Koska olen tyttö

Plan-järjestö mainostaa taas globaalia Koska olen tyttö -kampanjaa kehitysmaiden tyttöjen tukemiseksi. Julisteita löytyy katujen varsilta kutakuinkin seuraavin tekstein:
Koska olen tyttö, olen köyhä.
Koska olen tyttö, minun ei tarvitse käydä koulua.
Koska olen tyttö, kukaan ei iloinnut kun synnyin.
Koska olen tyttö, olin äiti ennen kuin opin lukemaan.

Tuo viimeinen pisti miettimään. Koska olen tyttö, olin äiti ennen kuin opin lukemaan. Ajatellaanpa. Tunnen satoja, luultavasti tuhansia naisia. Joista melkoinen osa on äitejä ja kaikki äitiyteen katsomatta lukutaitoisia. Kuinka moni heistä oli äiti ennen kuin osasi lukea? Hmmmm. Tietääkseni ei yksikään. Kaikkein lähimmäksi pääsee lapsuudesta muistamani vanha isotäti, joka ei osannut kirjoittaa muuta kuin oman nimensä. Lukea hän kyllä osasi, joskaan ei kovin hyvin. (Huomautettakoon, että kyseessä ei ollut henkinen vajavaisuus - luultavasti hän oli selvästi keskimääräistä älykkäämpi, koska vieläkin vanhat sukulaiset joskus muistelevat hänen huikeaa päässälaskutaitoaan - vaan se että koulunkäynti jäi kahteen viikkoon kiertokoulua.)

Looginen johtopäätös 1: juliste valehtelee. Siitä, että on tyttö, ei seuraa äitiys ennen lukutaitoa.

Jätetäänpä siitä siis pois tuo valheellinen osio. Jäljelle jää:
Koska olen tyttö, olen äiti.
Mitä tuo siis tahtoo sanoa? Että äidiksi tullaan tyttöiässä? Mietitäänpä taas. Jos nyt avarakatseisesti lasketaan tytöiksi alle 20-vuotiaat, niin tiedän aika monta jotka ovat tulleet ensimmäistä kertaa äidiksi ollessaan tyttöjä. Silti he ovat vain pieni murto-osa, luultavasti vähän alle kymmenen prosenttia kaikista tuntemistani äideistä.

Looginen johtopäätös 2: juliste valehtelee. Eivät kaikki, eikä edes lähelläkään enemmistö tytöistä tule äideiksi tyttöiässä.

Muokataan tekstiä uudelleen:
Koska olen tyttö, saatan olla äiti.
No nyt kuulostaa loogiselta. Ainakaan vielä teknologia ei ole edennyt siihen vaiheeseen, että sikiö saataisiin istutettua miehen paksusuoleen tai keinokohtuun kasvamaan.

Vaan eipä tuo enää kovin hohdokkaalta iskulauseelta kuulosta verrattuna alkuperäiseen
Koska olen tyttö, olin äiti ennen kuin opin lukemaan.
Toisaalta iskulauseen muuttaminen totuudenmukaiseksi yhden sanan lisäyksellä ei luultavasti parantaisi kampanjan tehoa:
Koska olen afrikkalainen tyttö, olin äiti ennen kuin opin lukemaan.

Testataan muuttamalla muutkin iskulauseet totuudenmukaiseksi. Länsimaalaisten keskuudessa kun tyttöys ei implikoi köyhyttä, kaikki käyvät koulua ja jos joku on ollut ei-toivottu lapsi, on varsin epätodennäköistä että se olisi johtunut sukupuolesta:
Koska olen intialainen tyttö, kukaan ei iloinnut kun synnyin.
Koska olen kehitysmaassa asuva tyttö, olen köyhä.
Koska olen muslimityttö, minun ei tarvitse käydä koulua.
Eikö kuulosta kovin vetoavalta? Eikö itse asiassa kuulosta aika rasistiselta?

Paljon helpompaa on hämärtää todelliset tyttöjen sorron ja ahdingon syyt ja antaa ymmärtää, että kyseessä on sukupuolesta eikä olosuhteista johtuva ongelma. Kun vedotaan sukupuoleen, ei olosuhteisiin, tulee taas syyllistettyä valkoista heteromiestä. Päähänpotkitun vähemmistön jäsenenä totean, että olisi mukavaa, jos vaihteeksi kerrottaisiin ketkä ovat syypäitä ja lisäbonus olisi, jos kehaistaisiin että täällä länsimaissa miehet ovat hyväksyneet naiset tasavertaisiksi.

Syyllistämisen huippu on kerjäämisen ulottaminen pankkiautomaatteihin asti. Kun käy automaatilla, kysytään automaattisesti (heh) että "haluathan nyt lahjoittaa ottosi lisäksi vielä euron Planille?". Kyllä siinä moni mummo häkeltyy ja avustusorganisaatio saa takuulla lahjoituksina monta vahinkoeuroa, joista muutama sentti päätyy jopa kohteeseen asti.

Kritiikki ei tarkoita sitä, että olisin jotenkin tyttöjen olojen parantamista vastaan. Päinvastoin, kehitysmaiden tyttöihin kohdistuvat projektit ovat parasta koskaan näkemääni kehitysyhteistyötä (täytyy tosin myöntää, että taso tässä kisassa ei ole kova). Tyttöjen koulutus tunnetusti alentaa syntyvyyttä ja lienee ainoa käytettävissä oleva tapa pysäyttää väestöräjähdys. Uskonnollisista syistä sukupuoleen kohdistuvaa sortoa ei tule hyväksyä missään, vaan taistella sitä vastaan kaikin mahdollisin keinoin kaikkialla, missä sitä esiintyy. Tytöille kaikkialla maailmassa on taattava samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin pojille. Nämä kaikki tavoitteet onnistuvat vain valistuksella ja koulutuksella, joten Planin kampanja on sinänsä kannatettava. Kritiikki kohdistuu vain sen kaunisteluun ja totuuden kiertämiseen.

Jos ja kun kehitysmaiden tytöt ja naiset ovat sorrettuja ja hädänalaisia, niin silloin ihmetyttää suuresti myös Suomen ja muidenkin länsimaiden pakolaispolitiikka. Saapuvista pakolaisista valtaosa on miehiä. Miksi otamme vastaan vähemmän sorrettuja emmekä enemmän sorrettuja? Tässä olisi Suomella tuhannen taalan paikka profiloitua ihmisoikeuksissa: otetaan pakolaiskiintiöön vain sorretuinta väestönosaa eli pelkkiä tyttöjä. Tai ainakin voitaisiin aloittaa ottamalla edes enemmistö tyttöjä. Tai edes puolet.

Kaikkein tehokkainta on tietysti parantaa tyttöjen asemaa kohdemaissa, kuten Planin kampanjan tarkoitus onkin. Tyttöjen koulutusta on lisättävä, tasa-arvoa parannettava ja sorto lopetettava valistuksen keinoin tai tarvittaessa kovemmin konstein. Varsinaisen feminismin viemistä kehitysmaihin sen sijaan vastustan; eivät kehitysmaiden miehet ole minulle ikinä mitään pahaa tehneet.