Välihuomautus 85: KA-BOOM!!!

Totesin jo viisi vuotta sitten, että muslimien itsemurhaiskut ovat hieno homma, mitä enemmän sitä parempi - kunhan niissä ei kuole muita. Jemenissä reipas terroristikokelas teki taas kuten pitää ja sössi. Pommivyö laukesi ennen aikojaan ja paikalta kuvatussa videossa nähdään, miten mies on yhä elossa räjähdettyään vyötärön yläpuolelta poikki. Videota on tämän takia epäilty väärennykseksi. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ihminen voi pysyä elossa ja puhua järkevästi vielä minuuttikaupalla senkin jälkeen, kun on leikkautunut kahtia - älkää kysykö mistä tiedän.

Videon kommenttien joukossa sekä LiveLeakissa että MV-lehdessä oli varsinaisia helmiä. Tässä parhaita, olen ottanut vapauden hieman muotoilla joitakin:

- Missä on mun 72 neitsyttä? Te ootte kaikki rumia miehiä!

- Ei taida neitsyistä olla iloa tuolla kokoonpanolla.

- Oli musulmaani maantiellä poikittain, jalla jalla jalat vei.

- Se on nauranut katketakseen...

- Suddenly, I'm not half the man I used to be...

- Taisi kello unohtua kesäaikaan.

- Kyllä tällaisen mokan jälkeen on terroristi ihan hajalla.

- Jemeniläisen a-klinikan katkaisuhoito.

- Rest In Pieces.

- Sukulaiset ovat tervetulleita hyvästelemään rakkaansa ruumishuoneen tiloihin 1, 2, 5, 7 ja 12.

- Hyvä mies, yritä nyt saada itsesi kokoon!

- Ei olisi pitänyt luottaa kiinalaisiin piraattidetonaattoreihin.

- Hei Ahmed, tuuks pelaan futista? Sä voit olla maalitolppa.

- Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... tai siis... ööö... ainakin osa siitä.

- Antakaa nyt helvetin äkkiä jeesusteippiä.

- Kovan työpäivän jälkeen sitä on joskus ihan poikki.

- Tutkijat ovat oikeassa: kellojen siirto on terveydelle haitallista.

- Tehokkain kokeilemani hoito liikavarpaisiin.

- Ei olisi pitänyt pidätellä pierua niin kauan.

- Olisi kannattanut lukea ajastimen käyttöohje.

- I bet that took guts!

- That man got balls... somewhere.

- Pahin varhainen laukeaminen ikinä.

- Kaveri oli menossa koekuvauksiin TV-sarjaan "Miehen puolikkaat".

- Islam - religion of pieces.

- Täydellinen video LiveLeakiin!

Xanadu

Suomen ulkoministeri Jussi Järvinen istui limusiinin takapenkille tyytyväisenä. Neuvottelut oli saatu tuloksekkaasti päätökseen. Hintaa vastapuoli oli tinkinyt ylöspäin sopimuksen A-osaan juuri sen verran kuin Järvinen oli odottanutkin, mutta B-osa oli mennyt läpi heittämällä. Pelivaraa oli jäänyt vielä miljardi, mutta sitä ei toinen osapuoli saisi koskaan tietää. Järvisen valtuudet olisivat riittäneet neljän miljardin yhteissummaan. Hän oli aloittanut tarjoamalla miljardi + miljardi euroa ja lopputulos oli kaksi miljardia plus miljardi. Siistit tasaluvut, Järvinen tuumaili Kinshasan maisemien vilistessä auton ikkunoista. Järvistä hieman harmitti, ettei hän ehtinyt jäädä Kongon demokraattisen tasavallan ulkoministerin tarjoamalle juhlaillalliselle. Diplomatian etiketti olisi sitä edellyttänytkin, mutta kotimaan kiireet odottivat.

Ulkoministeri Atsinbo Humbalawumba oli myös varsin tyytyväinen. Hän oli aistinut suomalaisen kollegansa hyvin peittämän hämmästyksen, kun pienintäkään vihjausta lahjuksista ei esitetty. Ei ollut mitään tarvetta. Systeemit olivat nykyään sen verran hienostuneita, että kahden miljardin euron kauppasummasta kiertäisi erilaisten bulvaanien kautta leijonanosa poliitikkojen ja virkamiesten sveitsiläisille numerotileille. Paljon siistimpää kuin suora lahjonta ja näin menetellen rahan maksavien mzungujen omatunto pysyi puhtaana. Presidentti veisi tietysti suurimman kakun, mutta Humbalawumba arvioi oman osuutensa olevan lähemmäs viidenkymmenen miljoonan euron suuruinen. Sillä kelpaisi aikanaan elellä maanpaossa, kunhan seuraava vallankaappaus tulisi.

Pari päivää myöhemmin pidetty lehdistötilaisuus oli hyvin valmisteltuna suurmenestys. Harvoin on mediaa yhtä perusteellisesti päästy yllättämään. Järvinen oli palkannut isolla rahalla Yhdysvalloista alan parhaan spin doctorin, joka oli orkestroinut julkisuuspelin. Mediaa vietiin kuin litran mittaa. Jutun juoni oli siinä, että saatiin ensin joku määkimään oikeaan suuntaan, jonka jälkeen muu lammaslauma seurasi kyllä perästä. Charlie Howe myhäili kulisseissa hiljaa itsekseen, kun tulkki selitti hänelle mitä tapahtui.

Ensimmäisinä uutisoimaan ehtivät tietysti radio- ja TV-asemat yhdessä sanomalehtien nettisivujen kanssa. Se osa kansaa, joka luki vielä printtimediaa, sai kahvinsa väärään kurkkuun vasta seuraavana aamuna. ”Suomi osti palasen Afrikkaa”, kirkuivat otsikot.

Juttua lukiessa selvisivät yksityiskohdat. Suomi oli solminut Kongon demokraattisen tasavallan kanssa sopimuksen, jossa Suomen hallintaan siirtyi lähes kahdenkymmenentuhannen neliökilometrin suuruinen harvaan asuttu alue Kongosta. Alue muodosti U-kirjaimen muotoisen mutkan etelään rajautuen Angolaan. Kauppahinnaksi oli sovittu maa-alasta kaksi miljardia euroa, joka oli jo toimitettu Kongon demokraattisen tasavallan tilille. Lisäksi Suomen valtio oli sitoutunut maksamaan seuraavan neljän vuoden kuluessa miljardi euroa korvauksena niille alueen alkuperäisasukkaille, jotka halusivat muuttaa sieltä Kongon demokraattisen tasavallan muille alueille.

Suomi halusi kantaa vastuunsa maailman pakolaiskriisistä ainutlaatuisella ja kehittävällä tavalla, oli ulkoministeri sanonut. Niinpä Suomi oli ristiriitojen välttämiseksi hankkinut väliaikaiseen hallintaansa alueen, jonne pakolaiset saattoivat nyt rauhassa rakentaa ihanneyhteiskunnan. Alueella asui noin 200 000 kongolaista, jotka saivat joko jäädä sinne tai lähteä rahallisen korvauksen avulla rakentamaan elämäänsä alusta muualla Kongon demokraattisessa tasavallassa. Tämän korvauksen suuruudeksi oli sovittu miljardi euroa, joka jaettaisiin tasan kaikkien niiden kanssa, jotka neljän vuoden kuluessa muuttaisivat alueelta pois. Muuttotilanteen rekisteröinti ja maksujen toimittaminen perille oli sovittu Kongon hallituksen tehtäväksi. Mikäli kaikki muuttaisivat, jokaisen korvaus olisi viisituhatta euroa, mikä oli noin kuusinkertainen Kongon vuotuiseen bruttokansantuotteeseen per asukas nähden. Oli sovittu, että jokaiselle poismuuttajalle lyötäisiin välittömästi viisi tonnia kouraan ja neljän vuoden siirtymäajan päätyttyä jäljelle jääneet rahat jaettaisiin tasan poismuuttaneiden kesken. Kerran rahakorvauksen ottaneella ei olisi enää paluuta alueelle ja alueelle neljän vuoden jälkeen jääneet eivät enää saisi korvausta, vaikka pois muuttaisivatkin. Heistä tulisi uuden valtion kansalaisia.

Muut uuden valtion kansalaiset Suomi lennättäisi paikan päälle omalla kustannuksellaan. Sopimukseen kuului, että Suomi rakentaisi paikalle lentokentän ja vastaisi sen ylläpidosta sekä hallinnasta jatkossakin. Kentälle palkattaisiin kehitysyhteistyömäärärahoista henkilökunta ja vartiokomppania. Rakentaminen tapahtuisi pikavauhtia. Välittömästi kentän valmistuttua, osin jo ennen sitä uuteen maahan kuljetettaisiin Suomesta kaikki ne, jotka olivat Suomesta turvapaikkaa hakeneet. Samoin Suomen osuus kiintiöpakolaisista osoitettaisiin jatkossa sataprosenttisesti sinne. Myös perheenyhdistämiset tapahtuisivat sinne.

Tämän uuden valtion nimeksi Suomi oli päättänyt antaa Xanadu. Aluksi nimeksi oli harkittu Onnela, mutta päädyttiin kuitenkin kansainvälisempään vaihtoehtoon. Varsinainen onnela uudesta valtiosta kuitenkin väistämättä tulisi, koska sinne asutettaisiin vain niitä, jotka ovat lähteneet sotaa pakoon. Niinpä olisi aivan selvää, että tällaiset ihmiset kykenisivät luomaan ihanneyhteiskunnan, jossa asiat selvitettäisiin rauhanomaisesti.

Toki Suomi kantaisi vastuunsa ja auttaisi uudet asukit alkuun. Paikalle oli suunniteltu parakkikyliä, joissa tulokkaat voisivat ensi alkuun asua. Jokaiselle annettaisiin myös viidensadan euron starttiraha, mikä Afrikan oloissa riittäisikin pitkälle. Koska pakolaiset ovat tunnetusti yhteiskunnalle rikkaus ja monikulttuurisuus siunaus, Xanadu nousisi piakkoin maailman menestyneimpien valtioiden joukkoon. Xanadulaiset saisivat itse vapaasti päättää hallintojärjestelmänsä, aluksi siellä vallitsisi Suomen laki soveltuvin osin. Ainoa rajoitus olisi, että Xanadun tulisi ottaa vastaan kaikki, jotka Suomi sinne lähettäisi eli Suomesta turvapaikkaa hakeneet. Sopimus kattoi myös sinne vapaaehtoisesti siirtyvät Suomen kansalaiset. Oli näet odotettavissa, että osa monikulttuurisuutta kannattavasta suvaitsevaistosta muuttaisi Xanaduun eli ihanneyhteiskuntaansa, koska muutenhan sen monikulttuurisuudesta puuttuisivat kokonaan valkoiset eurooppalaiset. Tosin jotkut suhtautuivat tähän väitteeseen epäluuloisesti perustellen epäluuloaan sillä, että toistaiseksikaan suvaitsevaisto ei ollut halunnut muuttaa täysin mustaan Afrikkaan tai muslimimaihin tehdäkseen niistä monikulttuurisia, ainoastaan tuoda afrikkalaisia ja muslimeja Suomeen, vaikka heitä oli täällä jo ennestäänkin. Toisin kuin eurooppalaisia Afrikassa tai muslimimaissa.

Yhtenä ongelmana Xanadussa tulisi luultavasti olemaan liikakansoitus, toki onnela olisi vetovoimainen. Tällä hetkellä alueella asui noin 0,2 miljoonaa asukasta. Toisaalta vain hieman suuremmassa Burundissa oli kymmenen miljoonaa asukasta, joten Xanaduun mahtuisi varmasti viisi miljoonaa helposti. Tämä olisi myös maapallon kantokyvyn kannalta ylivoimaisesti parempi ratkaisu, sillä ihmisen hiilijalanjälki olisi lämpimällä päiväntasaajan seudulla monin verroin pienempi kuin napaseudulla, vaikka elintaso olisikin sama. Tosin monikulttuurisen Xanadun elintaso odotettavasti nousisi yksikulttuurista Suomea korkeammaksi, mutta ero kuittautuisi hiilijalanjäljessä ilmastotekijöillä. Päätöksen vihreydestä Suomi sai runsaasti kiitosta kansainvälisillä foorumeilla ja monet muutkin maat ryhtyivät harkitsemaan vastaavaa kauppaa jonkin Afrikan maan kanssa.

Viisi vuotta myöhemmin Tornion rajanylityspaikalla:

- Hei Masa, katohan tonne!
Toinen tullimiehistä nosti katseensa iltapäivälehdestä.
- No sehän on… sehän on ihan pesunkestävä ählämi!
- Niin muuten on. Mitä helvettiä se täällä tekee. Mennääs kysymään.
Miehet marssivat kohti.
- Hello!
- Hi, kylla mina puhu suomea. Olle Andersson från Haparanda.
- Hjaa, no eipä sitten mitään. Taidat olla uusi täälläpäin?
- Jåå, tavallaan. Paluumuuttaja. Täältä kotoisin, mutta asunut kymmenen vuotta Tukholmassa. Muutin tänne kotiseudun vapaavyöhykkeelle takaisin, kun kävi tuo meno sen verran levottomaksi etelän kalifaatissa. Ei enää siellä suojaväritys auttanut, kun nimi periytyy umpiruotsalaiselta isoisältä ja on muutenkin länsimaalaistunut. Ajattelin käydä katsomassa vähän Torniota pitkästä aikaa.
- No ei muuta kuin tervetuloa!
Tullimiehet löntystivät takaisin vartiokoppiin.
- Minä kun jo luulin, että nyt tuli maailman kahdeksas ihme.
- Vaan eipä ollut viisi vuotta sitten vielä mikään ihme, oikeastaan normi.
- Joo. Vaan äkkiä se tulva sitten loppui. Mistähän syystä?

Välihuomautus 84: Lisäbudjetti

Hallitus on tehnyt 94 miljoonan euron lisäbudjetin pakoloiskriisin menoihin. Meiltä ei ole kysytty, mistä rahat otetaan. Me vastaamme silti: suomalaisilta veronmaksajilta.

Entä miten? No, Suomi arvatenkin ottaa lisää velkaa, jota saa kovalla korolla. Typerää jos mikä. Veronmaksajat joutuvat maksamaan entistä enemmän. Asian voisi ratkaista yksinkertaisemmin, nopeammin ja halvemmin. Suomen verokertymästä oli viime vuonna tuloveroja 31 473 miljoonaa euroa, josta noin 90 % kotitalouksien tuloveroja.

Lisäbudjetti on sattumoisin aika tarkkaan 0,3 prosenttia tuloveroista. On myös selvää, että tämä ei voi mitenkään riittää, koska Ruotsi on jo täynnä, Saksassa on kymmeniätuhansia tulossa ja Välimeren väärällä puolella miljoonittain lähtökuopissa. Varovasti voidaan arvata, että rahaa tarvitaan lisää ainakin kolminkertainen määrä nyt esitettyyn lisäbudjettiin nähden. Sovitaan että prosentti tuloveroista.

Kerätään nämä rahat suoraan tuloverojen maksajilta, niin ei tarvitse tehdä velkaa. On varsin helppoa laskea, paljonko on yksi prosentti yksittäisen henkilön vuonna 2014 maksamista tuloveroista. Printataan maksulappu tällä summalla ja lähetetään. Operaatio tulee valtiolle takuulla halvemmaksi kuin lainanotto ja ihmisetkin varmasti ymmärtävät rahan menevän hyvään tarkoitukseen kansamme parasta ajatellen.

Laitetaan maksulaput postiin juuri siten, että ne ehtivät ihmisille sopivasti joulun alla ja nimetään lisävero "Ramadan-lahjaksi".

Jaskan vokkipannu

- Hyvää iltaa kaikille ja tervetuloa tänne Huitsinnevadan vastaanottokeskukseen! Teitä on täällä kaikkiaan noin neljäsataa pakolaista. Minä olen tämän upouuden vastaanottokeskuksen johtaja Jaska Brown.
Johtaja vilkaisi vierellään olevaa naista ja nyökkäsi. Nainen käänsi katseensa väkijoukkoon ja sanoi pari lausetta arabiaksi.

- Te olettekin jo tietoisia siitä, että tämä VOK toimii täysin uudenlaisella konseptilla, jota aletaan vähitellen toteuttaa kaikissa vastaanottokeskuksissa sitä mukaa kun saadaan sopivaa henkilökuntaa. Aloitamme henkilöesittelyillä, täällä ovat läsnä tärkeimmät henkilöt. Ensinnäkin tässä vieressäni on tulkkimme Saija Hannanen. Kerro vähän itsestäsi.
Kaunis noin 25-vuotias tumma, hoikka nainen oli pukeutunut polvipituiseen hameeseen ja tyylikkääseen puseroon. Pitkät hiukset valuivat valtoimenaan olkapäille. Käännettyään johtajan puheenvuoron arabiaksi hän lisäsi: ”Äidinkieleni on arabia, olen syntynyt Irakissa ja asunut Suomessa kymmenen vuotta. Syntymänimeni oli Zainab Hananu, mutta muutin sen Suomen kansalaisuuden saatuani Saija Hannaseksi. Toimin täällä päätulkkina eli vastaan kaikista tulkkauspalveluista ja olen muiden tulkkien esimies.”

- Saija toimii tässä tilaisuudessa tulkkinani, minä en valitettavasti osaa arabiaa muutamaa tervehdystä lukuun ottamatta. Hän kääntää aina muutaman lauseen jälkeen. Samalla Saija toimii yhtenä VOK:n vuoropäälliköistä, joita on viisi. Jokaisella vuoropäälliköllä on oma vastuualueensa, Saijalla se on tulkkaus. Täällä VOK:ssa on aina paikalla joko minä tai vähintään yksi vuoropäälliköistä. Seuraavaksi esittelen muut vuoropäälliköt.
Johtaja viittasi kädellään neljään muuhun lavalla seisovaan henkilöön, kolmeen mieheen ja yhteen naiseen.

- Timo Mattila on VOK:n turvallisuusjohtaja. Hän työskenteli aiemmin yliluutnanttina, mutta erosi armeijasta, kun läheinen varuskunta lakkautettiin.
Nelikymppinen, keskimittainen roteva mies nyökkäsi lyhyesti.
- Eeva Ruohonen vastaa lääkintähuollosta. Hän jäi juuri eläkkeelle Huitsinnevadan terveyskeskuksen ylihoitajan tehtävästä.
Reilu kuusikymppinen pitkä nainen räväytti leveän hymyn yleisölleen. Untuvikoille se olisi uponnut täysin, mutta sai elämänkokemusta omaavien miesten selkärankaan kylmiä väreitä.
- Ossi Sorsa on rakennuksen talonmies. Hän on täällä erityiskomennuksella Huitsinnevadan teknisestä virastosta.
Viittäkymmentä lähestyvä hieman ylipainoinen mies nyökkäsi.
- Juha Turunen vastaa suomen kielen opetuksesta. Hän on eläkkeellä oleva äidinkielenopettaja.
Pienikokoinen parrakas mies astui askeleen eteenpäin ja sanoi: ”Aleekum is-salaam. Hyvää päivää.” Sitten hän teki käsillään kutsuvan eleen ja toisti: ”Hyvää päivää!” ja toisti eleen. Muutama ymmärsi tarkoituksen ja toisti: ”Huvaa paiva”. Turunen nyökkäsi, hymyili ja heilautti käsiään alhaalta ylöspäin kutsuvasti toistaen: ”Hyvää päivää!” osoittaen yleisöä. ”Huvaa paivaa!” kajahti yleisöstä yhteen ääneen. Turunen hymyili astuen takaisin paikalleen.

- Sehän meni hienosti. Kaikki vuoropäälliköt ovat siis alansa ammattilaisia. He ovat tulleet tänne vapaaehtoisesti töihin teitä auttaakseen. Kuka mistäkin syystä. Saija voi varmaan kertoa lisää.
Tulkki käänsi jälleen kerran johtajan sanat lisäten vielä: ”Minä en olisi tänne halunnut tulla, olen juuri valmistunut rakennusinsinööriksi. Johtaja sai kuitenkin minut tänne houkuteltua, koska tulkkipula on huutava. Heti kun se saadaan helpottamaan, aion hakeutua oman alani töihin."

- Te kaikki olette hakeneet Suomesta turvapaikkaa. Kuka mistäkin syystä. Ne selvitetään sitä mukaa kun ehditään ja on tarpeellista. Käsittely ei ole tarpeellista, mikäli päätätte jostakin syystä poistua Suomesta. Samoin se ei ole tarpeellista, mikäli käy ilmi ettette halua Suomeen sopeutua.

- Me otamme avosylin vastaan kaikki ne, jotka ovat turvapaikan tarpeessa ja ottavat sen vastaan oikealla asenteella. Suomi tarvitsee osaavia tekijöitä. Jos aikanaan päätätte kotimaahanne palata tilanteen rauhoituttua, me pyrimme antamaan teille mahdollisimman hyvät lähtökohdat sen rauhanomaiseen rakentamiseen.

- Suomessa ollessanne teidän tulee yli kaiken muun muistaa yksi asia. Te olette tulleet tänne, me emme ole tulleet teidän kotimaahanne. Meillä suomalaisilla on sanonta: ”Maassa maan tavalla.” Katsokaa ympärillenne.
Johtaja odotti hetken tulkin käännöstä ja seurasi voimistelusalissa olevien neljänsadan ihmisen vilkuillessa sivuilleen.

- Näette irakilaisia, syyrialaisia, ehkä muutaman muunkin arabiaa osaavan. Sitten katsokaa tänne lavalle.
Taas hetken odotus.

- Näette täällä viisi syntyperäistä suomalaista ja yhden entisen irakilaisen. Te olette salissa, me olemme lavalla. Ei ole tilannetta, jossa salissa olisi neljäsataa suomalaista arabimaassa ja muutama arabi kotouttamassa. Tähän on yksinkertainen syy. Teidän kulttuurinne on epäonnistunut, meidän kulttuurimme on onnistunut. Tästä teidän on vedettävä johtopäätöksenne. Jos haluatte jäädä tänne, hylätkää se mikä on väärin ja ottakaa omaksenne se, mikä on oikein. Täällä lavalla on tulkkinne Saija. Hänellä ei ole burkhaa. Hän on ottanut omakseen suomalaisen kulttuurin ja käyttäytyy sen mukaisesti. Suomalaisilla ei ole tapana esimerkiksi tehdä numeroa uskonnosta. Äkkiseltään katsoen Saijan lisäksi yhdellä muullakin vuoropäälliköistä näkyy olevan ristikoru kaulalla, mutta se onkin yleensä ainoa näkyvä uskonnon merkki. Minä en edes tiedä suurimmasta osasta heistä, mihin kirkkokuntaan he kuuluvat vai kuuluvatko mihinkään.

- On ymmärrettävää, että teillä on sopeutumisvaikeuksia. Hyvä tavaton, tehän olette eläneet tähänastisen elämänne Lähi-Idässä, mikä on totaalinen paskaläjä. Ei sivistyneeseen maahan tuleminen ja ihmisiksi oleminen ole helppoa. Me kuitenkin autamme. Tärkeimmät kymmenen asiaa on jo kiinnitetty tämän rakennuksen jokaiseen erilliseen tilaan huoneentauluksi. Arabiaksi käännettynä ja vieressä sama suomeksi, niin opitte sitäkin kautta kieltä. Tärkein neuvo tulee tässä: kysykää aina neuvoa, ennen kuin toimitte. Me kyllä ohjaamme, niin opitte toimimaan sivistyneessä yhteiskunnassa - niin halutessanne.

- Tässä aluksi käymme läpi muutamia perussääntöjä täällä VOK:ssa olemisesta. Tärkeimmät on Saija kääntänyt arabiaksi ja saatte jokainen monisteen, jossa ne luetellaan. Kerron niistä nyt vähän.

- Kaikenlaisten päihdyttävien aineiden tuominen tontille on ehdottomasti kielletty. Jos joskus vapaalle päästessänne otatte muutaman kaljan, se kyllä käy. Mutta päihtyneenä täällä ei saa olla eikä viinaksia tuoda tänne.

- Tupakointi ja huumeet ovat ehdottomasti kiellettyjä sekä täällä että vapaa-ajalla. Te olette täällä turvapaikkaa hakemassa. Mikäli tupakoitte tai käytätte huumeita, se on selvä merkki siitä, ettette välitä omasta turvallisuudestanne. Tupakointi tai huumeiden käyttö tietää välitöntä maastakarkoitusta mistään muusta seikasta riippumatta.

- Toistaiseksi on voimassa poistumiskielto. Tontin rajat on merkitty keltaisella nauhalla. Sen ylittäminen ilman lupaa on ehdottomasti kielletty. Luvattomasta poistumisesta seuraa maastakarkoitus. Aluksi pääsette tutustumaan suomalaiseen yhteiskuntaan valvotusti ja ohjatusti kiertokäynnein keskustassa ja kaupoissa. Teidät opastetaan paikallisille tavoille. Sitten kun arvioimme jonkun olevan valmis, saatte lyhytaikaisia, tunnin-parin lomalupia. Vapaa liikkumisoikeus tulee vasta paljon myöhemmin.

- Kuten ehkä olette arvanneet, tämä rakennus on vanha koulu. Huitsinnevadan keskustaan rakennettiin viisikymmentä vuotta sitten kolme suurta koulurakennusta, joista kahdessa toimi alakoulu ja yhdessä yläaste-lukio. Lukiokoulutus lakkautettiin täältä pari vuotta sitten ja alakoululaisten määrä on pudonnut puoleen huippuvuosista. Niinpä kaikki alakoululaiset mahtuivat yhteen rakennukseen ja yläaste siirtyi toiseen entisistä alakouluista. Vanha yläasteen ja lukion rakennus jäi tyhjäksi ja siitä on nyt tehty VOK. Majoitustilaksi tämä on kelvollinen, mutta tarkoitus on jakaa luokkahuoneet kahtia väliaikaisilla seinillä siellä, missä se on mahdollista. Niiden rakentaminen onkin ensimmäisiä työprojektejanne. Lisäksi teemme yhdessä muutamia muitakin mukavuutta parantavia muutoksia.

- Henkilökunnan määrä täällä pidetään minimaalisena. Etsimme joukostanne työnjohtajiksi sopivia henkilöitä esimiehiksi, jotka vastaavat siitä että asiat hoituvat. Siivouksen hoidatte itse ja kunhan ensimmäiset suorittavat tarvittavan koulutuksen, myös ruuanjakelu siirtyy tehtäväksenne. Koulun lämmitys on toiminut kaukolämmöllä, mutta se kytketään piakkoin pois päältä ja palotarkastajan hyväksymä koulun vanha pannuhuone otetaan käyttöön. Polttopuut saadaan lahjoituksina tai sopuhintaan paikallisilta maanomistajilta. Toisin sanoen koko jengi lähtee risusavottaan korjaamaan hakkuujälkiä. Saalis tuodaan tänne ja pilkotte sen kirveillä ja pokasahoilla sopiviksi, niin ehtii syksyyn mennessä kuivua. Muuten tulee talvella aika vilpoisaa.

- Tuleva kesä kuluukin tuossa remontti- ja polttopuuruljanssissa rattoisasti. Sen jälkeen on muutakin hommaa tarjolla. Suomalaiset ovat yleensä varsin siistiä porukkaa, mutta aina sattuu joitakin vahinkoja. Yhtenä projektina tulee olemaan roskien kerääminen Huitsinnevadan keskustasta ja muiltakin taajama-alueilta. Talvisaikana on sitten lumenluontihommia, täällä asuu paljon iäkästä väkeä joka ei oikein jaksa enää lumiaan kolata. Ja varmaan moni kiireinen työssäkäyvä ostaa myös lumenluontipalvelua meiltä. Näistä urakoista saatavilla rahoilla maksetaan ainakin osittain VOK:n menot, esimerkiksi teidän ruokanne ja meidän palkkamme.

- Niin, mitä rahaan tulee, te saatte täältä täyden ylöspidon eli ruoan, vaatteet ja terveydenhoidon. Taskurahaa saa suomalaisten sopivaksi katsoman summan. Olemme avanneet tilin, johon suomalaiset voivat lahjoittaa teille rahaa. Saadut lahjoitukset jaetaan lyhentämättöminä teidän kaikkien kesken tasan. Eivätköhän kaikki teidän vastaanottoanne kannattavat ole ilomielin valmiita maksamaan sen kustannuksia omasta pussistaan mieluummin kuin maksattaisivat sen toisten ansaitsemilla verorahoilla.

- Päivärytmi täällä on seuraavanlainen. Aamuherätys on kello 7.00. Sen jälkeen kaikki kokoontuvat tänne voimistelusaliin vahvuuslaskentaan. Aamiainen on kello 7.30 alkaen. Päivän ohjelma on riippuvainen viikonpäivästä ja työtehtävistä. Töitä tehdään muutama tunti päivässä, muu aika kuluu suomen kielen opiskeluun ja harrastustoimintaan. Liikuntamahdollisuudet täällä ovat hyvät, olemmehan vanhassa koulurakennuksessa, jossa on iso ja pieni jumppasali, ulkona on urheilukenttä. Lauantai ja sunnuntai ovat töistä vapaata ylläpitosiivousta lukuun ottamatta. Samoin vapaapäiviä ovat suomalaisen kalenterin mukaiset juhlapäivät. Mitään ramadan-vapaita ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole. Ruokailuja on kaksi, lounas noin klo 11-12 ja päivällinen noin kello 16-17. Päivällä on välipala noin kello 14 ja iltapala on noin kello 20. Hiljaisuus alkaa kello 21 ja sen jälkeen ei enää saa metelöidä. Valojen on sammuttava kello 23.

- Niin tosiaan, tuo ruokalista. Ruoka tulee tänne Huitsinnevadan kunnan pääkeittiöstä. Aamu-, väli- ja iltapaloilla on aina tarjolla kahvia, teetä, sämpylä ja hedelmä. Joskus myös mehua tai jotain muuta. Pääruokien suhteen ruokalistanne on täsmälleen sama kuin yläkoululaisilla. Siten, että tämän päivän lounasruoka on sama kuin seuraavan päivän iltaruoka eli välissä on aina kaksi muuta ruokaa, illalla on samaa kuin edellisen päivän lounaalla. Jokaiselle ruualle tarjotaan myös kasvisvaihtoehto. Mikäli ruoka tai juoma ei maistu, näkkileipää ja vettä on saatavilla rajoittamaton määrä. Tällä viikolla … hetkinen, katsonpa paperista. Joo, tänään näkyy olevan lounaalla kalakeittoa, vaihtoehtona quornkeittoa. Salaattina on tuorekurkkuviipale, leivän kanssa juustoviipale ja jälkiruokana päärynäkiisseli. Sama on siis huomisen iltaruoka. Huomenna lounaalla näkyy olevan possukastiketta ja perunaa, vaihtoehtona linssi-kasviskastike. Lisukkeena vihersalaattia ja jälkiruokana appelsiinikiisseliä. Ylihuomenna broileripyöryköitä ja perunaa, vaihtoehtona pinaatti-juustokroketteja. Lisukkeena kaalisalaattia, jälkiruokana mansikkarahka. Siinä esimerkkejä. Henkilökunta syö samaa ruokaa kuin tekin, tosin me maksamme siitä.

- Tässä uudessa vastaanottokeskusjärjestelmässä johtajalla on lähes diktaattorin oikeudet, mitä tulee palautusmääräyksiin. Jos käyttäydytte kunnolla ja osoitatte sopeutumishalua, teidät haastatellaan niin pian kuin mahdollista. Mikäli tarvetta turvapaikkaan ei ole, teidät palautetaan. Jos taas haastattelussa käy ilmi, että olette turvapaikan tarpeessa, teille sellainen myönnetään. Mutta huomatkaa, että täällä keskuksessa olette ainakin puoli vuotta. Sinä aikana ehditte jo osoittaa sopeutumishalunne. Jos sellaista ei löydy, minulla on valtuudet palauttaa teidät olipa turvapaikka myönnetty tai ei.

- Käytännössä palautuskäsky tulee, mikäli syyllistytte sääntörikkomuksiin. Luettelinkin jo aiemmin muutaman tapauksen, joissa ei ole mitään neuvotteluvaraa. Näihin kuuluvat myös sellaiset rikokset, joista voidaan Suomen lain mukaan tuomita vankeuteen. Lievemmissä tapauksissa noudatetaan harkintaa. Yleisesti ottaen yksi virhe sallitaan. Järjestelmä toimii siten, että joku viidestä vuoropäälliköstä esittää palautusta, mikäli näkee sen aiheelliseksi. Minä voin esityksen hylätä tai hyväksyä. Huomautan, että tunnen kaikki vuoropäälliköt vuosien takaa ja luotan heidän arviointikykyynsä. Ohjeena teille kerrottakoon, että me täällä Suomessa arvostamme suoraselkäistä rehellisyyttä. Jos on törttöillyt ja tietää sen, välitön tunnustaminen ja totuuden kertominen katsotaan lieventäväksi seikaksi. Vastaavasti valehtelu ja asioiden peittely ovat raskauttavia asianhaaroja.

- Kuten jo aiemmin totesin, suomalainen kulttuuri on kovin erilainen teidän entiseen elämäntapaanne nähden. Yksi teistä kummalliselta tuntuva seikka on varmasti se, että Suomessa miehet ja naiset ovat täysin tasa-arvoisia. Naiset saavat harjoittaa mitä ammattia tahansa, pukeutua kuten haluavat ja valita puolisonsa vapaasti - tietysti olettaen että mies suostuu.
Johtaja virnisti ja tulkin käännettyä kuului muutama naurunhörähdys.

- Tasa-arvoon kuuluu myös se, että mies ja nainen kättelevät sosiaalisen tilanteen niin edellyttäessä. Tasa-arvo on sellainen asia, jonka omaksumista teiltä ehdottomasti vaaditaan, jotta oleskeluluvan saisitte. Suomalaisilla on monia muitakin kummalliselta vaikuttavia tapoja, mutta kaikkien niiden noudattamista teiltä ei vaadita. Esimerkkinä mainitsen yhden minun ja monen muun suomalaisen harrastuksen eli avantouinnin, jossa hakataan talvella järven jäähän reikä ja käydään siellä uimassa. Toki tarjoamme teille siihen talvella kokeilumahdollisuuden, mutta se on täysin vapaaehtoista.

- Mikäli joku tämän puheen jälkeen arvioi, että ei kykene tämän maan pelisääntöjen mukaan toimimaan, olkoon hyvä ja ilmoittautukoon vuoropäälliköille. Se säästää meiltä kaikilta aikaa ja pahaa mieltä. Pystytte varmaan järjestämään itse paluunne, olettehan tännekin päässeet. Tarvittaessa me kyllä avustamme tavalla, jonka kohta kerron.

- Tämä vastaanottokeskus on mitoitettu neljällesadalle. Sitä mukaa kun paikkoja vapautuu, muista vastaanottokeskuksista lähetetään tänne lisää arabiankielisiä hakijoita, pelkästään muita kieliä osaaville perustetaan piakkoin vastaavalla periaatteella toimiva keskus Hornankuuseen. Koska muut vastaanottokeskukset saavat vapaasti päättää keitä tänne lähettävät, minulla on aavistus että vaihtuvuus täällä saattaa olla melkoisen suuri.

- Jos haluatte poistua, teille hommataan kyyti Ruotsin rajan yli. Tai lentolippu Bagdadiin, tai mikä sitten kotimaanne onkaan, mikäli mieluummin niin haluatte. Suomeen ei sitten enää ole paluuta muuten kuin turistiviisumilla. Ja jos joku tuumii rupeavansa hankalaksi, niin Suomi on vastikään tehnyt sopimuksen Keski-Afrikan Tasavallan kanssa. Niille, jotka ovat palautusmääräyksen saaneet eivätkä kelpuuta mainittuja vaihtoehtoja, varataan kyyti käsiraudoissa rahtikoneessa. Keski-Afrikalle maksetaan viisituhatta euroa per lärvi vastaanotosta ilman palautusoikeutta. Se tulee veronmaksajille paljon halvemmaksi kuin sopeutumattoman lorvijan elättäminen.

- Ja vielä kerran: Tervetuloa Suomeen ja Huitsinnevadaan!

Välihuomautus 83: Aikakone

Kuvittele itsesi seuraavaan tilanteeseen. Aikakone vie sinut Suomen hallituksen kokoukseen toukokuussa 1990. Hallitus on tietoinen, että paikalle on tulossa aikamatkaaja 25 vuoden päästä tulevaisuudesta. Se esittää sinulle yhden kysymyksen, johon vastaat. Aikaikkuna on auki vain kymmenen sekuntia, jonka jälkeen palaat nykyhetkeen - joko samaan nykyisyyteen tai muuttuneeseen, riippuen siitä minkä neuvon olet hallitukselle antanut.
Sinulle esitettävä kysymys on: "Suomeen on pyrkimässä Neuvostoliitosta tuhatmäärin somaleja. Mikä on maan edun kannalta parasta: otammeko vastaan vai käännytämmekö takaisin?"
Nykykokemuksen valossa on ilmeistä, että vastaanoton myötä Suomen somaliväestö kasvoi toistaiseksi kymmeniintuhansiin, kun taas voi turvallisesti arvioida, että tuolloin tehty käännytyspäätös olisi aiheuttanut somaliväestön lukumäärän pysymisen muutamissa kymmenissä.
Mitä vastaat?

Jos vastaat: "Käännyttäkää" niin mietipä miten kannattaisi toimia nykyisen siirtolaiskriisin kanssa vanhojen kokemusten perusteella.

Jos vastaat: "Ottakaa vastaan", vedäpä hetki henkeä ja muista, että vastaat tähän kysymykseen vain itsellesi etkä tehdäksesi suvaitsevaista vaikutusta. Nyt voit olla rehellinen itsellesi. Kukaan ei kuule, mitä todella ajattelet eikä saa koskaan tietää, että sinä olit se aikamatkaaja joka asian ratkaisi. Kysy uudestaan itseltäsi: "Suomeen on pyrkimässä Neuvostoliitosta tuhatmäärin somaleja. Mikä on maan edun kannalta parasta: otammeko vastaan vai käännytämmekö takaisin?"

Jos vastaat: "Käännyttäkää" niin mietipä miten kannattaisi toimia nykyisen siirtolaiskriisin kanssa vanhojen kokemusten perusteella.

Jos vastaat: "Ottakaa vastaan", käypä ottamassa ne lääkkeesi ja odota vaikutuksen alkamista. Sitten kysy uudestaan itseltäsi: "Suomeen on pyrkimässä Neuvostoliitosta tuhatmäärin somaleja. Mikä on maan edun kannalta parasta: otammeko vastaan vai käännytämmekö takaisin?"

Jos vastaat: "Käännyttäkää" niin mietipä miten kannattaisi toimia nykyisen siirtolaiskriisin kanssa vanhojen kokemusten perusteella.

Jos vastaat: "Ottakaa vastaan", soita pikaisesti lääkärillesi ja kerro, että tarvitset vahvemman lääkityksen.

Sivallus CCCXLI

Eilen aamulla:
- Isä, miksi sinun pitää lähteä taas niin aikaisin töihin?
- Katsos, kun pitää tienata rahaa, jotta saadaan ostettua perheelle ruokaa, maksettua vihervasemmiston sossutuet ja suojatyöpaikat, kustannettua kreikkalaisten eläkkeet sekä järjestettyä irakilaisten elätys Suomessa.

Tylsää

Jokaisella on omat lempiurheilunsa ja jonkun toisen lempiurheilu on jonkun toisen mielestä kuolettavan ikävää. Niinpä tylsimpiä urheilukilpailuja listatessa ei kannatakaan tehdä sitä subjektiivisesta vinkkelistä, vaan lopputuloksen kannalta. Urheilun suola on arvaamattomuus ja jos tulos on etukäteen helposti arvattavissa, se on tylsää vaikka laji ja jopa kyseinen kilpailu olisivat itsessään kuinka kiinnostavia. Tässä kymmenen ikävystyttävintä urheilijaa tai kilpailua.


10. Veriviholliset

“Paikallisderby” on tuttu käsite eurooppalaisessa urheiluelämässä. Amerikkalaisittain samankaltainen merkitys on sanalla ”rivalry”, joka tarkoittaa kilpailuasetelmaa kahden joukkueen – samalta paikkakunnalta tai ei – välillä. Nämä suhteet ovat etenkin yliopistotasolla jopa sadan vuoden mittaisia. Yksi yliopistotason jenkkifutisklassikko on Army-Navy eli maavoimien ja laivaston joukkueiden kohtaaminen. Peli oli 1900-luvun alkupuoliskolla kahden huippujoukkueen mittelö. Sittemmin oppilaitosten akateeminen vaatimustaso pysyi kovana siinä missä ”siviiliyliopistojen” rekrytoimille pelaajille järjestetyt opinto-ohjelmat olivat kukkienistuttelutasoa ja nekin joskus liian vaikeita. Seurauksena sekä Army että Navy ovat pudonneet yliopistojoukkueiden rankingissa kauas korkeimman tason kärjestä. Tällä taas on ollut erikoinen seuraus toisen klassikkopelin suhteen. Laivaston joukkueen toinen perinteinen verivihollinen on ollut Notre Damen yliopiston joukkue. Joukkueet ovat kohdanneet vuosittain 1927 alkaen. Notre Dame on aina ollut maan parhaita joukkueita ja jopa huipputason Navya vastaan se voitti useammin kuin hävisi. Vuoteen 1963 mennessä Notre Dame oli voittanut 27 ottelua ja Navy yhdeksän, kerran oli pelattu tasan. Sitten Notre Dame voitti 43 vuotta peräkkäin. Sarjan yksipuolisuudesta huolimatta ottelun lopettamista ei edes harkittu perinteiden takia. Vuonna 2007 peli oli varsinaisen peliajan jälkeen tasan. Kolmen jatkoajan jälkeen mahdoton muuttui mahdolliseksi ja Navy voitti. Eivätkä yllätykset jääneet tähän, vaan Navy voitti myös vuosina 2009 ja 2010. Sen jälkeen on palattu normaaliin marssijärjestykseen ja Notre Damen nykyinen voittoputki on viiden pelin mittainen. Tällä hetkellä voittohistoria on Notre Dame 76 – Navy 12.


9. Voittoputki

Palloilulajeissa on helppoa: melkein joka toinen kerta voittaa ja ikinä ei ottelussa jää toista sijaa huonommaksi. Toista on yksilölajeissa, joissa on kilpailijoita joskus jopa tuhansittain. Esimerkiksi maratonin Euroopan mestari Janne Holmén voitti urallaan vain kolme maratonia, joista kaksi oli pieneltä Åland Maratonilta ja yksi EM-kulta. Niinpä yksilölajeissa voittoputket ovat kovia suorituksia. Otsikkolinkissä mainittu Edwin Moses otti 122 perättäistä voittoa 400 metrin aidoissa vuosina 1977-87. Putki meni poikki vähän ennen Mosesin uran ehkä upeinta kisaa ja voittoa eli vuoden 1987 maailmanmestaruutta. Tylsäksi Mosesin menoa ei voi kutsua muuten kuin tulosluettelon ykkössijan osalta. Kestävyyslajeissa Mosesin kaltaisia voittoputkia ei ole nähty, koska kilpailemaan pystyy vain harvakseltaan. Emil Zatopek onnistui 1948 sössimään itsensä olympiahopealle 5000 metrillä, mutta sen jälkeen hän oli voittamaton 45 kertaa peräkkäin aina vuoteen 1952 asti. Kymmenellätuhannella metrillä Zatopek oli voittamaton debyytistään 1948 vuoteen 1954, 37 kertaa peräkkäin. Pahiten sarjasta kärsi Alain Mimoun, joka sai kolme olympiahopeaa ja kaksi EM-hopeaa, kaikki Zatopekin takana. Osat vaihtuivat Melbournen olympiamaratonilla, jonka Mimoun voitti Zatopekin jäädessä kuudenneksi. Vähän samankaltainen suhde oli italialaisella kiekonheittäjäparivaljakolla Adolfo Consolini - Giuseppe Tosi, joka otti edellä mainitussa järjestyksessä kultaa ja hopeaa yksissä olympialaisissa ja kolmissa EM-kisoissa.
Mutta yleisurheilun voittoputkista pisin on romanialaisella korkeushyppääjällä Iolanda Balasilla, joka voitti 140 kilpailua peräkkäin vuosina 1957-1967. Tämä siitä huolimatta, että hän käytti jo tuohon aikaan alkeellisena pidettyä tekniikkaa eikä silloin vallinnutta kierähdystyyliä.


8. Primus inter pares

USA:n yliopistojen koripallosarjojen ylin taso on nimeltään I divisioona. Siihen kuuluu 32 eri sarjaa eli konferenssia. Siis tosiaankin sarjaa, ei joukkuetta. Joukkueita ylimmällä sarjatasolla on nykyään 351. Laskennallisesti joukkue voittaa siis mestaruuden keskimäärin joka 351:s vuosi. Käytännössä on tietenkin olemassa ”isoja” ja ”pieniä” yliopistoja, joista ”isot” - joita niitäkin on kymmeniä - ovat mahdollisia mestareita. Sarjaformaatti on kuitenkin sellainen, että siinä menestyminen vaatii jo tuuriakin. Joukkueet rankataan runkosarjan jälkeen tiettyjen kriteerien mukaan paremmuusjärjestykseen. 68 parasta pääsee pudotuspeleihin. 60 selviää suoraan ensimmäiselle kierrokselle, kahdeksan heikointa pelaa ensin karsintaottelun. Sitten alkaa varsinainen playoff. 64 joukkuetta, kerrasta poikki. Eli joukkueiden määrä puolittuu joka kierroksella: 64, 32, 16, 8, 4, 2. Voittaakseen mestaruuden on siis voitettava kuusi ottelua putkeen ja vastassa on joka kerran toinen huippujoukkue. 64 joukkueeseen siirryttiin 1985, sitä ennen joukkueita oli vähemmän, kuitenkin jo 50-luvulta alkaen vähintään 25 ja koko ajan on käytetty kerrasta poikki –systeemiä. Eipä ihme, että mestaruuden uusiminen on harvinaista hommaa. Edellisen kerran kaksi peräkkäistä mestaruutta on voittanut Florida 2006-7 ja sitä ennen Duke 1990-1. Kolmeen perättäiseen mestaruuteen on ylletty vain kerran, mutta sillä kertaa niitä tulikin useampia. Kahdentoista vuoden ajanjaksona 1964-1975 UCLA voitti kymmenen mestaruutta. Neljä kausista oli sellaisia, joissa UCLA voitti joka ainoan ottelunsa myös runkosarjassa. Mestaruuksista seitsemän vuosina 1967-1973 tuli putkeen. Pelien kerrasta poikki –luonne huomioiden suoritus ei ole ainoastaan käsittämätön, se on oikeastaan mahdoton. Etenkin kun huomioi, että yliopistossa pelaaja voi pelata maksimissaan neljä kautta eli joukkuetta tulee uudistaa koko ajan. Valmentaja John Wooden taisi tehdä erinäisiä asioita oikein.


7. Hubka-Bubka

Sanotaan, että Serhi Bubka dominoi seiväshyppyä melkein kaksikymmentä vuotta. Tämä on osittain totta: 17 kertaa Bubka rikkoi ulko- ja 18 kertaa sisäratojen maailmanennätyksen hilaten sitä 30 senttiä korkeammalle. Miehen palkintokaapissa on sisä- ja ulkoratojen arvokisoista yhteensä 13 kultamitalia eikä yhtään ainutta himmeämpää mitalia. Mutta Bubka ei voittanut aina. Ulkoratojen maailmanmestaruuksia tuli peräti kuusi, kun taas olympiakultaa vain kerran, kuten myös EM-kultaa. Seiväshyppy on herkkä laji ja joskus Bubka epäonnistui. Sen takia hän loi tylsyyteen aivan oman standardinsa: muille maailman huippuhyppääjille tappio Bubkalle oli normi, mutta voitto hänestä ei tuntunut miltään. "En voittanut todellista Bubkaa", oli Maksim Tarasovin kommentti olympiavoiton 1992 jälkeen, kun Bubka jäi ilman tulosta finaalissa. Jos Bubka joskus hävisi, hän hävisi pudotettuaan aloituskorkeudesta kolmesti tai vaatimattomalla tuloksella. Miehelle kuusi metriä oli normaalia, mutta paras tulos jolla hän ikinä hävisi, oli 590. Uralla oli 63 kilpailua, joissa tulos oli enemmän kuin 590 ja niistä hän ei hävinnyt ainuttakaan. Eli aivan totta: "oikeaa" Bubkaa ei koskaan voitettu.


6. Ilmapistoolin MM-kilpailut

Yleensä tylsyys tarkoittaa sitä, että aina tapahtuu samoin. Toisaalta tylsää on sekin, että voittajaa on mahdoton ennustaa. Ilmapistoolin maailmanmestaruudesta on ammuttu 19 kertaa ja aina on saatu eri voittaja! Ainakaan äkkiseltään en löytänyt ainuttakaan sellaista lajia, jossa olisi kilpailtu maailmanmestaruudesta useampia kertoja eikä koskaan kukaan ole kyennyt mestaruuttaan uusimaan. Tämä siitä huolimatta, että pistooliampujan ura saattaa kestää vuosikymmeniä, kuten esimerkiksi lajin ainoalla suomalaisella maailmanmestarilla (1978) Paavo Palokankaalla. Puhumattakaan vuoden 1983 maailmanmestari Ragnar Skanåkerista, joka otti osaa olympialaisiin seitsemän kertaa.


5. Pallo jalkojen välistä

Amerikkalaisessa jalkapallossa pelaajat ovat erikoistuneet tiettyyn, useimmiten hyvin suppeaan rooliin. Esimerkiksi potkaisijat tulevat kentälle vain erikoistilanteissa ja hekin ovat etenkin ammattilaisjoukkueissa aina erikoistuneet joko maasta potkaistaviin (kicker) tai ilmasta potkaistaviin (punter) potkuihin. Mutta kaikkein erikoisin pelipaikka lienee long snapper. Hyökkäyksen keskimmäinen linjamies (center) on se kaapin kokoinen kaveri, joka ojentaa tai heittää pallon aloituksessa jalkojensa välistä pelinrakentajalle. Siis yleensä. Joissakin erikoistilanteissa keskimmäisen linjamiehen paikalle tulee long snapper. Hänen ainoa tehtävänsä on heittää pallo taaksepäin jalkojensa välistä mahdollisimman nopeasti ja tarkasti reilun kymmenen metrin päähän tavallisesti potkaisijalle. Long snapper ei yleensä koskaan pääse tekemään mitään positiivista yksilösuoritusta, mutta hänen epäonnistumisensa – pallo lipsahtaa aloituksessa käsistä, heitto lentää vastaanottajan yli tai jää vajaaksi – on usein kohtalokas. Pelipaikan tärkeydestä kertoo parhaiten NFL:n varaustilaisuuden saldo. Parhaatkaan yliopistojen long snapperit eivät ole ykkösvarauksia tai edes ykköskierroksen varauksia. Ylimmällä varaussijalla napattu long snapper kautta aikojen on vuonna 2003 numerolla 142 varattu Ryan Pontbriand ja hänetkin varattiin niin korkealla vain siksi, että hänen katsottiin tarvittaessa pystyvän pelaamaan myös tavallisena linjamiehenä. Korkeimmalla varattu puhdas long snapper on vuonna 2008 kuudennella kierroksella sijalla 198 valittu Tyler Schmitt.


4. Maailman pienin liiga

Itä-Saksa oli 1950- ja 60-luvulla jääkiekossa MM-kisoissa tasoltaan suunnilleen 6-10 sijan paikkeilla. Maan mestaruussarjassa pelasi viidestä kahdeksaan joukkuetta, lukumäärä vaihteli kausittain. Vuonna 1969 maan hallitus päätti uudesta kansallisesta urheilustrategiasta, mikä keskitti valtion voimavarat lähinnä niihin lajeihin, joista oli odotettavissa olympiamitaleja. Jääkiekko romautettiin tämän takia alas. Valtion tuki säilyi vain kahdella joukkueella, Dynamo Berlinillä ja Dynamo Weisswasserilla. Itä-Berliinin miljoonakaupungin rinnalla mestaruudesta jäi kamppailemaan 20-30 tuhannen asukkaan Weisswasser. Kaikki muut joukkueet pudotettiin harrasteliigoihin ja kaudesta 1970-71 lähtien Dynamot Berlin ja Weisswasser pelasivat kahdestaan mestaruussarjaa. Ei sen puolesta että tämä olisi hirmuista muutosta tehnyt: edellisen kerran mestaruus oli mennyt Berliinin ja Weiswasserin ulkopuolelle 1950. Kahden joukkueen liigan sarjaformaatti oli yksinkertainen: joukkueet pelasivat kahdeksan keskinäistä ottelua ja lopuksi katsottiin sarjataulukosta mestari. Aluksi Weisswasser hallitsi ja vei viisi ensimmäistä mestaruutta. Esimerkiksi 1973-74 Weisswasser voitti neljä ensimmäistä peliä, mikä oli jo melkein varma mestaruus. Berliini pisti kuitenkin kampoihin voittamalla viidennen, mutta kuudes oli jälleen Weisswasserin heiniä ja mestaruus varmistui, kaksi viimeistä peliä oteltiin vain kunniasta. Seuraavalla kaudella pelien määrä vähennettiin kuuteen, mutta sitten siirryttiinkin kymmeneen. Tämän kunniaksi mestaruus ratkesi kaudella 1975-76 ensi kerran vasta viimeisessä pelissä. 1978-79 siirryttiin kahteentoista peliin, mutta sillä kaudella neljä viimeistä peliä olivat turhia Berliinin ratkaistua jo kahdeksannessa pelissä. Kausi oli harvinaisen yksipuolinen, Berliini voitti kymmenen ottelua, Weisswasser vain yhden ja yksi peli päättyi tasan. Valtikka olikin siirtynyt Berliiniin, sikäläinen Dynamo voitti 12 mestaruutta sinä aikana kun Weisswasser yhden. Sarjamuoto eri ottelumäärin säilyi kauteen 1986-87 asti, jolloin siirryttiin playoff-formaattiin. Lieneekin siinä mielessä ainutlaatuinen tapa ratkaista mestaruus, että runkosarjaa ei ollut lainkaan. Joukkueet pelasivat paras viidestä -systeemillä eli kolmesta voitosta poikki. Kuitenkin siten, että tämä oli vasta yksi playoff-sarja ja mestaruuteen vaadittiin kahden playoff-sarjan voitto. Aika erikoinen ratkaisu huomioiden, että minimissään mestaruuteen olisi riittänyt kuusi peliä, kun taas maksimissaan olisi tarvinnut viisitoista. Kauden pituudella oli siis melkoinen vaihteluväli. Kerran todellakin selvittiin vain kuudella ottelulla, mutta enimmillään vaadittiin kaksitoista. Tätä systeemiä ehdittiin käyttää neljä kautta, joista kaksi viimeistä vei Weisswasser. Saksojen yhdistyttyä joukkueet liitettiin yhdistyneen Saksan liigaan. Berliini pelaa nykyään nimellä Eisbären Berlin ja on menestynyt erinomaisesti. Weisswasserilla meni kehnommin, seura pelaa nykyään kakkostason liigaa nimellä Lausitzer Füchse.


3. Reissumies

Nyrkkeilyssä journeyman tarkoittaa ammattilaista, jonka pääasiallinen toimenkuva on kaunistella nousevien tähtien ottelulistaa. Toisin sanoen tarjota kokemusta ja päänahka vyölle. Journeyman on usein entinen lupaus, jonka nyrkkien kovuus ei olekaan riittänyt pitkälle ja toisaalta muuta työtäkään ei ole löytynyt. Joskus ottelulista on ihan hyväkin etenkin alkuajoilta, jotkut taas ovat heti alusta asti tuomittu reissumiehiksi. Joillakin on jopa toistasataa ottelua, joukossa joitakin voittojakin mutta yleensä häviöitä. Kehnoin ottelulista lienee kuitenkin romanialaisella alkujaan keskisarjalaisella, mutta sittemmin keveään raskassarjaan lihoneella Alexandru Manealla. Vuosina 2000-13 otelleella Manealla on työlistallaan 54 ottelua, joista on tullut 0 voittoa, 0 tasapeliä ja 54 tappiota. Itse asiassa Manea lopetti uransa jo 2007 kärsittyään 49 peräkkäistä tappiota - nyrkkeilyasiantuntijat tunnistanevat 49 peräkkäisen ottelun sarjan merkityksen - mutta teki vuonna 2009 paluun kärsien neljä peräkkäistä häviötä. Uusi lopetus tuli 2011, mutta vuonna 2013 Manea hävisi vielä yhden ottelun. Lähimmäs voittoa hän pääsi 11.12.2004, jolloin tappio tuli jaetuin tuomariäänin. Mikään hiekkasäkki Manea ei silti ollut. Häviöistä vain 13 tuli tyrmäyksellä ja niistäkin neljä oli hänen neljä viimeistä otteluaan. Samassa kehässä Manean kanssa on ollut useampikin tuleva maailmanmestari, esimerkiksi Arthur Abraham.


2. Jääpallon MM-kisat

Kisat järjestettiin ensi kerran 1957, toisen kerran 1961 ja sitten aina kahden vuoden välein vuoteen 2003 asti, jolloin siirryttiin jokavuotiseen rytmiin. Ensimmäiset yksitoista maailmanmestaruutta voitti Neuvostoliitto. Koko 1970-luvun joukkueiden järjestys oli viisi kertaa peräkkäin sama: Neuvostoliitto kultaa, Ruotsi hopeaa, Suomi pronssia ja Norja neljäs. Muita maita ei osallistunut. Ensimmäinen perusnelikon ulkopuolinen nähtiin kisoissa 1985, kun USA tuli mukaan. Ensi kerran jokin muu maa kuin NL voitti kultaa 1981, kun Ruotsi yllätti. Kaikkien aikojen mitalitilasto on yksipuolisuudessaan huippua: kisat on pelattu 35 kertaa ja joka kerran sekä Ruotsi että NL/Venäjä ovat ottaneet mitalin. Muista 35 mitalista Suomi saanut 27, Kazakstan kuusi ja Norja kaksi. Mestaruuksia on mennyt NL/Venäjälle 23, Ruotsille 11 ja tilastokummajaisena mukana Suomen vuoden 2004 jatkoajalla saavutettu yllätysvoitto. Viimeiset kymmenen kisaa ovat yhdeksään kertaan päättyneet asetelmaan, jossa finaalissa ovat pelanneet Ruotsi ja Venäjä, pronssiottelussa Suomi ja Kazakstan ja viides on ollut Norja. Ainoa poikkeus nähtiin 2011, kun Suomi voitti yllättäen runkosarjan ja sai siksi välierässä vastaansa Kazakstanin. Finaaleissa palattiin normaaleimpaan mahdolliseen marssijärjestykseen eli Suomi hävisi Venäjälle ja Ruotsi voitti pronssiottelussa Kazakstanin. Kaikkein uskomattomin lienee kuitenkin Norjan putki: maa on nyt ollut neljätoista kertaa peräkkäin viides!


1. Murattimalja

Brittiläisiin Kanaalisaariin kuuluu seitsemän asuttua saarta. Niistä neljällä on sen verran asutusta, että niillä on jonkinmoinen itsehallinto. Näistä pienin, 600 asukkaan Sark on liian pieni ottamaan osaa saarten jalkapallomestaruusturnaukseen. Mestaruus ratkotaan siis kolmen saaren eli Jerseyn (100 000 asukasta), Guernseyn (65 000 asukasta) ja Alderneyn (2000 asukasta) kesken. Mestaruusturnauksen eli Murattimaljan formaatti on ensimmäisestä toisen maailmansodan jälkeisestä turnauksesta eli vuodesta 1947 lähtien ollut sama. Joka toinen vuosi Jersey pääsee suoraan finaaliin, joka toinen Guernsey. Finaaliin pääsystä karsii toinen näistä aina Alderneyn kanssa. Ja joka kerran Alderney häviää välierän. Finaalissa kohtaavat aina Jersey ja Guernsey ja sen saattaa voittaa kumpi tahansa. Jerseyllä on koko historian aikana 53 voittoa, Guernseyllä 46. Lähimmäs finaalia Alderney on päässyt 1954, 1999, 2002 ja 2005, jolloin se on hävinnyt välierän vain yhdellä maalilla, 2002 Jerseylle ja muulloin Guernseylle. Kylmintä kyytiä tuli 1994, jolloin Jersey voitti 18-0. Mutta on Alderneyllä vuonna 1905 aloitetusta turnauksesta yksi otteluvoittokin 99 tappion lisäksi. Vuonna 1920 Guernsey kaatui 1-0. Onnekkaasti kyseessä oli juuri se vuosi, jolloin oli Alderneyn vuoro saada kolmen vuoden välein lankeava suora finaalipaikka. Tätä täydellisen vuorottelun systeemiä käytettiin toiseen maailmansotaan asti ja Alderney saa kiittää sitä ainoasta mestaruudestaan.