Jaskan pauhantaa

Mitä on tehtävä?

2012-02-18T21:09:00.002+02:00

Perussuomalaiset jysäyttivät viime eduskuntavaaleissa Suomen sodanjälkeisen historian kaikkien aikojen jytkyn nelinkertaistamalla kannatuksensa. Tuolloin selitettiin kannatuksen olevan Timo Soinin henkilökohtaista suosiota. Tästä ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään Soinin saatua presidentinvaaleissa alle puolet eduskuntavaalien äänisaaliista. Viimeisin gallup osoitti koko puolueen kannatuksen laskeneen. Onko persujen jytky sulamassa olemattomiin?

Persujen on hyväksyttävä se tosiasia, että heidän nousunsa oli ehkä 20-prosenttisesti omaa ansiota ja 80-prosenttisesti muiden puolueiden virheiden seurausta. Sillä saatiin aikaan yksi jytky, mutta jatkuvuuteen vaaditaan omiakin suorituksia. Perussuomalaisten tasoisella toiminnalla jytkyn onnistuminen edellytti juuri sopivia olosuhteita. Mikä tahansa Kolmesta Suuresta olisi noussut yli 60 edustajan puolueeksi käyttämällä persujen vaaliohjelmaa. Persujen onni johtui siitä, että kolme suurta edusti vääriä arvoja, kumpikaan kahdesta muusta vakavasti otettavasta haastajapuolueesta ei kyennyt nousemaan ideologiansa yli ja kaksi jäljellä olevaa puoluetta ovat ohjelmansa takia tuomittuja ikuisesti marginaaliin:
Kridet ja RKP ovat pienen ääriryhmän puolueita, joista ei ole protestia nostamaan.
Vihreät ja vasemmistoliitto hirttäytyivät ideologiaansa eivätkä siksi saaneet EU- ja mamukriittisiä puolelleen.
Kokoomus on sitoutunut suurpääoman mamu- ja EU-myönteisyyteen.
Kepun olisi ollut helppoa kahmia jytky itselleen, mutta puolue ei kaupunkilaistumiskiimassaan halunnut ärsyttää potentiaalisia citykannattajia ja luotti turhaan maalaisten puolueuskollisuuteen.
Demarit ovat EU-fanaatikkoja siitä yksinkertaisesta syystä, että koko EU on sosiaalidemokraattien luomus ja ideologian märkä uni.

Jäljelle jäi perussuomalaiset ja seuraus oli jytky. Nyt puolue valmistautuu kunnallisvaaleihin ja tilanne on muiden puolueiden kohdalla käytännössä sama kuin ennenkin. Jytkyäänestäjät puolestaan ovat ainakin osin pettyneitä persujenkin toimintaan.

Oleellinen kysymys on, kuinka perussuomalaiset saavat sementoitua itsensä suurten puolueiden joukkoon vakiinnuttamalla kannatuksensa tai jopa kasvattamalla sitä. He eivät ole kysyneet asiaa minulta, mutta vastaan silti.

Perussuomalaisten ongelmat, haasteet ja niiden ratkaisut ovat jaettavissa muutamaan ryhmään. Tarkastellaan näitä yksi kerrallaan, järjestyksenä vähiten kriittisestä kriittisimpään käymällä läpi ongelman tilanne, sen kohtaamisessa mahdollisesti tähän asti tehdyt virheet ja niihin ratkaisumallit.

1. Perussuomalaisten kansanedustajat ovat kokemattomia.
Tilanne: Jotkut ryhmän jäsenistä ovat mellastaneet kuin siat vatukossa. Hakkarainen ei ole ainoa, hän on vain sattumoisin valikoitunut lehdistön maalitauluksi. On kylläkin myönnettävä, että tilanne ei ole niin paha kuin sopi etukäteen odottaa. Suurin osa on toiminut odotettua asiallisemmin eikä keltainen lehdistö ole ryöpyttänyt niin pahasti kuin olisi todellisuudessa voinut.
Virheet: Vaikutti siltä, että persuilla ei ollut mitään suunnitelmaa uusien edustajien sopeuttamiseksi talon tavoille. Ongelmaan on kuitenkin tartuttu, ainakin päätellen siitä että tilanne on parantunut.
Ratkaisu: Asia on jo hoidossa. Puoluejohto on suitsinut pahimmat ylilyönnit. Kokemattomuudella ja nuoruudella on sellainen hyvä puoli, että molemmat paranevat päivä päivältä itsestään.

2. Timo Soini.
Tilanne: Perussuomalainen puolue on henkilöitynyt voimakkaammin kuin yksikään toinen eduskuntapuolue.
Virheet: Soini lähti presidentinvaaleihin. Olisi pitänyt ottaa poliittiset pisteet kotiin toteamalla, että valtaoikeuksiltaan riisuttu presidentti on merkityksetön, jättää vaalit väliin ja keskittyä laatimaan strategiaa jatkoon. On toki Soinin synninpäästöksi mainittava, että ei voitu etukäteen arvata Väyrysen tulevan kalastelemaan samoille ääniapajille. Soinin suurin virhe on kuitenkin se, että hän johtaa puoluetta samaan malliin kuin se olisi edelleen kolmen kansanedustajan pikkupuolue. Ei onnistu, ei ainakaan silloin jos samaan aikaan yritti pyörittää presidentinvaalikampanjaa.
Ratkaisu: Soinin olisi syytä lukea Sunzin Sodankäynnin taito ja siitä erityisesti kohta, jossa todetaan: Yleensä monien johtaminen on sama kuin harvojen johtaminen. On kyse organisaatiosta. (Asianharrastajille huomautettakoon, että käytin tässä vanhaa suomennosta, koska se on tilanteeseen iskevämpi kuin uusi.) Vesa-Matti Saarakkala puuttui tähän ongelmaan ansiokkaasti blogissaan. Soini on tehnyt miehen työn nostaessaan perussuomalaiset sinne missä puolue nyt on. Hänellä on vielä yksi tehtävä ennen vetäytymistä ja valtioneuvoksen tittelin odottelua: perussuomalaiset on nostettava Suomen suurimmaksi puolueeksi ja asema on sinne paalutettava. Se ei onnistu ilman delegointia ja organisaation kuntoon höyläämistä.

3. Rahankäyttö
Tilanne: Puoluetuen määrä on moninkertaistunut.
Virheet: Perussuomalaisten taloudellinen suunnittelu on ilmeisesti jäänyt retuperälle. Puolue on elänyt aiemmin kädestä suuhun eikä se nyt tunnu tietävän, mitä rahalla olisi tehtävä.
Ratkaisu: Kaksi asiaa on saatava kuntoon. Organisaatio ja vaalirahoitus. Perussuomalaisten on ammattimaistettava piiriorganisaationsa muiden suurten puolueiden tasolle. Tässä piilee suuri mahdollisuus - muiden puolueiden organisaatio on peräisin jälkiteollisen yhteiskunnan ajalta, perussuomalaiset pääsevät luomaan ison organisaationsa paremmin nykyaikaa vastaavaksi. Mutta toistaiseksi on syytä lykätä uudistukset kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan ja suunnitella ne ensin huolella. Nyt saatu puoluetuki ja lisääntyneet avustukset - jos liike-elämältä ja yksityisiltä tuleva rahamäärä ei kasva, organisaatio on vielä pahemmin pihalla kuin olen kuvitellut - on tykitettävä kunnallisvaaleihin. Niissä persut ovat pakkovoiton edessä. Jos kannatusprosentti laskee eduskuntavaaleista, Jytky saa niskaansa sellaisen haisunäädän kusimyrskyn että kannatus saattaa tosissaan hiipua. Kunnallisvaalien ehdokkaille on annettava maksimimäärä puolueen tukea ja neuvontaa siitä, kuinka vaaleissa pärjätään. Ja yksi rahanreikä lisää: kustantakaa muutama puolueen välkyimmästä päästä oleva opintomatkalle jenkkeihin katsomaan, miten demokraattien tai republikaanien (kumpi tahansa suostuukaan vastaanottamaan) puolueorganisaatio järjestelee vaalityön huippuammattimaisesti. Ottakaa opiksi ja soveltakaa Suomen oloihin sopivin osin.

4. Imago
Tilanne: Puolueella ei ilmeisesti ole selvästi asetettuja tähtäimiä.
Virheet: On keskitytty olemaan protestiliike. Se on tässä nykyisessä tilanteessa helppoa; valtapuolueet ovat tehneet niin megalomaanisia virheitä, että jopa persuimagolla saastutettu puolue kykeni jytkäyttämään.
Ratkaisu: Perussuomalaisten on profiloiduttava isänmaalliseksi puolueeksi. On hyökättävä muiden puolueiden eurokiimaista linjaa vastaan, mutta ennen muuta on edettävä positiivisella linjalla. On korostettava Suomen ja suomalaisten etua ja oltava ylpeitä suomalaisuudesta. Huomatkaa mikä ero on positiivisella ja negatiivisella asemoinnilla; esimerkiksi voidaan vaatia kovempia tuomioita ja maastakarkoituksia rikollisille, mutta tehokkaampaa on korostaa suomalaisiin arvoihin kuuluvaa rehellisyyttä ja sen vaatimista tässä maassa.

5. Rekrytointi
Tilanne: Ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan. Suurin osa ei suurin surminkaan halua lähteä mukaan.
Virheet: Perussuomalaiset eivät ole edes yrittäneet profiloitua raikkaana vastavoimana puoluepolitiikalle. Ei ole tajuttu, kuinka vahvasti ihmiset haluavat muutosta poliittiseen systeemiin.
Ratkaisu: Perussuomalaisten ruohonjuuritason organisaatio on ajettava kuntoon. Kunnallisvaaleihin on rekrytoitava ehdokkaita, jotka ovat yhteisössä tunnettuja ja kyvykkäitä, mutta ovat pysytelleet toistaiseksi politiikan ulkopuolella. Erityisen tärkeää on akateemisten ehdokkaiden houkuttelu. Niissä piireissä perussuomalaisuutta ei vielä oikein uskalleta tunnustaa, mutta insinöörien, opettajien ja yrittäjien keskuudessa hiljainen kannatus on suurempaa kuin julkisuudessa on osattu edes kuvitella. Kun joka kunnassa saadaan ehdokaslistalle paikallisen urheiluseuran, VPK:n tai seurakunnan kantavia voimia, ääniosuus nousee hetkessä viidellä prosenttiyksiköllä.

Sivallus CCXXV

2012-02-13T19:32:00.002+02:00

Pienten ja isojen poikien oleellinen ero on se, että pieniltä pojilta tulee housuun ensimmäinen tippa ja isoilta pojilta viimeinen.

Jorma

2012-02-11T12:01:00.001+02:00

Opin tuntemaan Joren jo ihan pikkupoikana. Jore oli silloin jo aikamies, parissakymmenissä. Jotain etäistä sukuahan me ollaan. Jos oikein muistan, niin äidit taisivat olla kolmansia serkkuja keskenään tai jotain sinnepäin. Lapsuudentuttuja kuitenkin, naapurikylillä kun asuivat. Joren äiti Maija pääsi sitten ns. hyviin naimisiin, talollisen vaimoksi. Antti oli vaimoaan vanhempi, sodan käynyt mies. Lapsia alkoi siunaantua vasta muutama vuosi avioliiton solmimisen jälkeen, Antin lähestyessä jo neljääkymmentä eikä sittenkään kahta enempää. Jorma ja pikkusisko Pirjo kasvoivat työntekoon pienestä pitäen, isä-Antti piti siitä huolen eikä Maija-emäntäkään helpolla päästänyt.

Antti oli sodan jälkeen perinyt isältään silloisten mittapuiden mukaan keskikokoisen tilan ja käärinyt hihansa. Sekamaataloutta ajan mukaan, lehmiä, lampaita, sikoja, kanoja, viljaa, metsää. Kuivankälppeä mies painoi työtä vuorotta ja talo kukoisti. Antti osti lisää metsää, raivasi peltoa, rakensi ison navetan, jossa Maija hoiti karjaa lasten vähän kasvettua.

Jore kasvoi miehen mittoihin ja tuli isän rinnalle hommiin siinä missä Pirjokin. Minä astuin mukaan kuvioon ollessani vähän toisella kymmenellä. Sesonkiaikana tarvittiin lisätyövoimaa ja rengiksi kelpasi kun vähän jaksoi. Heinäaikaan ajoin traktoria, levittelin AIV:tä tornissa ja harvensin sokerijuurikasta vanhaisännän kanssa.

Silloin oppi, millainen on työhullu mies. Jore ajoi paalaimella heinät valmiiksi, minä istuin vanhemman traktorin ratissa jalat hädin tuskin polkimille ylettäen. Muut mättivät pikkupaalit peräkärriin, minä siirsin traktoria sitä mukaa ja hyppäsin aina siirtojen välillä alas auttamaan. Siinä vaiheessa kun Jore oli saanut kaikki paalattua, hänkin ehti kuormaa tekemään. Silloin en enää hyppinyt eestaas, miehen tahti oli sitä luokkaa että olisin ehkä yhden paalin ehtinyt heivata lavalle ennen kuin olisi pitänyt traktoria siirtää. Välillä käytiin viemässä kuorma navetan ylisille ja syömässä. Joskus sääennuste lupaili matalapainetta tulevaksi ja silloin tuli kiire. Ei paljon kelloa katseltu, kun painettiin aamukolmeen yhtä soittoa että saatiin paalit sateen alta karkuun. Sen jälkeen piti vielä mennä saunaan, että saatiin pestyä pölyt pois. Muistan käyneeni saunassa, mutta seuraava muistikuva onkin sitten seuraavalta puoleltapäivältä ukonilmaan heräämisestä omassa sängyssä. Mitähän nykyiset lastensuojeluviranomaiset sanoisivat 20 yhtäjaksoisesta työtunnista, taisin olla sinä kesänä 12-vuotias. Yhtenä kesänä taas sateet yllättivät niitetyn heinän eikä auttanut muu kuin turvautua vanhaan konstiin eli heinät seipäille. Vanhempi väki haravoi, minä iskin seipäitä peltoon ja Jore, Pirjo sekä naapurin Jari mättivät heinää seipäille. Kolmikon työtahdista saa jonkinlaisen käsityksen, kun kerron etten ehtinyt tehdä mitään muuta kuin lyödä kangella reiät seipäille, pystyttää ne ja hakea uusia seipäitä ja tappeja peräkärrystä. Enkä totisesti liikkunut kävellen.

Niitä aikoja talossa tapahtui sukupolvenvaihdos. Antti luopui isännyydestä - teki tosin hanslankarina töitä melkein samaan malliin kuin ennenkin - ja siirsi hommat Jormalle ja Pirjolle. Sisarukset tekivät työnjaon, jossa eläimet olivat Pirjon ja kaikki muu Jorman vastuulla. Pirjo jatkoi siitä mihin äitinsä oli jäänyt. Tuvan yksi seinä oli jo kunniakirjoilla tapetoitu ja nyt piti aloittaa uusi, kun ennätyslehmiä ja maidon laatua sen kuin piisasi. Karja arvioitiin maakunnan parhaaksi. Jore puolestaan pisti metsää nurin, istutti uutta ja kasvatti viljaa. Voittoa kertyi ja talo kasvoi. Aiemmin oli vuokrattu lisämaata, mutta rakennemuutoksen myötä Jore sai hanskat naulaan lyöneiden kollegojen palstoja halvalla. Keskikokoinen talo oli kahdessa sukupolvessa kasvanut pitäjän ökytaloksi. Traktorit sekä muut pelit ja vehkeet olivat viimeisen päälle, laitteet Jore opetteli itse huoltamaan ja talousrakennukset pystytti omin käsin.

Ei Jore silti pelkkää työtä tehnyt kaiken aikaa. Viljelyn ja metsätöiden sesonkiaikojen ulkopuolella mies oli kylän hirviporukan kantava voima. Siinä sivussa riitti aikaa urheilulle. Jore hiihti kilpaa piirikunnallisella tasolla. Ura loppui luistelutyylin tehtyä harjoittelun syrjäkylillä mahdottomaksi. Juoksuradalla kykyä olisi saattanut olla pidemmällekin, mutta kesäajat olivat liian kiireiset. Silti Jorella tuntui aina olevan aikaa auttaa tarvitsevaa; milloin kylällä järjesti nuorisoseura tai naapuri talkoot, Jore oli ensimmäisenä paikalla heilumassa ja lähti viimeisenä todeten yleensä, että "käväisenpä vielä joku päivä hoitamassa tuon pikkuhomman valmiiksi". Jorella oli aina pilkettä silmäkulmassa ja poikamainen huumorintaju. Kuulin, että Jore oli kerran hankkinut metsäpalstan, jossa oli semmoista joulukuusen kokoista ja näköistä puuta. Valitettavasti paikka oli kohtuullisesti liikennöidyn tien varrella. Aina joulun alla pari kuusta katosi kaupunkilaisten matkassa. Kun tätä oli jatkunut pari vuotta kiihtyvällä tahdilla, Jore kyllästyi ja lainasi naapurin sikatilalliselta täyden paskervillerin. Itsenäisyyspäivän jälkeen Jore ajeli palstalle ja ruiskutteli luomulannoitteet kuusten oksille. Joulun alla metsään ilmestyi taas saappaanjälkiä ja tuore kanto. Jore hihitteli kylänmiesten kanssa miettien, millainen yllätys koittaa kun kuusivaras vie puun olohuoneeseen sulamaan. Elämäntavat miehellä olivat säntilliset; tupakkaa ei polttanut enkä muista koskaan nähneeni hänen ottavan yhtä saunakaljaa enempää. Lyhyesti sanoen, jos sanakirjassa olisi selitys ilmaisulle "hyvä jätkä", siinä olisi Joren kuva.

Oli Jorella oma heikko kohtansa. Miniää taloon ei löytynyt sitten millään. Teini-ikäisenä asiaa kummastelin, sillä Jore oli kumminkin supliikkimiehiä. Naisten kanssa hän ei vain ollut, en tiennyt iskikö ujous päälle vai mistä oli kyse. Olisi luullut, että tuollaisella miehellä ottajia riittäisi. Äitini kyllä käsitti, mistä taisi olla kyse; Joren äiti oli niitä pahansisuisimpia naisia. Saisi siinä olla miniällä kova luonto, jos saman katon alle tulisi. Olihan Maija toki mukava seuraihminen ja hoiti huushollin viimeisen päälle, mutta lapsiaan kohtaan hän oli mustasukkainen. Ei ollut epäilystäkään, kuka tuvan kynnyksen takana kaulinta heilutti. Naispappeuden ollessa tapetilla vanhoillisena pidetyltä kirkkovaltuustoon kuuluvalta Antilta kysyttiin mielipidettä. Antti totesi, että kyllä se nainen saarnan pitää siinä missä mieskin, hän sen hyvin tietää. Eräs kylänmies kertoi tulleensa taloon ilman että isäntäväki huomasi ja kuulleensa ainoan kerran, kun Antti vaimoaan moitti. Oli todennut, että kuvitteli torpasta vaimon otettuaan tämän olevan tyytyväinen ison talon emäntänä, vaan eipä tunnu kelpaavan. Vieras kääntyi kannoillaan ja kolisteli ovea kuuluvammin ennen uutta sisääntuloaan.

Maija ei hyväksynyt Jorelle minkäänlaista vaimokanditaattia. Pitäjään tuli eläinlääkärin kesäsijaiseksi nuori naisihminen, jota Maija kehui maasta taivaaseen. Oli niiiiiiiin reipas ja näpsäkkä, kun kävi hoitamassa utaretulehdukset kuntoon ja poi'ittamassa perätilassa olleen vasikan. Vaan antaapa olla, kun Maija sai kuulla hänen käyneen kerran ongella Joren kanssa. Kyllä alkoi naisesta vikoja löytyä. En minä tiedä, oliko siinä minkäänlaista romanssinpoikasen alkuakaan vai oliko Jore luonteeltaan lupsakan isäänsä kaltaisena vain käynyt näyttämässä paikkoja seutua tuntemattomalle. Veikkaan jälkimmäistä. Jotenkin olisi vaikea uskoa, että pitkälle koulutettu naisihminen olisi ollut kiinnostunut isonkaan talon isännästä, tällä kun olivat koulut jääneet kansakouluun ilman mitään ammattikoulutusta. Ainoa koulu, johon Jorea olisi laitettu oli reservinaliupseerikoulu, johon väen vängällä kapiaiset häntä tunkivat. Jore selvisi kuitenkin pelkällä korpinnatsalla, kun sanoi että kevätkylvöt odottavat. Ällistä ei koulunkäymättömyys kiinni ollut, Jorella hoksottimet pelasivat viimeisen päälle, vaikka mies luki pelkkää Maaseudun Tulevaisuutta. Mutta tyttöystäviä ei vain näkynyt. Vähän aloin epäillä, olisiko Jore näitä "luonnollisia poikamiehiä", mutta mitään viitteitä siihenkään suuntaan ei näkynyt. Tosin maaseudulla olisi ymmärrettävää, jos tällainen pidettäisiin tiukasti salassa. Oli miten oli, Jore vain paiski töitä eikä vaimosta ollut tietoakaan.

Paljon paremmin ei puolison etsintä mennyt Pirjollakaan. Siinä missä Jore oli isäänsä tullut, Pike oli tarvittaessa yhtä kipakka kuin äitinsä. Seurustelusuhteet katkeilivat ja palailivat entiselleen tai sitten vaihtuivat uuteen. Maija ei tietenkään tyttärensä sulhaskanditaatteja hyväksynyt, mutta sillä ei varmaan ollut asian kanssa tekemistä, keskinäinen yhteensopimattomuus ratkaisi. Tai sitten muuten hankalat ihmissuhteet; Pike näet kävi naapurikylän erään talon kaikki veljekset läpi. Itse en pysynyt alkuunkaan mukana, kenen veljeksen kanssa hän kulloinkin oli. Olisi mennyt edes ikäjärjestyksessä, niin olisi ollut helpompaa. Joka tapauksessa viimeisen veljen ollessa vuorossa kylillä naureskeltiin, että nyt olisi parasta natsata. Muuten talossa ei ole jäljellä muita miehiä kuin isäntä ja jos Pike sitä yrittää, niin emäntä pistää kyllä hanttiin. No, ei siitäkään mitään tullut ja vähitellen alkoi olla selvää ettei taloon tule sen paremmin miniää kuin vävyäkään.

Tässä vaiheessa minä olin varttunut jo aikamieheksi ja muuttanut Opiskelukaupunkiin. Käynnit kotiseudulla harvenivat, Jorea näin ehkä pari kertaa vuodessa ohimennen. Pysyin tapahtumien tasalla vain kuulopuheiden perusteella, vaan eipä niissä paljon kerrottavaa ollut. Pike piti isoa karjaa, Jore viljeli maata, hoiti metsää ja pihalla oli aina entistä isompi traktori. Valmistuttuani, mentyäni työelämään ja muutettuani taas en ole nähnyt Jorea edes joka vuosi.

Maaseutu jatkoi autioitumistaan. Kerran laskin huvikseni, kuinka monessa sukulaisen tai tuttavan talossa oli ollut lypsykarjaa lapsuudessani. Päädyin muistaakseni lukuun 36. Nyt jäljellä oli enää yksi, Jore ja Pike. Viisikymppiset sisarukset ilman jatkajaa tilalle. Vanhaisäntä ja -emäntä olivat muuttaneet kirkolle parempien palvelujen ääreen, tosin Antti kävi hyväkuntoisena aina auttelemassa pikkutöissä vaikka yhdeksänkymmentä ikävuotta alkoi lähestyä. Harmitti. Siinä menee iso talo hukkaan, ajattelin. Jore jatkoi entiseen malliin ja vaurastui entisestään. Maalla ei paljon raha-asioista haastella enkä tiedä oliko miehellä velkaa, mutta selvää oli että tila oli seitsennumeroisen summan arvoinen euroaikanakin eikä ensimmäinen numero ollut ykkönen, tuskin edes kakkonen.

Jokin vuosi sitten Jore alkoi rakentaa itselleen uutta taloa. Tuumasin että mikäpä siinä, olihan vanha päärakennus jo iäkäs ja jäisi sitten kokonaisuudessaan Pikelle. Kävin kerran vilkaisemassa rakennustyömaata. Onpahan melkoinen pytinki tulossa, päättelin sokkelin koosta. Mutta Jorella oli kaikki suurta ja viimeisen päälle tehty, joten en hämmästynyt. Ennen kuin kuulin että talosta tulee kaksikerroksinen. No nyt siihen on sitten iskenyt suuruudenhulluus, ajattelin. Mutta mihinkäs muuhun mies rahojaan laittaisi, tila on hirveällä työllä jo tehty niin isoksi ettei yksi mies pysty enempää hoitamaan.

Kohta tämän jälkeen kuulin huhun, että Jore seurustelisi serkkuni Sirpan kanssa. Nauroin, näitä huhuja Joren seurustelusta oli liikkunut ennenkin ja kaikki yhtä perättömiä. Sitä paitsi Sirpa oli ikäiseni ja Jore jo yli viisikymppinen, ikäeroakin oli melkoisesti. Vaan hymyt hyytyivät kun Sirpa alkoi kulkea kylillä maha pullollaan. Talo valmistui juuri sopivasti ja sinne muutti tuore perhe, Jore ja Sirpa poikansa kanssa. Jore pääsi vanhoilla päivillään isän rooliin, missä hän tietääkseni uikin kuin kala vedessä - Jore on aina sopeutunut kaikkeen ja pärjännyt mitä onkaan yrittänyt. Ehtipä jo yhdeksänkymppinen Anttikin vielä hyvävoimaisena isoisäksi.

Harvoin olen ollut yhtä yllättynyt ja onnellinen kuin kuultuani jo tietyllä tavalla sujuvaksi tuomittujen tapahtumien odottamattomasta käänteestä.

Sivallus CCXXIV

2012-02-11T07:55:00.002+02:00

Kiinassa on tapana tuomita sopimattomia runoja kirjoittaneet pitkiin vankeustuomioihin. Kuultuani pätkän Maki Kolehmaisen, Sana Mustosen ja Kurren kappaleesta Kuuden vuoden kuuliaisuus tulin siihen tulokseen, että ei se kiinalaisten systeemi kovin huono ajatus ole.

Välihuomautus 28: Hajahuomioita vaaleista

2012-02-07T20:05:00.003+02:00

Ennakkoäänestyksessä Niinistö sai yli kuusi prosenttiyksikköä suuremman kannatuksen kuin vaalipäivänä. Tämä ei liene merkki siitä, että Haavistohype olisi nostanut kannatusta vaalipäivää kohti. Todellisuudessa kävi luultavasti päinvastoin, hypetys alkoi hiipua. Kyse oli luultavasti siitä, että Haaviston vastustajat ajattelivat äänestää etukäteen kaiken varalta, jos vaikka jäisivät auton alle ennen vaalipäivää. Tarkoitus oli säästää jälkipolvet Haavistolta. Vastaavasti Niinistön vastustajien olisi luullut äänestävän myös ennakkoon säästääkseen jälkipolvet Niinistöltä. Näin ei käynyt, mistä voimme päätellä Haaviston vastustajien suhtautuvan vastuullisemmin tulevaisuuteen.

Äänestysprosentti huomioiden Niinistöä äänesti noin 43 prosenttia äänioikeutetuista. Loogista, sillä suomalaisista on:
- 18 prosenttia kokoomuslaisia
- 10 prosenttia Niinistön puheenjohtajuutta kaihoavia ex-kokoomuslaisia
- 7 prosenttia viherfoobikkoja
- 5 prosenttia sivarifoobikkoja
- 3 prosenttia homofoobikkoja

Äänestysprosentti huomioiden Haavistoa äänesti noin 26 prosenttia äänioikeutetuista. Loogista, sillä suomalaisista on:
- 10 prosenttia homoseksuaaleja
- 7 prosenttia vihreitä
- 6 prosenttia vasemmistoänkyröitä, jotka äänestävät kokoomuslaista vastaan
- 2 prosenttia sivareita tai sivareita symppaavia naisia
- 1 prosentti niitä, jotka valitsevat listalta ensimmäisen numeron

Toisen kierroksen äänestysprosentti oli vain neljä prosenttiyksikköä alhaisempi kuin ensimmäisen. Kuitenkin Soinin ja Väyrysen yhteenlaskettu ääniosuus oli peräti 27 prosenttia, mikä oli lähes 20 % äänioikeutetuista. Tästä voidaan päätellä, että 16 %:a äänioikeutetuista kävi toisella kierroksella äänestämässä vain siitä ilosta, että Halonen ei ollut enää ehdolla.

Manner-Suomen vaalipiireistä vain Helsingissä Haavisto pisti Niinistölle tiukasti kampoihin häviten vain 0,4 prosenttiyksiköllä ja jopa voittaen varsinaisen vaalipäivän äänet.

Suomen niinistöläisimmäksi osoittautui Soini; 86,0 prosenttia äänistä. Mahtaa perussuomalaisia ottaa päähän.

Ainoa Manner-Suomen kunta, jossa Haavisto sai enemmistön, oli kovista korpikommunisteistaan tunnettu Kolari; 55,2 prosenttia äänistä. Tästä voidaan päätellä, että tiukassa paikassa kokoomuslaisuus on kuitenkin isompi synti kuin homous. Äänestysprosentista 60,2 voidaan toisaalta päätellä, että aika monelle molemmat olivat liian kovia paloja.

Perinteisesti porvarillisella Ahvenanmaalla Haavisto sai peräti 60,0 % äänistä. Tämä on liian helppo maali vitsille, joten en viitsi vaivautua.

Sivallus CCXXIII

2012-02-06T20:26:00.000+02:00

Pääministeri Katainen oli vaalijuhlista palatessaan vetänyt kotipihallaan lipat seitsemän tikin arvoisesti. Onni onnettomuudessa oli, että loukkaantuminen osui ruumiinosaan, jolle hänellä ei havaintojen mukaan ole käyttöä.

Hei, me kaahataan!

2012-02-04T22:25:00.000+02:00

Siltä varalta, että joku on viettänyt pari viime päivää lumiluolassa tai lukee tätä juttua joskus paljon myöhemmin, kerrottakoon että pääkaupunkiseudun liikenne on ollut pari päivää kaaoksessa. Edellisen kerran uutisia seuratessani kukaan ei ollut vielä kuollut, mutta pelti oli rytissyt noin 300 kolarissa ja loukkaantuneita oli kymmenittäin.

Kyse ei ole siitä että Helsingin Alkot olisivat järjestäneet alennusmyynnin ja poliisin loputkin puhalluttamismäärärahat olisi siirretty nettinatsien valvontaan. Kyse on siitä, että etelärannikolla oli lumimyräkkä. Tavallisten peltikolarien lisäksi useammallakin isommalla tiellä on ollut ketjukolareita - kannattaa katsoa tämä video 1:45 alkaen - ja moni pääväylä on ollut tukossa tai jopa täysin poikki.

En ole yllättynyt. Paitsi siitä, että tämä tapahtui vasta nyt.

Olen liikkunut pääkaupunkiseudun liikenteessä reilusti enemmän kuin tarpeeksi. Eli aika vähän. Talvikelissä en lähemmäs kymmeneen vuoteen. Syystä. Kesärengasaikana liikenne vielä menettelee, ainakin kuivalla kelillä. Talviaikaan liikenne on täynnä tyyppejä, jotka yrittävät tappaa minut ja muut kyydissäolijat. Kesäaikaan huomattavasti vähemmän. Tai itse asiassa samat tyypit ovat tuolloinkin luultavasti liikenteessä, mutta heidän tyylinsä ei ole silloin yhtä hengenvaarallinen.

Kun nopeusrajoitus on 100 km/h, pitäisi ymmärtää että se ei tarkoita sitä että pitää ajaa 105 km/h kelistä ja muusta liikenteestä riippumatta. Edellisen kerran talvikelissä Etelä-Suomessa ajaessani sattui olemaan lumipyrykeli. Silloin päätin, että sai muuten olla viimeinen kerta. Ei tällaisen maalaisjuntin hermo kestä, kun yrittää ajaa kelin mukaan ja bemari roikkuu takapuskurissa lähtien heti ohitukseen, kun vastaantulevalla kaistalla on vähänkin vapaata reikää. Voisin vaikka vannoa, että kuulin sivuikkunan läpi taisteluhuudon "Banzai!". Vähän epävarma olen siitä, oliko kuskilla tosiaan japaninkielisin kirjoitusmerkein koristeltu valkoinen otsahuivi.

Eikä tällaisia kuskeja ollut yksi, vaan kymmenittäin. Tämä tuli viimeistään nyt todistettua. Yksittäisiä ketjukolareita voi sattua, mutta järjestelmällinen esiintyminen kertoo siitä, että suuri osa kuskeista ajaa liian kovaa huonoissa oloissa. Ketjukolari ei katkea siihen, joka roikkuu takapuskurissa eikä siihen, joka ajaa normaalivälin päässä. Se katkeaa vasta siihen, joka pitää kelin mukaisen nopeuden ja turvavälin.

Pääasiallinen syy kolareihin on siis liian suuri tilannenopeus ja liian pieni turvaväli. Syy näihin taas löytyy liian hyvistä autoista ja ennen muuta liian hyvistä olosuhteista. Siis normaalitilanteessa. Suurin osa kuskeista on ns. hyvän sään kippareita, etenkin pääkaupunkiseudulla. Tiet ovat valaistut ja sulat tai ainakin hyvin auratut, suolatut ja hiekoitetut. Autoissa on ABS, luistonestojärjestelmä ja renkaat, jollaisista ei vielä parikymmentä vuotta sitten osattu kuin unelmoida. Tosiasia on, että meillä on käytännössä kesäkeli ympäri vuoden. Paitsi niinä muutamina päivinä. Jolloin ei sitten enää osatakaan ajaa. Siksi on hämmästyttävää, että nähdyn kaltaiselta katastrofilta vältyttiin näin pitkään.

Kun on tottunut siihen, että näkee hyvin, tien pinta pitää ja auto toimii, tottuu ajamaan lähellä takapuskuria ja kovaa. Lisäksi on yleensä aina kiire. Sitten tuleekin se yllätys, kun satasen vauhdissa auto lähtee käsistä, kun tienpinta on jäätynyt eikä kitkarengas enää purekaan. Jostain lumipyryn keskeltä ilmestyy toinen auto ja katastrofi on valmis.

Ylimielisyyteen ovat yleensä syyllisiä Helsingin (luen siihen kuuluvaksi kaikki paikat, jotka sijaitsevat noin maratonin säteellä Aleksanteri II:n patsaasta) autoilijat. Eivät he ole tottuneet ajamaan liukkaassa kelissä, mikä täällä Huitsinnevadassa on pikkuteillä liikkumisen takia pakollista. Tai pehmeässä lumessa, mikä on lähes jokapäiväistä täällä. Tai kylmässä, kun tuulilasi huurtuu lämmityslaitteesta huolimatta. Parinkymmenen asteen pakkanen on poikkeus rannikolla, täällä taas tätäkin kirjoittaessa kylmämittarin (lämpömittari on väärä sana tässä yhteydessä) ensimmäinen numero on kolmonen. Niin hyvää autoa ja kuskia olekaan, joka pystyisi ajamaan umpisurkeassa kelissä turvallisesti bemari/audityylillä. Oma menopeli on reilusti parilitraisena nykyaikaisena dieselkoneena takuulla ajettavuudeltaan ja hallittavuudeltaan sieltä paremmasta päästä talviautoja, enkä totisesti edes uneksisi ajavani lumipyryssä sitä vauhtia, mitä jotkut kiireiset ohittajat hurauttavat. Tässä tullaankin sitten siihen oleelliseen seikkaan. Vaikka olisi kuinka hyvä kuski tahansa, ei voi luottaa siihen toiseen kuskiin. Edes oman varovaisuuden kasvattaminen ei välttämättä riitä, kun vastaantuleva auto tuleekin samaa kaistaa pitkin kylki edellä vastaan, kuten eräälle hyvin läheiselle henkilölle kymmenisen vuotta sitten kävi.

Tässä vaiheessa mahdolliset pääkaupunkilaislukijat jo varmaan tuumailevat, että helvettiäkö luulet olevasi meitä parempi ja tulet neuvomaan. En luule, tiedän. Siis noissa oloissa. Auliisti myönnän, että olen huono kuski kaupunkiajossa. Siksi pysynkin suosiolla poissa Helsingin keskustasta, ellei ole ihan pakko. Ja jos on, olen hyvin varovainen. Kuten pitää ollakin silloin kuin poistuu omalta reviiriltään. Kaupunki ei ole minun reviiriäni eivätkä huonot olosuhteet hesalaisten reviiriä. Ollaan molemmat erityisen varovaisia vierailla vesillä.

On toki myönnettävä, että on sitä tullut käytyä ojavaihteen puolella huonossa talvikelissä. Kerran keskellä pohjoista erämaata halkovaa pimeää valtatietä ilmestyi iso nelijalkainen pyryn keskeltä eteen. Tein onnistuneen väistöliikkeen, mutta auto lähti pyörimään renkaidensa varassa. Onneksi ei ollut vastaantulijoita. Parin kierroksen jälkeen päädyttiin perä edellä lumipenkkaan. Ajoin rajoituksen alle, mutta taisi olla liian kovaa oloihin ja kokemukseen - alla oli henkilöpakettiauto, jollaista olin ajanut vain tuhatkunta kilometriä - nähden. Ei henkilö- eikä peltivahinkoja, ohiajanut rekkakuski hinasi meidät pois ojasta. Toisen kerran päädyin samanlaisessa kelissä omalla autolla jorpakkoon. Oli olevinaan kiire, kuinkas muuten. Olin käynyt hakemassa apteekista lääkkeet sairastuneelle vanhukselle ja vähän vieraammalla pikkutiellä en osannut varoa jyrkässä alamäessä ollutta mutkaa. Luisuun lähti. Laskin, että saan oikaistua, mutta myöhästyin sekunnin murto-osan arvioituani pelivaran väärin. Lumiaura oli vetäissyt turhan läheltä ojaa ja pyörä tipahti alta. Hangessa olin ja syvällä. Tallasin lähimpään taloon, jossa asui puolituttu mies joka kävi nykäisemässä naarmuttoman auton traktorilla ylös.

Huonossa kelissä pitää siis olla varovainen. Siksi poliisin antama ohje joukkoliikenteeseen turvautumisesta olikin erinomainen. En yksinkertaisesti tajua, miksi pääkaupunkiseudulla ei käytetä joukkoliikennettä. Itse ainakin käyttäisin, kun käytän sitä täälläkin kun mahdollista. Mikä taas ei ole mahdollista muuten kuin jos matka suuntautuu pois Huitsinnevadasta ja silloinkin vain kirkonkylän linja-autoasemalle mennen. Olisiko vika joukkoliikenteen käyttämättömyydessä sen alhainen imago? Silloin asiaan pitää keksiä luova ratkaisu.

Lopuksi pitää vielä todeta yksi seikka, kun minut on useammassakin blogilistassa luokiteltu "mamukriitikoksi". Talviajosta annan pisteet mamuille. En ole vielä nähnyt ongelmia, ilmeisesti siitä yksinkertaisesta syystä että he ymmärtävät oman taidottomuutensa alalla ja pysyvät joko kokonaan poissa liikenteestä huonolla kelillä tai ovat erityisen varovaisia. Siis nämä varsinaiset. Virolaiset ja venäläiset kyllä painelevat samaan malliin kuin muulloinkin, mutta heidän kunniakseen täytyy myöntää että hallitsevat ajopelinsä paremmin kuin suomalaiset samoissa vauhdeissa. Selitystä voi etsiä siitä, että Venäjällä ei ajeta kesäisissä oloissa talvisaikaan, tiet ja niiden huolto ovat kaukana suomalaisesta tasosta. Kyllä ne riskitekijät huonoissa kelioloissa ovat enimmäkseen suomalaisia sieltä kehä III:n hullummalta puolelta.

Välihuomautus 27: Kielioppikysymys

2012-02-04T10:17:00.002+02:00

Mikäli paikalla sattuu olemaan alan asiantuntija tai muuten vain näsäviisas henkilö, niin utelisin vastausta seuraavaan kysymykseen.

Kuvitellaan vaikka, että minulla on kaksi kirjaa, jotka pitää toimittaa kahdelle henkilölle. Toimitan nämä kirjat kolmannen henkilön välityksellä, olkoon hän nimeltään vaikka Liisa. Liisa tietää, keille kirjat pitää toimittaa, mutta varmuuden vuoksi viittaan tehtävää antaessani heihin nimillään.

Oletetaan, että kirjojen saajat ovat molemmat etunimeltään Matti. Tällöin voinen sanoa:
Liisa, toimitatko nämä kirjat Mateille.

Samoin voidaan tietysti menetellä, jos kirjat päätyvät Pekka-nimisille henkilöille:
Liisa, toimitatko nämä kirjat Pekoille.

Mutta tuostahan tulee mieleen, että sama toimisi, jos henkilöt olisivat molemmat Pekko-nimisiä.

Josta pääsemme varsinaiseen kysymykseen:
Jos kirjat pitää toimittaa henkilöille, joista toinen on Pekka ja toinen Pekko, voidaanko sanoa:
Liisa, toimitatko nämä kirjat Pekoille.?

Pekka ja Pekko taipuvat monikkomuodossa tässä tilanteessa samalla tavalla. Toisaalta monikon nominatiivia ei ole yhteisessä muodossa olemassa. Miten on, voiko edellä esitetyllä tavalla sanoa?

Sivallus CCXXII

2012-02-02T21:15:00.002+02:00

Sukupuolisen suuntautumisen merkitys suomalaisessa presidentinvaalijärjestelmässä:
Jos ehdokkaiden joukossa on yksi homoseksuaali, hän pääsee toiselle kierrokselle oli hän kuka tahansa.
Jos toisella kierroksella on homoseksuaali, häntä ei valita oli hän kuka tahansa.

Sivallus CCXXI

2012-01-30T07:48:00.002+02:00

Pekka Haaviston kannattajien uusin villitys on pukeutua Haavisto-naamareihin. Ymmärrettävää. Jos olisin Haaviston kannattaja, en minäkään haluaisi näyttää omaa naamaani julkisesti.

Välihuomautus 26: Suomi-kuva

2012-01-29T10:35:00.002+02:00

Hesarin Suomen tuhoamiseen liittyvä uusin tempaus tuli nurkan takaa ja huolella valmisteltuna. Suomi-kuvaan on tullut särö, karjui otsikko. Jutussa kerrottiin, kuinka rasismi ja suvaitsemattomuus tiedetään nyt maailmalla. Perusteluna käytettiin Hesarin ulkosuomalaisten keskuudessa tehtyä tutkimusta.

Kyseisen tutkimuksen otanta, vastausprosentti ja tulosten tulkinta olivat sitä luokkaa, että yksikin niistä olisi ollut riittävä syy hylätä se, mikäli kyseessä olisi ollut tilastotieteen peruskurssin harjoitustyö.

1. Kysely lähetettiin sähköpostitse. Kohderyhmänä oli 3053 ulkomailla asuvaa suomalaista, jotka olivat kirjautuneet HS:n Terveisiä maailmalta -palveluun ja antaneet luvan ottaa yhteyttä.
Tätä kutsutaan tilastotieteessä nimellä "vääristynyt otos". Hesarin lukijat eivät missään tapauksessa ole edustava otos ulkosuomalaisista eivätkä palveluun kirjautuneet todennäköisesti ole edustava otos edes Hesarin lukijoista.

2. Kyselyyn vastasi 1126, jolloin vastausprosentti oli 36,9. Jos kyselytutkimuksessa saadaan noin alhainen vastausprosentti, on aihetta epäillä että kyselyyn vastannut joukko on jostain syystä valikoitunut tavalla, joka ei täsmää koko kyselyyn valitun populaation jakauman kanssa. Tässä tapauksessa vahvimmat epäilyt kohdistuvat siihen, että ulkomailla täyttä työpäivää tekevät ovat heittäneet sähköpostiviestin roskakoriin. Tällöin vastaajiksi on valikoitunut keskimääräistä enemmän henkilöitä, joilla on joutoaikaa tai siinä määrin tiedostavuutta, että haluavat valittaa epäkohdista.

3. Vastanneista 79,8 % kertoi Suomi-kuvan asuinmaassaan olevan hyvä ja vain 0,8 % huono. Missään kohtaa ei paljasteta sitä, kuinka monta prosenttia vastanneista kertoi Suomi-kuvan ryvettyneen rasismin takia. Kerrotaan vain, että suvaitsemattomuus mainittiin avovastauksissa useammin kuin mikään muu aihe. Tässä vaiheessa tutkimuksen tekijän pitäisi oivaltaa, että kyseessä ovat sellaisten ulkosuomalaisten vastaukset, joiden pääasiallisena tietolähteenä Suomen asioista on todennäköisesti Hesari. Olisiko tällä jotain tekemistä asian kanssa? Samoin sillä, että avokysymyksiin vastaavat todennäköisesti useimmiten taas ne, joilla on joutoaikaa vääristäen otosta entisestään. Pitäisi kertoa, kuinka monta prosenttia vastanneista mainitsi suvaitsemattomuuden. Mikäli oletetaan, että peräti puolet niistä, jotka eivät pitäneet Suomi-kuvaa hyvänä näin teki, se tekee 10 % kyselyyn vastanneista. Asetetaanpa asia oikeisiin mittasuhteisiin: vinoutuneesta otoksesta vain 10 % oli sitä mieltä, että Suomi-kuvaa on mustannut suvaitsemattomuus. Se, että tämä on nostettu ykkösasiaksi kertoo raportoijan täydellisestä suhteellisuudentajuttomuudesta.

Yhteenveto: Huonosti suunnitellun tutkimuksen epäonnistuneesta toteutuksesta vedettiin virheelliset johtopäätökset.

Sivallus CCXX

2012-01-28T09:26:00.002+02:00

Moni tissi päältä kaunis, vaan silikonia sisältä.

Välihuomautus 25: Syntymäaika?

2012-01-25T14:15:00.002+02:00

Juttelin hetki sitten kaverini kanssa ja hän kysyi, kumpi jäljellä olevien pressaehdokkaiden puolisoista on vanhempi. Sanoin että odotappa hetki. Kävi ilmi, että Jenni Haukio on syntynyt 7.4.1977, mutta Nexar Antonio Floresin syntymäaikaa ei löydy mistään. Ikä mainitaan ja sillä perusteella hän on nuorempi kuin Jenni. Mutta missä on syntymäaika ja miksi sitä ei löydy ainakaan helpolla? Löytääkö joku tiedon?

EDIT 27.1.2011. Luotettavana pitämästäni lähteestä sain tiedon syntymäajasta. Koska tietääkseni pariskunta itse ei ole päivää julkisuuteen kertonut, en kerro minäkään. Päivämäärä on yksityisasia, mutta syntymävuodeksi väitetty 1978 pitää paikkansa.

Herrat pitävät vaaleista

2012-01-24T19:39:00.001+02:00

(Näyttämö: Presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta edeltävä lauantai-ilta Brownien kotona lasten nukkumaanmenon jälkeen.)

Salli: Sanoit taannoin, että kaikki presidenttiehdokkaat ovat huonoja vaihtoehtoja.
Jaska: Niinpä. En olisi muutama vuosi sitten ikinä voinut uskoa, että Suomesta voidaan joskus löytää kahdeksasta eri eduskuntapuolueesta kahdeksan sellaista poliitikkoa, että Paavo Väyrynen on toiseksi paras vaihtoehto.
Salli: Sinä kun olet nyt haukkunut kaikki presidenttiehdokkaat maanrakoon, niin kerropa nyt että kenet haluaisit presidentiksi? Siis jos kaikki poliitikot olisivat mahdollisia?
Jaska (hetken hiljaisuuden jälkeen): Nyt muuten pistit pahan. Ei helvetti... Eihän siellä ole ketään. En minä kolmella edelliselläkään kerralla ollut innostunut kenestäkään, mutta oli silloin joka kerta mukana nykyistä parempia. Pitääpä miettiä...
(Vaikenee pitkäksi aikaa. Käy läpi kaikki tavanomaiset puolueet, joissa aiemmin on nähty merkkejä järkevästä suhtautumisesta asioihin. Kelaa läpi ne muutamat kansanedustajat, jotka tuntee henkilökohtaisesti ja tajuaa, että ei ikimaailmassa haluaisi ketään heistä päättämään mistään yhteisistä asioista. Selkäpiihin alkaa hiipiä karmea aavistus siitä, että he ovat edustava otos eduskunnasta.)
Jaska: Ei siellä ole ketään. Ei kertakaikkiaan ketään. Siis nuoremmassa polvessa on muutama sellainen, josta voi jotain joskus tullakin, kuten Wille Rydman tai Sampo Terho, mutta he ovat vielä ihan liian kevyttä sarjaa.
Salli: Niinkuin jotkut ehdokkaatkin?
Jaska: Joo, esimerkiksi Essayah joka on ihan hyvä tyyppi muuten mutta a) kevytsarjalainen ja b) en kuitenkaan häntä haluaisi presidentiksi noilla arvoilla... mutta hetkinen.
Salli: Niin mitä?
Jaska: Päivi Räsänen.
Salli: Räsänen mitä?
Jaska: No siis paras mahdollinen presidentti. Löytyy selkärankaa, löytyy poliittista kokemusta ja arvot kohdallaan.
Salli: Tosissaan?
Jaska: Joojoo. Ja se kertoo aika helvetin paljon nykypoliitikkojen tasosta, että Räsänen olisi ykkönen.
Salli: Soinia parempi? Okei, tiedän ettet pidä Soinista, mutta Räsänen on hihhuli.
Jaska: Minun ja Räsäsen perustelut ovat valovuoden päässä toisistaan, mutta päädymme samoihin lopputuloksiin. Sitä paitsi Päivi on helkutin fiksu. Lääkäri ja kuuden ällän ylioppilas.
Salli: No tuo on kyllä totta. Mutta silti...
Jaska: Niin ja onhan Päivi ihan milffi... AUTS! Perheväkivaltaa!

(Esirippu)

En ole kirjoittanut presidentinvaaleista blogissani aiemmin sanaakaan. Syy on siinä, että en ole pitänyt sitä tarpeellisena. Vallankäytön kannalta on aikalailla yhdentekevää, kuka romppeensa Mäntyniemeen roudaa. Kun aikoinaan presidentinvaali tuli suoraksi kansanvaaliksi, ennustin että presidentin valtaoikeudet karsitaan minimiin ja kansa hölmöydessään sen hyväksyy. Kansalle sanotaan vain, että otetaanko pressalta valta pois ja sehän menee läpi ilman mutinoita, kun ei kerrota että vallan määrä on vakio. Presidentiltä poistuva valta siirtyy puoluejohtajille ja näinhän tässä on käynyt. Siksi päätin, että keskityn mielenkiintoisempiin aiheisiin kuin presidentinvaalit. Tuo keskustelu yhdessä mielenkiintoisen ykköskierroksen tuloksen kanssa sai minut pyörtämään kantani.

Ennen vaaleja arvioin, että jatkoon menevät Niinistö vähän alle 40 % osuudella ja Väyrynen alle 20 %:lla Haaviston voittaessa Soinin parilla prosenttiyksiköllä, Lipposen jäädessä niukasti alle kymmeneen prosenttiin muiden ollessa alle viidessä.
Vaalipäivän iltana olin sattuneista syistä auton ratissa vaalihuoneistojen sulkeutuessa. Kuuntelin radiota ja pidin todennäköisenä, että Väyrynen menee toiselle kierrokselle, ero ennakkoäänissä oli sen verran selvä. Kun ero sitten vielä kasvoi entisestään rajusti, uskoin pelin ratkenneen. Tiesin, että ensin tietysti tulevat pikkupaikkakunnat, joissa Väyrynen on ykkönen, mutta ero oli kymmeniätuhansia ääniä. En voinut kertakaikkiaan uskoa, että suurilla paikkakunnilla Haavisto olisi niin ylivoimainen kuin oli. Väyrysen vastustus oli ratkaiseva tekijä. Kun äänistä oli laskettu noin 90 % ja Väyrynen oli vielä melkein kymmenentuhatta ääntä edellä, sanoin että se oli sitten siinä - Haavisto voittaa.

Seuraavassa synteesi ehdokas ehdokkaalta. Korostan, että en ole tehnyt tilastollisia tutkimuksia, vaan kyseessä ovat puhtaasti omat arvioni saavutetun äänimäärän mukaisessa käännetyssä järjestyksessä.

Essayah 2,47 %
Essayah teki pirteän kampanjan ja jos ihmiset olisivat ensimmäisellä kierroksella jättäneet taktikoinnin väliin, äänimäärä olisi luultavasti kasvanut lähes kaksinkertaisesti. Nyt kridet menivät suureksi osaksi Väyrysen taakse, taktikoinnin mestarin Kristillisen liiton perinnön mukaisesti.

Biaudet 2,70 %
Historiassa RKP:n äänestysprosentit ovat osoittaneet, että ruotsinkieliset ovat valmiita äänestämään ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet'n kannatus osoitti, että eivät he sentään halua äänestää ihan ketä tahansa RKP:n ehdokasta. Biaudet ei saanut enemmistöä yhdessäkään Suomen kunnassa, ei edes Ahvenanmaalla, vaikka olikin toki suosituin ehdokas lähes kaikissa ruotsinkielisissä kunnissa. Toisaalta hänen saamansa kannatus umpisuomalaisissakin kunnissa oli vajaan prosentin luokkaa, jopa täällä Huitsinnevadassa. Tämä osoittaa mielenterveysongelmien levinneen suhteellisen tasaisesti kaikkialle maahan.

Arhinmäki 5,48 %
Kai tässä maassa on aina ne viisi prosenttia, jotka äänestävät aina kaikkein eniten vasemmalla olevaa ehdokasta. Lisäksi 0,5 prosenttia, jotka osuivat tällä kertaa Arhinmäkeen kirjoittaessaan numeron summamutikassa tai muuten vain väärin.

Lipponen 6,70 %
Ensimmäinen kerta elämässä kun kävi demaria sääliksi. Ainakin melkein. Jos Soinin ja Lipposen prosentit olisivat toisinpäin, Soinia lyötäisiin mediassa kuin vierasta sikaa. Anteeksi, kuin kahta vierasta sikaa, tuohan olikin jo nykytilanne. Ovatko vanhat aina-me-ollaan-demaria-äänestetty-ja-aina-äänestetäänkin -jäärät kuolleet sukupuuttoon?

Soini 9,40 %
Timo Soinin poliittinen vaisto petti ensimmäisen kerran. Jälkiviisaasti on hyvä todeta, että persut olisivat tehneet parhaan ratkaisun jättämällä presidentinvaalit kokonaan väliin. Rahat ja innostus olisi kannattanut säästää kunnallisvaaleihin. Kansa kaipaa aina vahvaa johtajaa ja persut olisivat saaneet positiivista nostetta ilmoittamalla, että presidentin valtaoikeuksien poistuttua on turha pelleillä vaaleilla, joissa kansalle annetaan vain näennäinen päätösvalta. Toki on myönnettävä, että Soinin kannatuksen söi Väyrynen. Kuka tahansa muu kepun ehdokkaana ja Soinin äänisaalis olisi ollut kaksinkertainen. Silti Soini teki virhearvion - ei kai vai mies ole oikeasti alkanut luulla olevansa korvaamaton ja kaikkivoipa? Toivottavasti tämä meni jytkykrapulan piikkiin ja Soini ottaa opikseen.

Väyrynen 17,53 %
Paavoa ei voi muuta kuin ihailla. Että mies pystyy vielä tuossa iässä ottamaan lusikan kauniisti käteen ja toteamaan, että presidentiksi ei pääse sillä mitä hän on viimeiset 35 vuotta tehnyt. Tuhkasta nousi täysin uusi Väyrynen, joka oli vapautunut ja uskottava esiintyjä. Vanhojen kierouksien muistoja hän ei pystynyt - vielä - hälventämään ja putosi siksi toiselta kierrokselta. Mutta odotetaanpa kuusi vuotta eteenpäin...

Haavisto 18,76 %
Pekka Haavisto sai lähes 20 % äänistä neljän asian ansiosta, jokainen toi noin viisi prosenttia:
(1) Hän sai vihreiden peruskannatuksen.
(2) Haavisto esiintyi fiksusti ja sivistyneesti, mikä vetoaa erityisesti tunneäänestäjiin, joille merkitystä on ensisijaisesti mielikuvilla.
(3) Mielipidetutkimukset osoittivat toiselle kierrokselle olevan nousemassa joko Haaviston tai Väyrysen. Tällöin taktinen joukkopako vei Haaviston vastustajat Väyrysen taakse ja Väyrysen vastustajat Haaviston taakse. Haaviston vastustajia oli muiden kannattajissa lähinnä Soinin ja Essayahin joukoissa, Väyrysen vastustajia taas löytyi Biaudet'n, Arhinmäen, Lipposen, Soinin ja Niinistön kannattajista. Jälkimmäisiä oli enemmän. Tämän ilmiön voi helposti todentaa katsomalla ennakkoäänten ja varsinaisen vaalipäivän äänten jakaumaa.
(4) Haavisto on homo. Tämä toi hänelle kannatusta kahdenlaisista joukoista, niistä jotka äänestivät homoa saadakseen tuntea itsensä edistykselliseksi ja niistä (etenkin nuorista), jotka halusivat nähdä miten konservatiivien naamat venähtävät.
Perinteinen väittämä on, että Suomessa on homofoobikoita, jotka eivät halua missään nimessä homoa presidentiksi. On niitä. Juuri ennen vaaleja eräs tällainen sanoi minulle, ettei voi yksinkertaisesti uskoa että Suomi olisi vajonnut niin alas, että homo voisi päästä jatkoon. Oleellinen asia ei kuitenkaan ole tämä, vaan se että nämä homofoobikot ovat lähes poikkeuksetta arvoiltaan sellaisia, että he eivät ikinä äänestäisi Haaviston näkemyksillä varustettua miestä, vaikka tämä olisi umpihetero. Asia voidaan tiivistää siten, että jos Soini olisi homo, hän saisi vähemmän ääniä aivan kuten Haavistokin, jos olisi hetero. Heitetään varovainen arvio, että 50 % homoista äänesti Haavistoa (veikkaan että enemmän) ja 10 % äänestäjistä oli homoja. Tällöin homoäänestäjä äänesti homoehdokasta 2,67-kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden, kun taas heteroäänestäjä äänesti heteroehdokasta vain 1,06 -kertaisella todennäköisyydellä normiäänestäjään nähden. Kummatkos ne valitsivatkaan ehdokkaansa sen perusteella millaista liitäntää hän sukupuolisuhteissaan suosii?
Eräs mielenkiintoinen havainto on se, että Haavisto ei ollut suosituin ehdokas yhdessäkään Suomen kunnassa. Suurin ääniosuus tuli Helsingissä, 34,5 %. Nyrkkisääntönä voi todeta, että Niinistö jyräsi kaupungeissa, Väyrynen maaseudulla ja Biaudet ruotsinkielisillä alueilla. Muut eivät voittaneet ainuttakaan kuntaa. Väyrynen vei ainoana nimiinsä yhden vaalipiirin kaikki kunnat Lapin ollessa yhtenäisesti hänen takanaan. Kymmenissä kunnissa eri puolilla maata Väyrynen sai yli 50 % äänistä, kun taas Niinistö sai enemmistön vain kolmessa kunnassa, Kauniaisissa, Naantalissa ja Salossa. Muut ehdokkaat eivät enemmistöihin yltäneet.

Niinistö 36,96 %
Niinistön kannatus putosi koko ajan kuin lehmän häntä ja oli vaaleissa vielä odotettua alempana. Tai tarkemmin sanottuna äänimäärä oli alempana - osa kannattajista halusi taktikoida Väyrysen ulos toiselta kierrokselta. Näin ollen toisella kierroksella homman pitäisi olla läpihuutojuttu, koska voidaan olettaa kolmos- ja nelossijoille tulleiden Väyrysen ja Soinin kannattajien ryhmittyvän pääosin Niinistön taakse. Toisin on. Jos kansalle annetaan kaksi vaihtoehtoa, tilanne polarisoituu väistämättä ja on melkoinen ihme, jos häviävä vaihtoehto saa alle kolmasosan kannatuksen. Ja ennen kuin joku huutaa "Kieltolakiäänestys", huomautan, että silloin kolmantena vaihtoehtona oli mietojen juomien salliminen. Vaikka Niinistön vastaehdokkaana olisi Juha Valjakkala, hänkin saisi ainakin 20 % kannatuksen.
Toisella kierroksella Haaviston puolesta vaikuttaa siis polarisaatiomomentti. Lisäksi ei tule aliarvioida mediavyörytystä. Valtaosa toimittajista ei ole vihervasemmistolaisen aatteen läpitunkemia. Ongelma on siinä, että ne jotka eivät ole ovat objektiivisia ja puolueettomia työssään, kun taas vihervasurit eivät. Kaikesta huolimatta on ilmeistä, että Niinistö voittaa selvemmällä erolla kuin yhdessäkään tähänastisista kakkoskierroksen otteluista on käynyt. Tai mistäs minä tiedän, olinhan väärässä ensimmäisenkin kierroksen suhteen.

Entä mitä itse teen toisella kierroksella? No, kaksi lohtua asiassa on. Ensinnäkään ei tarvitse äänestää Väyrystä - temppu jota en olisi ikinä uskonut joutuvani tekemään. Enkä joutunutkaan, vaikka niin uskoinkin aina sunnuntai-iltaan asti. Ehkä sitten kuuden vuoden päästä. Ensimmäisellä kierroksella en halunnut Väyrystä äänestää, vaan äänestin Soinia lähinnä säälistä. No, totuuden nimissä on myönnettävä että kaikissa kokeilemissani vaalikoneissa Soini oli selvä ykkönen. Tiesin kuitenkin, että mahdollisuuksia toiselle kierrokselle ei ole ja olisin voinut taktikoida. En pitänyt sitä kuitenkaan suoraselkäisenä ja sitä paitsi tiesin, että media tulee repimään Soinin kappaleiksi, mikäli hänen henkilökohtainen äänimääränsä ei ole vähintään sama kuin persujen äänimäärä eduskuntavaaleissa. Sinänsä hassua, että en muista nähneeni yhdenkään toimittajan tunnustaneen erehtyneensä väitettyään ennen eduskuntavaaleja, että persujen kannatus onkin Soinin henkilökohtaista kannatusta.
Toinen lohtu on se, että koko elinikäni Suomessa on ollut presidenttinä demarien ehdokas. Okei, meillä on ollut demaripresidentti vasta vuodesta 1982, mutta Kekkonen oli viimeiset kertansa myös demarien ehdokkaana, aina vuoden -68 vaaleista alkaen. Tuleepahan tähän muutos. Eikä huonompaan suuntaan, punamuumia kehnompi olisi ollut vain Biaudet, joskin Arhinmäki yrittää kovasti ja kehittynee vielä.

Inhoan Niinistöä teknokraattina, joka on valmis myymään Suomen vähiten (sic) tarjoavalle. Edellisissä vaaleissa oli kova pala äänestää häntä, mutta toinen vaihtoehto oli vielä huonompi. Niin taitaa olla nytkin. Haavisto on suoraselkäisempi ja kunnioitan häntä enemmän, mutta hänen maailmaasyleilevä politiikkansa on Suomelle vielä tuhoisampaa. Puntit Niinistön kanssa ovat näillä faktoilla tasan. Pelin ratkaisee Niinistön eduksi se, että hän on tehnyt joskus rehellistäkin työtä - jos lakimiehen työ sellaiseksi lasketaan - saatettuaan muodollisen koulutuksensa loppuun toisin kuin kilpailijansa ja lisäksi Haaviston sivarius, jonka antaisin välittömästi anteeksi mikäli mies sitä katuisi ja ottaisi kantaa armeijan puolesta.

Palatakseni yhä tuohon vaali-iltaa edeltäneeseen keskusteluun Salli kysyi minulta vielä, miksi äänestäisin kakkoskierroksella mieluiten Väyrystä, vaikka mies on kiero kuin korkkiruuvi ja häpeämätön opportunisti. Vastasin että puhtaasti logiikan lakien perusteella. Sekä Niinistö että Haavisto ajavat linjaa, joka on Suomelle haitallinen. Väyrynen ajaa linjaa, joka on Väyryselle edullinen ja hyvällä tuurilla voi käydä niin, että se ei olekaan Suomelle haitallinen.

Sivallus CCXIX

2012-01-20T19:42:00.003+02:00

Miehet antavat kaikkensa, jotta saisivat seksiä. Naiset antavat seksiä, jotta saisivat kaikkea.

Sivallus CCXVIII

2012-01-19T15:05:00.002+02:00

Kuopiossa pidätettiin Pitkälahden ABC:ltä nainen, joka oli tunkenut hameensa alle mm. 14 kahvipakettia, neljä neljän litran moottoriöljykanisteria, kahdeksan lihapullapakettia, naudanpaistisuikalepaketteja, saunatuoksuja ja makeisia. Nainen osoittautui 45-vuotiaaksi varkautelaiseksi (pun not intented). Ihmetyttää vain, että olipa naisella habaa ja hameen alla kunnon kantotelineet. Nyt eri foorumeilla kyseisen naisen etnisyydellä spekuloidaan rasistisesti. Syyttelijöiden tulisi hävetä ja miettiä, miltä tuollainen etninen loukkaaminen rehellisistä mustalaisista tuntuu. Ovat varmasti molemmat pahastuneet.

Omenoiden ja puiden etäisyys

2012-01-18T07:26:00.003+02:00

Kun tuli tutkittua Neuvostoliiton ja USA:n johtajien jälkikasvua, niin siinä alkoi kiinnostaa millaisista perheistä johtajat itse ovat lähtöisin.

Neuvostoliiton johtajaista Lenin oli ainoa, jonka tausta oli selkeästi yläluokkainen. Osin tämän ehdon täyttää myös Andropov. Muut olivat kelpo kommunistisen perinteen mukaisesti proletaariperheistä.

Yksikään Neuvostoliiton johtajista ei ollut puhtaasti venäläistaustainen.
Leninin äiti oli juutalais-saksalais-ruotsalainen ja isä mahdollisesti osin kalmukki.
Stalin oli georgialainen.
Hrustsov lienee ollut etnisesti venäläinen, vaikka perhe olikin lähtöisin läheltä Ukrainan rajaa. Hrustsov itse muutti Ukrainaan 14-vuotiaana ja vietti siellä nuoruusvuotensa.
Brezhnev oli ainakin osin ukrainalainen, minkä hän nuorempana ilmoittikin kansallisuudekseen.
Andropovin äiti oli etnisesti saksalainen ja isä Donin kasakka eli luultavasti pääosin venäläinen.
Tsernenkon isä oli ukrainalainen.
Gorbatsovin äiti oli ukrainalainen.

1. Vladimir Leninin isä oli Ilja Uljanov, matematiikan ja fysiikan opettaja, myöhemmällä iällään Simbirskin läänin koulutarkastaja. Hänen kuollessaan Lenin oli vielä teini-ikäinen, mutta isällä oli siis Venäjän mittakaavassa ylempää keskiluokkaa, mitä tosiasiaa neuvostoaikaiset elämäkerrat yrittivät peitellä. Äiti Maria Blank oli koulutukseltaan alkeiskoulun opettaja, mutta eli kotiäitinä. Taustaltaan äiti oli isänsä puolelta juutalaisen lääkärin tytär ja äitinsä puolelta saksalais-ruotsalainen.

2. Josif Stalinin isä oli Besarion Dzhugasvili, ammatiltaan suutari. Alkoholisoitunut isä oli huonoissa välissä poikansa kanssa eikä tavannut tätä elämänsä kahdeksana viimeisenä elinvuotena. Stalinin äiti, palvelijana työskennellyt Ketevan Geladze kuoli 1937, 28 vuotta miehensä jälkeen. Stalin oli ainoa lapsi, kaksi vanhempaa veljeä oli kuollut alle vuoden ikäisinä.

3. Nikita Hrustsovin vanhemmat Sergei (k.1938) ja Ksenia (k.1945) olivat köyhiä maatyöläisiä. Perhe muutti Itä-Ukrainaan, missä Sergei työskenteli rautateillä, kaivoksissa ja tiilitehtaassa.

4. Leonid Brezhnevin isä Ilja Brezhnev (k.1930) oli metallityöläinen. Äiti oli Natalia Mazalova (k.1975). On epäselvää, missä määrin Brezhnev oli ukrainalainen. Hän vaihteli ilmoittamaansa kansallisuuttaan ukrainalaisen ja venäläisen välillä sen mukaan, kumman katsoi hyödyllisemmäksi, suosien kommunistipuolueessa korkeampiin asemiin noustessaan venäläisyyttä.

5. Juri Andropovin isä Vladimir Andropov oli rautatievirkailija, etniseltä taustaltaan Donin kasakoita. Äiti Jevgenia Fleckenstein oli musiikinopettaja, syntynyt Suomessa. Hänen isänsä oli varakas liikemies Karl Fleckenstein, Venäjän saksalaisia, Viipurista Moskovaan muuttanut. Vanhemmat erosivat pian Andropovin syntymän jälkeen. Isä kuoli lavantautiin Andropovin ollessa viisivuotias ja pian tämän jälkeen uusiin naimisiin mennyt äiti kahdeksan vuotta myöhemmin.

6. Konstantin Tsernenkon isä, kaivostyöläinen Ustin Tsernenko oli ukrainalainen, kuten sukunimestä voi arvella. Äiti hoiti kotia ja pientä maanviljelyspalstaa. Hän kuoli Tsernenkon ollessa kahdeksanvuotias.

7. Mihail Gorbatsovin isä Sergei Gorbatsov oli leikkuupuimurinkuljettaja ja äiti Maria Gopkalo kolhoosityöntekijä. Isä kuoli 1976 ja äiti 1993. Etniseltä taustaltaan Gorbatsov on venäläis-ukrainalainen. Stalinin vainojen aikana Gorbatsovin isoisä joutui vuoden ajaksi vankilaan trotskilaisuudesta syytettynä.

Yhdysvaltain presidentteinä on ollut 43 miestä ja heidän vanhemmistaan on olemassa Neuvostoliiton johtajia tarkemmat tiedot. Niinpä heistä onkin henkilöesittelyn yhteydessä lueteltu erilaisia ennätyksiä kursivoiduilla tiedoilla. Seuraavassa yksittäisiä tilastollisia havaintoja. On huomioitava että kaikissa tiedoissa on käytetty kokonaisia vuosia eikä tarkkoja päivämääriä. Esimerkiksi jos presidentti olisi syntynyt 1.1.2000 ja hänen äitinsä 2.2.1970, on hänen äitinsä laskettu synnytyksen aikaan 30-vuotiaaksi syntymävuosien erotuksen perusteella. Tämä helpotti huomattavasti tilastointityötä eikä aiheuta keskiarvoihin todennäköisesti minkäänlaisia poikkeuksia.

Tulevan presidentin syntyessä heidän isänsä ovat olleet keskimäärin 32,7-vuotiaita ja äidit 26,5-vuotiaita. Historiallisesti vanhemmat lienevät siis olleet normaalin ikäisiä. Poikkeuksellisen nuoret vanhemmat puuttuvat, ainoastaan yksi presidenttien äideistä on ollut syntymän aikaan alle 20-vuotias. Samaten iäkkäät äidit puuttuvat, vain yksi on ollut yli 40-vuotias. Isissä yli 40-vuotiaita on ollut kahdeksan, alle 20-vuotiaita ei yhtään.

Edellisestä voidaan helposti laskea, että presidenttien isät ovat olleet keskimäärin hieman yli kuusi vuotta äitejä vanhempia. Tämä lienee poikkeavan suuri lukema. Vähintään kymmenen vuoden ikäero löytyy kymmeneltä parilta. Kolmella presidentillä äiti on ollut isää vanhempi. Mikäli tarkastellaan pelkkää ikäeroa kiinnittämättä huomiota sen suuntaan, vanhempien keskimääräinen ikäero on ollut vajaa seitsemän vuotta.

Presidentit ovat menettäneet isänsä keskimäärin 31,6-vuotiaina ja äitinsä 42,8-vuotiaina. Peräti kolmen presidentin (Jackson, Hayes ja Clinton) isä on kuollut ennen poikansa syntymää. Heidän lisäkseen kymmenen tulevaa presidenttiä on menettänyt isänsä enintään 20-vuotiaana. Äitinsä alle 20-vuotiaana menettäneitä on kuusi. Molemmat vanhempansa on alle 20-vuotiaana menettänyt kaksi. Kahden presidentin isät ovat kuolleet vasta poikansa jälkeen, äideistä näin on käynyt kolmelle. Vain yhden presidentin (Kennedy) molemmat vanhemmat olivat yhä elossa poikansa kuollessa.

Vaikuttaa siltä, että presidenteistä poikkeuksellisen moni on menettänyt isänsä nuorena. Vertailudatan puuttuessa tätä ei voi kuitenkaan pitää varmana.

Isän ja presidentin kuolemalla (nyt jo kuolleista presidenteistä) on eroa keskimäärin 38,5 vuotta, äidin ja presidentin kuolemalla 29,0 vuotta.

Presidenteillä on ollut keskimäärin 5,4 sisarusta. Jos vain täyssisarukset lasketaan, luku on 4,6. On mahdollista, että joitakin pienenä kuolleita ei etenkään 1700- ja 1800-luvuilta ole laskuissa mukana.

Kaikilla presidenteillä on ollut sisaruksia. Yksikään ei ole ollut ainoa lapsi. Presidenteistä neljällä (F.D. Roosevelt, Ford, Clinton ja Obama) ei kuitenkaan ollut täyssisaruksia. Lisäksi Coolidge oli perheensä ainoa aikuiseksi elänyt lapsi.

Mielenkiintoinen tutkimuskohde on, onko asemalla sisarusparvessa merkitystä presidentiksi pääsemiseen. Koska presidentteinä on ollut vain miehiä, rajataan siskot pois samoin kuin alle 20-vuotiaina kuolleet veljet.

Rajataan aluksi pois myös velipuolet. Tällöin perheidensä ainoita poikia on ollut seitsemän, jäljelle jää siis 36 presidenttiä, joilla on ollut aikuisiksi eläneitä täysveljiä. Veljesten lukumäärä on ollut tällöin sellainen, että esikoisia pitäisi näistä 36:sta olla odotusarvon mukaan 12,5, kuten symmetrian vuoksi myös kuopuksia. Välissä olleille jää tällöin odotusarvoksi 11. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 19, kuopuksia 6 ja välissä olleita 11.

Mikäli velipuolet lasketaan mukaan, perheidensä ainoita poikia on ollut kolme. Odotusarvon mukaan 40:stä jäljelle jäävästä esikoisia olisi pitänyt olla 13,3, kuten myös kuopuksia ja siihen väliin jääviä 13,4. Lopputulos: esikoispoikia on ollut presidenteistä 17, kuopuksia 6 ja välissä olleita 18. Tämä laskutoimitus ei kuitenkaan liene yhtä paljastava kuin edellinen, koska perhesuhteet ovat sekavammat ja genetiikka puoliksi erilainen.

On siis ilmeistä, että presidentiksi pääsee selvästi todennäköisemmin veljessarjan esikoinen kuin kuopus.

Yllättävän harva 43 presidentin isistä on ollut politiikassa mukana merkittävällä tasolla. Ainoastaan kymmenen on toiminut tärkeissä tehtävissä vähintään osavaltiotasolla. Kaksi on ollut itsekin presidenttejä, kolme osavaltion kuvernöörejä, kolme senaattoreja ja yksi edustajainhuoneen jäsen. Yksi on ollut ministerinä ja yksi kenraali. Suurin osa muistakin presidenteistä on lähtöisin vähintään ylemmästä keskiluokasta. Karkeasti laskien 31 presidentin isä on ollut yhteiskunnassa sellaisessa asemassa, että nykymaailmassa kyseessä olisi ns. rotariaines.

1. George Washingtonin isä Augustine oli virginialainen plantaasinomistaja, joka viljeli orjatyövoimalla tupakkaa, sivutoimena olivat kaivosteollisuus, rauhantuomarina ja piirikunnan sheriffinä toimiminen. Äiti Mary Ball kuoli pian poikansa tultua presidentiksi. Washingtonin suku oli varhaisia siirtolaisia, hänen isoisoisänsä John saapui Englannista Virginiaan 25-vuotiaana 1656.

2. John Adamsin isä oli John Sr., maanviljelijä-suutari. Suvun siirtolaisuus oli vielä Washingtonejakin aikaisempaa, esi-isä Henry Adams saapui Amerikkaan noin 1638.

3. Thomas Jeffersonin isä Peter oli plantaasinomistaja, joka sai mainetta Virginian alueen tutkimusmatkailijana ja kartoittajana.

4. James Madisonin isä James Sr. oli plantaasinomistaja ja Virginian militian eversti. Hänen äitinsä eli lähes satavuotiaaksi.
Ennätykset: Vanhimpana (78 vuotta) äitinsä menettänyt presidentti. Eniten täyssisaruksia (11).

5. James Monroen isä Spencer oli pienviljelijä ja puuseppä.

6. John Quincy Adamsin isä on listassa numerolla 2.

7. Andrew Jackson oli ensimmäinen presidentti, jonka isä ei ollut amerikkalaissyntyinen. Andrew Sr. ja Elizabeth Jackson muuttivat maahan Irlannista 1765 ja tuleva presidentti syntyi kaksi vuotta myöhemmin. Kaksi vanhempaa veljestä oli syntynyt Irlannissa, joten he eivät olisi lain mukaan presidentiksi kelvanneetkaan. Andrew Sr. kuoli tapaturmassa kolme viikkoa ennen poikansa syntymää.
Ennätykset: Äiti eniten isää vanhempi, 6 vuotta.

8. Martin Van Burenin isä Abraham oli maanviljelijä, muutaman orjan omistaja ja tavernanpitäjä. Vaikka Van Burenin isälinjan suku olikin tullut maahan jo 1631, mahdollisesti presidenttien ennätys, hollanti oli pysynyt perheen kielenä ja Van Buren onkin ainoa presidentti, joka on puhunut äidinkielenään jotain muuta kuin englantia.

9. William Henry Harrisonin isä Benjamin Harrison V oli plantaasinomistaja ja Amerikan vallankumouksen johtajia, yksi itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajista. Hän toimi Virginian kuvernöörinä 1781-84. Äidinpuoleinen isoisä Robert Carter hoiteli vastaavaa tehtävää ennen itsenäistymistä.
Ennätykset: Vanhin äiti, 43 vuotta. Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu McKinleyn kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).

10 John Tylerin isä John Sr. oli Virginian kuvernööri ja liittovaltion senaattori, ammatiltaan tuomari.
Ennätykset: Nuorimpana äitinsä menettänyt, 7 vuotta.

11. James K. Polkin isä Samuel oli maanviljelijä, orjanomistaja ja maanmittari. Hänen äitinsä Jane Knox oli ensimmäinen presidentin äiti, joka eli presidenttiä pidempään.
Ennätykset: Nuorin äiti, 19 vuotta. Eniten aikuisiksi eläineitä täyssisaruksia, 9.

12. Zachary Taylorin isä Richard oli plantaasinomistaja ja Yhdysvaltain vapaussodan everstiluutnantti. Ennen vapaussotaa hän teki veljensä kanssa tutkimusmatkan Ohio-joelta Missisippille.

13. Millard Fillmoren isä Nathaniel oli maanviljelijä.
Ennätykset: Vanhimpana (63 vuotta) isänsä menettänyt presidentti.

14. Franklin Piercen isä Benjamin oli vapaussodan veteraani ja sittemmin New Hampshiren militian komentava kenraali. Myöhemmin hänestä tuli osavaltion kuvernööri. Hän oli jäänyt orvoksi kuusivuotiaana ja työskennellyt setänsä maatilalla ennen sotaväkeen liittymistään. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli synnytyksessä. Tuleva presidentti syntyi toisesta avioliitosta.

15. James Buchananin isä James Sr. oli Irlannista muuttanut siirtolainen ja menestyvä liikemies.

16. Abraham Lincolnin isä Thomas oli äkkiväärän baptistilahkon johtomiehiä, ammatiltaan maanviljelijä. Äiti Nancy kuoli Lincolnin ollessa alle kymmenvuotias. Seuraavana vuonna perheeseen ilmestyi äitipuoli Sarah, leskinainen ja kolmen lapsen äiti. Hän oli Lincolnille läheinen ja kasvatti aviomiehensä lapset kuin omansa. Yhteisiä lapsia pariskunnalle ei syntynyt. Hän kuoli muutama vuosi Lincolnin murhan jälkeen.

17. Andrew Johnsonin isä Jacob työskenteli sekalaisissa ammateissa: hevostenhoitaja, suntio ja kantaja. Hän kuitenkin toimi myös Pohjois-Carolinan militiassa kapteenina.

18. Ulysses S. Grantin isä Jesse oli ammatiltaan nahkuri ja liikemies.

19. Rutherford B. Hayesin isä Rutherford Sr. oli kauppias. Hän kuoli kymmenen viikkoa ennen poikansa syntymää.

20. James A. Garfieldin isä Abram kuoli poikansa ollessa vuoden ikäinen. Hänet tunnettiin paikkakunnalla hyvänä painijana.

21. Chester A. Arthurin isä William oli irlantilaissyntyinen. Hän oli ammatiltaan aluksi opettaja, sittemmin baptistipappi. Williamista tuli Yhdysvaltain kansalainen vasta tulevan presidentin syntymän jälkeen, joten Chester A. Arthurilla oli kaksoiskansalaisuus; brittiläinen isänsä perusteella ja yhdysvaltalainen synnyinpaikan perusteella. Äiti Malvina Stone oli syntyperäinen yhdysvaltalainen.

22. ja 24. Grover Clevelandin isä Richard oli presbyteeripappi.

23. Benjamin Harrisonin isä oli edustajainhuoneen jäsen John Scott Harrison, jonka isä puolestaan on tällä listalla numerolla 9. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli nuorena ja Benjamin syntyi toisesta avioliitosta.
Ennätykset: Eniten sisaruksia (12), mutta osa oli sisarpuolia.

25. William McKinleyn isä William Sr. oli terästeollisuusmagnaatti.
Ennätykset: Järjestysluvultaan sisarussarjan suurin, 7 (jaettu W.H. Harrisonin kanssa, lisäksi Pierce ja Taft olivat seitsemänsiä jos sisaruspuolet lasketaan).

26. Theodore Rooseveltin isä Theodore Sr. oli varakas liikemies ja filantrooppi. Perhe oli varakasta, jo useiden sukupolvien ajan menestynyttä hollantilaistaustaista liikemiessukua.

27. William Howard Taftin isä Alphonso toimi Yhdysvaltojen sota- ja oikeusministerin tehtävissä. Koulutukseltaan hän oli lakimies. Jäätyään leskeksi ensimmäisestä avioliitostaan hän meni naimisiin Louise Torreyn kanssa, josta tuli presidentin äiti.

28. Woodrow Wilsonin isä Joseph oli teologi ja yliopiston lehtori.

29. Warren G. Hardingin isä George Tryon Harding oli lääkäri ja äiti Phoebe Dickerson kätilö.
Ennätykset: Nuorin isä, 21 vuotta.

30. Calvin Coolidgen isä John Calvin Sr. oli Vermontin osavaltion edustajainhuoneen ja senaatin jäsen. Ammatiltaan hän oli maanviljelijä, opettaja ja kauppias.

31. Herbert Hooverin isä Jessie oli seppä.
Ennätykset: Pisimpään vanhempiensa kuoleman jälkeen elänyt presidentti, isä 84 vuotta, äiti 80 vuotta. Nuorimpana molemmat vanhempansa menettänyt, 10 vuotta.

32. Franklin D. Rooseveltin isä James oli liikemies, rautatieyhtiöiden johtaja. Äiti Sara Delano oli 26 vuotta miestään nuorempi, tämän toinen vaimo miehen jäätyä leskeksi.
Ennätykset: Vanhin isä, 54 vuotta. Suurin vanhempien ikäero, 26 vuotta.

33. Harry S. Trumanin isä John oli maanviljelijä ja karjakauppias.

34. Dwight D. Eisenhowerin isä David oli insinööri. Hänen äitinsä Ida Elizabeth Stover oli pasifisti, joka pettyi poikansa valittua sotilasuran.

35. John F. Kennedyn isä Joseph P. oli liikemies ja toimi myös USA:n Ison-Britannian suurlähettiläänä. Suku oli Bostonin irlantilaisten vaikutusvaltaisimpia. Äiti Rose Fitzgerald eli yli satavuotiaaksi. Hänen isänsä John F. Fitzgerald oli edustajainhuoneen jäsen ja Bostonin pormestari.
Ennätykset: Pisimpään poikansa kuoleman jälkeen eläneet vanhemmat, isä 6 vuotta ja äiti 32 vuotta.

36. Lyndon B. Johnsonin isä Samuel Jr. oli maanviljelijä, joka meni mukaan politiikkaan edeten Teksasin edustajainhuoneen jäseneksi.

37. Richard M. Nixonin isä Francis oli sitruunanviljelijä, joka ryhtyi myöhemmin pientavarakauppiaaksi.

38. Gerald Ford tapasi biologisen isänsä Leslie Kingin mahdollisesti vain kerran, ollessaan vielä alle kahdenkymmenen. Fordin äiti oli jättänyt alkoholisoituneen ja väkivaltaisen miehensä pian pojan syntymän jälkeen. King meni uusiin naimisiin ja sai kolme lasta. Ei ole tiedossa, oliko Ford tekemisissä näiden sisarpuoltensa kanssa; sen sijaan hänen äitinsä Dorothy Gardner meni uusiin naimisiin Gerald Rudolff Fordin kanssa ja sai kolme lasta. Hän adoptoi vaimonsa lapsen, jonka nimi muutettiin Leslie King Jr:stä Gerald Ford Jr:ksi. Isäpuoli perusti maalausyrityksen ja oli mukana paikallispolitiikassa. Biologinen isoisä Charles Henry King oli pankkiiri ja omahalainen paikallisvaikuttaja, joka maksoi elatusapua pojanpojastaan isän kieltäydyttyä niin tekemästä.

39. Jimmy Carterin isä James Sr. oli maanviljelijä-liikemies, joka palveli luutnanttina ensimmäisessä maailmansodassa. Äiti Lillian Gordy meni 68-vuotiaana yli vuodeksi Intiaan vapaaehtoistyöhön spitaalisten pariin.

40. Ronald Reaganin isä Jack oli kenkäkauppias.
Ennätykset: Pienin vanhempien ikäero, isä 11 päivää äitiä vanhempi.

41. George H.W. Bushin isä Prescott oli senaattori. Ennen poliitikon uraansa hän taisteli kapteenina ensimmäisessä maailmansodassa.

42. Bill Clintonin isä William Jefferson Blythe Jr. oli kauppamatkustaja. Hän kuoli liikenneonnettomuudessa kolme kuukautta ennen tulevan presidentin syntymää. Äiti Virginia Cassidy oli anestesiahoitaja. Hän meni uusiin naimisiin autokauppias Roger Clintonin kanssa.
Ennätykset: Nuorimpana isänsä menettänyt, 3 kk ennen syntymää.

43. George W. Bushin isä on tällä listalla numerolla 41.

44. Barack Obaman isä Barack Sr. oli kenialainen ekonomi, joka työskenteli kotimaansa eri ministeriöissä. Moniavioisella miehellä oli tiettävästi yhdeksän lasta, tosin parin lapsen isyys on epävarmaa. Äiti Ann Dunham oli antropologi, joka teki ainakin kenttätutkimusta suurella innolla, koska ensimmäisen lapsen isä oli kenialainen ja toisen indonesialainen.

Sivallus CCXVII

2012-01-17T08:20:00.000+02:00

99 % niistä ihmisistä, joilla on tapana sanoa asia on näin 99 %:ssa tapauksista tai ihmisistä on tätä mieltä 99 % ei ymmärrä tilastotieteestä yhtään mitään.

Puiden ja omenoiden etäisyys

2012-01-15T17:38:00.001+02:00

Kirjoitin loppuvuodesta analyysin Pohjois-Korean tilanteesta Kim III:n tultua vallanperijäksi. Tämä sai miettimään, miten mahtaa vallanperimyksen laita olla muualla maailmassa. Päätin tutkia, mitä on tapahtunut supervaltojen eli Neuvostoliiton ja USA:n johtajien lapsille. Kuten hyvin tiedetään, on USA:ssa ollut kaksi isä-poika -paria presidenttinä, mutta mikä on ollut yleislinja? Ovatko jälkeläiset päässeet pitkälle kiitos nepotismin, edenneet omilla kyvyillään, eläneet tavallisen ihmisen elämää vai joutuneet ongelmiin isänsä päädyttyä epäsuosioon? Yhdysvaltain presidenteistä olinkin jo aiemmin kirjoittanut erikoisiin detaljeihin keskittyvän tarinan, josta oli hyvä lähteä liikkeelle, mutta neuvostojohtajien jälkikasvu oli yhtä tuntematonta kuin varmaan useimmille muillekin.

Koska Neuvostoliitolla oli koko aikanaan vain seitsemän kiistatonta johtajaa, heidän kaikki lapsensa pystyy käsittelemään. Jotkut ovat varsin tunnettuja, toiset taas niin julkisuudelta piilossa olleita että tietoa ei löydy juuri mistään. Voi olla, että jopa virallisia - lähinnä pienenä kuolleita - lapsia oli muitakin, lehtolapsista nyt puhumattakaan.

1. Vladimir Leninillä ei ollut lapsia.

2. Josif Stalinilla oli kolme virallista lasta, yksi ensimmäisestä ja kaksi toisesta avioliitosta. Heidän lisäkseen hänellä oli tiettävästi useita aviottomia lapsia, joiden kanssa hän ei ollut missään tekemisissä.
2.1. Jakov Dzugashvili oli Stalinin poika ensimmäisestä avioliitosta. Hän ei tullut isänsä kanssa erityisen hyvin toimeen. Jakov yritti jopa itsemurhaa, kun isä ei hyväksynyt hänen juutalaista morsiantaan. Sodan syttyessä hän palveli tykistön luutnanttina ja jäi saksalaisten vangiksi jo ensimmäisenä sotakuukautena. Saksalaiset tarjosivat myöhemmin vankienvaihtoa: Jakov marsalkka Paulusia vastaan. Stalin kieltäytyi. Jakov kuoli huhtikuussa 1943 vankileirillä epäselvissä oloissa. Todennäköisesti kyseessä oli tarkoituksellinen itsemurha juoksemalla päin leirin sähköistettyä aitaa.
2.2. Vasili Stalin oli Stalinin ja hänen toisen vaimonsa ensimmäinen lapsi. Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon hän palveli ilmavoimissa. Vuoden lopussa 20-vuotias Vasili oli jo majuri ja sodan lopussa 24-vuotias eversti. Ylennykset tulivat sinänsä yli ansioiden, mutta virallisten tietojen mukaan Vasili lensi 26 sotalentoa ja ampui alas kaksi viholliskonetta, joten mikään takalinjojen pelkuri mies ei ollut. Sodan jälkeen hän yleni parissa vuodessa kenraaliluutnantiksi, siis vielä alle kolmikymppisenä. Isä-Stalinin kuoleman jälkeen Vasili joutui vankilaan muutamaksi vuodeksi, mutta hänet vapautettiin 1960 ja laitettiin eläkkeelle. Hän kuoli kroonisesti alkoholisoituneena vähän yli 40-vuotiaana.
2.3. Svetlana Allilujeva oli Stalinin ainoa tytär. Epäpoliittisena hahmona Svetlana ei joutunut vaikeuksiin isänsä kuoltua. Kahden epäonnistuneen avioliiton jälkeen hän ihastui Moskovassa opiskelleeseen intialaiskommunistiin. Tämän kuoltua Svetlanan sallittiin matkustaa Intiaan hautajaisseremoniaan, jossa hän muutaman kuukauden kuluttua marssi USA:n lähetystöön pyytämään turvapaikkaa. Se myönnettiin ja hän meni sittemmin USA:ssa uusiin naimisiin ja kuoli vuoden 2011 marraskuussa.

3. Nikita Hrustsov oli kolmesti naimisissa. Kaksi vanhinta lasta syntyi ensimmäisestä avioliitosta, jossa vaimo kuoli nuorena sairastuttuaan pilkkukuumeeseen. Toinen, hyvin lyhyeksi jäänyt liitto oli lapseton. Kolmannen avioliittonsa hän solmi vasta ollessaan Neuvostoliiton johtaja, mutta elettyään Ninansa kanssa yhdessä jo vuosikymmeniä ennen sitä ja saatuaan kolme lasta.
3.1. Julia Hrustsova oli naimisissa Kiovan oopperan johtajan kanssa ja kuoli 1981.
3.2. Leonid Hrustsov kaatui 1943 puolivälissä kolmattakymmentään taistelulentäjänä.
3.3 Rada Hrustsova oli tiedelehden toimittaja. Hänen aviomiehensä Aleksei Adzhubev tuli tunnetuksi appiukkonsa luottotoimittajana.
3.4. Sergei Hrustsov on koulutukseltaan tekniikan tohtori. Epäpoliittisena hän ei joutunut suurempiin vaikeuksiin isänsä tultua syrjäytetyksi. Hän työskenteli lähinnä sukellusveneiden ohjusjärjestelmien suunnittelijana. Sergei muutti Yhdysvaltoihin 1991 ja on nykyään maan kansalainen.
3.5. Elena Hrustsova syntyi 1937 eikä hänestä ole tarkempia tietoja.

4. Leonid Brezhnevillä oli avioliitostaan Viktorian kanssa kaksi lasta.
4.1. Galina Brezhneva oli hämmästyttävän paljon isänsä näköinen. Hän jätti opintonsa kesken, eli neuvostoseurapiirien pintaliitoa ja alkoholisoitui pahoin. Isänsä kuoleman jälkeen hän menetti etuoikeutensa ja päätyi syytetyksi timattien salakuljetuksesta ja korruptiosta.
4.2. Juri Brezhnev pääsi nepotismin ansiosta varaulkomaankauppaministeriksi. Alkoholisoitunut mies sai potkut isänsä kuoleman jälkeen ja pidätettiin korruptiosta ja kavalluksesta. Sittemmin mies on elänyt hiljaiseloa.

5. Juri Andropovilla oli vaimonsa Tatjanan kanssa kaksi lasta. Entinen KGB:n johtaja oli niin salaperäinen mies, että hänen tullessaan valtaan lännessä ei edes tiedetty hänen olevan naimisissa. Tatjana oli Andropovin toinen vaimo, ensimmäisen vaimon Ninan kanssa hänellä oli niin ikään kaksi lasta.
5.1. Eugenia Andropovasta ei ole tarkempaa tietoa.
5.2. Vladimir Andropov kuoli 35-vuotiaana.
5.3. Igor Andropov valmistui historian tohtoriksi ja työskenteli Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän ulkoministeriössä diplomaattina.
5.4. Irina Andropova oli naimisissa tunnetun näyttelijän Mihail Filippovin kanssa.

6. Konstantin Tsernenko oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta syntyi poika, toisesta kaksi tytärtä ja poika.
6.1. Albert Tsernenko oli merkittävä lakifilosofi. Menestystä tuli sekä neuvostoaikana että sen jälkeen. Neuvostoaikainen teoria historiasta kausaalisena prosessina oli ymmärrettävästi suosiossa.
6.2. Jelena Tsernenko työskenteli puoluehistorian instituutissa.
6.3. Vera Tsernenko työskenteli diplomaattina USA:n suurlähetystössä.
6.4. Vladimir Tsernenko oli Neuvostoliiton elokuva-alan hallintoelimen töissä.

7. Mihail Gorbatsovilla oli puolisonsa Raisan kanssa yksi lapsi.
7.1. Irina Gorbatsova-Virganskaja työskentelee syöpätutkimusta rahoittavan Gorbatsov-säätiön varapuheenjohtajana. Koulutukseltaan hän on lääkäri.

Yleisenä havaintona voi huomata, että melkoinen osa neuvostojohtajien lapsista eli luultavasti kutakuinkin sellaista elämää, mihin he olisivat saattaneet päätyä normimihailovin lapsinakin. Politiikkaan meni aniharva ja heistäkin pisimmälle edennyt pääsi vain varaulkomaankauppaministeriksi. Epäsuosioon joutuneiden Stalinin ja Hrustsovin lapset selvisivät suhteellisen vähällä, samoin kuin Neuvostoliiton romahduksen jälkeisen ajan nähneet ex-johtajien lapset.

Kaikkiaan neuvostojohtajilla oli 19 lasta, joista ilmeisesti kaikki elivät aikuisiksi. Lasten lukumäärä oli siis noin 2,72 lasta / johtaja. Poikia oli yhdeksän ja tyttäriä kymmenen.

Lasten määrän keskiarvo on käytännössä sama kuin USA:n presidenttien aikuisiksi eläneiden lasten määrän keskiarvo. Koska USA:n presidenttejä on ollut monin verroin enemmän, ei heidän lapsiaan ole lueteltu yksitellen, ainoastaan kiinnostavimmat tapaukset. Presidenteillä on ollut paljon menestyksekkäitä sukulaisia, osa lapsistakin on päässyt pitkälle.

USA:n presidenttinä on ollut 43 miestä. Heillä on ollut yhteensä 156 lasta (3,63 per presidentti), joista 88 poikia ja 68 tyttöjä. Aikuisiksi on elänyt 116 lasta (2,76 per presidentti, Barack Obamaa eikä hänen lapsiaan ole laskussa huomioitu lasten alaikäisyyden takia), joista 66 poikia ja 50 tyttöjä. Lasten lukumäärään ei ole laskettu tunnustamattomia tai ei-biologisia lapsia.

Jakaumassa kiinnittää huomiota poikien suhteellisen suuri määrä. Olen joskus kuullut väitteen, että hallitsevilla uroksilla (korkea testosteroni) olisi enemmän poikia, mikä tietysti täsmäisi hyvin presidentteihin. Jos oletetaan, että sukupuolten syntymätodennäköisyys on yhtä suuri eli 50 %, todennäköisyys sille että 156 lapsesta vähintään 88 on poikia, on vain 6,4 %. Kun kuitenkin huomioidaan jakauman kaksisuuntaisuus, todennäköisyys sille että 156 lapsen jakaumassa vähintään 88 on jakauman enemmistösukupuolta on tietysti kaksinkertainen eli 12,8 %. Edelleen pieni, mutta ylittää silti tilastollisen merkitsevyyden viiden prosentin rajan.

Lapsettomia presidenteistä on ollut kuusi. Heistä tosin Washingtonilla, Madisonilla ja Hardingilla oli lapsipuolia vaimon aiemmasta avioliitosta ja Jacksonilla sekä Polkilla otto- ja kasvattilapsia. Edellä oleviin yhteissummiin ja seuraaviin tilastotietoihin on laskettu vain presidenttien (tiettävästi) biologiset lapset. "Puhtaasti" lapseton presidenteistä on ollut vain ainoa poikamies Buchanan.

Presidenttien lapsista (käytännössä 66 aikuiseksi eläneestä pojasta, naisten tasa-arvo ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa) aika moni on kohonnut merkittävään asemaan. USA:n edustajainhuoneeseen on edennyt viisi, senaattiin vain yksi. Presidentiksi on päässyt kaksi, ministeriksi neljä ja lisäksi yksi etelävaltioiden ministeriksi. Kenraalikuntaan on ylennyt seitsemän, joista yksi etelävaltioiden armeijassa. Jääköön spekulaatioiden varaan, kuinka runsaasti kyse on ollut nepotismista, todettakoon vain että viimeisen sadan vuoden aikana ei kovin moni ole edennyt äärimmäiselle huipulle.

1. George Washingtonilla ei ollut lapsia.

2. John Adamsilla oli kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Toinen tyttäristä kuoli pienenä ja kolmas tytär, nuorin lapsista syntyi kuolleena.
Pojista John Quincy Adams pääsi presidentiksi isänsä vielä eläessä.
Nuorempi veli Charles kuoli 30-vuotiaana alkoholistina.
Kolmas veljes Thomas oli välimuoto, joka oli vanhimman veljen sihteerinä toiminut alkoholisti.

3. Thomas Jeffersonilla oli avioliitosta viisi tytärtä, joista kolme kuoli pieninä, sekä yksi kuolleena syntynyt tai aivan pienenä kuollut poika. Lisäksi hänellä todennäköisesti oli orjansa Sally Hemingsin kanssa jälkikasvua, mutta ei tiedetä varmasti kuinka moni Sallyn lapsista oli Jeffersonin alulle saattama, todennäköisesti kaikki kuusi.
Vanhin tytär Martha toimi maan ensimmäisenä naisena isänsä presidenttikaudella, koska Jefferson oli leskimies. Marthan poika George W. Randolph oli lyhyen aikaan Etelävaltioiden sotaministerinä.
Sally Hemingsin ja Jeffersonin pojanpoika John Wayles Jefferson taisteli sisällissodassa pohjoisvaltioiden puolella ja yleni aina everstiksi asti.

4. James Madisonilla ei ollut lapsia.

5. James Monroella oli kaksi tytärtä ja pienenä kuollut poika.
Vanhempi tytär Eliza toimi joskus sairastelevan äitinsä sijaisena edustustehtävissä.

6. John Quincy Adamsilla oli kolme poikaa ja lapsena kuollut tytär.
Vanhin pojista, George, oli naistenmies ja alkoholisti, joka teki itsemurhan 28-vuotiaana. Sitä ennen hän ehti kuitenkin valmistua lakimieheksi Harvardista ja olla Massachusettesin edustajainhuoneen jäsenenä.
Keskimmäinen poika John oli myös alkoholisti, joka sai potkut Harvardista.
Nuorin poika Charles pääsi poliittisella urallaan pidemmälle, aina liittovaltion edustajainhuoneeseen ja Iso-Britannian suurlähettilääksi asti.

7. Andrew Jacksonilla ei ollut omia lapsia, mutta hänellä oli kaksi adoptoitua ja kahdeksan kasvattilasta.
Adoptoiduista lapsista 16-vuotiaana kuollut Lyncoua oli orvoksi jäänyt creek-intiaani.
Kasvattilapsista Jacksonin vaimon veljenpojista Daniel Smith Donelson oli etelävaltioiden kenraali sisällissodassa ja hänen veljensä Andrew Jackson Donelson USA:n varapresidenttiehdokas vuoden 1856 vaaleissa.

8. Martin van Burenilla oli viisi poikaa, joista yksi kuoli pienenä.
John oli lakimies ja New Yorkin osavaltion 'Attorney General' (termille ei ole tarkkaa suomennosta, koska se on käytössä vain 'common law' -periaatteen maissa, lähinnä osavaltion hallituksen ylin lakivirkamies). Isä-Martin oli hoidellut samaa virkaa ennen presidentiksi tuloaan.

9. William Henry Harrisonilla oli kuusi poikaa ja neljä tytärtä. Nuorin pojista kuoli pienenä. Aikuiseksi eläneistäkin viisi kuoli ennen kesken presidenttikauttaan menehtynyttä isäänsä ja vain yksi eli äitiään pidempään.
John Scott Harrison pääsi poliittisella urallaan USA:n edustajainhuoneeseen. Hänen pojistaan Benjamin pääsi sittemmin pidemmälle.

10. John Tylerillä oli peräti viisitoista lasta, ensimmäisestä avioliitosta kahdeksan ja toisesta, leskenä 30 vuotta nuoremman naisen kanssa solmitusta seitsemän. Vain yksi tytär kuoli pienenä, kahdeksan poikaa ja kuusi tyttöä eli aikuisiksi. Lisäksi väitetään, että hänellä olisi ollut useita lapsia orjien kanssa, mutta tästä ei ole pitäviä todisteita. Tyler on aikaisin presidentti, jolla on yhä (2011) elossa olevia lapsenlapsia. Kuulostaa uskomattomalta, koska Tyler oli syntynyt 1790! Tämä selittyy sillä, että kyseisten pojanpoikien isä oli Tylerin 63-vuotiaana saama poika, joka puolestaan sai nuoremman näistä elossa olevista pojanpojista 1928 74-vuotiaana.
Robertin, vanhimman pojan puoliso Priscilla toimi maan ensimmäisenä naisena anoppinsa kuoltua aina presidentin uuteen avioliittoon asti.
John Jr. oli etelävaltioiden apulaisvaltiovarainministeri.
Letitia toimi epävirallisesti maan ensimmäisenä naisena kälynsä ohella.
David, toisen avioliiton vanhin lapsi, oli USA:n edustajainhuoneen jäsen.
John Alexander liittyi Konfederaation armeijaan vasta 14-vuotiaana ja taisi päästä sotimisen makuun, koska taisteli muutamaa vuotta myöhemmin saksalais-ranskalaisessa sodassa Preussin armeijassa.

11. James K. Polkilla ei ollut lapsia.

12. Zachary Taylorilla oli viisi tytärtä ja yksi poika.
Sarah meni naimisiin nuoren luutnantin Jefferson Davisin kanssa isänsä vastustuksesta huolimatta. Davisista tuli sittemmin Etelävaltioiden presidentti, mutta Sarah oli kuollut malariaan vain kolme kuukautta vihkimisen jälkeen.
Richardista tuli sisällissodassa etelävaltioiden kenraaliluutnantti.

13. Millard Fillmore oli kahdesti naimisissa. Toinen, myöhemmällä iällä solmittu avioliitto oli lapseton, ensimmäisestä oli poika ja tyttö.
Millard Powers Fillmore oli isänsä sihteerinä presidenttiyden loppuvaiheessa.

14. Franklin Piercellä oli kolme poikaa, jotka kaikki kuolivat pieninä.
Benjamin eli pojista vanhimmaksi. Hän kuoli 11-vuotiaana junaonnettomuudessa. Isä oli juuri tullut valituksi presidentiksi, mutta ei ollut vielä astunut virkaan.

15. James Buchanan on ainoa USA:n presidentti, joka pysyi poikamiehenä eikä hänellä ollut lapsia.

16. Abraham Lincolnilla oli neljä poikaa, joista vain yksi eli yli 18-vuotiaaksi.
Robert Todd Lincolnista tuli USA:n sotaministeri ja Iso-Britannian suurlähettiläs.

17. Andrew Johnsonilla oli kaksi tytärtä ja kolme poikaa. Kaikilla pojilla oli jossain määrin traaginen kohtalo.
Charles kuoli ollessaan armeijan apulaislääkärinä sisällissodan aikana pudottuaan hevosen selästä. Robert menehtyi 35-vuotiaana alkoholismiin.
Andrewin perustama sanomalehti meni konkurssiin ja hän kuoli pian sen jälkeen 27-vuotiaana.

18. Ulysses S. Grantilla oli kolme poikaa ja tytär.
Jesse yritti päästä presidenttiehdokkaaksi 1908, mutta oli käytännössä täysin vailla mahdollisuuksia. Myöhemmin hän kirjoitti isänsä elämäkerran.
Ulysses Jr. ryhtyi menestyväksi kiinteistönvälittäjäksi. Hänen poikansa Ulysses IV (III meni serkulle) oli kuuluisa paleontologi.
Frederick ryhtyi isänsä tapaan sotilaaksi ja yleni kenraalimajuriksi. Siviilissä hänestä tuli Itävalta-Unkarin suurlähettiläs.

19. Rutherford B. Hayesilla oli seitsemän poikaa ja tytär. Kolme pojista kuoli pieninä.
Webb ryhtyi upseeriksi, yleni prikaatikenraaliksi ja otti osaa neljään sotaan: Espanjan-Amerikan sota, bokserikapina, Venäjän-Japanin sota ja ensimmäinen maailmansota. Merkittävin saavutus oli Filippiineillä 1899 ansaittu Kongressin kunniamitali eli korkein mahdollinen urhoollisuudesta myönnettävä kunniamerkki.
Rutherford Jr. perusti kansallisen kirjastoyhdistyksen.
Scottista tuli rautatieyrityksen johtaja.

20. James A. Garfieldilla oli viisi poikaa ja kaksi tytärtä. Pojista neljä ja tyttäristä yksi eli aikuiseksi.
Harry oli yliopiston rehtori. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän johti kansallista polttoaineensäännöstelyvirastoa.
James oli USA:n sisäministeri 1907-09.

21. Chester A. Arthurilla oli kaksi poikaa ja tytär. Esikoispoika kuoli pienenä.
Chester Alan Jr oli playboy, joka ei osoittanut kiinnostusta työhön eikä politiikkaan.

22. ja 24. Grover Clevelandilla oli kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Presidenttikausien välissä syntynyt esikoistytär kuoli 12-vuotiaana, muut elivät aikuisiksi.
Esther syntyi Valkoisessa talossa ja hänen saadessaa lapsena tuhkarokon presidentin asunto julistettiin karanteeniin. Esther meni naimisiin brittiläisen upseerin kanssa ja heidän tyttärensä Philippa Foot oli merkittävä filosofi.

23. Benjamin Harrisonilla oli neljä lasta, joista kolme eli aikuisiksi. Ensimmäisestä avioliitosta poika ja tytär (toinen tytär kuoli pian syntymän jälkeen), toisesta avioliitosta ensimmäisen vaimon veljentyttären kanssa tytär.
Russell oli Yhdysvaltain konsulina Meksikossa ja sittemmin Indianan osavaltion senaatissa. Hänen poikansa William pääsi USA:n kongressin edustajainhuoneen jäseneksi.
Mary toimi maan ensimmäisenä naisena äitinsä sairastuttua ja sittemmin kuoltua. Välit isään katkesivat tämän toisen avioliiton myötä.
Elizabeth, melkein 40 vuotta sisartaan nuorempi, toimi asianajajana.

25. William McKinleyllä oli kaksi tytärtä, jotka molemmat kuolivat pieninä.

26. Theodore Rooseveltilla oli ensimmäisestä avioliitosta tytär, toisesta neljä poikaa ja yksi tytär.
Alice eli varsin skandaalinkäryisen elämän. Hän oli naimisissa Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenen kanssa, mutta ainoan avioliitosta syntyneen lapsen isä oli eräs senaattori, jonka kanssa Alicella oli suhde.
Theodore Jr. pääsi pitkälle sekä politiikassa että sotilasuralla. Hän toimi New Yorkin osavaltion edustajainhuoneen jäsenenä, Puerto Ricon kuvernöörinä, Filippiinien kenraalikuvernöörinä ja apulaislaivastoministerinä. Sotilaana hän yleni prikaatikenraaliksi ja otti osaa molempiin maailmansotiin. Hän kuoli sydänkohtaukseen kuusi päivää Normandian maihinnousun jälkeen oltuaan ainoa kenraali, joka nousi maihin ensimmäisen aallon mukana. Hänet oli jo päätetty ylentää kenraalimajuriksi ja divisioonankomentajaksi, mutta toisin kävi. Kuolemansa jälkeen hänelle myönnettiin Kongressin kunniamitali.
Kermit teki isänsä tapaan tutkimusmatkoja, mm. Brasilian viidakoihin. Vanhemman veljen malliin hänkin taisteli molemmissa maailmansodissa, mutta ajautui alkoholismiin ja teki itsemurhan 1943. Hänen poikansa Kermit Jr. oli CIA:n osastopäällikkö.
Quentin, nuorin lapsista, kaatui 1918 20-vuotiaana taistelulentäjänä.

27. William H. Taftilla oli kaksi poikaa ja tytär.
Robert istui toistakymmentä vuotta USA:n senaatissa ja pyrki puolueensa presidenttiehdokkaaksi 1940, -48 ja -52, mutta hävisi esivaaleissa. Myös hänen poikansa Robert Jr. istui yhden kauden senaatissa. Hänen poikansa Bob puolestaan oli Ohion kuvernööri.
Charles Phelps Taft II oli Cincinnatin pormestari.

28. Woodrow Wilsonilla oli kolme tytärtä.
Margaret toimi maan ensimmäisenä naisena äitinsä kuolemasta isän uuteen avioliittoon asti.

29. Warren G. Hardingilla ei ollut lapsia.

30. Calvin Coolidgella oli kaksi poikaa, joista toinen kuoli teini-iässä.
John oli rautatieyhtiön toimitusjohtaja.

31. Herbert Hooverilla oli kaksi poikaa.
Herbert Jr. oli lyhyen aikaa USA:n sisäministeri.

32. Franklin D. Rooseveltilla oli viisi poikaa ja tytär. Yksi pojista kuoli pienenä.
Anna oli kolmesti naimisissa ja ammatiltaan toimittaja.
James valitsi sotilasuran merijalkaväessä ja yleni prikaatikenraaliksi ja ansaitsi toisessa maailmansodassa Laivaston ristin. Sodan jälkeen hän erosi palveluksesta ja meni politiikkaan kohoten USA:n edustajainhuoneen jäseneksi.
Elliott liittyi ilmavoimiin (tuolloin vielä armeijan ilmajoukot) 1940 ja lensi sodassa tiedustelulentäjänä. Erikoinen yksityiskohta on, että hän todisti tulevan presidentti Kennedyn vanhemman veljen kuolemaa koelennolla. Hän yleni prikaatikenraaliksi ja ehti olla viidesti naimisissa.
Franklin Jr. oli toinen samanniminen poika ensimmäisen kuoltua puolen vuoden ikäisenä. Hänestä tuli vanhimman veljen tapaan USA:n edustajainhuoneen jäsen.

33. Harry S. Trumanilla oli yksi tytär.
Margaret oli menestyksekäs dekkarikirjailija.

34. Dwight D. Eisenhowerilla oli kaksi poikaa, joista vanhempi kuoli pienenä. Nuorempi on yhä elossa ja Eisenhower on varhaisin presidentti, jonka lapsia on yhä elossa.
John valitsi isänsä tapaan sotilasuran. Isä ei ymmärrettävästä syystä päässyt paikalle kun poika valmistui West Pointista; hän oli samana päivänä komentamassa maihinnousua Normandiaan. Hän yleni prikaatikenraaliksi, mutta merkittävimmän työnsä hän on tehnyt sotahistorioitsijan.

35. John F. Kennedyllä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Vanhempi tyttäristä syntyi kuolleena. Nuorempi pojista syntyi presidenttikaudella ja kuoli kahden päivän ikäisenä.
Caroline on kirjailija ja pyrki USA:n senaattiin 2010 Hillary Clintonin paikan vapauduttua.
John Jr. kuoli lento-onnettomuudessa 38-vuotiaana hänen ohjaamansa koneen syöksyttyä mereen.

36. Lyndon B. Johnsonilla oli kaksi tytärtä.
Lynda meni naimisiin merijalkaväen upseerin kanssa. Aviomies siirtyi politiikkaan edeten Virginian kuvernööriksi ja USA:n senaattiin.

37. Richard Nixonilla oli kaksi tytärtä.
Julie meni naimisiin Dwight D. Eisenhowerin pojanpojan kanssa. Nixon oli Eisenhowerin varapresidentti 1952-60. Ammatiltaan Julie on kirjailija.

38. Gerald Fordilla oli kolme poikaa ja tytär.
Michael on pappi.
John on liikemies.
Steven on näyttelijä.
Susan on kirjailija-valokuvaaja, joka aiemmin johti äitinsä perustamaa alkoholi- ja huumevieroitusklinikkaa.

39. Jimmy Carterilla on kolme poikaa ja tytär.
Jack pyrki USA:n senaattiin 2006, mutta hävisi vaalit.

40. Ronald Reaganilla oli ensimmäisestä avioliitosta kaksi tytärtä, joista toinen kuoli pienenä sekä adoptoitu poika. Toisesta avioliitosta syntyi poika ja tytär.
Maureen pyrki USA:n senaattiin 1982 ja 1992, mutta hävisi molemmat vaalit.
Michael oli Reaganin ja Jane Wymanin adoptoima poika, joka vieraantui avioeron jälkeen isästään. Välit paranivat myöhemmin. Ammatiltaan hän oli radiojuontaja, kuten pikkuveljensäkin.
Patti aiheutti isälleen harmaita hiuksia liberaaleilla näkemyksillään. Ammatiltaan hän oli näyttelijä ja poseerasi Playboyn alastonkuvissa isänsä presidenttikauden jälkeen.
Ron, radiojuontaja, aiheutti isälleen lisää aihetta hiustenvärjäykseen olemalla lähes siskonsa veroinen liberaali.

41. George H.W. Bushilla on neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhempi tyttäristä kuoli pienenä.
George W. seurasi isänsä jalanjälkiä presidenttinä.
Jeb oli Floridan kuvernööri 1999-2007.

42. Bill Clintonilla on yksi tytär.
Chelsea on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri.

43. George W. Bushilla on kaksoistyttäret.
Barbara ja Jenna ovat ainoat kaksoset, joiden isä on ollut Yhdysvaltain presidentti.

44. Barack Obamalla on kaksi tytärtä.

Sivallus CCXVI

2012-01-14T12:21:00.000+02:00

Eteläkorealaisten lehtitietojen mukaan Pohjois-Korea on rankaissut jopa puolen vuoden työleirituomioilla niitä, jotka eivät ole surreet riittävän näyttävästi Suuren Johtajan kuolemaa. Tästä voidaan päätellä, että pohjoiskorealaisilla on kaksi vaihtoehtoa: 1) itket tai 2) itket ja itket.

Välihuomautus 24: Kasvatusguru

2012-01-14T06:53:00.002+02:00

Ruotsalainen Anna Wahlgren, huippusuositun teoksen Lapsikirja kirjoittanut kasvatusguru on osoittautunut vastuuttomaksi julmuriäidiksi tyttärensä Felicia Feldin paljastuskirjassa.

En ole hämmästynyt.

80-luvun lopussa suomennettu Lapsikirja oli täälläkin todellinen myyntihitti. Itse en ollut koko järkäleestä edes kuullut, mutta satuin muutama vuosi sitten huomaamaan sen Huitsinnevadan kirjaston poistomyynnissä ja takakannen luettuani ostin kun halvalla sain, kuten Sulo Wilén sanoisi.

Kovasti kehuttu kirja osoittautui epäilyttäväksi. En lukenut sitä kokonaan, ehkä vähän reilu puolet valittuja pätkiä. Totesin, että tämän systeemin mukaan minä en ainakaan omia lapsiani kasvattaisi enkä ole kasvattanut. Tekstistä tuli niljakas vaikutelma; manipuloivaa, syyttelevää besserwisseriyttä. Toki joukossa oli hyviäkin osia; ei ole mitään niin huonoa ettei siinä jotain hyvääkin olisi, ei edes monikulttuuri. Periaatteenani onkin aina ollut, että ota kaikesta se mikä siinä on hyvää ja hylkää huono.

Wahlgrenin teoksessa ei kovin paljon sitä hyvää ollut, mutta ymmärrän kyllä miksi itsevarma teksti on uponnut sellaisiin joilla ei sitä lukiessa vielä ole ollut kokemusta lasten kasvattamisesta. Silti luulisi hälytyskellojen soivan, jos äidillä on yhdeksän lasta neljän eri miehen kanssa ja kirjan perhemalli pyörii äitiyden ympärillä isä(puolen/puolien) ollessa esineen kaltainen/kaltaisia koriste(ita).

Sivallus CCXV

2012-01-10T17:34:00.000+02:00

Tullilaitos teki pahan luokan mokan. Menivät tarkistamaan Bideen vaalikampanjaväkeen kuuluvan Ahmed Hassanin asiaankuuluvasta suojaväristä huolimatta. Asiasta on noussut kohu, Evan veljen Tomin mukaan kyseessä on rasismi. Eiköhän ole syytä ohjeistaa tullilaitos uudestaan siten, että tarkastuksen kohteeksi joutuvat tästedes vain ja ainoastaan valkoihoiset suomalaismiehet. Homoiksi tai vihervasureiksi tunnistetuille myönnetään poikkeus. Mukavana sivuvaikutuksena on se, että muutaman vuoden kuluttua voidaan uutisoida, että kaikki salakuljetuksesta ym rikkeistä kiinni jääneet ovat sataprosenttisesti kantasuomalaisia miehiä.

P.S. Kaikesta huolimatta uskoisin, että tarkistuksen suoritti ns. "kunnollinen tullimies".

Sivallus CCXIV

2012-01-06T15:33:00.002+02:00

Triathlon on epäonnistuneiden kestävyysurheilijoiden kaatopaikka.

Hitlerin päiväkirja

2012-01-03T20:14:00.002+02:00

Tutkiva journalismimme sai aikaan ihmeitä ja löysimme Hitlerin päiväkirjan. Seuraavassa valikoituja otteita, jotka todistavat että Aatu osasi kirjoittaa paljon mielenkiintoisemminkin kuin unilääkkeeksi kelpaavasta Mein Kampfista voisi päätellä.

30.1.33. Jawohl! Tänään minusta tuli Saksan valtakunnankansleri. Sen kunniaksi päätin ruveta pitämään päiväkirjaa. Mihinkään pitkiin vuodatuksiin ei kyllä ole aikaa. Kiirettä tulee pitämään ainakin sen jälkeen, kunhan siitä seniilistä Hindenburgista pääsee eroon.

27.2.33. Annoin Hermannille tehtävän polttaa valtiopäivätalo. Tulikin kunnon roihu.

1.7.34. Vihdoinkin pääsin eroon siitä vanhasta pervosta Röhmistä. Olisi se muuten saanut virkansa pitää, mutta mitäs meni piru nipistämään minua persuksista silloin -26. Tähän asti sitä tarvitsi, mutta nyt on valta niin tiukasti käsissä että se sodomiitti sai potut pottuina.

2.8.34. Hindenburg kuoli tänään. Tosin eroa viimeaikaiseen tilaan ei juuri huomaa. Taidanpa nimittää itseni presidentiksi, ellen sitten keksi nasevampaa titteliä.

12.9.35. Nürnbergin puoluepäivillä. Eva pihtaa taas. Suutuspäissäni käskin laatia lisää juutalaisvastaisia lakeja. Joskus tulee ikävä Geli-vainaata. Siltä sai aina kun halutti, vaikka on myönnettävä että Evalla on paremmat kyydit.

15.2.36. Koeajoin Ferdinand Porschen uuden kansanauton. Näyttää kuplalta ja sanokaa minun sanoneen, siitä tulee vielä riesa maailmalle.

3.8.36. Olympiastadionilla katsomassa kisoja. Joku nekru voitti satasen.

13.9.37. Palasin Nürnbergin puoluepäiviltä. Ei kyllä yhtään kiinnostanut, samat on aina nähty. Istu nyt siinä muitten keskellä kun pierettää niin perkeleesti. Onneksi välillä tuli musiikkia, niin pystyi päästelemään tuhnuja. Hermann ja Heinrich katselivat paheksuvasti toisiaan, mutta epäilen että se oli vain vittuilua - eivät ne voineet olla tajuamatta että se olin minä.

12.3.38. Kävin Paula-siskon luona Wienissä kahvilla. Hyvää sachertorttua. Liitin samalla Itävallan Saksaan ja nimesin sen Ostmarkiksi.

29.9.38. Pikku palaveri Münchenissä Chamberlainin, Daladierin ja Mussolinin kanssa Tsekkoslovakian asioista. Vittu mikä moka, joku unohti kutsua Tsekkoslovakian presidentin (en nyt muista tyypin nimeä) paikalle. No, saatiinpa asiat sovittua sutjakammin.

12.10.38. Pidin puhuttelun Jospehille ja Magdalle. Ero ei tule kysymykseenkään. Mikä piru siinä klenkka-Goebbelsissä naisia miellyttää, pääsi painamaan parikymppistä bimboa. Ei taida Josephilla olla se kolmas jalka yhtä pahasti kampura kuin oikea koipi. Entäs Magda? Hittojako Karl Hanke hänessä näki? Halusi varmaan testata, pitääkö paikkansa että joka tytöllä pimppi on mutta vittu vasta viiden lapsen äidillä.

10.11.38. Taitaa olla pientä taipumusta pyromaniaan. Huomasin jokin aika sitten, että valtiopäivätalon palosta on reilut viisi vuotta ja oli ikävä liekkejä. Päätin poltattaa muutaman synagogan kansan huvitukseksi, mutta tuli otettua vähän liikaa schnapsia ja mopo lähti käsistä. Hitto mikä krapula.

31.12.38. Time-lehti valitsi minut Vuoden Mieheksi! GRUNT! Saavat luvan toimittaa läpyskän diplomaattipostissa vähän äkkiä tänne. Kun näytän Evalle, niin sehän kostuu pelkästä kansikuvasta ja meitsi pääsee taas pukille!

16.3.39. Alan ymmärtää miksi hävittiin maailmansodassa. Kentsuilla oli eilen kusi sukassa, kun miehitettiin loppukin Tsekkoslovakiasta. Mutta eihän nuo länsivallat sitten tehneet paskaakaan. Saatanan pelkurit (siis nuo meidän kentsut).

20.4.39. Viiskyt vuotta mittarissa. Hyvät bileet, Heinrich ja Joachim ottivat kännipäissään nokkapokat (Joachim voitti), Hermann ja Joseph sammuivat pöydän alle. Tuolle Hessille pitää tehdä jotain, kun se ei ryyppää. Epäilyttävää.

23.8.39. No nyt se kolmannen luokan shamppanjakauppias Ribbentrop on vihdoinkin saanut jotain aikaan. Hyökkäämättömyyssopimus Stalinin kanssa ei ole mikään pikkujuttu. Saas nähdä parin vuoden päästä, mihin asentoon Joosefin viikset asettuvat, kun tehdään yllärit kollegalle.

3.9.39. Voi vittu. Mikä noita brittejä ja ranskalaisia vaivaa. Minä miehitän Saarin - ei mitään. Miehitän Reininmaan - ei mitään. Liitän Itävallan Reichiin - ei mitään. Uhittelen Tsekkoslovakialle ja saan ne suostumaan Münchenin sopimukseen. Petän sopimuksen ja miehitän koko Tsekkoslovakian - ei mitään. Ja nyt menen ja hyökkään Puolaan ja mitä nämä tekevät? Pitävät sanansa ja julistavat sodan. Eihän niihin voi luottaa - ne eivät pettäneetkään polakeille antamiaan lupauksia. Pitäisi erottaa se kyvytön ääliö Ribbentrop, mutta kun tilalle on tarjolla vain vielä kyvyttömämpiä ääliöitä.

18.3.40 Tapasin Mussolinin Brennerin solassa. Scheisse, ollaan treffattu Beniton kanssa monesti ennenkin mutta vasta nyt synkkasi tosissaan. Duce näytti jotenkin vaivaantuneelta, joten käskin avustajat pois ja kysyin kahden kesken että mikä nyt. Vääntelehti mutta tunnusti sitten että vatsavaivoja. Sanoin että antaa tulla vaan niin minäkin töräytän. Niin me sitten päästeltiin ja oltiin yhtä mieltä siitä että minä voitin äänessä mutta Benito hajussa. Hitto kun naurettiin. Piti muistaa tuuletella ennen kuin päästettiin adjutantit takaisin.

25.6.40. Vihdoin Pariisissa. Kyllä sinne tuli yritettyä reilu parikymmentä vuotta sittenkin, mutta turhaan. Hiton harmi sinänsä ettei edellisellä kerralla onnistanut. Silloin olisi nuorena miehenä voinut mennä Pigallelle huoriin ettei mitään. Vaan eipä nyt onnaa, kun Speer ja kumppanit ovat messissä. Juoruaisivat Evalle ja siitäkös mekkala tulisi.

19.7.40. Ylensin tusinan verran kenraaleita sotamarsalkoiksi. Kun Hermann kuuli tästä etukäteen, hän hermostui. Halusi, että teen hänestä vielä korkeampiarvoisen. Lupasin jos kertoo hyvän vitsin. Hermann rykäisi ja aloitti: "Olin makuuhuoneessa, kun Emmy tuli paikalle ja ihmettelin, miksi heiluttelin marsalkansauvaani sängyllä olevien vaatteiden yllä. Johon minä totesin, että 'ich befördere meine Unterhose zu Oberhose!'". Repesin. Oli pakko keksiä Göringille upouusi Valtakunnanmarsalkan titteli.

6.4.41. Mussolini on taas sössinyt kaiken. Piti mennä Kreikkaan pelastamaan tilannetta, mutta piru vie kun muistettiin liian myöhään että Jugoslavia on matkan varrella. Tuli vähän isompi soppa kuin suunniteltiin.

11.5.41. Hess lensi Englantiin! Jotenkin minä arvasin, että ei tuosta tyypistä hyvä seuraa. Miten voit luottaa keneenkään Afrikassa syntyneeseen? Sitä vain antoi anteeksi, kun kyseessä oli 'alte Kamerad'. Saatana, miehen kulmakarvatkin ovat kuin kaksi vittua vierekkäin.

22.6.41. Evalla alkoi tänään menkat. Hyökkäsin Neuvostoliittoon.

8.12.41. Saatanan vinosilmät. Menivät hyökkäämään Havaijille! Ikään kuin jenkeistä ei olisi tarpeeksi riesaa muutenkin. Ei kai tässä muu auta kuin julistaa sota niillekin.

31.12.41. Saatanan vinosilmät. Jos kerran ollaan sodassa, niin sitten ollaan sodassa. Tässä on odotettu jo vuoden loppuun asti, mutta Tojo vain imee Stalinin kullia. Miksi perkeleessä se riisinjyvä ei voi julistaa neukuille sotaa ja helpottaa meidän itärintamamme painetta? Kyllä minä siitä hyvästä antaisin niille Siperian aina Jeniseille asti.

4.6.42. Kävin pikavisiitillä Suomessa. Lentokentälle laskeuduttaessa kusetti niin helvetisti, että piti juosta metsänreunaan heittämään kepillinen. Muistilistalle: asennuta Focke-Wulfiin vessa.

31.1.43. Stalingrad on antautunut! Scheisse, ja minä kun varta vasten ylensin Pauluksen marsalkaksi, että ymmärtäisi tapella loppuun asti. Paulus saisi tunkea marsalkansauvansa paikkaan jonne päivä ei paista.

25.5.43. Näin Messerschmittin uuden keksinnön. Suihkuhävittäjä, ja paskat! Salamapommittajaksi, sanon minä.

23.8.43. Kurskissa meni sitten poskelleen. Donnerwetter, ei olisi sittenkään pitänyt odottaa niitä uusia panssarimalleja. Pakkaisin pillit pussiin ja rupeaisin taas taidemaalariksi, mutta kädet vapisevat niin pahasti että menisi impressionismin puolelle, oksettavaa.

6.6.44. Liittoutuneet nousivat maihin Normandiassa. Ja mitä nämä helvetin pöljät tekevät? Antavat minun vedellä sikeitä puoleenpäivään ennen kuin uskaltavat tulla kertomaan. Vittu, nykyään ei saa kunnon henkilökuntaa mistään. Taidanpa ihan vittuillakseni kieltää panssaridivisioonien siirron paikalle. Sanon, että tämä on pelkkä hämäys ja oikea maihinnousu tehdään Calaisiin. Siinäpähän oppivat asioiden tärkeysjärjestyksen, paskiaiset.

22.7.44. Korvissa soi ja päätä särkee. Tällä kertaa en ole krapulassa kuten normaalisti. Joku vitun nobody Stauffenberg räjäytti toissapäivänä pommin bunkkerissa eikä se rähmäkäpälä osannut tehdä sitäkään oikein. Ansaitsi tulla ammutuksi jo siitä hyvästä; mukamas preussilainen upseeri eikä tuon kummempaa saa aikaan. Scheisse, että jomottaa ohimoissa.

25.1.45. Vastahyökkäys lännessä meni vituiksi.

14.2.45. Dresden meni pommituksissa vituiksi.

16.3.45. Vastahyökkäys idässä meni vituiksi.

18.3.45. Evan kanssa meni vituiksi. Ei kuulemma saa nukuttua pommitusten takia ja päätä särkee.

22.4.45. Saatana että vedin tänään herneen nenään. Meitsi oli just laatimassa hienot suunnitelmat, kun kentsun perkeleet tunnustivat, ettei mitään vastahyökkäystä ole tehty. Pistin sen luokan raivarit, että jos tästä revohkasta joskus tehdään elokuva, niin siinä on legendaarisen kohtauksen ainekset.

28.4.45. Himmler oli ruvennut rauhanneuvotteluihin, saatanan petturi. Nyt ymmärrän miksi Blondi yritti aina näykkiä äijän housunlahkeita ja kusi kerran sen kintuille.

29.4.45. Kyllä tämä tästä vielä. Fredrik Suurikin nousi, vaikka vihollinen oli Berliinin porteilla. Päätin mennä Evan kanssa naimisiin, niin onpa Saksan kansalla edustava hallitsijapari, kunhan sota on voitettu.

30.4.45. Donnerwetter. Evalla nousi pissa päähän, kun pääsi Frau Hitleriksi. Nyt mulla on raunioina olevan valtakunnan lisäksi nalkuttava akka. Ei tätä kestä, taidan ampua itseni.

Vuosiraportti 2011

2012-01-01T08:34:00.002+02:00

Sekametelisoppaa on pidetty nyt lähes kolme vuotta. Tämän vuoden tilastoja:
Vuoden aikana 75577 käyntiä eli 207 / päivä.
Viime vuonna 47856 eli kasvua 57,9 %.
Vilkkain kuukausi huhtikuu, 7651 (10,1 %).
Hiljaisin kuukausi kesäkuu, 5143 (6,8 %).
Vilkkain päivä 20.4, 439.
Hiljaisin päivä 16.7, 99.
Vilkkain viikonpäivä maanantai, keskimäärin 234 (16,1%).
Hiljaisin viikonpäivä lauantai, keskimäärin 172 (12,1 %).

Kävijämäärät tuntuvat vakiintuneen. Marraskuu oli historian ensimmäinen kuukausi, jolloin kävijämäärä oli pienempi kuin vuotta aiemmin vastaavassa kuussa.

Mielenkiintoinen mutu-ero viime vuoteen nähden on se, että juttuja ei linkattu yhtä paljon muiden kirjoituksissa kuin aiemmin. Joko kirjoitukseni ovat huonompia tai ihmiset ovat pinnallistuneet entisestään.

Yksittäisistä jutuista linkatuimpia olivat ilmeisesti Koska olen tyttö, Heppi ja Natsien ihmeaseet. Henkilökohtaisesti pidin parhaana suorituksenani Päin välimerkkiä -luetteloa.
Kommentoiduimpia juttuja olivat, kumma kyllä, kestävyysjuoksua käsittelevä Ylivoimaiset kenialaiset (25), Euroopan erikoiset kielet (18) ja edellä mainittu Natsien ihmeaseet (18). Keskustelua herättivät myös pamfletit homoseksuaalisuudesta (17) ja ateismista (16).
Sivalluksista eniten kommentteja (20) kirvoitti 198, jonka otin Hommaforumin allekirjoituksekseni. Yhtä suureen määrään ylsi samaa aihepiiriä käsittelevä 156.

Yritin palvella molempia lukijoitani paremmin ottamalla käyttöön heti otsikon alta löytyvän hakemiston, josta parhaat jutut ovat helpommin löydettävissä.

Sivustot, joilta blogiin klikattiin useimmin, olivat Takkirauta, Octaviuksen ajatuksia, Yrjöperskeles, Kumitonttu ja Oikotieto. Kiitän nöyrimmin linkkauksista heitä ja myös muita blogiani linkanneita.

Sitten suora lainaus viimevuotisesta raportista, koska tilanne ei ole muuttunut mihinkään:

Aloittaessa päätin, että se on sitten vi... eikun juttu viikossa. Päätös on pitänyt, joka ainoa kalenteriviikko blogiin on ilmestynyt viikon pääpauhanta. Blogi on edelleen melkoista sekametelisoppaa ja tulee sellaisena pysymäänkin; minulla ei ole mitään pakkoa eikä tarvetta rajautua johonkin tiettyyn aihealueeseen, vaikka se luultavasti kävijämääriä kasvattaisikin.

Jos haluaisin väkisin kasvattaa kävijämääriä, niin lopettaisin blogissa paskanjauhamisen kestävyysjuoksusta, maahanmuutosta, yhteiskunnasta, historiasta tai muista turhuuksista ja kirjoittaisin jostakin oikeasti tärkeästä, kuten muodista.

Oman nimen käyttämiseen kirjoituksissa en näe tarvetta enkä nykyisessä ristiinnaulitsemisilmapiirissä syytä. Moraalista ongelmaa tässä ei ole, koska en esiinny netissä omalla nimelläni eikä sekaantumisen vaaraa siksi ole. Toisen moraalisen linjauksen olen tehnyt siinä, että toisia ihmisiä tai julkisia asioita käsittelevissä kirjoituksissa en käytä sellaisia tietoja, jotka olen omana itsenäni saanut eli tietoja, joita ei julkisesti saisi. Tästä on joskus hauskoja seurauksia. Esimerkiksi kestävyysjuoksun tulevaisuuden lupauksista kirjoittaessani eräs juoksija (ei omia valmennettaviani) oli kertonut minulle tulevan päämatkansa, joka on eri kuin mitä kirjoituksessani spekuloin. Siksi näin, koska julkisuudessa tulevaksi päämatkaksi on ilmoitettu muu mitä hän itse yksityisesti tunnusti ja juoksijan ominaisuudetkin taitaisivat paremmin sille sopia. Pari muutakin vastaavaa tilannetta on tullut eri aiheissa.

Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.
Vinkkejä kirjoittajana kehittymiseen ja juttutoiveita otetaan edelleen vastaan, toteuttamista ei luvata.

Lopuksi lista muutamista silmään sattuneista erikoisimmista hakusanoista, joilla blogiin on tultu:
12. minipossuyhdistys
Jaska ei kyllä ole mikään minipossu vaan Sallin mukaan hiton iso sika.
11. miksi eesaun ja jaakobin välit rikkoutuivat
En tiennytkään pitäväni raamattublogia.
10. viikinki kaasu
Tämä haku oli kyllä sieltä ja syvältä.
9. bensatankin kolina
Siis ilmeisesti tankattu vahingossa eau de colognea ja nyt halutaan tietää, onko se haitallista.
8. maailman suolaisin paikka
Jääköön kommentoimatta.
7. pois nörtin maineesta
Tähän on tästä blogista turha etsiä ohjeita.
6. kaleeriorjan asu
En edes halua tietää.
5. nainen keskitysleirillä natsi ihmisen nahasta
Ilse Kochia etsiskellään ja tadaa - haku tuo sinne mihin pitikin.
4. missä kannattaa säilyttää avattu glögi kanisteri
Olen ihan pihalla. Ehkä kanisterikin.
3. porno natsisaksa
Ok, olen kirjoittanut natseista mutta en tietääkseni pornosta.
2. kika korkea on maut everest
kika motna kirotusvihrettä saa mahumaan
1. päivi räsänen naked
Pervoa. Onhan Päivi ihan MILF, mutta itse googlettaisin ennemmin tytärtä.

Hyvää uutta vuotta!

Välihuomautus 23: Vuoden paras

2011-12-31T10:11:00.002+02:00

Ei kuulu tapohini linkata suoraan jonkun kirjoittamaa yksittäistä juttua, mutta nyt tuli aihetta. Jaskan pauhantaa -blogi jakaa ensimmäisen (ja ehkä ainutkertaisen) virtuaalipalkinnon vuoden parhaasta blogikirjoituksesta nimimerkki Tiedemiehen viimeisestä. Olkaa hyvä ja lukekaa.

Korea dynastia

2011-12-29T08:35:00.000+02:00

Rakkaan Johtajan, Kim Jong-Ilin heitettyä lusikkansa junanvaununsa nurkkaan Rakastetuksi seuraajaksi nimitettiin hänen nuorin poikansa Kim Jong-un. Tämä tarkoittaa sitä, että Kimien dynastia on nyt hallinnut Pohjois-Koreaa jo kolmen sukupolven ja yli kuudenkymmenen vuoden ajan, mikä ylittää monen virallisenkin kuningassuvun saavutuksen.

Uusi johtaja Kim Jong-un on vielä salaperäisempi kuin edeltäjänsä. Isoisä Kim Il-sung oli julkinen hahmo jo ennen Pohjois-Korean syntymistä ja siksi hänestä tiedetään suhteellisenkin paljon. Isä Kim Jong-il oli Korean jaon tapahtuessa muutaman vuoden ikäinen pikkupoika. Hänestä kasvatettiin määrätietoisesti Suuren Johtajan seuraajaa parinkymmenen vuoden ajan. 80-luvulta lähtien tuleva johtaja esiintyi julkisuudessa jonkin verran ja salaperäisyyden verhosta huolimatta hänestä tiedettiin edes jotakin valtaannousun tapahtuessa 1994. Sen jälkeen varmojen tietojen määrä ei liiemmin kasvanut, sen sijaan tiedettiin kyllä varmasti että maa oli tiukasti hänen rautahansikkaassaan pakollisten puhdistusten oltua ohi.

Kun Kim Jong-un pääsi muutama vuosi sitten seuraajan asemaan, hänestä tunnettiin lännessä vain yksi ainoa, 11-vuotiaana otettu valokuva. Paljastui, että hän - mitä todennäköisimmin - oli käynyt Sveitsissä yksityiskoulua parin vuoden ajan 14-15 vuoden iässä salanimellä Pak Chol ja piti koripallosta. Paljon muuta ei tiedettykään. Eikä tilanne ole siitä liiemmin muuttunut.

Pohjois-Korea on maailman suljetuin valtio. Se on stalinismin viimeinen linnake. Se on ydinasevaltio. Sen armeija on maailman neljänneksi suurin. Mikäli kaikki koulutetut reservit kutsutaan palvelukseen, se on toiseksi suurin. Se on edelleen virallisesti sotatilassa eteläisen naapurinsa kanssa Korean sodan jäljiltä, vuoden 1953 raja on yhä vain aselepolinja. Aselepolinja on samalla maailman suurin elintasokuilu; asukasta kohti laskettu BKT on Etelä-Koreassa virallisten tilastojen mukaan noin 20-kertainen, todellisuudessa kukaan ei tiedä Pohjois-Korean oikeaa tilannetta. Etelässä eletään kehittyneen teollisuusvaltion yltäkylläisyydessä, pohjoisessa syödään ruohoa.

Sanalla sanoen Pohjois-Korean tilanne on räjähdysherkkä. Kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu lähivuosina. Ainoa, mistä ollaan yksimielisiä on se, että Kim Jong-un on avain. Pohjois-Korean tulevaisuus riippuu siitä, mitä hän on. Ei välttämättä siitä, mitä hän ajattelee, koska on vielä epäselvää missä määrin hän on maan todellinen johtaja. Periaatteessa mahdollisuuksia on neljä ja jokaisesta niistä seuraa erilainen skenaario.

1. Nukkehallitsija

On mahdollista, että Kim Jong-un olisi pelkkä nukkehallitsija ilman todellista valtaa. Hänen sijastaan valtaa käyttäisi joku muu, joko yksittäinen henkilö tai klikki. Tätä teoriaa puoltava seikka on lähinnä hänen kokemattomuutensa; hän ei ole tiettävästi koskaan tavannut ulkomaiden merkittäviä johtajia eikä ollut merkittävissä tehtävissä kotimaassaan. Voisiko edes Kim Jong-il antaa todellisen vallan näin kokemattomalle pojalle?

Paljon useampi seikka puhuu kuitenkin nukkehallitsija-teoriaa vastaan. Ensinnäkin, kuka tai ketkä olisivat sitten todellisia pomoja? Esimerkiksi maan virallinen valtionpäämies Kim Yong-nam on jo 83-vuotias ja lienee ollut lähinnä seremoniallinen hahmo vailla merkittävää valtaa. Armeijan vahva mies, 69-vuotias kenraali Ri Yong-ho? 81-vuotias pääministeri Choe Yong-rim? Todennäköisempi ratkaisu on salaperäinen puolustusvoimien poliittisen yleispoliittisen neuvoston varapuheenjohtaja, nousevana tähtenä pidetty kenraali Kim Jong-gak, mutta useimmin esitetty veikkaus de facto -johtajaksi on Kim Jong-Ilin lankomies Jang Sung-taek, 65-vuotias puolustusneuvoston varapuheenjohtaja. Vaatimattomalta kuulostavan tittelin ei pidä antaa hämätä, käytännössä se tarkoittaa Pohjois-Korean toiseksi vaikutusvaltaisinta asemaa, minkä vahvisti marssijärjestys Rakkaan Johtajan hautajaisissa. Merkittävin nukkehallitsija-teoriaa vastustava tosiasia on kuitenkin kysymys: miksi? Jos todellinen valta on jossain muualla kuin Kim Jong-unilla, mihin häntä sitten tarvittaisiin? Ainoa järjellinen syy olisi kansan pitäminen rauhallisena marionetin avulla ja on jotenkin vaikea uskoa, että se olisi tarpeellista, jos jollakulla yksittäisellä hahmolla tai valtaklikillä olisi langat tiukasti käsissään. Mitä kansa muka tekisi, marssisi kaduille pitämään mielenosoituksia? Ei onnistu. Pohjoiskorealaiset ovat käsittämättömän pahasti pihalla muun maailman tilanteesta. On sinänsä ymmärrettävää, että tiedotusvälineet pystytään kontrolloimaan ja ulkomaalaiskontaktit estämään, mutta vähintäänkin outoa että ulkomailla käyneiden pohjoiskorealaisten kertomukset eivät leviä. Maalla on sentään useita suurlähetystöjä, urheilijat ja taiteilijat käyvät kansainvälisillä areenoilla - pelaapa muutama maajoukkuefutari ulkomailla ammatikseen - ja on muitakin työkontakteja. Pohjoiskorealaiset rakentavat etenkin Afrikkaan monumentaalisia patsaita ja monet länsimaiset animaatiofilmit piirretään Pohjois-Koreassa. Toisaalta esigorbatsovilainen Neuvostoliitto oli avoin yhteiskunta Pohjois-Koreaan verrattuna eivätkä sielläkään neukut voineet uskoa millaista lännessä oli. Muistan lapsuudesta kun isän työkaveri meni naimisiin venäläisnaisen kanssa. Tämän päästyä muuttamaan Suomeen oli ensimmäisellä tavaratalokäynnillä tullut itku, kun hän ei voinut kerta kaikkiaan uskoa, että tavarat olivat kenen tahansa ostettavissa. Tähän suhteuttaen on täysin uskottavaa, että pohjoiskorealaiset luulevat oikeasti maansa olevan maailman edistynein. Valtion ote on niin vahva, että on vaikea uskoa, että nukkehallitsijaa tarvittaisiin. Joku vain nimitettäisiin pomoksi ja kaikki tuumaisivat että jaaha ja jatkaisivat entiseen malliin.

Toki on mahdollista, että valtataistelu on käynnissä kulissien takana ja Kim Jong-un on pihalla kuin lumiukko. Tällöin kyse olisi siitä, että isä olisi nimittänyt poikansa duuniin bona fide ja kenraalit olisivat nyökytelleet vieressä sisäänpäin hymyillen. Siinä tapauksessa nyt tapeltaisiin nurkan takana verissä päin ja muutaman kuukauden kuluttua joku olisi selvinnyt kukkulan kuninkaaksi, jolloin Kim voitaisiin hoidella nätisti niskalaukauksella tai mikä nyt korealainen tapa vastaavissa tilanteissa onkaan. Mitään merkkejä tällaisesta valtataistelusta ei kuitenkaan ole havaittu. Päinvastoin, esimerkiksi Ri Je-gangin yllättävä "onnettomuus" viime vuonna ja pääministeri Kim Yong-ilin syrjäyttäminen samoihin aikoihin viittaavat siihen, että valtataistelu seuraajasta käytiin jo Kim Jong-ilin eläessä.

Oletetaan kuitenkin, että Kim Jong-un olisi nukke. Tällöin vaihtoehtoja olisi kaksi: valta olisi jollain yksittäisellä henkilöllä (Jang?) tai sitten klikillä. Jälkimmäisessä tapauksessa valtataistelu olisi piakkoin edessä, ei ainakaan kovin nopeasti tule mieleen tilannetta jossa diktatuurissa mikään johtotroikka olisi pysynyt kovin kauan tasavertaisena ilman että joku olisi raivannut itsensä primus inter paresiksi - vai mitä, Zinovjevin ja Kamenevin haamut? Joka tapauksessa seuraus on yksi johtaja ja paluu vaihtoehtoihin, jotka on seuraavassa lueteltu numeroin 3 ja 4.

2. Siirtymäkausi

Maailman sivu monarkioissa nuoren kuninkaan astuessa valtaistuimelle hänen sijastaan on hallinnut varakuningas tai sijaishallitus siihen asti, kunnes uusi yksinvaltias on saavuttanut tietyn iän tai katsottu valmiiksi hallitsemaan. Tämä vaikuttaa hyvin todennäköiseltä vaihtoehdolta. Kim Jong-il saattoi olla mulkku, mutta ei hän hölmönä olisi selvinnyt. Voi olla, että hän päätti nimittää poikansa seuraajaksi ja lankonsa luotsaamaan häntä muutaman seuraavan vuoden. Tähän viittaa se, että lankomies ilmestyi kuvioihin merkittävänä pelurina pian sen jälkeen kun Kim Jong-ilin vanhin poika Kim Jong-nam tipahti vuosituhannen alussa pois seuraajaehdokkaiden listalta. Tällöin Rakkaan Johtajan oli täytynyt tajuta, että nuorimmainen (sivumennen sanoen, keskimmäinen poika Kim Jong-chul tipahti puh pah pelistä pois koska isä-Kim piti häntä liian naismaisena) ei todennäköisesti olisi vielä valmis hallitsemaan sitten kun hän itse päätyisi Suuren Johtajan viereen mausoleumiin. Siksi piti hankkia luottomies pojalle tutoriksi. Perinteisesti tällaisiin hommiin on nimitetty sukulainen, joten siinäkin mielessä Jang Sung-taek sopi tehtävään kuin chilipippuri kimchiin. Isä-Kimin velipuoli, aiemmin Suomen suurlähettiläänäkin ollut Kim Pyong-il on ilmeisesti joutunut epäsuosioon eikä häntä näkynyt hautajaisissa.

Tästä varsin todennäköisestä tilanteesta on kaksi vaihtoehtoa. Joko homma menee putkeen tai sitten ei. Putkeen meno tarkoittaa sitä, että sijaishallitsija siirtää aikanaan vallan vähitellen tai kertarysäyksellä Kim Jong-unille kuten isä suunnitteli. Ei-putkeen meno taas tarkoittaa sitä, että sijaishallitsija tekee oharit ja yrittää raivata kruununperijän pois tieltä, mikä ei olisi mitään uutta historiassa (soittaako Towerin prinssit kelloja?). Kenties isä-Kim varautui tähänkin pistämällä Jangia vahtimaan muita luottomiehiä, kuten kansallisen puolustusneuvoston varapuheenjohtaja O Kuk-ryolin. Tai sitten sijaishallitsija kuolee tai syrjäytetään kaappauksella ennen kuin kruununperijä on valmis, jolloin isot pojat leikkivät taas jonkin aikaa Kukkulan kuningasta.

Joka tapauksessa siirtymäkausi on siirtymäkausi ja siksi väliaikainen järjestely. Mikäli tällainen tilanne on kyseessä, niin tiedämme asiasta muutaman vuoden kuluttua enemmän. Lopputuloksena on taas kerran yksi absoluuttinen johtaja.

3. Tyranni

Kim Il-sung ja Kim Jong-il olivat tyranneja. Siksi on todennäköistä, että myös Pohjois-Korean seuraava johtaja noudattaa kaavaa. Oletetaan, että seuraaja on todellakin Kim Jong-un, mikä nyt todennäköisintä onkin. Jos Kim haluaa säilyttää valtansa, ainoa tapa siihen on jatkaa tyranniaa. Ei ole esimerkkiä hirmuhallitsijasta, joka olisi kyennyt uudistuksiin ja vallan säilyttämiseen. Toisaalta hän ei edes välttämättä halua uudistuksia. Pohjois-Korea voi jatkaa nykyisellä kaavallaan vaikka maailman tappiin, jos siellä estabilishmentin keskuudessa ei nouse riittävän vahvaa - ja typerää, koska se menettäisi etuoikeutensa onnistuessaan - oppositiota.

Kim Jong-unin tyranniutta puoltaa muutama sekä henkilöön että kulttuuriin liittyvä seikka. Henkilönä nuori Kim on esi-isiensä geeneillä varustettu eikä heitä voi ihmisystäviksi sanoa. Kimin persoonallisuudesta ei tiedetä juuri mitään, mutta hänen ulkomuotonsa kertoo jotakin. Tuollainen ylipaino - jotkut analyytikot epäilevät diabetesta ja korkeaa verenpainetta - jo alle kolmikymppisenä ei kerro ainakaan asketismista tai itsekurista, vaan ahneesta mukavuudenhalusta. Ei hyvä ennuste. Mitä taas Korean kulttuuriin tulee, niin demokraattisista perinteistä maata ei ainakaan voi syyttää. Tyypillinen itäaasialainen vanhempien (sekä iältään että asemaltaan) kunnioittaminen ja kyseenalaistamisen puute on hallitseva piirre. Inhimillisiä perinteitäkään ei ole liiemmin kunnioitettu. Vähän tunnettuja tosiasioita Koreasta ovat esimerkiksi seuraavat vähemmän hauskat yksityiskohdat:
1) Japanilaisten vankileirit toisen maailmansodan aikana olivat suurelta osin korealaisten vartioimia - eivätkä todellakaan erityisen miellyttäviä paikkoja.
2) Korean sota on niitä historian julmimpia, mitä tulee siviileihin ja sotavankeihin kohdistuviin rikoksiin.
3) Etelä-Koreankin demokratia on nuorta perua, aiemmat sotilashallitukset syyllistyivät käsittämättömiin julmuuksiin, jotka on suurelta osin pimitetty jälkimaailmalta. Esimerkiksi Jeju-saaren kapina vaati kymmeniätuhansia kuolleita ja julmuudet saivat SS:n näyttämään partioliikkeeltä. Koko juttua piiloteltiin aina vuoteen 2006 asti.

Jos Kim Jong-un on tyranni jo nyt, tulemme lähiaikoina näkemään sisäisiä puhdistuksia. Niin joutui jopa isä-Kim toimimaan, vaikka hänen seuraajuuttaan ehdittiin valmistella moninkertainen aika vuosia ja hän oli asemaansa valmis. Ulkomaailmalle todennäköinen seuraus tyranniudesta on se, että kaikki jatkuu ennallaan. Pohjois-Korea voi uhitella ohjuksillaan ja ydinaseillaan, mutta siitä ei seuraa mitään vakavampaa. Tyranni - ja mahdolliset valtataistelijat - tajuaa, että vanhentuneella aseistuksella, huonommalla teknologialla ja ilman liittolaisia tosimatsissa tulisi turpiin niin että tärisisi. Pohjois-Koreassa mennään vanhalla kaavalla, kansa kärsii nälästä ja kurjuudesta kuten aina. Ikävä juttu heidän kannaltaan.

4. Uudistaja
Jäljelle jää mielenkiintoisin vaihtoehto. Entäpä jos Kim Jong-un on uudistaja? Johtaja, joka yrittää joko muuttaa totalitaarisen järjestelmän tai jopa yhdistää Koreat rauhanomaisesti, jolloin seuraus on väistämättä Etelä-Korean kapitalistisen järjestelmän dominanssi.

Tätä vaihtoehtoa vastaan puhuvat edellä luetellut tyranniutta puoltavat näkökannat. Mikäli Kim - tai kuka tahansa vahva mies - haluaa säilyttää valtansa ja on järjissään, hän ei ryhdy uudistuksiin. Mikäli taas hän yrittää ryhtyä uudistuksiin tajuamatta mihin on rupeamassa, on hyvin todennäköistä että valtaklikki kykenee syrjäyttämään hänet, koska tällöin Kim ei ole riittävän fiksu suojautuakseen juonitteluja vastaan.

Mikäli Kim on uudistaja, on ilmeistä että hänen on täytettävä kaksi ehtoa: ensinnäkin hänen tulee olla riittävän fiksu kyetäkseen tukahduttamaan uudistuksia vastustavan opposition. Toiseksi hänen tulee haluta kansansa parasta, koska tämä kehitys johtaa mitä todennäköisimmin Koreoiden yhdistymiseen. Ollessaan riittävän fiksu Kim tajuaa, että se johtaa samalla hänen valtansa päättymiseen ja hänen on se hyväksyttävä.

Ensinnäkin Kimin fiksuus. Oletetaan, että Kim todellakin oli salaperäinen sveitsiläiskoulua käynyt Pak Chol. Tämä on varsin todennäköistä yhdennäköisyyden perusteella sekä siksi, että jotenkin kuulostaa varsin epätodennäköiseltä, että korealaisdiplomaattien lapsia lähetettäisiin ulkomaille hankkimaan epäilyttäviä vaikutteita vieläpä siten, että maksettaisiin kalliita lukukausimaksuja. Joka tapauksessa luokkatoverien kertoman mukaan Pak Chol ei ollut koulussa erityisen menestyvä, mikä on saanut analyytikot epäilemään hänen kyvykkyyttään selvitä Pohjois-Korean valtataisteluissa. Eräs seikka on kuitenkin jäänyt huomaamatta. Kim osasi ainakin aluksi heikosti opetuskieli saksaa, tosin kielitaito parani. Luokkatoverien kertoman mukaan hän menestyi koulussa keskinkertaisesti muissa oppiaineissa, mutta hyvin matematiikassa. Jos osaa opetuskieltä huonosti, niin luulisi eksaktissa aineessa menestymisen olevan mahdotonta. Niin se onkin, jos on heikot älynlahjat. Mutta fiksulle ihmiselle matematiikka on helppo oppiaine, vaikka sitä opiskelisi suahiliksi osaamatta sanaakaan. Ei tarvitse muuta kuin käyttää järkeään, mikä taas ei ole kielitaidosta kiinni. Näin ollen on todennäköistä, että Kim on hoksottimiltaan selvästi keskitason yläpuolella. Tätä puoltaa myös se, että eivät hänen isänsä ja isoisänsä voineet mitään taviksia olla, koska kykenivät nousemaan valtaan ja pysymään siellä. Genetiikka toimii, lisäksi on huomioitava että Kim on ilmeisen älykkään isän kolmesta pojasta se, jonka hän valitsi eli luultavasti fiksuin - etenkin kun kyseessä on nuorin poika, mikä on kaikissa kulttuureissa se epätodennäköisin vallanperijän asema.

Kimin uudistusmielisyyden puolesta puhuvat muutamat hänen harvoista julkisuuteen vuotaneista kommenteistaan. Hänen isänsä japanilainen sushi-kokki kertoi nuoren Kimin todenneen kerran: Tässä me olemme, pelaamme korista, ratsastamme, ajamme vesiskoottereilla ja pidämme hauskaa. Mutta entäpä tavallisten ihmisten elämä? Lisäksi hän mainitsi Kimin todenneen, että maan teollisuusteknologia on pahasti jälkeenjäänyttä. Toisaalta hän kertoo myös nuoremman Kimin olevan aivan samanlainen kuin isänsä. Mutta oliko sekin vain teeskentelyä - varmin keino tulla valituksi seuraajaksi on miellyttää edeltäjäänsä. Mikäli Kim on uudistaja, hän on tajunnut että ei kannata mennä sanomaan: Faija hei, minä haluaisin tuoda kapitalismin rakkaaseen kotimaahamme, vaan hän on teeskennellyt kilttiä poikaa.

Tuskin ulkomailla vietetyt opiskeluvuodet ovat jääneet vaikuttamatta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Kim Jong-Ilin vanhimman pojan poika, 17-vuotias Kim Han-sol opiskelee UWC-koulussa Bosniassa ja hänen väitetään usein ilmaisseen internetissä tuntevansa syyllisyyttä perheensä osuudesta Pohjois-Korean tragediaan. Jos Kim Jong-uniiin tarttui vähänkin samanlaisia ajatuksia, seuraukset voivat olla erikoisia.

Mikäli Kim Jong-un haluaa toteuttaa uudistuksia, hänen on ensin kyettävä saavuttamaan isänsä ja isoisänsä veroinen valta-asema. Jos hän yrittää liian aikaisin, hänet syöstään vallasta. Siksi on luultavaa, että ainakin muutama seuraava vuosi mennään entiseen malliin. Jos sitten aikanaan uudistuksia tulee, ne saattavat edetä joko vähitellen tai samalla rytinävauhdilla kuin Saksojen tapauksessa. Lopputuloksena tulee kuitenkin olemaan yhdistynyt Korea.

Kummallista kyllä, Kim Jong-unin ollessa uudistaja hänen pahin ongelmansa ei ole sisä- vaan ulkopoliittinen. Yhdistynyt Korea ei näet ole kenenkään alueen valtapelurin etu. Alueen merkittävimmät tekijät ovat Koreaa neljältä suunnalta ympäröivät vallat: tärkeimpinä idässä Japani ja lännessä Kiina, vähän vähemmän merkityksellisinä pohjoisessa Venäjä ja etelässä Taiwan. Viidentenä on Yhdysvallat, jolla on lusikka joka sopassa ja melkein 30 000 sotilasta Etelä-Koreassa.

Vertailukohtaa Koreoiden yhdistymiselle on haettu Saksoista, mikä onkin hyvä analogia. Eroja on neljä oleellista:
1) Saksat eivät käyneet keskinäistä sotaa. Tosin tämän painolasti Koreoiden suhteessa vähenee koko ajan, koska nuorimmatkin sodan henkilökohtaisesti muistavat ovat jo yli kuusikymppisiä.
2) Elintasokuilu oli monin verroin pienempi.
3) Itä-Saksan väkiluku oli noin neljäsosa Länsi-Saksasta, kun taas Pohjois-Korean väkiluku on noin puolet Etelä-Koreasta.
4) Vanhan vitsin mukaan Itä-Saksassa oli kommunismin vastustajia saman verran kuin Kiinassa eli noin 15 miljoonaa. Tämä johtui siitä, että idässä tiedettiin aika tarkkaan, missä lännessä mennään. Nyt taas pohjoisessa ei liene kovin kummoista kuvaa siitä, miten hyvin asiat ovat etelässä.
Näistä eroista 2 ja 3 kertovat, että yhdistyminen tulee suhteessa paljon kalliimmaksi kuin Saksojen tapauksessa, 1 ja 4 taas kertovat että henkinen yhdistyminen lienee sekin vaikeampaa. Ongelmat ovat sitä luokkaa, että Etelä-Koreassa läheskään kaikki eivät toivo yhdistymistä.

Mikäli yhdistyminen kuitenkin tapahtuisi, seuraukset olisivat etenkin taloudellisesti merkittävät. Aluksi tietysti etelä kokisi melkoisen iskun, mutta vähitellen tilanne tasoittuisi. Itse asiassa ennen Korean sotaa maan pohjoisosa oli teollistunut ja etelää pidettiin takapajuisena maanviljelysalueena. Tapahtuisi ainakin seuraavaa:
1) Korean teollisuusmahti saisi halpatyövoimaa pohjoisesta
2) Seuraavan kymmenen vuoden aikana laadukas teollisuustuotanto moninkertaistuisi (muistelen jostain lukeneeni, että se kaupunki, jossa on eniten tekniikan tohtoreita koko maailmassa on Soul)
3) Etelän kansantaloutta rasittaneita sotilasmenoja voitaisiin leikata murto-osaan
4) Itä-Aasian geostrateginen tilanne heittäisi häränpyllyä

Alueen viisi merkittävintä peluria eivät näistä pitäisi. Kiina inhoaisi halpatuotantoon saamaansa kilpailijaa, lisäksi se menettäisi siitä riippuvaisen Pohjois-Korean. Japani ja Taiwan taas eivät pitäisi kilpailusta teollisuustuotannon alalla, missä Korea voimistuisi huomattavasti, koska siellä yhdistyisivät halpatyövoima, laatuosaaminen ja vähentyneet puolustusmenot. Venäjään tilanne vaikuttaisi luultavasti vähiten, kun taas Yhdysvallat suhtautuu aina nihkeästi status quon muutoksiin.

On kuitenkin kyseenalaista, pystyykö yksikään ulkovalta tai Etelä-Korea tapahtumien vyöryä estämään, jos Kim Jong-un jonakin kauniina aamuna käskee avata Koreoiden välisen rajan.

Sivallus CCXIII

2011-12-28T09:18:00.000+02:00

Sähkönjakelu katkesi sadoiltatuhansilta kotitalouksilta myrskyn takia. Nykyihminen on niin riippuvainen sähköstä, että talvipimeillä ei ole juuri mitään tekemistä. Telkkari on pimeänä eikä pleikkari toimi. Syyskuussa onkin sitten odotettavissa baby boom.

Sivallus CCXII

2011-12-25T17:59:00.003+02:00

Korkeushypyn maailmanmestari Kajsa Bergqvist tuli sitten ulos kaapista ja osoitti virheelliseksi ennakkoluulon, jonka mukaan ruotsalaiset tykkäävät vain pojista.

Toisen maailmansodan joulukuuset

2011-12-22T18:26:00.000+02:00

Armeijaslangissa joulukuuseksi tavattiin ainakin entisaikaan nimittää heppua, joka koristautuu erilaisin kunnia-, koulutushaara- ja taitomerkein. Vaikka ansiotta ei tietenkään merkkejä kanneta, koristautumishalukkaille irvaillaan vähintäänkin selän takana. Monet ansioituneet sotilaat eivät liiemmin leveile, esimerkiksi sotamarsalkka Gerd von Rundstedt piti kuulemma kunniamerkkejä vain silloin kun erikseen käskettiin eikä aina silloinkaan.

Tässä yksikössä ei sitten olla mitään joulukuusia, ilmoitti upseerikokelas jakaessaan meille ykkösluokan ampumamerkit peruskoulutuskaudella. Näitä pidätte vain siihen asti, että olette ansainneet koulutushaaramerkkinne. Eikä pidettykään. Aina siihen asti kunnes tupakaveri kertoi kokemuksensa. Oli nähnyt viikonloppulomalla rakuunan jolla oli kolmannen luokan kuntomerkki. Sellaisen sai juoksemalla 2600 metriä Cooperissa, mille nauroimme räkäisesti. Eihän muita kuin ykkösluokan merkkejä edes jaettu, mutta kuulemma sotkusta sai niitä ostaa. Hymyt hyytyivät kun tarina jatkui. Molemmat olivat vonganneet samaa naista ja tämä kolmannen luokan hevosmies oli vienyt voiton, naiset kun harakoiden tapaan ovat kiiltävän perään. Tupakaverilla taas oli tyhjä rintamus, kun ykkösluokan kunto- ja ampumamerkkejä oli kielletty pitämästä. Eikä koulutushaaramerkki tietenkään sanonut vosulle mitään. Siitä eteenpäin me pojat pistettiin merkit rintataskuun lomille lähtiessä ja kasarmin portin jäätyä taakse ruuvailtiin pillumagneetit rintaan.

Mutta asiaan. Tämä kirjoitus ei käsittele mitään sudenpentujen taitomerkkejä, vaan ihan oikeaa rautaa eli korkeimpia mahdollisia kunniamerkkejä. Joka armeijassa - jopa Italian - oli sankarinsa, jotka saivat enemmän kuin muut. Tässä kymmenen eri maata ja niistä jokaisesta esittelyssä yksi komeimmin koristeltu toisen maailmansodan aikainen rintamasotilas.

10. Japani: Saburo Sakai
Aloitetaan heti poikkeuksella. Saburo Sakai ei saanut ainuttakaan kunniamerkkiä, koska japanilaisiin tapoihin ei kuulu palkita eloonjääneitä. Laivaston hävittäjälentäjä Sakai ei ole edes eniten ilmavoittoja saavuttanut japanilainen; hänen noin 64 ilmavoittoaan oikeuttavat listalla viidenteen (tilastot vaihtelevat) sijaan. Sakai liittyi Japanin laivastoon 16-vuotiaana 1933 ja valmistui lentäjäksi luokkansa parhaana opiskelijana 1937. Hän lensi Zero-hävittäjää Kiinan taisteluissa ja sittemmin toisen maailmansodan alettua Filippiineillä, Indonesiassa ja Uudessa-Guineassa. Elokuussa 1942 Sakailla oli jo kymmenittäin ilmavoittoja, kun hän haavoittui vaikeasti Guadalcanalilla. Toinen silmä täysin sokeana, toinen heikentyneenä, vasen puoli ruumiista halvaantuneena, käsi ja jalka haavoittuneena hän onnistui palaamaan taistelusta tukikohtaansa. Japanissa hänet leikattiin, mutta toinen silmä jäi sokeaksi. Alkuvuodesta 1943 hänet määrättiin kouluttajaksi, mutta sotatilanteen heikennyttyä puolisokea mies komennettiin takaisin rintamalle 1944. Huolimatta fyysisistä rajoitteistaan Sakai onnistui yhä ampumaan alas vihollisia, vaikka lensikin uudenaikaisia vihollishävittäjiä vastaan vanhentuneella Zerollaan. Sodan päättyessä hänet oli ylennetty aliluutnantiksi - harvinaislaatuinen tapaus luokkatietoisessa Japanin laivastossa. Elämäkerrassaan Samurai Sakai sanoi yhä olevansa valmis lentämään kymmenen vuoden tauon jälkeen, jos kommunistiset voimat uhkaavat Japania. Hänen myöhempi elämänsä osoitti, että vihollisista voi tulla ystäviä. Sakai lähetti tyttärensä opiskelemaan USA:han, jossa tämä meni naimisiin ja Sakain lapsenlapset ovat amerikkalaisia. Mies itse kuoli 2000 oltuaan USA:n sotilastukikohdassa järjestettyjen illallisten kunniavieraana.

9. Hollanti: Erik Hazelhoff Roelfzema
Hollanti ei paljon ehtinyt pistää Saksalle kampoihin 1940. Yksi sen sotilaista oli nuori Hazelhoff, joka liittyi vastarintaliikkeeseen pian miehityksen jälkeen. Seuraavana vuonna hän onnistui pakenemaan sveitsiläisen (!) kauppalaivan mukana Englantiin, jossa hän liittyi Hollannin pakolaisarmeijaan toimien aluksi vastarintaliikkeen agenttien yhteysmiehenä. Hän teki viisitoista tiedustelumatkaa pikkuveneillä Hollannin rannikolle. Turhautuneena tehottomaan toimintaan hän liittyi RAF:aan, jossa hänet koulutettiin Mosquito-pilotiksi. Hän lensi 72 taistelulentoa ja sai Lentoansioristin sekä Hollannin korkeimman sotilaskunniamerkin, Vilhelmin mitalin. Sodan lopussa hänet nimitettiin kuningatar Vilhelmiinan adjutantiksi. Tässä tehtävässä Hazelhoff lensi konetta, jolla maanpaossa ollut kuningasperhe palasi Hollantiin. Hänen elämästään tehtiin elokuva 1977, pääosassa Rutger Hauer ja ohjaajana myöhemmin Hollywoodissa mainetta niittänyt Paul Verhoeven.

8. Norja: Gunnar Sönsteby
Tätä nykyä 93-vuotias Sönsteby on tämän listan henkilöistä ainoa, joka on yhä elossa. Saksalaisten miehittäessä Norjan hän taisteli Oslon ympäristössä liittyen sittemmin vastarintaliikkeeseen. Käytyään sabotaasikoulutuksessa Englannissa hänet lähetettiin takaisin Norjaan, jossa hän otti osaa useisiin iskuihin. Ansioistaan vastarintaliikkeen johdossa ja henkilökohtaisesta urheudestaan hän on ainoa, joka on saanut Norjan korkeimman sotilaskunniamerkin Krigskorsetin kolmesti. Sönsteby ikuistettiin valkokankaalle muutama vuosi sitten sivuhahmona elokuvassa Max Manus.

7. Ranska: Pierre Clostermann
Ranskalaisten kunniamerkkijärjestelmä on tolkuton sekamelska, jossa ei vapaudesta, veljeydestä eikä etenkään tasa-arvoisuudesta ole tietoakaan kunniamerkkiluokkien ollessa yleensä sotilasarvoon sidottuja. Tunnetuin taistelussa esitetystä urheudesta myönnettävä kunniamerkki on Croix de Guerre, joita myönnettiin toisessa maailmansodassa tuhansittain. Mikäli sotilas mainittiin päiväkäskyssä, hän sai kunniamerkkiinsä lisää koristeita. Vapaan Ranskan joukoissa lentänyt hävittäjäpilotti Clostermann sai näitä eniten, yhteensä 19 kappaletta. 23 ilmavoittoa saavuttanut Clostermann tunnetaan parhaiten pian sodan jälkeen ilmestyneestä ilmailukirjallisuuden klassikostaan Suuri sirkus.

6. Italia: Luigi Durand de la Penne
Italialainen sotilasteknologia on kautta aikain ollut edistyksellistä ja innovatiivista. Italian sotataidossa on puolestaan perinteisesti ollut pielessä vain kolme asiaa: strategia, taktiikka ja taistelutaito. Nille, jotka ovat osoittaneet näistä poikkeavaa toimintaa, on ollut tapana myöntää Kultainen mitali sotilaallisesta urhoollisuudesta. Eräs italialaisen teknologian neronleimauksista oli pienoissukellusvene eli ihmistorpedo, possuksi kutsuttu vekotin. Luigi Durand de la Penne oli 27-vuotias laivaston yliluutnantti, joka valittiin johtamaan pienoissukellusveneillä tehtyä hyökkäystä Aleksandrian satamassa majailevia brittien taistelulaivoja vastaan. Kolme "possua", kukin kahta sammakkomiestä kantaen, livahti sataman suojaverkon ali. De la Penne joutui jättämään räjähdyspanokset HMS Valiantin alapuolelle pohjaan possun juututtua kiinni mutaan, mutta jäi vangiksi jouduttuaan nousemaan pintaan. Laivan kannella hän odotti, kunnes räjähdykseen oli kymmenen minuuttia aikaa ja ilmoitti sitten laivan kapteenille odotettavissa olevasta räjähdyksestä kehottaen evakuoimaan laivan. Kommodori Morgan vaati tietää räjähdyspanoksen paikan, mutta de la Penne kieltäytyi kertomasta. Hän tiesi, että laiva ehtisi siirtyä pakoon ja antoi brittien ymmärtää panoksen olevan kiinnitettynä runkoon. Päällikkö kieltäytyi evakuoimasta eikä de la Penne taipunut oman kuolemansa uhallakaan. Laiva upposi, mutta matalaan veteen ja kyettiin korjaamaan toimintakuntoiseksi vuodessa. De la Penne jäi sotavangiksi, mutta siirtyi liittoutuneiden palvelukseen Italian vaihdettua puolta. Sodan jälkeen hän sai maansa korkeimman kunniamerkin Aleksandrian hyökkäyksestä. Medaglia d'Oron kiinnittäjänä piti olla kruununprinssi Umberto, mutta vara-amiraaliksi ylennetty entinen vihollinen Charles Morgan pyysi ja sai kunnian toimia tässä tehtävässä.

5. Neuvostoliitto: Aleksandr Pokryshkin
Neuvostoliiton sankarin arvonimi ja sen merkkinä kultainen tähti myönnettiin 12745 henkilölle. 101 sai sen kahdesti, kolme kolmesti ja kaksi neljästi. Kaksi viimeistä olivat marsalkka Zukov ja synttärilahjoiksi tähtiä itselleen myönnellyt Leonid Breznev. Kolmesti tähden saaneista yksi oli marsalkka Budjennyi ja kaksi muuta hävittäjä-ässiä, Pokryshkinin ohella Ivan Kozedub. Näistä kahdesta Pokryshkin sai Leninin kunniamerkin kuudesti Kozedubin joutuessa tyytymään kahteen, joten häntä voi pitää ansioituneempana, vaikka Kozedub johtikin ilmavoitoissa 62-59. Ensimmäisen ilmavoittonsa Pokryshkin sai jo Operaatio Barbarossan toisena päivänä, vaikka ensimmäisenäkin hän oli ampunut koneen alas - kyseessä sattui olemaan Sukhoi Su-2 kevyt pommittaja, joka oli vielä niin salainen etteivät neuvostopilotit tienneet sen olemassaolosta vaan luulivat viholliseksi. Viikkoa myöhemmin hänet ammuttiin alas linjojen takana ja julistettiin kuolleeksi, mutta niin vain mies kömpi takaisin omien puolelle etenevien saksalaisten keskeltä. 1944 Pokryshkin asetettiin lentokieltoon sankarin säästämiseksi, mutta hän asiasta vähät välitti ja jatkoi lentämistä. Sodan jälkeen hän yleni ilmavoimien marsalkaksi, joskin hänen tehtävänsä olivat arvoon nähden alempia.

4. Suomi: Martti Aho
Toisen luokan Mannerheim-risti myönnettiin kaikkiaan 191 sotilaalle, neljälle kahdesti. Näistä neljästä kaksi oli Suomen ilmavoimien menestyksekkäintä hävittäjä-ässää Ilmari Juutilainen ja Hans Wind, kolmas divisioonankomentaja Aaro Pajari. Tuntemattomin nelikosta on epäilemättä Martti Aho. Hänet on kuitenkin nostettu tässä esiin siksi, että Mannerheim-ristien saajista Ahon meriitit ovat tietyssä kohdassa merkittävämmät kuin kummallakaan hävittäjä-ässällä. Mannerheim-risti luotiin talvisodan jälkeen, mutta niitä alettiin myöntää vasta jatkosodan ansioista. Välirauhan aikana tehtiin kuitenkin satoja esityksiä Mannerheim-ristin saajiksi. Myöhemmistä kaksinkertaisista ritareista heidän joukossaan olivat ainoastaan Aho ja Pajari, joista Pajari ei ollut etulinjan taistelija eikä siksi tähän listaan valittavissa. Kapteeni Aho oli talvisodassa aluksi komppanianpäällikkö, sitten pataljoonankomentaja ja johti sodan lopussa kahta vahvistettua pataljoonaa Laatokan koillispuolella Pitkärannan taisteluissa. Melkoinen suoritus, kun vielä huomioi hänen ehtineen haavoittua kahdesti. Jatkosodassa majuri Aho toimi alussa JR 50:n komentajana - aika harvinainen tehtävä majurille - ja hänelle myönnettiin Mannerheim-risti nro 52 1.3.1942, tuolloin jo everstiluutnantiksi ylennettynä. Toinen risti tuli Lapin sodan ansioista 16.10.1944. Kesän suurhyökkäyksen aikana Aho oli ylennetty everstiksi ja haavoittunut Ihantalassa vajaa viikko myöhemmin.

3. Yhdysvallat: Audie Murphy
Harva voi kehua näytelleensä itseään omassa elämäkertafilmissään, mutta tämä mies voi. Pearl Harborin jälkeen Murphy yritti värväytyä, mutta 17-vuotias hylättiin aluksi alaikäisenä. Uudella yrityksellä seuraavana vuonna 18-vuotiaana sekä merijalkaväki, laskuvarjojääkärit että laivasto hylkäsivät nuorukaisen vain 167-senttisenä ja 50-kiloisena. Lopulta armeija hyväksyi ja Murphy pääsi tositoimiin Sisilian maihinnousussa 1943. Vuotta myöhemmin hän ansaitsi Ranskassa Kongressin kunniamitalin, USA:n korkeimman kunniamerkin ja sittemmin kenttäylennyksen upseeriksi. Kaikkiaan Murphy sai 33 yhdysvaltalaista kunniamerkkiä (mm. kaksi Hopeatähteä, kaksi Pronssitähteä ja kolme Purppurasydäntä) ja muutamia ulkomaisia (mm. Croix de Guerren). Sodan päättyessä hän ei ollut vielä täyttänyt 21 vuotta. Sodan jälkeen Murphy kirjoitti muistelmansa ja ryhtyi näyttelijäksi, jolloin hän sai kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen esittää itseään elämäkertaansa perustuvassa elokuvassa To Hell and Back.

2. Iso-Britannia: Charles Upham
Ison-Britannian ja Kansainyhteisön korkein mahdollinen kunniamerkki on Viktorian risti, joita myönnettiin toisessa maailmansodassa 181 sotilaalle. Uusiseelantilainen Upham oli ainoa, joka sai sen kahdesti. Ensimmäisen kerran hän sai sen vänrikkinä Kreetan taistelussa ja toistamiseen kapteenina 1945 ansioistaan vuoden 1942 Egyptin taisteluissa. Jälkimmäisellä kerralla Upham oli haavoittunut johdettuaan hyökkäystä ja tuhottuaan henkilökohtaisesti saksalaispanssarivaunun. Kun haavat oli hoidettu rykmentin sidontapaikalla, Upham palasi johtamaan komppaniaansa saksalaisten vastahyökkäyksessä. Komppania piti asemansa, kunnes sen vahvuus oli supistunut kuuteen mieheen, jolloin ylivoimaiset viholliset valtasivat asemat ja Upham jäi vangiksi. Useiden karkausyritysten jälkeen hänet siirrettiin pahamaineiseen Colditzin linnaan, jossa hän vapautui sotavankeudesta amerikkalaisten vallattua sen sodan loppuvaiheissa. Upham murtautui tällöin linnan asevarastoon, varustautui ja lähti metsästämään saksalaisia omin päin. Sodan jälkeen Upham palasi kotimaahansa, jossa hänen hyväkseen järjestettiin keräys. Keräyksen tuotoilla oli tarkoitus ostaa Uphamille maatila, mutta hän lahjoitti rahat hyväntekeväisyyteen ja osti maatilan velaksi. Väitetään, että koko loppuelämänsä aikana hän ei sallinut yhtäkään saksalaisvalmisteista autoa tiluksilleen.

1. Saksa: Hans-Ulrich Rudel
Natsi-Saksan merkittävin kunniamerkki oli Rautaristin ritariristi. Sen sai kaikkiaan 7365 sotilasta, joista 890 kahdesti (tammenlehvä), 160 kolmesti (miekat) ja 27 neljästi (timantit). Vain kerran se myönnettiin viidennen kerran, josta merkkinä tammenlehvät kullattiin. Hans-Ulrich Rudelin ansiolista on liian pitkä suorasanaisesti kerrottuna, se on pakko esittää luettelona suurimmaksi osaksi hänestä kirjoitettua Stuka-lentäjä -kirjaa lainaten:
- 2530 sotalentoa
- 519 tuhottua panssarivaunua
- yksi upotettu taistelulaiva
- kaksi upotettua risteilijää
- yksi upotettu hävittäjä
- 70 upotettua maihinnousualusta
- neljä tuhottua panssarijunaa
- useita tuhottuja siltoja
- yli 800 tuhottua maakulkuneuvoa
- yli 150 tuhottua tykki-, pst- tai it-asemaa
- yhdeksän ilmavoittoa
- tuli 32 kertaa alasammutuksi
- pelasti kuusi miehistöä vihollisen selustasta Stukansa kyytiin
- haavoittui viidesti
- Stalin lupasi 100 000 ruplan palkkion Rudelista
- maaliskuussa 1945 palasi lentämään, vaikka oli edellisessä kuussa menettänyt toisen jalkansa polven alapuolelta tultuaan alasammutuksi ja tuhosi yksijalkaisenakin vielä 26 panssarivaunua.
Sodan jälkeen sisukas eversti jatkoi tyylillään ja kiipesi mm. läntisen pallonpuoliskon korkeimman vuoren Aconcaguan huipulle. Siinä sivussa hän aiheutti muutamia pienimuotoisia skandaaleja natsiyhteyksillään. Rudelin hautajaisissa 1982 kaksi suihkuhävittäjää teki ylilennon, mutta ymmärrettävistä syistä Bundeswehrin upseerit väittivät sen tapahtuneen sattumalta.

Sivallus CCXI

2011-12-15T20:45:00.001+02:00

Taiteilijat nostivat aikoinaan älämölön, kun perussuomalaisten vaaliohjelmassa haukuttiin postmoderni taide. Nyt nousi uusi älämölö, kun Timo Soini ilmoitti kyseessä olleen tietoisen provokaation. Miksi ihmeessä? Soini osoitti olevansa itsekin postmodernisti tunnustamalla temppunsa; kyseessä oli mitä postmodernein taideperformanssi.

Salaliittoteoriat

2011-12-14T18:44:00.000+02:00

Ei se ole tapahtuma eikä mikään, josta ei ole kehitetty vähintään kolmea salaliittoteoriaa. Virallisia selityksiä ei uskota, vaan väitetään aivan jotakin muuta. Hauska piirre asiassa on, että hörhöinä pidetyt väitteet ovat joskus osoittautuneet tosiksi. Jotkin salaliitot ovat ihan oikeasti toteutuneet ja jopa myöhemmin paljastuneet - onpa täysin mahdollista että nykyinen poliittinen korrektiuskin on kaikkien aikojen salaliitto. Tämä pistää pohtimaan, kuinka moni nykyinen virallinen totuus onkin valhe. Tosin vaihtoehtoisia teorioita ei aina vahvoista todisteista huolimatta uskota, mikäli virallinen totuus on jo tiukasti betonoitu. Esimerkiksi Suomessa kirjailija Arto Paasilinna paljasti jo 70-luvulla teoksessaan Jäniksen vuosi mm. kallonmittauksiin vedoten, ettei Kekkonen olekaan Kekkonen vaan korvattu kaksoisolennolla noin vuonna 1968. Jaakko Okker selvitti jatkotutkimuksissaan kirjassa Herran pelko on herran alku, että Vanha Kekkonen eli Maltillinen eli Tamminiemen vintillä tuuraten välillä Uutta Kekkosta eli Radikaalia. Vaan historiankirjoitus väittää edelleen ihan muuta. Seuraavassa paljastetaan, mitä muutamassa merkittävässä tapahtumassa on oikeasti käynyt ja kuinka metsässä ovat sekä viralliset selitykset että hörhöilijöiden salaliittoteoriat.

Prinsessa Dianan kuolemasta on esitetty lukemattomia salaliittoteorioita, mutta ilmeisin on jäänyt havaitsematta. Kuoleman – tai siis lavastetun kuoleman - ajankohta. Diana ”kuoli” 31.8.1997. Elokuva Men in Black sai ensi-iltansa 2.7.1997. Vajaa kaksi kuukautta aiemmin, juuri riittävästi aikaa suunnitella lavastus. Prinsessa Diana näet oli suuri Elvis-fani ja elokuvassa paljastetaan todeksi laajalle levinnyt epäily: Elvis ei sittenkään ole kuollut, Elvis vain on palannut kotiin muiden alienien kanssa. Diana sai tästä tietää ihastuksensa olevan elossa ja ryhtyi toimiin. Hänellä oli yhteys salaiseen maailmanhallitukseen eli Bilderberg-ryhmään, jonka yhteistyö liskoihmisten ja muiden humanoidien kanssa on hyvin tunnettu. Tarkalleen ei tiedetä, mitä kiristyskeinoa Diana käytti – naisten perinteiset konstit on kelpo veikkaus, olihan Di iästään huolimatta vielä ajokelpoisen näköinen - , mutta onnettomuus lavastettiin ja tiettävästi Diana, jonka viehtymys vanhempiin miehiin tiedetään, elää yhä onnellisena Elviksensä kanssa jollain Karibianmeren paratiisisaarella.

WTC-tornien romahduksen tiedetään hyvin olevan USA:n hallituksen suunnittelema. On totta, että arabiterroristit kaappasivat neljä konetta, mutta se tapahtui amerikkalaisten suunnitelman mukaisesti. Kaksi muuta oli tarkoitettu pelkäksi hämäykseksi ja niiden kohtalo osoittaakin kahden muun koneen tapauksen valheeksi. Pentagoniin tähdätty kone osui huonosti ja toinen epäonnistui kokonaan. Tämä jättää WTC-torneihin törmänneet koneet. Oikeasti, uskooko joku että arabirättipää kykenisi muka osumaan lentokoneella torniin? Todellisuudessa USA:n salainen varjohallitus oli kehittänyt näkymättömyysteknologian ja ampui koneet alas juuri ennen kuin ne olisivat lentäneet ohi WTC-tornien (tai tiedä sitä, vaikka olisivat hyvällä tuurilla osuneetkin). Jättimäisille näkymättömyyskankaille heijastettiin mukamas-osumat, jonka jälkeen koko paikka suljettiin. Tornit ovat edelleen pystyssä näkymättömyysteknologian suojissa. Koko operaation tarkoitus oli hommata varjohallitukselle käyttökelpoista toimitilaa keskeiseltä paikalta. Aiemmin oli jouduttu operoimaan hajautetusti, mikä aiheutti hallinnollista byrokratiaa aivan liikaa. Viimeiset kymmenen vuotta USA:n varjohallitus on voinut toimia tehokkaammin ja sen kyllä huomaa.

John F. Kennedyn murhassa vain yhtä asiaa on pidetty varmana: Lee Harvey Oswald ei häntä ampunut, ei ainakaan yksin. Jokainen jonkin verran tarkka-ammuntaa harjoittanut henkilö tietää, että niitä veemäisimpiä tilanteita on yrittää osua alempana olevaan, vinosti sivulle loittonevaan maaliin. Juuri sellaiseen kuin Kennedy oli. Saattaisi onnistua huippuluokan tarkka-ampujalta, mutta että mättää menemään useita tähdättyjä laukauksia sillä nopeudella kuin Oswaldin väitetään tehneen ja vielä saa muka osumia Mannlicher-Carcanon tapaisella hernepyssyllä. No way, José.
Suosituimpia syyllisiä salaliiton takana ovat olleet mafia, CIA, Neuvostoliitto, Kuuba, talouselämän vaikuttajat, sotateollisuus, varapresidentti Lyndon B. Johnson, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover ja monta muuta. Yksi puuttuu listasta. Mies, jolla oli helvetin hyvä syy päästä Kennedy päiviltä. Mies, jolla oli operaatioon vaadittava varallisuus. Mies, joka oli tottunut operaatioihin, jotka eivät kestäneet päivänvaloa. Aristoteles Onassis. Onassis oli tavannut Jackien jo ennen kuin JFK:sta tuli presidentti. Eipä ihme, että kreikkalainen ihastui vaikutusvaltaisesta suvusta lähtöisin olevaan kaunottareen. Ensin piti vain raivata presidentti pois tieltä. Tämäkään ei riittänyt, vaan kesti vielä viisi vuotta ennen kuin Jackie sanoi tahdon. Sitä ennen piti vielä hoidella pikkuveli RFK, kunnes Jackie uskoi.

Kuten pitävästi on jo osoitettu, astronauttien kuukävelyt ovat studiossa lavastettuja. Eikä tällä tarkoiteta niitä klassikkoselityksiä eli miten lippu muka saattoi liehua tyhjiössä, miten astronautit muka selvisivät Van Allenin säteilyvyöhykkeestä jne. Todellisuus on vielä karmeampi. Kuukävelyt oli pakko lavastaa studioon, koska Kuuta ei oikeasti ole edes olemassa! Kuu itse on lavastettu – kyseessä on jättiläismäinen ilmapallo, joka kiertää maata. Kuun osittainen näkyminen aiheutuu siitä, että pallosta karkaa vähitellen kaasua. Täysikuu on vain silloin, kun salaiset huoltolennot täyttävät pallon. Varmin todiste tästä asiasta on, että kuumailmapallot on keksitty jo 1700-luvulla. Tällöin kuu on asetettu taivaalle todennäköisesti joskus 1800-luvun alkupuolella. Ensimmäiset valokuvat Kuusta on näet otettu joskus vuoden 1850 paikkeilla. Ei ole olemassa mitään luotettavia todistetia, että Kuu olisi ollut olemassa aiemmin. Sitä edeltävältä ajalta on pelkkiä piirroksia, jotka eivät todista mitään. Onhan niitä sellaisistakin taruolennoista, joita ei oikeasti ole olemassakaan, kuten vampyyreista ja ihmissusista. Kuu oli vain mielikuvituksen tuotetta, kunnes se jostain syystä jonkin ryhmittymän (Siionin viisaita veikattu) toimesta taivaalle asetettiin.

Estonian uppoamisesta on esitetty mielettömiä teorioita, kun oikeasti kyseessä oli viattoman väärinkäsityksen seuraus. Estonian kapteenin pakatessa kotonaan kamojaan reissua varten vaimo huikkasi hänelle: Hei, eläimet on syöttämättä. Minä ruokin linnut, ruoki sinä kalat.

Ulko-avaruuden humanoidit ovat kaapanneet ihmisiä ufoihinsa jo vuosikymmenien ajan. Useimmat väittävät, että tarkoitus on ollut tutkia ihmisen biologiaa. Tämä ei kuitenkaan ole kuin ufomiesten peitetarina – oikeasti heidän teknologiansa on niin kehittynyttä, että he saavat tietää kaiken haluamansa maan pinnalle lähettämiensä pikobottien avulla. Todellinen syy on heidän mahtava ja kieroutunut huumorintajunsa:
Örghöl: Mitäs me nyt tehtäisiin. Pistetäänkö taas kaukosäteet tyhjentämään opiskelijoiden päät kaikesta kesken tentin?
Przlh: Plääh, tylsää. Kaapataan mieluummin joko paikallinen kylähullu kyytiin pariksi tunniksi ja nauretaan kun kukaan ei kuitenkaan usko sen juttuja jälkeenpäin.
Örghöl: Turhaa vaivaa. Tyydytään vain näyttäytymään jollekulle hasishörhölle ja kehotetaan sitä välittämään ihmiskunnalle tärkeä viesti siitä, että heidän pitäisi rakastaa toisiaan ja lopettaa sotiminen.
Przlh: Ei taas, vastahan me eilen... ei mutta nyt mä keksin. Eiköhän poiketa pitkästä aikaa Juhan af Grannin luona sumpilla.

Että mistäkö minä tämän tiedän? No, pienet vihreät miehet kävivät kertomassa toimintatapansa ja varmemmaksi vakuudeksi nuo kaikki edellä olleet muutkin faktat minulle. Olen luottomiehiä, nähkääs.

Sivallus CCX

2011-12-10T15:16:00.002+02:00

Lasten suksisiteet voidaan luokitella toimivuuden kannalta kahteen kategoriaan. Täysin paskat ja vielä paskemmat.

Tämä ei ole mielipidekirjoitus

2011-12-08T19:51:00.000+02:00

Olemme tottuneet siihen, että kysymykset luokitellaan kahteen luokkaan: faktakysymykset ja mielipidekysymykset. Faktakysymyksiin on olemassa yksikäsitteinen, oikea vastaus. Mielipidekysymyksiin taas ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä vastauksia, useimmiten jopa hyväksytään että siihen voidaan antaa keskenään ristiriitaisia vastauksia.

Esimerkkejä faktakysymyksistä ovat vaikkapa paljonko on 3 + 2? tai mikä on USA:n pääkaupunki?. Jos tarjoaa vastaukseksi jotakin muuta kuin viisi tai Washington, on yksikäsitteisesti väärässä (ei nyt ruveta saivartelemaan ekvivalenssiluokista tai Philadelphian lyhyestä pääkaupunkikaudesta 1700-luvulla). Vastaavasti mielipidekysymyksinä pidetään esimerkiksi kysymyksiä onko mämmi hyvää? tai pitäisikö Suomen ottaa enemmän kiintiöpakolaisia?.

Tarkastellaan lähemmin mielipidekysymystä onko mämmi hyvää?. Useimpien ihmisten mielestä tähän kysymykseen voi vastata kyllä tai ei ja molemmat vastaukset ovat ristiriitaisuudestaan huolimatta oikeita. Mutta eiväthän ne ole! Oikea vastaus kysymykseen on, että joidenkin mielestä mämmi on hyvää ja joidenkin mielestä pahaa. (Oletetaan että välivaihtoehtoja ei ole, mutta niiden mukaanottaminen ei muuta periaatetta.) Näin ollen mämmin hyvyys ei todellisuudessa ole mielipidekysymys.

Mikäli mämmin hyvyydestä halutaan kyllä- tai ei-vastaus, kysymys on muotoiltava uudestaan: Onko mämmi Pekan mielestä hyvää?. Nyt kysymykseen on yksiselitteinen vastaus, kyllä tai ei. On huomattava, että kysymykseen voi edelleenkin vastata molemmin tavoin, mutta siinä tapauksessa toinen vastaus on yksikäsitteisesti väärä. (Taas on huomattava, että saivartelulle on toki sijansa: Pekan mielestä mämmi voi periaatteessa olla hyvää, mutta se ei ole hyvää mikäli hän on syönyt sitä jo kuusi annosta tai sairastaa oksennustautia. Samaten Pekan mielestä mämmi voi olla pahaa, mutta kyllä hän varmaan sitä söisi jos pariin päivään ei olisi muuta tarjolla. Mutta jätetään vastaisuudessa tässä kirjoituksessa saivartelut käsittelemättä.)

Mämmin hyvyyden kaltaiset ns. makuasioihin (onko jääkiekko kiinnostavaa, tuoksuuko hajuvesi miellyttävältä) liittyvät kysymykset on helppo havaita vastaavanlaisiksi. Mikäli kysymys käsittelee asiaan heterogeenisesti suhtautuvaa joukkoa, sen vastaus on jotain muuta kuin kyllä tai ei. Mikäli kysymys käsittelee yksilöä tai homogeenisesti asiaan suhtautuvaa joukkoa, vastaus on yleensä kyllä tai ei. Joka tapauksessa tarkemmin pohtien havaitaan, että järkevästi muotoiltuun "mielipidekysymykseen" on olemassa yksikäsitteisen oikea vastaus.

On huomattava, että makuasioihin liittyvä kysymys on muotoiltava järkevästi. Se voi olla kieliopillisesti oikea, mutta semanttisesti mieletön. Esimerkki: onko mutkainen tumma?. Tämänkaltaiset kysymykset eivät ole mielekkäitä eikä niihin siksi ole olemassa oikeita eikä vääriä vastauksia.

Yhteenlasku- ja mämmin hyvyys -tyylisiä kysymyksiä enemmän ongelmallisia ovat toisena esimerkkinä olleet pitäisikö Suomen ottaa enemmän kiintiöpakolaisia? -tyyliset kysymykset. Ongelmallisia siksi, että useimmat ihmiset pitävät mämmityylisiä kysymyksiä mielipidekysymyksinä ja yhteenlaskutyylisiä kysymyksiä faktakysymyksinä, kun taas pakolaistyyliset kysymykset ovat jossain harmaalla alueella näiden välissä. Mutta jos jopa mämmityyliset kysymykset voidaan osoittaa faktakysymyksiksi, on odotettavissa myös harmaan alueen kysymysten olevan todellisuudessa faktakysymyksiä.

Mämmityylisten kysymysten osoittamiseen faktakysymyksistä tarvittiin joko kysymyksen muotoilu järkevämmäksi (niin että kyllä tai ei -vaihtoehto oli järjellinen vastaus) tai sitten vastausvaihtoehtojen määrän lisääminen. Harmaan alueen kysymyksissä periaate on sama, se vain vaatii enemmän työtä.

Otetaan esimerkkinä käsittelyyn kysymys pitäisikö Suomen ottaa enemmän kiintiöpakolaisia?. Tähän osa vastaa kyllä, osa vastaa ei, kuten on ilmeistä jokaiselle joka ei ole elänyt tynnyrissä viimeistä kymmentä vuotta. Toki tämäkin kysymys voidaan redusoida mämmityyliseksi "makukysymykseksi" eli vastata toisten mielestä kyllä ja toisten mielestä ei, tai sitten yksilöidä malliin pitäisikö Annan mielestä Suomen ottaa enemmän kiintiöpakolaisia?, jolloin vastaus lienee kyllä tai ei.

Emme kuitenkaan tee näin. Tällöin jää jäljelle kaksi vaihtoehtoa: joko kysymykseen on olemassa absoluuttisesti oikea kyllä tai ei -vastaus tai sitten kysymykseen ei voi vastata kyllä tai ei. Tutkitaan vaihtoehdot erikseen.

1. Oletetaan, että kysymykseen pitäisikö Suomen ottaa enemmän kiintiöpakolaisia? on olemassa oikea kyllä tai ei -vastaus. Tällöin osa vastaajista on yksikäsitteisesti väärässä. Kyse on silloin siitä, että he ovat käsittäneet jotakin oleellista väärin. Yksinkertaistettu esimerkki selkeästä faktakysymyksestä: paljonko on kaksi potenssiin kolme?. Kuvitellaan, että kysymykseen annetaan kahdenlaisia vastauksia: a) kahdeksan ja b) kuusi (humanisteille tiedoksi, että b on väärin). Tällöin väärin vastanneet ovat käsittäneet jotakin virheellisesti, todennäköisesti sen että potenssilasku tarkoittaa samaa kuin kertolasku. Tällöin heille pitää hitaasti ja rauhallisesti selittää, mikä meni pieleen, jolloin ainakin osa oppii mitä tarkoitetaan ja osaa laskea tehtävän oikein.
Mikäli pakolaiskysymykseen on olemassa yksikäsitteisesti oikea vastaus, virheellisissä vastauksissa on samantapainen ilmiö. Kuvitellaan, että oikea vastaus kysymykseen on ei (Huomautus: yhtä hyvin voitaisiin olettaa vastauksen olevan kyllä). Kuvitellaan, että syynä siihen on se, että kiintiöpakolaiset vähitellen muuttavat Suomen samanlaiseksi maaksi kuin se persläpi, josta he ovat Suomeen tulleet. Tällöin oikea kysymys on: pitäisikö Suomen muuttua köyhäksi, korruptoituneeksi, sisällissodan repimäksi ja nälänhädästä kärsiväksi maaksi?. Tähän kysymykseen ainoa järkevä vastaus on ei. Koska oletuksemme mukaan tämä on suora seuraus pakolaisten ottamisesta, kysymykset ovat identtisiä ja vastaus pakolaiskysymykseen on myös ei. Se, että jotkut vastaavat kyllä, johtuu tiedon ja/tai ymmärryksen puutteesta.

2. Oletetaan, että kysymykseen ei ole olemassa oikeaa kyllä tai ei -vastausta. Tämä on taas seurausta siitä, että saattaa olla olemassa ihmisiä, joiden mielestä (oletetaan edellisen kohdan oletusten olevan voimassa) Suomen muuttuminen monikulttuuriseksi on niin ihqu asia, että sen hintana kannattaa maksaa köyhyys, korruptio, sisällissota ja nälänhätä. Tällöin kysymys palautuu vastausvaihtoehtojen lisäämiseksi eli oikea vastaus on joidenkin mielestä pitäisi ja joidenkin ei.

Edellisissä kohdissa esitettyjen oletusten ollessa voimassa on siis kyse siitä, että pakolaiskysymykseen vastatessa tiedot ovat puutteelliset. Kun tiedot päivitetään (eli ymmärretään kyllä- ja ei -vaihtoehtojen seuraukset), kysymykseen voidaan joko vastata yksiselitteisesti (1) tai sitten arvovalintojen erilaisuus estää yksiselitteisen vastauksen (2). Molemmissa tapauksissa on kuitenkin olemassa oikea vastaus ja kyseessä ei ole mielipidekysymys.

Mielipidekysymyksiä ei ole olemassa. On olemassa vain faktakysymyksiä. Näihin on olemassa joko yksikäsitteinen vastaus tai sitten kysymys on huonosti muotoiltu eli semanttisesti mieletön.

Tosiasia kiistatta on, että joudumme vastaamaan faktakysymyksiin puutteellisin tiedoin. Esimerkkinä otan kysymyksen: millä minuuttilukemalla alkaa miesten kymmenentuhannen metrin juoksun maailmanennätys?. Aika harva muistaa ennätystä (26.17,53) tarkasti, itse muistin sekuntilukeman mutta sadasosat piti tarkistaa. Silti suuri osa vastaa oikein eli 26. Valtaosa saa varmasti minuutin sisään oikeasta eli 25-27. Olen kuitenkin tätä kysyessäni ihan oikeasti kuullut vastauksen 17. Kun sitten sanoin, että eihän se mennyt kuin noin kymmenellä minuutilla väärin, kommentti oli "ai, siis seitsemän minuuttia". Tämä on esimerkki kysymyksestä, johon on olemassa selkeästi oikea vastaus, se mille tarkkuudelle vastaaja osuu on riippuvainen hänen asiantuntemuksestaan.
Joihinkin kysymyksiin ei ole mitenkään mahdollista hankkia kaikkia siihen liittyviä tietoja. Hyvä esimerkki asiasta on juuri tuo pakolaiskysymys. Emme voi mitenkään tietää, mikä on oikea vastaus, mutta mitä enemmän tietoa asiasta on, sitä todennäköisemmin siihen vastataan oikein.

Mielipidekysymys se ei ole sen enempää kuin mämmin hyvyyskään, koska mielipidekysymyksiä ei ole olemassa.

Sivallus CCIX

2011-12-04T17:20:00.002+02:00

Maailman rohkein mies on monimiljonääri, joka menee naimisiin avioeroihin erikoistuneen asianajajan kanssa.

Sivallus CCVIII

2011-11-30T13:29:00.003+02:00

Mahtavat jihadissa kuolleet sankarit hämmästyä, kun taivaassa odottaakin tosiaan ne 72 neitsyttä. Olettaen että kyseessä ovat suomalaiset vanhapiikatädit.

Sekopäistä logiikkaa

2011-11-29T21:37:00.000+02:00

Ironmistress kirjoitti pari päivää sitten sekopäisen peikon logiikasta ja pyysi vihjeitä, kuinka toimia sellaisen kohdatessaan. Ryhdyin kirjoittamaan vastinetta, mutta siitä paisuikin oma blogitekstinsä.

Sekopäisen peikon logiikka tarkoittaa esitystä, joka on niin pahasti metsässä, että siinä ei ole edes mitään tarttumapintaa. Toisin sanoen se on niin pahasti pielessä, että se ei ole edes väärin.

Sekopäiseen logiikkaan vastatakseen täytyy ensin selvittää, miksi sen esittäjä toimii sekopäisesti. Vastaus on näet riippuvainen siitä syystä, mistä sekopäisyys aiheutuu. Vaihtoehtoja on neljä.

1. Esittäjällä on vilpitön pyrkimys oikeaan ratkaisuun, mutta hänellä on puutteelliset tiedot esittämänsä asian ymmärtämiseen

Periaatteessa tällaisen logiikan virheellisyys on helppo korjata: annetaan riittävät perustiedot. Esimerkkianekdootti kertoo sadan vuoden takaisesta nyrkkeilyn maailmanmestari Stanley Ketchelistä. Manageri oli selittänyt Ketchelille, kuinka kaikki elolliset ovat kehittyneet evoluution ansiosta. Ketchel oli kovasti vaikuttunut ja jäi tuntikausiksi tuijottamaan kultakalamaljaa. Lopulta hän pomppasi kyllästyneenä ylös ja huusi: Se evoluutio on pelkkää soopaa! Minä olen seurannut noita kaloja yhdeksän tuntia, eivätkä ne ole muuttuneet tippaakaan!.
Tässä voidaan havaita Ketchelin tietojen olleen puuteelliset. Hän ei ole vielä tajunnut evoluution perusperiaatteita, vaan yrittänyt loikata liian ison harppauksen kerralla. Eihän vika ole siinä, että asiaa ei ole ymmärretty, vaan siinä että sen ymmärtämiseen tarvittavia perustietoja ei ole ymmärretty.
Toimintamalli on selvä: palataan taaksepäin sille tasolle, josta puutteellisuus alkaa ja kuljetaan vähitellen loppuun asti. Ongelmia voi tulla vastaan kaksi: ajanpuute ja vastaanottajan kyky omaksua riittävä tietomäärä. Nämä ovat ongelmia lähinnä matemaattis-luonnontieteellisissä ongelmissa, koska ei differentiaaliyhtälön ratkaisemista vaativaa ongelmaa pysty selvittämään ellei ole ensin opiskellut paria vuotta derivointia ja integrointia.

2. Esittäjällä on vilpitön pyrkimys oikeaan ratkaisuun, mutta hänellä on virheelliset tiedot esittämästään asiasta
Vanha sanonta toteaa, että tyhmä pää ei ole tyhjä, vaan se on täynnä roskaa. Siksi virheellisten käsitysten oikaiseminen on vaikeaa, ensin pitää mättää roska pois jotta tieto mahtuisi sisään. Muistan teinipoikana työpaikalla paria vuotta vanhemman kaverin väittäneen kivenkovaan, että käärmeet ovat selkärangattomia. Ei uskonut millään, kun väitin toisin. Hyväksyi kyllä, että sisiliskolla on selkäranka, koska sillä on jalat. Yritin siitä vetää sitten vaskitsan kautta käärmeeseen, mutta tyypin usko loppui sisiliskon ja vaskitsan väliin. Logiikka oli raajoissa: koska käärme matelee, se ei tarvitse selkärankaa.
Tämä tapaus eroaa edellisestä siinä, että virheellisen logiikan esittäjällä on riittävät perustiedot, mutta itse asiasta hänelle on jostain syystä tullut väärä käsitys. Virheen oikaisemiseen kuluu siis lyhyempi aika, koska riittää perustella oikea käsitys riittävän hyvin menemättä perustietoihin. Periaattessa. Käytännössä törmätään usein ihmisten jääräpäiseen taipumukseen pitää kiinni virheellisiksi osoitetuista käsityksistä, koska väärässä olemisen myöntäminen on raskasta.

3. Esittäjällä on jokin agenda, jota hän ajaa tosiasioista välittämättä tarvittaessa sekopäisen peikon logiikalla, jos muu ei auta
Neuvostoliitto-vainaan aikana oli tapana sanoa, että kristitty ja kommunisti eroavat toisistaan siinä, että kristitty uskoo vaikka ei näe, kun taas kommunisti uskoo vaikka näkee. Kristityn ja kommunistin yhtäläisyys taas on siinä, että kummankaan ideologiaa vastaan on turha käydä väittelemään järkevin argumentein.
Tämä tapaus on edellisen kaltainen siinä, että oikean tiedon antamisen jälkeen vastaanottaja ei halua sitä omaksua. Ero on siinä, että edellisessä tapauksessa piti niellä vain oma ylpeys, kun taas tässä nielaistavana on kokonainen ideologia. Mikäli jälkimmäinen mahtuisi kurkusta alas, tapaus (3) palautuisi tapaukseksi (2).
Jos ja kun tapaus ei palaudu kakkosvaihtoehtoon, niin sekopäisen peikon logiikan esittäjään on turha edes yrittää vaikuttaa. Oma aika menee hukkaan ja ainoa hyöty on, jos kyseinen henkilö saadaan edes sen aikaa pidettyä poissa pahanteosta.

4. Tilanne on sama kuin kolmosvaihtoehdossa, mutta paikalla on yleisöä
Tässä tilanteessa on tajuttava, että vastapuoleen ei voi vaikuttaa, on vaikutettava vain muihin läsnäolijoihin. Tähän taas on monta tietä ja oikean valinta on riippuvainen kuulijakunnasta. Kaikille vaihtoehdoille on kuitenkin yhteistä se, että vastustajalle ei anneta tilaa, ts. hänen väitteisiinsä ei oteta kantaa:
a) Osoita vastustamattomasti, että oma kantasi on oikeassa. Kannattaa käyttää silloin, kun kuulijakunta ei tunne asiaa, mutta koostuu kuitenkin keskitasoa älykkäämmistä ihmisistä.
b) Passiivinen puolustus eli anna peikon puhua. Kannattaa käyttää, jos kuulijakunta tuntee asian edes välttävästi ja on keskitasoa fiksumpaa. Tällöin he näkevät itsekin, että peikolla ei ole kaikki muumit laaksossa, jolloin peikko tulee samalla komprementtoineeksi viiteryhmänsä hämmästyttävällä tehokkuudella - mikäs sen parempaa.
c) Aktiivinen hyökkäys eli esitetään kysymyksiä, joihin täysin epäloogisesti vastaamalla peikko tulee paljastaneeksi todellisen tietämättömyytensä. Käytetään silloin, kun kuulijakunta koostuu damiaisista, jotka tietävät kuitenkin jotakin asiasta.
d) Peilikuva eli vedetään överiksi. Käännetään peikon lausunnot metaforiksi, jotka kuulijakunta ymmärtää älyttömiksi ja samaistaa peikon lausuntoihin. Käytetään, jos kuulijakunta koostuu asiaa tuntemattomista damiaisista. Tai sitten peikon aatetovereista - heihin ei voi järjellä vaikuttaa, mutta yliampuvuus saa ehkä epäilemään jotakin.
Kuulijakunnasta riippuen voi käyttää strategioista vain yhtä tai jotain sopivaa yhdistelmää. Esimerkkinä Mikko Laaksosen tukala tilanne vaalikamppailun aikana. Demari Laaksoselle huudettiin yhtäkkiä kuulijakunnasta väite, jonka mukaan hän oli sota-aikana SS-miehenä. Tämä ei pitänyt paikkaansa, mutta läheltä liippasi, sillä mies oli värväytynyt aivan sodan lopussa Lapissa peräytyviin Wehrmachtin joukkoihin. Laaksonen kuunteli hetken aikaa (vaihtoehto b), kokosi ajatuksensa ja totesi sitten, että itse asiassa hän ei ollut ainoastaan SS-mies vaan SS-upseeri ja vain sodan nopea loppuminen esti hänen huikean nousunsa SS-kenraaliksi (vaihtoehto d). Sitten hän veti henkeä ja totesi, että hän oli sodan lopussa 16-vuotias (vaihtoehto a) ja tiedusteli, kuinka hän olisi voinut olla SS-joukoissa jotka kotiutettiin Suomeen jo kauan ennen sodan loppua (vaihtoehto c).

Yhteenvetona voi siis todeta, että mikäli kohtaa sekopäisen peikon logiikkaa, on ensimmäisenä selvitettävä onko kyseessä ideologinen (3 ja 4) vai ei-ideologinen (1 ja 2) tilanne. Mikäli kyseessä on ideologinen tilanne, on keskityttävä virheellisen käsityksen leviämisen estämiseen, koska peikkoon itseensä vaikuttaminen on yleensä mahdotonta. Tämän tilanteen varalta opastuksena vielä yleisimmät vihervasemmistolaisten sekopäisen peikon logiikassa käyttämät argumentointivirheet ja yleensä käyttökelpoisin vastaiskutapa:

Kaksi väärää tuottaa yhden oikean:
Peikko: Kehitysapua on lisättävä, koska siirtomaavallat ovat syyllisiä Afrikan ongelmiin.
Vastaisku: Tutkimukset ovat osoittaneet, että kehitysapua vastaanottavat maat kehittyvät muita hitaammin. (Osoitetaan vaatimus vääräksi.)

Itsestä yleistäminen:
Peikko: Yksityisautoilu on kiellettävä, minäkin tulen hyvin toimeen ilman autoa.
Vastaisku: Kuten kuka tahansa muukin Helsingin ydinkeskustassa asuva sinkku. (Osoitetaan henkilö poikkeustapaukseksi.)

Argumentum ad nauseam:
Peikko: Maahanmuuttajat ovat voimavara. Suomessa on vähän maahanmuuttajia. Maahanmuutto on väistämätöntä. Suomi ei tule toimeen ilman maahanmuuttoa.
Vastaisku: Ei tulekaan ilman oikeanlaista maahanmuuttoa. Tietyt sensuroitu maahanmuuttajaryhmät syyllistyvät moninkertaisiin rikoslukuihin, elävät suurelta osin sosiaalitukien varassa, työllistyvät harvoin ja silloinkin yleensä oman kielensä tulkeiksi tai kulttuuriinsa liittyviin tehtäviin, joille ei olisi mitään tarvetta ilman kyseistä ryhmää. (Osoitetaan peikon käyttämät käsitteet epämääräisiksi ja vaaditaan tarkempaa informaatiota.)
Edellisen lähisukulainen on Sanahelinä, jossa ei ole niin paljon toistoa.

Moralistinen virhepäätelmä:
Peikko: Islam on pohjimmiltaan suvaitsevainen uskonto.
Vastaisku: Älä katso mitä suu sanoo, katso mitä kädet tekevät. Olisi hienoa, jos näin olisi, mutta katsopa kristittyjen asemaa muslimimaissa - juutalaisista puhumattakaan. (Osoitetaan, että toiveajattelu ja realismi ovat kaksi eri asiaa.)

Kytkykauppavirhe:
Peikko: Natsit olivat kansallismielisiä, sinä olet isänmaallinen joten olet natsi.
Vastaisku: Kansallismielisyyttä oli jo kauan ennen natseja. Näin ollen kansallismielisen ei tarvitse olla natsi. (Osoitetaan, että implikaatio toimii vain toiseen suuntaan.)
Samankaltainen on Syyn ja seurauksen sotkeminen eli non sequitur.

Välihuomautus 22: MEP Mitro

2011-11-28T09:53:00.002+02:00

Europarlamentaarikko Mitro Repo on joutunut ahdistelusyytösten kohteeksi. Ei, hän ei ole raiskannut ketään eikä ilmeisesti edes ollut sillai, ortodoksipappi kun on. Sen sijaan häntä syytetään kaksimielisyyksistä ja sopimattomista lähentelyistä.

Tarkastellaanpa tilannetta. Meillä on kolme muuttujaa:
a) mies on kiinnostunut naisesta siinä mielessä tai sitten ei
b) nainen on kiinnostunut miehestä siinä mielessä tai sitten ei
c) mies esiintyy kaksimielisesti joko puheillaan ja/tai teoillaan.

Näitä muuttujia varioimalla saadaan kahdeksan vaihtoehtoa, joilla on erilaisia seurauksia:
1) Mies on kiinnostunut, nainen on kiinnostunut, mies esiintyy kaksimielisesti
2) Mies on kiinnostunut, nainen on kiinnostunut, mies ei esiinny kaksimielisesti
3) Mies on kiinnostunut, nainen ei ole kiinnostunut, mies esiintyy kaksimielisesti
4) Mies on kiinnostunut, nainen ei ole kiinnostunut, mies ei esiinny kaksimielisesti
5) Mies ei ole kiinnostunut, nainen on kiinnostunut, mies esiintyy kaksimielisesti
6) Mies ei ole kiinnostunut, nainen on kiinnostunut, mies ei esiinny kaksimielisesti
7) Mies ei ole kiinnostunut, nainen ei ole kiinnostunut, mies esiintyy kaksimielisesti
8) Mies ei ole kiinnostunut, nainen ei ole kiinnostunut, mies ei esiinny kaksimielisesti.

Vaihtoehdot, joissa ei yleensä tapahdu mitään ovat (2), (4) ja (8).
Vaihtoehto, jossa pariskunta päätyy muhinoimaan on (1).
Vaihtoehto, jossa nainen paheksuu miehen nössöyttä on (6).
Vaihtoehdot, joissa saattaa seurata syyte seksuaalisesta häirinnästä ovat (3), (5) ja (7).

Viimeisen tapauksen vaihtoehdot tuhoisuusjärjestyksessä ovat (3), (7) ja (5). Näistä vaihtoehdoista Mitro Revon tapauksessa voitaneen sulkea (3) pois, koska vapaasti semipelagiolaisittain todeten Mitrolla saattaa kyllä olla kyky mutta ei todellista halua. Harvat asiat turhauttavat naista yhtä paljon kuin se, ettei mies ole seksuaalisesti hänestä kiinnostunut, koska tämä vie naiselta osan hänen vallankäyttömahdollisuuksistaan. Kun mies sitten esiintyy kuitenkin vihjailevasti, naisten turhautumisen määrä kasvaa toiseen potenssiin (pun intended). Mikäli tähän vielä liittyy, kuten luultavasti ainakin osassa tapauksista, naisen itsensä kiinnostus, niin turhautumisen määrä kasvaa kolmanteen potenssiin.

Sieltä ja syvältä

2011-11-27T19:05:00.001+02:00

Pitkähkön tauon jälkeen maantieteellisiä erikoisuuksia esittelevä sarja jatkuu aiheena syvängöt. Syvänkö on maa-alue, joka sijaitsee merenpinnan alapuolella. Suomessa syvänköjä ei esiinny, koska niitä on tavallisesti vain kuivilla seuduilla; muilla alueilla merenpinnan alapuolella olevat alueet täyttyvät järviksi. Jos Suomen ilmasto olisi riittävän kuiva, syvänköjä olisi niinkin kaukana sisämaassa kuin esimerkiksi Päijänteen ja Saimaan seudulla, näiden järvien syvimmät kohdat kun ovat merenpinnan alapuolella. Vastaavasti maailman matalin paikka olisi 1186 metriä merenpinnan alapuolella Baikaljärven kohdalla, mikäli Baikal olisi kuiva.

Luettelo ei ole täydellinen, koska monet pienet syvänköalueet sijaitsevat suurempiensa välittömässä läheisyydessä ja niiden luettelointi on siksi turhaa. Mukaan on pyritty ottamaan jokainen vähänkin jollakin tavalla merkittävä syvänkö, esimerkiksi jokaisen maan matalin kohta. Paikannimen edessä oleva lukema on syvängön matalimman kohdan korkeus alaspäin merenpinnasta mitattuna. Kaikkiin ei ole tarjota linkkiä.

423 Jordanin laaksossa on maailman ylivoimaisesti syvin kohta. Kuolleenmeren rantaviiva on tätä nykyä yli 400 metriä merenpinnan alapuolella. Vielä 40 vuotta sitten järven pinta oli -395 metrissä, mutta Jordanjoen vesien käyttö keinokasteluun on kiihdyttänyt pinnanlaskua. Nykyään pinta laskee lähes metrin vuodessa ja siksi onkin suunniteltu tunnelin kaivamista mereltä. Syvängössä sijaitsee myös maailman matalimmalla oleva makeavetinen järvi, Genesaret 214 metriä merenpinnan alapuolella. 258 metriä merenpinnan alapuolella oleva Jeriko on matalimmalla sijaitseva kaupunki. Tässä syvängössä sijatsevat luonnollisesti lähes kaikki syvänköihin liittyvät ennätyspaikat, esimerkiksi Bar Yehudan lentokenttä on maailman matalin lajissaan, 378 metriä merenpinnan alapuolella.

155 Assaljärvi on Afrikan syvin kohta, maailman suolaisin suuri järvi (34,8 %) Djiboutissa. Kesäisin ilman lämpötila nousee yli 50 asteeseen, jolloin voi toki yrittää pulahtaa jäähdyttelemään vain 33-asteiseen järveen. Talvikautena ilma on viileämpää, keskilämpö on 34 asteen paikkeilla.

154 Turfanin syvänkö on Kiinan matalin paikka ja samalla lähellä pistettä, joka sijaitsee kauimpana (2645 km) merestä. Matalin piste on yleensä kuivan Ayding-järven kohdalla. Silkkitien reitti kulki noin 28 tuhannen neliökilometrin suuruisen syvängön kautta.

133 Qattaran syvänkö on pinta-alaltaan Afrikan suurin syvänkö, lähes 20 tuhatta neliökilometriä ja Egyptin syvin kohta. Syvyydestään huolimatta sen havaittiin olevan merenpinnan alapuolella vasta 1917. Seudulla oli tärkeä merkitys El Alameinin taistelussa, koska sen kulkukelvottomuuden takia brittien ei tarvinnut varautua sivustahyökkäykseen. Nykyäänkin alueella on vain yksi ainoa kylä, jossa asuu noin 300 ihmistä.

132 Kaspian syvänkö on pinta-alaltaan maailman ylivoimaisesti suurin syvänkö. Huvittavaa, että mistään ei tunnu löytyvän tietoa, kuinka suuri alue merenpinnan alapuolella sijaitsee. 28 metriä merenpinnan tasoa alempana lainehtivan Kaspianmeren ala on noin 371 000 neliökilometriä, mistä voi kartasta suunnilleen päätellä koko syvängön alan olevan lähellä 600 000 neliökilometriä. Joka tapauksessa sen ala on noin kaksikymmenkertainen seuraavaksi suurimpaan eli Turfanin syvänköön nähden. Koosta kertoo parhaiten se, että alueella sijaitsee Karabogazlahti, joka kuivuu ja tulvii epäsäännöllisin väliajoin täyteen vettä riippuen siitä, miten Kaspianmeri sattuu tulvimaan. Kuivillaan lähes 20 tuhannen neliökilometrin lahti oli viimeksi 1984-1992. Syvänkö ulottuu viiden maan eli Kazakstanin (132), Turkmenistanin, Venäjän (28), Azerbaidzanin (28) ja Iranin (28) alueelle ollen samalla luetelluin numeroin kaikkien kyseisten maiden paitsi Turkmenistanin matalin kohta, ennätys tämäkin. Kuten myös se, että kyseessä on tietysti asukasluvultaan suurin syvänkö. Suurin kaupunki on yli kaksimiljoonainen Baku. Kaspianmeren ranta on myös Euroopan matalin paikka.

125 Danakilin syvängön matalin kohta on Etiopian alueella, Eritrean alueella syvin paikka on 75 metriä merenpinnan alapuolella, molemmat maidensa ennätyksiä. Alue on tunnettu sieltä löydettyjen Australopithecus-hominidien jäänteistä, kuuluisin on Lucy.

105 Laguna del Carbon Argentiinassa on Etelä-Amerikan sekä läntisen ja eteläisen pallonpuoliskon matalin paikka.

86 Death Valley Kaliforniassa on Pohjois-Amerikan matalin paikka. Heinäkuun keskilämpö vaihtelee välillä 31-47 astetta. Laakso on tunnettu itsestään liikkuvista kivistään.

81 Akdzhakayan syvänkö Araljärven jäänteiden eteläpuolella on Turkmenistanin matalin paikka.

72 Salina Gualicho Argentiinassa on Etelä-Amerikan pinta-alaltaan suurin syvänkö.

69 Salton Sea on Saltonin syvänköön vahingossa syntynyt järvi. Coloradojoen tulvapadot murtuivat 1905, jolloin vesi syöksyi syvänköön. Järvi on maksimisyvyydeltään 16 metriä, joten kuivanakaan syvänkö ei aivan yltäisi Pohjois-Amerikan matalimmaksi paikaksi. Pinta-alaltaan se on kylläkin maanosansa suurin syvänkö.

55 Sebkha Paki Tah on Marokon matalin paikka.

53 Kumulin syvänkö sijaitsee tunnetumman Turfanin syvängön lähellä ja on suuruudeltaan lähes 20 tuhatta neliökilometriä.

47 Sabkhat Ghuzayyil on Libyan matalin paikka.

43 Moerisjärvi Egyptissä on paikka, johon Niili Välimeren ohella laskee. 400 kilometriä ennen Välimerta Niilistä erkanee korkean veden aikoina sivuhaara, joka pitää järven järvenä.

42 Salina Grande on Argentiinassa Valdesin niemimaalla.

40 Chott Melrhir on suolajärvi ja Algerian matalin paikka.

39 Lago Enriquillo on Dominikaanisen tasavallan matalin paikka ja samalla matalin saarella sijaitseva paikka.

19 Siwa on keidas Egyptissä lähellä Libyan rajaa. Keitaalla asuu noin 23 000 berberiä, jotka puhuvat omaa kieltään, siwiä. Paikka on tunnettu myös vapaamielisestä suhtautumisestaan homoseksuaalisuuteen, vielä 1940-luvulla miehillä oli tapana solmia keskinäisiä avioliittoja. Keskusvallan otteen tiukennuttua homokulttuuri on painunut - hmmm - syvemmälle.

17 Shatt Al Gharsah on Tunisian matalin paikka.

16 Eyrejärvi on Australian ja Oseanian matalin paikka ja pinta-alaltaan suurin syvänkö. Järven pinnankorkeus vaihtelee suuresti sateiden mukaan. Kesäaikaan järvi on lähes täysin kuivunut. Noin joka kolmas vuosi järvi tulvii siten, että keskisyvyys on 1,5 m. Suurten tulvien aikaan järven pinta-alaksi tulee lähes 10 000 neliökilometriä ja keskisyvyydeksi 4 m suurimman syvyyden ollessa tuolloin 6 m. Viimeksi näin suuri tulva koettiin 1974. Seutu on asumatonta, mutta australialaisille tyypillisellä huumorintajulla Eyrejärven Pursiseura järjestää regatan aina kun mahdollista, viimeksi 2009.

12 Sariqarnish Kuli on Uzbekistanin matalin paikka.

10 Laguna Salada on vuoroin kuiva, vuoroin suolainen järvi ja Meksikon matalin paikka.

7 Lammefjord on entinen vuono, Tanskan ja Pohjoismaiden matalin paikka. Vuonon kuivaaminen maanviljelysmaaksi aloitettiin 1873 ja kesti 70 vuotta.

7 Zuidplaspolder on Alankomaiden matalin paikka. Alankomaissa on kolmisentuhatta mereltä vallattua polderia, joista suurin on lähes puolitoistatuhatta neliökilometriä käsittävä Flevoland. Esimerkiksi Amsterdamin lentokenttä Schiphol on nelisen metriä merenpinnan alapuolella. Amsterdamin keskusta on pari metriä merenpinnan yläpuolella.

5 Sebkhet Te-n-Dghamcha on Mauritanian matalin paikka.

4 Hachirogata on Japanin matalin paikka. Aiemmin se oli Japanin toiseksi suurin järvi. Vuonna 1963 järveä alettiin kuivata riisinviljelyä varten. Järvi on kutistunut noin viidesosaan entisestään, nykyinen pinta-ala on 46 neliökilometriä. Ennen kuivaamista järvi, jonka suurin syvyys olin 4,5 m, oli kutakuinkin merenpinnan tasolla oleva murtovesiallas.

4 The Fens on Itä-Englannissa sijaitseva maatalousalue, jossa on useita pieniä syvänköjä. Monet näistä pidetään kuivina pumpuin, mutta matalin luonnollisesti kuiva piste lienee noin 2,75 m merenpinnan alapuolella ja Ison-Britannian matalin piste.

3,5 Neuendorf-Sachsenbanden kylä on Saksan matalin paikka.

3,2 Le Contane on Italian matalin paikka.

2,4 Kristianstadin keskustassa on Ruotsin matalin paikka. Luonnollinen haihtuminen ei riitä pitämään paikkaa kuivana, vaan se on suojattu vallein ja pumpuin.

2,2 Kuttanad on Intian matalin paikka.

2 Taierin tasanko on Uuden-Seelannin matalin paikka.

2 Camargue Rhonen suistossa on Ranskan matalin paikka.

2 New Orleansin keskusta on vajonnut alimmillaan kaksi metriä merenpinnan alapuolelle. Keskimääräinen korkeus on -0,5 m, mikä aiheutti taannoin melkoisia ongelmia.

1,8 Zulawy Wislane Wislan suistossa on Puolan matalin paikka, kylläkin keinotekoisesti kuivana pidetty.

1,3 Niemenjoen suisto on Liettuan matalin paikka.

0,5 Habay on Filippiinien matalin paikka.

0,2 Lagos Island Nigerian pääkaupungissa on Nigerian matalin paikka.

EDIT 28.11.2011 (loppu jäi vahingossa pois): Loppukaneettina todettakoon, että karkeasti arvioiden maapallon merenpinnan alapuolella sijaitsevan maa-alan kokonaismäärä on alle miljoona neliökilometriä, luultavasti noin 750 tuhatta neliökilometriä. Kaspian syvänkö muodostaa kokonaisalasta noin 80 %. Merenpinnan alapuolella on kokonaistilavuutta vielä karkeammin arvioiden noin 20-25 tuhatta kuutiokilometriä. Yksi konsti taistella merenpinnan nousua vastaan olisi tietysti kaivaa tunnelit tai kanavat syvänköihin ja nostaa ne merenpinnan tasolle. Valitettavasti tämä operaatio laskisi valtamerien pintaa vain noin 2 - 3 senttimetriä.

Sivallus CCVII

2011-11-21T07:58:00.000+02:00

Presidenttiehdokkaiden tasoa kuvaa parhaiten se, että Paavo Väyrynen on alkanut tuntua melkeinpä kunnon mieheltä.

Hakemisto

2011-11-21T07:56:00.004+02:00

Tästä voi etsiä juttuja aiheittain. Linkin otsikko yleensä ei ole sama kuin jutun, vaan sen sisältöä paremmin kuvaava. Tekstin otsikon saa näkyviin viemällä hiiren linkin päälle. Hakemistossa ei ole läheskään kaikkia juttuja, vain tärkeimmät tai eniten huomiota saaneet. Hakemistoa täydennetään sitä mukaa kuin tarpeellista.

Fiktio
Tuntematon bloggaaja eli V. Linna internetissä, 2011-11-22
Idea scifi-romaaniksi, 2010-02-20
Salaliitto eli miksi päättäjämme mokuttavat, 2009-04-19

Historia
WWII:n ansioituneimmat sotilaat, 2011-12-22
Erikoisia detaljeja WWII:sta, 2011-11-14
Natsi-Saksan salaiset aseet, 2011-07-27
Triviaa USA:n presidenteistä, 2011-04-21
USA:n mustan väestön ensimmäisiä eri aloilla, 2011-02-26
Natsi-Saksan merkittävimmät naiset, 2011-01-29
Italian "kunniakas" sotahistoria, 2010-12-29
Israelin ydinase - Lähi-Idän rauhan takuu, 2010-06-08
WWII:n unohdetuimmat rintamat, 2010-04-23
Taistelutoverit, 2009-11-29
Kannaksen läpijuoksu - mutta miksi?, 2009-08-12
Kyyrölä, venäläispitäjä Suomessa, 2009-06-01

Huumori
Hitlerin päiväkirja, 2012-01-03
Indonesialaisia jalkapallojoukkueita - usko tai älä, 2011-11-16
V****ksimeno eri uskonnoissa ja ideologioissa, 2011-10-03
Tätä et näe YO-kokeessa, 2010-03-15
Somalin kielen sanakirja, 2009-11-12

Kestävyysjuoksu
Tulevaisuuden suomalaislupaukset 2011, 2011-11-08
Kestävyysjuoksun kirous, 2011-07-04
Ovatko afrikkalaiset sittenkään ylivertaisia, 2011-03-15
Tulosvaatimukset sivumatkoilla, maailma, 2011-01-31
Tulosvaatimukset sivumatkoilla, Suomi, 2010-01-06
Suomen kaikkien aikojen kestävyysjuoksijat, 2009-10-26
Analyysi Jukka Keskisalosta, 2009-08-19
Maailman kaikkien aikojen kestävyysjuoksijat, 2009-07-09

Koulutus
Maahanmuuttajat koulussa, 2010-09-27
Suomalaispoliitikkojen koulumenestys, 2010-06-19
Lastenkasvatuksesta, 2009-09-27
Opiskelualan valinta eli fiksuus/ahkeruus -nelikenttä, 2009-03-29

Maantiede
Syvängöt, 2011-11-27
Euroopan unohdetut rajamuutokset, 2011-07-13
Joet, 2011-05-11
Enklaavit ja eksklaavit, 2011-03-06
Vuoret, 2011-01-17
Saaret, 2010-12-23
Järvet, 2010-12-11
Isolaatio vuorten mittarina, 2010-02-08
BKT, väkiluku ja ympäristön kestävyys, 2009-10-02

Mokutusta
Sovinistis-rasistis-patriotismittomat maakuntalaulut, 2011-08-27
Koska olen tyttö -kampanja, 2011-03-29
White flight, 2011-03-27
Siirtomaavalta ja kolonialismi rappion syitäkö?, 2011-01-23
Nobelin palkinnot rotuklustereittain ja uskonnoittain, 2010-12-22
Itsenäisyyspäivän puhe, 2010-12-05
Sikapartikkeleja muslimien juomavedessä, 2010-10-12
Maahanmuuton ongelmakeskustelun vaiheet, 2010-10-05
Suomi Newsweekin vertailussa, 2010-08-23
Sorretut ja etuoikeutetut vähemmistöt, 2010-07-08
Monikulttuuri ja monietnisyys, 2010-04-26
Ahtaan asumisen ahdistamat, 2009-11-18
Jälkiviisautta etukäteen, 2009-05-15

Naiset
Ohjeita tyttöystävän hankkimiseen, 2011-11-15
Avioitumisen rakennemuutos, 2010-06-03
Naisen logiikka, 2009-12-03

Seurapelit
Heppi eli maailman sovinistisin peli, 2011-09-03
Shakki uusiksi, 2010-05-14

Sivallukset
Terävimmät sivallukset, 2009-

Urheilu
Kalevan Kisojen tulosvertailu kautta aikojen, 2011-09-26
Kahdessa eri lajissa menestyneet urheilijat, 2011-09-15
Muhammad Alin vastustajat, 2011-04-02
Jääkiekon MM-mitalin metsästys 1939-1992, 2010-05-24
Ylijäämäjoukkue eri palloilujen MM-kisoihin, 2010-02-24
"Pudotuspelit" jalkapalloon, 2009-12-25
Joukkue- ja yksilölajien ero, 2009-09-12

Uskonto
Ateistinen yhteiskunta, 2011-10-28
Genesis uusiksi ruodittuna, 2010-07-28

Videoita
Vuoden 2011 hauskat videolinkit, 2011-09-10

Yhteiskunnallisia pamfletteja
Kansalaisvastarinta pehmorangaistuksille, 10 €, 2011-10-16
Vapaussota, 2010-12-14
Tupakantumppaus, 2009-09-19
Karjalan palautus, 2009-07-18
Helsinki, virhevalinta pääkaupungiksi, 2009-06-24
Kansan kunto nousuun Cooper-rahapalkinnoilla, 2009-06-19
Meritokratia, 2009-02-22

Ö-mappi
Olin diktaattori, eli Suomen asiat järjestykseen, 2010-04-16
Blogin avaus ja tausta, 2009-02-22

Terävimmät sivallukset

2011-11-21T07:54:00.004+02:00

Edit 4.12.2011: Selection in English, by Ilkka Kokkarinen. Lisähuomautus: Tätä tekstiä päivitellään sitä mukaa, kun erikoisen osuvia sivalluksia tulee kohdalle.

CCIX
Maailman rohkein mies on monimiljonääri, joka menee naimisiin avioeroihin erikoistuneen asianajajan kanssa.

CCVIII
Mahtavat jihadissa kuolleet sankarit hämmästyä, kun taivaassa odottaakin tosiaan ne 72 neitsyttä. Olettaen että kyseessä ovat suomalaiset vanhapiikatädit.

CC
Israel ja Hamas saivat sovittua vankienvaihdosta. Sotahistoriasta havaitsemme, että vaihtokurssi on kutakuinkin oikea: toistatuhatta muslimia yhtä juutalaista kohti. Suhde on kuitenkin kovasti rasistisen oloinen ja niinpä meiltä ei ole kysytty, onko jossain tilanteessa päinvastainen suhde voimassa. Me vastaamme silti: kyllä on, sillä mille tahansa länsimaalle olisi kannattavampaa ottaa siirtolaiseksi tuhat juutalaista kuin yksi muslimi.

CXCVIII
Jos islamilaisessa kulttuurissa olisi jotain ihastelemisen arvoista, Euroopasta muutettaisiin siirtolaisiksi Lähi-Itään eikä päinvastoin.

CXCIII
Moni vihervasemmistolaishörhö on ilmoittanut, ettei missään tapauksessa aio hankkia lapsia. Muuten hyvä päätös, mutta tulee yksi sukupolvi liian myöhään.

CXCII
Romanian romanien ongelmiin on vihdoinkin alettu puuttua tehokkain keinoin, sillä heidän lapsensa aiotaan laittaa Suomessa kouluun. Sitten kun vielä lisäksi uhattaisiin laittaa aikuiset töihin, niin eiköhän romanivirta Suomeen tyssäisi kuin seinään.

CLXXXVI
Mitä tahansa teknologiaa voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan, mutta ainoa mihin voi luottaa on se, että useimmat käyttävät sitä joutavuuksiin.

CLXXXV
Mies tekee yleensä väärän asian.
Jos onnistuu tekemään oikean asian, tekee sen väärällä tavalla.
Jos onnistuu tekemään oikean asian oikealla tavalla, tekee sen väärässä paikassa.
Jos onnistuu tekemään oikean asian oikealla tavalla oikeassa paikassa, tekee sen väärään aikaan.
Jos onnistuu tekemään oikean asian oikealla tavalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, on täydellisyydessään ärsyttävä.

CLXXVIII
Uskovaiset ovat Jumalan ateistien kiusaksi lähettämä vitsaus.

CLXXI
Taas kerran vaalien aikaan se sama ongelma. Suurinta osaa ehdokkaista ei oikein voisi äänestää, kun ei henkilökohtaisesti tunne heitä. Loppuja taas ei ainakaan voi äänestää, koska heidät totisesti tuntee.

CLXIX
Jalkapallon sopupeliskandaaleista päästäisiin helposti eroon, jos vedonlyöntikohteiksi hyväksyttäisiin vain naisten otteluja. Olisi mahdotonta ajatellakaan, että naiset saataisiin pelaamaan sopua. Ja vaikka saataisiinkin, niin vielä mahdottomampaa olisi että he pitäisivät asiasta suunsa kiinni.

CLXVI
Halosen Afrikan-lennosta nousi kohu, se kun kustansi veronmaksajille melkein puoli miljoonaa euroa. Olisi saanut maksaa vaikka kymmenkertaisesti, kunhan kyseessä olisi ollut pelkkä menomatka.

CLXIII
Ydinvoiman ja hiilivoiman oleellinen ero on siinä, että jos ydinvoimalassa sattuu pahin mahdollinen katastrofi, se saastuttaa suunnilleen yhtä paljon kuin vastaavan kokoinen hiilivoimala toimiessaan oikein.

CLX
Kestävyysjuoksijan rakentaminen on periaatteessa yksinkertainen nelivaiheinen projekti.
Vaihe 1: juostaan ja liikutaan monipuolisesti.
Vaihe 2: opetellaan harjoittelemaan kestävyysjuoksua.
Vaihe 3: harjoitellaan systemaattisesti ja kovaa.
Vaihe 4: viimeistellään huippukunto muutaman viikon virityskuurilla.
Ongelma on siinä, että jokainen kolmesta ensimmäisestä vaiheesta vie noin viisi vuotta.

CLVIII
Katoliset saksalaisteologit vaativat selibaattisäännön kumoamista ja papeille avio-oikeutta. Ymmärrettävää; miten ihmeessä katoliset papit voivat muka saarnata uskottavasti helvetistä, jos heillä ei ole kokemusta naisista?

CLIV
Valtaosa maailman merkittävistä muotisuunnittelijoista on homomiehiä. Ymmärrettävää; olisihan heteromiehelle täysin luonnonvastaista suunnitella, miten saada nainen puettua.

CXLI
Mies tietää tulleensa keski-ikään, kun poikavuosien unelmanaiset poseeraavat ET-lehden kansikuvatyttöinä.

CXXXVI
Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen hyllytettiin hänen sanottuaan, että mittavasta työstä pitää maksaa mittava palkka. Ei ihme että kenkää tuli. Paperiliiton linjahan on jo vuosikymmeniä ollut, että vähäisestä työstä pitää maksaa mittava palkka.

CXXXIV
EU-maiden talouspolitiikka näyttää perustuvan aika pitkälti siihen, että maat myöntävät lainoja toisilleen ja elävät niiden koroilla.

CXXXIII
Jokainen mekaaninen ongelma on ratkaistavissa raa'alla voimalla ja järjen puutteella.

CXXXII
Aikoinaan vastustin naisten pääsyä varusmiespalvelukseen. Perusteluni oli, että miesten pitäisi saada edes sodassa olla kaikessa rauhassa.

CXXXI
Asioita, joita muistan oppineeni armeijassa:
1) Roskiksessa ei saa olla roskia
2) Porraskaiteesta ei saa ottaa tukea
3) Karvalakin korvaläppiä ei saa taittaa korville
4) Taskuissa ei saa pitää tavaroita
5) Sadeviitta on pidettävä kuivana
6) Valmistautumisaikana ei saa enää valmistautua
7) Pinkkojen teko on tärkeää luultavasti siksi, että sodan päättyessä tasapeliin pinkat ratkaisevat voittajan.

CXXX
Kasvissyönti?
Jos minä menen ja syön heinää, olen tyytymätön. Sitten tulee lehmä ja huomaa että joku on syönyt heinät. Sekin on tyytymätön.
Jos taas lehmä menee ja syö heinää, se on tyytyväinen. Sitten minä tulen ja syön lehmän. Minäkin olen tyytyväinen.

CXXV
Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet haluaa kokeilla nimetöntä työnhakua, ettei vain kukaan tulisi sorretuksi nimensä perusteella. Tietyssä mielessä ihan hyvä ajatus. Etenkin, jos sitä sovelletaan takautuvasti tapauksiin, joissa tehtävään valittu henkilö ei ole täyttänyt pätevyysehtoja vaan on saanut työpaikan nimensä perusteella.

CXXIV
Väitetään, että asiallinen keskustelu monikulttuurista olisi mahdotonta siksi, että monikulttuurin ihannoijat eivät sietäisi omista näkemyksistään poikkeavia mielipiteitä. Kyllä sietävät. Ongelma on siinä, että he eivät siedä omista näkemyksistään poikkeavia faktoja.

CXXIII
Miksi ihmeessä murrosiän täytyy osua aina juuri siihen vaiheeseen, jolloin vanhemmat ovat tyhmimmillään?

CVII
Konfliktit alkavat silloin, kun osapuolet haluavat erilaisen sovun.

CIII
Usko kuolemanjälkeiseen elämään on egoismin huippu.

XCIV
Rauhan saamiseksi Lähi-itään taitaa olla vain kaksi vaihtoehtoista ratkaisua.
A: Arabit lakkaavat haluamasta tappaa juutalaiset sukupuuttoon.
B: Juutalaiset lakkaavat haluamasta jäädä henkiin.

LXXXIV
Kuolemanrangaistusta on kutsuttu laillistetuksi murhaksi. Yhtä hyvin voidaan sanoa, että vankeusrangaistus on laillistettu vapaudenriisto ja sakkorangaistus laillistettu ryöstö.

LXXXIII
Tässä maassa on kolme asiaa, joita ei voi arvostella joutumatta disponibiliteettiin. Mitkä kolme, ne vaihtelevat mutta määrä on vakio.
1930-luku: koti, uskonto ja isänmaa
1970-luku: Kekkonen, Neuvostoliitto ja edistykselliset aatteet
2010-luku: naiset, maahanmuuttajat ja vaihtoehtoiset energiamuodot
Hauskinta on se, että kulloistenkin pyhien asioiden arvostelu muuttuu noin 30 vuoden kuluttua jopa suositeltavaksi.

LXXXI
Eniten vahinkoa tässä maailmassa saavat aikaan ne ihmiset, jotka eivät tiedä mitä he eivät tiedä.

LXXX
Ruotsalaiset ovat perustelleet maahanmuuttajien ottamista sillä, että jopa kuningasperhe on maahanmuuttajien jälkeläisiä. Mikäs sen osuvampaa. Kuusi sukupolvea ja 200 vuottaJean-Baptiste Bernadottesta ja koko jengi elää edelleen veronmaksajien kustannuksella.

LXXII
Kannatan lämpimästi kiintiöpakolaisten perheenyhdistämisprosessia. Kunhan se ei missään tapauksessa tapahdu Suomessa.

LXIX
Skotlantilaiset? Porukalla, joka on keksinyt sekä golfin että curlingin, ei voi olla virtapiirit oikein kytketty. Toisaalta mitä muutakaan voi odottaa kansalta, jonka miehet pukeutuvat hameeseen.

LXVII
Kevyttuotteen valmistusohje:
1) Poistetaan rasva
2) Lisätään 50 % vettä
3) Puolitetaan pakkauskoko
4) Tuplataan hinta

LXIV
Jos moottorikelkkasafarit ovat tapa nauttia luonnon rauhasta, niin siinä tapauksessa raiskaus on tapa nauttia naisen seurasta.

LIX
Voiko ihminen kuvitella sairastavansa hypokondriaa?

L
Luonnontieteissä yritetään selittää monimutkaisia asioita mahdollisimman yksinkertaisesti. Humanistisissa tieteissä yritetään selittää yksinkertaisia asioita mahdollisimman monimutkaisesti.

XLVIII
Väitetään, että neliapilan löytäminen tuo onnea. Hölynpölyä. Mikään ei löydä yhtä paljon neliapiloita kuin laiduntava lehmä, eivätkä kantturat erityisen onnekkaita ole. Itse asiassa lehmillä käy mäihä vain kerran vuodessa ja silloinkin asialla on keinosiementäjä.

XLI
Miehen elämän parasta aikaa ovat kaksi ensimmäistä elinvuotta. Jos röyhtäilet, piereskelet tai tartut tissistä kiinni, sinua kehutaan reippaaksi pojaksi. Vaan teepä mitä tahansa näistä ollessasi vanhempi, niin saat osaksesi jyrkkää paheksuntaa.

XL
Vegaani syö vain kasvisravintoa. Tosivegaani syö kasviksensa kierrätettynä: ensin elukka syö kasvin, sitten tosivegaani syö elukan.

XXXIX
Lääkäri määräsi penisilliinikuurin. Ihmettelenpä vaan, eikö poskiontelontulehdukseen olisi pitänyt ennemminkin määrätä nenäilliiniä, nyt lääke taitaa vaikuttaa väärään paikkaan.

XXXVII
Ensimmäinen ruotsalainen on lähetetty avaruuteen. Enää yhdeksän miljoonaa lisää, niin hyvä tulee.

XXXVI
Rakastuminen on kuin löysä paska.
1. Se tulee jos on tullakseen eikä auta, vaikka kuinka pinnistelisi vastaan.
2. Kun se on tullut, sitä on mahdotonta piilotella.
3. Useimmiten lopputulos on vain helvetinmoinen sotku.
Mutta toisaalta:
4. Jos se osuu oikeaan aikaan oikeaan kohteeseen, kurja olo helpottuu valtavasti.

XXXV
Kuulinpa taas kerran radiosta Joan Osbournen kappaleen If God Was One of Us. Kappaleessa lauletaan What would you ask if you had just one question eli mitä kysyisit (jumalalta), jos sinulla olisi vain yksi kysymys. Pisti miettimään.
Oma kysymykseni olisi: "Uskotko itseesi?"

XXXI
Oletteko tulleet koskaan ajatelleeksi, että kukkia nuuhkiessamme me itse asiassa haistelemme kasvien sukupuolielimiä?

XXVI
Monikulttuurisuus on yhtä luotettava kuin terveysside. Molemmat toimivat päin v****a.

XXIV
Jos naisella on kaksiosainen sukunimi, kyseessä on samanlainen varoitusmerkki kuin eläinkunnassa punakeltainen väri. Miehillä samaan viittaa etu- ja sukunimen välissä käytetty keskimmäisen nimen alkukirjain.

XXIII
Kyynisessä elämänasenteessa on se mukava puoli, että saa olla useammin oikeassa kuin muut.

XXI
Demarit ja muukin vasemmisto ottivat eurovaaleissa pahasti takkiinsa, mistä olkaamme iloisia. Demarit esittivät tyypilliseen tapaansa yhdeksi syyksi matalan äänestysprosentin. Tunnettu fakta kautta historian on ollut, että aktiivisuuden ollessa alhainen demarit pärjäävät huonosti. Pikkuisen logiikkaa:
1) On typerää jättää äänestämättä, koska äänestäminen on demokratiassa keino vaikuttaa.
2) Tyhmät jättävät äänestämättä, fiksut eivät.
3) Jos äänestysprosentti on korkea, enemmän tyhmiä on mennyt vaaliuurnille.
4) Tällöin demarit pärjäävät paremmin.
5) Mitä voimme siis päätellä demarien kannattajista?

XIX
Oikeistointellektuelli ja vasemmistopopulisti. Sanat kuulostavat omituisilta, toisin kuin mediassa yleiset oikeistopopulisti ja vasemmistointellektuelli. Jos sanaan pitää lisätä populistin tai intellektuellin kaltainen lisämääre, se kertoo kyseessä olevan muuten sanan normaalista merkityksestä poikkeavan ilmiön. Oikeistopopulisti ja vasemmistointellektuelli tuttuina ilmauksina merkitsevät siis normin vastaisuutta, joten oikeistolaiset ovat normaalisti intellektuelleja ja vasemmistolaiset populisteja.

XVII
Useimmat ihmiset, jotka haluavat olla yksilöllisiä, ovat yksilöllisiä täsmälleen samalla tavalla kuin kaikki muutkin samaan viiteryhmään kuuluvat.

XV
On tärkeää, että ihmisellä on sopiva määrä koulutusta. Liian matalan tason koulutuksen saaneella ei ole riittävää yleissivistystä asioiden ymmärtämiseen ja liian paljon koulutusta saanut taas on jo liian teoreettinen ja käytännön todellisuudesta vieraantunut. Sopiva määrä koulutusta taas on jokaisen ihmisen mielestä sattumoisin juuri se taso, jonka hän itse on suorittanut.

XIV
Ns. älykkään suunnittelun kannattajat eivät ole saaneet minua uskomaan asiaansa. Sen sijaan heidän olemassaolonsa ja perustelunsa ovat saaneet minut epäilemään, että kyseessä olisikin typerä suunnittelu.

X
On hämmästyttävää, millaisen määrän työtä ihmiset ovat valmiita tekemään välttyäkseen ajattelulta.

VII
Joka kerta pääsiäisenä kummastelen sitä intoa, jolla kristityt ovat kautta historian syyttäneet juutalaisia Jeesuksen murhaajiksi. Kristittyjen pitäisi pikemminkin olla juutalaisille kiitollisia, että nämä valitsivat ristiinnaulittavaksi Jeesuksen eivätkä Barabbasta. Kuvitelkaa nyt, miltä kuulostaisi: ”Jeesus sovitti maailman synnit kuolemalla vanhuudenheikkouteen.”

V
Islamin mukaan miehellä saa olla neljä vaimoa. Tässä on varmasti miellyttävätkin puolensa. On kuitenkin huomioitava, että jokaisella vaimolla on isä, joka on tietysti mies. Tällöin hänelläkin voi olla neljä vaimoa. Miehellä voi siis olla yhteensä kuusitoista anoppia.
Sitten vielä ihmetellään, miksi muslimit ryhtyvät itsemurhapommittajiksi.

III
Maailman kaksi vaarallisinta eläintä ovat sivistymätön insinööri ja laskutaidoton humanisti.

II
Kaikki puolueet sanovat ajavansa tasa-arvoista palkkapolitiikkaa. Erimielisyydet syntyvät siitä, mitä on tasa-arvoinen palkkapolitiikka. Lyhyt oppimäärä tärkeimpien puolueiden näkemykseen asiasta:
Kokoomus: Sama palkka samasta tuloksesta.
Kepu: Sama palkka samasta työstä.
SDP: Sama palkka kaikista töistä.
Vasemmistoliitto ja vihreät: Sama palkka, teki työtä tai ei.

Sivallus CCVI

2011-11-19T08:00:00.000+02:00

Vasemmistoliitto halusi presidenttiehdokkaakseen naisen, mutta kun sopivaa ei ollut tarjolla, jouduttiin naisen korvikkeena tyytymään v***umaiseen mieheen.

Välihuomautus Indonesiasta

2011-11-16T20:03:00.000+02:00

Indonesia osallistui jalkapallon MM-kisoihin 1938 nimellä Hollannin Itä-Intia häviten ainoan ottelunsa Unkarille 6-0. Sittemmin on mennyt huonommin, vaikka maassa on sentään lähes 200 miljoonaa asukasta, joista luulisi talenttia löytyvän. Syytä persiilleen menosta voi etsiä maan jalkapalloseuroista.

Indonesialaisia jalkapallojoukkueita, nimet TOP 30:
(Suluissa sarjataso ja sijoitus 2010, korkein sarjataso Superliiga, seuraavat Divisi Utama, Divisi Sadu ja Divisi Dua)

30. Persema Malang (Superliiga 10)

29. Persisam Putra Samarinda (Superliiga 12)

28. Persitaja Jakarta Utara (Superliiga 18)

27. Persipura Jayapura (Superliiga 2)

26. Persipasi Bekasi (Divisi Utama ryhmä 1/2)

25. Persibat Batang (Divisi Sadu ryhmä 7/5)

24. Persija Jakarta (Superliiga 5)

23. Persela Lamongan (Superliiga 14)

22. Persebaya Surabaya (Superliiga 17)

21. Persepar Palangkaraya (Divisi Sadu ryhmä 9/1)

20. Persipal Palu (Divisi Sadu ryhmä 10/1)

19. Persetob Tobelo (Divisi Sadu ryhmä 10/luovutus)

18. Persipro Probolinggo (Divisi Utama ryhmä 3/4)

17. Persewon Wondama (Divisi Dua ryhmä 10)

16. Persisum Sumbawa (Divisi Dua ryhmä 19)

15. Persigo Gorontalo (Divisi Utama ryhmä 3/5)

14. Persit Bitung (Divisi Dua ryhmä 17)

13. Persekabpas Pasuruan (Divisi Sadu ryhmä 7/4)

12. Persehan Marabahan (Divisi Dua ryhmä 16)

11. Persikasa Kab Sarolangun (Divisi Dua ryhmä 6)

10. Persis Solo (Divisi Utama ryhmä 2/11)

9. Persesa Sampang (Divisi Dua ryhmä 14)

8. Perseta Tulung Agung (Divisi Dua ryhmä 13)

7. Persista Sintang (Divisi Dua ryhmä 15)

6. Persinam Namlea (Divisi Dua ryhmä 20)

5. Persepam Kabupaten Pamekasan (Divisi Sadu ryhmä 8/2)

4. Persipan Pandeglang (Divisi Dua ryhmä 7)

3. Persiraja Banda Aceh (Divisi Utama ryhmä 1/7)

2. Perseman Manokwariz (Divisi Utama ryhmä 3/6)

1. Semen Padang (Divisi Utama ryhmä 1/1)

Ja täältä voi tarkistaa, jos ette usko!

Tätä et tiedä toisesta maailmansodasta

2011-11-14T21:09:00.000+02:00

Kirjoitin taannoin tarinan toisen maailmansodan unohdetuimmista taistelupaikoista. Ison Rähinän aikana tapahtui paljon muutakin sellaista, mikä on painunut unholaan joko satunnaisista tai osin jopa tarkoituksellisista syistä. Tässä kymmenen erikoista detaljia.

10. Wehrmachtin mustaihoiset sotilaat
Natsi-Saksassa asui yli 20 000 täysin tai puoliksi afrikkalaistaustaista. Suurin osa heistä oli entisen Keisarillisen Saksan siirtomaista muuttaneita, yleensä puoliksi saksalaistaustaisia. Jonkin verran oli ensimmäisen maailmansodan jäljilta ranskalaisten miehitysjoukkojen jälkeläisiä, niinsanottuja Reininmaan äpäröitä. Vaikka juutalaisia ja mustalaisia surmattiinkin rotunsa vuoksi, mustat välttyivät tältä. Syrjityiksi he kyllä joutuivat, mutta ei niin pahoin etteivätkö jotkut heistä olisi kelvanneet Hitler-Jugendiin tai Wehrmachtin palvelukseen, esimerkiksi Hans Hauck. Tässä video, jossa on kuvia saksalaisia univormuja kantavista sotilaista jotka eivät täytä arjalaisen kriteerejä parhaallakaan tahdolla. Ehkä mytomaani Sven Hasselin korpraali Albert Mumbuto ei sittenkään ole fiktiivisesti niin yliampuva hahmo kuin voisi luulla...

9. Akselivallan ja Neuvostoliiton ystävälliset välit
Mikä akselivalloista säilytti diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon koko sodan ajan? Bulgaria, joka on perinteisesti ollut Venäjän lähimpiä slaaviliittolaisia. Jopa niin läheinen, että puoluejohtaja Todor Zhivkov olisi 1960-luvulla ollut halukas liittämään maan Neuvostoliiton kuudenneksitoista sosialistiseksi tasavallaksi. Toisessa maailmansodassa Bulgaria liittyi akselivaltoihin 1941 Saksan tullessa hätiin Italian jouduttua liriin Kreikassa. Bulgaria sai miehittääkseen osan Kreikkaa, mutta ei liittynyt Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton Mustan meren laivasto kylläkin hyökkäili bulgarialaisten kauppalaivojen kimppuun, mistä bulgaarit eivät pitäneet vaan kostivat omilla laivasto-osastoillaan. Diplomaattisuhteet olivat kovilla. Saksan tappion häämöttäessä syyskuussa 1944 Neuvostoliitto julisti sodan Bulgarialle saadakseen laillisen syyn satamien miehittämiseen. Bulgaarit noudattivat italialaismallista taktiikkaa voittajan puolelle kiiruhtamisesta ja vaihtoivat puolta heti kun ehtivät eli kolme päivää myöhemmin. Sillä välin Bulgarian armeijaa oli määrätty olemaan tekemättä vastarintaa.

8. Dickin-mitali
Mannerheim-risti, Kongressin kunniamitali, Viktorian risti, Neuvostoliiton sankarin kultainen tähti, Rautaristin ritariristi. Tuttuja kaikki, mutta Dickinin mitalista harva on kuullut. Se perustettiin 1943 ja voidaan myöntää poikkeuksellisesta urhoollisuudesta tai omistautumisesta asevoimissa palvelevalle eläimelle. Toisen maailmansodan ansioista tätä ”eläinten Viktorian ristiksi” kutsuttua mitalia myönnettiin sotakoirille, kirjekyyhkysille ja muutamalle hevoselle. Viimeksi mitali on myönnetty 2010 Afganistanissa palvelleelle koiralle. Tähän mennessä saajia on 54, joista 32 oli lentokykyisiä, 18 sanoi ”hau”, kolme ”ihaa” ja yksi ”miau”.

7. Valitettava UWC-onnettomuus
Saksalaisten U-venelaivaston työhevonen oli Tyyppi VII, jonka yleisin versio oli C-malli. Siinä tapahtui joitakin kehitysaskeleita sodan aikana, joista yksi nerokkaimmista oli vuodesta 1944 lähtien joihinkin veneisiin asennettu erikoisvessa, jota pystyttiin käyttämään myös sukelluksissa ollessa. Systeemi toimi korkeapaineella ja oli niin monimutkainen käyttää, että sitä operoimaan tarvittiin oma teknikkonsa (paskaduuni, anyone?). U-1206:ssa meni jokin pahasti pieleen huhtikuussa 1945. 60 metrin syvyydessä Skotlannin rannikolla vessa huuhdeltiin virheellisesti, jolloin vesi alkoi tulvia vessan alapuolella olleiden akkujen päälle. Tästä seurasi kloorivuoto ja pakollinen pintautuminen. Britit äkkäsivät aluksen ja pommittivat sitä, jolloin saksalaisten oli hylättävä ja upotettava vaurioitunut sukellusvene. Yksi kuoli pommituksessa, kolme hukkui ja loput 46 jäivät vangeiksi.

6. Saksalaisten viimeinen tukikohta syyskuussa 1945
Toisessa maailmansodassa säätiedot olivat ensiarvoisen tärkeitä. Kuten hyvin tiedetään, säärintamat tulevat Eurooppaan yleensä Atlantilta ja niinpä U-veneiden ensimmäinen operaatio pintaan noustessa olikin lähettää säätiedotus Saksaan. Tätä tietoa britit sitten käyttivätkin hyväkseen murtaessaan Enigma-salakirjoitusta. Saksalaiset koettivat perustaa pysyviäkin sääasemia Pohjois-Atlantille. Raa'assa ilmastossa yritettiin turhaan miehittää mm. Jan Mayenin saarta, vähän onnistuneemmin Grönlantia, erityisen onnistuneesti Huippuvuoria ja jopa Frans Joosefin maata. Yleensä toisen maailmansodan viimeisten taistelujen Euroopassa sanotaan päättyneen 9.5.1945, viimeisten Tsekkoslovakiassa taistelleiden saksalaisyksiköiden antautuneen 13.5, mutta Huippuvuorten sääasema antautui vasta 4.9.1945.

5. Japanin valkoihoinen kansallisssankari
Mikä on Japanin suosituin joukkuepeli? Viime aikoina jalkapallo on noussut kovaksi haastajaksi, mutta perinteisesti maan ykköslaji on ollut baseball. Ammattilaisliiga aloitti 1920 ja jatkoi jopa sodan aikana. Ironiaa, että USA:n kansallispeli oli niin suosittu, vieläpä siten, että liigan parhaaksi pelaajaksi vuosina 1939-40 valittiin gaijin eli valkoinen muukalainen. Viktor Starffin oli syntynyt Nizhny Tagilissa, Venäjällä 1916. Hänen isänsä taisteli Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella ja pakeni Japaniin. Starffin venähti isokokoiseksi ja nopeakätiseksi, joten hänet asetettiin syöttäjän hommiin. Ammattilaisdebyyttinsä Starffin teki 1936 ja hänet valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi kahtena kautena. Toisen maailmansodan aikana hän joutui yleisessä ulkomaalaisvastaisessa hysteriassa joksikin aikaa eristysleirille ja käytti lyhyen aikaa japanilaistettua nimeä Hiroshi Suda. Vapauduttuaan hän ehti vielä pelata sota-aikana ja palasi taas kentille ammattilaisliigojen käynnistyttyä uudelleen 1946. Hänestä tuli Japanin liigan ensimmäinen yli 300 peliä voittanut syöttäjä vähän ennen lopettamistaan 1955. Starffinilla on edelleenkin syöttäjien ennätys (sittemmin sivuttu) yhden kauden aikana voitettujen pelien määrässä, 42 voittoa vuonna 1942.

4. Me 262 - myytit
Mersun 262-malli oli ensimmäinen palveluskäyttöön ehtinyt suihkukone ja ainoa, jota ehdittiin Isossa Rähinässä käyttää merkittävissä määrin. Eipä ihmekään, että lentävää puhalluslamppua ympäröi tarunhohtoinen myyttien aura:
a) Hitlerin päähänpisto ”salamapommittajasta” esti koneen kehittämisen hävittäjäksi ennen kuin oli liian myöhäistä
b) Koneen tekniikka oli aikaansa edellä
c) Kone oli lento-ominaisuuksiltaan ylivertainen sen aikaisiin hävittäjiin nähden
d) Saavutetut taistelutulokset olivat huikeita
e) Koneen laajamittainen valmistaminen ajoissa olisi saattanut kääntää sodan kulun.
Ja sitten realiteetteja:
a) Todellisuudessa aikataulun sössi kukas muu kuin Hermann Göring, mies joka teki liitoutuneiden menestyksen eteen enemmän kuin Eisenhower, Montgomery ja Zukov yhteensä. Ensimmäinen suihkukone oli lentänyt jo 1939 ja seuraavana vuonna Göring leikkasi kehitysbudjetin lähes nollille. Sen verran Messerschmittin insinöörit saivat kuitenkin aikaan, että kone saatiin lentokuntoon ja esiteltyä Hitlerille vuoden 1943 puolivälissä. Tällöin Hitler määräsi tuotannon käynnistettäväksi salamapommittajana, mutta päätös muutettiin muutamaa viikkoa myöhemmin ja tuotantosuunta käännettiin hävittäjiin.
b) Koneessa oli alunperin BMW:n suihkumoottorit, mutta ne osoittautuivat niin epäluotettaviksi, että Junkers Jumo 004:t asennettiin kaikkiin operatiivisiin versioihin. Käytetty teräs oli kuitenkin niin huonolaatuista, että moottorien käyttöikä oli 10-25 tuntia – kallista hommaa.
c) Suihkarimersu oli erityisen haavoittuvainen nousussa ja laskussa, jolloin lähistöllä partioikin yleensä mäntämoottorihävittäjiä suojana. Koneen lentoaika oli vain noin tunti. Matalissa nopeuksissa kiihtyvyys oli hidas, joten kaasuvipu kannattikin pitää niin tapissa kuin mahdollista moottorien kestävyyden kannalta. Kaartotaisteluun kömpelöhköstä koneesta ei ollut, yksi väite onkin että siipiin asennetut moottorit olisivat toimineet paremmin rungon alle vierekkäin kiinnitettynä, mikä olisi ehkä parantanut lento-ominaisuuksia. Tosin ylivertainen nopeus liittoutuneiden hävittäjiin nähden yleensä takasi sen, että koiratappeluun ei tarvinnutkaan ruveta. On jopa mahdollista, että Me 262 oli todellisuudessa ensimmäinen lentokone, jolla rikottiin äänivalli.
d) Me 262 -koneilla ammuttiin alas noin 500-600 liittoutuneiden konetta. Vastaavasti mersuja menetettiin taistelussa noin sata. Jos oletetaan viisinkertainen voittosuhde, niin ei riitä – liittoutuneiden konemäärä ja tuotantokapasiteetti oli enemmän kuin viisinkertainen saksalaisiin nähden. Lisäksi on huomioitava, että mersujen prosentuaalinen menettäminen onnettomuuksissa tuskin on ainakaan alempi kuin liittoutuneiden koneilla. Puhumattakaan siitä, että vähälukuisia suihkareita lensi suhteettoman suuri osuus huippuässiä – kannattaa vilkaista JG 7:n nimilistaa. Mahdollisen massatuotannon seurauksena puikkoihin laitetut kokemattomat Hitlerjugend-pilotit eivät olisi pystyneet lähellekään samaa pudotussuhdetta ja olisivat menettäneet vaikeasti käsiteltäviä koneita useammin onnettomuuksissa.
e) Koneita valmistetiin noin 1430. Moninkertainen määrä olisi varmasti tehnyt laajamittaiset pommitushyökkäykset Saksaan liian kalliiksi, mutta sodan kulkua se ei olisi kääntänyt. Ja oli briteilläkin omat ilkeät yllätyksensä odottamassa, kuten Gloster Meteor, puhumattakaan 1946 kuvioihin ilmestyneestä Vampiresta.
Jos Me 262 olisi ollut jälkikäteisen maineensa veroinen, sillä olisi varmasti ollut käyttöä sodan jälkeenkin. Nyt varsinaiset mersut eivät päätyneet minkään maan palveluskäyttöön, mutta tsekit valmistivat kymmenkunta Avia S-92 -kopiota, jotka poistuivat käytöstä 1951.

3. Brasilialainen divisioona taisteluissa
Etelä-Amerikan maat ovat toisen maailmansodan yhteydessä tulleet tunnetuiksi lähinnä entisten natsien pakopaikkoina. Kuitenkin ne antoivat sodan loppuvaiheissa lähes poikkeuksetta sodanjulistuksen akselivalloille – mutta vain nimellisesti, taisteluihin ne eivät joukkoja lähettäneet. Yhdellä poikkeuksella. Brasilia oli julistanut sodan akselivalloille jo elokuussa 1942. Maa ei kuitenkaan ollut erityisen innokas lähettämään joukkoja sotanäyttämölle, vaikka laivasto olikin suojaamassa rannikkoa ja otti yhteen U-veneiden kanssa. Tuskastuneet sotaan liittymisen kannattajat totesivatkin, että on todennäköisempää, että käärme oppii tupakoimaan kuin brasilialaisjoukot lähtevät sotaan. Tästä Brasilian merentakainen divisioona saikin sitten tunnuksensa, sauhuttelevan käärmeen. Lopulta, lähes kaksi vuotta sodanjulistuksen jälkeen brasilialaisten parikymmentuhatpäinen sotajoukko rantautui Italiaan heinäkuussa 1944. Osasto oli koostettu amerikkalaisen jalkaväkidivisioonan mallin mukaisesti ja päätyi rintamalle elo-syyskuussa. Kahdeksan kuukauden taistelujen aikana joukko menetti vajaat tuhat miestä kaatuneina. Lukuun sisältyvät laivaston ja ilmavoimien menetykset.

2. Surunvalittelut Hitlerin kuolemasta
Hauska tietokilpailukysymys: Kun Hitler päätti päivänsä, minkä eurooppalaisen maan pääministeri kävi Saksan suurlähetystössä surunvalittelukäynnillä? Vastaus on Irlanti. Maa noudatti puolueettomuuspolitiikkaa toisen maailmansodan aikana, vaikka peräti 70 000 irlantilaista taistelikin vapaaehtoisina brittien joukoissa. Lisäksi maahan haaksirikkoutuneet merimiehet tai pudonneet lentäjät palautettiin kaikessa hiljaisuudessa rajan toiselle puolelle, paitsi internoiduiksi joutuneet saksalaiset. Itse asiassa Irlannin yhdistyminen oli lähellä – vuoden 1940 epätoivoisina päivinä Britannian pääministeri Chamberlain esitti de Valeralle Pohjois-Irlannin liittämistä saaren pääosaan. Hintana olisi ollut Irlannin välitön liittyminen sotaan, minkä de Valera yhdessä muiden syiden kanssa katsoi liian kalliiksi. Julkisesti Irlanti pysyi puolueettomana ja kieltäytyi katkaisemasta diplomaattisuhteita Saksaan ja Japaniin. Hitlerin kuoltua pääministeri de Valera noudatti valtionpäämiehen kuoleman yhteydessä normaalia protokollaa allekirjoittamalla surunvalittelukirjan ja vierailemalla Saksan asiainhoitaja Eduard Hempelin luona. Temppu aiheutti protesteja USA:ssa, etenkin kun de Valera oli vain kuukautta aiemmin jättänyt vastaavan vierailun väliin Rooseveltin kuoltua.

1. Göringin veljenpoika
Yhdysvalloissa oli lukuisia saksalaissiirtolaisia, jotka taistelivat maan asevoimissa etnistä kotimaataan vastaan. Yksi heistä oli kapteeni Werner G. Goering, Luftwaffen komentajan Hermann Göringin veljenpoika. Vuonna 1924 syntynyt Werner lensi 48 pommituslentoa B-17 Flying Fortressilla. Ainoana erona normaalipalvelukseen oli se, että hänen kakkospilottinaan toimi poikkeuksellisen kokenut lentäjä, luutnantti Jack P. Rencher, joka oli saanut salaisen ohjeen ampua Goering, mikäli tämä yrittäisi laskeutua Saksaan. Tästä ei ollut vaaraa, ainoa kerta kun Goering oli hieman vastahakoinen oli pommituslento Kölniin, jossa hänen isoäitinsä asui. Myös itse Adolf Hitlerin veljenpoika William Patrick Hitler oli amerikkalainen ja palveli US Navyssa. Näkyy veljenpojista olevan riesaa muillekin kuin Aku Ankalle. Toisaalta vastapainona Göringin toinen veljenpoika Hans-Joachim Göring kaatui Luftwaffen Me-110 -lentäjänä 11.7.1940. Hitlerin toinen veljenpoika Heinz Hitler puolestaan oli fanaattinen natsi, joka jäi vangiksi itärintamalla ja kidutettiin kuoliaaksi moskovalaisessa vankilassa. Kommunismin ja natsismin välinen ero: Stalinin pojan jäätyä saksalaisten vangiksi häntä kohdeltiin siinä missä muitakin sotavankeja, paitsi että saksalaiset tarjosivat hänen vaihtamistaan sotamarsalkka Friedrich Paulukseen, johon Stalin vastasi en vaihda marsalkkaa luutnanttiin.

Sivallus CCV

2011-11-14T08:26:00.000+02:00

Tutkimus osoittaa, että perussuomalaisten kannattajissa on keskimääräistä enemmän rasisteja. Onko yllätys, että ne muutamat rasistit kannattavat sitä ainoaa puoluetta, joka edes jossain määrin on nostanut humanitäärisen maahanmuuton ongelmia esiin?
Kuvitellaanpa tilannetta, että maassa olisi kymmenkunta puoluetta, joista yhdeksän kannattaisi kuolemanrangaistusta vähänkin isommista rikoksista ja pienemmistä pitkiä vankeustuomioita. Se yksi puolue X kannattaisi nykyistä humaania kriminaalipolitiikkaa. Tutkimus: PUOLUEEN X KANNATTAJISSA KESKIMÄÄRÄISTÄ ENEMMÄN RIKOLLISIA!!!!

Sivallus CCIV

2011-11-13T11:53:00.000+02:00

Hesarin nykylinjasta on todettava, että lehdessä ei ole kustannustoimittajaa, mutta kylläkin helvetin monta paskannustoimittajaa.

Tulevaisuuden lupaukset 2011

2011-11-08T20:40:00.003+02:00

Yleisurheilukausi alkaa olla muutamaa maastokisaa vaille paketissa, joten on aika päivittää viimevuotinen lista suomalaisen kestävyysjuoksun lupauksista.

Kahtena edellisenä vuonna listalla on ollut 60 juoksijaa, joista jokaisesta on esitetty lyhyt kommentti. Tällä kertaa formaatti on muuttunut. Listalle on otettu sata lupausta, mutta eri painotuksin. Kymmenestä ensimmäisestä on ainakin pyritty tekemään tarkempi seulonta. Sijoille 11-50 rankatuista on tehty parin lauseen summaus. Sijoille 51-100 sijoitetuista on mainittu vain perusfaktat ilman analyysiä.

Edellisten vuosien tapaan listakelpoisia ovat 15-24 -vuotiaat eli vuosien 87-96 välillä syntyneet. Painotus on pelkässä kestävyysjuoksussa eli matkoilla 3000 m - maraton. Keskimatkojen juoksijoita on listalla vain, mikäli heidän arvioidaan mahdollisesti siirtyvän pidemmille matkoille ja siellä myös menestyvän. Listan järjestys on tietysti mielipidekysymys. Juoksijat on yritetty asettaa järjestykseen sen mukaan, mitä uran aikanaan päätyttyä on todennäköisesti jäänyt viivan alle. Esimerkin vuoksi verrataan kahta kuvitteellista juoksijaa. 24-vuotias, muutaman vuoden jo Suomen huippujen tuntumassa roikkunut juoksija ei koskaan saa arvokisamitalia, tuskin edes edustusta, mutta nappaa lähes varmasti SM-mitalin tai maajoukkuepaikan, ellei ole niin jo tehnytkin. 15-vuotias junnusarjojen huippu saattaa jonain päivänä nousta palkintopallille olympialaisissa, mutta toisaalta on huomattavasti todennäköisempää, että ura hiipuu aikuisten sarjaan siirtyessä ja Kalevan Kisojen pistesijatkin jäävät haaveeksi. Toinen juoksijoista on varma sijoitus ilman merkittäviä menestystoiveita, toinen taas iso riski suurella mahdollisuudella. Rankingissa nämä juoksijat saattavat olla peräkkäin jossain sijojen 30-40 välillä.

Juoksijoiden järjestys ja kommentit on kirjoitettu sillä perusteella, mitä olen omin silmin radan varrella nähnyt, Tilastopajan tietokannasta ja muista lähteistä lukenut. Sisäpiirin tietoa on muutamasta juoksijasta, mutta niitä en ole käyttänyt. Listalla ei tuijoteta niinkään sijoitusta ikäluokan SM-kisoissa, vaan ikäluokan tasoa kyseisessä lajissa. Esimerkiksi estejuoksussa taso poikien junnusarjoissa on – no jaa, jääköön sanomatta. Tytöissä taas esteissä on vastaavasti kivikova 19-sarja, kun taas 22-sarja ei ole mistään kotosin.

Edellisvuotiselta listalta viisi urheilijaa tuli yli-ikäiseksi ja putosi siksi pois. Muista syistä pois pudonneita oli seitsemän. Paluun listalle teki yhdeksän, jotka olivat listalla toissa vaan ei viime vuonna. Pääosin tämä johtui listan laajenemisesta kuudestakymmenestä sataan juoksijaan. Täysin uusia listanimiä on 43, joista kahdeksan on ensi kertaa listakelpoisia eli -96 syntyneitä. Korkeimmalle päässyt listatulokas on sijalla seitsemän.

Jokaisen juoksijan kohdalla lukee listasijoitus. Suluissa sijoitus listoilla 2010 ja 2009, jos x niin ei listalla ko. vuonna, jos ei sulkuja niin tullut listakelpoiseksi vasta tänä vuonna. Jos suluissa on vain x, niin ei ole ollut aiemmin listalla, jos vain luku niin ei ole ollut kaksi vuotta aiemmin vielä listakelpoinen. Nimestä on linkki Tilastopajan tietokantaan, sitten seura ja syntymävuosi. Lopuksi vielä pikatiivistelmänä kauden tärkeimmät saavutukset.

1. (3-1) Sandra Eriksson, IF Nykarlebynejden, -89
KK-1/esteet, halli-SE-22/3000, MM-ae/esteet, tilasto-1/esteet
Sandra palaa listaykköseksi, vaikka ennätykset eivät kolmosen sileän hallitulosta lukuun ottamatta särkyneet. Huipulle pyrittäessä tärkeimmät lihakset löytyvät näet korvien välistä ja niiden kunto tuli tällä kaudella osoitettua. Kilpailuun valmistava kausi meni täysin poskelleen vamman takia ja juoksuaskelia pääsi ottamaan vasta alkukesästä. Niinpä vielä heinäkuussa meno oli täysin ponnettoman näköistä. Teknisesti hyvää, mutta voimatonta. Elokuussa kuntoa oli jo riittävästi rutiinimestaruuteen Turussa, mutta kauden onnistunein juoksu tuli Lappeenrannassa. Kova paikka ja pää kesti. Ilahduttavaa oli myös se, että estetekniikka parani selvästi – aitominen onnistui jo molemmilla jaloilla. Jos harjoituskausi menee onnistuneesti, SE kaatuu ensi kesänä rytisten. Blogi.

2. (2-14) Ossi Kekki, Lahden Ahkera, -93
SM19-1/maantie
Jalkavaiva koko viime syksyn ja keväällä jo juoksijoiden ammattitaudiksi muodostunut mykoplasma, silti kympin tiejuoksun SM paljasti, että kykyjä löytyy pidemmillekin matkoille. Kesä tauolla vammojen takia, vain yksi kasisatanen vaatimattomalla tuloksella. Syksyllä paluu hölkkäkisassa taas hyvällä tuloksella.

3. (1-7) Saara Nikander, Länsi-Uudenmaan Urheilijat, -94
SM17-2/maantie ja maasto
Tällä kaudella tuloskehitys ei mennyt samaa tahtia eteenpäin kuin aiemmin. Positiivista on kuitenkin se, että mitään nuorille naisille 16-17 iässä tyypillistä tulosnotkahdusta ei silti tullut. Taso oli käytännössä sama kuin viime kesänä, joten odottelemme ensi vuotta suurella mielenkiinnolla.

4. (21-x) Meri Rantanen, Nummen Kipinä, -93
SM19-1/maasto, maantie, 1500 ja 5000, KK-4/5000, EM19-4/1500, EM19-5/5000, tilasto-3/3000, tilasto-4/1500 ja 5000
On sitä ennenkin kehitysharppauksia nähty, mutta että melkein puoli minuuttia tonnivitosella, vajaa minuutti kolmosella ja minuutti neljäkymmentä vitosella. Jotain rajaa, hei! Kasvuikä on ohi, tekniikka toimii ja kun asenne vaikuttaa olevan kohdillaan, niin tulosta syntyy. Pitkät vipuvarret tuovat etua, mutta ovat tietysti tekninen haaste harjoittelun koventuessa. Mahdollisuuksia on vaikka mihin.

5. (11-16) Sanni Klemelä, Forssan Salama, -90
KK-4/10000, tilasto-4/puolimaraton, tilasto-6/10000, tilasto-8/5000
Asennetta on vaikka muille jakaa ja ehkä pitäisikin liiat antaa pois. Juoksi SM-maastoissa jaloilla joilla tervejärkinen ei olisi edes kävellyt. Parannuttuaan nousi tuhkasta kuin Feeniks-lintu ja askel toimi paremmin kuin koskaan ennen. Seuraukset olivat mielenkiintoiset: jäi kolmoseen asti ennätyksistään selvästi, mutta vitonen parani selvästi, puhumattakaan onnistuneista kympin ja puolimaratonin debyyteistä. Tulevaisuuden päämatka yhä arvoitus, mutta vähintään vitonen.

6. (12-27) Miro Laurila, Karhulan Urheilijat, -88
halliSM-1/3000, KK-2/800 ja 1500, tilasto-4/800 ja 1500
Halli-SM kolmosella oli upeaa nähtävää. Siihen nähden oli lievä pettymys, että kesällä kolmosen ja vitosen enkat eivät menneet päreiksi. Syy oli jalassa ollut hermovamma, joka esti kovat valmistavat harjoitukset. Kausi meni nopeuden kehittämiseksi, joten keskimatkojen ennätykset paranivat roimasti ja Turusta tuli tuplahopea ko. matkoilla. Kuitenkin vitosella tuli viime vuonna nuorten mestaruus. Jos tavoitteena on ollut ensin rakentaa kroppa oikeaan juoksunopeuteen lyhyemmillä matkoilla ja siirtää sitten sama tekniikka kestämään pidemmän aikaa, niin voimme kokea lähivuosina kummia...

7. (x) Oona Kettunen, Karhulan Katajaiset, -94
SM17-1/maasto, 3000 ja esteet, eyof-4/esteet, MM19-9/esteet, KK-4/esteet, tilasto-5/esteet, tilasto-10/1500
Laittoi eri estematkoilla kaikki 17-vuotiaiden SE:t täysremonttiin. Tonnivitonen kerran, kakkonen kolmesti ja kolmonen kahdesti. Hirmuraju kehitys viime vuodesta, jolloin jäi pois tältä listalta ensimmäisten joukossa. Yhdeksäs ikäluokkansa MM-kisoissa. Erinomainen esimerkki siitä, että lajinvalinnalla ei ole kiirettä: oli viime talvena neljäs hiihdon SM-kisoissa eikä ilmeisesti vieläkään ole päättänyt kumpi ompi kaunihimpi. Toisaalta yhden huippukauden perusteella ei kuitenkaan uskalla laittaa listalla tämän korkeammalle. Karhulan tyttöpetojen yhteisblogi.

8. Johanna Matintalo, Liedon Parma, -96
KK-2/800, SE15 ja SE17/800, tilasto-4/800
Tuli listakelpoiseksi vasta tänä vuonna, olisi ollut jo aiemminkin korkealla. Olisi nytkin korkeammalla, mutta pitkät matkat on viisaasti jätetty vielä väliin. Tämä siitä huolimatta, että sukset jalassa kilpailumatkat ovat pidempiä. Menestystä on tullut lumellakin, viime talven Hopeasompa-mestari. Turun Kalevan Kisoissa räväytti todella komeasti juoksemalla hopealle ja ikäluokkansa kauden maailman kärkituloksen. Vaikka juoksuradalla lento on komeaa, jalat tuntuvat muuten olevan maassa ja se on hyvä merkki jatkon kannalta.

9. (41) Joonas Rinne, Saarijärven Pullistus, -95
SM16-1/800 ja 3000
Räväytti Ruotsi-ottelussa rikkomalla 16-vuotiaiden SE:n kasilla. Huolestuttavaa stipendien saamisen kannalta tietysti oli se, että ennätyksen entinen haltija oli SUL:n nykyinen puheenjohtaja... Hallinnut ikäluokkansa SM-kisoja viimeiset pari vuotta. Kun tuossa iässä on jollakin matkalla miesten TOP 20-ssä, niin merkit ovat hyvät – etenkin kun juoksutapa on rohkea.

10. (5-3) Pekka Toivola, Joensuun Kataja, -89
SM22-1/maasto, tilasto-10/puolimaraton
Tänä kesänä lievää taantumaa tuloksissa. Voitti keväällä ikäluokkansa maastomestaruuden ylivoimaisesti ja veteli syksyllä kolme puolimaratonia komeasti. Maratondebyytti Frankfurtissa päättyi keskeytykseen, mutta kyllä se siitä.

11. (4-6) Oskari Pennanen, Juuan Jänne, -91
SM22-1/3000
Keskimatkoilla edelleen tasaista kehitystä, mutta jäi ennätyksestään vitosella eikä debyyttikausi kympillä vastannut odotuksia. Kun päämatkana tulee joka tapauksessa olemaan joko pitkät ratamatkat tai maantie, niin haasteena on kehittyneen nopeuden siirtäminen kestopuolelle.

12. (18-29) Juho Jumisko, Lapin Lukko, -94
SM17-1/maantie, maasto ja 3000, eyof-7/3000, halliSE17/1000
Kehittyi kovasti, kruununa komea ennätys ja seitsemäs sija Euroopan nuorten olympiafestivaalien kolmosella Turkissa. Hallissa ikäluokan SE tonnilla. Kympin tiejuoksun mestaruus 33 minuutin pintaan 17-vuotiaana kertoo sekin jotain.

13. (14-x) Nina Chydenius, Viipurin Urheilijat, -90
SM22-1/maasto, KK-6/5000 ja 10000, tilasto-5/10000, tilasto-8/3000, tilasto-10/5000
Esiintyi räväkän asiallisesti Urheilulehden isossa jutussa. Maastoissa näytti lupaavalta, mutta osin kyseessä oli N22-sarjan aneemisuus. Murtautui maajoukkueeseen, mutta loppukesä ei kulkenut ennätystahdissa. Blogi.

14. (31-x) Arttu Vattulainen, Joensuun Kataja, -91
SM22-1/5000, KK-6/10000, tilasto-9/5000, tilasto-10/10000
Paransi ennätyksiään selvästi, oli KK-kympillä kuudes ja voitti ikäluokan mestaruuden vitosella. Tähtäin asetettu pitkille ratamatkoille.

15. (23-59) Kristiina Mäki, Lahden Ahkera, -91
SM22-1/1500 ja 5000, KK-5/1500 ja 5000, tilasto-6/1500, tilasto-9/5000
Tsekin mestaruuskisoissa mitali tonnivitoselta, pistesijat kolmoselta ja kympiltä. Kalevan kisoissa pisteille tonnivitosella ja vitosella, molemmilla matkoilla nuorten mestaruus.

16. (37-x) Viivi Rantanen, Nummen Kipinä, -93
EM19-10/esteet, SM19-1/esteet, tilasto-7/esteet, tilasto-9/3000
Sattuneista syistä keräsi sileiltä matkoilta kasan himmeämpiä mitaleja 19-sarjassa, otti toki kultaa esteissä. Reilut ennätysparannukset joka matkalla ja nuorten EM-esteiden kymmenes sija lupaavat hyvää.

17. (6-10) Tuomas Jokinen, Turun Weikot, -87
Ei saavutuksia
Ei kisan kisaa koko kesänä. Sitten menee ja tempaisee lokakuussa kympin maantiellä alle 32 minuutin. Ota tuosta nyt sitten selvää, kun aiempien vuosien perusteella mahdollisuuksia olisi vaikka mihin.

18. (10-8) Anette Haukilahti, Alatornion Pirkat, -93
Ei saavutuksia
Tämä kausi meni penkin alle, mutta teki lupaavan paluun maastokatsastuksissa. Odottelemme PM-kisoja mielenkiinnolla.

19. (9-5) Riku Marttinen, Heinolan Isku, -87
KK-3/1500, tilasto-7/1500
Maileri on väläytellyt mahdollista osaamistaan pidemmillä matkoilla lähinnä maastossa, vitosen ja kympin tulokset eivät ole ainakaan vielä säväyttäneet. Blogi.

20. (27-25) Kalle Keskipoikela, Lapin Lukko, -92
SM19-1/1500 ja 5000
Kirivoimaa ja junnumestaruuksia riittää, tänä vuonna ikäluokan mestaruus sekä vitosella että tonnivitosella. Kun kestävyys kehittyy, voi olla etenkin taktiikkakisoissa kova luu.

21. (58) Minttu Hukka, Karhulan Katajaiset, -95
SM17-1/3000 ja esteet
Ikäluokkansa tyttöjen selvä ykkönen. Voitti tyttöjen Ruotsi-ottelussa esteet, väläytteli kykyjään jo SM-maantielläkin ja juoksi ennakkoluulottomasti Kalevan Kisojen tonnivitosella. Karhulan petotyttöjen yhteisblogi.

22. (24-x) Ilona Välimäki, Uudenkaupungin Kenttäkarhut, -92
SM19-3/maasto
Hallitsi viime kaudella 19-vuotiaiden maastoja ja maantietä. Tällä kaudella samassa ikäluokassa jäi sijoille ynnä muut kovan 93-vuosikerran takia, mutta rikkoi kuitenkin lupaavasti ennätyksensä radalla.

23. (x) Martti Siikaluoma, Kangasalan Kisa, -92
SM19-1/maasto, KK-10/5000
Kumpi on päälaji, juoksu vai suunnistus? Mahdollisuuksia on molemmissa, tällä kaudella maastomestaruus, hyvä juoksu KK-vitosella (vaikka oman ikäluokan kisoissa jäikin hopealle) ja kympin paras suomalainen karnevaaleilla.

24. (25-x) Ville Heikkilä, Lammin Säkiä, -92
SM19-2/1500
Ei onnistunut napsimaan mestaruuksia SM-kisoissa, mutta paransi vitosen ennätystään roimasti ja juoksi kympin debyyttinsä mukavasti.

25. (x-35) Tommi Sundell, Porin Yleisurheilu, -90
SM22-1/800 ja 1500, KK-5/1500, KK-6/800, tilasto-6/1500, tilasto-7/800
Biologian opiskelija vetäisi tonnivitosella sekunnit järjestelmällisesti ihan uudelle kymmenluvulle. Viittaa siihen, että pidemmilläkin matkoilla voisi olla saumoja, jos kokeilumieltä riittäisi.

26. (x) Elisa Karhu, Turun Urheiluliitto, -92
KK-10/5000
Täysin puun – eikun rapakon – takaa Suomeen ja Kalevan Kisojen kymmenes sija vitosella. Sekä vitosella että kympillä heti TOP 10-listan takana, ei huonosti alta kaksikymppiseltä.

27. (45-13) Johanna Peiponen, Rovaniemen Lappi, -90
SM22-3/maasto, tilasto-5/puolimaraton
Vielä keväällä maastoissa sekä kesällä karnevaaleilla meno oli jäykkää, mutta parani syksyä kohti. Todellinen räväytys puolimaratonilla 1.18 pintaan, vaikka Ruskamaratonin puolikkaan tulosten yleistä kovuutta on ennenkin vähän ihmetelty.

28. (48-x) Jaakko Nieminen, Jyväskylän Kenttäurheilijat, -87
tilasto-4/10000, tilasto-9/3000, tilasto-10/5000
Juoksee enimmäkseen Ameriikoissa, missä opiskelee Kennesaw'n yliopistossa. Vitonen 14.40 ja debyyttikymppi puolen tunnin pintaan. Blogi.

29. (x) Ester Schulman, Porvoon Urheilijat, -94
SM17-1/maantie
Vasta toisella kilpailukaudellaan saavutti jo Suomen mestaruuden 17-vuotiaissa. Listasijoituksen kannalta oleellista on se, että mestaruus tuli kympin tiejuoksussa.

30. (x) Ilari Piipponen, Karhulan Katajaiset, -88
KK-8/1500
Pisti ennätykset täysremonttiin viime kaudella. Kahdeksas KK-tonnivitosella, mutta oliko matkavalinta sittenkin väärä?

31. (46-x) Camilla Richardsson, Vasa Idrottssällskap, -93
SM19-2/maantie, KK-9/esteet, tilasto-8/esteet
Jäi alkueriin nuorten EM-esteissä. Tiejuoksun SM-hopea kertoo kestävyysominaisuuksien olevan kunnossa, samoin kävelyn (!) nuorten PM-kulta.

32. (19-50) Kaisa Tyni, Haminan Ponteva, -90
SM22-2/800, SM22-3/1500, KK-7/800, KK-9/1500, tilasto-7/3000, tilasto-8/1500
Keskittynee jatkossakin keskimatkoille. Kolmosen Suomen tilastoissa tämän kauden seitsemäs, pidempiä matkoja ei ole radalla edes kokeillut.

33. (42-x) Pihla Hokkanen, Savonlinnan Riento, -93
SM19-3/maasto, tilasto-10/esteet
Ennätykset joka matkalla, mitä juoksi. Tulevaisuuden päämatka lienee esteet, joissa karsiutui alkuerissä nuorten EM-kisoissa.

34. (13-x) Sofie Lövdahl, Vasa Idrottssällskap, -93
SM19-2/1500
Sekunnin kymmenyksen tappio Jämsän karnevaalien esteissä ikätoveri Hokkaselle pudotti pois nuorten EM-kisoista. Lievä revanssi KK-tonnivitosella sijoin 11-12. Tämän kauden tulokset näillä kahdella olivat muutenkin lähes identtiset, ainoa ero on siinä että Lövdahl hiihtää kilpaa. Kotisivu.

35. (x) Tommi Hytönen, Kenttäurheilijat-58, -90
KK-9/10000
Juniorisarjojen menestys ei vakuuta, mutta KK-kympin yhdeksäs sija, puolimaratonin 1.11 ja raamit vakuuttavat.

36. (38-x) Rami Tuokko, Naantalin Löyly, -87
KK-3/esteet, tilasto-4/esteet, tilasto-10/3000 ja 5000
Uusi viimevuotisen KK-pronssin esteissä ja alitti yhdeksän minuutin haamurajan.

37. (28-23) Eeva Sajanti, Seinäjoen Seudun Urheilijat, -87
KK-6/esteet, tilasto-4/esteet, tilasto-10/3000
Tekee hyviä tuloksia, mutta ongelma on siinä, että ne ovat olleet kutakuinkin samalla tasolla vuodesta 2004 lähtien. Tällä kaudella ennätysparannus kolmosella.

38. (17-2) Joonas Lehtinen, Turun Urheiluliitto, -88
KK-7/1500
Keskimatkojen enkat niukasti uusiksi, mutta pidemmillä meni taantuman puolelle. Päämatkat ilmeisesti jatkossakin lyhyempiä.

39. (x-45) Lotta Suikki, Juvan Urheilijat, -88
KK-9/10000, tilasto-8/puolimaraton
Kahden lapsen äiti piti viime vuoden taukoa, mutta palasi nyt radoille selvin ennätysparannuksin. KK-kympin yhdeksäs sija, mutta 1.20 pintaan vetäisty puolimaraton kertoo enemmän tulevaisuudesta.

40. (16-21) Tapani Kärjä, Kalajoen Junkkarit, -88
Halli-11/3000
Nopeudenhakukausi – keskimatkoilla ennätykset, pidemmillä ei kulkenut. Jos nopeus saadaan yhdistettyä ilmeiseen kestävyyslahjakkuuteen, mahdollisuuksia löytyy.

41. (x) Venla Majapuro, Ilmajoen Kisailijat, -92
SM19-3/3000
Paransi vitosen ennätystään melkein minuutilla Kalevan Kisojen 13. sijalla ja muutkin matkat kasia lukuunottamatta kulkivat entistä vauhdikkaammin. Jos kehitys pitkillä matkoilla jatkuu samaan malliin, hyvä tulee.

42. (x) Henri Vanha, Oulun NMKY:n Urheilijat, -89
KK-11/5000, SM22-4/1500 ja 5000
Mitaleita ei tänä vuonna tullut, mutta reilut ennätysparannukset kertovat potentiaalista. Samoin hyvä juoksu KK-vitosella.

43. (35) Eveliina Määttänen, Keski-Uudenmaan Yleisurheilu, -95
SM16-1/800
Lyhensi kilpailumatkojaan tälle kaudelle, siksi sijoitus putosi. Onnistunut estejuoksu tyttöjen maaottelussa kertoo, että pidempien matkojen potentiaalia löytyy.

44. (x) Antti-Pekka Niinistö, Turun Weikot, -90
KK-14/1500
Työtapaturma: viime vuonna silloinen 22-vuotiaiden maastomestari tipahti vahingossa listalta. Korjataan erhe; vaikka tämänvuotiset sijoitukset eivät olleet vastaavia, tipahti ennätyksistä sentään jonkin verran löysää pois.

45. (22-49) Panu Jantunen, Parikkalan Urheilijat, -89
SM22-2/800, KK-8/800, tilasto-5/800
Paransi ennätystään kasilla. Pidemmät matkat eivät kuitenkaan tänä vuonna kulkeneet, siksi pudotus alaspäin.

46. (x) Samuel Rautiainen, Viipurin Urheilijat, -94
SM17-2/maantie
Lyhyemmillä matkoilla nopeus ei näytä riittävän, mutta otti 17-vuotiaiden SM-maantiellä hopeaa. Juossut jo puolimaratoneja, ennätys 1.14.22.

47. (26-55) Zenitha Eriksson, IF Nykarlebynejden, -92
SM19-1/800, KK-6/800, tilasto-8/800
Putosi listalla alaspäin ainoastaan siitä syystä, että päämatka nyt ja tulevaisuudessa on ilmeisesti 800 metriä. Ei juossut pidempää matkaa tänä vuonna kertaakaan, ellei SM-maastoja (kymmenes 19-vuotiassa) huomioida.

48. Johanna Halonen, Alatornion Pirkat, -96
Ei saavutuksia
Listalla viimevuotisen 13-vuotiaana napatun 17-sarjan maastomestaruuden ansiosta. Tällä kaudella miltei täysin pelistä poissa.

49. (x) Melese Lanki, Vehkalahden Veikot, -94
SM17-2/3000
Sai tänä vuonna ikäluokassaan SM-hopeaa kolmosella ja voitti poikien 1500 metriä Ruotsi-ottelussa. Uutena tulokkaana raakile, mahdollisuudet vielä tuntemattomat.

50. (x-32) Karin Storbacka, IK Falken, -87
KK-1/800 ja 1500, tilasto-1/800 ja 1500
KK-tuplamestari 800 ja 1500 metrillä on pakko nostaa listalle, vaikka pidemmille matkoille siirtyminen vaatisikin pysyväislaatuisen mielenhäiriön.

51. (x) Anna-Kaisa Saari, Ylivieskan Kuula, -95, SM16-2/3000
52. (52) Markus Hietanen, Lapin Lukko, -95, SM16-2/3000
53. Ida Räty, Helsingin Kisa-Veikot, -96, SM15-1/2000
54. (x) Jonas Ingo, Vasa Idrottssällskap, -95, SM16-1/esteet
55. (x) Vesa Linnamaa, Noormarkun Nopsa, -94, SM17-1/esteet
56. (51-x) Jaakko Piesanen, Saarijärven Pullistus, -93, SM-19-2/maantie
57. (x) Aleksi Uusipere, Espoon Tapiot, -94, SM17-2/esteet
58. (x) Veera Sahlberg, Turun Urheiluliitto, -91, SM22-6/maasto
59. (x) Anni-Maria Määttä, Oulun Pyrintö, -95, SM16-3/3000
60. (43-x) Victor Lövdahl, IF Femman, -91, SM22-3/maantie
61. (36-26) Anne Pentinmäki, Jalasjärven Jalas, -93, KK-17/5000
62. (x) Ville Lampinen, Kenttäurheilijat-58, -94, SM17-1/800
63. (x) Sanni Massinen, Jalasjärven Jalas, -93, KK-18/5000
64. (57-x) Jimmy Finnholm, IK Falken, -91, SM22-1/esteet, tilasto-9/esteet
65. (x) Markus Hämäläinen, Haminan Ponteva, -92, SM19-3/maantie
66. (x) Sallamari Koskinen, Ilmajoen Kisailijat, -94, SM17-1/800, KK-8/800
67. (x) Venla Lehtonen, Imatran Urheilijat, -95, SM16-4/3000
68. (40-19) Tuomo Salonen, Espoon Tapiot, -89, halliSM-4/1500
69. Sakari Ylönen, Oulun Pyrintö, -96, SM15-1/2000
70. (44-x) Mikaela Söderström, Porvoon Urheilijat, -92, KK-16/1500
71. Joonatan Syrjänen, Helsingin Kisa-Veikot, -96, SM15-1/800
72. (x) Heidi Marttinen, Heinolan Isku, -90, tilasto-9/800
73. (x) Hannu Granberg, Lahden Ahkera, -90, tilasto-10/esteet
74. (49-40) Sara Kuivisto, Porvoon Urheilijat, -91, halliSM22-1/1500
75. Antero Luotonen, Naantalin Löyly, -96, SM15-2/2000
76. (20-4) Saara Skyttä, Liedon Parma, -87, ei saavutuksia
77. (x) Marianne Pitkänen, Kuopion Sisu-Veikot, -94, SM17-2/800
78. (x) Rita Karjalainen, Parikkalan Urheilijat, -94, SM17-3/3000
79. (x) Roosa Lahtinen, Tampereen Pyrintö, -94, SM17-3/1500
80. (39-24) Sara Sajanti, Seinäjoen Seudun Urheilijat, -87, ei saavutuksia
81. Silja Meronen, Orimattilan Jymy, -96, SM15-3/2000
82. (x) Miika Pajukangas, Kaustisten Pohjan-Veikot, SM19-5/5000
83. (x) Iida Haataja, Lapin Lukko, -94, SM17-4/maasto
84. (33-20) Toni Lempinen, Turun Urheiluliitto, -92, SM19-8/maasto
85. (50-x) Heidi Pappila, Raision Kuula, -89, KK-4/800, KK-7/1500, SM22-1/800, SM22-2/1500, tilasto-5/800, tilasto-7/400, tilasto-9/1500
86. (x) Johannes Brunila, Turun Urheiluliitto, -88, KK-13/esteet
87. (54-47) Joonatan Oporta, Turun Urheiluliitto, -89, KK-13/10000
88. (x) Emma Hyyppä, Lahden Ahkera, -95, SM16-3/esteet89
89. (x-17) Miika Eskuri, Oulun NMKY:n Urheilijat, -94, SM17-4/3000
90. (x) Eetu Lindfors, Karhulan Katajaiset, -90, SM22-5/1500
91. (x-42) Aurora Holopainen, Porvoon Urheilijat, -92, SM19-3/1500
92. (x) Ossi Hakulinen, Espoon Tapiot, -93, SM19-1/esteet
93. (x) Reima Laakkonen, Joensuun Kataja, -89, KK-14/10000
94. (x) Tiia Taipale, Turun Urheiluliitto, -87, KK-8/esteet, tilasto-9/esteet
95. (34-46) Aleksi Ikonen, Joensuun Kataja, -89, ei saavutuksia
96. (x-53) Anni Hemminki, Rovaniemen Roadrunners, -90, SM22-2/maasto
97. (x) Ville Rokala, Orimattilan Jymy, -89, SM22-3/esteet
98. (x) Maria Miettinen, Leppävirran Viri, -91, SM22-1/esteet
99. (x-54) Elli Hemminki, Rovaniemen Roadrunners, -90, SM22-4/maasto
100. Isabelle Sandås, Lappeenrannan Urheilu-Miehet, -96, SM15-2/2000

Kaksi kulttuuria

2011-11-05T11:46:00.001+02:00

Kuvitellaan, että meillä on kaksi maata, nimiltään Plutopia ja Brutopia. Maat ovat käytännössä toisistaan eristyneitä, voidaan ajatella niiden väliin vaikka useita muita maita tai valtameri. Joka tapauksessa Plutopian ja Brutopian välillä ei käydä kauppaa käytännössä lainkaan eikä turisti- tai muita yhteyksiä ole.

Maiden yhteiskunnat ovat hyvin erilaiset. Oleellista ei ole se, millainen laki maassa vallitsee, vaan se, mikä on maan tapa. Kuten vanha tuomarinohje sanoo, maan tapa, ellei se ole kohtuuton, vastatkoon lakia.

Plutopian ja Brutopian erot ovat lukemattomat, mutta tarkastellaan muutamia esimerkkitapauksia.

1a) Plutopiassa yksityisomaisuus (kuten myös liikeyritysten ja yhteiskunnan) on tiukasti suojattu. Kulttuuriin kuuluu, että ovia ei yleensä edes lukita, jos kotoa poistutaan muutamaa tuntia lyhyemmäksi ajaksi, laitetaan vain luuta oven eteen merkiksi ettei isäntäväki ole kotosalla.
1b) Brutopiassa maan tapa on, että kaikki mikä saadaan rikkomatta irti työkaluja käyttämättä, on löytäjän omaisuutta.

2a) Plutopiassa sen kansalaisten ruumiillinen koskemattomuus on normi.
2b) Brutopiassa ilman miespuolista saattajaa liikkuva nainen saadaan raiskata.

3a) Plutopiassa kerjäämistä ei ole kielletty, koska siihen ei ole ollut tarvetta; yhteiskunta on huolehtinut riittävästä perusturvasta.
3b) Brutopiassa kerjäläisyys on yleistä ja kerjäläisillä on tarkat reviirit ja tiukka hierarkia.

4a) Plutopiassa ihmisen sijoittuminen yhteiskunnassa on riippuvainen hänen kyvykkyydestään ja ahkeruudestaan. Syntyperään ja sukupuoleen perustuva syrjintä (ja suosinta) on ankarasti kielletty ja nepotismia halveksutaan avoimesti.
4b) Brutopiassa on lähes mahdotonta muuttaa kastiaan koulutuksen tai avioliiton kautta. Asema periytyy isältä pojalle ja naisia ei tässä huomioida.

5a) Plutopiassa mahdolliset lainrikkomukset käsitellään puolueettomassa tuomioistuimessa tasapuolisesti syytetyn asemaan katsomatta. Rikollisuus on yksittäisten ihmisten yksittäisiä tekoja.
5b) Brutopiassa virkamiehet ovat lahjottavissa ja rikollisuus on järjestäytynyttä.

Ceteris paribus eli esimerkiksi ilmaston, luonnonvarojen ja geopoliittisen aseman ollessa samoja on selvää, että Plutopia on Brutopiaa kukoistavampi yhteiskunta. [illman]Valitettavasti en löytänyt tähän syytekynnyksen alittavaa lähdeviitettä[/illman]. Itse asiassa on ilmeistä, että peruslähtökohtien ollessa Brutopialla huomattavasti Plutopiaa paremmatkin Plutopia painelee oikealta ohi.

Enter Kaupan Globalisaatio.

Maailmankaupan vapauduttua on varsin selvää, että Brutopia ei tuota mitään sellaista, mikä kiinnostaisi Plutopiaa. Mikäli Brutopiassa sattuu olemaan öljyä tai timantteja, niin ne kiinnostavat, mutta teollisuustuotteita siellä ei valmisteta. Sen sijaan Plutopia tuottaa tavaroita, jotka suunnattomasti brutopialaisia kiinnostaisivat, mutta rutiköyhinä heillä ei ole niihin varaa – paitsi tietysti maan upporikkaalla eliitillä.

Enter Vapaa Liikkuvuus.

Yksikään plutopialainen ei suurin surminkaan halua muuttaa Brutopiaan, tuohon maailman persläpeen. Sen sijaan jokainen brutopialainen kyllä hinkuu Plutopiaan.

Mikäli Plutopia toivottaa siirtolaiset tervetulleiksi, brutopialaiset kyllä muuttavat mielihyvin. Samalla he tuovat mukanaan kulttuurinsa, sillä jokainen ihminen on väistämättä sen kulttuurin tuote, mistä hän on lähtöisin – kuka enemmän, kuka vähemmän.

Tällöin Plutopian on tehtävä valinta kahden perusvaihtoehdon välillä.
(a) Maassa maan tavalla.
(b) Kaikki kulttuurit ovat yhtä arvokkaita.

Jos Plutopia valitsee vaihtoehdon (a), plutopialaiset ovat rasistisia sikoja. Väistämätön seuraus tästä valinnasta on näet se, että melkoinen osa brutopialaisia saa kalossin kuvan takapuoleensa. Sopeuttaminen toimii joidenkin kohdalla, mutta ei enemmistön.

Jos Plutopia valitsee vaihtoehdon (b), sen yhteiskunta muuttuu voimakkaasti. Tarkastellaan alussa esitettyjä kulttuurieroja 1-5:

1. Omistusoikeuskäsitys.
Plutopialaiset ovat tottuneet siihen, että varkaudet ovat harvinaisia. Nyt ne yleistyvät väliaikaisesti – aina siihen asti, kunnes alkuperäisasukkaat oppivat suojaamaan omaisuutensa brutopialaiseen tapaan. Oletteko muuten ikinä laskeneet, kuinka paljon teiltä kuluu aikaa ja rahaa varkauksilta suojautumiseen? Lukot, autojen varkaudenestojärjestelmät, valvontalaitteet – ja lisäksi verovaroin kustannetut vastaavat yhteiskunnan omaisuudessa sekä kaupoissa varkauksien ja niiden estoyritysten tuotteisiin lisäämä hinta?

2. Fyysinen koskemattomuus.
Kaksi sanaa: pelon maantiede. Vieläkö muistatte, miltä tuntuu kävellä pimeällä kujalla pelkäämättä? Voi jopa olla, että fyysisen väkivallan yhteenlaskettu ”hinta” uhreille on pienempi kuin henkisen muutoksen vaikutuksen hinta koko yhteiskunnalle.

3. Kerjäläisyys.
Aiemmin Plutopiassa oli totuttu siihen, että jos joku pyysi rahaa, hänellä oli oikeasti hätätilanne. Nyt maassa on ammattikerjäläisiä, jotka sivutöinään harjoittavat muuta rikollisuutta, jos kerjääminen ei tuota riittävästi.

4. Meritokratia.
Plutopia pysyy meritokraattisena vielä pitkään. Vasta brutopialaissiirtolaisten toinen tai kolmas sukupolvi on niin lukuisa, että se tuo oman nepotistis-kastillisen järjestelmänsä merkittäväksi tekijäksi yhteiskunnassa.

5. Rikollisuus.
Plutopian lainvalvontakoneisto on mitoitettu vähäiseen, järjestäytymättömään rikollisuuteen. Nyt se ylikuormittuu pahoin eikä pysty täysin estämään uudenlaisen, järjestäytyneen rikollisuuden leviämistä.

Lopputulos: Suhteellisen lyhyessä ajassa Plutopia muuttuu suurelta osin Brutopian kaltaiseksi.

Olemme tottuneet siihen, että parempi voittaa huonomman. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, mikäli osapuolet pelaavat eri säännöillä. Tätä voi verrata tilanteeseen, jossa maailman paras karateka ottaa matsin tusinaluokan vapaaottelijaa vastaan ja molemmat pelaavat omilla säännöillään – eli karateka ei saa viedä iskujaan perille asti.

Suojaamatomassa kilpailussa, jossa kaikki kulttuurit toimintatapoineen nähdään yhtä arvokkaina, huonompi kykenee syrjäyttämään aina parempansa. Siksi brutopialaiset tekevät Plutopiasta toisen Brutopian. Brutopiassa taas muutosta ei tapahdu, koska sen kulttuurellinen koostumus pysyy sinne suuntautuvan siirtolaisuuden puutteen takia samana. Eikä plutopialaisten sinne muuttokaan auttaisi, koska parempi kulttuuri ei kykene syrjäyttämään huonompaansa, mikäli molemmat pelaavat omilla säännöillään.

Mitä Plutopian olisi sitten tehtävä?

Tähän kysymykseen vastasi Urho Kekkonen jo vuonna 1934 kohua herättäneessä pamfletissaan Demokratian itsepuolustus. Siinä hän totesi, että demokratian on tarvittaessa kyettävä puolustautumaan kansanvaltaa uhkaavia sisäisiä tekijöitä vastaan vaikka väkivalloin. Palatakseni karateka/vapaaottelija -esimerkkiin tämä tarkoitta sitä, että karateka ymmärtää luopua säännöistään ja viedä iskut perille asti. Tai kuten jo Etonissa opetettiin: tärkein asia mikä englantilaisen herrasmiehen on tiedettävä, on se milloin hänen on lakattava olemasta herrasmies.

Sivallus CCIII

2011-10-29T11:47:00.000+03:00

Pekkarisen ”rynnäsgaten” seurauksena meiltä ei ole kysytty: Milloin naisen ryntäät ovat sopivan kokoiset? Me vastaamme silti esittämällä kaksi perussääntöä:
1) Naisen ryntäät ovat aina sopivan kokoiset.
2) Mitä suuremmat, sitä sopivammat.

Uskomaton yhteiskunta

2011-10-28T21:02:00.000+03:00

On periaatteessa kaksi vaihtoehtoa perustaa ateistinen yhteiskunta:
1) ottaa ateismi valtion perusfilosofiaksi (vrt. Neuvostoliitto ym.)
2) perustaa siirtokunta ateistisesta väestöstä.

Ensimmäinen malli on perinteisesti osoittautunut pahasti epäonnistuneeksi. Syy siihen löytyy parista perusteesistä:
1) Suurimmalla osalla ihmisistä (ehkä noin 90 %, mutta joka tapauksessa murskaava enemmistö) korvien välissä oleva prosessori ei toimi riittävällä kellotaajuudella syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, vaan jonkinlainen yliluonnollinen selitysmalli tuppaa aina olemaan taustalla.
2) Lopuillakin – sillä pienellä vähemmistöllä – lienee melkoisella osalla geenistössään sellainen ominaisuus, että tarve yliluonnolliseen on olemassa.
Näiden teesien korollaari on se, että oikeasti ateisteja voi väestöstä olla vain muutamia prosentteja.

Mikäli yhteiskunnan normiksi tehdään ateismi, on tällöin valtaosa väestöstä joko salauskovaisia tai sitten täysin tuuliajolla. Seurauksena on ensimmäisen ryhmän osalta kaksinaismoralismi ja toisen ryhmän osalta anarkia, joka saadaan pidettyä kurissa vain rautaisella valvontaotteella. Ei hyvä kumpikaan, ei yhteiskunnan eikä yksilönkään kannalta.

Neuvostoliiton ja kumppaneiden moraalista romahdusta on kuitenkin käsitelty niin paljon eri yhteyksissä, että päähuomio kiinnitetään vaihtoehtoon (2) eli ateisteista perustettuun yhteisöön.

Ensimmäinen ongelma on hieman yllättävä. Mistä tietää, että kaikki yhteisöön pyrkijät oikeasti ovat ateisteja? Kysymys uskotko jumaliin kun ei riitä. Luultavasti yli puolet siihen negatiivisesti vastaavia ei oikeasti ole ateisteja, vaan he uskovat esimerkiksi horoskooppeihin, homeopatiaan, aromaterapiaan tai {valitse haluamasi huuhaa}, jotka toimivat uskonnon korvikkeina. Yllättävän monet rupeavat ”ateisteiksi” egotripin takia kuultuaan, että ateistit ovat selvästi keskimääräistä älykkäämpiä. (Ehkä heille pitäisi kertoa se tosiasia, että yleensä ateistit ovat keskimääräistä vähemmän viisaita...)

Oletetaan, että tämä ongelma kyetään kiertämään ja ateistisen yhteisön jäsenet ovat todellakin aitoja ateisteja. Tällöin vakioväite on, että ateistinen yhteisö ei kestä vastoinkäymisiä vaan luhistuu ensimmäisen vakavan sellaisen sattuessa. Vastoinkäymiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: ulkoiset ja sisäiset. Ulkoinen vastoinkäyminen on esimerkiksi jonkin vihamielisen ryhmän hyökkäys, olkoon se sitten sotilaallinen, taloudellinen tai mitä muuta laatua tahansa. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö ateistinen yhteiskunta kykenisi puolustautumaan siinä missä mikä tahansa muukin yhteiskunta joutuessaan itselleen vieraiden arvojen hyökkäyksen kohteeksi. Muistan erään viime sotiin nuorena vähintäänkin agnostisena reservinvänrikkinä joutuneen kertomuksen. Kun saarnattiin kodista, uskonnosta ja isänmaasta, se ei paljoa häntä koskettanut. Tulikaste oli vastahyökkäys, jossa häneen iski lamauttava pelko juuri ennen hyökkäystä. Viime hetkellä häneen iskoistui ajatus: ”toisten on uhrauduttava ja kuoltava, jotta toiset saisivat elää … elää ihmisarvoista elämää.” Tämä ajatus kantoi häntä koko sodan läpi.

Kokemuksen nojalla on varsin ilmeistä, että jokainen yhteisö jonka jäsenistä riittävän suuri osa on ateisteja, joutuu sisäisiin ongelmiin. Itse asiassa ”ateisteja” on tässä sattumaa ja sana voitaisiin yhtä hyvin korvata sanalla ”älykkäitä”. Jokainen Mensan jäsen tietää tämän varsin hyvin.

Luulisi, että fiksut ihmiset kykenevät keskenään sopimaan erimielisyydet keskimääräistä paremmin, mutta näin ei vain ole. Tämä taas johtuu ajattelumallista, joka heihin on kokemuksen kautta iskoistunut. Asian selventämiseksi käytetään esimerkkiä.

Kuvitellaan esimerkkinä Arsenal – Chelsea -futismatsia. Arsenalin valmentaja pohtii, millä taktiikalla Chelseaa vastaan kannattaisi pelata. Merkitään parasta mahdollista taktiikkaa arvolla 1 ja huonointa mahdollista taktiikkaa arvolla 0. Mitä lähempänä ykköstä valittu taktiikka on, sitä paremmat menestysmahdollisuudet ovat. (Asteikon voi kuvitella lineaariseksi, logaritmiseksi tai vaikka epäsäännölliseksi, sillä ei tässä ole merkitystä.) Tällöin on varsin ilmeistä, että mikä tahansa arvo nollan ja ykkösen väliltä voidaan saavuttaa eri taktiikoin. Esimerkiksi 0,9-arvoinen taktiikka voi olla joko puolustus- tai hyökkäyspainotteinen.

Samaa ajatusmallia voidaan soveltaa mihin tahansa yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Millä tavoin yhteisön palontorjunta pitäisi järjestää? Paras ratkaisu on 1 ja huonoin 0, muut siltä välitä.

Kun ratkaisua pohditaan, seuraa asiantuntemuksen ongelma. Arsène Wengerin pohtiessa Arsenalin taktiikkaa hän päätyy tiettyyn ratkaisuun. Kun Fred Bloggs pohtii samaa, hän päätyy toisenlaiseen ratkaisuun ja on satavarma, että hänen ratkaisunsa on Wengerin ratkaisua parempi ja paras mahdollinen. Wenger itse puolestaan ei ole ollenkaan varma, onko hänen ratkaisunsa paras. Lienee kuitenkin ilmeistä, että Wengerin ratkaisu on Bloggsin ratkaisua parempi. Otetaan mielipiteen varmuutta kuvaamaan samanlainen asteikko kuin mielipiteen oikeellisuutta eli arvo 1 kuvastaa sitä, että henkilö on täydellisen varma mielipiteestään ja 0 täydellistä epävarmuutta. Tilannetta voidaan kuvata matriisilla:

	Toimivuus	Varmuus
Wenger	0,9	0,6
Bloggs	0,5	0,99

Siis: henkilö joka tietää, saa paremmat tulokset kuin henkilö joka ei tiedä, mutta henkilö joka ei tiedä, on varmempi mielipiteestään kuin henkilö joka tietää.

Tämä ilmiö on tunnettu. Kukaan ei ole sen varmempi mielipiteistään kuin idiootti, kun taas älykkäimmillä on useimmiten taipumus epävarmuuteen. Karkeana mallinnuksena voidaan sanoa, että yleensä älykkäillä mielipiteen varmuus on enintään sen oikeellisuuden toinen potenssi, kun taas idiooteilla mielipiteen varmuus on vähintään sen oikeellisuuden neliöjuuri. Jos sekä älykkään että idiootin mielipiteen oikeellisuus on 0,5, tällöin älykkään mielipiteen varmuus on alle 0,25, kun taas idiootin varmuus mielipiteestään on enemmän kuin 0,7. Sama kääntäen: jos molemmat ovat 80-prosenttisen varmoja mielipiteestään, älykön mielipiteen oikeellisuus on jotakuinkin 0,9 ja idiootin noin 0,6.

Jokainen älykäs ihminen on tottunut elämään tilanteessa, jossa oma mielipide asiasta X on erilainen kuin toisen ihmisen mielipide. Hän on myös tottunut siihen, että toinen ihminen on varma mielipiteestään. Mikäli älykäs on myös viisastunut, hän on havainnut että mielipiteestään varman kanssa on turha väitellä. Mikäli ei, hän kykenee vääntämään logiikallaan toisen solmuun – tosin useimmiten sillä tuloksella, että seuraus on konflikti. Joka tapauksessa hän on oppinut, että erimielisyyden sattuessa hän on – mikäli on edes suhteellisen varma kannastaan – käytännössä poikkeuksetta oikeassa.

Kun sitten älykkäät ihmiset kokoontuvat yhteen, he luonnollisesti tuovat omat opitut käyttäytymismallinsa mukanaan. Tuhoisin käyttäytymismalli on juuri heidän oppimansa: jos toinen on eri mieltä ja olen itse tietoinen todennäköisestä oikeassa olemisestani, olen oikeassa ja toinen väärässä. Kuitenkin kaksi älykästä voi olla Arsenalin taktiikasta oikeassa arvolla 0,95, vaikka toinen kannattaa puolustus- ja toinen hyökkäysvoittoista pelitapaa. Molemmat ovat 90-prosenttisen varmoja mielipiteestään ja he ovat tottuneet, että toisen ollessa yhtä varma – tai jopa varmempi – hän on silti todennäköisesti vääremmässä kuin itse on. Eipä tästä paljon muuta voi seurata kuin riitoja, konflikteja ja disintegraatio.

Ainakin osittain tämän takia ateistit ovat riidanhaastajia ja hankalia tapauksia yhteiskunnallisessa keskustelussa. He ovat turhautuneita ja tottuneita olemaan oikeassa. Siksi ateistinen yhteiskunta ei voi onnistua. Ei ainakaan ennen kuin tämä ongelma on kierretty.

Ongelman ratkaisuun on kaksi mahdollista tietä:
1) Älykkäät ihmiset ovat lapsesta asti tottuneet toimimaan toisten samanlaisten keskuudessa, jolloin peruskulttuuri on erilainen. Tätä ei tiettävästi ole missään kokeiltu ja ainakin Aldous Huxley on Uljaassa uudessa maailmassa skeptinen onnistumisen suhteen, kuten hänen kuvaamansa Kyproksen kokeilu osoittaa.
2) Älykkäiden on itsensä tiedostettava ongelma ja muutettava toimintakulttuuriaan sen mukaisesti eli opittava, että toisen eriävä mielipide voi olla yhtä oikea, vaikka hän olisikin siitä yhtä varma kuin itse on. Ilmeisesti tästä onkin peräisin vanha sanonta: Viisaampi antaa periksi. Tässä ongelma on ilmeinen, eli ne jotka muuttavat toimintaansa ovat häviäjiä. Yhteisö voi kukoistaa vain, jos kaikki sitoutuvat muuttamaan toimintaansa. Tämä taas on mahdotonta, ennen kuin jokainen on todella sisäistänyt ongelman ja ymmärtänyt olevansa itsekin siihen syyllistynyt.

Sarkastisesti huomautan lopuksi, että olen tässä(kin) tekstissä luonnollisesti vain osittain oikeassa.

Suomalaisen yleisurheilun taso III

2011-10-23T20:14:00.000+03:00

Kirjoitin kuukausi sitten osan II, jossa tilastollisin menetelmin osoitettiin suomalaisen yleisurheilun tason laskeneen tasaisesti viimeisen parinkymmenen vuoden ajan.

Kaksi oleellista kysymystä kuuluvat:
(1) Miksi taso on laskenut?
(2) Mitä on tehtävä?

Ensimmäiseen kysymykseen on helppo antaa näennäinen vastaus. Taso on laskenut siksi, että harrastajien määrä on laskenut. Vuosittain yleisurheilukilpailuja järjestetään enää murto-osa siitä, mitä 30 vuotta sitten. Tämä selitys ei kuitenkaan anna mitään apua, kun etsitään vastausta kysymykseen (2). Siksi onkin kysyttävä miksi harrastajien määrä on laskenut.

Yleisurheilu oli vielä 1960-luvulla selvästi maan suosituin urheilulaji. Maassa järjestettiin kymmenittäin kilpailuja, jotka vetivät monituhatpäisiä maksavien katsojien joukkoja. Kansainvälinen menestys ja maailman huipputaso ei näin ollen ole suosion edellytys, sillä 60-luku oli yleisurheilulle todella kuivaa aikaa. Kolmissa olympialaisissa tuli yksi mitali kussakin, saldona 1-1-1 ja kolmissa EM-kisoissa saldo oli 1-3-1, joukossa Budapestin mitalittomat kisat.

Seuraavalla vuosikymmenellä satsaus huippu-urheiluun tuotti tuloksia. Vastaavasti kolmissa olympialaisissa (jos vuoden 1980 kisat lasketaan mukaan) mitalisaalis oli 5-3-1 ja kolmissa EM-kisoissa 7-3-8. Yleisömäärät kisoissa ja kiinnostus pysyivät suurin piirtein entisellään.

Tuolloin yleisurheilun päättäjät tuudittautuivat "näin on aina ollut ja näin on aina oleva" -ajattelumalliin, vaikka vaaran merkit olivat jo ilmassa. Yhteiskunta oli muuttumassa. Kaupungistuminen keskitti väen asumaan tiheämmin. Tämä taas merkitsi joukkuelajien suosion kasvua. Samalla maaseudun näivettyminen vei pois sen kyläurheilun, joka aiemmin oli ollut suomalaisen yleisurheilun kivijalka.

Jälkeenpäin on helppo jossitella: entäpä jos kansainvälinen menestys 70-luvulla olisi ollut yhtä heikkoa kuin edellisellä vuosikymmenellä? Nyt menestys tekohengitti yleisurheilun suosiota, piti sitä yhtä suurena kuin aiemmin, vaikka todellisuudessa kannatuspohja oli huterampi. Mikäli menestystä ei olisi tullut 70-luvulla, yleisurheilu olisi kriisiytynyt "ajoissa" ja tarvittavat muutokset olisi voitu tehdä riittävän varhaisessa vaiheessa.

Menestyksen hidas hiipuminen 80-luvulla ei romauttanut tilannetta kerralla, vaan vähitellen. Niinpä tyydyttiin aluksi ihmettelemään, miksi entiset konstit eivät purreet. Tällöin ongelmiin vähitellen herättiin ja mallia haettiin 70-luvun menestysvuosista: huippuihin satsaamalla saadaan kansainvälistä menestystä ja yleisön mielenkiinto palaa. Kyseessä oli taktisesti nerokas siirto, mutta strateginen emämunaus.

Resepti toimi jonkin aikaa jollain tavoin. Vielä 90-luvulla tuli arvokisamitaleita, kun harrastajamäärästä päästiin seulomaan lahjakkaimmat timantit. Määrien romahtaminen teki kuitenkin timanttilöydökset yhä harvinaisemmiksi. Menestys on käynyt yhä harvinaisemmaksi. Strateginen virhe on ollut selvä: ei vähäiseltä harrastajapohjalta voida odottaa laaja-alaista menestystä, vaikka huippuihin satsattaisiin nykyiseen nähden moninkertaisesti.

Toisaalta ei SUL:n valmennuksen onnistumisprosenttiakaan voi liiemmin kehua. Vilkaistaanpa vaikka naisten kestävyysjuoksua. Tämän hetken pitkien matkojen kaksi ykkösnimeä (Leena Puotiniemi ja Laura Markovaara) ovat tulleet täysin puskista liiton valmennusryhmien ulkopuolelta. Voiko kuvitella missään muussa lajissa tilannetta, että olympialaisiin selviää henkilö, joka ei koskaan ole ollut liiton listoilla mukana?

Merkittävin syy määrien laskuun on luonnollisesti yhteiskuntarakenteen muutos, mutta muitakin löytyy. Yhtenä yllättävänä syynä harrastustoiminnan hiipumiseen on aatteellisen kilpailun katoaminen. TUL:n alasajo oli iso virhe. Aiemmin monella paikkakunnalla talkoohenki eli pitkälti siinä, että "duunarit" halusivat näyttää "porvareille" eivätkä "porvarit" halunneet päästää "duunariseuraa" niskan päälle. Kun vastakkainasettelu katosi, katosivat myös makkaranmyyjät ja mittanauhanpitelijät. Maassa on enää muutama pikkupaikkakunta, jossa on kaksi kilpailevaa seuraa eikä voi olla sattuma, että siellä kilpailutoiminta on naapurikuntia vireämpää. Työelämä vaatii nykyään ihmisiltä paljon ja harva on valmis uhraamaan vapaa-aikaansa. Töissä käyvät eivät ehdi, eläkeläiset eivät jaksa ja työttömät viitsi. Yleisurheilun yksi ongelma on siinä, että se vaatii kilpailun tasosta riippumatta suunnilleen yhtä paljon toimitsijoita kuin on urheilijoita.

Televisiossa yleisurheilu on suosittua. Ruotsi-ottelu ja MM-kisat, jopa Eliittikisat yltävät katsojamääriin joita SM-liigan runkosarjaottelu voi vain kadehtia. Tämä kertoo siitä, että kiinnostusta löytyy mutta jostain syystä väkeä ei vain saada houkuteltua paikan päälle. Lieneekö merkittävä syy se, että joukkuepeleissä tullaan katsomaan oman kylän poikia, jotka esiintyvätkin joka viikko? Oman seuran yleisurheilijat nähdään vain kerran kaudessa, jolloin rutiinia ei pääse syntymään. TV-selostajien kunniaksi on sanottava, että nyttemmin on päästy eroon vielä reilu vuosikymmen sitten vaivanneesta vertailumaniasta: silloin muistettiin kyllä mainita, että eivät nämä suomalaisten tulokset ole maailman huippuihin verrattuna mitään. Onneksi ei enää, eihän Veikkausliigan matseissakaan aina harhautuksen jälkeen sanota että Messi olisi tehnyt tuonkin paremmin.

Potentiaalia yleisölle ja kiinnostukselle siis löytyy. Tämän potentiaalin hyödyntämismahdollisuudet on jaettavissa kolmeen luokkaan:
(a) medianäkyvyyden lisääminen
(b) yleisön kiinnostuksen lisääminen
(c) menestyksen lisääminen.
On tietysti luonnollista, että kaikki kolme ovat yhteydessä toisiinsa: minkä tahansa niistä parantuessa kaksi muutakin paranevat. Ne käsitellään edellä olevassa järjestyksessä siksi, että panostuksen lisääminen tuottaa nopeimmin tuloksia medianäkyvyydessä ja hitaimmin menestyksessä.

(a) Medianäkyvyyden lisääminen
Aivan erityisesti on epäonnistuttu lajin markkinoinnissa medialle. Tiedottaminen on lähtenyt siitä ymmärrettävästä virhekäsityksestä, että urheilutoimittajat olisivat alan asiantuntijoita. Asiantuntemus voidaan laskea jonkinmoiseksi, jos tietää juoksuradan olevan 400 metriä pitkä - mikä sekään ei nykyään kuulu välttämättä urheilutoimittajan yleissivistykseen. Tästä yleisurheilu on tulossidonnaisena lajina kärsinyt paljon. Jalkapallo-ottelua voi selostaa samaan tapaan pelin tasosta riippumatta, mutta yleisurheilussa on oikeasti tiedettävä, onko naiselle viiden metrin tulos pituushypyssä maininnan arvoinen vai seitsemän metriä onneton rääpäisy. Ihminen taas on laiska ja urheilutoimittaja ei ota epäonnistumisen riskiä vaan kirjoittaa mieluummin liitokiekkoilusta kuin yleisurheilusta.

Toisaalta toimittajien laiskuutta voidaan myös hyödyntää. Jos urheiluliitolla olisi tiedottaja, jonka tehtävä olisi kirjoittaa kansallisen tason yleisurheilijoiden suorituksista juttuja vaikka puhelinhaastatteluilla täydentäen, niin kyllä maakuntalehdet niitä varmaan vastaanottaisivat. Nykyään paikallisten yleisurheilijoiden hyvät kansallisen tason tulokset jäävät tulospörssimaininnalle, jos niitä ei ole tehty oman maakunnan alueella.

Samoin tiedottaminen kilpailukauden ulkopuolella on heikkoa. Entäpä jos tiedottaja seuraisi yleisurheilijoiden harjoitustilannetta ja suunnitelmia? Spekuloidaanhan joukkuepeleissäkin seurasiirroilla ja tulevan kauden kunnolla. Liian usein yleisurheilusta saa lukea lehdistä vasta sitten, kun kisa on jo ohi. Ennakkospekulointi on markkinoinnissa paljon joukkuepelejä tärkeämpää, jos ja kun isompi kisa järjestetään paikkakunnalla kerran kaudessa.

(b) Yleisön kiinnostuksen lisääminen

Käytännössä tämä tulee hoidettua pääosin median kautta. Sen lisäksi tulee huomioida samaistuminen: yleisurheilun seuraajia tulee usein niistä, jotka ovat itsekin urheilleet. Tai jonka lähisukulainen urheilee. Kokemuksesta voin todeta, että Kalevan kisoissa omaa valmennettavaa on käynyt katsomassa sellaisia sukulaisia, jotka eivät ole yu-kisoissa käyneet pariinkymmeneen vuoteen. Näin ollen yleisön kiinnostuksen lisäämisessä päädymme takaisin kohtiin (a) ja (c).

(c) Menestyksen lisääminen

Tässä on vain yksi vaihtoehto: isoista harrastajamääristä nousevat huiput. Lajin harrastusmäärät on siis saatava tasolle, jolla ne olivat aiemmin. Tähän on kolme tietä: kouluun, lapsiin ja vanhempiin vaikuttaminen.

Kouluissa yleisurheilua toki vielä harrastetaan. Mutta kuinka moni yleisurheiluseura tekee yhteistyötä koulun kanssa! Liitto on tässä hoitanut leiviskänsä hyvin, mutta seuratasolla parantamisen varaa on. Ala-asteiden kisoihin markkinointi ja lahjakkuuksien bongaaminen käyntiin!

Yleisurheilun markkinoinnissa lapsille on epäonnistuttu oman ylimielisyyden takia. Ajattelumalli yleisurheiluväellä on valitettavan usein se, että yleisurheilu tulee luonnostaan, koska se on ollut perinteisesti Suomen ykköslaji. Herätys! Nykypäivänä joukkuelajit ja "mediaseksikkäät" yksilölajit ovat suositumpia. Emme elä enää agraariyhteiskunnassa, jossa vaihtoehtoja ovat yleisurheilu ja hiihto muiden lajien ollessa kuriositeetteja.

Nuoria inspiroivat haasteet. Siksi yleisurheilu on tehtävä haastavaksi - tai tarkemmin sanottuna on saatava nuoret ymmärtämään, että yleisurheilu on haastavaa. Seuraavassa muutamia iskun paikkoja:
1) Yleisurheilu on todellista extremeä. Uskallatko pistää itsesi peliin? Selittämisen varaa ei ole, sekuntikello ja mittanauha kertovat totuuden armotta. (Jokin aika sitten Urheilulehdessä oli erinomainen esimerkki jääkiekkokolumnisti Esko Seppäsen kokeiltua kuinka rankka puolimaraton todella on.)
2) Laji on äärimmäisen kansainvälinen. Kuka tahansa voi yleisurheilla. Jos menestyt yleisurheilussa, olet oikeasti kova kaveri etkä mikään muutaman sadan harrastajan muutamassa maassa kilpaillun lajin huippu.
3) Yleisurheilu on luonnollista. Ihminen on kehittynyt juoksemaan, hyppäämään ja heittämään. Lajissa ei ole mitään keinotekoista; on pitänyt juosta saalista kiinni (kestävyys), petoja pakoon (nopeus), välillä aitoen, hypätä esteen yli korkeus- (tarvittaessa seipäällä) tai pituussuunnassa, heittää keihäällä päivällistä, singota raskasta esinettä (kuula), kevyempää (kiekko) tai narun päässä olevaa (moukari). (Ainoa keinotekoinen yleisurheilulaji on kolmiloikka, mutta se onkin irlantilaisten keksimä.)
4) Tekninen haaste. Kaikki näyttää petollisen helpolta, mutta oikean tekniikan rakentaminen kestää vuosikausia. Onko sinulla kanttia siihen?

Vanhemmat haluavat saada lapsensa hyvien harrastusten pariin. Tässä yleisurheilu on ollut turhan vaatimaton. Tärppejä vanhemmille:
1) Yleisurheilu opettaa jokaisen ottamaan vastuuta omista suorituksistaan. Ei voi piiloutua joukkuetovereiden selän taakse, toisaalta on otettava toiset huomioon. Joukkuepeleissä voittaa useimmiten se, jonka taktiikka on estää toista voittamasta - yleisurheilussa tämän yrittäminen tarkoittaa yleensä sitä, että joku kolmas voittaa.
2) Yleisurheilu opettaa noudattamaan sääntöjä. Laji ei tunne jäähyrangaistuksia - riko sääntöjä ja tulos on diskvalifiointi.
3) Valtaosa jopa huippuluokan yleisurheilijoistamme on menestynyt opinnoissaan ja elämässään hyvin. Kun katsoo arvokisajoukkueita, suurella osalla on akateeminen loppututkinto tehtynä tai haarukassa. Harvalla olympialajilla on näyttää mitään vastaavaa.
4) Ne, jotka eivät yllä huipputasolle, eivät ole pudokkaita. Yleisurheilussa harvemmin karsitaan seurasta pois, mikäli ei tiettyä tasoa saavuta. Eikä tyhjän päälle pudota, lajissa on käytännössä vaatimus että koulu hoidetaan urheilun ohella hyvin.
5) Yleisurheilu on halpaa. Lapsi ei tarvitse muuta kuin lenkkitossut ja verryttelyasun. Sitten myöhemmin tulevat ohjelmaan piikkarit ja kilpailuasu, ehkä joitain välineitä. Joka tapauksessa vuositasolla kustannukset jäävät helposti pariinsataan - ja tähän sisältyvät harjoitusmaksut. Missä muussa lajissa selviää yhtä halvalla?

Ulkoisen markkinoinnin ohella yleisurheiluväen on itse huolehdittava liiton välityksellä lajin pariin tulleista ja saatava näitä lisää. Yhteistyö muiden lajien kanssa on kannatettavaa - etenkin suurissa kaupungeissa joukkuelajeista karsiutuneita tai ne lopettaneita kannattaa hankkia yleisurheilun pariin. Perusliikuntaa on jo takana ja siitä voi lähteä rakentamaan yu-pohjaa - etenkin kestävyysjuoksussa tämä toimiikin paremmin kuin harjoittelun aloittaminen kahdeksanvuotiaana. Ja miksikä eivät muutkin lajit voisi tästä hyötyä: vieraillaan toisten lajien harjoituksissa puolin ja toisin, jolloin nuoret saattavat löytää oikean lajinsa paremmin. On parempi, että meillä on innostunut koripalloilija A ja innostunut pikajuoksija B kuin välinpitämätön pikajuoksija A ja välinpitämätön koripalloilija B. Puhumattakaan siitä, että valmennustietoutta voi soveltaa lajista toiseen; uusia vaikutteita kannattaa hakea mistä niitä saa ja ottaa hyvät käyttöön.

Massojen nostamiseen on olemassa toki myös keinona raha. SUL pyörittää miljoonabudjettia, mutta silti meillä on yleisurheilulajeja, joissa Suomen vuositilastoon saadaan hävyttömän vähän nimiä. Seuraavassa kaksi vaihtoehtoista ajatusta perustason stipendijärjestelmäksi, jotka molemmat maksaisivat vuositasolla noin 200 tuhatta euroa:

a) Piirinmestaruuskisojen arvon kohottaminen.
On käsittämätöntä, että piirinmestaruuskisat eivät kiinnosta sen enempää urheilijoita kuin etenkään yleisöä. Toki suuri osa aivan välittömän huipun alapuolella olevista seutunsa pm-kisoihin lähtee, mutta yleisöä on turha etsiä lehtereiltä. Tämä on vähintäänkin kummallista, koska samaan aikaan kakkosdivarin palloilussa on populaa katsomossa - eihän sielläkään ole kuin seudun B-luokan tähdet. Eikä etenkään pienemmissä piireissä osanottajia ole kuin pari-kolme lajissaan, jäävätpä joskus mitalit kokonaan jakamatta.
Yleisurheilulajeja on parikymmentä eli miehet ja naiset huomioiden nelisenkymmentä pm-kisaa per piiri. Piirejä on parikymmentä. Muutama pienempi piiri isompaan naapuripiiriin liittäen (Länsipohja Lappiin, Savot yhteen, Keski- ja Etelä-Pohjanmaa yhteen, Åland, Österbotten ja Nyland-Åboland SFI-piiriksi yhdistäen) saadaan piirien määräksi viisitoista. Tekee noin 15*40 = 600 pm-kisaa koko maa huomioiden. Jaetaan pm-kisoista rahastipendejä vaikka seuraavasti: voittaja 200, kakkonen 100, kolmas 50 ja sijat 4-6 20 kukin. Yhden kisan stipendisummaksi tulee 410 euroa ja koko maassa 410*600 = 246 tuhatta euroa. Tuskin kaikkia tulee jaettua, joten kokonaiskustannukset ovat pienemmät. Kyllä kannustaa osallistumaan ja saadaan urheilijapohjaa liikkeelle! Eiköhän yleisöäkin kiinnosta, joten makkaraa menee kaupaksi.

b) Stipendejä tilastomenestyksestä.
Yleisurheilulajeja on nelisenkymmentä. Jaetaan satasen stipendi jokaiselle, joka on Suomen vuositilastossa missä tahansa lajissa viidenkymmenen parhaan joukossa. 40*50*100 = 200 tuhatta euroa. Tai vaihtoehtoisesti kaksisataa jokaiselle 25 joukkoon päässeelle. Saadaan kilpailua lisää, joka taas kasvattaa urheilukilpailujen määrää ja synnyttää positiivisen kierteen.

Toki huippuvalmennus on huolehdittava erikseen. Mutta suurista massoista ne huiput nousevat. Eikä tule unohtaa sitä, mitä tämä kannustus saa aikaan kansanterveydelle. Tietysti olisi ihanteellista, mikäli kansanterveystyö saataisiin jollain lailla ankkuroitua yleisurheilun yhteyteen.

Sivallus CCII

2011-10-22T19:27:00.000+03:00

Olen tässä tuumaillut, että jos perustaisi valmennustallin, niin sen nimeksi voisi kestävyysjuoksuun keskittyneenä huumorimiehenä antaa Kympin pilailijat.

Sivallus CCI

2011-10-21T20:33:00.002+03:00

Kun perussuomalaiset saivat ennen viime vaaleja kovia gallup-lukemia, koetettiin kovasti selittää kyseessä olevan Timo Soinin henkilökohtaisesta suosiosta eikä perussuomalaisista itsestään johtuva ilmiö. Samoin sanottiin ennusteiden realisoiduttua jytkyksi. Missä ovat samat selittäjät nyt, kun Soinin presidenttikannatus on alle puolet persujen eduskuntavaalien ääniosuudesta?

Sivallus CC

2011-10-18T21:38:00.003+03:00

Israel ja Hamas saivat sovittua vankienvaihdosta. Sotahistoriasta havaitsemme, että vaihtokurssi on kutakuinkin oikea: toistatuhatta muslimia yhtä juutalaista kohti. Suhde on kuitenkin kovasti rasistisen oloinen ja niinpä meiltä ei ole kysytty, onko jossain tilanteessa päinvastainen suhde voimassa. Me vastaamme silti: kyllä on, sillä mille tahansa länsimaalle olisi kannattavampaa ottaa siirtolaiseksi tuhat juutalaista kuin yksi muslimi.

Kymppiliike

2011-10-16T19:28:00.000+03:00

2010-luvun lähestyessä puoltaväliä suomalaisten tyytymättömyys hallintoeliitin toimintaan oli kasvanut räjähdysvalmiisiin mittasuhteisiin. Eliitti alkoi tosissaan pelätä, milloin vuoden 2011 ”arabikevään” kaltainen liikehdintä alkaa Suomessa.

Kaikki alkoi kahdesta toisilleen täysin erillisestä tapauksesta, jotka sattuivat olemaan lähes yhtäaikaisia.

Vuoden 2014 huhtikuussa liechtensteinilainen rikolliskopla murtautui pahaa aavistamatta tyhjäksi luulemaansa kerrostaloasuntoon. Tässä ei ollut mitään poikkeuksellista, liechtensteinilaiset ammattimurtovarkaat olivat olleet suomalaisten vitsauksena jo vuosia: maahantulo, tiedustelut, murtosarja, pikainen poistuminen maasta ja saaliin myynti. Tällä kertaa operaation tiedusteluosa oli kuitenkin epäonnistunut. Asunnon omistaja oli kotona päiväunilla ja havahtui varkaiden edettyä olohuoneeseen. Isokokoinen mies ilmestyi unenpöpperöisenä oviaukkoon pelästyttäen murtovarkaat perinpohjaisesti. Nämä yrittivät pakoon, mutta asunnon omistaja oli tiellä. Seuranneessa mylläkässä kaksi murtovarasta sai surmansa, kolmas sai lieviä vammoja, kuten myös omistaja. Oikeudenkäynnissä eloon jäänyt murtovaras tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Asunnon omistaja sen sijaan sai taposta ehdottoman tuomion. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan korvauksia vammoja kärsineelle murtovarkaalle sekä elatusapukorvauksiin kuolleiden murtovarkaiden perheille Liechtensteiniin. Hovioikeus kasvatti vielä vankeustuomion pituutta todeten asunnon omistajan syyllistyneen törkeään hätävarjelun liioitteluun.
Kansalaisten oikeudentaju kuohahti. Koskaan ei selvinnyt, kuka oli ensimmäinen aloitteentekijä. Joka tapauksessa vankeustuomion saaneelle miehelle alkoi tulvia kirjeitä. Kaikissa kirjeissä oli sama sisältö: rahaa. Joissakin tapauksissa parikymppiä, joskus viisikymppinen tai jopa satanen. Useimmissa kuitenkin kymppi, koska netin välityksellä levinnyt viesti sai nimen: kymppiliike. Viestissä kerrottiin tapauksen yksityiskohdat, tuomitun nimi ja osoite. Viesti päättyi vetoomukseen: Jos olisit halunnut toimia samoin, lähetä itseään, perhettään ja omaisuuttaan puolustaneelle miehelle kympin seteli.
Liike levisi kulovalkean tavoin. Useimmat tiesivät vastaavanlaisia tapauksia ja halusivat lähettää viestin viranomaisille: me olemme saaneet tarpeeksemme rikollisten hyysäämisestä ja kiitämme miestä, joka teki oikein.

Toinen kymppiliikkeen käynnistäneistä tapauksista sattui edellisen oikeudenkäynnin aikana, loppuvuodesta 2014. Oikeastaan koko juttu oli alkanut muutamaa vuotta aiemmin färsaarelaisen turvapaikanhakijan raiskattua ja murhattua suomalaisen pikkutytön. Tekijä oli saatu kiinni ja tuomittu vankeusrangaistukseen. Tytön isä oli kuitenkin tyytymätön rangaistuksen vähäisyyteen. Niinpä hän lähetti tuomitun tiedoksi viestin: tuomittu ei saisi kertaakaan käydä vankilomilla ja vapauduttuaan hänellä olisi 24 tuntia aikaa poistua maasta ikuisiksi ajoiksi. Maastakarkoitus ei tuomion yhteydessä tullut kyseeseen, kun kyseinen henkilö oli jo asunut maassa useita vuosia ja kotoutunut sosiaaliviranomaisten mukaan erinomaisesti.
Seuraukset olivat odotetut. Ensikertalaisena (tosin hän oli jo kerran aiemminkin istunut vankilassa, mutta siitä oli jo useita vuosia) färsaarelainen vapautui vankilasta kärsittyään puolet tuomiostaan. Sosiaalitoimisto osoitti hänelle kunnan asunnon eikä hänellä ollut aikomustakaan poistua maasta. Vapautta kesti viikon, jonka jälkeen rappukäytävässä odottanut tytön isä puukotti miehen kuoliaaksi ja soitti itse poliisit paikalle.
Samaan aikaan murtovarasliigan tapauksen aloittama kymppiliike oli juuri käynnistynyt. Joku muunsi viestin käsittämään tätä murhatapausta ja menestys oli samanveroinen. Kansa oli kyllästynyt viranomaisten kyvyttömyyteen karkottaa rikokseen syyllistyneitä maahanmuuttajia ja osoitti mieltään lähettämällä setelin ja usein myös kannustusviestin sisältävän kirjekuoren tytön isälle.

Näiden molempien tapausten syntyhistoriat ja liikkeen eteneminen on kyetty jäljittämään melko tarkkaan, vaikka hämärän peittoon onkin jäänyt, kuka nimetön kirjoittaja oli todellinen aloittaja ja kuka toinen anonyymi (vai oliko jopa kyseessä sama henkilö?) muunsi liechtensteinilaisliigan tapauksen käsittämään färsaarelaista turvapaikanhakijaa. Sen sijaan se, mitä tapahtui seuraavaksi, on hyvin epäselvää. Aivan erityisesti ne henkilöt, jotka olivat tapahtumien taustalla, eivät koskaan ole tulleet julkisuuteen. Ymmärrettävistä syistä, koska poliisi ja oikeuslaitos ovat heistä hyvin kiinnostuneita – vaikka kukaan ei tunnu löytävän heidän syytteeseen asettamiseensa sopivaa pykälää. Edes ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” –blankopykälä ei kovin hyvin tapaukseen sovellu.

Vähän myöhemmin muutamat anonyymit – arvioiden mukaan puolenkymmentä – julistautuivat kymppiliikkeen johtajiksi. Liike ei ole koskaan millään tavoin järjestäytynyt eikä siihen kuuluta julkisesti. Johtajaksi tiettävästi kutsutaan sopivaksi katsottuja henkilöitä. Yksi liikkeen johtajista on kerran - vuonna 2017 - antanut nimettömänä haastattelun, jossa hän on valaissut heidän toimintatapojaan. Liike ottaa kantaa kahdenlaisiin tapauksiin. Niiden esikuvina ovat edellä kuvatut tapaukset.

Ensimmäinen eli ”liechtenstein”-tapaus käsittelee tilannetta, jossa rikollista vastaan toiminut henkilö on saanut tuomion. Kymppiliikkeen mukaan rikollinen on toiminnallaan asettanut itsensä lain ulkopuolelle ja rikollisen toiminnan estävää ei saa tuomita, mikäli toiminta ei ole ollut täysin suhteetonta rikoksen laatuun nähden. Jos esitetään epäily tällaisesta tapauksesta, liikkeen johtajat perehtyvät asiaan. Mikäli enemmistön näkemys on puoltava, julkisuuteen annetaan viesti. Siinä kehotetaan kaikkia liikkeen hiljaisia tukijoita lähettämään sopivaksi – yleensä kymppi – katsomansa summa oikeusmurhan uhriksi joutuneelle.

Toinen eli ”färsaaret” –tapaus käsittelee tilannetta, jossa ulkomaalaissyntyinen henkilö on tehnyt Suomessa vakavan rikoksen. Tällöin ryhmä tutkii tapauksen ja antaa joko langettavan tai vapauttavan tuomion. Langettava tuomio on varsin todennäköinen, mikäli rikollinen ei ole koskaan maksanut tuloveroa. Julkisuuteen annetaan viesti, jossa todetaan, ettei kyseisen henkilön pitäisi lähteä vankilomalle lainkaan ja vapauduttuaan hänen tulisi poistua Suomesta 24 tunnin kuluessa. Ehdot on kopioitu suoraan alkuperäistapauksesta. Mikäli tuomittu ei näitä ehtoja toteuta, kymppiliike ei ryhdy mihinkään toimenpiteisiin. Toisaalta mikäli kuka tahansa muu ryhtyy toimenpiteisiin ja saa rangaistuksen, kymppiliikkeen johtajat toteavat automaattisesti hänen tuomionsa asiattomaksi ja kehottavat kaikkia tukijoita lähettämään sopivaksi katsomansa summan tekijälle.

Kyseinen vuonna 2017 annettu haastattelu on jäänyt toistaiseksi ainoaksi. Kymppiliike on sen jälkeen jatkanut aktiivista toimintaansa, vaikka haastatellun mukaan se toivoo voivansa lakkauttaa itsensä mahdollisimman pikaisesti. Liikkeen ensisijaiseksi tavoitteeksi haastateltu mainitsi itsensä tarpeettomaksi tekemisen, mutta toistaiseksi virallinen oikeuslaitos on jatkanut entisellä linjallaan.

Kymppiliikkeellä arvioidaan olevan parisataatuhatta aktiivista tukijaa. Koska toiminta on vapaaehtoista, kaikki eivät tietenkään lähetä kymppiään joka kerran, kun johtoryhmä kehottaa. Kuitenkin jo satatuhatta lähettäjää tarkoittaa miljoonan pottia sille, joka on toiminut ryhmän mielestä kunnon kansalaisen oikeudentajun mukaisesti. Melkoinen osa kymppiliikkeen varoituksen saaneista maahanmuuttajarikollisista onkin noudattanut kehotusta ja poistunut maasta välittömästi vapauduttuaan. Tarkoittaahan kehotus käytännössä sitä, että heidän henkensä on miljoonan arvoinen. Miljoona on iso houkutin, vaikka sen saamiseksi pitäisikin itse istua vankilassa muutama vuosi.

Liikettä on yritetty saada julistettua rikolliseksi eri keinoin, mutta se on aina onnistunut kiertämään sääntöjä. Rahojen lähettäjiä ei yleensä tunneta eikä olisi mahdollistakaan tuomita sataatuhatta ihmistä kerralla vankeuteen. Etenkään, kun lähettäjät tutkimusten mukaan ovat yleensä juuri niitä ihmisiä, jotka yhteiskuntaa pyörittävät ja veroja maksavat. Varojen takavarikointia lahjoituksen saaneiltakaan ei voi tehdä. On esitetty, että saadut lahjoitusvarat pitäisi tuomita valtiolle tai uhreille, mutta tämä on ainakin nykylainsäädännön vallitessa mahdotonta, koska kyseiset varat on saatu vasta tuomion jälkeen.

Kyseenalaista on, onko liikkeen toiminta vähentänyt rikollisuutta. Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa esimerkiksi asuntomurtojen määrä ja maahanmuuttajien rikollisuus on selvästi alhaisemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Sosiaali- ja terveysministerin mukaan kyse on kuitenkin siitä, että Suomessa maahanmuuttajien kotouttamisessa on onnistuttu paremmin.

Päin välimerkkiä

2011-10-03T05:32:00.001+03:00

Maailmassa on monenlaisia supersankareita. On Superman, Spiderman, Batman ja He-Man.
Mutta kuka onkaan supersankareista savolaisin?
No, tietysti Vituiksmän.

Murphyn lain mukaan kaikki mikä voi mennä pieleen myös menee. Suomalaiskansallinen tapa ilmaista asia on sanoa, että v****ksi meni. Vaan menee se joskus muillakin. Kokonaan toinen asia on, kuinka siihen suhtautua. Seuraavassa shit happens -listan inspiroima listaus eri uskontojen ja ideologioiden suhtautumistavasta v****ksimenoon.

Taolaisuus: V****ksi meni.
Konfutselaisuus: Konfutse sanoi: ” V****ksi meni.”
Buddhalaisuus: Jos meni v****ksi, syntyy uudelleen.
Zenbuddhalaisuus: Jos kukaan ei huomaa, menikö silti v****ksi?
Hindulaisuus: Ennenkin on mennyt v****ksi.
Hare Krishna: V****ksi meni, rama rama.
Moonilaisuus: Jos meni v****ksi, tulkaamme siitä onnellisiksi.
Islam: Jos meni v****ksi, se oli Allahin tahto.
Fundamentalistinen islam: Jos meni v****ksi, tapetaan vääräuskoiset.
Katolilaisuus: Jos meni v****ksi, ripittäydy.
Protestantismi: Katolilaisuus meni v****ksi.
Luterilaisuus: Jos meni v****ksi, älä puhu siitä.
Kalvinismi: Jos ei työskentele, menee v****ksi.
Adventismi: Lauantaisin ei saa mennä v****ksi.
Kveekarit: Ei nyt ruveta tappelemaan, vaikka meni v****ksi.
Amishit: Meni hevonv****ksi.
Ortodoksisuus: Ristin alapuola meni v****ksi.
Mormonismi: Pyhä alusasu on päin v****a.
Fundamentalismimormonismi: Meni päin useaa v****a.
Jehovan todistajat: Olisiko teillä hetki aikaa, niin näyttäisimme miksi meni v****ksi?
Juutalaisuus: Miksi meillä menee aina v****ksi?
Skientologia: Jos ei löydy tarpeeksi rikkaita hölmöjä, menee v****ksi.
Bahailaisuus: Kaikki menee samalla tavalla v****ksi.
Wiccalaisuus: Antaa mennä v****ksi, kunhan se ei haittaa ketään.
Uuspakanuus: V****ksi meni – mutta vanhaan tuttuun tapaan.
Satanismi: INEM ISK****V
Kreationismi: Kaikki on luotu päin v****a.
Darwinismi: Asiat ovat kehittyneet päin v****a.
Homoseksuaalisuus: Mikä ihmeen v***u?
Lesbolaisuus: Kaksi v****a menee päin toisiaan.
Monikulttuurisuus: V****ksi meni, mutta jatketaan samaan tapaan.
Kapitalismi: Kilpaillaan kenellä menee vähiten v****ksi.
Kommunismi: Kaikilla meni v****ksi.
Sosialismi: Kaikilla meni v****ksi, mutta tasan yhtä paljon.
Fasismi: Jos et liity meihin, sinulla menee kohta v****ksi.
Natsismi: On juutalaisten vika, että meni v****ksi.
Feminismi: On miesten vika, että naisilla meni v****ksi.
Sovinismi: Pääasia että munat menevät päin v****a.
Impressionismi: Kaukaa katsottuna näyttää ettei se sittenkään mennyt v****ksi.
Eksistentialismi: Se nyt vain on niin, että v****ksi meni.
Funktionalismi: Ei voi mennä v****ksi, koska siinä ei ole kulmia.
Masokismi: Tekee hyvää, kun meni v****ksi.
Stoalaisuus: Otetaan rauhallisesti, vaikka meni v****ksi.
Agnostismi: Saattoi mennä v****ksi tai sitten ei.
Ateismi: En voi uskoa, että meni v****ksi.
Nihilismi: Ei voisi v***u vähemmän kiinnostaa.

Sivallus CXCIX

2011-10-01T08:19:00.001+03:00

Länsimailla on yksi oppimisen arvoinen asia islamilaisesta maailmasta: miten omaa kulttuuria pidetään ylivertaisena muihin nähden.

Suomalaisen yleisurheilun taso II

2011-09-26T21:50:00.003+03:00

Kirjoitin taannoin jutun suomalaisen yleisurheilun tasosta, jossa tutkin tason muutosta vertaamalla Kalevan Kisojen tuloksia kymmenen vuoden välein. Tuolloin lupasin palata aiheeseen myöhemmin. Itse asiassa kertynyt aineisto oli sen verran suuri, että aiheeseen on syytä palata kahdesti. Kirjoitussarjan numerot ovat II ja III. Tässä eli osassa II esitellään tutkimuksen tilastollinen puoli ja joitakin arvioita tasossa havaituista muutoksista. Osassa III parin viikon kuluttua käydään läpi syvällisempiä ei-niin-ilmeisiä syitä tasomuutoksiin ja ennen muuta esitetään ratkaisumalleja yleisurheilun saattamiseksi uuteen nousuun.

Seuraavassa, kursiivilla kirjoitetussa osiossa kuvaillaan menetelmä, jolla vertailu on tehty. Mikäli lukija ei ole kiinnostunut tutkimuksen teknisestä puolesta, kursiiviosan voi hypätä huoletta yli ja siirtyä suoraan tuloksiin.

Kalevan Kisojen mitalistien tulokset on löydettävissä Wikipediasta. Toki ne löytyvät myös monista hakuteoksista, mutta teknisesti oli helpompaa poimia ne tätä kautta. Mitalistien joukosta on poistettu ne muutamat tapaukset, joissa mitalin saavuttanut urheilija ei tuona hetkenä ollut (tietoni mukaan) Suomen kansalainen. Tilalle on otettu seuraavaksi parhaiten sijoittunut.

Syöttövirheitä raakadatassa saattaa tietysti olla, mutta luultavasti hyvin vähän. Yritin olla huolellinen ja lisäksi automaattinen tarkistusgeneraattori huomautti tapauksista, joissa huonomman sijoituksen saanut olisi saavuttanut paremman tuloksen. Näitä oli raakasyötön jälkeen vähemmän kuin viisi kappaletta, mistä voi päätellä että tuskin muitakaan virheitä muutamaa enempää aineistoon jäi. Arvio on, että tietokannan lähemmäs kymmenestätuhannesta tuloksesta alle kymmenen on virheellisiä eli 99,9 % tuloksista on oikein. Virheiden merkitys lopputuloksiin on pahimmillaankin hyvin marginaalinen.

Kaikille 104 vuodelle 1907-2011 (1941 ei kisoja järjestetty) muodostettiin joukkue jokaiseen kyseisenä vuonna kilpailuohjelmassa olleeseen nykyiseen maaottelu(Suomi-Ruotsi)lajiin. Lajivalikoimaan kuuluvat kaikki arvokisalajit paitsi viestit, kävelyt, maraton ja ottelut. Yhteensä lajeja on nykyään 36, sekä miehillä että naisilla 18. Aiempina vuosina lajeja oli vähemmän ja naisten lajit tulivat ohjelmaan vasta 1945. Nykyinen täysi ohjelma on ollut voimassa vuodesta 2000 lähtien. Aiemmin ohjelmassa olleita lajeja, esimerkiksi naisten 3000 metrin juoksua, ei otettu vertailuun mukaan.

Käsiaikoihin on 400 metrillä ja sitä lyhyemmillä matkoilla lisätty perinteinen 0,25 sekuntia. Sitä pidemmillä matkoilla muutosta ei ole tehty, koska vaikutukset olisivat hyvin vähäiset ja teknisesti toteutus oli helpompi. Keihäänheitossa mallimuutos (miehet 1986, naiset 1999 alkaen) huomioitiin lisäämällä tuloksiin viisi metriä uuden mallin keihäisiin. Tästä on turha ruveta saivartelemaan, yksittäisen lajin merkitys lopputuloksiin on kuitenkin suht vähäinen ja vakiomuutos oli teknisesti yksinkertainen toteuttaa.

Joukkueiden muodostamisen jälkeen kilpailtiin ns. round-robin eli jokainen joukkue otteli kerran kaikkia muita vastaan. Otteluja tuli siis joka joukkueelle 103. Teknisesti asia toteutettiin tietokoneohjelmalla, joka poimi tietokannasta tulokset automaattisesti ja kävi ottelut läpi joukkue kerrallaan. Yhteensä 104 joukkueen yksinkertaisessa sarjassa "maaotteluja" käydään 5356.

Jokaisessa yksittäisessä lajissa pisteet jaettiin Ruotsi-ottelusta tutulla 7-5-4-3-2-1 -jaotuksella. Mikäli kaikilla kilpailijoilla on eri tulokset, pistelasku on selvä. Määrittelyongelma syntyy tilanteessa, jossa joukkueen A ja joukkueen B jollakin jäsenellä on sama tulos. Tällöin noudatettiin seuraavaa periaatetta, joka selitetään esimerkkien avulla. Mikäli saman tuloksen saavuttaneita oli pariton määrä, kyseiset urheilijat asetettiin järjestykseen "lomittain" ja pisteet jaettiin täysinä pisteinä järjestyksen mukaan. Esimerkiksi mikäli tasatuloksen saavuttaneet urheilijat olivat lajinsa parhaat ja heitä oli A-joukkueesta yksi enemmän kuin B-joukkueesta, sijoitukset ja pisteet A1(7p)-B1(5p)-A2(4p) tai A1(7p)-B1(5p)-A2(4p)-B2(3p)-A3(2p). Jos taas saman tuloksen saavuttaneita oli parillinen määrä, pisteet jaettiin heidän osaltaan tasan. Esimerkiksi mikäli toiseksi ja kolmanneksi sijoittuivat A- ja B-joukkueen jäsenet, molemmat saivat 4,5 pistettä koska he olivat viiteen ja neljään pisteeseen oikeuttaneilla sijoilla. Tällainen pistejako oli paitsi oikeudenmukainen, myös ohjelmointiteknisesti yksinkertaisin (sana "yksinkertainen" tulee tässä käsittää suhteellisena ilmaisuna…) toteuttaa.

Seuraavaksi kaikkien yksittäisten lajien pisteet laskettiin yhteen (miehet ja naiset samaan summaan) ja saatiin kyseisen ottelun loppupisteet, jotka ohjelma kirjoitti automaattisesti tietokantaan. Mikäli jokin tietty laji (esim. naisten kolmiloikka) oli vain toisen joukkueen ohjelmassa, kyseistä lajia ei huomioitu yhteispisteitä laskettaessa. Esimerkiksi tämän vuoden (2011) ottelu vuotta 2000 vastaan oli täyden ohjelman ottelu, kun taas vuotta 1999 vastaan ohjelmasta puuttui naisten estejuoksu. Tämän takia joukkueiden yhteenlaskettu pistemäärä on vähäinen niissä otteluissa, jossa toisena osapuolena on jokin varhainen joukkue.

Lopuksi ohjelma laski, kuinka monta voittoa mikäkin joukkue otteluissaan saavutti. Maksimimäärä oli 103. Jokaisesta voitosta sai pisteen, tasapelistä (niitä oli muutamia) puolikkaan. Sitten joukkueet lajiteltiin voittojen mukaiseen järjestykseen. Mikäli voittosarakkeen lukema oli sama, ratkaisi ottelupisteiden erotus.

Sarjataulukko

Sijoitus Vuosi Voittoja Pisteet Erotus

1 1988 101 35038 - 20072 14966
2 1998 101 35647,5 - 21002,5 14645
3 1984 100 35094 - 20016 15078
4 1991 98 35186,5 - 20363,5 14823
5 1994 98 35374 - 20924 14450
6 2000 98 35371,5 - 21520,5 13851
7 2002 97 35550,5 - 21341,5 14209
8 1992 96 34657,5 - 20892,5 13765
9 1997 95 35478 - 21172 14306
10 2003 95 35238,5 - 21653,5 13585
11 1990 92 34261 - 20849 13412
12 1993 91 34752,5 - 20797,5 13955
13 1999 91 35002,5 - 21647,5 13355
14 1996 91 34546 - 22104 12442
15 2006 90 35051,5 - 21840,5 13211
16 1995 89 34661,5 - 21988,5 12673
17 1981 87 34065,5 - 20428,5 13637
18 1987 85,5 34024 - 21086 12938
19 2005 85 34818,5 - 22073,5 12745
20 1983 84 33980,5 - 21129,5 12851
21 1985 83 33925,5 - 21184,5 12741
22 2007 82 34525,5 - 22366,5 12159
23 1989 82 33390 - 21720 11670
24 1976 81 33481,5 - 21012,5 12469
25 2001 80 34150 - 22742 11408
26 1980 78,5 33284 - 21210 12074
27 2004 78,5 34043,5 - 22848,5 11195
28 1982 75,5 33069,5 - 21424,5 11645
29 2009 75 33772,5 - 23119,5 10653
30 1977 74 32901 - 21593 11308
31 1986 74 32974,5 - 22135,5 10839
32 2010 72 33460 - 23432 10028
33 2008 71 33243,5 - 23648,5 9595
34 1978 69 32441,5 - 22052,5 10389
35 2011 69 32934,5 - 23957,5 8977
36 1979 68 32264 - 22230 10034
37 1975 68 32141 - 22353 9788
38 1973 66 30520,5 - 23181,5 7339
39 1974 65 30692 - 23010 7682
40 1971 64 30588,5 - 23113,5 7475
41 1972 63 30230 - 23472 6758
42 1970 61,5 28216,5 - 25485,5 2731
43 1969 61,5 27824 - 25878 1946
44 1967 60 26625 - 25207 1418
45 1968 59 27195,5 - 25582,5 1613
46 1963 58 26244,5 - 25587,5 657
47 1966 57 26318 - 25514 804
48 1965 56 25958,5 - 25873,5 85
49 1964 55 25518 - 26314 -796
50 1962 54 25455,5 - 26376,5 -921
51 1961 53 24583 - 27249 -2666
52 1960 52 24501,5 - 27330,5 -2829
53 1959 51 24011 - 27821 -3810
54 1958 50 24127,5 - 27704,5 -3577
55 1957 49 23631,5 - 28200,5 -4569
56 1956 48 22553,5 - 28090,5 -5537
57 1955 47 22354,5 - 28289,5 -5935
58 1954 46 22243,5 - 28400,5 -6157
59 1953 45 21188 - 29456 -8268
60 1952 44 21069,5 - 29574,5 -8505
61 1937 43 17115,5 - 22066,5 -4951
62 1939 41 16956 - 22226 -5270
63 1951 41 20416 - 30228 -9812
64 1938 40 16723 - 22459 -5736
65 1950 40 19907 - 29417 -9510
66 1947 38 19351 - 29973 -10622
67 1940 37 16318,5 - 22863,5 -6545
68 1948 36 18964 - 30360 -11396
69 1935 34 16169 - 23013 -6844
70 1949 34 19155,5 - 30168,5 -11013
71 1946 34 19023 - 30301 -11278
72 1945 32 18493,5 - 29400,5 -10907
73 1931 31 15599 - 23583 -7984
74 1936 30 15511 - 23671 -8160
75 1934 29 15630 - 23552 -7922
76 1942 28 14622,5 - 22667,5 -8045
77 1933 27 15279 - 23903 -8624
78 1930 26 15214,5 - 23967,5 -8753
79 1943 25 14716 - 24466 -9750
80 1929 24 14610 - 24572 -9962
81 1926 22 14558 - 24624 -10066
82 1944 22 13583 - 23707 -10124
83 1928 21 14276,5 - 24905,5 -10629
84 1932 21 14117,5 - 25064,5 -10947
85 1927 19 13625,5 - 25556,5 -11931
86 1921 17 12874 - 24416 -11542
87 1925 17 13317,5 - 25864,5 -12547
88 1924 16 13252 - 25930 -12678
89 1922 16 13125,5 - 26056,5 -12931
90 1923 14 12975 - 26207 -13232
91 1920 13 11956 - 25334 -13378
92 1919 12 12067 - 25223 -13156
93 1917 11 11554,5 - 25735,5 -14181
94 1916 10 11401 - 25889 -14488
95 1915 9 10843,5 - 24378,5 -13535
96 1914 8 10642 - 24580 -13938
97 1918 7 11055 - 26235 -15180
98 1912 6 8737,5 - 20148,5 -11411
99 1913 5 8533,5 - 20352,5 -11819
100 1910 4 6613 - 15739 -9126
101 1909 3 3405,5 - 7924,5 -4519
102 1911 2 8437 - 20449 -12012
103 1907 1 3475,5 - 7854,5 -4379
104 1908 0 3789 - 9763 -5974

Havaintoja

Kaikkien aikojen kovatasoisimmat Kalevan Kisat järjestettiin 1988 Hämeenlinnassa. Vuoden 1998 kisat Oulussa saavuttavat niin ikään 101 voittoa, mutta häviävät pistevertailussa. Eivätkä väitteet vuoden 1984 Kajaanin kisojen kovatasoisuudesta ole tuulesta temmattuja, kolmas sija 100 voitolla. Kärkikaksikosta voittaja 1988 häviää vuodelle 1994 pistein 329,5-352,5. Toinen tappio tulee vuodelle 2000 pistein 335,5-346,5. Vuosi 1998 häviää voittajan lisäksi vuodelle 1984. Pronssimitalisti 1984 häviää kärkikaksikon lisäksi vuodelle 2000. Aika moni tappio selittyy kyseisenä vuonna ohjelmaan tulleiden uusien lajien myöhemmällä tasonnousulla. Esimerkiksi parhaan vuoden (1988) voittaneen, viidenneksi sijoittuneen vuoden 1994 tappiot tulevat vuosille 1997, 1998, 2000, 2002 (peräti 60 pisteen marginaalilla) ja 2003.

Yleisesti ottaen taso on ollut kovimmillaan vuosien 1984-1994 välisenä aikana, jolta kärkiviisikko on peräisin. Sen jälkeen taso on laskenut nykäyksittäin, mutta trendi on selvä. Vuoden 2011 Kalevan Kisat olivat tasoltaan kehnoimmat sitten vuoden 1979! Kun katsoo yksittäisten ottelujen pisteitä vuosi vuodelta taaksepäin, niin vuoden 2011 tappiomarginaali kasvaa 20 vuoden ajan melkein koko ajan suuremmaksi. Kylmintä kyytiä tulee vuodelta 1991, jota vastaan tämä vuosi kärsii tappion 270-434 - marginaali 164 pistettä! Vuosi 1979 on tosiaan uusin vuosi, joka häviää. Sitä aiemmilta tulee lisäksi takkiin vuosilta 1975-77.

"Ristiinpelaamista" aineistossa esiintyy viimeisinä 40 vuotena jonkin verran, sitä ennen tuskin lainkaan. Pääasiallisena syynä tähän on naisten uusien lajien tulo ohjelmaan. Esimerkiksi vuoden 1998 molemmat tappiot muuten huonommin pärjänneille vuosille 2002 ja 2003 selittyvät suurelta osin ohjelmaan tulleiden naisten seipään, kolmiloikan ja moukarin takia. Tähän liittyy myös se, että pelkästään miesten lajeja tutkimalla olisi ilmeistä, että nykytilanne näyttäisi vielä huonommalta - naisurheilun taso on laskenut vähemmän ja joissakin lajeissa jopa noussut.

Yleisesti ottaen taso nousi alusta (1907) alkaen lähes joka vuosi aina toisen maailmansodan alkuun asti. Selvänä poikkeuksena oli vapaussodan jälkeinen vuosi 1918, joka hävisi muutamalle edeltäjälleen. Notkahdus ei kestänyt pitkään, vuosi 1919 oli taas siihen asti paras. Toinen poikkeuksellisen huono vuosi oli 1932, jolloin kehno taso johtui jo Los Angelesiin matkanneen olympiajoukkueen puuttumisesta kisoista. Vuosissa on muutakin satunnaista heilahtelua ja sivistynyt arvaus onkin, että kenttäolosuhteissa oli paljon vaihtelua tuohon aikaan. Kehno kenttä vaikutti välittömästi tulostasoon.

Sotavuosien aikana taso putosi vuosi vuodelta 1940-1944. Viimeisenä sotavuonna taso oli kutakuinkin sama kuin 20 vuotta aiemmin. Siitä lähdettiin parin nykäyksen jälkeen hämmästyttävän tasaiseen nousuun. Vuodesta 1950 vuoteen 1963 asti jokainen vuosi voitti edeltäjänsä. Sotaa edeltänyt taso ylitettiin ensi kerran 1952, Helsingin olympiavuonna.

Nousu jatkui pienin nykäyksin 1980-luvun alkuun asti. Sitten tilanne pysyi melko tasaisena 1990-luvun loppuun asti - jotkin yksittäiset vuodet olivat huippuja, jotkin taas heikompia. Siitä eteenpäin 2000-luvulla lasku on ollut melko tasaista. Tämänvuotiset kisat olivat tasoltaan 35. kovimmat.

Joitakin poikkeuksellisia vuosia pistää silmään. Poikkeuksellisilla tässä tarkoitetaan sellaisia vuosia, jotka ovat voittaneet (lähes) kaikki niitä edeltäneet sekä seuranneet muutamat vuodet. Tai vastaavasti hävinneet kyseisille vuosille. Joiltakin vuosilta asiaan löytyy jonkinlainen selitys, mutta useimmiten syy jää arvoitukseksi.

Poikkeuksellisen hyviä vuosia ovat olleet:
1921 Kotka
1926 Tampere
1931 Helsinki
1937 Viipuri: uusi, Suomen parhaana pidetty kenttä
1963 Turku: maailman parhaana pidetty murskakenttä
1976 Turku: kestopäällystekenttä ja olympiavuosi
1981 Oulu: uusittu kenttä
1984 Kajaani: olympiavuosi
1988 Hämeenlinna: olympiavuosi
1991 Helsinki
1994 Tuusula: Helsingin EM-kisat
1998 Oulu
2006 Jyväskylä
Erikoinen havainto on, että kolmet viimeiset poikkeuksellisen hyvät kisat ovat osuneet EM-vuodelle. Olisiko tuolloin ollut enemmän potentiaalisia pyrkijöitä kisakoneeseen ja seurauksena tasonnousu?

Poikkeuksellisen huonoja vuosia ovat olleet:
1918 Helsinki: vapaussota
1932 Helsinki: olympiajoukkue puuttui
1944 Helsinki: toinen maailmansota
1949 Kymi
1979 Helsinki
1986 Vaasa
1989 Turku
1995 Lapua
2001 Turku
2004 Vaasa
2008 Tampere
Vain yhdet tasollisesti huonot kisat (1986) ovat osuneet EM-kisavuoteen. Kolmet viimeiset Turussa järjestetyt kisat (2011 ei ole kuitenkaan listassa, koska seuraavien kisojen tasoa ei voi vielä tietää) ovat olleet heikkotasoiset.

Arvioita

Suomalaisen yleisurheilun taso on laskenut erityisesti miesten puolella ja siellä erityisesti ns. suuressa massassa. Kärki on tuloksellisesti yhtä hyvä tai muutamassa yksittäistapauksessa jopa parempi kuin aiemmin. Se on kuitenkin hyvin ohut. Luultavasti tämä näkyisi vielä selvemmin, jos ottelut käytäisiin vaikka kuusimiehisin joukkuein.

Naisten puolella tason lasku ei ole ollut yhtä voimakasta. Osaltaan tämä johtuu naisten lajivalikoimaan viimeisen 20 vuoden aikana tulleista uusista lajeista. Silti vanhoissakaan lajeissa pudotus ei ole ollut yhtä suuri kuin miehillä.

Kansainvälisessä vertailussa tilanne näyttää huonommalta kuin todellisuus. Yleensä vertailua tehdään mitalikkaaseen 70-lukuun. Suomalaisen yleisurheilun todellinen taso on tällä hetkellä kutakuinkin sama kuin tuolloin. Kuten todettu, tämän vuoden joukkue häviää vuosien 1975-77 joukkueille mutta voittaa muut 70-luvun joukkueet. Maailmalla yleisurheilun taso on kuitenkin tuosta ajasta noussut melkosesti. Tästä johtuu, että nykytasoa pidetään huonompana kuin tuolloista - eihän menestystä tule samaan malliin.

Kansainvälisesti tulee muistaa sekin, että yleisurheilua - etenkin juoksulajeja - voi harjoittaa kuka tahansa, missä tahansa. Tältä pohjalta voi suhteuttaa suomalaisen yleisurheilun tason olevan kehnon vasta, kun suomalaisia on maailmantilastossa harvemmassa kuin väkiluku edellyttää. Eikä tässä ole huomioitu sitä, että Suomessa lajivalikoima on suurempi kuin useimmissa muissa maissa. Talvilajeja ei harrasteta kovin yleisesti muualla ja kehitysmaissa suuri osa kesälajeistakin on käytännössä mahdottomuus. Suomalaisia on vähemmän kuin joka tuhannes ihminen maailmassa. Näin ollen olisi hyvä saavutus, mikäli maailman vuositilastoissa joka lajissa olisi tuhannen parhaan joukossa edes yksi suomalainen. Todellisuudessa määrä on moninkertainen.

Joka tapauksessa taso ei ole siellä, missä sen pitäisi. Kirjoitussarjan kolmannessa osassa parin viikon kuluttua esitetään joitakin ajatuksia tilanteen kohentamiseksi. Sitä odotellessa päätän tämän kirjoituksen lainaukseen, joka kertonee mahdollisille lukijoilleni vähän suhteellisuudentajusta. Urheilutoimittaja Yrjö Halme kirjoitti teoksensa Olympialaiset 1928 loppusanoissa seuraavasti: Tulevaisuuteen nähden Amsterdam opetti, että meidän on levennettävä hyökkäysrivistöä - joka urheilulajiin on saatava lujempi ote. Tämän otteen saamisessa meillä onkin välivuosien aikana paljon työtä. Tiedoksi mainittakoon, että Halme oli siis pettynyt siihen, että Suomi saavutti Amsterdamissa ainoastaan kahdeksan kultaa, kahdeksan hopeaa ja yhdeksän pronssia. Niistä yleisurheilun osuus oli viisi kultaa, viisi hopeaa ja neljä pronssia.

EDIT 28.10.2011 : Korjattu pari painovirhettä sarjataulukon jälkeisessä kappaleessa.

Vihervasurin maailmanmatkat

2011-09-25T22:21:00.000+03:00

Liisa-Kalle oli jo vanhemmanmaidosta imenyt itselleen vihervasemmistolaisen elämänkatsomuksen. Sukupuolineutraalin lastentarhan käytyään hänelle järjestyi yhdeksänvuotinen kunnallinen päivähoitopaikka tasapäistävästä peruskoulusta. Sieltä Liisa-Kalle jatkoi lukioon, jossa hän luonnollisesti valitsi pakollisten kurssien lisäksi ainoastaan yhteiskunnallisia aineita. Saatuaan valkolakin päähänsä – lyhyestä matikasta suoriutuminen tosin otti koville, mutta onneksi sitä ei nykyään tarvitse kirjoittaa – Liisa-Kalle kirjautui yliopistoon, jossa hän luki itsensä melkein gradua vaille valmiiksi valtiotieteen maisteriksi. Harmillista keskenjääntiä Liisa-Kalle selitti aikaa vieneellä opiskelijapolitiikalla. Vuosien vieriessä harmitus laimeni Liisa-Kallen tajuttua politiikasta saadun käytännön työkokemuksen korvaavan runsain mitoin harmaan teoreettiset opinnot. Eikä puuttuva tutkinto haitannut, koska hän oli osannut hakeutua oikean puolueen jäseneksi ja sai erivapaudella vakinaisen valtion viran tasa-arvosuunnitteluprojektipäällikkökoordinaattorina.

Muutama vuosi vihreälle oksalle pääsynsä jälkeen Liisa-Kalle sai uskomattoman tilaisuuden. Hän sai tehtäväkseen tutkia tasa-arvoisuuden toteutumista kaikilla elämänalueilla. Tehtävään kuului matkustelua ympäri maailmaa ja tutkimuskohteet sopi valita vapaasti. Liisa-Kallen piti jokaiseen havaitsemaansa epäkohtaan laatia myös ratkaisuehdotus. Ei sillä niin väliä, kuuluiko ongelma tai sen ratkaisu Suomen valtion toimivaltaan eikä varsinkaan sillä, paljonko ratkaisun toteuttaminen maksaisi. Yhdenvertaisuus on niin tärkeä asia, että sen toteutumiselle ei hintalappuja lätkitä.

Niinpä Liisa-Kalle pakkasi munasuojansa ja sukkahousunsa lähtien innokkaana matkaan, valmiina taistelemaan sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan kaikkialla, keinolla millä hyvänsä. Hän päätti tutkia aiheen kerrallaan, tehdä puolueettomat havainnot, kirjata ylös johtopäätökset ja ratkaisut. Varsinaisen, 800-sivuisen yksityiskohtaisen raporttinsa hän kirjoittaisi myöhemmin, mutta aluksi hän tiivistäisi kaiken lyhyeksi muistioksi parilla lauseella.

Ensimmäiseksi tutkimuskohteekseen hän valitsi kansainvälisen talouden. Liisa-Kalle taulukoi tarkkaan suurimpien pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien ja hallituksen jäsenten sukupuolet.
Havainto: Lähes kaikki toimitusjohtajat ja valtaosa hallituksen jäsenistä ovat miehiä.
Johtopäätös: Naisia syrjitään liike-elämässä.
Ratkaisu: Hallituksiin on asetettava sukupuolikiintiöt.

Tutkittuaan työmaailman huippua Liisa-Kalle laskeutui seuraavaksi ruohonjuuritasolle. Hän otti selvää, miten hyvin eri etnistä taustaa olevat työllistyvät.
Havainto: Tietyistä kansallisuuksista, erityisesti romaneista ja somaleista, työelämässä oli mukana vain murto-osa esimerkiksi suomalaisiin ja japanilaisiin verrattuna.
Johtopäätös: Työelämässä esiintyy rasismia.
Ratkaisu: Työhönotossa on suosittava aliedustettuja väestöryhmiä, tarvittaessa pätevyysvaatimukset sivuuttaen.

Liisa-Kalle tiesi kuitenkin, että asia ei ollut näin yksioikoinen. Ei lääkäriksi voi ruveta vuohipaimenen koulutuksella. Niinpä hän tutki koulutuspolitiikkaa hieman tarkemmin, tilastoiden vaativimpiin koulutusaloihin hyväksyttyjen etnisen jakauman.
Havainto: Esimerkiksi lääke- ja oikeustieteiden opintoihin hyväksyttiin tietyistä kansallisuuksista vain ani harva.
Johtopäätös: Pääsykokeet on suunniteltu valkoihoisia ja itäaasialaisia suosiviksi.
Ratkaisu: Kaikkiin opintoihin on asetettava etniset kiintiöt.

Eri opiskelualoja tutkiessaan Liisa-Kalle huomasi sattumalta toisenkin vääristymän.
Havainto: Esimerkiksi diplomi-insinööriopintoihin hyväksyttiin lähes pelkästään pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian lukiossa opiskelleita, kun taas humanistisen alan opintoihin kelpasivat kaikki.
Johtopäätös: Tietyllä tavalla opintonsa valinneita syrjitään, koska he joutuvat kilpailemaan useampien hakijoiden kanssa.
Ratkaisu: Arvotaan opiskelemaan pääsevät kaikkien kyseiseen koulutusohjelmaan pyrkineiden keskuudesta.

Siinä samalla Liisa-Kalle paneutui tieteen ehdottomaan huippuun ja huomasi järkyttävän epäkohdan.
Havainto: Tiedenobeleita oli jaettu sadoittain aasialaisille ja valkoihoisille, mutta ei koskaan yhdellekään afrikkalaistaustaiselle. Samoin juutalaisia joukossa oli toistasataa, mutta muslimeja vain kaksi. Kirjallisuus- ja rauhannobeleita oli sentään jaettu vähän demokraattisemmin.
Johtopäätös: Rodullisesti valkoisia ja uskonnoltaan juutalaisia suositaan tiedepalkinnoissa samalla kuin mustaihoisia ja muslimeja sorretaan.
Ratkaisu: Ruotsin akatemian on perustettava kaksi uutta nobelia, Afrikka-nobel ja Islam-nobel, jotka voidaan myöntää vain kyseiseen ryhmään kuuluville henkilöille.

Työskenneltyään pitkään ja uutterasti työelämän ihmeellisyyksiä selvittelemässä Liisa-Kallen silmiin osui sattumalta vielä yksi epäkohta, mikä liittyi paitsi palkansaajiin, myös työelämän ulkopuolella oleviin.
Havainto: Pidempää työpäivää tekevät ansaitsevat enemmän kuin osa-aikaiset, työtä tekemättömistä nyt puhumattakaan.
Johtopäätös: Systeemi on kansantalouden kannalta älytön, koska talouskasvu perustuu kuluttamiseen. Nyt niillä, joilla olisi aikaa kuluttaa, ei ole siihen varaa, kun taas varakkaimmat työskentelevät niin paljon, että heille jää pakostakin vapaa-ajan puutteen takia rahaa, mikä on pois kierrosta.
Ratkaisu: Kaikille on maksettava samansuuruista reaalipalkkaa. Tämä pystytään rahoittamaan kiristämällä työn verotusta siten, että nettotulot ovat kaikilla samat riippumatta tehdyn työn määrästä ja bruttopalkasta.

Tässä vaiheessa Liisa-Kalle oli väsynyt ja päätti rentoutua menemällä kerrankin urheilukilpailuun. Kohteeksi valikoitui koripallo-ottelu. Vaan sielläkin iski työ päälle: Liisa-Kalle järkyttyi perinpohjaisesti nähtyään pelaajat ja tajusi, että syrjintäongelma oli laajempi kuin hän oli ikinä osannut kuvitella.
Havainto: Koripallossa lähes kaikki pelaajat ovat noin kaksimetrisiä.
Johtopäätös: Koripallon sisäänrakennettu syrjintämekanismi estää lyhyiden pelaajien menestyksen.
Ratkaisu: Kentällä olevien viiden pelaajan yhteenlaskettu pituus ei saa ylittää 180*5 = 900 cm:ää (miehet) tai 170*5 = 850 cm:ää (naiset).

Samalla Liisa-Kalle huomasi myös valtaosan huippupelaajista edustavan tiettyä etnistä ryhmää ja epäili, olisiko siinäkin syrjinnän piirteitä.
Havainto: Huippukoripalloilijoista valtaosa on mustaihoisia.
Johtopäätös: Koripalloilijat ovat hallitsevan valkoisen luokan riiston kohteita.
Ratkaisu: Koripalloilijoiden palkkaa täytyy nostaa valtion tukiaisin.

Onnellisena Liisa-Kalle ajeli kotiinpäin, mutta joutui harmikseen tiellä köröttelevän traktorin taakse muodostuneen jonon jatkoksi. Samassa hänelle välähti, että liikenteessäkin esiintyy syrjintää.
Havainto: Traktorit muodostavat taakseen jonoja.
Johtopäätös: Traktoreita syrjitään, koska ne eivät pysty ajamaan suurinta sallittua nopeutta.
Ratkaisu: Nopeusrajoitukset on pudotettava maksimissaan arvoon 40 km/h, moottoriteillä sallittakoon 50 km/h ja samalla traktoreiden sekä mopojen ajo myös moottoriteillä, onhan se syrjivää etteivät ne ole sinne aiemmin päässeet.

Aikanaan Liisa-Kallen mietinnön lähes kaikki suositukset hyväksyttiin miltei sellaisinaan. Tiukoille vääntö otti, mutta onneksi Puolueen edustajat ymmärsivät selittää vastaväitteiden olevan syrjivää vihapuhetta.

Sivallus CXCVIII

2011-09-18T16:27:00.000+03:00

Jos islamilaisessa kulttuurissa olisi jotain ihastelemisen arvoista, Euroopasta muutettaisiin siirtolaisiksi Lähi-Itään eikä päinvastoin.