Mikroilmasto

Joulun aikana tuli istuttua joitakin satoja kilometrejä auton ratissa. Matkan varrelle osui semmoinen useamman kymmenen kilometrin mittainen tienpätkä, joka on minulle nuoruudesta hyvin tuttu - varmaan satoja kertoja auton kyydissä ja kymmeniä kertoja polkupyörällä. Oli napakka pakkassää ja puhetta lämpötilasta, kuinkas muuten. Kello oli tuossa vaiheessa keskipäivän kantturoissa.

Tutulle tielle käännyttäessä päätin vähän pelleillä Sallin kustannuksella. Auton lämpömittari näytti -20 astetta Celsiusta (ulkolämpötila, onneksi nykydieselit ovat sisältä lämpimiä noillakin keleillä). Ilmoitin että kohta muuten jäähtyy. Ja eikös mitä, lämpötila putosi arvoon -23. Totesin että kohta taas lämpiää. Muutaman kilometrin päästä mittari näytti -20. Tässä vaiheessa Salli kysyi, että mitä hittoa?

Selitin että tämä tie on nuoruudesta hyvin tuttu. Tiedän tasan tarkkaan, missä kohtaa on lämmintä ja missä kohtaa kylmää. Paikat ovat samoja niin kesällä kuin talvellakin, lämpötila on tasainen vain silloin kun sataa. Talvisaikaan kovilla pakkasilla tai kesäaamuina ja -iltoina korkeuserot vaikuttavat, mutta muuten kyseessä on paikallinen mikroilmasto. Ja ne olivat käyneet aikoinaan tutuiksi.

Siinä keskustellessamme mittari oli vaihtanut lukeman arvoon -22. Totesin että jaaha, on taas vähän jäähtynyt. Mutta eipä tämä mitään. Odotapa muutama kilometri, niin tipahtaa lisää. Sitten tutun tienristeyksen kohdalla totesin, että nyt. Kohta ollaan paikassa, jossa on aina kylmää. Laskettiin mäki alas ja taulussa luki -24. Sanoin että seuraavaksi ollaan Lälläveden (sori Yrjöperskeles, lainaan keksimiäsi paikannimiä) kirkonkylän kohdalla. Ja siinä on sitten lämmin, se paikkakunta on ihme lämpötaskussa. Kiivettiin mäki ylös ja mittari näytti -22. Salli sanoi että helppoakos tuo on, aina mäen päällä on lämpimämpää ja notkossa kylmää. Vastasin että odotapa hetki. Jyrkkä mäki alas, mittari näytti -21, vielä kerran ylös ja lukema oli -20. Eli lämpötila nousi koko ajan huolimatta korkeuseroista. Lälläveden kirkonkylä sijaitsee noilla kahdella kukkulalla ja niiden välisessä notkossa ja siellä on aina lämpimämpää kuin ympäristössä.

Kirkonkylän ohitettuamme lämpötila putosi taas lukemiin -22 - -24 seilaten tasaisesti sitä väliä parikymmentä kilometriä. Ylitettyämme pienen joen kylmimmässä kohdassa ilmoitin, että seuraava mäntykangas on sitten koko reitin lämpimin kohta. Niinpä - mittari näytti kohta -19. Sieltä alkoi lasku, jossa lämpötila putosi yhden kilometrin matkalla kolme astetta ja oli jonkin ajan kuluttua -23. Tässä vaiheessa Salli alkoi epäillä, että minulla on jossakin kohtaa hanikka josta lämpömittaria pystyy säätämään.

Ala-Tölöviön kirkonkylää lähestyttäessä on paikka, jossa on aina kylmempää kuin muualla. Siellä oli ennustetusti tienpätkän kylmin kohta, -25 astetta. (Tämä lukema alitettiin vasta vähän ennen Huitsinnevadaa tuloksella -26 astetta, mutta Huitsinnevadaan vievä tie ei enää ole sitä samaa mistä tässä puhutaan.) Salli kysyi, onko Ala-Tölöviö myöskin samanlaisessa lämpötaskussa kuin Lällävesi, kun sinnekin noustaan mäki ylös. Ilmoitin että ei muuten ole. Eikä ollut, lämpötila pysyi -24:ssä muutaman kilometrin Ala-Tölöviön molemmin puolin.

Lämpötilat saattavat muuttua monella asteella lyhyellä matkalla. Ja nimenomaan ennustettavasti, sillä aivan säännöllisesti paikassa X on lämpimämpää kuin parin kilometrin päässä paikassa Y.

Lämpötilan lisäksi myös tuuliolosuhteet saattavat vaihdella paikallisesti. On ilmiselvää, että rannikolla tuulee enemmän kuin sisämaassa, mutta jopa läheisten paikkojen välillä on suuria eroja tuulioloissa. Sanotaan, että huipulla tuulee ja tämä on tietysti totta. Mutta se ei ole koko totuus. Jos paikan X molemmin puolin on ylevämpää maata, paikka X saattaa olla joko poikkeuksellisen tyyni tai poikkeuksellisen tuulinen. Tyyni se on siinä tapauksessa, että seudulla vallitsevat tuulet puhaltavat notkoa vastaan kohtisuoraan. Tuulinen siinä tapauksessa, että notko sijaitsee tuulen suuntaisesti. Erityisen tuulinen se on silloin, mikäli notko on muodoltaan suppilomainen. Eräs urheilukenttä on sijoitettu juuri tällaiseen paikkaan ja siellä tehdyt tulokset ovat yleensä säästä riippumatta tuulituloksia.

Yllättävää kyllä, myös sademäärissä on paikallista vaihtelua. Jostain syystä säärintamat pysähtyvät usein samoihin paikkoihin, jolloin X:ssä sataa ja parin kilometrin päässä Y:ssä ei. Eräs esimerkki tästä ilmiöstä on kesäisin Sodankylän ja Vuotson välillä. Sodankylässä on tasaisen harmaata tihkusadetta, mutta Porttipahdan kohdalla pilviverho rakoilee ja Vuotsossa on jo ihan kirkasta. Tässä tietysti matkaa paikkakuntien välillä on sata kilometriä, mutta vastaavanlaisia ilmiöitä on havaittavissa lyhyemmilläkin matkoilla.

Keskimääräinen lämpötila, tuulisuus ja sademäärä saattavat siis vaihdella suuresti lyhyelläkin matkalla. Miljoonien eurojen arvoinen kysymys kuuluukin, miksi mikroilmastoja ei ole tutkittu enemmän. Kysymys on todellakin miljoonien eurojen arvoinen. Esimerkiksi Huitsinnevadan kuntakeskuksen lähellä on kaksi asuinaluetta eri puolilla kirkonkylää. Väitän näppituntumalla, että toisessa niistä kirkkaalla säällä sekä kesällä että talvella lämpötila on keskimäärin kaksi astetta vähemmän kuin toisessa. LVI-insinööri voi tuosta helposti arvioida, kuinka suuri vaikutus tällä on vuotuisiin lämmityskustannuksiin.

Kuvitellaanpa, että Huitsinnevadan kunta olisi suunnittelemassa uutta kaavoitusta. Miten olisi, jos kunnalla olisi käytössään tutkimusdataa useiden vuosien ajalta eri puolilta kuntaa. Dataa, josta kävisi ilmi, millainen on keskimääräinen lämpötila, sademäärä ja tuulisuus missäkin kohdassa. Näitä tietoja hyödyntämällä voitaisiin asuinalue kaavoittaa paikkaan, jossa on keskimääräistä lämpimämpää, vähäsateisempaa ja tyynempää.

Mikäli asuinalue kaavoitetaan lämpötaskuun, säästyy asukkaalta vuosittain pitkä penni lämmityskustannuksissa. Puhumattakaan nyt näinä kovasti mainostetun ilmastonmuutoksen aikana tapahtuvista vaikutuksista energiankulutukseen ja -tarpeeseen.

Vähäinen sademäärä puolestaan vaikuttaa positiivisesti asumismukavuuteen. Ja tuskinpa vähäisemmällä kosteudella on myöskään huonoa vaikutusta nykyisin niin yleisiin homevaurioihin.

Tuulisuuden merkitys viihtyvyyteen on yllättävän suuri. Eipä pihalla liiemmin tee mieli oleskella viileillä säillä, jos jatkuvasti käy pureva tuuli. Toisaalta kesäiltoina itikat pysyvät kauempana, mutta se lieneekin ainoa hyöty. Etenkin kun tuulisuus tietysti lisää lämmityskustannuksia - paikallaan oleva ilma ei tuo kylmää rakennukseen.

Olisi varsin mielenkiintoista, jos joku meteorologi vääntäisi väitöskirjan tutkimalla jonkin seudun mikroilmastoja. Tällä voisi olla jopa käytännön merkitystä, kuten kaavoituksen kannalta todettiin.

Kannaksen kautta

Karjalan kannas on vaikein paikka,
Karjalan kannas on kunniapaikka
taistella Europan silmien alla,
vastata sortohon vapautumalla,
kilpenä torjua, kalpana estää
(Uudenkirkon ja Kivennavan asukkaille omistettu 1911)

Eino Leinon profetiamainen runo on todellakin kirjoitettu jo ennen Suomen itsenäistymistä. Kannakset ovat perinteisesti olleet strategisesti tärkeitä paikkoja. Niiden kautta kulkevat tiet, niiden hallinta antaa mahdollisuuden kontrolloida liikennettä kahden maa-alueen välillä. Sarjassa maantieteellisiä erikoisuuksia on tähän mennessä esitelty erikoiset järvet, saaret, vuoret, enklaavit ja eksklaavit, joet, syvängöt ja salmet. Tässä blogin lukijoille joululahjana kannakset, tällä kertaa aakkosjärjestyksessä siitä syystä että kannaksen leveyden määrittely on vähintäänkin epämääräinen käsite.

Aucklandinkannas. Uuden-Seelannin Pohjoissaaren pohjoisosaa erottaa muusta saaresta kapeimmillaan viitisen kilometriä leveä kannas. Tähän rakoseen uusseelantilaiset keksivät sitten rakentaa suurimman kaupunkinsa. Ainoana etuna mainittakoon, että kaupungissa on kaksi satamaa. Toisaalta jos haluaa siirtää paattinsa satamasta toiseen, pitää purjehtia noin 800 km.

Aunuksenkannas. Laatokkaa ja Äänistä erottaa noin 125 km levyinen kannas. Kannaksen eteläosassa on järviä yhdistävä Syväri, jonka lähettyvillä Suomen armeija oli kaivautuneena asemasodan aikana 1942-44.

Chignectonkannas. 24 kilometrin levyinen kannas yhdistää Nova Scotian provinssin Kanadan mannermaahan. Strategisesti tärkeän sijaintinsa takia kannaksella on käyty lukuisia taisteluja 1600- ja 1700-lukujen sodissa niin intiaanien ja eurooppalaisten välisissä kuin keskinäisissä kahinoissakin. Erikoisinta on, että siellä taisteltiin jopa Yhdysvaltain vapaussodassa.

Gibraltarinkannas. Gibraltaria, tuota Espanjan lihasta törröttävä piikkiä yhdistää Espanjaan kilometrin levyinen kannas. Erityisen nyrpeästi espanjalaiset katsovat brittien hallussa olevaa niemen pohjoisosaa - he eivät näet hyväksy sitä, että britit levittivät omistustaan linnoitetun muurin pohjoispuolelle vuoden 1704 jälkeen. Sotku syntyi, kun Utrechtin sopimuksessa ei määritelty rajaa tarkasti. Tätä nykyä kiistellyllä alueella sijaitsee mm. Gibraltarin lentokenttä. Britannia ja Espanja ovat päässeet jonkinmoiseen sopimukseen, jossa britit saavat käyttää aluetta mutta tunnustavat Espanjan kiistävän omistusoikeuden. Gibraltarin lentokenttä on suureksi osaksi ollut pakko rakentaa mereltä vallatulle maalle, kun maapläntin leveys ei muuten riitä laskeutumiseen. Jos jostain syystä espanjalaisten käsitys rajasta hyväksyttäisiin, jäisikö osa lentokenttää brittien haltuun, se kun on kiistatta heidän mereltä valtaamaansa maata?

Goose Green. Falklandsaarten niukasti suurimman ja ylivoimaisesti asutuimman saaren Länsi-Falklandin jakaa miltei kahteen yhtä suureen osaan vain reilun kilometrin levyinen kannas. Ylivoimainen enemmistö saarten noin kolmesta tuhannesta asukkaasta asuu pääkaupunki Port Stanleyssa, mutta kannaksella sijaitseva Goose Greenin kylä on saarten toiseksi suurin 70 asukkaalla. Falklandin sodan aikana kannaksella käytiin sodan ensimmäinen merkittävä maataistelu. Miehistöltään lähes tasavahvoin pataljoonan suuruisin joukoin käyty taistelu päättyi odotetusti argentiinalaisten tappioon. Kaatuneita oli yhteensä 64, yksi heistä brittipataljoonan komentaja everstiluutnantti Herbert Jones, jolle myönnettiin kuoleman jälkeen Viktorian risti.

Karjalan kannas. Suomalaisille vain lyhyesti Kannas, mikä kertookin kaiken oleellisen. Siitä, mitä siellä tapahtui 1944, kiistellään yhä. Muu tulikin tästä kannaksesta kerrottua jo tämän jutun alussa.

Keskisaarento. Kalastajasaarennon yhdistää muuhun Petsamoon reilun kahden kilometrin levyinen kannas. Siitä vain pieni kaistale kuului Tarton rauhan mukaan Suomelle. Saarennon kärjessä ollut Vaitolahden kylä olikin käytännössä vain laivayhteyden välityksellä Petsamoon. Talvisodan jälkeen Petsamo jäi muilta osin Suomelle, mutta Vaitolahden neukut vaati, ettei pelkäis Leningraadi.

Khalkidiken kannakset. Khalkidiken provinssi pohjois-Kreikassa haarautuu eteläosastaan kolmeen Egeanmereen törröttävään niemeen: Kassandreia (kannas kapeimmillaan alle 1 km, siitä kaukaisimpaan niemenkärkeen linnuntietä 48 km), Sithonia (alle 6 km, 39 km) ja Athos (2 km, 47 km). Kassandreian kannaksen poikki on jo antiikin ajalla kaivettu nykyäänkin käytössä oleva kanava. Tunnetuin niemistä on Athos siellä sijaitsevien luostareidensa takia. Niemi on oma hallintoalueensa, jossa asuu nykyään parituhatta munkkia. Ulkopuolisten vierailuun alueelle tarvitaan erillinen lupa, joka myönnetään vain miehille. Aikoinaan Kreikan kulttuuriministerinä toiminut tunnettu laulaja Melina Mercouri ilmoitti tulevansa paikalle vaikka helikopterilla, jolloin munkit ilmoittivat yhtä tyynesti ampuvansa kovilla. Mercouri hävisi pokka pitää -ottelun. Naisten kielto alueelta koskee jopa naaraspuolisia tuotantoeläimiä, kuten lehmiä ja kanoja.

Korintin kannas. Vajaan kuuden kilometrin levyinen kannas yhdistää Peloponnesoksen niemimaan Kreikkaan. Itse asiassa useimmissa kielissä sana kannas, isthmus tulee kreikankielisestä niskaa tarkoittavasta sanasta ἰσθμός isthmos. Jo antiikin kreikkalaiset suunnittelivat kannaksen poikki kanavaa, mutta tyytyivät kuitenkin 2600 vuotta sitten rakennettuun kivitiehen, jota pitkin kyettiin vetämään pieniä aluksia. Keisari Nero aloitti rakennustyöt, jotka jäivät pahasti kesken. Kanava valmistui sitten 1800-luvun lopulla. Valitettavasti vain 21 metrin levyinen kanava on liian kapea nykyiselle laivaliikenteelle.

Kran kannas. Noin 50 km leveä kannas yhdistää Malaijin niemimaan Thaimaahan ja Burmaan. Kannaksen poikki on suunniteltu kanavaa, joka jonkin verran lyhentäisi laivamatkaa Itä-Aasiasta Euroopaan. Ajansäästö ei matkassa olisi merkittävä, mutta yliliikennöidyn Malakansalmen paine helpottuisi huomattavasti. Toistaiseksi ei ole edetty piirrustuspöytää pidemmälle.

La Coupée. Ranskan rannikon lähellä olevista Britannialle kuuluvien Kanaalisaarten pääsaarista pienin on Sark. Saari on jakautunut kahteen osaan, joita yhdistää toisiinsa vajaan sadan metrin levyinen kannas, jonka molemmin puolin on satametrinen pudotus mereen. Suojakaiteet kannakselle rakennettiin 1900; sitä ennen lapset etenivät kannaksen yli kontaten, ettei tuuli puhaltaisi heitä mereen.

Panamankannas. Kannas sulkeutui noin kolme miljoonaa vuotta sitten. Tällöin tapahtui melkoinen eläinvaellus Pohjois- ja Etelä-Amerikan välillä. Maanosiin oli kehittynyt erilaiset eläimistöt, jotka pääsivät tuolloin valloittamaan vastinlajiensa ekologisia lokeroita. Yleisesti ottaen pohjoisen lajit olivat menestyksekkäämpiä etelässä kuin etelän lajit pohjoisessa. Nykypäivänä kannas tunnetaan piakkoin satavuotisjuhliaan viettävästä Panaman kanavasta, jonka rakentaminen oli aikansa haasteellisin projekti. Aluksi piti hommata Panamalle itsenäisyys Kolumbiasta, sitten selättää keltakuume, lakkoilevat työntekijät ja Gaillardin kallioleikkaus.

Perekopinkannas. Krimin niemimaan yhdistää Ukrainaan kapeimmillaan kahdeksan kilometrin levyinen kannas. Strategisen merkityksensä takia se oli linnoitettu jo antiikin aikana. Toisessa maailmansodassa akselivallat saivat kannaksen haltuunsa viisi päivää kestäneiden taistelujen jälkeen syyskuun 1941 lopussa. Linnoitettu Sevastopol Krimin niemimaalla piti puoliaan vielä seuraavan vuoden heinäkuuhun asti.

Suezinkannas yhdistää Afrikan Euraasiaan. Vajaan kahdensadan kilometrin mittaisen kannaksen poikki avattiin avoin merikanava 1869. Tämä nosti jo aiemmin strategisesti tärkeän alueen merkityksen uusiin sfääreihin. Toisessa maailmansodassa saksalaisten tavoite oli Suez, 1956 Egyptin kansallistettua kanavan ranskalaiset ja britit yhteistyössä (!) valtasivat kanavan joksikin aikaa aina YK:n väliintuloon asti. Kanava oli suljettuna kuuden päivän sodasta 1967 aina vuoteen 1975 asti. Siinä välissä käydyssä Jom Kippur -sodassa israelilaiset joukot ylittivät kanavan ja miehittivät joksikin aikaa palan Afrikkaa.

Sulawesin saaren kannas. Vanha kansa tuntee maailman 11. suurimman saaren paremmin nimellä Celebes. Sen pohjoisosa on noin 700 km pitkä, leveimmillään noin satakilometrinen niemimaa. Saaren pääosasta sitä erottaa kapeimmillaan noin 25 km levyinen kannas.

Tehuantepecinkannas. Parisataa kilometriä leveä kannas on Meksikon kapein kohta. Se ei paljon poikkea muista Keski-Amerikan kannaksista leveydeltään, mutta kulkureittinä se oli helpoin aina Panaman kanavan rakentamiseen asti. Kanavan rakentamista pidettiin 1800-luvulla sen pituuden takia mahdottomana, mutta laivoja varten suunniteltiin jättiläismäistä, neliraiteista rautatietä. Suunnitelmat kariutuivat kustannuksiin ja Panaman kanavaan. Nykyään kannaksen entinen merkitys on muisto vain.

Vienankannas. Kolmas niistä kannaksista, joiden kautta unelmoitiin Suur-Suomen rajan kulkevan. Erottaa Äänistä ja Vienanlahtea toisistaan.

Ja loppuun tarina. Junassa istuivat vierekkäin karjalaisukko ja hämäläisukko. Karjalainen koetti heimon tapojen mukaisesti viritellä keskustelua ja hämäläinen heimon tapojen mukaisesti sitä vältellä. Karjalainen kyseli ummet ja lammet hämäläisen vastaillessa urahdellen. Lopulta karjalainen kysäisi jo tuskastuneelta hämäläiseltä:
- Mistäs sie oot kotosin?
- Perseestä!
- No sithä myö ollaa naapureita, mie oon sielt kannakse toiselt puolelt!

Ei nimi miestä pahenna

Valtamedialle internet on uhka. Se yrittää torjua uhkaa vaikenemalla. Armon saavat medioiden omien nettisivujen lisäksi ns. sosiaalinen media eli Facebook ja Twitter. Ne nähdään vaarattomina hömppäsivustoina. Samaan kategoriaan voidaan huoletta niputtaa muotiblogit, joista näkyy aina silloin tällöin juttua. Mutta oletteko koskaan nähneet missään mediassa pienintäkään mainintaa jostain vakavasti otettavasta blogista? Minä en ainakaan.

Äskeinen koski positiivista tai edes neutraalia uutisointia. Jos muuta kuin em. Facebookia ym hömppää mediassa käsitellään, se mustamaalataan erittäin suurella innolla. Sanotaan, että netti on eriytynyt samanmielisten hörhöjen keskusteluksi, josta haetaan vain vahvistuksia omille käsityksille. Todetaan faktojen olevan virheellisiä ja mielipiteiden kärjistettyjä. Sanalla sanoen: pysykää hyvät ihmiset poissa netistä, lukekaa ja katselkaa vain mitä me teille suodatamme. Tämä siitä huolimatta, että sanomalehtien tietolaatikot on yleensä poimittu Wikipediasta ja tv-ohjelmien arvostelujen detaljit suoraan IMDB:stä.

Totta on, että nettikeskustelu on joskus paikkaansapitämätöntä samanmielisten hymistelyä tai pelkkiä törkeitä loukkauksia. Suomi24 on varsinainen kansakunnan vessanseinä. Mutta löytyy muutakin. Esimerkiksi viereisestä blogilistasta voi klikkailla. Ei siellä kommenttiosastolla hörhöt juurikaan riehu. Selitys tähän on ilmeinen – kommentoidakseen pitäisi a) löytää paikalle ja b) lukea ainakin osa jutusta. Kumpikaan ei onnistu, jos takaraivo alkaa suoraan kulmakarvoista.

Omaan blogiini tulee ehkä parisenkymmentä kommenttia per viikkojuttu, vaihtelee suuresti. Ei ole tarvinnut vuosien varrella siivoilla kuin yhden käden sormilla laskettava määrä sopimattomia kommentteja. Okei, saman verran on pitänyt poistaa jotain bottien tehtailuja. Silloin tällöin on pitänyt paria kuumakallea huomauttaa, mutta poistoihin tai banaaneihin ei ole tarvinnut mennä. Kommentit ovat olleet jopa anonyymeilla yleensä korkeatasoisia ja ennen kaikkea asiallisia, mistä esitettäköön tässä suurkiitokset kaikille!

Yksi selitys tasoon valkeni minulle noin vuosi sitten. Eräässä blogissa oli esitetty viittaus kirjoitukseen Sorretut ja etuoikeutetut ja kehotettu lukemaan. Kyseisen blogin kommenteissa eräs kommentoija totesi että vaikutti ihan asialliselta, mutta teksti oli niin korkeatasoista ettei ihan kuka tahansa kykene lukemaan. Mää olin ku klapil päähän lyöty. Ei se omasta mielestäni tosiaankaan ollut omista tuotoksistani mitenkään tieteelliseen suuntaan poikkeava eikä missään nimessä vaikeaselkoinen. Mutta kai mikä tahansa kolmea riviä pidempi on useimmille liikaa, kuten entinen opettajani sanoi.

Päätin kuitenkin suorittaa vähän journalistista tutkimusta. Puhuvatko ihmiset netissä ihan puuta heinää vai eivät? Tähän tarjoutui tilaisuus, kun ilmestyi artikkeli viime vuonna hyväksytyistä ja hylätyistä etunimiehdotuksista. Aihepiiri on aina ollut lähellä sydäntäni. Juttu keräsi yli 800 kommenttia ja perkasin ne läpi. Yleensä on mahdotonta tietää, puhuuko ihminen soopaa kertoessaan netissä että ”tiedän tapauksen, jossa koira pelasti avantoon pudonneen” tms uskomatonta. Tällä kertaa oli suurelta osin mahdollista tutkia väitteiden totuusarvo. Väestörekisterikeskus näet tarjoaa nimipalvelun, josta voi tarkistaa onko jonkun aidoksi väittämä nimi todella olemassa. Muitakin konsteja löytyy, esimerkiksi etunimilaista esitetyt väitteet voi tarkistaa. Lisäksi asiaa harrastaneena tiesi jotain jo valmiiksi.

Kaikkea ei voi tarkistaa. Esimerkiksi useampien etunimien yhdistelmistä ei pysty tutkimaan, onko sellaisia oikeasti olemassa. Sinänsä normaaleista, jopa almanakasta löytyvistä nimistä saa uskomattomia yhdistelmiä. Esimerkiksi Uljas Jorma Urho tai Impi Ellen Anna. Tai etu- ja sukunimen yhdistelmät. Niitä löytyy ihan oikeasti käsittämättömiä. En viitsi intimiteettisyistä kertoa, millaisia on itselleni tullut elämän aikana vastaan. Sanottakoon kuitenkin kaksi keksittyä esimerkkiä, jotka eivät ole ollenkaan niin huimia kuin jotkut aidosti tietämäni: jos sukunimi on Paukku, ei kannata antaa etunimeksi Aimoa. Sananmuunnoshuumori on sitten tarina sinänsä, esimerkiksi jos etunimi on Arja ja sattuu menemään Hukka-nimisen miehen kanssa naimisiin.

Uskokaa huviksenne, tiedän kymmeniä erikoisia oikeasti olemassa olevia nimiä ja nimiyhdistelmiä. Kyseisen jutun kommenttiosiossakin mainittiin ainakin neljä henkilöä, jotka olen nähnyt livenä, nimestä ja/tai muista tuntomerkeistä kykeni tunnistamaan sataprosentisella varmuudella. Lisäksi oli pari sellaista, jotka todennäköisesti ovat tuntemiani henkilöitä, mutta annetut tiedot eivät rajaa yksikäsitteisesti.

Seuraavassa kommenteista löytyneitä tahallisia tai tahattomia virheitä. Ei meno virheetöntä ollut, kaukana siitä, mutta ei niin paha kuin media antaa ymmärtää. Ilmeisesti sivistyneen ja sivistymättömän ihmisen ero on siinä, että sivistynyt ihminen sanoo kirjoittaessaan ”muistikuvani mukaan”, ”käsittääkseni” tai jotain vastaavaa, mikäli ei ole varma. Sivistymättömiä on valtaosa Suomi24:ssä, melkoinen vähemmistö Iltalehdessä ja -Sanomissa (josta esimerkit siis ovat) ja tuskin ollenkaan viereisen blogilistan kommentaattoreissa. Itse blogit ovat yleensä parempaa kieltä ja enemmän faktaa sisältäviä kuin median jutut. Tosin tästä ei voi täysin syyttää mediaa, onhan se suunnattu toisenlaiselle asiakaskunnalle.

Anna Rauha Kai Kille Usko Ville,siinähän noita olisi

Kyse oli yhdelle ihmiselle annettavista nimistä, joita Suomen lain mukaan voi olla vain kolme (1945 alkaen). Eikä selvästi miehen nimeä naiselle tai toisinpäin. Näitä samankaltaisia litanioita löytyi ketjusta useita.

Joskus -80 -luvulla luin Hesarista tyttölapsen saaneen nimekseen Prisitte

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

Tiedän tänä vuonna syntyneen ja kastetun lapsen nimeltä Tähtimyrsky.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan. Tosin voi olla että tämänvuotisena ei ole ehtinyt rekisteriin.

Jorma on hyväksytty, muttei synonyymejä , miksi?????

No olisiko siksi, että Jorma on saanut sivumerkityksensä kaaauan sen jälkeen kun Jorma oli suosittu.

Aivan käsittämätön argumentti tuo, että jotain nimeä ei voida antaa koska lasta voidaan kenties tulevaisuudessa kiusata...!!

Eikö tämän kirjoittaja ole ikinä käynyt koulua?

Luin hesarin kastetuista 90-luvun alussa tytön nimen Suttura Aleksandra.

Ilmeisesti lukihäiriöinen, koska Sutturoita ei ole nimipalvelussa.

Mimiqueen...on ihan kastetodistuksessa. lapsiparka.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

Varma Kosto - sota-aikana.

Varma moka - toteaisi 1913 syntynyt 1913 syntynyt demarien kansanedustaja.

Kun mä saan joskus pojan niin siitä tulee Sauron. En tosin ajatellut kysyä miltään lupalautakunnalta mielipidettä.

Tuskin kovin moni muukaan jonka ehdotus on hylätty on mennyt kyselemään - kyllä se mielipide tulee kyselemättäkin. Tosin Sauron on jo hyväksytty, koska löytyy nimipalvelusta.

Kaivakaa esiin F.E. Sillanpään lasten nimet. Siinäpä pohtimista. esim Sotaprinssi !

Sillanpää tai Kianto, samapa tuo kun on joku kirjailija. Tosin virhe on korjattu myöhemmin ketjussa muiden toimesta.

Aikoinaan Toijalassa asui puhelinluettelotietojen mukaan Romu Lovi neiti ja sit numero, ei ole enää vuosiin näkynyt.

Tekstistä ei käy ilmi oliko Romu vai Lovi se etunimi vai mahdollisesti molemmat. Kummin tahansa, nimipalvelusta ei löydy sen paremmin Romua kuin Lovea kummastakaan.

Panis puolestaan jäi mieleen keihäsmiehistä, hyvä heittäjä! Ja kyllä Pilu nimikin naurahdutti erään ranskalaisteeveesarjan lopputeksteissä etunimenä.

No hyvin on mieleen jäänyt, kun tunnetusti perusteellinen Tilastopaja ei tunne ainuttakaan Panis-nimistä yleisurheilijaa sen paremmin Suomessa kuin ulkomaillakaan. Olisiko sekoittunut hyvin palkattuun autokuski Olivier Panisiin? Aikoinaanhan samaan aikaan formuloissa päristeli Häkkisen ohella myös Japanin poika Takagi. Vitsin mukaan Erja Häkkisen suosikkijärjestys kärkikolmikoksi olisi ollut Panis-Häkkinen-Takagi.
Tuosta Pilu-etunimestä en tiedä mutta epäilen vahvasti että kyseessä olisi ollut siinäkin sekaantuminen ranskalaiseen tv-tuottajaan. Muistan kerran paikallisessa kodinkoneliikkeessä käydessäni nähneeni tv-sarjan lopputeksteissä vilahtaneen nimen ja tuumanneeni että mitä helvettiä? Sitten piti tarkistaa netistä ja löytyihän sieltä tietoa henkilöstä nimeltä Lissa Pillu.

Nykyään lapsen nimeksi voi antaa myös sellaisia sopimattomia nimiä kuin Herkku ja Nami, molemmat on hyväksytty nimiksi!

Nykyään? Ainoa(t) Herkku-nimet löytyvät vuosina 1940-59 syntyneistä.

Tunsinpa tytön, jonka nimi oli Tuju Mattis Hermine Nadja Tatjaana...

Niin varmaan tunsit joo. Ikävä puoli asiassa on se, että Tuju ja Mattis eivät voi olla saman henkilön nimiä, koska niitä ei löydy samoina vuosina syntyneiltä lainkaan.

Mutta entäs tämä jonka kuulin yhden tänä vuonna kastetun saaneen nimekseen, eli Samase.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan. Tosin voi olla ettei ole vielä ehtinyt kirjautua. Samatuo.

Minulla oli toisena nimenä URPO.Eipä ole enää.

Omapa on asiasi. Myöhempää ketjusta löytyi toinenkin Urpon nimestään poistanut. Huvittava piirre on se, että Urpo-nimeä pidetään ehkä junteimmista junteimpana - vaikka nimi on peräisin latinankielisestä nimestä Urbanus, mikä taas tarkoittaa kaupunkilaista ja hienosti sivistynyttä.

Tytölle nimeks ladaniva :D

Lada on ihan oikeasti naisen nimi. Osui silmään Suuresta Etunimikirjasta, kun sattuneista syistä sitä aikoinaan Sallin kanssa selailtiin. Nauroin että kyseisen nimiselle naiselle on varmaan usein kuittailtu, että "sulla mahtaa olla huonot kyydit."

suomessa saa vaihtaa etunimen vaan kerran, joten kandee harkita huolella. sukunimeä saa vaihtaa kuinka monta kertaa vaan. älkää vängätlö vastaan, olen vaihtanut niin tiedän.

Sen verran vängtlään vastaan, että a) virke aloitetaan isolla kirjaimella, erityisesti sana Suomessa kirjoitetaan isolla sen sijainnista riippumatta ja b) nimilaki sanoo, että etunimen saa vaihtaa maistraatille tehtävällä hakemuksella eikä vaihtojen lukumäärästä puhuta mitään, tosin ensimmäisellä kerralla riittää pelkkä ilmoitus.

Mulla oli psykiatri nimeltä Kukka Ruukku.. Että ilmota sitten siinä lähteväsi Kukka Ruukulle juttelemaan..

Suomessa ei ole sukunimeä Ruukku. Olikohan nyt varma juttu ettei sukunimi ollut Pukki, ainakin kirjoittaja saa mennä puhumaan pukille.

Etunimet" Aina Hellä, ja sukunimi" Alapää. Oli kastettujen palstalla!

Suomessa ei ole sukunimeä Alapää. Sen sijaan Nurmon kylä on nimeltään Alapää. Urheiluseura Nurmon Jymy syntyi, kun kylän urheiluseura Alapään Koitto yhdistyi Ylipään Kavereihin.

Kiite oli suhteellisen paljonkin käytetty nimi joskus

No, jos paljona pitää sitä että rekisteristä löytyy neljä kappaletta n. 20 vuoden ajanjaksoja joilta nimeä ylipäätään löytyy ja jokaisessa on lukumääränä "alle viisi".

Samoin Hirsus- sukunimiselle pojalle ei oikein Pentti sovi, muille kylläkin!

Kuten Hirvoselle?

Aikoinaan ei saanut antaa lapselle nimeksi Antti Kristian. Onkohan tuo lakipykälä vielä voimassa?

Tuskin on voimassa kun ei ole koskaan ollutkaan. Nimeä on annettu alle viidelle henkilöllä vuosien 1960-79 välillä. Pappi on kyllä voinut kieltäytyä kastamasta. Joskus 30 vuotta sitten oli tapaus, jossa pappi kieltäytyi hyväksymästä nimeä Annamari, koska siinä oli kaksi nimeä liitetty yhdeksi. Ei varmaan tullut mieleen, että Marianna oli jo tuolloin yleinen. Antti-nimi olisi kyllä hyvä, jos vastustaa asiaa jota sukunimi merkitsee. Raittiusvalistajalle Antti Viinanen olisi aika kova nimi.

Meidän kylästä löytyy poika nimeltä Napilus, sääliksi käy..

Kylä ei siis sijaitse Suomessa tai poika ei nauti Suomen sosiaaliturvaetuuksia, koska Napilusta ei löydy nimipalvelusta.

Katselin kerran aikoja sitten yhden ammattialan matrikkelia. Siellä oli etunimet Jopa Artturi Tuli.

Paitsi että Jopa- ja Tuli -etunimiä ei ole olemassa samoina vuosina syntyneillä.

Olin koulussa 50-luvulla ja kärsin nimestäni koska siihen aikaan Taru oli tavallinen metsästyskoiran nimi.
Nyt olen ylpeä mielestäni aika harvinaisesta nimestä, en ole koskaan tavannut toista Tarua.

Missä hiton tynnyrissä tämä muija on elänyt? Rekisteristä löytyy melkein seitsemäntuhatta Tarua ja sopii veikata että useimmilla kyseessä on puhuttelunimi. Muistin heti useita tapaamiani Taruja, yhden näin itse asiassa tänäänkin Huitsinnevadan keskustassa käydessä.

Olen yhdessä hautakivessä nähnyt etunimet Sulo Kostaja. Joskus on saatettu antaa hyvinkin sotaiselta kalskahtavia nimiä.

Kostajaa ei löydy nimipalvelusta. Tunsin muuten aikoinaan Sulo-nimisen miehen. Oikein sitten helvetin ruma ja romuluinen heppu, joka oli istunut taposta linnassa.

Aikoinaan nuorena likkana, eräs nainen tilasi jotain silloisesta työpaikastani ja ilmoitti etunimekseen Karvamarja, kerran pyysin toistamaan, kolmatta en enää kehdannut.
Ajattelin silloin, ettei se voi olla oikein ja laitoin lähetteeseen pelkän Marjan. Kun lähetys oli mennyt perille, rouvan mies soitti ja sanoi erittäin loukkaantuneella äänellä, että minun vaimoni nimi on Karvamarja.

Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan Karvamarjaa.

Seitsenottelijana kunnostautuneella Miina Kentällä on velipoika....Dennis Kenttä ;)

Miina oli aikoinaan Suomen parhaita seiväshyppääjiä, ei seitsenottelija. Kokeili toki otteluakin monien seiväshyppääjien tapaan, mutta ei mainittavalla menestyksellä. Tietääkseni ei ole Dennis-nimistä veljeä...

Minulla oli kerran Unkarilainen työkaveri jonka nimi oli PASKA.

Epäilen että kyseessä oli tsekki tai slovakki. Ei niin harvinainen sukunimi siellä päin - Slovakian parlamentin entinen puhemies on Pavol Paska.

Suomessa ei voi ottaa omaa sukunimeään myös etunimeksi.

Tätä ei ole laissa kielletty. Kuitenkin käsittääkseni asia on niin, että tällainen muutos katsottaisiin nimilain mainitseman tavan vastaisena sopimattomaksi. Laki on sinänsä epäjohdonmukainen, sillä 32 b § :ssa sanotaan, että etunimeksi ei voida hyväksyä sukunimeä. Toisaalta Suomi on täynnä sukunimiä, jotka löytyvät almanakasta, esimerkiksi Tapio, Lauri, Ilkka. Nämä siis ovat lain kirjaimellisen tulkinnan mukaan laittomia etunimiä. Naisen nimiä on harvemmin sukuniminä, mutta ainakin Taina ja Eeva ovat olemassa. Entäpä jos ennen nykyistä sukunimilakia joku Taina-niminen nainen olisi mennyt naimisiin sellaisen miehen kanssa, jonka sukunimi olisi ollut Taina? Hänestä olisi silloin väistämättä tullut Taina Taina. En ole ainakaan kuullut koskaan vastaavasta tapauksesta, joka tietysti olisi nykyäänkin mahdollinen. Sen sijaan tiedän tapauksen, jossa kaksi saman etunimen omaavaa seurustelivat keskenään (eri sukupuolta, tämä tapahtui kauan ennen syntymääni eli aikana kun homoja ei vielä ollut olemassa). Naimisiin pari ei kuitenkaan päätynyt.

ystäväni ystävä pojan nimi on persukas

Niin huono trolli, että ellen tietäisi todella älyttömiä nimiä olevan olemassa, en olisi vaivautunut tarkistamaan. Ei löydy nimipalvelusta ainuttakaan.

ite ihmettelen sitä miks jtn esim musmili maiden nimiä ei hyväksytä suomessa ja ne kuulostaa suomalaisista muka oudoilta tai härskeiltä. Miettikää niitä muslimeja jotka on muuttanu suomee ja ei saa antaa lapsillensa omien kulttuurien nimiä

Minä taas ihmettelen sitä jos muuttaa johonkin maahan eikä halua sopeutua. Kun suomalaiset muuttivat siirtolaisiksi Amerikkaan, ei siellä syntyneistä lapsista tullut Kyöstejä tai Päivejä. Muhammed, Mehmet ja Abdullah eivät ole suomalaisten nimiä. Ja kyllä musmili maiden nimet Suomessa hyväksytään etunimiksi lain perusteella. Porsaanreikä laissa.

Sivallus CCLI

Ei tarvitse uskoa teologisesti jumalaan voidakseen uskoa yhteiskunnallisesti kristinuskoon.

Kahdeksan uutista

Poliisi antoi äskettäin tiedotteen julkisuuteen:

Lukuisia seksuaalirikoksia käsittävä asiakokonaisuus syyteharkintaan Jyväskylässä
Keski-Suomen poliisilla on kuluvan syksyn aikana ollut tutkittavana lukuisia seksuaalirikoksia käsittävä asiakokonaisuus, joka siirtyy syyteharkintaan tänään. Ulkomaalaistaustaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä miehen omien maanmiesten kanssa.
Syyteharkintaan asia siirtyy kaikkiaan yhdentoista 18 - 53 vuotiaan miehen osalta. Uhrin poikaystävän osalta epäillään törkeää paritusta, laitonta uhkausta ja pahoinpitelyä. Mies oli esitutkinnan aikana vangittuna, mutta sittemmin Keski-Suomen käräjäoikeus on hänet vapauttanut.
Muiden epäiltyjen osalta nimikkeet vaihtelevat. Osaa epäillään seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta, osaa pakottamisesta sukupuoliyhteyteen. Kolmea heistä epäillään myös paritusrikoksesta.
Yksityiskohtaisempi tiedottaminen ei asian luonteesta johtuen ole mahdollista. Asiaa tullaan käsittelemään suljetuin ovin, mutta käräjäoikeus antanee asiasta aikanaan julkisen selosteen.

Leipätekstin lihavoinnit bloginpitäjän jäljiltä.

Törmäsin uutiseen ensimmäisen kerran sivustolla, jossa lihavoidut sanat oli poistettu/korvattu ilmaisulla, josta ei rikollisten taustoja voinut päätellä. Siis ei voinut päätellä, jos päässä olisi vähemmän kuin kaksi aivosolua. Tunnettu tosiasia on, että jos tekijät ovat muslimeja tai mustaihoisia, yleensä taustaa ei kerrota. Suomalaisuus mainitaan kyllä erikseen. Samaten pystyi päättelemään, että uhri on mitä ilmeisimmin ollut suomalainen. Linja asioissa on selkeä: jos rikollinen on suomalainen tai uhri ulkomaalainen, tämä yleensä kerrotaan. Jos päinvastoin, niin yleensä jätetään kertomatta.

Poliisin alkuperäisen tiedotteen julkaisivat käytännössä sellaisenaan pikaisella googlettamisella ainakin seuraavat mediat: Iltalehti, Ilta-Sanomat, Aamulehti ja Savon Sanomat. Pointsit heille.

Sen sijaan muutamaan mediaan voi aina luottaa: sana ulkomaalaistaustainen oli poistettu ja maanmiehet häivytetty neutraaliksi ilmaisuksi Uudessa Suomessa, Helsingin Sanomissa ja jopa paikkakunnan omassa lehdessä Keskisuomalaisessa. Näiden lehtien toimituksille haluan lähettää terveisiä: en pyyhi persettäni julkaisuillanne koska en halua paskani likaantuvan.

Vähän parempaan suoritukseen ylsi MTV3, jossa ulkomaalaistaustainen oli säilytetty, mutta maanmiehen tilalla luki häveliäästi tuttava. Nolo moka sattui jollekin medialle (en osoita sormella Uutta Suomea, koska en ole varma muistikuvastani), jossa ulkomaalaistaustainen oli poistettu mutta maanmiehet olivat vahingossa jääneet jäljelle. Sherlock Holmesia ei tarvittu selvittämään mistä oli kyse. Virhe on sittemmin ilmeisesti korjattu, koska en hakemallakaan enää löytänyt tuollaista sanamuotoa mistään.

Uhrin kansallisuudesta ei ole kerrottu mitään, mutta kaikki käytettävissä olevet tiedot viittaavat siihen että kyseessä on suomalainen. Tämä ei ole mikään yllätys – tiettyjen etnis-uskonnollisten ryhmien harjoittama Child grooming on tuttu käsite kaikille jotka tuntevat lastensuojelualan ammattilaisia. Tumma ja tulinen muutamaa vuotta vanhempi ihastus antaa teinitytölle huomiota, voittaa luottamuksen ja sitten pyhä kolminaisuus uhkailu/kiristys/lahjonta hoitaa loput ja likka on kohta koko heimon panopuuna. Tästä kun ei voi nuoria tyttöjä varoittaa näyttämällä uutisia vastaavista tapauksista, ettei joutuisi rasistin kirjoihin. Kun soppaan vielä lisätään koulun mokuttajaopettajien suorittama monikulttuurisuuteen indoktrinointi, niin katastrofi odottaa vain tapahtumistaan. Ja katastrofista uutisoi suomalainen media, jossa vastuulliset toimijat kykenee keskimääräinen sirkkelisahurikin laskemaan yhden käden sormin.

Mutta mitenkäs tämmöisistä tapahtumista sitten uutisoidaan eri tilanteissa? Tässäkin uutisessa on kolme osapuolta eli uhri, rikollinen ja asiakkaat. Kun jokaisella on kaksi vaihtoehtoa akselilla suomalainen (tai muusta sivistyneestä kansakunnasta lähtöisin oleva) / kunniakansalainen (humanitaarinen muslimimaahanmuuttaja), voidaan helposti laskea että on olemassa 2 x 2 x 2 = 8 eri kombinaatiovaihtoehtoa. Millä tavalla vaikka Hesari uutisoisi minkäkin vaihtoehdon toteutuessa? No niin siellä toimituksessa, copypaste esiin vastaisen varalle:

1. Uhri suomalainen, rikollinen suomalainen, asiakkaat suomalaisia:
Törkeä alaikäisen hyväksikäyttöliiga paljastui
Suomalaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan miehen kanssa. …
Suomalaisen miehen seksinhimossa ei vaikuta olevan minkäänlaista rajoitusta tai häpeän tunnetta. Jopa alaikäisiä ollaan valmiita käyttämään oman tyydytyksen välikappaleena heti tilanteen tarjoutuessa. ...

2. Uhri mamu, rikollinen mamu, asiakkaat mamuja:
Surullinen hyväksikäyttötapaus Jyväskylässä
Ulkomaalaistaustaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen niin ikään ulkomaalaistaustaista 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan maanmiehensä kanssa. …
Maahanmuuttajaväestön keskuudessa esiintyy edelleen valitettavaa epätietoisuutta suomalaisesta lainsäädännöstä. Kulttuurieroista johtuvissa tapauksissa voitaisiin hyvin soveltaa kaikkien osapuolten niin hyväksyessä sharia-lain mukaista sovittelua. ...

3. Uhri mamu, rikollinen mamu, asiakkaat suomalaisia:
Suomalaisten seksirengas hyväksikäytti alaikäistä
Ulkomaalaistaustaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta niin ikään ulkomaalaistaustaista tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan suomalaismiehen kanssa. ...
Maahanmuuttajaväestön taloudellinen ahdinko johtaa joskus epätoivoisiin tekoihin. Monet kantaväestön edustajat ovat valmiita hyväksikäyttämään toisten alistettua asemaa. ...

4. Uhri suomalainen, rikollinen suomalainen, asiakkaat mamuja:
Poikaystävä hyväksikäytti alaikäistä
Suomalaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista ulkomaalaistaustaisen 18 - 53 vuotiaan miehen kanssa. …
Häikäilemättömästi toiminut suomalaispariskunta käytti hyväkseen ulkomaalaisten vähäistä lainsäädännön tuntemusta houkutellessaan heitä rikolliseen toimintaan. ...

5. Uhri mamu, rikollinen suomalainen, asiakkaat mamuja:
Törkeä seksuaalinen hyväksikäyttötapaus Jyväskylässä
Suomalaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta ulkomaalaistaustaista tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan miehen kanssa. …
Rikollinen ei ole ainoastaan tyytynyt tuhoamaan vihaamansa erirotuisen tytön elämää, vaan houkutellut myös hänen maanmiehiään laittomiin ja oman kulttuurinsa tuomitsemiin tekoihin. ...

6. Uhri suomalainen, rikollinen mamu, asiakkaat suomalaisia:
Miehet hyväksikäyttivät alaikäistä
19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan suomalaismiehen kanssa. …
On törkeää, että suomalaismiehet ovat valmiita maksamaan seksistä, mikä taas houkuttaa vaikeassa tilanteessa olevan maahanmuuttajan uhraamaan jopa oman rakkaansa. ...

7. Uhri mamu, rikollinen suomalainen, asiakkaat suomalaisia:
Törkeä rasistinen hyväksikäyttötapaus Jyväskylässä
Suomalaisen 19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta ulkomaalaistaustaista tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan suomalaismiehen kanssa. …
Rasististen tekojen lisääntyminen tuo mukanaan tällaisia törkeitä hyväksikäyttötapauksia. Peruskouluun olisi ehdottomasti saatava yhdeksi oppiaineeksi ihmisoikeudet tällaisten tekojen ennaltaehkäisemiseksi ja suvaitsemattoman väestönosan kasvattamiseksi. ...

8. Uhri suomalainen, rikollinen mamu, asiakkaat mamuja:
Miehen epäillään painostaneen alaikäistä tyttöystäväänsä seksiin useiden miesten kanssa
19-vuotiaan miehen epäillään painostaneen 17-vuotiasta tyttöystäväänsä harrastamaan seksiä yhdentoista 18 - 53 vuotiaan miehen kanssa. ...
Yksityiskohtaisempi tiedottaminen ei asian luonteesta johtuen ole mahdollista.

Klisee klisee kulkunen

Mies kävelee Helsingin rautatieaseman tunnelissa etsien ruokapaikkaa. ”Emmä tonne mene, siellä on taas yksi karvaranne.” Lopulta löytyy valkonaamainen ravintoloitsija ja pian on taas yksi rasisti kylläinen tuontikebabilla.

Tuollaisia huomautuksia kuulee ihan tavallisten ihmisten suusta. Perussuomalaisten nousu on tehnyt rasismista salonkikelpoista. Somalit, kurdit ja venäläiset ovat syypää kaikkeen pahaan. Todellisuudessa rasismiin puretaan vain omaa alemmuutta ja pahaa oloa.

Rasisteille ei vain tunnu saavan taottua päähän, että heidänkin hyvinvoinnistaan ovat suurelta osin vastanneet maahanmuuttajat. Mitä olisi Suomen teollisuus ilman Finlaysonia, Sinebrykoffia, Stockmannia, Fazeria tai Gutzeitia? Jos tämän argumentin heittää kehiin, he syyttävät nykyisiä mamuja siitä ettei sieltä ole tullut yhtään ainutta vastaavaa esimerkkiä. Hei haloo, nyt eletään 2000-lukua. Teollistuminen tapahtui yli sata vuota sitten. Nykyään eletään palveluammateilla. Meillä on valtava määrä suomalaisia työttömiä. Kun tänne tulee yksikin humanitaarinen mamu, hänen työllistämisvaikuksensa on valtava. Tarvitaan sosiaaliviranomaista, erityisopettajaa, suunnittelukoordinaattoria. Taas on muutama suomalainen poissa kortistosta. Ja kun mamuja tulee lisää, työllistyy maakunnissakin vastaanottokeskukseen siivooja ja talonmies, joten matalapalkkaistenkaan ei pitäisi valittaa asiasta. Kaikki voittavat.

Tähän sitten usein vedetään vasta-argumentiksi tiettyjen kansallisuuksien – no, sanottakoon suoraan esimerkkinä somalien – valtavan alhainen työllisyysaste. Kysehän on vain siitä, että Suomessa ei ole osattu heidän voimavarojaan hyödyntää oikein. Miksi valtio ei ole perustanut esimerkiksi kamelipuistoa? Ratsastusta, kamelinliharuokia, kulttuuriesittelyä – ja monta työllistettyä mamua. Yksinkertainen ratkaisu olisi myös kieltää suomenhevosten ravit ja korvata ne kameliratsastuksella, mutta tätä ei voida tehdä koska ravit kuuluvat olennaisena osana romanikulttuuriin. Mutta moni mamu on jo työllistynyt ilman kameleitakin, minkä luulisi pistävän valittajille jauhot suuhun. Esimerkiksi somaleilla on kysyntää tulkkeina, islamin opettajina ja somalikulttuuriin perehtyneinä sosiaalityöntekijöinä. Valitettavasti näitä työpaikkoja on kovin vähän, mutta ongelma olisi helposti ratkaistavissa lisäämällä määrärahoja ja tuomalla maahan lisää somaleja. Tällöin edellä mainittujen työpaikkojen tarve kasvaisi ja parantaisi taas työttömyystilannetta. Lisäbonuksena maan kilpailukyky paranisi selvästi; musliminaiset tunnetusti tekevät paljon lapsia eivätkä kykene siksi mukaan työelämään. Tällöin pääministeri Kataisen vaatimus naisten osallistumisesta työelämään tulisi toteutettua, kun suomalaisten naisten ei tarvitsisi tehdä lapsia. Suomalaisnaiset voisivat jättää äitiyslomat väliin ja olla mukana työelämässä, kun somali- ja kurdinaiset huolehtisivat syntyvyydestä. Itse asiassa voisi harkita äitiysetuuksien poistamista koulutetuilta naisilta, mikä kannustaisi entisestään heidän työelämäkontribuutiotaan. Musliminaisiin tämä ei yleensä vaikuttaisi, koska suuri osa heistä on luku- ja kielitaidottomia vain harvan ollessa ammattitaitoinen. Näille muutamille poikkeuksille voitaisiin tietysti suomesta poikkeavan äidinkielen perusteella myöntää erivapaus vanhempainetuisuuksiin, ettei heitä syrjittäisi.

Jos rasistilla on lapsia, hän on valmis vaikka muuttamaan ns. paremmalle asuinalueelle, etteivät lapset vain saisi antirasistisia vaikutteita monikulttuurisessa koulussa. Tämä ns. "white flight" -ilmiö on jo valitettavasti Suomessakin arkipäivää. Seurauksena monikulttuurisiin lähiöihin jää kantaväestöstä vain köyhempiä ja siis vähälahjaisempia. Tästä taas seuraa alueen koulussa lahjakkuusvaje ja huonommat oppimistulokset, vaikka siellä onkin onneksi mamuja paikkaamassa osaamistasoa. Tasa-arvon mukaisesti kouluille annetaan tällöin ns. positiivisen syrjinnän määrärahaa. Tämä määräytyy mamujen osuuden perusteella. Tästä seuraa se virheellinen näkemys, että mamut olisivat mukamas huonompia oppimaan. Ehkä näin onkin, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että heikkolahjaisempi suomalaisväestö koulukiusaa heitä. Siksi ainoa oikea ratkaisu onkin mamujen tasainen jakaminen kaikkiin kouluihin asuttamalla heidät tarvittaessa tukitoimin eri alueille tasaisesti.

"Taas yksi uusi rikosuutinen! Eikö noita mamuja saada kuriin?" Tuohtunut keski-ikäinen valkonaama paiskaa aamiaispöydässä lehden nurkkaan. On ehkä totta, että jotkin etniset ryhmät esiintyvät rikostilastoissa moninkertaisesti suomalaisiin nähden. Tähän on kuitenkin olemassa ymmärrettävät selitykset:
1) Rasismin takia erirotuisten rikoksista ilmoitetaan herkemmin
2) Suomalaiset rikolliset tuntevat maan tavat paremmin ja osaavat välttyä kiinnijäämiseltä
3) Rikolliset ovat useimmiten nuoria ja mamuväestössä nuorten osuus on suurempi
4) Kotouttaminen on epäonnistunut vähäisten määrärahojen ja suvaitsemattomien rasismin takia
5) Mamujen käsitys rikollisuudesta on erilainen; jos suomalainen menisi Saudi-Arabiaan kittaamaan kossua keskellä katua, hänkin olisi rikollinen. Ei säädyttömästi pukeutuneen naisen raiskausta voi laskea rikokseksi, jos kulttuuritausta sanoo ettei kyseessä ole rikos.
Todellisuudessa pahimpia rikollisia ovat ne parikymmentä netissä riehuvaa natsia, jotka nimettömyyden suojista nostavat tällaisia yksittäistapauksia esiin. Toisin kuin suoraselkäiset monikulttuurisuuden kannattajat, nämä rasistit eivät uskalla kirjoittaa omalla nimellään. Tämä osoittaa heidän mielipiteensä hävettäviksi ja virheellisiksi. Vain muutamien nimi on tiedossa ja he ovatkin poikkeuksetta saaneet oikeudenmukaiset tuomiot rikollisesta toiminnastaan, joskin tuomioiden keveys ei ole vastannut rikosten raskautta. Eikä heitä ole siitä huolimatta saatu täysin vaiennettua, vaan jotkut ovat heidän kaltaisensa puoli-ihmiset äänestäneet jopa eduskuntaan. Näiden alemmalle kehitysasteelle jääneiden matalatasoista kulttuuria edustavien vajakkien päähän ei millään saa mahtumaan, että kaikki kulttuurit ja rodut ovat keskenään samanarvoisia.

Suomi ei voi olla mikään impivaaralainen umpio, jossa serkut menevät keskenään naimisiin. Tarvitsemme vaikutteita muualta. Kyllä Suomestakin on aikoinaan siirtolaisiksi lähdetty – Amerikkaan, Australiaan ja Ruotsiin. Näissä maissa suomalaisten siirtolaisten jälkeläiset ovat menestyneet erinomaisesti. Tämä siitä huolimatta, että he joutuivat oppimaan vieraan kielen, sopeutumaan uuteen kulttuuriin ja tekemään raakaa työtä selvitäkseen. Amerikka, Australia ja Ruotsi eivät toimineet siirtolaispolitiikassaan yhtä tehokkaasti kuin Suomi nykyään ja silti ne ovat menestystarinoita. Voi vain kuvitella, kuinka mahtaviin suorituksiin ne maat olisivat yltäneet yhtä viisaalla kototuttamispolitiikalla mitä Suomi harjoittaa. Mitä suomalaissiirtolaiset olisivatkaan saaneet aikaan, jos heidän omaa suomalaista kulttuuriaan olisi tuettu ja heillä olisi ollut vuosia kestänyt kotouttamisohjelma sosiaaliturvineen käytössä. Suomen nykypolitiikalla voimme vain jännityksellä odottaa, millaisia kultamunia humanitaarisista mamuistamme kuoriutuukaan!

Niiden, jotka haluavat sulkea maamme rajat hädässä olevilta, pitäisi muistaa että tuossa 70 vuotta sitten lähes satatuhatta suomalaista lasta lähetettiin Ruotsiin sodalta turvaan. Samalla tavalla nykyäänkin maahamme tulee pakolaisia sodan jaloista. Nyt on meidän vuoromme auttaa sotalapsia. Tähän on usein esitetty vasta-argumenttina se, että monet tulijoista ovat aikuisia miehiä ja jotkut valehtelevat ikänsä kymmenen vuottakin nuoremmaksi käydäkseen lapsesta. Pitäisi muistaa, että etelämmässä ihmiset kypsyvät aiemmin kuin Suomessa ja saattavat suomalaisen silmään näyttää ikäänsä vanhemmilta. Ja vaikka osa valehteleekin, se on ihan ymmärrettävää; vika on omassa politiikassamme, joka suosii alaikäisiä hakijoita. Mikäli tämä suositummuusasema poistettaisiin, tarvetta valehteluun ei olisi. Sitä paitsi onhan rauhanpuolustamisen kannalta järkevämpää, että aikuiset miehet tulevat pois sotaa käyviltä alueilta. Jos aikonaan Suomestakin olisi lähetetty Ruotsiin armeija-ikäiset miehet lasten sijaan, tuskin koko sotaa olisi edes tullut.

Meidän kaikkien tulee muistaa velvollisuutemme kehitysmaiden asukkaita kohtaan. Siihen velvoittaa Suomea jo pelkästään länsimaiden synkkä siirtomaahistoria. Kuvitelkaa, miten kukoistavia esimerkiksi Afrikan maat olisivat, jos niitä ei olisi siirtomaina riistetty. Kaikki muutkin maanosan valtiot voisivat nyt olla Liberian ja Etiopian - ne ainoat, jotka eivät koskaan ole siirtomaita olleet - kaltaisia demokraattisia, taloudellisesti edistyneitä maita.

Äly hoi, älä jätä!

Ironmistress kirjoitteli tässä jokin aika sitten, kuinka älykkäiden ihmisten joukossa esiintyy suhteettoman paljon onnetonta mielialaa. Tämähän ei ole mitään uutta. Kuten kirjoituksessa ansiokkaasti todettiin, kun ÄO on noin 150 tai enemmän, ongelmia alkaa tulla: jo ÄO 120:n ihminen (joka on yliopistotasoa) tuntuu olevan täysi nuija. Se pikkuinen ongelma toteamuksessa oli, että siinä ei kerrottu millä keskihajonnalla nuo arvot on annettu. Olettaisin että 24, mikä oli pitkään standardiasetus - nykyään on siirrytty käyttämään keskihajontaa 15. Tämän takia en seuraavassa puhu yhtään mitään pisteistä vaan ainoastaan keskihajonnasta eli lyhyesti s.

Suurin osa ihmisistä on lähellä keskiarvoa kaikissa normaalisti jakautuneissa asioissa. Niin myös älykkyydessä. Siellä ääripäissä on vähemmän porukkaa. Esimerkiksi yhden keskihajonnan sisään keskiarvosta mahtuu yli kaksi kolmasosaa populaatiosta. Yli kahdella keskihajonnalla keskiarvosta poikkeavia on sekä ylä- että alapäässä kaksi prosentta.

Älykkyys ei takaa menestystä. Tunnen Mensan jäsenen, joka on ammatiltaan bussikuski. Heppu voisi olla yhtä hyvin prosessitekniikan professori älynsä puolesta. Toisaalta ei takuulla ole yhtään ainutta prosessitekniikan professoria, jonka älykkyys olisi keskitasoa matalampi. Tämä tarkoittaa sitä, että tehtävä asettaa tietyn minimivaatimuksen älylle, mutta äly ei aseta minimivaatimusta tehtävälle. Toisin sanoen jokaisella tehtävällä on olemassa tietty älykkyysraja, jonka alittava ei kykene kyseisessä tehtävässä toimimaan. Asiaa on tutkittu selvittämällä, millaisia ovat älykkyydeltään erilaisissa ammateissa toimivat henkilöt.

Seuraavassa on lueteltu näihin tutkimuksiin sekä henkilökohtaisiin havaintoihin perustuvia epäilyksiä. Alussa on puolen keskihajonnan välein haarukka, johon kuuluvia henkilöitä tarkoitetaan, sitten prosenttilukema, joka kertoo kuinka suuri osuus väestöstä kyseiseen väliin kuuluu. Lopuksi on kerrottu, millaisiin tehtäviin on käytännössä minimivaatimus kuulua kyseiseen tai älyltään sitä korkeampaan osaan väestöstä. Vain joissakin harvinaisissa poikkeustapauksissa saattaa pykälää alemmastakin haarukasta yltää kyseiseen tehtävään, kahta pykälää alempaa ei mitään toivoa.

s > 2,5: 0,5 %. Nobel-tason tutkija.
2 < s < 2,5: 1,5 %. Luonnontieteellisen alan professori.
1,5 < s < 2: 5 %. Matemaattis-luonnontieteellis-teknisen alan tohtori.
1 < s < 1,5: 9 %. Lääkäri, diplomi-insinööri, toimitusjohtaja.
0,5 < s < 1: 15 %. Lakimies, aineenopettaja, upseeri.
0 < s < 0,5: 19 %. Teknikko, yrittäjä, luokanopettaja.
-0,5 < s < 0: 19 %. Sairaanhoitaja, sähköasentaja, aliupseeri.
-1 < s < -0,5: 15 %. Perushoitaja, autonasentaja, myyjä.
-1,5 < s < -1: 9 %. Sairaala-apulainen, autonkuljettaja, kaupankassa.
-2 < s < -1,5: 5 %. Lehdenjakaja, varastomies.
-2,5 < s < -2: 1,5 %. Kokoonpanolinjan työntekijä.
s < -2,5: 0,5 %. Valvonnan alaiset työtehtävät.

Vielä kerran korostettakoon, että nämä ovat minimitason vaatimukset. Esimerkiksi yrittäjä on asetettu välille 0 < s < 0,5. Tämä tarkoittaa sitä, että jos s < -0,5, kyseinen henkilö ei pysty pyörittämään omaa bisnestään (ei ainakaan pitkään) ja välillä -0,5 < s < 0 olevat yrittäjätkin ovat harvassa. Valtaosa yrittäjistä lienee annetulla välillä 0 < s < 0,5, mutta aivan varmasti yrittäjinä on henkilöitä, joilla s > 2,5.

Ihmisten välisistä älykkyyseroista seuraa ongelmia, kun kaksi älykkyydeltään liiaksi poikkeavaa joutuu vuorovaikutukseen. Toki ongelmia saattaa esiintyä silloinkin, kun henkilöiden älykkyydet ovat lähellä toisiaan, mutta tällöin ongelmien syy on muualla (luonteet ja taustat) kuin älykkyyserossa.

Älykkyysero aiheuttaa ongelmia lähinnä sen takia, että eriälyisten ihmisten oivallusnopeus ja ajattelumalli ovat erilaiset. Älykkäämpi ärtyy, kun toinen ei tajua, toinen taas ärtyy ”mikä sinä oikein luulet olevasi” -periaatteen takia. Tai sitten kontaktipintaa ei ole, jos A on kiinnostunut Mozartista ja B siitä, mitä Seiska kirjoitti BB:stä. Tällöin A ihmettelee, mistä tuo on kuullut Brigitte Bardot'sta ja B hämmästelee mitä yhteistä musiikilla ja marmeladilla muka on.

Vastoin yleistä harhaluuloa ongelmia ei kuitenkaan synny aina. Niitä syntyy vain silloin, kun konteksti eli kohtaamispinta on tietynlainen. Eri kohtaamispintatilanteet voidaan jakaa neljään ryhmään, joissa ongelmien syntymiseen vaadittava älykkyysero on erilainen.

1. Tasavertainen tilanne
Henkilöt ovat tasavertaisessa tilanteessa eli heidän välillään ei vallitse hierarkkista suhdetta. Esimerkkejä tällaisesta tilanteesta ovat koululuokan oppilaat, armeijan alokkaat tai saman osaston sairaanhoitajat. Henkilöiden ei tarvitse kuitenkaan olla keskenään samassa tilanteessa, kuten aiemmissa esimerkeissä, vaan he voivat olla myös eri rooleissa. Yleisin tällainen tilanne on asiakkaan ja kauppiaan/asiakaspalvelijan keskinäinen tilanne. Tasavertaisessa tilanteessa ongelmia syntyy tai ainakin vuorovaikutus on käytännössä mahdotonta, mikäli älykkyysero on vähintään kaksi keskihajontaa. Tällöin samassa asemassa olevien kesken vallitsee viidakon laki ja vähemmistöön jäävät – eli siis fiksummat – voivat välttyä kiusaamiselta vain tekeytymällä tyhmemmiksi. Asiakaspalvelutilanteessa molemmat osapuolet joutuvat sentään käyttäytymään sivistyneesti. Olen käynyt vuosia samassa parturiliikkeessä ja joka kerran toivon, että saksien varteen osuu ”Liisa”, jonka kanssa juttu nyt jollain lailla luistaa. Muiden kanssa ei voi paljon muusta puhua kuin siitä miten paljon tukka on nyt kasvanut – muut keskustelunavaukset puolin ja toisin päättyvät aina parin lauseen jälkeen vaivautuneeseen hiljaisuuteen.

2. Johtajuus
Mikäli tilanne on hierarkkinen, kahden keskihajonnan sääntö ei päde. Tällöin vähemmän älykäs – olettakaamme että hän on se alainen – tiedostaa johtajan korkeamman stauksen itseensä nähden. Tällöin ongelmia ei synny älykkyyseron takia, vaan älykkyyden takia syntyviä ongelmia aiheutuu, mikäli korkeammassa asemassa oleva ei kykene eläytymään toisen tasolle. Johtaja voi toimia esimiestehtävissä, missä monilla alaisilla on enemmän eroa häneen kuin kaksi keskihajontaa. Jos sama johtaja on kohdassa (1) mainituissa tasavertaisissa tilanteissa vastaavalla tavalla älyltään poikkeavien kanssa, ongelmia tulee – ja paljon. Johtajuustilanteessa ei välttämättä ole pienintäkään merkkiä tällaisesta ja palaute alaisilta voi olla kiittävää.

3. Alaisuus
Tämäkin on hierarkkinen tilanne kohdan (2) tapaan, mutta nyt oletetaan alaisen olevan se älykkäämpi osapuoli. Tällöin syntyy ongelmia, mikäli alaisella on yhtä paljon kokemusta ja johtamistaitoa kuin johtajallakin, mitenkään älyllisestä erosta riippumatta. Mutta älykkyyseron kannalta oleellista on se, että oli johtaja miten kokenut ja ammattitaitoinen hyvänsä, ongelmia syntyy varmasti mikäli alainen on vähintään yhden keskihajonnan verran johtajaa älykkäämpi. Tällöin ero on jo niin suuri, että johtajakin sen vaistoaa, vaikkei tunnustaisi. Yleensä johtaja alkaa tällöin tuntea olonsa uhatuksi ja alkaa kytätä alaisenkin pientä virhettä päästäkseen heilauttamaan viikatetta.

4. Partnerius
Jos aikoo toisen ihmisen kanssa hommata yhteistä hautapaikkaa, suositeltavaa on että älyllisessä puolessa eroa olisi enintään yksi keskihajonta. Muussa tapauksessa kiinnostuksen aiheet ovat liian erilaisia ja seuraa vieraantuminen. Lisäksi tulee se väistämätön tilanne: älykkäämpi ärtyy, kun toinen ei tajua, toinen taas ärtyy ”mikä sinä oikein luulet olevasi” -periaatteen takia. Tämän takia useista poikkeuksellisen älykkäistä miehistä kehittyy naisten halveksujia. Vanha nörttivitsi kertoo, että valon nopeuden voi todistaa äänen nopeutta suuremmaksi sillä, että monet naiset vaikuttavat ensinäkemältä ihastuttavilta aina siihen asti kunnes kuulee mitä he sanovat. Kun normimies (poikkeama keskiarvosta nolla) näkee miellyttävän naisen, kyseinen nainen osuu hänen älylliseen haarukkaansa 68 % todennäköisydellä. Kun huippuälykäs mies (poikkeama keskiarvosta +2 keskihajontaa), näkee miellyttävän naisen, kyseinen nainen osuu hänen älylliseen haarukkaansa 16 % todennäköisyydellä. Tämä siis sillä olettamuksella, että naisten ja miesten jakaumat ovat samat. Mikä on virheolettamus. Jokainen tutkimus, joissa on todettu naisten ja miesten älyllisissä keskihajonnoissa ero, on päätynyt samaan johtopäätökseen: naisten keskihajonta on pienempi. (Ne tutkimukset, jotka eivät tätä eroa ole havainneet on ilmeisesti tehty poliittisesti korrektin tuloksen takaavin virheellisin menetelmin.) Tämä tarkoittaa sitä, että huippuälykkäiden miesten naispooli on vielä pienempi kuin tuo edellä mainittu 16 %. Ja myös sitä, että kun käytännössä kaikki naimisiin päätyvät huippuälykkäät miehet saalistavat tuosta poolista, ei ilman jääville jää enää sopivia naisia. Eli useimmiten huippuälykäs mies ihastuu vääränlaiseen naiseen ja jäljelle jäävät sopivatkin on jo viety. Vähemmästäkin katkeroituu.

Monet kiistävät älykkyyden merkityksen sosiaalisissa ongelmissa. On todettu, että älykkäät ovat yksinkertaisesti sosiaalisesti kyvyttömiä ja älyllisesti normaaleilla on enemmän ”tunneälyä”. Pikkuinen ongelma on siinä, että tunneälyä ei pysty luotettavasti mittaamaan. Sosiaaliset ongelmat on selitettävissä älykkyyseroilla tasan yhtä pätevästi, jolloin Occamin partaveitsellä on sanansa sanottavana käsitteen ”tunneäly” tarpeellisuudesta. Mikäli ihmiskunnan keskimääräinen ÄO olisi 1-2 keskihajontaa nykyistä ylempänä, sanottaisiin että tuolla nykyistä keskiarvoa 1-2 keskihajontaa ylemmällä porukalla on eniten tunneälyä. Kun taas sitä 1-2 pykälää alempana olevalla sakilla eli nykyisellä keskiarvolla todettaisiin olevan vähemmän tunneälyä.

Olin taannoin koulutustilaisuudessa, jossa konsultti puhui läpiä päähänsä. Mutisin vieressä istuneelle dippainssille, että ”helvetti, tuolla ällillä ei tästä hommasta kyllä tajua hölkäsen pölähtävää”. Johon tämä: ”Vittu joo, mutta sillä on varmaan hyvä tunneäly.” Sain tunkea hihan suuhuni tukehduttaakseni hillittömän naurunpurskahduksen.

Ken on heistä kaikkein kaunein?

Viime vuosina on uransa lopettanut moni suomalainen urheilulegenda ja muutaman ura on jo väistämättä ehtoopuolella. Eri urheilulajeja on tietysti vaikeaa ellei mahdotonta arvottaa järjestykseen. Siitä huolimatta näin tehdään jatkuvasti, joten miksi en minäkin? Ihan vain huvin vuoksi, mitenkään vakavasti ottamatta.

Valitsin kymmenen isoa nimeä: aakkosjärjestyksessä Janne Ahonen, Amin Asikainen, Jukka Keskisalo, Virpi Kuitunen (nyk. Sarasvuo), Jari Litmanen, Hanno Möttölä, Jarkko Nieminen, Kalle Palander, Teemu Selänne ja Jani Sievinen. Kaikkien saavutukset ovat melkoisen isot. Mutta kuinka kovia he ovat toisiinsa verrattuna?

Ansioluettelot:

Janne Ahonen: kaksi olympiahopeaa joukkuemäestä, kaksi henkilökohtaista ja kolme joukkuemaailmanmestaruutta, kolme joukkuehopeaa ja kaksi henkilökohtaista pronssia. Lentomäestä kaksi hopeaa ja kaksi pronssia sekä kaksi joukkuehopeaa. Kaksi maailmancupin voittoa, 36 osakilpailuvoittoa, 108 palkintosijaa (ennätys), eniten maailmancup-pisteitä uran aikana. Viisi Keski-Euroopan mäkiviikon voittoa (ennätys). Vuoden urheilija 2005.

Amin Asikainen: ammattinyrkkeilyn Euroopan mestari keskisarjassa 2006-07. 32 ottelua, 28 voittoa.

Jukka Keskisalo: Euroopan mestaruus estejuoksussa. Suomen ennätys. Kahdesti kymmenen joukossa MM-kisoissa. Vuoden urheilija 2006.

Virpi Kuitunen: olympialaisista kaksi viestipronssia. Kaksi henkilökohtaista maailmanmestaruutta, yksi hopea ja pronssi, neljä viestimaailmanmestaruutta. Kaksi maailmancupin voittoa, 20 osakilpailuvoittoa.

Jari Litmanen: viisi Alankomaiden mestaruutta, yksi Suomen mestaruus, Mestareiden liigan voitto, UEFA-cupin voitto, Alankomaiden liigan ja Mestareiden liigan paras maalintekijä yhdellä kaudella. Eniten maaotteluja (137) ja maaleja (32) Suomen maajoukkueessa. Euroopan kolmanneksi paras jalkapalloilija 1995. Vuoden urheilija 1995.

Hanno Möttölä: ensimmäinen suomalainen NBA:ssa, kymmenen vuoden ammattilaisura kuudessa eri maassa.

Jarkko Nieminen: kolmesti puolivälierissä Grand Slam –turnauksessa, kaksi ATP-tason turnausvoittoa, korkein ranking 13.

Kalle Palander: maailmanmestaruus pujottelussa, maailmancupin pujottelun voitto, kymmenen osakilpailuvoittoa pujottelussa ja neljä suurpujottelussa.

Teemu Selänne: olympiahopea ja kaksi pronssia. MM-hopea ja pronssi. World Cupissa hopeaa ja pronssia. Stanley Cupin voitto. Kaksi valintaa NHL:n ykköstähdistöön, samoin kakkostähdistöön. Kolmena kautena NHL:n paras maalintekijä.

Jani Sievinen: Olympiahopeaa 200 metrin sekauinnissa. MM-kulta ja hopea sekauinnissa. Lyhyen radan MM-kisoissa neljä kultaa ja kaksi hopeaa. Viisi EM-kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia. Yksi EM-kulta 200 m vapaauinnissa, kaikki muut saavutukset sekauinnissa. Yksi ME 200 m sekauinnissa, kolme lyhyen radan ME:tä. Vuoden urheilija 1994.

Hauska sattuma sinänsä, että kuusi listan viimeistä nimeä ovat lajinsa kaikkien aikojen parhaita suomalaisia ja neljä ensimmäistä eivät. Nieminen ja Sievinen ovat kiistattomat kaikkien aikojen ykköset lajissaan ja eiköhän useimpien asiantuntijoiden mielestä Litmanen > Hyypiä, Möttölä > Hakala, Palander > Poutiainen ja Selänne > Kurri. Neljästä ensimmäisestä ainoastaan Ahosta ovat jotkut höyrypäät väittäneet Nykästä kovemmaksi naamaksi, Asikaista, Kuitusta ja Keskisaloa tuskin kukaan lajinsa kaikkien aikojen ykköseksi.

Uraansa jatkavista enää Niemisellä on pieniä mahdollisuuksia saavuttaa entisiin menestyksiinsä nähden maininnan arvoisia suorituksia. Selänteen ura taitaa olla työsulun takia paketissa ja vaikkei olisikaan, tuskin enää merkittäviä tuloksia on luvassa. Samaa voidaan sanoa Litmasesta ja Möttölästä. Keskisalo jatkaa enää piiritasolla, sillä eivät vanhat juoksijat lopeta, he vain haihtuvat pois. Muut neljä ovat laittaneet kisavermeet kellarin komeron naulaan lopullisesti.

Mutta sitten riviin järjesty.

Kriteeri 1: kilpailumenestys
Olympiavoittoa ei ole kellään, mitaleja neljällä. Kuudesta jäljelle jäävästä Litmanen ja Möttölä ovat joukkueurheilijoita, joiden menestys arvokisoissa on joukkueesta riippuvainen. Neljästä yksilöurheilijasta ainoastaan Niemisellä ei ole mitään isoa mestaruutta, tenniksessä tällaiseksi voidaan katsoa Grand Slam –turnauksen voitto. Nieminen ei ole päässyt ikinä edes neljän joukkoon. Näin ollen Nieminen putoaa tällä kriteerillä yksilöurheilijoista viimeiseksi kaikki muut kriteerit huomioiden. Muiden arvokisasaavutukset eivät merkittävästi eroa, heikoimmat ovat Asikainen ja Keskisalo pelkällä Euroopan mestaruudella. Jos menestyksen perusteella laittaa järjestykseen, niin Kuitunen, Ahonen, Sievinen, Palander, Selänne, Keskisalo, Asikainen, Litmanen, Nieminen, Möttölä.

Kriteeri 2: joukkue/yksilö
Yksilön on aina vaikeampi saavuttaa mestaruus kuin joukkueurheilijan. Jos kisoihin ottaa osaa sata urheilijaa, yksilölajissa voittajia on vain yksi kun joukkuelajissa heitä on joukkueellinen eli parikymmentä. Joukkueurheilijan mestaruusmahdollisuus on siis noin 20-kertainen. Toisaalta tätä kompensoi se, että lajissaan maailman paraskaan joukkueurheilija ei voi saavuttaa mestaruuksia mikäli hänellä ei ole kohtuullisen hyviä joukkuetovereita ympärillään. Tähän kriteeriin kuuluu osaltaan myös onni; alppihiihtäjä voi voittaa kilpailun osin hyvällä tuurilla, tennispelaaja ei. Vertailua yksilölajeihin helpottaa se, että joukkuelajeissa yleensä äänestetään kauden parhaasta pelaajasta. Tämän voi sitten suhteuttaa yksilölajin kultamitaliin, äänestyksen kakkossijan hopeaan jne. Toisaalta useimmilla yksilölajien urheilijoilla on myös joukkuekilpailuja kuten viestejä. Kaiken kaikkiaan tämä kriteeri ei tuo suuria eroja kymmenikkömme välillä. Järjestys: Kuitunen, Ahonen, Sievinen, Keskisalo, Palander, Selänne, Asikainen, Litmanen, Möttölä, Nieminen.

Kriteeri 3: kilpailun kovuus
Kyykänheiton maailmanmestaruus on huomattavasti vähäisempi saavutus kuin päästä pelaamaan jalkapalloa Valioliigaan. Joitakin lajeja vain harrastetaan enemmän ja kilpailu on siksi automaattisesti kovempaa. On tietysti totta, että olympiamitalin saavuttaminen vaatii käytännössä kokopäiväistä urheilua ja sillä kriteerillä ainakin yksilölajeissa olympiakullat ovat keskenään samanarvoisia. Tässä on kuitenkin näköharha. Verrataan esimerkiksi purjehdusta ja kestävyysjuoksua. Purjehtijan saavuttaessa olympiamitalin hän on varmasti treenannut ammattimaisesti useita vuosia. Kuten myös kestävyysjuoksija. Ammattimaisia kestävyysjuoksijoita on kuitenkin enemmän kuin ammattimaisia purjehtijoita, joten eroa syntyy jo tässä. Oleellinen ero syntyy kuitenkin siinä, että purjehdusta harrastavalla on ehkä noin tuhatkertainen todennäköisyys selvitä ammattilaistasolle kestävyysjuoksijaan verrattuna. Tuhat ei tällä kertaa ole mikään hatusta vedetty luku, vaan laskettu juttu. Kestävyysjuoksua ovat länsimaiden asukkaista kokeilleet kaikki ei-invalidit, purjehdusta ehkä yksi sadasta (Suomessa suhteellisesti selvästi useampi). Muiden kuin länsimaiden asukkaista purjehdusta on kokeillut ani harva. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kestävyysjuoksussa SM-kisoissa tuonne kymmenennen paikkeille sijoittuva (tarkoittaa maailmantilastossa noin sijaa 2000) on kilpailun kovuudessa samalla tasolla kuin purjehduksen olympiamitalisti. Tämän takia vähemmän harrastetuissa urheilumuodoissa saavutettu menestys on automaattisesti vähämerkityksisempää kuin runsaasti harrastetuissa. Tarkastellaan ehdokaslistaamme tässä näkövinkkelissä:
Ahonen: Mäkihyppy on todellinen marginaalilaji. Muutamassa maassa muutaman urheilijan harrastama.
Asikainen: Nyrkkeily on perinteisesti ollut kamppailulajeista arvostetuin, tosin on viime vuosikymmeninä menettänyt merkittävästi asemiaan. Miinusta Asikaiselle siitä, että nyrkkeilyssä titteliotteluihin päästään suhteilla ja Euroopan taso on selvästi eri asia kuin maailman taso, plussaa siitä että mestaruus tuli keskisarjassa, mikä on sarjoista perinteisesti kovimpia. Mutta nyrkkeily on kuitenkin vain harvan harrastama laji ja sarjoja on paljon.
Keskisalo: Kestävyysjuoksu on yksilölajeista kaikkein meritokraattisin, levinnein ja kilpailutasoltaan kovin. Siksi kymmenen parhaan joukkoon selviäminen maailmanmittakaavassa on todella ison luokan suoritus. Toisaalta Keskisalon paraatilaji eli estejuoksu on selvästi vähiten harrastettu, joka verottaa pisteitä. Keskisalon suoritukset sileillä matkoilla ovat suhteellisen vaatimattomat, mikä osaltaan osoittaa tätä. Tosin hänen puolustuksekseen on sanottava, että hänen estejuoksijaominaisuutensa olivat maailman ehdottomasti parhaat suhteessa muihin juoksijaominaisuuksiin ja lisäksi 3000 metriä oli ilmeisesti matkana juuri sopivin; sileän kilpailumatkoista 1500 oli liian lyhyt, 5000 liian pitkä.
Kuitunen: Hiihto on vain lumisten maiden laji, mutta monikymmenkertaisesti mäkihyppyä harrastetumpi. Toisaalta Kuitunen on nainen ja naisten keskinäinen kilpailu ei ole tutkitusti niin kovaa kuin miesten, mikä väistämättä pudottaa hieman hänen ansioitaan verrattuna vastaavat ansiot saavuttaneeseen mieshiihtäjään.
Litmanen: Mies valittiin siis kerran lajissaan Euroopan kolmanneksi parhaaksi. Eiköhän tämä riitä menestyksestä. Toisaalta jalkapallo on maailman kilpailluin laji, mikä nostaa Litmasen osakkeita rutkasti.
Nieminen: Tennis on ammattilaislaji, jota tahkoaa työkseen muutama sata heppua. Ympäri maailmaa harrastettu, mutta ei kovin iso laji missään. Niemisen menestys on siis aika lailla neutraali, mitä lajin harrastettavuuteen tulee.
Möttölä: Koripallo sijoittuu harrastettavuudessaan jalkapallon ja jääkiekon puoliväliin logaritmisella asteikolla.
Palander: Alppihiihto on lajina isompi kuin murtsikka.
Selänne: Omassa lajissaan Selänne on selvästi menestyneempi kuin Litmanen. Mutta kun huomioi lajien harrastettavuudet, jääkiekko tipahtaa hyvin kauas jalkapallon taakse. Oikea suhdeluku on noin kaksikymmentä; maailman paras jääkiekkoilija olisi ainoa, joka mahtuisi jalkapallon maailman Dream Teamiin. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että kun NHL:ää tahkoaa 30 joukkuetta, niin jalkapalloilija vastaa NHL-tason kiekkoilijaa mikäli hän palloilee jossakin maailman 30 parhaasta sarjasta.
Sievinen: Uinti on melko globaali ja laajalle levinnyt laji. Tosin Sievisen saavutuksia himmentää se, että suurin osa niistä on jostain muualta kuin kuninkuuslaji vapaauinnista.
Lajit arvostusjärjestyksessä: jalkapallo, kestävyysjuoksu, uinti, koripallo, tennis, jääkiekko, alppihiihto, hiihto, nyrkkeily, mäkihyppy.
Saavutukset tasapainotettuna arvostusjärjestyksellä: Litmanen, Kuitunen, Palander, Selänne, Keskisalo, Sievinen, Nieminen, Möttölä, Ahonen, Asikainen.

Kriteeri 4: lajin urheilullinen vaativuus
Tämä ei ole mitenkään merkittävä kriteeri, koska joukossa ei ole yhtään helppoa lajia. Kaikki vaativat fyysisesti kovia ominaisuuksia. Harrastetasolla toki joukkuelajeja voi höntsäillä ja laskettelurinnettä voi tulla painovoimalla alas, mutta huipputasolla pitää olla huippu-urheilijan fysiikka. Yllättävää kyllä, lajeista monipuolisesti vaativin lienee nyrkkeily: kestävyyttä, nopeutta, voimaa, koordinaatiota ja strategista silmää tasapuolisessa paketissa.

Kriteeri 5: saavutettu julkisuus
Ei. Sitten. Mitään. Paskan. Väliä.

Johtopäätös:
Merkittäviä kriteerejä paremmuusjärjestykseen asettamisessa ovat 1 ja 3, muut toimivat ainoastaan sivumausteina. Koska kriteeri 1 eli arvokisamenestys tuotti pääosin samat tulokset paria poikkeusta lukuun ottamatta, marssijärjestys muodostui hyvin pitkälti lajin arvostuksen perusteella. Ykkönen ja kolme viimeistä oli helppo päättää. Sija 7 ratkesi myös pienen pähkäilyn jälkeen. Sijat 2-6 olisi voinut laittaa oikeastaan mihin tahansa järjestykseen. Veivasin sijoituksia muutaman kerran edestakaisin.
1. Jari Litmanen
2. Jukka Keskisalo
3. Teemu Selänne
4. Kalle Palander
5. Virpi Kuitunen
6. Jani Sievinen
7. Janne Ahonen
8. Jarkko Nieminen
9. Amin Asikainen
10. Hanno Möttölä
Sijat 2-6 päätyivät tuohon järjestykseen siksi, että Palanderin täytyisi luultavasti olla ennen Kuitusta. Samoin Keskisalon ehkäpä ennen Sievistä. Selänne ei ole koskaan ollut maailman paras jääkiekkoilija ja siksi hänen harvinaisen lajin edustajana oikeastaan pitää olla globaalisti merkittävän lajin edustajan Keskisalon alapuolella. Toisaalta Sievinen oli arvokisoissa saavuttanut enemmän kuin Keskisalo. Mutta Kuitusta ei voinut laittaa Selänteen edelle. Solmussa ollaan. Miksi hitossa Selänne ei voinut voittaa edes kerran Hart Trophya? Voi miksi Sievisen piti olla seka- eikä vapaauimari? Miksi Keskisalon piti olla epäonninen olympiavuosina, kun esimerkiksi Pekingin finaalitaktiikka oli kuin pedattu hänelle? Mikä tahansa näistä, niin tuolla välillä olleet paradoksit olisivat ratkenneet hetkessä. Nyt korostan sitä, että olisin ollut tyytyväinen mihin tahansa järjestykseen välillä 2-6. Joka tapauksessa helvetin kovia jätkiä kaikki kymmenen - Virpi Kuitunen mukaan lukien.

Sivallus CCL

Jotkin maailman asioista ovat luokiteltavissa naisten asioiksi ja miesten asioiksi.
Naisten asioita ovat ne, joihin miehet joutuvat puuttumaan vaikkeivät haluaisi.
Miesten asioita ovat ne, joihin naiset tulevat puuttumaan vaikkei pitäisi.

Kelvotonta ainesta?

Kokoomusnuorten tuore ex-vpj Saul Schubak meni äskettäin avautumaan vaatimalla lapsilisien poistoa. No, ei siinä mitään. Onhan Saulilla lupa puhua. Tuomitsen jyrkästi kaikki ne, joiden mielestä hänen olisi pitänyt pitää suunsa kiinni mielipiteestään.

Kokonaan toinen asia sitten on, oliko ehdotus järkevä tavoitteen kannalta. Saul totesi, että lapsilisät kannustavat ”heikomman aineksen lisääntymistä”. Olettaisin että Saul on näin ollen huolissaan suomalaisten rotuhygieniasta. Mikä on ihan hyvä huolestumisen aihe sinänsä. Jos Saulin tavoite on menestysgeenien esiintymistiheyden kasvattaminen Suomen kansassa, niin iso käsi Saulille. Elämä on raakaa kisaa ja jos Suomi haluaa menestyä, siinä auttavat hyvät geenit ja meemit.

Sen sijaan hän olisi voinut vähän tarkemmin miettiä mihin ja miten hän iski. Nyt tuli sellainen vaikutelma, että aikoinaan rabbi oli Saul-pojua ympärileikatessaan heittänyt vahingossa väärän puolikkaan mäkeen. Mikäli Saul oikeasti on sitä mieltä, että lapsilisien poistaminen auttaisi asiassa, hän ei ole tutustunut tilanteeseen pätkän vertaa ja jos ei asiasta mitään ymmärrä, kannattaa yleensä pitää suunsa kiinni. Jos taas Saul tietää miten lapsilisät toimivat ja on silti sitä mieltä, että niiden poistaminen vaikuttaisi Suomeen rotuhygieenisesti edistyksellisesti, hän on tyhmempi kuin kaksi vasemman jalan saapasta.

Vilkaistaanpa KELA:n sivuilta, paljonko lapsilisää saa. Ensimmäisestä lapsesta 104,19, toisesta 115,13, kolmannesta 146,91, neljännestä 168,27, viidennestä ja sitä seuraavista 189,63 €/kk. Määrään vaikuttavat ne lapset, joista on oikeus saada lapsilisää ja korotukset voidaan laskea vain silloin, kun kaikki lapsilisät myönnetään samalle henkilölle. Eli vanhimman lapsen tullessa täysi-ikäiseksi kaikkien nuorempien lapsilisä putoaa ja lapsilisää saa vain, mikäli kaikki lapset ovat samalla huoltajalla. Lisäksi yksin lapsen kanssa elävä huoltaja saa 48,55 €/kk/lapsi yh-korotusta.

Noin yksinkertaisesti ottaen ihmiset voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään lapsilisien suhteen:
(1) Sosiaalitapaukset eli huumeriippuvaiset, alkoholistit, rikolliset ym.
(2) Työssäkäyvä keskiluokka.
(3) Varakkaat ja rikkaat, karsintaraja perheen viisinumeroinen kuukausibruttotulo.

On ilmeistä, että lapsilisän poistaminen ei vaikuta pätkääkään ryhmän (3) lisääntymiseen. Kolmilapsinen perhe tienaa 366,23 €/kk lapsilisillä eikä se paljon hetkauta, jos kuukausibrutto on viisinumeroinen. Itse asiassa voisi käydä niin, että heidän nettotulonsa jopa kasvaisivat verotuksen keventyessä.

Yhtä ilmeistä on, että lapsilisän poistaminen ei vaikuta myöskään ryhmän (1) lisääntymiseen. Kännissä örveltäessä naidaan ilman kortsua ja tullaan raskaaksi entiseen tahtiin. Tuskin lapsilisän poistaminen sosiaalitulojakaan keventäisi; harkinnanvaraista olisi pakko myöntää lapsilisän verran enemmän tai sitten ottaa lapsia enemmän huostaan, mikä taas varsinkin maksaa mansikoita.

Ainoa ryhmä, jonka lisääntymiseen lapsilisän poistaminen vaikuttaisi olisi (2) eli työssäkäyvä keskiluokka. He hankkivat lapsensa harvemmin vahingossa. Kuvitellaanpa esimerkki. Keskiluokkainen pariskunta tienaa molempien työssä käydessä 4000 €/kk nettona. Ensimmäistä lasta hankkiessa toisen puolison tulot putoavat jonkin verran noin vuoden ajaksi. Mikäli toinen puolisoista jatkaa hoitovapaalla, tulot romahtavat määrään noin 2500 €/kk nettona. (Oletetaan että vanhempainrahaa ja hoitolisää ei poisteta eikä edes lasketa). Lapsilisä kattaa tulojen laskun vanhempainrahakauden ajaksi, vaan ei missään nimessä hoitolisän ajaksi. Samalla kuitenkin talouden menot kasvavat. Tarvitaan lapselle vaatteita ja ruokaa, todennäköisesti myös isomman asunnon hankinta on edessä. Mikäli lapsilisät putoavat pois, keskiluokalla ei ole enää varaa lapsiin, ei ainakaan 1-2 lasta enempään.

Lopputulema on selvä. Luokkien (1) ja (3) syntyvyys pysyy suunnilleen vakiona luokan (2) syntyvyyden pudotessa.

Mitä tämä sitten merkitsisi kansakunnan geeni- ja meemiperimälle?

On ilmeistä, että luokkaan (1) kuuluvia on enemmän kuin luokkaan (3) kuuluvia. Näin ollen syntyvistä lapsista prosentuaalisesti aiempaa suurempi osuus olisi ongelmaperheiden lapsia. Lapsilisän poistaminen siis heikentäisi kansakunnan geneettistä tasoa. Entä meemit? On selvää, että moniongelmaisen ryhmän (1) lapset eivät ainakaan kelvollista mallia saisi. Jotenkin kävisi mielessä aavistus, että ryhmän (3) lasten vanhemmille ei uraohjuksina välttämättä ole aikaa lapsilleen samalla tavoin kuin keskiluokalla eikä jälkikasvu noin keskimäärin ole sen kummoisempaa kuin ryhmällä (2). Onhan varsin ilmeinen korrelaatio siinä, että jos isi ajaa uudella Bemarilla, lapsista tulee mulkkuja.

Näin ollen ehdotus lapsilisien poistamisesta saisi aikaan juuri päinvastaisen vaikutuksen kuin sillä haettiin: kansakunnan heikkenemisen. Kummasti tulee mieleen tapaus tuossa seitsemänkymmenen vuoden takaa, kun lähdettiin tekemään herrarotua eliminoimalla aluksi sitä kansakuntaa, joka suhteessa kokoonsa on saanut maailmassa eniten edistystä aikaan. Hauska sattuma muuten, että Wannseen konferenssista tuli kuluneeksi 70 vuotta - tekiköhän Schubak ehdotuksensa juhlavuoden teema mielessään? Hitlerillä oli sama tavoite kuin Schubakilla, kansakunnan elinvoiman parantaminen. Hän lähti liikkeelle typerästi tuhoamalla innovatiivisimman osan väestöstä, samalla tavalla kuin Schubakin ehdotus toimisi täsmälleen toiseen suuntaan tarkoitettuun nähden.

Mutta tavoite oli sinänsä moitteeton. Siksi onkin aiheellista kysyä, mitä pitäisi oikeasti tehdä kansakunnan geneettis-memeettisen aineksen parantamiseksi.

Ensimmäinen askel on ilmeinen. Ei liiemmin kannata rahdata maahan valikoimatonta väkeä maista, joiden asukkaiden keskimääräinen ÄO vastaa tutkimusten mukaan Suomessa debiiliksi luokiteltavaa kansalaista. Tai maista, joiden ainoa tekninen innovaatio on kiinalaisten kehittämän vesipiipun muuntaminen hasiksella toimivaksi.

Toki myrskyn nostaneissa lapsilisistäkin riittää korjattavaa. Jokainen vanhempi tietää, että toisen lapsen kulut ovat pienemmät kuin ensimmäisen, koska vanhoja vaatteita ja tarvikkeita voi käyttää uudelleen. Siksi on älytöntä, että myöhempien lasten lapsilisät ovat suurempia. Toisaalta kasvava lapsilisä kannustaa hankkimaan lisää lapsia. Mutta rajansa kaikella. Siksi paras ratkaisu olisikin, että ensimmäisestä ja toisesta lapsesta maksettaisiin molemmista yhtä suurta lapsilisää, esimerkiksi 110 €/kk. Kolmannesta ja neljännestä voisi sitten maksaa molemmista 160 €/kk. Viidennestä ja myöhemmistä sitten saman verran kuin ensimmäisistä eli 110 €/kk. Ratkaisu kannustaisi ydinperheitä hankkimaan sen kansakunnan uudistumisen kannalta tärkeän kolmannen lapsen ja toisaalta kantaisi myös vastuunsa väestönkasvusta, kun viidennestä ja myöhemmistä lapsista ei saisi korotettua lisää.

Lapsilisäjärjestelmän käsittämättömin epäoikeudenmukaisuus on yksinhuoltajakorotus. Järjellä ei pysty ymmärtämään, miksi yhteiskunta palkitsee eroamisesta. Kun kantapäät lyödään vastakkain, saa automaattisesti melkein viisikymppiä per lapsi lisää rahaa kuukaudessa. Yhteiskunnan tulisi tukea pysyviä parisuhteita, ei palkita niiden hajoamisesta! Yksinhuoltajakorotus tulisi maksaa vain siinä tapauksessa, että toinen vanhempi on kuollut - ja silloinkin vain, jos vanhemmat ovat jossain vaiheessa olleet keskenään naimisissa. Tätäkin radikaalimpi ehdotus olisi avioliittokorotus - vaikkapa 10 €/kk lisää lapsilisää niille lapsille, joiden vanhemmat ovat keskenään naimisissa. Tämä taitaisi sentään olla vähän liikaa.

Yksi tapa tukea yhteiskunnallista vakautta olisi verotuksellinen. Esittelin asiasta jo pari vuotta sitten yhden mallin. Lyhyesti sanottuna aviopuolisot - olettaen että heillä on yhteinen alaikäinen lapsi - voisivat ilmoittaa palkanmaksajalleen (tai mihin tahansa instanssiin, josta saavat tuloja) puolitusmääräyksen. Eli puolet rahasta maksettaisiin aviopuolison tilille. Tämä huomioitaisiin sitten verotuksessa. Tulos olisi se, että (mikäli molemmat aviopuolisot puolittaisivat kaikki tulonsa) molemmat ansaitsisivat täsmälleen yhtä paljon bruttona. Progressiivisen verotuksen takia tämä tarkoittaisi joitakin erittäin poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta sitä, että aviopuolisoiden yhteenlasketut nettotulot kasvaisivat. Järjestelmän eduista ja haitoista voi lukea tarkemmin yllä olevasta linkistä.

Mitä tahansa säätöjä sosiaalipolitiikkaan ikinä tehdäänkin, on johtavana periaatteena oltava tasavertaisuus. Jokaista Suomen kansalaiseksi syntyvää on kohdeltava samojen sääntöjen mukaan ja kaikille on taattava mahdollisuuksien tasa-arvo. Lapsilisää on maksettava kaikille saman verran. Lapsissa on kansakunnan tulevaisuus. Aikuisia voidaan kohdella sen mukaisesti kuin he omalla toiminnallaan ansaitsevat, mutta lapsille on suotava samat mahdollisuudet.

Meillä on tasa-arvoinen peruskoulu, jota kaikki käyvät. Sen on säilyttävä ilmaisena ja yhdenvertaisena. Tai tarkemmin sanoen siitä on sellainen tehtävä. Nykyään mennään liiaksi heikoimman ehdoilla. Luokissa on normaaliopetukseen integroituja erityisoppilaita, jotka pitäisi pikaisesti derivoida takaisin erityisopetukseen. Nyt heidän häiriköintinsä tuhoaa muiden oppimismahdollisuuksia. Lisäksi oppimäärät on suunniteltu tasoltaan sellaiseksi, että niistä selviää halutessaan kunnialla noin 80 % ikäluokasta. Tämä tekee valtavasti hallaa sille lahjakkaammalle puolikkaalle. Peruskoulun sisälle olisi pikaisesti rakennettava vanhan oppikoulu- tai edes tasokurssilinjan tapainen järjestelmä. Nykyjärjestelmä suosii oppilaita, jotka tulevat ylemmistä sosiaaliluokista. Alemman sosiaaliluokan vähänkin lahjakkailla lapsilla ei yleensä ole vanhempia, jotka vaatisivat heiltä enemmän kuin riman liian matalalle asettava peruskoulu.

Sosiaalijärjestelmämme suosii tuloloukkuineen liikaa ongelmaryhmiä ja koulujärjestelmämme hyvää tarkoittava tasavertaisuus heikentää suurimman osan oppimistuloksia suosien samalla sellaisia lapsia, joiden vanhemmat osaavat pitää heidän puoltaan. Samalla vähänkin keskiarvoa lahjakkaammat lapset eivät opi työntekoon, kun oppimäärävaatimukset eivät vastaa millään tavoin heidän kykyjään. Nämä ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa. Mahdollisuuksien tasa-arvoon on vielä matkaa, mutta se voidaan saavuttaa.

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen tekaisi aikoinaan kuvan (HS 6.12.1957), jossa Suomen leijona seisoi siniristilipun keskellä todeten: Mikäli minusta riippuu niin tässä risteyksessä ei sen enempää ylhäältä kuin alhaalta, oikealta tai vasemmalta tulevalla ole etuajo-oikeutta.

Hullunkuriset ehdokkaat

Kuntavaalit on sitten käyty. Ei kiinnosta ruveta analysoimaan tuloksia. Ehdokkaat ovat hauskempia.

Olen aina ihmetellyt, miksi politiikkaan lähtee sellaisia ihmisiä, joiden ei pitäisi missään nimessä olla päättämässä yhteisistä asioista. Sopivan ehdokkaan valitseminen on yleensä vaikeaa, koska tuntemattomia ei oikein voi äänestää ja tuttuja nyt ei ainakaan voi äänestää. Ehdokkaat tuntuvat olevan joko sieltä huonommasta päästä tuttuja tai sitten fiksummasta päästä olevat ovat poliittisia pyrkyreitä. Ja tuota jälkimmäistäkin luokkaa yleensä yhdistää se, että vaikka he olisivat kaksi kertaa niin fiksuja kuin ovat, he eivät olisi puoleksikaan niin fiksuja kuin luulevat olevansa.

Kävin läpi kuntavaalien ehdokaslistoja. Löysin 35 ehdokasta, jotka tunnen - tasolla tai toisella. Jotkut varsin läheisesti, jotkut hyvänpäiväntuttuina, jotkut siten että eivät enää tuntisi tavattaessa mutta varmaan muistaisivat minut, kun esittäytyisin. Toisaalta aika moni ehdokas tuntee minut mutta minä en tunne heitä. Joka tapauksessa jokainen arvio perustui henkilökohtaiseen kontaktiin ehdokkaani kanssa. Joukossa on muutama istuva kansanedustaja. Tästä voi päätellä, että kaikki eivät olleet Huitsinnevadassa ehdokkaana, katsoin pari entistä kotipaikkakuntaani myös läpi ja lisäsin muutaman tietämäni muiltakin paikkakunnilta.

Huomasin, että tuntemani ehdokkaat voidaan jakaa kymmeneen eri ryhmään:

1. Kesä-Heinä Toistokerta-Jankkunen on poliittinen broileri. Hänellä on ehdottomana tähtäimenään vähintään kansanedustajan paikka. Ministerin tehtävästäkin hän unelmoi, mutta tietää sisimmässään sen jäävän haaveeksi - kyvykkäämpiäkin pyrkyreitä on. Kesä-Heinän substanssi on asiantuntemuspuolella yhtä puhdas ja ohut kuin perskarva. Ihmissuhteissa hän on kuitenkin taitava ja ennen kaikkea ahkera. Kesä-Heiniä listoilla: kolme.

2. Into Tuulenhaistaja on fiksu opportunisti. Kaikin puolin muuten samanlainen kuin Kesä-Heinä, mutta fiksumpi ja omaa jopa tiedollista substanssia. Lahjakkuutensa ansiosta saa pyrkyrin maineen paljon helpommin kuin yhtä kovasti yrittävä Kesä-Heinä. Siinä missä Kesä-Heinä myisi vaikka oman isoäitinsä uraansa edistääkseen jos tempun keksisi, Into on jo tehnyt niin. Intoja listoilla: kaksi.

3. Eevastiina Nuorsuomalainen on politiikasta kiinnostunut nuori. Hän hakee vielä linjaansa ja saattaa ponnahtaa parien vaalien kuluttua aivan eri puolueen listoilta ylemmäs. Substanssia Eevastiinalla ei ole minkään vertaa, mutta pyrkyä sitäkin enemmän. Aikanaan hänestä tulee joko Kesä-Heinä tai Into. Eevastiinoja listoilla: kaksi.

4. Unto Uraohjus on oman alansa ammattilainen ja politiikan ensikertalainen. Unto on lähtenyt mukaan ihan vain mielenkiinnosta. Joko hän haluaa vain kokeilla politiikkaa tai sitten harkitsee uranvaihtoa ammattipoliitikoksi. Unto on poliitikkona täysi arvoitus; jos hän pääsee läpi, hän yleensä pettyy tai kyllästyy yhden kauden jälkeen. Tai sitten hänestä tulee joko Into tai Kesä-Heinä. Untoja listoilla: kolme.

5. Hilma Hymyilijä on hyväntahtoinen hölmö. Kun nimen näkee ehdokaslistalla, hänet tuntevan ajatus on: mitä helvettiä Hilma tuolla tekee? Ainoa mahdollinen selitys on, että puolueen listalla oli vielä tilaa ja joku älysi soittaa kumminkaima Hilmalle. Ei kampanjoi eikä ole mitään mahdollisuuksia läpimenoon, kerää puolueelle muutaman äänen lisää. Tai karkottaa muutamia. Hilmoja listoilla: kolme.

6. Leena Luottamushenkilö on politiikan rivimies. Hän on vaaleista toisiin aina kuntavaaleissa ehdokkaana. Kerran elämässään hän pääsee kansanedustajaehdokkaaksi. Leena on mukana urheiluseuran johtokunnassa / kirkkovaltuustossa / ammattijärjestön luottamusmiehenä / naisyhdistyksessä tai Lions-klubissa / metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajana / sosiaalilautakunnan jäsenenä. Tarpeeton yliviivataan. Yleensä ei tarvitse yliviivata. Leena ei kampanjoi, mutta saattaa päästä joskus läpi mikäli hänen nimensä on tutumpi kuin ehdokas itse. Leenoja listoilla: seitsemän.

7. Siina Sinisilmä on maailmanparantaja. Hän on aina valmis kertomaan muille miten pitäisi elää. Siinan maailmassa kaikki uskonnot ja kansallisuudet elelevät sulassa sovussa hunajapurojen virratessa ja yksisarvisten kirmaillessa kedolla. Siinan logiikka on sellainen, että hän saattaa kieltäytyä vessapaperin käytöstä luontoa säästääkseen, mutta lentää kerran vuodessa Intiaan elämään ekologisesti kaksi viikkoa. Siinoja listoilla: neljä.

8. Arto Ärripurri on kaikkien kanssa riitoihin päätyvä änkyrä. Arto on Siinan inverssi. Hänen tuttavapiirissään on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, joihin Artolla on välit poikki ja niitä, joihin Artolla ei vielä ole välejä poikki. Arto on otettu ehdokaslistalle samasta syystä kuin Lyndon B. Johnson perusteli erään hankalan tyypin ottamista hallitukseen: on parempi että hän on teltan sisäpuolella kusemassa ulos kuin ulkopuolella kusemassa sisään. Artoja listoilla: neljä.

9. Ivan-Muhammed Gonzalez-Unggabungga on ehdokaslistan kiintiömamu. Yksikään suomalainen ei todennäköisesti pääsisi ehdokkaaksi samoilla meriiteillä. Ivan-Muhammedia on oikein erikseen pyydetty. Mikäli mamulla on muitakin ansioita, hän kuuluu johonkin muuhun ehdokasluokkaan. Ivan-Muhammedeja listoilla: kolme.

10. Antti Asiamies on pragmaatikko. Lapset ovat kasvaneet jo isoiksi ja akateemisesti koulutettu ammattilainen päättää lähteä politiikkaan hoitamaan asioita paremmin. Itseään hän ei kuitenkaan halua missään tapauksessa poliitikoksi luokitella. Hän tulee melko varmasti valituksi, ei hän muuten olisi mukaan lähtenytkään. Kunnanvaltuusto kuitenkin yleensä riittää Antille, joka ei halua likaiseen politikointiin yhtään korkeammalle. Antteja listoilla: neljä.

Olen kerran äänestänyt yhtä edellä mainiutuista Anteista. Huomautan, että Antti voisi edustaa mitä tahansa puoluetta (tällä kertaa heitä oli kahdesta puolueesta), jopa vihreitä. Mikäli Antti edustaa väärää puoluetta, en häntä tietenkään äänestäisi, mutta arvostan silti.

Mutta: Missä ovat kaikki ne ehdokkaat, joita äänestäisin välittömästi melkeinpä puolueesta riippumatta? Kello käyntiin ja minuutti aikaa - nyt. Kaksitoista. Keksin minuutissa kaksitoista nimeä. Yhdistävät tekijät:
1) ylempi korkeakoulututkinto
2) rauhallinen, sovitteleva, harkitseva ja järkevä
3) rehellinen ja ahkera työntekijä
4) henkilö, johon voi luottaa
5) ei ole koskaan ollut yksissäkään vaaleissa ehdokkaana
Tuo viimeinen asia ei ole mikään meriitti. Se on ihmetyksen aihe. Miksi ihmeessä ehdokaslistat ovat täynnä pyrkyreitä, kyvyttömiä, hörhöjä ja täytenimiä? Miksi parhaat eivät lähde ehdokkaaksi? Onko selitys todellakin se, että poliitikoiksi valikoituvat vain ne, joiden ruuansulatus toimii eri tavalla kuin normaalisti?

Todistamisen taakka

Todistuksen taakalla tarkoitetaan sitä, että väitteen esittäjällä on velvollisuus vaadittaessa osoittaa väitteensä oikeaksi, ts. todistaa se. Oikeustieteessä se on ollut eräs tärkeimmistä peruspilareista. Nykyään tietyissä tapauksissa, kuten ahdistelujutuissa, ovat eräät oikeusoppineet pyrkineet viilaamaan lain tulkintaa siihen suuntaan, että asianomaisen tuntemus rikoksen kohteeksi joutumisesta riittää todisteeksi - blogisti Kemppinen kirjoitti asiasta jo vuosia sitten.

Ns. maahanmuuttokriittisille tämä todistustaakan häivyttäminen ei ole mitään uutta. Humanitaarisen maahanmuuton puolesta on esitetty alusta asti argumentteja, joiden perusteluvoima on ollut luokkaa kun minusta tuntuu että olisi kiva kun asia olisi niin. Nämä ovat käyneet niin kuluneiksi, että niistä on kerätty jopa oma standardiargumenttien listansa.

Huomautettakoon, että maahanmuuttajalla ei tässä tekstissä sitten tarkoiteta esimerkiksi kanadalaista nuoriso-ohjaajaa, puolalaista insinööriä, virolaista lääkäriä, kiinalaista ekonomia, venäläistä hitsaajaa, thaimaalaista maatilanemäntää tai eteläafrikkalaista sähköasentajaa. Maahanmuuttajalla tarkoitetaan tässä esimerkiksi niin ikään tuntemiani turkkilaista kebabyrittäjää, somalialaista ikuistyötöntä, kosovolaista monialarikollista ja afganistanilaista lääketieteen opiskelijaa. Eli lyhyesti sanottuna maahanmuuttajalla tarkoitetaan tässä yhteydessä ainoastaan ns. humanitaarista maahanmuuttajaa tai häneen verrattavissa olevaa.

Eli vielä kerran hitaampia varten: lyhyyden vuoksi seuraavassa käytetään nimitystä "maahanmuuttaja" tarkoittamaan ainoastaan afrikkalais- tai muslimimaahanmuuttajia.

Tällaisen maahanmuuton puolesta on esitetty niin monta kulunutta argumenttia, että nyt olisi aika käydä todistuspuuhiin. Seuraavassa muutamia standardiväittämiä ja niiden perusteluja sekä jokaiseen tehtävä, joka pitäisi todistaa.

1. Monet Suomen talouden kannalta keskeiset henkilöt (Fazer, Finlayson, Stockmann ym.) olivat maahanmuuttajia. Maamme talouden kannalta on elintärkeää saada maahanmuuttajia.
Tehtävä: Etsi menestystarina yrityksestä, jonka perustaja on ollut maahanmuuttaja. Kebabpizzeriat eivät kelpaa, koska suurin osa niistä toimii starttirahalla / omistajanvaihdoskikkailuilla / kuittibluffilla / laittomalla halpatyövoimalla (mahdollisesti tarpeettomat yliviivataan)

2. Suomesta lähti sodan aikana noin 80 000 lasta naapurimaihin sotalapsiksi. Nyt on meidän moraalinen velvollisuutemme auttaa sotalapsia.
Tehtävä: Jaa sotaa käyvistä maista Suomeen saapuneet maittain kolmeen ryhmään: naiset, lapset ja miehet. Hämmästy suuresti, jos yhdestäkään maasta miesten osuus ei ole suurin. Tutki samalla, kuinka paljon suomalaisia asevelvollisuusikäisiä miehiä - tai edes naisia - otettiin naapurimaihin pakolaisiksi. Laske myös, kuinka suuri osa suomalaisista sotalapsista palasi Suomeen (yli 80 %) ja yritä kovasti etsiä maa, johon olisi palannut suhteellisesti edes kymmenesosa Suomeen tulleista pakolaisista rauhan tultua.

3. Väestön vanhenemisen takia meitä uhkaa vakava työvoimapula. Tämän torjumiseksi tarvitsemme maahanmuuttoa.
Tehtävä: Käy läpi työttömyystilastoja niin pitkälle kuin kykenet ja yritä löytää vuosi, jolloin työttömyys oli matalampi kuin silloin, kun Kekkonen runnasi pystyyn hätätilahallituksen suurtyöttömyyden takia. Samalla voit etsiä, kuinka paljon on avoimia työpaikkoja kieli- ja lukutaidottomille kamelinkengittäjille.

4. Suomestakin on muutettu muualle. Aikoinaan Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Ruotsiin muutti satoja tuhansia suomalaisia.
Tehtävä: Osoita, että nämä maat ottivat innolla siirtolaiset vastaan tarjoamalla heille ilmaisen elatuksen, kansalaisuuden, tulkkipalvelut ja positiivisen syrjinnän periaatteen vaatimatta vastineeksi esim. työpanosta, sulautumisesta nyt puhumattakaan.

5. Emme selviä ilman monikulttuurisuutta. On ensiarvoisen tärkeää, että tutustumme vieraisiin kulttuureihin ja opimme elämään moniarvoisesti.
Tehtävä: Etsi valtio, jossa monikulttuurisuus ei ole aiheuttanut sisäisiä ongelmia jopa suhteellisen lähellä toisiaan olevien ryhmien välillä. Pohjois-Irlannista voi aloittaa, ja mikäli historia kiinnostaa, Itävalta-Unkariin voi perehtyä seuraavaksi. Seuraavaksi voi iloisin mielin osoittaa valtion, jossa merkittävän suuruinen muslimiväestö elelee rauhanomaisesti valtaväestön kanssa. Tai tutkia uskonnollisen vähemmistön onnellisia oloja muslimienemmistöisessä maassa.

Tässä vaiheessa alkavat argumentit yleensä loppua ja jää jäljelle enää viimeinen oljenkorsi:

6. Olet rasisti!
Tehtävä: Osoita, että olisin kohdellut jotakuta eri tavalla hänen ihonvärinsä takia. Vaadin kaikilta samaa heidän etnisestä taustastaan välittämättä. Miksi ITSE olet valmis positiiviseen syrjintään ja katsot läpi sormien sellaista käytöstä, josta olet valmis moittimaan valkoihoista suomalaista? Oletko rasisti, kun pidät joitakuita sellaisina, ettei heitä voi kohdella samoin standardein kuin toisia? Pidätkö siis heitä kyvyttömämpinä, koska olet valmis antamaan tasoitusta?

Tässä siis iltapuhdetta. Mikäli haluaa lisää pohdiskeltavaa, voi miettiä miksi jopa oikeuslaitoksemme pitää tiettyjen ryhmien jäseniä "oikeudellisesti lapsina". Samalla voi etsiä vastaavanlaista perustelua tuomion jättämiseksi ehdolliseksi kantasuomalaisille. Tai miettiä, miksi tuossa linkatussa lehtiuutisessa kerrotaan raiskatun tytön olleen tulossa rippikoulusta, mutta jätetty häveliäästi mainitsematta raiskaajien olleen tulossa koraanikoulusta.