Tervetuloa takaisin, Nikopol!
Ristiriitainen tunne: toisaalta ilo loistavan kirjoittajan paluusta, toisaalta suru siitä, että tilanne on pakottanut paluuseen.
perjantai 28. elokuuta 2015
torstai 27. elokuuta 2015
Miksi muslimit ovat niin vihaisia?
Vastuuvapauslauseke: Tällä tekstillä on yhtä vähän tekemistä todellisen islamin kanssa kuin terrori-iskuillakin.
12. Kaikki naiset pukeutuvat jätesäkkiin
Onhan se nyt yhtä helvettiä, kun ei voi akkamehtään lähtiessä tarkistaa, onko tavara kuranttia. Joutuu ostamaan sian säkissä. Eikä yleensä hyvällä tuloksella, sillä kulttuuripiirin naiset ovat keskimäärin niin rumia, että Muhammadin johtama julkisivulautakunta määräsi aikoinaan huntupakon puhtaasti esteettisistä syistä.
11. Kaikki teknologia, jota käytät, on länsimaista innovaatiota ja tuotantoa
Wikipedian hauskimpia artikkeleja on Aikajana tieteestä ja teknologiasta islamilaisessa maailmassa. Viimeinen maininnan arvoinen asia on sattunut 1600-luvulla. Ja melkein kaikki sitä ennen tapahtuneet ovat olleet itämaisen tiedon siirtymistä länsimaihin välissä olleen islamilaisen maailman kautta, mikä lakkasi heti kun löydettiin merireitti Afrikan ympäri. Tiedenobelin on saanut kaksi muslimia, jotka molemmat ovat tehneet työuransa länsimaissa ja toinen edusti sitä paitsi harhaoppiseksi julistettua lahkoa. Tämän kyllä kestäisi, mutta kun juutalaiset ovat eivät ole saaneet kahta, vaan lähemmäs 150 tiedenobelia.
10. Olet aina sodassa häviävällä puolella
Lukuisista esimerkeistä vaikka Jom Kippur. Noin kolminkertainen miesylivoima, tankeissa ja tykistössä tuplaylivoima, lentokoneissa niukka ylivoima, ulkomaiset sotilasasiantuntijat, kalusto uusinta uutta ja kaupan päälle yllätyshyökkäys vihollisen suurena juhlapäivänä. Turpiin tuli että tärisi, vaikka Israel ei edes käyttänyt tehokkainta asettaan eli ydinpommia. Ja sama juttu joka Allahin kerta, oli vastassa kuka tahansa. Ainoa tapa voittaa on käydä sota jotain toista, vielä huonompaa arabimaata vastaan.
9. Ainoa tapa päästä paratiisiin on räjäyttää itsesi tuusannuuskaksi
Ja silloinkin pitää toivoa, että 72 neitsyttä ei perustu käännösvirheeseen ja kyseessä eivät ole 72 Linux-nörttiä. Tosin jälkimmäinen vaihtoehto ei sodomiittia liiemmin häiritse, joten antaa paukkua vaan!
8. Et saa juoda viinaa – paitsi jos Allah ei näe
Joka kerta, kun tekee mieli ottaa näkäräiset, pitää mennä pimeään nurkan taakse, jonne Allahin katse ei yllä. Samalla tajuaa, kuinka onnettoman voimaton jumala Allah on – ei edes röntgenkatsetta! Ikään kuin tämä ei riittäisi, joka vuosi kuukauden ajan sama juttu päivällä syömisen kanssa, pakko mutustaa salaa. Ja vieläpä aina eri aikaan vuotta, kun Muhammad ei osannut laatia toimivaa kalenteria.
7. Et saa äänestää kotimaassasi demokraattisissa vaaleissa
Paitsi jos satut olemaan Israelin arabi.
6. Elääksesi leveämmin tarvitset muita kulttuureja
Oma kotimaasi on köyhä ja onneton persläpi, josta kaikki yrittävät päästä länsimaihin. Paitsi jos olet sattunut syntymään maahan, jossa rautakankea maahan tökätessä syöksyy öljysuihku taivaalle. Silloinkin kiitos vauraudesta kuuluu sille, että länsimainen teknologia on kehittänyt öljyä tarvitsevia laitteita ja luonut sen tuottamiseen tarvittavan infrastruktuurin, jota pyörittämään tarvitaan aasialaiset siirtotyöläiset.
5. Sinua pidetään kaikkialla haittamaahanmuuttajana
Abdirahman ”Husu” Hussein esitti äskettäin kysymyksen, mitä tapahtuisi jos kaikki 16 000 somalia lähtisivät Suomesta. Ainakin terveyskeskuskäynteihin seuraisi piikki, kun sadattuhannet suomalaiset joutuisivat turvautumaan lääkäriin saadakseen liian leveästä hymyilystä nyrjähtäneen naamansa takaisin paikoilleen.
4. Et tiedä, millaista on saada luonnollisesti kostunutta naista
Jos olet upporikas musulmaani, naisesi ovat liukuvoidekäyttöisiä huoria. Jos olet keskiluokkainen musulmaani, vaimo(i)ltasi on ympärileikkaamalla poistettu tarpeellisia ruumiinosia. Jos olet köyhä musulmaani, rikkaammat ovat vieneet kaikki naiset ja morsiamesi sanoo ”I-haa”. Jos taas olet päässyt luikahtamaan sivistysmaahan, naisesi on kuiva ja sitä paitsi pippurisumute kirvelee silmiä. Tai sitten naisesi saattaa kyllä olla kostea, mutta sellainen lähiövalas että takaa ei yletä, päällä ei pysy ja alle ei uskalla mennä.
3. Et tiedä, miten hyvää on rapeaksi paistettu pekoni
Kelpo pekonia mutustellessa sitä rakastaa koko maailmaa, on se vain niin namia. Kääntäen on ilmeistä, että pekonin syömättömyys saa sopuisammankin miehen vihaiseksi.
2. Joudut vaimoja ottaessasi ison riskin eteen
Voit ottaa neljä vaimoa. Mutta jos jokaisen vaimon isälläkin on neljä vaimoa, sinulla on kuusitoista anoppia. Vähemmästäkin on ryhdytty itsemurhapommittajaksi.
1. Et voi kiistää kritiikkiä
Koskaan ei ole esittää mitään kumoavia faktoja. Näin ollen joudut asiallisten argumenttien sijaan toteamaan, että "noin ei saa sanoa" ja "jos et usko, että islam on rauhan uskonto, mestaamme sinut".
12. Kaikki naiset pukeutuvat jätesäkkiin
Onhan se nyt yhtä helvettiä, kun ei voi akkamehtään lähtiessä tarkistaa, onko tavara kuranttia. Joutuu ostamaan sian säkissä. Eikä yleensä hyvällä tuloksella, sillä kulttuuripiirin naiset ovat keskimäärin niin rumia, että Muhammadin johtama julkisivulautakunta määräsi aikoinaan huntupakon puhtaasti esteettisistä syistä.
11. Kaikki teknologia, jota käytät, on länsimaista innovaatiota ja tuotantoa
Wikipedian hauskimpia artikkeleja on Aikajana tieteestä ja teknologiasta islamilaisessa maailmassa. Viimeinen maininnan arvoinen asia on sattunut 1600-luvulla. Ja melkein kaikki sitä ennen tapahtuneet ovat olleet itämaisen tiedon siirtymistä länsimaihin välissä olleen islamilaisen maailman kautta, mikä lakkasi heti kun löydettiin merireitti Afrikan ympäri. Tiedenobelin on saanut kaksi muslimia, jotka molemmat ovat tehneet työuransa länsimaissa ja toinen edusti sitä paitsi harhaoppiseksi julistettua lahkoa. Tämän kyllä kestäisi, mutta kun juutalaiset ovat eivät ole saaneet kahta, vaan lähemmäs 150 tiedenobelia.
10. Olet aina sodassa häviävällä puolella
Lukuisista esimerkeistä vaikka Jom Kippur. Noin kolminkertainen miesylivoima, tankeissa ja tykistössä tuplaylivoima, lentokoneissa niukka ylivoima, ulkomaiset sotilasasiantuntijat, kalusto uusinta uutta ja kaupan päälle yllätyshyökkäys vihollisen suurena juhlapäivänä. Turpiin tuli että tärisi, vaikka Israel ei edes käyttänyt tehokkainta asettaan eli ydinpommia. Ja sama juttu joka Allahin kerta, oli vastassa kuka tahansa. Ainoa tapa voittaa on käydä sota jotain toista, vielä huonompaa arabimaata vastaan.
9. Ainoa tapa päästä paratiisiin on räjäyttää itsesi tuusannuuskaksi
Ja silloinkin pitää toivoa, että 72 neitsyttä ei perustu käännösvirheeseen ja kyseessä eivät ole 72 Linux-nörttiä. Tosin jälkimmäinen vaihtoehto ei sodomiittia liiemmin häiritse, joten antaa paukkua vaan!
8. Et saa juoda viinaa – paitsi jos Allah ei näe
Joka kerta, kun tekee mieli ottaa näkäräiset, pitää mennä pimeään nurkan taakse, jonne Allahin katse ei yllä. Samalla tajuaa, kuinka onnettoman voimaton jumala Allah on – ei edes röntgenkatsetta! Ikään kuin tämä ei riittäisi, joka vuosi kuukauden ajan sama juttu päivällä syömisen kanssa, pakko mutustaa salaa. Ja vieläpä aina eri aikaan vuotta, kun Muhammad ei osannut laatia toimivaa kalenteria.
7. Et saa äänestää kotimaassasi demokraattisissa vaaleissa
Paitsi jos satut olemaan Israelin arabi.
6. Elääksesi leveämmin tarvitset muita kulttuureja
Oma kotimaasi on köyhä ja onneton persläpi, josta kaikki yrittävät päästä länsimaihin. Paitsi jos olet sattunut syntymään maahan, jossa rautakankea maahan tökätessä syöksyy öljysuihku taivaalle. Silloinkin kiitos vauraudesta kuuluu sille, että länsimainen teknologia on kehittänyt öljyä tarvitsevia laitteita ja luonut sen tuottamiseen tarvittavan infrastruktuurin, jota pyörittämään tarvitaan aasialaiset siirtotyöläiset.
5. Sinua pidetään kaikkialla haittamaahanmuuttajana
Abdirahman ”Husu” Hussein esitti äskettäin kysymyksen, mitä tapahtuisi jos kaikki 16 000 somalia lähtisivät Suomesta. Ainakin terveyskeskuskäynteihin seuraisi piikki, kun sadattuhannet suomalaiset joutuisivat turvautumaan lääkäriin saadakseen liian leveästä hymyilystä nyrjähtäneen naamansa takaisin paikoilleen.
4. Et tiedä, millaista on saada luonnollisesti kostunutta naista
Jos olet upporikas musulmaani, naisesi ovat liukuvoidekäyttöisiä huoria. Jos olet keskiluokkainen musulmaani, vaimo(i)ltasi on ympärileikkaamalla poistettu tarpeellisia ruumiinosia. Jos olet köyhä musulmaani, rikkaammat ovat vieneet kaikki naiset ja morsiamesi sanoo ”I-haa”. Jos taas olet päässyt luikahtamaan sivistysmaahan, naisesi on kuiva ja sitä paitsi pippurisumute kirvelee silmiä. Tai sitten naisesi saattaa kyllä olla kostea, mutta sellainen lähiövalas että takaa ei yletä, päällä ei pysy ja alle ei uskalla mennä.
3. Et tiedä, miten hyvää on rapeaksi paistettu pekoni
Kelpo pekonia mutustellessa sitä rakastaa koko maailmaa, on se vain niin namia. Kääntäen on ilmeistä, että pekonin syömättömyys saa sopuisammankin miehen vihaiseksi.
2. Joudut vaimoja ottaessasi ison riskin eteen
Voit ottaa neljä vaimoa. Mutta jos jokaisen vaimon isälläkin on neljä vaimoa, sinulla on kuusitoista anoppia. Vähemmästäkin on ryhdytty itsemurhapommittajaksi.
1. Et voi kiistää kritiikkiä
Koskaan ei ole esittää mitään kumoavia faktoja. Näin ollen joudut asiallisten argumenttien sijaan toteamaan, että "noin ei saa sanoa" ja "jos et usko, että islam on rauhan uskonto, mestaamme sinut".
maanantai 24. elokuuta 2015
Välihuomautus 77: Linkkilista
Vanha totuus rästiin jääneistä töistä: silloin, kun muistaa ne, ei ehdi, silloin kun ehtisi, ei muista. Nyt kerrankin tapahtui sellainen ihme, että sekä muistin että ehdin yhtä aikaa.
Tuolla oikeanpuoleisessa sivupalkissa oleva linkkilista oli pahasti vanhentunut. Siellä oli sellaisia blogeja, jotka ovat lopettaneet aikapäiviä sitten ja sieltä puuttui sellaisia blogeja, jotka siellä paikan ansaitsevat. Tein poistoja ja lisäyksiä. Jaon pidin edelleen kolmessa ryhmässä, tosin järjestelin kahta ensimmäistä ryhmää siirtelemällä blogeja niiden välillä paremmin todellisuutta vastaaviksi. Kahdessa ensimmäisessä ryhmässä on enempi sekalaista tavaraa, kun tämä oma blogikin on semmoista sekametelisoppaa. Siinä viimeisessä ovat kestävyysjuoksijoiden blogit erikseen, ne kun ovat siinä genressä etteivät välttämättä kiinnosta muita lukijoita. Muuta luettavaa -osion poistin kokonaan.
Ikävät asiat ensin. Poistin listasta Kemppisen blogin. Tietoturvasyyt ja vakava nettiketin loukkaus. Pari päivää sitten blogisti kirjoituksessaan ilmoitti luovuttavansa kaikki tiedot ja IP-osoitteet keskusrikospoliisille. Poliisilla kun on aikaa tutkia tämmöisiä mielipiderikoksia, kun maassa on muuten rauhallista. Onhan tänne tunkemassa kymmeniätuhansia rauhanomaista kulttuuria edustavia siirtolaisia, joiden pelkkä läsnäolo tekee maasta lainkuuliaisen ja aiheuttaa poliisille luppoaikaa. Siinä joutaa sitten tutkimaan niitä vihakirjoittajia, jotka, mokomat, kehtaavat sanoa invaasiosta vastalauseen.
Tupla-J lopetti vanhan bloginsa, jonka poistin listalta ja olisin korvannut uudella, mutta kun mies näyttää olleen lomalla toukokuusta lähtien. Jäämme odottamaan paluuta.
Tapio Tuuri poistui bloggaamisen korkeammalle tasolle puoli vuotta sitten.
Yli vuoteen eivät aktiivisia ole olleet seuraavat, jotka näin ollen poistuvat listalta. Toivon kirjoittajilta ilmoitusta, mikäli tekevät comebackin:
Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria
Nikopol, joka kyllä oli poistanut jo lopettaessaan kaikki muut kirjoituksensa paitsi erinomaisen Testamenttinsa
Ammattisotilas
Octavius
Nihilistin päiväkirja
Yhden miehen tietotoimisto eli ex-Poropoliisi, joka teki lyhyeksi jääneen comebackin
The Smiling Seal
Arawn, jonka blogi olikin jo kadonnut ja muutama muukin vähemmän aktiivinen tästä osiosta
Samaten lähti Gates of Vienna, jossa oli ollutkin vanhentunut osoite. Uudessa osoitteessa on hyvää tarinaa, mutta en ole ehtinyt lukea
Kestokoutsi, joka ilmoitti lopettaneensa
Stina, josta ei ole kuulunut mitään sen paremmin blogistanissa kuin radallakaan
Pyylampi
Nina Chydenius
Sandra Erikssonilla on uusi blogi
Uusiin linkkeihin tulivat sekametelisoppaan seuraavat:
Oinomaos, nuori innokas tulokas haittamaahanmuuttoasioihin
Korppi on oikeus, niin ikään nuori innokas tulokas
Ibn Matti, Matinpoika kirjoittaa islamin opista hyviä analyyseja
Riikka Purra, eriteltyä tekstiä haittamaahanmuutosta
Lakeudenmies, yhteiskunnallista havainnointia
Historix, luettua sotahistoriaa ja sen peilaamista nykymenoon
Timo Vihavainen, rohkeaa haittamamukritiikkiä omalla nimellä
Juoksublogeihin lisäsin seuraavaa:
Tirilän tytöt eli Alisa Vainio ja Maiju Luokkala
Anne-Mari Hyryläinen
Satu Kähkönen ja Kalle Lipiäinen
Arttu Vattulainen
Tuolla oikeanpuoleisessa sivupalkissa oleva linkkilista oli pahasti vanhentunut. Siellä oli sellaisia blogeja, jotka ovat lopettaneet aikapäiviä sitten ja sieltä puuttui sellaisia blogeja, jotka siellä paikan ansaitsevat. Tein poistoja ja lisäyksiä. Jaon pidin edelleen kolmessa ryhmässä, tosin järjestelin kahta ensimmäistä ryhmää siirtelemällä blogeja niiden välillä paremmin todellisuutta vastaaviksi. Kahdessa ensimmäisessä ryhmässä on enempi sekalaista tavaraa, kun tämä oma blogikin on semmoista sekametelisoppaa. Siinä viimeisessä ovat kestävyysjuoksijoiden blogit erikseen, ne kun ovat siinä genressä etteivät välttämättä kiinnosta muita lukijoita. Muuta luettavaa -osion poistin kokonaan.
Ikävät asiat ensin. Poistin listasta Kemppisen blogin. Tietoturvasyyt ja vakava nettiketin loukkaus. Pari päivää sitten blogisti kirjoituksessaan ilmoitti luovuttavansa kaikki tiedot ja IP-osoitteet keskusrikospoliisille. Poliisilla kun on aikaa tutkia tämmöisiä mielipiderikoksia, kun maassa on muuten rauhallista. Onhan tänne tunkemassa kymmeniätuhansia rauhanomaista kulttuuria edustavia siirtolaisia, joiden pelkkä läsnäolo tekee maasta lainkuuliaisen ja aiheuttaa poliisille luppoaikaa. Siinä joutaa sitten tutkimaan niitä vihakirjoittajia, jotka, mokomat, kehtaavat sanoa invaasiosta vastalauseen.
Tupla-J lopetti vanhan bloginsa, jonka poistin listalta ja olisin korvannut uudella, mutta kun mies näyttää olleen lomalla toukokuusta lähtien. Jäämme odottamaan paluuta.
Tapio Tuuri poistui bloggaamisen korkeammalle tasolle puoli vuotta sitten.
Yli vuoteen eivät aktiivisia ole olleet seuraavat, jotka näin ollen poistuvat listalta. Toivon kirjoittajilta ilmoitusta, mikäli tekevät comebackin:
Tekno-Kekon mielekäs maailmanhistoria
Nikopol, joka kyllä oli poistanut jo lopettaessaan kaikki muut kirjoituksensa paitsi erinomaisen Testamenttinsa
Ammattisotilas
Octavius
Nihilistin päiväkirja
Yhden miehen tietotoimisto eli ex-Poropoliisi, joka teki lyhyeksi jääneen comebackin
The Smiling Seal
Arawn, jonka blogi olikin jo kadonnut ja muutama muukin vähemmän aktiivinen tästä osiosta
Samaten lähti Gates of Vienna, jossa oli ollutkin vanhentunut osoite. Uudessa osoitteessa on hyvää tarinaa, mutta en ole ehtinyt lukea
Kestokoutsi, joka ilmoitti lopettaneensa
Stina, josta ei ole kuulunut mitään sen paremmin blogistanissa kuin radallakaan
Pyylampi
Nina Chydenius
Sandra Erikssonilla on uusi blogi
Uusiin linkkeihin tulivat sekametelisoppaan seuraavat:
Oinomaos, nuori innokas tulokas haittamaahanmuuttoasioihin
Korppi on oikeus, niin ikään nuori innokas tulokas
Ibn Matti, Matinpoika kirjoittaa islamin opista hyviä analyyseja
Riikka Purra, eriteltyä tekstiä haittamaahanmuutosta
Lakeudenmies, yhteiskunnallista havainnointia
Historix, luettua sotahistoriaa ja sen peilaamista nykymenoon
Timo Vihavainen, rohkeaa haittamamukritiikkiä omalla nimellä
Juoksublogeihin lisäsin seuraavaa:
Tirilän tytöt eli Alisa Vainio ja Maiju Luokkala
Anne-Mari Hyryläinen
Satu Kähkönen ja Kalle Lipiäinen
Arttu Vattulainen
torstai 20. elokuuta 2015
Hyökkäykseen!
Kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen edellisellä vuosikymmenellä, maahanmuuttokriittisyys oli vielä kaukana valtavirrasta. Se muutos, joka on tapahtunut tänä aikana, etenkin viimeisen parin vuoden sisällä, on ollut valtava. Parhaana esimerkkinä voi tarkastella median keskustelupalstoja. Mikäli keskustelua ei ole suljettu – kuten useimmissa haittamaahanmuuttoa sipaisevissa uutisissa on: valtaosa lukijoiden kommenteista on ns. halla-aholaisella linjalla eli kriittisiä mutta maltillisia. Voi vain kuvitella, mitä mahtaa löytyä sensuroiduista kommenteista. Vielä pari vuotta sitten tilanne oli toinen – kriittinen kommentti vain siellä täällä.
Tästä huolimatta virallisessa politiikassa ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta. Eikä juuri siinäkään, että omalla nimellä ja kasvoilla ei uskalleta olla julkisesti kansallismielisiä. Yksityisesti kylläkin, ainakin oman otantani mukaan tolkuton määrä ihmisiä sanoo nykyään pienessä porukassa asioita, joita ei viisi vuotta sitten uskaltanut edes ajatella muuten kuin yksin pimeässä lukitun oven takana.
Yrjöperskeles pohti syitä poliitikkojen – etenkin pääministeri Sipilän – takinkääntämättömyyteen ansiokkaasti. Syynä on pelko. Ei äänestäjien, vaan median. Immoscausti osoitti, kuinka kohdellaan jos puhuu kansallismielisyydestä samalla tavalla kuin pitäisi median mielestä monikulttuurista puhua. Nostaisin toiseksi syyksi vanhan tottumuksen. Tarina kertoo, että loppusyksyllä 1991 Tehtaankadun suurlähetystö sai runsaasti yhteydenottoja Lokakuun vallankumouksen perinteisiä vuosipäiväjuhlia odottaneilta suomalaispoliitikoilta. Hurjimmat olivat kuulemma soitelleet vielä seuraavanakin vuonna. Ehkä nyt on tasan yhtä vaikeaa tajuta tuulen jo kääntyneen kuin oli 90-luvun taitteessa.
Median pelko on silti kiistatta olemassa ja aiheesta. Tässä kohtaa osoitan syyttävällä sormella. En mediaa, vaan jokaista isänmaallista kansalaista. En voi syyttää mediaa, jonka toimittajien koulutus on punavihreä aivopesu ja logiikan ymmärrys rajoittuu lukion lyhyeen apukoululaskentoon. Syytän meitä isänmaallisia siitä, että olemme antaneet mädättäjien määritellä kielenkäyttöämme.
Jos joku julkaisee isänmaallisiin arvoihin myönteisesti suhtautuvan kirjoituksen, median ensimmäinen reaktio on rasismista syyttely. Tämä on OK, koska toimittajat ovat mitä ovat. Mutta mikä on vastaajan reaktio? Puolustautuminen ”en ole rasisti”. Tässä annetaan näppärästi mädättäjille yliote. Puolustautuminen on heikkouden merkki. Suntzi sanoo, että voittamattomuus perustuu puolustukseen, mutta voiton mahdollisuus hyökkäykseen. On tietysti ymmärrettävää, että puolustautuminen on ensimmäinen refleksi – kukapa haluaisi saada rasistin leiman, etenkin kun se ei ole totta. Minuakin on syytetty hirmuiseksi rasistiksi esimerkiksi somaleita kohtaan. Kuitenkin olen ensimmäisenä iloitsemassa, jos somalit saavat oman kotimaansa rakennettua sivistyneeksi yhteiskunnaksi. Voisiko somaleja vihaava rasisti toimia näin?
Vihervasemmisto on aina ollut kielipelissä taitava. Jo Lenin osasi asiansa. Kommunistit olivat Venäjän sosiaalidemokraattisessa työväenpuolueessa vähemmistö, mutta kun he saivat vähäpätöisessä puolueen lehden toimittajavaalissa enemmistön, Lenin nimesi oman joukkonsa ”bolsevikeiksi” eli enemmistöläisiksi ja Marlovin johtamat sosialistit ”mensevikeiksi” eli vähemmistöläisiksi. Näin Lenin sai annettua omalle opilleen ”voittajan leiman” ja valitettavat seuraukset tunnetaan.
Mutta tätä peliä voi pelata kaksi. Ja isänmaallisilla on se huomattava etu puolellaan, että me olemme oikeassa. Siksi pitää iskeä takaisin, hyökätä. Vihervasemmisto lanseeraa sanoja ja käsitteitä. Me voimme tehdä samoin. Itse olen keksinyt sanan haittamaahanmuutto, jonka olen ilokseni nähnyt leviävän yhä laajempaan käyttöön (voi toki olla että joku muukin on keksinyt sen ihan itsenäisesti, oikein ajattelemalla kun yleensä päätyy samaan lopputulokseen). Vihervasemmisto pyrkii aiheuttamaan hämmennystä esimerkiksi niputtamalla kaiken maahanmuuton yhteen. Sana ”haittamaahanmuutto” iskee tämän strategian ytimeen. Siitä käy selvästi ilmi, että se sulkee pois suuren osan maahanmuutosta. ”Maahanmuuttokriittinen” on surkea sana, vihervasemmistolainen propagandasana joka pyrkii sekoittamaan kamelinkengittäjän ja prosessi-insinöörin. ”Haittamaahanmuuttaja” ei jätä varaa epäilyille.
Kun seuraavan kerran kohtaa moitesanan ”rasisti”, tulee napata sana omaan käyttöön ja singota se takaisin. ”Vihapuhetta? Ei, en minä vihaa muslimeja. Säälin heitä. Heidän kulttuurinsa on luonut vain epäonnistuneita yhteiskuntia ja kurjuutta. Siksi on inhimillisesti tärkeää kertoa heille totuus siitä, miten luodaan menestystarinoita ja saada heidät käsittämään oman lähtökulttuurinsa destruktiivinen ajattelemattomuus sivistystä kohtaan. Entä itse? Tuo sinun puheesi ”kulttuurien samanarvoisuudesta” oli selvää vihapuhetta länsimaista sivistystä vastaan. Länsimaat ovat luoneet sen sivistyneen yhteiskunnan, jonka hedelmistä epäonnistuneista kulttuureista lähtevät kehitysmaalaiset pyrkivät nauttimaan. Sinä tihkut vihapuhetta omaa, onnistunutta kulttuuriasi kohtaan. Oma puheeni on säälipuhetta. Vihapuhuja olet sinä itse.
Kyse ei ole ihonväristä, kuten olkiukkoja pystyttävä media väittää. Me hyväksymme vaikka ruudullisen, kunhan hän hyväksyy suomalaiset arvot ja on valmis sekä halukas niiden mukaan elämään ja maata rakentamaan. Kääntäen: emme hyväksy myöskään ketään täysin pohjoismaalaistaustaista jihadistimuslimia, vaikka hän olisi kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni.
Mädättäjien kimppuun on useimmiten turha hyökätä heidän itsensä takia. He ovat enimmäkseen opportunisteja, jotka olisivat 30-luvun Saksassa olleet Kristalliyönä ensimmäisenä synagogan nurkalla tulitikut kädessä. Tärkeää on se, että saa heidän myötämieliset seuraajansa, suuren yleisön, omalle puolelleen. Suuri osa ihmisistä kun uskoo mediaa. He ovat saattaneet lomailla Hurghadassa ja ihastelleet ”kuinka ystävällisiä ne muslimit oikein olivatkaan, aina niin avuliaita.” Todellisuus on kuitenkin se, että Hurghadan porteilla ovat äijät Kalasnikov kainalossa pitämässä normimuslimit poissa ja ne ystävälliset saisivat hyvin äkkiä kenkää, jos eivät olisi työnsä puolesta ystävällisiä. Työpaikoista turistikohteissa tapellaan verissä päin ja sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Tai sitten hyväuskoinen mokuttaja saattaa olla yliopisto-opiskelija, jonka perustelu kulttuurien samanarvoisuudesta aiheutuu siitä samalla kurssilla olleesta Nigerian igbosta. Kurssi ei ainakaan ole ollut tilastotiedettä, koska silloin tunnettaisiin käsite ”vääristynyt otos”. Minullakin on paljon enemmän yhteistä kontaktipintaa jordanialaisen saman alan ihmisen kanssa kuin naapurissa asuneen, vähän toisenlaiseen elämään päätyneen pikkuserkkuni kanssa.
Me kansallismieliset olemme nostaneet esiin tilastoja, jotka kiistatta osoittavat haittamaahanmuuton katastrofaalisuuden ja näin jatkamme edelleen. Yksi asia on kuitenkin jäänyt pimentoon. Jossain Etelä-Italiassa mafiamaiset rikollisjärjestöt syyllistyvät rikoksiin yllättävän vähän. Syy on suojelurahassa. Jos yritys ei maksa rikollisliigalle, sattuu epäilyttävä tulipalo. Mitä muutakaan vastikkeettomat etuudet haittamamuille ovat kuin suojelurahaa? Jo nyt ryöstöjä, pahoinpitelyjä ja raiskauksia tapahtuu moninkertainen määrä kantaväestöön nähden. Kuvitelkaa, millaista meno olisi, jos suojelurahaa ei maksettaisi. Nyt suojelurahalla pystyy hankkimaan hyödykkeitä, viihdettä ja jopa seksiä. Jos me veronmaksajat emme tätä rahoittaisi, katumme olisivat huomattavasti turvattomampia. Meidän eromme Italian yrittäjiin on kuitenkin siinä, että he eivät voi dumpata mafiosoja takaisin sinne mistä ne ovat tulleetkin.
Isänmaallisten suomalaisten ongelma verrattuna mädättäjiin on se, että meillä on rehellisiäkin töitä tehtäväksi. Ei meitä mamutöissä näy sossuvirkailijoina ja kotouttajina. Kuitenkin juuri noissa asemissa näihin asioihin pääsisi vaikuttamaan. Kun niihin on hakeutunut mädättäjiä, vaikutuskin on mädättävä. Siksi jokaisen isänmaallisen suomalaisen velvollisuus on vähintäänkin pitää huolta siitä, että omalta sektorilta ei tule mokutus läpi. Kaikille suosittelenkin mahdollisuuksien mukaan työryhmiin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen mukaan menemistä. Hommaforumia lukemalla saa hämmästyä keskustelun tasosta. Kun törmää omaa opiskelualaa sivuaviin juttuihin, näkee että liikkeellä on kovan luokan ammattimiehiä. He eivät vain halua julkisuutta. Samasta syystä kirjoitan itsekin nimimerkillä. Minulla ei ole minkäänlaisia poliittisia pyrkimyksiä enkä halua yhteenkään ylimääräiseen luottamustehtävään. Ja suoraan sanottuna: Hommaforumilla pelätään. Aiheesta. Kansallismieliseksi leimautuminen on tuhoisaa. Tästä erinomaisena esimerkkinä on Olli Immonen. Eikä pelkästään siksi, että hänet on leimattu. Vaan siksi, että ylipäätään on olemassa kansanedustaja, julkisuuden edustaja Olli Immonen. Olli on hyvä mies, mutta kyvyiltään, ulosanniltaan ja kielitaidoltaan pelkkä keskinkertaisuus. Hänen paikalleen olisi päässyt tusina parempaa koska tahansa, jos olisivat vain uskaltautuneet kaapista ulos.
Ajat ovat muuttumassa ja meidän kansallismielisten on otettava oikea linja. Ongelmamme on ollut profiili, joka on keskittynyt haittamaahanmuuton vastustukseen. Sen tilalle on otettava kansallismielisyys. Kirjoitin jo viisi vuotta sitten seuraavasti:
Epäedullinen kehitys johtuu maahanmuuttokriittisten strategisesta virheestä. Kriitikot tarjoavat vaihtoehtoa EI - ei turvapaikkaturismille, ei sosiaalietujen hyväksikäytölle, ei levottomuuksille. Mokuttajat taas tarjoavat vaihtoehtoa KYLLÄ - kyllä monikulttuuriselle rikastamiselle, kyllä sosiaaliturvalle, kyllä kulttuurien rinnakkaiselolle.
Kuvitelkaapa tilanne toisinpäin. Maahanmuuttokriittiset julistaisivat vähäosaisten auttamista kehitysmaissa, vaurauden luomista omalla työllä, kansalaisyhteiskuntaa. Mokuttajat toteaisivat: ei kansallisvaltiolle, ei omalle vastuulle ansaitsemisesta, ei suomalaiselle kulttuurille.
Olisiko mokuttajilla mitään mahdollisuuksia?
Positiivisen lähestymistavan voimasta Dilbert-sarjakuvan luoja Scott Adams kirjoitti äskettäin erinomaisen analyysin. Jos lähtee puolustautumaan syytöksiä vastaan, saa niskaansa vain uusia syytöksiä. Sen sijaan pitää napata koppi sanasta ja kääntää se sekä positiiviseksi että esittäjäänsä vastaan. Vielä kerran: ”Minäkö rasisti? Vain jos kusipäisyys on rotu. Miksi suhtaudut itse halventavasti omaan, menestyneeseen ja toimivaan kulttuuriimme suosimalla epäonnistunutta ja mädäntynyttä kulttuuria?”
Meidän ongelmamme on ollut se, että olemme reagoineet mädättäjien toimia vastaan, emme positiivisesti oman kulttuurimme puolesta. Reagoiminen ja vastustaminen ovat häviäjien merkkejä. Siitä huolimatta on saatu aikaan sekä jytky että ihmisten avoimempi puhuminen ongelmista. Kuvitelkaa, mitä saamme aikaan kun puhumme positiivisesti suomalaisesta, menestyvästä yhteiskunnasta ja tarjoamme sitä monikulttuurisuuden sijaan – tai itse asiassa unohdamme koko monikulttuurisuuden ja puhumme ainoastaan meitä odottavasta kansallisesta menestystarinasta. Vielä pari lainausta tuosta viiden vuoden takaisesta tekstistä:
Jos jotakin asiaa haluaa vastustaa, sitä ei pidä vastustaa sanomalla ei vaan tarjoamalla vaihtoehto. Tällä hetkellä Suomen suurin uhka on maamme mätäneminen sisältäpäin haloslaisten, demlalaisten ja mokuttajien toimesta. Tähän ei Hommafoorumin maahanmuuttokriittisyys ole ratkaisu, vaan aidon, kansallismielisen isänmaallisuuden korostaminen. Isänmaallisuus ei tarkoita rasismia tai ulkomaalaisvastaisuutta, vaan positiivista ylpeyttä suomalaisuudesta ja tämän maan aitoa rakentamisen halua. Nuorisomme on isänmaallista ja suurimmalla osalla on arvot kohdallaan. Heille on tarjottava kansallismielisyyden mallia. Oppia voi hakea 30-luvun Suomesta. Systeemi joka kykeni nostamaan vain 20 vuotta aiemmin sisällissodan repimästä kansasta talvisodan yhtenäisyyden hengen, ei voi olla väärässä. Kun katsoo 30-luvun henkistä ilmapiiriä, siinä ei näe venäläis- eikä edes kommunistivihamielisyyttä, vaan kansallisen nousun hurmaa. Siis positiivisuutta. Kommunismin vastustaminen oli sen sivutuote, varsinainen painopiste oli kansallismielisyydessä. Sama yhtenäisyys voidaan rakentaa nuorisomme avulla jo nyt. Aihio on valmiina, tarvitaan vain sopiva annos positiivista nationalismia.
Kansaamme mädättävillä aineksilla on yli kahdenkymmenen vuoden etumatka. Mutta meillä on puolellamme oikeassa olemisen voima.
Se, joka ehtii ensin, voittaa. Ensiksi ehtinyttä vastustava häviää. Vain todellisen vaihtoehdon esittäjä saattaa kyetä voittamaan ensin ehtineen.
Jokainen kansallismielinen on tähän asti pitänyt huolen siitä, että monikulttuurisuus ei kävele juuri oman poteron kohdalta yli. Nyt on aika nousta ylös ja hyökätä. Puhukaa. Kirjoittakaa. Keskustelkaa. Rohkaiskaa ihmisiä mukaan isänmaalliseen henkeen, positiiviseen suomalaiskansallisuuteen.
Tästä huolimatta virallisessa politiikassa ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta. Eikä juuri siinäkään, että omalla nimellä ja kasvoilla ei uskalleta olla julkisesti kansallismielisiä. Yksityisesti kylläkin, ainakin oman otantani mukaan tolkuton määrä ihmisiä sanoo nykyään pienessä porukassa asioita, joita ei viisi vuotta sitten uskaltanut edes ajatella muuten kuin yksin pimeässä lukitun oven takana.
Yrjöperskeles pohti syitä poliitikkojen – etenkin pääministeri Sipilän – takinkääntämättömyyteen ansiokkaasti. Syynä on pelko. Ei äänestäjien, vaan median. Immoscausti osoitti, kuinka kohdellaan jos puhuu kansallismielisyydestä samalla tavalla kuin pitäisi median mielestä monikulttuurista puhua. Nostaisin toiseksi syyksi vanhan tottumuksen. Tarina kertoo, että loppusyksyllä 1991 Tehtaankadun suurlähetystö sai runsaasti yhteydenottoja Lokakuun vallankumouksen perinteisiä vuosipäiväjuhlia odottaneilta suomalaispoliitikoilta. Hurjimmat olivat kuulemma soitelleet vielä seuraavanakin vuonna. Ehkä nyt on tasan yhtä vaikeaa tajuta tuulen jo kääntyneen kuin oli 90-luvun taitteessa.
Median pelko on silti kiistatta olemassa ja aiheesta. Tässä kohtaa osoitan syyttävällä sormella. En mediaa, vaan jokaista isänmaallista kansalaista. En voi syyttää mediaa, jonka toimittajien koulutus on punavihreä aivopesu ja logiikan ymmärrys rajoittuu lukion lyhyeen apukoululaskentoon. Syytän meitä isänmaallisia siitä, että olemme antaneet mädättäjien määritellä kielenkäyttöämme.
Jos joku julkaisee isänmaallisiin arvoihin myönteisesti suhtautuvan kirjoituksen, median ensimmäinen reaktio on rasismista syyttely. Tämä on OK, koska toimittajat ovat mitä ovat. Mutta mikä on vastaajan reaktio? Puolustautuminen ”en ole rasisti”. Tässä annetaan näppärästi mädättäjille yliote. Puolustautuminen on heikkouden merkki. Suntzi sanoo, että voittamattomuus perustuu puolustukseen, mutta voiton mahdollisuus hyökkäykseen. On tietysti ymmärrettävää, että puolustautuminen on ensimmäinen refleksi – kukapa haluaisi saada rasistin leiman, etenkin kun se ei ole totta. Minuakin on syytetty hirmuiseksi rasistiksi esimerkiksi somaleita kohtaan. Kuitenkin olen ensimmäisenä iloitsemassa, jos somalit saavat oman kotimaansa rakennettua sivistyneeksi yhteiskunnaksi. Voisiko somaleja vihaava rasisti toimia näin?
Vihervasemmisto on aina ollut kielipelissä taitava. Jo Lenin osasi asiansa. Kommunistit olivat Venäjän sosiaalidemokraattisessa työväenpuolueessa vähemmistö, mutta kun he saivat vähäpätöisessä puolueen lehden toimittajavaalissa enemmistön, Lenin nimesi oman joukkonsa ”bolsevikeiksi” eli enemmistöläisiksi ja Marlovin johtamat sosialistit ”mensevikeiksi” eli vähemmistöläisiksi. Näin Lenin sai annettua omalle opilleen ”voittajan leiman” ja valitettavat seuraukset tunnetaan.
Mutta tätä peliä voi pelata kaksi. Ja isänmaallisilla on se huomattava etu puolellaan, että me olemme oikeassa. Siksi pitää iskeä takaisin, hyökätä. Vihervasemmisto lanseeraa sanoja ja käsitteitä. Me voimme tehdä samoin. Itse olen keksinyt sanan haittamaahanmuutto, jonka olen ilokseni nähnyt leviävän yhä laajempaan käyttöön (voi toki olla että joku muukin on keksinyt sen ihan itsenäisesti, oikein ajattelemalla kun yleensä päätyy samaan lopputulokseen). Vihervasemmisto pyrkii aiheuttamaan hämmennystä esimerkiksi niputtamalla kaiken maahanmuuton yhteen. Sana ”haittamaahanmuutto” iskee tämän strategian ytimeen. Siitä käy selvästi ilmi, että se sulkee pois suuren osan maahanmuutosta. ”Maahanmuuttokriittinen” on surkea sana, vihervasemmistolainen propagandasana joka pyrkii sekoittamaan kamelinkengittäjän ja prosessi-insinöörin. ”Haittamaahanmuuttaja” ei jätä varaa epäilyille.
Kun seuraavan kerran kohtaa moitesanan ”rasisti”, tulee napata sana omaan käyttöön ja singota se takaisin. ”Vihapuhetta? Ei, en minä vihaa muslimeja. Säälin heitä. Heidän kulttuurinsa on luonut vain epäonnistuneita yhteiskuntia ja kurjuutta. Siksi on inhimillisesti tärkeää kertoa heille totuus siitä, miten luodaan menestystarinoita ja saada heidät käsittämään oman lähtökulttuurinsa destruktiivinen ajattelemattomuus sivistystä kohtaan. Entä itse? Tuo sinun puheesi ”kulttuurien samanarvoisuudesta” oli selvää vihapuhetta länsimaista sivistystä vastaan. Länsimaat ovat luoneet sen sivistyneen yhteiskunnan, jonka hedelmistä epäonnistuneista kulttuureista lähtevät kehitysmaalaiset pyrkivät nauttimaan. Sinä tihkut vihapuhetta omaa, onnistunutta kulttuuriasi kohtaan. Oma puheeni on säälipuhetta. Vihapuhuja olet sinä itse.
Kyse ei ole ihonväristä, kuten olkiukkoja pystyttävä media väittää. Me hyväksymme vaikka ruudullisen, kunhan hän hyväksyy suomalaiset arvot ja on valmis sekä halukas niiden mukaan elämään ja maata rakentamaan. Kääntäen: emme hyväksy myöskään ketään täysin pohjoismaalaistaustaista jihadistimuslimia, vaikka hän olisi kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni.
Mädättäjien kimppuun on useimmiten turha hyökätä heidän itsensä takia. He ovat enimmäkseen opportunisteja, jotka olisivat 30-luvun Saksassa olleet Kristalliyönä ensimmäisenä synagogan nurkalla tulitikut kädessä. Tärkeää on se, että saa heidän myötämieliset seuraajansa, suuren yleisön, omalle puolelleen. Suuri osa ihmisistä kun uskoo mediaa. He ovat saattaneet lomailla Hurghadassa ja ihastelleet ”kuinka ystävällisiä ne muslimit oikein olivatkaan, aina niin avuliaita.” Todellisuus on kuitenkin se, että Hurghadan porteilla ovat äijät Kalasnikov kainalossa pitämässä normimuslimit poissa ja ne ystävälliset saisivat hyvin äkkiä kenkää, jos eivät olisi työnsä puolesta ystävällisiä. Työpaikoista turistikohteissa tapellaan verissä päin ja sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Tai sitten hyväuskoinen mokuttaja saattaa olla yliopisto-opiskelija, jonka perustelu kulttuurien samanarvoisuudesta aiheutuu siitä samalla kurssilla olleesta Nigerian igbosta. Kurssi ei ainakaan ole ollut tilastotiedettä, koska silloin tunnettaisiin käsite ”vääristynyt otos”. Minullakin on paljon enemmän yhteistä kontaktipintaa jordanialaisen saman alan ihmisen kanssa kuin naapurissa asuneen, vähän toisenlaiseen elämään päätyneen pikkuserkkuni kanssa.
Me kansallismieliset olemme nostaneet esiin tilastoja, jotka kiistatta osoittavat haittamaahanmuuton katastrofaalisuuden ja näin jatkamme edelleen. Yksi asia on kuitenkin jäänyt pimentoon. Jossain Etelä-Italiassa mafiamaiset rikollisjärjestöt syyllistyvät rikoksiin yllättävän vähän. Syy on suojelurahassa. Jos yritys ei maksa rikollisliigalle, sattuu epäilyttävä tulipalo. Mitä muutakaan vastikkeettomat etuudet haittamamuille ovat kuin suojelurahaa? Jo nyt ryöstöjä, pahoinpitelyjä ja raiskauksia tapahtuu moninkertainen määrä kantaväestöön nähden. Kuvitelkaa, millaista meno olisi, jos suojelurahaa ei maksettaisi. Nyt suojelurahalla pystyy hankkimaan hyödykkeitä, viihdettä ja jopa seksiä. Jos me veronmaksajat emme tätä rahoittaisi, katumme olisivat huomattavasti turvattomampia. Meidän eromme Italian yrittäjiin on kuitenkin siinä, että he eivät voi dumpata mafiosoja takaisin sinne mistä ne ovat tulleetkin.
Isänmaallisten suomalaisten ongelma verrattuna mädättäjiin on se, että meillä on rehellisiäkin töitä tehtäväksi. Ei meitä mamutöissä näy sossuvirkailijoina ja kotouttajina. Kuitenkin juuri noissa asemissa näihin asioihin pääsisi vaikuttamaan. Kun niihin on hakeutunut mädättäjiä, vaikutuskin on mädättävä. Siksi jokaisen isänmaallisen suomalaisen velvollisuus on vähintäänkin pitää huolta siitä, että omalta sektorilta ei tule mokutus läpi. Kaikille suosittelenkin mahdollisuuksien mukaan työryhmiin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen mukaan menemistä. Hommaforumia lukemalla saa hämmästyä keskustelun tasosta. Kun törmää omaa opiskelualaa sivuaviin juttuihin, näkee että liikkeellä on kovan luokan ammattimiehiä. He eivät vain halua julkisuutta. Samasta syystä kirjoitan itsekin nimimerkillä. Minulla ei ole minkäänlaisia poliittisia pyrkimyksiä enkä halua yhteenkään ylimääräiseen luottamustehtävään. Ja suoraan sanottuna: Hommaforumilla pelätään. Aiheesta. Kansallismieliseksi leimautuminen on tuhoisaa. Tästä erinomaisena esimerkkinä on Olli Immonen. Eikä pelkästään siksi, että hänet on leimattu. Vaan siksi, että ylipäätään on olemassa kansanedustaja, julkisuuden edustaja Olli Immonen. Olli on hyvä mies, mutta kyvyiltään, ulosanniltaan ja kielitaidoltaan pelkkä keskinkertaisuus. Hänen paikalleen olisi päässyt tusina parempaa koska tahansa, jos olisivat vain uskaltautuneet kaapista ulos.
Ajat ovat muuttumassa ja meidän kansallismielisten on otettava oikea linja. Ongelmamme on ollut profiili, joka on keskittynyt haittamaahanmuuton vastustukseen. Sen tilalle on otettava kansallismielisyys. Kirjoitin jo viisi vuotta sitten seuraavasti:
Epäedullinen kehitys johtuu maahanmuuttokriittisten strategisesta virheestä. Kriitikot tarjoavat vaihtoehtoa EI - ei turvapaikkaturismille, ei sosiaalietujen hyväksikäytölle, ei levottomuuksille. Mokuttajat taas tarjoavat vaihtoehtoa KYLLÄ - kyllä monikulttuuriselle rikastamiselle, kyllä sosiaaliturvalle, kyllä kulttuurien rinnakkaiselolle.
Kuvitelkaapa tilanne toisinpäin. Maahanmuuttokriittiset julistaisivat vähäosaisten auttamista kehitysmaissa, vaurauden luomista omalla työllä, kansalaisyhteiskuntaa. Mokuttajat toteaisivat: ei kansallisvaltiolle, ei omalle vastuulle ansaitsemisesta, ei suomalaiselle kulttuurille.
Olisiko mokuttajilla mitään mahdollisuuksia?
Positiivisen lähestymistavan voimasta Dilbert-sarjakuvan luoja Scott Adams kirjoitti äskettäin erinomaisen analyysin. Jos lähtee puolustautumaan syytöksiä vastaan, saa niskaansa vain uusia syytöksiä. Sen sijaan pitää napata koppi sanasta ja kääntää se sekä positiiviseksi että esittäjäänsä vastaan. Vielä kerran: ”Minäkö rasisti? Vain jos kusipäisyys on rotu. Miksi suhtaudut itse halventavasti omaan, menestyneeseen ja toimivaan kulttuuriimme suosimalla epäonnistunutta ja mädäntynyttä kulttuuria?”
Meidän ongelmamme on ollut se, että olemme reagoineet mädättäjien toimia vastaan, emme positiivisesti oman kulttuurimme puolesta. Reagoiminen ja vastustaminen ovat häviäjien merkkejä. Siitä huolimatta on saatu aikaan sekä jytky että ihmisten avoimempi puhuminen ongelmista. Kuvitelkaa, mitä saamme aikaan kun puhumme positiivisesti suomalaisesta, menestyvästä yhteiskunnasta ja tarjoamme sitä monikulttuurisuuden sijaan – tai itse asiassa unohdamme koko monikulttuurisuuden ja puhumme ainoastaan meitä odottavasta kansallisesta menestystarinasta. Vielä pari lainausta tuosta viiden vuoden takaisesta tekstistä:
Jos jotakin asiaa haluaa vastustaa, sitä ei pidä vastustaa sanomalla ei vaan tarjoamalla vaihtoehto. Tällä hetkellä Suomen suurin uhka on maamme mätäneminen sisältäpäin haloslaisten, demlalaisten ja mokuttajien toimesta. Tähän ei Hommafoorumin maahanmuuttokriittisyys ole ratkaisu, vaan aidon, kansallismielisen isänmaallisuuden korostaminen. Isänmaallisuus ei tarkoita rasismia tai ulkomaalaisvastaisuutta, vaan positiivista ylpeyttä suomalaisuudesta ja tämän maan aitoa rakentamisen halua. Nuorisomme on isänmaallista ja suurimmalla osalla on arvot kohdallaan. Heille on tarjottava kansallismielisyyden mallia. Oppia voi hakea 30-luvun Suomesta. Systeemi joka kykeni nostamaan vain 20 vuotta aiemmin sisällissodan repimästä kansasta talvisodan yhtenäisyyden hengen, ei voi olla väärässä. Kun katsoo 30-luvun henkistä ilmapiiriä, siinä ei näe venäläis- eikä edes kommunistivihamielisyyttä, vaan kansallisen nousun hurmaa. Siis positiivisuutta. Kommunismin vastustaminen oli sen sivutuote, varsinainen painopiste oli kansallismielisyydessä. Sama yhtenäisyys voidaan rakentaa nuorisomme avulla jo nyt. Aihio on valmiina, tarvitaan vain sopiva annos positiivista nationalismia.
Kansaamme mädättävillä aineksilla on yli kahdenkymmenen vuoden etumatka. Mutta meillä on puolellamme oikeassa olemisen voima.
Se, joka ehtii ensin, voittaa. Ensiksi ehtinyttä vastustava häviää. Vain todellisen vaihtoehdon esittäjä saattaa kyetä voittamaan ensin ehtineen.
Jokainen kansallismielinen on tähän asti pitänyt huolen siitä, että monikulttuurisuus ei kävele juuri oman poteron kohdalta yli. Nyt on aika nousta ylös ja hyökätä. Puhukaa. Kirjoittakaa. Keskustelkaa. Rohkaiskaa ihmisiä mukaan isänmaalliseen henkeen, positiiviseen suomalaiskansallisuuteen.
tiistai 18. elokuuta 2015
Välihuomautus 76: Tienviitta
Tämä on oikeastaan aika noloa. Mutta pitää varmistaa kuinka noloa se on. Vai sanooko kaikkien muiden näkömuisti mikä on tämä sääntö? Esitän kysymyksen ja pyydän miettimään vastauksen huolella, ellei se ole itsestään selvä. Kun päätieltä erkanee sivutie esimerkiksi Huitsinnevadaan, sivutien risteyksessä on tienviitta, jossa ilmoitetaan paikkakunnan nimen lisäksi etäisyys kilometreinä, esimerkiksi 13. Ja kysymys: kummin päin nämä tiedot tienviitassa ovat?
Vastaus ensimmäisessä kommentissa.
Vastaus ensimmäisessä kommentissa.
perjantai 14. elokuuta 2015
Ohuiden kirjojen kerho
Hektisessä nykyajassa ihmisillä ei enää ole aikaa lukea paksuja romaaneja tai tietokirjoja. Tämän takia Jaskan pauhantaa –blogi julkaisee lukuvinkkejä kiireisille teemana ”maailman ohuimmat kirjat”.
A. Kotimainen kirjallisuus
10. Vaatimattomuus pohjalaisittain
Takuulla maailman kaikkien aikojen vaatimattomin kirja. Ikinä.
9. Teekkareiden raittiusyhdistyksen historiikki
Keräilyharvinaisuus! Omakustanne, kopioitu vanhalla spriikopiokoneella vain muutama kappale kopiointinesteen loppumisen takia.
8. Naispappeus vanhoillislestadiolaisuuden näkökulmasta
Yksityiskohtainen selvitys siitä, miksi pehmoisten puhuminen mekko päällä on miesten työtä.
7. Suomen jalkapallomaajoukkue arvokisoissa
Scifiä utopistisimmillaan. Trilogian muodostavat Tähdettömien sota, Joulukuusen vastaisku ja Jarin paluu.
6. Savolainen suorapuheisuus
Kirja, jossa asiat sanotaan kuten ne ovat – pilkulleen ja yhtään vääntelemättä.
5. Seppo Rädyn suuri oopperakirja
Hyi saatana!
4. Insinöörin muotiopas
Nyt selviää, mikä on pukeutumisessa kuuminta hottia!
3. Kuinka hankit Ahvenanmaan kotipaikkaoikeuden – yksityiskohtainen opas suomenkielisille
Saatavilla vain Maarianhaminan Suomalaisesta Kirjakaupasta karkauspäivisin klo 21.13 – 21.15 täydellisen auringonpimennyksen aikana.
2. Matrikkeli Helsingin Sanomien suomalaismielisistä toimittajista
Toinen osa, vuodet 1991-2015. Ensimmäiseen, vuodet 1889-1990 käsittäneeseen osaan liimattava liitesivu.
1. Turkulainen itseironia
Kirja sisältää jokaisen turkulaisvitsin, josta turkulaiset eivät ole loukkaantuneet.
B. Käännöskirjallisuus
10. Kuinka saada naapurikansat rakastamaan sinua – Moskovan näkökulma
Selkeäsanainen opaskirja siitä, kuinka otetaan vastuu omista teoista. Opi olemaan syyttelemättä muita ja ajattelemaan asioita myös muusta kuin omasta perspektiivistäsi.
9. Afrikkalaisia teknologiainnovaatioita
Kirjoittajalle on esitetty kirjallisuuden Nobelia, mikä onkin lähinnä tiedenobelia mihin afrikkalainen on koskaan yltänyt. Itse palkintoa hän tuskin saa, koska eihän genren tunnetuin edustaja Astrid Lindgrenkään saanut.
8. Kohta seitsemänkymmentä vuotta veljeyttä – Saudi-Arabia – Israel –ystävyysseuran historiikki
Erityisbonuksena liitteenä levy, jossa Jerusalemin naiskuoro laulaa Kaaban aukiolla Hatikvaa.
7. Ulkomaiden maantieteen oppikirja amerikkalaisille
Luulitko Kanadassa puhuttavan kanadaa tai Englannin sijaitsevan Ranskassa? Silloin olet luultavasti opiskellut maantieteesi tämän kirjan mukaan.
6. Juutalainen bisnesetiikka
Saatavilla myös rinnakkaisteos, jumalattoman paksu tiiliskivi ”Juutalainen bisnesetikka”.
5. Ruotsidemokraatit osana konsensusta
Ruotsin kaikkien muiden puolueiden jäsenistön kirjoittama esseekokoelma heidän yhteistyöstään Ruotsidemokraattien kanssa.
4. Italian armeijan kunnian päivät
Eli kuinka omata sekä selvä miesylivoima että murskaava materiaalietu ja ottaa silti 6-0 pataan joka kerta.
3. Sosiaalitukien nostamis- ja väärinkäyttöopas somalialaisittain
Runsain määrin saatavissa, alkuperäiskielellä ei mennyt yhtäkään kaupaksi. Aivan kuin yrittäisi myydä jäätä eskimoille, hiekkaa arabeille tai merivettä polynesialaisille.
2. Skotlantilaisten järkevät kansanperinteet
Tämä kansa on keksinyt curlingin, golfin ja haggisin. Sen lisäksi miehet pukeutuvat hameeseen, koska lampaat ovat oppineet juoksemaan karkuun kuullessaan avautuvan sepaluksen äänen. Tarvitseeko sanoa enempää? Jopa viski on tuontitavaraa Irlannista.
1. Muhammad-vitsikirja
Sikamaisen hauska islamilaisen kansanperinteen tuhti huumoripläjäys. Tälle nauraisi jopa Allahahahhah ja paatuneinkin jihahahahadisti. Kuvitettu laitos.
JOKERI: Kuinka ymmärtää naisia?
Kirjaa ei ole saatavilla, koska koko miljoonan kappaleen painos putosi pinseteistä ja katosi lattianrakoon.
A. Kotimainen kirjallisuus
10. Vaatimattomuus pohjalaisittain
Takuulla maailman kaikkien aikojen vaatimattomin kirja. Ikinä.
9. Teekkareiden raittiusyhdistyksen historiikki
Keräilyharvinaisuus! Omakustanne, kopioitu vanhalla spriikopiokoneella vain muutama kappale kopiointinesteen loppumisen takia.
8. Naispappeus vanhoillislestadiolaisuuden näkökulmasta
Yksityiskohtainen selvitys siitä, miksi pehmoisten puhuminen mekko päällä on miesten työtä.
7. Suomen jalkapallomaajoukkue arvokisoissa
Scifiä utopistisimmillaan. Trilogian muodostavat Tähdettömien sota, Joulukuusen vastaisku ja Jarin paluu.
6. Savolainen suorapuheisuus
Kirja, jossa asiat sanotaan kuten ne ovat – pilkulleen ja yhtään vääntelemättä.
5. Seppo Rädyn suuri oopperakirja
Hyi saatana!
4. Insinöörin muotiopas
Nyt selviää, mikä on pukeutumisessa kuuminta hottia!
3. Kuinka hankit Ahvenanmaan kotipaikkaoikeuden – yksityiskohtainen opas suomenkielisille
Saatavilla vain Maarianhaminan Suomalaisesta Kirjakaupasta karkauspäivisin klo 21.13 – 21.15 täydellisen auringonpimennyksen aikana.
2. Matrikkeli Helsingin Sanomien suomalaismielisistä toimittajista
Toinen osa, vuodet 1991-2015. Ensimmäiseen, vuodet 1889-1990 käsittäneeseen osaan liimattava liitesivu.
1. Turkulainen itseironia
Kirja sisältää jokaisen turkulaisvitsin, josta turkulaiset eivät ole loukkaantuneet.
B. Käännöskirjallisuus
10. Kuinka saada naapurikansat rakastamaan sinua – Moskovan näkökulma
Selkeäsanainen opaskirja siitä, kuinka otetaan vastuu omista teoista. Opi olemaan syyttelemättä muita ja ajattelemaan asioita myös muusta kuin omasta perspektiivistäsi.
9. Afrikkalaisia teknologiainnovaatioita
Kirjoittajalle on esitetty kirjallisuuden Nobelia, mikä onkin lähinnä tiedenobelia mihin afrikkalainen on koskaan yltänyt. Itse palkintoa hän tuskin saa, koska eihän genren tunnetuin edustaja Astrid Lindgrenkään saanut.
8. Kohta seitsemänkymmentä vuotta veljeyttä – Saudi-Arabia – Israel –ystävyysseuran historiikki
Erityisbonuksena liitteenä levy, jossa Jerusalemin naiskuoro laulaa Kaaban aukiolla Hatikvaa.
7. Ulkomaiden maantieteen oppikirja amerikkalaisille
Luulitko Kanadassa puhuttavan kanadaa tai Englannin sijaitsevan Ranskassa? Silloin olet luultavasti opiskellut maantieteesi tämän kirjan mukaan.
6. Juutalainen bisnesetiikka
Saatavilla myös rinnakkaisteos, jumalattoman paksu tiiliskivi ”Juutalainen bisnesetikka”.
5. Ruotsidemokraatit osana konsensusta
Ruotsin kaikkien muiden puolueiden jäsenistön kirjoittama esseekokoelma heidän yhteistyöstään Ruotsidemokraattien kanssa.
4. Italian armeijan kunnian päivät
Eli kuinka omata sekä selvä miesylivoima että murskaava materiaalietu ja ottaa silti 6-0 pataan joka kerta.
3. Sosiaalitukien nostamis- ja väärinkäyttöopas somalialaisittain
Runsain määrin saatavissa, alkuperäiskielellä ei mennyt yhtäkään kaupaksi. Aivan kuin yrittäisi myydä jäätä eskimoille, hiekkaa arabeille tai merivettä polynesialaisille.
2. Skotlantilaisten järkevät kansanperinteet
Tämä kansa on keksinyt curlingin, golfin ja haggisin. Sen lisäksi miehet pukeutuvat hameeseen, koska lampaat ovat oppineet juoksemaan karkuun kuullessaan avautuvan sepaluksen äänen. Tarvitseeko sanoa enempää? Jopa viski on tuontitavaraa Irlannista.
1. Muhammad-vitsikirja
Sikamaisen hauska islamilaisen kansanperinteen tuhti huumoripläjäys. Tälle nauraisi jopa Allahahahhah ja paatuneinkin jihahahahadisti. Kuvitettu laitos.
JOKERI: Kuinka ymmärtää naisia?
Kirjaa ei ole saatavilla, koska koko miljoonan kappaleen painos putosi pinseteistä ja katosi lattianrakoon.
maanantai 10. elokuuta 2015
Välihuomautus 75: Huussissa
Kuopio, 3.8.2014: Minna Nikkanen hyppää seipäässä SE:n. Minä olen menossa kuselle.
Pori, 2.8.2015: Minna Nikkanen hyppää seipäässä SE:n. Minä olen tulossa kuselta.
Kuortane, 8.8.2015: Minna Nikkanen hyppää seipäässä SE:n. Minä olen kusella.
Selvä trendi havaittavissa.
Pori, 2.8.2015: Minna Nikkanen hyppää seipäässä SE:n. Minä olen tulossa kuselta.
Kuortane, 8.8.2015: Minna Nikkanen hyppää seipäässä SE:n. Minä olen kusella.
Selvä trendi havaittavissa.
sunnuntai 9. elokuuta 2015
Sivallus CCCXXXII
Jos virallisen totuuden mukaan 2 + 2 = 5, niihin jotka väittävät että 2 + 2 = 6, suhtaudutaan hyväntahtoisesti naureskellen. Ne, joiden mukaan 2 + 2 = 4, leimataan ja demonisoidaan kaikin mahdollisin tavoin.
perjantai 7. elokuuta 2015
Suomalaisen yleisurheilun taso 2015
Pori on nyt porinansa porissut, mutta tässä tulevat vielä Kalevan Kisojen jälkiporinat. Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen lisäämällä vertailuun tämänvuotisen tilanteen.
Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.
Koska tänä vuonna kyseessä olivat 108. Kalevan Kisat, se tuottaa 107 ottelua jokaiselle joukkueelle. Omakohtainen näppituntuma oli kisojen jälkeen, että kyseessä olivat ehkä aavistuksen verran heikkotasoisemmat kisat kuin viime vuonna Kuopiossa. Osasyynsä tähän oli säätila. Voi helvetti, että oli kylmää, sunnuntaina sentään pärjäsi kohtalaisesti takilla ja ilman pitkiä kalsareita. Kontrasti oli iso, koska ainakin viidet edelliset kisat on käyty vähintäänkin lämpimässä säässä tai jopa paahtavassa helteessä kahden edellisvuoden tapaan.
Edellisiin kisoihin verrattuna tilanne oli kuitenkin parempi. Vuosi 2015 voitti vuoden 2014 pistein 410-382. Uusimmat kisat, joille nämä hävivät, käytiin vuonna 2007. Kaiken kaikkiaan 107 ottelusta tämänvuotiset kisat voittavat 79 ja häviävät 28 ollen näillä 79 voitolla tasoltaan kaikkien aikojen 29. parhaat. Mutta: viimevuotiset Kuopion kisat sijoittuvat yhtä pykälää ylemmäs voitettuaan 80 ottelua, vaikka häviävätkin keskinäisen ottelun tämänvuotisille kisoille! Selitys löytyy ristiinpeluusta, tarkalleen ottaen siitä, että tämänvuotiset kisat häviävät vuosille 1980 ja -82, toisin kuin viimevuotiset. Tämä kertoo siitä, että naisten taso on nousussa, koska noilta aikaisemmilta vuosilta otteluista puuttuvat naisten uudet lajit, jotka siis tänä vuonna sujuivat viimevuotisia paremmin.
Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla. Tämänvuotiset kisat häviävät kaikille vuosina 1980-2007 järjestetyille kisoille lukuunottamatta vuotta 1986, jonka ne voittavat jopa yllättävän selvästi 348,5-333,5. Sen lisäksi tappio tulee vuodelle 1976 lukemin 322,5-337,5.
Varhaisten vuosien kisoja vastaan tämä vuosi ottaa tietysti joka lajissa voiton 16-6. Ensimmäinen yksittäinen pistemenetys tulee vuoden 1926 kisoille; silloin Paavo Nurmi ja Armas Kinnunen vetäisivät 5000 metriä silloisiin maailman huippuaikoihin, joilla olisi tämänvuotisessa taktiikkakisassa voitettu niukasti pronssia. Viimeinen täysin pistein (tuolloisella lajivalikoimalla 288-108) otettu voitto saavutetaan vuoden 1934 kisoja vastaan. Ensimmäiset pistetappiot yksittäisissä lajeissa tulevat 800, 1500 ja 5000 metrillä vuoden 1937 kisoille. Selitys löytyy tuolloisista maailman huipputuloksista tämänvuotisia taktiikkajuoksuja vastaan.
Kun vertaa tämänvuotisia suorituksia aiemmin Porissa järjestettyihin kilpailuihin, tulokset ovat seuraavat:
Vuotta 1915 vastaan tulee tietysti puhdas voitto 256-96.
Seuraavia Kalevan Kisoja porilaiset saivat odottaa vuoteen 1953, joka häviää luvuin 385-187.
Vuosi 1967 kärsii tappion 376-218.
Helsingin MM-vuonna 1983 naisten lajeja oli jo paljon, taso oli korkea ja tämä vuosi häviää luvuin 319-363.
Toisen kerran MM-kisat järjestettiin Helsingissä 2005, jolloin SM-tasolla miteltiin taas Porissa, tämä vuosi häviää luvuin 380,5-411,5.
Sitten kommentit kestävyysjuoksuista matka matkalta, kritiikki omasta ennusteesta ja välipaloina välihuomautuksia kursiivilla.
Ihan aluksi täytyy huomauttaa eräästä valitettavasta seikasta, jollaista en olisi uskonut yleisurheilussa ja kestävyysjuoksussa näkeväni. Tämä siltä varalta, että kyseinen henkilö sattuu tätä tekstiä lukemaan, mitä kyllä epäilen, koska sekä henkilökohtaisesti saamani käsityksen että kuulemani mukaan hän poikkeaa muista kestävyysjuoksijoista myös henkisiltä harrastuksiltaan. Kilpailun jälkeen on tapana onnitella voittajaa kohteliaasti, jos tämä on vain mahdollista eikä mennä töykeästi ohi. Kuuluu urheilun peruskäytöstapoihin.
M 800 m
Tällaista on tapana sanoa "taktiikkajuoksuksi", mutta enpä nyt tiedä oliko kellään minkäänlaista hajua taktiikasta ensimmäisten 500 metrin aikana. Tuntui siltä, että kaikki olivat vain ihmettelemässä mitä muut tekevät. Sitten kärkeen puolivahingossa päätynyt Jaakko Laakso lähti, mutta ehkä hieman liian aikaisin. Lampinen painoi sitten takakaarteessa ohi ja otti omansa, vaikka Sandells pistikin niin tiukalle että minulla ei ollut aavistustakaan kumpi lopulta voitti. Erityisen ilahduttava oli vasta 17-vuotiaan Markus Teijulan pronssimitali. Tuomo Salonen oli ihme kyllä mukana alkuerissä ja Panu Jantunen karsiutui niukasti finaalista taktiikkajuoksusta. En oikein osaa laskea Salosta ennusteeseen mukaan, koska mies on juossut vasta kymmenkunta kertaa leikkauksen jälkeen.
Kun kursiivilla merkitty Salonen lasketaan pois, ennuste oli Lampinen-Jantunen-Sandells. Mestari oikein ja toinen muista mitalisteista, mutta väärällä paikalla. Jos karsiutunut Jantunen poistetaan, niin Lampinen-Sandells-Laakso, muuten oikein paitsi Teijula tuli ihan puskista pronssille.
Monessa kenttälajissa paikalla oli joku juniori "koeurheilijana" suorittamassa esim. avausheiton, samoin juoksuissa käytiin aamupäivällä jokin nuorten kilpailu. Sponsori lupasi sitten nuorille palkkion. Tätä systeemiä ei voi muuta kuin kehua. Mukava välipala yleisölle ja varmasti ikimuistoista nuorille. Yhtenä näkyvänä sponsorina oli vakuutusyhtiö Lapsenturva, jonka logo oli numerolapussa. Joidenkin naisurheilijoiden kohdalla tuppasi hieman hymyilyttämään, kun teksti "Lapsenturva" oli osunut mitä sopivimpaan kohtaan.
M 1500 m
Pohdin ennakossa, juokseeko Lindahl vitosen vai tonnivitosen. Päädyin tonnivitoseen, mutta niin vain mies oli vitosella ja simahti täysin lopussa. Oli ilmeisesti polla sekaisin vielä pari tuntia myöhemmin, koska oli myös tämän kisan lähtöviivalla. Kuten myös Aki Nummela. Luulevatko heput olevansa paavonurmia? Ja sitä paitsi Paavo juoksi molemmilla kerroilla sentään tonnivitosen ensin ja vitosen vasta sitten. Odotetusti herrat miehittivät jumbosijat. Ensimmäinen kierros mentiin 66,5, mikä olisi tarkoittanut loppuaikaa 4.10. Tämän jälkeen jengi vähän hermostuikin ja otti keskinäistä painimatsia takasuoralla. Toinen kierros mentiin vielä hitaammin, viittasi jo tasaisella vauhdilla loppuaikaan 4.15. Sitten Jiri Karjalainen näytti vanhemmille konkareille vähän vauhdinpidon mallia kiihdyttäen kärkeen. Taktisesti kypsimmän juoksun teki Ilari Piipponen, joka nousi ensin kakkoseksi ja sitten viimeisellä takasuoralla Karjalaisen rinnalle pakottaen näin kaikki kärkeen halukkaat kiertämään kaukaa. Ja takasuoran päättyessä kärkeen, kun tilaisuus avautui. Kärkipaikka piti loppuun asti, pussiin joutunut Sandells nousi lopussa hopealle jääden vähän enemmän mestaruudesta kuin kasilla. Ilahduttavaa, ettei hyytynyt lopussa kuten yleensä viime aikoina.
Ennuste oli Piipponen-Sandells-Lindahl, mutta viimeisintä ei voi laskea kun oli juossut vitosen alle. Tällöin pronssisijalle piti nousta Riku Marttisen, mutta hän jäi neljänneksi seitsemänneksi ennustamani Jari Räsäsen noustessa kolmanneksi.
Minna Nikkanen hyppäsi viimevuotiseen tapaan SE:n. Kuten silloin kirjoitin, olin parhaillaan vessajonossa ja näin suorituksen aidanraosta. Perinne jatkui: tällä kertaa olin vessasta tulossa ja sain seiväspaikan näkökenttääni samalla hetkellä, kun Minna lähti vauhtiin. Pitäisiköhän Minnan palkata minut isoihin kisoihin mukaan käymään kusella aina silloin, kun hänellä on ratkaiseva yritys?
M 5000 m
Ensin mentiin melkein puoleen matkaan hölkytä-kölkytä -tahtia, eli semmoista karvan verran alle neljän tonnin Cooperia. Sitten Vattulainen kyllästyi ja heitti pökköä pesään. Sen jälkeen oleellisen kysymyksen piti olla se, juokseeko Vattulainen Lindahlin kiriltä jalat alta vai ei. Juoksi. Mutta oleellinen kysymys olikin aivan muuta, eli onko Järvenpää löytänyt kympin jäykistelyn jälkeen jalkansa alle. Oli. Meno oli aivan eri näköistä, kolme kierrosta ennen maalia keulaan ja Vattulainen hyytyi. Lindahl yritti seurata, mutta oli aivan sippi kellon soidessa ja romahti lopulta kolmanneksi.
Veikkaus oli Vattulainen-Järvenpää-Lindahl, eli kärkikaksikko meni väärinpäin. Tai oikeastaan Lindahl oli kursiivilla, koska veikkasin hänen juoksevan mieluummin 1500. Pronssille tässä tapauksessa olin sijoittanut Martti Siikaluoman, joka juoksi aivan eri lailla verrattuna kevään maastoihin jääden peräti sijalle 13.
Eräässä lajissa kiinnitin huomiota tietyn juoksijan olemukseen. Syy tuloskehityksen tyssäämiseen löytyy kyllä peilistä. Yleisempi ongelma piireissä on liiallinen laihuus, mutta tässä tapauksessa kyseinen juoksija oli alkanut muistuttaa oman uransa jälkeen kovasti leventynyttä seurapomoaan. No, tilanne sentään ei ole yhtä paha kuin eräällä seitsenottelijalla, jolle aikoinaan otettiin kaksi aikaa 200 metrille. Ensimmäinen oli lähdöstä maaliin ja jälkimmäinen maaliintulosta siihen, kun perse lakkasi hytkymästä. Yleensä jälkimmäinen aika oli pidempi.
M 10 000 m
Alun ihmettelyn jälkeen Arttu Vattulainen paineli kärkeen ja veti koneen hyytymättä loppuun asti. Mukaan lähteneistä kelpo kevätkuntonsa kadottanut Jaakko Nieminen tipahti pian kyydistä, 3-4 km välillä matkasta jäivät Manninen, Järvenpää ja Charicha, joista viimeisin jäi pian suomalaisparivaljakosta. Vattulaista ei päästetty karkuun, vaan seurattiin vaanien muutaman kymmenen metrin etäisyydellä. Järvenpään meno näytti hieman väkinäiseltä, Manninen taas pyöritti askeltaan varsin lupaavasti MM-maratonia ajatellen jättäen Järvenpään ja ajaen Vattulaisen kiinni. Mutta kaikkein ilahtunein olin Vattulaisesta; aiempi vääntäminen oli muuttunut tsiljoona kertaa sulavammaksi. Sanoin pari kilometriä ennen maalia, että Henaattorin on kohta lähdettävä, koska pitkä loppuveto on hänen ainoa mahdollisuutensa Vattulaista vastaan. Vaan eipähän tuo lähtenyt. Viimeisen kierroksen alkaessa Vattulainen meni eikä meinasi. Sen miehen kintereissä on jo nyt minuuttia parempi tulos, jos pääsisi sopivaan seuraan. Muista täytyy poimia Tuomas Jokinen, joka on ties kuinka monetta kertaa taas tehnyt paluun. Valitettavasti olin ilmeisesti oikeassa pari vuotta sitten, kun totesin loistavan tulevaisuuden olevan jo takana.
Ennuste mitalikolmikosta oli täysin oikein ja oikeassa järjestyksessä.
Omituisiin harrastuksiini kuuluu erikoisten tienviittojen bongailu. Porin lähellä osui tämmöinen silmään:
M 3000 m esteet
Ukonmaanaho ei edes yrittänyt MM-rajaa ja valinta oli oikea, sen verran vaikealta meno vielä näytti. Jimmy Finnholm pääsi yllättävän lähelle ja luulin hänenkin rikkoneen yhdeksän minuutin rajan, mutta viimeinen kilometri oli niin hidas, että ei sittenkään. Hannu Granberg yllätti todella positiivisesti pronssillaan ja yli kymmenen sekunnin ennätysparannuksella. Ukonmaanaho tähdännee vielä ensi vuonna tosissaan EM-kisoihin ja ehkä jopa olympialaisiin keskittyen sitten enemmän hampaiden paikkaamiseen.
Kulta ja hopea oikein, pronssille ennustettu Nummela oli vaisu ja jäi viidenneksi, jolle sijalle olin ennustanut Granbergin. Harjamäki oli siinä välissä kuten pitikin.
Porin lähettyvillä mainostettiin teiden varsilla myös samaan viikonvaihteeseen osuneita Herättäjäjuhlia. Jos nyt jotain uskonnollisia bileitä olisi pitänyt samaan aikaan paikkakunnalla järjestää, niin Lähetyspäivät olisivat sopineet paremmin. Aikoinaan vitsailtiin, että on se kumma kun Veikko Artmania ei koskaan valittu Vuoden lähetystyöntekijäksi.
N 800 m
Ensimmäiset 500 metriä olivat mitäänsanomattomat. Viimeisessä kaarteessa Zenithan yleensä luotettava taktiikan taju petti, koska hän oli ajautunut pakkorakoon. Jos hän ei olisi noussut Storbackan rinnalle, hän olisi joutunut todennäköisesti pussiin ja kisa olisi ollut siinä. Niinpä oli pakko kiertää kaarteessa voittoa ajatellen ja tuhlata voimia, mikä vei mitalin. Tosin voittoa ei luultavasti olisi tullut millään taktiikalla, koska hän ei jostain syystä näyttänyt olevan terävimmillään. Sara Kuivisto juoksi tonnivitosen tapaan hyvin ja laittoi Storbackan tiukoille, Aino Paunosen pronssi oli yllätys.
Ennuste: Eriksson-Storbacka-Kuivisto. Paunosen olin sijoittanut neljänneksi.
Pori ja Rauma ovat tunnetusti aina tukkanuottasilla. Tässä yhteydessä asetun ehdottomasti porilaisten puolelle, sillä raumalainen yleisurheilu on säälittävällä tasolla. Eiväthän ne raukat ole saaneet Kalevan Kisojakaan järjestettyä kuin kerran ja siitäkin on jo 60 vuotta! Tosin raumalaisten puolustukseksi voi sanoa, että saivat aikaan viikonvaihteen parhaat naurut. Kymmenisen kilometriä Raumalta Poriin päin oli auto ojassa nokka Raumalle päin. Raumalaiset olivat kiinnittäneet autoon jättimäisen lakanan tekstillä: "Tervetuloa Raumalle porilaiset! Pysäköikää tähän!"
N 1500 m
Sara Kuivisto sai vetää ensimmäiset kolme kierrosta, jonka jälkeen Kristiina Mäki lähti. Kenties Mäen yllätykseksi Kuivisto pysyi kuitenkin kyydissä ja pisti vielä loppusuoralla koville. Mukana seurannut Heidi Eriksson tipahti viimeisessä kaarteessa. Huomiota kannatti kiinnittää neljänneksi tulleen 19-vuotiaan Noora Walleniuksen kypsään juoksuun: nousi kärkikahinoihin tuhannen metrin kohdalla juuri silloin kuin pitikin, mutta vielä ei kuntopohja riittänyt loppuun asti.
Ennusteen mukaan Mäen pitikin olla voittaja. Kun poisjääneet pudotetaan pois, Suomea edustaneiden ennuste oli Eriksson-Kuivisto-Wallenius. Eli ykkönen ja kakkonen väärinpäin.
Jatketaan liikenteestä. Näitä ns. rasistisia kohtaamisia, joissa kantasuomalaiset ovat väitetysti käyttäytyneet törkeästi etnisiä vähemmistöjä kohtaan, on kovasti nostettu esille mediassa. Niistä ei kuitenkaan ole koskaan saatavilla mitään kuvamateriaalia tai muiden kuin ns. suvaitsevaisten kertomuksia. Kuvamateriaalia ei ole nytkään, mutta sentään oma kokemus. Reissulla tuli käytyä eräässä nimeltä mainitsemattomassa maakuntapääkaupungissa. Seisoin pikkukadun varressa ja kiinnitin huomioni autoon, joka mateli kävelyvauhtia ilman mitään näkyvää syytä. Samalla hetkellä sen huomattuani sen perään ilmestyi roikkumaan toinen auto. Autot matelivat peräkkäin parisataa metriä kohdalleni, jolloin näin että edessä olevan ratissa oli pesunkestävä Yön Timo. Takana oleva ei päässyt ohi, koska a) kapea katu, b) kadun varteen pysäköidyt autot, c) juuri ennen minua ollut risteävä katu. Minut ohitettuaan takana tuleva tööttäsi vihaisesti - ettenkö sanoisi rasistisesti. Ainakin suvaitsevaisto varmaan sen sellaisena raportoisi ja kenties tientukon kuljettajakin näin sen koki. En nähnyt kuinka tilanne päättyi, koska autot katosivat kulman taakse - edelleen kävelyvauhtia madellen.
N 5000 m
Peiponen säntäsi odotetusti kärkeen, mutta tällä kertaa hieman hillitymmin kuin viime vuonna, tuumasin. Vaan erehdyin - väliajat olivat tasaisesti muutamia sekunteja kovemmat kuin Kuopiossa. Tosin Kuopion helteeseen nähden oli monin verroin helpompi keli ja sitä paitsi kovempaa porukkaa mukana, joten ero muihin ei revennyt samalla tavoin. Muut jäivät kyttäysetäisyyden päähän, paitsi Kristiina Mäki seurasi tiukasti. Kun Alisa Vainio sitten lähti ajamaan heitä takaa, saattoi heti nähdä että tänään on Alisan päivä. Askel toimi todella loistavasti. Juuri kun hän oli saamassa kärjen kiinni 600 m ennen maalia, Mäki lähti eikä taakseen katsellut. Heidi Eriksson oli näennäisesti odotettua kesympi, mutta se johtui kärjen odotettua kovemmasta vauhdista - myös hän teki ennätyksensä.
Mäkeä en Tsekin edustajana ennakkoon laskenut, vaikka mainitsinkin hänen luultavasti olevan ensimmäisenä maalissa. Muilta osin ennustin mukana olleista kolme parasta oikein, tosin väärässä järjestyksessä eli Eriksson - Peiponen - Vainio.
Suurta yleisöä kiinnosti tietysti eniten miesten keihäskisa ja sinänsä aiheesta. Kolmas MM-paikka, Mannio vai Wirkkala pronssille? Ja vastaus oli ettei kumpikaan, vaan Toni Sirviö otti pronssia. Wirkkala otti neljännellä sijallaan MM-lipun, joka jäi vamman takia käyttämättä ja Mannio pääsi luikahtamaan Pekingin koneeseen. Koko shown varasti kuitenkin kisan viimeisellä heitolla Antti Ruuskanen, joka vei Juha Laukkaselta vihdoinkin Pielaveden ennätyksen. Oli varmaan komea heitto, valitettavasti en sitä nähnyt sattuneesta syystä, kuulin vain kansan kohahduksen ja älysin sen jälkeen kääntyä katsomaan - liian myöhään. Pisin livenä näkemäni heitto on kuitenkin edelleen Ruuskasen nimissä Lahdesta 2012. Tai no, olen minä reilusti yli 90-metrisenkin nähnyt, mutta se oli nykyään kielletyllä mallilla.
N 10 000 m
Peiponen vei ja muut vikisivät. Tai siltä se aluksi näytti. Alisa Vainio kyttäsi hetken aikaa muiden mukana, mutta lähti jo 250 metrin kohdalla irti. Sitten kyseessä olikin enää vain välimatkan kellottelu. Alussa Peiponen nykäisi muutaman sekunnin keulan ja se kasvoi hyvin tasaisesti sekunti per kierros aina 14 sekuntiin asti. Sitten se pysyi samana - sekunti sinne tai tänne - pitkään. Peiposen askel näytti paremmalta kuin viime kaudella. Askelpituus oli edelleen sama, mutta rytmi oli hieman kiivaampi - pahin loikkamaisuus oli karsiutunut jo pari vuotta sitten. Mutta Vainion askel oli todella kaunista katseltavaa. Oli selvää, että tästä tulee vielä melkoinen otatus. Seuraavassa ryhmässä tulivat Laakkonen, Markovaara, Jantunen, Rantanen ja edellisvuoden mestari, vaivoistaan toipunut Lamminen. Ja sitten alkoi tapahtua. Peiposen etumatka alkoi kutistua. 13, 12, 11, 10, 8, 6 sekuntia - kierros kierrokselta. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella Alisa pisti sitten urut auki ja ajoi ohi 750 m ennen maalia eikä vaivautunut edes vilkaisemaan. Loppuaika oli kovin suomalaisen naisen juoksema koko Vainion elinaikana ja meni kaikkien aikojen tilaston viidenneksi! En tiedä mitä Alisa Vainiosta vielä tulee, mutta taktinen kypsyys on jo nyt erinomaisella tasolla. Askel viittaa enemmän radalle kuin maantielle, ja nimenomaan sileille matkoille, vaikka esteistä tulikin nuorten EM-pronssia.
Ennusteeseen olin laittanut Peiponen-Rantanen-Markovaara, en ollut uskonut Lammisen ja Vainion juoksevan kymppiä. Ja vaikka olisin uskonut, en olisi laittanut Vainiota noin korkealle. Ennusteen kirjoittamisen jälkeen sain tietää Lammisen juoksevan kympin, mutta en ehtinyt enää poistaa kursiivia. Olin sijoittanut hänet Peiposen ja Rantasen väliin. Lamminen jäi keskenkuntoisena kuudenneksi ja Rantanen keskeytti. Pronssille juosseen Mari Laakkosen olin sijoittanut neljänneksi.
Alisa Vainio on vasta 17-vuotias, mutta täyttää marraskuussa 18. Jos hän olisi rikkonut MM-rajan, hän saisi niukin naukin osallistua MM-kympille. IAAF on näet suuressa viisaudessaan asettanut urheilijoille ikärajat. Kymppiä saa juosta vain, jos on syntynyt 1997 tai aiemmin. Maratonille pääsevät vain 1995 ja aiemmin syntyneet. Kaikkiin muihin lajeihin minimivaatimus on 1999 eli sama kuin Kalevan Kisoihin. Sanoin tästä asiasta näkemykseni jo vuosi sitten enkä ole sitä muuttanut: tämä on yleisurheilua eikä mitään kilpapelleilyä. Jos on tarpeeksi hyvä niin sitten on tarpeeksi hyvä ja sillä siisti. Ikärajat huuthelkkariin. Olivat sitä paitsi unohtaneet Sally Barsosion, joka otti aikoinaan MM-pronssia kympillä 15-vuotiaana olettaen, että kenialaiset kirkonkirjat pitivät paikkansa, mitä toki sopii epäillä.
N 3000 m esteet
Sandra Eriksson lähti heti alusta kovaa eikä Camilla Richardsson edes yrittänyt seurata, mikä oli ehdottomasti oikea ratkaisu. En ole tarkemmin analysoinut, katsoin juoksun tallenteen vain kertaalleen, mutta vaikutti siltä että Sandran estetekniikka on vesiestettä lukuun ottamatta paremmassa kuosissa kuin koskaan. Poikkeuksena näyttää jostain syystä olevan maaliviivaa seuraava este, jossa hän sipsutti käytännössä joka kerran. Askel ei ollut yhtä vaivattoman näköinen kuin viime vuonna, mikä tarkoittaa sitä että tuosta ajasta ei ole mahdollisuutta SE-tulokseen, enintään kymmenen sekuntia lähtee pois kovassa seurassa. Mutta jos terävyys löytyy ennen Pekingiä, niin ei voi koskaan tietää. Camilla puolestaan oli MM-rajavauhdissa yli puolimatkaan asti, mutta jo 1500 metrin kohdalla näki, että ei todennäköisesti mene. Eikä mennytkään, joten kaikki toivo on tulevassa viikonlopussa tai sitten siinä, että rankinglistalta jää urheilijoita pois ja MM-kisoihin pääsee takaovesta.
Ennuste oli Eriksson-Richardsson-Hukka eli napakymppi, mutta on myönnettävä että napakymppi oli ladon seinän kokoinen.
Naisten estejuoksua sponsoroi kuulutuksen mukaan Hartwall. Piti tarkistaa, oliko vesieste täytetty Jaffalla. Ei ollut. Tästä muljahti mieleen, että siinäpä olisi mainio sponsorointikikka. Sitten piti tarkistaa, mitä sääntökirja sanoo. Siellä puhutaan nimenomaan vedestä, joten Jaffan käyttö olisi sääntöjen vastaista. Mutta voisihan veden ainakin värjätä keltaiseksi, koska sen väriä ei sääntökirja määritä. Tosin keltainen neste vesihaudassa saattasi herättää epäilyksiä. Joten miksipä ei paremmin näkyväksi mustaksi, tämä ilmaisena vinkkinä kokisfirmoille.
Yhteenveto ennusteiden osuvuudesta:
Mestareista meni oikein puolet eli viisi. Kolme muuta mestaria oli sijoitettu kakkoseksi, Alisa Vainio oli sijoitettu vitosella kolmanneksi ja kympillä neljänneksi.
Kahdessa lajissa kärkikolmikko oli mukana olleista täysosuma. Kolmessa muussa kärkikolmikossa olivat oikeat nimet mutta ainakin osittain väärässä järjestyksessä.
Kaikkiaan kymmenen lajia eli 30 mitalistia. Kun poisjääneitä ei lasketa, niin sain 24 mitalistia oikein ja vain kuutta mitalistia en ollut sijoittanut jollekin mitalisijalle. He ja heidän ennustettu sijoituksensa osanottajat huomioiden (suluissa todellinen sijoitus) olivat: Paunonen 4 (3), Vainio 4 (1), Granberg 5 (3), Laakkonen 6 (3), Räsänen 7 (3) ja Teijola pronssille täysin listan ulkopuolelta.
Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.
Koska tänä vuonna kyseessä olivat 108. Kalevan Kisat, se tuottaa 107 ottelua jokaiselle joukkueelle. Omakohtainen näppituntuma oli kisojen jälkeen, että kyseessä olivat ehkä aavistuksen verran heikkotasoisemmat kisat kuin viime vuonna Kuopiossa. Osasyynsä tähän oli säätila. Voi helvetti, että oli kylmää, sunnuntaina sentään pärjäsi kohtalaisesti takilla ja ilman pitkiä kalsareita. Kontrasti oli iso, koska ainakin viidet edelliset kisat on käyty vähintäänkin lämpimässä säässä tai jopa paahtavassa helteessä kahden edellisvuoden tapaan.
Edellisiin kisoihin verrattuna tilanne oli kuitenkin parempi. Vuosi 2015 voitti vuoden 2014 pistein 410-382. Uusimmat kisat, joille nämä hävivät, käytiin vuonna 2007. Kaiken kaikkiaan 107 ottelusta tämänvuotiset kisat voittavat 79 ja häviävät 28 ollen näillä 79 voitolla tasoltaan kaikkien aikojen 29. parhaat. Mutta: viimevuotiset Kuopion kisat sijoittuvat yhtä pykälää ylemmäs voitettuaan 80 ottelua, vaikka häviävätkin keskinäisen ottelun tämänvuotisille kisoille! Selitys löytyy ristiinpeluusta, tarkalleen ottaen siitä, että tämänvuotiset kisat häviävät vuosille 1980 ja -82, toisin kuin viimevuotiset. Tämä kertoo siitä, että naisten taso on nousussa, koska noilta aikaisemmilta vuosilta otteluista puuttuvat naisten uudet lajit, jotka siis tänä vuonna sujuivat viimevuotisia paremmin.
Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla. Tämänvuotiset kisat häviävät kaikille vuosina 1980-2007 järjestetyille kisoille lukuunottamatta vuotta 1986, jonka ne voittavat jopa yllättävän selvästi 348,5-333,5. Sen lisäksi tappio tulee vuodelle 1976 lukemin 322,5-337,5.
Varhaisten vuosien kisoja vastaan tämä vuosi ottaa tietysti joka lajissa voiton 16-6. Ensimmäinen yksittäinen pistemenetys tulee vuoden 1926 kisoille; silloin Paavo Nurmi ja Armas Kinnunen vetäisivät 5000 metriä silloisiin maailman huippuaikoihin, joilla olisi tämänvuotisessa taktiikkakisassa voitettu niukasti pronssia. Viimeinen täysin pistein (tuolloisella lajivalikoimalla 288-108) otettu voitto saavutetaan vuoden 1934 kisoja vastaan. Ensimmäiset pistetappiot yksittäisissä lajeissa tulevat 800, 1500 ja 5000 metrillä vuoden 1937 kisoille. Selitys löytyy tuolloisista maailman huipputuloksista tämänvuotisia taktiikkajuoksuja vastaan.
Kun vertaa tämänvuotisia suorituksia aiemmin Porissa järjestettyihin kilpailuihin, tulokset ovat seuraavat:
Vuotta 1915 vastaan tulee tietysti puhdas voitto 256-96.
Seuraavia Kalevan Kisoja porilaiset saivat odottaa vuoteen 1953, joka häviää luvuin 385-187.
Vuosi 1967 kärsii tappion 376-218.
Helsingin MM-vuonna 1983 naisten lajeja oli jo paljon, taso oli korkea ja tämä vuosi häviää luvuin 319-363.
Toisen kerran MM-kisat järjestettiin Helsingissä 2005, jolloin SM-tasolla miteltiin taas Porissa, tämä vuosi häviää luvuin 380,5-411,5.
Sitten kommentit kestävyysjuoksuista matka matkalta, kritiikki omasta ennusteesta ja välipaloina välihuomautuksia kursiivilla.
Ihan aluksi täytyy huomauttaa eräästä valitettavasta seikasta, jollaista en olisi uskonut yleisurheilussa ja kestävyysjuoksussa näkeväni. Tämä siltä varalta, että kyseinen henkilö sattuu tätä tekstiä lukemaan, mitä kyllä epäilen, koska sekä henkilökohtaisesti saamani käsityksen että kuulemani mukaan hän poikkeaa muista kestävyysjuoksijoista myös henkisiltä harrastuksiltaan. Kilpailun jälkeen on tapana onnitella voittajaa kohteliaasti, jos tämä on vain mahdollista eikä mennä töykeästi ohi. Kuuluu urheilun peruskäytöstapoihin.
M 800 m
Tällaista on tapana sanoa "taktiikkajuoksuksi", mutta enpä nyt tiedä oliko kellään minkäänlaista hajua taktiikasta ensimmäisten 500 metrin aikana. Tuntui siltä, että kaikki olivat vain ihmettelemässä mitä muut tekevät. Sitten kärkeen puolivahingossa päätynyt Jaakko Laakso lähti, mutta ehkä hieman liian aikaisin. Lampinen painoi sitten takakaarteessa ohi ja otti omansa, vaikka Sandells pistikin niin tiukalle että minulla ei ollut aavistustakaan kumpi lopulta voitti. Erityisen ilahduttava oli vasta 17-vuotiaan Markus Teijulan pronssimitali. Tuomo Salonen oli ihme kyllä mukana alkuerissä ja Panu Jantunen karsiutui niukasti finaalista taktiikkajuoksusta. En oikein osaa laskea Salosta ennusteeseen mukaan, koska mies on juossut vasta kymmenkunta kertaa leikkauksen jälkeen.
Kun kursiivilla merkitty Salonen lasketaan pois, ennuste oli Lampinen-Jantunen-Sandells. Mestari oikein ja toinen muista mitalisteista, mutta väärällä paikalla. Jos karsiutunut Jantunen poistetaan, niin Lampinen-Sandells-Laakso, muuten oikein paitsi Teijula tuli ihan puskista pronssille.
Monessa kenttälajissa paikalla oli joku juniori "koeurheilijana" suorittamassa esim. avausheiton, samoin juoksuissa käytiin aamupäivällä jokin nuorten kilpailu. Sponsori lupasi sitten nuorille palkkion. Tätä systeemiä ei voi muuta kuin kehua. Mukava välipala yleisölle ja varmasti ikimuistoista nuorille. Yhtenä näkyvänä sponsorina oli vakuutusyhtiö Lapsenturva, jonka logo oli numerolapussa. Joidenkin naisurheilijoiden kohdalla tuppasi hieman hymyilyttämään, kun teksti "Lapsenturva" oli osunut mitä sopivimpaan kohtaan.
M 1500 m
Pohdin ennakossa, juokseeko Lindahl vitosen vai tonnivitosen. Päädyin tonnivitoseen, mutta niin vain mies oli vitosella ja simahti täysin lopussa. Oli ilmeisesti polla sekaisin vielä pari tuntia myöhemmin, koska oli myös tämän kisan lähtöviivalla. Kuten myös Aki Nummela. Luulevatko heput olevansa paavonurmia? Ja sitä paitsi Paavo juoksi molemmilla kerroilla sentään tonnivitosen ensin ja vitosen vasta sitten. Odotetusti herrat miehittivät jumbosijat. Ensimmäinen kierros mentiin 66,5, mikä olisi tarkoittanut loppuaikaa 4.10. Tämän jälkeen jengi vähän hermostuikin ja otti keskinäistä painimatsia takasuoralla. Toinen kierros mentiin vielä hitaammin, viittasi jo tasaisella vauhdilla loppuaikaan 4.15. Sitten Jiri Karjalainen näytti vanhemmille konkareille vähän vauhdinpidon mallia kiihdyttäen kärkeen. Taktisesti kypsimmän juoksun teki Ilari Piipponen, joka nousi ensin kakkoseksi ja sitten viimeisellä takasuoralla Karjalaisen rinnalle pakottaen näin kaikki kärkeen halukkaat kiertämään kaukaa. Ja takasuoran päättyessä kärkeen, kun tilaisuus avautui. Kärkipaikka piti loppuun asti, pussiin joutunut Sandells nousi lopussa hopealle jääden vähän enemmän mestaruudesta kuin kasilla. Ilahduttavaa, ettei hyytynyt lopussa kuten yleensä viime aikoina.
Ennuste oli Piipponen-Sandells-Lindahl, mutta viimeisintä ei voi laskea kun oli juossut vitosen alle. Tällöin pronssisijalle piti nousta Riku Marttisen, mutta hän jäi neljänneksi seitsemänneksi ennustamani Jari Räsäsen noustessa kolmanneksi.
Minna Nikkanen hyppäsi viimevuotiseen tapaan SE:n. Kuten silloin kirjoitin, olin parhaillaan vessajonossa ja näin suorituksen aidanraosta. Perinne jatkui: tällä kertaa olin vessasta tulossa ja sain seiväspaikan näkökenttääni samalla hetkellä, kun Minna lähti vauhtiin. Pitäisiköhän Minnan palkata minut isoihin kisoihin mukaan käymään kusella aina silloin, kun hänellä on ratkaiseva yritys?
M 5000 m
Ensin mentiin melkein puoleen matkaan hölkytä-kölkytä -tahtia, eli semmoista karvan verran alle neljän tonnin Cooperia. Sitten Vattulainen kyllästyi ja heitti pökköä pesään. Sen jälkeen oleellisen kysymyksen piti olla se, juokseeko Vattulainen Lindahlin kiriltä jalat alta vai ei. Juoksi. Mutta oleellinen kysymys olikin aivan muuta, eli onko Järvenpää löytänyt kympin jäykistelyn jälkeen jalkansa alle. Oli. Meno oli aivan eri näköistä, kolme kierrosta ennen maalia keulaan ja Vattulainen hyytyi. Lindahl yritti seurata, mutta oli aivan sippi kellon soidessa ja romahti lopulta kolmanneksi.
Veikkaus oli Vattulainen-Järvenpää-Lindahl, eli kärkikaksikko meni väärinpäin. Tai oikeastaan Lindahl oli kursiivilla, koska veikkasin hänen juoksevan mieluummin 1500. Pronssille tässä tapauksessa olin sijoittanut Martti Siikaluoman, joka juoksi aivan eri lailla verrattuna kevään maastoihin jääden peräti sijalle 13.
Alkukierroksilla hölkyteltiinEräässä lajissa kiinnitin huomiota tietyn juoksijan olemukseen. Syy tuloskehityksen tyssäämiseen löytyy kyllä peilistä. Yleisempi ongelma piireissä on liiallinen laihuus, mutta tässä tapauksessa kyseinen juoksija oli alkanut muistuttaa oman uransa jälkeen kovasti leventynyttä seurapomoaan. No, tilanne sentään ei ole yhtä paha kuin eräällä seitsenottelijalla, jolle aikoinaan otettiin kaksi aikaa 200 metrille. Ensimmäinen oli lähdöstä maaliin ja jälkimmäinen maaliintulosta siihen, kun perse lakkasi hytkymästä. Yleensä jälkimmäinen aika oli pidempi.
M 10 000 m
Alun ihmettelyn jälkeen Arttu Vattulainen paineli kärkeen ja veti koneen hyytymättä loppuun asti. Mukaan lähteneistä kelpo kevätkuntonsa kadottanut Jaakko Nieminen tipahti pian kyydistä, 3-4 km välillä matkasta jäivät Manninen, Järvenpää ja Charicha, joista viimeisin jäi pian suomalaisparivaljakosta. Vattulaista ei päästetty karkuun, vaan seurattiin vaanien muutaman kymmenen metrin etäisyydellä. Järvenpään meno näytti hieman väkinäiseltä, Manninen taas pyöritti askeltaan varsin lupaavasti MM-maratonia ajatellen jättäen Järvenpään ja ajaen Vattulaisen kiinni. Mutta kaikkein ilahtunein olin Vattulaisesta; aiempi vääntäminen oli muuttunut tsiljoona kertaa sulavammaksi. Sanoin pari kilometriä ennen maalia, että Henaattorin on kohta lähdettävä, koska pitkä loppuveto on hänen ainoa mahdollisuutensa Vattulaista vastaan. Vaan eipähän tuo lähtenyt. Viimeisen kierroksen alkaessa Vattulainen meni eikä meinasi. Sen miehen kintereissä on jo nyt minuuttia parempi tulos, jos pääsisi sopivaan seuraan. Muista täytyy poimia Tuomas Jokinen, joka on ties kuinka monetta kertaa taas tehnyt paluun. Valitettavasti olin ilmeisesti oikeassa pari vuotta sitten, kun totesin loistavan tulevaisuuden olevan jo takana.
Ennuste mitalikolmikosta oli täysin oikein ja oikeassa järjestyksessä.
Omituisiin harrastuksiini kuuluu erikoisten tienviittojen bongailu. Porin lähellä osui tämmöinen silmään:
M 3000 m esteet
Ukonmaanaho ei edes yrittänyt MM-rajaa ja valinta oli oikea, sen verran vaikealta meno vielä näytti. Jimmy Finnholm pääsi yllättävän lähelle ja luulin hänenkin rikkoneen yhdeksän minuutin rajan, mutta viimeinen kilometri oli niin hidas, että ei sittenkään. Hannu Granberg yllätti todella positiivisesti pronssillaan ja yli kymmenen sekunnin ennätysparannuksella. Ukonmaanaho tähdännee vielä ensi vuonna tosissaan EM-kisoihin ja ehkä jopa olympialaisiin keskittyen sitten enemmän hampaiden paikkaamiseen.
Kulta ja hopea oikein, pronssille ennustettu Nummela oli vaisu ja jäi viidenneksi, jolle sijalle olin ennustanut Granbergin. Harjamäki oli siinä välissä kuten pitikin.
Porin lähettyvillä mainostettiin teiden varsilla myös samaan viikonvaihteeseen osuneita Herättäjäjuhlia. Jos nyt jotain uskonnollisia bileitä olisi pitänyt samaan aikaan paikkakunnalla järjestää, niin Lähetyspäivät olisivat sopineet paremmin. Aikoinaan vitsailtiin, että on se kumma kun Veikko Artmania ei koskaan valittu Vuoden lähetystyöntekijäksi.
N 800 m
Ensimmäiset 500 metriä olivat mitäänsanomattomat. Viimeisessä kaarteessa Zenithan yleensä luotettava taktiikan taju petti, koska hän oli ajautunut pakkorakoon. Jos hän ei olisi noussut Storbackan rinnalle, hän olisi joutunut todennäköisesti pussiin ja kisa olisi ollut siinä. Niinpä oli pakko kiertää kaarteessa voittoa ajatellen ja tuhlata voimia, mikä vei mitalin. Tosin voittoa ei luultavasti olisi tullut millään taktiikalla, koska hän ei jostain syystä näyttänyt olevan terävimmillään. Sara Kuivisto juoksi tonnivitosen tapaan hyvin ja laittoi Storbackan tiukoille, Aino Paunosen pronssi oli yllätys.
Ennuste: Eriksson-Storbacka-Kuivisto. Paunosen olin sijoittanut neljänneksi.
Pori ja Rauma ovat tunnetusti aina tukkanuottasilla. Tässä yhteydessä asetun ehdottomasti porilaisten puolelle, sillä raumalainen yleisurheilu on säälittävällä tasolla. Eiväthän ne raukat ole saaneet Kalevan Kisojakaan järjestettyä kuin kerran ja siitäkin on jo 60 vuotta! Tosin raumalaisten puolustukseksi voi sanoa, että saivat aikaan viikonvaihteen parhaat naurut. Kymmenisen kilometriä Raumalta Poriin päin oli auto ojassa nokka Raumalle päin. Raumalaiset olivat kiinnittäneet autoon jättimäisen lakanan tekstillä: "Tervetuloa Raumalle porilaiset! Pysäköikää tähän!"
N 1500 m
Sara Kuivisto sai vetää ensimmäiset kolme kierrosta, jonka jälkeen Kristiina Mäki lähti. Kenties Mäen yllätykseksi Kuivisto pysyi kuitenkin kyydissä ja pisti vielä loppusuoralla koville. Mukana seurannut Heidi Eriksson tipahti viimeisessä kaarteessa. Huomiota kannatti kiinnittää neljänneksi tulleen 19-vuotiaan Noora Walleniuksen kypsään juoksuun: nousi kärkikahinoihin tuhannen metrin kohdalla juuri silloin kuin pitikin, mutta vielä ei kuntopohja riittänyt loppuun asti.
Ennusteen mukaan Mäen pitikin olla voittaja. Kun poisjääneet pudotetaan pois, Suomea edustaneiden ennuste oli Eriksson-Kuivisto-Wallenius. Eli ykkönen ja kakkonen väärinpäin.
Jatketaan liikenteestä. Näitä ns. rasistisia kohtaamisia, joissa kantasuomalaiset ovat väitetysti käyttäytyneet törkeästi etnisiä vähemmistöjä kohtaan, on kovasti nostettu esille mediassa. Niistä ei kuitenkaan ole koskaan saatavilla mitään kuvamateriaalia tai muiden kuin ns. suvaitsevaisten kertomuksia. Kuvamateriaalia ei ole nytkään, mutta sentään oma kokemus. Reissulla tuli käytyä eräässä nimeltä mainitsemattomassa maakuntapääkaupungissa. Seisoin pikkukadun varressa ja kiinnitin huomioni autoon, joka mateli kävelyvauhtia ilman mitään näkyvää syytä. Samalla hetkellä sen huomattuani sen perään ilmestyi roikkumaan toinen auto. Autot matelivat peräkkäin parisataa metriä kohdalleni, jolloin näin että edessä olevan ratissa oli pesunkestävä Yön Timo. Takana oleva ei päässyt ohi, koska a) kapea katu, b) kadun varteen pysäköidyt autot, c) juuri ennen minua ollut risteävä katu. Minut ohitettuaan takana tuleva tööttäsi vihaisesti - ettenkö sanoisi rasistisesti. Ainakin suvaitsevaisto varmaan sen sellaisena raportoisi ja kenties tientukon kuljettajakin näin sen koki. En nähnyt kuinka tilanne päättyi, koska autot katosivat kulman taakse - edelleen kävelyvauhtia madellen.
N 5000 m
Peiponen säntäsi odotetusti kärkeen, mutta tällä kertaa hieman hillitymmin kuin viime vuonna, tuumasin. Vaan erehdyin - väliajat olivat tasaisesti muutamia sekunteja kovemmat kuin Kuopiossa. Tosin Kuopion helteeseen nähden oli monin verroin helpompi keli ja sitä paitsi kovempaa porukkaa mukana, joten ero muihin ei revennyt samalla tavoin. Muut jäivät kyttäysetäisyyden päähän, paitsi Kristiina Mäki seurasi tiukasti. Kun Alisa Vainio sitten lähti ajamaan heitä takaa, saattoi heti nähdä että tänään on Alisan päivä. Askel toimi todella loistavasti. Juuri kun hän oli saamassa kärjen kiinni 600 m ennen maalia, Mäki lähti eikä taakseen katsellut. Heidi Eriksson oli näennäisesti odotettua kesympi, mutta se johtui kärjen odotettua kovemmasta vauhdista - myös hän teki ennätyksensä.
Mäkeä en Tsekin edustajana ennakkoon laskenut, vaikka mainitsinkin hänen luultavasti olevan ensimmäisenä maalissa. Muilta osin ennustin mukana olleista kolme parasta oikein, tosin väärässä järjestyksessä eli Eriksson - Peiponen - Vainio.
Suurta yleisöä kiinnosti tietysti eniten miesten keihäskisa ja sinänsä aiheesta. Kolmas MM-paikka, Mannio vai Wirkkala pronssille? Ja vastaus oli ettei kumpikaan, vaan Toni Sirviö otti pronssia. Wirkkala otti neljännellä sijallaan MM-lipun, joka jäi vamman takia käyttämättä ja Mannio pääsi luikahtamaan Pekingin koneeseen. Koko shown varasti kuitenkin kisan viimeisellä heitolla Antti Ruuskanen, joka vei Juha Laukkaselta vihdoinkin Pielaveden ennätyksen. Oli varmaan komea heitto, valitettavasti en sitä nähnyt sattuneesta syystä, kuulin vain kansan kohahduksen ja älysin sen jälkeen kääntyä katsomaan - liian myöhään. Pisin livenä näkemäni heitto on kuitenkin edelleen Ruuskasen nimissä Lahdesta 2012. Tai no, olen minä reilusti yli 90-metrisenkin nähnyt, mutta se oli nykyään kielletyllä mallilla.
N 10 000 m
Peiponen vei ja muut vikisivät. Tai siltä se aluksi näytti. Alisa Vainio kyttäsi hetken aikaa muiden mukana, mutta lähti jo 250 metrin kohdalla irti. Sitten kyseessä olikin enää vain välimatkan kellottelu. Alussa Peiponen nykäisi muutaman sekunnin keulan ja se kasvoi hyvin tasaisesti sekunti per kierros aina 14 sekuntiin asti. Sitten se pysyi samana - sekunti sinne tai tänne - pitkään. Peiposen askel näytti paremmalta kuin viime kaudella. Askelpituus oli edelleen sama, mutta rytmi oli hieman kiivaampi - pahin loikkamaisuus oli karsiutunut jo pari vuotta sitten. Mutta Vainion askel oli todella kaunista katseltavaa. Oli selvää, että tästä tulee vielä melkoinen otatus. Seuraavassa ryhmässä tulivat Laakkonen, Markovaara, Jantunen, Rantanen ja edellisvuoden mestari, vaivoistaan toipunut Lamminen. Ja sitten alkoi tapahtua. Peiposen etumatka alkoi kutistua. 13, 12, 11, 10, 8, 6 sekuntia - kierros kierrokselta. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella Alisa pisti sitten urut auki ja ajoi ohi 750 m ennen maalia eikä vaivautunut edes vilkaisemaan. Loppuaika oli kovin suomalaisen naisen juoksema koko Vainion elinaikana ja meni kaikkien aikojen tilaston viidenneksi! En tiedä mitä Alisa Vainiosta vielä tulee, mutta taktinen kypsyys on jo nyt erinomaisella tasolla. Askel viittaa enemmän radalle kuin maantielle, ja nimenomaan sileille matkoille, vaikka esteistä tulikin nuorten EM-pronssia.
Ennusteeseen olin laittanut Peiponen-Rantanen-Markovaara, en ollut uskonut Lammisen ja Vainion juoksevan kymppiä. Ja vaikka olisin uskonut, en olisi laittanut Vainiota noin korkealle. Ennusteen kirjoittamisen jälkeen sain tietää Lammisen juoksevan kympin, mutta en ehtinyt enää poistaa kursiivia. Olin sijoittanut hänet Peiposen ja Rantasen väliin. Lamminen jäi keskenkuntoisena kuudenneksi ja Rantanen keskeytti. Pronssille juosseen Mari Laakkosen olin sijoittanut neljänneksi.
Alisa Vainio on vasta 17-vuotias, mutta täyttää marraskuussa 18. Jos hän olisi rikkonut MM-rajan, hän saisi niukin naukin osallistua MM-kympille. IAAF on näet suuressa viisaudessaan asettanut urheilijoille ikärajat. Kymppiä saa juosta vain, jos on syntynyt 1997 tai aiemmin. Maratonille pääsevät vain 1995 ja aiemmin syntyneet. Kaikkiin muihin lajeihin minimivaatimus on 1999 eli sama kuin Kalevan Kisoihin. Sanoin tästä asiasta näkemykseni jo vuosi sitten enkä ole sitä muuttanut: tämä on yleisurheilua eikä mitään kilpapelleilyä. Jos on tarpeeksi hyvä niin sitten on tarpeeksi hyvä ja sillä siisti. Ikärajat huuthelkkariin. Olivat sitä paitsi unohtaneet Sally Barsosion, joka otti aikoinaan MM-pronssia kympillä 15-vuotiaana olettaen, että kenialaiset kirkonkirjat pitivät paikkansa, mitä toki sopii epäillä.
N 3000 m esteet
Sandra Eriksson lähti heti alusta kovaa eikä Camilla Richardsson edes yrittänyt seurata, mikä oli ehdottomasti oikea ratkaisu. En ole tarkemmin analysoinut, katsoin juoksun tallenteen vain kertaalleen, mutta vaikutti siltä että Sandran estetekniikka on vesiestettä lukuun ottamatta paremmassa kuosissa kuin koskaan. Poikkeuksena näyttää jostain syystä olevan maaliviivaa seuraava este, jossa hän sipsutti käytännössä joka kerran. Askel ei ollut yhtä vaivattoman näköinen kuin viime vuonna, mikä tarkoittaa sitä että tuosta ajasta ei ole mahdollisuutta SE-tulokseen, enintään kymmenen sekuntia lähtee pois kovassa seurassa. Mutta jos terävyys löytyy ennen Pekingiä, niin ei voi koskaan tietää. Camilla puolestaan oli MM-rajavauhdissa yli puolimatkaan asti, mutta jo 1500 metrin kohdalla näki, että ei todennäköisesti mene. Eikä mennytkään, joten kaikki toivo on tulevassa viikonlopussa tai sitten siinä, että rankinglistalta jää urheilijoita pois ja MM-kisoihin pääsee takaovesta.
Ennuste oli Eriksson-Richardsson-Hukka eli napakymppi, mutta on myönnettävä että napakymppi oli ladon seinän kokoinen.
Naisten estejuoksua sponsoroi kuulutuksen mukaan Hartwall. Piti tarkistaa, oliko vesieste täytetty Jaffalla. Ei ollut. Tästä muljahti mieleen, että siinäpä olisi mainio sponsorointikikka. Sitten piti tarkistaa, mitä sääntökirja sanoo. Siellä puhutaan nimenomaan vedestä, joten Jaffan käyttö olisi sääntöjen vastaista. Mutta voisihan veden ainakin värjätä keltaiseksi, koska sen väriä ei sääntökirja määritä. Tosin keltainen neste vesihaudassa saattasi herättää epäilyksiä. Joten miksipä ei paremmin näkyväksi mustaksi, tämä ilmaisena vinkkinä kokisfirmoille.
Yhteenveto ennusteiden osuvuudesta:
Mestareista meni oikein puolet eli viisi. Kolme muuta mestaria oli sijoitettu kakkoseksi, Alisa Vainio oli sijoitettu vitosella kolmanneksi ja kympillä neljänneksi.
Kahdessa lajissa kärkikolmikko oli mukana olleista täysosuma. Kolmessa muussa kärkikolmikossa olivat oikeat nimet mutta ainakin osittain väärässä järjestyksessä.
Kaikkiaan kymmenen lajia eli 30 mitalistia. Kun poisjääneitä ei lasketa, niin sain 24 mitalistia oikein ja vain kuutta mitalistia en ollut sijoittanut jollekin mitalisijalle. He ja heidän ennustettu sijoituksensa osanottajat huomioiden (suluissa todellinen sijoitus) olivat: Paunonen 4 (3), Vainio 4 (1), Granberg 5 (3), Laakkonen 6 (3), Räsänen 7 (3) ja Teijola pronssille täysin listan ulkopuolelta.
lauantai 1. elokuuta 2015
Sivallus CCCXXXI
Vihervasemmiston ainainen argumentti siirtolaistulvan kannattamiseksi on Suomen maine maailmalla ja suomalaisten tuotteiden boikottipelko ulkomailla. Oletteko kuulleet kovinkin laajasta japanilaistuotteiden boikotista, Japani kun hyväksyi viime vuonna vain 11 turvapaikanhakijaa ja sekin lähes kaksinkertaisti edellisvuoden määrän. Kuinka moni näistä vouhottajista itse boikoitoi japanilaistuotteita?