Ruumiinavaus

Erkko-Sanomien toimituksen lyhyen matikan lukeneet feministidemarit ovat taas kerran vauhdissa. Kylmän pääsiäissään aikana olisi pitänyt olla varovaisempi, etteivät kirjoittamisessa tärkeät elimet (aivot eivät voi olla kyseessä) palellu. Toisaalta minkäs sille mahtaa, että luudassa on avo-ohjaamo.

Seuraukset ovat valitettavasti luettavissa Erkko-Sanomista, jonka tilausta en vielä ole perunut, mutta pitänee tehdä kohta sama temppu kuin Jukka Octaviuksen tekstin kommenttiosiossa. Ihmettelenpä, kuinka kauan Aatos antaa aatoksen lentää antamatta kengän kuvaa siihen ruumiinosaan, josta tekstit ovat peräisin.

Pelkäämättä tartun silti haasteeseen ja ryhdyn ruotimaan tämänaamuista (keskiviikko 22.4.2009) esimerkkiä. Mikäli ette vielä ole tulleet järkiinne ja olette yhä lehden tilaajia, niin tuotos löytyy sivulta D9 otsikolla Keskustelun seuraukset. Olen leikellyt siitä muutamia mielenkiintoisimpia näytteitä patologisia tutkimuksia varten, seuraavassa raportti.


En voi terveyssyistä katsoa Ajankohtaisen kakkosen teemailtoja. Verenpaineen takia.

Pitääkö sitten oman verenpaineen nousu kierrättää lehden lukijoille? Kysyn vaan.


Lähinnä syynä ovat ohjelmassa esitetyt väärät mielipiteet.

Huomaa sananvalinta: väärät mielipiteet.. Ei siis väärät faktat. Jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että peruskoulun ysiluokan yhteiskuntaopin tunnilla olisi kerrottu, että Suomessa vallitsee mielipiteenvapaus. Olisivatko asiat sen jälkeen muuttuneet. Toisaalta onhan ymmärrettävää, että jos faktoja ei voi osoittaa vääriksi, on mielipiteet julistettava vääriksi. Mikäli faktat sattuivat olemaan oikeita, sitä ikävämpi juttu niiden esittäjälle.
Nelikenttä on selvä: väärä fakta, väärä mielipide on vaaraton tapaus, koska väitteen esittäjän pystyy niittaamaan huonommallakin logiikalla. Oikea fakta ja väärä mielipide johtaa puhujan demonisoimiseen ja sosiaalis-poliittiseen tuhoamiseen tai ainakin sen loputtomaan yrittämiseen. Oikea fakta ja oikea mielipide taas on käytännössä mahdoton ilmiö tietyn toimittajakunnan keskuudessa. Päätelkää itse mitä tarkoittaa tapaus väärä fakta ja oikea mielipide.


Sillä teemailloissa koko valtakunnan pahimmat kahjot laitetaan samaan studioon ihan vakavasti otettavien asiantuntijoiden kanssa.

Tämä on totta. Ei vain sillä tavoin, kuin olettaisin toimittajan itsensä luulevan. En nähnyt Halla-ahon teurastusyritystä jokin aika sitten, mutta olen kuullut riittävästi. Yleensä strategiana on valita ohjelmaan vastapuolelta se juntein ja ulkoanniltaan huonoin vastustaja ja omalta puolelta parhaat mahdolliset voimat.
Jäi ikuisesti mieleen, kun tuossa kymmenkunta vuotta sitten ajankohtaisohjelma käsitteli homojen oikeuksia. Studiossa Setan silloinen puheenjohtaja Jorma Hentilä esitti näkemyksensä fiksusti ja hyvin argumentoiden. Vastapuolen näkemys oli nauhoitettu edellisenä iltana keskioluträkälässä, missä kännikaloja pyydettiin kertomaan härskeimmät ja loukkaavimmat koskaan kuulemansa homovitsit.
Ilmiö on yleismaailmallinen, koska toimittajiksi hakeutuu suhteettoman paljon vasemmistolaisia. Riemastuttava israelilainen pakinoitsija Ephraim Kishon nimitti eräässä pakinassaan änkyttävää ja epäselvää TV:n vakiovierasta päivystäväksi oikeistolaiseksi, jonka tehtävä on saada vasemmistolaisten mielipiteet näyttämään järkeviltä.


Siinähän käy niin, että kahjojen mielipiteistä tulee yhtäkkiä yhtä painavia kuin niiden, jotka asioista jotakin tietävät.

Tässä on kieltämättä perää. Puhutaan vaikka ydinvoimasta (hih-hih, tarkoituksella femakoita ärsyttävä valinta). Paikalle rahdataan risupartainen ydinfysiikan professori, joka hitaasti ja rauhallisesti selittää, että ydinvoimala ei voi räjähtää pommina siitä yksinkertaisesta syystä, että uraani-238:aa on polttoainesauvoissa alle viisi prosenttia, kun hallitsemattoman ketjureaktion aikaansaamiseksi sitä tarvitaan yli 90 prosenttia. Onhan siinä kieltämättä sellainen vaara, että tällaisen oikean faktan esittäjän väärä mielipide alkaa painaa yhtä paljon kuin sen edistyksellisen keskustelukumppanin, jonka mielestä ydinvoima on tarpeetonta kun pistorasiasta saa sähköä (ihan oikeasti, olen lukenut tällaisen lausunnon sanomalehden kansangallupista).


Koska studioon oli tuotu yksi prostituutiota puolusteleva ammatissa työskentelevä, pian koko Suomi oli sitä mieltä, että seksin myyminen on köyhien baltialaisten naisten ja mielenterveysongelmaisten opiskelijoiden oma vapaa valinta.

Jaa, en minä ainakaan ole vielä nähnyt tutkimusta tai gallupia, jossa sanottaisiin selvän enemmistön olevan tätä mieltä. Sitä paitsi pirun taitava saa olla, jos pystyy yhtä aikaa olemaan sekä väärässä että muuttamaan koko kansan mielipiteen, erityisesti kun ohjelmaa katsoi vain pieni vähemmistö ja vastaväittäjinä olivat alan huiput.


Kai voidaan sentään olla yhtä mieltä siitä, että ruumiinsa antaminen muiden käytettäväksi on itsetuhoista käytöstä.

Mikä ihmeen kai? Toimittaja joka epäilee oikeassa olemistaan? Ei kai sentään, kyseessä on vain tehokeino. Itse väitteen asiasisältö on silti kiistanalainen.


Kovin harva asiakkaistakaan kai toivoo moista uraa omille lapsilleen - vai toivotteko, helvetin natkut.

Luin ehkä pari vuotta sitten jutun joko Erkko-Sanomista tai Suomen Kuvalehdestä, jossa alan ammattilainen kertoi seppä-isänsä takovan hänelle työvälineitä ja olleen vähällä joutua noloon tilanteeseen testatessaan laitteen toimintaa onnistuttuaan lukitsemaan itsensä kiinni pajassaan. Toki tämä lienee poikkeava (sanavalinta tietoinen) tapaus eikä suurin osa toivo tyttärelleen prostituoidun uraa (sanavalinta taas tietoinen).


Varmuuden vuoksi teen tässä välissä oman kantani selväksi. Tuntemieni faktojen perusteella on varsin todennäköistä, että seksin myyjät ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta joko ihmiskaupan tai lapsuuden hyväksikäytön uhreja. Siksi annan varovaisen hyväksyntäni sekä seksin myynnin että ostamisen rangaistavuudelle. Toisaalta ymmärrän siis syyt siihen, miksi jotkut seksiä myyvät. Ostajia en ymmärrä alkuunkaan. Ainoa keksimäni selitys on, että ostajat eivät ole kertaakaan elämässään päässeet kokemaan hyvää seksiä. Minä kun en vain yksinkertaisesti usko, että tuntemattoman huoran kanssa kumi päällä tarkasti tehtyyn sopimukseen ja käytettävissä olevaan aikaan rajoittuen tapahtuva höylääminen voisi olla oikeaa seksiä. Toisaalta paha sanoa, kun en ole kokeillut.


Kolumnin lopussa tulee sitten varsinainen isku.

Pikemminkin tämä on yleisemmin moniäänisen journalismin ongelma: marginaaliset jussihalla-ahot saavat merkitykseensä nähden kohtuuttoman painoarvon, kun poikkeavalle näkemykselle halutaan antaa tilaa.

”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi. Kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi', sinä, joka et näe malkaa omassa silmässäsi?”

Vastaus: Veljen silmä tutkitaan tarkkaan, mutta siskon silmää ei.

”Marginaaliset” jussihalla-ahot muodostavat kaksinumeroisen prosenttiosuuden tämän kansan näkemyksistä maahanmuuttopolitiikasta. En sano, että muodostavat enemmistön mutta epäilen näin olevan. ”Valtavirtaa” edustavat feministit taas muodostavat kaksinumeroisen prosenttiosuuden ainoastaan toimittajakunnasta ja sosiaalivirkailijoista, eivät mistään muusta.

Kenellä on kannatukseensa nähden moninkertainen näkyvyys mediassa?
Kenen mielipiteiden kritisointi on kriminalisoitu?
Kenen faktoja ei saa lausua ääneen?