tiistai 31. elokuuta 2010
Sivallus CXII
Vanhempainillassa valittiin jäseniä koulun ja kodin väliseen yhteistyöelimeen. Eräs opettaja mutisi, että tuollaiseen hommaan ei ikinä eikä missään tapauksessa pitäisi valita ketään sellaista, joka siihen haluaa. Etenkään innokasta äitiä. (P.S. Jaskaa ei valittu enkä olisi halunnutkaan ;-) )
maanantai 30. elokuuta 2010
Sivallus CXI
Eilisen Hesari tiesi kertoa, että somalien perheenyhdistämisprosessissa on vihdoinkin alettu epäillä huijaustapauksia kasvattilasten runsaan määrän takia. Jo oli aikakin; tilanne ei ollut alkuunkaan uskottava, koska
1) kasvattilapsia on nykyään lähes joka perheessä
2) ennen perheenyhdistämisprosessia ei kasvattilapsia ilmoitettu olevan kuin aniharvassa perheessä
Tämän päivän Hesarissa puolestaan Somaliliiton puheenjohtaja sanoi, että ei tähän liity mitään epäilyttävää. Miksi sitten nimenomaan Suomessa, joka ainoana maksaa perheenyhdistämislennot, näitä kasvatteja löytyy melkein joka perheestä. Ei muualla tällaista ole. Vantaan kaupunginvaltuuston vihreitten (oliko yllätys?) edustaja Batulo Essak puolestaan kertoo: "Minäkin elätän sisareni lapsia." Ihanko tosi? Tehdäänpä täsmentävä korjaus: Suomalaiset veronmaksajat elättävät sisareni lapsia minun välitykselläni.
1) kasvattilapsia on nykyään lähes joka perheessä
2) ennen perheenyhdistämisprosessia ei kasvattilapsia ilmoitettu olevan kuin aniharvassa perheessä
Tämän päivän Hesarissa puolestaan Somaliliiton puheenjohtaja sanoi, että ei tähän liity mitään epäilyttävää. Miksi sitten nimenomaan Suomessa, joka ainoana maksaa perheenyhdistämislennot, näitä kasvatteja löytyy melkein joka perheestä. Ei muualla tällaista ole. Vantaan kaupunginvaltuuston vihreitten (oliko yllätys?) edustaja Batulo Essak puolestaan kertoo: "Minäkin elätän sisareni lapsia." Ihanko tosi? Tehdäänpä täsmentävä korjaus: Suomalaiset veronmaksajat elättävät sisareni lapsia minun välitykselläni.
lauantai 28. elokuuta 2010
Sivallus CX
Meiltä ei kysytty: mitä on rasismi?
Me vastaamme siitä huolimatta: Rasismia on esimerkiksi totuuden kertominen realistisesti.
Me vastaamme siitä huolimatta: Rasismia on esimerkiksi totuuden kertominen realistisesti.
maanantai 23. elokuuta 2010
Maailman rasistisin ja suvaitsemattomin maa
Siltä varalta että joku on viettänyt viimeisen viikon tynnyrissä, kerrottakoon että Newsweek rankkasi Suomen maailman parhaaksi maaksi. Ihmetyttää millaisia ne muut sitten mahtavat olla.
Tutkimukseen valittiin sata maata, joille annettiin pisteitä eri osa-alueilta: koulutus (TIMSS- ja PISA-testit), terveydenhuolto (odotettavissa oleva laadukas elinikä syntyessä), elämänlaatu (tulojen perhekunnittainen jakautuminen eli Gini-indeksi, köyhien osuus, elintaso, rikollisuus, työttömyysprosentti) talousdynamiikka (BKT:n kasvu, teollisuustuotannon osuus, innovatiivisuus, liiketalouden vapaus, osakemarkkinoiden osuus BKT:sta), poliittinen vapaus (poliitikkojen valintajärjestelmä, äänestysprosentti, poliittisten riskien määrä).
Tutkimuksessa ei kuitenkaan mitattu näin mamukriitikon kannalta oleellisia asioita. Tekeekö maasta hyvän, jos siellä ei ole paljon siirtolaisia? Onko muslimien kansoittama valtio erityisen ihana tapaus? Miten kielellinen yhtenäisyys vaikuttaa maan hienouteen? Entä tulenarin aihe kaikista eli mihin etniseen ryhmään asukkaat kuuluvat?
Nämä tilastotiedot eivät vaikuttaneet maiden rankkaukseen, joten on mielenkiintoista tutkia, kuinka hyvin ne korreloivat saadun indeksipistemäärän kanssa. Ongelmana oli luotettavien tilastotietojen löytäminen; tietyt asiat tuntuvat olevan niin arkaluontoisia, että tiedot ovat kiven alla. Onpa Euroopassa maitakin, joissa joidenkin tilastotietojen kerääminen on jopa lainvastaista.
Koska maailman maat ovat hyvin erilaisia jo peruslähtökohdiltaan, on syytä tehdä vertailevaa tutkimusta paitsi kaikkien tutkimukseen valittujen sadan maan kesken, myös nimenomaan Suomen viiteryhmään kuuluvien maiden välillä. Suomen viiteryhmäksi voidaan katsoa sellaiset eurooppalaiset maat, jotka eivät kuuluneet Varsovan liittoon ja joiden pääkaupunki sijaitsee Alppien pohjoispuolella. Tutkimuksessa näistä maista olivat mukana Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Iso-Britannia, Irlanti, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Saksa. Yhteensä 13 maata Islannin puuttuessa joukosta.
Tutkimuskohteet:
1. Millä tavoin maassa asuvan ei-alkuperäisen väestön määrä vaikuttaa hyvinvointiin?
2. Onko kielellisesti (ja samalla yleensä myös kulttuurisesti ja etnisesti) yhtenäinen maa hyvinvoivempi kuin kielellisesti hajanainen maa?
3. Onko muslimiväestö eduksi vai haitaksi hyvinvoinnille?
4. Millä tavoin kaukaso-europidiseen Cavalli-Sforza –suurklusteriin kuuluvan väestön osuus vaikuttaa hyvinvointiin?
5. Millä tavoin afro-niloottiseen Cavalli-Sforza –suurklusteriin kuuluvan väestön osuus vaikuttaa hyvinvointiin?
Ensimmäisenä kannattaa tutkia, miten maassa asuvien emigranttien määrä korreloi tutkimuksessa saavutetun pistemäärän kanssa. Tiedot kunkin maan maahanmuuttajien prosentuaalisesta osuudesta ovat peräisin Wikipediasta. Tämän tilastotiedon lineaarinen korrelaatio indeksipistemäärän kanssa on 0,293. Suomen viiteryhmässä korrelaatio on 0,202.
Lineaarisen korrelaation itseisarvon ollessa alle 0,3 korrelaatio on merkityksetön. Maassa asuvien ulkomaalaisten määrä ei siis vaikuta maan elinolosuhteisiin. Se mamukritiikistä, voisi todeta. Vaan mietitäänpä tarkemmin. Millaisiin maihin pakolaiset hakeutuvat? Vertailun pahnanpohjimmainen on Burkina Faso. Eipä tule kovin monelle mieleen, että lähdenpä tästä Burkina Fasoon nauttimaan pakolaisstatuksen suomista eduista. Ei, siirtolaiset hakeutuvat rikkaampiin ja hyvinvoiviin maihin. Luulisi, että emigranttien määrä korreloisi positiivisesti hyvinvointi-indeksin kanssa. Näin ei kuitenkaan ole.
Villi arvaus. Periaatteessa siirtolaisuus suuntautuu hyvinvoiviin maihin. Jotkin näistä maista puolestaan ottavat pakolaisia vähemmin vastaan. Seuraus: hyvinvoivissa maissa on sekä maita, joissa on paljon että vähän emigrantteja, jolloin korrelaatiota hyvinvoinnin ja emigranttien määrän välillä ei esiinny. Lisäksi maahanmuuton laadussa saattaa olla merkittäviä eroja – on hieman eri asia ottaa maahanmuuttajia Japanista kuin Sierra Leonesta.
Näin ollen on oleellisempaa tutkia maahanmuuton laatua ja kansallista yhtenäisyyttä sekä samaan viiteryhmään (länsieurooppalaiset maat) kuuluvia maita kuin maahanmuuttoa sinänsä.
Kansallisen yhtenäisyyden vähiten huono mittari lienee kielellinen diversiteetti. Sen mittaamiseksi käytetään Greenbergin menetelmää, joka on matemaattisesti suhteellisen yksinkertainen, kunhan maan kieliolot tunnetaan. Lyhyesti sanottuna indeksi ilmoittaa sen todennäköisyyden, että kaksi satunnaisesti valittua maan asukasta eivät puhu äidinkielenään samaa kieltä. Maksimiarvo on yksi ja maailman hajanaisin maa on ei niin yllättäen Papua-Uusi-Guinea, jonka tulos on 0,990. Tutkimuksessa mukana olleista korkein arvo on Tansanialla, 0,947, ja matalin lähes täysin espanjankielisellä Kuuballa, 0,001. Suomen arvo on 0,148.
Kielidiversiteetin ja hyvinvointi-indeksin välinen korrelaatio koko aineistossa on -0,516 ja Suomen viiteryhmässä -0,213.
Maailmanlaajuisesti tarkastellen kielidiversiteetin ja hyvinvoinnin välillä on siis kohtalainen negatiivinen korrelaatio eli maa on yleensä sitä parempi elinpaikka, mitä yhtenäisempi se on. Suomen viiteryhmässä korrelaatiota ei käytännössä ole. Tämän voi arvata johtuvan siitä, että korkean koulutuksen ansiosta ihmisillä on kuitenkin yhteinen kieli, vaikka äidinkieli olisikin erilainen.
Muslimiväestön osuus selviää niin ikäänWikipediasta. Muslimiväestön prosentuaalinen osuus väestöstä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella -0,424. Suomen viiteryhmässä korrelaatio on -0,345.
Nämä korrelaatiokertoimet tarkoittavat sekä globaalisti että länsimaissa sitä, että muslimiväestön prosentuaalinen osuus korreloi negatiivisesti kohtalaisella voimakkuudella maan hyvinvoinnin kanssa. Maa on siis yleensä sitä parempi paikka elää, mitä pienempi muslimiväestön osuus on. Tästä voidaan tietysti sanoa, että kulttuurirelativismi huomioiden muslimit olisivat ehkä valinneet hyvinvointi-indeksiin toisenlaiset preferenssit ja saaneet eri tuloksia. Mutta tämäkään ei selitä sitä, miksi hitossa muslimit siinä tapauksessa pyrkivät muuttamaan länsimaihin muslimimaista.
Viimeiset kaksi tilastotietoa, Cavalli-Sforza -klustereita koskevat olivat kaikkein hankalimmat kaivaa esiin. CIA:n World Factbookilla ei pitkälle pötkitty. Siksi tiedot onkin koottu eri lähteistä ja koskevat vain länsimaita, muiden maiden kohdalta urakka olisi ollut mahdoton. Eivätkä tiedot täysin luotettavia ole eri lähteiden antaessa eri tietoja, mutta uskoisin niiden olevan kahden prosenttiyksikön tarkkuudella oikeita jopa huonoimmassa arviossa. Jos joku onnistuu löytämään luotettavaa dataa, niin tehköön tutkimuksen paremmin.
Ihanteellisinta tietysti olisi, mikäli pystyisi selvittämään todellisen geneettisen osuuden kustakin maasta. Nykytilanteessa esim. 25-prosenttisesti europidinen luultavasti lasketaan täysin europidiksi. Tämä taas kasvattaa valtaväestön prosenttilukemaa ja pienentää vähemmistöjen prosenttilukemaa todelliseen geneettiseen jakaumaan nähden.
Suomen viiteryhmän klusteriin kuuluvaksi katsottiin alkuperältään kyseisestä viiteryhmästä (Länsi-Eurooppa) lähtöisin olevat. Esimerkiksi Suomen europidiosuuteen lasketaan vaikkapa Suomessa asuvat saksalaiset ja suomalaiset, mutta ei esimerkiksi ukrainalaisia eikä botswanalaisia.
Europidien prosentuaalinen määrä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella 0,436 Suomen viiteryhmässä. Kyseessä on kohtalainen positiivinen korrelaatio.
Vastaavasti afro-niloottiseen suurklusteriin kuuluvien asukkaiden prosentuaalinen määrä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella -0,482. Kyseessä on kohtalainen negatiivinen korrelaatio.
Johtopäätökset:
1. Ulkomaalaistaustaisten prosentuaalinen osuus ei sinänsä vaikuta merkittävästi maan hyvinvointiin sen paremmin globaalisti kuin pelkästään länsimaissa.
2. Kielellisesti (ja samalla etnisesti sekä kulttuurisesti) hajanaiset maat ovat globaalissa mittakaavassa huonompia asuinpaikkoja kuin yhtenäiset. Länsimaissa kielellisellä hajanaisuudella ei ole tilastollista merkitystä.
3.Muslimiväestön prosentuaalisen osuuden suuruus korreloi negatiivisesti maan hyvinvoinnin kanssa sekä globaalisti että länsimaissa. Toisin sanoen maa on yleensä sitä huonompi paikka elää, mitä suurempi osa väestöstä on muslimeja.
4. Mitä suurempi on alkuperäisen länsimaisen väestön prosenttiosuus väestöstä, sitä parempi asuinpaikka kyseinen länsieurooppalainen maa yleensä on.
5. Mitä suurempi on afro-niloottisen väestön prosenttiosuus väestöstä, sitä huonompi asuinpaikka kyseinen länsieurooppalainen maa yleensä on.
Suomen muslimiväestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti pienin.
Suomen länsimaisen väestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti suurin.
Suomen afro-niloottisen väestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti pienin.
Suomi on näillä kriteereillä mitattuna maailman "rasistisin" ja "suvaitsemattomin" maa.
Newsweekin kriteereillä mitattuna Suomi on maailman paras maa.
Olisiko näillä kahdella asialla jotain tekemistä keskenään?
Tutkimukseen valittiin sata maata, joille annettiin pisteitä eri osa-alueilta: koulutus (TIMSS- ja PISA-testit), terveydenhuolto (odotettavissa oleva laadukas elinikä syntyessä), elämänlaatu (tulojen perhekunnittainen jakautuminen eli Gini-indeksi, köyhien osuus, elintaso, rikollisuus, työttömyysprosentti) talousdynamiikka (BKT:n kasvu, teollisuustuotannon osuus, innovatiivisuus, liiketalouden vapaus, osakemarkkinoiden osuus BKT:sta), poliittinen vapaus (poliitikkojen valintajärjestelmä, äänestysprosentti, poliittisten riskien määrä).
Tutkimuksessa ei kuitenkaan mitattu näin mamukriitikon kannalta oleellisia asioita. Tekeekö maasta hyvän, jos siellä ei ole paljon siirtolaisia? Onko muslimien kansoittama valtio erityisen ihana tapaus? Miten kielellinen yhtenäisyys vaikuttaa maan hienouteen? Entä tulenarin aihe kaikista eli mihin etniseen ryhmään asukkaat kuuluvat?
Nämä tilastotiedot eivät vaikuttaneet maiden rankkaukseen, joten on mielenkiintoista tutkia, kuinka hyvin ne korreloivat saadun indeksipistemäärän kanssa. Ongelmana oli luotettavien tilastotietojen löytäminen; tietyt asiat tuntuvat olevan niin arkaluontoisia, että tiedot ovat kiven alla. Onpa Euroopassa maitakin, joissa joidenkin tilastotietojen kerääminen on jopa lainvastaista.
Koska maailman maat ovat hyvin erilaisia jo peruslähtökohdiltaan, on syytä tehdä vertailevaa tutkimusta paitsi kaikkien tutkimukseen valittujen sadan maan kesken, myös nimenomaan Suomen viiteryhmään kuuluvien maiden välillä. Suomen viiteryhmäksi voidaan katsoa sellaiset eurooppalaiset maat, jotka eivät kuuluneet Varsovan liittoon ja joiden pääkaupunki sijaitsee Alppien pohjoispuolella. Tutkimuksessa näistä maista olivat mukana Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Iso-Britannia, Irlanti, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Saksa. Yhteensä 13 maata Islannin puuttuessa joukosta.
Tutkimuskohteet:
1. Millä tavoin maassa asuvan ei-alkuperäisen väestön määrä vaikuttaa hyvinvointiin?
2. Onko kielellisesti (ja samalla yleensä myös kulttuurisesti ja etnisesti) yhtenäinen maa hyvinvoivempi kuin kielellisesti hajanainen maa?
3. Onko muslimiväestö eduksi vai haitaksi hyvinvoinnille?
4. Millä tavoin kaukaso-europidiseen Cavalli-Sforza –suurklusteriin kuuluvan väestön osuus vaikuttaa hyvinvointiin?
5. Millä tavoin afro-niloottiseen Cavalli-Sforza –suurklusteriin kuuluvan väestön osuus vaikuttaa hyvinvointiin?
Ensimmäisenä kannattaa tutkia, miten maassa asuvien emigranttien määrä korreloi tutkimuksessa saavutetun pistemäärän kanssa. Tiedot kunkin maan maahanmuuttajien prosentuaalisesta osuudesta ovat peräisin Wikipediasta. Tämän tilastotiedon lineaarinen korrelaatio indeksipistemäärän kanssa on 0,293. Suomen viiteryhmässä korrelaatio on 0,202.
Lineaarisen korrelaation itseisarvon ollessa alle 0,3 korrelaatio on merkityksetön. Maassa asuvien ulkomaalaisten määrä ei siis vaikuta maan elinolosuhteisiin. Se mamukritiikistä, voisi todeta. Vaan mietitäänpä tarkemmin. Millaisiin maihin pakolaiset hakeutuvat? Vertailun pahnanpohjimmainen on Burkina Faso. Eipä tule kovin monelle mieleen, että lähdenpä tästä Burkina Fasoon nauttimaan pakolaisstatuksen suomista eduista. Ei, siirtolaiset hakeutuvat rikkaampiin ja hyvinvoiviin maihin. Luulisi, että emigranttien määrä korreloisi positiivisesti hyvinvointi-indeksin kanssa. Näin ei kuitenkaan ole.
Villi arvaus. Periaatteessa siirtolaisuus suuntautuu hyvinvoiviin maihin. Jotkin näistä maista puolestaan ottavat pakolaisia vähemmin vastaan. Seuraus: hyvinvoivissa maissa on sekä maita, joissa on paljon että vähän emigrantteja, jolloin korrelaatiota hyvinvoinnin ja emigranttien määrän välillä ei esiinny. Lisäksi maahanmuuton laadussa saattaa olla merkittäviä eroja – on hieman eri asia ottaa maahanmuuttajia Japanista kuin Sierra Leonesta.
Näin ollen on oleellisempaa tutkia maahanmuuton laatua ja kansallista yhtenäisyyttä sekä samaan viiteryhmään (länsieurooppalaiset maat) kuuluvia maita kuin maahanmuuttoa sinänsä.
Kansallisen yhtenäisyyden vähiten huono mittari lienee kielellinen diversiteetti. Sen mittaamiseksi käytetään Greenbergin menetelmää, joka on matemaattisesti suhteellisen yksinkertainen, kunhan maan kieliolot tunnetaan. Lyhyesti sanottuna indeksi ilmoittaa sen todennäköisyyden, että kaksi satunnaisesti valittua maan asukasta eivät puhu äidinkielenään samaa kieltä. Maksimiarvo on yksi ja maailman hajanaisin maa on ei niin yllättäen Papua-Uusi-Guinea, jonka tulos on 0,990. Tutkimuksessa mukana olleista korkein arvo on Tansanialla, 0,947, ja matalin lähes täysin espanjankielisellä Kuuballa, 0,001. Suomen arvo on 0,148.
Kielidiversiteetin ja hyvinvointi-indeksin välinen korrelaatio koko aineistossa on -0,516 ja Suomen viiteryhmässä -0,213.
Maailmanlaajuisesti tarkastellen kielidiversiteetin ja hyvinvoinnin välillä on siis kohtalainen negatiivinen korrelaatio eli maa on yleensä sitä parempi elinpaikka, mitä yhtenäisempi se on. Suomen viiteryhmässä korrelaatiota ei käytännössä ole. Tämän voi arvata johtuvan siitä, että korkean koulutuksen ansiosta ihmisillä on kuitenkin yhteinen kieli, vaikka äidinkieli olisikin erilainen.
Muslimiväestön osuus selviää niin ikäänWikipediasta. Muslimiväestön prosentuaalinen osuus väestöstä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella -0,424. Suomen viiteryhmässä korrelaatio on -0,345.
Nämä korrelaatiokertoimet tarkoittavat sekä globaalisti että länsimaissa sitä, että muslimiväestön prosentuaalinen osuus korreloi negatiivisesti kohtalaisella voimakkuudella maan hyvinvoinnin kanssa. Maa on siis yleensä sitä parempi paikka elää, mitä pienempi muslimiväestön osuus on. Tästä voidaan tietysti sanoa, että kulttuurirelativismi huomioiden muslimit olisivat ehkä valinneet hyvinvointi-indeksiin toisenlaiset preferenssit ja saaneet eri tuloksia. Mutta tämäkään ei selitä sitä, miksi hitossa muslimit siinä tapauksessa pyrkivät muuttamaan länsimaihin muslimimaista.
Viimeiset kaksi tilastotietoa, Cavalli-Sforza -klustereita koskevat olivat kaikkein hankalimmat kaivaa esiin. CIA:n World Factbookilla ei pitkälle pötkitty. Siksi tiedot onkin koottu eri lähteistä ja koskevat vain länsimaita, muiden maiden kohdalta urakka olisi ollut mahdoton. Eivätkä tiedot täysin luotettavia ole eri lähteiden antaessa eri tietoja, mutta uskoisin niiden olevan kahden prosenttiyksikön tarkkuudella oikeita jopa huonoimmassa arviossa. Jos joku onnistuu löytämään luotettavaa dataa, niin tehköön tutkimuksen paremmin.
Ihanteellisinta tietysti olisi, mikäli pystyisi selvittämään todellisen geneettisen osuuden kustakin maasta. Nykytilanteessa esim. 25-prosenttisesti europidinen luultavasti lasketaan täysin europidiksi. Tämä taas kasvattaa valtaväestön prosenttilukemaa ja pienentää vähemmistöjen prosenttilukemaa todelliseen geneettiseen jakaumaan nähden.
Suomen viiteryhmän klusteriin kuuluvaksi katsottiin alkuperältään kyseisestä viiteryhmästä (Länsi-Eurooppa) lähtöisin olevat. Esimerkiksi Suomen europidiosuuteen lasketaan vaikkapa Suomessa asuvat saksalaiset ja suomalaiset, mutta ei esimerkiksi ukrainalaisia eikä botswanalaisia.
Europidien prosentuaalinen määrä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella 0,436 Suomen viiteryhmässä. Kyseessä on kohtalainen positiivinen korrelaatio.
Vastaavasti afro-niloottiseen suurklusteriin kuuluvien asukkaiden prosentuaalinen määrä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella -0,482. Kyseessä on kohtalainen negatiivinen korrelaatio.
Johtopäätökset:
1. Ulkomaalaistaustaisten prosentuaalinen osuus ei sinänsä vaikuta merkittävästi maan hyvinvointiin sen paremmin globaalisti kuin pelkästään länsimaissa.
2. Kielellisesti (ja samalla etnisesti sekä kulttuurisesti) hajanaiset maat ovat globaalissa mittakaavassa huonompia asuinpaikkoja kuin yhtenäiset. Länsimaissa kielellisellä hajanaisuudella ei ole tilastollista merkitystä.
3.Muslimiväestön prosentuaalisen osuuden suuruus korreloi negatiivisesti maan hyvinvoinnin kanssa sekä globaalisti että länsimaissa. Toisin sanoen maa on yleensä sitä huonompi paikka elää, mitä suurempi osa väestöstä on muslimeja.
4. Mitä suurempi on alkuperäisen länsimaisen väestön prosenttiosuus väestöstä, sitä parempi asuinpaikka kyseinen länsieurooppalainen maa yleensä on.
5. Mitä suurempi on afro-niloottisen väestön prosenttiosuus väestöstä, sitä huonompi asuinpaikka kyseinen länsieurooppalainen maa yleensä on.
Suomen muslimiväestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti pienin.
Suomen länsimaisen väestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti suurin.
Suomen afro-niloottisen väestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti pienin.
Suomi on näillä kriteereillä mitattuna maailman "rasistisin" ja "suvaitsemattomin" maa.
Newsweekin kriteereillä mitattuna Suomi on maailman paras maa.
Olisiko näillä kahdella asialla jotain tekemistä keskenään?
maanantai 16. elokuuta 2010
Jälkilöylyt
Saunomisen MM-kisoissa tuli viikko sitten yksi kuollut ja yksi haavoittunut. Voittajaksi julistettiin kolmanneksi pisimpään löylyssä viihtynyt, koska kuollut Vladimir Ladyzhenski ja yhä sairaalassa oleva Timo Kaukonen eivät tulleet omin jaloin ulos. Kisojen tulevaisuus on vaakalaudalla.
Kaikki olivat tapauksesta hämmästyneitä. Olihan toki aiemminkin tarvittu ensiapua palovammoihin ja terveysriskit olivat tiedossa, mutta mitään tällaista kukaan ei osannut odottaa. Tyypilliseen suomalaiskansalliseen tapaan ensireaktiota seurasi välittömästi kauhistelu siitä, mitä maailmalla suomalaisista nyt ajatellaan. Aiemmin saunomiskisat ovat saaneet osakseen positiivista julkisuutta, lähinnä hyväntahtoista kauhistelua. Parhaana esimerkkinä oli USA:n arvostetuimpiin urheilutoimittajiin kuuluvan Rick Reillyn osallistuminen kisoihin pari vuotta sitten ja hänen kirjoittamansa erinomaisen hauska artikkeli. Tällä kertaa saunakisat saivat hieman erilaista julkisuutta ja kuten arvata sopii, ruotsalaisilla oli jälleen kerran selitys valmiina: suomalaisten ja venäläisten keskinäinen kilvoittelu, jossa kumpikaan osapuoli ei voinut antaa periksi.
Ettei voi antaa periksi? Kyllä saunakisassa sitkeyttä ja pahaa luontoa vaaditaan, mutta molemmat finalistit saivat melkoisia palovammoja, etenkin Ladyzhenskistä otetuista kuvista näkyy kuinka iho oli kuoriutunut melkoisesta osasta kroppaa. Jokainen palovammoja saanut tietää tasan tarkkaan, että kun nahka palaa, niin silloin tulee kiire. Ei siinä minkäänlainen sisu auta, kun kärventyy. Myös saunakisan muut osanottajat kertovat, että kipu pakottaa lopulta poistumaan. Tilannetta kuvaa se, että voittajaksi julistettu Ilkka Pöyhiä käveli ulos saunasta ajassa 4:15, mutta hoitohenkilökunta ryntäsi sisään finalisteja hakemaan vasta noin seitsemän minuutin kohdalla. He kestivät siis lähes kaksinkertaisen ajan verrattuna muihin neljään finalistiin. Jotain oli perusteellisesti pielessä.
Kilpasauna oli totisesti melkoinen inferno. Etenkin ulkomaisissa medioissa on kauhisteltu 110 asteen lämpötilaa, mikä osoittaa totaalista asiantuntemattomuutta. Eihän se normaalisaunojalle enää miellyttävä ole, mutta todellisuudessa kosteus ratkaisee. Olen itse ollut useinkin samassa lämmössä, kerran yli 130-asteisessa saunassakin. Se oli kokemisen arvoista eikä ollenkaan ilkeää, kunhan muisti hengittää pinnallisesti pieninä annoksina. Mutta löylyä ei pitänyt heittää! Jokainen termofysiikasta pätkän vertaa tajuava tietää, että ilman lämmönjohtokyky kasvaa dramaattisesti kosteuden lisääntyessä. Heinolan saunassa vettä lorautettiin kiukaalle puolen minuutin välein roppakaupalla. En ole kova löylymies ja olisin luultavasti kääntynyt suoraan ovelta takaisin. Oman saunan lämmöt jäävät tarkoituksella yleensä alle 80 asteen ja suhteellisen kuiviksi, joskin ehkä kerran kuussa otan kovemmat löylyt.
Toki olen joutunut muutaman kerran tilanteeseen, jossa kiukaalle on viskottu vettä kilpaa - kukapa suomalainen mies ei olisi. Silloinkin olen istunut lauteilla vain tasan niin kauan kun on hyvältä tuntunut, en koskaan hampaat irvessä. Ensimmäisten joukossa olen sitten lähtenytkin... Ajatus löylykilpailuista tuntui pyhäinhäväistykseltä; sauna on suomalaiselle paikka, jossa hän rentoutuu, ei kisaile. Mutta vapaa maa, jokainen tehköön mitä huvittaa, tuumailin vuosia sitten kuultuani MM-kisoista ensi kerran.
Viimeisenä löylyssä istui venäläiskilpailijan seurana viisinkertainen maailmanmestari Timo Kaukonen. Ennen finaalia hän kertoi, ettei ole kivaa ja tämänkertainen sauna on aika rankka. Toisaalta Kaukonen oli selvä ennakkosuosikki. Hän oli harjoitellut rankasti ja tiesi, mitä oli tekemässä. Monta kertaa viikossa 140-asteisessa löylyssä oli parkinnut miehen nahan kestäväksi. Ylivoimasta kertoo parhaiten video edellisen vuoden finaalista, jossa toiseksi jääneen poistuttua saunasta Kaukonen vetää vielä kaikessa rauhassa mestarilippiksen päähänsä ja tuulettelee voittoa ennen ulostuloaan. Miten on mahdollista, että tuon luokan mies joutui tiedottomaan tilaan ja on yhä sairaalassa?
Kaukonen halusi voittaa. Hän istui lauteilla niin pitkään, että fysiikka petti ennen tahdonvoimaa. Hän ei halunnut ulkomaalaisen voittavan miesten sarjaa ensimmäistä kertaa. Hän tiesi olleensa aina ennen parempi kuin häntä 20 vuotta vanhempi venäläinen. Siksi hän ei antanut periksi. Vielä muutamaa sekuntia ennen romahdusta hän näytti järjestäjien vaatimuksesta peukalollaan olevansa kunnossa. Lopulta elimistö kramppasi Ladyzhenskin istuessa yhä flegmaattisena paikoillaan.
Molemmat vietiin välittömästi sairaalaan venäläisen kuollessa matkalla. Kuten kuvista näkyi, palovammoja oli melkoisesti. Mutta. Palovammoihin ei kuolla, ei ainakaan pinnallisiin eikä heti. Eräs tuttuni paloi niin pahoin, että ehjää ihoa oli vain jalkapohjissa. Hän eli silti vielä kaksi viikkoa. Eivät palovammat tapa, vaan infektiot. Kuitenkin venäläinen kuoli heti. Ellei kyseessä ollut äkillinen sydänkohtaus, ollaan selitystä vailla. Ruumiinavaus on tehty, mutta kyseenalaista on, julkistetaanko sen tuloksia intimiteettisuojan takia.
Haastattelujen mukaan Ladyzhenski halusi voittaa "hinnalla millä hyvänsä". Tähän viittaa myös se, että hän oli saanut jo karsinnassa varoituksen; iholta oli löydetty suojaavaa rasvaa. Toisesta sääntörikkomuksesta mies olisi diskattu. Olisiko mahdollista, että pahat palovammat olisivat olleet rasvan aiheuttamia? Ihoon imeytynyttä rasvaa ei kenties oltu huomattu tarkastuksessa. Rasvapalossa rasva syttyy leimahtamalla ja sitä ei sammuteta mitenkään muuten kuin tukahduttamalla. Jos Ladyzhenskin ihon sisällä oli suojarasvaa ja se alkoi kärytä, palovammat saattoivat syntyä vain sekunneissa. Mutta kaiken järjen mukaan miehen olisi tuolloin pitänyt syöksyä ylös jo refleksinomaisesti - niin ainakin itse tein, kun kerran sain palavaa ainetta iholleni. Kuitenkin venäläinen vain istui rauhallisesti. Liian rauhallisesti kuolevaksi mieheksi. Ikävä sanoa, mutta tässä on rauhoittavien lääkkeiden maku. Ladyzhenski oli mukana Venäjän painipiireissä. Tunnetusti itäblokin voimalajien harrastajat ovat puhtaan urheilun kannattajia eivätkä missään tapauksessa käytä dopingaineita... Joka tapauksessa noissa piireissä liikkuvat tietävät varmasti, mistä saa mitä tahansa haluamaansa farmakologian tuotetta. Tietävät myös, keneltä kysyä millaista ainetta kannattaa haluamassaan tilanteessa käyttää. Saunakisoissa ei ole dopingtestejä, joten kiinni jäämisen vaaraa ei ole.
Ehkä totuus ei käy koskaan ilmi. Ehkä saunomisen MM-kisoja ei enää koskaan järjestetä. Olihan loppujen lopuksi odotettavissa, että joskus tällainen tragedia sattuu. Tulee mieleen juttu kahdesta laihialaisesta, jotka löivät satasesta vetoa kumpi sukeltaa pidempään. Perikunnat tiettävästi riitelevät yhä, saako rahat se joka naarattiin myöhemmin ylös. Saa nähdä, milloin keksitään kilpailla suomalaisten toisessa extreme-harrastuksessa eli avantouinnissa. Onhan avantouinnin mestaruuskisoja toki järjestetty jo pitkään, mutta miten olisi jos kisattaisiin siitä, kuka on pisimpään avannossa kaulaa myöten ja tulee vielä omin voimin pois? Tai laskuvarjohypyissä siitä, kuka tulee ekana maahan? Tai kuka istuu suljetussa autotallissa pisimpään auton ollessa tyhjäkäynnillä?
Mutta vaarallisia ja uskomattomia kilpailuja riittää oikeastikin. Kun aikoinaan kuulin kuorma-autokisoista, luulin niitä vitsiksi. Tosin moottorilajeissa mitään niin älytöntä ei voi keksiä, ettei joku sitä toteuttaisi. Siksi en uskaltanut tuolloin esittää keksimääni kilpailua. Nyt maailma on mennyt niin hulluksi, että antaa mennä. Eli: kuorma-autokisat ovat lällyä. Otetaan kilpailuvälineiksi täysperävaunurekat! Eikä mitä tahansa rekkoja, vaan täyteen lastattuja polttoainerekkoja. Lisämausteeksi heitetään, että kuljettaja diskataan mikäli hän on alle kahden promillen humalassa. Kisat ajetaan yöllä, valaistuksena toimivat radan reunoilla palavat nuotiot. Uskokaa pois, katsojaluvut olisivat huikeat.
Toisaalta jos itse ottaa riskit ja on niistä tietoinen, niin mikäs siinä sitten. Inuiittien kisoissa on muutamia aika vinhoja lajeja. Hurjin lienee korvapainon kanto, jossa kilpailija kävelee korvaan ripustettua isoa punttia kantaen. Pisimmälle kävellyt voittaa. Tosin korvanveto on eräiden tietojen mukaan poistettu liian vaarallisena ohjelmasta, useimpia kilpailijoita kun piti tikata kuntoon kisan jälkeen. Enkä vedä lukijaa nenästä, tällainen laji on todella olemassa - katsokaa vaikka video.
Kaikki olivat tapauksesta hämmästyneitä. Olihan toki aiemminkin tarvittu ensiapua palovammoihin ja terveysriskit olivat tiedossa, mutta mitään tällaista kukaan ei osannut odottaa. Tyypilliseen suomalaiskansalliseen tapaan ensireaktiota seurasi välittömästi kauhistelu siitä, mitä maailmalla suomalaisista nyt ajatellaan. Aiemmin saunomiskisat ovat saaneet osakseen positiivista julkisuutta, lähinnä hyväntahtoista kauhistelua. Parhaana esimerkkinä oli USA:n arvostetuimpiin urheilutoimittajiin kuuluvan Rick Reillyn osallistuminen kisoihin pari vuotta sitten ja hänen kirjoittamansa erinomaisen hauska artikkeli. Tällä kertaa saunakisat saivat hieman erilaista julkisuutta ja kuten arvata sopii, ruotsalaisilla oli jälleen kerran selitys valmiina: suomalaisten ja venäläisten keskinäinen kilvoittelu, jossa kumpikaan osapuoli ei voinut antaa periksi.
Ettei voi antaa periksi? Kyllä saunakisassa sitkeyttä ja pahaa luontoa vaaditaan, mutta molemmat finalistit saivat melkoisia palovammoja, etenkin Ladyzhenskistä otetuista kuvista näkyy kuinka iho oli kuoriutunut melkoisesta osasta kroppaa. Jokainen palovammoja saanut tietää tasan tarkkaan, että kun nahka palaa, niin silloin tulee kiire. Ei siinä minkäänlainen sisu auta, kun kärventyy. Myös saunakisan muut osanottajat kertovat, että kipu pakottaa lopulta poistumaan. Tilannetta kuvaa se, että voittajaksi julistettu Ilkka Pöyhiä käveli ulos saunasta ajassa 4:15, mutta hoitohenkilökunta ryntäsi sisään finalisteja hakemaan vasta noin seitsemän minuutin kohdalla. He kestivät siis lähes kaksinkertaisen ajan verrattuna muihin neljään finalistiin. Jotain oli perusteellisesti pielessä.
Kilpasauna oli totisesti melkoinen inferno. Etenkin ulkomaisissa medioissa on kauhisteltu 110 asteen lämpötilaa, mikä osoittaa totaalista asiantuntemattomuutta. Eihän se normaalisaunojalle enää miellyttävä ole, mutta todellisuudessa kosteus ratkaisee. Olen itse ollut useinkin samassa lämmössä, kerran yli 130-asteisessa saunassakin. Se oli kokemisen arvoista eikä ollenkaan ilkeää, kunhan muisti hengittää pinnallisesti pieninä annoksina. Mutta löylyä ei pitänyt heittää! Jokainen termofysiikasta pätkän vertaa tajuava tietää, että ilman lämmönjohtokyky kasvaa dramaattisesti kosteuden lisääntyessä. Heinolan saunassa vettä lorautettiin kiukaalle puolen minuutin välein roppakaupalla. En ole kova löylymies ja olisin luultavasti kääntynyt suoraan ovelta takaisin. Oman saunan lämmöt jäävät tarkoituksella yleensä alle 80 asteen ja suhteellisen kuiviksi, joskin ehkä kerran kuussa otan kovemmat löylyt.
Toki olen joutunut muutaman kerran tilanteeseen, jossa kiukaalle on viskottu vettä kilpaa - kukapa suomalainen mies ei olisi. Silloinkin olen istunut lauteilla vain tasan niin kauan kun on hyvältä tuntunut, en koskaan hampaat irvessä. Ensimmäisten joukossa olen sitten lähtenytkin... Ajatus löylykilpailuista tuntui pyhäinhäväistykseltä; sauna on suomalaiselle paikka, jossa hän rentoutuu, ei kisaile. Mutta vapaa maa, jokainen tehköön mitä huvittaa, tuumailin vuosia sitten kuultuani MM-kisoista ensi kerran.
Viimeisenä löylyssä istui venäläiskilpailijan seurana viisinkertainen maailmanmestari Timo Kaukonen. Ennen finaalia hän kertoi, ettei ole kivaa ja tämänkertainen sauna on aika rankka. Toisaalta Kaukonen oli selvä ennakkosuosikki. Hän oli harjoitellut rankasti ja tiesi, mitä oli tekemässä. Monta kertaa viikossa 140-asteisessa löylyssä oli parkinnut miehen nahan kestäväksi. Ylivoimasta kertoo parhaiten video edellisen vuoden finaalista, jossa toiseksi jääneen poistuttua saunasta Kaukonen vetää vielä kaikessa rauhassa mestarilippiksen päähänsä ja tuulettelee voittoa ennen ulostuloaan. Miten on mahdollista, että tuon luokan mies joutui tiedottomaan tilaan ja on yhä sairaalassa?
Kaukonen halusi voittaa. Hän istui lauteilla niin pitkään, että fysiikka petti ennen tahdonvoimaa. Hän ei halunnut ulkomaalaisen voittavan miesten sarjaa ensimmäistä kertaa. Hän tiesi olleensa aina ennen parempi kuin häntä 20 vuotta vanhempi venäläinen. Siksi hän ei antanut periksi. Vielä muutamaa sekuntia ennen romahdusta hän näytti järjestäjien vaatimuksesta peukalollaan olevansa kunnossa. Lopulta elimistö kramppasi Ladyzhenskin istuessa yhä flegmaattisena paikoillaan.
Molemmat vietiin välittömästi sairaalaan venäläisen kuollessa matkalla. Kuten kuvista näkyi, palovammoja oli melkoisesti. Mutta. Palovammoihin ei kuolla, ei ainakaan pinnallisiin eikä heti. Eräs tuttuni paloi niin pahoin, että ehjää ihoa oli vain jalkapohjissa. Hän eli silti vielä kaksi viikkoa. Eivät palovammat tapa, vaan infektiot. Kuitenkin venäläinen kuoli heti. Ellei kyseessä ollut äkillinen sydänkohtaus, ollaan selitystä vailla. Ruumiinavaus on tehty, mutta kyseenalaista on, julkistetaanko sen tuloksia intimiteettisuojan takia.
Haastattelujen mukaan Ladyzhenski halusi voittaa "hinnalla millä hyvänsä". Tähän viittaa myös se, että hän oli saanut jo karsinnassa varoituksen; iholta oli löydetty suojaavaa rasvaa. Toisesta sääntörikkomuksesta mies olisi diskattu. Olisiko mahdollista, että pahat palovammat olisivat olleet rasvan aiheuttamia? Ihoon imeytynyttä rasvaa ei kenties oltu huomattu tarkastuksessa. Rasvapalossa rasva syttyy leimahtamalla ja sitä ei sammuteta mitenkään muuten kuin tukahduttamalla. Jos Ladyzhenskin ihon sisällä oli suojarasvaa ja se alkoi kärytä, palovammat saattoivat syntyä vain sekunneissa. Mutta kaiken järjen mukaan miehen olisi tuolloin pitänyt syöksyä ylös jo refleksinomaisesti - niin ainakin itse tein, kun kerran sain palavaa ainetta iholleni. Kuitenkin venäläinen vain istui rauhallisesti. Liian rauhallisesti kuolevaksi mieheksi. Ikävä sanoa, mutta tässä on rauhoittavien lääkkeiden maku. Ladyzhenski oli mukana Venäjän painipiireissä. Tunnetusti itäblokin voimalajien harrastajat ovat puhtaan urheilun kannattajia eivätkä missään tapauksessa käytä dopingaineita... Joka tapauksessa noissa piireissä liikkuvat tietävät varmasti, mistä saa mitä tahansa haluamaansa farmakologian tuotetta. Tietävät myös, keneltä kysyä millaista ainetta kannattaa haluamassaan tilanteessa käyttää. Saunakisoissa ei ole dopingtestejä, joten kiinni jäämisen vaaraa ei ole.
Ehkä totuus ei käy koskaan ilmi. Ehkä saunomisen MM-kisoja ei enää koskaan järjestetä. Olihan loppujen lopuksi odotettavissa, että joskus tällainen tragedia sattuu. Tulee mieleen juttu kahdesta laihialaisesta, jotka löivät satasesta vetoa kumpi sukeltaa pidempään. Perikunnat tiettävästi riitelevät yhä, saako rahat se joka naarattiin myöhemmin ylös. Saa nähdä, milloin keksitään kilpailla suomalaisten toisessa extreme-harrastuksessa eli avantouinnissa. Onhan avantouinnin mestaruuskisoja toki järjestetty jo pitkään, mutta miten olisi jos kisattaisiin siitä, kuka on pisimpään avannossa kaulaa myöten ja tulee vielä omin voimin pois? Tai laskuvarjohypyissä siitä, kuka tulee ekana maahan? Tai kuka istuu suljetussa autotallissa pisimpään auton ollessa tyhjäkäynnillä?
Mutta vaarallisia ja uskomattomia kilpailuja riittää oikeastikin. Kun aikoinaan kuulin kuorma-autokisoista, luulin niitä vitsiksi. Tosin moottorilajeissa mitään niin älytöntä ei voi keksiä, ettei joku sitä toteuttaisi. Siksi en uskaltanut tuolloin esittää keksimääni kilpailua. Nyt maailma on mennyt niin hulluksi, että antaa mennä. Eli: kuorma-autokisat ovat lällyä. Otetaan kilpailuvälineiksi täysperävaunurekat! Eikä mitä tahansa rekkoja, vaan täyteen lastattuja polttoainerekkoja. Lisämausteeksi heitetään, että kuljettaja diskataan mikäli hän on alle kahden promillen humalassa. Kisat ajetaan yöllä, valaistuksena toimivat radan reunoilla palavat nuotiot. Uskokaa pois, katsojaluvut olisivat huikeat.
Toisaalta jos itse ottaa riskit ja on niistä tietoinen, niin mikäs siinä sitten. Inuiittien kisoissa on muutamia aika vinhoja lajeja. Hurjin lienee korvapainon kanto, jossa kilpailija kävelee korvaan ripustettua isoa punttia kantaen. Pisimmälle kävellyt voittaa. Tosin korvanveto on eräiden tietojen mukaan poistettu liian vaarallisena ohjelmasta, useimpia kilpailijoita kun piti tikata kuntoon kisan jälkeen. Enkä vedä lukijaa nenästä, tällainen laji on todella olemassa - katsokaa vaikka video.
lauantai 14. elokuuta 2010
Sivallus CIX
Satuin lueskelemaan Kalle Väänäsen legendaarista teosta Koulukaskuja (painettu 1962). Kaskujen joukossa oli oppilaiden antamia huvittavasti virheellisiä vastauksia opettajan kysymyksiin. Parissa tapauksessa saattoi todeta, että eihän vastaus ollut väärä, se oli vain aikaansa edellä:
Opettaja: Mitä ovat ranskalaiset uskonnoltaan?
Oppilas: Muhamettilaisia.
Opettaja: Mikä on mulatti?
Oppilas: Suomalaisen ja neekerin sekoitus.
Opettaja: Mitä ovat ranskalaiset uskonnoltaan?
Oppilas: Muhamettilaisia.
Opettaja: Mikä on mulatti?
Oppilas: Suomalaisen ja neekerin sekoitus.
torstai 12. elokuuta 2010
Sivallus CVIII
Maahanmuuttopolitiikan kriitikot voidaan jakaa kahteen ryhmään. Niihin, jotka kritisoivat politiikkaa siksi että he eivät ole olleet tekemisissä maahanmuuttajien kanssa ja niihin, jotka kritisoivat politiikkaa siksi että he ovat olleet tekemisissä turvapaikanhakijoiden tai kiintiöpakolaisten kanssa.
tiistai 10. elokuuta 2010
Pappia kyydissä
Olin viikonloppuna sattuneista syistä taas maantien päällä. Reissulla oli kolari lähempänä kuin vuosikausiin. Hyvin tyypillisiä kolareita ovat ohitustilanteet ja sepä nytkin oli kyseessä.
Alueella oli satasen rajoitus ja letka joutui liikennejärjestelyjen takia hetkeksi pysähtymään. Ensimmäisenä oli iso pakettiauto, toisena henkilöauto isolla peräkärryllä ja kolmantena minä. Edellä menijät olivat aiemmin ajelleet noin 90 km/h ja olin saanut ne kiinni pari kilometriä aiemmin, mutta ohituspaikkaa ei ollut. Pysähdyksen aikana taakse kertyi muutama auto lisää.
Kun päästiin liikkeelle, vastaan tuli heti pari autoa. Tällöin en tietenkään voinut lähteä ohi. Letkassa toisena ollut peräkärryllinen ei myöskään tehnyt pienintäkään elettä ohittaakseen edellä menevän pakettiauton. Toisaalta miksi olisi pitänytkään, paku oli ajellut yhdeksääkymppiä ja peräkärryllä oli olettaakseni kasikympin rajoitus. Se olisi tietysti voinut lähteä jo ennen minua, koska vastaantulijat ohittivat luonnollisesti sen minua aiemmin. Nopeutta oli siinä vaiheessa kiihdytystä ehkä noin 50 km/h ja alueella oli siis satasen rajoitus. Pistin vilkun päälle ja vaihdoin kaistaa, tie oli suora ainakin kilometrin eikä vastaantulijoita näkynyt. Olin parin metrin etäisyydellä edellä menevästä peräkärrystä - siis jo reilusti vasemmalla kaistalla - ja nopeuseroa siihen oli ehkä 10 km/h. Sillä hetkellä tämä neropatti käänsi rattia vasemmalle ja laittoi aikanaan vilkunkin päälle. Löin liinat kiinni, pelkääjän paikalta kuului paha parkaisu, ehdin kääntää sen verran oikealle, että en törmännyt peräkärryn kulmaan ja päästää jalan jarrulta siten, että takaa kiihdyttävät eivät ajaneet perään.
Ehdin vielä samalla suoralla itsekin pakun ohi ja seuraavalla edelleen reilusti alle satasta ajelleen peräkärryilijän ohi. Teki kyllä mieli pysäyttää ja opettaa kaverille, että taustapeili on tarkoitettu muuhunkin kuin karvanoppien ripustamiseen. Ainakin itselläni ohitukseen lähtiessä vilkaisu peiliin on täysin automaattinen toimenpide.
Olen usein miettinyt, millä tavoin muiden tielläliikkujien suhtautuminen kuljettajaan riippuu hänen käyttämästään autosta. Edellä kuvatulla tapauksella ei tämän kanssa ole tekemistä - voi olla että kyseinen kuski ei edes huomannut takana tulevaa autoletkaa - , mutta matkalla sattui normaaliin tapaan muutamia tilanteita, joissa toisten tielläliikkujien suhtautuminen itseeni olisi takuulla ollut erilainen, mikäli olisin ajanut erilaista autoa.
Aika monenlaista ajopeliä on tullut kuljetettua tuhansia kilometrejä. Siinä on havainnut tiettyjen kanssakuskien suhtautuvan itseensä varsin eri tavoin. Riittävä kokemus on seuraavanlaisista autotyypeistä (esimerkit eivät ole välttämättä samaa mallia, mutta kuuluvat samaan luokkaan):
1. Pikkufiiat-tyyli
2. Tila-auto
3. Iso farmariauto
4. Japanilainen teinicorolla
5. Uusi ylemmän keskiluokan sedan tai coupe
Oma ajotyylini on aina samanlainen riippumatta ajamastani autosta. Ajan maantiellä mittarinopeutta, joka on noin 10 km/h yli rajoituksen, tällöin tosinopeus on 0 - 5 km/h yli rajoituksen. Olosuhteiden ollessa pimeyden, liukkauden tai rankan sateen takia huonommat nopeuteni putoaa turvallisuussyistä enemmän kuin keskimääräisellä kuskilla. (Tässä kirjoituksessa käsittelen "NTP-oloja" eli hyvää kesäkeliä.) Jos takanatulija osoittaa selkeitä ohituksen merkkejä, annan reilusti tietä ja merkkiä turvallisella kohdalla. Olen varovainen ohittaja, haluan että reitti on varmasti selvä. Ohituspaikoissa yritän ennakoida, jolloin pääsen ohitukseen selvällä nopeuserolla ja ohitus on lyhyt. Ohituskynnys vaihtelee tietysti jonkin verran sen mukaan, miten tehokas auto on alla.
Edellä mainittujen autojen lisäksi olen ajanut erilaisia paketti- ja matkailuautoja, mutta ne ovat niin eri sarjassa henkilöautojen kanssa, että oma tyyli muuttuu. Tällöin muiden tielläliikkujien suhtautumisen muuttuminen voi johtua tyylin muutoksesta.
1. Pikkufiiat-tyyli
Hassua kyllä, tämä on vaihtoehdoista toiseksi harmittomin. Kenenkään ei tarvitse todistaa mitään pikkuautolle eikä se muodosta kenellekään uhkaa. Kun ajaa nopeusrajoitusten ylärajoilla, kiireisemmät menevät siististi ohi ja rajoitusten mukaan ajavat pysyvät nätisti takana.
2. Tila-auto
Tämä on muiden tielläliikkujien suhteen huonoin vaihtoehto. Suhteellisen harva kuski on itse tila-autoa ajanut ja siksi niiden riesana on pakettiautomainen mielikuva. Pakuista taas tunnetusti pitää päästä aina ohi. Todellisuudessa nykyisistä tila-autoista löytyy vääntöä riittävästi ja rapiat päälle.
Ehdottomasti huonoin tilanne tila-autolle on ajaa rekan takana nopeusrajoitusta hitaammin ohituspaikkaa kytäten. Tällöin voi olla aika varma, että joku takanatulija kiilaa väliin paikassa, jossa edes Kimi R ei lähtisi rekan ohi, mutta sen takana olevan henkilöauton ohi pääsee kuka tahansa. Ajatus tällä ääliöllä on se, että tila-auto ei muka pääsisi rekan ohi yhtä kätevästi kuin itse pääsee ja ehkä ei lähde ollenkaan ohitukseen. Aina silloin tällöin tällainen kiilausohitus tuo mukanaan vaaratilanteen ja joka ainoa kerta ainakin vauhdin säätelyä, kun pitää tehdä ohittajalle turvaväli itsensä ja rekan väliin.
Tila-autolla olen muutaman kerran tehnyt ilkeän yllätyksen takana tulevalle suorituskyvystä tietämättömälle pöljälle. Kasikympin alueella on roikuttu takapuskurissa ja sitten tulee ohituskaista satasen rajoituksella. Teinicorolla lähtee vasemmalle kaistalle, jolloin itse nostan nopeuden rajoituksen muuttuessa vähän yli sallitun satasen. Ohitukseen lähtenyt corolla jää jälkeen joksikin aikaa, kun kiihtyvyys ei riitä. Tällöin takana tuleva toimitusjohtaja mersullaan tööttäilee äkäisesti corollalle ja Jaskaa naurattaa; eiköhän taas yksi teini oppinut että tila-auto ei ole paku.
3. Iso farmariauto
Tähän suhtautuminen on kaksijakoinen. Teinikuskit pyrkivät ohi, vanhemmat mieskuskit eivät. Syynä on se, että teinit pitävät farmariautoa hitaana, kun taas useimmilla kokeneemmilla kuljettajilla on joko itsellään riittävästi kokemusta farkuista tai sitten tieto siitä, että Citroen C5 on tasan yhtä tehokas farkku- kuin konttiperällä.
Farmarilla on tullut tehtyä muutamille teineille sama ilkeä ylläri kuin tila-autollakin, ei kuitenkaan suhteellisesti ottaen yhtä usealle. Ison farkun saama kunnioitus on kuitenkin paria astetta korkeammalla kuin tila-auton.
4. Japanilainen teinicorolla
Toinen kaksijakoisuus. Huvittavaa kyllä, täsmälleen päinvastainen kuin edellisessä. Vanhemmat mieskuskit pyrkivät ohi, teinit eivät. Logiikka on sama. Mieskuskit olettavat - aivan oikein - että auto ei ole niin tehokas kuin heidän omansa. Siksi siitä on syytä päästä ohi, koska kiihdytyksissä ja mahdollisesti myöhemmissä ohituksissa on paremmissa asemissa eikä menetä aikaa. Teinit taas eivät lähde ohi, koska epäilevät ratissa olevan toisen teinin. Tällöin ohitus merkitsisi haastetta ja mahdollista kilpailua.
5. Uusi ylemmän keskiluokan sedan tai coupe
Tämä on paras vaihtoehto. Nokkimisjärjestyksessä uusi ei-farmari on heti ns. "urheiluautojen" jälkeen. Teinicorollat eivät lähde haastamaan, kun tietävät jäävänsä kakkoseksi. Keski-ikäiset miehet taas ajavat samanlaista autoa, joten ei mitään syytä uhitella. Rekkojen ohituksessa he tietävät, että ei kannata kiilata, yhtä nopeasti tuo lähtee joka tapauksessa.
Itse ajetusta autosta riippumatta on kaksi kanssakuljettajaryhmää, jotka suhtautuvat samalla tavalla.
Ensinnäkin pakettiautot. Valtaosa näistä ajaa kasikympin lätkällä rauhallisesti ja normaalisti. Sitten on se vähemmistö, jonka autoissa yleensä on firman logo. Nämä ajavat poikkeuksetta yli 20 km/h ylinopeutta ja aiheuttavat joskus vaaratilanteita. Ohi mennään autosta kuin autosta. Luulisi, että firma saa siitä huonoa mainosta.
Toinen ryhmä ovat ns. bemarikuskit. Yleensä he ajavat bemarin lisäksi Volvoa tai Mersua. Yhteistä näille on se, että keltaisen viivan kohdalla ohittaminen ja 20 km/h ylinopeus ovat ilmeisesti jossain erityissäädöksessä heille laillisia. Joskus on saanut suurta nautintoa, kun ohi on hurauttanut joku tällainen ja muutamaa kilometriä myöhemmin on nähnyt saman auton pientareella kuskin keskustellessa kahden sinipukuisen herrasmiehen kanssa. Sitä en oikein tiedä, miten muut kuskit suhtautuvat näihin ns. "urheiluautoihin". Niitä kun ei saa myydä kuin sellaisille miehille, joiden penis on täydessä erektiossa alle neljä tuumaa pitkä, joten ei ole kokemusta alalta.
Alueella oli satasen rajoitus ja letka joutui liikennejärjestelyjen takia hetkeksi pysähtymään. Ensimmäisenä oli iso pakettiauto, toisena henkilöauto isolla peräkärryllä ja kolmantena minä. Edellä menijät olivat aiemmin ajelleet noin 90 km/h ja olin saanut ne kiinni pari kilometriä aiemmin, mutta ohituspaikkaa ei ollut. Pysähdyksen aikana taakse kertyi muutama auto lisää.
Kun päästiin liikkeelle, vastaan tuli heti pari autoa. Tällöin en tietenkään voinut lähteä ohi. Letkassa toisena ollut peräkärryllinen ei myöskään tehnyt pienintäkään elettä ohittaakseen edellä menevän pakettiauton. Toisaalta miksi olisi pitänytkään, paku oli ajellut yhdeksääkymppiä ja peräkärryllä oli olettaakseni kasikympin rajoitus. Se olisi tietysti voinut lähteä jo ennen minua, koska vastaantulijat ohittivat luonnollisesti sen minua aiemmin. Nopeutta oli siinä vaiheessa kiihdytystä ehkä noin 50 km/h ja alueella oli siis satasen rajoitus. Pistin vilkun päälle ja vaihdoin kaistaa, tie oli suora ainakin kilometrin eikä vastaantulijoita näkynyt. Olin parin metrin etäisyydellä edellä menevästä peräkärrystä - siis jo reilusti vasemmalla kaistalla - ja nopeuseroa siihen oli ehkä 10 km/h. Sillä hetkellä tämä neropatti käänsi rattia vasemmalle ja laittoi aikanaan vilkunkin päälle. Löin liinat kiinni, pelkääjän paikalta kuului paha parkaisu, ehdin kääntää sen verran oikealle, että en törmännyt peräkärryn kulmaan ja päästää jalan jarrulta siten, että takaa kiihdyttävät eivät ajaneet perään.
Ehdin vielä samalla suoralla itsekin pakun ohi ja seuraavalla edelleen reilusti alle satasta ajelleen peräkärryilijän ohi. Teki kyllä mieli pysäyttää ja opettaa kaverille, että taustapeili on tarkoitettu muuhunkin kuin karvanoppien ripustamiseen. Ainakin itselläni ohitukseen lähtiessä vilkaisu peiliin on täysin automaattinen toimenpide.
Olen usein miettinyt, millä tavoin muiden tielläliikkujien suhtautuminen kuljettajaan riippuu hänen käyttämästään autosta. Edellä kuvatulla tapauksella ei tämän kanssa ole tekemistä - voi olla että kyseinen kuski ei edes huomannut takana tulevaa autoletkaa - , mutta matkalla sattui normaaliin tapaan muutamia tilanteita, joissa toisten tielläliikkujien suhtautuminen itseeni olisi takuulla ollut erilainen, mikäli olisin ajanut erilaista autoa.
Aika monenlaista ajopeliä on tullut kuljetettua tuhansia kilometrejä. Siinä on havainnut tiettyjen kanssakuskien suhtautuvan itseensä varsin eri tavoin. Riittävä kokemus on seuraavanlaisista autotyypeistä (esimerkit eivät ole välttämättä samaa mallia, mutta kuuluvat samaan luokkaan):
1. Pikkufiiat-tyyli
2. Tila-auto
3. Iso farmariauto
4. Japanilainen teinicorolla
5. Uusi ylemmän keskiluokan sedan tai coupe
Oma ajotyylini on aina samanlainen riippumatta ajamastani autosta. Ajan maantiellä mittarinopeutta, joka on noin 10 km/h yli rajoituksen, tällöin tosinopeus on 0 - 5 km/h yli rajoituksen. Olosuhteiden ollessa pimeyden, liukkauden tai rankan sateen takia huonommat nopeuteni putoaa turvallisuussyistä enemmän kuin keskimääräisellä kuskilla. (Tässä kirjoituksessa käsittelen "NTP-oloja" eli hyvää kesäkeliä.) Jos takanatulija osoittaa selkeitä ohituksen merkkejä, annan reilusti tietä ja merkkiä turvallisella kohdalla. Olen varovainen ohittaja, haluan että reitti on varmasti selvä. Ohituspaikoissa yritän ennakoida, jolloin pääsen ohitukseen selvällä nopeuserolla ja ohitus on lyhyt. Ohituskynnys vaihtelee tietysti jonkin verran sen mukaan, miten tehokas auto on alla.
Edellä mainittujen autojen lisäksi olen ajanut erilaisia paketti- ja matkailuautoja, mutta ne ovat niin eri sarjassa henkilöautojen kanssa, että oma tyyli muuttuu. Tällöin muiden tielläliikkujien suhtautumisen muuttuminen voi johtua tyylin muutoksesta.
1. Pikkufiiat-tyyli
Hassua kyllä, tämä on vaihtoehdoista toiseksi harmittomin. Kenenkään ei tarvitse todistaa mitään pikkuautolle eikä se muodosta kenellekään uhkaa. Kun ajaa nopeusrajoitusten ylärajoilla, kiireisemmät menevät siististi ohi ja rajoitusten mukaan ajavat pysyvät nätisti takana.
2. Tila-auto
Tämä on muiden tielläliikkujien suhteen huonoin vaihtoehto. Suhteellisen harva kuski on itse tila-autoa ajanut ja siksi niiden riesana on pakettiautomainen mielikuva. Pakuista taas tunnetusti pitää päästä aina ohi. Todellisuudessa nykyisistä tila-autoista löytyy vääntöä riittävästi ja rapiat päälle.
Ehdottomasti huonoin tilanne tila-autolle on ajaa rekan takana nopeusrajoitusta hitaammin ohituspaikkaa kytäten. Tällöin voi olla aika varma, että joku takanatulija kiilaa väliin paikassa, jossa edes Kimi R ei lähtisi rekan ohi, mutta sen takana olevan henkilöauton ohi pääsee kuka tahansa. Ajatus tällä ääliöllä on se, että tila-auto ei muka pääsisi rekan ohi yhtä kätevästi kuin itse pääsee ja ehkä ei lähde ollenkaan ohitukseen. Aina silloin tällöin tällainen kiilausohitus tuo mukanaan vaaratilanteen ja joka ainoa kerta ainakin vauhdin säätelyä, kun pitää tehdä ohittajalle turvaväli itsensä ja rekan väliin.
Tila-autolla olen muutaman kerran tehnyt ilkeän yllätyksen takana tulevalle suorituskyvystä tietämättömälle pöljälle. Kasikympin alueella on roikuttu takapuskurissa ja sitten tulee ohituskaista satasen rajoituksella. Teinicorolla lähtee vasemmalle kaistalle, jolloin itse nostan nopeuden rajoituksen muuttuessa vähän yli sallitun satasen. Ohitukseen lähtenyt corolla jää jälkeen joksikin aikaa, kun kiihtyvyys ei riitä. Tällöin takana tuleva toimitusjohtaja mersullaan tööttäilee äkäisesti corollalle ja Jaskaa naurattaa; eiköhän taas yksi teini oppinut että tila-auto ei ole paku.
3. Iso farmariauto
Tähän suhtautuminen on kaksijakoinen. Teinikuskit pyrkivät ohi, vanhemmat mieskuskit eivät. Syynä on se, että teinit pitävät farmariautoa hitaana, kun taas useimmilla kokeneemmilla kuljettajilla on joko itsellään riittävästi kokemusta farkuista tai sitten tieto siitä, että Citroen C5 on tasan yhtä tehokas farkku- kuin konttiperällä.
Farmarilla on tullut tehtyä muutamille teineille sama ilkeä ylläri kuin tila-autollakin, ei kuitenkaan suhteellisesti ottaen yhtä usealle. Ison farkun saama kunnioitus on kuitenkin paria astetta korkeammalla kuin tila-auton.
4. Japanilainen teinicorolla
Toinen kaksijakoisuus. Huvittavaa kyllä, täsmälleen päinvastainen kuin edellisessä. Vanhemmat mieskuskit pyrkivät ohi, teinit eivät. Logiikka on sama. Mieskuskit olettavat - aivan oikein - että auto ei ole niin tehokas kuin heidän omansa. Siksi siitä on syytä päästä ohi, koska kiihdytyksissä ja mahdollisesti myöhemmissä ohituksissa on paremmissa asemissa eikä menetä aikaa. Teinit taas eivät lähde ohi, koska epäilevät ratissa olevan toisen teinin. Tällöin ohitus merkitsisi haastetta ja mahdollista kilpailua.
5. Uusi ylemmän keskiluokan sedan tai coupe
Tämä on paras vaihtoehto. Nokkimisjärjestyksessä uusi ei-farmari on heti ns. "urheiluautojen" jälkeen. Teinicorollat eivät lähde haastamaan, kun tietävät jäävänsä kakkoseksi. Keski-ikäiset miehet taas ajavat samanlaista autoa, joten ei mitään syytä uhitella. Rekkojen ohituksessa he tietävät, että ei kannata kiilata, yhtä nopeasti tuo lähtee joka tapauksessa.
Itse ajetusta autosta riippumatta on kaksi kanssakuljettajaryhmää, jotka suhtautuvat samalla tavalla.
Ensinnäkin pakettiautot. Valtaosa näistä ajaa kasikympin lätkällä rauhallisesti ja normaalisti. Sitten on se vähemmistö, jonka autoissa yleensä on firman logo. Nämä ajavat poikkeuksetta yli 20 km/h ylinopeutta ja aiheuttavat joskus vaaratilanteita. Ohi mennään autosta kuin autosta. Luulisi, että firma saa siitä huonoa mainosta.
Toinen ryhmä ovat ns. bemarikuskit. Yleensä he ajavat bemarin lisäksi Volvoa tai Mersua. Yhteistä näille on se, että keltaisen viivan kohdalla ohittaminen ja 20 km/h ylinopeus ovat ilmeisesti jossain erityissäädöksessä heille laillisia. Joskus on saanut suurta nautintoa, kun ohi on hurauttanut joku tällainen ja muutamaa kilometriä myöhemmin on nähnyt saman auton pientareella kuskin keskustellessa kahden sinipukuisen herrasmiehen kanssa. Sitä en oikein tiedä, miten muut kuskit suhtautuvat näihin ns. "urheiluautoihin". Niitä kun ei saa myydä kuin sellaisille miehille, joiden penis on täydessä erektiossa alle neljä tuumaa pitkä, joten ei ole kokemusta alalta.
maanantai 9. elokuuta 2010
KK-jälkipuinti
Veikkauksia voi pitää kohtuullisen hyvin osuneina. Kun luettelee kymmenestä lajista kahdeksan parasta ja lopputuloksissa seitsemässä lajissa kaikki ne, jotka veikatuista maaliin tulivat, myös olivat kahdeksan joukossa, niin ei se huonosti mennyt. Miesten tonnivitosella ja naisten vitosella yksi kahdeksatta sijaa huonommin sijoittunut oli ennakkolistalla ja tässä katsantokannassa heikoimmin meni miesten vitonen, jossa kaksi listallani ollutta hiipi maaliin kasia huonommalla sijoituksella.
Mestarit veikkasin (poisjääneet ja keskeyttäneet pois lukien) niin ikään oikein seitsemässä lajissa, poikkeuksina molemmat kympit ja naisten tonnivitonen, joissa mestarisuosikki jäi hopealle. "Yllätysmestarit" olivat kakkossijoitettujani, paitsi naisten kympillä kolmossijoitettu.
Yksi veikkaus ja vedonlyönti jäi valitettavasti tekemättä, kun en löytänyt ketään tarpeeksi pöljää joka olisi suostunut olemaan toista mieltä. Kuultuani keihäsmiesten erikoiskohtelusta (Tukholmassa karsinnan aikaan heittäneet suoraan finaaliin) olisin ollut valmis lyömään vetoa isosta rahasummasta, että Team Evilä rupeaa itkemään, että pitäisi toistenkin lajien huippujen (lue: arvokisamitalin saavuttaneiden tamperelaisten pituushyppääjien) päästä suoraan finaaliin ilman karsintaa. Näin kävikin. Jos olisin ollut järjestäjien housuissa, niin olisin sanonut että totta kai pääsee suoraan finaaliin, kunhan käy karsinnan aikaan Tukholmassa hyppäämässä yli karsintarajan, vassakuu.
Torstaina juostiin naisten kymppi ja miesten vitonen. Harmitti, etten sittenkään asettanut Laura Markovaaraa veikkauksessa heti poisjääneen Johanna Lehtisen jälkeen. Tiesin hänen olevan periaatteessa muita parempi, mutta en uskonut hänen pystyvän juoksemaan radalla taktisesti niin kypsää kisaa kuin teki. Radalla Markovaaralla ei enää ole asiaa arvokisoihin, mutta maratonilla hänestä saattaa vielä jotakin tulla ja radallakin tarvitaan maaotteluedustajaa. Miesten vitosella homma meni käsikirjoituksen mukaan.
Perjantaina ainoa kestävyysfinaali oli naisten 1500 m, jossa Mari Järvenpää luotti loppukiriinsä liikaa. Tiedä sitten, olisiko kovemmallakaan vauhdilla pärjännyt Sandra Erikssonille.
Lauantaina tykitettiin jo useampi finaali. Komeinta nähtävää oli Janne Ukonmaanahon estesoolo. Dramaattisinta oli Johanna Lehtisen nilkan muljahdus vesiesteellä. Tämän seurauksena Sandra Eriksson tyytyi säästelemään voimiaan ja kiskaisi itsensä irti vasta lopussa. Janica Mäkelä roikkui hienosti pitkään peesissä ja paransi ennätystään reilusti. Päivän hämmästyttävin tapahtuma puolestaan oli Johanna Lehtisen olemus; tuntui että yleisöä otti enemmän päähän kuin juoksijaa itseään. Luulisi, että kaikkien noiden loukkaantumisten ja sairastelujen jälkeen olisi jokainen kyynärsauvan kantaman päässä oleva hengenvaarassa. Positiivista asennetta ja pikaista paranemista!
Viimeinen päivä oli myös kiireisin. Miesten kympillä kärkikaksikko (+Kipkurui) lähti jo alussa omia menojaan ja veivasi kaikki muut vähintään kahdella kierroksella. Uskoin Jussi Utriaisen voittoon seitsemään kilometriin asti, mutta kun mies ei lähtenyt irtiottoon, usko loppui. Matti Räsänen oli tullut kärkeen puolimatkan jälkeen ja tahti hiipui yli kolmen minuutin kilometreihin. Silloin olisi ollut Utriaisen paikka iskeä, mutta tiedä sitten olisiko ollut voimia. Viimeisen kilometrin alkaessa peli oli selvä, Räsänen olisi pitänyt jättää matkalla.
Loppuajat olivat todella kunnioitettavia sää huomioiden. Aurinko ei paahtanut pahasti, mutta melkein 30 asteen helle ja kosteus tekivät kelistä kaamean. Kympin jälkeen tuli parin minuutin raju sadekuuro. Raikastava vaikutus kesti noin minuutin. Sitten alkoi hiki taas virrata, vaikka istui paikallaan.
Naisten vitosella nähtiin kisojen taktisesti kypsin suoritus. Sen esitti neljänneksi sijoittunut Minna Nummela. Ensimmäiset neljä kilometriä mentiin keskimäärin 3.30 vauhtia, joten kärkijoukossa oli kymmenkunta juoksijaa. Ennakkosuosikki oli tietysti Sandra Eriksson, jonka askeleesta kyllä huomasi, että kaksi mestaruutta painoi jo. 3500 metrin kohdalla Nummela laski yhteen yksi plus yksi ja meni kärkeen parisataa metriä myöhemmin hidastamaan vauhtia. Strategia: hänellä on parempi kiri kuin muilla, joten lepotauko voimien keräämiseksi. Mitä hitaammat ovat kolmanneksi ja toiseksi viimeiset kierrokset, sitä parempi. Lisäksi kärkipaikka tarkoittaa, että muilla on pidempi matka mentävänä. Jos toiset olisivat lähteneet vasta viimeisellä kierroksella, Nummela olisi saattanut aivan hyvin voittaa. Nyt Janica Mäkelä lähti 600 m ennen maalia, Eriksson ja Saara Pekkarinen jaksoivat seurata. Nummela jäi neljänneksi, Eriksson voitti uransa ensimmäisen vitosen. Mutta väsymyksestä näki, että kestävyyspuolella on vielä parannettavaa. Toivotaan, että sen eteen jaksetaan tehdä seuraavat pari vuotta töitä silläkin uhalla, ettei esteaika parane. Tosin esteaikaan on saatavissa nykykunnollakin 10-15 sekuntia parannusta helposti, kunhan sipsutus saadaan karsittua minimiin. Mars optikolle ja askelmerkit kuntoon!
Tonnivitonen sujui käsikirjoituksen mukaan, onneksi ensimmäinen kierros pidettiin vauhtia eikä kaatumisia tullut. Viimeisen kaarteen alkaessa olin sitä mieltä, että Riku Marttinen tulee ja vie potin, mutta lopussa loukkaantumisvero puri eikä kiri enää irronnut. Itse kisa juostiin keihäänheiton jo päätyttyä ja melkoisen osan yleisöä jo poistuttua. Katsoin virtaa ja tuumailin, että nyt nähdään ketkä ovat kiinnostuneita urheilusta ja ketkä pelkästään tähdistä. Valmennettava oli saada pahassa paikassa naurukohtauksen, kun tokaisin että yleisön keskimääräinen älykkyysosamäärä nousee parhaillaan dramaattisesti.
Kiitos Kajaanille erinomaisesti järjestetyistä kisoista!
Mestarit veikkasin (poisjääneet ja keskeyttäneet pois lukien) niin ikään oikein seitsemässä lajissa, poikkeuksina molemmat kympit ja naisten tonnivitonen, joissa mestarisuosikki jäi hopealle. "Yllätysmestarit" olivat kakkossijoitettujani, paitsi naisten kympillä kolmossijoitettu.
Yksi veikkaus ja vedonlyönti jäi valitettavasti tekemättä, kun en löytänyt ketään tarpeeksi pöljää joka olisi suostunut olemaan toista mieltä. Kuultuani keihäsmiesten erikoiskohtelusta (Tukholmassa karsinnan aikaan heittäneet suoraan finaaliin) olisin ollut valmis lyömään vetoa isosta rahasummasta, että Team Evilä rupeaa itkemään, että pitäisi toistenkin lajien huippujen (lue: arvokisamitalin saavuttaneiden tamperelaisten pituushyppääjien) päästä suoraan finaaliin ilman karsintaa. Näin kävikin. Jos olisin ollut järjestäjien housuissa, niin olisin sanonut että totta kai pääsee suoraan finaaliin, kunhan käy karsinnan aikaan Tukholmassa hyppäämässä yli karsintarajan, vassakuu.
Torstaina juostiin naisten kymppi ja miesten vitonen. Harmitti, etten sittenkään asettanut Laura Markovaaraa veikkauksessa heti poisjääneen Johanna Lehtisen jälkeen. Tiesin hänen olevan periaatteessa muita parempi, mutta en uskonut hänen pystyvän juoksemaan radalla taktisesti niin kypsää kisaa kuin teki. Radalla Markovaaralla ei enää ole asiaa arvokisoihin, mutta maratonilla hänestä saattaa vielä jotakin tulla ja radallakin tarvitaan maaotteluedustajaa. Miesten vitosella homma meni käsikirjoituksen mukaan.
Perjantaina ainoa kestävyysfinaali oli naisten 1500 m, jossa Mari Järvenpää luotti loppukiriinsä liikaa. Tiedä sitten, olisiko kovemmallakaan vauhdilla pärjännyt Sandra Erikssonille.
Lauantaina tykitettiin jo useampi finaali. Komeinta nähtävää oli Janne Ukonmaanahon estesoolo. Dramaattisinta oli Johanna Lehtisen nilkan muljahdus vesiesteellä. Tämän seurauksena Sandra Eriksson tyytyi säästelemään voimiaan ja kiskaisi itsensä irti vasta lopussa. Janica Mäkelä roikkui hienosti pitkään peesissä ja paransi ennätystään reilusti. Päivän hämmästyttävin tapahtuma puolestaan oli Johanna Lehtisen olemus; tuntui että yleisöä otti enemmän päähän kuin juoksijaa itseään. Luulisi, että kaikkien noiden loukkaantumisten ja sairastelujen jälkeen olisi jokainen kyynärsauvan kantaman päässä oleva hengenvaarassa. Positiivista asennetta ja pikaista paranemista!
Viimeinen päivä oli myös kiireisin. Miesten kympillä kärkikaksikko (+Kipkurui) lähti jo alussa omia menojaan ja veivasi kaikki muut vähintään kahdella kierroksella. Uskoin Jussi Utriaisen voittoon seitsemään kilometriin asti, mutta kun mies ei lähtenyt irtiottoon, usko loppui. Matti Räsänen oli tullut kärkeen puolimatkan jälkeen ja tahti hiipui yli kolmen minuutin kilometreihin. Silloin olisi ollut Utriaisen paikka iskeä, mutta tiedä sitten olisiko ollut voimia. Viimeisen kilometrin alkaessa peli oli selvä, Räsänen olisi pitänyt jättää matkalla.
Loppuajat olivat todella kunnioitettavia sää huomioiden. Aurinko ei paahtanut pahasti, mutta melkein 30 asteen helle ja kosteus tekivät kelistä kaamean. Kympin jälkeen tuli parin minuutin raju sadekuuro. Raikastava vaikutus kesti noin minuutin. Sitten alkoi hiki taas virrata, vaikka istui paikallaan.
Naisten vitosella nähtiin kisojen taktisesti kypsin suoritus. Sen esitti neljänneksi sijoittunut Minna Nummela. Ensimmäiset neljä kilometriä mentiin keskimäärin 3.30 vauhtia, joten kärkijoukossa oli kymmenkunta juoksijaa. Ennakkosuosikki oli tietysti Sandra Eriksson, jonka askeleesta kyllä huomasi, että kaksi mestaruutta painoi jo. 3500 metrin kohdalla Nummela laski yhteen yksi plus yksi ja meni kärkeen parisataa metriä myöhemmin hidastamaan vauhtia. Strategia: hänellä on parempi kiri kuin muilla, joten lepotauko voimien keräämiseksi. Mitä hitaammat ovat kolmanneksi ja toiseksi viimeiset kierrokset, sitä parempi. Lisäksi kärkipaikka tarkoittaa, että muilla on pidempi matka mentävänä. Jos toiset olisivat lähteneet vasta viimeisellä kierroksella, Nummela olisi saattanut aivan hyvin voittaa. Nyt Janica Mäkelä lähti 600 m ennen maalia, Eriksson ja Saara Pekkarinen jaksoivat seurata. Nummela jäi neljänneksi, Eriksson voitti uransa ensimmäisen vitosen. Mutta väsymyksestä näki, että kestävyyspuolella on vielä parannettavaa. Toivotaan, että sen eteen jaksetaan tehdä seuraavat pari vuotta töitä silläkin uhalla, ettei esteaika parane. Tosin esteaikaan on saatavissa nykykunnollakin 10-15 sekuntia parannusta helposti, kunhan sipsutus saadaan karsittua minimiin. Mars optikolle ja askelmerkit kuntoon!
Tonnivitonen sujui käsikirjoituksen mukaan, onneksi ensimmäinen kierros pidettiin vauhtia eikä kaatumisia tullut. Viimeisen kaarteen alkaessa olin sitä mieltä, että Riku Marttinen tulee ja vie potin, mutta lopussa loukkaantumisvero puri eikä kiri enää irronnut. Itse kisa juostiin keihäänheiton jo päätyttyä ja melkoisen osan yleisöä jo poistuttua. Katsoin virtaa ja tuumailin, että nyt nähdään ketkä ovat kiinnostuneita urheilusta ja ketkä pelkästään tähdistä. Valmennettava oli saada pahassa paikassa naurukohtauksen, kun tokaisin että yleisön keskimääräinen älykkyysosamäärä nousee parhaillaan dramaattisesti.
Kiitos Kajaanille erinomaisesti järjestetyistä kisoista!
keskiviikko 4. elokuuta 2010
KK-ennakko
Suomalaisen konekiväärin luodin lähtönopeus on sääolosuhteista riippuen noin 800 m/s, joten 150 metrin päässä olevaan, 5 m/s sivusuunnassa juoksevaan vihulaiseen pitää ottaa noin metri ennakkoa. Tämä noin sivumennen sanottuna, itse juttu käsittelee Kalevan Kisojen kestävyysmatkojen ennakkoasetelmia.
EM-kisat tulivat ja menivät. Kestävyysjuoksuosasto oli runsaslukuisempi kuin miesmuistiin ja olosuhteet huomioiden suoritukset olivat suurimmalla osalla hyviä, vaikka The Man Jukka Keskisalo joutuikin jättämään kisat väliin. Saa nähdä kuinka kisaedustajat ovat toipuneet reissusta ja onko rannalle jääneillä kovat näyttämisen halut. Viimeistelyharjoitukset kilpailuun ovat täällä Huitsinnevadassakin menossa, sekä valmentaja että valmennettava ovat täpinöissään ja auton keula on jo käännetty Kajaania kohti.
Jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Huomautettakoon että kaikki listat on tehty sillä olettamuksella, että Keskisalo ei ilmesty 1500 metrille, vitoselle eikä esteisiin.
Miehet
800 metriä
1. Mikko Lahtio
2. Niclas Sandells
3. Tommy Granlund
4. Tuomo Salonen
5. Jonas Hamm
6. Robert Rotkirch
7. Mikael Bergdahl
8. Anders Lindahl
Muilla on kutakuinkin kaksi vaihtoehtoa pärjätä Lahtiolle: 1. Lahtio katkaisee oikean jalkansa. 2. Lahtio katkaisee vasemman jalkansa. Listassa mainittujen tiukassa tuntumassa on viitisen nimeä, joista kenet tahansa olisi voinut yhtä hyvin laittaa sijoille 7-8, alkuerissä taktiikka ja onni ratkaisevat osaltaan finalisteja.
1500 metriä
1. Niclas Sandells
2. Jonas Hamm
3. Mikael Bergdahl
4. Tommy Granlund
5. Riku Marttinen
6. Aki Nummela
7. Tuomo Salonen
8. Joonas Lehtinen
Hamm oli vaisu Barcassa, siksi Sandells on ykkössuosikki. Loppupäästä samat sanat kuin kasilla. Nuoret miehet Panu Jantunen ja Ossi Kekki saattavat yllättää. Alkueriä ei juosta, vaan 21 osanottajan kisassa karsinta suoritetaan ensimmäisellä kierroksella vapaapainikilpailuna joka todennäköisesti poistaa joukosta 1-2 kärkikahdeksikkoon kuuluvaa.
5000 metriä
1. Matti Räsänen
2. Jussi Utriainen
3. Tuomas Jokinen
4. Henri Manninen
5. Jarkko Hamberg
6. Simo Wannas
7. Juho Pirkola
8. Oskari Pennanen
Kärkipari on selvä. Sitten tulee muutama tasainen kaveri. Nuori Pennanen on jokeri. Listan ulkopuolelta on mainittava Aki Nummela ja Joonas Harjamäki. Jos he keskittyvät tälle matkalle tosissaan säästelemättä tuleviin koitoksiin, järjestys muuttuu.
10 000 metriä
1. Jussi Utriainen
2. Matti Räsänen
3. Tuomas Jokinen
4. Henri Manninen
5. Jarkko Hamberg
6. Juho Pirkola
7. Miika Takala
8. Jaakko Kero
Osanottajamäärä putoaa noin puoleen matkan kaksinkertaistuessa, mutta se ei veikkauksia helpota. Kärkikaksikko vaihtanee paikkaa, Jokinen on molemmilla matkoilla pronssisuosikki, vaikka Manninen voi olla eri mieltä. 5-7 juoksijan jälkeen tulee osasto ynnä muut, joka voi olla missä järjestyksessä tahansa.
3000 metrin esteet
1. Janne Ukonmaanaho
2. Joonas Harjamäki
3. Mikael Talasjoki
4. Mårten Boström
5. Rami Tuokko
6. Aleksi Ikonen
7. Mikko Virta
8. Johannes Brunila
Esteissä juhlitaan väärän kuninkaan päivää. Ukonmaanaho on ykkössuosikki esiinnyttyään Barcassa edukseen. Virta juoksee 18. kerran esteissä ja normaalisuoritus riittänee viidennentoista kerran kahdeksan joukkoon. Rispektiä, vaikka kolmatta mitalia tuskin palkintokaappiin ilmestyy. Sitä jouduttaneen odottamaan seuraaviin Lappeenrannan kisoihin, kun molemmat pronssit ovat tulleet Lpr:sta vuosina 1997 ja 2007. 2017?
Naiset
800 metriä
1. Mari Järvenpää
2. Suvi Selvenius
3. Zenitha Eriksson
4. Heidi Pappila
5. Karin Storbacka
6. Heidi Marttinen
7. Jeanine Nygård
8. Anette Haukilahti
Järvenpää ja Selvenius ovat tällä kaudella otattaneet kolmesti saldolla 2-1. Järvenpään Lappeenrannan esitys oli vakuuttava, Semenyan päänahka oli lähellä. Storbacka on kysymysmerkki. Sijoille 7-15 sijoitetut voitaisiin arpoa lottokoneella ja osumatarkkuus olisi sama.
1500 metriä
1. Mari Järvenpää
2. Sandra Eriksson
3. Heidi Eriksson
4. Kaisa Tyni
5. Heidi Pappila
6. Minna Nummela
7. Saara Pekkarinen
8. Kristiina Mäki
Mari Järvenpään jälkeen ja Johanna Lehtisen keskittyessä pidemmille matkoille pakka on levällään. Kysymysmerkki on, juokseeko S. Eriksson perjantaina lainkaan vai satsaako lauantain esteisiin ja sunnuntain vitoselle? Joka tapauksessa ainakin yhden mitalistin nimi on todennäköisesti Eriksson, vaikka Zenitha ei ole lisäämässä pienellä panoksella todennäköisyyttä. Kaisa Tyni on yllätyskortti, paitsi jos on katsonut juoksua tarkasti.
5000 metriä
1. Johanna Lehtinen
2. Sandra Eriksson
3. Saara Pekkarinen
4. Minna-Maria Kangas
5. Janica Mäkelä
6. Elina Lindgren
7. Sanni Klemelä
8. Minna Nummela
Toivottavasti tämä taisto nähdään. Lehtinen keskittyy pitkille matkoille ja Sandra tekee vihdoin odotetun debyyttinsä. Kärkinimien jälkeen loput voivat tulla maaliin missä tahansa järjestyksessä.
10 000 metriä
1. Johanna Lehtinen
2. Hanna Jantunen
3. Maria Söderström
4. Laura Markovaara
5. Leena Puotiniemi
6. Nina Chydenius
7. Mira Tuominen
8. Elina Lindgren
Lehtinen on juossut ratakympin tasan kerran ja siitä on kahdeksan vuotta. Poissaolevan mestarin äitiyslomasijaisuus onnistunee silti, koska muutoin taso ei vakuuta. Markovaara juoksee uransa ensimmäisen ratakisan ikinä! Olisi ennakossa korkeammalla, mutta rata on eri juttu kuin maantie ja siksi vasta neljäs. Huimasti kehittyneet Puotiniemi ja Chydenius ovat mahdolliset yllättäjät.
3000 metrin esteet
1. Sandra Eriksson
2. Johanna Lehtinen
3. Janica Mäkelä
4. Minna-Maria Kangas
5. Eeva Sajanti
6. Sara Sajanti
7. Anne-Marika Partanen
8. Camilla Richardsson
Vain kymmenen osanottajan kisassa nähdään Titaanien Taisto nro 1. Entinen hallitsija yrittää ottaa kruununsa takaisin nuorelta tulokkaalta. Tuskin onnistuu, mutta vitosella nähdään taas.
EM-kisat tulivat ja menivät. Kestävyysjuoksuosasto oli runsaslukuisempi kuin miesmuistiin ja olosuhteet huomioiden suoritukset olivat suurimmalla osalla hyviä, vaikka The Man Jukka Keskisalo joutuikin jättämään kisat väliin. Saa nähdä kuinka kisaedustajat ovat toipuneet reissusta ja onko rannalle jääneillä kovat näyttämisen halut. Viimeistelyharjoitukset kilpailuun ovat täällä Huitsinnevadassakin menossa, sekä valmentaja että valmennettava ovat täpinöissään ja auton keula on jo käännetty Kajaania kohti.
Jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Huomautettakoon että kaikki listat on tehty sillä olettamuksella, että Keskisalo ei ilmesty 1500 metrille, vitoselle eikä esteisiin.
Miehet
800 metriä
1. Mikko Lahtio
2. Niclas Sandells
3. Tommy Granlund
4. Tuomo Salonen
5. Jonas Hamm
6. Robert Rotkirch
7. Mikael Bergdahl
8. Anders Lindahl
Muilla on kutakuinkin kaksi vaihtoehtoa pärjätä Lahtiolle: 1. Lahtio katkaisee oikean jalkansa. 2. Lahtio katkaisee vasemman jalkansa. Listassa mainittujen tiukassa tuntumassa on viitisen nimeä, joista kenet tahansa olisi voinut yhtä hyvin laittaa sijoille 7-8, alkuerissä taktiikka ja onni ratkaisevat osaltaan finalisteja.
1500 metriä
1. Niclas Sandells
2. Jonas Hamm
3. Mikael Bergdahl
4. Tommy Granlund
5. Riku Marttinen
6. Aki Nummela
7. Tuomo Salonen
8. Joonas Lehtinen
Hamm oli vaisu Barcassa, siksi Sandells on ykkössuosikki. Loppupäästä samat sanat kuin kasilla. Nuoret miehet Panu Jantunen ja Ossi Kekki saattavat yllättää. Alkueriä ei juosta, vaan 21 osanottajan kisassa karsinta suoritetaan ensimmäisellä kierroksella vapaapainikilpailuna joka todennäköisesti poistaa joukosta 1-2 kärkikahdeksikkoon kuuluvaa.
5000 metriä
1. Matti Räsänen
2. Jussi Utriainen
3. Tuomas Jokinen
4. Henri Manninen
5. Jarkko Hamberg
6. Simo Wannas
7. Juho Pirkola
8. Oskari Pennanen
Kärkipari on selvä. Sitten tulee muutama tasainen kaveri. Nuori Pennanen on jokeri. Listan ulkopuolelta on mainittava Aki Nummela ja Joonas Harjamäki. Jos he keskittyvät tälle matkalle tosissaan säästelemättä tuleviin koitoksiin, järjestys muuttuu.
10 000 metriä
1. Jussi Utriainen
2. Matti Räsänen
3. Tuomas Jokinen
4. Henri Manninen
5. Jarkko Hamberg
6. Juho Pirkola
7. Miika Takala
8. Jaakko Kero
Osanottajamäärä putoaa noin puoleen matkan kaksinkertaistuessa, mutta se ei veikkauksia helpota. Kärkikaksikko vaihtanee paikkaa, Jokinen on molemmilla matkoilla pronssisuosikki, vaikka Manninen voi olla eri mieltä. 5-7 juoksijan jälkeen tulee osasto ynnä muut, joka voi olla missä järjestyksessä tahansa.
3000 metrin esteet
1. Janne Ukonmaanaho
2. Joonas Harjamäki
3. Mikael Talasjoki
4. Mårten Boström
5. Rami Tuokko
6. Aleksi Ikonen
7. Mikko Virta
8. Johannes Brunila
Esteissä juhlitaan väärän kuninkaan päivää. Ukonmaanaho on ykkössuosikki esiinnyttyään Barcassa edukseen. Virta juoksee 18. kerran esteissä ja normaalisuoritus riittänee viidennentoista kerran kahdeksan joukkoon. Rispektiä, vaikka kolmatta mitalia tuskin palkintokaappiin ilmestyy. Sitä jouduttaneen odottamaan seuraaviin Lappeenrannan kisoihin, kun molemmat pronssit ovat tulleet Lpr:sta vuosina 1997 ja 2007. 2017?
Naiset
800 metriä
1. Mari Järvenpää
2. Suvi Selvenius
3. Zenitha Eriksson
4. Heidi Pappila
5. Karin Storbacka
6. Heidi Marttinen
7. Jeanine Nygård
8. Anette Haukilahti
Järvenpää ja Selvenius ovat tällä kaudella otattaneet kolmesti saldolla 2-1. Järvenpään Lappeenrannan esitys oli vakuuttava, Semenyan päänahka oli lähellä. Storbacka on kysymysmerkki. Sijoille 7-15 sijoitetut voitaisiin arpoa lottokoneella ja osumatarkkuus olisi sama.
1500 metriä
1. Mari Järvenpää
2. Sandra Eriksson
3. Heidi Eriksson
4. Kaisa Tyni
5. Heidi Pappila
6. Minna Nummela
7. Saara Pekkarinen
8. Kristiina Mäki
Mari Järvenpään jälkeen ja Johanna Lehtisen keskittyessä pidemmille matkoille pakka on levällään. Kysymysmerkki on, juokseeko S. Eriksson perjantaina lainkaan vai satsaako lauantain esteisiin ja sunnuntain vitoselle? Joka tapauksessa ainakin yhden mitalistin nimi on todennäköisesti Eriksson, vaikka Zenitha ei ole lisäämässä pienellä panoksella todennäköisyyttä. Kaisa Tyni on yllätyskortti, paitsi jos on katsonut juoksua tarkasti.
5000 metriä
1. Johanna Lehtinen
2. Sandra Eriksson
3. Saara Pekkarinen
4. Minna-Maria Kangas
5. Janica Mäkelä
6. Elina Lindgren
7. Sanni Klemelä
8. Minna Nummela
Toivottavasti tämä taisto nähdään. Lehtinen keskittyy pitkille matkoille ja Sandra tekee vihdoin odotetun debyyttinsä. Kärkinimien jälkeen loput voivat tulla maaliin missä tahansa järjestyksessä.
10 000 metriä
1. Johanna Lehtinen
2. Hanna Jantunen
3. Maria Söderström
4. Laura Markovaara
5. Leena Puotiniemi
6. Nina Chydenius
7. Mira Tuominen
8. Elina Lindgren
Lehtinen on juossut ratakympin tasan kerran ja siitä on kahdeksan vuotta. Poissaolevan mestarin äitiyslomasijaisuus onnistunee silti, koska muutoin taso ei vakuuta. Markovaara juoksee uransa ensimmäisen ratakisan ikinä! Olisi ennakossa korkeammalla, mutta rata on eri juttu kuin maantie ja siksi vasta neljäs. Huimasti kehittyneet Puotiniemi ja Chydenius ovat mahdolliset yllättäjät.
3000 metrin esteet
1. Sandra Eriksson
2. Johanna Lehtinen
3. Janica Mäkelä
4. Minna-Maria Kangas
5. Eeva Sajanti
6. Sara Sajanti
7. Anne-Marika Partanen
8. Camilla Richardsson
Vain kymmenen osanottajan kisassa nähdään Titaanien Taisto nro 1. Entinen hallitsija yrittää ottaa kruununsa takaisin nuorelta tulokkaalta. Tuskin onnistuu, mutta vitosella nähdään taas.
maanantai 2. elokuuta 2010
Kansallinen manifesti
Kolmetoista perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokasta julkaisi viikko sitten nuivan vaalimanifestin. Asiallinen teksti, jonka ansiot osoittaa valtamedioiden vaikeneminen ja muutaman pienemmän tekijän jyrkkä tuomio. Henkilökohtaisesti olen joistakin yksityiskohdista eri mieltä, mutta olisin silti valmis paperin allekirjoittamaan.
Manifestin suurin ongelma on sen negatiivisuus. Sana ei esiintyy peräti 33 kertaa. Negatiiviset, kielteisyyteen perustuvat ohjelmat kanavoivat vain turhautuneiden äänestäjien kiukkua. Vain positiivisilla asenteilla päästään todellisiin tuloksiin.
Kokonaan toisenlaiseen suoritukseen olisi päädytty, jos manifesti olisi kirjoitettu positiivisesta lähtökohdasta. Silloin sen nimeksi ei tietenkään olisi tullut maahanmuuttokriittinen manifesti, vaan esimerkiksi Kansallinen manifesti. Lopputulos on sama, mutta altavastaajan hakiessa kansanjoukkojen suosiota porkkana toimii keppiä paremmin.
Manifesti alkaa johdannolla, joka on täyttä asiaa. Se kelpaa sellaisenaan, tosin Kansalliseen manifestiin on kirjoitettava raflaava nationalistinen lisäys, tähän tyyliin:
Kansanedustajat ovat Suomen kansan palvelijoita. Eduskuntaan on valittava ehdokkaita, jotka ajavat Suomen asiaa. Suomen kansa on rehellistä, maanläheistä ja perinteitä arvostavaa. Suomalaisten kunnioittamat arvot on nostettava niille kuuluville paikoille. On aika luoda kansallemme turvallinen, vakaa ja vapaa tulevaisuus. Suomi on hyvä maa ja yhdessä rakennamme isänmaamme vielä paremmaksi.
Nuivan manifestin väliotsikot (numerointi lisätty jälkeenpäin vertailun mahdollistamiseksi) ovat:
1. Irtisanoutuminen monikulturismista
2. Turvapaikanhakijat
3. Kiintiöpakolaiset
4. Ghettoutuminen pysäytettävä alkuunsa
5. Kotoutus uusille urille
6. Perheiden yhdistäminen hallintaan
7. Oleskeluluvan edellytysten päättyminen
8. Kansalaisuus on palkinto
9. Maahanmuuton kustannukset selvitettävä
10. Nykymuotoinen kehitysapu lopetettava
11. Ei maahanmuuttoa vastaan vaan paremman maahanmuuton puolesta
Kuten otsikoista huomaa, negatiivisuus paistaa läpi. Kirjoitetaanpa uudestaan, positiivisessa hengessä...
1. Kansallinen yhtenäisyys
Suomen on uudelleen luotava kansallinen yhtenäisyys. Kansallisia symboleja, tapoja ja perinteitä on tuettava.
Julkisen vallan on turvattava kaikille yhtäläinen vapaus ylläpitää omaa kulttuuriaan, kieltään, identiteettiään ja uskonnollista vakaumustaan. Valtion mahdollinen tuki on suunnattava ainoastaan suomalaista kulttuuria ylläpitäviin ja kehittäviin tarkoituksiin.
Yksilön oikeudet asettuvat hänen kulttuurinsa oikeuksien edelle. Mikäli Suomessa yritetään noudattaa tapoja, jotka ovat kansallemme vieraita ja yksilön itsemääräämisoikeutta loukkaavia, esimerkiksi rituaalisilpomisia, on tällaiseen toimintaan puututtava heti ja riittävän voimakkaasti. Oikeus uskonnosta luopumiseen, uskonnonvapaus ja vapaus valita aviopuolisonsa ovat suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita.
Koululaitoksen on taattava samat resurssit kaikille. Maahanmuuttajien kohdalla voidaan tehdä poikkeus kohdistamalla väliaikaisesti lisäresursseja maan virallisten kielten, suomen ja ruotsin, opetukseen.
Edellinen toteamus pätee myös muuhun viranomaistoimintaan. Terveydenhuoltohenkilökunnan, poliisin ja muiden toimijoiden on voitava keskittyä omaan työhönsä Suomessa, suomalaisin arvoin.
Kaikille Suomen kansalaisille on taattava yhtäläiset mahdollisuudet. Kaikenlainen sukupuoleen, uskontoon, sosiaaliseen asemaan tai etniseen taustaan liittyvä suosiminen julkisessa rekrytoinnissa on jyrkästi kiellettävä. Työtehtävien hoidossa kaikkien on hoidettava ne vaaditulla suoritustasolla ilman erivapauksia esimerkiksi uskonnollisin perustein. Esimerkkinä lääkintähenkilökunnan on hoidettava myös vastakkaista sukupuolta olevia potilaita tai vaihtoehtoisesti hakeuduttava muulle alalle.
2. Turvapaikanhakijat
Varsinaisia turvapaikkoja myönnetään nykyisin erittäin vähän ja sama käytäntö on otettava myös turvapaikan hakemisen varjolla tänne tulleiden ulkomaalaisten oleskelulupiin.
Sosiaalisen siirtolaisuuden aiheuttamat kustannukset maksaa suomalainen veronmaksaja. Tämän vuoksi on vähennettävä Suomen houkuttelevuutta esimerkiksi seuraavin toimenpitein:
Suomi ottaa käyttöön pikakäännytyksen, jossa ilmeisen perusteeton (kuten toisen EU-maan kansalaisen tekemä) turvapaikkahakemus käsitellään ja hylätään 24 tunnin aikana ja käännytys pannaan toimeen välittömästi. Nykyisen hallituksen toimenpiteet Romanian kansalaisten tekemien hakemusten suhteen ovat täysin kosmeettisia.
Vastaanottokeskuksissa asuville turvapaikanhakijoille tarjotaan ruoka, asuminen, terveydenhuolto ja vaatetus. Rahallinen tuki on tarpeetonta, koska heidän perusturvastaan huolehditaan.
Kielteisten turvapaikkapäätösten valitusprosessi on leikattava lyhyemmäksi, koska uusintakäsittely maksaa suomalaisten rahaa. Turvapaikan hakemisen aikana Suomeen syntyneisiin siteisiin vetoaminen on kielletty, koska ne ovat syntyneet aiheettomin perustein haetun turvapaikkaoikeuden takia.
Kaikki ns. Dublin-tapaukset on palautettava siihen EU-maahan, johon he ovat ensimmäiseksi saapuneet. Euroopan unionin tasolla on ajettava sellaista mallia, että Dublin-tapausten käännyttämisestä aiheutuneet kulut voidaan periä siltä jäsenmaalta, johon turvapaikanhakija on ensimmäiseksi saapunut. Tämä kannustaisi lähinnä Kreikkaa, Italiaa ja Espanjaa tehostamaan ulkorajojen valvontaa ja toisaalta luopumaan nykyisestä roolistaan läpikulkumaina.
3. Kiintiöpakolaiset
Kansainväliset sopimukset eivät velvoita Suomea ottamaan kiintiöpakolaisia. Toisaalta kiintiö antaa Suomelle mahdollisuuden hallita muuttovirtaa.
Kiintiöpakolaisten määrän on oltava riippuvainen yleisistä taloudellisista näkymistä. Ensisijainen rahankäyttökohde ovat Suomen kansalaiset. Kiintiöpakolaisille riittää resursseja vasta sitten, kun Suomen kansalla menee hyvin. Jokainen suomalainen saa vapaasti auttaa pakolaisia taloudellisesti, mutta verovaroja siihen on käytettävä vasta yltäkylläisyyden tilanteessa. Tällöinkin kiintiöpakolaisiksi on valittava pääasiallisesti sellaisia ihmisiä, jotka haluavat sopeutua suomalaisuuteen ja jakavat suomalaiset perusarvot: koti, uskonto ja isänmaa.
4. Maahanmuutto aluepolitiikan välineenä
Humanitaariset maahanmuuttajat pyrkivät asumaan kaupunkien lähiöihin ja synnyttämään vähemmistöenklaaveja. Tämän kehityksen kammottavat seuraukset ovat nähtävissä Manner-Euroopassa mellakoinnin ja rikollisuuden lisääntymisenä. Maahanmuuttajia on asutettava koko maahan ja heillä on oltava oikeus muuttaa haluamalleen seudulle vasta, kun he kykenevät itse asumiskustannuksistaan huolehtimaan.
Kunnallisten asuntojen jonotuslistoilla maahanmuuttajat asetetaan yhdenvertaiseen asemaan kantasuomalaisten kanssa. Tämä parantaa pienituloisten suomalaisten mahdollisuutta asua paikkakunnilla, joilla asumiskustannukset ovat korkeat mutta työvoiman tarve suuri.
Maahanmuuttajien on ensisijaisesti maksettava asumisensa itse eikä kunnilla ole velvoitetta ottaa asuntojonoihinsa toispaikkakuntalaisia, joiden asumisen maksaa kunta tai valtio.
5. Kotoutus uusille urille
Hallitsemattoman maahanmuuton kannattajat vetoavat usein siihen, että Suomi onnistui sijoittamaan myös talvisodan alla evakkoon lähteneet lähes puoli miljoonaa karjalaista. Lisäksi muistutetaan, että Yhdysvallat on hyvä esimerkki onnistuneesta monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Erot ovat kuitenkin selvät: karjalaiset ovat Suomen kansalaisia ja Yhdysvaltoihin on muutettu lähes sataprosenttisesti työn perässä, mikä on tuskin koskaan nykyisen sosiaalisen maahanmuuton kohdalla tilanne.
Suomen on luovuttava nykyisestä, vastikkeettomiin tulonsiirtoihin perustuvasta ja passivoivasta kotouttamispolitiikastaan ja otettava mallia sekä Yhdysvaltain käytännöistä että karjalaisevakkojen asuttamisesta.
Maahanmuuttajalle maksettavalle toimeentulotuelle tulee Yhdysvaltain tapaan asettaa takaraja, esim. yksi vuosi. Harkittavaksi voidaan myös ottaa toimeentulotuen korvaaminen valtion myöntämällä tai takaamalla matalakorkoisella tahi korottomalla kotoutumislainalla, jonka maahanmuuttaja joutuu tietyn ajan puitteissa maksamaan takaisin. Tällä tavoin autettiin alkuun myös karjalaisevakot.
Suomalaiset veronmaksajat rahoittavat asiointitulkkausta henkilöille, jotka ovat asuneet maassa vuosikausia. Katsomme, että välttämättömissä kotouttamiseen liittyvissä toimenpiteissä valtion tulee kustantaa tulkkaukset korkeintaan ensimmäisten kolmen vuoden ajalta siitä päivästä lukien, kun oleskelulupa on myönnetty. Tämän jälkeen kustannukset, jos tulkkauksia järjestetään, maksaa aina se taho, joka tulkkausta tarvitsee.
6. Siirtolaisuus on henkilökohtaista
Perheenyhdistämismekanismista on tullut tärkein sosiaalisen siirtolaisuuden kanava ja järjestelmää on sen törkeän hyväksikäytön lopettamiseksi kiristettävä tuntuvasti.
Laki asettaa perheenyhdistämistä hakevalle, Suomessa asuvalle maahanmuuttajalle toimeentulovaatimuksen. Tämä vaatimus on ulotettava myös niihin, jotka ovat saaneet oleskeluluvan humanitaaristen syiden nojalla.
Vaatimus itsenäisestä toimeentulosta on ulotettava kaikkiin maahanmuuttajiin ennen perheenyhdistämisprosessin aloittamista. Tällöinkin yhdistämisen seurauksena maahan pyrkivien on täytettävä normaalit maahanmuuttajille asetetut kriteerit, mutta heidät voidaan päästää ns. jonon ohi.
7. Oleskeluluvan edellytykset
Vakavaan rikokseen tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat on karkotettava maasta riippumatta siitä, millaiset olosuhteet alkuperämaassa vallitsevat. Osoittamalla piittaamattomuutta Suomen lakeja ja suomalaisia kohtaan maahanmuuttajan on katsottava luopuneen vapaaehtoisesti niistä oikeuksista ja eduista, jotka Suomi on hänelle tarjonnut.
Mikäli humanitaarisista syistä oleskeluluvan saaneen todetaan vierailevan lähtömaassaan esimerkiksi lomailemassa tai sotimassa, tai jos hän lähettää sinne lapsiaan "kulttuuria oppimaan", on todettava lähtömaan muuttuneen oleskeluluvan saaneen mielestä riittävän turvalliseksi ja hänen oleskelulupansa on peruutettava.
Oleskelulupa on peruutettava, jos käy myöhemmin ilmi, että se on myönnetty valheellisten henkilöön, lähtömaahan tai olosuhteisiin liittyvien tietojen nojalla. Viranomaisille valehtelun on johdettava seurauksiin.
Oleskelulupa on peruutettava, mikäli sen saaneen henkilön on todettu järjestävän laitonta maahanmuuttoa Suomeen tai EU:n alueelle tai jos hän on lähettänyt Suomesta varoja jollekin kotimaassaan käytävän aseellisen konfliktin osapuolelle tai terroristijärjestölle.
´
8. Suomen kansalaisuus on kunnia-asia
Suomen kansalaisuus on kunnia-asia, joka on ansaittava. Sen on oltava palkinto ja tunnustus jo tapahtuneesta integroitumisesta. Puoliautomaattinen kansalaisuuden myöntäminen tietyn aikarajan jälkeen on kestämätöntä. Kieli- ja lukutaidon on oltava ehdottomia vaatimuksia. Lisäksi on edellytettävä, että kansalaisuuden hakija kunnioittaa suomalaista arvomaailmaa ja on valmis sitä jopa henkensä uhalla puolustamaan.
Suomen on otettava käyttöön ns. ehdollinen kansalaisuus. Se voitaisiin myöntää esim. viiden vuoden maassaolon jälkeen muiden ehtojen (kielitaito, kyky elättää itsensä tai ahkera opiskelu, nuhteeton käytös) täyttyessä. Ehdollinen kansalaisuus sisältäisi täydet kansalaisoikeudet, mutta se voitaisiin peruuttaa, jos kansalaisuuden myöntämisen edellytykset lakkaisivat. Kansalaisuuden ehdollinen kausi voisi kestää esim. kymmenen vuotta.
9. Maahanmuuton kustannukset selvitettävä
Istuvan hallituksen maahanmuuttoministeri on kieltäytynyt teettämästä selvitystä maahanmuuton kustannuksista. Kun maahanmuutto-ongelman paisuminen on tiukentuneen lainsäädännön ja käytännön avulla saatu pysähtymään, on tehdyt virheet tutkittava niistä oppimiseksi. Ehdotamme riippumattoman totuuskomission luomista selvittämään, mitä humanitaarinen maahanmuutto on tosiasiallisesti tullut maksamaan suomalaisille viimeisten 20 vuoden aikana.
Totuuskomission tehtävänä on selvittää myös maahanmuuttoasioista vastaavien virkamiesten ja poliitikkojen toimintaa samalta ajanjaksolta. Mikäli taustalta paljastuu taloudellisen edun tavoittelua, virka-aseman väärinkäyttöä, virkavelvollisuuksien rikkomista tahi lain kirjaimen tai hengen vastaisia kirjoittamattomia sääntöjä tai ohjeistuksia, asianosaiset henkilöt on saatettava oikeudelliseen vastuuseen.
10. Nykymuotoinen kehitysapu lopetettava
Suomen valtio on ensisijaisesti asiakasomistajiensa eli veroja maksavien kansalaisten edunvalvontamekanismi. Sen ydintehtävä on suomalaisten hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen.
Suomi siirtää vuosittain lähes tuhat miljoonaa euroa suomalaisten veronmaksajien rahaa kehitysmaihin. Summaan on vielä lisättävä EU:n ja YK:n jäsenmaksuihin sisältyvä kehitysapu. Tällaiset rahansiirrot eivät kuulu valtion ydintoimintoihin, varsinkaan aikana, jolloin samainen Suomen valtio ottaa joka kuukausi tuhat miljoonaa euroa uutta velkaa, ja varsinkaan, kun nykymuotoisen kehitysavun näytöt kehitysmaiden elinolojen edistämisessä ovat parhaimmillaankin kyseenalaiset.
Nykymuotoinen, valtion budjetista maksettava kehitysapu on lakkautettava kokonaan.
Budjettirahoitteisen kehitysavun tilalle luodaan vapaaehtoinen kehitysyhteistyömaksu. Veroilmoituksen yhteydessä kansalaisella olisi mahdollisuus suorittaa haluamansa kokoinen summa kehitysyhteistyötarkoituksiin. Esimerkiksi vuonna 2015 kerätyistä maksuista muodostuisi Suomen kehitysyhteistyöbudjetti vuodelle 2017. Tällä tavoin globaalia vastuuta kokevilla kansalaisilla säilyisi mahdollisuus tukea kehitysmaita, mutta maailmanparantaminen tapahtuisi omasta eikä jonkun muun kukkarosta.
Kehitysavun kohdentamisen tulee olla valtion vastuulla, ja avun myöntämiselle on asetettava tiukat ehdot. Kulttuurirelativismin hyväksyminen antaisi signaalin suomalaisille vastenmielisten ja haitallisten arvojen sallimisesta. Suomen valtion on edistettävä suomalaisten tärkeiksi näkemiä arvoja ja jos ja kun valtionapua kehitysmaille myönnetään, on siihen liitettävä myös arvovienti. Kehitysmaiden - ja koko maailman - suurin ongelma on tällä hetkellä väestöräjähdys, joka puolestaan liittyy kiinteästi naisen alistettuun asemaan ja koulutukseen. Kehitysmaalle maksettava tuki on sidottava paitsi demokratian edistämiseen ja hyvään hallintoon myös syntyvyyden sääntelyyn ja siinä saavutettuihin tuloksiin sekä naisen aseman kohentamiseen ennen kaikkea koulutuksen ja perhelainsäädännön keinoin.
11. Suomen ja paremman maahanmuuton puolesta
Politiikan on oltava tiukkaa sellaisen maahanmuuton osalta, jonka vaikutukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat kielteiset.
Suomen on oltava avoin sellaiselle maahanmuutolle, jonka vaikutukset ovat neutraalit tai myönteiset. Maahanmuuttaja, joka sopeuttaa ja elättää itse itsensä, on tervetullut.
Tavalliset maahanmuuttajat arvostavat samoja asioita kuin tavalliset suomalaisetkin: kohtuullisia veroja, hyvää koulutusjärjestelmää, yhteiskuntarauhaa, turvallisuutta. Huono maahanmuutto nakertaa pohjaa näiltä vetovoimatekijöiltä. Mitä avokätisemmin Suomi kohtelee sosiaalisia maahanmuuttajia, sitä huonommin Suomi pystyy kilpailemaan hyvistä ja osaavista maahanmuuttajista.
Manifestin ei-sanojen lukumäärä on editoinnin jälkeen tasan nolla. Muutenkin sanamuotoja on muutettu positiivisemmiksi. Asiasisältöön on tehty vain vähäisiä muutoksia. Tyylillisesti on poistettu runsaasti mielestämme -tyyppisiä ilmaisuja, joiden käyttö saa aikaan asiaansa epäilevien henkilöiden vaikutelman. Tehtyjä muutoksia saa hyödyntää vapaasti kansallisia etuja ajavassa vaalityössä.
Manifestin suurin ongelma on sen negatiivisuus. Sana ei esiintyy peräti 33 kertaa. Negatiiviset, kielteisyyteen perustuvat ohjelmat kanavoivat vain turhautuneiden äänestäjien kiukkua. Vain positiivisilla asenteilla päästään todellisiin tuloksiin.
Kokonaan toisenlaiseen suoritukseen olisi päädytty, jos manifesti olisi kirjoitettu positiivisesta lähtökohdasta. Silloin sen nimeksi ei tietenkään olisi tullut maahanmuuttokriittinen manifesti, vaan esimerkiksi Kansallinen manifesti. Lopputulos on sama, mutta altavastaajan hakiessa kansanjoukkojen suosiota porkkana toimii keppiä paremmin.
Manifesti alkaa johdannolla, joka on täyttä asiaa. Se kelpaa sellaisenaan, tosin Kansalliseen manifestiin on kirjoitettava raflaava nationalistinen lisäys, tähän tyyliin:
Kansanedustajat ovat Suomen kansan palvelijoita. Eduskuntaan on valittava ehdokkaita, jotka ajavat Suomen asiaa. Suomen kansa on rehellistä, maanläheistä ja perinteitä arvostavaa. Suomalaisten kunnioittamat arvot on nostettava niille kuuluville paikoille. On aika luoda kansallemme turvallinen, vakaa ja vapaa tulevaisuus. Suomi on hyvä maa ja yhdessä rakennamme isänmaamme vielä paremmaksi.
Nuivan manifestin väliotsikot (numerointi lisätty jälkeenpäin vertailun mahdollistamiseksi) ovat:
1. Irtisanoutuminen monikulturismista
2. Turvapaikanhakijat
3. Kiintiöpakolaiset
4. Ghettoutuminen pysäytettävä alkuunsa
5. Kotoutus uusille urille
6. Perheiden yhdistäminen hallintaan
7. Oleskeluluvan edellytysten päättyminen
8. Kansalaisuus on palkinto
9. Maahanmuuton kustannukset selvitettävä
10. Nykymuotoinen kehitysapu lopetettava
11. Ei maahanmuuttoa vastaan vaan paremman maahanmuuton puolesta
Kuten otsikoista huomaa, negatiivisuus paistaa läpi. Kirjoitetaanpa uudestaan, positiivisessa hengessä...
1. Kansallinen yhtenäisyys
Suomen on uudelleen luotava kansallinen yhtenäisyys. Kansallisia symboleja, tapoja ja perinteitä on tuettava.
Julkisen vallan on turvattava kaikille yhtäläinen vapaus ylläpitää omaa kulttuuriaan, kieltään, identiteettiään ja uskonnollista vakaumustaan. Valtion mahdollinen tuki on suunnattava ainoastaan suomalaista kulttuuria ylläpitäviin ja kehittäviin tarkoituksiin.
Yksilön oikeudet asettuvat hänen kulttuurinsa oikeuksien edelle. Mikäli Suomessa yritetään noudattaa tapoja, jotka ovat kansallemme vieraita ja yksilön itsemääräämisoikeutta loukkaavia, esimerkiksi rituaalisilpomisia, on tällaiseen toimintaan puututtava heti ja riittävän voimakkaasti. Oikeus uskonnosta luopumiseen, uskonnonvapaus ja vapaus valita aviopuolisonsa ovat suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita.
Koululaitoksen on taattava samat resurssit kaikille. Maahanmuuttajien kohdalla voidaan tehdä poikkeus kohdistamalla väliaikaisesti lisäresursseja maan virallisten kielten, suomen ja ruotsin, opetukseen.
Edellinen toteamus pätee myös muuhun viranomaistoimintaan. Terveydenhuoltohenkilökunnan, poliisin ja muiden toimijoiden on voitava keskittyä omaan työhönsä Suomessa, suomalaisin arvoin.
Kaikille Suomen kansalaisille on taattava yhtäläiset mahdollisuudet. Kaikenlainen sukupuoleen, uskontoon, sosiaaliseen asemaan tai etniseen taustaan liittyvä suosiminen julkisessa rekrytoinnissa on jyrkästi kiellettävä. Työtehtävien hoidossa kaikkien on hoidettava ne vaaditulla suoritustasolla ilman erivapauksia esimerkiksi uskonnollisin perustein. Esimerkkinä lääkintähenkilökunnan on hoidettava myös vastakkaista sukupuolta olevia potilaita tai vaihtoehtoisesti hakeuduttava muulle alalle.
2. Turvapaikanhakijat
Varsinaisia turvapaikkoja myönnetään nykyisin erittäin vähän ja sama käytäntö on otettava myös turvapaikan hakemisen varjolla tänne tulleiden ulkomaalaisten oleskelulupiin.
Sosiaalisen siirtolaisuuden aiheuttamat kustannukset maksaa suomalainen veronmaksaja. Tämän vuoksi on vähennettävä Suomen houkuttelevuutta esimerkiksi seuraavin toimenpitein:
Suomi ottaa käyttöön pikakäännytyksen, jossa ilmeisen perusteeton (kuten toisen EU-maan kansalaisen tekemä) turvapaikkahakemus käsitellään ja hylätään 24 tunnin aikana ja käännytys pannaan toimeen välittömästi. Nykyisen hallituksen toimenpiteet Romanian kansalaisten tekemien hakemusten suhteen ovat täysin kosmeettisia.
Vastaanottokeskuksissa asuville turvapaikanhakijoille tarjotaan ruoka, asuminen, terveydenhuolto ja vaatetus. Rahallinen tuki on tarpeetonta, koska heidän perusturvastaan huolehditaan.
Kielteisten turvapaikkapäätösten valitusprosessi on leikattava lyhyemmäksi, koska uusintakäsittely maksaa suomalaisten rahaa. Turvapaikan hakemisen aikana Suomeen syntyneisiin siteisiin vetoaminen on kielletty, koska ne ovat syntyneet aiheettomin perustein haetun turvapaikkaoikeuden takia.
Kaikki ns. Dublin-tapaukset on palautettava siihen EU-maahan, johon he ovat ensimmäiseksi saapuneet. Euroopan unionin tasolla on ajettava sellaista mallia, että Dublin-tapausten käännyttämisestä aiheutuneet kulut voidaan periä siltä jäsenmaalta, johon turvapaikanhakija on ensimmäiseksi saapunut. Tämä kannustaisi lähinnä Kreikkaa, Italiaa ja Espanjaa tehostamaan ulkorajojen valvontaa ja toisaalta luopumaan nykyisestä roolistaan läpikulkumaina.
3. Kiintiöpakolaiset
Kansainväliset sopimukset eivät velvoita Suomea ottamaan kiintiöpakolaisia. Toisaalta kiintiö antaa Suomelle mahdollisuuden hallita muuttovirtaa.
Kiintiöpakolaisten määrän on oltava riippuvainen yleisistä taloudellisista näkymistä. Ensisijainen rahankäyttökohde ovat Suomen kansalaiset. Kiintiöpakolaisille riittää resursseja vasta sitten, kun Suomen kansalla menee hyvin. Jokainen suomalainen saa vapaasti auttaa pakolaisia taloudellisesti, mutta verovaroja siihen on käytettävä vasta yltäkylläisyyden tilanteessa. Tällöinkin kiintiöpakolaisiksi on valittava pääasiallisesti sellaisia ihmisiä, jotka haluavat sopeutua suomalaisuuteen ja jakavat suomalaiset perusarvot: koti, uskonto ja isänmaa.
4. Maahanmuutto aluepolitiikan välineenä
Humanitaariset maahanmuuttajat pyrkivät asumaan kaupunkien lähiöihin ja synnyttämään vähemmistöenklaaveja. Tämän kehityksen kammottavat seuraukset ovat nähtävissä Manner-Euroopassa mellakoinnin ja rikollisuuden lisääntymisenä. Maahanmuuttajia on asutettava koko maahan ja heillä on oltava oikeus muuttaa haluamalleen seudulle vasta, kun he kykenevät itse asumiskustannuksistaan huolehtimaan.
Kunnallisten asuntojen jonotuslistoilla maahanmuuttajat asetetaan yhdenvertaiseen asemaan kantasuomalaisten kanssa. Tämä parantaa pienituloisten suomalaisten mahdollisuutta asua paikkakunnilla, joilla asumiskustannukset ovat korkeat mutta työvoiman tarve suuri.
Maahanmuuttajien on ensisijaisesti maksettava asumisensa itse eikä kunnilla ole velvoitetta ottaa asuntojonoihinsa toispaikkakuntalaisia, joiden asumisen maksaa kunta tai valtio.
5. Kotoutus uusille urille
Hallitsemattoman maahanmuuton kannattajat vetoavat usein siihen, että Suomi onnistui sijoittamaan myös talvisodan alla evakkoon lähteneet lähes puoli miljoonaa karjalaista. Lisäksi muistutetaan, että Yhdysvallat on hyvä esimerkki onnistuneesta monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Erot ovat kuitenkin selvät: karjalaiset ovat Suomen kansalaisia ja Yhdysvaltoihin on muutettu lähes sataprosenttisesti työn perässä, mikä on tuskin koskaan nykyisen sosiaalisen maahanmuuton kohdalla tilanne.
Suomen on luovuttava nykyisestä, vastikkeettomiin tulonsiirtoihin perustuvasta ja passivoivasta kotouttamispolitiikastaan ja otettava mallia sekä Yhdysvaltain käytännöistä että karjalaisevakkojen asuttamisesta.
Maahanmuuttajalle maksettavalle toimeentulotuelle tulee Yhdysvaltain tapaan asettaa takaraja, esim. yksi vuosi. Harkittavaksi voidaan myös ottaa toimeentulotuen korvaaminen valtion myöntämällä tai takaamalla matalakorkoisella tahi korottomalla kotoutumislainalla, jonka maahanmuuttaja joutuu tietyn ajan puitteissa maksamaan takaisin. Tällä tavoin autettiin alkuun myös karjalaisevakot.
Suomalaiset veronmaksajat rahoittavat asiointitulkkausta henkilöille, jotka ovat asuneet maassa vuosikausia. Katsomme, että välttämättömissä kotouttamiseen liittyvissä toimenpiteissä valtion tulee kustantaa tulkkaukset korkeintaan ensimmäisten kolmen vuoden ajalta siitä päivästä lukien, kun oleskelulupa on myönnetty. Tämän jälkeen kustannukset, jos tulkkauksia järjestetään, maksaa aina se taho, joka tulkkausta tarvitsee.
6. Siirtolaisuus on henkilökohtaista
Perheenyhdistämismekanismista on tullut tärkein sosiaalisen siirtolaisuuden kanava ja järjestelmää on sen törkeän hyväksikäytön lopettamiseksi kiristettävä tuntuvasti.
Laki asettaa perheenyhdistämistä hakevalle, Suomessa asuvalle maahanmuuttajalle toimeentulovaatimuksen. Tämä vaatimus on ulotettava myös niihin, jotka ovat saaneet oleskeluluvan humanitaaristen syiden nojalla.
Vaatimus itsenäisestä toimeentulosta on ulotettava kaikkiin maahanmuuttajiin ennen perheenyhdistämisprosessin aloittamista. Tällöinkin yhdistämisen seurauksena maahan pyrkivien on täytettävä normaalit maahanmuuttajille asetetut kriteerit, mutta heidät voidaan päästää ns. jonon ohi.
7. Oleskeluluvan edellytykset
Vakavaan rikokseen tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat on karkotettava maasta riippumatta siitä, millaiset olosuhteet alkuperämaassa vallitsevat. Osoittamalla piittaamattomuutta Suomen lakeja ja suomalaisia kohtaan maahanmuuttajan on katsottava luopuneen vapaaehtoisesti niistä oikeuksista ja eduista, jotka Suomi on hänelle tarjonnut.
Mikäli humanitaarisista syistä oleskeluluvan saaneen todetaan vierailevan lähtömaassaan esimerkiksi lomailemassa tai sotimassa, tai jos hän lähettää sinne lapsiaan "kulttuuria oppimaan", on todettava lähtömaan muuttuneen oleskeluluvan saaneen mielestä riittävän turvalliseksi ja hänen oleskelulupansa on peruutettava.
Oleskelulupa on peruutettava, jos käy myöhemmin ilmi, että se on myönnetty valheellisten henkilöön, lähtömaahan tai olosuhteisiin liittyvien tietojen nojalla. Viranomaisille valehtelun on johdettava seurauksiin.
Oleskelulupa on peruutettava, mikäli sen saaneen henkilön on todettu järjestävän laitonta maahanmuuttoa Suomeen tai EU:n alueelle tai jos hän on lähettänyt Suomesta varoja jollekin kotimaassaan käytävän aseellisen konfliktin osapuolelle tai terroristijärjestölle.
´
8. Suomen kansalaisuus on kunnia-asia
Suomen kansalaisuus on kunnia-asia, joka on ansaittava. Sen on oltava palkinto ja tunnustus jo tapahtuneesta integroitumisesta. Puoliautomaattinen kansalaisuuden myöntäminen tietyn aikarajan jälkeen on kestämätöntä. Kieli- ja lukutaidon on oltava ehdottomia vaatimuksia. Lisäksi on edellytettävä, että kansalaisuuden hakija kunnioittaa suomalaista arvomaailmaa ja on valmis sitä jopa henkensä uhalla puolustamaan.
Suomen on otettava käyttöön ns. ehdollinen kansalaisuus. Se voitaisiin myöntää esim. viiden vuoden maassaolon jälkeen muiden ehtojen (kielitaito, kyky elättää itsensä tai ahkera opiskelu, nuhteeton käytös) täyttyessä. Ehdollinen kansalaisuus sisältäisi täydet kansalaisoikeudet, mutta se voitaisiin peruuttaa, jos kansalaisuuden myöntämisen edellytykset lakkaisivat. Kansalaisuuden ehdollinen kausi voisi kestää esim. kymmenen vuotta.
9. Maahanmuuton kustannukset selvitettävä
Istuvan hallituksen maahanmuuttoministeri on kieltäytynyt teettämästä selvitystä maahanmuuton kustannuksista. Kun maahanmuutto-ongelman paisuminen on tiukentuneen lainsäädännön ja käytännön avulla saatu pysähtymään, on tehdyt virheet tutkittava niistä oppimiseksi. Ehdotamme riippumattoman totuuskomission luomista selvittämään, mitä humanitaarinen maahanmuutto on tosiasiallisesti tullut maksamaan suomalaisille viimeisten 20 vuoden aikana.
Totuuskomission tehtävänä on selvittää myös maahanmuuttoasioista vastaavien virkamiesten ja poliitikkojen toimintaa samalta ajanjaksolta. Mikäli taustalta paljastuu taloudellisen edun tavoittelua, virka-aseman väärinkäyttöä, virkavelvollisuuksien rikkomista tahi lain kirjaimen tai hengen vastaisia kirjoittamattomia sääntöjä tai ohjeistuksia, asianosaiset henkilöt on saatettava oikeudelliseen vastuuseen.
10. Nykymuotoinen kehitysapu lopetettava
Suomen valtio on ensisijaisesti asiakasomistajiensa eli veroja maksavien kansalaisten edunvalvontamekanismi. Sen ydintehtävä on suomalaisten hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen.
Suomi siirtää vuosittain lähes tuhat miljoonaa euroa suomalaisten veronmaksajien rahaa kehitysmaihin. Summaan on vielä lisättävä EU:n ja YK:n jäsenmaksuihin sisältyvä kehitysapu. Tällaiset rahansiirrot eivät kuulu valtion ydintoimintoihin, varsinkaan aikana, jolloin samainen Suomen valtio ottaa joka kuukausi tuhat miljoonaa euroa uutta velkaa, ja varsinkaan, kun nykymuotoisen kehitysavun näytöt kehitysmaiden elinolojen edistämisessä ovat parhaimmillaankin kyseenalaiset.
Nykymuotoinen, valtion budjetista maksettava kehitysapu on lakkautettava kokonaan.
Budjettirahoitteisen kehitysavun tilalle luodaan vapaaehtoinen kehitysyhteistyömaksu. Veroilmoituksen yhteydessä kansalaisella olisi mahdollisuus suorittaa haluamansa kokoinen summa kehitysyhteistyötarkoituksiin. Esimerkiksi vuonna 2015 kerätyistä maksuista muodostuisi Suomen kehitysyhteistyöbudjetti vuodelle 2017. Tällä tavoin globaalia vastuuta kokevilla kansalaisilla säilyisi mahdollisuus tukea kehitysmaita, mutta maailmanparantaminen tapahtuisi omasta eikä jonkun muun kukkarosta.
Kehitysavun kohdentamisen tulee olla valtion vastuulla, ja avun myöntämiselle on asetettava tiukat ehdot. Kulttuurirelativismin hyväksyminen antaisi signaalin suomalaisille vastenmielisten ja haitallisten arvojen sallimisesta. Suomen valtion on edistettävä suomalaisten tärkeiksi näkemiä arvoja ja jos ja kun valtionapua kehitysmaille myönnetään, on siihen liitettävä myös arvovienti. Kehitysmaiden - ja koko maailman - suurin ongelma on tällä hetkellä väestöräjähdys, joka puolestaan liittyy kiinteästi naisen alistettuun asemaan ja koulutukseen. Kehitysmaalle maksettava tuki on sidottava paitsi demokratian edistämiseen ja hyvään hallintoon myös syntyvyyden sääntelyyn ja siinä saavutettuihin tuloksiin sekä naisen aseman kohentamiseen ennen kaikkea koulutuksen ja perhelainsäädännön keinoin.
11. Suomen ja paremman maahanmuuton puolesta
Politiikan on oltava tiukkaa sellaisen maahanmuuton osalta, jonka vaikutukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat kielteiset.
Suomen on oltava avoin sellaiselle maahanmuutolle, jonka vaikutukset ovat neutraalit tai myönteiset. Maahanmuuttaja, joka sopeuttaa ja elättää itse itsensä, on tervetullut.
Tavalliset maahanmuuttajat arvostavat samoja asioita kuin tavalliset suomalaisetkin: kohtuullisia veroja, hyvää koulutusjärjestelmää, yhteiskuntarauhaa, turvallisuutta. Huono maahanmuutto nakertaa pohjaa näiltä vetovoimatekijöiltä. Mitä avokätisemmin Suomi kohtelee sosiaalisia maahanmuuttajia, sitä huonommin Suomi pystyy kilpailemaan hyvistä ja osaavista maahanmuuttajista.
Manifestin ei-sanojen lukumäärä on editoinnin jälkeen tasan nolla. Muutenkin sanamuotoja on muutettu positiivisemmiksi. Asiasisältöön on tehty vain vähäisiä muutoksia. Tyylillisesti on poistettu runsaasti mielestämme -tyyppisiä ilmaisuja, joiden käyttö saa aikaan asiaansa epäilevien henkilöiden vaikutelman. Tehtyjä muutoksia saa hyödyntää vapaasti kansallisia etuja ajavassa vaalityössä.
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Välihuomautus EM-maratonista
Joskus sitä säikähtää tarkkaa silmäänsä. Naisten maratonia oli juostu vajaat 20 km ja kärkiryhmässä oli vielä toistakymmentä menijää. Sanoin että jos tuosta porukasta pitää voittajaa veikata, niin Liettuan Balciunaite näyttää askeltavan energiataloudellisimmin. Tänään totesin viiden kilometrin kohdalla, että Viktor Röthlin on todennäköisin voittaja.
Mihin tämä perustuu? En osaa täsmällisesti asiaa kuvata, mutta pääasiallisesti ylävartalon kiertoliikkeeseen. Juoksija, jolla on hyvä päivä liikkuu luontevammin, juoksijalla jolla on vaikeuksia luvassa ylävartalo heiluu "epärytmisesti". Tämä on viite siitä, että 10-15 km myöhemmin tahti hidastuu. Mielenkiintoista on se, että hidastumisen jälkeen ylävartalon liikkeen aavistuksenomainen luonnottomuus katoaa. Vaikuttaa siltä, että juoksija jolla on huono päivä, ylläpitää kilpailunopeuttaan väkinäisesti ja se vaikuttaa ylävartaloon. Tämä taas kuluttaa energiavarastoja ja aikanaan tulee sitten noutaja.
Joistakin rentotyylisistä juoksijoista, kuten tänään pitkään kärjessä roikkuneesta Ranskan ex-kenialaisesta James Theurista tätä ei voi havaita; sanoin puolimatkan jälkeen, että Theuri saattaa katketa yllättäen - kuten kävikin - mutta todennäköisesti ei ja tällöin Röthlinin on tehtävä ratkaisu matkalla, koska loppukirissä hän ei pärjää.
Sen sijaan Martinezin hopea oli yllätys, olin sitä mieltä että miehen peli on pelattu kun hän tipahti Röthlinin ja Theurin kyydistä. Mutta sieltä vain vanha konkari nousi pallille.
Olisikohan jossain vedonlyöntitoimisto, joka ottaisi vastaan voittajavetoja kesken matkan?
Mihin tämä perustuu? En osaa täsmällisesti asiaa kuvata, mutta pääasiallisesti ylävartalon kiertoliikkeeseen. Juoksija, jolla on hyvä päivä liikkuu luontevammin, juoksijalla jolla on vaikeuksia luvassa ylävartalo heiluu "epärytmisesti". Tämä on viite siitä, että 10-15 km myöhemmin tahti hidastuu. Mielenkiintoista on se, että hidastumisen jälkeen ylävartalon liikkeen aavistuksenomainen luonnottomuus katoaa. Vaikuttaa siltä, että juoksija jolla on huono päivä, ylläpitää kilpailunopeuttaan väkinäisesti ja se vaikuttaa ylävartaloon. Tämä taas kuluttaa energiavarastoja ja aikanaan tulee sitten noutaja.
Joistakin rentotyylisistä juoksijoista, kuten tänään pitkään kärjessä roikkuneesta Ranskan ex-kenialaisesta James Theurista tätä ei voi havaita; sanoin puolimatkan jälkeen, että Theuri saattaa katketa yllättäen - kuten kävikin - mutta todennäköisesti ei ja tällöin Röthlinin on tehtävä ratkaisu matkalla, koska loppukirissä hän ei pärjää.
Sen sijaan Martinezin hopea oli yllätys, olin sitä mieltä että miehen peli on pelattu kun hän tipahti Röthlinin ja Theurin kyydistä. Mutta sieltä vain vanha konkari nousi pallille.
Olisikohan jossain vedonlyöntitoimisto, joka ottaisi vastaan voittajavetoja kesken matkan?