tiistai 6. heinäkuuta 2010

Sivallus CI

Erkko-Sanomien kuukausiliitteessä oli ansiokas kirjoitus Itä- ja Länsi-Suomen eroista. Populaatiot ovat pysyneet sen verran tiukasti erillään, että kyseessä on oikeastaan kaksi eri kansaa, minkä huomaa kyllä jokainen joka tuntee toiselta puolelta vihta/vastarajaa olevia. Toisaalta on näiden kahden alueen sisälläkin melkoisia eroja ja oman pitäjän sisällä on useinkin pysytty puolisonhakureissuilla. Olen kiinnittänyt huomiota kahteen pieneen naapuruskuntaan, joista toisen tunnen kohtuullisen hyvin. Kunnasta A on tullut monta yhteiskunnassa ns. huipulle päässyttä (liikemiehiä, poliitikkoja, tiedemiehiä), samankokoisesta kunnasta B ei taas yhtä sodissa kenraalikuntaan ylennyttä lukuun ottamatta tietääkseni ketään ja paikkakunnan asukkaat ovat maakunnassa yksinkertaisen maineessa. Sain kuitenkin äskettäin kuulla selityksen, miksi siellä tilanne muistuttaa erehdyttävästi tätä, paitsi että kukaan ei tietääkseni osaa soittaa banjoa.
Kunnassa B kuulemma naisiin lähdettäessä katsottiin ensin ulos ja tarkistettiin säätila. Jos oli kaunis ilma, niin lähdettiin pikkuserkun luo peräkylille. Jos oli huono ilma, niin lähdettiin pikkusiskon luo peräkammariin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti