Soinin sisu

En tunne Timo Soinia henkilökohtaisesti enkä voi sanoa häntä edes tavanneeni. Lähin kontakti oli, kun ainakin kerran olemme olleet samassa tilaisuudessa. Minua, kuten kovin montaa muutakin isänmaallista kansalaista, on suuresti kummastuttanut Soinin toiminta viimeisten vaalien jälkeen. Verbiä "kummastuttaa" voimallisempiakin ilmaisuja voisi tässä yhteydessä käyttää.

Halusin ymmärtää, mistä tässä kaikessa oikein on kyse. Taustatietoja hankkiakseni kävin tutustumassa Soinin "plokiin" ja luin kertauksen vuoksi läpi hänen kirjansa Maisterisjätkä ja Peruspomo. Käyn seuraavassa läpi aluksi huomoita, joita näistä kirjoista tein. Sen jälkeen esitän analyysin.

Soini itse sanoo, että hän laittaa nimettömät viestit suoraan roskakoriin, joten en nähnyt tarpeelliseksi lähettää sähköpostitse tätä kirjoitusta hänelle, toisin kuin muutoin henkilöstä kirjoittaessani. Toisaalta en nyt oikein tiedä voiko tätä nimettömänä pitää, koska julkisuudessa esiinnyn poliittisissa asioissa vain tällä nimimerkillä, en omalla nimelläni. Tulen kaapista ulos välittömästi, jos jonain päivänä tunnen itsessäni pienintäkään pyrkyä poliittisiin tehtäviin. Sitä ennen haluan olla rauhassa.

Timo Soinista voisi luulla, että hän on nuorena kunnianhimoisena miehenä tehnyt kylmästi laskelmat. Kyvyt eivät ole riittäneet insinöörin tai lääkärin hommiin. Ei siinä mitään pahaa ole, lahjakkuutta on monenlaista: matemaattista, kielellistä ja sosiaalista, noin esimerkkeinä. Soinin kohdalla se ensimmäinen on ilmeisesti vähäinen. Se karsii melkoisen osan urareittejä pois. Samoin se, että liikkeenjohdollinen ammattivaihtoehto ei ole luultavasti kiinnostanut pätkääkään. Toisaalta yhteiskunnalliset asiat ovat. Sitten Soini olisi voinut vilkaista peiliin ja todeta, että tällä pärställä ei ole mitään asiaa huipulle valtapuolueissa. Ellei ole muuten aivan poikkeuskyky ja sitä Soini ei ole. Niinpä raa'asti laskien kannattaa kävellä SMP:n puoluetoimiston ovesta sisään ja raivata sitä kautta tiensä kultaiselle oksalle.

On kuitenkin todennäköistä, että Soini on ollut pyrkimyksessään täysin vilpitön ja liittynyt SMP:hen aatteellisista syistä. Tällaisen kuvan hän ainakin Maisterisjätkässä antaa ja vaikka poliitikkojen muistelmat, etenkin vielä uraansa jatkavien, ovat melkoista totuuden kaunistelua, kertomus vaikuttaa hyvin uskottavalta. Samoin koko kehitystarina aina jonnekin vuosien 2011-15 välille asti. Siinä vaiheessa tapahtuu jotakin, mikä vaatii selityksen. Mutta tarkastellaan aluksi taustaa.

Soinin kirjat kuvaavat hyvin eloisasti hänen kamppailuaan SMP:n riveissä ja sittemmin Perussuomalaisten keulassa. Soini on yhdessä asiassa suunnattoman lahjakas, tosin tämä ominaisuus on lähes kaikilla nykypoliitikoilla. Hänellä on valtava määrä sosiaalista taitoa ja jaksamista. Hän osaa ohjata kanssaihmisiään, antaa vaikutelman että on kiinnostunut, on jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. Tätä älyn osa-aluetta kutsun "paviaaniälykkyydeksi", koska myös paviaanit ovat laumaeläiminä erittäin lahjakkaita sosiaalisesti. Onhan jossain tutkimuksessa todettu sekin, että itse asiassa simpanssit ovat ihmisiä taitavampia sosiaalisesti. Poliitikolle tämä ominaisuus tuo runsaasti menestystä. Valitettavasti usein on myös niin, että aivan kuten simpansseilla, muu lahjakkuus ei ole samalla tasolla. Demokraattisen järjestelmän suurin ongelma on se, että päättäviin asemiin pääsemiseen vaadittava lahjakkuus ei korreloi kovinkaan voimakkaasti niissä menestyksekkäästi toimimiseen vaadittavan lahjakkuuden kanssa.

Tragikoomista sinänsä on, että Suomen hyvinvoinnin kannalta eräs Timo Soinin idea on ollut kenties lähihistorian tuhoisin. Soinin puolustukseksi voi kyllä sanoa, että kävi toisin kuin hän oli laskenut eikä hän varsinkaan voinut aavistaa epäonnistumisen traagisia seurauksia. Ennen vuoden 1999 eduskuntavaaleja Soini oli huomannut, että perussuomalaisilla olisi Kuopion vaalipiirissä mahdollisuus saavuttaa eduskuntapaikka, jos puolue solmisi vaaliliiton kokoomuksen kanssa. Oli ilmeistä, että ilman vaaliliittoa kokoomus saisi yhden paikan ja persut ei yhtään, kun taas vaaliliitolla tulisi kaksi paikkaa, joista toinen todennäköisesti menisi perussuomalaisille. Niinpä epäpyhä allianssi tehtiin. Soinin laskelmat paikkamäärästä olivat oikein, mutta jakaumasta väärin. Molemmat paikat menivätkin kokoomukselle. Toisen paikan sai paikallisjärjestön puheenjohtaja Pekka Kantanen. Toisen muuan Jyrki Katainen. Ilman vaaliliittoa KOK olisi saanut vain yhden paikan, joka olisi saattanut mennä Kantaselle, jonka ääniä varmasti katosi jäsenistön keskuudessa epäsuosittuun vaaliliittoon. Tällöin Katainen olisi jäänyt rannalle ja Suomi olisi luultavasti säästynyt historiansa tuhoisimmalta pääministeriltä. Tekisi mieli sanoa, että kiitti v***sti, Soini. Mutta synninpäästö aitokatoliseen tyyliin on aiheellinen, Soini ei tosiaankaan voinut tietää mitä hänen erehdyksestään seurasi.

Yleisesti ottaen voi sanoa, että Soini toimi vuoden 2011 vaaleihin asti järkevästi ja onnistuneesti. Hyvänä esimerkkinä vuoden 2009 eurovaalit. Soini päätti lähteä ehdokkaaksi ja ilmoitti olevansa myös vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ehdokkaana. Tästä hän sai niskaansa melkoisen ryöpytyksen. En tajua miksi. Moni europarlamentaarikko on jättänyt kautensa kesken eikä koira ole perään haukkunut. Soini vieläpä oli täysin rehellinen asiassa ja ilmoitti etukäteen kauden jäävän käytännössä varmasti kesken, joten kyse ei mitenkään voinut olla äänestäjän eli asiakkaan huijaamisesta. Ratkaisu osoittautui erinomaiseksi: perussuomalaiset saivat europaikan, Soini julkisuutta, Sampo Terho pääsi sittemmin Soinin paikalle Brysseliin ja kaikki olivat tyytyväisiä paitsi media.

Vuoden 2011 jälkeen asiat alkoivat muuttua. Perussuomalaiset saivat valtavan jytkyn, 39 paikkaa. Katselin touhua vajaan vuoden ja sitten petti hermo. Soini ei osannut johtaa joukkojaan. Kirjoitin tuolloin ohjelistan siitä, miten perussuomalaiset nappaavat itselleen suurimman puolueen aseman. En tiedä vaivautuivatko lukemaan mutta eivät ainakaan toteuttaneet, tunnetuin tuloksin. Soini alkoi tuossa vaiheessa kuvitella, että puolueen menestys on edelleen hänen henkilökohtaista suosiotaan.

Käsittämättömintä on se, että Soinin illuusio jatkui vielä presidentinvaalien jälkeenkin, vaikka hänen äänimääränsä oli luokkaa puolet puolueen äänimäärästä. Kirjoitin presidentinvaaleihin lähdön olleen virhe ja olen edelleen sillä kannalla. Paljon enemmän pisteitä puolue olisi saanut sillä, että olisi julistanut presidentin valtaoikeuksien karsimisen jälkeen presidentinviran muuttuneen merkityksettömäksi ja jättänyt koko revohkan väliin. Tällöin olisi säästynyt rahaa ja energiaa, jotka olisi voinut suunnata kuntavaaleihin.

Kuntavaalit 2012 perussuomalaiset sössivätkin sitten ihan kunnolla. Kirjoitin tuolloin seuraavasti:
Missään tuntemassani kunnassa persut eivät lähteneet etsimällä etsimään kovan luokan luottonimiä, vaan ehdokkaaksi ilmeisesti pääsi kävelemällä sisään puoluetoimiston ovesta. Kaikki kunnia niille, jotka ehdokkaaksi uskalsivat tässä haisunäädän kusimyrskyssä lähteä, mutta kyllä joka kuntaan olisi pitänyt saada ainakin yksi korkeakoulututkinnon suorittanut ehdokaslistoille tuomaan uskottavuutta. Nämä olisi pitänyt rekrytoida erikseen, tiedän helvetin monta jotka puristavat nyrkkiä taskussa mutta eivät uskalla julkisesti tunnustautua kannattajiksi, koska saisivat ”piireissä” paskaa niskaansa. Seurauksena listoilla ei ole riittävästi sellaisia, jotka osaisivat esiintyä uskottavasti. Jouduin sattumoisin seuraamaan yhtä kunnallista vaalipaneelia livenä ja persujen ehdokkaan esiintymistaidot olivat jossain sahapukin ja änkyttävän autistin välimaastossa. Olisi puoluetoimisto nyt vähän voinut katsoa ketä paikalle laittaa tai edes valmentaa.


Valitettavasti kannatus ei romahtanut, vaikka hieman notkahtikin. Niinpä Soini saattoi jatkaa illuusiossaan. Todellisuudessa perussuomalaisten kannatuksen nousu oli suurimmaksi osaksi seurausta puolueen mamukriittisen siiven toiminnasta. Perussuomalaiset olivat yksinkertaisesti ainoa vaihtoehto isänmaallisille äänestäjille. Perussuomalaisia ei äänestetty Soinin takia, vaan Soinista huolimatta. Toki Soinin maahanmuuttokanta oli periaatteessa ihan hyvä, kirjassa Peruspomo hän uhraa sille kokonaisen luvun. Valitettavasti Soini koki mamusiipensä uhkana ja seuraukset näkyivät Soinin ajautuessa vähitellen yhä kauemmas puolueensa todellisesta kannatuspohjasta.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleihin mentäessä kirjoitin, että näissä vaaleissa on tasan yksi merkittävä teema. Päätin kirjoitukseni sanoihin: On tämä isänmaallisen kansalaisen elämä yhtä helvettiä, kun vaaleissa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äänestää Soinin johtamia persuja!

Toteamus osoittautui, ikävä kyllä, vielä profeetallisemmaksi kuin olin kuvitellut. Kommentteihin kirjoitin vaalien jälkeen:
Hauska ajatus tulevasta hallituskoalitiosta, jossa PS olisi mukana. Jos muut ajavat NATOa, PS vastustaa ja muut ajavat haittamamupolitiikkaa ja PS vastustaa, nämä voivat hyvinkin olla hallitusneuvotteluissa tehtäviä lehmänkauppoja. Vaihtoehtoja voivat olla järjen voitto eli PS antaa periksi NATOlle ja muut luopuvat haittamaahanmuutosta tai sitten käänteinen kompromissi eli täydellinen katastrofi: ei mennä NATOon ja jatketaan haittamaahanmuuttoa.
Näinhän siinä kävi.

Nyt perussuomalaisten kannatus on romahtanut. Syytä ei tarvitse kaukaa etsiä. Jos minultakin olisi gallupissa kysytty, olisin sanonut etten äänestä perussuomalaisia. Ehkä olisin valehdellut, en tiedä. Mutta olisin halunnut ainakin lähettää viestin siitä, mitä on mennyt perseelleen. Vaan Soini luulee edelleen, että kyse ei ole pettymyksestä pakoloispolitiikkaan. Tätä en kerta kaikkiaan usko. Siis sitä, että Soini puhuisi totta. Se nyt on päivänselvää, että pakoloispolitiikan epäonnistuminen on persujen romahduksen syy. Mutta on lähes mahdotonta uskoa, että Soini ei tätä tajuaisi. Siksi pitää lähteä siitä olettamuksesta, että hän sen myös tietää mutta ei voi sitä julkisesti jostain syystä sanoa.

Mistä tästä kaikessa on kyse, sitä en todellakaan ymmärrä. Jos Soini todella suhtautuu maahanmuuttoon samoin kuin kirjassaan Peruspomo antoi ymmärtää, niin siinä tapauksessa tämä on täysin käsittämätöntä. Tuntuu kuin pelaisi shakkia Magnus Carlsenia vastaan ja näkisi vastapelaajan tekevän totaalisen typeriä siirtoja. Itse ymmärtää, että siirrot ovat hutiloituja, mutta samalla takaraivossa jyskyttää tieto siitä, että vastapäätä istuu Magnus-helvetin-Carlsen ja ajattelisi, että tuo näyttää typerältä mutta siinä täytyy olla jokin salattu nerous, jota en vain tajua. Sama nyt. Timo Soini on ulkoministeri ja tekee helvetin typeriä asioita. Silti takaraivossa nakuttaa, että kaveri on Suomen taitavin poliitikko ja täysiverinen opportunisti. Tämän täytyy olla jokin mestariliike, jota en ymmärrä.

Soini on siis opportunisti. Tämä on se oleellinen muutos, joka tapahtui vuosien 2011-15 välillä. Sitä ennen Soini taisteli rajusti Perussuomalaisten puolesta. Sen jälkeen nähtiin, mitä hän teki puolueensa isänmaalliselle siivelle. Suomen tulevaisuuden kannalta Soini on ehkä paras mahdollinen mittari. Mikäli hän näkee isänmaallisuuden olevan avain valtaan, hän heittää haittamamut pihalle. Tai jos tässä ei onnistu, hajottaa hallituksen. Soinin perse on kuluttanut ministeri-Audin takapenkkiä jo sen verran, että luulisi kunnianhimon siltä osin olevan tyydytetty. Nyt on aika opportunistin tavoitella enemmän ja se onnistuu vain isänmaallisuudella ja hallituksen hajottamisella. Toisaalta on mahdollista, että Soini laskee maan myymisellä olevan enemmän saavutettavissa. Hän on ennenkin onnistunut laskelmissaan. Esimerkiksi SMP:n hajotessa hän sai tarjouksia muilta puolueilta, mm. demareilta. Soini tunnustaa kuitenkin kirjassaan avoimesti, että hän ei luultavasti olisi siellä koskaan saanut ministerinsalkkua. Nyt sai, joten gambiitti kannatti. Kannattaakin seurata, mitä Soini tekee. Hän toimii nykyään häikäilemättömän opportunistisesti ja jos hän on sitä mieltä, että isänmaallisuus ei kannata, se on tietysti huono merkki. Toisaalta Soini on, vaikkakin maan toiseksi paras opportunisti, pelkkä oppipoika maan parhaan opportunistin eli Paavo Väyrysen rinnalla. Väyrynen puolestaan vaatii rajoja kiinni haittamaahanmuutolta, mikä on erittäin hyvä merkki. Siinä mielessä maailmankirjat ovat kylläkin pahasti sekaisin, että kaikista kotimaan raskaan sarjan poliitikoista Paavo Väyrynen puhuu järkevimpiä.

Yksi asia on ainoastaan varmaa. Ellei yksikään puolue ala profiloitua isänmaallisena, suomalaisten etuja ajavana puolueena, jo kuntavaaleissa on tuommoinen 30 % äänioikeutetuista täysin vapaata riistaa. Tulos saattaa olla historiallisen alhainen äänestysprosentti tai äänten jakautuminen puolueiden kesken entistä tasaisemmin. Varmaa on kuitenkin se, että perussuomalaiset romahtavat ja pahasti, ellei Soini ota isänmaallista kantaa asioihin. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Soini on pettänyt sekä kannattajansa että Suomen edun.

Lisäys 23.10.2015: Haluan vielä täsmentää, että en ollut mikään Soinin ihailija edes ennen vuotta 2011. Siis poliittisessa mielessä, annan hänelle kyllä täyden tunnustuksen perussuomalaisten nostamisesta suurpuolueeksi. Äänestin aina perussuomalaisia Soinista huolimatta, en Soinin takia. Esimerkiksi eduskuntavaaleissa en olisi koskaan äänestänyt Soinia, vaan jotakuta muuta persua.
Ja Soinin toteamus "vasemmasta koukusta" on osoittautunut huuhaaksi. Tuore gallup osoitti, että keväällä perussuomalaisia äänestäneistä yli kolminkertainen määrä on siirtynyt "ei osaa sanoa" -leiriin verrattuna demareihin siirtyneisiin.