Tavanomaisin selitys kenialaishallinnalle on geneettinen. Väitetään, että itäafrikkalaisilla on perimänsä vuoksi ylivertaiset edut vaikkapa eurooppalaisiin nähden. On esitetty, että heillä on keskimäärin pidemmät ja ohuemmat jalat, poikkeuksellinen hapenottokyky ja kevytluinen rakenne. Näitä vastaan olisi eurooppalaisten turha taistella.
Maratonin Euroopan mestari Janne Holmén käsitteli ansiokkaasti afrikkalaisten ylivoimaa kaksiosaisessa kirjoitussarjassaan Juoksija-lehden numeroissa 9-10/2008. Genetiikasta hän toteaa aivan oikein, että afrikkalaisten keskuudessa geneettinen variointi on voimakkaampaa kuin koko muun maailman väestössä. Looginen johtopäätös tästä on tietysti se, että on luonnollista että afrikkalaisten keskuudesta löytyvät lahjakkaimmat kestävyysjuoksijat. Mutta samalla logiikalla, Holmén toteaa, pitäisi afrikkalaisista löytyä lahjakkaimmat keihäänheittäjät, uimarit ja hiihtäjät. Missä vika?
Kenian suurimmat etniset ryhmät ovat kikujut (22 %), luhyat (14 %), luot (13 %), kalenjit (12 %), kambat (11 %), kisiit (6 %) ja merut (6 %). Näistä erityisesti kalenjit ja jossain määrin kikujut, kambat, kisiit ja maasait ovat tunnetuimmat kestävyysjuoksijoiden tuottajat. Vastaavasti Kenian jalkapalloa hallitsee luo-heimo. Jos juokseminen olisi genetiikasta kiinni, luulisi myös naapurimaa Tansanian olevan kova sana markkinoilla, koska siellä esiintyy samoja heimoja ja geneettisiä lähisukulaisia. Toisessa kovassa juoksumaassa Etiopiassa etninen rakenne on taas toisenlainen; kuka tahansa kykenee erottamaan toisistaan etiopialaisen ja kenialaisen lähes sataprosenttisella varmuudella, kun taas kenialaisen ja tansanialaisen erottaminen on käytännössä mahdotonta.
Tarkastellaanpa maailmantilastoja vuodelta 2010. Otetaan jokaisesta kestävyyslajista 300 parasta ja lasketaan, kuinka monta kyseisestä joukosta on suomalaisia, kenialaisia, etiopialaisia, tansanialaisia tai eritrealaisia. Kenia ja Etiopia ovat mukana siksi, että ne ovat maailman parhaat kestävyysjuoksumaat. Tansania on Kenian kontrolli; samankaltainen etninen rakenne ja suunnilleen yhtä paljon asukkaita. Eritrea taas kontrolloi Suomea väkiluvultaan suunnilleen samankokoisena maana.
| Miehet | FIN | KEN | ETH | TAN | ERT |
| 800 m | 1 | 43 | 2 | 0 | 0 |
| 1500 m | 3 | 51 | 11 | 1 | 1 |
| 3000 m | 3 | 80 | 16 | 1 | 5 |
| 5000 m | 2 | 92 | 24 | 0 | 7 |
| 10000 m | 1 | 72 | 5 | 2 | 1 |
| Puolimaraton | 1 | 164 | 44 | 2 | 8 |
| Maraton | 0 | 153 | 68 | 3 | 5 |
| Esteet | 4 | 48 | 6 | 0 | 0 |
| Yhteensä | 15 | 703 | 176 | 9 | 27 |
| Naiset | FIN | KEN | ETH | TAN | ERT |
| 800 m | 2 | 9 | 5 | 0 | 1 |
| 1500 m | 2 | 16 | 12 | 1 | 0 |
| 3000 m | 1 | 26 | 21 | 1 | 1 |
| 5000 m | 0 | 26 | 16 | 1 | 0 |
| 10000 m | 0 | 24 | 12 | 2 | 0 |
| Puolimaraton | 0 | 67 | 51 | 3 | 1 |
| Maraton | 0 | 49 | 72 | 0 | 0 |
| Esteet | 4 | 22 | 8 | 0 | 0 |
| Yhteensä | 9 | 239 | 197 | 8 | 3 |
| Kaikki yhteensä | FIN | KEN | ETH | TAN | ERT |
| Kaikki | 24 | 942 | 373 | 17 | 30 |
Kenialaiset ja etiopialaiset dominoivat. Etenkin miesten pitkillä maantiematkoilla kenialaisten hallinta on järkyttävää; yli puolet maailmantilaston 300 parhaasta on kenialaisia. Naisten puolella tilanne on tasaisempi, mikä kertoo enimmäkseen afrikkalaisnaisten asemasta sikäläisessä nokkimisjärjestyksessä.
Mutta onko tilanne todellakin noin pahasti vääristynyt? Väestöpyramidit kertovat paremmin. Afrikassa väestö on nuorempaa kuin Euroopassa. Jos tarkastelun kohteeksi otetaan potentiaaliset kestävyysjuoksijat eli 20-30 vuotiaat miehet, niin heitä on Suomessa 0,35 miljoonaa, Keniassa 3,9 miljoonaa, Etiopiassa 6,9 miljoonaa, Tansaniassa 3,8 miljoonaa ja Eritreassa 0,44 miljoonaa. Naisten jakauma on käytännössä sama.
Suomi on saanut listalle 24 nimeä. Mikäli Itä-Afrikan maissa olisi suhteessa 20-30 -vuotiaaseen väestöönsä yhtä paljon huippujuoksijoita kuin Suomessa, Keniassa pitäisi olla 267 huippujuoksijaa (on 942), Etiopiassa 473 (373), Tansaniassa 260 (17) ja Eritreassa 30 (30). Suhteessa väestöön Keniassa huippujuoksijoita on siis 3,5-kertainen määrä Suomeen nähden, Eritreassa tasan yhtä paljon, Etiopiassa hieman vähemmän ja Tansaniassa vain viidestoistaosa Suomen määrästä.
Edes väestömäärä ei kerro koko totuutta. Itä-Afrikassa nuorella urheilijantaimella on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: juoksu tai jalkapallo. Suomessa lahjakkuuspotentiaalista kilpailee parikymmentä merkittävää lajia. On aika epätodennäköistä että jääkiekko veisi lupaavan kestävyysjuoksijan, koska lajien edellyttämä peruslahjakkuus on hyvin erilainen. Mutta todennäköisyys sille, että kestävyysurheilussa lahjakas edes kokeilee kestävyysharjoittelua, on Suomessa varmasti pienempi kuin Keniassa. Lisäksi on hyvin paljon mahdollista, että kestävyyslahjakkuus päätyy hiihtoon, ampumahiihtoon tai suunnistukseen, joista suurin osa on Suomessa harrastajamääriltään kestävyysjuoksua suurempia lajeja mutta Itä-Afrikassa tuntemattomia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Keniassa juoksun aloittavasta nuoresta urheilijasta tulee huippu-urheilija enintään yhtä todennäköisesti kuin Suomessa juoksun aloittavasta.
Lisäksi on otettava huomioon, että itäafrikkalaisilla on suomalaisiin nähden puolellaan monia muitakin etuja. Niistä vähäisin ei ole taloudellinen kannustin. Kuten Janne Holmén huomauttaa, kenialaiselle nuorukaiselle juokseminen on tie taloudelliseen menestykseen, kun taas suomalaiselle se on taloudellinen riski. Yksinkertaista: tämän hetken parhaista suomalaisjuoksijoista kaikki opiskelevat (tai ovat valmistuneet) korkeakoulussa, ainoa poikkeus on Matti Räsänen. Juoksu-uraan panostaminen hidastaa opintoja ja samalla taloudelliseen riippumattomuuteen siirtymistä. Todennäköisyyslaskennan termein ilmaistuna kenialaiselle juoksu-uraan panostamisen odotusarvo on taloudellisesti positiivinen ja suomalaiselle negatiivinen.
Itäafrikkalaisilla on puolellaan myös harjoitusolosuhteet. Vilkaisu karttaan kertoo, että yli puolet Kenian, Etiopian ja Tansanian väestöstä asuu yli kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Yksikään suomalainen ei asu edes 500 metrin korkeudessa merenpinnasta. Koko elämän mittainen altistuminen vähähappiseen ympäristöön ei voi olla vaikuttamatta. Ei liene sattumaa, että ainoa viime aikoina afrikkalaisten aikoja uhannut valkoinen maratoonari Ryan Hall on viettänyt elämänsä ensimmäiset 20 elinvuotta Kalliovuorilla yli 1500 metrin korkeudessa. Vuoristo-olosuhteiden merkityksestä kertoo sekin, että Länsi-Afrikasta ei ole koskaan tullut ainuttakaan maailmanluokan kestävyysjuoksijaa. Eikä Afrikassa ole riesana myöskään kolmenkymmenen asteen pakkasia tai kevään kelirikkoa.
Klassinen selitys itäafrikkalaisten menestykselle on ollut se, että lapset juoksevat koulumatkat. Tämä on kuitenkin osoitettu ainakin osittain vääräksi, koska moni huipulle päässyt on asunut koulun naapurissa. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että afrikkalaislapset liikkuvat moninkertaisesti eurooppalaisiin nähden. Siksi juoksuharjoittelu voidaan 15-vuotiaana aloittaa selvästi korkeammalta vaatimustasolta. Eurooppalaislasten pitää ensin liikkua viisi vuotta monipuolisesti ennen todellisen juoksuharjoituksen aloittamista, kun taas afrikkalaiset voivat aloittaa juoksuharjoittelun suoraan. Monen lupaavan eurooppalaisjuoksijan ura on kaatunut liian rankkaan aloitukseen.
Yksi arvoitus jää vielä jäljelle. Kenia contra Tansania. Miksi näistä kahdesta väestöltään, sijainniltaan ja maantieteeltään lähes identtisestä valtiosta Keniasta tulee yli viisikymmenkertainen määrä huippujuoksijoita?
1980-luvun alussa Kenia ja Tansania olivat vielä lähes tasoissa. Kenialaiset olivat saavuttaneet olympiavoittoja, mutta oli Tansaniallakin kaksi tuoretta olympiamitalistia ja ME-miestä, Suleiman Nyambui ja Filbert Bayi. Nykyään tansanialainen huippujuoksija on harvinaisuus, kun taas kaupunkimaratonien lähtöviivalla kenialaiset kompuroivat toistensa jalkoihin.
Merkittävin selitys löytyy maiden kulttuurierosta. Kenialaisilla on tietysti enemmän esikuvia, mutta se on vain osaselitys. Kenian urheilujärjestelmä on brittien organisaation perustalle laadittu, kun taas Tansania on Julius Nyereren sosialistisen ujamaa-kokeilujen jäljiltä mitä on. Lähes kaikki Kenian huippujuoksijat ovat brittiläismallisten sisäoppilaitosten ja brittivalmentajien tai heidän kenialaisten oppilaidensa tuotteita.
Kestävyysjuoksussa kyse on lahjakkuuden, harjoittelun ja juoksutaktiikan liitosta. Voi olla, että itäafrikkalaisten keskuudesta löytyvät suuren geneettisen variaation ansiosta kaikkein lahjakkaimmat kestävyysjuoksijat. Oikeanlainen harjoittelu on kuitenkin merkitykseltään lahjakkuutta suurempaa ja siinä on eurooppalaisten mahdollisuus, kuten tilastot osoittavat. Lisäksi tilastot valehtelevat siksi, että eurooppalaisten menestysmahdollisuudet arvokisoissa ovat selvästi paremmat kuin maailmantilastoissa. Afrikkalainen juoksutaktiikka on hyvin erilainen kuin eurooppalainen. Kuinka moni muistaa koskaan nähneensä afrikkalaisjuoksijan nousevan viimeisen kahden kierroksen aikana sijalta kymmenen viidenneksi? Eurooppalaisilla tämä on yleistä. Afrikkalainen strategia on pelata upporikasta tai rutiköyhää; juostaan kovempaa mihin on kaiken järjen mukaan mahdollisuuksia ja toivotaan parasta. Eurooppalaiset taas laativat tarkan taktiikan omien arvioitujen kykyjen mukaan. Arvokisoissa hyvällä taktikolla on paljon paremmat mahdollisuudet kuin jänisvetoisissa ennätyskokeissa.
Jos kestävyysjuoksua vertaa esimerkiksi pikajuoksuun, ero on selvä. Pikajuoksussa geneettinen lahjakkuus ratkaisee paljon enemmän. Ainoa ei-länsiafrikkalaistaustainen sadan metrin kymmenen sekunnin alittaja Christophe Lemaitre on anomalia; on epätodennäköistä että hän tai kukaan muukaan europidi enää koskaan voittaisi olympia- tai MM-kultaa tai edes mitalia 100 tai 200 metrillä. Kestävyysjuoksussa lahjakkuus ei merkitse mitään, ellei harjoittele oikein. Siksi on todennäköistä, että joku eurooppalainen tulee ja vie lähivuosina olympiakultaa tai maailmanmestaruuden. Ja tämä joku voi aivan hyvin olla suomalainen; minulla on asiasta ns. luupääteoria. Aina satunnaisin väliajoin kestävyysjuoksumaailmaan ilmaantuu joku luupää, jossa yhdistyvät riittävä lahjakkuus, oikeanlainen harjoittelu, taktinen äly ja ennen kaikkea individualistinen henkinen asenne. Silloin muut ovat arvokisoissa sivustakatsojia. Näitä luupäitä on kestävyysjuoksun historiassa ollut viisi eikä voi olla sattumaa, että kaksi heistä on ollut suomalaisia.
Eurooppalaiset ja jenkit eivät ole kehittyneet yhtään sitten Virenin päivien.
VastaaPoistaMutta afrikkalaiset vetelevät lähes minuutin kovempaa jopa vitosella kuin Viren.
Ei eroa selitetä pelkällä valmennuksella ja kulttuurilla.
Miksi Itäafrikkalaiset eivät hallitse voima lajeja?
He ovat keskimäärin varsin pieniä, paljon pienempiä kuin eurooppalaiset.
Länsiafrikkalaiset ovat kovia kenttälajeissakin, kuten esim. kuubalaiset osoittavat.
Afrikkalaisten vähäinen edustus hiihdossa selittynee, että heidän asuinalueella ei ole lunta.
Olet herkästi painottamassa afrikkalaisten geneettistä tyhmyyttä, mutta et näytä hyväksyvä heidän fyysisen suorituskyvyn geneettistä paremmuutta.
Tämä on puhdasta rasismia.
Kirjoitukseni pointti on se, että eurooppalaiset kestävyys huiput ovat yksikertaisesti tulosten valossa paljon afrikkalaisia huonompi ja tämä ero selittynee genetiikalla. Eurooppalaiset ja jenkit ovat mestareita dopingissa ja verimanipulaatiossa paljon afrikkalaisia parempia, mutta dopinginkaan avulla eroa ei ole saatu kurottua kiinni.
VastaaPoistaItäafrikkalaisista esimerkiksi watussit ovat isokokoisia. Eikä ole paljon näkynyt itäafrikkalaisia painoluokkalajeissa; syynä harrastusmäärien vähäisyys. Ja kuten totesin, länsiafrikkalaiset ovat mitä ilmeisimmin geneettisesti ylivertaisia nopeuslajeissa. Uskoisin, että itäafrikkalaisissa esiintyy kestävyyslahjakkuuksia enemmän kuin eurooppalaisissa geneettisen variaation takia, ei kaikkea voi vuoristo-olosuhteilla selittää. Jos ja kun geneettistä lahjakkuutta on enemmän, se ei silti takaa nopeuslajien veroista dominanssia, koska kestävyyslajeissa lahjakkuuden osuus menestykseen on paljon vähäisempi.
VastaaPoistaMitä rasismiin tulee, niin älä viitsi enää jankata.
Tää nyt ei tähän liity mutta huomasitko katsoa postilaatikkoon?
VastaaPoistaHyvä kirjoitus. Tämä selittää pitkälti myös sen, miksi eurooppalaiset dominoivat uinnissa.
VastaaPoistaTomi, en vastannut jälkimmäiseen kommenttiisi koska en ehtinyt sitä lukea. Mutta nyt.
VastaaPoistaKestävyysjuoksussa dopingin merkitys on Espanjaa ja Italiaa lukuun ottamatta olematon. Testaajien huijaaminen vaatii nykyään melkoiset taloudelliset voimavarat. Jenkeissä ei doupata, koska siellä kestävyysjuoksua ei subventoida. Alppien pohjoispuoliset maat taas ovat liittotasolla dopingvastaisia; joku yksittäinen yrittäjä saattaa olla, mutta käryää nopeasti. Sen sijaan Espanjan ja Italian, osin myös Venäjän, tilanne on valtiovetoisesti subventoituna pahasti doping-korruptoitunut. Tämän nähdäkseen ei ole tarvinnut muuta kuin katsoa ko. maiden juoksijoita viimeiset 20 vuotta. Tekniikasta näkee, että heput menevät liian kovaa siihen nähden miten energiatalous antaa myöten. En halua mainita nimiä, mutta 90-luvun lopulla luettelin yhtä lukuun ottamatta kaikki silloiset espanjalaishuiput selviksi EPO-miehiksi nopeuden ja tyylin osamäärän epäsuhdan takia. Viimeaikaiset tapahtumat osoittivat, että olin oikeassa. Afrikkalaiset, jenkit ja pohjoiseurooppalaiset ovat havaintojeni mukaan puhtaita.
IM: Voisitko asiantuntijana kertoa, miksi europidit dominoivat uinnissa? Onko kyseessä mahdollisuuksien vähäisyys vai genetiikka? Tai kuten jenkeissä sanotaan, mustien dominanssi koripallossa johtuu paremmista geeneistä ja valkoisten dominanssi uinnissa rasismista... Lieneekö Surinamin Anthony Nesty (1988) edelleen ainoa yksilölajien musta olympiavoittaja?
Kiitoksia Jaska vastauksista.
VastaaPoistaPahoittelen myös rasistihöpinöitäni, taas tuli kirjoitettua ennenkuin ajattelin.
Espanjalaisista olen samaa mieltä kanssasi, yhtä systemaattista doping-kulttuuria löytyi korkeintaan DDR:stä.
Haluaisin kuulla mielipiteesi siitä, miksi eurooppalaine kestävyysjuoksu on polkenut käytännössä paikoillaan Virenin ajoista lähtien.
Tosin ennen Vireniä ja hänen aikalaisiaan oli maailman kestävyysjuoksu polkenut paikoillaan lähes 20v.
Minne luulette, että edesmenneen DDR:n ja NL:n urheiluvalmentajat/-lääkärit häippäsi?
VastaaPoistaKenian, Etiopian, Tansanian ja jopa Etelä Afrikan (Caster Semenya - räikein e-afrikkalainen esimerkki) tulokset ovat melein yksinomaan DDR/NL urheilulääketieteen ansiota. Noissa maissa ei testailla.
Uinnista olen kuullut senverran - tiedä sitten onko totta - afrikkalaisen jalkaterä ei taivu kuten valkoisen, vaan se jarruttaa menoa. Syynsä on myös krokotiilillä ja hipolla joiden vuoksi veteen menoa kammoksutaan. Lapset tosin lätäköissä räpistelee, mutta siihen uintikultuuri sitten jääkin.
- buuri johannesbuurista -
Ari, mutta kestävyys juoksussa DDR ja NL eivät olleet muita Euroopan maita kummempia. Suomenkin saavutukset ylittävät kestävyysjuoksussa DDR:n.
VastaaPoistaJoten kestävyysjuoksun DDR:stä ja NL:stä tuskin on Afrikkaan tullut.
Ari, Caster Semenya on luultavasti kromosomistoltaan androgyyni kenties XXY. Hänellä on ehkä sisäiset kivekset, jotka tuottavat testoteronia. Tämä selittäisi hänen ylivoimansa.
VastaaPoistaViren & Co juoksivat myös DDR:n ja NL:n 'tieteen' avustuksella. Suomessa ei yksikään juoksija ja hiihtäjä huppputasolla ole koskaan ollut puhdas. Myös uinnissa; Sievisen ja Kasvion menestykselle luotiin pohja Viron 'harjoitus leileireillä' - siellä ei testailtu.
VastaaPoistaCaster Semenyan 'henkilääkäri' oli DDR:n yksi johtavimmista urheilulääkäreistä (ja managerina suomalainen, heh). Hän näppärästi operoi, mutta kivekset voidaan poistaa vasta täysikasvuisena, joka tapahtunee näinä päivinä. Hmm... jos edes tarvitsee enää poistaa, koska Semenya:lle on annettu lupa kilpailla naisten sarjassa.
Kenian ja Etiopian juoksijoiden taustoilla on DDR:n ja NL:n urheilulääkärit ja laajamittainen dooppaus yms. laajempi ja vapaampi kuin missään muissa maissa.
- buuri johannesbuurista -
Ari, Viren ja kumppanit eivät tarvinneet ulkomaista apua. Kyllä he olivat ihan kotimaisen lääketieteen tuotosta. Samaan aikaan DDR:llä ja NL:llä ei ollut ainuttakaan kestävyysjuoksuhuippua.
VastaaPoistaJoten tämä kielii suomalaisten olleen verenvaihdossa paljon niitä edellä.
Todelliset dopingin huippumaat ovat kuitenkin Norja ja USA. Tosin USA:laiset ovat tyhmempiä ja tumpelompia, sillä heitä käryää todella usein.
ARI, kenialaiset ja etiopialaiset ovat sitten älyltään suvereeneja verrattuna jenkkeihin ja eteläafrikkalaisiin kreolimongerrusta puhuviin buureihin. Sillä he eivät käryä toisin kuin jälkimmäiset.
VastaaPoistaKatsotaanpas 5000m tilastoja, maailman top 10
VastaaPoista1988:
1. John Ngugi KEN 1962 13'11"70
2. Dieter Baumann GER 1965 13'15"52
3. Jose Regalo POR 1965 13'15"62
4. Hansjorg Kunze DDR 1959 13'15"73
5. Sydney Maree USA 1956 13'15"85
6. Domingos Castro POR 1963 13'16"09
7. Salvatore Antibo ITA 1962 13'16"1
8. Yobes Ondieki KEN 1961 13'17"06
9. John Doherty IRL 1961 13'17"14
10. Pascal Thiebaut FRA 1959 13'17"48
1996:
1. Daniel Komen KEN 1976 12'45"09
2. Salah Hissou MAR 1972 12'50"80
3. Haile Gebrselassie ETH 1973 12'52"70
4. Philip Mosima KEN 1977 12'53"72
5. Paul Tergat KEN 1969 12'54"72
6. Moses Kiptanui KEN 1970 12'54"85
7. Khalid Boulami MAR 1969 12'55"86
8. Bob Kennedy USA 1970 12'58"21
9. Smail Sghir MAR 1972 12'58"99
10. Thomas Nyariki KEN 1971 12'59"19
1988: 2 kenialaista
1996: 5 kenialaista + 3 marokolaista + 1 etiopialainen
Ihanko tyhjästä noin vain 8 vuoden aikana pullahtivat nuo afrikkalaiset juoksijat huipulle? Miksi vain tuona aikana nuo lahjakkuudet tuli pintaa, miksi ei aikaisemmin?
More German Doping
"Doctor Miguel Anguel Peraita and Hermens, whose clients have included Ethiopian long-distance greats Haile Gebrselassie and Kenenisa Bekele, are accused of trafficking banned substances."
http://www.elitetrack.com/blogs/details/2757
///
-70 luvulla uutisoitiin ihan yleisesti siitä kuinka suomalaiset yleisurheiluvalmentajat ja lääkärit tekivät yhteistyötä NL:n ja DDR:n kolleegoiden kanssa - sehän oli kunnia asia.
Muistan tuon uutisoinnin yhtä hyvin kuin Väätäisen, Virenin ja Vasalan voittojuoksut nähneenä suorassa lähetyksessä TV:stä.
- buuri johannesbuurista -
Ari, suurin syy muutokseen on urheilu yleistyminen Afrikassa, ja monien Afrikan maiden olojen vakautuminen. Jos taistellaan nälkäkuolemaa vastaan, niin ei urheilu ole ensimmäinen asia mielessä.
VastaaPoistaAri, suomalaisten yhteistyö DDR:läisten kanssa koski luultavasti muuta kuin verimanipulaatiota, siinä DDR_läiset olivat huonoja. Luultavasti yhteistyö koski stereoideja.
VastaaPoistaAri miksi keskityt NL:n ja DDR:n dopingiin USA:n ja Britanian doping ei ollut sen vähäisempää, mutta kenties vähemmän systemaattista.
VastaaPoistaJos katsotaan viime aikoina kärynneitä yleisurheiluhuippuja ne tulevat entisestä Neuvostoliitosta, USA:sta ja Britanniasta muualta käryjä ei juurikaan tule. Käryjen määrässä USA taitaa olla ykkönen. USA:n käryt tapahtuvat aina ulkomailla, heillä ei käytännössä omaa kontrollia olekaan.
Keskityn afrikkalaiseen dopingiin jonka taustalla on entiset DDR:n ja NL:n tohtorit. Heidän ansiosta muutamassa vuodessa parani monien afrikkalaisten juoksijoiden tulokset ja juoksumaailman kartta muuttui.
VastaaPoistaJa myös siksi, koska täällä (EA:a lukuunottamatta) sitä ei edes yritetä kontrolloida.
////
Pitää huomata, että Etelä Afrikka on huomattavasti avoimempi yhteiskunta kuin yksikään muu Afrikan maa.
South African athletics hit by doping scandal involving East German coach, Wednesday, 15 September 2010
http://www.insidethegames.biz/sports/summer/athletics/10522-south-african-athletics-hit-by-doping-scandal-involving-east-german-coach
- buuri johannesbuurista -
Ari ihmettelen kuinka DDR:n ja NL:n tohtorit onnistuivat Afrikassa, kun he kotimaissaan epäonnistuivat? NL:n ainoa kestävyysjuoksutähti oli Vladimir Kuts ja DDR:n Waldemar Cierpinski.
VastaaPoistaMiten on mahdollista, että he loivat Afrikkaan mahtavan juoksumenestyksen, mutta DDR ja NL olivat kestävyysjuoksun lilliputteja?
Ennen -80/90 lukujen vaihetta myös muualla mm. Suomessa (varsinkin -70 luvulla) doping oli yleisurheilussa vähintään samalla tasolla kuin DDR:ssä ja NL:ssa.
VastaaPoista-90 luvun alusta lähtien muualla on aloitettu kireä kontrolli myös harjoitusaikana eikä vain kilpailussa.
Miksi luulet, että esim. Sievisen, Kasvion jne. mieliharjoittelupaikka oli Viro, vaikka mm. uima-altaan vesi oli ruosteen ruskea?
DDR:n ja NL:n tohtorit menivät niihin maihin joissa kontrollia ei vieläkään ole - siksi he onnistuvat nyt paremmin mm. pitkänmatkan juoksun kyseessä ollessa.
////
Anyway, tästä on turha kinata enempää. Tosiasia on, että niin kenialaiset, marokolaiset, tunisialaiset ym. afrikkalaiset ovat täyteen duupattuja ja heillä on siihen käytössä parhaat taidot ja resurssit.
Tomi, tässä syitä siihen että eurooppalaiset eivät pärjää.
VastaaPoista1) Lapset eivät liiku luonnollisesti ollenkaan samaa määrää kuin vielä 30 vuotta sitten.
2) Vaihtoehtoisia, helpompia lajeja on enemmän tarjolla.
3) Menestyskrapula. Kun mitaleja ei tule entiseen malliin, todellisuudessa hyvätkin saavutukset näyttävät kehnommilta. Media niittaa kestävyysjuoksijat maan rakoon; ketä kiinnostaa enää yrittää, kun saa pelkkiä haukkuja.
Ari: Tapaus Semenya on lievästi sanoen mielenkiintoinen. Tyypin läheltä nähneenä voin sanoa, että jos tulisi pimeällä kujalla vastaan, niin kyllä pelottaisi.
VastaaPoistaTomi: Kyllä NL:ssä ja DDR:ssä oli muitakin kovia nimiä: Jürgen Haase, Werner Schildhauer, Hansjörg Kunze, Pjotr Bolotnikov, Sergei Popov, Leonid Moisejev, ... naisista nyt puhumattakaan.
Afrikkalaisten dopingista minulla ei ole tietoa. Voin sanoa vain sen, että toisin kuin espanjalaisten kohdalla, silmäni ei kerro epäsuhtaisesta vauhdista. Toinen seikka joka puhuu afrikkalaisten dopingia vastaan, on juoksijoiden valtava määrä. Kaikkia ei voi doupata ja tilastollinen tosiasia on, että tuollaisesta määrästä nousee väistämättä muutama maailmanhuippu. Afrikkalaisten mahdollisen dopingin puolesta taas puhuvat harjoituskauden ilmeisen olematon valvonta ja dopingtestaajien varovaisuus rasismikortin kanssa.
Suomesta on noustu juoksun arvokisavoittoihin puhtain eväin, viimeisen 40 vuoden aikana ainakin kolme juoksijaa. Joista kylläkin yksi uransa myöhemmässä vaiheessa käytti kamaa, mutta eipä tullut enää voittojakaan. On kyllä doupattukin, sekä verellä (joka oli tuolloin vielä laillista) että muuten.
Hiihtopuolelta en tunne asiaa riittävän hyvin, mutta uskoisin että väittämä pitää paikkansa 50-luvulta tämän vuosituhannen alkuun asti. 90-luku oli EPO:n kanssa hurjaa menoa. Pitää muuten huomioida, että hiihdossa verimanipulaatiosta on selvästi enemmän hyötyä kuin juoksussa, koska hiihdossa rasitustaso kilpailun aikana vaihtelee voimakkaammin.
Jaska, tuon kun tietäisi! Ruukinmatruunan omat lajit ovat kamppailulajeja - joissa puolestaan europidit sekä aasialaiset dominoivat.
VastaaPoistaMielenkiintoista sinänsä, nyrkkeilyä ja painia lukuunottamatta lähes kaikki kamppailulajit ovat enemmän tai vähemmän nörttilajeja.
Jaska, noissa maailmantilastolistauksissasi eri maiden osalta on se ongelma, ettei niissä ole kontrolloitu sitä, miten hyviä afrikkalaiset ovat verrattuna suomalaisiin. Jos esimerkiksi 5000M:n maailmantilaston kaikki tai lähes kaikki kenialaiset ovat juosseet nopeammin kuin paras suomalainen tilastossa, niin tämä kielii siitä, että Keniassa on "reservissä", ilman tilastonoteerausta, pilvin pimein yhtä hyviä juoksijoita kuin se paras suomalainen.
VastaaPoistaAno, olet osittain oikeassa. Tuosta syystä en ottanut tarkasteluun maailmantilaston 1000 parasta, joka tilastollisesti olisi ollut riittävämpi mutta ei edustavampi otos. Harkitsin rajoittumista 100 parhaaseen, mutta otos olisi ollut liian pieni. Mainitsemasi ilmiö on varmasti olemassa, mutta arvioisin sen olevan top 300:ssa vaikutukseltaan lukumääriin alle 10 %. Virheen suuruutta voisi arvioida tilastollisin menetelmin, mutta siinä olisi melkoinen datansyöttötyö, johon en viitsi ruveta. Arvio perustuu silmämääräiseen havaintoon kenialaisjuoksijoiden esiintymistiheydestä eri sijaluvuilla. Sen pitäisi tilastollisten teorioiden mukaan vähenetyä heikompiin sijoituksiin mennessä, mutta näyttää siltä että se vähenee hieman enemmän kuin pitäisi. Tällä perusteella toteamuksesi reservistä pitää osittain paikkansa.
VastaaPoistaMOI ! kuka "valkoinen " jaksaa nykypäivänä treenata 5-10 km matkoja ajatellen sellaista 7000-9000 km vuosi annosta !!! 1500 m miehissä 5000-7000 riittänee !!! Se vaatii n. kahta treeniä joka päivä... Silloin tietää mitä on olla lenkki polulla... lenkkeily intoa kaikille... Vanha maantie kiitäjä...
VastaaPoistaTerveisiä Kuopioon.
VastaaPoistaJoku hullu luupää jaksaa treenata tuon määrän. Löytyy niitä nykyisistäkin suomalaisista. Valitettavasti vain vähäisistä lahjakkuuksista on paha nyhjäistä. Keniassa on arvioni mukaan noin kaksituhatta yrittäjää yhtä suomalaista yrittäjää kohti. Siihen nähden suomalaisten menestys on huikeaa...
Kyllä taitaa itäafrikkalaisilla olla geneettisesti ylivoimainen etu kestävyysjuoksussa pärjäämisen kannalta.
VastaaPoistaVastaavasti kuin länsiafrikkalaisella geenistöstä on ilmiiselvä etu pikajuoksussa, on itäafrikkalaisten ylivoima kestävyysjuoksussa kiistämätöntä.
Kun puhutaan laajalti kilpaillusat lajista, niin hyvinkin pienistä geneettisestä edusta tulee merkittävä, kun kisaillaan aivan lajin huipulla.
Tuossa yllä kysyttiin, miksi valkoiset kuitenkin on uinnissa huipulla. Taitaa olla niin, että uinnissa valkoisilla on selvä geneettinen etu verrattuna afrikkalaisten, joilla on painavammat ja pidemmät luut sekä luonnostaan vähemmän rasvaa uimaria kelluttamassa.
Myös ylävartalon voimaa vaativissa kenttälajeissa ja voimannostossa valkolaiset tuntuvat pärjäävän mustia urheilijoita paremmin.
Ja onhan itäaasialaisillakin urheilussa tietyt geneettiset etunsa, jotka auttavat pärjäävät nopeita reaktioita ja tasapainoa vaativissa lajeissa.
Summa summarun: Valitan, Jaska Brown, mitä kestävyysjuoksuun tulee, vaikka kuinka meitä perunaneniä onnistuisut valmentamaan optimaaliseen juoksusuoritukseen, niin huipulla itäafrikkalaiset pinkojat menevät heittämällä ohi genettisen etunsa ansiosta:
https://www.youtube.com/watch?v=LC0Iz4at0Dk
Maj. Coastnail: Voi olla. On täysin selvää, että länsiafrikkalainen genetiikka on pikajuoksuun ylivertainen. Kestävyysjuoksussa tämä asia ei ole ollenkaan selvää. Tätähän pyrin juuri tässä tilastollisesti tutkimaan ja tutkimuksen tulos oli se, että kestävyysjuoksun tosimielessä aloittavasta suomalaisesta tulee todennäköisemmin maailmanhuippu kuin vastaavasta kenialaisesta.
VastaaPoistaTietoa ei ole, mutta arvioni on, että itäafrikkalaiset ovat kyllä lahjakkaampia noin keskimäärin. Tässä mennään tilastomatematiikkaan, jossa keskiarvolla ei loppujen lopuksi ole merkitystä, vaan sillä kuinka kaukana oikealla jakaumassa on se top 2% lahjakkuuksista, eli vaikka keskiarvo olisi itäafrikkalaisilla selvästi parempi, sillä ei ole merkitystä jos keskihajonta on eurooppalaisilla selvästi suurempi. Olettaakseni näin ei kuitenkaan ole, vaan se top 2% itäafrikkalaisia on lahjakkaampi kuin top 2 % eurooppalaisia. Eurooppalaisesta tulee todennäköisemmin huippu ehkä siksi, että 1) parempi valmennus ja 2) todennäköisemmin juoksun aloittava eurooppalainen on lahjakkaampi kuin juoksun aloittava itäafrikkalainen, koska vähemmän lahjakkailla on Euroopassa enemmän vaihtoehtoja.
Tästä lienee se seuraus, että periaatteessa maailman huipulla on tilaa kaikille, mutta se kaikkein paras lienee kuitenkin itäafrikkalainen. Toisaalta yllätyksiäkin voi tulla; Lontoon olympiakympillä olisi saatettu nähdä kummia, jos Ryan Hall ei olisi epäröinyt niitä ratkaisevaa kahta sekuntia viimeisen kierroksen alkaessa. Nyt tuli vain hopeaa.
Lontoon olympialaisten kympin hopealla päässyt yllättäjä taisi olla Galen Rupp, eikä Ryan Hall - toki europidi-jenkkejä molemmat.
VastaaPoistaMyönnän kyllä, että todennäköisyys sille, että europidi voisi voittaa arvokisoissa kympin tai maratonin, on suurempi kuin europidin mahdollisuus haastaa länsiafrikkalaisen geenistön hegemonia pikajuoksussa.
Mutta vaikka näistä edellinen todennäköisyys on suurempi, ei se ehkä silti kovin kummoinen mahdollisuus ole.
Kommentoin myös, kun päätekstissä on kestävyysjuoksusta haaveilevalle suomalaiselle toivoa herättävä, mutta kuitenkin virheellisesti ympöristön vaikutusta korostava implikaatio:
JaskaB:
Vuoristo-olosuhteiden merkityksestä kertoo sekin, että Länsi-Afrikasta ei ole koskaan tullut ainuttakaan maailmanluokan kestävyysjuoksijaa.
/JaskaB
Mielestäni tämä väittämä ei kerro yhtään mitään vuoristo-olosuhteiden merkityksestä, koska länsiafrikkalaisen geeniperimän omaavasta ei voi tulla maailmaluokan kestävyysjuoksijaa, vaikka kuinka olisi elänyt koko elämänsä korkealla ilmanalalla ja vaikka kuinka olisi lapsena joka päivä juossut kilometrien pituisen koulumatkansa. Länsiafrikkalaisten huono pitkänmatkankestävyys on geenien määrämä ominaisuus - ei niinkään yksilötason elinympäristön muokkaama ominaisuus, eikä siten tästä seikasta voi vetää johtopäätöstä vuoristo-olosuhteiden suotuisasta vaikutuksesta kestävyysjuoksuun.
Vaikka länsi- ja itäafrikkalaiset molemmat mustia ovatkin, niin fyysiseen suorituskykyyn vaikuttavista geeneistä nämä populaatiot ovat toisilleen niin vastakkaiset, kuin mitä maailman mittakaavasta löytyy.
Hohoo, tässä se taas nähdään ettei pitäisi kirjoittaa kiireessä yhtään mitään, tulee noita freudilaisia lipsahduksia. Siis tietysti Galen Rupp.
VastaaPoistaVuoristo-olojen merkitys on kiistatta olemassa, muistelen lukeneeni että USA:n juoksijoista suhteettoman suuri osa on kotoisin Kalliovuorilta. Mutta olen ilman muuta samalla kannalla siitä, että Länsi-Afrikan suurin selittävä tekijä ovat geenit. Toisaalta jos siellä olisi vuoristoa, ehkä edes joku olisi kohonnut kv-tasolle. Entä mikä on syy ja seuraus, aiheuttaako sukupolvikaupalla vuoristossa asuminen genetiikan vai onko vuoristovaikutus ympäristön tulos?
Vaikka länsi- ja itäafrikkalaiset molemmat mustia ovatkin, niin fyysiseen suorituskykyyn vaikuttavista geeneistä nämä populaatiot ovat toisilleen niin vastakkaiset, kuin mitä maailman mittakaavasta löytyy.
Tässä on suuri totuus. Eikä ero ole vain kestävyys/nopeus -akselilla, vaan mitä luultavimmin ketteryys ja kehonhallinta ovat länsiafrikkalaisilla parempia. Eipä ole kovin paljon itäafrikkalaisia huippufutareita. Minusta on erittäin kummallista, että tätä eroavaisuutta ei ole tutkittu olematonta enempää, ainakaan tietääkseni. Vai olisiko jotenkin poliittisesti epäkorrektia, tästä kun voisi seurata sekin ajatus että ihmisten eri populaatioiden ei-fyysisissäkin ominaisuuksissa voisi olla eroja...
Tuo vuoristo-olojen vaikutus kestävyysjuokuun onkin kiinnostava, joskin mielestäni jossain määrin epäselvä.
VastaaPoistaKun katsoo Itä-Afrikan lisäksi muita maailman suuria ylänköalueita (Tiibet, Meksiko, Andit), niin ei äkkiseltään tule mieleen, että nämä alueet olisivat paljoa maailman huippuja kestävyysjuoksun saralla tuottaneet.
Toisaalta liekö Euroopan vuoristoisilla alueilla elävillä vastaavanlainen suhteettoman suuri osuus kestävyysjuoksijoita kuin USA:n juoksijoilla Kalliovuorilla?
Kalliovuorten asukkaiden suuri edustus USA:n kestävyysjuoksijoissa voi myös jossain määrin selittyä kulttuurilla: http://www.hs.fi/ulkomaat/a1416025150136.
Minkäänlaista merkittävää geneettistä sopeutumista Kalliovuorten ympäristöön europideille tuskin on kehittynyt, koska populaation nuori ikä, valintapaine heikkoa ja väestön jatkuva muutto alueelle muualta.
Itäafrikklaisten elinympäristössä on korkean ilmanalan lisäksi kenties muita tekijöitä, jotka ovat yhdessä korkean ilmanalan kanssa muokanneet heille parhaat geenit kestävyysjouksuun. Muita tekijäitä voisi olla esimerkiksi:
- jatkuvasti riittävän lämmin ilmanala, jolloin ei tarvita vankempaa ruuminrakennetta vilun kestämiseen
- paljon jatkuvaa liikkumista vaativat elinkeinot
- itäafrikkalaisilla populaatiolla on ollut kaikkein eniten aikaa sopeutua ympäristöönsä - muut populaatiot maailman ylänköalueilla ovat huomattavasti nuorempia
Entä mikä on syy ja seuraus, aiheuttaako sukupolvikaupalla vuoristossa asuminen genetiikan vai onko vuoristovaikutus ympäristön tulos?
Edellinen varmastikin pitää paikkansa, mutta tuon jälkimmäisen (jos sen tässä oikein tulkitsen yksilön elinaikaisen ei-geneettiseen adaptaatioon elinympäristöönsä?) merkitys kestävyysjuoksussa pärjäämiseen lienee kiistanalaisempi.
En väitä, etteikö yksilötasollakin ohuessa ilmanalassa asuminen tai harjoittelu voisi tuoda etua kestävyysjuoksussa pärjäämiseen, mutta en ole aivan vakuuttunut, onko se kovin merkkittävä etu yksilötasolla?
Olen joskus ihmetellyt, mikseivät itäafrikkalaiset ole koittaneet vielä vallata pyöräilyä, koska se jos mikä on kestävyyslaji! En nyt äkkiseltään muista nähneeni ensimmäistäkään (itä)afrikkalaista Touria, Vueltaa tai Giroa polkemassa. Vaikka polkeminen teknisesti aika helpolta puuhalta näyttää, kaipa laji kuitenkin vaatii kestävyyden lisäksi sen verran hyvää ajotekniikkaa, jota ei noin vain lyhyessä ajassa pysty oppimaan - vähän niin kuin hiihdossa?
Pyöräilijöiden fysiikassa ihmetyttää myös se, että ainakin minun silmiin he näyttävät jaloistaan huomattavasti lihaksikkaammilta kestävyysjuoksijoihin verrattuna.
Tiibetistä ei paljon muitakaan urheilijoita ole tullut. Seudun ainoa olympiaedustaja kautta aikojen on - diddididii - kestävyysurheilija eli kävelyn pronssimitalisti Qieyang Shenjie. Meksikosta on tullut useita huippuluokan kestävyysjuoksijoita, kuten kympin ME-mies Arturo Barrios, kotoisin yli kahden kilometrin korkeudesta. Maasta on lähtöisin lukuisa maailman huippukävelijöitä. Etelä-Amerikan viime vuosikymmenten paras kestävyysjuoksumaa on ylänköinen Kolumbia (Victor Mora, Domingo Tibaduiza) siinä missä naapurimaa, alankoinen Venezuela ei ole saanut rintamalla aikaan mitään mainittavaa. Euroopassa taas ei juuri kukaan asu kahden kilometrin yläpuolella, koska ilmasto. Tämä rajoittaa myös Chileä ja Argentiinaa.
VastaaPoistaGeneettisestä sopeutumisesta ilmanalaan ei tosiaankaan voi olla kyse muualla kuin Afrikassa ja ehkä osin intiaaneilla. Sen sijaan kasvuvuosien vähäinen happi saattaa olla ympäristövaikutuksiltaan positiivinen. Pohdintasi itäafrikkalaisten mahdollisista geneettisistä eduista nostit esiin hyviä pointteja. Toisaalta sopeutumisella voi olla kääntöpuolensa myös juoksemisen kannalta: alas kilpailuihin tullessa geneettinen etumatka kaventuu, koska populaatio on sopeutunut jatkuvaan korkeaan ilmanalaan, toisin kuin vuoristossa elänyt, geneettisesti sinne sopeutumaton populaatio. Huomautan että en pidä tätä todennäköisenä, mutta on se mahdollista.
Syy siihen, että itäafrikkalaiset eivät ole vallanneet pyöräilyä, on osin mainitsemasi. Pidän suurimpana syynä kuitenkin sitä, että pyöräilyyn on "kasvettava sisään" ja se on kuitenkin joukkuelaji, jossa tukiryhmän (valmentajat, välinevalmistajat, managerit, sponsorit) merkitys on erittäin kriittinen.
Kestävyysjuoksijalle suuret lihakset jaloissa ovat haitalliset, koska jalat liikkuvat muuhun kroppaan nähden suuresti ja kuluttavat energiaa. Pyöräilyssä jalat eivät liiku painopisteeseen nähden kuin murto-osan siitä, mitä juoksussa.