Jaskan ruokablogi

Olen kuullut muoti- ja ruokablogien olevan kaikkein suosituimpia. Tämä on täysin ymmärrettävää; miksi kukaan viitsisi lukea historiasta, kestävyysjuoksusta, maahanmuutosta tai yhteiskunnasta, kun vaihtoehtona on jotain todella tärkeää, kuten pukeutuminen. Aikoinaan yritin hyödyntää surffiaaltoa kirjoittamalla muodista, mutta jostain syystä kävijämäärät eivät kymmenkertaistuneet. Yrittänyttä ei laiteta, joten vuorossa ruokablogi.

Maailma on pullollaan keittokirjoja, joissa ei jumaliste kerrota miten ruoka tehdään. Tai sanotaan niissä, että paista jauheliha tai silppua sipuli, mutta ei kerrota miten. Eikä niissä varsinkaan kerrota, mitä työkaluja ruuan valmistamiseen tarvitaan. Tämä puute pitää ilman muuta paikata ja jakaa muutama yksinkertainen, perusteellisesti neuvottu ruokaohje niille, jotka ovat yhtä avuttomia kuin allekirjoittanut oli siinä vaiheessa, kun muutti kotoa pois ja sai lähtiäislahjaksi Jaakko Tepon tapaan vain sata metriä etumatkaa. Ohjeissa on kerrottu ainekset ja työkalut, ne jotka ovat optionaalisia ovat suluissa.

Sen verran oletetaan, että lukija tietää, millä nimillä keittiötyökaluja ja raaka-aineita kutsutaan. Jos ei tiedä, voi käydä kaupan hyllystä katsomassa mikä on vispilä ja mikä on lanttu. Liesi on se iso kapistus keittiössä, jossa on yleensä neljä pyöreää läikkää päällä ja luukun takana oleva tyhjä tila, jota ei ole tarkoitettu tavaroiden säilytykseen. Sitä säädellään siinä olevista nappuloista. Ne nappulat, joissa on pieniä lukuja, säätävät lieden päällä olevien pyöreiden levyjen tehoja. Se nappula, jossa on suuret luvut, säätää sen uuniksi kutsutun tilan lämpötilaa, kunhan on kytkenyt ensin uunin päälle siitä nappulasta, jossa ei ole numeroita. Useimmissa liesissä on lisäksi uunin alapuolella pienempi kolonen, joka on ihan oikeasti säilytystila uunipelleille ym. tavaroille.


1. Salaatti

Tämä on sitä varten, että tällä on hyvä tehdä naisiin vaikutus. Mies joka osaa valmistaa salaatin! Sitä paitsi se on helppoa. Salaatin tekeminen on vähän sama kuin naisilla riidan aloittaminen; sen saa aikaan mistä tahansa aineksista ja lopputulos on aina sama. Niinpä pidetään homma yksinkertaisena.

Tarvikkeet:
yksi kiinankaali
purkillinen ananasmurskaa
leikkuulauta (auki taiteltu ja huuhdeltu vanha maitopurkki kelpaa)
veitsi
(purkinavaaja)
muutaman litran kulho
lusikka

Ota veitsi. Mitä pidempi terä, sitä parempi. Myös leveys on hyvästä, mutta ei välttämätöntä. Semmoinen sarjakuvista tuttu veitsi, joka kourassaan kiinalainen kokki etuhampaat törröttäen jahtaa Daltonin veljeksiä, on paras. Leikkuulaudan kannattaa olla kaksi kertaa kiinankaalin kokoinen, mutta pienempikin käy, sitten homma vain pitää tehdä paloina. Poista kiinankaali muovikääreestä (tärkeää!) ja aseta se leikkuulaudalle tasainen puoli alaspäin. Leikkaa semmoisia 5 mm leveitä palasia poikittain kiinankaalista aloittaen sieltä vihreämmästä päästä. Kokonaan valkoiseen juuriosaan asti päästessäsi lopeta ja heitä se juuriosa huuthelkkariin. Käännä sitten leikkuulautaa 90 astetta vaakatasossa ja suorita sama leikkuuoperaatio kohtisuoraan. Onnittelut! Vaikein osa eli kiinankaalin pilkkominen on tehty. Kippaa palaset kulhoon. Avaa ananasmurskapurkki. Nykyään purkeissa on useimmiten kiskaisurengas, joten avaajaa et välttämättä tarvitse, ellet sitten rähmi rengasta irti ennen kannen avautumista. Tyhjennä purkki kulhoon. Ota lusikka ja sekoita. Parempaa kylmänä, eli anna olla tunti jääkaapissa ennen tarjoilua (ei välttämätöntä). Mitä salaattikastikkeen valmistamiseen tulee, älä edes yritä. Ei ne öljyt ja etikat kuitenkaan sekoitu. Osta kaupasta, niillä on paremmat emulgaattorit (älä kysy). Voit tietysti hämätä ja kaataa kaupan kastikkeen tyhjään pikkupulloon, jossa on jokin muu etiketti. Vosulle voi sitten valehdella, että on itse tehtyä. Ei se mitään eroa maussa huomaa kuitenkaan, samalta ne aina maistuvat. Jos kysyy reseptiä, hymyile vain hiljakseen ja mutise jotakin perhesalaisuudesta. Mimmit rakastavat salaperäisiä miehiä.


2. Munakas

Helpohko perussetti, jonka voi tehdä melkein missä tahansa tuntemattomassakin keittiössä sellaisista aineksista, joita löytää kaapista. Ja jos ei löydä, voi korvata ne jollain muulla. Ainoastaan munien kanssa on vähän kyseenalaista. Niitä ei välttämättä löydä kaapista ja niitä ei voi korvata millään, ei ainakaan omillaan.

Tarvikkeet:
Munia (noin kaksi per ruokailija, tosimies syö ainakin kolme mutta naisille riittää yksikin, tai jos ruoka onnistuu niin sitten tarvitsee naisen kanssa käyttää toistakin munaa, mutta ei nyt mennä siihen. Tai siis mennään siihen, mutta vasta ruokailun jälkeen – toivottavasti.)
Täytettä. Kelvollista materiaalia on kinkku (palana tai siivuina), meetvursti, nakit, katkaravut, tonni- tai muu kala. Noin parisataa grammaa per lärvi riittää.
Paistamiseen ruokaöljyä, voita tai margariinia
Suolaa ja pippuria
(Juustoa)
Veitsi
Leikkuulauta
Paistinpannu (Välttämätön, paljaalla levyllä paistaminen onnistuu kyllä mutta tekee naiseen negatiivisen vaikutuksen.)
Paistinlasta (Jos käytät teflonpannua, puinen, muuten ei väliä. Teflonpannu on se joka ei ole pikimusta.)
(Juustohöylä)

Ota täyte. Mikäli se on valmiiksi hienonnettu kuten tonnikala, älä tee mitään. Jos se on köntti, kaada leikkuulaudalle ja hienonna noin pikkusormenpään kokoisiksi paloiksi. Älä hienonna pikkusormeasi tai mitään muutakaan ulokettasi samalla. Esimerkiksi kinkkupalan hienontaminen onnistuu parhaiten siten, että leikkaat sen ensin vajaan sentin paksuisiksi siivuiksi. Sen jälkeen pinoat siivut päällekkäin ja leikkaat ne vajaan sentin paksuisiksi suikaleiksi. Jos saat pidettyä pinon kasassa, sen parempi. Jos et, ei se mitään paitsi aikaa menee enemmän. Lopuksi käännät leikkuulautaa 90 astetta ja leikkaat suikaleet vajaan sentin pituisiksi paloiksi. Tai voit käyttää valmiita kinkkukuutioita, mutta ne ovat kalliimpia eivätkä tee vaikutusta naiseen.
Laita pannu levylle. Kaada siihen öljyä tai rasvaklöntti. Laita levy täysille. Pyörittele pannua niin, että rasva leviää koko pinnalle. Kun rasva on sulanut, riko munat pannulle. Ei noin! Lue nyt hyvä mies loppuun! Tarkoitus on, että pannulle tulee pelkkä munien sisältö, ei kuoria.
Siis munien rikkominen. Ota napakka ote munasta. (Koska tämän projektin tarkoitus on neuvoa kuinka hankkia naisia naisettomille, osaat oletettavasti ottaa munasta napakan otteen ilman tarkempaa kuvausta.) Kopauta munaa kevyesti johonkin terävään (ei päähäsi), esimerkiksi pöydän tai pannun reunaan. Ilmestyikö munaan pieni särö?
a) Ei.
b) Kyllä.
c) Koko helvetin muna on sisältöineen lattialla ja sotku on kauhea.
Mikäli a), kasvata voimaa varovasti kunnes saavutat tuloksen b). Mikäli c), siivoa sotku, ota uusi muna ja pienennä voimaa reilusti kunnes saavutat tuloksen b).
No niin. Nyt sinulla on muna, jossa on särö. Toimi nopeasti, sillä luultavasti säröstä alkaa jo valua pikkuhiljaa limaista nestettä, kuten munista yleensä. Vie muna pannun yläpuolelle särö alaspäin, tartu molemmin käsin sen päistä kiinni peukalot munan yläpuolesta pitäen ja vedä ylöspäin taittaen varovasti voimaa kasvattaen puoliskot erilleen. Voila! Sisältö on valunut pannulle ja kuoret ovat käsissäsi. Heitä kuoret hitoille. Jos pannulle putosi pienikin pala kuorta, yritä napsia se näpeilläsi pois – se ei maistu hyvältä. Toista munanrikkomisoperaatio, kunnes olet saanut tarpeeksi monta munaa pannulle. Yhdellä pannulla pystyy yleensä paistamaan maksimissaan kuuden munan munakkaan. Jos pitää jostain syystä tehdä suurempi, paista kaksi tai useampia munakkaita peräkkäin.
Kun munat ovat pannulla, ota paistinlasta, riko keltuaiset ja sekoita. Käännä samalla levyn lämpöä noin 2/3 –asentoon. Tämä ei ole välttämätöntä – jos paistat vain itsellesi niin anna mennä kolmosella, haaskautuu vähemmän aikaa ja pienestä palaneen kärystä ei tarvitse välittää. Kippaa täyte sekaan, mielellään ei yhteen kekoon vaan tasaisesti levittäen. Heitä perään ripaus suolaa ja pippuria. Ripaus tarkoittaa sitä määrää, jonka saat puristettua etusormesi ja peukalon väliin. Varmista, että pippurit ovat joko rouhittuja tai jauhettuja, kokonaisia pippureita käytetään vain keitoissa.
Jos teet itsellesi lihaisaa munakasta (kala- ja katkarapuversiot ovatkin akoille ja hätätilanteisiin), voit tässä vaiheessa ripotella pinnalle juustoraastetta tai jos juustosi on klöntti, olet leikannut valmiiksi siivuja ja peität munakkaan niillä. Juuston käyttöä ei yleensä suositella naisten kanssa, niillä on joku ihme fiksaatio liialliseen rasvaan.
Kun mössö alkaa muuttua jäykemmäksi (tähän menee pari minuuttia), on aika taittaa munakas. Valitse kummalta puolelta lähdet taittamaan. Työnnä paistinlasta reunalta munakkaan alle ja liikuttele sitä, jotta valitsemasi puoli irtoaa pannusta. Työnnä lopuksi paistinlasta munakkaan alle reunalta keskelle asti ja nosta varovasti. Käännä toinen puoli toisen päälle. Tämä ei luultavasti ensimmäisellä kerralla onnistu, mutta se ei vaikuta makuun, ainoastaan ulkonäköön. Seuraavalla kerralla paremmalla onnella. Käännä levy nollaan ja anna munakkaan sisuksen kypsyä vielä pari minuuttia. Valmista tuli!


3. Jauhelihamakaronipata

Etenemme vähitellen kohti vaativampia settejä. Aikaisempia ei oikein voi edes mokata kovin pahasti, mutta tämän voi. Joten tarkkuutta, etenkin kun tässä pitää tehdä kahta asiaa yhtä aikaa mikä on miehelle vaikeaa. Siksi ruuanlaiton pitäisikin olla naisten työtä.

Tarvikkeet:
Jauhelihaa (noin 200 g per lärvi, enempi ei haittaa koska tähteet voi lämmittää)
Makaronia tai spagettia (yhtä paljon kuin jauhelihaa)
Lihaliemikuutio
Pippuria
(Valkosipulirouhetta tai -jauhetta)
(Sipulia tai sipulirouhetta tai -jauhetta)
Rasvaa tai öljyä
Paistinpannu
Paistinlasta
Kattila
Kauha
(Siivilä)
(Patakintaat)
Ketsuppia
(Soijakastiketta)

Tässä tehdään kahta asiaa yhtä aikaa, mutta voit ensimmäisellä kerralla itseksesi harjoitellessa tehdä ne yksi kerrallaan. Aloitetaan helpommasta eli makaronien keittämisestä. Jos jatkossakin päätät tehdä yhden asian kerrallaan, silloin kannattaa mieluummin paistaa ensin jauheliha. Tämä siksi että makaronit eivät jäähtyneinä enää maistu, kun taas jauheliha lämpenee kuumien makaronien seassa. Suositeltavaa on kuitenkin jatkossa tehdä operaatiot yhtä aikaa, se ei ole mahdotonta.

Valitse kattila siten, että makaronit täyttävät siitä enintään puolet. Tai koska sinulla on luultavasti vain yksi kattila, laita makaroneja enintään puolet kattilan tilavuudesta. Mutta älä vielä. Ensin täytä kattila vedellä vähän yli puolilleen. Laita kattila levylle ja levy täysille. Pudota lihaliemikuutio (muista poistaa kääre) kattilaan. Lirauta sekaan tilkka öljyä, jos sinulla sellaista on. Suositellaan rypsi- tai oliiviöljyä, moottoriöljystä tulee paha sivumaku. Jos öljyä ei ole, se ei ole välttämätöntä mutta makaronit saattavat takertua toisiinsa klöntiksi. Tällöin suositellaan käyrää perusmakaronia; mitä vähemmän tarttumapinta-alaa, sitä epätodennäköisempää klönttiytyminen on. Missään tapauksessa älä käytä spagettia ilman öljyä. Odota kunnes vesi kiehuu ja laita sitten makaronit veteen. Kun vesi alkaa uudelleen kiehua, käännä levyä pienemmälle sen verran, että kiehuminen vielä niukin naukin jatkuu. Makaronipakkauksessa lukee, kuinka kauan niitä pitää keittää. Yleensä keittoajat ovat yläkanttiin, älä ainakaan pidempään keitä tai niistä tulee lötköjä. Se on huonompi vaihtoehto kuin niiden jääminen vähän raa’oiksi. Raa’an voi aina selittää vosulle sanomalla että ne on keitetty al dente, mutta lötköille ei ole olemassa hyväksyttäviä tekosyitä. Spagetin kypsyyden voi tarkistaa heittämällä sen seinään. Raaka putoaa heti, kypsä tarttuu hetkeksi. Jos toimit näin, muista heittää vain yksi spagetti, ei koko kattilallista. Makaronia voit kokeilla tökkimällä kattilaa haarukalla (siis kattilassa olevia makaroneja, ei kattilaa itseään, senkin torvi!). Et sinä siitä mitään ymmärrä, mutta tekee vaikutuksen yleisöön. Ota ensi tökkäämisen jälkeen mietteliäs ilme ja totea ”vaatii vielä noin minuutin”. Ja minuutin kuluttua otat kattilan liedeltä. Todellisuudessa olet katsonut paketin kyljestä keittoajan ja käyttänyt siitä noin kolme neljäsosaa. Eli jos ohjeessa sanotaan 8 min, niin 5 min kohdalla tökkäät haarukalla ja 6 min kohdalla lopetat keittämisen. Sitten kaadat keitinveden pois. Tässä on hyvä käyttää siivilää ja yleensä välttämätöntä käyttää patakintaita, koska kattila on kuuma. Voi toki yrittää ilman siivilääkin pitämällä kantta vähän raollaan ja kaatamalla vedet tiskialtaaseen, mutta hyvin mahdollisesti lopputulos on paljon makaroneja tiskialtaassa, ainakin jos yrittää ilman kintaita. Mikä ei ole ollenkaan hyvä etenkin jos tiskialtaassa on likaisia astioita. Ja vaikka ei olisikaan, niin naisen mielestä tiskiallas on SAASTAINEN eikä mitään sinne joutunutta enää MISSÄÄN TAPAUKSESSA voi mättää takaisin kattilaan syötäväksi. Joten ole varovainen tai varmista, ettei nainen näe tätä vaihetta operaatiosta. Lopuksi palauta makaronit takaisin kattilaan tavalla tai toisella.

Seuraavaksi paista jauheliha. Keittokirjoissa neuvotaan, että jauhelihan paistamiseen ei tarvita rasvaa, mutta se on paskapuhetta. Ihan varmasti jauheliha jämähtää pannuun, jos sitä ei ole rasvattu. Eli laita pannulle rasvaa, pannu levylle ja levy täysille. Kun rasva on sulanut, kääntele pannua niin että koko pannu on rasvainen (kuitenkin vain yläpuoli, pannun alapuolella oleva rasva käryää ikävästi kuumalla levyllä). Kippaa jauheliha pannuun. Huomaa, että pakkauksissa on yleensä pohjapaperi, joka kannattaa poistaa pannulta, siitä tulee huono sivumaku. Kannattaa yrittää kipata siten, että paperi jää päällimmäiseksi, jolloin sen poistaminen on helpompaa. Tärkeää tietää jauhelihasta: se ei oikeasti ole jauhetta. Tämä tarkoittaa, että sinun pitää pilkkoa sitä paistinlastalla mahdollisimman pieniksi murusiksi. Se onnistuukin näppärästi ja samalla tuleekin myös käänneltyä lihaa pannulla. Tämä on välttämätöntä. Jos sitä ei kääntele, niin toinen puoli kärähtää ja toinen on yhä raakaa. Mikä on tietysti keskimäärin hyvä, mutta ruuanlaitossa ei tunneta keskiarvoja. Kannattaa käännellä siten, että siirrät aina lihaa reunoilta keskelle päin, niin sitä ei pääse lipsahtamaan pois pannulta. Liha on kypsää siinä vaiheessa, kun se on enimmäkseen tummaa. Jos se on mustaa, olet mennyt liian pitkälle. Älä syötä sellaista naiselle.

(Vapaavalintainen lisä. Kun liha on vähän ruskistunut, pannulle voi laittaa sipulia sekaan paistumaan. Tätä ei kuitenkaan suositella aloittelijalle, koska sipuli pitää pilkkoa. Tässä välissä varmuuden vuoksi ohjeet. Ota sipuli. Leikkaa kanta ja kärki pois, noin puoli senttiä molemmista. Aseta leikkauspinta leikkuulautaa vasten ja halkaise sipuli. Poista uloin tai kaksi ulointa kerrosta. Sen jälkeen leikkaa ensimmäisen leikkauksen suuntaisesti vajaan puolen sentin suuntaisia siivuja. Yritä pitää sipulinpuolikkaat kasassa. Leikattuasi käännä leikkuulautaa 90 astetta ja leikkaa siivut vajaan puolen sentin mittaisiksi paloiksi. Siis samaan tapaan kuin kinkkumunakkaan ohjeessa kinkku.)

Ainekset ovat nyt valmiit. Seuraavaksi yhdistä ne. Eli ota makaronikattila, heitä joukkoon jokaista 200 g kohti hyppysellinen rouhittua tai jauhettua pippuria, merkillä ei väliä. (Voit halutessasi laittaa myös saman verran valkosipulirouhetta ja jos et käyttänyt sipulia, myös sipulirouhetta.) Kippaa paistettu jauheliha sekaan ja sekoita huolellisesti kauhalla. Valmista tuli! Ruuan lisukkeeksi muista varata ketsuppia ja halutessasi myös soijakastike tekee säväyksen.


4. Lihakeitto

Tämä on periaatteessa helppo nakki, koska sen voi tehdä melkein mistä tahansa. Tarvitsee vain lihaa ja juureksia. Mausteet ovat toki hyvä lisä. Liha voi olla oikeastaan mitä tahansa (meetwurstin toimivuutta vähän epäilen, ainakin jos tarkoitus on syöttää tätä naiselle eikä ainoastaan tuottaa kaloreita suolenmutkaan). Jos se on makkaraa tai nakkeja, niin lopputulos onkin makkara- tai nakkikeitto, joka on ihan sama. Pitää vain muistaa että ne ovat valmiiksi kypsytettyjä eli toisin kuin ohjeessa, niitä ei tarvitse keittää etukäteen. Ja parasta tässä on se, että tämä on helpompaa kuin kukaan uskoo. Aikaa kyllä menee, mutta odotellessa voi höpöttää naiselle jonninjoutavia. Siitä ne tykkäävät. Tässä välissä pitää antaa varoitus siitä, että jotkut nykyajan naiset ovat sen verran degeneroituneita, että ne ovat vajonneet ravintoketjussa pykälän verran alaspäin ja ruvenneet kasvissyöjiksi. Pysy niistä kaukana. Ethän halua seurustella lehmän kanssa, lihansyöjä eli kuuma kissimirri on sentään jotakin. Tosin osa kasvissyöjistä on vielä pelastettavissa, ronski huumori tyyliin "en minäkään voisi syödä söpöjä eläimiä, kyllä ne pitää ensin tappaa" on hyvä lakmustesti sen selvittämiseen onko tapaus kehityskelpoinen. Jos ei, voit olla varma että tuon jutun jälkeen se poistuu niskoja nakellen ja säästät aikaa ja vaivaa.

Tarvikkeet:
Sianlapa (tai jotain muuta lihaa, jatkossa oletetaan että lihaa on luiden poiston jälkeen noin 1 kg, pienennä muita tarvikemääriä samassa suhteessa)
Kahdeksan isoa perunaa
(Neljä jykevää porkkanaa)
(Puolen kilon lanttu)
(Puolen kilon nauris)
(Sata grammaa palsternakkaa)
(Kokonaisia pippureita)
(Rouhittua pippuria)
(Yksi iso sipuli)
(Vähän selleriä)
(Nippu persiljaa)
(Melkein mitä tahansa muita juureksia)
(Jälkiuunileipää ja voita)
Lihaliemikuutio
Helvetin iso kattila
Iso kulho tai useampia pienempiä
Leikkuulauta
Veitsi
Kauha

Laita kattilaan vettä sen verran, että saat sianlavan peitettyä. Kuten todettu, tähän kelpaa mikä tahansa liha mutta sianlapa on halpaa ja siitäkin tulee helkutin hyvää. Paremman lihan käyttäminen tähän olisi haaskausta. Odota että vesi kiehuu ja laita sianlapa vasta sitten veteen. Näin vältyt enemmältä vaahtoamiselta. Siis keitoksen, ei omasi. Jälkimmäiseltä vältyt kun olet varovainen lapaa kattilaan laittaessasi etkä roiski kiehuvaa vettä päällesi. Keitä lihaa tunti ja nosta sitten möykky pois. Heitä lihaliemikuutio tilalle.
Sillä aikaa kun liha kiehuu, ota kaikki juurekset käsittelyyn. Juuresten sopiva määrä vastaa ohjeessa mainittuja perunoita, porkkanoita ja lanttua. Jos sinulla on muutakin, niin vähennä näiden määrää siten, että saat suunnilleen saman määrän näitä rehuja. Tai jos on vähemmän, niin lisää. Suositeltavaa on kuitenkin, että perunoiden lisäksi olisi jotain muutakin. Pilko juurekset kuutioiksi kuten munakkaan yhteydessä kinkun pilkkominen neuvottiin. Paitsi että tällä kertaa palat saavat olla suurempia, noin sentin kokoisia kuutioita. Perunanpalat voivat olla tätäkin isompia. Yleensä sanotaan, että juurekset tulee kuoria, mutta peseminen riittää. Älä käytä tiskiainetta. Kuoriminen on tylsää, ei sitä viitsi tehdä eivätkä kuoret keitettyinä haittaa. Naiselle sanot kuitenkin, että kuorissa on parhaat ja terveellisimmät ravintoaineet ja siksi juureksia ei missään nimessä pidä kuoria. Uskoo se. Naisille voi aina perustella mitä tahansa, kun sanoo että se on terveellistä.
Sipulin pilkot kuten jauhelihamakaronipadan yhteydessä neuvottiin. (Huomaatko muuten miten kätevää: kun olet jonkin tempun opetellut, niin voit soveltaa samaa toisessa yhteydessä. Pätee myös naisiin, joitakin temppuja joita olet yhden kanssa opetellut voit soveltaa johonkin toiseenkin. Mutta kuten ruuanlaitossa, mitään temppua et voi soveltaa kaikkiin tapauksiin ja kaikkia temppuja voit soveltaa johonkin tapaukseen.) Heitä pilkotut palat isoon kulhoon tai sitten pienempiin, kun et kuitenkaan omista riittävän isoa.
Kun olet nostanut lihan pois, laita rehut kattilaan paitsi persilja. Heitä perään muutama kokonainen pippuri ja vähän rouhittuakin pippuria. Jos kokonaisia ei ole, laita rouhittua enemmän.
Jäähdytä liha. Tosikokki antaisi lihan jäähtyä sellaisenaan, mutta sinulla ei ole aikaa. Laita vapautuneeseen kulhoon kylmää vettä ja upota liha sinne pariksi minuutiksi. Sen jälkeen nosta se pois. Sisältä se on edelleen helvetin kuuma, joten älä polta näppejäsi paloitellessasi sitä. Kannattaa ensin paloitella vähän suurempiin möykkyihin, laittaa ne takaisin veteen ja ottaa sieltä yksi kerrallaan duunattavaksi. Jäähtyvät paremmin.
Lihan paloittelu osaa olla vittumaista hommaa. Siihen ei oikein ole muuta ohjetta kuin että pidä veitsi terävänä, niin ei tarvitse käyttää voimaa. Jos veitsi on tylsä, se lipsahtaa helpommin ja koska se on tylsä, olet joutunut käyttämään enemmän voimaa ja totta kai sormesi ovat tiellä. Hätänumero on 112. Irtileikattu sormi kannattaa laittaa jäihin, niin sen saa ehkä ommeltua takaisin. Mutta takaisin lihanleikkuuseen. Virallinen ohje sanoo, että lihaa pitää aina leikata poikkisyin, mutta se on paskapuhetta. Ainakin jos lihapala on luinen, jolloin saat huviksesi arvata onko possu ymmärtänyt kasvattaa lihansa luuhun kiinni sopivastipäin, häh? Leikkaa liha pieniksi paloiksi, vähän samoin kuin kinkku siinä munakasohjeessa. Irroita kalvot ja luut sekä epäilyttävältä näyttävät palat. Luun putsaaminen on hankalaa, mutta tee se tarkasti - juuri siinä ovat kiinni ne parhaat palat, jotka antavat keittoon sen syvällisimmän maun.
Lihan pilkottuasi laita se kattilaan. Sillä aikaa rehut ovat kypsyneet, olettaen että on kulunut vähintään varttitunti. Jos on kulunut liian kauan, ne ovat mössönä. En tiedä mikä on liian kauan, koska olen aina saanut lihan pilkottua ajoissa. Laita kommentteihin tietoa jos lipsahtaa, niin tietääpä sitten.
Koska liha on jäähtynyt, se pudottaa sopan lämpötilan alle kiehumispisteen. Nosta se takaisin kiehuvaksi ja keitto on valmis. Ripottele lopulta päälle ihan pikkuisiksi paloiksi silppuamasi persilja, jos sellaista sattuu olemaan. Tarjoa jälkiuunileivän kanssa. Leivän päälle voita eikä mitään helvetin margariinia.


5. Pullat

Siirrymme jälkiruokaosastolle. Pullataikinan teko on kätevä taito. Perusmössöstä pystyy valmistamaan pitkoja, korvapuusteja ja tiedä vaikka mitä, mutta aloitetaan yksinkertaisesta eli peruspullista.

Tarvikkeet:
Hiivaa
Vehnäjauhoja (leivontakarkeaa)
Munaa
Kardemummaa
Suolaa
Sokeria
Raesokeria
Voita, leivontamargariinia tai ruokaöljyä
Kulho
Puuhaarukka (ei puinen ruokailuhaarukka, vaan paistinlasta jossa on koloja)
Leivinpaperia
Pullasuti (perseensutia voi käyttää, jos se on suoraan paketista otettu)

Ensin tehdään taikina. Siihen on monta konstia, mutta tässä on varsin yksinkertainen. Lämmitä kaksi desiä vettä kädenlämpöiseksi ja laita kulhoon. Maitoakin voi käyttää. Tähän määrään riittää puoli pakettia hiivaa. Murenna hiiva veteen ja sekoita puuhaarukalla (no joo joo, tavallinenkin haarukka käy jos muuta ei ole), kunnes vedessä ei enää ole havaittavia möykkyjä. Tämän jälkeen lisää jauhoja ja jatka sekoittamista. Älä helvetissä laita liikaa. Taikinaan saa aina lisää jauhoja, mutta niitä on oikeastaan mahdotonta ottaa sieltä pois. Aina lisäämisen jälkeen sekoita, kunnes seos on sopivan jäykkää. Eli vielä juoksevaa, mutta huomaat reunoilla pintajännityksen aiheuttaman kaaren. Tämän jälkeen peitä kulho pyyheliinalla ja jätä pöydälle paisumaan ainakin varttitunniksi.
Sopivan ajan kuluttua kurkkaa pyyheliinan alle. Näkyykö taikinanjuuressa ilmakuplia, mielellään jotain parikymmentä ja onko se turvonnut kooltaan vähintään puolitoistakertaiseksi?
a) Näkyy ja on turvonnut. Tässä tapauksessa jatka eteenpäin.
b) Ei näy. Pyyheliina uudelleen päälle, odota viisi minuuttia ja tarkista uudelleen.
c) Tunti on kulunut ja mitään kuplia ei näy. Tässä tapauksessa olet taas sössinyt. Jos et halua ottaa riskiä, heitä sörsseli helvettiin ja yritä alusta uudelleen. Vesi kädenlämpöiseksi, ymmärsitkö? Kädenlämpöiseksi ei tarkoita käden lämpötilaa tullessasi paljain käsin 30 asteen pakkasesta, vaan sellaista jolla kullista kiinni ottaessasi ei stondis lopahda. Tämän mielikuvan luulisi antavan motivaatiota hoitaa homma oikein, koska tämän tarkoitus on ulkoistaa kullista kiinni ottaminen naiselle.
Oletetaan että taikina kuplii. Riko joukkoon kaksi kananmunaa (ohje munien rikkomisesta munakkaan yhteydessä), lisää joukkoon pieni ripaus suolaa, reilu ripaus kardemummaa ja desilitra sokeria. Tällä välin olet laittanut 100 g voita sulamaan mikroon (käytä sulatuslämpöä, se mikrossa oleva lumihiutaleen kuva tarkoittaa sitä, ei pakastamista). Kaada voisula joukkoon ja sekoita puuhaarukalla niin, että munien keltuaiset rikkoutuvat ja seos on suunnilleen homogeenistä (jos epäilet että tämä tarkoittaa jotain setalaista, lue kemian kirjasi uudelleen). Lisää jauhoja. Sekoita. Lisää jauhoja. Sekoita. Lisää jauhoja. Sekoita JA LOPETA HITTO VIE SE JAUHOJEN JATKUVA LISÄÄMINEN! Puuhaarukka katkesi jo, kun seos on liian jäykkää. Yritä saada tikut pois taikinasta. Siinä vaiheessa kun puuhaarukka tuntuu taipuvan, lopeta ja ota se pois. Tunge kätesi jauhopussiin. Sitten tunge kätesi taikinaan. Jos et tunge sitä jauhopussiin ensin, kaikki taikina tarttuu käteesi. Nyt tarttuu vain puolet. Mutta älä hermostu. Vatkaa taikinaa kädelläsi. Vähitellen taikina alkaa irrota kädestäsi. Jos ei irtoa, lisää jauhoja sillä puhtaalla kädelläsi. Sopiva määrä on se, että kulhon pohjalla näkyy pikkuisen jauhoja koko ajan. Lopulta taikina alkaa kyllä irrota. Sitten se on valmista leivottavaksi.
Kuten todettu, tässä leivotaan pikkupullia mikä on helpointa. Ota semmoinen vähän tennispalloa pienempi möykky taikinaa ja pyörittele sitä käsissäsi. Ei SITÄ, senkin pöljä, vaan taikinaa! Kun taikina on suunnilleen pallon muotoinen, mäiskäise se leivinpaperille jonka olet asettanut uunipellille. Toista toimenpide, kunnes taikina on loppu.
Riko yksi kananmuna pieneen kuppiin tai tarvittaessa juomalasiin. Voitele pullat kananmunalla pullasudin avulla. Ota raesokeria ja ripottele sitä jokaisen pullan päälle kymmenkunta murua. Ei tarvitse laskea, kunhan nyt suurin piirtein. Laita pullat uuniin, jonka olet lämmittänyt 225-asteiseksi. Anna olla uunissa noin viisitoista minuuttia. Tai vähemmän. Tai enemmän. Tiedät sopivan ajan siitä, että pullat ovat muuttuneet kauniin värisiksi.


6. Ohukaiset

Lopuksi tekniikkaa, jolla voi tehdä vaikutuksen. Eli suositus - ei vaan määräys - on, että opettelet tätä vähintään kerran ennen kuin teet tämän naisen silmien edessä.

Tarvikkeet:
Nestettä. Maitoa, soija- tai kaurajuomaa, vissyvettä, vettä.
Munia
Vehnäjauhoja (leivontakarkeaa)
Suolaa
Sokeria
Ruokaöljyä
(Voita tai margariinia)
(Mansikka-, vadelma- tms. hilloa)
(Jäätelöä)
Kulho
Vispilä tai sähkövatkain
(Kauha)
Paistinpannu (lettupannua voi käyttää)
Paistinlasta

Kaada kulhoon puoli litraa nestettä. Vissyvedestä varoitus, että joitakin se pierettää. Ei suositella jos et tunne ainakin oman suolistosi toimintaa ja tarkoitus on saada vosu sänkyyn yöksi. Riko joukkoon pari-kolme kananmunaa. Lisää ripaus suolaa ja sokeria. Lisää vähitellen jauhoja sen verran, että taikina on yhä juoksevaa mutta jäykkää. Usein käy niin, että taikina tuntuu löystyvän kesken paistamisen, jolloin jauhoja voi lisätä. Muista että jauhojen poistaminen taikinasta on vaikeampaa kuin niiden lisääminen.
Sekoita taikina vispilällä. Sähkövatkain on vielä parempi, vispilän kanssa tuppaa jäämään jauhomöykkyjä. Ainakin jos kaadat jauhot itse. Helpointa on jos joku kaataa jauhoja hiljalleen ja toinen vatkaa samaan aikaan. Tämä on konsti saada nainen tuntemaan itsensä tarpeelliseksi.
Laita paistinpannuun rasvaa ja sulata se. Lettupannu eli semmoinen jossa on monta pientä lokeroa on myös OK, mutta tässä keskitytään oikeisiin räiskäleisiin, koska niiden kanssa voi opetella vaikutuksen tekevän tempun. Ota taikinaa kauhaan tai johonkin muuhun sopivaan astiaan. Kaada taikina sulaneen rasvan päälle. Pyöräytä pannua niin että taikina peittää koko pannun pohjan. Anna paistua kunnes huomaat päällysosan taikinan muuttuneen kiinteäksi. Sitten räiskäle käännetään. Lällärit käyttävät tähän paistinlastaa. Sinä käytät paistinlastaa vain siihen, että työnnät lastan varovasti räiskäleen reunan alle ja varmistat, että se ei ole tarttunut kiinni pannuun ja jos on, irrotat sen pannusta varovasti.
Sitten otat pannun kahvasta kiinni ja nostat sen liedeltä pois. Sen jälkeen kaikki on ranteesta kiinni. Aseta pannu loivasti laskevaan kulmaan, suorita nopea nykäisy ylöspäin ja loppuvaiheessa aavistuksen itseesi päin. Pysäytä pannu, jolloin räiskäle jatkaa matkaansa ylöspäin ja loppunykäisyn ansiosta saa pyörivän liikkeen. Ota siitä koppi pannulla. Suoritus on täydellinen, mikäli räiskäle on kääntynyt äskeinen yläpuoli alaspäin pannua vasten menemättä lainkaan ruttuun tai taittuneeksi. Tässä onnistuminen vaatinee erinäisiä harjoittelukertoja ja muutaman lattialle päätyneen räiskäleen. Siksi käskin harjoitella tätä ensin yksin, mutta kuuntelitko sinä? No joo, hyvällä tuurilla saat räiskäleen kiinni mutta kummallisena myttynä. Mutta kyllä se siitä, parin kerran jälkeen onnistuu jo ja muutaman kerran jälkeen onnistumisprosentti on sama kuin NHL-maalivahdin torjuntaprosentti eikä se siitä sen paremmaksi nousekaan. Aikanaan voit sitten treenata huikeamman tempun eli puolen kierroksen sijaan puolitoista. SE tekee jo oikeasti vaikutuksen. Kaikkein huikeimman vaikutuksen tekee, jos tämän onnistuu tekemään vaikka neljän letun lettupannulla, mutta ei ole olemassa todisteita siitä, että kukaan olisi koskaan tässä onnistunut.
Paista toista puolta vähän lyhyemmän aikaa kuin ensimmäistä. Kippaa räiskäle lautaselle, lisää uusi voinokare pannulle ja taikina päälle. Jos letut tuntuvat paistuvan turhan tummiksi jääden silti sisältä kunnolla kypsymättä, pienennä levyn lämpöä. Paina mieleesi sopiva säätöasento ja käytä sitä seuraavalla kerralla.
Tarjoa letut hillon tai jäätelön kanssa. Mansikka- ja vadelmahillot ovat hyviä. Kaupoissa myydään myös erillistä lettuhilloa, mutta kuka haluaisi syödä letuista tehtyä hilloa? Tarjoillessasi voit toki testata vaimokokelaasi oivalluskykyä ja huumorintajua sanomalla, että ohjeen nimi on vipattava lettu. Jos hän ei tajua tai tajuaa ja närkästyy, merkitse miinuspiste. Jos hihittää ja pikkuisen punastuu, merkkaa iso plussa. Sitä paitsi ohjeen nimi on mitä sopivin tähän yhteyteen, sillä tavoitteenahan on saada nimelle täsmälleen käänteinen toiminto aikaan.


Näillä muutamalla perusohjeella pääset jo pitkälle. Kun nyt osaat tärkeimmät, voi olla että keittokirjankin ohjeet alkavat jo avautua. Ja pidä aina kirkkaana mielessä todellinen tavoitteesi. Sanotaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta.. Sama toimii myös kääntäen, sillä miehen ruuanlaittotaito on myös tie naisen sydämeen. Ja kuten kaikki tiedämme, niin tie naisen vatsalle käy sydämen kautta.

Uusinta: Jaskan muotiblogi

Lukijalle: Pitää nostaa esiin uusinta, joka käsitteli kerrankin tärkeää aihetta eikä niitä iänikuisia tylsiä yhteiskunnallisia asioita. Etenkin kun ajattelin ensi tai sitä seuraavalla viikolla blogata siitä toisesta tärkeästä asiasta:

Olen kuullut muotiblogien olevan ylivoimaisesti suosituimpia. Tämä on täysin ymmärrettävää; miksi kukaan viitsisi lukea historiasta, kestävyysjuoksusta, maahanmuutosta tai yhteiskunnasta, kun vaihtoehtona on jotain todella tärkeää, kuten pukeutuminen. Eihän kunnon surffiaaltoa voi olla hyödyntämättä, joten liityn mukaan ja luultavasti kymmenkertaistan kävijämäärät. Vapiskaa, Karl Lagerfeld ja kumppanit, tässä Jaska paljastaa ajattoman tyylinsä salaisuudet!

Kaikessa pukeutumisessa olennainen kysymys on: mikä on tilaisuus? Asu valitaan aina tilanteen mukaan. Jaskan pukeutumisessa kategorioita ovat seuraavat:
1) ykkösluokan juhlatilaisuus, esim. anopin 60-vuotispäivät
2) vähäisempi tilaisuus, esim. seuran vuosikokous
3) asiointi kaupungilla, esim. hammaslääkäri
4) lähiasiointi, esim. kauppakäynti
5) vapaa-aika, esim. juoksulenkki
Työpukeutuminen on sitten vielä erikseen ja jätettäköön se tässä käsittelemättä.

Ykkösluokan juhlissa miehellä on onneksi helppoa. Tumma puku on tumma puku on tumma puku. Kesällä voi käyttää vaaleaa pukua. Jaskan vaatekaapista löytyvätkin sopivasti molemmat. Kummatkin on hankittu jo toistakymmentä vuotta sitten. Hyvä vinkki puvun ostoon on se, että ilmoittaa haluavansa peruspuvun ilman krumeluureja. Kestää muotivirtaukset, toisin kuin se kolmas vaatekaapista löytyvä puku, tumma sekin. Olen antanut kertoa itselleni että kyseisen ylioppilaspuvun leikkaus oli vanhentunut jo valmistuessaan. Tosin sen housuja käytän joskus kesäisin tilaisuuksissa, joissa ei takkia tarvitse.
Asukokonaisuuden kruunaavat solmio ja kengät. Solmioita on kolme. Yksi on tummakuvioinen ja toinen vaaleakuvioinen, puvun väriä vastaavasti. Kolmas on musta, hautajaisia varten.
Kenkien kannattaa olla mustat nauhakengät. Kun niitä ei pidä muuten kuin juhlissa, tallettaa ne komeron pohjalle eikä jätä kenkätelineeseen nuhjaantumaan, niitä tarvitsee uusia noin kymmenen vuoden välein. Uusia kenkiä ostettaessa vanhat kengät saavat alennuksen kakkostilaisuuksiin. Tultuaan liian kolhiintuneiksi sinnekin kengännauhat, mikäli ovat vielä ehjät, kannattaa irrottaa ja siirtää kenkärajat postilaatikkoreissuja varten tarkoitetuksi. Tosin vain kesäajaksi, talvella ne ovat liian kylmät ja liukkaat. Kätevät tyrkätä jalkaan, kun ei ole nauhoja.

Vähäisempien tilaisuuksien tuntomerkki on se, että niissä ei pidetä solmiota. Tällöin Jaska pukeutuu kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Jokavuotisella vaatekauppareissulla vakio-ostos on yhdet suorat housut. Ne kestävätkin sopivasti seuraaviin vaateostoksiin asti eli vuoden. Uusimpien housujen ollessa pesussa voi vielä käyttää tarvittaessa edellisvuotisia. Kahden vuoden kierroksen jälkeen ne voikin sitten alentaa talonmaalaushousuiksi.
Värimaailmaan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Housujen on oltava mielellään tummanruskeat tai –harmaat. Tämä siksi, että kyseiset värit soveltuvat kaikkien muiden värien kanssa yhteen. Ei mene aamulla turhaan aikaa hukkaan pukeutumista pohtiessa, kun voi ottaa rekistä minkä tahansa paidan. Myös mustat housut menettelevät, mutta niissä on harmaisiin ja ruskeisiin nähden se haitta, että kaikki pikkutahrat näkyvät selvemmin. Tumma, muttei musta on yksivärisistä siinä mielessä hyvä valinta, että vaatteita ei tarvitse pestä kovin usein. Tästä samasta syystä Jaskan vaatekaapissa ei muutamaa puvun kanssa pidettävää kauluspaitaa lukuun ottamatta ole ainuttakaan valkoista vaatetta. Tai no, ovat jotkin alushousut uutena olleet valkoiset.
Kuten edellä todettu, paidan värillä ei ole väliä, jos housut on onnistunut valitsemaan oikein. Kuvioinnilla sen sijaan kuulemma on. Siksi kannattaakin suosia yksivärisiä paitoja.

Kaupunkiasioille voi pukeutua rennommin. Jalkaan farkut, sininen on aina varma valinta. Tässä asiassa Jaska seuraa ehdottomasti uusinta muotia. Nykyään pitää farkkujen olla kuluneen ja rispaantuneen näköiset. Tämä ehto täyttyy kevyesti, koska vaatekaapin uusin pari on vuodelta 2007. (Päivitys 25.3.2017: En tiedä mikä on nykymuoti, mutta olen ostanut sitten tämän kirjoituksen kahdetkin uudet farkut!) Aivan ääri-ilmiöihin asti Jaskakaan ei muodin seuraamisessa mene, sillä nykyään niin muodikkaat reiät eivät ole revittyjä, vaan kuluneita.
Yläkropan peittää T-paita, joita hyllyssä riittää. Usein näitä tarttuu matkamuistoiksi urheilureissuilta, tekstillä Kalevan Kisat siellä sun täällä vuonna jotakin. Tai mallia ”olin toimitsijana kisoissa ja kaikki mitä sain, oli tämä surkea T-paita”. Ennen muinoin romppeet muuten olivat kestävämpiä. Eräs suosikeista, pari vuotta sitten lopultakin alennuksen kotikäyttöön saanut vaatekappale on Jaskan isoveljen vuonna 1981 Saksan-reissulta tuoma Hamburger Sport-Vereinin fanipaita. (Päivitys 25.3.2017: Nyyh, se paita oli jo niin huonossa kunnossa että Salli teki siitä pölyrätin.)
Kylmempinä vuodenaikoina (syksy, talvi, kevät ja 80 % kesästä) kokonaisuuden päälle heitetään tietysti nahkatakki. Jaskan uskollinen ystävä on hankittu 1998, pysyy ja paranoo. Ainakin siinä mielessä että taskujen vuorien repeilemisen takia säilytystilaa on huomattavasti paljon enemmän kuin uutena. Tosin sillä ikävällä seurauksella, että joskus oikeaan taskuun laitettu tavara on helpommin esiin kaivettavissa vasemmasta taskusta. Pikkuesineiden tapauksessa silloin tällöin jopa selkäpuolelta, jolloin on joko riisuttava takki tai käytettävä avustajaa (ehdottomasti naispuolista). (Päivitys 25.3.2017: Jaskalla on uusi nahkatakki! Tyyli pysyy, sitä ei erota entisestä muusta kuin siitä että se ei ole yhtä kulunut.) Nahkatakin sijaan voi käyttää myös toppatakkia, olettaen että sääolosuhteet niin vaativat. Minimivaatimukset 30 astetta pakkasta purevassa viimassa tai 20 astetta myrskytuulen vallitessa. Kesätakit ja muut vastaavat ovat akkojen kotkotuksia.
Talvikelissä asukokonaisuuden kruununa on pipo. Jaskan pipo on perintöä pojankloppina elinkeinona harjoitetusta lehdenjaosta. Onneksi firman nimi oli kohokirjaimin liimattu ja viimeisetkin i:n pilkut irtosivat jo vuosituhannen vaihteessa. (Päivitys 25.3.2017: Taas nyyh, se pipo on kadonnut johonkin. Epäilen että Salli on tahallaan hävittänyt sen. Nyt on toisenlaiset pipot.)
Tarvittaessa käteen kiskaistaan nahkahansikkaat. Näitä Jaskalla onkin monta kappaletta. Enimmäkseen vasemman käden. Ostin kerran kolmet samanlaiset, kun olivat tyrkytyksessä. Ajatuksena oli, että hanskan hävitessä se ei haittaa, koska voi ottaa toisesta parista. Murphyn lain mukaisesti kaikki kolme oikean käden hansikasta katosivat ensimmäisinä.

Kauppareissulla Huitsinnevadan Main Streetillä cruisaillessaan Jaska pukeutuu Kainuun kansallispukuun. Erätukun kiinalaisella orjatyövoimalla kyhäämä kapistus pitää sateen ulkopuolella ja hienhajun sisäpuolella. Valitettavasti puku on hieman liian tukeva keleille, joilla ei vielä ihan T-paidassa pärjäile. Kun lämpötila kohoaa ulkona kaksinumeroisiin lukemiin, on vedettävä sen sijaan päälle joko farkkuvarustus tai sitten ohut maastopuku.
Kesäaikaan takkia ei tarvita, joten maastohousujen kaverina on T-paita. On kuitenkin tehtävä selkeä ero tämän ja edellisen kategorian T-paitojen välillä. Jaskan vaatekaapissa T-paidat ovatkin siististi – tai no, ovatpa kuitenkin – kahdessa eri pinossa. Toisessa ovat ehjät ja toisessa reiälliset.
Jalkineet ovat samat kuin edellisessäkin kategoriassa. Eli lumisena aikana talvikengät ja sulan maan aikana lenkkarit. Ei kuitenkaan juoksulenkkarit – jotkin asiat ovat Pyhiä.

Vapaa-aikana pukeutuminen on sananmukaisesti vapaata, joskus ei edes pakollista. Kotioloissa Jaskan tyyliin kuuluvat salihousut, kesäaikaan shortsit. Niitä voi pitää aina siihen asti, kunnes perseestä päivä paistaa ja vähän aikaa senkin jälkeen. Urheillessaan Jaska pitää aina tyylikkäitä verkkareita, jotka on ostettu vuonna Ahtisaari. Huitsinnevadan Urheilijoiden edustusasu on varattu väliaikojen huutamiseen kilpailuissa, sitä ei urheilulla hiestetä.

Ulkomuoto on pukeutumisen ohella osa herrasmiehen tyyliä. Sanotaan, että vaatteet tekevät miehen, mutta se ei ole koko totuus.
Hiustenleikkuun Jaska hoitaa aina säännöllisesti: keväällä, syksyllä ja jouluksi. Neljän kuukauden rotaatio on mitä sopivin. Eikä toimivaa systeemiä mennä sörkkimään; Jaskalla on ollut sama hiusmalli vuodesta 2003. Sitä edellinen mallinvaihto tapahtui 1993. Tästä voidaan päätellä, että vuonna 2013 olisi taas uudistuksen paikka. (Päivitys 25.3.2017: Ja paskat, taidan tällä tyylillä mennä hautaan asti.) Tosin jatkuvaa uusiutumista hiusmallissa tapahtuu pikkuhiljaa sitä kautta, että hiukset eivät enää uusiudu kaikkiin sellaisiin kohtiin, mihin ne ovat aiemmin uusiutuneet. Toisin sanoen hiusten kampaamiseen menee vähemmän aikaa kuin ennen, mutta säästynyt aika kuluu vastaavasti lisääntyneeseen naamanpesuun.
Manikyyriä ei myöskään tule unohtaa. Jos esimerkiksi sattuu istumaan autossa pelkääjän paikalla, voi muun tekemisen puutteessa pureskella kynnet sopivan lyhyiksi. Samalla vastaantulijat voivat vetää virheelliset johtopäätökset siitä, miten paljon Jaska luottaa Sallin ajotaitoon.
Nenä ja korvat kannattaa myös pitää siisteinä. Evoluutio on onneksi hoitanut asian ihmeellisen tarkasti siten, että jokaisen ihmisen etusormi on täsmälleen oman sieraimen ja pikkusormi yhtä täsmällisesti oman korvakäytävän paksuinen.

Näitä vinkkejä vapaasti soveltamalla löydät Sinäkin oman tyylisi. Muista kehua, että tutorisi ja esikuvasi on Suuri Muotiguru eli Jaska itse.

Kivuton on itsemurha

Kuten sivistyneet lukijat, joita epäilen joukossa olevan yllättävän suuri osa, varmaan tunnistivatkin, otsikko on lainattu legendaarisen M.A.S.H. -elokuvan tunnuskappaleesta Suicide is Painless. Asia itsessään ei koske elokuvan käsittelemää Korean sotaa, vaan äskettäistä uutista, jonka mukaan viime vuonna Suomessa peräti 58 turvapaikkaturistia yritti itsemurhaa.

Jutussa ei kerrottu, kuinka moni oli onnistunut. Koska kirjoitus oli varsinaiseksi nyyhkytarinaksi väännetty eikä yhdestäkään onnistumisesta mainittu, voinee kohtuullisella luotettavuudella sanoa että näitä ei ole ollut. Etenkään kun en muista yhdestäkään onnistumisesta uutisoidun. Onhan ilmeistä, että media olisi tällaisesta kirjoittanut pitkät litaniat saadakseen sympatiat maahantunkeutujille.

Mutta siis hetkinen. 58 yritystä, nolla onnistumista. Piti vähän aikaa kelata (vähän aikaa = 30 sekuntia) ja muistin viisi suomalaista tuttuani, jotka ovat tehneet itsarin.
Oleellinen asia on se, että en muistanut yhtään ainutta epäonnistunutta itsemurhayritystä. Ehkä näitäkin on ollut, mutta niistä ei ole hiiskuttu. Vastapainoksi muistin kyllä yhden, joka halusi mitä ilmeisimmin vain hakea huomiota "yrityksellä" mutta laski väärin ja pääsikin hengestään.
Suomalainen saattaa onnistua vaikkei tosissaan yritä. Eli käänteinen tilanne matuihin nähden, jotka kyllä yrittävät mutteivat onnistu. Toisaalta suunnilleen samalla prosentilla siinä kulttuurissa yleensä onnistutaan muutenkin, jos jotain hyödyllistä yritetään. Ei mitään teknisiä innovaatioita viimeiseen viiteensataan vuoteen ja mahdollinen vauraus perustuu siihen, että on satuttu löytämään öljyä, jota länsimaiden kehittämä teknologia tarvitsee. Ja joka porataan, kuljetetaan ja jaellaan länsimaiden kehittämällä logistiikalla aasialaisten siirtotyöläisten voimin.

Itseään ne eivät tunnu saavan hengiltä muuten kuin pommi-iskuissa. Sinänsä muslimien tekemät itsemurhaiskut ovat ihan positiivinen asia, kunhan niissä ei kuole sivullisia. Suomessa näitä ei ole ollut - vielä. Sen sijaan itsemurhayrityksiä kyllä, yhteensä siis viime vuonna 58. Kovin paljon näistä ei ole tietoa tihkunut, mutta tiettyjä epäilyksiä yritysten tehokkuudesta herättävät ne pari juttua, jotka ovat julkisuuteen asti päässeet. Äskettäin kohuttiin Rautatietorilla tapahtuneesta hirttäytymisyrityksestä. Yrityksen vakavasti otettavuutta voi punnita sillä, että koko tempaus kuvattiin videolle ja ympärillä oli lukuisia pelastajia heti puuhun kiipeämisestä alkaen. Toinen tapaus taas sai käräjäoikeudessa tuomion tuhotyön yrityksestä, kun itsemurhaa oli yritetty sytyttämällä nuotio VOK:in lattialle. Savukaasuunko tyyppi oli aikonut tukehtua vai kieriskellä nuotiossa palvattavana?

Jos on tehty 58 itsemurhayritystä ilman yhtään ainutta onnistumista, niin herää epäilys että kyseessä ovat "yritykset". Eli teatteriesitys, jonka tarkoitus on herättää huomiota ja yrittää vaikuttaa myönteisesti turvapaikan myöntämiseen.

Tutkiva journalistiryhmämme päätti tämän takia lähteä liikkeelle. Hurjien selvitystöiden ja lukuisten lahjusten jälkeen pääsimme haastattelemaan muutamia omaehtoista exittiä yrittänyttä matuja, jotta lukijat saisivat kuvan siitä, kuinka epätoivoisessa asemassa mussukkaraukat oikein ovat. Haastateltavien nimet on muutettu. Heidän ikiään ei tarvinnut muuttaa, koska sen he olivat jo tehneet itse.

Abdullah, 17 vuotta:
- Puuro oli pahaa. Ilmoitin, että jos ei saa parempaa ruokaa, tapan itseni.
- Ja mitenhän aioit tämän tehdä?
- Sain idean kirjallisuudesta. Tarkemmin sanottuna sarjakuvasta Asterix Hispaniassa.
- Ei helvetissä... anna minä arvaan. Pepen tyylillä?
- Jep. Ilmoitin että pidätän hengitystäni kunnes kuolen.
- Eikä onnistunut?
- Ei vielä. Mutta enkka on jo kaksi minuuttia, sitten on refleksi pakottanut hengittämään.
- Harjoitukset jatkuvat?
- No ei enää viime aikoina. Olen saanut puuropäivinä erityisluvan syödä muuta. Mutta jos vielä puuroa tyrkyttävät, niin sitten alkaa tapahtua.

Muhammed, 17 vuotta:
- Päätin räjäyttää itseni tuhannen nuuskaksi.
- Mistä sinä dynamiittia tai vastaavaa olisit saanut?
- No en mistään. Siksi yritin saada aikaan sisäisen räjähdyksen. Söin papuja, kananmunaa, jopa sitä teidän ällöttävää ruisleipää ja join päälle piimää. Sitten pidättelin pierua.
- Vaan ei onnistunut.
- Ei. Meillä kotipuolessa Afganistanissa kun on tämmöinen kansanperinne kuin bacha bazi eli kiksautellaan pikkupoikia kakkoseen. Sulkijalihas on sen verran löystynyt, että se ei kestä painetta.
- Valitettavasti täytyy sanoa, että huomaan sen. Hyhhyh. Todennäköisempää on, että kuolet tukehtumalla, jos huoneessasi ei ole riittävää tuuletusta. Mutta mitäpä ajattelit seuraavaksi yrittää?
- Olen päässyt tasapainoon enkä enää yritä itsaria. Sen sijaan olen päättänyt auttaa nuoria poikia, jotta he välttyisivät myös itsemurhalta. Siltä varalta että he yrittäisivät samalla metodilla kuin minä, olen ruvennut...
- Kiitoksia, eiköhän lopeteta tämä haastattelu nyt tähän ennen kuin alan oksentaa.

Ali, 17 vuotta:
- Nappasin talonmiehen varastosta köyttä ja päätin hirttää itseni. Valitettavasti SPR:n tädit eivät suostuneet tekemään siihen solmua. Sanoivat että kengännauhani he solmivat, mutta eivät hirttoköyttä.
- Ja se tyssäsi sitten siihen.
- Ei tyssännyt. Entinen minäni olisi varmasti luovuttanut, mutta kai jotain tuosta suomalaisesta sisusta on ehtinyt minuun tarttua. Opettelin solmimaan hirttosolmun. Pistin köyden kaulaani, nappasin tuolin, etsin tukevan oksan, sidoin köyden toisen pään siihen ja potkaisin tuolin altani pois.
- Taisi silti mennä pieleen. Solmu ei pitänyt vai?
- Piti se. Mutta oksa taipui sen verran, että jalat ottivat maahan.
- Se siitä sitten.
- Ei toki. En minä niin vähällä luovuta. Pistin jalat koukkuun ja kas kummaa, roikuin ilmassa ja köysi kiristyi kaulan ympärille. Sitten meni taju ja jalat oikenivat. Uusi maakontakti ja taju palasi. Pistin jalat uudelleen koukkuun.
- Tätä jojottelua taisi sitten jatkua siihen asti, että vokkitädit tulivat pelastamaan?
- Aivan oikein. Ja vannottivat Allahin nimeen, etten yritä uudelleen, joten eihän tässä sitten muuta voi kuin jatkaa notkumista.

Ahmed, 17 vuotta:
- Tämä VOK on entinen hotelli luonnonkauniin järven rannalla. Siitä sain idean. Kysyin kuinka syvä tuo järvi on. Minulle kerrottiin, että siellä keskellä on 20 metriä. Ajattelin että se varmasti riittää. Tuolla hotellin pihalla oli koristeena vanha myllynkivi. Sidoin köyden toisen pään reikään ja toisen pään kaulaani. Sitten keskelle järveä ja tempaisin kiven sinne, itse tietysti perästä.
- Mutta miten ihmeessä olet yhä elossa?
- Vahtimestari kävi hakemassa minut pois.
- Mitä? Oliko hän samassa veneessä ja sitä paitsi miten ihmeessä hän onnistui, jos sinulla oli kivi kaulassa?
- Missä ihmeen veneessä? Jäässähän tuo järvi on.
- Ai brrgele... no niinpä tietysti. Puoli metriä paksu jää. Eli sinä istuit keskellä järven jäätä myllynkivi kaulassa, kun jää ei mennyt rikki.
- Niinhän siinä pääsi käymään. Onneksi pelastivat ennen kuin alkoi pahasti paleltaa.

Hassan, 27 vuotta:
Hassan on poikkeus haastateltavien joukossa, koska hän on asunut Suomessa jo kymmenen vuotta. Suomen kielikin taipuu jo sujuvasti, melkein yhtä hyvin kuin normaalilta vuoden Suomessa asuneelta japanilaiselta. Kielitaitonsa takia hän päätyikin yrittämäänsä itsemurhametodiin.
- Ilmoitin, että jos en saa lisää diskorahaa sossusta, ammun itseni kuoliaaksi.
- Eikä tippunut vai?
- Ei. Väittivät etten saisi mistään asetta kuitenkaan. Vaan eivätpäs tienneet mitä tarkoitin.
- Siis ampumisella?
- En minä mitään ampumisesta puhunut. Sanoin että ammun itseni kuoliaaksi.
- Että mitä?
- Rupesin hokemaan AMMUU! AMMUU! AMMUU! AMMUU! ja ajattelin, että jatkan sitä kunnes kuolen nälkään tai kurkun käheyteen.
- Eikä onnistunut.
- Ei. Luovutin muutaman tunnin jälkeen, kun suuta kuivasi ja tuli nälkä. Mutta jälkeenpäin kysyin lääkäriltä, voiko tähän kuolla. Ja hänen vastauksestaan kävi ilmi, mitä olin tehnyt väärin ja aion juuri nyt yrittää uudelleen.
- Lääkäri sanoi että...
- Hän totesi, että "ilman muuta siihen jatkuvaan hokemiseen saattaa kuolla".
-Ei saatana, Hassan...
- AM! AM! AM! AM! AM!

Abdul, 17 vuotta:
- Tässä VOK:in lähellä on junarata. Kävin raiteille makaamaan ja odotin junaa.
- Pelastiko ohikulkija sinut?
- Tavallaan. Kävi sanomassa, että turhaan sinä siinä makaat, tämä on hylätty teollisuusrata. Tehtaat ovat muuttaneet Viroon, kun siellä on järkevämpi ulkomaalaispolitiikka. Mene tuonne parin kilometrin päähän, siellä on liikennettä. Neuvoi vielä tienkin.
- Et sitten mennyt?
- VOK ei järjestänyt taksikyytiä, mikä on törkeä ihmisoikeusrikkomus. Sidä baidsi olin maannud jo monda dundia siellä kylmäddä ja daanud dämän daadanan flunddan. Kuolen varmaan dähän. ÄTSHII!

Tähänastisista yrityksistä oli siis selvitty säikähdyksellä. Pari viimeistä tapausta oli vakavampia. Niitä varten journalistimme joutui menemään paikalliseen keskussairaalaan, jossa yrittäjät olivat toipumassa.

Omar, 17 vuotta:
- Päätin, että jos tästä maailmasta pitää lähteä, niin lähdetään sitten miellyttävimmällä mahdollisella tavalla. Valitsin kaikista vokkitädeistä sen tukevimman ja rupesin pitämään silmäpeliä. Eihän siinä kauan mennyt, kun täti oli jo valmiina jalat levällään. Aluksi kaikki meni kuten suunnittelinkin. Ensin Suvi-Sanna kävi kontilleen ja yritin takaapäin. Eihän sieltä läskien seasta perille ylettänyt, kun meillä Irakin pojilla on tutkitusti maailman pienimmät pippelit. Sitten täti kävi selälleen. Siitä pääsin jo huulille asti, mutta kävi kuten olin laskenut. En pysynyt päällä, kun kädet eivät ylettäneet ottamaan patjasta tukea. On se Suvi-Sanna melkoinen tonnikeiju.
- Joten jäljelle jäi vain yksi, hengenvaarallinen vaihtoehto...
- Jep. Menin alle.
- Vaan et silti tukehtunut.
- Läheltä piti. Parin ensimmäisen rynkytyksen jälkeen alkoi jo naama sinistää paineen alla, mutta sitten sänky romahti. Sain lantiomurtuman ja tässä sitä nyt maataan sairaalassa.
- Aiotko yrittää uudestaan?
- Saa nähdä. Ehti nimittäin nalli jo laueta. Jos tärppäsi, saan oleskeluluvan perhesyistä eikä ole enää tarvetta esittää draamakuningatarta.

Rashid, 17 vuotta:
Rashid makaa sairaalan vuoteella kovasti murjotun näköisenä. On selvää, että turpiin on tullut ja kovaa.
- Päätin, että tapan itseni olemalla noudattamatta Koraanin määräyksiä. Jos sianliha on kiellettyä, niin sen syöminen tappaa minut. Jos ei suoranaisesti, niin Allahin kostolla.
- Ja miten kävi?
- Aluksi maistoin palvikinkkua. Se oli hyvää. Meetvursti vei kielen mennessään. HK:n sininen raakana oli herkkua sinapin kanssa. Mutta lopullinen isku tuli rapeaksi paahdetusta pekonista. Se oli niin nannaa, että lakkaisin olemasta vihainen muslimi. Päätin hylätä islamin ja ryhtyä länsimaisten sivistysarvojen vakaaksi kannattajaksi.
- Sepä hienoa. Mutta miksi olet sitten täällä?`
- Taidat kuulua niihin tyhmiin toimittajiin, tai sitten tuo oli vittuilua ja oletkin mulkku toimittaja. Mutta väliäkö sillä. Olen täällä tietysti siksi, että sain turpiini muilta vokkilaisilta, jotka eivät tykänneet yhtään siitä että yritin sopeutua paikallisiin arvoihin enkä vaatinut paikallisia sopeutumaan muslimien tapoihin.
- Eli sakinhivutusta.
- Tietysti. Ei kuulu sikäläiseen kulttuuriin reilu tappelu. Mutta sisu nousi. Kunhan tästä selviän, muutan takaisin Irakiin sivistämään sitä perkeleen takapajulaa. Perustan firman nimeltä Bagdadin Palvipojat ja tutustutan sikäläiset possunlihan saloihin. Vaikka henki menisi. On se vain niin hyvää, että makuelämysten takia on valmis uhrautumaan pyhässä sodassa pekonin, palvikinkun ja kasslerpaistin puolesta.

Uusinta: Olet suomalainen

Lukijalle: Kun nyt edellisenä viikkojuttuna tuli tylytettyä haittamaahanmuuttoa, niin tässä uusintajulkaisuna ohjeet viiden vuoden takaa niille, jotka haluavat sopeutua länsimaiseen sivistysyhteiskuntaan. Yhden ohjeen haluan vielä lisätä. Jos päätät palata kotimaahasi, ota opiksesi ja yritä rakentaa siitä yhtä hyvä yhteiskunta mihin länsimaalaiset ovat pystyneet:

Olin kerran nuorena miehenä tilanteessa, jossa harkitsin tietystä syystä pysyväisluonteista muuttoa erääseen nimeltä mainitsemattomaan maahan. Harkinta ei toteutunut eikä koskaan ollut itse asiassa kovin lähelläkään. Sen verran pitkälle se kuitenkin eteni, että pohdin miten sopeutuisin mahdolliseen uuteen kotimaahan ja mitä vaatimuksia sopeutumisesta itselleni asettaisin.

Nämä pohdinnat nousivat mieleeni, kun ryhdyin miettimään miten maahanmuuttaja parhaiten Suomeen kotoutuisi. Sovelsin ne ohjeiksi maahanmuuttajille vaihtamalla maan X paikalle Suomen.

Tässä kymmenen ohjetta, joita noudattamalla maahanmuuttaja toivotetaan ilomielin tervetulleeksi Suomeen. Tunnen useita sellaisia, jotka näitä ovat noudattaneet ja olen iloinen, että Suomi on saanut heidät tänne. Vastapainoksi tunnen kyllä sellaisiakin, jotka pitäisi heittää sinne missä pippuri kasvaa, juosta perässä ja heittää vielä saman verran kauemmas.

1. Opettele suomen kieli
Vähintä, mitä voit tehdä, on uuden kotimaan kielen oppiminen. Alussa tarvitset tietysti tulkkausta, mutta ota periaatteeksesi puhua ja lukea suomea aina kun mahdollista. Tehokas tapa kielen oppimiseen on televisio-ohjelmien katsominen. Jätä lautasantenni hankkimatta, niin sinulla on kunnon kannustin. Tilaa suomenkielinen sanomalehti. Lue joka päivä sitä ainakin puoli tuntia, vaikka aluksi et ymmärtäisi paria sanaa enempää. Päivä päivältä osaamisesi kasvaa, kunnes jonakin päivänä huomaat lukevasi kieltä sujuvasti. Jos asut perheesi kanssa, opetelkaa keskenänne suomea. Ottakaa vaikka joka päivä yhden tunnin "kieltolaki" muille kielille, jolloin saatte puhua vain suomea. Älä anna suomalaisten puhua sinulle englantia tai mitään muutakaan kieltä, jota osaat suomea paremmin. Turvaudu muihin kieliin ja tulkkipalveluihin vain välttämättömissä asioissa. Jos asut ruotsinkielisellä alueella, nämä samat ohjeet pätevät ruotsin kielen suhteen. Toki käytännön kannalta on tällöin aiheellista opetella myös suomea.

2. Hanki koulutus ja ammatti
Mikäli olet muuttanut Suomeen työsi takia, tämä kohta ei tietenkään koske sinua. Jos olet muuttanut Suomeen perhesyistä, opettele suomen kieli ja hankkiudu koulutustasi vastaaviin töihin. Mikäli olet vielä nuori, sinulla ei ole ammattitaitoa tai koulutuksellasi (kamelinkengittäjä tms) ei ole Suomessa käyttöä, hankkiudu välittömästi koulutukseen. Älä missään tapauksessa hakeudu koulutukseen, jossa tarkoituksesi on työskennellä maahanmuuton parissa. Tällaiset työpaikat ovat pelkkä rasite maan kansantaloudelle. Kouluttaudu oikeisiin töihin. Opiskele ahkerasti ja päämäärätietoisesti. Ainoa oikea tavoite on, että menestyt koulutuksessasi keskiarvoa paremmin. Pystyt siihen, kun valitset koulutuksen tasosi mukaan ja teet kunnolla töitä. Työelämään päästyäsi ole yksi joukosta, älä maahanmuuttaja. Muista, että saatat olla – ja toivottavasti sopeutumisen kannalta oletkin – työpaikkasi ainoa maahanmuuttaja. Huonosti tehty työ leimaa paitsi sinut, myös monta muuta.

3. Ole lainkuuliainen
Suomessa on tapana toimia lain mukaan eikä viranomaisten lahjoiminen kuulu kulttuuriin. Jos esimerkiksi perustat oman yrityksen, älä käytä pimeää työvoimaa ja hoida sosiaaliturva- ja muut maksut säntillisesti. Suomen lakiin on kirjattu tasa-arvoisuus rodun ja sukupuolen suhteen. Suomessa kellä tahansa, myös naisilla, on esimerkiksi oikeus pukeutua haluamallaan tavalla ja oikeus kulkea missä tahansa kaikessa rauhassa.

4. Kunnioita suomalaisuutta
Jotkin suomalaiset tavat saattavat tuntua sinusta kummallisilta. Osa niistä sellaisia onkin, kuten istuminen kuumassa huonessa pieksemässä itseään koivunoksilla ja sen jälkeen jäätyneeseen järveen tehtyyn reikään hyppääminen. Osa on jopa sellaisia tapoja, jotka eivät millään mittarilla ole hyviä, kuten ylenpalttinen alkoholin käyttö. Sinun ei tarvitse noudattaa aktiivisesti suomalaisia tapoja, mutta älä toimi myöskään niiden vastaisesti. Esimerkiksi kovaan ääneen puhuminen julkisella paikalla ei kuulu suomalaisiin tapoihin, ainakaan selvin päin.

5. Kysy neuvoja
Suomalaiset ovat yleensä varauksellisia ja meihin on vaikea ystävystyä. Sen vastapainona on sitten huomattava luotettavuus ja tuntemattomienkin auttaminen. Jos et tiedä, miten marketin ostoskärryn saa irti lukituksesta tai milloin autoon on vaihdettava kesärenkaat, kysy. Tuntemattomatkin suomalaiset auttavat mielellään, ainakin jos kysyt kohteliaasti: Anteeksi, että puhun vähän huonosti suomea, mutta voisitko neuvoa miten/milloin/missä/kuka/mitä...

6. Tule Suomeen yksilönä
Suomalaiset toivottavat tervetulleeksi kenet tahansa uggabuggalaisen, joka haluaa Suomeen sopeutua ja olla aidosti suomalainen. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että saatat joutua rasismin kohteeksi. Se ei ole sinun vikasi. Se on niiden ennen sinua tulleiden uggabuggalaisten - tai naapurimaa hubbabubbalaisten, joihin sinut sekoitetaan - vika. He eivät ole tulleet Suomeen yksilöinä, vaan yhteisönä, mikä taas monia suomalaisia aivan aiheesta suututtaa. Omissa piireissä pysyminen on varmin tapa olla sopeutumatta, joten pitäydy poissa uggabuggalaisten sisäänlämpiävistä piireistä ja hakeudu suomalaisten seuraan. Moni maahanmuuttajaryhmä on tuonut mukanaan maansa tavat ja vaatinut suomalaisia ottamaan ne huomioon, haluamatta sopeutua. Kannattaa miettiä, miksi se alkuperäinen lähtömaa oli sellainen emakon persreikä, että sieltä piti päästä tänne kylmään pohjolaan. Eiköhän vika ollut lähes poikkeuksetta siinä uggabuggalaisessa kulttuurissa, joka siitä sellaisen teki. Miksi sitten tuoda epäonnistunutta systeemiä mukanaan? Jos joudut rasismin kohteeksi, sano: ihonvärilleni en voi mitään, mutta haluan sopeutua Suomeen ja hyödyttää tätä maata, kerro sinä minulle miten voin sen tehdä. Vastaus, joka vie tehokkaasti rasistilta aseet pois.

7. Ole lojaali uudelle isänmaallesi
Wayne Rooney pelasi juniorivuotensa Evertonissa, mutta vaihtoi sitten Manchester Unitediin. Luuletko, että Rooney toivoo Evertonin voittavan joukkueiden keskinäisen ottelun? Tai että Rooney pelaa tahallaan huonommin, koska vastassa on entinen seura? Ei varmasti. Ajattele samoin. Sinä olet valinnut Suomen uudeksi kotimaaksesi. Siitä hetkestä lukien, kun valintasi olet tehnyt, sinä pelaat Suomen joukkueessa. Kun pelaaja vaihtaa toiseen joukkueeseen, hänen on useimmiten tehtävä muutoksia omassa pelitavassaan sopeutuakseen. Oli pelaaja kuinka hyvä tahansa, hän ei voi marssia pukukoppiin ja ilmoittaa, että tästä lähtien täällä pelataan näin. Myös sinun on sopeuduttava suomalaisuuteen ja osoitettava se. Mikäli entisen kotimaasi julkiset tavat poikkeavat huomattavasti Suomen tavoista, sinun on luovuttava niistä. Suomessa on esimerkiksi valtionkirkko, evankelis-luterilainen (tai ortodoksinen). Siihen liittyminen on suositeltavaa. Suomessa on uskonnonvapaus, mutta evankelis-luterilaisella kirkolla on täällä enemmistön kannatus ja sen mukaan toimitaan, esimerkiksi lauletaan koulujen kevätjuhlissa suvivirsi. Kun Suomi kohtaa maaottelussa entisen kotimaasi, älä edes kuvittele kannustavasi muuta kuin Suomea. Saat toki toivoa entisen kotimaasi menestyvän muita joukkueita vastaan, mutta Suomen on oltava sinulle aina ensisijainen. Jos olet alle kolmikymppinen mies (miksei nainenkin), käy armeija ja osoita sitoutumisesi myös tällä tavoin.

8. Tarkkaile sopeutumistasi
Mikäli huomaat, ettet ole noudattanut edellä olevia sääntöjä, paranna tapasi. Voi olla, että tunnet vastustamatonta pakkoa pukea perheesi naiset säkkiin, lorvia yhteiskunnan elättinä kun vuohipaimenelle ei ole töitä tai kiljua rasismia kun sinulta vaaditaan samaa kuin muilta. Mikäli näin on, maailmasta löytyy asuinpaikaksesi varmasti paljon sellaisia maita, joissa harjoittamasi uskonto on valtauskonto, vuohien pito on yleisempää kuin Suomessa ja valtaosalla asukkaista on yhtä hyvä rusketus kuin sinulla.

9. Kasvata lapsesi kunniallisiksi suomalaisiksi
Tärkein tehtävä, mitä ihmiselle on suotu, on lasten kasvattaminen. He ovat ihmiskunnan silta tulevaisuuteen. Kai haluat, että siltasi on lujaa teräsbetonia eikä köysiltään mädäntynyt riippusilta? Kerro lapsillesi, miksi olet lähtenyt kotimaastasi ja valinnut olevasi suomalainen. Kun suomalaisia muutti aikoinaan Amerikkaan siirtolaisiksi, he eivät antaneet siellä syntyneille lapsilleen nimiksi Yrjöä ja Maijaa, vaan George ja Mary. Kehnoja valintoja suomalaisten lasten nimiksi ovat vaikkapa Ahmed ja Rehima, Antti ja Reetta parempia. Aika monet ulkomaille muuttaneet suomalaiset vaihtoivat myös sukunimensä uuden kotimaansa mukaiseksi. Jos menet suomalaisen kanssa naimisiin, ota hänen sukunimensä tai vähintäänkin anna lastesi käyttää nimistänne sitä, mikä on suomalainen. Pidä huolta siitä, että lapsesi kunnioittavat isänmaataan, mutta ovat tietoisia myös ulkomaisista juuristaan. Esimerkiksi toisen etunimen antaminen esivanhempiesi mukaan on hyvä ajatus.

10. Muista entinen kotimaasi
Vaikka entinen kotimaasi olisi Suomeen verrattuna minkälainen paskastania tahansa, on kaikessa jotakin positiivista. Tuo Suomeen mukanasi se, mikä siellä hyvää oli. Ruokakulttuuri, käsityötaito, mitä tahansa sellaista, joka on täällä uutta ja hyödyllistä. Esimerkiksi uskonto, huumeet ja väkivalta eivät sellaisia ole, niitä on kyllä Suomessakin omasta takaa riittämiin. Jätä epäonnistuneet asiat taaksesi ja ota niistä opiksesi. Suomalaiset arvostavat sitä, kun kerrot mitä entisessä kotimaassasi tehtiin oikein ja mitä virheellisesti eli millaisia erehdyksiä meidän pitää varoa.

Lopuksi: Vaatimukset saattavat tuntua kohtuuttomilta, koska valitettavasti on monia syntyperäisiä suomalaisia, jotka eivät näitä ehtoja toteuta; on rikollisia, työhaluttomia tai päihdeongelmaisia. Ero onkin siinä, että heillä ei yleensä ole toista kotimaata. Sinä olet valinnut suomalaisuutesi itse. Syntyperäinen suomalainen ei ole. Heiltä vaaditaan sama kuin sinulta, mutta sinulla on ollut vaihtoehtoja. Olisit voinut olla tulematta Suomeen ja jos et halua näitä vaatimuksia täyttää, lähde pois.

Hintalappu

Haittamaahanmuuton kannattajien perusstrategia on määritellä jokainen haittamaahanmuuton rajoittamista kannattava esitys ja henkilö rasistiseksi. Mietitäänpä mitä tapahtuisi, jos haittamaahanmuuton kaikki rajoitukset poistettaisiin. Eli rajat avattaisiin täydellisesti ja kaikille maahan tuleville myönnettäisiin anomuksesta Suomen kansalaisuus ja siihen kuuluvat etuudet.
Kuinka paljon olisi tulijoita?
Jonkinlaisen karkean arvion voi tehdä vaikka siitä, että miettii kuinka moni afrikkalainen olisi valmis lähtemään Suomeen jos kysyttäisiin. Puolet? Tuskin sentään. Varovainen veikkaus on joka kymmenes. Afrikassa on 1,2 miljardia asukasta. Pelkästään tämä tekee yli sata miljoonaa halukasta tulijaa. Tähän päälle Lähi-itä ja muutama satunnainen tulija muualta. Sovitaan nyt vaikka sata miljoonaa, ettei syytetä liioittelusta ja onpahan mukavan pyöreä tasaluku.
Ei varmaan löydy niin pahaa hörhöä, jonka mielestä sata miljoonaa uutta asukasta Suomeen olisi passeli määrä.
Looginen seuraus on joko se, että (1) jokainen on rasisti tai (2) haittamaahanmuutto on ilmeinen tosiasia ja kyse on vain maan kantokyvystä.
Lukijat lienevät yksimielisiä siitä, että rasisteja on olemassa mutta jokainen ei ole rasisti, joten oikea vastaus on (2). Maahanmuutto tietyistä kulttuureista (islamilainen ja afrikkalainen, lähinnä) on haittamaahanmuuttoa. Kyse on vain siitä, kuinka paljon haittaa Suomi on valmis kestämään?

Loppujen lopuksi tämä kysymys on analogisesti kutakuinkin sama kysymyksen ”kuinka pitkälle jääpuikko kannattaa tunkea persereikään?” kanssa.
On ilmeistä, että edes sentin verran jääpuikkoa perseessä tuntuu epämiellyttävältä (en ole testannut, mutta viittaan tutkimukseen). Näin ollen viisaampaa olisi jättää kokonaan tunkematta. Tosin onhan se mahdollista, että jotkut tästä nauttisivat. Tuntuvathan jotkut nauttivan siitäkin, että Suomeen on tullut ”ihqua etnistä värinää”, minkä hintana toki ovat kasvaneet rikollisuusluvut ja ylipäätään alhaisempi elintaso. Mutta joidenkin mielestä tämä on hintansa väärti, ihan samoin kuin varmaan joidenkin mielestä kaksikymmentä senttiä jääpuikkoa perseessä antaa mukavat kiksit. Mutta viisikymmentä senttiä olisi jo tappavan tuhoisa vaurio aivan samoin kuin viisi miljoonaa afrikkalaista/muslimia Suomelle.

(Huomautus: Tätä kirjoittaessani pidin tässä kohtaa tauon ja sain sen aikana sattumalta taas nähdä, kuinka veronmaksajien rahoja paloi hyödyttömään haittamaahanmuuttajien hyysäämiseen satoja euroja. Jätän intimiteettisyistä kertomatta mistä oli kyse. Tapauksen ainoa hyöty oli se, että tulipahan taas motivaatiota jatkaa haittamaahanmuuton kampittamista. Huomautus jatkuu myöhemmässä sopivassa välissä.)

Kun on näin yleisesti kyetty todistamaan, että haittamaahanmuutto on Suomelle vahingollista, vastapuoli nostaa välittömästi esiin vastaesimerkkejä. Se ja se on tullut pakolaisena Suomeen, on unggabunggalainen/muslimi ja silti loistotyyppi.
Epäilemättä. Totta kai on. Tunnen itsekin useita. Oleellista on kuitenkin iso kuva. Tämmöisten yksittäistapausten esiin nostaminen on ihan sama kuin väittäisi, että muikut ovat siikoja suurempia. Iso muikku saattaa olla 20-senttinen, mutta pieni siika 15-senttinen. Tämä ei silti millään tavoin poista sitä tosiasiaa, että yleisellä tasolla siiat ovat muikkuja suurempia. Kun puhutaan suurista otoksista, voidaan aina yleistää. Ja haittamaahanmuuton kohdalla otos on (valitettavasti) riittävän suuri. Tilastollisesti muslimit ja afrikkalaiset ovat haitallinen kustannuserä, vaikka muutamia positiivisia yksilöitä löytyykin.
Yritys nostaa näitä positiivisia malleja esiin on kova. Vastikään valittiin taas vuoden pakolaismies ja -nainen. Vuoden mieheksi valittu afgaanihammaslääkäri on varmaan ihan hyvä ja hyödyllinen tyyppi. Mutta yhtä tällaista kohti on aina kahdeksan hyödytöntä elättiä ja yksi tuhoisa rikollinen. Lievää törkeämpää ironiaa puolestaan oli vuoden pakolaisnaiseksi valitun iranilaisen tapauksessa. Hänen työpaikkansa on nimittäin Uudenmaan ELY-keskuksessa pakolaisasioiden parissa. Eli hän tekee haittatyötä, jolle ei olisi mitään tarvetta ilman haittamaahanmuuttoa.
Ylipäätään voisi sitä paitsi kysyä, mitä me teemme kehitysmaille jos hyväksymme vain sen parhaimmiston tänne? Eikö parasta kehitysapua olisi se, että heidät lähetettäisiin kotimaihinsa rakentamaan niitä sivistysyhteiskunniksi? Olisi ilmastonmuutoksellekin hyväksi, jos täältä pohjan periltä siirryttäisiin moninkertaistamasta hiilijalanjälkeä takaisin lähtömaihin. Etenkin kun tutkimukset ovat osoittaneet, että pahiten radikalisoituu, syrjäytyy ja terroristeiksi ryhtyy sivistysmaissa syntynyt toinen haittamamusukupolvi. Herra varjele, mitä tulee sitten kolmannesta sukupolvesta jos toinenkin on jo tuollainen. Eiköhän olisi aiheellista hoitaa se kolmas sukupolvi takaisin minne kuuluu jo ennen kuin se on ehtinyt syntyä. Rakentamaan sitä omaa kotimaataan paremmaksi.

Haittamaahanmuuton vastaanotto ei ratkaise millään tavoin kehitysmaiden ongelmia. Se vain kasvattaa kaikkia vaikeuksia, koska:
1) Varsinainen ongelma on väestönkasvu, joka ei lakkaa jos ylijäämäväestö muuttaa pois.
2) Ympäristöongelmat pahenevat entisestään, koska sivistysmaihin muuttava väestö kuluttaa luonnonvaroja jo kylmemmän ilmaston takia väistämättä enemmän kuin kuluttaisi kotimaissaan.
3) Kehitysmaissa panostetaan sivistysmaihin pyrkimiseen oman maan kehittämisen sijaan.
4) Sivistysmaihin muuttaa enimmäkseen yritteliäintä väkeä, jota tarvittaisiin nimenomaan oman maan rakentamisessa.
5) Sivistysmaiden väestönlaatu ja elintaso laskevat, jolloin ne kykenevät auttamaan kehitysmaita entistä vähemmän.

Mutta sitten se varsinainen otsikon asia eli mikä on haittamaahanmuuton hintalappu?

Sitä on tietysti mahdoton tarkalleen selvittää, mutta joitakin karkeita laskelmia voidaan tehdä. Suomen BKT per asukas on 43492 euroa. Voidaan olettaa, että keskimääräinen haittamaahanmuuttomaista lähtöisin oleva ei tuota yhtään mitään – toki osa tuottaa, mutta suurin osa ei ja nämä muutamat tuottajat kompensoituvat vastaavalla määrällä erityishaitallisia rikollismamuja. Oletetaan myös, että haittamamujen elintasoa ei nyt ihan suomalaisten keskiarvoon nosteta – eiväthän siellä ole keskimääräiset suomalaisetkaan, sillä mediaanielintaso on jonkin verran alhaisempi kuin keskimääräinen BKT osoittaa. Sovitaan vaikka, että haittamamun keskimääräinen elintaso ja samalla kustannukset elinkaaren ajalta ovat luokkaa 25000 euroa vuodessa. Tämä tarkoittaa suunnilleen 0,5 senttiä per suomalainen. Eli ei kovin paljon. Vaan entäpä jos haittamamuja on 50000, kuten nykytilanne suunnilleen taitaa olla? Tällöin kustannukset ovat 250 euroa per suomalainen. Mikä on kokonaisuutena 1,25 miljardia. Mikä puolestaan on aika hyvin linjassa vuoden 2015 matuinvaasion arvioitujen kustannusten kanssa.

Tämä 250 euroa per suomalainen ei tietenkään ole koko totuus. Suurin osa suomalaisista ei ole veronmaksajia. Normaalipalkkaiselle veronmaksajalle nykyinen 50000 haittamamun määrä tarkoittaa ehkä noin tuhannen euron lovea lompakkoon. Joka vuosi. Ja jos määrä kaksinkertaistuu, niin kaksinkertaistuu lompakon lovikin.
Tämäkään ei ole koko totuus. Jos olisi, haittamaahanmuuton etumerkki kääntyisi hetkessä miinukselle, kun rajat lyötäisiin siltä kiinni – mutta vain toiseen suuntaan, jotta jo tänne livahtaneet haittamamut saataisiin ulos.
Totuus on valitettavasti se, että Suomessa on lukuisia maanpettureita, jotka hyötyvät haittamaahanmuutosta. Ja he ovat sekä äänekkäitä että hävyttömän moraalittomia, kuten matubisnesjohtaja Pekka Tuomola, joka kehtasi kirjoittaa Hesariin nyyhkytarinan siitä, kuinka 58 turvapaikanhakijaa yritti viime vuonna itsemurhaa. (Jutussa ei muuten mainittu, kuinka moni onnistui mutta epäilen että yksikin onnistuminen olisi kyllä nostettu kissan kokoisin kirjaimin esiin. Eli 58 yritystä, 0 onnistumista. No, suunnilleen samaa tasoa näiden tumpeloiden osaaminen on muutenkin ollut.) Blogistikollega Professori ruotikin Tuomolan kirjoituksen jo niin hyvin, että eipä siitä enempää.
Tuomola ja hänen kaltaisensa hyötyvät siis oman kansansa selkään puukottamisesta. Quislingeja on aina ollut ja on aina oleva. Se auttaa kuitenkin ymmärtämään, miksi julkisuudessa ääni kellossa on mitä on. Tuomolalla ja kumppaneilla on ruletissa pelissä heidän kymmenientuhansien eurojen vuosiansionsa, joka lakkaa jos matubisnes lakkaa. Jaska Brownilla ei ole pelissä kuin ne noin tuhat euroa, jonka verran saan enemmän rahaa omaan käyttöön jos sitä ei veroilla pihistetä turhuuteen. Siksi Tuomola ja kumppanit ovat äänekkäämpiä kuin Jaska Brown ja kaltaisensa.
Tilanne tasoittuisi kyllä huomattavasti, jos matuille tungettavat rahat vähennettäisiin sosiaalietuuksista eikä nostettaisi veroja, tai jos nostettaisiin niin tehtäisiin se edes oikeudenmukaisesti. Alkaisivat vihervasemmiston työmarkkinatukivallankumouksellisetkin varmaan vähän miettimään, kun raha ei enää riittäisi chileläiseen punaviiniin vaan pitäisi ruveta käyttämään kiljua.

Pelkkä rahan laskeminen ei tietenkään paljasta koko totuutta. Eikä kaikki haittamaahanmuuton hinta näy veroissa, sillä kyllä jostakin säästetäänkin kustannuksen kattamiseksi.
Esimerkiksi koululaitoksessa. Opiskellaan suuremmissa ryhmissä, tarjotaan halvempaa ruokaa, säästetään opetusmateriaaleissa. Ja ennen kaikkea joudutaan laskemaan opetuksen tasoa, koska koululuokissa on entistä enemmän suomea huonosti osaavia ja länsimaiseen sivistykseen vihamielisesti suhtautuvia koululaisia. Tämä kaikki on pois suomalaisten nuorten paremmasta tulevaisuudesta.
Toisena esimerkkinä voi mainita turvallisuuden huononemisen, josta parhaita asiantuntijoita kertomaan ovat poliisit itse. Kun työaikaa menee vakioiksi muuttuneihin keikkoihin VOKkeihin ja muun ulkomaalaisrikollisuuden setvimiseen, aikaa jää entistä vähemmän suomalaisten turvallisuudesta huolehtimiseen.
Myös verotulot pienenevät entisestään, kun ne joiden on mahdollista nostaa kytkintä, poistuvat Suomesta ulkomaille. Kun Googlen hakuun alkaa kirjoittaa "yritykset siirtyvät...", niin kohdassa "yritykset sii" tarjotaan välittömästi "yritykset siirtyvät Viroon". Jossa onkin Suomeen verrattuna järkevä ulkomaalaispolitiikka. Tilanne siis rapauttaa pahasti suomalaisen yhteiskunnan kulmakiveä eli yrittämistä. Samanaikaisesti melkoinen osa suomalaisnuorten parhaimmistoa lähtee ilmaisen koulutuksen saatuaan luomaan uraa ulkomaille. Ja tänne jääviä kiinnostaa entistä vähemmän ahkera yrittäminen, koska he näkevät mihin sillä tienattavat verovarat tuhlataan.

Yllättävää kyllä, ihmisillä näyttää olevan aika hyvä taju siitä missä mennään. Äskettäin YK:n humanitaarisen avun johtaja pelotteli, että maailmaa on kohtaamassa pahin kriisi sitten vuoden 1945. Oikeasti kyseessä on YK:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden epäonnistuminen väestöräjähdyksen hillitsemisessä. Minkäänlaisia - tai ainakaan lähellekään tuon laajuisia ongelmia - ei olisi, mikäli vuoden 1945 jälkeen kehitysmaissa väestönkasvu olisi pysynyt samalla tasolla kuin sivistysmaissa. Tämähän on itsestäänselvää, mutta uskoa ihmiskuntaan palauttaa se, että ihmiset jopa tajuavat sen. Silmiin osui yksi Suomen merkittävimmistä keskustelufoorumeista eli Vauva-lehden palsta, jossa uutisesta puhuttiin. Melkein kaikki kommentit olivat kuin tältä näppikseltä (yksikään ei ollut...) asiasisältönsä ja näkemyksensä puolesta. Ja vielä enemmän paljastivat kommenttien peukutukset. Selasin aluksi kommentteja lukematta ja vasta toiselta sivulta löytyi ensimmäinen kommentti, joka oli saanut negatiivisia peukkuja enemmän kuin positiivisia. Seuraavalta sivulta löytyi muutama lisää. Kaikkia niitä yhdisti se, että niissä puolusteltiin kehitysmaita ja vaadittiin sivistysmaita auttamaan milloin milläkin tavalla.

(Huomautus jatkuu: Kuten aiemmin kerroin, pidin tauon jonka aikana sain todistaa haittamaahanmuuton kuluja. Sattumoisin paikalle ilmestyi puolituttu kuusikymppinen naisihminen, joka kysyi minulta mitä ihmettä tuolla tapahtuu. Kun satuin suunnilleen tietämään, niin kerroin. Hämmästyksekseni – tiedän hänen olleen aiemmin vihreisiin kallellaan – hänen suustaan alkoikin tulla hyvin nuivaa tekstiä. Jos tämä ei ole väkevä esimerkki ihmisten asenteiden muutoksesta, niin en tiedä mikä sitten mahtaisi olla.)

Tällaisten näkemysten raju yleistyminen kertoo siitä, että vuorovesi on kääntynyt. Toimittajat eivät ole vielä tajunneet sitä, kuten tämän päivän Hesarin pääkirjoituksesta voi lukea. On suorastaan järkyttävää katsoa kontrastia toimittajan sinisilmäisen optimismin ja lukijakommenttien kokemukseen perustuvan realismin välillä. Mutta vähät toimittajista, joilla ei ole mitään todellista valtaa. Huolestuttavaa on se, että poliitikot eivät ole vielä tajunneet, missä mennään. Ja mitä myöhemmin he sen tajuavat, sitä rumempaa jälki tulee olemaan. Nykyisellä kehityksellä on vain kaksi mahdollista ratkaisua. Mikäli länsimaiden vähittäinen rappeutuminen jatkuu, sivistys ja hyvinvointi sellaisina kuin me tunnemme, lakkaa olemasta jo lastemme ja lastenlastemme sukupolvien aikana. Länsimaat vajoavat samanlaiseen anarkiaan, uskonto- ja rotuvihaan, mikä afrikkalaisissa ja islamilaisissa maissa vallitsee. Toinen vaihtoehto on se, että lopulta painekattila ei enää kestä ja Euroopassa nousee valtaan sen kohottama totalitarismi, jonka rinnalla Natsi-Saksan vainot näyttävät piknikretkeltä. Se ei ole ollenkaan mahdotonta, sillä suurin osa ihmisistä on täysin vietävissä olevaa karjaa ja kuten keskustelupalstoilta nähdään, odottavat vain sopivaa sysäystä. Kuvitelkaa Heinrich Himmleriä ja kumppaneita, joilla olisi projektinsa toteuttamiseen nykyajan teknologia käytössä.
On toki se kolmaskin vaihtoehto eli vielä tämä katastrofi voidaan pysäyttää hallitusti ja haittamaahanmuuton suunta koko Euroopassa kääntää paluumuutoksi ilman suurempia vaurioita. Mutta se toki vaatisi historiallisesti harvinaista tapahtumaa eli järjen voittoa. Tämäkään ei toki ole mahdotonta. Nykymenolla vähimmät vauriot kärsii Kaukoitä, joka on tehnyt totaalisen blokin haittamaahanmuutolle. Mutta ei sekään selviydy voittajana, sillä sielläkin tarvitaan omaan hyvinvointiin hyvinvoivaa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Siksi ei kannata olla lainkaan hämmästynyt, jos jokin aloite ongelmien ratkaisemiseksi tulee Aasian suunnasta.

Uusinta: Rauhan ytimessä

Lukijalle: Lähi-itä on ollut viimeiset seitsemänkymmentä vuotta levotonta seutua pääasiallisesti siksi, että arabit ovat halunneet tappaa juutalaiset ja juutalaiset puolestaan eivät ole halunneet kuolla. Viime vuosina tosin arabit eivät ole tarvinneet juutalaisia sotimiseen, vaan ovat ottaneet enemmänkin jäsentenvälisiä. Se siitä tulee kun lisääntyy niin hillittömästi että hiekkaerämaa ei riitä ylikansoituksen elatukseen eikä älyllinen kapasiteetti erämaan muuttamiseen keitaaksi Israelin tyyliin. Israel on puolestaan saanut olla kutakuinkin rauhassa konfliktien ulkopuolella siitä yksinkertaisesta syystä, jonka kerroin jo seitsemän vuotta sitten tässä jutussa. Lähi-idän varmin rauhan tae on Israelin ydinase. Valitettavasti on todettava, että vaikka viime vuodet Israel onkin saanut olla rauhassa, tämä on vain väliaikaista, kuten jutussa perustelen:

Kahdeksas lokakuuta 1973. Jom Kippur -sota on alkanut kaksi päivää aiemmin. Israelin armeija on yllätetty jos nyt ei housut kintuissa niin ainakin vyö ja sepalus avattuina. Egyptin panssarit vyöryvät Israelin Kuuden päivän sodassa valtaamalle Siinain niemimaalle lännessä ja Syyrian joukot iskevät alas Golanin kukkuloilta suoraan kohti Israelin avainalueita. Maa on romahduksen partaalla.

Tässä tilanteessa puolustusministeri Moshe Dayan turvautuu viimeiseen vaihtoehtoon. Hän ilmoittaa pääministeri Golda Meirille, että on aika varautua ydinaseiden käyttöön. Meir antaa luvan niiden kokoonpanoon. Israel valmistautuu ydiniskuun Jeriko-ohjuksin ja F4 Phantom -lentokonein. Seuraavana päivänä Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger saa tietää tilanteen ja määrää välittömästi ilmasillan, jonka on tarkoitus korvata Israelin materiaaliset menetykset. Samaan aikaan sotaonni kääntyy ja Israel saavuttaa torjuntavoiton, jopa enemmänkin. Ydinaseita ei tarvita.

Oli kuitenkin erittäin lähellä, ettei maailma joutunut toista kertaa ydinsotaan. Ilmeisesti lähempänä kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin. Tiettävästi ydiniskuun valmistautuneet joukot olivat jo suoritusvalmiudessa odottaen vain viimeistä määräystä. (Tom Clancyn menestystrilleri The Sum of All Fears (Peloista pahin) perustuu tähän tapaukseen lähtien liikkeelle siitä olettamuksesta, että israelilaiset kadottavat sodan kaoottisina päivinä yhden ydinräjähteen.)

Israel oli aloittanut ydintutkimusohjelmansa jo pian itsenäistymisen jälkeen. Tuohon aikaan jokaisella vähänkin teknisesti edistyneellä maalla oli oma ohjelmansa, jopa Ruotsi havitteli ydinaseita. Israel eteni tutkimuksessa nopeasti (juutalaiset tiedemiehet, mitä muutakaan oli odotettavissa) ja arvioidaan, että Negevin autiomaassa sijainnut tutkimuskeskus sai ensimmäiset alkeelliset ydinaseensa valmiiksi jo ennen Kuuden päivän sotaa. Siinä niiden käyttöä ei tiettävästi harkittu, koska Israel pyyhki Egyptillä, Syyrialla ja Jordanialla lattioita konventionaalisinkin asein.

Israel ei ole koskaan sen paremmin kiistänyt kuin myöntänytkään olevansa ydinasevaltio. Toisin kuin muut ydinasevallat, Israel ei ole tiettävästi koskaan tehnyt ydinkoetta. Tosin epäillään, että Israel olisi tehnyt yhteistyötä Etelä-Afrikan kanssa ja suorittanut salassa testin, mutta nämä tiedot ovat vähintäänkin epävarmoja. Nykyään asiantuntijat arvelevat Israelilla olevan 100 - 300 ydinkärkeä. Testauksen puutteesta huolimatta Israel on ydinasevaltioista kakkoskategoriassa (USA ja Venäjä ovat ylivertaisia) yhdessä Kiinan, Ranskan ja Iso-Britannian kanssa häviten näille niukasti määrässä mutta mahdollisesti jopa edeltäen niitä asiantuntemuksessa ja laadussa. Israelin aseet ovat tiettävästi ehkä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta deaktivoidussa tilassa, mutta loppujenkin saattaminen käyttövalmiuteen on vain muutaman päivän kysymys.

Israelin strateginen tilanne on vaikea. Sitä ympäröivät joka puolelta enemmän tai vähemmän vihamieliset arabimaat. Jordanian kanssa Israelilla on kenties lämpimimmät - tai vähiten viileimmät - välit. Toinen arabimaa, jonka kanssa Israelilla on diplomaattisuhteet, on Egypti. Suhteita ei kuitenkaan voi kuvata lämpimiksi. Vasta pari päivää sitten egyptiläinen tuomioistuin vahvisti päätöksen, jonka mukaan israelilaisen naisen kanssa naimisiin menevä egyptiläismies saattaa menettää Egyptin kansalaisuuden. (Päätös ei luonnollisestikaan koske Israelin arabinaisia eikä myöskään egyptiläisnaisia, koska jälkimmäisten naimisiinmeno juutalaismiesten kanssa on mahdoton jo ajatuksena.) Jäljellä olevista naapurimaista Libanon on itse kaoottinen ja Syyria puolestaan Israelin verivihollinen.
Naapurimaiden lisäksi käytännössä kaikki Israelin naapurimaiden naapurimaat ovat arabimaita ja näiden suhtautuminen Israelin olemassaoloon on jotakin Syyrian ja Jordanian väliltä, yleensä sijaiten lähempänä Syyriaa.
Tämän lisäksi Israelin ongelmana ovat oman maan palestiinalaiset, jotka eivät vuonna 1948 suostuneet ottamaan vastaan puolikasta maasta, vaan yrittivät ottaa kaiken. Sen seurauksena he eivät saaneet edes sitä puolikastaan. Gaza ja Länsiranta ovat täynnä palestiinalaisia, jotka haluavat tappaa juutalaiset sukupuuttoon.
Nykyuutisoinnin valossa näyttää siltä, että palestiinalaisongelma on Lähi-idän jos ei nyt ainoa niin ainakin merkittävin probleema. Tosiasiassa se on vain pieni osa Israelin ja arabien välistä konfliktia. Palestiinalaisongelma sattuu vain olemaan ainoa akuutti. Todella isossa kuviossa se on merkitykseltään vähäinen.

Israel on selvinnyt yli kuusikymmentä vuotta vihamielisessä ympäristössä. Ensimmäiset kolmekymmentä vuotta se selvisi taistelemalla. Viholliset olivat ylivoimaisia, mutta yleensä heikommin aseistettuja ja joka kerran heikommin koulutettuja ja motivoituja. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on tapahtunut muutos. Israelin juutalaisväestön suhteellinen osuus verrattuna sitä ympäröiviin arabimaihin on pienentynyt huomattavasti. Vihollisen ylivoima on vielä suurempi kuin se oli Israelin levottomina alkuaikoina. Samalla konventionaalisen aseistuksen etumatka on jossain määrin pienentynyt ja aivan erityisesti on pienentynyt Israelin etumatka armeijan koulutuksen alalla. Motivaatioero lienee säilynyt samana.
Näillä pelinappuloilla Israelin aseman pitäisi siis olla selvästi huonompi. Kuitenkaan se ei ole joutunut tosisotaan itsenäisyytensä jälkipuoliskolla kertaakaan. Melkoinen ero alkupuoliskoon, jolloin otettiin yhteen muutaman vuoden välein. Horjuva rauhantila selittyy siis jollain uudella tekijällä.

Lähi-idän rauhan merkittävin tae on Israelin ydinasearsenaali. Sitä ympäröivät arabimaat tietävät, että ne saattaisivat voimansa yhdistämällä pystyä valtaamaan Israelin ja ajamaan juutalaiset kaksi metriä syvälle Välimereen ilman snorkkeleita. Paitsi jos Israel käyttäisi ydinaseita. Ja arabimaat tietävät, että Israel tekisi niin äärimmäisenä hätäkeinona. Puhutaan Simsonin optiosta; varmaa on, että joutuessaan tuhon partaalle Israel nukettaisi kaikki sitä vastaan hyökänneet valtiot.

Kuvitellaanpa, että Israel jonakin kauniina päivänä ilmoittaisi luopuneensa ydinaseistaan. Kansainväliset tarkastajat toteaisivat luotettavasti, että Israelilla ei enää ole hallussaan mitään joukkotuhoaseita eikä sillä ole myöskään mahdollisuuksia rakentaa niitä tuottavaa teknologiaa kohtuullisessa ajassa. En tiedä millaisia vedonlyöntikertoimia Ladbrokes tarjoaisi rauhan kestoajalle, mutta ihan varmaa on että ainakaan minulta ei saisi ykkösellä alkavaa kerrointa yli kymmenelle päivälle.

Moshe Dayan sanoi aikoinaan: Israelin on oltava kuin hullu koira, jonka kimppuun on liian vaarallista hyökätä. Arabimaat ovat tajunneet tämän. He voivat antaa palestiinalaisten ärsyttää Israelia ja kerätä sille huonoa PR:ää; se sataa suoraan arabien laariin. Mutta todellista tukea he eivät voi palestiinalaisille antaa eivätkä hyökätä Israelin kimppuun. Vielä. Ehkä israelilaiset eivät ole tajunneet, että arabit noudattavat Theodore Rooseveltin yli sata vuotta sitten sanomaksi väitettyä ohjetta: Diplomatia on taito sanoa "Kiltti koira" kunnes löydät tarpeeksi ison kepin.

Arabien tarpeeksi iso keppi on joko pakotettu ydinaseriisunta Israelille (ei erityisen hyvät saumat) tai sitten oma ydinase. Israelin politiikan kulmakivi onkin estää arabeja saamasta haltuunsa omaa ydinasetta ja tähän tarkoitukseen se on ollut valmis käyttämään voimaa aikaisemminkin. Eivätkä konstit rajoitu ydinreaktoreiden tuhoamiseen ilmaiskuin, Israel tekee tarvittaessa myös salamurhia.
Tähän asti konstit ovat toimineet. Nyt Israelilla on taas edessään ehkä historiansa kovin haaste tällä saralla Iranin ydinaseohjelman pysäyttämisessä. Israelin maine kansainvälisessä yhteisössä on jo niin huono, että väkivaltaiset konstit olisivat sille hyvin vahingollisia. Siksi on pakko yrittää diplomatiaa. Tosin selvää on, että jos diplomatia ei toimi, Israel turvautuu voimakeinoihin. Iran ei saa ydinasettaan valmiiksi muuten kuin onnistumalla salaamaan tuotannon kaikki vaiheet Israelilta eli Mossadilta.

Iranin ydinaseohjelma on kuitenkin vain yksittäistapaus. On lähes varmaa, että jonakin päivänä jollakin Israelin tuhoa haluavalla arabimaalla on käytettävissä riittävästi ydinaseita. Israel on kuin patoa tilkitsevä pikkupoika. Jonakin päivänä siltä loppuvat resurssit kesken tai sitten tulee vuoto, jota se ei ehdi huomata. Koska arabit haluavat tuhota juutalaiset, tämä ei voi näillä aksioomilla päättyä lopulta kuin yhdellä tavalla. Edessä on Holokausti 2.0. Voi olla, että siihen menee viisikymmentä vuotta tai sitten se on täällä viiden kuukauden kuluttua.

Israelilla on kuitenkin tapa välttyä tältä ja se on aksioomien muuttaminen. Kaksi oleellista aksioomaa ovat:
1. Arabit haluavat tuhota Israelin.
2. Israel käyttää ydinaseitaan vain viimeisenä keinona.

Kuten todettu, ydinasekapasiteetin olemassaolo eli jälkimmäinen aksiooma on tähän asti pelastanut Israelin. Jos ja kun sen viholliset saavat jonakin päivänä käsiinsä riittävästi joukkotuhoaseita, edes molemminpuolinen Harmageddon ei enää riitä Israelin olemassaolon jatkumiseen. Toisen aksiooman muuttaminen riittäisi. Se tarkoittaisi, että Israel iskisi ydinaseillaan - ja samalla konventionaalisillaan - ennaltaehkäisevästi. Tuloksena olisi Kuuden päivän sota potenssiin sata. Israel nukettaisi ympäröivät arabimaat kivikauteen eikä sen tarvitsisi pelätä ainakaan sataan vuoteen mitään. Tämän vaihtoehdon haittapuolet Israelille ovat niin ilmeiset, että se voitaneen unohtaa.

Jäljelle jää ensimmäisen aksiooman muuttaminen. Israelin on jollakin tavalla onnistuttava voittamaan arabikansojen sydämet ja mielet. Miten tämä onnistuisi, siitä tuskin on kellään aavistustakaan. Etenkin kun samalla pitäisi ylläpitää valmiutta tuhota potentiaaliset hyökkääjät, jotka ovat juuri niitä samoja tyyppejä joiden sydämet ja mielet pitäisi voittaa. Toisaalta Israelilla ei yksinkertaisesti enää ole muita vaihtoehtoja. Nykyisillä aksioomilla arabit voittavat lopulta. Pelkästään jo siitä syystä, että he voivat hävitä konventionaaliset taistelut vaikka kuinka usein, mutta Israelilla ei ole varaa yhteenkään tappioon.

Uutiskatsaus 10/2017

1. Jabba ratsastaa auringonlaskuun

Timo Soini ilmoitti inhimillisesti katsoen aivan liian myöhään luopuvansa persujen puheenjohtajuudesta. Miehen maineen kannalta olisi ollut parempi luopua jo viisi vuotta aiemmin ja antaa perussuomalaisille kelpo vauhti isänmaalliseksi puolueeksi, jolloin ääniosuus olisi noussut luokkaan 30 %. Mutta Jabba halusi ministeri-Audin takapenkille liian kovasti. No, nyt hänestä päästään eroon ja odotellaan, valitsevatko perussuomalaiset uudeksi puheenjohtajakseen Terhon vai Halla-ahon. Muutoin kannattaisin Halla-ahoa, mutta minulla on suuret epäilykset hänen johtajantaidoistaan. Toisaalta mies on aina kyennyt kasvamaan tehtäviensä mukana, miksei nytkin. Terhosta en tiedä. Onko hän pitänyt päätään matalalla Jabban pelossa vai onko sittenkin pelkkä poliittinen broileri? Puoluetta hän kykenee kyllä johtamaan, kyse onkin siitä johtaisiko hän sitä Suomen etu vai oma etu mielessään. Ne kun isänmaallisen puolueen kohdalla ovat kaksi eri asiaa, kuten Soini väkevästi todisti.


2. Lukijan valinta

Ruotsalaiset olivat syvästi närkästyneitä, kun Donald Trump kehotti "katsomaan mitä tapahtui eilen illalla Ruotsissa" varoittavana esimerkkinä islamista. He kun eivät keksineet mitä tapahtumaa Trump tarkoitti. En minäkään. Liikaa valinnanvaraa on liikaa valinnanvaraa.


3. Sillä aikaa Ruotsistaniassa

Mikäli odotti jotain isompaa, niin ei tarvinnut paria päivää pidemmälle Trumpin lausunnosta mennä. Tämä ei ollut mikään yllätys. Kyllähän Ruotsistaniassa aina sattuu ja tapahtuu. Kehitysmaameininki yhdistettynä tehokkaaseen tiedonvälitykseen ei ole ihanteellinen yhdistelmä monikulttuurisuusunelman kannalta. Rinkebyssa mellakoitiin polttamalla autoja ja heittämällä kiviä poliisia kohti. Tämähän ei tietenkään ole uutinen, vaan normimeininki. Uutinen tuli siitä että poliisi meni reagoimaan tähän kulturelliin harrastustoimintaan käyttämällä voimakeinoja. Tällä ei tarkoiteta sitä, että dialogipoliisi olisi mennyt sanomaan "fyi fan".


4. Pysytään Ruotsidistanissa

Siirrytään etelämmäs eli Malmöön, missä poliisi joutuu vahvistamaan partioitaan ja rikollisuus on kasvanut rajusti tietyillä alueilla. Tärkeintä on kuitenkin poliisin viestintävastaavan lausunto: "viranomaiset eivät halua muodostaa yhteyttä rikollisuuden ja kaupungin ulkomaalaistaustaisten asukkaiden suuren määrän välille". Tässä vaiheessa blogisti muuttuu viestintäkysyväksi ja tiedustelee viestintävastaavalta, että jos viranomaisilta poistettaisiin tuo haluttomuus yhteyden muodostamiseen, niin mahtaisiko semmoista yhteyttä kenties löytyä?


5. Ja yritetään saapua Ruotsiniaan

Suomesta palaa nyt takaisin turhiksia samaa reittiä kuin tulivat eli Haaparannan kautta. Niinpä Ruotsi on aloittanut siellä rajatarkastukset. Siis sellaiset operaatiot, jotka Suomen viranomaisten mukaan olivat laittomia Suomen tehdä 2015. Ehdotan lakikirjasta kaivettavaksi esiin maanpetoksia käsittelevän kohdan.


6. Tervetuloa Allahin huoneeseen

Joissain seurakunnissa aletaan lukea jumalanpalveluksissa kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Vain yksi kysymys: onko tilaisuudessa sallittua antaa aplodeja?


7. Paska Junttilan tuvan seinässä

Murhaajaraiskaaja Abdiqadir Osman Hussein yrittää kaikin keinon vastustaan karkotusta Suomesta, mm. kieltäytymällä passikuvasta ja sulkemalla suunsa sukulaisuussuhteistaan, joita tarvittaisiin Somaliaan karkotusta varten. Käykö mielessä että tästäkin sianulosteen irvikuvasta olisi päästy eroon jo kaksikymmentä vuotta sitten, jos Suomessa olisi käytössä järkevä rikosseuraamusjärjestelmä?


8. Jälleen kerran rasismia joukkoliikenteessä

Hesari kirjoitti pitkän tarinan rasismista, jota helsinkiläinen Michaela Moua on joutunut kohtaamaan. Tunnistin nimen heti. Kyseessä on entinen koripallotähti, syntyperältään puolisuomalainen. Mouaa on lähijunissa huoriteltu ja kehotettu neekeriä painumaan takaisin sinne mistä tuli. Syrjintä ja rasismi ovat lähes jokapäiväistä, kertoo Moua.
Se, mitä Helsingin Sanomat jättää kertomatta, on Michaela Mouan ammatti. LinkedIn kertoo heti, että Moua on koripalloilun jälkeen elättänyt itsensä rasismilla, mm. Rasmuksen toiminnanjohtajana. Hänen elantonsa on siis riippuvaista siitä, että rasismia löytyy ja mitä enemmän, sitä parempi. Tätä Hesari ei katso tarpeelliseksi mainita.
Mouan jutuille rasismista ei löydy ainuttakaan todistetta. Kuten ei yleensä muillekaan vastaaville. Mikä on vähintäänkin kummallista, kun huomioi että kaikilla, ainakin parhaiten tukkansa geelittäneillä, on aina iPhone mukana jolla voisi videoida. Kokeillaas haastetta, 30 sekuntia aikaa etsiä... joo, tässä Michaelalle töitä, muutama video jossa vääränvärisiä haukutaan ja hakataan: 1, 2, 3 ja 4.


9. Kunhan eivät muuria rakenna...

Voiko tämä olla sattumaa? Trump valittiin presidentiksi ja NASA löytää pikapikaa seitsemän maankaltaista planeettaa. Tuliko NASA:n tiedemiehille kiire löytää pakopaikka vai mistä oli kyse?


10. Kotimaani onpi Afrikka

Trumpin ministeri viittasi maahan aikoinaan tuotuihin orjiin tavalla, jonka saattoi tahallaan väärin tulkiten käsittää siten, että hän - itsekin orjien jälkeläinen - rinnasti orjat siirtolaisiksi. Värillinen väestönosa pillastui. Vain yksi kysymys: Eikö pitäisi olla ennemmin kiitollinen esi-isilleen, jotka kestivät tuon matkan, niin saa elää sivistysvaltiossa Afrikan sijaan? Tämän totesi jo 20 vuotta sitten Washington Postin toimittaja Keith Richburg. Ei nimittäin ole liiemmin havaittavissa paluumuuttoa Afrikkaan, jossa ei tarvitsisi kärsiä valkoisen miehen sorrosta. Päinvastoin, kaikki muuttaisivat Afrikasta jenkkeihin jos vain sallittaisiin.


11. Suihketta kainaloon

Pohjois-Korean johtajan velipuolen salamurhasta alkaa paljastua yksi kerrallaan yhä mielenkiintoisempia piirteitä. Murhassa käytetty myrkky paljastui VX-hermokaasuksi. Mikä oli hyvä valinta monessakin mielessä. Ensinnäkin se on taatusti riittävän tehokasta. Toiseksi se on riittävän yksinkertainen siinä mielessä, että sen valmistamiseen ei tarvita äärimmäistä huipputeknologiaa. Valtiorahoitteisesti (Pohjois-Korea) helppo temppu. Japanilainen sekokultti Korkein Totuus valmisti sitä jo 1995, joten tarvittaessa Kimin murhasta voidaan syyttää yksityistä tahoa. Aineen kasvoille heittämisestä syytetty taas väittää luulleensa, että kyseessä oli pila. Hänelle oli mukamas kerrottu, että kyseessä oli vauvaöljy ja itse oli vain viaton sivullinen. Koko totuus tapahtumasta tuskin selviää koskaan, mutta ehkä kuulusteluissa jonkinmoista valaistusta tapahtuu, koska temppu ei nerokkuudestaan huolimatta onnistunut täysin, vaan yksi pohjoiskorealainenkin jäi kiinni.


12. Uusi aktiivisuusranneke

Tekniikka se vain kehittyy kehittymistään. Nyt on kehitetty kondomiin kiinnitettävä lisälaite, joka mittaa työntökertojen määrän, nopeuden, hemputtimen ympärysmitan ja lämpötilan. Suorituksen jälkeen bluetooth-yhteys lähettää tiedot datapankkiin, jossa voi verrata suoritusta muihin alan miehiin. Sanonko mihin saavat tuon vehkeensä tunkea. Yhtä typerä keksintö kuin tämä "aktiivisuusranneke", johon eräs kaverini hurahti. Sanoi että ei kyllä toimi kovin hyvin, kun kuntopyöräillessä ei tullut yhtään mitään bonuksia, mutta päältä ajettavaa ruohonleikkuria kurvaillessa kylläkin. Kysyin että kai muistit laittaa rannekkeen oikeaan käteesi, niin bonusta kertyy enemmän. Kuten ruotsalaisille, joiden tutkimus osoitti olevan innokkaita oman käden oikeuden käyttäjiä. Tästä tuli mieleen juttu siitä, kun ruotsalaismiehelle tehtiin elimensiirto, mutta se epäonnistui siksi että hänen kätensä hylki sitä.


13. Hymyile! Olet piilokamerassa!

Valtakuntaa kuohauttanut jonkun julkun salakuvausjuttu, jossa hänen riistakameraansa oli päätynyt erinäisiä kissimirrejä ja ehkäpä pari vanhaa lahnaakin, sai sitten päätöksensä oikeudessa. Mielenkiintoni kiinnittyi videoiden pituuteen. Raskauttavaa materiaalia oli kaikkiaan 33 videolla. Niistä
- 9 kesti alle minuutin
- 2 kesti 1-2 minuuttia
- 0 kesti 2-30 minuuttia
- 16 kesti 30-60 minuuttia
- 6 kesti yli tunnin
Järkeviä selityksiä tälle ilmiölle on vain yksi. Niillä yhdellätoista alle kaksi minuuttia kestäneellä videolla esiintyivät naiset, jotka antavat heti kenelle tahansa julkkikselle. Muille, vähintään puoli tuntia kestäneille 22 videolle tallentui myös vonkaamisvaihe.


14. Sankarivainajan haudalla

Pekka Vähäsöyrinki kävi laskemassa seppeleen Mika Myllylän haudalla ja kertoi samalla milloin dopinginkäyttö alkoi. "Norjalaiset alkoivat käyttää epoa joskus 1991–92, ja muiden kärkimaiden hiihtäjät seurasivat pian perässä. Me havahduimme synkkään todellisuuteen Falunin MM-kisoissa 1993." Olin järkyttynyt. Joko Vähäsöyrinki valehtelee, muistaa väärin tai sitten suomalaisten touhu oli vielä amatöörimäisempää kuin olin kuvitellut. Tarkoitan sitä kohtaa, missä hän kertoi että he havahtuivat "synkkään todellisuuteen" 1993. Kuitenkin norjalaisten ja kumppanien testitulokset hapenottokyvyn suhteen olivat julkista tietoa, samoin luulisi että ammattimiesten silmä olisi sanonut kun ylämäessä meno ei hyydy siinä kohtaa kuin pitäisi. Tätä oli jatkunut jo kaksi vuotta ja muka vasta 1993 tähän havahduttiin. Sen sijaan uskon kyllä, että käyttö alkoi vasta tuolloin. Tämän kertoi kehitys varsin selvästi enkä tarkoita tuloksia, vaan sitä miltä meno näytti. Liian kovaa tekniikkaan nähden voidaan mennä vain silloin kun pussissa on muitakin kuin puhtaita jauhoja. Aina vuoteen 1993 asti suomalaisten meno oli uskottavaa. Ai niin, sattuuko joku muistamaan että kaikkien aikojen ehkä lahjakkain maastohiihtäjä Gunde Svan jäi kauden 1991 jälkeen "sapattivapaalle" hävittyään Björn Dählille ja tajuttuaan, ettei voi enää pärjätä seuraavana vuonna. Oikeasti, kuinka moni jää "sapattivapaalle" olympiavuonna? Uskon että Svan jäi odottamaan testimenetelmien paranemista. Paluuta vain ei koskaan tapahtunut, koska EPO-testien tultua käyttöön Svan oli jo yli nelikymppinen.


15. Sukuvika on kun suksi ei luista

Lahdessa järjestettiin hiihdon MM-kisat. Kisatunnelma oli mitä loistavin ja olin todella positiivisesti yllättynyt suomalaisten kiinnostuksesta perinteistä lajia kohtaan. Fiilis oli kuin vanhana hyvinä aikoina siksikin, että kisakatsomossa tunsi olevansa kuin Suomessa eli edistyksellistä värinää ei näkynyt juuri muualla kuin ladulla pari kertaa. Parhaiten sitä edusti Venezuelan Adrian Solano, joka näki ensimmäistä kertaa lunta vasta Suomessa. Ja näillä meriiteillä pääsee MM-ladulle! Suoritus oli sitä luokkaa, että ainakaan täältä Hornankuusesta on vaikeaa löytää kahdeksanvuotiasta, joka olisi Solanolle hävinnyt. Ehkä Solanosta saadaan jo ensi vuodeksi suunnilleen kymmenvuotiaiden tasolle yltävä hiihtäjä, jos miehelle saadaan personal trainer ja riittävä valmennustuki. Toisaalta tästä voisi ottaa mallia myös turhapaikanhakijoiden koulutukseen: olisi aiheellista opettaa sekin sakki hiihtämään ainakin sen verran, että pystyisivät suksimaan vittuun Suomesta.


16. EM-hallit

Yleisurheilussa kilpailtiin EM-hallit Belgradissa. Allekirjoittaneen huomio kiinnittyi lajikohtaisesti tietysti pisimpään matkaan, joka oli 3000 metriä. Naisissa Laura Muirin näytös oli upeaa nähtävää. Miehissä seurasin silmä tarkkana Norjan Henrik Ingebrigtseniä, joka näytti olevan matkalla mestaruuteen, mutta viimeisen kaarteen horjahdus pudotti hopealle. Tosin voi olla, että hopea olisi ollut kohtalona siitä huolimatta. Syy Ingebrigtsenin tarkkaan seuraamiseen oli siinä, että halusin nähdä onko mies ottanut taktisesti opikseen viime kesän kömmähdyksistä. Olympialaisissa karsiutuminen ja EM-kisoissa vitosen kultaa suorastaan tyrkytettiin, mutta erehtyi taktisesti jäämään liian kauas ja jäi ainutlaatuiseen suoritukseen eli kokonaan pois mitaleilta, vaikka hävisi voittajalle vain 0,01 sekuntia. Tällä kertaa mies oli ottanut taktisesti opikseen ja juoksi jos nyt ei hyvin niin vähintäänkin tyydyttävästi. Sitten kun ottaisi vielä imagoon samanlaisen parannuksen kuin taktiikkaan - noissa aurinkolaseissa ja viiksissä Henkka näyttää vanhalta elähtäneeltä hintiltä.
Suomalaisittain hallikisojen iloisin suoritus oli Simo Lipsasen kolmiloikan halli-SE. Normaalitasoisessa kisassa tulos olisi saattanut riittää vaikka mitaliin, mutta tällä kertaa ei. Mies on kehittynyt huimasti ja ensi kesänä on jo mahdollista, että Pertti Pousin ikivanha Suomen ennätys siirtyy historiaan. Eipä sille uhkaajaa ole ollut lähes kahteenkymmeneen vuoteen, jolloin Johan Meriluoto pääsi vain viiden sentin päähän ja lehdillä oli jo otsikko valmiina SE:n varalta: "Johan pomppas!"


Loppukevennys: Uusi olympialaji

Kun olympialaisiin on otettu kaikenlaisia pelleilylajeja kuten golf, niin ehdotan tässä entiseen lajiehdotelmalistaani uutta lisäystä. Jos kerran lajeja halutaan lisätä etenkin talviolympialaisiin, niin tässä on Tosi Miesten laji. Eli mitä tapahtuu, kun legendaarinen Hydraulic Press Channel, Duudsonit ja Suomen talvi yhdistävät voimansa.