tiistai 29. maaliskuuta 2022

Kaksi poliitikkoa


Helsinki, suuren virastotalon aula, näinä päivinä...

Tyylikkästi pukeutunut mies käveli kiireisin askelein aulan halki kohti ulko-ovea. Hetkeä aiemmin toinen, aivan yhtä tyylikäs mies oli astunut ulko-ovesta sisään ja asteli täsmälleen vastakkaiseen suuntaan. He havaitsivat toisensa samanaikaisesti ja ilahtuivat suuresti.
- No terve, mitäs mies!
- Tervepä terve, pitkästä aikaa näin livenä! Eipä olla muuta kuin somessa seurailtu.
- Jep, taitaa siellä hallituksessa kiireitä pidellä tämmöisinä aikoina.
- Juu, onhan noita. Ensi viikolle ei enää voi tulla uutta kriisiä, koska kalenterini on jo täynnä.
- No hitto, siitäkö tämä on ollut kiinni. Olisit hommannut enemmän menoja aiemmin, niin olisi säästytty koronalta ja Ukrainalta.
- Kas kun en keksinyt. Vaan ole sinä tyytyväinen, että älysit hypätä politiikasta ajoissa pois. On siellä yksityiselläkin puolella tiukkaa, mutta ehkä vastuuta sentään vähemmän.
- Totta tuokin. Vaan nyt pitää kiirehtiä, palaveri kaupungin kaavoitusinsinöörin kanssa pukkaa päälle ja sinulla on varmaan vielä kiireisempää.
- Jep. Mutta terkkuja perheelle, kunhan tämä tästä hellittää niin käydään joskus lounaalla.
- Näin teemme, samoin sinulle!


Noin kaksikymmentä vuotta aiemmin...

Julius Mattsson seurasi katseellaan avauslyöntinsä kaarta. Golfpallo lensi lähelle viheriötä, pomppasi ja vieri niukasti viheriön puolelle. Loistava avauslyönti par 3 -reiältä kun huomioi että pelaaja oli vielä aloittelija. Juliuksen kasvot levisivät hymyyn. Hän oli aloittanut golfinpeluun edellisvuonna ollessaan vaihto-oppilaana jenkeissä. Jenkkivuosi oli ollut loistoveto. Kielitaito oli kohentunut huomattavasti ja vaikutti siltä, että kauppakorkean portit avautuisivat vuoden kuluttua. Oikeastaan tälläkin hetkellä hänen olisi pitänyt olla opiskelemassa tulevaa abivuotta varten, mutta golfkentän houkutus oli jälleen kasvanut ylivoimaiseksi. Jalkapallon hän oli lopettanut, kun jenkeissä ei päässyt treenaamaan. Pappa oli tietysti ollut pettynyt jalkapallon loppumisesta, iso seurapamppu kun oli mutta oli myös tajunnut sen, että niukin naukin B-junnuissa vaihtopenkille mahtunut poika ei ikinä edustusjoukkueeseen pääsisi. Kesätöihinkään ei tarvinnut mennä, kun Julius oli papalle selittänyt että jaksaisi paremmin kerrata ylioppilaskokeita varten kesällä. Toistaiseksi luvut olivat jääneet olemattomiin, mutta ehkä sitten loppukesästä ryhdistäytyisi...

Poika käveli toimistooni, tervehti ja jäi pöydän eteen seisomaan. Nousin ylös ja ojensin käteni. Pojan kädenpuristus oli jämäkkä, se oli hyvä merkki. Jos tuntuu kuin ottaisi kiinni kauravellistä muovipussissa, voi olla melko varma että tästä kaverista ei töissä ole palkkaansa vastaavaa hyötyä.
- Minä olen Jaska Brown ja olen nyt tämän kesän ajan sinun esimiehesi.
- Antti Laamanen. Kiva tavata.
- Nimesi tiesinkin. Sinä olit viime kesänäkin tässä firmassa töissä, mutta eri osastolla. Vieläkö olet urheillut?
- Täytyy myöntää että viime kesän jälkeen lopetin. Huomasin silloin lukion ykkösluokalla, että parempi keskittyä kouluun. Kilpailin vielä seuraavan kesän, mutta viime talvena en enää käynyt treeneissä. Ei minusta mitään huippuhyppääjää kuitenkaan olisi tullut, kokokaan ei olisi riittänyt ja nyt liikun vain omaksi iloksi.
-No hyvä että pidät kunnostasi huolta. Mutta lähdetäänpä katsomaan millaisia työtehtäviä sinulle on luvassa.
Sen kesän ajan Antti-poika teki kunnolla töitä. Vähän oli nuoruuden kukonpoikaa, mutta kohtelias ja yritteliäs kaveri oli. Omaksui hommat nopeasti ja oma-aloitteisuus oli kiitettävällä tasolla. Olen aika monta nuorta miestä nähnyt ja Antti oli jos nyt ei parhaita, niin sieltä paremmasta päästä kuitenkin. Olisi palkattu seuraaviksikin kesiksi, mutta armeija kutsui ja sen jälkeen hän muutti pysyvästi opiskelupaikkakunnalleen.



Vajaat kymmenen vuotta edellistä myöhemmin...

Eduskuntavaalit oli jälleen pidetty ja valta oli näennäisesti vaihtunut. Käytännössä mentiin kuitenkin taas kerran piiri pieni pyörii -systeemillä eli kolmesta perinteisestä isossa puolueesta kaksi oli ollut hallituksessa, yksi oppositiossa ja nyt oppositiossa ollut nousi hallitukseen, josta toinen isoista pullahti vuorollaan oppositioon. RKP taas istui normaaliin tapaan kaikissa hallituksissa kuin paska Jånttilan tuvan seinässä.

Vaalit olivat olleet jännittävät ainoastaan yksilöiden näkökulmasta. Kun tulokset lopulta varmistuivat, huomasin että tuttu nimi oli kuin olikin mennyt läpi. Istahdin saman tien tietokoneen ääreen ja naputtelin viestin vastaanottajalle antti.laamanen@sitäsuntätä.com:
"Onneksi olkoon! … Toivotan sinulle onnea ja menestystä uudessa tehtävässäsi. … muistutan, että pidä erityistä huolta … Entinen pomosi, Jaska Brown."
Sain seuraavana päivänä kohteliaan vastauksen:
”Kiitos onnitteluista ja yhteydenotosta. … aivan ensimmäinen edellytys sille, että ... kansamme menestyy! … Hyvää kevään jatkoa.”
En kuitenkaan liittynyt tukijoukkoihin, koska oli muitakin kiireitä ja puoluekin oli väärä.


Uusien kansanedustajien listalla oli Antti Laamasen ohella samasta puolueesta, joskin eri vaalipiiristä, myös Julius Mattssonin nimi. Koska eri vaalipiirien edustajina nuoret miehet eivät olleet toistensa kilpailijoita, oli hyvin odotettavissa että samanikäiset vaikkakin eri taustoista tulleet tuoreet kansanedustajat ystävystyisivät. Tuossa vaiheessa politiikassa olisi vielä tilaa molemmille. Ehkä molemmat kuitenkin tajusivat, että olisi hyvin mahdollista päätyä vuosien kuluttua toistensa kilpailijoiksi, sillä molemmilla pyrky ylöspäin oli kova. Kansanedustaja- ja valiokuntapaikkoja, jopa ministerinpaikkoja riittäisi, mutta puolueen puheenjohtajana saati sitten pääministerinä voisi olla vain yksi henkilö kerrallaan.

Venäjän suurlähetystössä kokenut virkamies Jevgeni Vasilevits Petrov venytteli tuolissaan. Sitten hän räväytti leveimmän hymynsä pöydän toisella puolella istuvalle nuorelle miehelle, josta oli juuri tullut hänen avustajansa ja luultavasti parin vuoden kuluttua hänen seuraajansa. Hän piti Mihail Ivanovits Maltsevista vilpittömästi. Näistä hommista nuori mies ei vielä tiennyt yhtään mitään, mutta Petrov tiesi olevansa erinomainen opettaja ja hän oli varma, että nuorukainen olisi oppivainen. Petrov porasi katseensa nuoren miehen silmiin.
- Mihail Ivanovits. Te olette tästä lähtien poliittisen kehitystarkkailuosaston työntekijä. Sana ”tarkkailu” tarkoittaa todellisuudessa sitä, että me teemme myös toimenpiteitä. Itse asiassa toimintaamme voisi kutsua hybridivaikuttamiseksi. Tiedättekö mitä se tarkoittaa?
- En, Jevgeni Vasilevits.
- Eipä monikaan ole siitä kuullut. Ehkä myöhemmin siitä tulee jopa muotisana. Lyhyesti sanoen me pyrimme vaikuttamaan siihen, että kohdemaamme – tässä tapauksessa Suomen, joka on yllättävän tärkeä näin pieneksi maaksi – politiikka olisi Venäjän kannalta suotuisaa. Erikoista tässä vaikuttamisessa on se, että sitä tehdään oikeastaan täsmälleen vastakkaisilla perusteilla ja menetelmillä kuin äkkiseltään luulisi. Selitän teille tämän periaatteet kohta. Yksityiskohtiin ehdimme paneutua seuraavien vuosien aikana, mutta periaate on tärkein. Ja se on helpoin oppia eräänlaisella shokkimenetelmällä. Pelaan teidän kanssanne eräänlaista peliä. Esitän kysymyksiä ja pyydän tekemään arvioita. Älkää edes yrittäkö miettiä mikä olisi minun mielestäni oikea vastaus vaan vastatkaa kuten mieleenne pälkähtää. Itse asiassa odotan teiltä virheellisiä vastauksia ja vääriä perusteluja, koska ne ovat äkkiseltään ajatellen oikeita.
- Kuulostaa mielenkiintoiselta.
Jevgeni Vasilevitsin jyrisevä nauru täytti pienen toimiston.
- Sitä, Mihail Ivanovits, sitä se todellakin on. Enemmänkin kuin mielenkiintoista. Mutta aloittakaamme. Niin, älkääkä myöskään yrittäkö arvailla mikä se odottamani virheellinen vastaus on. Antakaa vain tulla se looginen ajatus mikä ensinnä mieleen tulee.
- Ymmärrän.
- No niin. Kuten hyvin tiedätte, täällä pidettiin eduskuntavaalit. Vanhoista kansanedustajista meillä onkin jo aika perusteelliset arviot ja toimintasuunnitelmat. Ne ovat nämä uudet joihin nyt keskitymme. Kertokaapas mitkä asiat meitä Venäjän kannalta kiinnostavat?
- No, ensinnäkin varmaan se millä tavoin kyseinen henkilö suhtautuu Venäjään. Onko hänen perusasenteensa meitä kohtaan epäileväinen vai myöntyväinen, onko hän parhaassa tapauksessa jopa käännytettävissä asiamieheksemme. Sitten luonnollisesti puoluekanta, olettaisin että joissakin puolueissa meihin suhtaudutaan positiivisemmin ja joissakin negatiivisemmin. Toisaalta en usko puoluekannalla olevan merkitystä, sillä meidän tulee olla aktiivinen kaikkiin suuntiin.
- Erinomaista, Mihail Ivanovits. Jälkimmäisessä osuitte täysin oikeaan. Venäjän mielenkiinto kohdistuu kaikkiin puolueisiin. Ja siinä ensimmäisessä annoitte juuri sen väärän vastauksen jota odotinkin. Todellisuudessa ei ole mitään merkitystä sillä, millaiset antipatiat tai myötämielisyydet henkilöllä Venäjää kohtaan on.
- Eikö todellakaan?
- Ei. Koska tosipaikan tullen he kuitenkin ovat Suomen puolella. Siksi suhtaudumme kaikkiin vihollisina. Ehkä joskus, hyvin harvoin, meillä on todellinen asiamies poliitikoissa, mutta nyt ei mennä poikkeustapauksiin. Varsinaiset asiamiehet eivät sitä paitsi kuulu poliittisen kehitystarkkailuosaston alaisuuteen, vaan heistä huolehtivat virkaveljemme tiedätte kyllä millä puolella.
- Eli me valvomme ja vaikutamme poliitikkojen keskuudessa urkkimalla, emme käännyttämällä.
- Oikea termi on ”vuorovaikuttamalla”. Sekä monilla muilla tavoilla. Ikävä kyllä henkilöstö- ja finanssiresurssimme ovat rajalliset. Niinpä joudumme jossain määrin valikoimaan. Osaan poliitikoista vaikutamme aktiivisesti, mutta suurimman osan kohdalla joudumme tyytymään passiiviseen tarkkailuun. Mikä toisaalta onkin useissa tapauksissa se parempi vaihtoehto.
- Ymmärrän. Ja sen takia meidän on tarkkaan pohdittava, ketkä otamme suurennuslasin alle.
Petrov nauroi taas.
- Loistavaa. Esimerkiksi nyt eduskuntavaaleissa kansanedustajiksi nousi nuoria poliitikkoja, joista meidän on valittava kohteemme. Siksi opastan teitä nyt valintaprosessissa. Tässä, Mihail Ivanovits, on kahden samaa puoluetta edustavan tuoreen kansanedustajan kansiot. Tietoja ei ole vielä tässä vaiheessa paljon, mutta niitä on varmaan riittävästi valinnan tekemiseen. Lukaiskaapa nämä läpi nyt ja pohtikaa, kumman valitsisitte aktiiviseksi ja kumman jättäisitte passiivisen tarkkailun varaan. Perustelkaa vastauksenne minulle suullisesti. Saatte varttitunnin aikaa. Minä käyn sillä välin paskalla ja polttelen tupakin.
Petrov ojensi Maltseville kaksi ohutta asiakirjakansiota. Maltsev vilkaisi kansilehtiä. Toisessa luki: JULIUS MATTSSON. Toisessa puolestaan: ANTTI LAAMANEN.

Reilua varttituntia myöhemmin Petrov palasi toimistoonsa. Maltsev odotti mietteliään näköisenä.
- No niin, Mihail Ivanovits. Oletteko päätynyt johtopäätökseen? Kumman valitsette aktiivisen tarkkailumme ja vaikuttamisemme ykköskohteeksi?
- Olen valinnut, Jevgeni Vasilevits. Epäilen vain että kyseessä on ansa, koska valinta kaiken järjen mukaan on helppo.
- Ja valinta on?
- Laamanen.
- Valintanne on ehdottomasti oikein. Sitten sen perustelut.
- Suurelta osin miehet ovat identtiset. Kutakuinkin samanikäiset, samantapainen koulutus, sama puolue, reservin vänrikkejä, molemmat naimisissa, yksi lapsi. Kuitenkin lähes jokaisessa yksityiskohdassa Laamanen on päätä pidempi Mattssonia.
- Perustelkaa.
- Laamasella on näyttöä kunnianhimosta. Hän on keskiluokasta lähtöisin ja tehnyt kovasti töitä koko ikänsä, työskennellyt opintojensa ohessa. Mattsson puolestaan on rikkaasta perheestä eikä ole ilmeisesti ikinä ollut missään muualla kuin isänsä järjestämissä näennäistöissä. Laamanen kävi myös armeijan erikoisjoukoissa, hän oli nuoruudessaan lupaava korkeushyppääjä eli urheilutaustaa löytyy. Eikös Kekkonenkin ollut aikoinaan korkeushyppääjä? Mattsson puolestaan oli kenttätykistössä, pelasi myös jalkapalloa ilman menestystä.
- Aivan. Sitten?
- Laamanen on valtiotieteiden maisteri, Mattsson kauppatieteiden. Laamasen koulutus on räätälöity enemmän julkishallinnon tarpeisiin, kun taas Mattssonin koulutuksella on enemmän kysyntää yksityiselläkin puolella.
- Totta. Vieläkö jotain?
- Kyllä. Se tärkein. Laamanen on nuorempi, mutta valmistui kuitenkin aiemmin ja hyvin arvosanoin. Mattsson selvisi rimaa hipoen. Kansiosta löytyivät myös kopiot heidän lukiosuorituksistaan. Laamasen arvosanat olivat melkein kaikki kiitettäviä, Mattssonin muuten välttäviä mutta vieraista kielistä kiitettäviä. Hän oli viettänyt vuoden vaihto-oppilaana USA:ssa, mikä selittää englannin arvosanan. Lisäksi hän oli opiskellut ranskaa sen pakkoruotsin lisäksi. Laamasen kielten arvosanat olivat kuitenkin samantasoisia kuin Mattssonin, sillä erolla että hän opiskeli ranskan sijaan venäjää, mikä taas lienee meidän kannaltamme kiinnostavaa. Ero on siinä että Laamanen menestyi erinomaisen hyvin myös reaaliaineissa ja äidinkielessä, toisin kuin Mattsson joka selvisi niistä niukasti läpi. Ja suurin ero oli matematiikassa. Laamanen kirjoitti pitkästä matematiikasta eximian eli toiseksi korkeimman arvosanan, kun taas Mattsson ei kirjoittanut matematiikkaa lainkaan ja lyhyen matematiikan todistusarvosana oli kuutonen. Laamanen on kaikkiaan selvästi kyvykkäämpi kuin Mattsson. Jos ilkeästi sanoo, Laamanen on älykäs ja ahkera, Mattsson tyhmä ja laiska.
- Onko mitään asioita, jotka puoltavat Mattssonia ohi Laamasen?
- En tiedä onko ranskan kielen taito venäjän kielen taitoa parempi. Jos pyrkivät aikanaan Brysseliin, siinä Mattssonilla on etu puolellaan. Mutta ei merkittävä. Ainoa selvä Mattssonin etu on siinä, että hän on vauraasta suvusta ja pienestä pitäen liikkunut piireissä, kun taas Laamanen on raivannut tiensä itse. Mattssonilla on siis suhteita, Laamasella ei vielä. En pitänyt tätä kuitenkaan kaiken muun rinnalla ratkaisevana tekijänä.
- Selvä. Eli yhteenvetona: pidätte Laamasta selvästi kyvykkäämpänä kuin Mattssonia. Miksi kyvykkyys on arvionne mukaan ratkaiseva tekijä siinä että Laamanen on ykkösvaihtoehtomme?
Maltsev katseli Petrovia sisäisesti hämmentyneenä, vaikka kasvot pysyivätkin peruslukemilla. Petrov huomasi epäröinnin ja totesi:
- Mihail Ivanovits. Pidätte luultavasti kysymystäni tyhmänä, mutta kohta huomaatte että se ei sitä ole. Vastatkaa nyt vain rehellisesti.
- Hyvä on. On nähdäkseni selvää, että Laamanen kyvykkäämpänä on todennäköisempi ehdokas nousemaan politiikassa korkealle, jopa puolueen puheenjohtajaksi tai vaikkapa pääministeriksi asti. Siksi on tärkeää solmia häneen suhteet ja mahdollisesti jopa vaikuttaa.
Petrov purskahti nauruun ja pyyhki silmäkulmiaan hohotuksensa lomassa.
- Erinomaista, Mihail Ivanovits, erinomaista. Ja sitten totuus. Melko varmaa on, että toinen noista kahdesta pääsee joskus ministeriksi. Hyvin paljon mahdollista joskin epätodennäköistä että puolueen puheenjohtajaksi tai pääministeriksi. Mutta se on Mattsson, ei Laamanen. On erittäin epätodennäköistä että Laamanen istuisi eduskunnassa kahta kautta pidempään.
Maltsevin pokerinaama petti. Leuka loksahti monta senttiä alaspäin.
- Mutta… eikö meidän sitten pitäisi nimenomaisesti keskittyä Mattssoniin eikä Laamaseen? Jos Laamanen jättää politiikan ennen nousuaan suuriin tehtäviin, mehän tipahdamme tyhjän päälle.
Petrov vakavoitui ja kumartui eteenpäin hymyillen pirullisesti.
- Muistatteko mitä sanoin aluksi? Meille on yhdentekevää miten poliitikko suhtautuu Venäjään, koska tosipaikan tullen hän on joka tapauksessa meidän vihollisemme.
Maltsev avasi suunsa vastatakseen, mutta Petrov heilautti kättään vaientaen hänet ja jatkoi:
- Kun se tosipaikka aikanaan tulee, on meidän kannaltamme paljon parempi että vihollista johtaa kyvytön ääliö kuin älykäs toimen mies. Me emme pysty nostamaan ketään huipulle. Se vaatisi tolkuttoman määrän resursseja, olisi kallista ja sitä paitsi vaarallista. Jos jäisimme jonkun poliitikon tukemisesta kiinni, se olisi sen poliitikon uran loppu muualla paitsi muutenkin hyödyttömien idioottien puolueessa vasemmistoliitossa ja sitten me tyhjän päälle putoaisimmekin. Ei, Mihail Ivanovits, ei. On paljon helpompaa, halvempaa ja tehokkaampaa tuhota poliitikon ura. Siksi me otamme suurennuslasimme alle kyvykkäät nuoret poliitikot. Ajamme heidät sivuraiteelle, kaivamme esiin skandaaleja, turhautamme heidät luopumaan politiikasta. Kun nämä saadaan eliminoitua, jäljelle jäävät kyvyttömät, heikkotahtoiset ääliöt kuten Mattsson. He päätyvät kansakunnan kaapin päälle ja meillä on helpompaa.
Nyt myös Maltsev alkoi hymyillä leveästi. Petrov vastasi hymyyn.
- No niin, Mihail Ivanovits. Sanoin teille tämän keskustelun aluksi, että opetan teille ensin tärkeimmät. Kun pidätte periaatteet mielessänne, menestytte työssänne.
- Eli periaatteet ovat: poimi kyvykkäimmät, tarkkaile heitä, tuhoa heidän poliittinen uransa. Anna kyvyttömyyksien nousta huipulle omalla painollaan.
- Loistavaa, Mihail Ivanovits. Ja nyt ryhdymme käymään läpi kaikki uudet kansanedustajat samaan tapaan…


Reilut kolme vuotta myöhemmin...

Venäjän suurlähetystön salaisen poliittisen kehitystarkkailuosaston tuore päällikkö Mihail Maltsev huokaisi helpotuksesta lukiessaan mediatiedotetta. Operaatio oli onnistunut. Maltsevin kasvoilla häivähti tumma varjo. Hänestä oli tullut päällikkö vajaat puoli vuotta aiemmin, kun hänen mentorinsa ja lähes kolmenkymmenen vuoden ikäerosta huolimatta ystävänsä Jevgeni Petrov oli jäänyt eläkkeelle. Kauan ei Petrov saanut eläkepäivistään Pietarin lähellä olevalla datsallaan nauttia, sillä äkillinen sydäninfarkti oli vienyt hengen pari kuukautta myöhemmin. Maltsev olisi halunnut Petrovin näkevän, kuinka heidän yhdessä juonimansa operaatio tuli päätökseen. Olihan tämä ensimmäinen tapaus, jonka Petrov oli hänelle esitellyt.
Kolmen vuoden ajan he olivat yrittäneet kaivaa Antti Laamasesta skandaalia esiin turhaan. Ei rakastajattaria, rakastajista nyt puhumattakaan. Pöh, eikä sillä olisi nykypäivän rappeutuneessa lännessä merkitystäkään. Ei mitään kuittiepäselvyyksiä tai muutakaan. Kieli keskellä suuta jopa haittamaahanmuuton suhteen. Vaikka miehen todellinen näkemys tiedettiin, lipsahduksia ei tullut ja rasismisyytöksillä ei ollut tarttumapintaa. Ja nostetta politiikassa vaikutti olevan. Toki olisi voinut jäädä odottamaan, että Laamasen pää olisi noussut sen verran muiden yläpuolelle että kateuden viikate puoluetoverien keskuudessa olisi heilahtanut. Mutta sitä riskiä ei sentään uskaltanut ottaa, oli parempi katkaista Laamasen ura luottamatta siihen että toiset kykenisivät sen tekemään. Ainoa murtuma Laamasen puolustusmuurissa oli havaittavissa oleva turhautuminen politiikan raadollisuuteen ja kokouksissa typeryksien sietämiseen. Maltsev naurahti itsekseen. Hybridivaikuttaminen voimisti itseään, sillä typerien jaarittelijoiden lisääntyminen politiikassa vaikutti jo omalta osaltaan siihen, että kyvykkäät eivät enää politiikkaan halunneet. Mutta tämä ei vielä riittänyt Laamaselle politiikan jättämiseen. Lopulta oli pitänyt turvautua virkaveljiin GRU:ssa. Salainen palvelu oli yhteyksiensä kautta järjestänyt siten, että Laamaselle tarjottiin erittäin houkuttelevaa siviilitehtävää paremmalla palkalla. Maltsev ei tiennyt kuka mahtoi olla se suomalainen myyrä, jolla oli valtuudet junailla asia. Eikä halunnutkaan tietää. Pääasia oli, että Antti Laamanen oli juuri ilmoittanut, ettei aio asettua ehdolle seuraavissa vaaleissa.

Pienehkössä kokoustilassa oli vajaat kymmenkunta henkilöä. Kuunnellessani puheenvuoroa vilkaisin ulos ikkunasta ja huomasin kaksi tuttua hahmoa. Antti Laamanen vieressään Julius Mattsson kävelivät ripein askelin kohti sisäänkäyntiä. Kas, lieneekö heilläkin tässä betonikompleksissa oma kokouksensa, tuumailin. Tavallaan sääli, että Antti luopuu politiikasta. Broileri hänkin omalla tavallaan, mutta ei suinkaan yhtä läpikypsä kuin tuo Mattsson. Ehdin vielä ajatella ennen miesten katoamista näköpiiristäni, että hän on malliesimerkki jokaisen yhteiskunnan suurimmasta ongelmasta: päättävissä tehtävissä menestyksekkäästi toimimisen kyvykkyys ei korreloi sen kyvykkyyden kanssa, jota vaaditaan päättäviin tehtäviin pääsemiseen.


Muutama vuosi ennen nykyhetkeä...

Julius Mattsson istahti ministeriaudin takapenkille nauttien pehmeästä istuimesta. Muutaman kuukauden jälkeenkin joka kerta tuntui yhtä mukavalta. Erityisen onnekas hän oli myös siksi, että tämän vakiokuljettajansa kanssa hänellä tuntui synkkaavan hyvin. Miehet olivat huumorintajuisia ja vaikka sinuttelivatkin toisaan, he pelasivat eräänlaista roolipeliä. Kuljettaja käänsi päätään ja kysyi:
- Minne ajetaan, sir?
- Eduskuntaan, James.
Mattsson kaivoi kännykkänsä esille ja alkoi näpytellä. Viimeisestä kokouksesta pitää jakaa tekstarilla hyvä juttu muutamalle alan ihmiselle, hän päätti.

Istuimme mökin verannalla, kun Henkan kännykkä värisi. Hän nappasi sen, näppäili hetken, naurahti ja käänsi viestin meidän luettavaksemme. Totesin:
- Tuolla miehellä ei näytä hymy hyytyvän vaikka taloustilanne onkin mitä on.
- Ei hyydy ei.
- Ehkä hyytyisi jos oikeasti ymmärtäisi missä mennään. Tai ehkä hallituksella on jotain sellaista hihassaan mistä me emme mitään tiedä.
- Et usko tuohon itsekään.



Helsinki, suuren virastotalon aula, näinä päivinä...

Antti Laamanen jäi hetkeksi seisomaan ja katsoi ulko-ovea lähestyvän Mattssonin selkää. Minä voisin yhtä hyvin olla nyt tuossa, jos en olisi valinnut toisin, hän ajatteli. Ja pärjäisin taatusti paremmin kuin hän. Omasta puolestani ei kyllä kaduta. Mutta Suomen puolesta hirvittää.


P.S. Kaikki tämän kertomuksen yhteydet todellisiin, olemassaoleviin poliitikkoihin eivät ole satunnaisia, vaan väistämättömiä. Tarinassa esiintyvät poliitikot eivät perustu yhteen henkilöön, vaan molemmat ovat kollaasi useista henkilöistä. Kursiivilla kirjoitetut osat ovat todella tapahtuneet, joskin aikajärjestystä, yksityiskohtia ja tapahtumapaikkoja on häivytetty.

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Uusinta: Aikahaamu II

Lukijalle: Pitäisi varmaan vääntää tähän juttuun jo osa III. Onhan taas muutama vuosi vierähtänyt:

Kirjoitin melkein kahdeksan vuotta sitten tarinan Aikahaamu, jonka tarkoitus oli saada lukija tuntemaan itsensä vanhaksi. Jutun idea oli siinä, että omassa nuoruudessa tapahtuneet asiat tuntuvat sattuneen aivan äsken, kun taas niistä menneisyyteen yhtä pitkän ajan päässä olevat tuntuvat olevan esihistoriaa. Silloin totesin esimerkiksi viihteestä: Madonnan ensilevystä (1983) on lyhyempi aika Britney Spearsin Baby One More Timeen (1998) kuin Spearsista nykyhetkeen. Tässä uusi listaus tapahtumia. Tällä kertaa aikajärjestyksessä. Lukijan iästä riippuu, missä vaiheessa kolahtaa ja tuntee itsensä vanhaksi.

Vuodesta 2018 on pidempi aika Krimin miehitykseen (2014) kuin Krimin miehityksestä arabikevääseen (2011).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Michael Jacksonin kuolemaan (2009) kuin Michael Jacksonin kuolemasta WTC-tornien tuhoon (2001).

Vuodesta 2018 on pidempi aika USA:n hyökkäykseen Irakiin (2003) kuin hyökkäyksestä Neuvostoliiton vetäytymiseen Afganistanista (1989).

Vuodesta 2018 on yhtä pitkä aika euron käyttöönottoon (2002) kuin euron käyttöönotosta perestroikan alkuun (1986).

Vuodesta 2018 on yhtä pitkä aika Kalle Palanderin maailmanmestaruuteen (1999) kuin Palanderin maailmanmestaruudesta Juha Miedon sadasosatappioon (1980).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Spice Girlsin hajoamiseen (1998) kuin Spice Girlsin hajoamisesta Abban hajoamiseen (1982).

Vuodesta 2018 on pidempi aika elokuvaan Titanic (1997) kuin Titanic-elokuvasta Tähtien Sodan ensimmäiseen elokuvaan (1977).

Vuodesta 2018 on pidempi aika prinsessa Dianan kuolemaan (1997) kuin Dianan kuolemasta Elvis Presleyn kuolemaan (1977).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Suomen EU-jäsenyyteen (1995) kuin EU-jäsenyydestä EEC-vapaakauppasopimukseen (1973).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Suomen ensimmäiseen jääkiekon maailmanmestaruuteen (1995) kuin maailmanmestaruudesta Suomen ensimmäisiin jääkiekkoammattilaisiin Pohjois-Amerikassa (1974).

Vuodesta 2018 on pidempi aika TV-sarja Frendien alkamiseen (1994) kuin Frendien alkamisesta Perhe on pahin -sarjan alkamiseen (1971).

Vuodesta 2018 on yhtä pitkä aika F1-maailmanmestari Ayrton Sennan kuolemaan F1-kilpailussa Italiassa (1994) kuin Sennan kuolemasta F1-maailmanmestari Jochen Rindtin kuolemaan F1-kilpailussa Italiassa (1970).

Vuodesta 2018 on pidempi aika internetin tuloon suomalaiskoteihin (1993) kuin internetin tulosta ensimmäiseen väritelevisiolähetykseen Suomessa (1969).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Bill Clintonin valintaan USA:n presidentiksi (1992) kuin Clintonin valinnasta Richard Nixonin valintaan (1968).

Vuodesta 2018 on sama aika Persianlahden sotaan (1991) kuin Persianlahden sodasta amerikkalaisten avoimeen liittymiseen Vietnamin sotaan (1964).

Vuodesta 2018 on pidempi aika siihen, kun Mike Tyson suistettiin raskaan sarjan valtaistuimelta (1990) kuin Tysonin tittelinmenetyksestä siihen, kun Muhammad Ali (silloin vielä Cassius Clay) voitti maailmanmestaruuden (1964).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Berliinin muurin murtumiseen (1989) kuin muurin murtumisesta sen rakentamiseen (1961).

Vuodesta 2018 on yhtä pitkä aika Tsernobylin onnettomuuteen (1986) kuin Tsernobylin onnettomuudesta ensimmäiseen sähköä verkkoon tuottaneeseen ydinvoimalaan (1954).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Mihail Gorbatsovin valtaannousuun (1985) kuin Gorbatsovin valtaannoususta Stalinin kuolemaan (1953).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Windows-käyttöjärjestelmän julkaisemiseen (1985) kuin Windowsin julkaisemisesta Suomen ensimmäisen tietokoneen suunnittelun aloittamiseen (1954) sen valmistumisesta (1960) tai ensimmäisen ulkomaalaisen tietokoneen tulosta Suomeen (1958) puhumattakaan.

Vuodesta 2018 on sama aika Kekkosen eroon (1981) kuin Kekkosen erosta Risto Rytin eroon (1944).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Iranin islamilaiseen vallankumoukseen Teheranissa (1979) kuin Iranin vallankumouksesta toisen maailmansodan aikana järjestettyyn Churchillin, Rooseveltin ja Stalinin tapaamiseen Teheranin konferenssissa (1943).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Lasse Virénin viimeiseen olympiavoittoon (1976) kuin Virenin viimeisestä kympin olympiavoitosta suomalaisten kolmoisvoittoon kympillä Berliinin olympialaisissa (1936).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Etyk-konferenssiin (1975) kuin Etykistä Hitlerin valtaannousuun (1933),

Vuodesta 2018 on pidempi aika öljykriisiin (1973) kuin öljykriisistä suureen pörssiromahdukseen ja lamakauteen (1929).

Vuodesta 2018 on pidempi aika viimeisimpäänkin kuulentoon (1972) kuin viimeisestä kuulennosta Charles Lindberghin Atlantin ylilentoon (1927).

Vuodesta 2018 on yhtä pitkä aika Tsekkoslovakian miehitykseen (1968) kuin Tsekkoslovakian miehityksestä ensimmäisen maailmansodan päättymiseen (1918).

Vuodesta 2018 on yhtä pitkä aika Kuuden päivän sotaan (1967) kuin Kuuden päivän sodasta Verdunin taisteluun (1916).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Yhdysvaltojen virallisesta mukaantulosta Vietnamin sotaan (1964) kuin mukaantulosta ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen (1914).

Vuodesta 2018 on pidempi aika ensimmäiseen tekokuuhun Sputnikiin (1957) kuin Sputnikista ensimmäiseen moottorilentoon (1903).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Tuntematon sotilas -elokuvaan (1955) kuin Tuntemattomasta elokuvan keksimiseen (1895).

Vuodesta 2018 on pidempi aika Helsingin olympialaisiin (1952) kuin Helsingin olympialaisista Pierre de Coubertinin ensimmäiseen ideaan olympialaisten perustamisesta (1889) puhumattakaan niiden järjestämisestä (1896).

Vuodesta 2018 on pidempi aika kolmannen valtakunnan viimeiseen täyteen vuoteen (1944) kuin kolmannesta valtakunnasta Saksan keisarikunnan perustamiseen (1871).

Vuodesta 2018 on pidempi aika toisen maailmansodan alkamiseen (1939) kuin toisen maailmansodan alkamisesta Yhdysvaltojen sisällissodan alkamiseen (1861).

Vuodesta 2018 on yhtä pitkä aika Hitlerin valtaannousuun (1933) kuin Hitlerin valtaannoususta Euroopan hulluun vuoteen (1848).

Vuodesta 2018 on pidempi aika ensimmäisen maailmansodan alkamiseen (1914) kuin ensimmäisen maailmansodan alkamisesta Napoleonin Moskovan valtaukseen (1812).

maanantai 21. maaliskuuta 2022

Uutiskatsaus 12/2022


1. Hyytävää realismia

Blogistikollega Yrjöperskeles kirjoitti 7-8 vuotta sitten kolmiosaisen kirjoituksen vaihtoehtoisesta, vuoteen 2002 sijoittuvasta historiasta. Siinä Neuvostoliitto oli palannut takaisin vuonna 1996 tehdyssä vallankaappauksessa. Kuusi vuotta myöhemmin se sitten hyökkäsi Ukrainaan ja samalla mm. Suomeen. Tarina on hyytävällä tavalla samankaltainen kuin ne tapahtumat, joiden keskellä olemme nyt, 20 vuotta myöhemmin. Toivoa vain sopii että loppu olisi yhtä onnellinen. Tässä linkit, otsikot ovat omani (sori Yrjö):
Osa I: Myrskypilvet kerääntyvät
Osa II: Sodassa suunnitelmat kariutuvat aina
Osa III: Viholliselta varastettu jokerikortti


2. Oppia hakemassa

Otsikkojutun kavereille kävi sitten maitojunat. He olivat lähdössä Ukrainaan sotimaan, mutta värväyskeskus käännytti heidät sotakokemuksen puutteen takia. Tämä on hieman kummallista, sillä perinteisesti Suomen armeijaa on piireissä arvostettu ja usea muu suomalainen on jo vapaaehtoisena maassa. Sinänsä toiminta on periaatteessa vähemmän suotavaa, mutta tunnetusti sodat loppuvat sotimalla. Sitä paitsi johan Clausewitz käski lähettämään upseereita vieraiden maiden sotiin kokemusta hakemaan, jos ei satu olemaan omia tarjolla. Kun muistellaan viime sotien kokemuksia sekä ulkomailta vaikutteita hakeneista suomalaisupseereista (mm. Marokon ja Espanjan kauhut) ja mietitään vielä siihen päälle, kuinka Suomen sodissa hankittu kokemus kelpasi sodan jälkeen (mm. Marttisen miehet ja ainoa suomalainen, jota John Wayne on esittänyt), niin ei kokemuksen hakeminen voi maanpuolustuksen kannalta kovin huono asia olla.


3. Kokemusta hakemassa

Venäjän armeijan suorituskykyä Ukrainan sodassa on pidetty aiheestakin huonona. Tämän perusteella on arvioitu, että Venäjän armeijan uhka on oletettua vähäisempi. Lisäksi arvioidaan kuluvan vuosia, että materiaalimenetykset tulevat korvattua.
Mitenkään maalaamatta piruja seinille esitän kysymyksen: tulisiko mieleen historiasta tilannetta jossa venäläiset tekivät pienempään maahan invaasion, joka ei mennyt ollenkaan suunnitelman mukaan, materiaali- ja henkilöstömenetykset olivat melkoiset ja jonka seurauksena venäläisten suorituskyky arvioitiin huonoksi? Vielä lisäkysymys: vieläpä siten että venäläiset ottivat opikseen virheistään ja reilua vuotta myöhemmin havaittiin suorituskyvyn olevan huomattavasti arvioitua parempi ja materiaalia olevan reilusti kuviteltua enemmän.


4. Kiinalainen juttu

On täysin epäselvää, kuinka paljon Kiina tiesi Venäjän aikeista, kuinka paljon Kiina on Venäjää tukenut ja onko Venäjä tosiaan pyytänyt Kiinalta apua. Ilmiselvää on, että Kiina tiesi hyökkäysvalmiudesta, todennäköisesti aikeistakin ja kenties ajankohdastakin. Väitetään, että Kiina olisi pyytänyt Venäjää lykkäämään hyökkäystä olympialaisten yli. Luultavasti Venäjä ei näin tehnyt, mutta toivoi tietysti kovasti että Kiina olisi pyynnön esittänyt – se olisi tarkoittanut että Kiina olisi ollut palveluksen velkaa. Todennäköisimmin venäläiset yrittivät Ukrainalle uhittelemalla saada Kiinan juksattua tähän pyyntöön. Diplomaattisen pelin suurmestareita molemmat, joten luultavasti Kiina – vaikka olisi aikeista tiennytkin – ei tähän ansaan langennut koska laski ettei Venäjä kuitenkaan hyökkää vielä olympialaisten ollessa käynnissä.
Kiinan politiikassa on vain yksi varma asia: Kiina tukee Venäjän hyökkäystä tai vastustaa sitä ainoastaan oma etu mielessään. Kiina katsoo kieli pitkällä Siperian resursseja ja sen edun mukaista on Venäjän heikentäminen kuitenkin siten, että se ei ajaudu täydellisen sekasorron tilaan. Vaarallista leikkiä sinänsä.


5. Aivot vuotavat

Venäjältä Putinin takia paenneet ovat olleet maansa koulutetuinta väkeä, mikä taas ei tiedä hyvää Venäjän tulevaisuudelle. Stalin onnistui pudottamaan maan keskimääräistä ÄO:ta monta pykälää eliminoimalla kirotut intellektuellit ja hänen fyysisesti pieni mutta ihailumäärältään suuri faninsa Putin näyttää viimeistelevän oppi-isänsä työn.


6. Historia kertoo toisin

Ruotsin pääministeri Magdalena Andersson vaikuttaa suhteellisen jämäkältä naiselta. Nyt hän totesi, että on itsestään selvää, että Ruotsi ei olisi passiivinen mikäli Suomeen hyökättäisiin. Tämä tulkittiin siten, että Ruotsi avustaisi Suomea. Osio ”itsestään selvää” ei kyllä ole niin itsestään selvää historian valossa. Talvisodassa tuli toki tarvikeapua, mutta jatkosodassa jopa vapaaehtoisten tuloa vaikeutettiin ja Lapin sodassa tyydyttiin siihen että Ruotsin sotakorkeakoulun kurssi seurasi Tornionjoen länsirantaa pohjoiseen käytännön oppia kiikaroimassa sitä mukaa kun suomalaisten hyökkäys eteni.


7. Kelkka ei käänny

Otsikko väitti ruotsidemokraattien kääntäneen kelkkansa pakolaisten suhteen, sillä puolue hyväksyy Ukrainasta paenneet naiset ja lapset. Todellisuudessa minkäänlaista kelkankääntöä ei ole tapahtunut. Toistaiseksi ruotsidemokraatit ovat vastustaneet sitä, että maahan lappaa terveitä asekuntoisia miehentekeleitä maista, jotka eivät ole joutuneet ulkovallan hyökkäyksen kohteeksi, joiden levottomuudet aiheutuvat ainoastaan keskinäisistä levottomuuksista ja joilla ei ole aikomustakaan palata takaisin kotimaahansa. Ukrainasta tällaisia ei tule siitäkään syystä, että maasta eivät saa poistua 18-59 -vuotiaat miehet. Paitsi tietysti jos nämä eivät ole ukrainalaisia.


8. Riittävän kaukana Putinista

Aikoinaan Radio Jerevanilta kysyttiin, ovatko neuvostovirkamiehet uskollisia vaimoilleen työmatkoillaan. Radio Jerevan vastasi: ”Muista emme tiedä, mutta ainakin sankarilliset kosmonauttimme.” Nykypäivänä voisi kysyä, uskaltavatko venäläisvirkamiehet kritisoida Ukrainan erityisoperaatiota. Vastaus näkyy kuuluvan, että ainakin kosmonautit. ISS:lle saapuneet venäläiskosmonautit olivat näet tarkoituksellisesti pukeutuneet normaalista poikkeaviin sinikeltaisiin väreihin. Tästä voidaan päätellä kaksi asiaa. Ensinnäkin kosmonautit ovat turvassa Putinin pitkältä kädeltä ollessaan avaruudessa. Toiseksi he uskovat Putinin valtakauden päättyvän lähiaikoina, sillä avaruustaksi tuskin tulee hakemaan kosmonautteja takaisin. Ja vaikka tulisikin, he eivät välttämättä suostu lähtemään ennen Putinin vallastasyöksyä.
Venäjän avaruushallinto tietysti kiisti kaiken toteamalla että sinikeltainen on Moskovan teknillisen valtionyliopiston väri. Tässä vaiheessa muistutetaan vanhasta totuudesta: yksikään asia ei ole luotettavasti todistettu ennen kuin Venäjä kiistää sen.


9. Kaksihaarainen kieli

Sodan ensimmäisiä taisteluja oli Käärmesaaren valtaus. Ukrainan alkuperäisten tietojen mukaan sekä julkaistun äänitteen perusteella saaren vartiojoukko vastasi venäläisen sotalaivan antautumiskehoitukseen noin vapaasti kääntäen kehoittaen venäläisiä suorittamaan masturbointitoimenpiteen yläraajallaan ja kaatui viimeiseen mieheen. Sittemmin Ukraina on täsmentänyt, että osa miehistä saattoi joutua elossa sotavankeuteen. Venäjä puolestaan kertoi, että 82 miehen vartiojoukko antautui ehdoitta sotavangeiksi. Tämä vahvistaa Ukrainan version 13 miehen lukumäärän sekä tiukan vastarinnan suunnilleen oikeiksi, sillä Venäjän normaalissa tiedotuksissa valehtelukerroin kymmenen on standardiasetus. Suomenkin sotahistoriasta muistetaan partisaanien hyökkäys siviililinja-auton kimppuun, jossa sai surmansa neljä matkustajaa. Partisaanit ilmoittivat päämajaan tuhonneensa sotilaskolonnan ja surmanneensa 63 sotilasta ja 36 siviiliä. Partisaanien puolustukseksi on toki sanottava, että aseettomien surmaluvut olisivat olleet suuremmat, elleivät partisaanit olisi pelästyneet luodin vioittamaa auton äänitorvea, joka alkoi soida jatkuvasti.


10. Adomir Putler

Putin pisti sen verran päätään ulos bunkkerista, että piti hyytävän puheen. Jotenkin tulee mieleen toinenkin diktaattori, jonka golfpeli päättyi myös pallo hukassa bunkkerissa. Silloinkin puheet kovenivat sitä mukaa kun konkurssi lähestyi.


11. Huonoin hybridioperaatio ikinä

Venäjän suurlähetystö julkaisi twiitin, jossa kehotti Suomessa asuvia venäläisiä ottamaan yhteyttä heihin kohdistuneista ihmisoikeusrikkomuksista. Twiitti ymmärrettiin välittömästi oikein eli tarkoituksena oli kerätä todistusaineistoa Suomea vastaan. Ikään kuin todistusaineiston olemassaolo tai sen puuttuminen olisi koskaan ollut mikään syy Venäjän operaatioille. Tällä kertaa operaatio oli kuitenkin niin tökerö, että suorastaan epäilyttää sen lanseeranneen virkamiehen tehneen tämän jäynä mielessä tahallaan.
Joka tapauksessa toivon, että jokainen tätä blogia mahdollisesti lukeva venäjäntaitoinen vastaa suurlähetystön sähköpostiin ja toteaa, että heitä vastaan on tehty ihmisoikeusrikkomuksia Venäjän virkamiesten toimesta, jotka pyrkivät vaikeuttamaan heidän elämäänsä, saamaan heidät epäilyksenalaisiksi ja estävät heidän integroitumistaan länsimaiseen yhteiskuntaan.


12. Katso kuka varoittaa

Pääspice Sanna Marin tapasi Saksan liittokansleri Olaf Scholzin ja varoitti tätä sinisilmäisyydestä Venäjän tavoitteiden suhteen. Tilanne on oikeasti aika ilmeinen, jos jopa Sanna Marin kykenee varoittamaan sinisilmäisyydestä.


13. Kun aika on

Koska on todennäköistä, että Putin joutuu jonkin ajan kuluttua luopumaan tsaariudestaan ja Venäjä on jonkin aikaa sekasortoisuuden tilassa, Suomella on tuolloin tuhannen taalerin paikka. Aikoinaan Pariisin rauhansopimuksen rajoituksista sanouduttiin irti Neuvostoliiton hajottua. Nyt olisi aika irtautua yhtä lailla vanhentuneesta Ahvenanmaan sopimuksesta. Viime vuoden lopussa hiljaisesti perhepiirissä satavuotispäiväänsä juhlinut sopimus on nykyaikaisen aseistuksen myötä käytännössä vanhentunut. Johan jatkosodan alkajaisiksikin tuli melkoinen kiire, saati sitten nykyaikana. Kun Putin putoaa valtaistuimelta, niin äkisti sama operaatio pystyyn kuin reilut 80 vuotta sitten.


14. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Mohamed Ibrahim Hassan … jäkjäkjäk …kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … raiskauksesta … päläpäläpälä … Turun hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


15. Tumpeluus tuoksuu

Järjestyksenvalvojaa yritettiin ampua Sörnäisten metroasemalla. Ase ei lauennut, koska patruuna oli ladattu lippaaseen väärinpäin. Tämä herättää kysymyksen, miten helvetissä patruuna ylipäätään saadaan lippaaseen väärinpäin ja kuka voi olla niin tampio, että kuvittelee luodin olevan takana ja hylsyn edessä. Tekijä oli sentään 27-vuotias mies eli luulisi olevan armeijan käynyt … ei mutta hetkinen, tämähän tapahtuikin Sörnäisten metroasemalla … niin tosiaan, nyt taisi löytyä uskottava selitys etenkin koska sitä ei jutussa mainita.


16. Lupaava otsikko

Otsikossa kaikki oli kunnossa: ”Tutkimus: Homomiehet kouluttautuvat muita miehiä pidemmälle, ja syy voi löytyä heteromieskulttuurista”.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Jos allekirjoittanutkin olisi hyödyntänyt elämässään tehokkaasti sen ajan, joka on kulunut naisten ymmärtämisen (turhaan) yrittämiseen tai vonkaamiseen, olisin varsin todennäköisesti jo ehtinyt kehittää SEKÄ kylmäfuusioreaktorin ETTÄ syöpärokotteen.
Itse jutussa ei sitten tähän sinänsä ilmeiseen ajatukseen viitattu, vaan jossiteltiin kaikenlaisilla jonninjoutavilla syillä. Ainoa vähän sinne päin viittaava toteamus oli ”Osalla kyse voi olla siitä, että tukahduttaa oman seksuaalisuuden teini-iässä, jolloin energiaa seksi- ja seurusteluasioiden sijaan voi käyttää opintoihin.”
Sinänsä voi kyllä olla totta, että ”Heteroseksuaalisessa poikakulttuurissa koulunvastaisuus on yksi vahva juonne. Mittleman arvelee, että homoseksuaaliset pojat välttyvät tältä asenteelta, joka haittaa koulunkäyntiin panostamista.” Mutta tässä pitäisi pohtia syytä ja seurausta. Aika varmasti poikien arvosanat pomppaisivat keskimäärin kahdella pykälällä ylöspäin, jos teinityttöjen housut kastuisivat todistuksen kympeistä eikä viritetyistä mopoista. Eli löytyisikö se todellinen syy poikien huonompaan koulumenestykseen kuitenkin tyttöjen parinvalintapreferensseistä, jotka lienevät syy poikien ”koulunvastaisuuteen”?


17. Kultaa Ukrainaan!

Ukrainalainen korkeushyppääjä Jaroslava Mahutših joutui pakenemaan Venäjän ”erikoisoperaatiota” ensin maansa sisällä ja sitten rajojen ulkopuolelle. Reissun aikana ei liiemmin harjoiteltu. Mahutšihin matka päättyi toistaiseksi Belgradiin, jossa järjestettiin halliyleisurheilun MM-kisat. Siellä mitalisuosikin kisa näytti päättyvän pronssimitaliin, mutta kolmannella hypyllä ylittyi 200. Tämä olisi tuonut hopeaa, sillä saman korkeuden ylittäneellä Australian Eleanor Pattersonilla oli parempi pöytäkirja. Rimaa nostettiin kahdella sentillä. Patterson pudotti ensimmäisellään, Mahutših ylitti. Roolit kääntyivät toisinpäin eli nyt Mahutšihin pöytäkirja oli parempi ja hänellä oli ote kultamitaliin. Koska 202:n ylitys ei enää olisi Pattersonille riittänyt, hän siirsi kaksi jäljelle jäänyttä yritystään seuraavaan korkeuteen 204. Kaksi pudotusta ja maailmanmestaruus sotaa käyvään Ukrainaan! Mahutšihin surunsekaista riemua on vaikea kuvitella.
Toivoa sopii, että tämä suoritus antaa omalta osaltaan ukrainalaisille taistelutahtoa. Etsimättä nousee mieleen Taisto Mäen ME kympin juoksussa, historian ensimmäinen puolen tunnin alitus toisen maailmansodan jo puhjettua talvisodan kynnyksellä.


18. Kuultakoon toistakin osapuolta

Anatoli Tymoštšuk pelasi Ukrainan riveissä hurjat 144 jalkapallomaaottelua. Viisi vuotta sitten päättyneen uransa jälkeen hän ryhtyi normaaliin tapaan valmennuspuuhiin ja on viime vuodet työskennellyt Zenit Sankt Petersburgin apulaisvalmentajana. Nyt Ukrainan jalkapalloliitto on riistänyt häneltä valmennuslisenssin ja kaikki tittelit sekä asettanut hänet elinikäiseen toimitsijakieltoon, koska hän ei ole tuominnut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
Oikeudenkäynnin periaatteena on jo roomalaisten ajoista ollut ”kuultakoon toistakin osapuolta”. Näin ei ole Tymoštšukin kohdalla tehty. Tymoštšuk on vaiennut, mutta hän ei ole myöskään kannattanut hyökkäystä. Ennen tuomiota hänelle olisi pitänyt suoda mahdollisuus lausua oma näkökantansa. Saattaisiko olla jopa niin, että Tymoštšuk ei ole suutaan avannut siksi että hän pelkää Pietarissa ollessaan vähän isompienkin asioiden kuin työpaikkansa puolesta?
Enin mitä olisi pitänyt tehdä, olisi ollut antaa Tymoštšukille uhkavaatimus siitä, että hänen on poistuttava Venäjältä ja otettava paikkansa Ukrainan riveissä.


Loppukevennys: Ei olla kusessa

Dieselpolttoaineen saatavuus on uhattuna siihen tarvittavan lisäaineen puutteen takia, mikä toisaalta on hyvä uutinen kaltaisilleni kuskeille joita dieselin tankkaaminen alkoi korkean hinnan takia alkuvuodesta hirvittää entistä enemmän. Kohta ei tarvitse maksaa maltaita dieselistä, jos sitä ei ole! Pula aiheutuu siitä, että Venäjältä ei saada dieselpolttoaineen vaatimaa (tai jos tarkkoja ollaan, moottorien ympäristösäädösten vuoksi tehtyjen säätöjen vaatimaa) Adblue-liuosta. Liuoksen pääasiallinen ainesosa on urea. Tiettävästi saatavuusongelman syynä ei ole Venäjään kohdistetuissa pakotteissa, vaan siinä että kaikki maassa tuotettu urea tarvitaan Vladimir Putinin päähän (joka onkin kuvissa aika turvonneen näköinen).

lauantai 19. maaliskuuta 2022

Uusinta: Liput liehuen

Lukijalle: Tänään on kuulemma liputuspäivä. Jutun lopussa oma kommenttini aiheesta, mutta pistetään silti uusintana juttu erikoisista lipuista viiden vuoden takaa:

Maailmassa on karvan verran alle 200 itsenäistä valtiota, tarkka määrä riippuu laskutavasta. Yksi itsenäisen valtion perustuntomerkeistä on oma lippu. Jokaiseen lippuun taas liittyy oma taustatarinansa; mitä lipun värit symboloivat, mikä on lipussa olevan kuvion merkitys. Lippuja tutkivaa tiedettä nimitetään veksillologiaksi. Paras lähde erilaisten lippujen näkemiseen on puolestaan Flags of the World -sivusto, josta löytyy lähes satatuhatta lippukuvaa - joukossa kaikkien maiden historialliset liput ja useimmat osavaltioiden, kaupunkien, järjestöjen ja muiden vastaavien liput.

Monen lipun kuvio, muoto tai historiallinen tarina on tapaus sinänsä. Seuraavassa erikoisten lippujen TOP 10:

10. Itävalta
Tiukka kysymys: minkä Euroopan maan valtiolipussa on sirppi ja vasara? Tällä kertaa kyseessä ei ole mikään kommunismista unohtunut jäänne, vaan Itävallan perinteinen lippu. Se normaali Itävallan lippu on puna-valko-punainen, mutta valtiolipussa on valtion vaakuna kuten Suomellakin. Itävallan vaakunassa taas on kotka, jonka kynsissä ovat sirppi maanviljelyksen ja vasara teollisuuden symbolina.

9. Afganistan
Afganistanin lipussa ei ole sinänsä mitään erikoista. Siis nykyisessä. Ainakaan siinä, mikä oli nykyinen tätä kirjoittaessa. Afganistanilla on nimittäin viimeisen sadan vuoden aikana ollut käytössä 18 erilaista virallista lippua. Niistä kymmenen viimeistä viimeisen 40 vuoden aikana - on siinä ollut ihmisillä opettelemista.

8. Romania ja Tsad
Monet liput muistuttavat toisiaan, mutta itsenäisten maiden lipuista nämä kaksi ovat kaikkein eniten toistensa kaltaisia. Molemmat ovat pystytrikoloreita värien järjestyksen ollessa sininen-keltainen-punainen ja korkeus-leveys -suhteen 2:3. Ainoa ero on sinisen värisävyssä. Tsadin lipun sininen on jonkin verran Romaniaa tummempi. Tämäkin valinta menee väärinpäin, koska Tsadissa paistaa jatkuvasti aurinko, joten lippu haalistuu nopeammin kuin Romanian lippu.Punavalkoiset Indonesian ja Monacon liput ovat väreiltään ja asettelultaan täsmälleen samanlaiset, mutta ne eroavat toisistaan korkeuden ja leveyden suhteessa.

7. Vanuatu
Suvaitsevaisto ei ole - vielä - esittänyt Suomen lipun muuttamista sillä perusteella, että sen risti sortaa ei-kristittyjä vähemmistöjä. Uskonnolliset symbolit ovat lipuissa yleisiä, etenkin islamilaisissa maissa. Siellä lippu ilman puolikuuta on kuin talo ilman aitan polulla astelevaa neljää burkha-asuista emäntää. Siinä missä suvaitsevaisto toistaiseksi sietää siniristilippua, he luultavasti saisivat paskahalvauksen jos asuisivat Vanuatussa. Sikäläisen lipun petollisen kauniilta näyttävä kaarikuvio näet esittää villisian torahammasta. Maan muutama sata muslimia eivät ole tiettävästi asiasta valittaneet, raukkaparoilla kun ei ole puolestaloukkaantujia kuten Suomessa.

6. Mosambik
Afrikan edistyksellisyyttä vanhan ja luutuneen Euroopan rinnalla kuvaa hyvin Mosambikin lippu. Siinä missä eurooppalaisissa vaakunoissa on miekkoja ja muita nykyään hyödyttömiä aseita, Mosambik räväyttää Kalasnikov-rynnäkkökiväärillä.

5. Yhdysvallat
Useimmat toki tietävät Yhdysvaltain lipun tähtien määrän kuvastavan 50 osavaltiota ja kolmentoista raidan kuvaavan alkuperäisiä osavaltioita. Lipun kehitykseen liittyy kuitenkin vähemmän tunnettuja yksityiskohtia. Ensimmäisessä lipussa oli tietysti vain 13 tähteä. Osavaltioiden määrän kasvaessa seuraavassa oli 15 tähteä - mutta myös 15 raitaa. Kun päädyttiin 20 osavaltioon, raitojen määrä pudotettiin takaisin alkuperäiseen ja hyvä niin - koettakaapa kuvitella 50-raitaista USA:n lippua. Tähtien ryhmittelyä ja suuntausta ei myöskään oltu määrätty, joten niistä nähtiin mitä erilaisempia variantteja. Nykyään laki säätelee lipun käyttöä tarkasti, mutta kaikki aiemmat liput ovat myös virallisia niin kauan kun ovat käyttökelpoisia. Tämä olikin kätevä sääntö 50-luvun lopussa, kun Alaska ja Havaiji hyväksyttiin vuoden välein osavaltioiksi. Lipun muuttuessa olisi kaikkien pitänyt vaihtaa ensin 48-tähtinen 49-tähtiseen ja heti perään 50-tähtiseen. Jos jonakin päivänä Yhdysvallat saa 51:n osavaltion (Washingon D.C., Puerto Rico ja Mariaanien saaristo ovat vahvimmat ehdokkaat), tulee ongelma koska 51 tähteä on vaikea ryhmitellä riveihin. Villejä arvauksia 51-tähtisen lipun muodosta onkin jo esitetty.

4. Ruanda
Jos lippuun asetetaan jokin kuvio tai siinä on ylipäätään mitään epäsymmetristä, tämä epäsymmetrinen osa sijoitetaan aina tangon puolelle. Siis TANGON PUOLELLE! Ymmärsittekö siellä Ruandassakin? TANGON PUOLELLE! Plääh. No ei sitten, pitäkää tunkkinne ja aurinko sillä puolella, että lippu näyttää todella höhlältä liehuessaan. Toisaalta mitä muutakaan voi odottaa jengiltä, jonka edelliseen lippuun oivallettiin lätkäistä keskelle iso R-kirjain erottamaan sitä muuten samanlaisesta Guinean lipusta.

3. Nepal
Klassinen tietokilpailukysymys: mikä on ainoa maa, jonka lippu ei ole suorakulmio? Nepalin lippu koostuu kahdesta kolmiosta, jotka ovat perua Rana-dynastian kahdelta kilpailevalta sukuhaaralta. Tai sitten ei. Geometrisesti ottaen kyseessä ei ole kaksi kolmiota, ellei sitten hyväksytä sitä, että kolmiot sijaitsevat osittain päällekkäin. Ja aika harva lienee kiinnittänyt huomiota siihenkään, että kolmiot eivät ole yhtenevät; alempi on suorakulmainen, tasakylkinen kolmio ja ylempi ei. Lipun piirtäminen on temppu sinänsä, mutta onneksi hommaan on määritetty yksityiskohtaiset ohjeet.

2. Paraguay
Jaa että mitäkö omituista on Paraguayn lipussa? Vaakatrikolori kolmella värillä (punainen, valkoinen, sininen), jotka vieläpä ovat yleisimmät lipuissa esiintyvät värit. Näitä formaatteja löytyy kymmenittäin, vaikka huomioitaisiinkin keskelle lätkäisty vaakuna. Vaan kierretäänpä toiselle puolelle lipputankoa. Toisella puolella ei olekaan vaakunaa, vaan valtiovarainministeriön sinetti. Paraguayn lippu onkin maailman ainoa valtiolippu, jonka puolet poikkeavat toisistaan. Neuvostoliiton lippu oli toiselta puoleltaan virallisesti punainen ilman sirppiä, vasaraa ja tähteä, mutta käytännössä kaikki NL:n liput olivat samanlaisia molemmin puolin.

1. Filippiinit
Filippiinien lipussa on tangon puolella valkoinen kolmio, jossa on kuvattu aurinko ja kolmion jokaiseen nurkkaan kolme tähteä. Lipun muun osan yläosa on sininen ja alaosa punainen. Paitsi jos maa on sodassa. Tällöin lippu käännetään ylösalaiseen asentoon, punainen ylös ja sininen alas. Tangonpuoleinen kolmio on symmetrisenä edelleen samanlainen. Yhdysvaltain lipulla on hieman samantapainen symboliikka - sen ripustaminen ylösalaisin on hätämerkki. Pahat kielet väittävät, että myös Italian lippu on sota-aikana erilainen kuin rauhan aikana - sodan syttyessä viher-valko-punaisesta pystytrikolorista poistetaan sekä vasen että oikea reuna ja jäljelle jäänyt keskiosa käännetään vaakatasoon.

Mutta tänä iltana Jaska menee pihalle, laskee Karjalan viirin alas ja nostaa Suomen lipun salkoon juhannuksen kunniaksi!
(Lisäys 19.3.2022: Alkuperäinen juttu on siis julkaistu juhannusaattona. Tänään Jaska ei todellakaan käy vetämässä lippua salkoon. Koska on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, Salli saa käydä hoitamassa homman jos huvittaa.)

tiistai 15. maaliskuuta 2022

Pasifismin filosofia


Jotain hyvää Ukrainan sodastakin on seurannut: maanpuolustustahto on noussut. Kertausharjoituksiin on tulijoita enemmän kuin voidaan ottaa vastaan, maanpuolustuskursseille on haettu niin paljon että kurssitarjontaa on pitänyt lisätä ja aseharjoittelu on ollut rajussa kasvussa.

Näiden hyvien uutisten vastapainoksi sitten vähän ikävämpääkin: Suomesta on paljastunut 1500 paskahousua, jotka ovat hakeneet tämän vuoden puolella reservistä siviilipalvelukseen. Koko viime vuonna reservistä sivariin hakeutujia oli 435, joten ei tarvitse erityistä logiikkaa sen päättelemiseen, että kyseessä on pelästyminen Ukrainan tilanteesta.

Ylipäätään koko siviilipalvelus on aivan turha keksintö. Jos ei halua aseeseen tarttua, armeijassa on mahdollisuus aseettomaan palvelukseen. Tämän laajentaminen entisestään myös siviilimäisempiin tehtäviin nykyisten lääkintämies- ym. tehtävien ohella. Onhan siviilikoulutuksensa takia monia sellaisia, jotka ovat suuremmaksi hyödyksi muissa tehtävissä kuin poterossa kiväärin kanssa. (Tosin heille tulee antaa mahdollisuus myös aseelliseen palvelukseen, jos niin haluavat.) Kyllä maanpuolustuksessa töitä löytyy pasifistillekin. Olihan jo toisessa maailmansodassa esimerkiksi brittiläisten kommandoyksiköiden lääkintämiehinä ehdottomia pasifisteja, jotka ottivat osaa vihollisen linjojen taakse tehtyihin iskuihin. USA:ssa pari tällaista sai jopa korkeimman mahdollisen urhoollisuudesta annettavan kunniamerkin, joten pelkuruudesta ei todellisessa pasifismissa ole kyse.
Kokonaan toinen juttu ovat sitten totaalikieltäytyjät, jotka eivät suostu edes siviilipalvelukseen. Nämä tuomitaan yleensä 173 päivän vankeusrangaistukseen, mikä on täysin käsittämätöntä. Sen jälkeen asia on nimittäin loppuun käsitelty. Tämä vastaa tilannetta, jossa Matti Meikäläinen kieltäytyisi jonakin vuonna maksamasta verojaan ja saisi siitä tuomion. Sen jälkeen hänet olisikin vapautettu maksamasta veroja loppuiäkseen, koska tuomio on jo kärsitty. Ainoa oikea menettelytapa totaalikieltäytyjiä kohtaan on istuttaa vankilassa niin kauan, kunnes mieli muuttuu.



Karkeasti jaotellen sotilaspalveluksesta kieltäytyjät voidaan ryhmitellä viiteen (tai neljään, koska viidennen olemassaolo on lähinnä teoreettinen) porukkaan:


1. Lusmut

Tämä ryhmä muodostanee suurimman osan. Siitä mennään josta aita on matalin. Ryhmän koko kasvaa sitä mukaa, kun siviilipalveluksen stigma pienenee. Eli toivottavasti muuttuu nyt Venäjän uhan takia toiseen suuntaan. Tämän vuoden alussa sivariin reservistä menneet kuuluvat lähes täysin lusmujen ryhmään. He ovat suorittaneet asepalveluksen siksi, että laskivat sen helpoimmaksi tieksi. Nyt kun sodan uhka kasvoi, he laskivat helpoimmaksi tieksi raukkamaisuutensa julkisen tunnustamisen.


2. Pelkurit

Tämä ryhmä koostuu ”tapaus Riitaojista”, joista ei ole mihinkään rohkeutta vaativiin tehtäviin. Vielä 1980-luvulla he – mikäli eivät saaneet vapautusta – suorittivat poikkeuksetta armeijan eivätkä koskaan siviilipalvelusta siksi, että tuohon aikaan joukosta erottuminen eli siviilipalveluksen suorittaminen vaati enemmän rohkeutta kuin armeijaan meneminen muiden mukana. Ja luultavasti nykyäänkin suuri osa käy armeijan. Eikä yksikään mies voi varmasti ennen kokemusta tietää, onko hänellä todellista rohkeutta, vaikkakin melko todennäköisesti pelkuruutensa tunnistaa kyllä hyvissä ajoin jo nuoruudessa.


3. Idealistit

Tämä ryhmä koostuu kaikkein rasauttavimmista pelleistä. Kyllähän te tyypin tiedätte: ”Jos kaikki maailmassa kieltäytyisivät sotimasta, ei sotia käytäisi”. Tämähän on aivan totta, mutta siinä on sellainen pikkuriikkinen ongelma että kun näin ei ole. Muistan ikuisesti erään rauhanaktivistin ratkaisun silloisen Jugoslavian hajoamissotiin: ”Sieltä pitäisi kuljettaa kaikki asepalvelusikäiset miehet pois kunnes tilanne on rauhoittunut”. Harvoin saa nauraa yhtä makeasti. Nämä tyypit ovat ongelmien ulkoistajia. He sanovat, etteivät ikinä suostuisi käyttämään väkivaltaa. Kuitenkin he ovat mitä kärkkäimpiä hyväksymään sen, että joku toinen käyttää väkivaltaa heidän puolestaan ja ovat jopa närkästyneitä jos näin ei tapahdu. Kuvitelkaapa että lyötte häntä nyrkillä nenään. Eihän hän lyö takaisin (no, saattaa vaikka lyödäkin koska teoria ja käytäntö etenkin pasifismissa tuppaavat olemaan eri asia), vaan ottaa yhteyttä poliisiin. Seuraavaksi tulee poliisi paikalle ja käyttää tarvittaessa väkivaltaa pidättääkseen teidät. Ja tämä on pasifistin mielestä täysin OK eikä hän huomaa edes mitään ristiriitaa asiassa. Todellisuudessa jokainen tähän ryhmään kuuluva on valmis tappamaan, kunhan olosuhteet ovat oikeat. Idealismilla on tapana karista pois, kun realismi lyö kasvoille riittävän napakasti.


4. Saivartelijat

Tämä on oikeastaan edellisen ryhmän alaryhmä, mutta eroaa siinä että heidän pointtinsa ovat näennäisesti faktoihin perustuvia tai sitten he kiemurtelevat irti tosiasioista saivarrellen. Tyyppiesimerkki näennäisfaktoihin vetoajista on se, joka sanoo että armeijaa ei tarvita mihinkään, onhan maailmassa maita jotka ovat luopuneet armeijasta kokonaan, kuten Costa Rica ja Islanti. Näille voi sanoa että kokoapa pataljoona, tee maihinnousu Islantiin ja jää odottamaan, että USA:n armeija tekee sinusta hakkelusta. Islanti on välttynyt armeijan perustamiselta antamalla maansa USA:n käyttöön Atlanttiin ankkuroiduksi kiinteäksi lentotukialukseksi, mikä on ollut molemmilta mailta hyvä diili. Ja jos tämä valloitussuunnitelma alkoi äkillisesti tuntua huonolta, niin rahtaa se pataljoonasi sitten sinne armeijattomaan Costa Ricaan ja katso, mitä maan kahdenkymmenentuhannen vahvuinen Fuerza Pública de Costa Rica tekee pataljoonallesi Galil-rynnäkkökivääreillään ja M60-konekivääreillään, olettaen että pääset edes rantaan asti ilman että rannikkovartioston alukset upottavat maihinnousulaivastosi. Se on kätevää kun voi kutsua selviä asioita toisella nimellä, eihän Japanillakaan ole armeijaa vaan kolmensadantuhannen vahvuiset itsepuolustusjoukot eikä Putin käy Ukrainassa sotaa vaan erityisoperaatiota.
Saivartelijoista loistavan esimerkin antoi puolestaan Aamulehden eläkkeellä oleva toimittaja runsaasti kommentteja (315) keränneessä kolumnissaan. Hän kirjoitti aikoinaan siirtyneensä reservistä sivariin, kun ei halunnut tappamiseen osallistua. Tällöin hän sai kutsun pääesikuntaan, jossa vakaumusta testannut eversti (hieman kyllä ihmetyttää eikö tuon palkkaluokan miehellä tärkeämpiä tehtäviä ollut, mutta ei nyt puututa tähän) kysyi: ”Entä jos vihollinen tulee kotiisi ja asettaa kiväärin piipun lapsesi ohimolle. Mitä sanot siihen?” Toimittaja laittoi kertomansa mukaan everstille jauhot suuhun vastaamalla: ”Noin typerän, röyhkeän, säälittävän ja väärän kysymyksen voi esittää vain armeijan upseeri.”
Kolme ensimmäistä neljästä osui kyllä kohdalleen ja neljäskin siinä tapauksessa, että ymmärsi kolme ensimmäistä liian konkreettisesti. Kysymys oli typerä siinä mielessä, että jokaiselle täysijärkiselle pitäisi olla selvää, että se oli kuvaannollinen: siinä vaiheessa kun vihollinen laittaa aseen piipun lapsen ohimolle, on jo myöhäistä. Pasifismin sijaan olisi pitänyt ampua se vihollinen viimeistään siinä vaiheessa, kun hän astui pihamaalle niin tilanteeseen ei olisi jouduttu. Röyhkeä kysymys kiistatta oli: kävi ilkeästi sen kimppuun, minkä luulisi ihmiselle olevan tärkeintä. Realistinen se kylläkin oli. Ei tarvitse mennä kuin Afrikkaan, jossa luultavasti joka päivä tapahtuu tuollaista. Joukkion yksi jäsen pitää kiväärin piippua lapsesi ohimolla samaan aikaan kun katselet, kuinka muut raiskaavat vaimoasi. Everstin olisi pitänyt sanoa tämä, sillä ei siitä tänä päivänäkään ole kuin vajaat 80 vuotta kun Suomea pahimmin uhkaavan vieraan vallan joukoilla tämä oli normiproseduuri.
On kyllä myönnettävä, että jos toimittaja kirkkain silmin voi vakuuttaa että antaa tämän tapahtua mieluummin kuin tarttuu aseeseen, hän on todellinen pasifisti. Epäillä kuitenkin sopii.


5. Pasifistit

Tässä vaiheessa on sitten tapana marssittaa esiin Arndt Pekurinen ja kumppanit. Eli ne, jotka kieltäytyvät aseeseen tarttumasta vaikka omaa henkeä uhataan. Epäillä sopii, onko tässä ryhmässä yhtään ainutta todellista pasifistia. Ensinnäkin tietysti todettakoon kuten edellä, että näille tulisi sallia aseeton palvelus esimerkiksi lääkintämiehenä. Tämä ei kuitenkaan ole oleellista, sillä on vaikea uskoa että riittävän kovan tosipaikan suhteen tässä olisi mitään eroa. Esimerkiksi tapaus Pekurinen. Tajusiko hän todella, että kyse ei ole pelkästä uhkailusta? Entäpä jos vieressä olisi ollut toinen kaveri, joka olisi teloitettu ensin? Emme tietenkään saa koskaan varmasti tietää, mutta vähintäänkin vahva epäilys on että kivääri olisi kelvannut käteen siinä vaiheessa, kun näkee naapuripasifistin aivojen valuvan kallosta ulos. Voihan toki olla, että joku kieltäytyisi siinäkin vaiheessa uhratakseen oman henkensä aatteensa puolesta. Mikä muuten on pasifistilla huomattavasti epätodennäköisempää kuin militaristilla ja luultavasti jäisi toteutumatta, jos pasifistille näytettäisiin valmiiksi väärennetyt paperit, joiden mukaan hän on saanut surmansa taistelussa jolloin ei saisi edes postuumia marttyyrin mainetta.
Jos jostakin sitten löytyy sellainen tosipasifisti, joka kieltäytyy ottamasta osaa maanpuolustukseen edes paarinkantajana varman kuoleman ilman marttyyriyttä ollessa vaihtoehtona, niin lakki päästä hänen edessään ja kaikki kunnia hänelle. Jonka jälkeen teloitusryhmän eteen ja armonlaukaus päähän.

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Uusinta: Vähempien järvien maat

Lukijalle: Näin jäiden sulamista odotellessa uusitaan juttu eri maiden suurimmista järvistä:

Kirjoitin aikapäiviä sitten jutun maailman erikoisista järvistä. Tämän inspiroimana tuumailin, että olisi kiva selvittää, mikä on minkäkin maan suurin järvi.
Valitettavasti kaikista maista ei ole olemassa yhtä perusteellista järvitietoutta kuin Suomesta. Eikä itse järvenkään määritelmä ole yhtä selkeä. Onko mereen jossain määrin yhteydessä oleva suolavetinen laguuni järvi? Tässä jutussa määrittelin että ei ole. Tämän määritelmän takia esimerkiksi Brasilia sulkeutui kokonaan pois listalta – pikaisen etsinnän perusteella Brasilian suurimmaksi järveksi tarjottiin aina erästä laguunia eikä muiden järvien koosta löytynyt luotettavaa tietoa. Koko itsessäänkään ei ole aina selvä, sillä monien järvien pinta-ala vaihtelee vuodenajoittain. Tai säännöstellyn virtaaman takia. Tämä muuten on ongelma myös Suomen toiseksi suurinta järveä määritettäessä, sillä Päijänteen ja Inarijärven pinta-alat ovat niin lähellä toisiaan, että pieni muutos pinnankorkeudessa saattaa aiheuttaa muutoksen kokojärjestyksessä.
Monen maan suurin järvi on tekojärvi. Nämä rajasin armotta pois. Onneksi kohdalle ei tainnut osua yhtään sellaista tilannetta, jossa tekojärven alle olisi jäänyt maan suurin luonnonjärvi. Kylläkin yksi sellainen, josta ei olla varmoja onko kyseessä ihmisen patoama vai luonnonjärvi.

Listauksessa on lueteltu järven nimi linkkinä Wikipediaan, sen pinta-ala neliökilometrinä ja sijaintimaa(t). Sijaintimaan tekstityyli paljastaa, mikä järven asema on kyseisessä maassa:
Lihavoitu tarkoittaa, että järvi on kiistatta maan suurin.
Normaaliteksti tarkoittaa, että järvi on useamman maan jakama ja suurin järvi, joka kyseisen maan alueelle ulottuu.
Kursivoitu tarkoittaa, että järvi ei ole missään tapauksessa kyseisen maan suurin ja on mainittu vain siksi, että se jollain mittarilla on jonkin muun maan suurin.
Lihavoitu kursiivi tarkoittaa, että järvi on suurin kokonaan kyseisen maan alueella sijaitseva, mutta kyseiselle maalle kuuluu osa jostain muusta suuremmasta järvestä.

Kunkin maanosan suurimmat järvet on myös mainittu erikseen.

Kaspianmeri, 374000, Azerbaidzan, Iran, Kazakstan, Turkmenistan ja Venäjä, Aasia ja Eurooppa
Maailman suurin järvi on siis nimeltään meri. Paitsi että se on maailman suurin järvi, se on samalla järvi jonka rantaviivaa kuuluu useimmille valtioille, kaikkiaan viidelle. Järvi sijaitsee Kaspian syvängössä ja sen pinnan korkeus vaihtelee pitkissä sykleissä. Nykyään pinta on 28 metriä merenpinnan alapuolella, kuten 1920-luvullakin. Siinä välissä pinta putosi 32 metriin, kunnes se alkoi taas nousta vuonna 1977. Laskuojaton Kaspianmeri on luonnollisesti suolainen, mutta suolapitoisuus vaihtelee kuten Itämeressäkin. Keskimääräinen suolapitoisuus on 1,2 % eli vähän yli kolmannes merivedestä. Suurimmillaan pitoisuus on kapean kannaksen erottamassa Garabogazkölin lahdessa, jossa se on jopa yli 30 %. Kaspianmeren pinnan ollessa matalalla koko lahti saattaa kuivua, kuten kävi 1984. Vuonna 1992 veden noustua erottava kannas puhkesi taas ja lahti täyttyi vedellä. Kuulostaa pikkujutulta, mutta tosiasiassa lahti on pinta-alaltaan Laatokkaa suurempi!

Michigan-Huron -järvi, 117300, Kanada ja Yhdysvallat, Pohjois-Amerikka
Tätä järveä ei löydy maailman suurimpien järvien listalta. Yleensä Michigan ja Huron lasketaan erillisiksi järviksi, vaikka niiden vedenpinta on samalla tasolla ja ”erottavan” salmi on peräti kahdeksan kilometriä leveä ja 37 metriä syvä.

Yläjärvi, 82100, Kanada ja Yhdysvallat, Pohjois-Amerikka
Eli Lake Superior, Pohjois-Amerikan Suurista järvistä suurin ja samalla maailman suurin makeavetinen ja laskujoellinen järvi. Sen veden vaihtumisaika on mahtava; kestää lähes 200 vuotta, kunnes järven vesi on uudistunut.

Victorianjärvi, 69484, Kenia, Tansania ja Uganda, Afrikka
Afrikan suurin järvi ja eräs maailman suurimmista ympäristökatastrofeista. Vieraslajien istuttaminen ja leviäminen on tuhonnut suuren osan alkuperäisestä faunasta ja saastuminen on tehnyt järven veden käyttökelvottomaksi.

Michiganjärvi, 57800, Yhdysvallat
Huronjärvi ja Michiganjärvi lasketaan yleensä kahdeksi eri järveksi, vaikka niiden vedenkorkeus on sama ja niitä erottava Mackinacin salmi on kapeimmillaankin kahdeksan kilometrin levyinen. Mikäli kokonaisuus laskettaisiin yhdeksi järveksi, se olisi maailman suurin makeavetinen järvi ja samalla Yläjärveä suurempi Kanadan ja Yhdysvaltain suurimpana järvenä, 117300 neliökilometriä. Jos Michiganjärvi lasketaan itsenäiseksi järveksi, se on suurin kokonaan yhdessä maassa sijaitseva järvi.

Tanganjikajärvi, 32000, Burundi, Kongon demokraattinen tasavalta, Sambia, Tansania
Tanganjikajärvi oli ennen Neuvostoliiton hajoamista useimman valtion jakama järvi. Sen vedet huuhtelevat peräti neljän maan rantaviivaa. Lähes puolitoista kilometriä syvä järvi on maailman toiseksi syvin. Sen vesi on emäksistä, keskimääräinen pH-arvo on 8,4. Tämän takia järveen on kehittynyt pääosin oma, erikoisiin oloihin sopeutunut eläimistö.

Baikal, 31722 Venäjä, Aasia
Suurin sekä kokonaan Venäjällä että kokonaan Aasiassa sijaitseva järvi. Baikal on maailman syvin järvi, virallisen tiedon mukaan syvin kohta on 1637 metriä. Järven keskisyvyyskin on peräti 738 metriä, joten se on vesitilavuudeltaan maailman suurin makean veden allas, yli 23000 kuutiokilometriä vettä. Sitä on vähän luonnollista enemmän, koska 1956 Angarajokeen rakennettu pato nosti Baikalin pintaa toista metriä. Järven veden vaihtumisaika on 330 vuotta. Jos Kaspianmerta ei lasketa, Baikal on Aasian suurin järvi. Mikäli Michiganjärvi katsotaan Huronjärven kanssa yhtenäiseksi järveksi, on Baikal suurin ainoastaan yhdelle maalle kuuluva järvi. Venäjän-Japanin sodan aikana 1904-1905 Siperian radan ainoa puuttuva osa oli Baikalin eteläkärjen kiertävä pätkä, joten talvella kiskot laskettiin jäälle joukkojen ja tarvikkeiden kuljettamiseksi nopeammin.

Iso Karhujärvi, 31153, Kanada
Iso Karhujärvi on suurin kokonaan Kanadassa sijaitseva järvi ja pohjoisimpia maailman suurista järvistä. Vuosittain noin kahdeksan kuukautta jäässä olevan järven rannalla on vain yksi asutuskeskus, jossa asuu noin 650 ihmistä. Se on samalla suurin järvi, jonka koko valuma-alue on yhden valtion alueella.

Malawijärvi, 29600, Malawi, Mosambik, Tansania
Njassa- eli Malawijärvessä on enemmän kalalajeja kuin missään muussa järvessä. Järvi sai alkuperäisen nimensä Livingstonelta, joka kysyi paikallisilta järven nimeä saaden vastaukseksi njassa. Noloa asiassa on se, että njassa tarkoittaa paikallisella kielellä järveä, joten järven nimeksi tuli suoraan käännettynä Järvijärvi. Järvellä käytiin myös ensimmäisen maailmansodan ensimmäinen - no, sanaa meritaistelu ei voine käyttää ja järvitaistelu taas kuulostaa höntiltä, joten sanottakoon laivastotaistelu.

Vostok, 19690, Antarktis
Vostokjärvi on maapallon suurista järvistä viimeisenä löydetty; vasta 1973 ja sen todellinen koko selvisi vasta 1996. Selitys asialle on se, että järvi sijaitsee Antarktiksen napajään alla. Veden lämpötila järvessä on noin kolme astetta pakkasen puolella, sulana se pysyy paineen ansiosta. Koska järven epäillään olleen eristyksissä jopa 25 miljoonaa vuotta, sen mahdollisten elämänmuotojen uskotaan olevan varsin mielenkiintoisia. Toistaiseksi kairauksia ei ole tehty järveen asti, etteivät sen mahdolliset ekosysteemit altistuisi ulkomaailman mikrobeille. Vostok on myös todennäköisesti maailman eteläisin järvi.

Laatokka, 17700, Suomi ja Venäjä, Eurooppa
Laatokka on suurin kokonaan Euroopassa sijaitseva järvi. Taitaa olla viisainta, etten kirjoita enempää Suomen järvien kokoennätystä hallussaan pitävästä järvestä, ettei karjalainen vereni kuohahda liikaa.

Balkas, 16400, Kazakstan
Balkas on erikoinen siksi, että järven länsiosa luokitellaan makeavetiseksi (keskiarvo 0,074 %), kun taas itäosa on suolaista vettä (keskiarvo 0,35-0,6 %). Lisäksi länsiosan vesi on hyvin sameaa, kun taas itäosan kirkasta. Laskujoettoman ja matalan järven syvinkin kohta on vain 26 metriä ja keskisyvyys alle kuusi metriä. Järvi on pienenemään päin, vielä edellisessä järvilistauksessa se oli kooltaan Laatokkaa suurempi.

Eyrejärvi, 9500, Australia, Oseania
Eyrejärvi on Australian suurin järvi. Koska järvi on laskujoeton ja matala, sen pinta-ala ja suolaisuus vaihtelee huomattavasti. Järvi on noin 15 metriä merenpinnan alapuolella ollen samalla Oseanian matalin piste, ennätysvedenkorkeus on kuusi metriä yli "normaalin" vuodelta 1974. Kuivina kausina järvi kuivuu kokonaan, jäljelle jää vain muutamia lammikoita. Järven rannat ovat asumattomia, mutta järvellä toimii Lake Eyre Yacht Club, joka järjestää tulvavuosina purjehduksia.

Titicaca, 8300, Bolivia ja Peru, Etelä-Amerikka
Titicaca on Etelä-Amerikan suurin järvi ja samalla suurista järvistä korkeimmalla sijaitseva - aallot loiskuvat 3821 metriä merenpinnan yläpuolella. Se on myös korkeimmalla sijaitseva järvi, jossa harjoitetaan kaupallista - hmm - järvenkulkua. Järvellä on laskujoki, mutta se on varsin vaatimaton, koska pääosa vesistä poistuu järvestä haihtumalla. Järven vesien lopullinen päätepiste on suolainen ja käytännössä laskujoeton Poopojärvi.

Nicaragua, 8264, Nicaragua
Nicaraguajärvi on Keski-Amerikan suurin järvi. Järvessä sijaitsevalla Ometepe-saarella on tulivuori, joka kohoaa 1579 metriä järven pinnan yläpuolelle, mikä on lajissaan maailmanennätys.

Turkanajärvi, 6750, Etiopia ja Kenia
Turkanajärvi on maailman suurin aavikolla sijaitseva järvi. Sen vedenpinta vaihtelee suuresti ja laski kymmenen metriä vuosien 1975-93 välisenä aikana. Järvi on tunnettu siitä, että sen ympäristöstä on löydetty paljon ihmisen kantamuotojen fossiileja.

Issyk Kul, 6236, Kirgisia
Issyk Kul on lievästi suolainen, laskujoeton järvi Kirgisiassa ja tunnettu Silkkitien etappina. Vaikka se sijaitseekin korkealla vuoristossa, se ei jäädy kylminäkään talvina, kiitos suuren syvyytensä. Järven veden kastelukäyttö on laskenut sen pintaa kymmenellä metrillä ja se laskee yhä noin viisi senttiä vuodessa. Tosin keskiaikana sen pinta oli vielä kahdeksan metriä nykyistäkin alempana.

Vänern, 5595, Ruotsi
Vänern on Euroopan Unionin suurin järvi. Se on osa 1800-luvulla rakennettua Ruotsin teollistumisessa keskeistä Götan kanavan vesiväylää, joka veneilijöiden keskuudessa tunnetaan nimellä "divorce ditch". Nimitys kuvastaa ongelmia, joita veneilijäpariskunnat kohtaavat yrittäessään selviytyä sen suluista.

Urmia, 5200, Iran
Iranin suurin järvi (Kaspianmeren jälkeen) on maailman suurin suolajärvi. Tai siis oli. Pinta-ala oli vielä 1970-80 luvun vaihteessa mainitun suuruinen, mutta nykyään järvi on kutistunut murto-osaan entisestä. Kutistumisen seurauksena suolapitoisuus on kasvanut sellaiseksi, että järvessä ei enää ui yksikään kala. Jotain tekemistä tällä katastrofilla saattaa olla sen kanssa, että samoihin aikoihin sen alkamisen kanssa Iranissa pääsivät valtaan hihhulimuslimit, joiden jäljiltä jää yleensä vain savuavia raunioita. Tällä kertaa näyttää jäävän kuivunut järvi. Ynnä järven yli kulkeva puolivalmis pengersilta, jonka rakentaminen jäi vallankumouksen myötä kesken. Eikä valmista tule, sillä suola on ruostuttanut huoltamattoman projektin korjauskelvottomaan kuntoon.

Iso Suolajärvi, 4400, Yhdysvallat
Iso Suolajärvi on varsin vaatimaton verrattuna siihen, että se oli vielä 15 000 vuotta sitten kooltaan yli kymmenkertainen Bonnevillejärvi. Tästä huolimatta se on suurin kokonaan Yhdysvalloissa sijaitseva järvi. Järven pinnankorkeus vaihtelee noin seitsemän metrin verran ja koska järvi on matala, sen seurauksena suolapitoisuuden vaihtelu on viiden ja 27 prosentin välillä. Yksikään kala ei selviä tällaisesta ja siksi järvessä ei olekaan selkärangallisia vesieläimiä.

Saimaa, 4400, Suomi
Saimaa ei oikeastaan ole järvi, vaan monta järveä jotka sattuvat olemaan suunnilleen samalla tasolla. Aikoinaan järvi oli tärkeä kulkureitti ja pitäjänrajat vedettiin sen mukaan, miten veneellä pääsi nopeinta reittiä lähimmälle kirkolle. Tämän periaatteen seurauksena esimerkiksi Kyläniemi kuuluu edelleen Taipalsaaren kuntaan; matka linnuntietä sen kärkiosasta kirkolle on 15 kilometriä, vesitse mutkien takia vähän enemmän. Maanteitse matkaa kertyy lähes 120 kilometriä, minkä taitavat kirkkomatkana Suomessa voittaa vain Kilpisjärvi-Enontekiö ja Näätämö-Inari.

Vanjärvi, 3713, Turkki
Turkin suurin järvi on laskujoeton, lähes 500 metriä syvä suolajärvi, jossa elää suolaisuuden takia vain yksi ainoa kalalaji. Kyseistä särkikalaa ei esiinny missään muualla. Vaikka kala onkin sopeutunut suolaiseen ja hyvin emäksiseen veteen, eivät sen mätimunat ole näin tehneet. Niinpä kala nousee keväisin kutemaan järven laskujokiin.

Poyangjärvi, 3585, Kiina
Kiinan suurin järvi tai toiseksi suurin, sillä sekä Poyangjärvi että Dongtingjärvi ovat Jangtsejoen tulva-altaita ja niiden koko vaihtelee valtavasti. Suurimmillaan Dongting on suurempi, mutta yleensä Poyangjärvi on suurempi.

Peipsijärvi, 3555, Venäjä ja Viro
Peipsijärvi on paitsi Viron suurin järvi, myös ilmeisesti suurimman järven jäällä käydyn taistelun paikka. Aleksanteri Nevski kukisti Saksalaisen ritarikunnan joukot vuonna 1242 käydyssä taistelussa, josta Sergei Eisenstein myöhemmin ohjasi kuuluisan elokuvan.

Uvs, 3350, Mongolia
Mongolian suurin järvi on laskujoeton suolajärvi. Järven ympäristön meteorologia on mielenkiintoinen: maailman eteläisin tundra rajoittuu maailman pohjoisimpaan autiomaahan. Aivan järven koillisin kärki ulottuu vajaat kaksi kilometriä Venäjän puolelle, joten se ei ole suurin kokonaan Mongoliassa sijaitseva järvi.

Hövsgöl, 2760, Mongolia
Toisin kuin Mongolian suurin järvi, josta pikkuinen osa yltää Venäjän puolelle, Hövsgöl on vähintään viiden kilometrin päässä rajasta. Järvi on sinänsä jo iso, mutta vielä vaikuttavampi on sen keskisyvyys 136 m – suurin syvyys on 262 m. Järvessä on aika tarkkaan kaksi kertaa niin paljon vettä kuin koko Suomen järvissä yhteensä.

Tonle Sap, 2590, Kambodza
Tonle Sap on Kambodzassa samannimisessä joessa sijaitseva tulvajärvi. Monsuuniaikana Mekongiin laskevan joen virtaussuunta kääntyy ja järvi tulvii alaltaan yli viisinkertaiseksi ja metrin syvyisestä kymmenmetriseksi.

Aral, n. 2000, Kazakstan ja Uzbekistan
Araljärvi oli pitkään listoilla maailman neljänneksi suurin järvi, vielä vuonna 1960 melkein 70000 neliökilometriä. Vasta Neuvostoliiton hajottua paljastui eräs maailman suurimmista ympäristökatastrofeista: järvi oli kutistunut noin kymmenesosaan entisestään Amu-Darja ja Syr-Darja -jokien kuivuttua lähes kokonaan keinokastelun takia. Järven lähellä sijainnut ydinkoevyöhyke oli tehnyt osasta aluetta radioaktiivista ja yhdellä saarista kokeillut biologiset aseet olivat muuttaneet saaren kielletyksi ja hengenvaaralliseksi. Kuivumisen takia järven suolapitoisuus nelinkertaistui ja monet eliölajit kuolivat sukupuuttoon. Kolmeen osaan hajonneen järven pohjoisosaa on onnistuttu elvyttämään rakentamalla pato, joka estää sen vesien virtaamisen kuivuvaan eteläosaan. Pohjoisosan veden pinta on noussut 12 metriä. Uzbekistanille kuuluu järven eteläosa eikä sen tarkka pinta-ala ole tiedossa.

General Carrera, 1850, Argentiina ja Chile
Järvi jakautuu aika tarkkaan puoliksi maiden kesken ja on Andien laaksojärville tyypillisesti syvä, maksimisyvyys on 586 m.

Lago Argentino, 1415, Argentiina
Argentiinan suurin järvi on suosittu turistikohde, vaikka uimaan ei yleensä tee mieli – Andeilta virtaavat vedet ja 500 metrin syvyys pitävät järven viileänä.

Tsadjärvi, 1350, Kamerun, Niger, Nigeria, Tsad
Tsadjärvi on pienin järvi, joka kuuluu neljälle eri maalle. Nykyään sen pinta-ala on vain viisi prosenttia viidenkymmenen vuoden takaisesta. Järvi kuivui miltei kokonaan 1904 ja uudelleen 1984, suurimmillaan pinta-ala oli 1960-luvulla.

Sevan, 1266, Armenia
Sevanjärvi on Armenian suurin järvi ja järvi, jonka prosentuaalinen pinta-ala sen sijaintimaasta on suurin, noin viisi prosenttia. Tosin Malawijärvi muodostanee Malawista vielä suuremman osan, mutta osia järvestä kuuluu kahdelle muullekin maalle ja tarkan rajan kulku järvellä on epäselvä.

Toba, 1130, Indonesia
Indonesian suurin järvi, Sumatralla sijaitseva Toba on maailman suurin kraaterijärvi, alaltaan 1130 neliökilometriä.

Llanquihue, 860, Chile
Suurin kokonaan Chilessä sijaitseva järvi, pari suurempaa on Argentiinan kanssa yhteisiä.

Biwa, 670, Japani
Japanin suurin järvi on maailman vanhimpia järviä ja sinne on siksi kehittynyt vuosimiljoonien aikana oma ekosysteeminsä. Järvessä elää peräti 11 kalalajia, joita ei löydy mistään muualta kuin sieltä tai lähiympäristöstä.

Taupojärvi, 616, Uusi-Seelanti
Taupojärvi keskellä Uuden-Seelannin pohjoissaarta on 616 neliökilometrin kokoisena Oseanian suurin makeavetinen järvi.

Kuollutmeri, 605, Israel ja Jordania
Kuollutmeri ei vastoin yleistä harhaluuloa ole maailman suolaisin järvi, sen sijaan se on tunnetusti maailman matalin paikka. Ja matalammaksi menee, Jordanjoen vesi kuluu lähes täysin kasteluun, joten Kuolleenmeren 430 metriä merenpinnan alapuolella oleva pinta laskee yhä (Vuonna 2010 jutussa korkeus oli 422 metriä merenpinnan alapuolella).

Pangongjärvi, 604, Intia ja Kiina
Suolajärvi sijaitsee Intian ja Kiinan kiistellyllä raja-alueella Himalajalla. Järvi on 134 km pitkä, mutta enimmilläänkin vain viisi kilometriä leveä.

Balaton, 598, Unkari
Balatonjärvi on Unkarin suurin järvi, jonka rannoilla saksalaiset tekivät toisen maailmansodan viimeisen strategisen hyökkäysyrityksensä alkuvuodesta 1945. Järven yli järjestetään vuosittain 5,2 kilometrin mittainen uintikilpailu.

Genevenjärvi, 582, Ranska ja Sveitsi
Kuten Asterixinsa lukeneet tietävät, Lacus Lemanus on täynnä mämmikouria jotka ovat pudottaneet leipäpalansa kolmannen kerran fondueen.

Bodenjärvi, 536, Itävalta, Saksa ja Sveitsi
Kolmen maan alueelle ulottuva järvi on jakautunut kahteen osaan, joita yhdistää joen tapainen salmi. Selvästi pienempi länsiosa on 30 cm itäosaa alempana.

Skutarinjärvi, 400, Albania ja Montenegro
Järven pinta-ala vaihtelee suuresti, vaikka sillä onkin laskujoki.

Lough Neagh, 392, Iso-Britannia
Tai jos tarkkoja ollaan, niin Yhdistynyt Kuningaskunta. Lough Neagh nimittäin sijaitsee Pohjois-Irlannin puolella. Kooltaan se on yli viisinkertainen varsinaisen Britannian suurimpaan järveen Loch Lomondiin nähden. Vettä siinä on tosin vähemmän kuin pinta-alaltaan seitsemäsosan kokoisessa Loch Nessissä, joten eipä ihme ettei matalassa järvessä piileskele hirviötä.

Lago Enriquillo, 375, Dominikaaninen tasavalta
Enriquillojärvi on matalin meren saarella sijaitseva paikka. Dominikaanisessa tasavallassa sijaitsevan suolajärven pinta on 39 metriä merenpinnan alapuolella.

Gardajärvi, 369, Italia
Kartalta katsoen varsin hävyttömän näköinen järvi on suosittu turistikohde. Tämä olisi varmaan Moby Dick –valaalle sopiva uimapaikka.

Mjösa, 365, Norja
Norjan suurin järvi on pinta-alaltaan alle kymmenesosa Saimaasta, mutta siinä on silti enemmän vettä. Järven keskisyvyys on 155 m ja suurin syvyys 449 m.

Ohridjärvi, 358, Albania ja Makedonia
Balkanin syvimmän järven syvin kohta on 358 metriä vedenpinnan alla.

Abhejärvi, 340, Djibouti ja Etiopia
Rajalla sijaitseva suolajärvi on kutistunut keinokastelun takia noin kahteen kolmasosaan entisestä.

Neusiedlerjärvi, 320, Itävalta ja Unkari
Neusiedler See on laskujoeton järvi Itävallan ja Unkarin rajalla. Se on historian aikana kuivunut useita kertoja, viimeksi 1866. Osittain kuivuessaan se saattaa olla hetken aikaa suurin kokonaan Itävallan puolella olevista järvistä. Järvi on syvimmillään vain 180 cm ja sen yli järjestetään ainutlaatuinen "juoksukilpailu", johon saa ottaa osaa jokainen uimataitoinen yli 160 cm pitkä henkilö.

Loktak, 287, Intia
Aivan maan itäosassa sijaitseva Loktak on suurin kokonaan Intiassa oleva järvi.

Vörtsjärvi, 269, Viro
Suurin kokonaan Virossa oleva järvi on melkoisen matala, syvimmältä kohdaltaan vain kuusi metriä.

Prespajärvi, 259, Albania, Kreikka ja Makedonia
Suurin Kreikan puolelle ulottuva järvi. Kreikan puoleinen osa oli pitkään asumatonta sotilasaluetta.

Neuchatelinjärvi, 218, Sveitsi
Sveitsin kolmanneksi suurin järvi on suurin kokonaan sen rajojen sisällä olevista.

Qarunjärvi, 202, Egypti
Qarun- eli Moerisjärvi on yllätysvastaus kysymykseen, mihin Niili laskee. Välimeri ei ole täysin oikea vastaus, koska Niilistä erkanee pieni sivuhaara, joka päättyy 43 metriä merenpinnan alapuolella olevaan suolajärveen.

Lough Corrib, 176, Irlanti
Järvi näyttää tilkkutäkiltä, sillä saaria on peräti 1327.

Genesaretinjärvi, 166, Israel
Genesaretinjärvi on tunnettu sen pinnalla aikoinaan järjestetystä kävelytapahtumasta ja sieltä saadusta suuresta kalansaaliista. Nykyään järvi on tunnetumpi siitä, että Syyria haluaisi saada edes kaistaleen sen rantaviivasta, mutta kun maaotteluissa Israelin kanssa on tullut järjestään turpiin, niin palkinto on jäänyt saamatta. Maantieteellisesti järvi on matalimmalla (209 metriä merenpinnan alapuolella) sijaitseva makeavetinen järvi ja ylipäätään toiseksi matalin järvi, häviten vain Kuolleellemerelle, johon se laskee.

Jalpuh, 149, Ukraina
Ukrainan suurin järvi on puristuksissa Moldovan ja Romanian välissä, mutta kuuluu silti kokonaan Ukrainaan.

Müritz, 117, Saksa
Pohjoissaksalaisen järven korkeus merenpinnasta on ihmisen kaivamien kanavien ja rakentamien patojen aikana vaihdellut 60-64 metrin välillä.

Sniardwy, 113, Puola
Puolan suurin järvi on ensimmäisen maailmansodan aikaisista Masurian järvien taisteluista tunnetun järvialueen suurin.

Trichonida, 96, Kreikka
Kreikassa on korkeita vuoria ja syviä laaksoja, joten luulisi sikäläisten järvienkin olevan syviä. Eikö mitä, maan suurin järvi on vain 57 metriä syvä ja häviää syvimmän järven tittelin vain reilulla kymmenellä metrillä.

Tingvallavatn, 84, Islanti
Parikymmentä kilometriä Reykjavikista itään sijaitsevan järven rannalla alkoi kokoontua maailman vanhin kansanedustuslaitos eli Islannin parlamentti. Kokoontumisia pidettiin 930-1799 aina parlamentin hajottamiseen asti. Uudelleenperustamisen 1845 jälkeen paikkana on ollut Reykjavik.

Naratsjärvi, 79, Valko-Venäjä
Järvi on siinä mielessä ainutlaatuinen, että se on ollut kahden nykyään olemassa olevan valtion kiistatta suurin järvi: vuosina 1921-39 se oli Puolan suurin.

Assaljärvi, 54, Djibouti
Assaljärvi Djiboutissa on 155 metriä merenpinnan alapuolella, Afrikan matalin piste ja samalla maailman suolaisin järvi. Järven suolapitoisuus on 34,8 % eli aika tarkkaan kymmenkertainen valtameriin nähden.

Attersee, 46, Itävalta
Tasaisten tuuliensa ansiosta suurin kokonaan Itävallassa sijaitsevista järvistä on purjehtijoiden suosiossa.

Lac du Bourget, 44, Ranska
Suurin kokonaan Ranskassa sijaitseva järvi on kesäisin Lac du Bourget. Talvisin se on Lac de Grand-Lieu, jonka pinta-ala kasvaa yli 60 neliökilometriin. Kesäisin se kutistuu vähän yli puoleen siitä.

Druksiai, 44, Liettua ja Valko-Venäjä
Järven rannalla on Ignalinan ydinvoimalakompleksi, nyttemmin suljettu riskiensä takia. Muuten Liettua ei olisi päässyt EU:hun. Seurauksena 70 % Liettuan sähkönkulutuksesta jouduttiin korvaamaan saastuttavalla hiilellä, joka tuodaan Venäjältä eli sai Liettuan riippuvaseksi. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä, EU?

Arresö, 40, Tanska
Arresö Sjellannin saarella on entinen vuono, joka maankohoamisen takia on nykyään neljä metriä merenpinnan yläpuolella. Sen laskujoki on itse asiassa keinotekoinen kanava, jonka kaivoivat tanskalaiset sotilaat ja ruotsalaiset sotavangit 1717.

Vranajärvi, 30,7, Kroatia
Kroatian suurin järvi on vain 0,1 metriä merenpinnan yläpuolella, mutta sitä erottaa Adrianmerestä melkein kilometrin pituinen laskujoki.

Lubans, 25, Latvia
Latvian suurimman järven pinta-ala saattaa tulvien myötä kasvaa lähes nelinkertaiseksi. Syvyyttä on enimmilläänkin vain 3,5 metriä.

Oltinajärvi, 25, Romania
Romaniasta kertoo riittävästi se, että sikäläiset eivät ole saaneet suurimmasta järvestään aikaan edes Wikipedia-artikkelia. Linkki vie järven sisältävästä suojelualueesta kertovaan artikkeliin.

Dysnai, 24, Liettua
Liettuan toiseksi suurin järvi on suurin kokonaan Liettuassa sijaitsevista.

Zasavica, 11,5, Serbia
Serbian suurin järvi on enemmän suo kuin järvi.

Sasjärvi, 5,5, Montenegro
Montenegron ylivoimaisesti suurin järvi on Skutarinjärvi, mutta sen lähellä sijaitseva Sas on suurin kokonaan Montenegrossa sijaitseva.

Sanabriajärvi, 3,48, Espanja
Sanabriajärvi on Espanjan suurin luonnonjärvi. Sillä ei kannata suomalaisille paljon kehuskella, koska järven pinta-ala ylittää niukasti kolme neliökilometriä. Suomessa on reilusti yli 700 suurempaa järveä.

Rabishajärvi, 3,2, Bulgaria
Bulgarian suurimmassa järvessä on pienestä koostaan huolimatta isoja kaloja – sikäläiset monnit saattavat kasvaa 300-kiloisiksi. Kun etsin asiasta lisätietoa bulgariankielisestä Wikipediasta, piti turvautua Google-kääntäjään, tuo bulgarian kieli kun on päässyt pahasti ruostumaan. Yksi lause kuului käännettynä: Vesiin elävät idiootit, kinkku ja paholaiset. Katsoin paremmaksi lopettaa.

Blidinjejärvi, 3,2, Bosnia-Hertzegovina
Bosnian suurin luonnonjärvi on epäilyksenalainen; saattaa olla, että tämä vuoristojärvi onkin syntynyt patoamalla joskus 1800-luvun alkupuolella.

Bohinj-järvi, 3,18, Slovenia
Sloveniassa on tätäkin suurempia järviä, mutta ne ovat karstimailla sijaitsevina veden vallassa vain osan vuotta.

Velke Hincovo -järvi, 0,20, Slovakia
Slovakian suurin järvi on vain 20 hehtaarin kokoinen ja on sitä paitsi melkein kahden kilometrin korkeudella merenpinnasta eli jäässä 270 päivää vuodessa. Tästä järvestä tulee mieleen se vitsi, että mikä oli tsekkien mielestä parasta sosialismissa? No ilman muuta se, että se on myös slovakeilla. Asia on nimittäin niin, että Tsekin suurin järvi on jopa tätä lätäkköä niukasti pienempi.

Cernejärvi, 0,18, Tsekki
Suomeksi Mustajärvi. Tsekin suurin luonnonjärvi on mitoiltaan suunnilleen 450 m x 400 m, 18 hehtaaria. Maan järvien kokolistalla se on kolmastoista, edellä on kuusi tekojärveä ja kuusi hiekkakuoppaan syntynyttä järveä. Siis oikeasti. Hiekkakuoppaan.

Gramjejärvi, 0,05, Albania
Suurin kokonaan Albaniassa sijaitseva luonnonjärvi saattaa olla joko tämä tai sitten samankokoinen Buni Jezerce -järvi. Tai jokin muu, nämä kaksi lienevät ainakin vuoristojärvistä suurempia ja alangolla sijaitsevat järvet lienevät joko laguuneja tai tekojärviä.