Keskiarvotilastot - miehet keihäs

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Jan Zelezny	CZE	94.008
2	Johannes Vetter	GER	91.339
3	Aki Parviainen	FIN	90.939
4	Thomas Röhler	GER	90.840
5	Andreas Thorkildsen	NOR	90.483
6	Tero Pitkämäki	FIN	90.404
7	Sergei Makarov	RUS	90.338
8	Raymond Hecht	GER	90.290
9	Andreas Hofmann	GER	90.131
10	Konstaninos Gatsioudis	GRE	90.102
11	Steve Backley	GBR	89.706
12	Boris Henry	GER	88.924
13	Vadims Vasiļevskis	LAT	88.809
14	Jakub Vadlejch	CZE	88.521
15	Breaux Greer	USA	88.131
16	Seppo Räty	FIN	87.756
17	Vítězslav Veselý	CZE	87.749
18	Magnus Kirt	EST	87.658
19	Antti Ruuskanen	FIN	87.567
20	Julius Yego	KEN	87.545
21	Peter Blank	GER	86.942
22	Keshorn Walcott	TTO	86.807
23	Marius Corbett	RSA	86.741
24	Juha Laukkanen	FIN	86.700
25	Aleksandr Ivanov	RUS	86.698
26	Patrik Bodén	SWE	86.531
27	Ihab Abdelrahman	EGY	86.527
28	Harri Hakkarainen	FIN	86.379
29	Tom Petranoff	USA	86.220
30	Julian Weber	GER	86.194
31	Neeraj Chopra	IND	86.183
32	Tom Pukstys	USA	86.076
33	Guillermo Martínez	CUB	86.069
34	Gavin Lovegrove	NZL	86.048
35	Andrus Värnik	EST	86.044
36	Petr Frydrych	CZE	85.961
37	Mick Hill	GBR	85.952
38	Ēriks Rags	LAT	85.947
39	Matti Närhi	FIN	85.820
40	Andrey Moruyev	RUS	85.682
41	Dmitriy Tarabin	RUS	85.582
42	Matthias de Zordo	GER	85.533
43	Teemu Wirkkala	FIN	85.350
44	Vladimir Sasimovich	BLR	85.288
45	Pål Arne Fagernes	NOR	85.282
46	Tero Järvenpää	FIN	85.257
47	Andrew Currey	AUS	85.018
48	Ainārs Kovals	LAT	84.936
49	Ari Mannio	FIN	84.870
50	Lars Hamann	GER	84.735
51	Marcin Krukowski	POL	84.707
52	Peter Esenwein	GER	84.633
53	Cheng Chao-Tsun	TPE	84.629
54	Emeterio González	CUB	84.627
55	Magnus Arvidsson	SWE	84.620
56	Ryohei Arai	JPN	84.583
57	Harri Haatainen	FIN	84.556
58	Einar Vilhjálmsson	ISL	84.474
59	Dariusz Trafas	POL	84.448
60	Ioánnis Kiriazís	GRE	84.445
61	Fatih Avan	TUR	84.194
62	Klaus Tafelmeier	GER	84.156
63	Kimmo Kinnunen	FIN	84.131
64	Zigismunds Sirmais	LAT	84.118
65	Andreas Linden	GER	84.036
66	Oleksandr Pyatnytsya	UKR	83.988
67	Jarrod Bannister	AUS	83.888
68	Ahmed Bader Magour	QAT	83.876
69	Viktor Zaytsev	UZB	83.822
70	Kazuhiro Mizoguchi	JPN	83.796
71	Hamish Peacock	NZL	83.772
72	Kim Amb	SWE	83.746
73	Robert Oosthuizen	RSA	83.711
74	Vladimir Ovchinnikov	RUS	83.646
75	Stuart Farquhar	NZL	83.617
76	Roman Avramenko	UKR	83.562
77	Yukifumi Murakami	JPN	83.482
78	Rolands Štrobinders	LAT	83.364
79	Tapio Korjus	FIN	83.350
80	Mark Frank	GER	83.335
81	Björn Lange	GER	83.273
82	Ilya Korotkov	RUS	83.258
83	Christian Nicolay	GER	83.226
84	Nick Nieland	GBR	83.161
85	Igor Janik	POL	83.103
86	Tanel Laanmäe	EST	83.095
87	Lukasz Grzeszczuk	POL	83.025
88	Esko Mikkola	FIN	82.991
89	Hardus Pienaar	RSA	82.986
90	Sami Saksio	FIN	82.978
91	Ivan Zaytsev	UZB	82.976
92	Dag Wennlund	SWE	82.930
93	Adrian Hatcher	AUS	82.881
94	Dmytro Kosynskyy	UKR	82.764
95	Voldemars Lusis	LAT	82.753
96	Yuriy Rybin	RUS	82.691
97	Ari Pakarinen	FIN	82.594
98	Andrian Mardare	MDA	82.569
99	Scott Russell	CAN	82.468
100	Li Rongxiang	CHN	82.419

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1	Jan Zelezny	CZE	98.48
2	Johannes Vetter	GER	94.44
4	Aki Parviainen	FIN	93.09
3	Thomas Röhler	GER	93.90
10	Andreas Thorkildsen	NOR	91.59
11	Tero Pitkämäki	FIN	91.53
6	Sergei Makarov	RUS	92.61
7	Raymond Hecht	GER	92.60
8	Andreas Hofmann	GER	92.06
9	Konstaninos Gatsioudis	GRE	91.69
12	Steve Backley	GBR	91.46
17	Boris Henry	GER	90.44
15	Vadims Vasiļevskis	LAT	90.73
20	Jakub Vadlejch	CZE	89.73
14	Breaux Greer	USA	91.29
16	Seppo Räty	FIN	90.60
32	Vítězslav Veselý	CZE	88.34
19	Magnus Kirt	EST	89.75
26	Antti Ruuskanen	FIN	88.98
5	Julius Yego	KEN	92.72

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Jan Zelezny	CZE	94.008
2	Johannes Vetter	GER	91.339
4	Thomas Röhler	GER	90.840
3	Aki Parviainen	FIN	90.939
20	Julius Yego	KEN	87.545
7	Sergei Makarov	RUS	90.338
8	Raymond Hecht	GER	90.290
9	Andreas Hofmann	GER	90.131
10	Konstaninos Gatsioudis	GRE	90.102
5	Andreas Thorkildsen	NOR	90.483
6	Tero Pitkämäki	FIN	90.404
11	Steve Backley	GBR	89.706
53	Cheng Chao-Tsun	TPE	84.629
15	Breaux Greer	USA	88.131
13	Vadims Vasiļevskis	LAT	88.809
16	Seppo Räty	FIN	87.756
12	Boris Henry	GER	88.924
22	Keshorn Walcott	TTO	86.807
18	Magnus Kirt	EST	87.658
14	Jakub Vadlejch	CZE	88.521

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Aki Parviainen	90.939
2	Tero Pitkämäki	90.404
3	Seppo Räty	87.756
4	Antti Ruuskanen	87.567
5	Juha Laukkanen	86.700
6	Harri Hakkarainen	86.379
7	Matti Närhi	85.820
8	Teemu Wirkkala	85.350
9	Tero Järvenpää	85.257
10	Ari Mannio	84.870
11	Harri Haatainen	84.556
12	Kimmo Kinnunen	84.131
13	Tapio Korjus	83.350
14	Esko Mikkola	82.991
15	Sami Saksio	82.978
16	Ari Pakarinen	82.594
17	Lassi Etelätalo	82.364
18	Jarkko Koski-Vähälä	81.752
19	Oliver Helander	81.519
20	Jari Hartikainen	80.894
21	Marko Hyytiäinen	80.749
22	Pekka Alaräisänen	80.673
23	Sampo Lehtola	80.277
24	Mika Parviainen	79.654
25	Jorma Markus	79.492
26	Toni Sirviö	79.443
27	Pietari Skyttä	79.229
28	Viljo Toivanen	79.201
29	Jyrki Blom	78.912
30	Teemu Pasanen	78.552
31	Sami Peltomäki	78.527
32	Mika Aalto	78.187
33	Yki Laine	78.100
34	Jarkko Kinnunen	78.014
35	Tommi Huotilainen	77.959
36	Ilkka Kontinaho	77.912
37	Mikko Kankaanpää	77.603
38	Juha Karjalainen	77.524
39	Jani Kiiskilä	77.409
40	Pauli Piiparinen	77.407
41	Hannu Holopainen	77.166
42	Marko Kantanen	76.815
43	Jami Kinnunen	76.721
44	Mikko Anttonen	76.706
45	Hannu Virta	76.638
46	Eero Heikkinen	76.630
47	Saku Kuusisto	76.554
48	Jarkko Heimonen	76.484
49	Seppo Hirvonen	76.267
50	Vesa Jäppinen	76.138
51	Joni Karvinen	75.966
52	Aimo Aho	75.964
53	Arto Manninen	75.838
54	Mikko Löppönen	75.629
55	Toni Kuusela	75.602
56	Tommi Viskari	75.524
57	Joonas Verronen	75.520
58	Kalle Sillanpää	75.170
59	Toni Keränen	75.102
60	Juha Aarnio	74.998
61	Ville Räsänen	74.946
62	Tuomas Laaksonen	74.760
63	Ari Weckström	74.600
64	Matti Korte	74.498
65	Kimmo Solehmainen	74.210
66	Kari Ihalainen	74.168
67	Juhani Virrankoski	73.999
68	Teo Takala	73.953
69	Petri Castren	73.900
70	Risto Värttö	73.852
71	Petteri Leinonen	73.780
72	Teemu Narvi	73.648
73	Kari Vinni	73.636
74	Ville Piippo	73.509
75	Matti Kiilunen	73.446
76	Eetu Vanhamäki	73.426
77	Joel Karjalainen	73.371
78	Juha Hentunen	73.368
79	Taneli Juutinen	73.305
80	Heiko Gross	73.264
81	Erno Salmela	73.206
82	Tero Angeria	73.190
83	Timo Vilkki	73.167
84	Markku Liikala	73.079
85	Pasi Kuusinen	72.910
86	Rainer Manninen	72.876
87	Petteri Piironen	72.725
88	Jukka Miettinen	72.724
89	Juha Mattila	72.714
90	Kari Viitamäki	72.686
91	Arto Pulkkanen	72.498
92	Kauko Koivuniemi	72.412
93	Janne Sakko	72.395
94	Jouni Seppälä	72.188
95	Rasmus Maukonen	72.177
96	Petri Kupiainen	72.164
97	Tuomas Saari	72.126
98	Pasi Mäkipelto	72.006
99	Jaakko Hauta-aho	71.977
100	Toni Lifländer	71.976

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1	Aki Parviainen	93.09
2	Tero Pitkämäki	91.53
3	Seppo Räty	90.60
4	Antti Ruuskanen	88.98
6	Juha Laukkanen	88.22
8	Harri Hakkarainen	87.82
5	Matti Närhi	88.24
9	Teemu Wirkkala	87.23
11	Tero Järvenpää	86.68
10	Ari Mannio	86.82
12	Harri Haatainen	86.63
14	Kimmo Kinnunen	85.96
13	Tapio Korjus	86.50
17	Esko Mikkola	84.27
18	Sami Saksio	84.26
16	Lassi Etelätalo	84.98
15	Ari Pakarinen	85.18
19	Jarkko Koski-Vähälä	84.12
7	Oliver Helander	88.02
26	Jari Hartikainen	82.10

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Aki Parviainen	90.939
2	Tero Pitkämäki	90.404
3	Seppo Räty	87.756
4	Antti Ruuskanen	87.567
7	Matti Närhi	85.820
5	Juha Laukkanen	86.700
19	Oliver Helander	81.519
6	Harri Hakkarainen	86.379
8	Teemu Wirkkala	85.350
10	Ari Mannio	84.870
9	Tero Järvenpää	85.257
11	Harri Haatainen	84.556
13	Tapio Korjus	83.350
12	Kimmo Kinnunen	84.131
17	Lassi Etelätalo	82.364
16	Ari Pakarinen	82.594
14	Esko Mikkola	82.991
15	Sami Saksio	82.978
18	Jarkko Koski-Vähälä	81.752
23	Sampo Lehtola	80.277

Uusinta: Pysykää kanavalla

Lukijalle: Tämä juttu kummallisista kanavista on yksi suosikeistani, joten uusin sen heti kun neljän vuoden karanteeni tuli täyteen:

Ennen tehokkaiden maansiirtokoneiden keksimistä vesitse tapahtuva liikenne oli maa-alueilla nykyistä paljon tärkeämpää. Tien tai sittemmin rautatien rakentaminen edellytti aina insinööritaitoa koko matkaltaan, mutta vesiväylät oli luonto muovannut jo valmiiksi. Toki matkan varrella joutui joskus ruoppaamaan reittiä syvemmäksi tai tekemään joitakin pikku parannuksia, mutta suurin osa väylästä ei edellyttänyt mitään rakennustöitä. Valitettavasti vesistöä pitkin tapahtunut kuljetus ei kyennyt ylittämään vedenjakajia. Paitsi jos kaivettiin paikalle kanava.

Kastelukanavat oli tunnettu jo esihistoriallisena aikana ja liikenteeseenkin tarkoitetut kanavat ovat tuhansia vuosia vanha keksintö. Kaikki ovat tietysti kuulleet Suezin ja Panaman kanavista, Suomessa vastaavassa asemassa on Saimaan kanava. Niiden merkitys on maa- ja lentoliikenteenkin kasvun aikana pysynyt entisellään. Toisaalta monien historiallisesti tärkeiden kanavien, kuten Kiinan osin jo yli kaksituhatvuotiaan Keisarinkanavan merkitys on vähentynyt tai jopa poistunut.

Tässä listauksessa ei luetella edellä mainittuja tunnettuja kanavia, kuten ei myöskään Kielin kanavaa, Vienanmeren-Itämeren kanavaa tai vastaavia, vaan kymmenen vaikuttavaa ja yleensä vähän tunnettua erikoisuutta.


10. Laatokan kanava

No niin. Meillä on siis Euroopan suurin järvi eli erinomainen vesiväylä. Mikäpä sitten sen fiksumpi ratkaisu kuin kaivaa kanava sen ympäri, vai mitä?
Älyttömältä kuulostava ajatus on itse asiassa viisas. Proomut ja pikkualukset ovat alttiita kovalle aallokolle ja makeassa vedessä aallot ovat vieläpä ärhäkämpiä kuin merivedessä muuten samoissa sääoloissa. Niinpä Laatokan myrskyiltä suojaan rakennettiin järven eteläpuolitse kulkeva kanava jo Pietari Suuren määräyksestä. Ensimmäinen, 111 km pitkä kanava valmistui 1731. Sadan vuoden kuluessa kanava madaltui ja uuden rakentaminen nähtiin paremmaksi vaihtoehdoksi. Vuonna 1866 avattu uusi kanava on edelleen käytössä, vanha kanava on kasvanut jo suurimmaksi osaksi umpeen.
Järveä kiertävä kanava ei ole Venäjällä ainutlaatuinen, myös Valkeajärven ja Äänisen ympäri kiertävät kanavat.


9. Korintin kanava

Peloponnesoksen niemimaan yhdistää muuhun Kreikkaan vain kuuden kilometrin levyinen Korintin kannas. Sen poikki suunniteltiin kanavaa jo antiikin ajalla, mutta vasta nykyaikaiset työmenetelmät mahdollistivat sen. Kanava louhittiin kallion poikki 1883-1893. Erikoiseksi sen tekee se, että Suezin kanavan tapaan se on avokanava eli siinä ei ole lainkaan sulkuja. Tämän seurauksena kanavaa ei voi suositella klaustrofobiasta kärsiville: vain 21 metriä leveä kanava kulkee noin 50-metristen, korkeimmillaan jopa 90-metristen seinämien välissä. Kanavan kapeuden ja vain kahdeksan metrin syvyyden takia sen kaupallinen merkitys on jäänyt vähäiseksi, etenkin kun laivojen on väistämismahdollisuuden puuttuessa kuljettava saattueissa yhteen suuntaan kerrallaan.


8. Buden kanava

Kun ympäröivän maaston korkeus muuttuu riittävästi, myös kanavan tason on muututtava. Yleensä tämä hoidetaan sululla. Joskus kuitenkin käytetään muita vaihtoehtoja, kuten kaltevaa tasoa, yleensä kiskoilla varustettuna. Näitä ratkaisuja sovelletaan silloin, kun maastonmuodot ovat edulliset ja/tai ylemmällä tasolla ei ole vettä riittävästi laskettavaksi alemmalle. Lounais-Englannissa oleva Buden kanavajärjestelmä oli äärimmäinen esimerkki. Se kohosi merenpinnan tasolta peräti 132 metrin korkeuteen, mutta siinä oli vain kaksi perinteistä vesisulkua. Niiden lisäksi siinä oli peräti kuusi kaltevaa tasoa, joista suurimmassa nousua oli peräti 68 metriä!
Kanava avattiin liikenteelle 1823, mutta kärsi koko olemassaolonsa ajan talousvaikeuksista. Se oli mutkiensa ja korkeuserojensa takia hidasliikenteinen ja alusten maksimileveys oli vain 168 cm. Liikennöinti loppui 1891, mutta pienet osat kanavasta ovat edelleen käytössä, ei kylläkään enää yksikään kaltevista tasoista.


7. Falkirkin hissi

Tämä on oikeastaan kahden kanavan eli Forth-Clyde -kanavan ja Union-kanavan risteys. Kanavilla on korkeuseroa 35 metriä, mikä on aivan liikaa sululle. 11 metriä on ratkaistu sululla, mutta loput 24 metriä hoitaa koko maailmassa ainutlaatuinen kanavahissi. Laiva ajaa sulkuun ja sen jälkeen valtava ratas pyöräyttää sen 24 metriä eri tasoon.


6. Suvorovin sotakanavat

Vuonna 1743 Turun rauhassa Venäjä sai haltuunsa Saimaan eteläosan. Kun sitten Kustavin sodassa 1788-1790, jossa rajat eivät muuttuneet, tajuttiin Ruotsin mahdollinen uhka, päätettiin alueen puolustusta vahvistaa. Myös järvilaivasto nähtiin tarpeelliseksi. Ongelman muodosti se, että raja oli vedetty siten, että kaikki Saimaan altaita yhdistävät salmet olivat Ruotsin puolella. Linnoitustöitä suunnittelemaan oli määrätty toimelias kenraali Aleksander Suvorov, joka keksi nerokkaan ratkaisun. Saimaan selkiä erottavat toisistaan Ruotsin puolella olleiden salmien lisäksi vain kapeat kannakset, joten niiden halki päätettiin kaivaa kanavat. Sulkujakaan ei tarvittu, koska altaat olivat samalla tasolla ja merkittäviä kallioesteitä ei matkalla ollut. Kanavia rakennettiin neljä: Kutveleen kanava katkaisi Kyläniemen saareksi ja oli siinä mielessä tarpeeton, että koko Kyläniemi oli Venäjän puolella. Matkaa se kylläkin lyhensi merkittävästi ja oli myös suojassa ruotsalaisten valvonnalta, toisin kuin Kyläniemen kierto olisi ollut. Käyhkään kanava on vain 350 metriä pitkä eikä siitä enää kulje vesiväylää, vaikkakin vesiyhteys on yhä olemassa. Yhdessä Kukonharjun kanavan kanssa se kiertää Ruotsille jääneen Puumalansalmen. Viimeinen eli Telataipaleen kanava avasi väylän Pihlajavedelle asti.
Historian ironiaa on se, että kanavat valmistuivat 1798 ja vain kymmenen vuotta myöhemmin Venäjä valtasi koko Suomen, jolloin kanavien sotilaallinen merkitys katosi.


5. Magdeburgin vesisilta

Pohjois-Saksan merkittävimmät sisävesikanavat ovat lännessä Mittellandin kanava ja idässä Elben-Havelin kanava. Näiden kahden yhdistäminen oli suunnittelilla jo ennen toista maailmansotaa, mutta hanke meni jäihin Saksojen jakauduttua kahtia. Yhdistymisen jälkeen vesiyhteydelle todettiin tarve. Ongelma oli siinä, että kanavien välissä virtasi Elbejoki selvästi niiden tasoja alempana. Ratkaisuksi rakennettiin silta yli Elben. On huima näky, kun toistasataametrinen laiva purjehtii joen yli melkein kymmenen metriä korkeammalla.


4. Marseillen-Rhonen kanava

Jos kanava pitää joskus rakentaa sillalle, niin luonnollisesti myös tunneleita tarvitaan. Kaikkien aikojen pisin laivatunneli on ollut 7120 metriä pitkä Roven tunneli Marseillen lähellä. Se oli käytössä 1927-63, kunnes osa siitä romahti ja korjaaminen katsottiin taloudellisesti kannattamattomaksi.


3. St. Mary's Fallsin kanava

Pohjois-Amerikan Suuret järvet ovat seuraavilla korkeuksilla merenpinnasta: Yläjärvi 183 m, Huron ja Michigan 176 m, Erie 173 m ja Ontario 74 m. Huron ja Michigan ovat vesiliikenteen kannalta samaa järveä. Huronin ja Erien välinen korkeusero on niin pieni, että varsinaisia kanavia ei tarvita, tosin välissä olevaa Lake St. Clairia on jouduttu ruoppaamaan syvemmäksi. Ontarion yhdistää mereen Saint Lawrencen vesitie, Erien ja Ontarion Wellandin kanava ja Yläjärven Huroniin St. Mary's Fallsin kanava.
St. Lawrencen alkuperäinen kanava oli liikenteen pullonkaula. Suurimmat sitä käyttämään kykenevät laivat olivat mitoiltaan 57 x 13,6 x 2,7 metriä. Vasta 1959 avattu uusi kanava kykeni vastaanottamaan kooltaan maksimissaan 225,6 x 23,8 x 8,1 metriä olevia laivoja. Erien ja Ontarion välissä ollut Wellandin kanava oli puolestaan alkuperäisiltä mitoiltaan vielä pienempi, 43 x 7,9 x 3,0 metriä. Vuonna 1930 tehdyn laajennuksen jälkeen mitat olivat 225,6 x 23,8 x 8,1 metriä eli samat kuin sittemmin uudella St. Lawrencen vesitiellä. Alkuperäiset pienemmät mitat olivat kaupalliselle liikenteelle riittämättömät, joten neljälle ylimmälle Suurelle järvelle rakennettiin suurempia aluksia, jotka kykenivät nousemaan Yläjärvelle asti. Rajoittava tekijä oli St. Mary's Fallsin kanava, jonka sallimat maksimimitat olivat 310 x 32 x 17 metriä eli selvästi suuremmat kuin meriyhteyden vaatimukset nykyäänkään, saati sitten vanhoilla kanavilla. Niinpä Suurille järville määritettiin oma rahtialusluokkansa, järvirahtilaivat. Ulkonäöltään nämä ovat hätkähdyttäviä normaaleihin rahtilaivoihin nähden, pituuteensa nähden todella kapeita. Toinen erikoinen piirre niissä on käyttöikä. Se on moninkertainen verrattuna merialuksiin, koska suola ei pääse ruostuttamaan niitä.


2. Faaraoiden kanava

Suezin kanava on yhdistänyt Välimeren ja Punaisen meren jo vuodesta 1869 lähtien, mutta harva tietää niiden välille rakennetun vesiyhteyden jo noin 2500 vuotta sitten. Kanavaa ei kaivettu Välimerestä, vaan Niilin suistosta Zagazigin kohdalta Katkerojärveen lähelle Punaista merta, josta sitten lyhyt lisäpätkä merelle. Näin ollen Uderzo ja Goscinny tekivät pienen virheen albumissa Asterix ja Kleopatra, jossa Asterix hyvästelee Kleopatran sanomalla : "Jos jonakin päivänä haluatte rakentaa jotakin muuta, esimerkiksi kanavan Välimerestä Punaiseen mereen, niin lähettäkää vain sana meille! Selvä viittaus Suezin kanavan rakentajaan, ranskalaiseen de Lessepsiin, mutta virheellinen. Kanava oli näet käytössä aina 700-luvulle asti, mutta sivistyksen tuntijoille ei liene mikään yllätys, että pian muslimien valloitettua Egyptin tällainen teknistä asiantuntemusta vaatinut rakennelma rapistui käyttökelvottomaksi.


1. Obin-Jenisein kanava

Venäjän mahtava Siperia oli liikenteellisesti erittäin haastava. Vielä 1800-luvun puolivälissä matka Moskovasta Vladivostokiin kesti kuukausikaupalla. Vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi oli kaksi: rautatie- tai vesiliikenne. (Samaan aikaan asian kanssa väännettiin kovasti kättä myös Suomen suuriruhtinaskunnassa, jossa kaksi eri näkökantaa kamppaili siitä, järjestetäänkö maan liikenne vesi- vai rautatievaihtoehdon mukaisesti. Maan vahva mies, Hänen Hirmuisuutensa Lars Gabriel von Haartman oli vannoutunut kanavien kannattaja, mutta kuunteli Suomen onneksi myös insinöörien järkipuhetta ja niinpä maa sai myös kattavan rataverkon, joka osoittautui myöhemmin nopeutensa ansiosta voittajaksi.) Siperian vesiliikenne oli periaatteessa vahva vaihtoehto, koska jokia riitti ja maasto oli suhteellisen tasaista eli sulkuja tarvittaisiin vähän. Ongelma oli se, että joet virtasivat pohjois-etelä -suunnassa. Oleellisessa itä-länsi -suunnassa jouduttiin turvautumaan hankalakulkuisempiin sivujokiin ja virtaama-alueiden rajoilla kulku oli mahdotonta.
Ainoa kanava, joka koskaan itä-länsi -suunnassa Siperian jokisysteemejä yhdistämään rakennettiin, oli Obin-Jenisein kanava 1882-1891. Noin periaatteessa idea oli hyvä, sillä kanava oli vain kahdeksan kilometriä pitkä. Kanavassa oli kuitenkin ongelmia, joista vähäisimpiä oli sen onneton sijainti. Se ei nimittäin yhdistänyt Obia ja Jeniseitä, vaan niiden sivujoet. Obiin laskeva Ketin suu oli yli 250 kilometriä lähimmästä merkittävästä paikkakunnasta eli Tomskista ja noin 500 km Siperian pääväylältä Novosibirskista (tai silloisesta Novonikolajevskista). Sieltä piti sitten kulkea Ket-jokea ja sen sivujokia 350 kilometriä ylävirtaan. Siis 350 kilometriä linnuntietä. Todellisuudessa Ket-joen meanderimutkat ovat jotain uskomatonta ja vähintään kaksinkertaistavat matkan. Lopulta yläjuoksulla vesi oli niin vähissä, että kovin suurilla aluksilla ei kanavalle asti edes päästy. Sitten kahdeksan kilometriä kanavaa. Sen jälkeen 130 kilometriä Jenisein sivujoki Kasia ja sen latvahaaroja pitkin. Jälleen linnuntietä mitaten, sillä myös Kas-joen mutkia voi kuvata mielenkiintoisiksi. Kas-joen suulta sitten Jeniseitä ylävirtaan vaivaiset 500 km, niin päästäänkin jo Krasnojarskiin, tai sitten 1700 km Jeniseitä ja Angaraa niin ollaankin Irkutskissa ja Baikaljärvellä.
Siperian radan valmistuttua 1898 Baikalin kiertoa vaille valmiiksi ja viimeistään kuuden vuoden kuluttua, jolloin Baikalin ylityksessä käytetyt junalautat päästiin siirtämään reserviin, kanavan merkitys katosi. Ymmärrettävistä syistä. Matka Novosibirskista Krasnojarskiin oli rautateitse 750 km. Kanavareittiä pitkin matkaa kertyi noin 2000 km ja hitaammalla vauhdilla. Kanava vaurioitui pahoin sisällissodassa ja suljettiin 1921. Viimeisen kerran kanavaa pitkin kuljettiin kanoottia tai soutuvenettä suuremmilla aluksilla 1942, kun neljän pienen laivan saattue raivasi tiensä sen läpi.

Välihuomautus 127 : Jaskan laihdutusvinkki

Päätin ennen eilispäivän juoksulenkkiä testata, paljonko mahtaa paino lenkin aikana pudota. Astuin makuuhuoneen vaa'alle joka näytti tiettyä lukemaa. Tarkka määrä jääköön paljastamatta, sillä kiloja on aktiiviuran jälkeen kertynyt hieman lisää. Sen aikaiset vaatteet mahtuvat vielä päälle, mutta nykyisin niistä kiristävät muutkin kuin solmio.

Punnituksen jälkeen tajusin, että luonto kutsuu, joten siirryin yhden hengen huoneeseen alkuverryttelylle. Varmistaakseni tämän jälkeen, että tulisi mitattua lenkin aikana tapahtunut todellinen painonpudotus, kävin vielä uudelleen vaa'alla.

Tulos oli 0,8 kg vähemmän kuin ennen tyhjennystä. Sitten baanalle.

Lenkiltä palattuani kävin suihkussa ja uusi punnitus. Tulos oli 0,7 kg vähemmän kuin ennen lenkkiä.

Johtopäätös: Unohtakaa ruokavaliot, treeniohjelmat ja kaikki muutkin hömpötykset. Käykää enemmän paskalla. Se pudottaa painoa kaikkein tehokkaimmin. Eivät pärjää Atkinsin dieetit ja pururadat, eivät.

Keskiarvotilastot - miehet moukari

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Yuriy Sedykh	UKR	85.642
2	Sergey Litvinov	RUS	84.898
3	Ivan Tikhon	BLR	83.662
4	Igor Astapkovich	BLR	83.644
5	Jüri Tamm	EST	83.644
6	Koji Murofushi	JPN	83.270
7	Igor Nikulin	RUS	83.186
8	Andrey Abduvaliyev	TJK	82.952
9	Adrián Annus	HUN	82.948
10	Paweł Fajdek	POL	82.892
11	Vadim Devyatovski	BLR	82.739
12	Tibor Gécsek	HUN	82.503
13	Balázs Kiss	HUN	82.203
14	Szymon Ziółkowski	POL	82.184
15	Krisztián Pars	HUN	82.124
16	Heinz Weis	GER	82.070
17	Andriy Skvaruk	UKR	81.872
18	Ralf Haber	GER	81.704
19	Aleksey Zagorniy	RUS	81.636
20	Lance Deal	USA	81.613
21	Primož Kozmus	SLO	81.582
22	Vasiliy Sidorenko	RUS	81.537
23	Olli-Pekka Karjalainen	FIN	81.383
24	Karsten Kobs	GER	81.255
25	Ilya Konovalov	RUS	81.059
26	Günther Rodehau	GER	81.012
27	Sergey Kirmasov	RUS	80.924
28	Libor Charfreitag	SVK	80.917
29	Benjaminas Viluckis	LTU	80.894
30	Sergey Alay	BLR	80.888
31	Oleksandr Krykun	UKR	80.771
32	Juha Tiainen	FIN	80.708
33	Vladyslav Piskunov	UKR	80.609
34	Christophe Épalle	FRA	80.567
35	Plamen Minev	BUL	80.510
36	Vitaliy Alisevich	BLR	80.480
37	Markus Esser	GER	80.415
38	Wojciech Nowicki	POL	80.401
39	Aleksandr Seleznyov	RUS	80.336
40	Yuriy Tarasyuk	BLR	80.270
41	Christoph Sahner	GER	80.246
42	Eşref Apak	TUR	80.186
43	Karl-Hans Riehm	GER	80.048
44	Dilshod Nazarov	TJK	80.038
45	Aléxandros Papadimitríou	GRE	80.013
46	Valeri Sviatokha	BLR	79.994
47	Zsolt Németh	HUN	79.993
48	Nicola Vizzoni	ITA	79.991
49	Vladimír Maška	CZE	79.965
50	Viktor Apostolov	BUL	79.856
51	Pavel Kryvitski	BLR	79.827
52	Ivan Tanev	BUL	79.798
53	Vadim Khersontsev	RUS	79.748
54	David Chaussinand	FRA	79.707
55	Artem Rubanko	UKR	79.697
56	Jud Logan	USA	79.608
57	Sergey Litvinov	RUS	79.591
58	Lukáš Melich	CZE	79.536
59	Chris Harmse	RSA	79.513
60	Nicolas Figère	FRA	79.500
61	Enrico Sgrulletti	ITA	79.426
62	Hrístos Polihroníou	GRE	79.410
63	Holger Klose	GER	79.408
64	Klaus Ploghaus	GER	79.364
65	Miloslav Konopka	SVK	79.251
66	Gilles Dupray	FRA	79.189
67	Péter Botfa	HUN	79.177
68	Kirill Ikonnikov	RUS	79.106
69	Andrei Varantsou	BLR	79.091
70	Yury Shayunou	BLR	79.072
71	Maciej Pałyszko	POL	79.008
72	Marco Lingua	ITA	78.950
73	Igor Vinichenko	RUS	78.891
74	Loris Paoluzzi	ITA	78.863
75	Stuart Rendell	AUS	78.783
76	Mostafa Hicham Al-Gamal	EGY	78.739
77	Pavel Sedláček	CZE	78.719
78	Igors Sokolovs	LAT	78.678
79	Matthias Moder	GER	78.544
80	Andras Haklits	CRO	78.422
81	Mohamed Ali Al-Zankawi	KUW	78.344
82	Kibwe Johnson	USA	78.271
83	Harri Huhtala	FIN	78.236
84	Tore Gustafsson	SWE	78.194
85	Marcel Lomnický	SVK	78.163
86	Aleksey Sokirskiy	UKR	78.131
87	Bence Halász	HUN	78.040
88	Wojciech Kondratowicz	POL	78.026
89	Yevhen Vynohradov	UKR	78.001
90	A.G. Kruger	USA	77.994
91	Roland Steuk	GER	77.980
92	Aliaksandr Vashchyla	BLR	77.878
93	Marko Wahlman	FIN	77.868
94	Raphaël Piolanti	FRA	77.843
95	Konstantin Astapkovich	BLR	77.815
96	Dzmitry Shako	BLR	77.799
97	Quentin Bigot	FRA	77.775
98	Vadim Kolesnik	UKR	77.715
99	Oleksandr Dryhol	UKR	77.699
100	Nick Miller	GBR	77.610

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

1	Yuriy Sedykh	UKR	86.74
2	Sergey Litvinov	RUS	86.04
6	Ivan Tikhon	BLR	84.51
5	Igor Astapkovich	BLR	84.62
8	Jüri Tamm	EST	84.40
4	Koji Murofushi	JPN	84.86
7	Igor Nikulin	RUS	84.48
12	Andrey Abduvaliyev	TJK	83.46
9	Adrián Annus	HUN	84.19
10	Paweł Fajdek	POL	83.83
3	Vadim Devyatovski	BLR	84.90
11	Tibor Gécsek	HUN	83.68
18	Balázs Kiss	HUN	83.00
15	Szymon Ziółkowski	POL	83.38
20	Krisztián Pars	HUN	82.69
17	Heinz Weis	GER	83.04
23	Andriy Skvaruk	UKR	82.62
14	Ralf Haber	GER	83.40
13	Aleksey Zagorniy	RUS	83.43
26	Lance Deal	USA	82.52

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Yuriy Sedykh	UKR	85.642
2	Sergey Litvinov	RUS	84.898
11	Vadim Devyatovski	BLR	82.739
6	Koji Murofushi	JPN	83.270
4	Igor Astapkovich	BLR	83.644
3	Ivan Tikhon	BLR	83.662
7	Igor Nikulin	RUS	83.186
5	Jüri Tamm	EST	83.644
9	Adrián Annus	HUN	82.948
10	Paweł Fajdek	POL	82.892
12	Tibor Gécsek	HUN	82.503
8	Andrey Abduvaliyev	TJK	82.952
19	Aleksey Zagorniy	RUS	81.636
18	Ralf Haber	GER	81.704
14	Szymon Ziółkowski	POL	82.184
23	Olli-Pekka Karjalainen	FIN	81.383
16	Heinz Weis	GER	82.070
13	Balázs Kiss	HUN	82.203
24	Karsten Kobs	GER	81.255
15	Krisztián Pars	HUN	82.124

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Olli-Pekka Karjalainen	81.383
2	Juha Tiainen	80.708
3	Harri Huhtala	78.236
4	Marko Wahlman	77.868
5	David Söderberg	77.367
6	Mika Laaksonen	75.160
7	Tuomas Seppänen	75.016
8	Esa Jantunen	74.752
9	Lasse Akselin	74.428
10	Henri Liipola	73.997
11	Pasi Heikkilä	73.786
12	Ari Taavitsainen	73.700
13	Hannu Polvi	73.536
14	Jukka Olkkonen	73.378
15	Jarkko Paljakka	73.043
16	Juha Kauppinen	73.028
17	Samu-Petri Simo	72.924
18	Mikko Dannbäck	72.556
19	Dorian Collaku	72.441
20	Jesse Lehto	71.995
21	Aleksi Jaakkola	71.936
22	Arno Laitinen	71.726
23	Jari Matinolli	71.356
24	Lasse Luotonen	71.346
25	Tommi Remes	71.111
26	Jouni Olkkonen	71.090
27	Joachim Koivu	70.886
28	Mika Laiho	70.876
29	Juho Saarikoski	70.822
30	Aaron Kangas	70.815
31	Heikki Kangas	70.740
32	Petri Mättölä	70.283
33	Mats Granö	70.213
34	Janne Vartia	70.031
35	Taisto Vierimaa	70.026
36	Risto Miettinen	69.798
37	Petri Rautio	69.193
38	Ilmari Verho	69.074
39	Markus Kokkonen	68.994
40	Tero Tallinen	68.978
41	Tero Salmela	68.944
42	Juha Paasonen	68.912
43	Janne Pasanen	68.906
44	Raimo Savinainen	68.734
45	Tapio Kolunsarka	68.432
46	Kai Räsänen	68.366
47	Matti Järvensivu	68.312
48	Ilmari Lahtinen	67.831
49	Roope Auvinen	67.684
50	Markku Honka	67.570
51	Mikko Välimäki	67.359
52	Petri Mynttinen	67.054
53	Arto Rinta-aho	66.798
54	Ahti Peiponen	66.710
55	Mikko Järvinen	66.585
56	Mikko Laine	66.402
57	Tapio Parviainen	65.988
58	Mika Savimäki	65.890
59	Harri Vähävihu	65.798
60	Kauko Harlos	65.664
61	Esa Paasonen	65.340
62	Hannu Vuorela	65.286
63	Markku Leppänen	65.280
64	Paavo Kärki	65.210
65	Jukka Huima	65.106
66	Antti Vierula	65.041
67	Tapio Kuusela	65.030
68	Risto Kauppinen	64.514
69	Martti Jantunen	64.500
70	Tero Mäkelä	64.344
71	Joni Syrjälä	64.251
72	Fredrik Fröberg	64.233
73	Ville Lehmusvuori	64.129
74	Waltteri Lahtinen	63.918
75	Marko Laaksomaa	63.808
76	Kalle Nikula	63.738
77	Marco Kammer	63.381
78	Hannu Rantamaa	63.220
79	Juha Lahtinen	63.162
80	Tuomas Mikkola	63.028
81	Raimo Linden	62.876
82	Guy Kullman	62.790
83	Jari Polvi	62.764
84	Tuomas Kalliovaara	62.672
85	Pekka Salonen	62.628
86	Juha Rinta-aho	62.422
87	Ville Olmala	62.395
88	Mika Hansson	62.280
89	Esa Wahlman	62.118
90	Kalle Lehmusvuori	61.852
91	Aleksi Nieminen	61.717
92	Arttu Väänänen	61.705
93	Olli Kartano	61.618
94	Mika Paavola	61.588
95	Kalevi Horppu	61.461
96	Juha Ravalt	61.270
97	Reino Suuripää	61.174
98	Jyrki Mäkelä	60.987
99	Simon Solvin	60.932
100	Hannu Ruhala	60.860

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

1	Olli-Pekka Karjalainen	83.30
2	Juha Tiainen	81.52
4	Harri Huhtala	78.74
5	Marko Wahlman	78.70
3	David Söderberg	78.83
7	Mika Laaksonen	76.22
8	Tuomas Seppänen	76.20
9	Esa Jantunen	76.02
12	Lasse Akselin	75.14
11	Henri Liipola	75.47
13	Pasi Heikkilä	75.10
10	Ari Taavitsainen	75.62
16	Hannu Polvi	74.74
15	Jukka Olkkonen	74.82
18	Jarkko Paljakka	74.29
17	Juha Kauppinen	74.38
21	Samu-Petri Simo	73.62
14	Mikko Dannbäck	74.85
6	Dorian Collaku	76.96
22	Jesse Lehto	73.09

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

1	Olli-Pekka Karjalainen	81.383
2	Juha Tiainen	80.708
5	David Söderberg	77.367
3	Harri Huhtala	78.236
4	Marko Wahlman	77.868
19	Dorian Collaku	72.441
6	Mika Laaksonen	75.160
7	Tuomas Seppänen	75.016
8	Esa Jantunen	74.752
12	Ari Taavitsainen	73.700
10	Henri Liipola	73.997
9	Lasse Akselin	74.428
11	Pasi Heikkilä	73.786
18	Mikko Dannbäck	72.556
14	Jukka Olkkonen	73.378
13	Hannu Polvi	73.536
16	Juha Kauppinen	73.028
15	Jarkko Paljakka	73.043
21	Aleksi Jaakkola	71.936
23	Jari Matinolli	71.356

Uusinta: Nuorina nukkuneet ja vanhoiksi kukkuneet

Lukijalle: Päivitin vajaat viisi vuotta sitten kirjoitetun jutun yleisurheilun olympiavoittajien eliniästä. Terveydenhuollon parantuminen näkyy siinä, että vanhimmaksi eläneiden luettelo muuttui radikaalisti, kun taas nuorimpina kuolleiden top 10 -listaan ei tullut muutoksia:

Yleisurheilussa yksilölajin olympiavoiton on saavuttanut kaikkiaan 707 urheilijaa. Sivumennen sanoen heistä 28 eli lähes neljä prosenttia on suomalaisia. Asukasluvun perusteella laskettuna odotusarvo on alle yhden. Selkeä enemmistö urheilijoista on miehiä, koska naisten lajit tulivat olympialaisiin vasta 1928 ja niitä oli pitkään vähemmän kuin miesten lajeja. Nykyinen lajiohjelma (22 yksilölajia miehillä) on ollut muuten sukupuolisymmetrinen vuodesta 2008, mutta naisten ohjelmasta puuttuu 50 kilometrin kävely. Miesten lajiohjelma vakiintui kävelyjä vaille nykyiseksi 1928. Kaksi kävelymatkaa on ollut ohjelmassa vuodesta 1948, mutta lyhyempi matka vaihtui kymmenestä 20 kilometriin 1956 ja vuonna 1976 50 kilometrin kävelyä ei ollut ohjelmassa. Naisilla lajeja oli aluksi selvästi vähemmän, ensimmäisen kerran ohjelmassa 1928 oli vain viisi yksilölajia, kun miehillä niitä oli 21. Vähitellen naisten lajien määrä lisääntyi jo puoleen miesten lajimäärästä (11 - 22) yllettiin 1964. Kahdenkymmenen yksilölajin rajapyykki saavutettiin sopivasti vuonna 2000 ja nykyinen tilanne on siis 21-22.

Yksilölajien olympiavoittajien joukossa jokainen elämäntarina on kirjan arvoinen - miesten maratonin olympiavoittajien traagisia vaiheita olen kerran käsitellytkin. Tällä kertaa menin sitten tutkimaan, ketkä näistä 707 olympiavoittajasta ovat eläneet vanhimmiksi ja ketkä kuolleet nuorimpina. Kuten yleisesti tiedetään, naiset elävät keskimäärin miehiä vanhemmiksi, mikä asiaa tuntevien mukaan johtuu siitä että miehet joutuvat kestämään naisia. Näillä listoilla vanhimmaksi eläneiden joukossa on kuitenkin ylivoimainen enemmistö miehiä, koska ennen toista maailmansotaa olympiavoiton saavuttaneista vain harva oli nainen lajien vähäisyyden takia. Naispuolisista olympiavoittajista on itse asiassa kuollut vain 40, kun taas miehissä kuolleita on moninkertaisesti.

Tekninen huomautus: Tekstissä ikävuodet on ilmoitettu täysinä vuosina. Ikä on kuitenkin laskettu päivän tarkkuudella. Esimerkiksi jos listoissa mainitaan kaksi 74-vuotiasta henkilöä, heidät on laitettu oikeaan ikäjärjestykseen. Samoin, jos tekstissä puhutaan esimerkiksi tietyn lajin vanhimmasta olympiavoittajasta, saman lajin alle on yhdistetty lajit, jotka ovat käytännössä korvanneet toisensa olympiaohjelmassa (10 km kävely / 20 km kävely, naisten 3000 m / 5000 m, naisten 80 m aidat / 100 m aidat, naisten viisiottelu / seitsenottelu). Ohjelmasta kokonaan pois jääneitä lajeja (esim. maastojuoksu) ei ole tässä yhteydessä käsitelty erikseen, vaikka ne kokonaisluettelossa ovatkin mukana. Kaikki kävelyt on yhdistetty tittelin "kävely" alle, koska naisilla on aina ollutkin vain yksi kävelymatka ja miesten lyhyemmän matkan pituus on vaihdellut 10/20 km välillä.

Kymmenen vanhimmaksi eläneen yksilölajin olympiavoittajan listalle pääsemiseen vaaditaan noin 93,68 vuoden ikä. Aluksi erikseen ne lajit, joiden olympiavoittajia ei kymmenen vanhimman joukossa ole. Kaikki ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan:

N 3000 m esteet: Gulnara Galkina, 40 v (elossa)
N seiväs: Stacy Dragila, 48 v (elossa)
N moukari: Olga Kuzenkova, 48 v (elossa)
N kolmiloikka: Inessa Kravets, 52 v (elossa)
N kävely: Jelena Nikolajeva, 53 v (elossa)
N 10 000 m: Olga Bondarenko, 59 v (elossa)
N 400 m aidat: Debbie Flintoff-King, 59 v (elossa)
N maraton: Joan Benoit, 62 v (elossa ja hyvissä voimissa - maraton 57-vuotiaana 2.52.10!)
N 5000 (3000) m: Maricica Puica, 68 v (elossa)
N 1500 m: Ludmila Bragina, 75 v (elossa)
N 400 m: Betty Cuthbert, 79 v
M 1500 m: Ron Delany, 84 v (elossa)
N 800 m: Ludmila Shevtsova, 84 v (elossa)
M kävely: Abdon Pamich, 85 v (elossa)
M moukari: Pat O'Callaghan, 86 v
M 5000 m ja M 10 000 m: Ville Ritola, 86 v (vanhimmaksi elänyt suomalainen yleisurheilun olympiavoittaja on Armas Taipale, joka kuoli kahdeksan päivää Ritolaa vanhempana)
N 100 ja 200 m: Marjorie Jackson, 87 v
N kuula: Galina Zybina, 88 v (elossa)
M korkeus: Walt Davis, 88 v
M pituus: Gregory Bell, 88 v (elossa)
N kiekko: Halina Konopacka, 88 v
N pituus: Olga Gyarmati, 89 v
M keihäs: Cyrus Young, 89 v
N 80 m (100 m) aidat: Ondina Valla, 90 v
M 200 m: Walter Tewksbury, 92 v
M 800 m: John Woodruff, 92 v
M maraton: Alain Mimoun, 92 v (oli viime listalla kymmenes)
M 400 m: George Rhoden, 92 v (elossa)
N korkeus: Esther Brand, 92 v
M kuula ja kiekko: Clarence Houser, 93 v

10. Mikio Oda, 93 v
Vanhimmaksi elänyt kolmiloikan olympiavoittaja päihitti maanmiehensä Chuhei Nambun puolella vuodella.

9. Tilly Fleischer, 93 v
On edelleen vanhimpana kuollut naisolympiavoittaja, koska Dana Zatopkova on yhä elosssa. Molemmat ovat keihään olympiavoittajia. Fleischerin kaikki keihäät eivät tainneet kuitenkaan olla sektorissa, koska hän väitti 60-luvulta alkaen yhden tyttäristään olevan Adolf Hitlerin avioton lapsi.

8. Frank Foss, 93 v
Seiväshypyn olympiavoittaja ei ole kuitenkaan lajinsa ennätysmies.

7. Helge Lövland, 93 v
Norjalainen on kymmenottelun vanhimmaksi elänyt olympiavoittaja.

6. Arne Åhman, 94 v
Ruotsalainen on kolmiloikan vanhimmaksi elänyt olympiavoittaja ja edelleen elossa.

5. Horace Ashenfelter, 94 v
Estejuoksun vanhimmaksi elänyt olympiavoittaja oli siviilitöissään FBI:n agentti.

4. Harrison Dillard, 95 v
Satasen ja pika-aitojen vanhin olympiavoittaja taisteli Italian rintamalla kk-ampujana ja on yhä elossa, vanhimpana elävänä miesolympiavoittajana.

3. William Miller, 96 v
Seiväshypyn vanhimmaksi elänyt olympiavoittaja.

2. Dana Zatopkova, 96 v
Vanhimmaksi elänyt naisolympiavoittaja ja nelinkertaisen olympiavoittajan leski on yhä elossa ja vanhin elossa oleva yleisurheilun olympiavoittaja.

1. Robert Tisdall, 97 v
Vanhimmaksi eläneellä yksilölajin olympiavoittajalla oli värikäs elämänkaari. Hän syntyi Sri Lankassa (tai silloisessa Ceylonissa), eli Pohjois-Irlannissa ja opiskeli Cambridgessa, mutta edusti sukujuuriensa takia Irlantia, muutti asumaan Etelä-Afrikkaan, josta kahvifarmariksi Tansaniaan ja elämän loppuvuosiksi karjatilalliseksi Australiaan. Ainutlaatuinen oli myös olympiavoitto 400 metrin aidoissa, sillä kilpailun neljä ensimmäistä ovat kaikki kyseisen lajin olympiavoittajia. Tisdall itse voitti tietysti kyseisen vuoden 1932 kilpailun, hopeamitalisti Glenn Hardin voitti neljä vuotta myöhemmin 1936, pronssimitalisti Morgan Taylor oli voittanut 1924 (Suomen Erik Wilén sai tuolloin hopeaa) ja neljänneksi tullut David Burghley oli edellinen olympiavoittaja 1928.

Kunniamaininta 1: Vuonna 1932 naisten 4 x 100 metrin viestijoukkueessa tuolloin 18-vuotiaana kultaa saanut Evelyn Furtsch täytti sata vuotta huhtikuussa 2014 ja kuoli hieman ennen 101-vuotispäiväänsä.

Kunniamaininta 2: Kaikkien aikojen ensimmäinen olympiavoittaja nykyajan kisoissa kaikki lajit huomioiden, kolmiloikkaaja James Connolly eli hänkin 88-vuotiaaksi, mikä oli tuohon aikaan kunnioitettava saavutus.

Kymmenen nuorimpana kuolleen yksilölajin olympiavoittajan listalle pääsemiseen vaaditaan iäksi enintään 32,5 vuotta. (Toisin kuin melkoisen remontin kokenut vanhimpana kuolleiden lista, tämä ei ole vajaassa viidessä vuodessa muuttunut lainkaan.) Aluksi erikseen ne lajit, joiden olympiavoittajia ei kymmenen nuorimpana kuolleen joukossa ole. Koska yleensä kyseessä ovat kohtuullisen nuorena kuolleet, kuolinsyy on mainittu, jos se on tiedossa. Jokaisesta miesten lajista löytyy olympiavoittajia, jotka ovat jo kuolleet. Sen sijaan naisten lajeissa on peräti kahdeksan sellaista, joiden jokainen olympiavoittaja on yhä elossa. Nämä lajit ovat 1500 m, 10 000 m, maraton, 400 m aidat, 3000 m esteet, seiväs, kolmiloikka ja kävely. Tämä aiheutuu siitä, että lajit ovat suhteellisen uusia - esimerkiksi esteiden vanhin olympiavoittaja on vasta 40-vuotias ja näiden lajien vanhin voittaja on 75-vuotias.
Kaikki ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan:

N kuula: Tamara Tyshkevitsh, 66 v
N 800 m: Nadezsha Olizarenko, 63 v (ALS)
N viisiottelu (seitsenottelu): Irina Press, 64 v
M kymmenottelu: Jim Thorpe, 64 v (sydänkohtaus)
N korkeus: Miloslava Rezkova, 64 v (syöpä, lokakuussa 2014)
N pituus: Angela Voigt, 61 v (sairaus)
N kiekko: Lillian Copeland, 59 v
M 200 m: Andrew Stanfield, 57 v
N 400 m: Colette Besson, 57 v (syöpä)
M keihäs: Eric Lemming, 50 v (12 vuotta aiemmin sairastetun espanjantaudin seurauksiin)
M kävely: Leonid Spirin, 49 v
M seiväs: Tadeusz Slusarski, 48 v (auto-onnettomuus, jossa kuoli myös kuulantyönnön olympiavoittaja Wladyslaw Komar, 58 v)
M 400 m aidat: John Akii-Bua 47 v (vatsasyöpä)
M moukari: Juha Tiainen 47 v (keuhkokuume)
M pituus ja kolmiloikka: Myer Prinstein, 46 v (sydänkohtaus)
N 80 m (100 m) aidat ja keihäs: Mildred Didrikson, 45 v (paksusuolen syöpä)
N 3000 m (5000m): Jelena Romanova, 43 v
M 100 m: Charles Paddock, 42 v (lento-onnettomuus)
M 1500 m: Jack Lovelock, 39 v (metro-onnettomuus)
N 100 m ja 200 m: Florence Griffith-Joyner, 38 v (sairaskohtaus)
M kiekko: Martin Sheridan, 36 v (keuhkokuume)
M 10 000 m: Janusz Kusocinski, 33 v (saksalaiset teloittivat Puolan vastarintaliikkeen jäsenenä)
M 400 m: Wyndham Halswelle, 32 v (kaatui I maailmansodassa)

10. Cornelius Johnson, 32 v
Nuorimpana kuollut korkeushypyn olympiavoittaja työskenteli kauppalaivastossa leipurina, sairastui kesken risteilyn keuhkokuumeeseen ja kuoli matkalla sairaalaan.

9. Hans Woellke, 32 v
Kuulantyönnön olympiavoittaja jäi Valko-Venäjällä partisaanien vangiksi 1943. Kuten odotettua, nämä hirttivät käsiinsä joutuneen poliisikapteenin.

8. Bronislaw Malinowski, 30 v
Nuorimpana kuollut estejuoksun olympiavoittaja menehtyi reilu vuosi olympiavoittonsa jälkeen auto-onnettomuudessa.

7. Gunnar Höckert, 29 v
Nuorimpana kuolleen 5000 metrin olympiavoittajan ura oli päättynyt hänen sairastuttuaan nivelreumaan. Reservin vänrikki kaatui talvisodassa 11.2.1940 30-vuotispäivänsä aattona. Useita panssarivaunuja tuhonnut Höckert oli onnistunut valtaamaan vihollisen panssarivaunun ja sieltä ulos kömpiessään hän sai kuolettavan osuman.

6. Ralph Rose, 28 v
Kuulantyönnön kolminkertainen olympiavoittaja (yksi voitoista tuli ainutkertaisesti ohjelmassa olleesta molempien käsien yhteistuloksesta, samoissa kisoissa hän jäi varsinaisessa kuulassa hopealle) on lajinsa nuorimpana kuollut. Hän sairastui 28-vuotiaana kohtalokkaasti lavantautiin.

5. Alfred Tysoe, 27 v
Nuorimpana kuollut 800 metrin olympiavoittaja sairastui reilu vuosi voittonsa jälkeen keuhkopussintulehdukseen, joka vielä vuonna 1901 saattoi ilman antibioottihoitoa surmata huippukuntoisenkin nuoren miehen.

4. Kamila Skolimowska, 26 v
Vasta 17-vuotias Skolimowska voitti täysin yllättäen naisten moukarinheiton ensimmäisen olympiakullan 2000. Hän kuoli harjoitusleirillä Portugalissa yllättäen ilmenneeseen keuhkoveritulppaan. Skolimowska on naisista nuorimpana kuollut olympiavoittaja.

3. Samuel Wanjiru, 24 v
Vain 21-vuotiaana maratonin olympiakultaa 2008 voittanut kenialainen menehtyi epäselvissä oloissa 2011 pudottuaan parvekkeelta. Oliko kyseessä itsemurha vai onnettomuus, jäi selvittämättä.

2. Konstantinos Tsiklitiras, 24 v
Nyttemmin jo unholaan jääneissä vauhdittomissa hypyissä kilpailtiin olympialaisissa vuoteen 1912 asti, jolloin Tsiklitiras voitti kultaa vauhdittomassa pituudessa. Puoli vuotta myöhemmin hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi Kreikan joutuessa ensimmäiseen Balkanin sotaan. Tsiklitiras sairastui rintamalla kohtalokkaasti aivokalvontulehdukseen. Hän lienee lyhimmän aikaa olympiavoittonsa jälkeen kuollut yleisurheilija.

1. George Saling, 23 v
Vuonna 1932 Saling voitti kultaa 110 metrin aidoissa. Vain kahdeksan kuukautta myöhemmin hän menehtyi auto-onnettomuudessa.

Vähintäänkin erikoinen sattuma on, että sekä vanhimmaksi elänyt että nuorimpana kuollut yleisurheilun yksilölajin olympiavoittaja ovat samoista kisoista (1932) ja vieläpä molemmat aitajuoksijoita.

Keskiarvotilastot - miehet kiekko

Selvitys tämän tilastoinnin periaatteista löytyy täältä.

Maailman kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Gerd Kanter	EST	71.380
2	Virgilijus Alekna	LTU	71.299
3	Mac Wilkins	USA	70.438
4	Róbert Fazekas	HUN	70.258
5	Imrich Bugár	CZE	70.124
6	Lars Riedel	GER	70.036
7	Luis M. Delís	CUB	69.956
8	Jürgen Schult	GER	69.880
9	Ricky Bruch	SWE	69.634
10	Wolfgang Schmidt	GER	69.614
11	Robert Harting	GER	69.584
12	Art Burns	USA	69.548
13	Piotr Małachowski	POL	69.275
14	Andrius Gudžius	LTU	68.947
15	Daniel Ståhl	SWE	68.898
16	Ben Plucknett	USA	68.814
17	Frantz Kruger	RSA	68.795
18	John Powell	USA	68.754
19	Anthony Washington	USA	68.738
20	Zoltán Kővágó	HUN	68.628
21	Fedrick Dacres	JAM	68.595
22	Knut Hjeltnes	NOR	68.514
23	Ehsan Hadadi	IRI	68.450
24	Yuriy Dumchev	RUS	68.414
25	Romas Ubartas	LTU	68.268
26	Mario Pestano	ESP	68.173
27	Mike Buncic	USA	68.122
28	Géjza Valent	CZE	68.072
29	Juan Martínez	CUB	67.818
30	John Godina	USA	67.772
31	Aleksander Tammert	EST	67.769
32	Jarred Rome	USA	67.687
33	Ian Waltz	USA	67.619
34	Markku Tuokko	FIN	67.464
35	Stefan Fernholm	SWE	67.414
36	Georgiy Kolnootchenko	BLR	67.334
37	Frank Casañas	ESP	67.270
38	Michael Möllenbeck	GER	67.255
39	Erik de Bruin	NED	67.190
40	Vaclovas Kidykas	LTU	67.182
41	Rolf Danneberg	GER	67.166
42	Dmitriy Shevchenko	RUS	67.163
43	Christoph Harting	GER	67.138
44	Martin Wierig	GER	67.049
45	Vladimir Dubrovshchik	BLR	67.006
46	Philip Milanov	BEL	66.831
47	Jason Tunks	CAN	66.806
48	Rutger Smith	NED	66.689
49	Jason Young	USA	66.681
50	Adam Setliff	USA	66.666
51	Lukas Weißhaidinger	AUT	66.655
52	Vasiliy Kaptyukh	BLR	66.608
53	Attila Horváth	HUN	66.548
54	Benn Harradine	AUS	66.526
55	Erik Cadée	NED	66.408
56	Roland Varga	HUN	66.385
57	Lois Maikel Martínez	CUB	66.375
58	Vladimir Zinchenko	UKR	66.362
59	Traves Smikle	JAM	66.359
60	Andy Bloom	USA	66.352
61	Armin Lemme	GER	66.336
62	Mason Finley	USA	66.249
63	Svein Inge Valvik	NOR	66.208
64	Lawrence Okoye	GBR	66.132
65	Pentti Kahma	FIN	66.086
66	Daniel Jasinski	GER	66.041
67	Märt Israel	EST	65.970
68	Robert Urbanek	POL	65.962
69	Julian Wruck	AUS	65.950
70	Casey Malone	USA	65.937
71	Gábor Máté	HUN	65.762
72	Al Oerter	USA	65.699
73	Jorge Fernández	CUB	65.693
74	Nick Sweeney	IRL	65.660
75	Bogdan Pishchalnikov	RUS	65.654
76	Sam Mattis	USA	65.634
77	Kamy Keshmiri	USA	65.634
78	Vésteinn Hafsteinsson	ISL	65.548
79	Timo Tompuri	FIN	65.491
80	Reggie Jagers	USA	65.479
81	Niklas Arrhenius	SWE	65.448
82	Sergey Lyakhov	RUS	65.414
83	Martin Marić	CRO	65.407
84	Andrew Evans	USA	65.394
85	Vikas Gowda	IND	65.383
86	Omar El-Ghazaly	EGY	65.339
87	Martin Kupper	EST	65.332
88	Markus Münch	GER	65.331
89	Art Swarts	USA	65.318
90	Carl Brown	USA	65.247
91	Viktor Butenko	RUS	65.242
92	Dmitriy Kovtsun	UKR	65.234
93	Ludvík Danek	CZE	65.209
94	Alwin Wagner	GER	65.184
95	Jason Morgan	JAM	65.181
96	Libor Malina	CZE	65.155
97	Jay Silvester	USA	65.145
98	Simon Pettersson	SWE	65.102
99	Mauricio Ortega	COL	65.061
100	Andreas Seelig	GER	65.028

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen maailmantilastossa:

3	Gerd Kanter	EST	73.38
2	Virgilijus Alekna	LTU	73.88
17	Mac Wilkins	USA	70.98
6	Róbert Fazekas	HUN	71.70
12	Imrich Bugár	CZE	71.26
7	Lars Riedel	GER	71.50
16	Luis M. Delís	CUB	71.06
1	Jürgen Schult	GER	74.08
11	Ricky Bruch	SWE	71.26
14	Wolfgang Schmidt	GER	71.16
19	Robert Harting	GER	70.66
13	Art Burns	USA	71.18
5	Piotr Małachowski	POL	71.84
32	Andrius Gudžius	LTU	69.59
9	Daniel Ståhl	SWE	71.29
8	Ben Plucknett	USA	71.32
22	Frantz Kruger	RSA	70.32
10	John Powell	USA	71.26
15	Anthony Washington	USA	71.14
25	Zoltán Kővágó	HUN	69.95

Maailmantilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

8	Jürgen Schult	GER	69.880
2	Virgilijus Alekna	LTU	71.299
1	Gerd Kanter	EST	71.380
24	Yuriy Dumchev	RUS	68.414
13	Piotr Małachowski	POL	69.275
4	Róbert Fazekas	HUN	70.258
6	Lars Riedel	GER	70.036
16	Ben Plucknett	USA	68.814
15	Daniel Ståhl	SWE	68.898
18	John Powell	USA	68.754
9	Ricky Bruch	SWE	69.634
5	Imrich Bugár	CZE	70.124
12	Art Burns	USA	69.548
10	Wolfgang Schmidt	GER	69.614
19	Anthony Washington	USA	68.738
7	Luis M. Delís	CUB	69.956
3	Mac Wilkins	USA	70.438
31	Aleksander Tammert	EST	67.769
11	Robert Harting	GER	69.584
42	Dmitriy Shevchenko	RUS	67.163

Suomen kaikkien aikojen sata parasta kymmenen parhaan tuloksen keskiarvon mukaisessa järjestyksessä kauden 2018 päättyessä:

1	Markku Tuokko	67.464
2	Pentti Kahma	66.086
3	Frantz Kruger	65.884
4	Timo Tompuri	65.491
5	Ari Huumonen	64.274
6	Mikko Kyyrö	62.955
7	Juhani Tuomola	62.826
8	Jorma Rinne	62.392
9	Mika Loikkanen	62.325
10	Pertti Hynni	62.182
11	Timo Sinervo	62.040
12	Raimo Vento	61.826
13	Harri Uurainen	61.590
14	Petri Hakala	61.514
15	Pyry Niskala	61.180
16	Jouni Helppikangas	61.007
17	Risto Myyrä	60.868
18	Jouni Waldén	60.491
19	Mika Muukka	60.418
20	Jouko Mäenpää	60.236
21	Jan Sandvik	60.233
22	Janne Hummastenniemi	60.161
23	Martti Halmesmäki	60.126
24	Jussi Isosaari	59.986
25	Heikki Hollmén	59.804
26	Kari Nisula	59.672
27	Juha Lahdenranta	59.648
28	Kari Pekola	59.400
29	Taisto Lampinen	58.942
30	Jouko Montonen	58.449
31	Tero Lehtiö	58.304
32	Antti Jouppila	58.164
33	Pertti Valta	57.836
34	Pentti Repo	57.671
35	Johannes Kerälä	57.386
36	Raine Munukka	57.362
37	Oskari Perälampi	57.158
38	Pekka Jaakkola	57.110
39	Joni Mattila	57.084
40	Ville Kivioja	57.067
41	Johan Åkerlund	56.999
42	Kimmo Paganus	56.980
43	Aulis Ojala	56.976
44	Matti Jouppila	56.929
45	Einari Marjamäki	56.834
46	Jouko Laurila	56.828
47	Niilo Hangasvaara	56.730
48	Matti Kemppainen	56.632
49	Pasi Porola	56.624
50	Yrjö Majamaa	56.616
51	Ville-Pekka Vuorento	56.250
52	Janne Korhonen	55.990
53	Erkki Kukkonen	55.916
54	Pentti Veijola	55.778
55	Erkki Lämsä	55.744
56	Tero Laakso	55.722
57	Jorma Hyytiäinen	55.680
58	Kari Annala	55.624
59	Carol Lindroos	55.313
60	Jari Mustonen	55.097
61	Marko Linnakaari	55.026
62	Teppo Ryyti	55.014
63	Jyrki Kortelainen	54.970
64	Pasi Heikkilä	54.946
65	Olli Takala	54.945
66	Reijo Niskanen	54.876
67	Tomi Matilainen	54.764
68	Raimo Hekkala	54.738
69	Juuso Sillanpää	54.676
70	Thomas Andersson	54.533
71	Juhani Aaltonen	54.482
72	Vesa Hänninen	54.470
73	Tapani Alentola	54.360
74	Harri Martti	54.334
75	Stefan Kulla	54.133
76	Karri Olin	53.722
77	Paavo Lammi	53.608
78	Markku Konttinen	53.511
79	Kari Mattila	53.479
80	Olli-Pekka Korhonen	53.662
81	Sami Aartolahti	53.396
82	Reino Lammi	53.306
83	Teemu Olli	53.255
84	Anssi Mäkinen	53.252
85	Joni Peuraniemi	53.141
86	Teemu Poikolainen	53.082
87	Ville Tiisanoja	53.026
88	Juhani Sillanpää	52.953
89	Petri Taalamo	52.934
90	Mika Suomalainen	52.814
91	Ralf Högnäs	52.378
92	Jarkko Takaluoma	52.368
93	Tauno Oinonen	52.304
94	Vesa Sairanen	52.145
95	Mikko Halvari	51.993
96	Eero Jouppila	51.962
97	Juha-Pekka Anttila	51.922
98	Kauko Jouppila	51.768
99	Erkki Juuti	51.703
100	Heikki Leppänen	51.630

Edellisen listan kahdenkymmenen parhaan ennätys ja sijoitus kaikkien aikojen Suomen tilastossa:

3	Markku Tuokko	68.12
4	Pentti Kahma	66.82
1	Frantz Kruger	69.97
2	Timo Tompuri	69.62
5	Ari Huumonen	65.44
6	Mikko Kyyrö	54.14
8	Juhani Tuomola	63.68
10	Jorma Rinne	63.50
13	Mika Loikkanen	63.17
12	Pertti Hynni	63.25
11	Timo Sinervo	63.28
9	Raimo Vento	63.58
14	Harri Uurainen	63.10
17	Petri Hakala	62.59
24	Pyry Niskala	61.66
23	Jouni Helppikangas	61.72
16	Risto Myyrä	62.74
21	Jouni Waldén	61.95
22	Mika Muukka	61.92
20	Jouko Mäenpää	62.00

Suomen tilaston kaikkien aikojen kahdenkymmenen parhaan sijoitus keskiarvotilastossa ja keskiarvotulos:

3	Frantz Kruger	65.884
4	Timo Tompuri	65.491
1	Markku Tuokko	67.464
2	Pentti Kahma	66.086
5	Ari Huumonen	64.274
6	Mikko Kyyrö	62.955
25	Heikki Hollmén	59.804
7	Juhani Tuomola	62.826
12	Raimo Vento	61.826
8	Jorma Rinne	62.392
11	Timo Sinervo	62.040
10	Pertti Hynni	62.182
9	Mika Loikkanen	62.325
13	Harri Uurainen	61.590
22	Janne Hummastenniemi	60.161
17	Risto Myyrä	60.868
14	Petri Hakala	61.514
21	Jan Sandvik	60.233
36	Raine Munukka	57.362
20	Jouko Mäenpää	60.236

Välihuomautus 126: Nimeni on Bond, Transracegender Bond

Ian Fleming kuvaili romaanissaan James Bond Istanbulissa agentti 007:aa seuraavasti: "...hoikkarakenteinen; kolme tuumaa pitkä, ohut pystysuora arpi oikeassa poskessa; siniharmaat silmät; "julma" suu, lyhyet, tummat hiukset, hiuskihara otsalla. Hän on 183 cm pitkä ja painaa 76 kg."
Havainnoitsijat ovat kertoneet Bondin ulkomuotokuvausten täsmäävän Flemingin itsensä kanssa.
Fleming ei kuvannut agenttia 007 mustaksi naiseksi. No, toisaalta Bond-elokuvien faneja lohduttanee se, että ihan kaikki ei sentään muutu. Todennäköisesti agentti 007 jahtaa edelleen naisia sänkyynsä samalla innolla kuin ennenkin. Tulisipa saman tien se kolmaskin ongelma eli seksuaalinen suuntautuminen korjattua nykynormaaliksi, kun sukupuoli ja rotu on jo muutettu poliittisesti korrekteiksi.

Välihuomautuksen lisähuomautus: Lukekaapa huviksenne, millä nimellä kutsutaan sitä, kun muunrotuiset esittävät valkoisia. Verratkaa esitettyä määritelmää siihen määritelmään, joka esitetään tilanteesta jossa valkoiset esittävät muunrotuisia.

Uusinta: Elomme riemu ja rikkaus

Lukijalle: Päivitetään juttu jalkapallomaaottelujen historiasta. Tilastotiedot on päivitetty 1.7.2019 mukaisiksi.

Elo-luku on shakinpelaajien vahvuuksien laskemista varten kehitetty järjestelmä. Samaa järjestelmää on sovellettu myös muihin lajeihin, esimerkiksi jalkapalloon. Siellä maajoukkueiden välillä käytettävä Elo-rankkausjärjestelmä voittaa useimpien asiantuntijoiden mukaan ennustustarkkuudeltaan ainakin FIFA:n rankkauksen. Esimerkiksi tänä vuonna MM-välieriin selvinneet neljä joukkuetta olivat kaikki viiden parhaan joukossa.

Varsinainen tiedonhakuhelmi on kuitenkin se, että Eloratingsin nettisivuilta löytyy maan nimeä klikkaamalla täydellinen lista kaikista sen käymistä maaotteluista, esimerkiksi Suomen ottelut. Näistä - ja kaikkien aikojen sarjataulukosta - löytyi monia kutkuttavia tiedonjyväsiä maailman jalkapallohistoriasta.

Kaikki tilastotiedot ovat ennen tuoreimpien MM-kisojen otteluita laskettuja, virallinen sivusto ei ole vielä niitä päivittänyt. Tiedot ovat siis mukaanlukien 1.6.2014 (Päivitys 1.7.2019.) pelatut maaottelut, mutta ei sen jälkeisiä.

Eniten maaotteluja on Englannilla, 1054. Yli tuhannen yltävät myös Ruotsi (1039) ja Argentiina (1020).

Englanti johtaa sekä koti- että vierasottelujen tilastoja, 456 ja 486. Puolueettomalla maaperällä on useimmin pelannut Etelä-Korea, 420 kertaa. Tämä on enemmän kuin koti- tai vierasottelujen lukumäärä (312 ja 232).

Eniten voittoja on Brasilialla, 625. Englanti on kymmenen voiton päässä.

Tasapeleissä johtaa Argentiina, 252. Englanti on tässäkin toisena, 243.

Suomellakin on ennätys: eniten häviöitä, 402. Tässä tilastossa ei ole ihan heti pelkoa ykköspaikan menetyksestä, koska toisena olevalla Sveitsillä on vain 347 tappiota.

Eniten maaleja on mättänyt Englanti, 2474. Seuraavina ovat kaukana takana Saksa (2142) ja Brasilia (2140).

Eniten maaleja taas on päästänyt... no, Suomi. 1586. Maalivahtipelin on syytä parantua rutkasti, ennen kuin toisena oleva Unkari (1395) menee ohi.

Paras maaliero on Englannilla, tehtyjä maaleja on 1436 enemmän kuin päästettyjä. Yli tuhannen pääsevät myös Brasilia (1253) ja Saksa (1022).

Huonoin maaliero on ... no, arvasitte väärin. Se ei ole Suomella, jolla on 704 päästettyä enemmän kuin tehtyä. Luxemburgilla menee vielä huonommin, oma verkko on soinut 852 kertaa useammin kuin vastustajan. (Päivitys 1.7.2019: Suomi parantaa! Viisi vuotta sitten maaliero oli 707. Tällä tahdilla kestää enää 1173 vuotta, että maaliero saadaan positiivisen puolelle!)

Kaikkien aikojen ensimmäinen maaottelu käytiin 30.11.1872. Vastakkain olivat Skotlanti ja Englanti, lopputulos 0-0. Ensimmäinen maaotteluvoitto (ja samalla tietysti myös tappio) kirjattiin historian toisessa maaottelussa 8.3.1873. Englanti-Skotlanti 4-2.

MM-mitaleille on selvinnyt kautta aikain 20 eri maata. Näistä saadaan aikaan 190 erilaista otteluparia. Niistä kaksi on toistaiseksi teoreettisia eli ei ole koskaan toteutunut edes ystävyysottelussa: Argentiina-Turkki ja Uruguay-Kroatia. (Päivitys 1.7.2019: Sitten edellisen listauksen MM-kisat on käyty kahdesti ja saatu uutena eli kahdentenakymmenentenä mitalistina mukaan Belgia. Belgia on pelannut maaotteluita kaikkia 19 muuta mitalistia vastaan. Sen sijaan edellisessä listauksessa vielä aiemmin kohtaamattomat Chile-Puola ja Chile-Kroatia on nyt nähty.)

Brasilia ja Saksa, eniten MM-otteluja pelanneet maat, kohtasivat ensi kerran MM-kisoissa vasta vuoden 2002 finaalissa.

Kaikki maailmanmestaruuden voittaneet maat ovat kohdanneet toisensa ainakin kerran MM-lopputurnauksessa.

MM-finaaleihin selvinneistä maista seuraavat otteluparit eivät ole koskaan toteutuneet MM-lopputurnauksessa: Ranska-Hollanti, Ranska-Ruotsi, Espanja-Unkari, Hollanti-Unkari ja Ruotsi-Tsekkoslovakia/Tsekki. (Päivitys 1.7.2019: Ei muutoksia.)

Useimmin MM-lopputurnauksessa ovat toisensa kohdanneet Brasilia ja Ruotsi, seitsemän kertaa. (Päivitys 1.7.2019: Saksa ja Argentiina kohtasivat seitsemännen kerran 2014. Näistä otteluista neljässä ensimmäisessä tosin kyseessä oli Länsi-Saksa. Alkuperäisessä jutussa oli jäänyt huomaamatta se, että Saksa ja Jugoslavia/Serbia ovat myös kohdanneet seitsemän kertaa, viimeksi 2010. Näistä peleistä viidessä ovat kohdanneet Länsi-Saksa ja Jugoslavia, kerran Saksa ja Jugoslavia, kerran Saksa ja Serbia.)

Muutaman kerran on tapahtunut siten, että samat joukkueet ovat kohdanneet kahdesti samassa MM-lopputurnauksessa. Vuosina 1930 ja 1950 tämä oli jo periaatteessa mahdotonta, koska tuolloin vain alkulohkojen voittajat jatkoivat eteenpäin. Vuosina 1934 ja 1938 pelattiin cupmuotoisesti ja tuolloin pelattiin silloisen tavan mukaan tarvittaessa uusintaottelu. Tähän päädyttiin kuitenkin vain neljästi: Italia-Espanja 1934, Sveitsi-Saksa 1938, Brasilia-Tsekkoslovakia 1938, Kuuba-Romania 1938. Nykyformaatissa (1998 alkaen) samassa alkulohkossa olleet maat voivat kohdata vasta loppu- tai pronssiottelussa ja näin tapahtui ensi kerran 2018, jolloin samassa alkulohkossa olleet Belgia ja Englanti pelasivat pronssiottelussa. Belgia voitti molemmat pelit ja on näin ollen - kuten seuraavasta kappaleesta ilmenee - ainoa maa, joka on voittanut jonkin maan samassa lopputurnauksessa kahdesti.
Ennen vuoden 1998 formaattiuudistusta ennen alkulohkossa toisensa kohdanneet joukkueet ovat pelanneet pudotuspeleissä keskenään neljästi, viimeksi Brasilia-Ruotsi 1994 ja sitä ennen Italia-Puola 1982, Brasilia-Tsekkoslovakia 1962 ja Länsi-Saksa-Unkari 1954. Viimeistä tapausta lukuun ottamatta alkulohkossa oli pelattu tasan ja pudotuspeleissä ensin mainittu joukkue voitti. Vuoden 1954 mestari Länsi-Saksa oli hävinnyt alkulohkossa Unkarille. Samana vuonna pronssiottelussa kohtasivat Uruguay ja Itävalta, jotka olivat pelanneet samassa alkulohkossa. Ne eivät kuitenkaan vielä silloin kohdanneet, koska silloisessa ainutkertaisessa systeemissä yksi oman alkulohkon joukkue jäi aina kohtaamatta.

Brasilia kohtasi ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikan ulkopuolisen maan - Jugoslavian - vasta vuoden 1930 MM-turnauksessa.

Sotien jälkeen kesti aikansa, kunnes voittajavaltiot suostuivat kohtaamaan Saksan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan maajoukkue palasi kentille jo 1920, mutta ensimmäisen ex-vihollisen se kohtasi vasta 1930, kun vastassa oli Englanti. Siinä vaiheessa ensimmäisen maailmansodan päättymisestä oli jo kulunut pidempi aika kuin oli jäljellä toisen alkuun. Toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Saksa ilmestyi kentille 1950 ja kohtasi virallisesti sitä vastaan sodassa olleen Turkin 1951. Samana vuonna se kohtasi myös varsinaisesti taisteluihinkin osallistuneen vihollisensa Luxemburgin. Seuraavana vuonna vastassa oli Ranska ja 1954 ensi kerran Englanti. Ensi kertaa Saksa voitti Englannin näiden kansallisurheilussa 1968, mutta se ei brittejä haitannut, koska he olivat voittaneet Saksan näiden omassa kansallisurheilussa jo kahdesti.

Itä-Saksan maajoukkue pelasi ensimmäisen ottelunsa 1952. Neuvostoliittoa vastaan uskaltauduttiin ensi kerran vasta 1960, tuloksena tappio. Viimeisen ottelunsa Itä-Saksa pelasi 12.9.1990 vain kolme viikkoa ennen Saksojen jälleenyhdistymistä.

Länsi- ja Itä-Saksa kohtasivat vain kerran: vuoden 1974 MM-lopputurnauksen legendaarisen ottelun voitti Itä-Saksa 1-0. Tosin maat pelasivat vastakkain myös vuoden 1972 olympiaturnauksessa, mutta olympialaisotteluja ei enää tuohon aikaan laskettu virallisiksi maaotteluiksi. Itä-Saksalla oli kyllä paras joukkueensa, koska pelaajat olivat nimellisesti amatöörejä, mutta Länsi-Saksan pelaajat olivat oikeastikin amatöörejä. Lopputulos oli tuolloin Itä-Saksan 3-2 -voitto. Länsi-Saksan maalintekijät tuossa ottelussa olivat sivumennen sanoen myöhemmän valmennusuran kannalta mielenkiintoiset: Uli Höness ja Ottmar Hitzfeld.

Historian erikoinen sivujuonne oli 1953-56 olemassaollut Saarin joukkue, joka ehti pelata yhdeksän ottelua ennen virallista yhdistymistä Länsi-Saksaan.

Espanja ei sisällissotansa takia pelannut lainkaan maaotteluja toukokuusta 1936 vuoteen 1941 asti. Toisen maailmansodan aikana maa, toisin kuin useimmat muut, kylläkin pelasi muutaman maaottelun.

Argentiina pelasi viidestätoista ensimmäisestä maaottelustaan neljätoista Uruguayta vastaan. Se yksi poikkeus oli Etelä-Afrikkaa vastaan. Uruguayn neljätoista ensimmäistä olivat kaikki Argentiinaa vastaan.

Englanti vaivautui ensi kertaa kohtaamaan saartensa ulkopuolisen joukkueen 1908, heti vieraskentällä. Vastassa ollut Itävalta kaatui 1-6. Lukemat olivat ilmeisesti turhan vaatimattomat, sillä kaksi päivää myöhemmin ne olivat 1-11.

Skotlanti pisti vielä paremmaksi ja kohtasi Brittein saarten ulkopuolisen joukkueen (Norja) ensi kerran vasta 1929. Kauemmin odotti silti maaottelut 1876 aloittanut Wales, joka uskaltautui kohtaamaan Norjan vasta 1949. Kaikkein myöhimmin kontaktia saarten ulkopuolelle otti Pohjois-Irlanti, Ranskaa vastaan 1951. Maa oli kuitenkin aloittanut kansainväliset ottelunsa vasta 1923, koska sitä ennen koko Irlanti pelasi yhtenäisenä joukkueena. Irlanti aloitti 1882 ja pelasi ensimmäisen "ulkomaan" kanssa olympialaisissa 1924.

Kolumbia, Venezuela ja Ecuador pelasivat ensimmäiset maaottelunsa vasta 1938. Kolumbian ensimmäinen vastustaja oli Meksiko ja Venezuelan Panama, mutta Ecuador pelasi ensimmäiset maaottelunsa jotakin Etelä-Amerikan ulkopuolista maata (Meksiko ja Englanti) vastaan vasta 1970. Venezuela on ainoa Etelä-Amerikan jalkapalloliiton maa, joka ei ole koskaan pelannut MM-lopputurnauksessa ja se kohtasikin ensimmäisen Amerikkojen ulkopuolisen maan (Espanja) vasta 1981.

Toisen maailmansodan vielä riehuessa molempien maaperillä pelattiin Ranska-Belgia 24.12.1944 lopputuloksella 3-1. Samaan aikaan Belgiassa käytiin Ardennien taistelua.

Yhdysvalloissa jalkapallo ei ole koskaan ollut erityisen suosittua, vaikka maa pelasi ensimmäisen maaottelunsa jo 1885, yhtenä ensimmäisten joukossa. Tosin seuraavana vuonna pelattua toista ottelua seurasi 30 vuoden hiljaisuus ja kaksi uutta ottelua 1916. Sitten taas kahdeksan vuotta hiljaiseloa. Vuosina 1938-46 ei myöskään pelattu ainuttakaan ottelua. Kuten ei myöskään 1961-63. Vielä niinkin myöhään kuin 1981 USA piti välivuoden.

USA:n kaksi ensimmäistä maaottelua käytiin tietysti Kanadaa vastaan. Kanadalaiset puolestaan keskittyivät jääkiekkoon vielä intensiivisemmin kuin jenkit baseballiin ja kainalopalloon. He näet pelasivat seuraavan maaottelunsa vasta 1924, siis 38 vuoden tauon jälkeen. Sitten seurasikin tiivis otteluputki, 14 ottelua vuosina 1924-27. Tästä väsyneinä kanukit vetäytyivät tauolle palatakseen maaotteluihin 1957 eli 30 vuotta myöhemmin. Virheestä ei opittu, sinä vuonna otteluja käytiin neljä, jolloin olikin aihetta pitää taas taukoa vuoteen 1967 asti.

Belgia ja Hollanti pelasivat keskinäisen maaottelun 21.4.1940 - vain pari viikkoa ennen Saksan yllätyshyökkäystä.

Venäjä pelasi tällä nimellä maaottelut vuonna 1923 vieraskentällä Norjaa, Ruotsia ja Viroa vastaan. Seuraavana vuonna nimi oli vaihtunut Neuvostoliitoksi. Vuosina 1924-35 maa pelasi 16 maaottelua, joista 15 Turkkia ja yksi Norjaa vastaan. Neljä Turkki-ottelua käytiin kotikentällä, kaikki muut vieraissa. Toisen maailmansodan jälkeen maa palasi kentille 1952. USA:ta vastaan maa asettui ensi kerran vasta 1990, 1-3 voitto ystävyysottelussa jenkeissä. Tosin vuonna 1979 Neuvostoliitto oli pelannut USA:n maaperällä ottelun Meksikoa vastaan.

Peru ja Ecuador kävivät sodan heinäkuussa 1941. Sitä ennen maat olivat kohdanneet Copa Americassa helmikuussa ja kohtasivat uudelleen seuraavan vuoden tammikuussa. Maat sotivat uudelleen lyhyesti 1981 ja 1995. Jälkimmäinen sota käytiin tammikuussa ja maat kohtasivat jälleen Copa Americassa heinäkuussa.

Kroatia julistautui toisen maailmansodan aikana itsenäiseksi ja koetti pönkittää asemaansa myös jalkapallolla. Kaikista Euroopan maista Kroatia pelasi eniten maaotteluja vuosina 1940-44, peräti 19. Seuraavan maaottelunsa Kroatia pelasikin sitten Jugoslavian hajottua 1990. Entistä emämaata vastaan tuli 1999 kahdesti tasapeli.

Ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta huolimatta Euroopassa ei ollut ainuttakaan vuotta, jolloin kaikki maaottelupelit olisivat jääneet väliin.

Japani piti toisen maailmansodan merkeissä 15 vuoden maaottelutauon 1936-51.

Tanska taisi ottaa kaikkien aikojen komeimman maaotteluavauksen: ensimmäisessä koitoksessa vuoden 1908 olympiaturnauksessa tuli 17-1 voitto Ranskasta.

Etelä-Korea aloitti maaottelunsa vasta 1948, mutta on ottanut vahingon takaisin tiuhalla tahdilla. 959 maaottelua on toiseksi korkein lukema Ruotsin jälkeen. Koreat pelasivat keskenään ensi kerran 1978. Otteluja on käyty 18, niistä pohjoinen on voittanut vain yhden ja etelä seitsemän. Yhdeksän on päättynyt tasan. Pohjoisen ainoa voitto tuli ainoassa Pohjois-Koreassa käydyssä ottelussa. Etelä-Koreassa otteluista on käyty kuusi, joista kolme on päättynyt kotivoittoon ja kolme tasapeliin. Loput yksitoista ottelua on käyty puolueettomalla kentällä.
Muista vastaavista jaetuista maista Etelä-Jemen ja Pohjois-Jemen eivät koskaan pelanneet vastakkain, kuten eivät myöskään Etelä-Vietnam ja Pohjois-Vietnam.

Honduras ja El Salvador kohtasivat vuoden 1970 MM-karsinnoissa kuumissa tunnelmissa. Seurauksena oli maiden välinen sota. Seuraavan kerran maat kohtasivat vuoden 1982 MM-karsinnoissa. Tällä kertaa ei syttynyt sotaa. Muuten tulos oli sama: El Salvador selvisi lopputurnaukseen molemmilla kerroilla, mutta hävisi siellä kaikki kolme otteluaan. Honduras selvisi jälkimmäisellä kerralla myös mukaan ja sai sentään aikaan kaksi tasapeliä.

Unkari pelasi aluksi jäsentenvälisiä: Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaan kuulunut maa kävi 16 ensimmäistä maaotteluaan 1902-08 joko Itävaltaa tai Böömiä vastaan. Samoin teki Itävalta, mutta ei alentunut kohtaamaan provinssiaan Böömiä ollenkaan vaan pelasi kymmenen ensimmäistä maaotteluaan Unkaria vastaan, kunnes kohtasi Saksan 1908. Maat eivät piitanneet myöskään ensimmäisestä maailmansodasta, vaan ottelivat enimmäkseen toisiaan vastaan usein. Itävalta kävi sodan aikana 21 ottelua, joista kolme Sveitsiä ja 18 Unkaria vastaan. Unkarin kaikki ottelut olivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta Itävaltaa vastaan. Sveitsi pelasi 9.5.1918 Itävaltaa ja 12.5.1918 Unkaria vastaan vierasottelukiertueella. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia romahti. Itävalta-Unkarilla ei koskaan ollut yhteistä jalkapallomaajoukkuetta, vaan maat pelasivat erikseen. Viimeinen jäsentenvälinen käytiin vain kuukausi ennen tuhoa, 6.10.1918. Ensimmäinen sen jälkeinen jo 6.4.1919. Itävaltalaiset ovat äärimmäisen lahjakas kansa, koska ensin he saivat maailman uskomaan Beethovenin olevan itävaltalainen, vaikka tämä oli saksalainen. Sitten he saivat maailman uskomaan Hitlerin olevan saksalainen, vaikka tämä oli itävaltalainen. Jälkimmäisen harhautuksen takia Itävalta palasi kansainvälisille kentille heti sodan jälkeen, kun Saksa joutui odottamaan viisi vuotta. Itävallan ensimmäinen maaottelu käytiin jo 19.8.1945.

Itävalta-Unkari -ottelu on nähty siis useinkin, mutta toistaiseksi on vielä toteutumatta Serbia-Montenegro. (Päivitys 1.7.2019: Maat kohtasivat kahdesti 2018, Serbia voitti molemmat pelit.)

Puola ja Unkari pelasivat ystävyysottelun Puolassa 27.8.1939 - vain neljä päivää ennen Saksan hyökkäystä. Itse asiassa edellisenä päivänä saksalainen kommandoyksikkö oli jo tehnyt iskun Puolaan alun perin suunnitellun hyökkäyspäivän mukaisesti - yksikkö ei ollut saanut peruutuskäskyä.

Israelin jalkapallomaajoukkuetta on heitelty diasporassa. MM-karsintoihin Israel otti itsenäisenä valtiona ensi kertaa osaa vuoden 1950 kisat tähtäimessä, silloin Euroopan karsintaryhmässä. Samoin tapahtui vuoden 1954 kisoihin karsittaessa, mutta vuoden 1958 karsinnoissa Israel oli maantieteellisesti oikeassa Aasian ryhmässä. Tällöin Israel selvisi kolmesta ensimmäisestä karsintakierroksesta, kun muut maat kieltäytyivät joko pelaamasta sitä vastaan ollenkaan tai Israelin maaperällä. Aasian-Afrikan lohkon voittajana (ilman otteluakaan!) Israel pelasi jatkokarsinnassa Walesia vastaan häviten ja karsiutuen. Vahingosta viisastuneena Israel siirrettiin seuraaviin karsintoihin takaisin Euroopan ryhmään. Sieltä maa palasi takaisin Aasian/Oseanian ryhmään vuoden 1970 karsintoihin. Muslimimaita ei sillä kertaa ollut mukana, joten Israel joutui pelaamaankin. Tosin Pohjois-Korea sentään kieltäytyi pelaamasta Israelia vastaan. Israel selvisi kisoihin ainoan kerran historiassa. Vuoden 1974 karsinnoissa Aasian maat oli jaettu kahteen alkulohkoon, karkeasti Kaukoitä ja Lähi-itä. Israel sijoitettiin luonnollisesti Kaukoidän lohkoon ja toivottiin, että se karsiutuisi ennen viimeistä kierrosta, jossa alkulohkojen voittajat pelaisivat finaalipaikasta. Näin kävikin, tosin vasta viimeisessä ottelussa jatkoajan jälkeen. Sama systeemi samankaltaisella tuloksella oli käytössä seuraavissakin karsinnoissa, mutta vuoden 1982 karsinnoissa Israel pelasi taas Euroopan ryhmässä. Seuraavat kaksi karsintaa menivät sitten maantieteellisesti mielenkiintoisella tavalla Oseanian ryhmässä, jonka jälkeen maa onkin pysynyt Euroopan karsinnoissa.

Muslimimaitakin on mahtunut Israelin maaottelulistaan. Turkkia vastaan Israel on pelannut useinkin, ensimmäisen kerran jo 1950. Vuonna 1959 Aasian cupin karsinnoissa Intiassa Israel pelasi kahdesti sekä Irania että Pakistania vastaan. Iranissa Israel pelasi monta ottelua sekä vuoden 1968 Aasian cupissa että 1974 Aasian kisoissa, myös isäntämaata vastaan. Arabimaat vain kieltäytyivät pelaamasta sitä vastaan ja potkaisivat koko maan ulos Aasian jalkapalloliitosta. Yksikään arabimaa ei ole koskaan suostunut kohtaamaan Israelia maaottelussa. Tämä siitä huolimatta, että Israel on kyllä huolinut useita Israelin muslimeja maajoukkueeseensa. (Päivitys 1.7.2019: Ei muutoksia tilanteeseen - Israeliin kohdistuva rasismi jatkuu yhä.)

Etelä-Afrikka pelasi maaotteluja harvakseltaan. Ensimmäinen 1906, toinen 1924 ja kolmas 1947. Viimeisenä vuonna otteluja tuli tosin kerralla seitsemän. Sitten olikin aihetta pitää taukoa ja pelata seuraavat vasta 1950. Vuoden 1955 jälkeen tuli pidempi paussi, kun Etelä-Afrikka suljettiin 60-luvulla pois kansainvälisestä urheilutoiminnasta. Ainoat kaksi maaottelua ennen vuotta 1992 käytiin toista hylkiömaata Rhodesiaa vastaan 1977.

Rhodesia oli puolestaan pelannut useitakin maaotteluja 60-luvun lopulla. Sitten maa joutui boikottiin ja kävi 70-luvulla ainoastaan nuo kaksi ottelua Etelä-Afrikkaa vastaan, kunnes nimi muuttui Zimbabweksi. Uusi ura urkeni ottelulla Mosambikia vastaan 1979.

Algerian maajoukkue oli aluksi kapinallisen FLN-rintaman joukkue. Joukkue ei saanut FIFA:lta tunnustusta, mutta pelasi ennen Algerian itsenäistymistä 1962 muutamia otteluja Tunisiaa vastaan sekä yhden ottelun Marokkoa, Etelä-Vietnamia ja Libyaa vastaan.

Kiinan maaotteluissa on kummallisuus: ottelulistalla on kohtaaminen Etelä-Korean kanssa 16.4.1950, vain muutama kuukausi ennen Korean sotaa, johon Kiina sittemmin tuli mukaan. Vielä kummallisempaa on se, että Kiina pelasi huhtikuussa 1953 kaksi ystävyysottelua Etelä-Koreaa vastaan, vaikka sota oli yhä käynnissä! Selitys on se, että nämä ottelut kävi kansallisen Kiinan eikä kansantasavallan joukkue, pelipaikkakin oli molemmilla kerroilla Hongkong. Siinä välissä kansantasavallan joukkue pelasi tasan yhden pelin - Suomea vastaan! Maa näet lähetti joukkueen vuoden 1952 olympialaisiin, mutta se ei ehtinyt ajoissa paikalle, vaan joutui tyytymään ystävyysotteluun isäntämaata vastaan. Vuodesta 1954 lähtien Taiwan on sitten pelannut omalla nimellään, tai poliittisen tilanteen niin vaatiessa "Kiinan Taipeina". Manner-Kiinaa Taiwan ei ole koskaan kohdannut ja ehkä hyvä niin. Maan ykköslaji on baseball ja futismaajoukkuetta voisi kuvata umpisurkeaksi - maa on 2010-luvulla hävinnyt mm. sellaisille vastustajille kuin Turkmenistan, Pakistan, Hongkong, Filippiinit ja Guam. Australialta tuli pari vuotta sitten takkiin 8-0.

Normaalisti maat aloittavat pelaamalla jotain lähialueen maata vastaan, mutta Guinealla oli erikoinen aloitus. Ensimmäisenä kohdattiin kotikentällä Itä-Saksa 1962. Sitten olikin kolme vuotta taukoa ennen säännöllisempää otteluvaihetta - ja vastassa pelkkiä Afrikan maita vuonna 1989 tapahtuneeseen Irakin kohtaamiseen asti. Itä-Saksa on edelleen ainoa Euroopan maa, jota vastaan Guinea on pelannut.

Albania noudatti omaa linjaansa ja eristäytyi Varsovan liitosta eroten siitä myöhemmin. Myös jalkapallossa maa eristäytyi eikä pelannut vuosina 1959-62 ainuttakaan maaottelua. Sen jälkeen se lähti ensi kertaa mukaan MM- ja EM-karsintoihin. Näihin osallistumiset jäivätkin melkeinpä ainoiksi maaottelukokemuksiksi, sillä vuosina 1963-84 maa pelasi vain kolme ystävyysottelua - kaksi Algeriaa ja yhden Kiinaa vastaan.

Qatar järjesti itselleen vuoden 2022 MM-kisat. Aika hyvä suoritus maalta, joka pelasi ensimmäisen maaottelunsa vasta 1970 ja saavutti ensimmäisen voittonsa 1975.

Latvia ja Viro pelasivat 1942 saksalaismiehityksen aikana kaksi maaottelua keskenään.

Useimmat Afrikan maat aloittivat maaottelut vasta itsenäistyttyään, mutta Kenia ja Uganda jo 1926. 22 ensimmäistä maaotteluaan ne pelasivatkin aina keskenään.

Vietnam oli vuoteen 1975 asti jaettu kahteen osaan. Kommunistinen Pohjois-Vietnam ei paljon jalkapallosta perustanut, maa pelasi vain seitsemän maaottelua vuosina 1956-60. Vastustajina olivat muut kommunistivaltiot eli Kiina, Pohjois-Korea ja Mongolia. Wikipedia kylläkin tietää Pohjois-Vietnamin pelanneen joitakin otteluja ainakin vuoteen 1970 asti edelleen enimmäkseen kommunistimaita vastaan. Mitään näistä otteluista ei kuitenkaan löydy Eloratingsista, joten lienevät olleet epävirallisia.
Etelä-Vietnam puolestaan pelasi valtavan määrän pelejä 1956-75 Vietnamin sodan riehuessa. Tahti oli yleensä 5-10 ottelua vuosittain, mikä oli tuohon aikaan poikkeuksellisen vilkas. Vielä maaliskuussa 1975 joukkue pelasi neljä ottelua Aasian cupin karsinnoissa Thaimaassa, vaikka Saigon romahti seuraavassa kuussa.
Maiden yhdistyttyä maaottelutoiminta lakkasi ja Vietnam palasi kentille vasta 15 vuotta myöhemmin 1990.

Suriname kuuluu maantieteellisesti Etelä-Amerikkaan, mutta jalkapalloilullisesti Pohjois- ja Keski-Amerikan liittoon CONCACAFiin. Suriname ei ole koskaan kohdannut ainuttakaan Etelä-Amerikan liittoon CONMEBOLiin kuuluvaa maata! Myös Guyanalla on muuten sama tilanne, mutta se on sentään pelannut kerran sekä Boliviaa että Kolumbiaa vastaan vuonna 2012.

Bermudalla oli eksoottinen avausvastustaja. Maan ensimmäinen maaottelu käytiin 1964 Islantia vastaan!

Färsaartenkin avausvastustaja oli Islanti vuonna 1930, mutta ottelu oli epävirallinen, koska molemmat olivat vielä tuolloin Tanskan hallinnassa. Sen jälkeen olikin 42 vuotta taukoa, vuosina 1972-85 maa kävi jälleen epävirallisia otteluja Islantia ja Grönlantia vastaan. Ensimmäinen virallinen ottelu FIFA:n jäsenenä käytiin 1988. Arvokisakarsinnoissa avaus käytiin Itävaltaa vastaan Ruotsissa 1990 (saarilla ei vielä tuolloin ollut ainuttakaan ruohokenttää) ja tuloksena oli 1-0 -voitto!

Myöhäisimpiä jalkapalloheränneitä on Belize. Vaikka maa itsenäistyi 1980, se pelasi ensimmäisen maaottelunsa vasta 1995.

Afganistanilaisilla on tunnetusti ollut paljon muutakin tekemistä kuin potkia nahkakuulaa. Vuosien 1955-2002 välisenä aikana maaotteluita pelattiin vain vuosina -59, -75, -79 ja -84.

San Marino tuli mukaan kansainväliseen jalkapalloon suoraan EM-karsintoihin 1990. Kyyti on ollut kylmää. 160 ottelusta on tullut vain yksi ainoa voitto, 2004 ystävyysottelussa Liechtensteinia vastaan 1-0. Tasapelejä on tullut viisi.

Itsenäisistä valtioista vielä huonommin on mennyt Kiribatilla (11 ottelua) ja Palaulla (2 ottelua), jotka eivät ole koskaan voittaneet ottelua. Suosittelemme lämpimästi keskinäistä ystävyysottelua, niin ainakin toinen joukkue saa putken poikki. Kumpikaan joukkue ei kuitenkaan ole FIFA:n jäsen. Kiribatin paras suoritus on 3-3 tasapeli Tuvalun kanssa, kun taas Palau on pistänyt ahtaimmalle Pohjois-Mariaanit häviämällä vain 2-11. Odotamme vesi kielellä Palaun paluuta kentille ensi kertaa vuoden 1998 jälkeen, Mikronesian kisat ovat juuri käynnissä ja Palaun joukkueen pitäisi olla paikalla! (Päivitys 1.7.2019: Turhaan odotettiin - ainakaan mitään uusia tuloksia ei ottelulistaan tullut.)

Cookinsaaret avasi maaottelutilinsä vuonna 1971 Etelä-Tyynenmeren kisoissa. Tahiti 0-30, Papua-Uusi-Guinea 1-16 ja Fidzi 1-15. Sen jälkeen olikin syytä pitää 24 vuotta maaottelutaukoa ennen seuraavia koitoksia jälleen samoissa kisoissa. Huolellinen keskittyminen toi tulosta ja toisessa ottelussa tulikin 2-1 -voitto Wallis- ja Futunasaarista.

Kamputseassa on 15 miljoonaa asukasta, mutta ei ilmeisesti yhtään ainutta jalkapalloilijaa. Maan ainut tähtipelaaja on saksankamputsealainen ja pelaa kakkosbundesliigassa, mutta ei yksi pääsky kesää tee. (Päivitys 1.7.2019: Pagenburg on jo lopettanut vammojen takia, mutta maajoukkueessa näkyy olevan kaksi pelaajaa, jotka ovat päässeet Malesian liigaan ammattilaisiksi.) Tällä vuosikymmenellä maa on kärsinyt tappiot mm. Malediiveille (0-4), Tadzikistanille (0-3), Laosille (2-6), Itä-Timorille (1-5), Turkmenistanille (0-7), Filippiineille (0-8), Syyrialle (0-6) ja Vietnamille (0-5). Toisaalta Laos on kaatunut lukemin 3-1 ja Sri Lanka peräti 4-0.

Indonesia aloitti melkein suoraan huipulta: maan jalkapallohistorian neljäs maaottelu oli MM-lopputurnauksessa Unkaria vastaan 1938. Turpiin 6-0 ja silloisella systeemillä heti kotimatkalle. Sen jälkeen maan futis onkin mennyt enempi perseelleen...