Jos amatööri työskentelee 90 % panoksella, lopputulos on 50 % maksimista.
Jos ammattilainen työskentelee 50 % panoksella, lopputulos on 90 % maksimista.
lauantai 28. marraskuuta 2015
tiistai 24. marraskuuta 2015
Saksa on ratkaissut pakolaispulman
Kursiivilla kirjoitetut osat ovat suoraa lainausta erään lehden artikkelista, jonka otsikko on myös poimittu tämän kirjoituksen otsikoksi:
...{Saksan} hallitus on mitä hankalimmissa olosuhteissa osoittanut kykenevänsä hoitamaan miljoonien turvattomien ihmisten sijoittamisen niin anteliaasti, taitavasti ja pitkäjännitteisesti, että se herättää ihailua.
...
Werner G. Middelmannin, 45-vuotiaan entisen liikemiehen ansiosta näitä miljoonia juurettomia ihmisiä autetaan saamaan työtä, aloittamaan uudelleen liiketoimensa,...
...
"Minulla oli työn aloittaessani kaksi erittäin epätavallista ajatusta", kertoi Middelmann minulle äskettäin ... "Ensinnäkin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat maalle aina hyödyksi, myös surkeat, nälkäiset ja kodittomat ihmiset. ..."
...
Middelmann alitti työnsä vailla rahaa ja tarvikkeita, vailla toimistoa ja henkilökuntaa. Hänen ainoana koskeutksenaan valtion asianomaisiin virkamiehiin oli joka-aamuinen puhelinsoitto, jolloin hänelle kerrottiin, kuinka monta miestä, naista ja lasta hän saattoi sinä päivänä odottaa ... Tavallisesti saapuvien määrä oli 1200 henkeä.
"Ensimmäiseksi tarvitsimme leirejä", kertoo Middelmann, "joissa pakolaisia voitiin ruokkia ja vaatettaa ja joissa he saattoivat asua. Otimme käyttöömme kouluja, osittain tuhottuja työleirirakennuksia ja vanhainkoteja.
Tarvitsimme lautasia ja kahvikuppeja. Soitin eräälle ystävälleni, joka valmistaa niitä. Hän kysyi heti kuka maksaa laskun. Vastasin hänelle niinkuin kaikille muillekin: Luota meihin. Kyllä sinulle jollakin tavalla maksetaan.
...ostimme 15 kuormallista käytettyjä telttoja. Leikkasimme ensiksi repaleiset osat pois ja käytimme niitä täytteinä patjoissa ja peitteissä, jotka päällystettiin jauhosäkeillä. Telttojen ehjistä keskiosista valmistettiin työvaatteita ja suojapukuja. Pakolaisten joukosta löysin yhdeksän taitavaa räätäliä, ja kullekin heistä järjestin 25 apulaista - sekä naisia että miehiä - jotka opetettiin leikkaamaan ja ompelemaan vaatteita.
...
Kolmen kuukauden työn jälkeen saatoimme maksaa kaikki laskumme...
...
Sitten tuli käännekohta. 496 valtion pormestareista pyysi eroa. Puolen vuoden aikana oli Württemberg-Badeniin muuttanut 200 000 pakolaista. "Olemme saaneet tarpeeksemme koko asiasta", sanoivat pormestarit.
Middelmannille tämä merkitsi uuden Saksan vastattavaksi annettua haastetta. "Pyysin pääministeriä kokoamaan kaikki pormestarit seuraavaksi aamuksi erääseen elokuvateatteriin", hän kertoo, "ja puhuin siellä heille kuusi tuntia. Yritin osoittaa maanmiehilleni, ettei meillä ollut varaa vaipua itsesääliin tai surkutella Saksan kohtaloa. Lopulta pormestarit vakuuttuivat asiasta ja luopuivat eroanomuksestaan."
...
"Muistanpa vain vierailun, jonka suoritin erääseen pieneen mökkiin Elben rannalla Hampurin lähellä. ... Vanha vaimo kutoi. ... Vanhus hymyli sanoessani hänelle, kuka olin. Kysyin häneltä, mitä voisimme tehdä heidän hyväkseen. Hän pudisti päätään.
'Meillä on katto päämme päällä, saamme riittävästi ruokaa ja olemme kaikki työssä', hän sanoi, 'kyllä se riittää hyvään alkuun. Kyllä me selviydymme.'"
Tässä vaiheessa lukija lienee jo hieman kummastelevalla mielellä. Ainakaan pormestarien eroanomuksesta hän ei muista kuulleensa. Samoin tuo kiitollisuus välttävistä oloista kuulostaa vieraalta, kun jopa yleensä punavihreiden suotimien läpi ajetut valtamedioiden uutiset ovat kertoneet tyytymättömyydestä ilmaiseen ruokaan, saatuihin avustuksiin ja jatkuvasta poliisiautojen rumbasta vastaanottokeskusten ympäristössä. Selitys on yksinkertainen: nämä lainaukset eivät ole mistään viimeviikkoisesta julkaisusta. Ne ovat peräisin Valittujen Palojen marraskuun 1954 numerosta. Tässä linkki The Rotarian -lehden alkuperäiseen juttuun elokuun 1954 numerossa.
Toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä Saksan rajat muuttuivat radikaalisti. Puolan raja työntyi noin sata kilometriä länteen ja koko Itä-Preussi jaettiin Puolan ja Neuvostoliiton kesken. Näiltä alueilta saksalaiset karkotettiin ja suurin osa noin seitsemästä miljoonasta päätyi Länsi-Saksaan. Tsekkoslovakian sudeettialueilta ajettiin pois lähes kolme miljoonaa saksalaista. Muista maista, kuten Unkarista, Romaniasta ja Neuvostoliitosta tuli lisää. Jonkin verran pakeni myös Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeeltä eli tulevasta Itä-Saksasta jo tuossa vaiheessa. Kaikkiaan pakkosiirrettyjä oli noin 12 miljoonaa jo vuoteen 1950 mennessä.
Tuolloin Saksa oli raunioiksi pommitettu ja miehitetty maa. Silti se selviytyi. 12 miljoonasta pakolaisesta. Vuonna 2015 Saksa on vauras maa, jonka infrastruktuuri on huippuunsa viritetty. Pakolaisia on vain murto-osa tuolloisesta määrästä, mutta silti Saksa hoippuu tyrmäyksen partaalla. Miten on mahdollista, että tuolloinen Saksa selviytyi paljon suuremmasta pakolaismäärästä, kun nykyinen Saksa on suurissa ongelmissa? Tähän kysymykseen voi etsiä vastausta lukemalla tuon yli kuusikymmentä vuotta vanhan artikkelin lainauksia ja vertaamalla silloista tilannetta nykyiseen.
Vuoden 1945 jälkeen Länsi-Saksan on ollut pakko osttaa vastaan 10 600 000 saksalaista karkotettua ja pakolaista Puolasta, Tsekkoslovakiasta, Romaniasta, Unkarista, Jugoslaviasta sekä Itä-Saksasta. Monet heistä kuuluvat sukuihin, jotka olivat asuneet näissä maissa jo toistasataa vuotta. Heidän täytyi nyt jättää kotinsa, usein vain parikymmentä minuuttia aikaisemmin varoituksen saatuaan. UNRRA, joka oli perustettu avustamaan muita pakolaisia, ei voinut auttaa näitä saksalaisia. (UNRRA oli YK:n perustama pakolaisten apujärjestö, joka auttoi kyllä Saksaan pakkotyöhön siirrettyjä, mutta ei Saksaan siirrettyjä saksalaisia. Järjestö lopetti toimintansa käytännössä jo 1947, jolloin sen tehtävät siirrettiin muille YK:n järjestöille ja Marshall-avulle.) Werner G. Middelmannin, 45-vuotiaan entisen liikemiehen ansiosta näitä miljoonia juurettomia ihmisiä autetaan saamaan työtä, aloittamaan uudelleen liiketoimensa, viljelemään maata ja pääsemään vanhoihin virkoihinsa.
Näissä kappaleissa tulevatkin esille pari tärkeintä syytä siihen, miksi tuolloin onnistuttiin ja nyt ei. "Täytyi jättää kotinsa." Vaihtoehtoa ei käytännössä ollut. Kodista ihmiset kuljetettiin Saksaan pakolla ja jos pisti hanttiin, kävi taatusti huonosti. Nykypakolaiset ovat lähteneet omasta halustaan Saksaan paremman elämän toivossa ja maksaneet siitä paksun tukun rahaa. Heillä on yleensä ollut vaihtoehto ja jos unelmat vauraudesta eivät toteudukaan, pettymys purkautuu levottomuuksina. Toinen ilmeinen seikka on se, että silloiset pakolaiset kuuluivat samaan kulttuuripiiriin, ylivoimainen valtaosa oli jopa entisestä Saksasta kotoisin. Heidän oli helppoa työskennellä, toimia yrittäjänä, maanviljelijänä tai virkamiehenä, kunhan sai mahdollisuuden. Puolilukutaidottomalle kamelinkengittäjälle länsimaiseen ammattitaitoa vaativaan yhteiskuntaan sopeutuminen on huomattavasti vaikeampaa.
"Minulla oli työn aloittaessani kaksi erittäin epätavallista ajatusta", kertoi Middelmann minulle äskettäin Bonnissa. "Ensinnäkin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat maalle aina hyödyksi, myös surkeat, nälkäiset ja kodittomat ihmiset. Toiseksi uskoin, että saksalaiset, jotka ovat tottuneet sokeaan kuuliaisuuteen, saataisiin vakuuttuneiksi siitä, että heidän uusi tulevaisuutensa riippui heidän omasta vapaaehtoisesta halustaan antaa ja auttaa."
Paino sanalla "saksalaiset". Toinen paino kohtaan "heidän omasta halustaan". Nyt tulijat eivät ole eurooppalaiseen moraaliin tottuneita. Ja heille on pystytetty koneisto, joka hoitaa asiat heidän puolestaan sen sijaan, että heitä vaadittaisiin itse rakentamaan oma elämänsä.
"Ensimmäiseksi tarvitsimme leirejä", kertoo Middelmann, "joissa pakolaisia voitiin ruokkia ja vaatettaa ja joissa he saattoivat asua. Otimme käyttöömme kouluja, osittain tuhottuja työleirirakennuksia ja vanhainkoteja.
Tarvitsimme lautasia ja kahvikuppeja. Soitin eräälle ystävälleni, joka valmistaa niitä. Hän kysyi heti kuka maksaa laskun. Vastasin hänelle niinkuin kaikille muillekin: Luota meihin. Kyllä sinulle jollakin tavalla maksetaan.
Yhdysvaltain 3. armeijanosastolta ostimme 15 kuormallista käytettyjä telttoja. Leikkasimme ensiksi repaleiset osat pois ja käytimme niitä täytteinä patjoissa ja peitteissä, jotka päällystettiin jauhosäkeillä. Telttojen ehjistä keskiosista valmistettiin työvaatteita ja suojapukuja. Pakolaisten joukosta löysin yhdeksän taitavaa räätäliä, ja kullekin heistä järjestin 25 apulaista - sekä naisia että miehiä - jotka opetettiin leikkaamaan ja ompelemaan vaatteita.
Melkoisen varmaa on, että raunioiksi pommitetusta Saksasta ei löytynyt samantasoista majoitusta kuin pakolaisille löytyy nyt. Toisaalta eivätpä he valittaneetkaan yhtä paljon kuin nykyiset. Tuskin ruokakaan oli yhtä maittavaa. Eikä nykyään tarvitse itse vaatteitaankaan ommella.
Saimme käytettäväksemme 42 000 paria risaisia sukkia. Tarjosin 10 penniä sukkaparin parsimisesta. Jotkut naiset ryhtyivät työhön. Myimme näin kunnostetut sukat pakolaisille 15 pennillä parin, kun sukat mustassa pörssissä maksoivat n. 1000 markkaa.
Vähän eroa sille, että nykyVOKeissa vähänkin rikkinäiset lahjoitusvaatteet lentävät suoraan roskiin.
Kolmen kuukauden työn jälkeen saatoimme maksaa kaikki laskumme - ja meille jäi vielä 100 000 saksanmarkkaa käytettäväksemme.
Siis vastaanottokeskus, joka elätti itse itsensä! Eipä tulisi nykypäivänä kuuloonkaan.
Pakolaiset huomasivat, että he saattoivat auttaa itse itseään monin tavoin. Ja heillä oli tarpeeksi puuhaa aikana, jolloin he luonnollisesti olivat kärkkäitä yhdessä murehtimaan kohtaloansa.
Vanha sanonta toteaa, että "joutilaisuus on paholaisen temmellyskenttä". Eivät hyysärit ole erityisemmin hyötytöitä tarjonneet. On toki hieno asia, jos muuten loiseläjinä oleilevat lapioivat tunnin ajan lunta jalkakäytävältä, auttavat kuplahallin pystytyksessä tai vaihtavat autoon talvirenkaita, mutta se suoraan sanottuna potuttaa, että media nostaa tämän välittömästi jalustalle. Normaali suomalainen urheiluseuran talkootyöläinen tekee vuosittain toistasataa työtuntia vapaaehtoistyötä ilmaiseksi suomalaisnuorten eteen eikä media siitä juttuja tee.
"Minua tuli tapaamaan mies, joka oli ollut korunvalmistajain liiton sihteeri. Hänellä oli mukanaan 12 alan työntekijää. "Voimmeko saada paikan, missä aloitamme jälleen valmistuksen?", hän kysyi. Ensimmäinen ajatukseni oli vain kohauttaa olkapäitäni ja selittää hänelle, miten pahasti kaikki tehtaat oli pommitettu. Mutta samalla muistin erään vanhan kasarmirakennuksen Karlsruhessa. Sen katto oli pudonnut sisään eikä yhtään ikkunaa ollut rakennuksessa jäljellä, mutta he ottivat sen huostaansa. Kierrettyämme pankeissa saimme miehille lopulta myös lainan alkukustannuksiin. Nykyään heillä on Karlsruhessa uusia tehtaita, joiden palveluksessa on yhteensä 1200 työntekijää, niistä 400 pakolaisia.
Saksan tuolloiset pakolaiset olivat siis suureksi osaksi väkeä, jolla oli sivistyneessä yhteiskunnassa vaadittava ammattitaito ja halukkuus sen käyttämiseen. Eikä liiemmin ollut puhetta starttirahoista, vaan piti olla riskinottohalukkuus lainarahalla. Tuskinpa näillä tehtailijoilla oli myöskään kovin paljon tiskin alta myyntiä, verojen kiertämistä, laitonta orjatyövoimaa, rahanpesua tai epämääräisten salakuljetus- ja terrorijärjestöjen rahoittamista liiketoiminnalla. Ai niin, ja kuinka monta miljoonista eurooppalaisista työttömistä onkaan työllistynyt nykypakolaisten perustamiin firmoihin? Kuinkahan monta suomalaista työtöntä olisi ravintolatöissä ilman sukulaisten ilmaistyövoimalla pyöriviä kebabpizzerioita?
Yhtenä ongelmana olivat Tokaijin tienoilta Unkarista tulleet viininviljelijät. ... sain heidän käyttöönsä vanhan lentokentän Darmstadtin läheltä. Miehet pääsivät työhön kaupungissa, ja naiset rakensivat mökkejä lentokentän alueelle. Viikonloppuina he istuttivat {mukanaan tuomiaan} viinipuitansa. Jälleen oli ankaran työn ja uskon taianomainen vaikutus muuttanut pakolaisten piilevän pääoman eläväksi voimaksi.
Mitä sellaista ammattitaitoa, jota meiltä puuttuu ja Eurooppa tarvitsee, mahtavat nykypakolaiset omata?
Nyt Middelmann käänsi katseensa Saksan kodittomaan nuorisoon, jolla oli vaara joutua rikosten teille, koska sillä ei ollut työtä, kotia eikä perhettä. Perinteitä seuraten olivat monet teollisuuslaitokset perustaneet ammattioppilaskoteja näille nuorukaisille, puhtaita, kasarmimaisia laitoksia, joissa pojat saivat asua kolme vuotta ammattia oppiessaan.
Middelmann kävi muutamissa oppilaskodeissa eikä pitänyt niistä. "Tämähän on päin honkia. Nämä pojat tarvitsevat perhe-elämää. Eivät kasarmit heistä kunnon kansalaisia kasvata.
Monet perheet rakensivat siihen aikaan pieniä kolmihuoneisia taloja. Niiden oli usein vaikea saada asuntolainoja tai -tarvikkeita. Kysyin itseltäni: Miksipä he eivät rakentaisi nelihuoneisia taloja ja antaisi ylimääräistä huonetta kahdelle ammattioppilaalle, jotka asuisivat kolme vuottansa perheen piirissä ja pääsisivät siten osallisiksi kotielämästä?" ...
"Siitä on hyötyä molemmille", sanoo Middelmann, "perheenjäsenet oppivat, että muukalaisten vastaanottaminen on hyväksi sielulle ja koko kodille, kun taas ammattioppilaat pääsevät juurtumaan - he tuntevat kuuluvansa jonnekin."
Tuo järjestelmä varmaan toimi aikanaan hyvin. Varmasti oli myös kitkaa ja hankausta. Mutta oleellista on se, että vuokralaiset ja isäntäperhe edustivat suunnilleen samaa kulttuuria ja vuokralaiset halusivat sopeutua. Varmaan nykypakolaisetkin sopeutuisivat, jos haluaisivat hylätä epäonnistuneen - yleensä islamilaisen - kulttuurinsa ja omaksua länsimaiset arvot. Harva edes haluaa, vielä harvemmalla on vertaispaineen ja suoranaisen kiristyksen vuoksi edes mahdollista yrittää - olen saanut tästä suoraa tietoa saksalaiselta alan ihmiseltä. Innokkaimmillakin yrittäjillä, joille kaikki kunnia, temppu on varmasti vaikeampi kuin saksalaisen oli sopeutua saksalaiseen kulttuuriin.
"Maanviljelijät olivat oikea pähkinä", sanoo Middelmann, "heillä kun ei ollut työkaluja eikä maata. Toisaalta Länsi-Saksassa oli tuhansia maanviljelijäperheitä, jotka olivat menettäneet miesväkensä sodassa, eivätkä naiset kyenneet yksinään hoitamaan tiloja.
Sukupuolijakauma muodosti tuolloinkin ongelman. Silloin tilanne oli päinvastainen; miljoonittain nuoria saksalaismiehiä oli kaatunut sodassa. Nyt pakoloisista valtaosa on nuoria miehiä. Jokainen joka ymmärtää yhtään mitään yhteiskuntasosiologiasta ja biologiasta, tajuaa sen olevan yhteiskunnalle valtava riski. Jopa silloinkin, kun yhteiskunta on etnisesti yhtenäinen, mikä ei suinkaan ole tilanne.
Vielä vaikeamman ongelman muodostivat ... lääkärit, lakimiehet, eläinlääkärit ja hammaslääkärit. ...
"{Kilpailua pelänneet paikalliset alan harjoittajat} sanoivat tietenkin, ettei pakolaisten saama koulutus ollut yhtä hyvä kuin heidän ja ettei pakolaisten niin ollen voitu sallia harjoittaa ammattiaan Länsi-Saksassa."
Tämä lienee koskenut vain sitä kolmasosaa pakolaisista, joka ei ollut saanut koulutustaan Saksassa. Ongelma oli siis vähäinen verrattuna nykytilanteeseen ja muidenkin osalta se ratkaistiin näyttökokein ja lisäkoulutuksin. Osa sai luvan, osa ei. Näyttöjä on harjoitettu nykytilanteessakin, jossa olen kuullut erään alan yrityksen tavasta menetellä kun töihin pyrkii "insinööri". Johtaja kirjoittaa paperille a2 + b2 = c2 ja toteaa: "Kerropa mikä tämä on ja mitä sillä tehdään." Kuulemma noin neljällä viidestä insinööriksi ilmoittautuneella menee sormi suuhun.
Mitä laajemmiksi suunnitelmat tulivat, sitä enemmän rahaa tarvittiin. Väliaikaiset lait ja verohelpotukset eivät riittäneet. Middelmann alkoi taistella erittäin radikaalisen verotuksen puolesta, jonka Bonnin liittopäivät sääti korvauslaiksi v:n 1952 elokuussa.
Tämän lain mukaan jokainen saksalainen joutuu maksamaan verona 50 % v. 1948 hallussaan olleesta omaisuudesta: puolet kaiken omaisuuden, niin kiinteän kuin irtaimen, arvosta. Veroa maksetaan vuosittain 30 yhtä suurena eränä, jotka kasvavat korkoa. Pakolaisilla on 21 000 saksanmarkkaan kohoava vapautus tästä verosta, mikä käytännössä merkitsee, että vain harvat heistä joutuvat sitä lainkaan maksamaan. Tämä vero tuottaa vuosittain n. 2500 miljoonaa saksanmarkkaa, mistä suurin osa menee pakolaisten avustamiseen.
Näin paljon joutuivat siis saksalaiset tuolloin maksamaan, jotta pystyttiin asuttamaan saksalaisia pakkosiirtolaisia, joiden sopeutuminen oli monin verroin helpompaa kuin nykypakolaisten. Saksalaisilla oli myös moraalinen velvoite ottaa heidät vastaan, koska he olivat enimmäkseen Saksan kansalaisia tai vähintäänkin etnisiä saksalaisia. Toisin kuin nykypakolaiset.
Varautukaa siihen, että päädytte lähivuosina samaan. Maksatte lisäverona puolet omaisuudestanne, ellei pakoloistulvaa saada pian katkaistua ja tähän asti saapuneita käännytettyä. Rahana mitatussa hinnassa ei tule olemaan eroa silloiseen. Ero on siinä, että saksalaiset sopeutuivat Saksaan. Me puolestaan menetämme omaisuutemme ja kaupan päälle saamme terrorismin, köyhyyden, kehitysmaan ja kalifaatin. Tai sitten nousemme puolustamaan isänmaatamme. Tässä ja nyt. Kaikkialla Euroopassa.
...{Saksan} hallitus on mitä hankalimmissa olosuhteissa osoittanut kykenevänsä hoitamaan miljoonien turvattomien ihmisten sijoittamisen niin anteliaasti, taitavasti ja pitkäjännitteisesti, että se herättää ihailua.
...
Werner G. Middelmannin, 45-vuotiaan entisen liikemiehen ansiosta näitä miljoonia juurettomia ihmisiä autetaan saamaan työtä, aloittamaan uudelleen liiketoimensa,...
...
"Minulla oli työn aloittaessani kaksi erittäin epätavallista ajatusta", kertoi Middelmann minulle äskettäin ... "Ensinnäkin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat maalle aina hyödyksi, myös surkeat, nälkäiset ja kodittomat ihmiset. ..."
...
Middelmann alitti työnsä vailla rahaa ja tarvikkeita, vailla toimistoa ja henkilökuntaa. Hänen ainoana koskeutksenaan valtion asianomaisiin virkamiehiin oli joka-aamuinen puhelinsoitto, jolloin hänelle kerrottiin, kuinka monta miestä, naista ja lasta hän saattoi sinä päivänä odottaa ... Tavallisesti saapuvien määrä oli 1200 henkeä.
"Ensimmäiseksi tarvitsimme leirejä", kertoo Middelmann, "joissa pakolaisia voitiin ruokkia ja vaatettaa ja joissa he saattoivat asua. Otimme käyttöömme kouluja, osittain tuhottuja työleirirakennuksia ja vanhainkoteja.
Tarvitsimme lautasia ja kahvikuppeja. Soitin eräälle ystävälleni, joka valmistaa niitä. Hän kysyi heti kuka maksaa laskun. Vastasin hänelle niinkuin kaikille muillekin: Luota meihin. Kyllä sinulle jollakin tavalla maksetaan.
...ostimme 15 kuormallista käytettyjä telttoja. Leikkasimme ensiksi repaleiset osat pois ja käytimme niitä täytteinä patjoissa ja peitteissä, jotka päällystettiin jauhosäkeillä. Telttojen ehjistä keskiosista valmistettiin työvaatteita ja suojapukuja. Pakolaisten joukosta löysin yhdeksän taitavaa räätäliä, ja kullekin heistä järjestin 25 apulaista - sekä naisia että miehiä - jotka opetettiin leikkaamaan ja ompelemaan vaatteita.
...
Kolmen kuukauden työn jälkeen saatoimme maksaa kaikki laskumme...
...
Sitten tuli käännekohta. 496 valtion pormestareista pyysi eroa. Puolen vuoden aikana oli Württemberg-Badeniin muuttanut 200 000 pakolaista. "Olemme saaneet tarpeeksemme koko asiasta", sanoivat pormestarit.
Middelmannille tämä merkitsi uuden Saksan vastattavaksi annettua haastetta. "Pyysin pääministeriä kokoamaan kaikki pormestarit seuraavaksi aamuksi erääseen elokuvateatteriin", hän kertoo, "ja puhuin siellä heille kuusi tuntia. Yritin osoittaa maanmiehilleni, ettei meillä ollut varaa vaipua itsesääliin tai surkutella Saksan kohtaloa. Lopulta pormestarit vakuuttuivat asiasta ja luopuivat eroanomuksestaan."
...
"Muistanpa vain vierailun, jonka suoritin erääseen pieneen mökkiin Elben rannalla Hampurin lähellä. ... Vanha vaimo kutoi. ... Vanhus hymyli sanoessani hänelle, kuka olin. Kysyin häneltä, mitä voisimme tehdä heidän hyväkseen. Hän pudisti päätään.
'Meillä on katto päämme päällä, saamme riittävästi ruokaa ja olemme kaikki työssä', hän sanoi, 'kyllä se riittää hyvään alkuun. Kyllä me selviydymme.'"
Tässä vaiheessa lukija lienee jo hieman kummastelevalla mielellä. Ainakaan pormestarien eroanomuksesta hän ei muista kuulleensa. Samoin tuo kiitollisuus välttävistä oloista kuulostaa vieraalta, kun jopa yleensä punavihreiden suotimien läpi ajetut valtamedioiden uutiset ovat kertoneet tyytymättömyydestä ilmaiseen ruokaan, saatuihin avustuksiin ja jatkuvasta poliisiautojen rumbasta vastaanottokeskusten ympäristössä. Selitys on yksinkertainen: nämä lainaukset eivät ole mistään viimeviikkoisesta julkaisusta. Ne ovat peräisin Valittujen Palojen marraskuun 1954 numerosta. Tässä linkki The Rotarian -lehden alkuperäiseen juttuun elokuun 1954 numerossa.
Toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä Saksan rajat muuttuivat radikaalisti. Puolan raja työntyi noin sata kilometriä länteen ja koko Itä-Preussi jaettiin Puolan ja Neuvostoliiton kesken. Näiltä alueilta saksalaiset karkotettiin ja suurin osa noin seitsemästä miljoonasta päätyi Länsi-Saksaan. Tsekkoslovakian sudeettialueilta ajettiin pois lähes kolme miljoonaa saksalaista. Muista maista, kuten Unkarista, Romaniasta ja Neuvostoliitosta tuli lisää. Jonkin verran pakeni myös Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeeltä eli tulevasta Itä-Saksasta jo tuossa vaiheessa. Kaikkiaan pakkosiirrettyjä oli noin 12 miljoonaa jo vuoteen 1950 mennessä.
Tuolloin Saksa oli raunioiksi pommitettu ja miehitetty maa. Silti se selviytyi. 12 miljoonasta pakolaisesta. Vuonna 2015 Saksa on vauras maa, jonka infrastruktuuri on huippuunsa viritetty. Pakolaisia on vain murto-osa tuolloisesta määrästä, mutta silti Saksa hoippuu tyrmäyksen partaalla. Miten on mahdollista, että tuolloinen Saksa selviytyi paljon suuremmasta pakolaismäärästä, kun nykyinen Saksa on suurissa ongelmissa? Tähän kysymykseen voi etsiä vastausta lukemalla tuon yli kuusikymmentä vuotta vanhan artikkelin lainauksia ja vertaamalla silloista tilannetta nykyiseen.
Vuoden 1945 jälkeen Länsi-Saksan on ollut pakko osttaa vastaan 10 600 000 saksalaista karkotettua ja pakolaista Puolasta, Tsekkoslovakiasta, Romaniasta, Unkarista, Jugoslaviasta sekä Itä-Saksasta. Monet heistä kuuluvat sukuihin, jotka olivat asuneet näissä maissa jo toistasataa vuotta. Heidän täytyi nyt jättää kotinsa, usein vain parikymmentä minuuttia aikaisemmin varoituksen saatuaan. UNRRA, joka oli perustettu avustamaan muita pakolaisia, ei voinut auttaa näitä saksalaisia. (UNRRA oli YK:n perustama pakolaisten apujärjestö, joka auttoi kyllä Saksaan pakkotyöhön siirrettyjä, mutta ei Saksaan siirrettyjä saksalaisia. Järjestö lopetti toimintansa käytännössä jo 1947, jolloin sen tehtävät siirrettiin muille YK:n järjestöille ja Marshall-avulle.) Werner G. Middelmannin, 45-vuotiaan entisen liikemiehen ansiosta näitä miljoonia juurettomia ihmisiä autetaan saamaan työtä, aloittamaan uudelleen liiketoimensa, viljelemään maata ja pääsemään vanhoihin virkoihinsa.
Näissä kappaleissa tulevatkin esille pari tärkeintä syytä siihen, miksi tuolloin onnistuttiin ja nyt ei. "Täytyi jättää kotinsa." Vaihtoehtoa ei käytännössä ollut. Kodista ihmiset kuljetettiin Saksaan pakolla ja jos pisti hanttiin, kävi taatusti huonosti. Nykypakolaiset ovat lähteneet omasta halustaan Saksaan paremman elämän toivossa ja maksaneet siitä paksun tukun rahaa. Heillä on yleensä ollut vaihtoehto ja jos unelmat vauraudesta eivät toteudukaan, pettymys purkautuu levottomuuksina. Toinen ilmeinen seikka on se, että silloiset pakolaiset kuuluivat samaan kulttuuripiiriin, ylivoimainen valtaosa oli jopa entisestä Saksasta kotoisin. Heidän oli helppoa työskennellä, toimia yrittäjänä, maanviljelijänä tai virkamiehenä, kunhan sai mahdollisuuden. Puolilukutaidottomalle kamelinkengittäjälle länsimaiseen ammattitaitoa vaativaan yhteiskuntaan sopeutuminen on huomattavasti vaikeampaa.
"Minulla oli työn aloittaessani kaksi erittäin epätavallista ajatusta", kertoi Middelmann minulle äskettäin Bonnissa. "Ensinnäkin olin sitä mieltä, että ihmiset ovat maalle aina hyödyksi, myös surkeat, nälkäiset ja kodittomat ihmiset. Toiseksi uskoin, että saksalaiset, jotka ovat tottuneet sokeaan kuuliaisuuteen, saataisiin vakuuttuneiksi siitä, että heidän uusi tulevaisuutensa riippui heidän omasta vapaaehtoisesta halustaan antaa ja auttaa."
Paino sanalla "saksalaiset". Toinen paino kohtaan "heidän omasta halustaan". Nyt tulijat eivät ole eurooppalaiseen moraaliin tottuneita. Ja heille on pystytetty koneisto, joka hoitaa asiat heidän puolestaan sen sijaan, että heitä vaadittaisiin itse rakentamaan oma elämänsä.
"Ensimmäiseksi tarvitsimme leirejä", kertoo Middelmann, "joissa pakolaisia voitiin ruokkia ja vaatettaa ja joissa he saattoivat asua. Otimme käyttöömme kouluja, osittain tuhottuja työleirirakennuksia ja vanhainkoteja.
Tarvitsimme lautasia ja kahvikuppeja. Soitin eräälle ystävälleni, joka valmistaa niitä. Hän kysyi heti kuka maksaa laskun. Vastasin hänelle niinkuin kaikille muillekin: Luota meihin. Kyllä sinulle jollakin tavalla maksetaan.
Yhdysvaltain 3. armeijanosastolta ostimme 15 kuormallista käytettyjä telttoja. Leikkasimme ensiksi repaleiset osat pois ja käytimme niitä täytteinä patjoissa ja peitteissä, jotka päällystettiin jauhosäkeillä. Telttojen ehjistä keskiosista valmistettiin työvaatteita ja suojapukuja. Pakolaisten joukosta löysin yhdeksän taitavaa räätäliä, ja kullekin heistä järjestin 25 apulaista - sekä naisia että miehiä - jotka opetettiin leikkaamaan ja ompelemaan vaatteita.
Melkoisen varmaa on, että raunioiksi pommitetusta Saksasta ei löytynyt samantasoista majoitusta kuin pakolaisille löytyy nyt. Toisaalta eivätpä he valittaneetkaan yhtä paljon kuin nykyiset. Tuskin ruokakaan oli yhtä maittavaa. Eikä nykyään tarvitse itse vaatteitaankaan ommella.
Saimme käytettäväksemme 42 000 paria risaisia sukkia. Tarjosin 10 penniä sukkaparin parsimisesta. Jotkut naiset ryhtyivät työhön. Myimme näin kunnostetut sukat pakolaisille 15 pennillä parin, kun sukat mustassa pörssissä maksoivat n. 1000 markkaa.
Vähän eroa sille, että nykyVOKeissa vähänkin rikkinäiset lahjoitusvaatteet lentävät suoraan roskiin.
Kolmen kuukauden työn jälkeen saatoimme maksaa kaikki laskumme - ja meille jäi vielä 100 000 saksanmarkkaa käytettäväksemme.
Siis vastaanottokeskus, joka elätti itse itsensä! Eipä tulisi nykypäivänä kuuloonkaan.
Pakolaiset huomasivat, että he saattoivat auttaa itse itseään monin tavoin. Ja heillä oli tarpeeksi puuhaa aikana, jolloin he luonnollisesti olivat kärkkäitä yhdessä murehtimaan kohtaloansa.
Vanha sanonta toteaa, että "joutilaisuus on paholaisen temmellyskenttä". Eivät hyysärit ole erityisemmin hyötytöitä tarjonneet. On toki hieno asia, jos muuten loiseläjinä oleilevat lapioivat tunnin ajan lunta jalkakäytävältä, auttavat kuplahallin pystytyksessä tai vaihtavat autoon talvirenkaita, mutta se suoraan sanottuna potuttaa, että media nostaa tämän välittömästi jalustalle. Normaali suomalainen urheiluseuran talkootyöläinen tekee vuosittain toistasataa työtuntia vapaaehtoistyötä ilmaiseksi suomalaisnuorten eteen eikä media siitä juttuja tee.
"Minua tuli tapaamaan mies, joka oli ollut korunvalmistajain liiton sihteeri. Hänellä oli mukanaan 12 alan työntekijää. "Voimmeko saada paikan, missä aloitamme jälleen valmistuksen?", hän kysyi. Ensimmäinen ajatukseni oli vain kohauttaa olkapäitäni ja selittää hänelle, miten pahasti kaikki tehtaat oli pommitettu. Mutta samalla muistin erään vanhan kasarmirakennuksen Karlsruhessa. Sen katto oli pudonnut sisään eikä yhtään ikkunaa ollut rakennuksessa jäljellä, mutta he ottivat sen huostaansa. Kierrettyämme pankeissa saimme miehille lopulta myös lainan alkukustannuksiin. Nykyään heillä on Karlsruhessa uusia tehtaita, joiden palveluksessa on yhteensä 1200 työntekijää, niistä 400 pakolaisia.
Saksan tuolloiset pakolaiset olivat siis suureksi osaksi väkeä, jolla oli sivistyneessä yhteiskunnassa vaadittava ammattitaito ja halukkuus sen käyttämiseen. Eikä liiemmin ollut puhetta starttirahoista, vaan piti olla riskinottohalukkuus lainarahalla. Tuskinpa näillä tehtailijoilla oli myöskään kovin paljon tiskin alta myyntiä, verojen kiertämistä, laitonta orjatyövoimaa, rahanpesua tai epämääräisten salakuljetus- ja terrorijärjestöjen rahoittamista liiketoiminnalla. Ai niin, ja kuinka monta miljoonista eurooppalaisista työttömistä onkaan työllistynyt nykypakolaisten perustamiin firmoihin? Kuinkahan monta suomalaista työtöntä olisi ravintolatöissä ilman sukulaisten ilmaistyövoimalla pyöriviä kebabpizzerioita?
Yhtenä ongelmana olivat Tokaijin tienoilta Unkarista tulleet viininviljelijät. ... sain heidän käyttöönsä vanhan lentokentän Darmstadtin läheltä. Miehet pääsivät työhön kaupungissa, ja naiset rakensivat mökkejä lentokentän alueelle. Viikonloppuina he istuttivat {mukanaan tuomiaan} viinipuitansa. Jälleen oli ankaran työn ja uskon taianomainen vaikutus muuttanut pakolaisten piilevän pääoman eläväksi voimaksi.
Mitä sellaista ammattitaitoa, jota meiltä puuttuu ja Eurooppa tarvitsee, mahtavat nykypakolaiset omata?
Nyt Middelmann käänsi katseensa Saksan kodittomaan nuorisoon, jolla oli vaara joutua rikosten teille, koska sillä ei ollut työtä, kotia eikä perhettä. Perinteitä seuraten olivat monet teollisuuslaitokset perustaneet ammattioppilaskoteja näille nuorukaisille, puhtaita, kasarmimaisia laitoksia, joissa pojat saivat asua kolme vuotta ammattia oppiessaan.
Middelmann kävi muutamissa oppilaskodeissa eikä pitänyt niistä. "Tämähän on päin honkia. Nämä pojat tarvitsevat perhe-elämää. Eivät kasarmit heistä kunnon kansalaisia kasvata.
Monet perheet rakensivat siihen aikaan pieniä kolmihuoneisia taloja. Niiden oli usein vaikea saada asuntolainoja tai -tarvikkeita. Kysyin itseltäni: Miksipä he eivät rakentaisi nelihuoneisia taloja ja antaisi ylimääräistä huonetta kahdelle ammattioppilaalle, jotka asuisivat kolme vuottansa perheen piirissä ja pääsisivät siten osallisiksi kotielämästä?" ...
"Siitä on hyötyä molemmille", sanoo Middelmann, "perheenjäsenet oppivat, että muukalaisten vastaanottaminen on hyväksi sielulle ja koko kodille, kun taas ammattioppilaat pääsevät juurtumaan - he tuntevat kuuluvansa jonnekin."
Tuo järjestelmä varmaan toimi aikanaan hyvin. Varmasti oli myös kitkaa ja hankausta. Mutta oleellista on se, että vuokralaiset ja isäntäperhe edustivat suunnilleen samaa kulttuuria ja vuokralaiset halusivat sopeutua. Varmaan nykypakolaisetkin sopeutuisivat, jos haluaisivat hylätä epäonnistuneen - yleensä islamilaisen - kulttuurinsa ja omaksua länsimaiset arvot. Harva edes haluaa, vielä harvemmalla on vertaispaineen ja suoranaisen kiristyksen vuoksi edes mahdollista yrittää - olen saanut tästä suoraa tietoa saksalaiselta alan ihmiseltä. Innokkaimmillakin yrittäjillä, joille kaikki kunnia, temppu on varmasti vaikeampi kuin saksalaisen oli sopeutua saksalaiseen kulttuuriin.
"Maanviljelijät olivat oikea pähkinä", sanoo Middelmann, "heillä kun ei ollut työkaluja eikä maata. Toisaalta Länsi-Saksassa oli tuhansia maanviljelijäperheitä, jotka olivat menettäneet miesväkensä sodassa, eivätkä naiset kyenneet yksinään hoitamaan tiloja.
Sukupuolijakauma muodosti tuolloinkin ongelman. Silloin tilanne oli päinvastainen; miljoonittain nuoria saksalaismiehiä oli kaatunut sodassa. Nyt pakoloisista valtaosa on nuoria miehiä. Jokainen joka ymmärtää yhtään mitään yhteiskuntasosiologiasta ja biologiasta, tajuaa sen olevan yhteiskunnalle valtava riski. Jopa silloinkin, kun yhteiskunta on etnisesti yhtenäinen, mikä ei suinkaan ole tilanne.
Vielä vaikeamman ongelman muodostivat ... lääkärit, lakimiehet, eläinlääkärit ja hammaslääkärit. ...
"{Kilpailua pelänneet paikalliset alan harjoittajat} sanoivat tietenkin, ettei pakolaisten saama koulutus ollut yhtä hyvä kuin heidän ja ettei pakolaisten niin ollen voitu sallia harjoittaa ammattiaan Länsi-Saksassa."
Tämä lienee koskenut vain sitä kolmasosaa pakolaisista, joka ei ollut saanut koulutustaan Saksassa. Ongelma oli siis vähäinen verrattuna nykytilanteeseen ja muidenkin osalta se ratkaistiin näyttökokein ja lisäkoulutuksin. Osa sai luvan, osa ei. Näyttöjä on harjoitettu nykytilanteessakin, jossa olen kuullut erään alan yrityksen tavasta menetellä kun töihin pyrkii "insinööri". Johtaja kirjoittaa paperille a2 + b2 = c2 ja toteaa: "Kerropa mikä tämä on ja mitä sillä tehdään." Kuulemma noin neljällä viidestä insinööriksi ilmoittautuneella menee sormi suuhun.
Mitä laajemmiksi suunnitelmat tulivat, sitä enemmän rahaa tarvittiin. Väliaikaiset lait ja verohelpotukset eivät riittäneet. Middelmann alkoi taistella erittäin radikaalisen verotuksen puolesta, jonka Bonnin liittopäivät sääti korvauslaiksi v:n 1952 elokuussa.
Tämän lain mukaan jokainen saksalainen joutuu maksamaan verona 50 % v. 1948 hallussaan olleesta omaisuudesta: puolet kaiken omaisuuden, niin kiinteän kuin irtaimen, arvosta. Veroa maksetaan vuosittain 30 yhtä suurena eränä, jotka kasvavat korkoa. Pakolaisilla on 21 000 saksanmarkkaan kohoava vapautus tästä verosta, mikä käytännössä merkitsee, että vain harvat heistä joutuvat sitä lainkaan maksamaan. Tämä vero tuottaa vuosittain n. 2500 miljoonaa saksanmarkkaa, mistä suurin osa menee pakolaisten avustamiseen.
Näin paljon joutuivat siis saksalaiset tuolloin maksamaan, jotta pystyttiin asuttamaan saksalaisia pakkosiirtolaisia, joiden sopeutuminen oli monin verroin helpompaa kuin nykypakolaisten. Saksalaisilla oli myös moraalinen velvoite ottaa heidät vastaan, koska he olivat enimmäkseen Saksan kansalaisia tai vähintäänkin etnisiä saksalaisia. Toisin kuin nykypakolaiset.
Varautukaa siihen, että päädytte lähivuosina samaan. Maksatte lisäverona puolet omaisuudestanne, ellei pakoloistulvaa saada pian katkaistua ja tähän asti saapuneita käännytettyä. Rahana mitatussa hinnassa ei tule olemaan eroa silloiseen. Ero on siinä, että saksalaiset sopeutuivat Saksaan. Me puolestaan menetämme omaisuutemme ja kaupan päälle saamme terrorismin, köyhyyden, kehitysmaan ja kalifaatin. Tai sitten nousemme puolustamaan isänmaatamme. Tässä ja nyt. Kaikkialla Euroopassa.
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
Välihuomautus 86: Tuhannen muslimia
Mitä tapahtuu tuhannelle maahan tulevalle muslimille? Millaisia he ovat ja mikä on heidän vaikutuksensa maahan? Jotain voisi päätellä niistä asenteista, joita he edustavat, mutta niitä ei saa selville mitenkään muuten kuin osin epäluotettavilla kyselytutkimuksilla. Jonkinlaisia arvioita voi kuitenkin tehdä sen perusteella, että tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa haluaisi sharia-lain kaikille, yli puolet kuolemantuomion islamista luopuville, melkein kymmenen prosenttia kannattaa islamin nimissä tehtäviä terrori-iskuja ja lähes kaikki kannattavat naisen alistettua asemaa. Näiden vastapainoksi mediamme nostaa esiin menestystarinoita. Tehkäämme koosteen perusteella karkea arvio siitä, mitä tapahtuu tuhannelle Suomeen - tai mihin tahansa sivistysmaahan - muuttavalle muslimille.
...1 on Suomelle kunniaa tuova menestyjä, esimerkiksi futismaajoukkueen maalitykki
...10 tekee huomattavaa positiivista kontribuutioa, esimerkiksi perustamalla kasvuyrityksen
...100 työllistyy kansantaloutta hyödyttäviin töihin, esimerkiksi tehtaan kokoonpanolinjalle.
...100 on pikkurikollisia, jotka kauppaavat huumeita, tekevät varkauksia ja ryöstöjä
...10 on raskaamman luokan tekijöitä, jotka raiskaavat, pahoinpitelevät ja johtavat rikollisjärjestöjä
...1 tulee surmaamaan suomalaisia joko muuten vain tai terrorismin ideologian mukaisesti.
On näkemyskysymys, kompensoiko maalitykki terroristin, yrittäjä raiskaajan ja työläinen huumekauppiaan. Itse vastaan että ei todellakaan riitä kompensoimaan, mutta on toki ymmärrettävää, jos jonkun muun näkemyksen mukaan Suomen paikka jalkapallon MM-kisoissa riittää antamaan anteeksi yhden pommi-iskun.
Oleelliseksi kysymykseksi jäävät nuo selkeiden plussien (111 kpl) ja miinusten (111 kpl) ulkopuolelle jäävät 778. Heistä noin kolmasosa ei tule koskaan työllistymään vaan elää suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Toinen kolmasosa työllistyy tehtäviin, jotka ovat kansantaloudelle pelkkä riesa. Voi helposti arvioida, että tuhat mamua tarvitsee joukostaan tämän verran väkeä tulkeiksi, sosiaalityöntekijöiksi ja järjestöjyriksi. Heistä joka ainoan elättävät suomalaiset. Viimeinen kolmasosa elää puoliksi korvauksin ja puoliksi tempputyöllistettyinä.
Kaikki heistä ovat siis käytännössä suomalaisten elätettävinä. Mutta ei tämäkään ole vaarallisinta. Vaarallisinta on se, mitä tämä kriisi on tehnyt kansalliselle yhtenäisyydellemme. Suomalainen yhteiskuntamalli on perustunut luottamukseen ja rehellisyyteen. Kuka enää haluaa maksaa veroja ja puolustaa maata, jonka kokee pettäneen kansalaistensa luottamuksen? Mitä tapahtuu kansakuntamme kulmakivelle eli korkeatasoiselle koulutukselle, kun sen määrärahat menevät yhä enenevissä määrin kotoutukseen ja tasoa joudutaan laskemaan, kun luokkaan tulee yhä suurempi osa kieli- ja jopa lukutaidottomia? Millä julkinen sektori rahoitetaan sen paisuessa jatkuvasti? Nämä kysymykset ovat vastausta vaille, mutta ainoa mikä on varmaa, on se, että vastaus ei ole positiivinen. Näiden kustannuksia ei pysty edes laskemaan, mutta ne ovat varmasti suuremmat kuin laskettavissa olevat, jotka nekin ovat sietämättömät.
Kun lapsenne kysyvät, miksi ette menne tänä syksynä kylpyläreissulle (huvipuistoon, etelänlomalle, tms.), sanokaa että nyt pitää jokaisen ymmärtää, että rahaa tarvitaan tärkeämpään, yllättävään kuluun. Ottakaa laskukone ja näyttäkää. Katsokaa, paljonko pakoloiskriisi Suomelle maksaa. Tarkistakaa, mikä on Suomen valtion verokertymä ja kriisin osuus siitä. Kertokaa tämä prosenttiluku minun maksamienne tuloverojen osuudella. Saatu summa on luultavasti aika lailla sama kuin matkoihin ja majoituksiin olisi mennyt.
Siinä teille vastaus. Rahamme on valtio käyttänyt muslimien elätykseen täällä.
Jokainen voi tehdä saman laskelman. Valtion budjetti on reilu 50 miljardia euroa ja kriisi maksaa reilun miljardin vuodessa. Tämä on noin kaksi prosenttia. Kun kertoo maksamiensa verojen määrän 0,02:lla, saa helposti selville oman "talkoo-osuutensa" maan asuttamisesta muslimeilla.
...1 on Suomelle kunniaa tuova menestyjä, esimerkiksi futismaajoukkueen maalitykki
...10 tekee huomattavaa positiivista kontribuutioa, esimerkiksi perustamalla kasvuyrityksen
...100 työllistyy kansantaloutta hyödyttäviin töihin, esimerkiksi tehtaan kokoonpanolinjalle.
...100 on pikkurikollisia, jotka kauppaavat huumeita, tekevät varkauksia ja ryöstöjä
...10 on raskaamman luokan tekijöitä, jotka raiskaavat, pahoinpitelevät ja johtavat rikollisjärjestöjä
...1 tulee surmaamaan suomalaisia joko muuten vain tai terrorismin ideologian mukaisesti.
On näkemyskysymys, kompensoiko maalitykki terroristin, yrittäjä raiskaajan ja työläinen huumekauppiaan. Itse vastaan että ei todellakaan riitä kompensoimaan, mutta on toki ymmärrettävää, jos jonkun muun näkemyksen mukaan Suomen paikka jalkapallon MM-kisoissa riittää antamaan anteeksi yhden pommi-iskun.
Oleelliseksi kysymykseksi jäävät nuo selkeiden plussien (111 kpl) ja miinusten (111 kpl) ulkopuolelle jäävät 778. Heistä noin kolmasosa ei tule koskaan työllistymään vaan elää suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Toinen kolmasosa työllistyy tehtäviin, jotka ovat kansantaloudelle pelkkä riesa. Voi helposti arvioida, että tuhat mamua tarvitsee joukostaan tämän verran väkeä tulkeiksi, sosiaalityöntekijöiksi ja järjestöjyriksi. Heistä joka ainoan elättävät suomalaiset. Viimeinen kolmasosa elää puoliksi korvauksin ja puoliksi tempputyöllistettyinä.
Kaikki heistä ovat siis käytännössä suomalaisten elätettävinä. Mutta ei tämäkään ole vaarallisinta. Vaarallisinta on se, mitä tämä kriisi on tehnyt kansalliselle yhtenäisyydellemme. Suomalainen yhteiskuntamalli on perustunut luottamukseen ja rehellisyyteen. Kuka enää haluaa maksaa veroja ja puolustaa maata, jonka kokee pettäneen kansalaistensa luottamuksen? Mitä tapahtuu kansakuntamme kulmakivelle eli korkeatasoiselle koulutukselle, kun sen määrärahat menevät yhä enenevissä määrin kotoutukseen ja tasoa joudutaan laskemaan, kun luokkaan tulee yhä suurempi osa kieli- ja jopa lukutaidottomia? Millä julkinen sektori rahoitetaan sen paisuessa jatkuvasti? Nämä kysymykset ovat vastausta vaille, mutta ainoa mikä on varmaa, on se, että vastaus ei ole positiivinen. Näiden kustannuksia ei pysty edes laskemaan, mutta ne ovat varmasti suuremmat kuin laskettavissa olevat, jotka nekin ovat sietämättömät.
Kun lapsenne kysyvät, miksi ette menne tänä syksynä kylpyläreissulle (huvipuistoon, etelänlomalle, tms.), sanokaa että nyt pitää jokaisen ymmärtää, että rahaa tarvitaan tärkeämpään, yllättävään kuluun. Ottakaa laskukone ja näyttäkää. Katsokaa, paljonko pakoloiskriisi Suomelle maksaa. Tarkistakaa, mikä on Suomen valtion verokertymä ja kriisin osuus siitä. Kertokaa tämä prosenttiluku minun maksamienne tuloverojen osuudella. Saatu summa on luultavasti aika lailla sama kuin matkoihin ja majoituksiin olisi mennyt.
Siinä teille vastaus. Rahamme on valtio käyttänyt muslimien elätykseen täällä.
Jokainen voi tehdä saman laskelman. Valtion budjetti on reilu 50 miljardia euroa ja kriisi maksaa reilun miljardin vuodessa. Tämä on noin kaksi prosenttia. Kun kertoo maksamiensa verojen määrän 0,02:lla, saa helposti selville oman "talkoo-osuutensa" maan asuttamisesta muslimeilla.
tiistai 17. marraskuuta 2015
Pariisi
Tämän vuoden alussa kirjoitin sivalluksen, jossa käsittelin muslimien terrori-iskuja. Tasan vuorokausi myöhemmin terroristit iskivät Charlie Hebdo -lehden toimitukseen. Perjantaina kirjoitin välihuomautuksen onnistuneesta - siis vain pommittaja kuoli - Jemenissä tapahtuneesta iskusta. Kaksi tuntia sen jälkeen alkoivat Pariisin iskut.
Aloin odottelemaan, milloin pihaan kaartaa Supon auto ja minut viedään käsiraudoissa tutkintavankeuteen epäiltynä terroriin yllyttämisestä.
Puolustuksekseni voin vain todeta, että on pirun vaikeaa kirjoittaa muslimiterrorista ilman että pian sen jälkeen sattuu muslimiterroristien isku. Jos tässä maassa on joku jolle tämäntapaisen iskun tulo oli yllätys, niin lupaan tulla vähintäänkin irrottamaan tapin hänen tynnyristään. Kannattaa varmaan aloittaa alan asiantuntijoiksi mediassa julistautuneista. Mikä helvetti siinä on, että tämmöinen amatööri osuu oikeaan melkein 100-prosenttisesti siinä missä asiantuntijoiden ennusteet räjähtävät (sananvalinta tarkoituksellinen) joka kerta tuhannen päreiksi. Kirjoitin Charlie Hebdo -iskujen jälkeen: Eli äärimuslimiterrorismi jatkuu, tosin jatkaa luonnollisesti kasvuaan muslimivähemmistön kasvaessa. Kumpi oli oikeammassa, minä vai islamtutkijat?
Islamin valkopesu alkoi jo ennen kuin verijälkien pesu kaduilta. Tuntui, että vallitsi suorastaan kilpailu siitä, kuka ehtii ensimmäisenä ja kovimmin huutamaan, että tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Huvittavaa asiassa on se, että juuri nämä terroristit edustavat islamin kirjaimellisinta tulkintaa. Jos koraanin tarkimmalla mahdollisella noudattamisella ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, niin millä sitten on? Ehkä koko slogan pitäisi muuttaa muotoon "Islamilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa". Oikeastaan ainoa, joka on toistaiseksi jäänyt puuttumaan on väite siitä, että koko operaatio olisi Mossadin ja/tai CIA:n false flag -operaatio. Tämän väittäminen tosin olisi aika paksua, koska ISIS on jo ilmoittanut tehneensä iskut. Tosin onhan ISIS:iä itseäänkin väitetty juutalaisten salajuoneksi muslimeja vastaan. Tähän täytyy kyllä todeta, että kovin innokkaasti muslimit ottavat osaa itsensä vastaiseen toimintaan.
On yksi ainoa edes jossain määrin uskottava argumentti false flagin puolesta. Siis oikeasti, miten olisi mahdollista että muslimitunarit kykenisivät suorittamaan noin onnistuneen operaation? Toisaalta tällekin on olemassa benchmark eli vertailukohta. Operaatioon arvioitiin osallistuneen kymmenen aktiivista tekijää ja kymmenittäin suunnittelijoita sekä sadoittain tukijoita. Resurssit olivat valtaisat ja käytössä ollut budjetti suuri. Lopputulos: noin 130 kuollutta eli 13 per hyökkääjä, ehkä noin yksi per aktivisti. Tämän sai siis aikaan paras yhdistelmä mitä musulmaaneilla oli tarjota. Vertailukohta: yksittäinen hullu Breivik, joka joutui hankkimaan kaiken omalla kustannuksellaan, suunnittelemaan koko operaation täysin yksin ja myös toteuttamaan sen saaden aikaan kaksi erillistä iskua kaukana toisistaan. Lopputulos: 77 kuollutta. Tästä voimme päätellä, että jopa hullu länsimaalainen on noin 77 kertaa tehokkaampi kuin täysissä järjissään (islam poislukien) toimiva rättipää. Tunareita mitä tunareita.
Yhden ainoan hyvän havainnon suvaitsevaisto on onnistunut tekemään. Näiden iskujen tulisi saada ymmärtämään, mitä sieltä ISIS-seudulta paetaan. Tämä on aivan totta. Turhapaikkaturistien joukossa on epäilemättä myös niitä, jotka ovat lähteneet syystä karkuun. Tähän taas sanoo sanansa pakolaisasiantuntija, omakohtaista kokemusta aiheesta omaava Antti Rokka: "Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile." Kun ISISiä on nyt lähdetty pakoon, ISIS on voittanut ja seuraa perässä. Jos länsimaat suljetaan, on pakko taistella. Ja voiko se nyt olla niin vaikeaa, ottaen huomioon että ISISillä on ehkä 50 000 miehen kuvatusta hajanaisissa riveissään. Irakin ja Syyrian yhteenlaskettu väkiluku on 50 miljoonan luokkaa ja siitä edes yhden prosentin mobilisaatio tuottaa kymmenkertaisen armeijan, jonka voimavarat ovat aivan toista luokkaa. Pakolaisiksi tulisi huolia vain naisia ja pikkulapsia, ei ainuttakaan aikuista miestä. Tällä operaatiolla olisi todennäköisesti myös mukava sivuseuraus eli islamin romahdus.
Se osa pakoloisista, joka on oikeasti lähtenyt karkuun, ajaa islamin asiaa tehokkaammin kuin ISIS koskaan. Islamin uskoa on kahdenlaista: haitallista ja tuhoisaa. Tulijoista varmasti ylivoimainen enemmistö on pelkästään haitallisia. On kuitenkin jo tilastollisesti selvää, että joukossa täytyy olla myös sotarikollisia ja potentiaalisia terroristeja. Islamia voisi verrata pilleriin, jonka syöminen aiheuttaa yhdeksälle kymmenestä vain lieviä oireita, mutta se joka kymmenes on fataali. Tällä kertaa valitettavasti myös muille kuin potilaalle itselleen. Pahinta asiassa on se, että ei ole olemassa mitään konstia tietää, kuka on se, joka kääntyy "maltillisesta" islamista "radikaaliin", kuten näistäkin iskuista on voitu havaita. Ihan tavallinen pariisilaislähiössä kasvanut musliminuori, jonka perhe on ilmeisesti aivan kunniallisia ainakin muslimiasteikolla, ryhtyi terroristiksi.
Ainoa loogisesti järkevä johtopäätös on käännyttää maan rajalta jokainen mahdollinen terroristi. On huomattavasti pienempi riesa evätä turvapaikka 999 pelkästään haitalliselta pakoloiselta kuin päästää maahan se yksi, jonka tekemä terrori-isku surmaa suomalaisia. Siinä sivussa tulee estettyä noista 999:stä niiden 99:n pikkurikollisen tekemät ryöstöt, raiskaukset ja pahoinpitelyt. Lopuista 900:sta jää myös kärsimättä heidän aiheuttamansa taloudellinen rasite, jota aiheuttavat kaikki muut paitsi ehkä ne noin sata, jotka työllistyvät johonkin muualle kuin tulkiksi tai vastaaviin ammatteihin, joille ei ilman loisijoita olisi mitään tarvetta.
Toisen maailmansodan alkaessa manner-Yhdysvalloissa asui toistasataatuhatta japanilaista ja heidän tekemiään terrori-iskuja pelättiin. Yhtään tällaista ei sattuneesta syystä tapahtunut. Sodan jälkeen japanilaiset integroituivat sitten osaksi amerikkalaista yhteiskuntaa, kun olivat saaneet oppitunnin siitä miten USA suhtautui potentiaaliseen uhkaan. Suomen - ja toki muidenkin sivistysmaiden - tulee menetellä muslimien kanssa samoin. On täysin käsittämätöntä, miksi turvapaikanhakuprosessi kestää kuukausia, jopa vuosia. Suurimmalla osalla riittäisi vuorokausi. Tervetuloa Suomeen, tässä alkupalaksi kinkkuvoileipä. Jaa ei maistu? No, 180 asteen käännös, kiitos ja näkemiin. Ja jos maistuu, niin sitten odotellaan muutama tunti. Jaaha, että isompi vessahätä? No, tuo ovi tuossa. Eikä kiivetä pöntölle vaan istutaan ja käytetään sitten paperia. Sitä löytyy rullalta vierestä. Koristeeksi on painettu shahada. Yhtä käytettyä on sitten vilautettava asioinnin jälkeen todisteena. Jos ei onnistu, niin sitten ei ole ollut oikeasti mikään hätä lähteä sieltä Paskastaniasta ja pikakäännytys. Ja jos onnistui, niin siinä tapauksessa tervetuloa Suomeen ja bussi sopeuttamisleirille lähtee parin tunnin kuluttua, turvapaikkahakemus pääsee käsittelyjonoon ja hoidetaan niin pian kuin mahdollista.
Vaan eipähän näin tietenkään tule tapahtumaan. Poliisin suurin huoli tuntuu olevan se, että suomalaiset alkavat herätä ja ovat ajelleet Suomen liput auton ikkunassa. Samaan aikaan todetaan, että terrorismista ei ole pelkoa, ovathan VOK-asukkaat päättäneet ilmoittaa, jos tästä näkyy merkkejä. Tosin uskonveljen ilmiantaminen vääräuskoiselle on islamin säädösten vastaista, toisin kuin vääräuskoiselle valehtelu islamin edistämiseksi. Päätellen poliisiautojen jatkuvasta virrasta VOK:ien suuntaan ilmoituksia on kuitenkin tullut tiheään, elleivät sitten kyseessä ole ollut rauhantahtoisten asukkien erimielisyydet siitä, millä tavoin käyttäydytään rauhantahtoisesti.
Jos tästä nyt jotain positiivista etsii, niin ranskalaiset näyttävät löytäneen housunsa. Presidentti Hollande totesi maan olevan sodassa, ilmoitti että ISIS on tuhottava ja Ranska on jo iskenyt Syyriaan ilmasta. Ihan hyvä noin, mutta paremminkin olisi asian voinut hoitaa. Tässä toimenpideohjelma Hollandelle:
1) Lähetetään viesti ISISille ja kysytään varmistus sille, olivatko he iskun takana.
2) Kun tämä on saatu ja asiasta ei ole epäilystä, toimitaan ISISin haluamalla tavalla. Sehän on julistautunut valtioksi, joten Ranska tunnustaa ISISin ja julistaa sille saman tien sodan.
3) Sodanjulistuksen jälkeen Ranska ilmoittaa, että ISISin on antauduttava ehdottomasti 24 tunnin kuluessa.
4) Kun näin ei tapahdu, Ranska iskee kaikin käytettävissään olevin keinoin ISISiä vastaan, kunnes se antautuu ehdottomasti.
"Kaikin mahdollisin keinoin" tarkoittaa sitä, että jos ja kun ISIS käyttää kaikkea mahdollista käsiinsä saamaa teknologiaa, myös Ranska käyttää kaikkea länsimaisen teknologian suomia sotimismahdollisuuksia. Sen verran asiassa on toki tasoitusta, että myös ISIS käyttää pelkästään länsimaista teknologiaa - jos se joutuisi sotimaan muslimien kehittämin asein, sota menisi sen puolelta kivien heittelyksi. Mutta ISISillä ei ole käytössään kaikkea länsimaiden teknologiaa, toisin kuin Ranskalla. Tähän teknologiaan kuuluvat myös ydinaseet. Harmillisesti Ranska on joutunut luopumaan keskimatkan ydinohjuksistaan, joiden kantama olisikin sopivasti ollut juuri riittävä. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä Ranskalla on käytössään paitsi ohjuksilla varustettu sukellusvene, myös halutessaan alueella täydellinen ilmaherruus ja sen hävittäjät kykenevät kuljettamaan ydinkärkiä. Ydinaseen mahdollista käyttöä tulisi kuitenkin harkita saman periaatteen mukaisesti kuin Hiroshiman ja Nagasakin pommituksia; onhan selvää että ilman ydinpommituksia amerikkalaisten miehistötappiot olisivat olleet valtavat. Tuolloin ydinaseesta tiesivät vain harvat ja valitut ja niinpä maihinnousuun Japaniin varauduttiin mm. valmistamalla sopivaksi arvioitu määrä haavoittumisesta myönnettäviä Purppurasydämiä. Niitä ei olekaan tarvinnut valmistaa 70 vuoteen, vaan on kulutettu vanhaa varastoa. Mikäli Ranska arvioi miehistötappiot konventionaalisessa sodassa liian suuriksi, kynnys ydinaseen käyttöön saattaa ylittyä.
Joka tapauksessa ISIS:in tultua tuhotuksi jälkihoito tulee suunnitella valmiiksi. Erittäin hyvä ajatus olisi erilaisin kannustimin - keppi ja porkkana on vanha toimiva järjestelmä - hoitaa mahdollisimman suuri osuus Ranskan 5-10 miljoonasta muslimista muuttamaan alueelle siirtolaisiksi. Länsimaalaistunut, koulutettu väestö pystyisi taatusti nostamaan alueen sivistyneemmäksi valtioksi. Samalla tulisi hoidettua se, mikä jäi edellisellä kerralla tekemättä - Syyriahan on Ranskan entinen alusmaa. Sana "siirtomaa" on virheellinen, koska ranskalaisia ei liiemmin asu entisissä alusmaissa, vaan Ranska itse on entisten alusmaidensa siirtomaa. Kääntämällä siirtolaissuunta päinvastaiseksi saataisiin maailman kehitys vihdoin urilleen. Nykytilannetta kun voi verrata lähinnä siihen, että lietelantasäiliöstä käy virta juomavesisäiliöön päin. Maailman hyvinvointia ajatellen on historiallisesti katsoen huono asia, jos muutto tapahtuu epäonnistuneista kulttuureista onnistuneisiin. Voi vaikka miettiä, kumpi olisi molempien maiden kannalta parempi, se että Suomeen on muuttanut 20 000 somalia eläteiksi vai se, että Somaliaan olisi muuttanut 20 000 suomalaista rakentamaan siitä edes vähän sivistyneempää valtiota.
Aloin odottelemaan, milloin pihaan kaartaa Supon auto ja minut viedään käsiraudoissa tutkintavankeuteen epäiltynä terroriin yllyttämisestä.
Puolustuksekseni voin vain todeta, että on pirun vaikeaa kirjoittaa muslimiterrorista ilman että pian sen jälkeen sattuu muslimiterroristien isku. Jos tässä maassa on joku jolle tämäntapaisen iskun tulo oli yllätys, niin lupaan tulla vähintäänkin irrottamaan tapin hänen tynnyristään. Kannattaa varmaan aloittaa alan asiantuntijoiksi mediassa julistautuneista. Mikä helvetti siinä on, että tämmöinen amatööri osuu oikeaan melkein 100-prosenttisesti siinä missä asiantuntijoiden ennusteet räjähtävät (sananvalinta tarkoituksellinen) joka kerta tuhannen päreiksi. Kirjoitin Charlie Hebdo -iskujen jälkeen: Eli äärimuslimiterrorismi jatkuu, tosin jatkaa luonnollisesti kasvuaan muslimivähemmistön kasvaessa. Kumpi oli oikeammassa, minä vai islamtutkijat?
Islamin valkopesu alkoi jo ennen kuin verijälkien pesu kaduilta. Tuntui, että vallitsi suorastaan kilpailu siitä, kuka ehtii ensimmäisenä ja kovimmin huutamaan, että tällä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa. Huvittavaa asiassa on se, että juuri nämä terroristit edustavat islamin kirjaimellisinta tulkintaa. Jos koraanin tarkimmalla mahdollisella noudattamisella ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, niin millä sitten on? Ehkä koko slogan pitäisi muuttaa muotoon "Islamilla ei ole mitään tekemistä islamin kanssa". Oikeastaan ainoa, joka on toistaiseksi jäänyt puuttumaan on väite siitä, että koko operaatio olisi Mossadin ja/tai CIA:n false flag -operaatio. Tämän väittäminen tosin olisi aika paksua, koska ISIS on jo ilmoittanut tehneensä iskut. Tosin onhan ISIS:iä itseäänkin väitetty juutalaisten salajuoneksi muslimeja vastaan. Tähän täytyy kyllä todeta, että kovin innokkaasti muslimit ottavat osaa itsensä vastaiseen toimintaan.
On yksi ainoa edes jossain määrin uskottava argumentti false flagin puolesta. Siis oikeasti, miten olisi mahdollista että muslimitunarit kykenisivät suorittamaan noin onnistuneen operaation? Toisaalta tällekin on olemassa benchmark eli vertailukohta. Operaatioon arvioitiin osallistuneen kymmenen aktiivista tekijää ja kymmenittäin suunnittelijoita sekä sadoittain tukijoita. Resurssit olivat valtaisat ja käytössä ollut budjetti suuri. Lopputulos: noin 130 kuollutta eli 13 per hyökkääjä, ehkä noin yksi per aktivisti. Tämän sai siis aikaan paras yhdistelmä mitä musulmaaneilla oli tarjota. Vertailukohta: yksittäinen hullu Breivik, joka joutui hankkimaan kaiken omalla kustannuksellaan, suunnittelemaan koko operaation täysin yksin ja myös toteuttamaan sen saaden aikaan kaksi erillistä iskua kaukana toisistaan. Lopputulos: 77 kuollutta. Tästä voimme päätellä, että jopa hullu länsimaalainen on noin 77 kertaa tehokkaampi kuin täysissä järjissään (islam poislukien) toimiva rättipää. Tunareita mitä tunareita.
Yhden ainoan hyvän havainnon suvaitsevaisto on onnistunut tekemään. Näiden iskujen tulisi saada ymmärtämään, mitä sieltä ISIS-seudulta paetaan. Tämä on aivan totta. Turhapaikkaturistien joukossa on epäilemättä myös niitä, jotka ovat lähteneet syystä karkuun. Tähän taas sanoo sanansa pakolaisasiantuntija, omakohtaista kokemusta aiheesta omaava Antti Rokka: "Katsoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile." Kun ISISiä on nyt lähdetty pakoon, ISIS on voittanut ja seuraa perässä. Jos länsimaat suljetaan, on pakko taistella. Ja voiko se nyt olla niin vaikeaa, ottaen huomioon että ISISillä on ehkä 50 000 miehen kuvatusta hajanaisissa riveissään. Irakin ja Syyrian yhteenlaskettu väkiluku on 50 miljoonan luokkaa ja siitä edes yhden prosentin mobilisaatio tuottaa kymmenkertaisen armeijan, jonka voimavarat ovat aivan toista luokkaa. Pakolaisiksi tulisi huolia vain naisia ja pikkulapsia, ei ainuttakaan aikuista miestä. Tällä operaatiolla olisi todennäköisesti myös mukava sivuseuraus eli islamin romahdus.
Se osa pakoloisista, joka on oikeasti lähtenyt karkuun, ajaa islamin asiaa tehokkaammin kuin ISIS koskaan. Islamin uskoa on kahdenlaista: haitallista ja tuhoisaa. Tulijoista varmasti ylivoimainen enemmistö on pelkästään haitallisia. On kuitenkin jo tilastollisesti selvää, että joukossa täytyy olla myös sotarikollisia ja potentiaalisia terroristeja. Islamia voisi verrata pilleriin, jonka syöminen aiheuttaa yhdeksälle kymmenestä vain lieviä oireita, mutta se joka kymmenes on fataali. Tällä kertaa valitettavasti myös muille kuin potilaalle itselleen. Pahinta asiassa on se, että ei ole olemassa mitään konstia tietää, kuka on se, joka kääntyy "maltillisesta" islamista "radikaaliin", kuten näistäkin iskuista on voitu havaita. Ihan tavallinen pariisilaislähiössä kasvanut musliminuori, jonka perhe on ilmeisesti aivan kunniallisia ainakin muslimiasteikolla, ryhtyi terroristiksi.
Ainoa loogisesti järkevä johtopäätös on käännyttää maan rajalta jokainen mahdollinen terroristi. On huomattavasti pienempi riesa evätä turvapaikka 999 pelkästään haitalliselta pakoloiselta kuin päästää maahan se yksi, jonka tekemä terrori-isku surmaa suomalaisia. Siinä sivussa tulee estettyä noista 999:stä niiden 99:n pikkurikollisen tekemät ryöstöt, raiskaukset ja pahoinpitelyt. Lopuista 900:sta jää myös kärsimättä heidän aiheuttamansa taloudellinen rasite, jota aiheuttavat kaikki muut paitsi ehkä ne noin sata, jotka työllistyvät johonkin muualle kuin tulkiksi tai vastaaviin ammatteihin, joille ei ilman loisijoita olisi mitään tarvetta.
Toisen maailmansodan alkaessa manner-Yhdysvalloissa asui toistasataatuhatta japanilaista ja heidän tekemiään terrori-iskuja pelättiin. Yhtään tällaista ei sattuneesta syystä tapahtunut. Sodan jälkeen japanilaiset integroituivat sitten osaksi amerikkalaista yhteiskuntaa, kun olivat saaneet oppitunnin siitä miten USA suhtautui potentiaaliseen uhkaan. Suomen - ja toki muidenkin sivistysmaiden - tulee menetellä muslimien kanssa samoin. On täysin käsittämätöntä, miksi turvapaikanhakuprosessi kestää kuukausia, jopa vuosia. Suurimmalla osalla riittäisi vuorokausi. Tervetuloa Suomeen, tässä alkupalaksi kinkkuvoileipä. Jaa ei maistu? No, 180 asteen käännös, kiitos ja näkemiin. Ja jos maistuu, niin sitten odotellaan muutama tunti. Jaaha, että isompi vessahätä? No, tuo ovi tuossa. Eikä kiivetä pöntölle vaan istutaan ja käytetään sitten paperia. Sitä löytyy rullalta vierestä. Koristeeksi on painettu shahada. Yhtä käytettyä on sitten vilautettava asioinnin jälkeen todisteena. Jos ei onnistu, niin sitten ei ole ollut oikeasti mikään hätä lähteä sieltä Paskastaniasta ja pikakäännytys. Ja jos onnistui, niin siinä tapauksessa tervetuloa Suomeen ja bussi sopeuttamisleirille lähtee parin tunnin kuluttua, turvapaikkahakemus pääsee käsittelyjonoon ja hoidetaan niin pian kuin mahdollista.
Vaan eipähän näin tietenkään tule tapahtumaan. Poliisin suurin huoli tuntuu olevan se, että suomalaiset alkavat herätä ja ovat ajelleet Suomen liput auton ikkunassa. Samaan aikaan todetaan, että terrorismista ei ole pelkoa, ovathan VOK-asukkaat päättäneet ilmoittaa, jos tästä näkyy merkkejä. Tosin uskonveljen ilmiantaminen vääräuskoiselle on islamin säädösten vastaista, toisin kuin vääräuskoiselle valehtelu islamin edistämiseksi. Päätellen poliisiautojen jatkuvasta virrasta VOK:ien suuntaan ilmoituksia on kuitenkin tullut tiheään, elleivät sitten kyseessä ole ollut rauhantahtoisten asukkien erimielisyydet siitä, millä tavoin käyttäydytään rauhantahtoisesti.
Jos tästä nyt jotain positiivista etsii, niin ranskalaiset näyttävät löytäneen housunsa. Presidentti Hollande totesi maan olevan sodassa, ilmoitti että ISIS on tuhottava ja Ranska on jo iskenyt Syyriaan ilmasta. Ihan hyvä noin, mutta paremminkin olisi asian voinut hoitaa. Tässä toimenpideohjelma Hollandelle:
1) Lähetetään viesti ISISille ja kysytään varmistus sille, olivatko he iskun takana.
2) Kun tämä on saatu ja asiasta ei ole epäilystä, toimitaan ISISin haluamalla tavalla. Sehän on julistautunut valtioksi, joten Ranska tunnustaa ISISin ja julistaa sille saman tien sodan.
3) Sodanjulistuksen jälkeen Ranska ilmoittaa, että ISISin on antauduttava ehdottomasti 24 tunnin kuluessa.
4) Kun näin ei tapahdu, Ranska iskee kaikin käytettävissään olevin keinoin ISISiä vastaan, kunnes se antautuu ehdottomasti.
"Kaikin mahdollisin keinoin" tarkoittaa sitä, että jos ja kun ISIS käyttää kaikkea mahdollista käsiinsä saamaa teknologiaa, myös Ranska käyttää kaikkea länsimaisen teknologian suomia sotimismahdollisuuksia. Sen verran asiassa on toki tasoitusta, että myös ISIS käyttää pelkästään länsimaista teknologiaa - jos se joutuisi sotimaan muslimien kehittämin asein, sota menisi sen puolelta kivien heittelyksi. Mutta ISISillä ei ole käytössään kaikkea länsimaiden teknologiaa, toisin kuin Ranskalla. Tähän teknologiaan kuuluvat myös ydinaseet. Harmillisesti Ranska on joutunut luopumaan keskimatkan ydinohjuksistaan, joiden kantama olisikin sopivasti ollut juuri riittävä. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä Ranskalla on käytössään paitsi ohjuksilla varustettu sukellusvene, myös halutessaan alueella täydellinen ilmaherruus ja sen hävittäjät kykenevät kuljettamaan ydinkärkiä. Ydinaseen mahdollista käyttöä tulisi kuitenkin harkita saman periaatteen mukaisesti kuin Hiroshiman ja Nagasakin pommituksia; onhan selvää että ilman ydinpommituksia amerikkalaisten miehistötappiot olisivat olleet valtavat. Tuolloin ydinaseesta tiesivät vain harvat ja valitut ja niinpä maihinnousuun Japaniin varauduttiin mm. valmistamalla sopivaksi arvioitu määrä haavoittumisesta myönnettäviä Purppurasydämiä. Niitä ei olekaan tarvinnut valmistaa 70 vuoteen, vaan on kulutettu vanhaa varastoa. Mikäli Ranska arvioi miehistötappiot konventionaalisessa sodassa liian suuriksi, kynnys ydinaseen käyttöön saattaa ylittyä.
Joka tapauksessa ISIS:in tultua tuhotuksi jälkihoito tulee suunnitella valmiiksi. Erittäin hyvä ajatus olisi erilaisin kannustimin - keppi ja porkkana on vanha toimiva järjestelmä - hoitaa mahdollisimman suuri osuus Ranskan 5-10 miljoonasta muslimista muuttamaan alueelle siirtolaisiksi. Länsimaalaistunut, koulutettu väestö pystyisi taatusti nostamaan alueen sivistyneemmäksi valtioksi. Samalla tulisi hoidettua se, mikä jäi edellisellä kerralla tekemättä - Syyriahan on Ranskan entinen alusmaa. Sana "siirtomaa" on virheellinen, koska ranskalaisia ei liiemmin asu entisissä alusmaissa, vaan Ranska itse on entisten alusmaidensa siirtomaa. Kääntämällä siirtolaissuunta päinvastaiseksi saataisiin maailman kehitys vihdoin urilleen. Nykytilannetta kun voi verrata lähinnä siihen, että lietelantasäiliöstä käy virta juomavesisäiliöön päin. Maailman hyvinvointia ajatellen on historiallisesti katsoen huono asia, jos muutto tapahtuu epäonnistuneista kulttuureista onnistuneisiin. Voi vaikka miettiä, kumpi olisi molempien maiden kannalta parempi, se että Suomeen on muuttanut 20 000 somalia eläteiksi vai se, että Somaliaan olisi muuttanut 20 000 suomalaista rakentamaan siitä edes vähän sivistyneempää valtiota.
perjantai 13. marraskuuta 2015
Välihuomautus 85: KA-BOOM!!!
Totesin jo viisi vuotta sitten, että muslimien itsemurhaiskut ovat hieno homma, mitä enemmän sitä parempi - kunhan niissä ei kuole muita. Jemenissä reipas terroristikokelas teki taas kuten pitää ja sössi. Pommivyö laukesi ennen aikojaan ja paikalta kuvatussa videossa nähdään, miten mies on yhä elossa räjähdettyään vyötärön yläpuolelta poikki. Videota on tämän takia epäilty väärennykseksi. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ihminen voi pysyä elossa ja puhua järkevästi vielä minuuttikaupalla senkin jälkeen, kun on leikkautunut kahtia - älkää kysykö mistä tiedän.
Videon kommenttien joukossa sekä LiveLeakissa että MV-lehdessä oli varsinaisia helmiä. Tässä parhaita, olen ottanut vapauden hieman muotoilla joitakin:
- Missä on mun 72 neitsyttä? Te ootte kaikki rumia miehiä!
- Ei taida neitsyistä olla iloa tuolla kokoonpanolla.
- Oli musulmaani maantiellä poikittain, jalla jalla jalat vei.
- Se on nauranut katketakseen...
- Suddenly, I'm not half the man I used to be...
- Taisi kello unohtua kesäaikaan.
- Kyllä tällaisen mokan jälkeen on terroristi ihan hajalla.
- Jemeniläisen a-klinikan katkaisuhoito.
- Rest In Pieces.
- Sukulaiset ovat tervetulleita hyvästelemään rakkaansa ruumishuoneen tiloihin 1, 2, 5, 7 ja 12.
- Hyvä mies, yritä nyt saada itsesi kokoon!
- Ei olisi pitänyt luottaa kiinalaisiin piraattidetonaattoreihin.
- Hei Ahmed, tuuks pelaan futista? Sä voit olla maalitolppa.
- Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... tai siis... ööö... ainakin osa siitä.
- Antakaa nyt helvetin äkkiä jeesusteippiä.
- Kovan työpäivän jälkeen sitä on joskus ihan poikki.
- Tutkijat ovat oikeassa: kellojen siirto on terveydelle haitallista.
- Tehokkain kokeilemani hoito liikavarpaisiin.
- Ei olisi pitänyt pidätellä pierua niin kauan.
- Olisi kannattanut lukea ajastimen käyttöohje.
- I bet that took guts!
- That man got balls... somewhere.
- Pahin varhainen laukeaminen ikinä.
- Kaveri oli menossa koekuvauksiin TV-sarjaan "Miehen puolikkaat".
- Islam - religion of pieces.
- Täydellinen video LiveLeakiin!
Videon kommenttien joukossa sekä LiveLeakissa että MV-lehdessä oli varsinaisia helmiä. Tässä parhaita, olen ottanut vapauden hieman muotoilla joitakin:
- Missä on mun 72 neitsyttä? Te ootte kaikki rumia miehiä!
- Ei taida neitsyistä olla iloa tuolla kokoonpanolla.
- Oli musulmaani maantiellä poikittain, jalla jalla jalat vei.
- Se on nauranut katketakseen...
- Suddenly, I'm not half the man I used to be...
- Taisi kello unohtua kesäaikaan.
- Kyllä tällaisen mokan jälkeen on terroristi ihan hajalla.
- Jemeniläisen a-klinikan katkaisuhoito.
- Rest In Pieces.
- Sukulaiset ovat tervetulleita hyvästelemään rakkaansa ruumishuoneen tiloihin 1, 2, 5, 7 ja 12.
- Hyvä mies, yritä nyt saada itsesi kokoon!
- Ei olisi pitänyt luottaa kiinalaisiin piraattidetonaattoreihin.
- Hei Ahmed, tuuks pelaan futista? Sä voit olla maalitolppa.
- Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis... tai siis... ööö... ainakin osa siitä.
- Antakaa nyt helvetin äkkiä jeesusteippiä.
- Kovan työpäivän jälkeen sitä on joskus ihan poikki.
- Tutkijat ovat oikeassa: kellojen siirto on terveydelle haitallista.
- Tehokkain kokeilemani hoito liikavarpaisiin.
- Ei olisi pitänyt pidätellä pierua niin kauan.
- Olisi kannattanut lukea ajastimen käyttöohje.
- I bet that took guts!
- That man got balls... somewhere.
- Pahin varhainen laukeaminen ikinä.
- Kaveri oli menossa koekuvauksiin TV-sarjaan "Miehen puolikkaat".
- Islam - religion of pieces.
- Täydellinen video LiveLeakiin!
torstai 12. marraskuuta 2015
Xanadu
Suomen ulkoministeri Jussi Järvinen istui limusiinin takapenkille tyytyväisenä. Neuvottelut oli saatu tuloksekkaasti päätökseen. Hintaa vastapuoli oli tinkinyt ylöspäin sopimuksen A-osaan juuri sen verran kuin Järvinen oli odottanutkin, mutta B-osa oli mennyt läpi heittämällä. Pelivaraa oli jäänyt vielä miljardi, mutta sitä ei toinen osapuoli saisi koskaan tietää. Järvisen valtuudet olisivat riittäneet neljän miljardin yhteissummaan. Hän oli aloittanut tarjoamalla miljardi + miljardi euroa ja lopputulos oli kaksi miljardia plus miljardi. Siistit tasaluvut, Järvinen tuumaili Kinshasan maisemien vilistessä auton ikkunoista. Järvistä hieman harmitti, ettei hän ehtinyt jäädä Kongon demokraattisen tasavallan ulkoministerin tarjoamalle juhlaillalliselle. Diplomatian etiketti olisi sitä edellyttänytkin, mutta kotimaan kiireet odottivat.
Ulkoministeri Atsinbo Humbalawumba oli myös varsin tyytyväinen. Hän oli aistinut suomalaisen kollegansa hyvin peittämän hämmästyksen, kun pienintäkään vihjausta lahjuksista ei esitetty. Ei ollut mitään tarvetta. Systeemit olivat nykyään sen verran hienostuneita, että kahden miljardin euron kauppasummasta kiertäisi erilaisten bulvaanien kautta leijonanosa poliitikkojen ja virkamiesten sveitsiläisille numerotileille. Paljon siistimpää kuin suora lahjonta ja näin menetellen rahan maksavien mzungujen omatunto pysyi puhtaana. Presidentti veisi tietysti suurimman kakun, mutta Humbalawumba arvioi oman osuutensa olevan lähemmäs viidenkymmenen miljoonan euron suuruinen. Sillä kelpaisi aikanaan elellä maanpaossa, kunhan seuraava vallankaappaus tulisi.
Pari päivää myöhemmin pidetty lehdistötilaisuus oli hyvin valmisteltuna suurmenestys. Harvoin on mediaa yhtä perusteellisesti päästy yllättämään. Järvinen oli palkannut isolla rahalla Yhdysvalloista alan parhaan spin doctorin, joka oli orkestroinut julkisuuspelin. Mediaa vietiin kuin litran mittaa. Jutun juoni oli siinä, että saatiin ensin joku määkimään oikeaan suuntaan, jonka jälkeen muu lammaslauma seurasi kyllä perästä. Charlie Howe myhäili kulisseissa hiljaa itsekseen, kun tulkki selitti hänelle mitä tapahtui.
Ensimmäisinä uutisoimaan ehtivät tietysti radio- ja TV-asemat yhdessä sanomalehtien nettisivujen kanssa. Se osa kansaa, joka luki vielä printtimediaa, sai kahvinsa väärään kurkkuun vasta seuraavana aamuna. ”Suomi osti palasen Afrikkaa”, kirkuivat otsikot.
Juttua lukiessa selvisivät yksityiskohdat. Suomi oli solminut Kongon demokraattisen tasavallan kanssa sopimuksen, jossa Suomen hallintaan siirtyi lähes kahdenkymmenentuhannen neliökilometrin suuruinen harvaan asuttu alue Kongosta. Alue muodosti U-kirjaimen muotoisen mutkan etelään rajautuen Angolaan. Kauppahinnaksi oli sovittu maa-alasta kaksi miljardia euroa, joka oli jo toimitettu Kongon demokraattisen tasavallan tilille. Lisäksi Suomen valtio oli sitoutunut maksamaan seuraavan neljän vuoden kuluessa miljardi euroa korvauksena niille alueen alkuperäisasukkaille, jotka halusivat muuttaa sieltä Kongon demokraattisen tasavallan muille alueille.
Suomi halusi kantaa vastuunsa maailman pakolaiskriisistä ainutlaatuisella ja kehittävällä tavalla, oli ulkoministeri sanonut. Niinpä Suomi oli ristiriitojen välttämiseksi hankkinut väliaikaiseen hallintaansa alueen, jonne pakolaiset saattoivat nyt rauhassa rakentaa ihanneyhteiskunnan. Alueella asui noin 200 000 kongolaista, jotka saivat joko jäädä sinne tai lähteä rahallisen korvauksen avulla rakentamaan elämäänsä alusta muualla Kongon demokraattisessa tasavallassa. Tämän korvauksen suuruudeksi oli sovittu miljardi euroa, joka jaettaisiin tasan kaikkien niiden kanssa, jotka neljän vuoden kuluessa muuttaisivat alueelta pois. Muuttotilanteen rekisteröinti ja maksujen toimittaminen perille oli sovittu Kongon hallituksen tehtäväksi. Mikäli kaikki muuttaisivat, jokaisen korvaus olisi viisituhatta euroa, mikä oli noin kuusinkertainen Kongon vuotuiseen bruttokansantuotteeseen per asukas nähden. Oli sovittu, että jokaiselle poismuuttajalle lyötäisiin välittömästi viisi tonnia kouraan ja neljän vuoden siirtymäajan päätyttyä jäljelle jääneet rahat jaettaisiin tasan poismuuttaneiden kesken. Kerran rahakorvauksen ottaneella ei olisi enää paluuta alueelle ja alueelle neljän vuoden jälkeen jääneet eivät enää saisi korvausta, vaikka pois muuttaisivatkin. Heistä tulisi uuden valtion kansalaisia.
Muut uuden valtion kansalaiset Suomi lennättäisi paikan päälle omalla kustannuksellaan. Sopimukseen kuului, että Suomi rakentaisi paikalle lentokentän ja vastaisi sen ylläpidosta sekä hallinnasta jatkossakin. Kentälle palkattaisiin kehitysyhteistyömäärärahoista henkilökunta ja vartiokomppania. Rakentaminen tapahtuisi pikavauhtia. Välittömästi kentän valmistuttua, osin jo ennen sitä uuteen maahan kuljetettaisiin Suomesta kaikki ne, jotka olivat Suomesta turvapaikkaa hakeneet. Samoin Suomen osuus kiintiöpakolaisista osoitettaisiin jatkossa sataprosenttisesti sinne. Myös perheenyhdistämiset tapahtuisivat sinne.
Tämän uuden valtion nimeksi Suomi oli päättänyt antaa Xanadu. Aluksi nimeksi oli harkittu Onnela, mutta päädyttiin kuitenkin kansainvälisempään vaihtoehtoon. Varsinainen onnela uudesta valtiosta kuitenkin väistämättä tulisi, koska sinne asutettaisiin vain niitä, jotka ovat lähteneet sotaa pakoon. Niinpä olisi aivan selvää, että tällaiset ihmiset kykenisivät luomaan ihanneyhteiskunnan, jossa asiat selvitettäisiin rauhanomaisesti.
Toki Suomi kantaisi vastuunsa ja auttaisi uudet asukit alkuun. Paikalle oli suunniteltu parakkikyliä, joissa tulokkaat voisivat ensi alkuun asua. Jokaiselle annettaisiin myös viidensadan euron starttiraha, mikä Afrikan oloissa riittäisikin pitkälle. Koska pakolaiset ovat tunnetusti yhteiskunnalle rikkaus ja monikulttuurisuus siunaus, Xanadu nousisi piakkoin maailman menestyneimpien valtioiden joukkoon. Xanadulaiset saisivat itse vapaasti päättää hallintojärjestelmänsä, aluksi siellä vallitsisi Suomen laki soveltuvin osin. Ainoa rajoitus olisi, että Xanadun tulisi ottaa vastaan kaikki, jotka Suomi sinne lähettäisi eli Suomesta turvapaikkaa hakeneet. Sopimus kattoi myös sinne vapaaehtoisesti siirtyvät Suomen kansalaiset. Oli näet odotettavissa, että osa monikulttuurisuutta kannattavasta suvaitsevaistosta muuttaisi Xanaduun eli ihanneyhteiskuntaansa, koska muutenhan sen monikulttuurisuudesta puuttuisivat kokonaan valkoiset eurooppalaiset. Tosin jotkut suhtautuivat tähän väitteeseen epäluuloisesti perustellen epäluuloaan sillä, että toistaiseksikaan suvaitsevaisto ei ollut halunnut muuttaa täysin mustaan Afrikkaan tai muslimimaihin tehdäkseen niistä monikulttuurisia, ainoastaan tuoda afrikkalaisia ja muslimeja Suomeen, vaikka heitä oli täällä jo ennestäänkin. Toisin kuin eurooppalaisia Afrikassa tai muslimimaissa.
Yhtenä ongelmana Xanadussa tulisi luultavasti olemaan liikakansoitus, toki onnela olisi vetovoimainen. Tällä hetkellä alueella asui noin 0,2 miljoonaa asukasta. Toisaalta vain hieman suuremmassa Burundissa oli kymmenen miljoonaa asukasta, joten Xanaduun mahtuisi varmasti viisi miljoonaa helposti. Tämä olisi myös maapallon kantokyvyn kannalta ylivoimaisesti parempi ratkaisu, sillä ihmisen hiilijalanjälki olisi lämpimällä päiväntasaajan seudulla monin verroin pienempi kuin napaseudulla, vaikka elintaso olisikin sama. Tosin monikulttuurisen Xanadun elintaso odotettavasti nousisi yksikulttuurista Suomea korkeammaksi, mutta ero kuittautuisi hiilijalanjäljessä ilmastotekijöillä. Päätöksen vihreydestä Suomi sai runsaasti kiitosta kansainvälisillä foorumeilla ja monet muutkin maat ryhtyivät harkitsemaan vastaavaa kauppaa jonkin Afrikan maan kanssa.
Viisi vuotta myöhemmin Tornion rajanylityspaikalla:
- Hei Masa, katohan tonne!
Toinen tullimiehistä nosti katseensa iltapäivälehdestä.
- No sehän on… sehän on ihan pesunkestävä ählämi!
- Niin muuten on. Mitä helvettiä se täällä tekee. Mennääs kysymään.
Miehet marssivat kohti.
- Hello!
- Hi, kylla mina puhu suomea. Olle Andersson från Haparanda.
- Hjaa, no eipä sitten mitään. Taidat olla uusi täälläpäin?
- Jåå, tavallaan. Paluumuuttaja. Täältä kotoisin, mutta asunut kymmenen vuotta Tukholmassa. Muutin tänne kotiseudun vapaavyöhykkeelle takaisin, kun kävi tuo meno sen verran levottomaksi etelän kalifaatissa. Ei enää siellä suojaväritys auttanut, kun nimi periytyy umpiruotsalaiselta isoisältä ja on muutenkin länsimaalaistunut. Ajattelin käydä katsomassa vähän Torniota pitkästä aikaa.
- No ei muuta kuin tervetuloa!
Tullimiehet löntystivät takaisin vartiokoppiin.
- Minä kun jo luulin, että nyt tuli maailman kahdeksas ihme.
- Vaan eipä ollut viisi vuotta sitten vielä mikään ihme, oikeastaan normi.
- Joo. Vaan äkkiä se tulva sitten loppui. Mistähän syystä?
Ulkoministeri Atsinbo Humbalawumba oli myös varsin tyytyväinen. Hän oli aistinut suomalaisen kollegansa hyvin peittämän hämmästyksen, kun pienintäkään vihjausta lahjuksista ei esitetty. Ei ollut mitään tarvetta. Systeemit olivat nykyään sen verran hienostuneita, että kahden miljardin euron kauppasummasta kiertäisi erilaisten bulvaanien kautta leijonanosa poliitikkojen ja virkamiesten sveitsiläisille numerotileille. Paljon siistimpää kuin suora lahjonta ja näin menetellen rahan maksavien mzungujen omatunto pysyi puhtaana. Presidentti veisi tietysti suurimman kakun, mutta Humbalawumba arvioi oman osuutensa olevan lähemmäs viidenkymmenen miljoonan euron suuruinen. Sillä kelpaisi aikanaan elellä maanpaossa, kunhan seuraava vallankaappaus tulisi.
Pari päivää myöhemmin pidetty lehdistötilaisuus oli hyvin valmisteltuna suurmenestys. Harvoin on mediaa yhtä perusteellisesti päästy yllättämään. Järvinen oli palkannut isolla rahalla Yhdysvalloista alan parhaan spin doctorin, joka oli orkestroinut julkisuuspelin. Mediaa vietiin kuin litran mittaa. Jutun juoni oli siinä, että saatiin ensin joku määkimään oikeaan suuntaan, jonka jälkeen muu lammaslauma seurasi kyllä perästä. Charlie Howe myhäili kulisseissa hiljaa itsekseen, kun tulkki selitti hänelle mitä tapahtui.
Ensimmäisinä uutisoimaan ehtivät tietysti radio- ja TV-asemat yhdessä sanomalehtien nettisivujen kanssa. Se osa kansaa, joka luki vielä printtimediaa, sai kahvinsa väärään kurkkuun vasta seuraavana aamuna. ”Suomi osti palasen Afrikkaa”, kirkuivat otsikot.
Juttua lukiessa selvisivät yksityiskohdat. Suomi oli solminut Kongon demokraattisen tasavallan kanssa sopimuksen, jossa Suomen hallintaan siirtyi lähes kahdenkymmenentuhannen neliökilometrin suuruinen harvaan asuttu alue Kongosta. Alue muodosti U-kirjaimen muotoisen mutkan etelään rajautuen Angolaan. Kauppahinnaksi oli sovittu maa-alasta kaksi miljardia euroa, joka oli jo toimitettu Kongon demokraattisen tasavallan tilille. Lisäksi Suomen valtio oli sitoutunut maksamaan seuraavan neljän vuoden kuluessa miljardi euroa korvauksena niille alueen alkuperäisasukkaille, jotka halusivat muuttaa sieltä Kongon demokraattisen tasavallan muille alueille.
Suomi halusi kantaa vastuunsa maailman pakolaiskriisistä ainutlaatuisella ja kehittävällä tavalla, oli ulkoministeri sanonut. Niinpä Suomi oli ristiriitojen välttämiseksi hankkinut väliaikaiseen hallintaansa alueen, jonne pakolaiset saattoivat nyt rauhassa rakentaa ihanneyhteiskunnan. Alueella asui noin 200 000 kongolaista, jotka saivat joko jäädä sinne tai lähteä rahallisen korvauksen avulla rakentamaan elämäänsä alusta muualla Kongon demokraattisessa tasavallassa. Tämän korvauksen suuruudeksi oli sovittu miljardi euroa, joka jaettaisiin tasan kaikkien niiden kanssa, jotka neljän vuoden kuluessa muuttaisivat alueelta pois. Muuttotilanteen rekisteröinti ja maksujen toimittaminen perille oli sovittu Kongon hallituksen tehtäväksi. Mikäli kaikki muuttaisivat, jokaisen korvaus olisi viisituhatta euroa, mikä oli noin kuusinkertainen Kongon vuotuiseen bruttokansantuotteeseen per asukas nähden. Oli sovittu, että jokaiselle poismuuttajalle lyötäisiin välittömästi viisi tonnia kouraan ja neljän vuoden siirtymäajan päätyttyä jäljelle jääneet rahat jaettaisiin tasan poismuuttaneiden kesken. Kerran rahakorvauksen ottaneella ei olisi enää paluuta alueelle ja alueelle neljän vuoden jälkeen jääneet eivät enää saisi korvausta, vaikka pois muuttaisivatkin. Heistä tulisi uuden valtion kansalaisia.
Muut uuden valtion kansalaiset Suomi lennättäisi paikan päälle omalla kustannuksellaan. Sopimukseen kuului, että Suomi rakentaisi paikalle lentokentän ja vastaisi sen ylläpidosta sekä hallinnasta jatkossakin. Kentälle palkattaisiin kehitysyhteistyömäärärahoista henkilökunta ja vartiokomppania. Rakentaminen tapahtuisi pikavauhtia. Välittömästi kentän valmistuttua, osin jo ennen sitä uuteen maahan kuljetettaisiin Suomesta kaikki ne, jotka olivat Suomesta turvapaikkaa hakeneet. Samoin Suomen osuus kiintiöpakolaisista osoitettaisiin jatkossa sataprosenttisesti sinne. Myös perheenyhdistämiset tapahtuisivat sinne.
Tämän uuden valtion nimeksi Suomi oli päättänyt antaa Xanadu. Aluksi nimeksi oli harkittu Onnela, mutta päädyttiin kuitenkin kansainvälisempään vaihtoehtoon. Varsinainen onnela uudesta valtiosta kuitenkin väistämättä tulisi, koska sinne asutettaisiin vain niitä, jotka ovat lähteneet sotaa pakoon. Niinpä olisi aivan selvää, että tällaiset ihmiset kykenisivät luomaan ihanneyhteiskunnan, jossa asiat selvitettäisiin rauhanomaisesti.
Toki Suomi kantaisi vastuunsa ja auttaisi uudet asukit alkuun. Paikalle oli suunniteltu parakkikyliä, joissa tulokkaat voisivat ensi alkuun asua. Jokaiselle annettaisiin myös viidensadan euron starttiraha, mikä Afrikan oloissa riittäisikin pitkälle. Koska pakolaiset ovat tunnetusti yhteiskunnalle rikkaus ja monikulttuurisuus siunaus, Xanadu nousisi piakkoin maailman menestyneimpien valtioiden joukkoon. Xanadulaiset saisivat itse vapaasti päättää hallintojärjestelmänsä, aluksi siellä vallitsisi Suomen laki soveltuvin osin. Ainoa rajoitus olisi, että Xanadun tulisi ottaa vastaan kaikki, jotka Suomi sinne lähettäisi eli Suomesta turvapaikkaa hakeneet. Sopimus kattoi myös sinne vapaaehtoisesti siirtyvät Suomen kansalaiset. Oli näet odotettavissa, että osa monikulttuurisuutta kannattavasta suvaitsevaistosta muuttaisi Xanaduun eli ihanneyhteiskuntaansa, koska muutenhan sen monikulttuurisuudesta puuttuisivat kokonaan valkoiset eurooppalaiset. Tosin jotkut suhtautuivat tähän väitteeseen epäluuloisesti perustellen epäluuloaan sillä, että toistaiseksikaan suvaitsevaisto ei ollut halunnut muuttaa täysin mustaan Afrikkaan tai muslimimaihin tehdäkseen niistä monikulttuurisia, ainoastaan tuoda afrikkalaisia ja muslimeja Suomeen, vaikka heitä oli täällä jo ennestäänkin. Toisin kuin eurooppalaisia Afrikassa tai muslimimaissa.
Yhtenä ongelmana Xanadussa tulisi luultavasti olemaan liikakansoitus, toki onnela olisi vetovoimainen. Tällä hetkellä alueella asui noin 0,2 miljoonaa asukasta. Toisaalta vain hieman suuremmassa Burundissa oli kymmenen miljoonaa asukasta, joten Xanaduun mahtuisi varmasti viisi miljoonaa helposti. Tämä olisi myös maapallon kantokyvyn kannalta ylivoimaisesti parempi ratkaisu, sillä ihmisen hiilijalanjälki olisi lämpimällä päiväntasaajan seudulla monin verroin pienempi kuin napaseudulla, vaikka elintaso olisikin sama. Tosin monikulttuurisen Xanadun elintaso odotettavasti nousisi yksikulttuurista Suomea korkeammaksi, mutta ero kuittautuisi hiilijalanjäljessä ilmastotekijöillä. Päätöksen vihreydestä Suomi sai runsaasti kiitosta kansainvälisillä foorumeilla ja monet muutkin maat ryhtyivät harkitsemaan vastaavaa kauppaa jonkin Afrikan maan kanssa.
Viisi vuotta myöhemmin Tornion rajanylityspaikalla:
- Hei Masa, katohan tonne!
Toinen tullimiehistä nosti katseensa iltapäivälehdestä.
- No sehän on… sehän on ihan pesunkestävä ählämi!
- Niin muuten on. Mitä helvettiä se täällä tekee. Mennääs kysymään.
Miehet marssivat kohti.
- Hello!
- Hi, kylla mina puhu suomea. Olle Andersson från Haparanda.
- Hjaa, no eipä sitten mitään. Taidat olla uusi täälläpäin?
- Jåå, tavallaan. Paluumuuttaja. Täältä kotoisin, mutta asunut kymmenen vuotta Tukholmassa. Muutin tänne kotiseudun vapaavyöhykkeelle takaisin, kun kävi tuo meno sen verran levottomaksi etelän kalifaatissa. Ei enää siellä suojaväritys auttanut, kun nimi periytyy umpiruotsalaiselta isoisältä ja on muutenkin länsimaalaistunut. Ajattelin käydä katsomassa vähän Torniota pitkästä aikaa.
- No ei muuta kuin tervetuloa!
Tullimiehet löntystivät takaisin vartiokoppiin.
- Minä kun jo luulin, että nyt tuli maailman kahdeksas ihme.
- Vaan eipä ollut viisi vuotta sitten vielä mikään ihme, oikeastaan normi.
- Joo. Vaan äkkiä se tulva sitten loppui. Mistähän syystä?
lauantai 7. marraskuuta 2015
Välihuomautus 84: Lisäbudjetti
Hallitus on tehnyt 94 miljoonan euron lisäbudjetin pakoloiskriisin menoihin. Meiltä ei ole kysytty, mistä rahat otetaan. Me vastaamme silti: suomalaisilta veronmaksajilta.
Entä miten? No, Suomi arvatenkin ottaa lisää velkaa, jota saa kovalla korolla. Typerää jos mikä. Veronmaksajat joutuvat maksamaan entistä enemmän. Asian voisi ratkaista yksinkertaisemmin, nopeammin ja halvemmin. Suomen verokertymästä oli viime vuonna tuloveroja 31 473 miljoonaa euroa, josta noin 90 % kotitalouksien tuloveroja.
Lisäbudjetti on sattumoisin aika tarkkaan 0,3 prosenttia tuloveroista. On myös selvää, että tämä ei voi mitenkään riittää, koska Ruotsi on jo täynnä, Saksassa on kymmeniätuhansia tulossa ja Välimeren väärällä puolella miljoonittain lähtökuopissa. Varovasti voidaan arvata, että rahaa tarvitaan lisää ainakin kolminkertainen määrä nyt esitettyyn lisäbudjettiin nähden. Sovitaan että prosentti tuloveroista.
Kerätään nämä rahat suoraan tuloverojen maksajilta, niin ei tarvitse tehdä velkaa. On varsin helppoa laskea, paljonko on yksi prosentti yksittäisen henkilön vuonna 2014 maksamista tuloveroista. Printataan maksulappu tällä summalla ja lähetetään. Operaatio tulee valtiolle takuulla halvemmaksi kuin lainanotto ja ihmisetkin varmasti ymmärtävät rahan menevän hyvään tarkoitukseen kansamme parasta ajatellen.
Laitetaan maksulaput postiin juuri siten, että ne ehtivät ihmisille sopivasti joulun alla ja nimetään lisävero "Ramadan-lahjaksi".
Entä miten? No, Suomi arvatenkin ottaa lisää velkaa, jota saa kovalla korolla. Typerää jos mikä. Veronmaksajat joutuvat maksamaan entistä enemmän. Asian voisi ratkaista yksinkertaisemmin, nopeammin ja halvemmin. Suomen verokertymästä oli viime vuonna tuloveroja 31 473 miljoonaa euroa, josta noin 90 % kotitalouksien tuloveroja.
Lisäbudjetti on sattumoisin aika tarkkaan 0,3 prosenttia tuloveroista. On myös selvää, että tämä ei voi mitenkään riittää, koska Ruotsi on jo täynnä, Saksassa on kymmeniätuhansia tulossa ja Välimeren väärällä puolella miljoonittain lähtökuopissa. Varovasti voidaan arvata, että rahaa tarvitaan lisää ainakin kolminkertainen määrä nyt esitettyyn lisäbudjettiin nähden. Sovitaan että prosentti tuloveroista.
Kerätään nämä rahat suoraan tuloverojen maksajilta, niin ei tarvitse tehdä velkaa. On varsin helppoa laskea, paljonko on yksi prosentti yksittäisen henkilön vuonna 2014 maksamista tuloveroista. Printataan maksulappu tällä summalla ja lähetetään. Operaatio tulee valtiolle takuulla halvemmaksi kuin lainanotto ja ihmisetkin varmasti ymmärtävät rahan menevän hyvään tarkoitukseen kansamme parasta ajatellen.
Laitetaan maksulaput postiin juuri siten, että ne ehtivät ihmisille sopivasti joulun alla ja nimetään lisävero "Ramadan-lahjaksi".
torstai 5. marraskuuta 2015
Jaskan vokkipannu
- Hyvää iltaa kaikille ja tervetuloa tänne Huitsinnevadan vastaanottokeskukseen! Teitä on täällä kaikkiaan noin neljäsataa pakolaista. Minä olen tämän upouuden vastaanottokeskuksen johtaja Jaska Brown.
Johtaja vilkaisi vierellään olevaa naista ja nyökkäsi. Nainen käänsi katseensa väkijoukkoon ja sanoi pari lausetta arabiaksi.
- Te olettekin jo tietoisia siitä, että tämä VOK toimii täysin uudenlaisella konseptilla, jota aletaan vähitellen toteuttaa kaikissa vastaanottokeskuksissa sitä mukaa kun saadaan sopivaa henkilökuntaa. Aloitamme henkilöesittelyillä, täällä ovat läsnä tärkeimmät henkilöt. Ensinnäkin tässä vieressäni on tulkkimme Saija Hannanen. Kerro vähän itsestäsi.
Kaunis noin 25-vuotias tumma, hoikka nainen oli pukeutunut polvipituiseen hameeseen ja tyylikkääseen puseroon. Pitkät hiukset valuivat valtoimenaan olkapäille. Käännettyään johtajan puheenvuoron arabiaksi hän lisäsi: ”Äidinkieleni on arabia, olen syntynyt Irakissa ja asunut Suomessa kymmenen vuotta. Syntymänimeni oli Zainab Hananu, mutta muutin sen Suomen kansalaisuuden saatuani Saija Hannaseksi. Toimin täällä päätulkkina eli vastaan kaikista tulkkauspalveluista ja olen muiden tulkkien esimies.”
- Saija toimii tässä tilaisuudessa tulkkinani, minä en valitettavasti osaa arabiaa muutamaa tervehdystä lukuun ottamatta. Hän kääntää aina muutaman lauseen jälkeen. Samalla Saija toimii yhtenä VOK:n vuoropäälliköistä, joita on viisi. Jokaisella vuoropäälliköllä on oma vastuualueensa, Saijalla se on tulkkaus. Täällä VOK:ssa on aina paikalla joko minä tai vähintään yksi vuoropäälliköistä. Seuraavaksi esittelen muut vuoropäälliköt.
Johtaja viittasi kädellään neljään muuhun lavalla seisovaan henkilöön, kolmeen mieheen ja yhteen naiseen.
- Timo Mattila on VOK:n turvallisuusjohtaja. Hän työskenteli aiemmin yliluutnanttina, mutta erosi armeijasta, kun läheinen varuskunta lakkautettiin.
Nelikymppinen, keskimittainen roteva mies nyökkäsi lyhyesti.
- Eeva Ruohonen vastaa lääkintähuollosta. Hän jäi juuri eläkkeelle Huitsinnevadan terveyskeskuksen ylihoitajan tehtävästä.
Reilu kuusikymppinen pitkä nainen räväytti leveän hymyn yleisölleen. Untuvikoille se olisi uponnut täysin, mutta sai elämänkokemusta omaavien miesten selkärankaan kylmiä väreitä.
- Ossi Sorsa on rakennuksen talonmies. Hän on täällä erityiskomennuksella Huitsinnevadan teknisestä virastosta.
Viittäkymmentä lähestyvä hieman ylipainoinen mies nyökkäsi.
- Juha Turunen vastaa suomen kielen opetuksesta. Hän on eläkkeellä oleva äidinkielenopettaja.
Pienikokoinen parrakas mies astui askeleen eteenpäin ja sanoi: ”Aleekum is-salaam. Hyvää päivää.” Sitten hän teki käsillään kutsuvan eleen ja toisti: ”Hyvää päivää!” ja toisti eleen. Muutama ymmärsi tarkoituksen ja toisti: ”Huvaa paiva”. Turunen nyökkäsi, hymyili ja heilautti käsiään alhaalta ylöspäin kutsuvasti toistaen: ”Hyvää päivää!” osoittaen yleisöä. ”Huvaa paivaa!” kajahti yleisöstä yhteen ääneen. Turunen hymyili astuen takaisin paikalleen.
- Sehän meni hienosti. Kaikki vuoropäälliköt ovat siis alansa ammattilaisia. He ovat tulleet tänne vapaaehtoisesti töihin teitä auttaakseen. Kuka mistäkin syystä. Saija voi varmaan kertoa lisää.
Tulkki käänsi jälleen kerran johtajan sanat lisäten vielä: ”Minä en olisi tänne halunnut tulla, olen juuri valmistunut rakennusinsinööriksi. Johtaja sai kuitenkin minut tänne houkuteltua, koska tulkkipula on huutava. Heti kun se saadaan helpottamaan, aion hakeutua oman alani töihin."
- Te kaikki olette hakeneet Suomesta turvapaikkaa. Kuka mistäkin syystä. Ne selvitetään sitä mukaa kun ehditään ja on tarpeellista. Käsittely ei ole tarpeellista, mikäli päätätte jostakin syystä poistua Suomesta. Samoin se ei ole tarpeellista, mikäli käy ilmi ettette halua Suomeen sopeutua.
- Me otamme avosylin vastaan kaikki ne, jotka ovat turvapaikan tarpeessa ja ottavat sen vastaan oikealla asenteella. Suomi tarvitsee osaavia tekijöitä. Jos aikanaan päätätte kotimaahanne palata tilanteen rauhoituttua, me pyrimme antamaan teille mahdollisimman hyvät lähtökohdat sen rauhanomaiseen rakentamiseen.
- Suomessa ollessanne teidän tulee yli kaiken muun muistaa yksi asia. Te olette tulleet tänne, me emme ole tulleet teidän kotimaahanne. Meillä suomalaisilla on sanonta: ”Maassa maan tavalla.” Katsokaa ympärillenne.
Johtaja odotti hetken tulkin käännöstä ja seurasi voimistelusalissa olevien neljänsadan ihmisen vilkuillessa sivuilleen.
- Näette irakilaisia, syyrialaisia, ehkä muutaman muunkin arabiaa osaavan. Sitten katsokaa tänne lavalle.
Taas hetken odotus.
- Näette täällä viisi syntyperäistä suomalaista ja yhden entisen irakilaisen. Te olette salissa, me olemme lavalla. Ei ole tilannetta, jossa salissa olisi neljäsataa suomalaista arabimaassa ja muutama arabi kotouttamassa. Tähän on yksinkertainen syy. Teidän kulttuurinne on epäonnistunut, meidän kulttuurimme on onnistunut. Tästä teidän on vedettävä johtopäätöksenne. Jos haluatte jäädä tänne, hylätkää se mikä on väärin ja ottakaa omaksenne se, mikä on oikein. Täällä lavalla on tulkkinne Saija. Hänellä ei ole burkhaa. Hän on ottanut omakseen suomalaisen kulttuurin ja käyttäytyy sen mukaisesti. Suomalaisilla ei ole tapana esimerkiksi tehdä numeroa uskonnosta. Äkkiseltään katsoen Saijan lisäksi yhdellä muullakin vuoropäälliköistä näkyy olevan ristikoru kaulalla, mutta se onkin yleensä ainoa näkyvä uskonnon merkki. Minä en edes tiedä suurimmasta osasta heistä, mihin kirkkokuntaan he kuuluvat vai kuuluvatko mihinkään.
- On ymmärrettävää, että teillä on sopeutumisvaikeuksia. Hyvä tavaton, tehän olette eläneet tähänastisen elämänne Lähi-Idässä, mikä on totaalinen paskaläjä. Ei sivistyneeseen maahan tuleminen ja ihmisiksi oleminen ole helppoa. Me kuitenkin autamme. Tärkeimmät kymmenen asiaa on jo kiinnitetty tämän rakennuksen jokaiseen erilliseen tilaan huoneentauluksi. Arabiaksi käännettynä ja vieressä sama suomeksi, niin opitte sitäkin kautta kieltä. Tärkein neuvo tulee tässä: kysykää aina neuvoa, ennen kuin toimitte. Me kyllä ohjaamme, niin opitte toimimaan sivistyneessä yhteiskunnassa - niin halutessanne.
- Tässä aluksi käymme läpi muutamia perussääntöjä täällä VOK:ssa olemisesta. Tärkeimmät on Saija kääntänyt arabiaksi ja saatte jokainen monisteen, jossa ne luetellaan. Kerron niistä nyt vähän.
- Kaikenlaisten päihdyttävien aineiden tuominen tontille on ehdottomasti kielletty. Jos joskus vapaalle päästessänne otatte muutaman kaljan, se kyllä käy. Mutta päihtyneenä täällä ei saa olla eikä viinaksia tuoda tänne.
- Tupakointi ja huumeet ovat ehdottomasti kiellettyjä sekä täällä että vapaa-ajalla. Te olette täällä turvapaikkaa hakemassa. Mikäli tupakoitte tai käytätte huumeita, se on selvä merkki siitä, ettette välitä omasta turvallisuudestanne. Tupakointi tai huumeiden käyttö tietää välitöntä maastakarkoitusta mistään muusta seikasta riippumatta.
- Toistaiseksi on voimassa poistumiskielto. Tontin rajat on merkitty keltaisella nauhalla. Sen ylittäminen ilman lupaa on ehdottomasti kielletty. Luvattomasta poistumisesta seuraa maastakarkoitus. Aluksi pääsette tutustumaan suomalaiseen yhteiskuntaan valvotusti ja ohjatusti kiertokäynnein keskustassa ja kaupoissa. Teidät opastetaan paikallisille tavoille. Sitten kun arvioimme jonkun olevan valmis, saatte lyhytaikaisia, tunnin-parin lomalupia. Vapaa liikkumisoikeus tulee vasta paljon myöhemmin.
- Kuten ehkä olette arvanneet, tämä rakennus on vanha koulu. Huitsinnevadan keskustaan rakennettiin viisikymmentä vuotta sitten kolme suurta koulurakennusta, joista kahdessa toimi alakoulu ja yhdessä yläaste-lukio. Lukiokoulutus lakkautettiin täältä pari vuotta sitten ja alakoululaisten määrä on pudonnut puoleen huippuvuosista. Niinpä kaikki alakoululaiset mahtuivat yhteen rakennukseen ja yläaste siirtyi toiseen entisistä alakouluista. Vanha yläasteen ja lukion rakennus jäi tyhjäksi ja siitä on nyt tehty VOK. Majoitustilaksi tämä on kelvollinen, mutta tarkoitus on jakaa luokkahuoneet kahtia väliaikaisilla seinillä siellä, missä se on mahdollista. Niiden rakentaminen onkin ensimmäisiä työprojektejanne. Lisäksi teemme yhdessä muutamia muitakin mukavuutta parantavia muutoksia.
- Henkilökunnan määrä täällä pidetään minimaalisena. Etsimme joukostanne työnjohtajiksi sopivia henkilöitä esimiehiksi, jotka vastaavat siitä että asiat hoituvat. Siivouksen hoidatte itse ja kunhan ensimmäiset suorittavat tarvittavan koulutuksen, myös ruuanjakelu siirtyy tehtäväksenne. Koulun lämmitys on toiminut kaukolämmöllä, mutta se kytketään piakkoin pois päältä ja palotarkastajan hyväksymä koulun vanha pannuhuone otetaan käyttöön. Polttopuut saadaan lahjoituksina tai sopuhintaan paikallisilta maanomistajilta. Toisin sanoen koko jengi lähtee risusavottaan korjaamaan hakkuujälkiä. Saalis tuodaan tänne ja pilkotte sen kirveillä ja pokasahoilla sopiviksi, niin ehtii syksyyn mennessä kuivua. Muuten tulee talvella aika vilpoisaa.
- Tuleva kesä kuluukin tuossa remontti- ja polttopuuruljanssissa rattoisasti. Sen jälkeen on muutakin hommaa tarjolla. Suomalaiset ovat yleensä varsin siistiä porukkaa, mutta aina sattuu joitakin vahinkoja. Yhtenä projektina tulee olemaan roskien kerääminen Huitsinnevadan keskustasta ja muiltakin taajama-alueilta. Talvisaikana on sitten lumenluontihommia, täällä asuu paljon iäkästä väkeä joka ei oikein jaksa enää lumiaan kolata. Ja varmaan moni kiireinen työssäkäyvä ostaa myös lumenluontipalvelua meiltä. Näistä urakoista saatavilla rahoilla maksetaan ainakin osittain VOK:n menot, esimerkiksi teidän ruokanne ja meidän palkkamme.
- Niin, mitä rahaan tulee, te saatte täältä täyden ylöspidon eli ruoan, vaatteet ja terveydenhoidon. Taskurahaa saa suomalaisten sopivaksi katsoman summan. Olemme avanneet tilin, johon suomalaiset voivat lahjoittaa teille rahaa. Saadut lahjoitukset jaetaan lyhentämättöminä teidän kaikkien kesken tasan. Eivätköhän kaikki teidän vastaanottoanne kannattavat ole ilomielin valmiita maksamaan sen kustannuksia omasta pussistaan mieluummin kuin maksattaisivat sen toisten ansaitsemilla verorahoilla.
- Päivärytmi täällä on seuraavanlainen. Aamuherätys on kello 7.00. Sen jälkeen kaikki kokoontuvat tänne voimistelusaliin vahvuuslaskentaan. Aamiainen on kello 7.30 alkaen. Päivän ohjelma on riippuvainen viikonpäivästä ja työtehtävistä. Töitä tehdään muutama tunti päivässä, muu aika kuluu suomen kielen opiskeluun ja harrastustoimintaan. Liikuntamahdollisuudet täällä ovat hyvät, olemmehan vanhassa koulurakennuksessa, jossa on iso ja pieni jumppasali, ulkona on urheilukenttä. Lauantai ja sunnuntai ovat töistä vapaata ylläpitosiivousta lukuun ottamatta. Samoin vapaapäiviä ovat suomalaisen kalenterin mukaiset juhlapäivät. Mitään ramadan-vapaita ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole. Ruokailuja on kaksi, lounas noin klo 11-12 ja päivällinen noin kello 16-17. Päivällä on välipala noin kello 14 ja iltapala on noin kello 20. Hiljaisuus alkaa kello 21 ja sen jälkeen ei enää saa metelöidä. Valojen on sammuttava kello 23.
- Niin tosiaan, tuo ruokalista. Ruoka tulee tänne Huitsinnevadan kunnan pääkeittiöstä. Aamu-, väli- ja iltapaloilla on aina tarjolla kahvia, teetä, sämpylä ja hedelmä. Joskus myös mehua tai jotain muuta. Pääruokien suhteen ruokalistanne on täsmälleen sama kuin yläkoululaisilla. Siten, että tämän päivän lounasruoka on sama kuin seuraavan päivän iltaruoka eli välissä on aina kaksi muuta ruokaa, illalla on samaa kuin edellisen päivän lounaalla. Jokaiselle ruualle tarjotaan myös kasvisvaihtoehto. Mikäli ruoka tai juoma ei maistu, näkkileipää ja vettä on saatavilla rajoittamaton määrä. Tällä viikolla … hetkinen, katsonpa paperista. Joo, tänään näkyy olevan lounaalla kalakeittoa, vaihtoehtona quornkeittoa. Salaattina on tuorekurkkuviipale, leivän kanssa juustoviipale ja jälkiruokana päärynäkiisseli. Sama on siis huomisen iltaruoka. Huomenna lounaalla näkyy olevan possukastiketta ja perunaa, vaihtoehtona linssi-kasviskastike. Lisukkeena vihersalaattia ja jälkiruokana appelsiinikiisseliä. Ylihuomenna broileripyöryköitä ja perunaa, vaihtoehtona pinaatti-juustokroketteja. Lisukkeena kaalisalaattia, jälkiruokana mansikkarahka. Siinä esimerkkejä. Henkilökunta syö samaa ruokaa kuin tekin, tosin me maksamme siitä.
- Tässä uudessa vastaanottokeskusjärjestelmässä johtajalla on lähes diktaattorin oikeudet, mitä tulee palautusmääräyksiin. Jos käyttäydytte kunnolla ja osoitatte sopeutumishalua, teidät haastatellaan niin pian kuin mahdollista. Mikäli tarvetta turvapaikkaan ei ole, teidät palautetaan. Jos taas haastattelussa käy ilmi, että olette turvapaikan tarpeessa, teille sellainen myönnetään. Mutta huomatkaa, että täällä keskuksessa olette ainakin puoli vuotta. Sinä aikana ehditte jo osoittaa sopeutumishalunne. Jos sellaista ei löydy, minulla on valtuudet palauttaa teidät olipa turvapaikka myönnetty tai ei.
- Käytännössä palautuskäsky tulee, mikäli syyllistytte sääntörikkomuksiin. Luettelinkin jo aiemmin muutaman tapauksen, joissa ei ole mitään neuvotteluvaraa. Näihin kuuluvat myös sellaiset rikokset, joista voidaan Suomen lain mukaan tuomita vankeuteen. Lievemmissä tapauksissa noudatetaan harkintaa. Yleisesti ottaen yksi virhe sallitaan. Järjestelmä toimii siten, että joku viidestä vuoropäälliköstä esittää palautusta, mikäli näkee sen aiheelliseksi. Minä voin esityksen hylätä tai hyväksyä. Huomautan, että tunnen kaikki vuoropäälliköt vuosien takaa ja luotan heidän arviointikykyynsä. Ohjeena teille kerrottakoon, että me täällä Suomessa arvostamme suoraselkäistä rehellisyyttä. Jos on törttöillyt ja tietää sen, välitön tunnustaminen ja totuuden kertominen katsotaan lieventäväksi seikaksi. Vastaavasti valehtelu ja asioiden peittely ovat raskauttavia asianhaaroja.
- Kuten jo aiemmin totesin, suomalainen kulttuuri on kovin erilainen teidän entiseen elämäntapaanne nähden. Yksi teistä kummalliselta tuntuva seikka on varmasti se, että Suomessa miehet ja naiset ovat täysin tasa-arvoisia. Naiset saavat harjoittaa mitä ammattia tahansa, pukeutua kuten haluavat ja valita puolisonsa vapaasti - tietysti olettaen että mies suostuu.
Johtaja virnisti ja tulkin käännettyä kuului muutama naurunhörähdys.
- Tasa-arvoon kuuluu myös se, että mies ja nainen kättelevät sosiaalisen tilanteen niin edellyttäessä. Tasa-arvo on sellainen asia, jonka omaksumista teiltä ehdottomasti vaaditaan, jotta oleskeluluvan saisitte. Suomalaisilla on monia muitakin kummalliselta vaikuttavia tapoja, mutta kaikkien niiden noudattamista teiltä ei vaadita. Esimerkkinä mainitsen yhden minun ja monen muun suomalaisen harrastuksen eli avantouinnin, jossa hakataan talvella järven jäähän reikä ja käydään siellä uimassa. Toki tarjoamme teille siihen talvella kokeilumahdollisuuden, mutta se on täysin vapaaehtoista.
- Mikäli joku tämän puheen jälkeen arvioi, että ei kykene tämän maan pelisääntöjen mukaan toimimaan, olkoon hyvä ja ilmoittautukoon vuoropäälliköille. Se säästää meiltä kaikilta aikaa ja pahaa mieltä. Pystytte varmaan järjestämään itse paluunne, olettehan tännekin päässeet. Tarvittaessa me kyllä avustamme tavalla, jonka kohta kerron.
- Tämä vastaanottokeskus on mitoitettu neljällesadalle. Sitä mukaa kun paikkoja vapautuu, muista vastaanottokeskuksista lähetetään tänne lisää arabiankielisiä hakijoita, pelkästään muita kieliä osaaville perustetaan piakkoin vastaavalla periaatteella toimiva keskus Hornankuuseen. Koska muut vastaanottokeskukset saavat vapaasti päättää keitä tänne lähettävät, minulla on aavistus että vaihtuvuus täällä saattaa olla melkoisen suuri.
- Jos haluatte poistua, teille hommataan kyyti Ruotsin rajan yli. Tai lentolippu Bagdadiin, tai mikä sitten kotimaanne onkaan, mikäli mieluummin niin haluatte. Suomeen ei sitten enää ole paluuta muuten kuin turistiviisumilla. Ja jos joku tuumii rupeavansa hankalaksi, niin Suomi on vastikään tehnyt sopimuksen Keski-Afrikan Tasavallan kanssa. Niille, jotka ovat palautusmääräyksen saaneet eivätkä kelpuuta mainittuja vaihtoehtoja, varataan kyyti käsiraudoissa rahtikoneessa. Keski-Afrikalle maksetaan viisituhatta euroa per lärvi vastaanotosta ilman palautusoikeutta. Se tulee veronmaksajille paljon halvemmaksi kuin sopeutumattoman lorvijan elättäminen.
- Ja vielä kerran: Tervetuloa Suomeen ja Huitsinnevadaan!
Johtaja vilkaisi vierellään olevaa naista ja nyökkäsi. Nainen käänsi katseensa väkijoukkoon ja sanoi pari lausetta arabiaksi.
- Te olettekin jo tietoisia siitä, että tämä VOK toimii täysin uudenlaisella konseptilla, jota aletaan vähitellen toteuttaa kaikissa vastaanottokeskuksissa sitä mukaa kun saadaan sopivaa henkilökuntaa. Aloitamme henkilöesittelyillä, täällä ovat läsnä tärkeimmät henkilöt. Ensinnäkin tässä vieressäni on tulkkimme Saija Hannanen. Kerro vähän itsestäsi.
Kaunis noin 25-vuotias tumma, hoikka nainen oli pukeutunut polvipituiseen hameeseen ja tyylikkääseen puseroon. Pitkät hiukset valuivat valtoimenaan olkapäille. Käännettyään johtajan puheenvuoron arabiaksi hän lisäsi: ”Äidinkieleni on arabia, olen syntynyt Irakissa ja asunut Suomessa kymmenen vuotta. Syntymänimeni oli Zainab Hananu, mutta muutin sen Suomen kansalaisuuden saatuani Saija Hannaseksi. Toimin täällä päätulkkina eli vastaan kaikista tulkkauspalveluista ja olen muiden tulkkien esimies.”
- Saija toimii tässä tilaisuudessa tulkkinani, minä en valitettavasti osaa arabiaa muutamaa tervehdystä lukuun ottamatta. Hän kääntää aina muutaman lauseen jälkeen. Samalla Saija toimii yhtenä VOK:n vuoropäälliköistä, joita on viisi. Jokaisella vuoropäälliköllä on oma vastuualueensa, Saijalla se on tulkkaus. Täällä VOK:ssa on aina paikalla joko minä tai vähintään yksi vuoropäälliköistä. Seuraavaksi esittelen muut vuoropäälliköt.
Johtaja viittasi kädellään neljään muuhun lavalla seisovaan henkilöön, kolmeen mieheen ja yhteen naiseen.
- Timo Mattila on VOK:n turvallisuusjohtaja. Hän työskenteli aiemmin yliluutnanttina, mutta erosi armeijasta, kun läheinen varuskunta lakkautettiin.
Nelikymppinen, keskimittainen roteva mies nyökkäsi lyhyesti.
- Eeva Ruohonen vastaa lääkintähuollosta. Hän jäi juuri eläkkeelle Huitsinnevadan terveyskeskuksen ylihoitajan tehtävästä.
Reilu kuusikymppinen pitkä nainen räväytti leveän hymyn yleisölleen. Untuvikoille se olisi uponnut täysin, mutta sai elämänkokemusta omaavien miesten selkärankaan kylmiä väreitä.
- Ossi Sorsa on rakennuksen talonmies. Hän on täällä erityiskomennuksella Huitsinnevadan teknisestä virastosta.
Viittäkymmentä lähestyvä hieman ylipainoinen mies nyökkäsi.
- Juha Turunen vastaa suomen kielen opetuksesta. Hän on eläkkeellä oleva äidinkielenopettaja.
Pienikokoinen parrakas mies astui askeleen eteenpäin ja sanoi: ”Aleekum is-salaam. Hyvää päivää.” Sitten hän teki käsillään kutsuvan eleen ja toisti: ”Hyvää päivää!” ja toisti eleen. Muutama ymmärsi tarkoituksen ja toisti: ”Huvaa paiva”. Turunen nyökkäsi, hymyili ja heilautti käsiään alhaalta ylöspäin kutsuvasti toistaen: ”Hyvää päivää!” osoittaen yleisöä. ”Huvaa paivaa!” kajahti yleisöstä yhteen ääneen. Turunen hymyili astuen takaisin paikalleen.
- Sehän meni hienosti. Kaikki vuoropäälliköt ovat siis alansa ammattilaisia. He ovat tulleet tänne vapaaehtoisesti töihin teitä auttaakseen. Kuka mistäkin syystä. Saija voi varmaan kertoa lisää.
Tulkki käänsi jälleen kerran johtajan sanat lisäten vielä: ”Minä en olisi tänne halunnut tulla, olen juuri valmistunut rakennusinsinööriksi. Johtaja sai kuitenkin minut tänne houkuteltua, koska tulkkipula on huutava. Heti kun se saadaan helpottamaan, aion hakeutua oman alani töihin."
- Te kaikki olette hakeneet Suomesta turvapaikkaa. Kuka mistäkin syystä. Ne selvitetään sitä mukaa kun ehditään ja on tarpeellista. Käsittely ei ole tarpeellista, mikäli päätätte jostakin syystä poistua Suomesta. Samoin se ei ole tarpeellista, mikäli käy ilmi ettette halua Suomeen sopeutua.
- Me otamme avosylin vastaan kaikki ne, jotka ovat turvapaikan tarpeessa ja ottavat sen vastaan oikealla asenteella. Suomi tarvitsee osaavia tekijöitä. Jos aikanaan päätätte kotimaahanne palata tilanteen rauhoituttua, me pyrimme antamaan teille mahdollisimman hyvät lähtökohdat sen rauhanomaiseen rakentamiseen.
- Suomessa ollessanne teidän tulee yli kaiken muun muistaa yksi asia. Te olette tulleet tänne, me emme ole tulleet teidän kotimaahanne. Meillä suomalaisilla on sanonta: ”Maassa maan tavalla.” Katsokaa ympärillenne.
Johtaja odotti hetken tulkin käännöstä ja seurasi voimistelusalissa olevien neljänsadan ihmisen vilkuillessa sivuilleen.
- Näette irakilaisia, syyrialaisia, ehkä muutaman muunkin arabiaa osaavan. Sitten katsokaa tänne lavalle.
Taas hetken odotus.
- Näette täällä viisi syntyperäistä suomalaista ja yhden entisen irakilaisen. Te olette salissa, me olemme lavalla. Ei ole tilannetta, jossa salissa olisi neljäsataa suomalaista arabimaassa ja muutama arabi kotouttamassa. Tähän on yksinkertainen syy. Teidän kulttuurinne on epäonnistunut, meidän kulttuurimme on onnistunut. Tästä teidän on vedettävä johtopäätöksenne. Jos haluatte jäädä tänne, hylätkää se mikä on väärin ja ottakaa omaksenne se, mikä on oikein. Täällä lavalla on tulkkinne Saija. Hänellä ei ole burkhaa. Hän on ottanut omakseen suomalaisen kulttuurin ja käyttäytyy sen mukaisesti. Suomalaisilla ei ole tapana esimerkiksi tehdä numeroa uskonnosta. Äkkiseltään katsoen Saijan lisäksi yhdellä muullakin vuoropäälliköistä näkyy olevan ristikoru kaulalla, mutta se onkin yleensä ainoa näkyvä uskonnon merkki. Minä en edes tiedä suurimmasta osasta heistä, mihin kirkkokuntaan he kuuluvat vai kuuluvatko mihinkään.
- On ymmärrettävää, että teillä on sopeutumisvaikeuksia. Hyvä tavaton, tehän olette eläneet tähänastisen elämänne Lähi-Idässä, mikä on totaalinen paskaläjä. Ei sivistyneeseen maahan tuleminen ja ihmisiksi oleminen ole helppoa. Me kuitenkin autamme. Tärkeimmät kymmenen asiaa on jo kiinnitetty tämän rakennuksen jokaiseen erilliseen tilaan huoneentauluksi. Arabiaksi käännettynä ja vieressä sama suomeksi, niin opitte sitäkin kautta kieltä. Tärkein neuvo tulee tässä: kysykää aina neuvoa, ennen kuin toimitte. Me kyllä ohjaamme, niin opitte toimimaan sivistyneessä yhteiskunnassa - niin halutessanne.
- Tässä aluksi käymme läpi muutamia perussääntöjä täällä VOK:ssa olemisesta. Tärkeimmät on Saija kääntänyt arabiaksi ja saatte jokainen monisteen, jossa ne luetellaan. Kerron niistä nyt vähän.
- Kaikenlaisten päihdyttävien aineiden tuominen tontille on ehdottomasti kielletty. Jos joskus vapaalle päästessänne otatte muutaman kaljan, se kyllä käy. Mutta päihtyneenä täällä ei saa olla eikä viinaksia tuoda tänne.
- Tupakointi ja huumeet ovat ehdottomasti kiellettyjä sekä täällä että vapaa-ajalla. Te olette täällä turvapaikkaa hakemassa. Mikäli tupakoitte tai käytätte huumeita, se on selvä merkki siitä, ettette välitä omasta turvallisuudestanne. Tupakointi tai huumeiden käyttö tietää välitöntä maastakarkoitusta mistään muusta seikasta riippumatta.
- Toistaiseksi on voimassa poistumiskielto. Tontin rajat on merkitty keltaisella nauhalla. Sen ylittäminen ilman lupaa on ehdottomasti kielletty. Luvattomasta poistumisesta seuraa maastakarkoitus. Aluksi pääsette tutustumaan suomalaiseen yhteiskuntaan valvotusti ja ohjatusti kiertokäynnein keskustassa ja kaupoissa. Teidät opastetaan paikallisille tavoille. Sitten kun arvioimme jonkun olevan valmis, saatte lyhytaikaisia, tunnin-parin lomalupia. Vapaa liikkumisoikeus tulee vasta paljon myöhemmin.
- Kuten ehkä olette arvanneet, tämä rakennus on vanha koulu. Huitsinnevadan keskustaan rakennettiin viisikymmentä vuotta sitten kolme suurta koulurakennusta, joista kahdessa toimi alakoulu ja yhdessä yläaste-lukio. Lukiokoulutus lakkautettiin täältä pari vuotta sitten ja alakoululaisten määrä on pudonnut puoleen huippuvuosista. Niinpä kaikki alakoululaiset mahtuivat yhteen rakennukseen ja yläaste siirtyi toiseen entisistä alakouluista. Vanha yläasteen ja lukion rakennus jäi tyhjäksi ja siitä on nyt tehty VOK. Majoitustilaksi tämä on kelvollinen, mutta tarkoitus on jakaa luokkahuoneet kahtia väliaikaisilla seinillä siellä, missä se on mahdollista. Niiden rakentaminen onkin ensimmäisiä työprojektejanne. Lisäksi teemme yhdessä muutamia muitakin mukavuutta parantavia muutoksia.
- Henkilökunnan määrä täällä pidetään minimaalisena. Etsimme joukostanne työnjohtajiksi sopivia henkilöitä esimiehiksi, jotka vastaavat siitä että asiat hoituvat. Siivouksen hoidatte itse ja kunhan ensimmäiset suorittavat tarvittavan koulutuksen, myös ruuanjakelu siirtyy tehtäväksenne. Koulun lämmitys on toiminut kaukolämmöllä, mutta se kytketään piakkoin pois päältä ja palotarkastajan hyväksymä koulun vanha pannuhuone otetaan käyttöön. Polttopuut saadaan lahjoituksina tai sopuhintaan paikallisilta maanomistajilta. Toisin sanoen koko jengi lähtee risusavottaan korjaamaan hakkuujälkiä. Saalis tuodaan tänne ja pilkotte sen kirveillä ja pokasahoilla sopiviksi, niin ehtii syksyyn mennessä kuivua. Muuten tulee talvella aika vilpoisaa.
- Tuleva kesä kuluukin tuossa remontti- ja polttopuuruljanssissa rattoisasti. Sen jälkeen on muutakin hommaa tarjolla. Suomalaiset ovat yleensä varsin siistiä porukkaa, mutta aina sattuu joitakin vahinkoja. Yhtenä projektina tulee olemaan roskien kerääminen Huitsinnevadan keskustasta ja muiltakin taajama-alueilta. Talvisaikana on sitten lumenluontihommia, täällä asuu paljon iäkästä väkeä joka ei oikein jaksa enää lumiaan kolata. Ja varmaan moni kiireinen työssäkäyvä ostaa myös lumenluontipalvelua meiltä. Näistä urakoista saatavilla rahoilla maksetaan ainakin osittain VOK:n menot, esimerkiksi teidän ruokanne ja meidän palkkamme.
- Niin, mitä rahaan tulee, te saatte täältä täyden ylöspidon eli ruoan, vaatteet ja terveydenhoidon. Taskurahaa saa suomalaisten sopivaksi katsoman summan. Olemme avanneet tilin, johon suomalaiset voivat lahjoittaa teille rahaa. Saadut lahjoitukset jaetaan lyhentämättöminä teidän kaikkien kesken tasan. Eivätköhän kaikki teidän vastaanottoanne kannattavat ole ilomielin valmiita maksamaan sen kustannuksia omasta pussistaan mieluummin kuin maksattaisivat sen toisten ansaitsemilla verorahoilla.
- Päivärytmi täällä on seuraavanlainen. Aamuherätys on kello 7.00. Sen jälkeen kaikki kokoontuvat tänne voimistelusaliin vahvuuslaskentaan. Aamiainen on kello 7.30 alkaen. Päivän ohjelma on riippuvainen viikonpäivästä ja työtehtävistä. Töitä tehdään muutama tunti päivässä, muu aika kuluu suomen kielen opiskeluun ja harrastustoimintaan. Liikuntamahdollisuudet täällä ovat hyvät, olemmehan vanhassa koulurakennuksessa, jossa on iso ja pieni jumppasali, ulkona on urheilukenttä. Lauantai ja sunnuntai ovat töistä vapaata ylläpitosiivousta lukuun ottamatta. Samoin vapaapäiviä ovat suomalaisen kalenterin mukaiset juhlapäivät. Mitään ramadan-vapaita ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole. Ruokailuja on kaksi, lounas noin klo 11-12 ja päivällinen noin kello 16-17. Päivällä on välipala noin kello 14 ja iltapala on noin kello 20. Hiljaisuus alkaa kello 21 ja sen jälkeen ei enää saa metelöidä. Valojen on sammuttava kello 23.
- Niin tosiaan, tuo ruokalista. Ruoka tulee tänne Huitsinnevadan kunnan pääkeittiöstä. Aamu-, väli- ja iltapaloilla on aina tarjolla kahvia, teetä, sämpylä ja hedelmä. Joskus myös mehua tai jotain muuta. Pääruokien suhteen ruokalistanne on täsmälleen sama kuin yläkoululaisilla. Siten, että tämän päivän lounasruoka on sama kuin seuraavan päivän iltaruoka eli välissä on aina kaksi muuta ruokaa, illalla on samaa kuin edellisen päivän lounaalla. Jokaiselle ruualle tarjotaan myös kasvisvaihtoehto. Mikäli ruoka tai juoma ei maistu, näkkileipää ja vettä on saatavilla rajoittamaton määrä. Tällä viikolla … hetkinen, katsonpa paperista. Joo, tänään näkyy olevan lounaalla kalakeittoa, vaihtoehtona quornkeittoa. Salaattina on tuorekurkkuviipale, leivän kanssa juustoviipale ja jälkiruokana päärynäkiisseli. Sama on siis huomisen iltaruoka. Huomenna lounaalla näkyy olevan possukastiketta ja perunaa, vaihtoehtona linssi-kasviskastike. Lisukkeena vihersalaattia ja jälkiruokana appelsiinikiisseliä. Ylihuomenna broileripyöryköitä ja perunaa, vaihtoehtona pinaatti-juustokroketteja. Lisukkeena kaalisalaattia, jälkiruokana mansikkarahka. Siinä esimerkkejä. Henkilökunta syö samaa ruokaa kuin tekin, tosin me maksamme siitä.
- Tässä uudessa vastaanottokeskusjärjestelmässä johtajalla on lähes diktaattorin oikeudet, mitä tulee palautusmääräyksiin. Jos käyttäydytte kunnolla ja osoitatte sopeutumishalua, teidät haastatellaan niin pian kuin mahdollista. Mikäli tarvetta turvapaikkaan ei ole, teidät palautetaan. Jos taas haastattelussa käy ilmi, että olette turvapaikan tarpeessa, teille sellainen myönnetään. Mutta huomatkaa, että täällä keskuksessa olette ainakin puoli vuotta. Sinä aikana ehditte jo osoittaa sopeutumishalunne. Jos sellaista ei löydy, minulla on valtuudet palauttaa teidät olipa turvapaikka myönnetty tai ei.
- Käytännössä palautuskäsky tulee, mikäli syyllistytte sääntörikkomuksiin. Luettelinkin jo aiemmin muutaman tapauksen, joissa ei ole mitään neuvotteluvaraa. Näihin kuuluvat myös sellaiset rikokset, joista voidaan Suomen lain mukaan tuomita vankeuteen. Lievemmissä tapauksissa noudatetaan harkintaa. Yleisesti ottaen yksi virhe sallitaan. Järjestelmä toimii siten, että joku viidestä vuoropäälliköstä esittää palautusta, mikäli näkee sen aiheelliseksi. Minä voin esityksen hylätä tai hyväksyä. Huomautan, että tunnen kaikki vuoropäälliköt vuosien takaa ja luotan heidän arviointikykyynsä. Ohjeena teille kerrottakoon, että me täällä Suomessa arvostamme suoraselkäistä rehellisyyttä. Jos on törttöillyt ja tietää sen, välitön tunnustaminen ja totuuden kertominen katsotaan lieventäväksi seikaksi. Vastaavasti valehtelu ja asioiden peittely ovat raskauttavia asianhaaroja.
- Kuten jo aiemmin totesin, suomalainen kulttuuri on kovin erilainen teidän entiseen elämäntapaanne nähden. Yksi teistä kummalliselta tuntuva seikka on varmasti se, että Suomessa miehet ja naiset ovat täysin tasa-arvoisia. Naiset saavat harjoittaa mitä ammattia tahansa, pukeutua kuten haluavat ja valita puolisonsa vapaasti - tietysti olettaen että mies suostuu.
Johtaja virnisti ja tulkin käännettyä kuului muutama naurunhörähdys.
- Tasa-arvoon kuuluu myös se, että mies ja nainen kättelevät sosiaalisen tilanteen niin edellyttäessä. Tasa-arvo on sellainen asia, jonka omaksumista teiltä ehdottomasti vaaditaan, jotta oleskeluluvan saisitte. Suomalaisilla on monia muitakin kummalliselta vaikuttavia tapoja, mutta kaikkien niiden noudattamista teiltä ei vaadita. Esimerkkinä mainitsen yhden minun ja monen muun suomalaisen harrastuksen eli avantouinnin, jossa hakataan talvella järven jäähän reikä ja käydään siellä uimassa. Toki tarjoamme teille siihen talvella kokeilumahdollisuuden, mutta se on täysin vapaaehtoista.
- Mikäli joku tämän puheen jälkeen arvioi, että ei kykene tämän maan pelisääntöjen mukaan toimimaan, olkoon hyvä ja ilmoittautukoon vuoropäälliköille. Se säästää meiltä kaikilta aikaa ja pahaa mieltä. Pystytte varmaan järjestämään itse paluunne, olettehan tännekin päässeet. Tarvittaessa me kyllä avustamme tavalla, jonka kohta kerron.
- Tämä vastaanottokeskus on mitoitettu neljällesadalle. Sitä mukaa kun paikkoja vapautuu, muista vastaanottokeskuksista lähetetään tänne lisää arabiankielisiä hakijoita, pelkästään muita kieliä osaaville perustetaan piakkoin vastaavalla periaatteella toimiva keskus Hornankuuseen. Koska muut vastaanottokeskukset saavat vapaasti päättää keitä tänne lähettävät, minulla on aavistus että vaihtuvuus täällä saattaa olla melkoisen suuri.
- Jos haluatte poistua, teille hommataan kyyti Ruotsin rajan yli. Tai lentolippu Bagdadiin, tai mikä sitten kotimaanne onkaan, mikäli mieluummin niin haluatte. Suomeen ei sitten enää ole paluuta muuten kuin turistiviisumilla. Ja jos joku tuumii rupeavansa hankalaksi, niin Suomi on vastikään tehnyt sopimuksen Keski-Afrikan Tasavallan kanssa. Niille, jotka ovat palautusmääräyksen saaneet eivätkä kelpuuta mainittuja vaihtoehtoja, varataan kyyti käsiraudoissa rahtikoneessa. Keski-Afrikalle maksetaan viisituhatta euroa per lärvi vastaanotosta ilman palautusoikeutta. Se tulee veronmaksajille paljon halvemmaksi kuin sopeutumattoman lorvijan elättäminen.
- Ja vielä kerran: Tervetuloa Suomeen ja Huitsinnevadaan!
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Välihuomautus 83: Aikakone
Kuvittele itsesi seuraavaan tilanteeseen. Aikakone vie sinut Suomen hallituksen kokoukseen toukokuussa 1990. Hallitus on tietoinen, että paikalle on tulossa aikamatkaaja 25 vuoden päästä tulevaisuudesta. Se esittää sinulle yhden kysymyksen, johon vastaat. Aikaikkuna on auki vain kymmenen sekuntia, jonka jälkeen palaat nykyhetkeen - joko samaan nykyisyyteen tai muuttuneeseen, riippuen siitä minkä neuvon olet hallitukselle antanut.
Sinulle esitettävä kysymys on: "Suomeen on pyrkimässä Neuvostoliitosta tuhatmäärin somaleja. Mikä on maan edun kannalta parasta: otammeko vastaan vai käännytämmekö takaisin?"
Nykykokemuksen valossa on ilmeistä, että vastaanoton myötä Suomen somaliväestö kasvoi toistaiseksi kymmeniintuhansiin, kun taas voi turvallisesti arvioida, että tuolloin tehty käännytyspäätös olisi aiheuttanut somaliväestön lukumäärän pysymisen muutamissa kymmenissä.
Mitä vastaat?
Jos vastaat: "Käännyttäkää" niin mietipä miten kannattaisi toimia nykyisen siirtolaiskriisin kanssa vanhojen kokemusten perusteella.
Jos vastaat: "Ottakaa vastaan", vedäpä hetki henkeä ja muista, että vastaat tähän kysymykseen vain itsellesi etkä tehdäksesi suvaitsevaista vaikutusta. Nyt voit olla rehellinen itsellesi. Kukaan ei kuule, mitä todella ajattelet eikä saa koskaan tietää, että sinä olit se aikamatkaaja joka asian ratkaisi. Kysy uudestaan itseltäsi: "Suomeen on pyrkimässä Neuvostoliitosta tuhatmäärin somaleja. Mikä on maan edun kannalta parasta: otammeko vastaan vai käännytämmekö takaisin?"
Jos vastaat: "Käännyttäkää" niin mietipä miten kannattaisi toimia nykyisen siirtolaiskriisin kanssa vanhojen kokemusten perusteella.
Jos vastaat: "Ottakaa vastaan", käypä ottamassa ne lääkkeesi ja odota vaikutuksen alkamista. Sitten kysy uudestaan itseltäsi: "Suomeen on pyrkimässä Neuvostoliitosta tuhatmäärin somaleja. Mikä on maan edun kannalta parasta: otammeko vastaan vai käännytämmekö takaisin?"
Jos vastaat: "Käännyttäkää" niin mietipä miten kannattaisi toimia nykyisen siirtolaiskriisin kanssa vanhojen kokemusten perusteella.
Jos vastaat: "Ottakaa vastaan", soita pikaisesti lääkärillesi ja kerro, että tarvitset vahvemman lääkityksen.
Sinulle esitettävä kysymys on: "Suomeen on pyrkimässä Neuvostoliitosta tuhatmäärin somaleja. Mikä on maan edun kannalta parasta: otammeko vastaan vai käännytämmekö takaisin?"
Nykykokemuksen valossa on ilmeistä, että vastaanoton myötä Suomen somaliväestö kasvoi toistaiseksi kymmeniintuhansiin, kun taas voi turvallisesti arvioida, että tuolloin tehty käännytyspäätös olisi aiheuttanut somaliväestön lukumäärän pysymisen muutamissa kymmenissä.
Mitä vastaat?
Jos vastaat: "Käännyttäkää" niin mietipä miten kannattaisi toimia nykyisen siirtolaiskriisin kanssa vanhojen kokemusten perusteella.
Jos vastaat: "Ottakaa vastaan", vedäpä hetki henkeä ja muista, että vastaat tähän kysymykseen vain itsellesi etkä tehdäksesi suvaitsevaista vaikutusta. Nyt voit olla rehellinen itsellesi. Kukaan ei kuule, mitä todella ajattelet eikä saa koskaan tietää, että sinä olit se aikamatkaaja joka asian ratkaisi. Kysy uudestaan itseltäsi: "Suomeen on pyrkimässä Neuvostoliitosta tuhatmäärin somaleja. Mikä on maan edun kannalta parasta: otammeko vastaan vai käännytämmekö takaisin?"
Jos vastaat: "Käännyttäkää" niin mietipä miten kannattaisi toimia nykyisen siirtolaiskriisin kanssa vanhojen kokemusten perusteella.
Jos vastaat: "Ottakaa vastaan", käypä ottamassa ne lääkkeesi ja odota vaikutuksen alkamista. Sitten kysy uudestaan itseltäsi: "Suomeen on pyrkimässä Neuvostoliitosta tuhatmäärin somaleja. Mikä on maan edun kannalta parasta: otammeko vastaan vai käännytämmekö takaisin?"
Jos vastaat: "Käännyttäkää" niin mietipä miten kannattaisi toimia nykyisen siirtolaiskriisin kanssa vanhojen kokemusten perusteella.
Jos vastaat: "Ottakaa vastaan", soita pikaisesti lääkärillesi ja kerro, että tarvitset vahvemman lääkityksen.