. Jos nojasin koulun seinään enkä tehnyt mitään, niin ”kattokaa kun paska-Jarkko luulee olevansa”. Ei auttanut muu kuin käpertyä itseensä. Kukaan ei halunnut olla mun kanssa. ”Meeks taas kalaan, kusipää? Ihan itekses saat mennä.” Vaikka en koskaan edes uskaltanut ketään pyytää.

- Mä en vieläkään tajua mikä siinä oli. Mä yritin. Ihan oikeesti mä yritin. Koitin tehdä asiat samalla lailla kun muut. “Kattokaa, paska-Jarkko matkii kun ei muuta osaa!” Eikä se ollut pelkästään tietty porukka joka kiusasi. Oli siinä tietty ydinryhmä, pahimpana jenginjohtaja Vellu eli Veli-Pekka. Nekin, jotka eivät olisi halunneet kiusata, Vellu pakotti mukaan. ”Eksä nyt muka uskalla tolle paskalle mitään sanoa?”, ja hyväksyntää saadakseen ne menivät tietysti mukaan. Enkä mä osaa siitä niitä syyttää. Ehkä olisin tehnyt itse samoin.

- Joskus paloi hermo, kun ne tönivät käytävällä. Sitten tapeltiin. Mä kun olen tämmönen vähän keskikokoa isompi kaveri ja vahva jo silloin, niin turpiinhan ne ottivat. Ja minä sain syyt niskoilleni, kotimuistutukset ja jälki-istunnot. Kerran mä kuulin nurkan takana, kun yksi opettaja sanoi toiselle että ”se Jarkko joutuu aina tappeluihin, kun se ärsyttää muita”. Eli mä olin opettajienkin silmissä syyllinen.

- Sitten mä menin lukioon. Tosin kumpikaan vanhemmista ei olisi halunnut, kun amiksessa olisi selvinnyt ilman oppikirjoja. Mä kuitenkin sanoin, että mulla on ysin keskiarvo ja meen kesätöihin ja maksan vaikka itte ne kirjat. Kuten sitten maksoinkin. Onneksi siihen aikaan sai alaikäisetkin duunia. Mä jaoin lehtiä, olin tehtaalla tsupparina, raksoilla hommissa, sano mikä vaan hanttihomma niin mä oon sitä melko varmasti tehnyt.

- Lukiossa ei enää kiusattu. Mutta en mä päässyt mihinkään piireihinkään. Sosiaaliset taidot oli olemattomat ja kai musta huokui jotenkin se ulkopuolisuus. Kun yritti välitunnilla kävellä johonkin porukkaan, niin kummasti se ympyrä tiivistyi ainoalta avoimelta kohdaltaan ja sitä jäi vain tuijottamaan jonkun selkää. Mutta en mä enää välittänyt. Oli se tilanne kuitenkin sata kertaa parempi kuin peruskoulussa.

- Siinä vaiheessa tytöt alkoi tietysti kiinnostaa. Mutta ei mulla olisi ikinä ollut rohkeutta pyytää ketään treffeille. Ja tytöt vaistosi sen kiinnostuksen. Pysyivät visusti loitolla. Lukion tokalla oli vanhojen tanssit. Mä olin kerännyt puoli vuotta rohkeutta että saisin pyydettyä sitä salaista ihastustani pariksi. Ja sitten yksi kaveri meni sillä ekalla harjoitustunnilla nenän edestä ja pyysi sen. Sillä oli vielä tyttöystävä ykkösluokalla, joten siinä suhteessa otti tuplasti päähän. Meidät parittomat arvottiin jonkun pariksi. Kun yksi likka nosti lapun jossa oli minun nimeni, näin kuinka naama vääntyi inhosta. Kävelin saman tien salista ulos enkä mennyt enää liikkatunneille niin kauan kuin tansseja harjoiteltiin. Liikkaopet näki mitä tapahtui eikä sanoneet mitään. Poissaoloja eivät merkinneet, mikä on ehkä ystävällisin asia mitä mulle on ikinä tehty.

Jarkko hörppäsi kahvia. Yksi epäilys oli alkanut itää päässä.

- Kuules nyt enkeli. Sun siis pitäis olla mun suojelusenkeli. Kerropa nyt ihan omin sanoin mitä on mennyt pieleen. Sä kuulit nyt tähän asti ja niin kuin hyvin tiedät, niin eipä tää loppuelämäkään ole varsinaisesti ruusuilla tanssimista ollut. Niin että mitenkäs olet omaa duuniasi hoitanut.

Enkeli näytti vaivaantuneelta, jos nyt enkelit voivat vaivaantuneelta näyttää.

- No katsos. Et ehkä muista, mutta silloin kun seisoit vielä siellä tikkailla, sanoin että olen sinun uusi suojelusenkelisi. Entinen sai potkut.
- Oli totisesti aikakin. Mutta olet mulle silti selityksen velkaa.
- Kaikki enkelit eivät hoida hommiaan kunnolla. Me valvotaan toki, miten ihmisillä menee ja jos jollakulla menee poikkeuksellisen huonosti siihen nähden, mitä hän ansaitsisi, hälytyskellot soivat ja tutkitaan, onko suojelusenkeli ajan tasalla. Mutta sinun kohdallasi kävi nolosti. Siis sullahan oli hyvä duuni, olit terve, oli lapsia etkä ollut sortunut esim ryyppäämään avioerosi jälkeen. Ihmiset tekevät omat valintansa, me enkelit vain järjestetään niille mahdollisuuksia ja suojellaan pikkujutuilta. Jos joku sotkee oman elämänsä ihan itse, ei me sille paljon mahdeta. Mutta sun kohdalla ei ollut mitään hälyttävää. Vasta viime hetkellä huomattiin, että kyse oli siitä että sinä olit vastoin kaikkia todennäköisyyden lakeja tapellut omin avuin itsesi noin hyvään tilanteeseen. Itse asiassa suojelusenkelisi taisi olla jonkinlainen psykopaatti, joka näki sinussa tilaisuutensa. Hän huomasi, että sinä jatkat taistelua vaikka mikä olisi ja kasasi sinulle tahallaan vaikeuksia. Suuresti asiaa yksinkertaistaen: hän käytti vaikutusvaltaansa ja sai sinut tekemään pieniä asioita siten, että kaikki kohtaamasi ihmiset alkoivat inhota sinua. Ja koska sinulla silti meni kohtuullisesti, kukaan ei huomannut mitään. Mutta nyt prosessi on käynnissä ja suojelusenkelisi siivet ovat kuivumassa, kuten meilläpäin on tapana sanoa. Minä olen nyt tässä uutena ja koska oli kiire, en kunnolla ehtinyt perehtyä tiedostoosi. Siksi on hyvä kuulla omasta suustasi nämä jutut. Kun sitten poistun tästä ruumiista, tutustun edeltäjäni kirjanpitoon ja selvitän, mitä voisimme tehdä korvataksemme kärsimyksesi. Muistat varmaan Jobin kirjan, vähän samaan tapaan.

Pieni hymynkare nousi Jarkon kasvoille, mutta se katosi äkkiä hänen tajuttuaan jotakin.

- Mutta hetkinen. Jos te kaverit teette tätä ihmisille edes joskus, niin miksi helv… ei kun siis miksi kukaan ei kerro tämmöisistä.
- Yksinkertaista. Kun poistun, heräät jonkin ajan kuluttua kämpän lattialta etkä muista tästä mitään.
- Enkö minä sitten mene ja yritä hirttää itseäni uudestaan, jos en kerran mitään muista?
- Et. Sinulla on kevyt, helpottunut olo. Sen saa aikaan tämä ripittäytyminen. Luulet ottaneesi liikaa rohkaisua, lääkkeiden ja viinan yhteisvaikutus on saanut sinut sammumaan, mutta nyt olo on parempi. Käyt vain vähin äänin hakemassa tikkaat ja köyden pois. Ja elämäsi saa uuden suunnan. Löydät nuoren, kauniin ja ihanan vaimon, uuden paremmin palkatun työpaikan, ne nyt ainakin sinulle kuuluvat. Lottovoittokin on kuulemma joskus järjestetty vastaavassa tapauksessa. Mutta nyt jatka kertomustasi, ole hyvä.

Epäilemättä tuntuu paremmalta, Jarkko ajatteli. Itse asiassa en muista että olisi koskaan tuntunut yhtä hyvältä. Edes silloin, kun nappasin sen viidentoista kilon hauen. Tuo selitti ihan kaiken. Ja tästä se elämä vihdoinkin alkaa hymyillä.

- No mä pääsin sitten ylioppilaaksi. Paperit oli tosi hyvät, sen kuin valitsee mitä menee opiskelemaan. Mutta sitä ennen päätin, että näytetään kaikille pitkät. Käyn armeijan ja tsemppaan itseni koko RUK:n tai ainakin yksikön priimukseksi. Kaikki saumat oli olemassa. Olin fiksu, treenannut itseni kovaan fyysiseen kuntoon ja huippumotivoitunut. Sitten menin vielä tarkoituksella kenttätykistöön, koska kuulin että sitä sanottiin ”kadettien aselajiksi”. Sieltä oli kuulemma helpointa päästä RUK:hon, koska vaatimustaso oli matalin, joten kadettikouluun pyrkivät hakeutuivat usein sinne. Ajattelin että tykistössä pystyn opiskelemaan ja lukemaan parhaiten, niin pärjään armeijassa. Paskat. Heti alokasaikana tuntui, että olen palannut takaisin peruskouluun. Jouduin tupakavereiden silmätikuksi välittömästi. En tajunnut taaskaan miksi, mutta nyt sen tiedän, kun kerroit. No, ajattelin että kyllä tämä tästä kunhan pääsee ensin AUK:hon. Sain testeissä parhaat pisteet aina, mutta eipä nimeä näkynyt AUK:hon lähtijöiden listalla. Koulutushaarassa luki että tykkimies. Menin saman tien patterin päällikön puheille ja kysyin miksi. Hän sanoi, että minulla ei ole johtajaominaisuuksia, koska palvelustoverini eivät kunnioita minua. Se siitä sitten ja vielä viisi kuukautta helvettiä samojen kiusaajien kanssa.

- Mietin mitä rupean tekemään ja päätin hakea opiskelemaan ekonomiksi. Raha-asiat kiinnostivat, kun oli joutunut niitä jo nuorena miettimään. Pääsin tietysti kauppakorkeaan sisään ongelmitta. Sen sijaan opiskeluelämään en päässyt sisään, mikä ei varmaankaan ole mikään yllätys. Yritin käydä bileissä, mutta siellä minut taas suljettiin piirin ulkopuolelle, vaikka vastoin luontoani biletin minkä osasin, join viinaa ja tarjosinkin.

- Sen verran olin kerännyt rohkeutta, että uskalsin opiskelijatyttöjä lähestyä. Tosin joka kerran kävi niin, että reaktio oli sama kuin heitä olisi lähestynyt limaetana. En tajua. Pärjäsin hyvin opinnoissa, kävin salilla bodaamassa eli kroppaakin löytyi. Enkä mä nyt mielestäni noin niin kuin mieheksi ruma ole. Ja rahaakin oli, olin säästänyt melkoisen siivun kesäansioista ja elin säästäväisesti. Ei vaan päässyt yhtään mihinkään, puhumattakaan että olis pimppaa lohjennut. Kerran seurustelin vähän aikaa yhden tytön kanssa. Mulla oli auto ja se sattui tarvitsemaan kuskausapua, kun muutti kamat ensin väliaikaiseen kämppään kuukaudeksi ja sitten varsinaiseen asuntoon. Sen kuukauden olin kuin kuumilla hiilillä, kun tyttö sanoi että nyt tarttee keskittyä opiskeluun, mutta kunhan saadaan se toinen muutto hoidettua niin katsotaan sitten. Sen jälkeen se ilmoitti että ”et ole oikein mun tyyppiä ja haluan olla muutenkin nyt vapaa”. Ja meni sitten puolen vuoden päästä kihloihin. En ollut edes pussaamaan päässyt. Pitäiskö tuota sanoa epäseksuaaliseksi hyväksikäytöksi? Purin pahan olon kalastukseen ja opiskeluun. Muutaman vuoden päästä valmistuin hyvillä papereilla ja lähdin hakemaan töitä.

- Silloin oli huono taloudellinen tilanne ja työpaikat kortilla tällä alalla. Sanottiin, että ”työhön halutaan ekonomi, merkonomi tai reipas juoksupoika”. Mulla oli kuitenkin niin hyvät paperit että pääsin useampaankin työhaastatteluun. Aina samoin tuloksin. Kun astuin ovesta sisään, pystyin lukemaan haastattelijoiden naamoista heti ensireaktiosta ”tota hyypiötä me ei ikinä palkata”. Eikä töitä irronnut, ennen kuin älysin hakea julkiselta sektorilta. Missä oli pakko palkata parhailla papereilla, vaikka muuten olisi ollut mitä vaan. Sain paikan Ely-keskukselta tuolta naapurikaupungista, tai TE-keskushan se silloin vielä oli. Ei mikään hohdokas, mutta ajattelin että jostain on aloitettava ja voin myöhemmin mennä yksityiselle tai edetä virkauralla. Ja paskat, samassa duunissa olen yhä.

- Muistan kun tulin taloon. Työpaikan miehillä oli kuulemma tapana pitää vuotuinen saunailta ja se oli heti saman viikon perjantaina, olivat kutsuneet minut sinne jo ennen kuin olin ketään edes tavannut, työpaikkahaastattelija kun oli ollut nainen. Harmi että oli, muuten eivät olisi kutsuneet. Minä menin ja ajattelin että tästä se alkaa, uusi elämä. Äijät puhuivat naisjuttuja ja kun en osannut mitään kertoa, niin ne arvasi. Muistan vieläkin sen osastopäällikön pilkallisen virneen kun se kysyi ”Milloin Jarkko olit viimeksi karvan päällä?” ja toiset nauraa räkättivät. Kai se naamasta paistoi, että olen Suomen ainoa 24-vuotias neitsyt. Toista kutsua saunailtaan ei tullut. Enkä olisi kyllä mennytkään. Yritin muutaman vuoden hakeutua muihin töihin, kun tiesin että etenemistie oli tukossa, mutta ei siitä mitään tullut. Luovutin. Onneksi työ oli itsenäistä eikä tarvitse paljon muiden kanssa olla tekemisissä. Ja hyvin on mennyt, oma tulosalue on tahkonnut erinomaista jälkeä. Arvostusta muiden silmissä se ei kyllä tuonut, kateutta vain.

- Mutta nuo naisasiat. Ai helvetti että ne painoivat. Mä asuin yksiössä vuokralla, ajattelin että en mä enempää vielä tartte, säästyy rahaa jos joskus perustais perheen. Siinä naapurissa asui yksi muija, jonka kanssa joskus tuli pari sanaa vaihdettua. Mua kahdeksan vuotta vanhempi, siivoojana töissä ja lihava kuin mikä, painoi varmaan jo silloin melkein sata kiloa. Lopulta, siinä vuoden päivät töissä oltuani mä aattelin että paskat. On se ihan ok noin muuten paitsi ulkonäöltä ja jos tekee asian selväksi ettei se luule liikoja niin peli on reilua. Mun on pakko päästä neitsyydestä. Ja jos tuokaan ei huoli niin sitten vedän itteni jojoon. Joten pyysin sen kahville ja löin faktat pöytään. Ehdotin ihan suoraan seksisuhdetta ilman sitoumuksia ja kerroin olevani täysin kokematon. Yllättäen se suostui.

- Jihuu, mä pääsen pukille! Se oli ensireaktio. Ja pääsin kanssa. Oli sovittu että käytetään kumia ja niin tehtiin. Silti se pamahti paksuksi melkein heti. Sanoi että abortti ei tule kysymykseenkään. Enkä mä olisi halunnutkaan. Ajattelin että paska mäihä, mutta kannan vastuuni. Vaadin isyystestin lapsen synnyttyä, vasta sitten mentiin naimisiin. Arvaa huviksesi sainko kuulla vuosien ajan siitä, etten luottanut häneen. Mutta kun en voinut tajuta miten ihmeessä se oli raskaaksi tullut. Olin joka kerta tarkistanut kumin jälkeenpäin ja se oli ollut ehjä. Vasta vuosia myöhemmin se paljasti mitä oli tapahtunut. Se oli ottanut kumin ja sanonut heittävänsä sen roskiin. Mutta se olikin mennyt vessaan ja tunkenut kortsun väärinpäin sisäänsä. Lopulta oli sitten tärpännyt.

- No me mentiin siis naimisiin. Päätin että rakastetaan sitten. Olihan se loppujen lopuksi ihan mukavasti käyttäytynyt. Enpä vaan silloin tiennyt että se oli teeskentelyä.

- Asunnot oli liian pieniä lapsiperheelle, sillä pieni kaksio ja mulla yksiö. Ruvettiin melkein heti katselemaan taloa, tyttö oli syntynyt tammikuussa, naimisiin menty huhtikuussa ja talo löytyi toukokuussa. Remonttikuntoinen, mutta sehän sopi koska sai tosi halvalla ja osasin itse tehdä lähes kaiken mitä piti. Muutama vuosi meni, mutta hyvä tuli. Velkaa ei tarvinnut remppakulut mukaan lukien kuin puolet talon hinnasta, mulla oli onneksi säästöjä. Ja kohtuuhyvä palkkakin, vaimo nyt ei paljon tienannut siivoojana ja äitiyslomalla mutta jotain kuitenkin. Kohta vaimo oli taas raskaana ja syntyi toinen tyttö vain reilu vuosi edellisen jälkeen.

- Siihen loppui avio-onni. Vaimo totesi että seksiä ei tartte enää harrastaa kun kaksi lasta on ja enempää ei haluta. Ja nalkutus alkoi. En kuulemma tienannut tarpeeksi, en ollut lasten kanssa tarpeeksi, en tehnyt kotitöitä tarpeeksi, no sähän varmaan tiedät. Emmä nyt tiedä. Tienasin tuplasti sen mitä vaimo, aina hoidin lapsia enkä mä nyt erityisemmin kodin ulkopuolella heilunut. Kalassa joskus kävin, mutta sitäkin vain varmaan kymmenen prosenttia siitä mitä poikamiehenä. Ja tulihan siitä syötävää pöytään. Mä luulen, että appivanhemmilla oli vaikutuksensa. Ne ei pitänyt minua tarpeeksi hyvänä tyttärelleen ja teki sen kyllä tiettäväksi. Puheenparsi oli aina sama: "Marjan talossa on keittiö remontoitu", "Marjan tyttäret leikkii niin nätisti keskenään"... kaikki oli aina Marjan sitä sun tätä. Tai no, oli yksi poikkeus. Kerran tuli puhetta raha-asioista ja appiukko kysyi minulta, että "paljonko SULLA on vielä tästä talosta velkaa jäljellä?". No, kauankos sitä nyt säästäväinen mies toisaalta maksoi. Talo oli muutamassa vuodessa velaton. Jolloin vaimo ilmoittikin että haluaa eron.

- Mutta tässä välissä täytyy kertoa yksi juttu. Mä päädyin mukaan yhdistystoimintaan! Olin liittynyt paikalliseen kalastusyhdistykseen ja mut valittiin yllättäen johtokuntaan ja taloudenhoitajaksi, kun olin alan miehiä. Olin tosi riemuissani, eka kerta kun mut haluttiin johonkin. Vaimo vain motkotti, että taas tuli ylimääräistä. Sanoin että ei sitä tiedä jos vaikka tästä poikisi yhteyksiä ja parempi työpaikka. No ei poikinut. Selvisi kyllä kohta miksi minut oli valittu. Edellisen jäljiltä kaikki asiat oli sekaisin ja mun piti hoitaa ne kuntoon. Ja puheenjohtaja nälvi koko ajan, haukkui selän takana minua johtokunnalle. Mutta siitä Pekasta vielä myöhemmin. Mulle riitti yksi kausi, kaksi vuotta. Ja ne haukut jotka tulivat perään siitä että ”karkasin vastuusta”. Se kokemus riitti mulle sosiaalisesta toiminnasta.

- Mut siis jäätiin siihen että vaimo halusi eron. No mikäs siinä auttoi. Parhaani olin yrittänyt mutta se ei riittänyt. Tytöt oli kahdeksan ja seitsemän. Talo oli maksettu, se jäi osituksessa vaimolle. Minä sain pitää toisen auton, kumma kyllä sen uudemman, ja kamani. Tein velkaa ja ostin tämän mökin. Ajattelin että rupean käymään täällä kalassa ja asun täällä, talviasuttavahan tämä on. Kuten teinkin. Ainoa ongelma oli tietysti se, että eihän täällä saanut asua. Tein yhden työkaverin kanssa sopimuksen. Virallisesti asun siellä alivuokralaisena, heidän talossaan kun on sellainen asuttava pihamökki. Käytännössä siellä ei ole muuta kuin postilaatikko minun nimelläni. Maksan virallisesti tilisiirtona vuokran ja työkaveri maksaa sen mulle pimeästi takaisin, tai siis reilun satasen vähemmän. Kannattavampaa kuin hankkia vuokrayksiö jota en tartteis kuitenkaan. Minulla on virallinen osoite satasella kuussa ja kaveri saa käyttää pihamökkiään kuten haluaa. Vaikka elatusmaksut ovat melkoiset, niin mökki tuli juuri maksettua. Ainoa vitutuksen aihe tässä paikassa on naapurit, kuinkas muuten. En varmaan olisi koko paikkaa ostanut, jos olisin tiennyt että naapurimökin omistaa se Pekka, joka oli kalamiesyhdistyksen peejii. Ja se tuntee täällä kaikki, kun on kylältä kotoisin. Piti kyllä huolen, että mun maine levisi. Eipä tarvitse paljon raitilla ihmisiä moikkailla. Vaan paskat siitä, muuten tämä on hieno paikka.

- Ajattelin että tytöt viihtyisi täällä. Rakensin leikkimökinkin ja yritin saada paikan mukavaksi. Siksi halusin tänne tuon toisen makuukamarinkin ja tein väliseinän, että tytöillä olisi oma huone. Hyvä kun on ollut raksalla, niin osasi tehdä itse. Mutta siinä vaiheessa kun tytöt olivat sen verran isoja, että niistä ei enää ollut juuri hoitamisen vaivaa, exä alkoi käännyttää niitä minua vastaan. Minä kun yritin täällä pitää vähän kuriakin eli vaatia että tekevät jotain taloustöitä eli vaikka tiskaavat ja rajoitin kännykkäaikaa. Ja vaadin vähän liikuntaakin, kun näin että alkavat olla ylipainoisia kuten äitinsä. Exä suuttui ja oli tyttöjen puolella. Uhkasi että tekee valituksen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siinähän olen. Hiljeni kyllä vähän kun huomautin että jos minulta menee työ, niin menevät sinun elarisikin. Mutta tytöt vieraantuivat. Nyt ne eivät ole enää halunneet täällä käydä, kun ovat melkein aikuisia. Sanovat että ei kiinnosta kun mä olen aina vaan kalalla. Sen ajatuksen exä on kyllä istuttanut heidän päähänsä. Minä en kalalla käynyt silloin kun tytöt täällä olivat, paitsi että joskus oli tietysti pakko katiskat nostaa. Ja yritinhän minä tyttöjä saada joskus kalaan mukaan, mutta ei ne toiselle kymmenelle tultuaan enää halunneet.

- Nyt sitten tuli se viimeinen niitti eli YT-neuvottelut. Se iski sitten lopulta myös Ely-keskukseen jonka piti olla suojatyöpaikka. Ja minä joudun lähtemään. Eilen oli viimeinen työpäivä. Joten päätin että tämä oli sitten tässä, tämä poika menee köyden jatkoksi. Järjestin perintöasiat kuntoon, että tytöillä olisi jotain hyvää isältään ja muutenkin kaiken valmiiksi.

- Mutta tuossa tuo mun stoorini siis oli. Mä olen koko elämäni ihmetellyt mikä minussa on pielessä. Aina oon yrittänyt olla ystävällinen ja auttavainen, hoitaa hommani hyvin ja elää kunniallisesti. Silti on koko ajan tullut paskaa niskaan. Olen tuuminut että taitaa olla naamataulussa jotain vialla, kun kaikki inhoavat. Vaan tuo psykopaattinen suojelusenkeli selitti kaiken. Ja nyt haluaisin tietää mitä uusi toimenhaltija aikoo tehdä minun elämälleni?

Enkeli pyöritteli hetken päätään ja katseli pöytää. Sitten hän nosti katseensa suoraan Jarkon silmiin.

- Kerropa vielä yksi asia. Miten vanha sinä olitkaan?
- Täytän kohta nelkytkolme.
- Nelkytkolme vuotta. Ja uskot vielä enkeleihin.

Jarkko tunsi putoavansa pohjattomaan kuiluun. Hänen vastapäätään istuvan miehen kasvoille levisi ilkeä virnistys.

- Mä olin siinä kalliolla etsimässä korvasieniä, kun näin sun tulevan köyden ja tikkaiden kanssa. Ei tarvinnut olla erityinen Sherlock Holmes ymmärtääkseen mitä naama norsunperseenä oleva suomalainen mies aikoo niiden vermeiden kanssa tehdä. Sä et tunne mua, mutta mä tiesin kyllä sut. Mä oon kato tuon sun haukkumas Pekan siskonmies ja sen mökillä käymässä. Ja tiedän mä sut sattumoisin pidemmältäkin ajalta. Mä näes asun sun kotikaupungissas. Ja se sun luokan Vellu on mun toistakytä vuotta nuorempi pikkubroidi. Ai saatana, miten mä muistan jo sillon kun Vellu kerto susta ja me naurettiin yhdessä tommoselle paskanörtille. Ja nyt mä sain kusetettua sua oikein kunnolla. Tää juttu vaan pälkähti mieleen, mutta en ois ikinä uskonu että kukaan on niin ääliö että tää uppoais. Mutta sä oot. Emmä yhtään ihmettele että sulla on mennyt kaikki päin vittua paitti munat. Voi helvetin helvetti, Pekka, Vellu ja kaikki muut repee vielä liitoksistaan kun mä kerron niille ton kaiken vollotuksen mitä sä vuodatit...


Viisi tuntia myöhemmin:

Lahtinen ryntäsi mökin ovesta ulos. Kolme muuta poliisia oli juuri noussut viidenkymmenen metrin päässä olevan jyrkänteen päälle.
- Hei jätkät, tulkaa takaisin!
Muut pysähtyivät ja kääntyivät katsomaan. Partion päällikkö huusi:
- Miten niin?
- Ei se siellä ole. Täällä se on, mökin lattialla. Kuolleena, lyönyt puukon suoraan sydämeen.
Kolme poliisia katseli hämmentyneinä toisiaan.
- No selitäpä Lahtinen sitten kuka täällä roikkuu hirttäytyneenä?