Kansainvälinen joukkue

Jari Litmanen jatkaa yhä uraansa. Vaikka miehellä olisi minkälainen kilpailuvietti tahansa, en usko hetkeäkään että jatkon syynä on himo pärjätä FC Lahden tai minkä tahansa muun seuran riveissä. Litmanen lienee nykyajan merkittävin jalkapalloilija, joka ei ole koskaan pelannut MM-kisoissa tai maanosan mestaruusturnauksessa. Litti yrittänee vielä kerran EM-karsinnassa.

Moni muu huippuluokan joukkueurheilija jakaa saman kohtalon. Yksi maailmanhuippu ei riitä viemään joukkuetta arvokisoihin. Kun tätä tarkastelee yksilön kannalta, tilanne on huutava vääryys. Toisaalta olisi vielä epäoikeudenmukaisempaa, että Suomi olisi hyväksytty vuoden 2002 MM-kisoihin siksi, että Litmanen ja Hyypiä olivat maailman 100 parhaan pelaajan joukossa. Tai että jääkiekon olympiaturnaukseen hyväksyttäisiin joukkueet katsomalla NHL:n pistepörssiä ja ottamalla maita siinä järjestyksessä, kun ensimmäinen kyseistä maata edustava pelaaja tulee vastaan. Tällöin Slovenia menisi Anze Kopitarin ansiosta rankingissa Suomen edelle. Itse turnauksessa joukkue olisi täysi heittopussi. Kopitarin henkilökohtaiset taidot kuitenkin edellyttäisivät miehen pelaamista olympialaisissa.

Kisoista rannalle jäävien huippujen ottaminen muiden maiden maajoukkueeseen olisi vielä epäoikeudenmukaisempaa. Entäpä jos eri lajien arvokisoihin (kaikki joukkuepelit, olympialaiset, MM-kisat, maanosien mestaruusturnaukset) hyväksyttäisiinkin yksi maajoukkue nykyistä vähemmän ja otettaisiin sen tilalle kisoista rannalle jääneistä pelaajista koottu Kansainvälinen Joukkue, joka voisi pelata vaikka YK:n lipun alla?

Joukkueen kokoamisessa olisi neljä periaatteellista vaihtoehtoa:
1) Joukkueeseen voi valita kenet tahansa pelaajan, joka ei ole valittu kisoihin mihinkään maajoukkueeseen.
2) Joukkueeseen voi valita pelaajia vain sellaisista maista, jotka eivät ole selvinneet kisoihin.
3) Joukkueeseen voi valita vain yhden pelaajan kustakin sellaisesta maasta, joka ei ole selvinnyt kisoihin.
4) Joukkueeseen voi valita vain yhden pelaajan kustakin maasta riippumatta siitä, onko kyseisen maan maajoukkue selvinnyt kisoihin.

Vaihtoehtojen plussia ja miinuksia:

1) Selvä miinuspuoli olisi se, että vaikkapa Emmanuel Adebayorin tasoinen pelaaja ei välttämättä olisi ollut kovin innokas pelaamaan Togon riveissä vuoden 2006 MM-kisoissa, koska olisi ilmeistä että kansainvälisellä joukkueella olisi ollut Togoa paremmat mahdollisuudet. Toisaalta maajoukkueen valmentajan syrjimä pelaaja voisi saada mahdollisuutensa kansainvälisessä joukkueessa – kysäiskääpä Jussi Jokisen mielipidettä asiasta.

2) Plussaa olisi ainakin se, että ei tulisi ”eturistiriitoja”, kun yksikään pelaaja ei joutuisi pelaamaan omaa maajoukkuettaan vastaan. Miinusta se, että voitaisiin väittää jotakin maata suositun liikaa tai että joukkueen runko voitaisiin koota tietyn maan maajoukkueen ympärille.

3) Plussana edellisen kohdan miinusten välttäminen. Miinuksena se, että samasta maasta saattaisi olla kaksi ehdotonta maailmanhuippua, joista vain toinen voitaisiin valita.

4) Eturistiriita edelleen miinuksena.

Plussiin ja miinuksiin on jätetty mainitsematta se, olisiko joukkueen taso plussaa vai miinusta. On hyvin ilmeistä, että vaihtoehdoista periaatteessa kovatasoisimman joukkueen muodostaisi ykkönen ja heikoimman kolmonen. Siinä välissä olevien kakkosen ja nelosen keskinäinen järjestys olisi lajista riippuvainen; jalkapallossa luultavasti kakkonen olisi nelosta parempi, mutta jääkiekossa järjestys olisi päinvastainen.
Valinnassa oleellinen kysymys on, haluttaisiinko kansainvälisen joukkueen olevan niin kova, että se voisi voittaa koko turnauksen vai haluttaisiinko siitä vain joukkue sarjaan ynnä muut ilman merkittäviä voittomahdollisuuksia. Tällöin on pohdittava, miten kovatasoinen milläkin systeemillä koottu joukkue olisi.
Jalkapallossa ykkösvaihtoehdon pohjalta koottu joukkue olisi ainakin materiaaliltaan MM-kisoissa ilmiselvää pudotuspelikamaa. Tuskin mestariksi asti, mutta mahdollista sekin olisi. Kolmosvaihtoehdon mukainen joukkue selviäisi mahdollisesti pudotuspeleihin, mutta ei pitkälle.
Jääkiekossa ykkösvaihtoehdon mukainen joukkue olisi 12 joukkueen olympiaturnauksessa todennäköisesti noin 6-8:ksi paras joukkue ja tie katkeaisi luultavasti puolivälierissä. Huonolla tuurilla joukkue jäisi karsintapeliin ja erittäin hyvällä etenisi mitaliotteluihin. Sen sijaan kolmosvaihtoehdon mukainen joukkue olisi selvästi turnauksen materiaaliltaan huonoin ja karsintaottelun voitto olisi iso yllätys.

Olisi varsin omituista, mikäli maailmanmestaruuden voittaisi ”kansainvälinen joukkue”. Siksi järkevintä kaikesta huolimatta olisi se, että joukkue koottaisiin vaihtoehdon kolme mukaisesti: vain kisoihin selviytymättömien maiden pelaajia ja vain yksi pelaaja maata kohti. Kahden kilpailevan saman maan edustajan ongelmaa voisi toki torjua sillä, että asetettaisiin osallistumiskatto: yksikään pelaaja ei saisi edustaa kansainvälistä joukkuetta kuin yhden kerran kyseisessä turnauksessa. (Siis jos jalkapalloilija pelaisi kv-joukkueessa EM-kisoissa, hän saisi edustaa kv-joukkuetta MM-kisoissa mutta ei enää EM-kisoissa.) Tällöin kyseisen maan toiseksi paras pelaaja saisi seuraavissa kisoissa edustuspaikan. Tämä on harkinnan arvoinen vaihtoehto, mutta viisainta lienee silti pitäytyä kolmosvaihtoehdon perusversiossa.

Esimerkkinä kolmosvaihtoehdon mukaisesti koottu joukkue Vancouverin olympialaisten jääkiekkoturnaukseen. Oletetaan, että poisjäänyt joukkue olisi alkusarjalohkojen häviäjistä heikoin eli Latvia, joka selviytyi kisoihin karsintaturnauksen kautta yhdessä Saksan ja Norjan kanssa. Karsintalohkoissa Latvian suoritus oli kylläkin paras kisoihin selvinneistä, mutta sillä taisi olla helpoin lohko.

Maalivahdit
Cristobal Huet , Ranska
Levente Szuper , Unkari
Bjorn Steylen , Belgia

Puolustajat
Karlis Skrastins , Latvia
Makoto Kawashima , Japani
Jarred Seymour , Australia
Sasa Belic , Kroatia
Kaupo Kaljuste , Viro
Dahai Wang , Kiina
Aleksei Yotov , Bulgaria

Hyökkääjät
Thomas Vanek , Itävalta
Mikkel Bödker , Tanska
Anze Kopitar , Slovenia
Nikolai Antropov , Kazakstan
Ruslan Fedotenko , Ukraina
Wojtek Wolski , Puola
Dainius Zubrus , Liettua
Colin Shields , Iso-Britannia
Jamie Schaafsma , Hollanti
Marko Kovacevic , Serbia
Tae-An Kwon , Etelä-Korea
Szabolcs Tanko , Romania
Luca Ansoldi , Italia

Kuten pelaajalistasta voi asiantuntija lukea, joukkueella olisi erinomainen ykkösmaalivahti ja pari-kolme olympiatasoista hyökkäysvitjaa. Mutta puolustus vuotaisi kuin seula – pikkumaiden parhaat pelaajat kun tuppaavat olemaan hyökkääjiä. Valinnassa on pääasiallisesti napattu maan paras pelaaja hieman harkiten. Latvian joukkueesta paras olisi kenties Oskars Bartulis, mutta Skrastins olisi kansainvälisen joukkueen vaatima itseoikeutettu kapteeni ja siksi latvialaisvalinta. Japanin paras ja ainoa NHL-pelaaja puolestaan on Yutaka Fukufuji, mutta kun joukkueella on jo hyvä ykkösmaalivahti ja luotettava kakkonenkin, niin on parempi valita kohtuullinen japanilaispakki. Heikoimmista valituista meni vähän arpomiseksi asiantuntemuksen puutteessa, yleensä valittu oli maajoukkueensa paras pistemies viime MM-kisojen alemmissa divisioonissa. Joukkueessa on yhdeksän NHL-pelaajaa ja kaksi NHL-varausta. Pienempien maiden valitut pelaavat tai ovat pelanneet yleensä jonkin isomman maan seurajoukkueessa, kuten korealainen Ruotsissa, bulgaari Venäjällä, aussi Kanadassa ja virolainen Ranskassa.

Kansainvälinen joukkue olisi useimmille lajeille melkoinen propagandavaltti ja lähetystyökalu. Monissa pikkumaissa esimerkiksi jääkiekon MM-turnaus saisi paljon enemmän näkyvyyttä, jos joukossa olisi edes yksi oman maan pelaaja. Lisäksi pelaaja olisi saanut arvokasta kokemusta ja toisi oman maansa joukkueeseen kehittävää osaamista.
Jalkapallossa kyseessä olisi lähinnä huippupelaajan palkitseminen arvoturnauskokemuksella, jota hän ei oman maan joukkueessa saa kokea. Mutta muille lajeille se olisi näyteikkuna lajin kehitysmaihin.

Millainen mahtaisi olla ensi kesän jalkapallon MM-kisojen kansainvälinen joukkue? Mahtuisiko porukkaan joku suomalaispelaaja?